SILENT REPORTAGE ONNELLISTEN KAPAKKA. Reportaasi enemmistön alkoholikulttuurista Asiantuntija- ja kapakkahaastatteluja Suomessa ja Tanskassa 2013

Transkriptio

1 SILENT REPORTAGE ONNELLISTEN KAPAKKA Reportaasi enemmistön alkoholikulttuurista Asiantuntija- ja kapakkahaastatteluja Suomessa ja Tanskassa 2013 ISBN (nid.) ISBN (PDF)

2 Hiljainen reportaasi ONNELLISTEN KAPAKKA Reportaasi enemmistön alkoholikulttuurista Asiantuntija- ja kapakkahaastatteluja Tanskassa ja Suomessa 2013 ISBN (nid.) ISBN (PDF) Kansikuva: Mika Horelli 2013 NEWSBROKERS OY (Ltd.) Independent Fact Finding Company Fredrikinkatu 61 A HELSINKI, Finland mail@newsbrokers.fi 2

3 On paradoksi sinänsä, että Suomi uskoo olevansa hyvä eurooppalainen mallioppilas edistämällä lainsäädäntöä, joka on aivan vierasta yleiseu- rooppalaiselle elämäntavalle ja arvomaailmalle. Tietokirjailija ja valtiotieteiden lisensiaatti Ari Turunen Maailman alkoholikulttuurit yhdentyvät siten, että kaikkialla juodaan kaikkea ja kaikki juomatavat elävät rinnakkain. Mutta kun Ranskan ko- konaiskulutus on laskussa ja laskun merkkejä on havaittu jo Suomessa- kin, on ilmeisesti saavutettu sellainen taso joka ei enää kasva mihin- kään. Tampereen yliopiston sosiologian professori Pertti Alasuutari Se alkoholi, muutama olut, sitten auttaa vapautumaan turhasta ujou- desta ja estoista. Siitä mitä joudut olemaan ja rooleista jotka joudut pi- tämään yllä siviilissä. Kapakka tarjoaa toisen todellisuuden ja irtioton arjesta. Karoliina, 48, Helsinki 3

4 SISÄLLYSLUETTELO Johdanto... 7 Yhteenveto... 9 Kapakka- ja juomakulttuurin muutokset Tiukentuvan sääntelyn merkitys ravintolaelinkeinolle Ravintolaelinkeinon toimintaedellytykset Analyyttinen näkökulma Sosiologian professori Pertti Alasuutari, Tampereen yliopisto Kieltolakiliikkeet ja kapakka Yhteiskuntaluokka ja alkoholikulttuuri Kapakan muuttuminen osaksi arkea Juomatavat yhdentyvät Kontrolloiva virkamiesmentaliteetti Valtiotieteen lisensiaatti Ari Turunen, tietokirjailija Kansanperinteen juomatavat Holhous- ja raittiusministeriö Jonossa ilman palvelua Kieltolain perintö Filosofiaa symposiumissa Kielletyt näkökulmat Onko aikuisten holhoaminen tiensä päässä? Lääketieteen ja kirurgian tohtori, psykiatri Seppo Mäkinen Terapeuttinen kohtuukäyttö Paljonko on kohtuullista Ongelmajuomisen piirteitä Nuoret ja alkoholi Kapakoissa näkee pääasiassa kohtuukäyttöä Tiskin takaa Matti Huolman, Parnell s, Helsinki Verotus ja lama ovat leikanneet ravintolakulutusta Vakioasiakkailla on vakiotavat Ujot ja sosiaaliset Urheilijoiden jälkipelit Christopher Moore, brittibaarimikko Helsingissä Englannissa sosiaalisuus on syvempää pubeissa Baarit islamilaisessa Dubaissa Suomalaisen kapakan ilmapiiri Pimeä puoli ja valoisa puoli Anu Ruusuranta, Rento Bar, Turku Päivän kulku Sosiaalinen kapakka Hääpäivänä tutustumispaikkaan

5 Stella Möller, entinen ravintolatyöntekijä, Pori Pohjat juodaan etukäteen Seura tuo asiakkaat baariin Irti arjesta Lasin ääressä Heikki, 58, Rento- baarin asiakas Mukava katsella ihmisvirtaa Jos kapakka katoaa, yhteisöllisyys kärsii Koivisto ja nunna Karoliina, 48, näyttelijä Olutnautiskelua ihmisten ilmoilla Humalahakuinen kaamosmaa muuttuu hiljalleen Missäs niitä ihmisiä kohtaisi Kohtaamiset puhtaalta pöydältä Millainen on hyvä kapakka Maailmalla mutkatonta, Suomessa häpeällistä Pekka, 50, helsinkiläinen hoitoalan ammattilainen Ajattelemaan tai seurustelemaan Kapakkakulttuuri on monipuolistunut huikeasti Olohuone Sääntelyn kiristämisessä ei ole järkeä Ann, 32, Suomessa asuva ranskalainen Baarit ja bistrot ovat Ranskassa synnittömiä kohtaamispaikkoja Missä iässä alkoholin nauttiminen Ranskassa alkaa? Julkiset olohuoneet Pariisissa keskitytään nautintoon, Suomessa mietitään euroja per senttilitra Tanskanmaalla ei häpeillä elämän iloja Baarimestari Jan Wiborg, Café Blågårdsgaden Apotek, Kööpenhamina Lise ja Søren Kapakan kulttuurihistoriaa Antiikki ja keskiaika Olut- ja viinituvat ovat keskiajalta lähtien olleet osa keskieurooppalaista perusarkea Erikoistuminen Kapakka ja kaupunkikulttuuri Kapakka Suomessa Reportaasin aiheeseen liittyviä artikkeleita suomalaismediassa Helsingin Sanomat Poliitikot unohtavat kilpailunäkökulman alkoholikeskustelussa, kauppayhtiö Lidlin toimitusjohtaja sanoo Blogi, Anna Kärkkäinen Suomalainen viinikulttuuri, onko sitä? Suomen Kuvalehti : Alkoholista on naisille enemmän hyötyä kuin haittaa

6 Ylioppilaslehti Suomalainen alkoholikulttuuri on paradoksaalista Newsbrokers & hiljainen journalismi; riippumatonta faktaa tilaustyönä

7 Johdanto Hiljainen reportaasi Onnellisten kapakka on ollut haastava projekti. Tämä on keskeisesti johtunut siitä, että alkoholi ja sen käyttö ovat Suomessa niin kiistanalaisia aiheita. Niin kutsuttu valtamedia ja tähän reportaasiin haasta- teltujen asiantuntijoiden mukaan jopa tiedeyhteisö ovat perinteisesti halun- neet keskittyä alkoholihaittojen käsittelyyn ja tutkimiseen. Sen sijaan tämän reportaasin aiheeksi valittu ravintoloiden, baarien ja muiden anniskeluyri- tysten sosiaalisten ja kulttuuristen merkitysten käsittely alkoholin kohtuu- käyttäjien piirissä on mediassa ja akateemisessa tutkimuksessa jäänyt vä- hemmälle huomiolle. Erään tätä reportaasia valmisteltaessa käydyn keskustelun yhteydessä asen- neilmastoa verrattiin tilanteeseen, jossa pariskuntia vihittäessä pappi tai henkikirjoittaja pitäisi keskeisenä virkavelvollisuutenaan aina korostaa sitä sinänsä totuudenmukaista seikkaa, että jokainen liitto päättyy tragediaan: joko eroon tai kuolemaan. Alkoholinkäyttö eroaa kuitenkin tämänkin verta- uksen opetuksesta siinä suhteessa, että suuresta enemmistöstä alkoholia käyttäviä ihmisiä ei koskaan tule ongelmakäyttäjiä. Onnellisten kapakka on Sinebrychoff Oy:n kesällä 2013 tilaama Hiljainen re- portaasi siitä, mitä kapakat, ravintolat ja baarit merkitsevät niiden kannal- ta, joille alkoholi ei ole ongelma. Raporttiin haluttiin koota objektiivista fak- taa ja perusteltuja mielipiteitä kohtuullisesti alkoholia käyttävän enemmis- tön näkökulmasta aiheesta, josta julkisesti käytävää keskustelua Suomessa hallitsevat alkoholinkäytön ongelmat ja kiistämättä liikaa alkoholia juova vähemmistö. Viimeisten uutisten mukaan Suomessa eniten alkoholia juova kymmenys kuluttaa 43 % kaikesta alkoholista. Hiljaisten reportaasien toimitustavan mukaan tämän tiedonhankintapro- jektin tilaajan osuus on rajoittunut aiheen ja työn laajuuden määrittelyyn. Haastateltavien valinta sekä muu tiedonhankinta on tehty riippumattomasti Newsbrokersin toimituksessa eikä tilaaja ole missään työn vaiheessa puut- tunut reportaasin sisältöön. Se on syntynyt yksinomaan haastattelujen ja re- portaasissa mainittujen lähteiden perusteella. Reportaasiin haastatellut asiantuntijat ja ravintola- alan ammattilaiset ovat saaneet tilaisuuden tarkastaa ja hyväksyä omat osuutensa. Asiakashaastatte- lut on toimitettu loppuraporttiin nimettöminä, koska osa haastatelluista piti tätä yksityisyyden suojan vuoksi osallistumisen edellytyksenä eikä haastatel- tujen henkilöllisyyksillä ole sisällön kannalta merkitystä. Toimittajan kysy- 7

8 mykset on jätetty osaksi haastattelutekstiä vain silloin, kun sitä on pidetty selvyyden vuoksi tarpeellisena. Reportaasin ovat toimittaneet Suomessa Mika Horelli, Jukka Keitele, Pekka Paunio, Tuuli Talvinko sekä Tanskassa Susanna Inkinen. Tekstistä omiin laa- tikoihinsa nostetut poiminnat materiaalista ovat toimituksen korostuksia. Jos tätä Hiljaista reportaasia käytetään tiedotusvälineissä lähteenä, lähde on mainittava. Helsingissä Mika Horelli Newsbrokers Oy 8

9 Yhteenveto Kapakan sosiaalisen ja kulttuurisen luonteen voi kiteyttää kysymykseen: Miksi juoda ulkona ravintolassa olut joka maksaa viitosen, kun samalla ra- halla saisi kaupasta viisi olutta? Kapakoissa kuitenkin käydään edelleen ja asiakaspohja on laajentunut, vaik- ka asiakkaat juovat ravintoloissa aikaisempaa Haastattelujen mukaan vähemmän. Ravintoloiden asiakashaastatte- tärkein syy mennä ka- lut vahvistavat, että kapakkaan mennään so- pakkaan ei ole alkoholi. siaalisista syistä. Ihmiset tapaavat tuttujaan Sitä saa halvemmalla niin aterian, kahvin kuin drinkkienkin mer- kaupasta. keissä. Jazzpaikkaan mennään kuuntelemaan jazzia oluen kera ja yökerhoon tanssimaan diskossa. Iltaisin etsitään myös intiimiseuraa, mennään iskemään kumppania. Kenenkään ei tarvitse katsoa pitkälle havaitakseen, kuinka monet ovat löytäneet puolisonsa kapakasta. Haastateltujen ravintola- asiakkaiden omien kokemusten ja havaintojen mu- kaan tärkein syy mennä kapakkaan on, että siellä näkee ihmisiä. Tuntee ole- vansa ihmisten ilmoilla silloinkin kun istuu omissa ajatuksissaan. Haastattelujen mukaan tärkein syy mennä kapakkaan ei ole alkoholi. Sitä saa halvemmalla kaupasta. Vain pieni vähemmistö asiakkaista juo itsensä tolkut- tomaan humalatilaan. Hiemankin tasokkaammissa kapakoissa ei henkilökun- ta salli sellaista. Rankasti päihtyneistäkin vain ani harva aiheuttaa muille häiriötä, mutta jokainen riehuja näkyy, kuuluu ja muistetaan niin ravintolas- sa kuin katukuvassakin. Siksi heitä on mielikuvissa enemmän kuin todelli- suudessa. On vieläpä olemassa ihmisiä, jotka eivät ollenkaan juo alkoholia, mutta käy- vät baareissa sosiaalisista syistä ja nauttivat alkoholittomia juomia. Parinmuodostus on siirtynyt nuorilla ikäluokilla nettiin, oli tavoitteena yh- den kerran seikkailu tai seurustelusuhde. Sosiaalinen seurustelu tapahtuu facebookissa ja muissa sosiaalisen median sovelluksissa eikä sitäkään varten tarvitse mennä baariin. Mutta joskus se pari on tavattava ja kavereitakin nähtävä, koska heidän kanssaan ei voi esimerkiksi tanssia netissä. Treffit tehdään kapakkaan, koska se on puolueetonta maaperää. 9

10 Kapakka- ja juomakulttuurin muutokset Kapakkakulttuuri jakautui kieltolain jälkeen ja 1969 alkaneeseen liberalisointiin saakka kahteen osaan. Oli säädyllisiä ravintoloita, joihin mentiin iltapuvussa ja kravatti kau- lassa oppimaan tiukkaa etikettiä ja sivisty- nyttä juomakulttuuria, ja oli paheksuttuja kansankapakoita. 1 Kapakkaan meneminen Kieltolaki teki maailman raittiimmasta kansasta, tai osasta siitä, spriinhi- moisia salajuoppoja sekä salakuljetuksen ja sala- kaupan ammattilaisia. oli jännittävä ohjelmanumero tai rappiolla oloa. Vain urbaani eliitti kävi oi- keissa ravintoloissa ja vain roskaväki kävi kansankuppiloissa. Siltä väliltä olevat ihmiset eivät käyneet ravintoloissa, elleivät olleet taitelijoita, alkoho- listeja tai juoppoja. Opettajan tai papin näkeminen kapakassa (tai Alkossa) oli skandaali samaan aikaan kun Euroopan katoliset ja ortodoksiset papit is- tuivat tavernoissa ja opettajat menivät koulusta viinilasilliselle samaan kah- vilaan, josta koulun lapset ostivat jäätelöä. Nämä mielikuvat ovat hävinneet, kun kapakassa käymisestä on tullut help- poa ja arkista. Liberalisoinnin ohella asiaan on vaikuttanut myös tavanomai- seksi muuttunut matkailu ulkomailla ja muu kansainvälistyminen. Kapakan mielikuvaan ei liity enää kielletyn hedelmän makua eikä kapakoita sen pa- remmin mystifioida kuin demonisoida. Ne ovat yksi palveluelinkeino muiden joukossa. Ravintolakäyntiin ei liity enää painetta pysyä skarppina tai tulla känniin. Suomalainen juomiskulttuuri, joka oli ääripäiden vanki, on muuttu- massa yleismaailmalliseksi. Kapakoiden asiakaspohja on laajentunut. Kapa- kassa käyminen sopii nykyisin kunnialliselle keskiluokalle. Konditoriahvilas- sa saa ottaa myös konjakin. Professori Pertti Alasuutari toteaa, että Suomen alkoholinkulutus henkeä kohti on luvulle saakka ollut maailman alhaisimpia, kieltolain voi- maantulon alla alhaisin, mutta luvulta saakka on viljelty myyttiä juo- posta kansasta joka ei kestä viinaa. Tämä myytti on edelleen holhoavan ja ra- joittavan alkoholipolitiikan kulmakivi. Haastattelemamme helsinkiläistynyt englantilainen baarimikko, joka on työskennellyt monissa maissa, puoles- taan väittää suomalaisten kestävän viinaa paremmin kuin mikään muu hä- 1 Millainen sitten on suomalainen kapakka? Kielitoimiston sanakirjan luonnehdinnan mukaan sana on sävyltään arkinen, merkityksenään anniskeluravintola, krouvi, esimerkiksi olut-, merimieskapakka ja istua kapakassa. Nykysuomen sanakirja- kin korostaa kapakka- sanan määritelmässään juomapuolta: väkijuomien tarjoilupaikka, anniskeluravintola, krouvi : istua kapakassa; kapakoissa pantiin toimeen tarkastus. Nykysuomalaisen korvissa kapakka yhdistyneekin juuri alkoholin juomi- seen, ehkä sellaiseen, jota voi harrastaa myös esimerkiksi juottoloissa tai räkälöissä. (Heikki Hurtta, Kulttuurimatkailija kapakassa, Tuglas- Seuran nettisivut 10

11 nen havainnoimansa kansa. Kummallekaan käsitykselle ei ole tieteellistä näyttöä. Kieltolaki teki maailman raittiimmasta kansasta, tai osasta siitä, spriinhimoi- sia salajuoppoja sekä salakuljetuksen ja salakaupan ammattilaisia. Niiden, jotka alkoholia käyttivät, juomatavat muuttuivat karkeammiksi ja rajummik- si, käyttöhän oli joka tapauksessa rikos ja tapahtui salassa. Tästä on tieteelli- nen näyttö. Kieltolain viime hetkillä alkoholinkulutus oli paljon suurempaa kuin ennen sen säätämistä. Sen jälkeinen alkoholipolitiikka on ollut välillä säännöstelevää ja välillä liberaalimpaa. Liberaalista kaudesta on taas palattu säännöstelyajatteluun. Alkoholipoliitikkojen ja virallisten asiantuntijoiden mukaan Suomea uhkaa kansanterveyskatastrofi käsistä riistäytyneen alko- holinkäytön takia. Alkoholinkäytön kaksinkertaistuminen vuodesta 1969 on merkinnyt muu- tosta pohjoisen viinakulttuuriin ja liukumista pitkäaikaiselle yleiseurooppa- laiselle tasolle. Pohjoiseen viinakulttuuriin kuului, että alkoholia otetaan harvoin mutta kerralla paljon ja yleensä väkevinä. Kysymys ei ole siitä, pal- jonko sen kulttuurin piirissä vuositasolla juodaan, vaan siitä, miltä se näyt- tää. Täten juovia ihmisiä on edelleen, mutta empiiristen kapakkahavaintojen sekä sosiologisen eri yhteiskuntaluokkien juomatapoja koskevan näytön mukaan selvästi vähemmän kuin vuotta sitten. Sen sijaan viimeisten 20 vuoden aikana on syntynyt erikoistuneita olutkapakoita, joissa maistel- laan kalliita erikoisoluita. Viini on jonkin verran yleistynyt ruokajuomana arkisin. Tiettyihin ammatteihin (kuten rakennusala, mainosala, toimittajat ja liike- miehet) sotien jälkeen liittynyt työmaajuopottelun ja pitkien lounaiden pe- rinne on kadonnut kokonaan Suomesta kuten muualtakin maailmasta. Sen sijaan keskiluokan kunnialliset ihmiset poikkeavat iltakävelyllä avoimesti kaljalle kapakkaan, mikä olisi ollut sopimatonta vielä 40 vuotta sitten. Työ- väenluokalle ominainen rankan perjantaihuuhtelun kulttuuri on harvinais- tunut samaa tahtia kuin perinteinen työväenluokkakin. Väestön koulutustaso ja suhde työhön on professori Alasuutarin mukaan keskiluokkaistunut, ja se on muuttanut alkoholikulttuuria perustavanlaatuisesti. Koulutettujen ja it- senäistä työtä tekevien alkoholikulttuuri on aina ollut itsekontrolliin perus- tuvaa, ja siitä on tullut valtavirtaa, kun yhteiskunta on keskiluokkaistunut ta- voiltaan, työelämärakenteeltaan ja mentaliteetiltaan. Suomen kulutuslukuja on kasvattanut osaltaan se, että vanhin suhteellisen raitis sukupolvi poistuu. Suuret ikäluokat, joiden piirissä jo enemmistö 11

12 naisistakin käyttää jonkin verran alkoholijuomia, kuuluvat yleiseurooppalaisen kulutustason pii- riin. Lisäys johtuu väestörakenteen muutoksesta, ei siitä, että ihmiset lisäisivät kulutustaan. Sosiologit ovat havainneet, että maailmassa on käynnissä juomatapojen yhdentyminen. Viini- ja olutmaissa näiden juomien käyttö ja kerta- annos on vähentynyt varsinkin ruokajuomana, mutta nuoret ovat omaksuneet pohjoista humalahakuis- Veronkorotukset ja saatavuuden rajoit- taminen lisäävät matkatuontia ja hei- kentävät sekä pani- mo- ja virvoitus- juomateollisuuden että ravintolaelinkei- non ja vähittäiskau- pan työllisyyttä. ta väkevien ryyppäämistä. Nykyisin lähes kaikkialla elävät kaikki juomiskult- tuurit rinnakkain. Vertailun vuoksi siteerattakoon tähän reportaasiin haastateltua tanskalaista kapakan työntekijää. Kööpenhaminalaisen Jan Wiborgin mielestä juomakult- tuuri ei ole iloisessa ja elämäntaitoisessa Tanskanmaassa muuttunut lain- kaan 25 vuodessa. Nuorisolla on aina ollut lyhyt humalahakuinen kokeilu- vaihe, joka äkkiä muuttuu harkitummaksi aikuismaiseksi alkoholinkäytöksi. Tulojen lisääntyessä siirrytään kalliimpiin oluisiin ja viiniravintoloissa tes- taillaan uutuuksia. Saksasta meille on tullut sunnuntain shamppanjabrunssi, joka venyy pitkälle iltapäivään. Naiset ovat juoneet myöskin aina, tosin nyt vaikuttaa siltä, että nuoret naiset nappailevat enemmän kuin 20 vuotta sit- ten. Tiukentuvan sääntelyn merkitys ravintolaelinkeinolle Ravintoloiden alkoholimyynti Suomessa on laskenut 16 vuotta. Haastatte- luissa ravintolaelinkeinoa huolestuttaa alkoholiverotuksen jatkuva ja kiihty- vä kiristäminen, jota pidetään keskeisenä syynä myynnin vähenemiseen. Veronkorotukset ja saatavuuden rajoittaminen lisäävät matkatuontia ja hei- kentävät sekä panimo- ja virvoitusjuomateollisuuden että ravintolaelinkei- non ja vähittäiskaupan työllisyyttä. Matkatuonnin rajoittaminen lisää työn- töä salakaupan ja laittoman tuotannon piiriin. Hankintojen ja juomatapojen painopisteen pelätään siirtyvän väkeviin ja suurempiin kerta- annoksiin päin. Helsingin Sanomat uutisoi , että helsinkiläinen yökerhoyhtiö Night People Group (NPG) on asetettu yrityssaneeraukseen. 2 Yhtiö omistaa tunne

13 tut yökerhot The Tiger ja Apollo. Yhtiön toimitusjohtaja Antti Raunio syyttää alkoholipolitiikkaa, joka ohjaa ihmiset ostamaan juomansa ulkomailta eikä kotimaisista ravintoloista. Konserni työllistää, ainakin toistaiseksi, 600 ih- mistä. Ravintolaelinkeinon toimintaedellytykset Poliitikoista Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä esitti 2013 helmikuussa, et- tä Alkon ulkopuolella saisi myydä vain 3,7 % juomia mutta alkoholin ravinto- lamyynnin verotusta voisi alentaa elinkeinon tukemiseksi ja juomisen siir- tämiseksi ravintoloihin. Tämähän ei voisi lakiteknisesti koskea valmisteve- roa vaan merkitsisi arvonlisäveron alennusta. Syyskuussa 2013 hän kuiten- kin esitti alkoholiverotuksen jatkuvaa asteittaista kiristämistä kansanterve- ysperustein. Saatavuus- ja rajoitustoimilla on Sipilän tavoin selitetty tuettavan juomisen siirtymistä ravintoloihin. Käytännössä siihen liittyvä veropolitiikka ja asen- neilmasto kuitenkin tekee joka tapauksessa kapakkaelinkeinosta menettäjän. Suomeen syntynyt oluiden ja viinien maistelukulttuurikin siirtyisi kustan- nussyistä erikoisravintoloista kotien piiriin. Alkoholiverotuksen kireys on osaltaan aiheuttanut sen, että henkilökuntaa pidetään ravintoloissa niin vähän kuin suinkin. Asiakkaat saavat lounaspai- koissa palvella itse itsensä ja seistä illat baarijonossa, kun yksi työntekijä yrittää tehdä samaa kuin kolme muualla maailmassa. Ravintolahenkilökun- nan määrä eri maissa suhteessa asiakasmäärään näyttää korreloivan alkoho- lin verotukseen ja hintaan. Mikäli verotus yhä vain kiristyy, ravintolaelinkeinon kannattavuus, työllisyys ja monipuolisuus heikkenevät kulutuksen jatkaessa siirtymistään yhä enemmän pois sen piiristä. Ravintolaelinkeinoa on myös vaikeata tukea ot- tamalla alkoholijuomien markkinoita pois päivittäistavarakaupalta rajoitta- malla alkoholipitoisuutta tai myyntiaikoja, kun veroilla määrätty hintataso on korkea ja edelleen nouseva. Kulutus siirtyy vain entistä enemmän vero- tuksen ja tilastoinnin ulottumattomiin ja sen luonne muuttuu, kuten kielto- lakiaikana, suuntaan jota kukaan ei halua. 13

14 Analyyttinen näkökulma Sosiologian professori Pertti Alasuutari, Tampereen yliopisto Tampereen yliopiston sosiologian profes- sori Pertti Alasuutari (s. 1956) on tehnyt gradunsa 1983 lähiökapakasta ja väitellyt yhteiskuntatieteiden tohtoriksi 1990 alko- holikulttuurista. Hänen tieteellinen tuotan- tonsa käsittelee arkielämää, mediatutki- musta, hallinnan ja globalisaation kysy- myksiä sekä yhteiskuntatutkimuksen me- todologiaa. Siihen aikaan pidettiin epäi- lyttävänä, että mentiin ka- pakkaan ja tehtiin tutkimus- ta etnografisessa ja kulttuu- risessa mielessä. Olisi pitänyt tutkia vain alkoholiongelman näkökulmasta, kertoo Alasuutari, joka pääsi jopa Ilta- Sanomien pilapiirrok- seen Westermarck- Seura palkitsi Pertti Alasuutarin gradun Miehisen va- pauden valtakunta. Etnografinen tutkimus kuvaili yhden lähiöravintolan miesporukan alkoholikulttuuria. Sen mukaan kapakassa käynti edusti vapa- utta, siinä pääsi ikään kuin iltalomalle perhe- elämästä. Kapakan funktio oli sosiaalinen, ja jos alkoholi olisi ollut miehille pääasia, heidän ei olisi kannat- tanut ostaa kapakan olutta hintaan, jolla kaupasta saa viisi. Kapakkaa ei olisi saanut tutkia niin. Siihen aikaan pidettiin epäilyttävänä, että mentiin kapakkaan ja tehtiin tutkimusta etnografisessa ja kulttuurisessa mielessä. Olisi pitänyt tutkia vain alkoholiongelman näkökulmasta, kertoo Alasuutari, joka pääsi jopa Ilta- Sanomien pilapiirrokseen. Tilanne on muut- tunut. Enää ei olla niin kaukana esimerkiksi brittiläisestä mentaliteetista, et- tä pubissa ei nähdä pahaa vaan se on olohuone, seurahuone. On sinänsä mielenkiintoista, että termi Seurahuone- Societetshuset, joka ker- too juuri sen mistä kapakassa on kysymys, esiintyy Ruotsissa ja Suomessa, joissa luvun alkupuolen raittius- ja alkoholipolitiikka melkein demoni- soi ravintolat ylipäänsä. Kieltolakiliikkeet ja kapakka Alasuutari väitteli alkoholikulttuurista Vastaväittäjäni oli sosiologian professori Harry G. Levine New Yorkista. Hänen oli hyvin vaikea ymmärtää, miksi Suomen ja Ruotsin työväenliike lukujen taitteessa halusi lopettaa kapakat, nimenomaan kansankapakat, Alasuutari muistelee. 14

15 Englannissa oikeisto halusi sulkea työväestön kapakat, mutta ei alkoholipo- liittisista syistä vaan koska niitä pidettiin työväen järjestäytymispaikkoina. Työväenliike taisteli kapakoidensa puolesta, koska ne olivat heidän olohuo- neensa. Asunnothan olivat ahtaita ja surkeita. Suomen työväenliike vaati että ottakaa meiltä pois kapakat. Alasuutari näkee kapakkavihan ja kieltolakiliikkeen takana sekä protestan- tismin vaikutusta että paternalistista holhousmentaliteettia. Suomessa ruot- sinkielinen säätyläistö, seurahuoneen sosieteetti, oli luvulla vakuuttu- nut siitä, että suomenkielinen rahvas ei kestä viinaa eikä osaa käyttää sitä. Joillakin oli ajatuksia rodullisista ominaisuuksista. Suomalaisuusliike ja rah- vaan poliittiset virtaukset kuten sosialismi ja alkiolaisuus omaksuivat para- doksaalisesti tämän halventavan ajattelumallin. Työväestö juo itsensä kuoli- aaksi jos sen annetaan juoda. Raittiuspolitiikka siirtyi valtion agendaksi ja on sitä edelleen. Voi tietenkin kysyä, kuinka viisasta oli indoktrinoida kansa us- komaan, ettei sen edes kannata yrittää itse kontrolloida juomistaan. Kun suomalainen sanoo että suomalaiset eivät kestä viinaa, hän ei tarkoita itseään vaan asettuu muiden ulko- ja yläpuolelle, Alasuutari huomauttaa. Kieltolaki astui voimaan 1919 kun suomalaisten alkoholinkulutus oli laske- nut jatkuvasti luvulta lähtien ja oli alhaisin kaikista maista missä alko- holijuomat ylipäänsä tunnettiin, sanoo Alasuutari. Onhan se aika paradok- saalista. Ja kieltolaki itse asiassa lisäsi alkoholin kulutusta. Yhteiskuntaluokka ja alkoholikulttuuri Alasuutari rikkoi luvulla Alkoholitutkimussäätiössä sitä tabua, että al- koholinkäyttöä ei saanut eritellä sosiaalisen tausta tai luokan mukaan. Tasa- arvopolitiikan takia olisi saanut puhua vain koko väestöstä. Pelättiin, että jos tunnistetaan eri sosiaaliryhmien erilaiset juomatavat, se syyllistää työväestöä ja saa keskiluokan ajattelemaan että se on turvassa al- koholin väärinkäytön vaaroilta, sanoo Alasuutari. Viimeksi mainittu indikoi sitä, että kaikki olisi pidettävä jatkuvassa pelossa alkoholia kohtaan. Työväen ja keskiluokan juomatavat eroavat Alasuutarin mukaan aivan yleismaailmallisesti. Ranskassakin työväestö on juonut humalahakuisemmin kuin muut. Se heijastaa suhdetta työhön. 15

16 Duunareille on ominaista kontrollin ulkois- taminen. Työ on työnantajan työtä, joka tehdään johdettuna ja valvottuna, ja jos val- voja on poissa, tahti hidastuu. Työajan lo- puttua lähdetään heti, Alasuutari luonneh- tii. Keskiluokkaiset professionaalit, aka- teemiset, yrittäjät ja oman maansa viljelijät suhtautuvat työhönsä omana elämäntehtä- vänä johon on oma kontrolli. Kun kapakka ja alkoholi- juomien nauttiminen on arkistunut, myös kielletyn hedelmän maku on hä- vinnyt, sanoo Alasuutari. Ei ole enää pakko juoda päätä täyteen kun saa tilaisuuden. Samalla tavalla työväen perinteisessä juomiskulttuurissa kontrolli on ul- koistettu ja juominen loppuu tyypillisesti ulkoiseen esteeseen. Perjantaina otetaan kapakkaan mukaan niin paljon rahaa kuin on varaa juoda ja juodaan se kaikki. Jos kotona on viinaa, sitä ei jätetä pullon pohjalle. Keskiluokkainen juomiskulttuuri taas merkitsee omaa itsekontrollia ja baarikaappia kotona. Nyt perinteinen työväestö on vähentynyt, väestön yleinen peruskoulutusta- so ja elämäntapa on keskiluokkaistunut ja työn luonne muuttunut itsenäi- semmäksi ja omavastuisemmaksi kaikilla tasoilla, Alasuutari sanoo. Teh- tailla ja rakennuksillakin työtä on ulkoistettu ja melkein jokainen on jollakin tavalla yrittäjä. Siitä syystä perinteinen duunarin juomatapa on myös harvi- naistunut. Juomisesta on tullut perjantain ulkopuolelle ulottuvaa arkea jossa itse vastataan siitä mitä tehdään. Kapakan muuttuminen osaksi arkea Kuten moni muukin haastateltu, myös Alasuutari luonnehtii entisajan ka- pakkamielikuvan jakautuneen kunnon ravintoloihin joihin mentiin kravatti kaulassa oppimaan käytöstapoja, ja kansankuppiloihin sekä lähiökapakoihin, joihin liittyi pahennus, häpeä ja turmion kuilu. Molempiin liittyi kielletyn he- delmän himo. Liberalisoinnin edetessä ja verotuksenkin välillä lieventyessä kapakoista tuli osa tavallista arkea ilman mystiikkaa ja demonisointia. Kun kapakka ja alkoholijuomien nauttiminen on arkistunut, myös kielletyn hedelmän maku on hävinnyt, sanoo Alasuutari. Ei ole enää pakko juoda päätä täyteen kun saa tilaisuuden. Tähän liittyy tietenkin tilastoidun alkoholinkäytön nouseminen yleiseuroop- palaiselle tasolle. Sellainen pieni kulutus per henkilö kuin ennen vuotta 16

17 1969 jolloin keskiolut vapautui, se lähtötaso oli jos ei anomalia niin kuiten- kin tyypillistä vain pohjoisille viinakulttuurin maille. Juodaan kerran viikossa mutta paljon. Kun opittiin ottamaan olutta tai viiniä myös arkipäivisin, kulu- tustaso nousi. Talouden suhdanteet vaikuttavat kulutuslukuihin, mutta us- koisin että kasvu on taittunut tai kääntynyt laskuun. Toisaalta perinteisissä viini- ja olutmaissa on ollut viime vuosikymmeninä laskeva kulutustrendi terveystietoisuuden kasvaessa, ja esimerkiksi Rans- kassa ja Italiassa ei enää juoda viiniä arkisena ruokajuomana niin kuin aikai- semmin, sanoo Alasuutari. Juomatavat yhdentyvät Kun Suomessa ja muualla pohjoisessa on tultu eurooppalaiseen arkeen, se on merkinnyt oluen ja viinin kulutuksen kasvua. Mutta samaan aikaan on huolestuneena havaittu vanhoissa viinimaissa kuten Espanjassa, että kun ai- kuisväestö juo viiniään entistä pienempiä määriä, nuoriso on alkanut juoda väkeviä humalahakuisesti pohjoiseurooppalaiseen tapaan, kertoo Alasuuta- ri. Maailman alkoholikulttuurit yhdentyvät siten, että kaikkialla juodaan kaik- kea ja kaikki juomatavat elävät rinnakkain. Mutta kun Ranskan kokonaisku- lutus on laskussa ja laskun merkkejä on havaittu jo Suomessakin, on ilmei- sesti saavutettu sellainen taso joka ei enää kasva mihinkään, sanoo Alasuu- tari. Tämä on melkoisessa kontrastissa viimeaikaisen keskustelun kanssa, josta voisi päätellä että Suomessa on menossa jonkinlainen alkoholikansantervey- dellinen syöksykierre, joka pitää katkaista kuten aina ennenkin veroja korot- tamalla ja saatavuutta rajoittamalla. Siis peruuttamalla 1969 aloitettu libera- lisointi. Kontrolloiva virkamiesmentaliteetti Ymmärrän kyllä saatavuuden rajoittamisen logiikan, Alasuutari sanoo. Se perustuu virkamieskulttuurin globaaliin muutokseen kohti tulosjohtamista, joka perustuu määrällisiin tavoitteisiin ja mittareihin. 17

18 Asetetaan alkoholikuolemia tai liikennekuolemia koskeva kappalemääräi- nen vähentämistavoite. Sitten uskotaan, että kun yhteiskuntakonetta sääde- tään tulostavoitteisesti, tulos saavutetaan. Mutta yhteiskunta ei ole kone. Alasuutarin mukaan mekaaninen input- output- malli voi lyhyellä välillä tuottaa halutun suuntaisia tuloksia. Mutta säädöillä on pitemmällä aikavälillä ainakin kanonisoituihin tavoitteisiin näh- den yllättäviä kulttuurisia seurauksia. Vertaisin tätä pyrkimykseen suojautua muutoksilta pörssikaupassa, Alasuutari sanoo. On tehty analyysi- ja kaupanohjausohjelmia ja robotteja jotka käyvät kauppaa teknisiä parametrejä laskevilla algoritmeilla. Sitten se robotisoitu kauppa romahduttaa pörssin yhtäkkiä. Ilman mitään suhdetta reaalitalouteen ja niihin yhtiöihin joiden papereista on kysymys. Tätä ilmiö- tä on ehditty havainnoida jo pitkään, sillä ensimmäinen teknisen pörssiana- lyysin ohjaaman automaattikaupan aiheuttama globaali kurssiromahdus ta- pahtui jo 1987 keskellä reaalitalouden nousukautta, joka jatkui vielä kaksi vuotta. Jos rajoituspolitiikalla ja verotuksella luodaan uudelleen tila, josta juuri on tultu luonnollista tietä pois muun muassa kapakan ja alkoholinkäytön arki- päiväistymisen kautta ja kulutuksenkin tasaannuttua, saatetaan voimistaa humalahakuisuutta ja paluuta rajumpiin juomatapoihin. Valtiotieteen lisensiaatti Ari Turunen, tietokirjailija Tietokirjailija ja valtiotieteiden lisensiaatti Ari Turunen on kirjoittanut kirjan Humalan henki juomatapojen tarina (1999). Juomista tarkastellaan siinä kulttuurisena eikä patologisena ilmiönä. En puhunut kirjassani niinkään humalasta vaan eurooppalaisista juomata- voista, sanoo Turunen. Suomi kuuluu eurooppalaiseen kulttuuripiiriin. Al- koholi viini, olut ja väkiviina on aina ollut erottamaton osa eurooppalaista kulttuuria, halusimmepa sitä tai emme. Tämän tosiasian kiistäminen on hy- vin hämmentävää. Tämänhän näkee siinä että olen ollut vetämässä erilaisia EU- projekteja, ja kun järjestetään kokouksia, on itsestään selvää että kaikissa EU- projekteissa vaaditaan ja edellytetään, että meillä on hyvä illallis- ja viinitarjoilu. Kun kon- ferenssi järjestetään, pitää olla hyvää juomaa ja ruokaa., Turunen toteaa. 18

19 Sana symposion antiikin kreikassa tarkoittaa tilaisuutta, jossa juodaan yhdessä ja keskustellaan, kuten Pla- tonin aikana. Mutta Suomessa järjes- tetyn EU- tilaisuuden ongelmat tulevat heti alkoholitarjoilussa, valittaa Tu- runen. Siinä huomaa sen hurjan eron mikä on meillä ja Tanskasta etelään. Juutinrauman eteläpuolella ei ym- märretä meidän käytäntöjä ja ihme- tellään, mikä tässä on se suuri ongel- ma. Ja sitten me joudumme piipittä- mään että tämä on niin kallista ja Aina kun meille valitaan uusi sosiaali- ja terveysministeri, hänen pitää ensimmäiseksi virkaan tultuaan alleviivata alkoholiongelmia ja esittää veronkorotuksia, saatavuuden vaikeuttamista ja keskioluen laimentamista, sanoo Turu- nen. Se loukkaa minua henki- lökohtaisesti, koska en koe it- seäni ongelmakäyttäjäksi, ja minua nuorempi ministeri sa- noo miten minun pitää elää. meillä on rajoitteita. Nykyisen hallituksen politiikka on, että alkoholitarjoi- lua ei tulevaisuudessa enää hyväksytä edes yritysten kuluksi verotuksessa. Kansanperinteen juomatavat Turunen kertoo kirjassaan, miten arkaaisessa runonlaulukulttuurissa kuten Kalevalassa kerrotaan oluen synnystä ja juomingeista. Pohjolan häissä oli tylsä tunnelma, mutta kun Väinämöinen kutsutaan sinne ja tarjotaan olutta, kaikilla on hauskaa ja kaikki nauravat ja ovat iloisia. Onhan meillä hyvin vanha olut- ja sahtikulttuuri. Mutta sen yhteyttä iloiseen runonlaulantaan ei oikein saa sanoa., sanoo Turunen. Viikinkien Runo- Eddassa on ohjeita, miten nuoren viikingin pitää käyttäytyä viikinkien juhlatilaisuuksissa ja miten hän annostelee simansa käyttöä ettei käy köpelösti. Neuvotaan olemaan kohtuullinen ja muistutetaan, että jos läh- det pidoista vähän aikaisemmin, et menetä mitään. Kun meillä on tällainen kulttuurikerrostuma olemassa, se oli minulle kiiho- ke kirjoittaa tämä kirja, ja osoittaa että alkoholijuomat kuuluvat olennaisena osana kulttuuriimme, Turunen kertoo. Holhous- ja raittiusministeriö Turusen mielestä Suomessa toimii vähemmistön diktatuuri. Jos 10 % on on- 19

20 gelmajuojia, miksi koko keskustelu pyö- rii tämän vähemmistön ympärillä? Ihan kuin kouluissa, joissa häirikköä ei voi erottaa koulusta. Ja enemmistö kärsii. Meillä on alkoholin väärinkäyttäjiä, ja enemmistö aina kärsii niin häiriköistä kuin niistä rajoituksista joita alkoholin käyttöön kohdistetaan. Turunen haluaisi kansanvaltaan usko- vana, että enemmistönkin ääntä kuun- neltaisiin. Mutta kenellä se enemmistö sitten on? Tilastot kertovat, että viimei- sen 16 vuoden aikana alkoholin ravintolamyynti on laskenut, sanoo Turunen. Hinnankoro- tuksilla ja sääntelyllä tehdään ravintoloista liian kalliita ja mahdottomia paikkoja viettää sitä mukavaa elämää. Ennem- min mennään nauttimaan Vi- ron hotelleista ja ravintoloista, sekä tullaan sieltä ison lastin kanssa joka nautitaan kotona. Aina kun meille valitaan uusi sosiaali- ja terveysministeri, hänen pitää en- simmäiseksi virkaan tultuaan alleviivata alkoholiongelmia ja esittää veron- korotuksia, saatavuuden vaikeuttamista ja keskioluen laimentamista, sanoo Turunen. Se loukkaa minua henkilökohtaisesti, koska en koe itseäni ongel- makäyttäjäksi, ja minua nuorempi ministeri sanoo miten minun pitää elää. Minua huolestuttaa, että Suomesta on tullut turvavaltio. Me säätelemme it- semme hengiltä. Koko ajan tulee lisää säädöksiä, kieltoja ja rajoitteita. Tori- kahvilaakin on mahdotonta perustaa Helsinkiin jos on pieni virhe jossakin rakenteissa tai kylmäketjussä. Hauskuutta ja kivaa yhdessäoloa mennään etsimään Viroon, jossa on va- paampaa ja halvempaa. Emmekä lomaile Italiassa pelkästään sään ja kulttuu- rin takia, vaan koska siellä on hyviä perheravintoloita joihin voi viedä lapset mukanaan. Jonossa ilman palvelua Tanskassa kaiken pitää olla hygglig, mukavaa. Meillä ei mietitä sitä että olisi mukavaa. Meillä mietitään, onko tämä järkevää ja terveellistä. No mikä on järkevää ja terveellistä? Kuka sen päättää?, sanoo Turunen. Tanskalaiset irvailevat, että suomalaisilla elämän pitää olla mahdollisimman hallittua, terveellistä ja ikävää ja sen pitää vielä kestää niin kauan kuin mah- dollista, kun tanskalainen ajattelee että pidetään hauskaa niin kauan kuin eletään. 20