-liike on ihmisen muotoinen. Osallistaminen. Asunnottomuus Sukupuolisensitiivisyys Vastuullinen vanheneminen Vastuuttava tukeminen Oma Kalaämpäri

Transkriptio

1 -liike on ihmisen muotoinen Osallistaminen Asunnottomuus Sukupuolisensitiivisyys Vastuullinen vanheneminen Vastuuttava tukeminen Oma Kalaämpäri

2 3 12 Setlementtiliitto [ pääkirjoitus ] Millaista palvelua haluat? Osallistamista oppimassa Setlementtiliiton työpaja kiinnosti järjestöväkeä ja kuntatyöntekijöitä Vastuuttavaa tukemista Johdontyönohjaaja Helena Kekoni perää sosiaalieettistä vastuuta Mikä ihmeen sensitiivisyys? Tyttötyön verkostohankkeen koordinaattori Heta Mulari ja sukupuolisensitiivisyys [ liikkeessä ] Herkkyyttä lähipiirin hiljaisuuksille ja kadonneille tarinoille Tutkija Heta Mulari [ tässä ja nyt ] Ajankohtaista Yleishyödyllinen asumistuotanto hämmästytti Brysselissä Köyhyyttä kokenut Ulla-Mari Niemeläinen EAPN:n tapaamisessa Jokaisella on vastuu vanhenemisestaan Senioriaktivisti Vappu Taipale [ keskeltä kenttää ] Saalis ei ole ykkösasia Aki Hirvosen vetämä Oma Kalaämpäri -hanke kasvattaa suosiotaan [ toimii ] Setlementtiliike Suomessa k a n s i : i l m a r i v i i h t y i t e s o m a n s k e i t t i p a r k i l l a k u v a : m a r j a a n a m a l k a m ä k i [setlementtiliike] Suomen Setlementtiliitto on sosiaali- ja sivistystyötä tekevä elämänkulkujärjestö. Setlementtiliikkeen muodostavat Setlementtiliitto osakeyhtiöineen sekä sen jäsenyhdistykset. Setlementtityö Suomessa tehtävä setlementtityö on osa kansainvälisen verkoston toimintaa. Setlementtityö käynnistyi kaupunkisosiaalityön kehittämishankkeena Lontoossa 1880-luvulla, jolloin köyhien ihmisten asuinalueilla käynnistettiin sosiaaliseen ja sivistykselliseen kehitykseen tähtääviä uusia työmuotoja. Suomessa setlementtityö alkoi vuonna Ensimmäinen Lontoon mallin mukainen setlementtitalo perustettiin Helsingin Kallioon. Setlementtiarvot Setlementtiliikkeen sosiaalieettiset perusarvot nousevat tahdosta rakentaa oikeudenmukaista ja yhdenvertaista yhteiskuntaa. Keskeistä on lähimmäisenrakkaus, yhteisöllisyys ja erilaisten ihmisten välinen yhteistyö. Eri tavoin ajattelevia ja uskovia ihmisiä yhdistää setlementeissä halu toimia varsinkin heikoimmassa asemassa olevien ihmisten hyväksi. Monikulttuuriset yhteisöt mahdollistavat arvostavan kohtaamisen. Setlementtiliiton toimialajohtajat Asumisen palvelut. Anu Haapanen, Kansalaisvaikuttaminen. Helka Körkkö, Lapsi- ja nuorisotyö. Otto Pasma, Monikulttuurinen työ. Matti Cantell, Seniori-ja vanhustyö. Opintotoiminta. Pirkko Ruuskanen-Parrukoski, Vaikeat elämäntilanteet ja kriisityö. Pentti Lemmetyinen, etunimi.sukunimi@setlementti.fi Setlementtiyhtiöt Setlementtiliiton yhtiöihin kuuluvat sosiaalista asunto-tuotantoa harjoittava S-Asunnot Oy, Senioriasumisoikeus Oy ja päihdekuntoutujille tarkoitettu Oskelakoti. Suomalaisen Työn Liitto myönsi yhtiöille yhteiskunnallisen yrityksen arvon vuonna Juttuvinkit tervetulleita osoitteeseen tiedotus@setlementti.fi S e t l e m e n t t i - l i i k e o n i h m i s e n m u o t o i n e n

3 [pääkirjoitus] Setlementti liike on ihmisen muotoinen on suomalaisen setlementtiliikkeen lehti, jota julkaisee Suomen Setlementtiliitto. O s o i t e Setlementti-lehti Läntinen Brahenkatu 2 (4.krs) Helsinki lehti@setlementti.fi V a s t a a v a p ä ä t o i m i t t a j a Pentti Lemmetyinen etunimi.sukunimi@setlementti.fi p T o i m i t u s s i h t e e r i Helena Hyvärinen helena.hyvarinen@kotiposti.net p M u u t o i m i t u s k u n t a Jaana Kymäläinen, Tiia Fredriksson (opintovapaalla), Pirkko Ruuskanen-Parrukoski T i l a u k s e t, o s o i t t e e n m u u t o k s e t Olga Annala etunimi.sukunimi@setlementti.fi p U l k o a s u j a t a i t t o Jaakko Bashmakov pic@sci.fi p P a i n o Nykypaino Oy, Helsinki, 2012 ISSN Miten haluat tulla kohdelluksi? Suomi potee osallisuusvajetta. Näin todetaan yhä useammin kun pohditaan syitä kasvavaan polarisaatioon tai järjettömään väkivaltaan. Mitä ihmettä on tapahtumassa, kun niin moni kokee, ettei ole osallinen yhteiskunnassa tai edes oman elämänsä tapahtumien määrittelyssä? Euroopan laajuinen kiristyvä talous, joka heijastuu myös yksittäisiin kuntiin, haastaa miettimään säästökohteita. Ratkaisua haetaan kuntakoon kasvattamisesta ja palveluiden karsimisesta. Lähes aina ratkaisut talousongelmiin tehdään virkamiesten ja poliitikkojen työpöydillä. Kansalaisilta ei kysytä mitään. Jos kysyttäisiin, niin tiedettäisiin, ettei ihmisen kannalta ole niinkään tärkeätä, minkä nimisessä kunnassa hän asuu. Merkityksellistä on se, että hän on lähiyhteisönsä tunnistama ja arvostama, ja että lähellä on saatavilla riittävästi palveluja. Suomessa seurataan kiinnostuneena Englannissa käynnissä olevaa Big Society -kehittämisohjelmaa. Se ei ole kaikilta osin onnistunut, mutta siihen liittyy monia kiinnostavia mahdollisuuksia. Siellä on saatu hyviä tuloksia esimerkiksi muuttamalla kuntien kilpailuttamiskäytäntöjä. Meillä kunta määrittelee usein pienintä yksityiskohtaa myöten ostettavan palvelun ja palvelun tarjoajaksi valitaan se, joka lupaa tuottaa sen halvimmalla. Englannissa on kokeiltu mallia, jossa palvelun käyttäjiltä kysytään, millaisen palvelun hän haluaisi saada, ja miten tulla kohdelluksi. Tässä tapauksessa kilpailukriteerin määritteleekin osallinen itse. Tällaista soisi tapahtuvan Suomessakin. Setlementtiliikkeen strategia on alusta asti perustunut osallisuuteen. Vain omasta ja lähiyhteisönsä elämästä osallinen ihminen voi osallistua yhteiskunnan rakentamiseen. Osallisuus alkaa aina ihan läheltä. Setlementtiliikkeen perusajatus on ihmisten välisessä arvostavassa vuorovaikutuksessa ja siinä, että jokaisella ihmisellä on annettavaa. Myös kaikkein pienimmällä, vanhimmalla, sairaimmalla tai syrjimpään laitetulla. Kesän jälkeinen työkausi on alkanut, ja on aika rakentaa toimintasuunnitelmaa tulevalle vuodelle. Tehdään sitä tietoisena yhteiskunnassamme nähtävissä olevista kehityskuluista. Ollaan valmiita uudistumaan sekä etsimään toimintatapoja ja asennetta työhömme setlementtiliikkeen arvoista ja etiikasta. Uskon, että samalla tulemme vahvistaneeksi osallisuuden yhteiskuntaa. P e n t t i L e m m e t y i n e n P ä ä s i h t e e r i s e t l e m e n t t i l i i t t o 3 S e t l e m e n t t i - l i i k e o n i h m i s e n m u o t o i n e n

4 Osallistamistyön monet ulottuvuudet tulivat esille Setlementtiliiton järjestämässä työpajapäivässä, johon osallistui setlementtiväen lisäksi kunta- ja järjestötyöntekijöitä. Tilaisuudessa alustanut sosiaalipedagogi Sanna Ryynänen muistutti, että osallisuus on haaste myös tiedemaailmalle. Osallistamista 4 Oletko kuullut Kallio-liikkeestä, Stadin Aikapankista tai Lastenkirkosta? Kaikki kolme osallisuuden uusia tuulia edustavaa liikettä oli vahvasti esillä Setlementtiliiton järjestämässä Osallisuuden työkaluja -työpajapäivässä Kalliolassa, joka oli suunnattu erityisesti järjestö- ja nuorisoalan toimijoille. Päivän avanneen lukiolaisten liiton pääsihteerin Sini Korpisen mielestä järjestöjen tulee antaa nuorille nykyistä paremmat mahdollisuudet suunnitella ja toteuttaa erilaista toimintaa. Nuorta lähellä olevilla aikuisilla on hänestä erityinen vastuu kannustaa nuorta kohti aktiivista kansalaisuutta. Kreisi innostuminen on tärkeää, samoin epäonnistumisten hyväksyminen, Korpinen sanoi. Osallisuudesta alusti sosiaalipedagogiikan S e t l e m e n t t i - l i i k e o n i h m i s e n m u o t o i n e n

5 T e k s t i h e l k a k ö r k k ö, o t t o p a s m a, P i h l a R u u s k a n e n k u v a t m a r j a a n a m a l k a m ä k i oppimassa Itä-Suomen yliopiston ma. lehtori Sanna Ryynänen Itä-Suomen yliopistosta, joka kertoi havainneensa, miten erityisesti nuorten omaehtoinen toiminta ja innovatiiviset projektit ovat lisääntyneet. Osallistumisen kasvu ei koske kuitenkaan kaikkia, ja Ryynänen haastoi läsnäolijoita pohtimaan, kenen osallisuudesta kaikessa tekemisessä on kysymys ja osallisuudesta mihin. Ryynänen nosti esille myös kysymyksen osallisuuteen liittyvän tieteellisen tutkimuksen epäkohdista. Akateeminen maailma on vain vähän osallisena ympäröivässä maailmassa. Tarvitaan myös toisenlaista tutkimista, jossa tutkija menee mukaan eikä seuraa maailman menoa vain sivullisena. Juha Kinanen Mitä teet työksesi: Olen työskennellyt poikien ja -tyttöjen PTKkeskuksessa vuodesta Nykyään olen keskuksen koulutussihteeri. Vastuullani on koulutustoiminnan kehittäminen ja webkoordinointi. Lisäksi olen verkkolehden Jiipeenetti.fi:n päätoimittaja. Mitä sana osallisuus sinulle tarkoittaa? Osallisuus sotketaan helposti osallistumiseen. Osallisuus on varsin subjektiivinen käsite, tunne siitä, että voin vaikuttaa itseäni koskeviin asioihin. Osallisuutta voi olla myös se, että ei osallistu, jos se on yksilön oma päätös. k u v a r i i t t a w e i j o l a / v a s t a v a l o. f i Miten osallisuus näkyy työssäsi? Jiipeenetti.fi:ssä ison osan julkaistusta materiaalista tekevät koulutetut nuoret reportterit, vuotiaat tytöt ja pojat. Moni heistä on löytänyt Jiipeen kautta itselleen jopa journalistisen uran. Meillä on PTK:ssa myös paljon osallisuushankkeita. Yksi tavoitteistamme on lasten osallisuuden edistäminen ev.lut. kirkon ja myös järjestömme arkipäiväisessä päätöksenteossa. Olemme kehittäneet erilaisia osallistavia tapoja, esimerkiksi lasten leiriparlamentin suurleireillemme. 5 >>> S e t l e m e n t t i - l i i k e o n i h m i s e n m u o t o i n e n

6 Osallistamista... >>> 6 Tämä tarkoittaa sitä, että lapset osallistuvat leirillä aikuisten rinnalla täysivaltaisesti päätöksentekoon. Suurempi projekti liittyy kirkolliskokouksen aloitteeseen kirkon päätöksenteossa tapahtuvaan lapsivaikutuksien kartoittamiseen. Monet seurakunnat ovatkin jo valinneet esimerkiksi lapsiasiainhenkilön, jonka tehtävänä on seurata paikallista päätöksentekoa ja sitä, miten päätökset vaikuttavat lapsiin ja perheisiin. Myös kuulemisjärjestelmää suunnitellaan. Olemme kouluttamassa seurakuntien työntekijöitä osallisuuden huomioimiseen. PTK kun on myös kirkon virallinen varhaisnuorisotyön palvelujärjestö. Miten ihmisiä voi osallistaa? Mielestäni yksi nuorisotyöntekijöiden selkeimmistä tehtävistä on toimia mahdollistajina. Jos esimerkiksi päätöksenteossa vaaditaan tiettyä kieltä, nuo- Juha Kinanen risotyöntekijän tehtävänä on muokata nuorten tekemä ehdotus virastokielelle. Liian usein kaikki tehdään itse valmiiksi, ja nuoret vain osallistuvat olematta oikeasti mukana. Nuoret voi ihan hyvin ottaa mukaan esimerkiksi toimintasuunnitelman tai budjetin tekoon. Ei pidä olettaa, ettei nuoria kiinnosta. Mikä osallistamisessa on vaikeinta? Valta tai itse asiassa siitä luopuminen. Olen törmännyt usein siihen, ettei valtaa uskalleta luovuttaa ja antaa nuorten itse suunnitella. Se vie aikaa ja on työläämpää, mutta on sen arvoista. Kokiessamme asian omaksemme sitoudumme oikeasti mukaan. Osallisuuskysymys on meille järjestöissä elämän ja kuoleman kysymys. Jos nuoret eivät koe itseään osallisiksi, niin silloin se on ikään kuin palvelun ostamista, eivätkä nuoret ole itse oikeasti mukana. Mitä vinkkejä antaisit osallisuustyötä tekeville? Osallisuustyö vaatii kouluttamista. Tarvitaan myös asennemuutoksia, mikä vaatii aikaa ja hyviä kokemuksia. Meillä leiriparlamentissa työntekijät ovat saaneet ahaa-elämyksiä. Emme voi esimerkiksi sanoa enää he, vaan pitää sanoa me. Päätöksenteko ei tapahdu ulkopuolelta vaan me teemme ne yhdessä. Miksi osallisuus on tärkeää? Kuten aikaisemmin totesin, se on järjestöille elämän ja kuoleman kysymys. Kun tunnemme itsemme osallisiksi, sitoudumme myös toimintaan. Miksi sitoutuisin, jos en koe jotain asiaa omakseni, tai en voi vaikuttaa siihen? Mainitse esimerkki osallisuudesta? Silmäni avautuivat viisi vuotta sitten englantilaisen sisarjärjestön Boys Brigaden järjestämässä nuorten viikonlopussa, jonka aikana oli tarkoitus suunnitella valtakunnallista hanketta. Kun tulin paikalle, ohjaajat istuivat alakerran kahviossa. Kysyin heiltä, milloin aloitamme suunnittelun. Minulle kerrottiin, että suunnittelu oli jo aloitettu, ja nuoret olivat parhaillaan pohtimassa hankkeen budjettia ja markkinointia. Lopputuloksena oli loistava valtakunnallinen tapahtuma Palm in Palm. Panu Räsänen Mitä teet työksesi? Olen työskennellyt Jyvälän Setlementin nuorisotoiminnan koordinaattorina vuodesta Elokuun alussa 2012 aloitin Jyvälän setlementin Oiva ja Ilona -hankkeessa poikatyöntekijänä. Hankkeen tavoitteena on kehittää sukupuolisensitiivistä nuorisotyötä Jyväskylän seudulla. Mitä sana osallisuus sinulle tarkoittaa? Toimijan näkökulmasta osallisuus on yksilölle tarjottava mahdollisuus vaikuttaa omaan ympäristöönsä niin, että hänen tarpeensa ja identiteettiinsä huomioidaan. Se merkitsee sitä, että pääsee vaikuttamaan niissä yhteisöissä, jotka itse kokee merkityksellisiksi. Miten osallisuus näkyy työssäs? Kehitämme ja tarjoamme Jyvälän Nuorissa lapsille kerhotoimintaa, jossa he pääsevät oppimaan itseilmaisua ja opiskelemaan uusia ilmaisukeinoja. Nuorisotyöntekijän näkökulmasta esimerkiksi valokuvaus on hyvä menetelmä ja osallisuuden väline. Miten ihmisiä voi osallistaa? Lähtökohtana pitää olla, että ei ole pakko osallistaa. Tuntuu hölmöltä puhua asiasta ylhäältä päin. Yksilön tasolla tärkeintä on osallisuuden kokemus. Kun nuori tulee kysymään, mitä hän voi tehdä, hänelle tulee tarjota mahdollisuuksia omaehtoiseen tekemiseen alleviivaamatta sitä, että kyseessä on S e t l e m e n t t i - l i i k e o n i h m i s e n m u o t o i n e n

7 Panu Räsänen osallisuus ja osallistaminen. Mikä osallistamisessa on vaikeinta? Haasteena on etenkin nuorten osallistaminen. Siinä vaiheessa kun ollaan yläasteiässä, nuorilla on paljon kiinnostuksen kohteita ja omaa päätäntävaltaa lähdetään hakemaan. Keskittymiskyky loppuu yleensä nopeasti, ja nuoren voi olla hankala keskittyä pitkäjänteiseen toimintaan. Iso kysymys on, kuinka nuoret hetkessä eläjät saa sitoutettua mukaan paremmin. Vinkkisi osallisuustyötä tekeville? Mielestäni on typerää alkaa suunnittelemaan nuorisotoimintaa, jos ei tunne nuorisokulttuuria. Hedelmällisintä on antaa nuorten itsensä kertoa, mitä he haluavat tehdä. Sen jälkeen nuorille voidaan tarjota tukea ja mahdollisuuksia ajatustensa toteuttamiseen. Osallisuudesta puhuttaessa on mukava kuulla toisten mielipiteitä ja esimerkkejä. Näin aiheeseen saa aina uusia ideoita ja näkökulmia. Miksi osallisuus on tärkeää? 0sallisuus on sitä, että osaa ilmaista itseään ja toimia ryhmässä. Jotta voi kasvaa vahvaksi yksilöksi, pitää olla kokemus siitä, kuinka ryhmässä toimitaan sekä kykyä kriittiseen ajatteluun. On ajateltava asioita omilla aivoillaan. Yksilönä yhteisössä toimiminen on tärkeä osa ihmisen identiteettiä. Mainitse esimerkki osallisuudesta? Valokuvakerhomme sai julkaistua sanomalehti Keskisuomalaisessa osallisuutta kuvaavia valokuvia, joita nuoret olivat ottaneet. Se oli nuorista tosi hienoa. Myöhemmin Nuorten Keski-Suomi ry otti meihin yhteyttä lehdessä olleiden kuvien perusteella. He toivoivat, että valokuvauskerhomme nuoret ottaisivat heidän työn alla olleeseen Osallisuushankejulkaisuunsa. Nuorten suostuttua yhdistyksen koordinaattori tuli tapaamaan heitä, ja yhdessä pohdittiin, millaista osallisuutta heillä on ryhmässä ja yksilötasolla. Esimerkkejä löytyi: Hei mä kuulun jalkapallojoukkueeseen, nuorisovaltuustoon ja valokuvausryhmään. Tämän jälkeen nuoret ottivat valokuvia osallisuuskokemuksistaan, jotka julkaistaan syksyllä Tämä on huikea juttu nuorille. 7 >>> S e t l e m e n t t i - l i i k e o n i h m i s e n m u o t o i n e n

8 Osallistamista... >>> Ruby van der Wekken Mitä teet työksesi? Olen ollut mukana erilaisissa globaaleissa kansanliikkeissä. Minua kiinnostavat erityisesti demokratia ja ympäristö. Aikapankin perustimme kolme vuotta sitten. Olimme muutaman ystäväni kanssa Helsingin Kumpulassa puhumassa yhteisöllisyyden ja lähidemokratian merkityksestä. Törmäsimme sattumalta tämän jälkeen globaaliin Aikapankkiin ja innostuimme, sillä konsepti tuntui mainiolta tavalta edistää paikallista hyvinvointia. Ruby van der Wekken Mitä sana osallisuus sinulle tarkoittaa? Kaikilla pitää olla tasa-arvoinen oikeus osallistua ja vaikuttaa omana itsenään. Miten osallisuus näkyy Aikapankissa? Aikapankissa toiminta ja osallistuminen ovat kaikille avoimia. Aikapankissa korostamme, että kaikilla ihmisillä on jotain annettavaa, ja jokainen voi saada toiminnasta jotain itselleen. Miten ihmisiä voi osallistaa? Tärkeää on viesti, että jokainen saa osallistua omana itsenään ja omien kykyjensä ja kiinnostuksensa mukaan. Mikä ihmisen osallistamisessa on vaikeinta? Aikapankissa vaikeinta voi olla avun pyytäminen tuntemattomalta. Samalla on muistettava, että kaikki ovat Aikapankissa tasa-arvoisia, eikä esimerkiksi rahalla ole merkitystä. Resurssinahan aika on loputonta. Vinkkisi osallisuustyötä tekeville? On tärkeää, että ihmiset otetaan mukaan suunnittelemaan ja järjestämään toimintaa. Yhdessä voimme oppia ja yhdessä tekemällä saamme enemmän aikaan. Tämän ymmärtäminen vaatii aikaa, mutta on sen arvoista. K o m m e n t t i Törmään työssäni jatkuvasti sanaan osallisuus. Käytänkin sitä sujuvasti. Usein kuulee kuitenkin kysymyksen, miksi yhtäkkiä puhutaan osallisuudesta, miksi ei riitä, että sanoo esimerkiksi osallistua? Pohdiskelu on aiheellista. Kerran korvasin sanan osallisuus sanoilla osallistua ja tuntea yhteisöllisyyttä ja mietin, sisältyykö näihin kahteen sanaan osallisuuden ajatus? Aloin perehtyä aiheeseen. Sivistyssanakirja kertoo: osallistaa-sana tulee verbistä tehdä osalliseksesi, sana osallistua taas selitetään sanoilla ottaa osaa, olla mukana. Tässäkö piilee se pieni ero, se minkä kirjasin ja korvasin sanoilla osallistua ja tuntea yhteisöllisyyttä? Pelkkä osallistuminen siis tarkoittaa, että osallistuu johonkin, vaikka juoksukilpailuihin. On siis mukana, mutta kukaan ei voi varmasti sanoa, että jäätkö yksin. Osallistuminen voi siis olla yksinäistäkin puuhaa. Osallistaa-sanan juuri taas on sanoissa tehdä osalliseksi. Ja tässä tuleekin se tärkein asia: Ei siis vain olla mukana, vaan myös otetaan mukaan. Et ole enää yksin. Aloin ymmärtää. H e l k a K ö r k k ö Miksi osallisuus on tärkeää? Osallisuus on tärkeää, koska uskon, että kaikilla ihmisillä pitää olla mahdollisuus osallistua yhteisöönsä ja sen toimintaan. Osallisuus voimaannuttaa, antaa iloa ja mahdollisuuksia S e t l e m e n t t i - l i i k e o n i h m i s e n m u o t o i n e n

9

10 10 Ihmisellä on myötäsyntyinen tarve hallita omaa elämäänsä. Siksi niin nuorilla kuin vanhoilla on oltava osallistamistyössä päätösvalta omaa elämäänsä koskevissa asioissa. Vastuuttavaa tukemista S e t l e m e n t t i - l i i k e o n i h m i s e n m u o t o i n e n

11 Kun presidentti Sauli Niinistö aloitti virkakautensa, tamperelainen johdontyönohjaaja Helena Kekoni ja työyhteisövalmentaja, logoterapeutti Tuija Widen kutsuttiin presidentinlinnaan esittelemään kehittämäänsä vastuuttavan tuen mallia. He kertoivat myös, mikä heistä on oleellista, kun työskennellään syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten kanssa. Osallistamisessa ydinkysymys on tapa, jolla ihminen kohdataan. Ei auta, vaikka henkilökuntaa olisi kuinka paljon, jos työntekijät eivät kohtaa asiakasta, pitkän uran lastensuojelussa tehnyt Helena Kekoni sanoo. Kohtaamisessa on olennaista työntekijän suhde omaan rooliinsa. Jos otsassani lukee minä autan, alennan nopeasti toisen ja otan häneltä mahdollisuuden toimia itse. Työntekijän on oltava myös tarkkana, ettei ryhdy tekemään asioita asiakkaan puolesta. Se on varma keino viedä ihmiseltä omanarvontunto, vapaus ja halu tarttua asioihin. Työntekijän tärkein työväline on Kekonin mukaan oma persoona. Kohtaamistilanteessa kyse on luottamuksen rakentamisesta ja siitä, miten avaan itseni, jotta toiselle tulee turvallinen olo. Asiakkaan on voitava luottaa, että hänen asiansa otetaan vakavasti. Luottamuksen rakentamisessa on keskeisestä se, että työntekijä ei hätäänny eikä mene paniikkiin toisen ongelmien edessä. Eräs työntekijä kertoi koulutuksessa vuosien takaisesta tilanteesta, jossa hän oli ollut asiakkaana neuvolassa kahden lapsensa kanssa. Kolmas oli vatsassa. Kun terveydenhoitaja oli kysynyt mitä kuuluu, nainen oli kertonut, että mies lähti edellisellä viikolla toisen naisen matkaan. Sen jälkeen terveydenhoitaja jatkoi: Onko ollut turvotusta? Hän ahdistui naisen tilanteesta niin, että ohitti kokonaan asian, jota nimenomaan olisi pitänyt käsitellä. Sosiaalieettinen ymmärrys puuttuu Kekoni on huomannut työnohjaajana, että nuorten kanssa työtä tekevät vetäytyvät helposti sen taakse, että kun se ei kerro. Ei nuori ala yhtäkkiä puhua asioistaan, sillä nuoruuteen liittyy puhumattomuus. Nuori on usein kuin simpukka, joka ei aukea. Siksi nuorelta ei pidä odottaa puhumista. Tuloksellinen yhteistyö edellyttää, että nuori saa valita kohtaamistilanteessa, kertooko hän asioistaan vai ei. Työntekijän vastuulla on viedä tilannetta eteenpäin, mutta niin, että kaikki päätösvalta on nuorella itsellään. Toinen työnohjauksessa usein esitetty argumentti on, että miten sitä voi ymmärtää, kun toinen ei puhu. Jos minulla on työntekijänä tunne, että haluaisin saada jotain infoa, minun on otettava itse puheeksi asiat, joilla on tilanteessa merkitystä. Kaikesta pitää uskaltaa puhua, mikä ei tarkoita sitä, että toinen on saatava keskustelemaan. Jos nuorella on hätä ja työntekijän kanssa puhutaan vain aidan seipäistä, nuorelle tulee tunne, ettei tuokaan ihminen ymmärrä minua, Kekoni sanoo. Kekonin mielestä koulumaailmassa ja terveys- ja sosiaalialalla toimivilta puuttuu sosiaalieettinen ymmärrys siitä, että jos asiakas on valmis kohtaamiseen, hänen on saatava 100-prosenttinen apu. Eräs työntekijä kertoi Kekonille turhautuneena erityisnuoresta, johon kaikki ovat niin kyllästyneitä, sillä se vain käveli ulos tapaamisestamme, vaikka yritin puhua. Työntekijällä on tällaisessa tilanteessa valittavanaan kaksi tietä. Voin vetäytyä taaksepäin ja osoittaa olemuksellani nuorelle, etten enää jaksa hänen kanssaan. Toinen tie on se, että luon hänelle mahdollisuuden valita ja asennoidun häneen tietoisesti niin, että olen tässä enkä luovuta, tapahtui mitä tahansa. Kuka sanoo viimeisen sanan? t e k s t i h e l e n a h y v ä r i n e n "Vastuuttavan tuen mallissa (vtm-mallissa) työskentelyn tavoitteellisuutta voidaan maksimoida työntekijän roolikartan avulla, joka rakentuu asiakkaan sen hetkisille akuuteille tarpeille. Kun olemme vtm-koulutuksissa rakentaneet tarve- ja tilannekohtaisia roolikarttoja, työntekijät ovat kokeneet sen hyvin antoisaksi sekä itselleen että asiakkaalle." Älä usko kaikkea mitä ajattelet. Omien ajatusten kyseenalaistaminen tarjoaa loputtomia oppimiskokemuksia. T u n t e m a t o n t y ö n o h j a a j a Valinnan ja vastuun mahdollisuuden antaminen asiakkaalle johtaa Kekonin mukaan usein myönteisiin tuloksiin, koska ihmisellä on myötäsyntyinen tarve hallita omaa elämäänsä. Siksi asiakas on saatava kokemaan, että hän saa päättää itse asioistaan. Myös silloin kun elämänhallinta on pitkälle menetetty, jostain löytyy aina pieni kohta, jossa ihminen voi toimia aktiivisesti. Tässä pienessä kohdassa asiakkaalla pitää olla päätäntävalta, Kekoni korostaa. Nykyään puhutaan usein yhteistyön kehittämisestä eri toimijoiden välillä, mutta Kekoni on havainnut, että käytännössä esiintyy valtataisteluja siitä, kuka saa sanoa viimeisen sanan. On tärkeää, että kaikki tahot ovat valmiita luopumaan vallasta niin suhteessa toisiinsa kuin asiakkaaseen. Silloin keskeiseksi asiaksi nousee tavanomaisen keskustelun sijaan oikean dialogin aikaansaaminen. Dialogin edellytys on tasa-arvoisuus, joka mahdollistaa asiakkaille mahdollisuuden ottaa osaa päätöksiä edeltävään keskusteluun. 11 S e t l e m e n t t i - l i i k e o n i h m i s e n m u o t o i n e n

12 12 Mikä ihmeen sensitiivisyys? S e t l e m e n t t i - l i i k e o n i h m i s e n m u o t o i n e n

13 Vastaajana Setlementtiliitto ry:n Tyttötyön verkostohankkeen projektikoordinaattori Heta Mulari. Hän tekee väitöskirjaa tyttöydestä ruotsalaisissa nuortenelokuvissa luvuilla. Lisää sukupuolisensitiivisyydestä opetuksessa. Sanna Kivimäki: Kuinka tämän tuntisi omaksi maakseen. Suomalaisuuden kulttuurisia järjestyksiä. Tampereen yliopisto Mitä on sukupuolisensitiivisyys? Se tarkoittaa herkkyyttä nähdä, että sukupuoli vaikuttaa ihmisten arkeen ja valintoihin. Tyttöjä ja poikia kohdellaan eri tavalla eri asioissa. Kasvamme yhteiskunnallisten ihanteiden ja vaatimusten paineissa tytöiksi ja pojiksi. Kulttuuri ja yhteiskunta asettavat sukupuolimalleja, jotka muuttuvat ajan ja historian mukana. Kärjistäen voi sanoa, että tytöille ihannetytön malliksi tarjotaan kaunistautumista ja muodinmukaista pukeutumista. Pojat ovat poikia urheilemalla ja pelaamalla tietokonepelejä. Voimme kuitenkin myös kritisoida ja vastustaa näitä malleja ja avata uusia näkökulmia. On muistettava, että sukupuoli yksin ei määrää ihmisten olemista, myös etnisellä taustalla, yhteiskuntaluokalla ja seksuaalisella suuntautumisella on merkitystä identiteetin rakentumiseen. Ei voida siis olettaa, että kaikilla tytöillä olisi samanlainen kokemusmaailma tyttönä elämisestä. Esimerkiksi valkoihoinen keskiluokan tyttö saattaa elää hyvin erilaista elämää kuin vähän koulutetun köyhän perheen tytär tai maahanmuuttajatyttö. Kun puhutaan sukupuolesta, puhutaan usein tytöistä/naisista? Miksi? Eikö poika/mies ole sukupuoli? Poika on sukupuoli siinä missä tyttökin. Historiallisesti naistutkimus on kiinnittänyt huomiota naiseen ja purkanut naisen sukupuolittamista mediassa, työelämässä politiikassa jne. Nykyään tehdään myös miestutkimusta, jossa analysoidaan erilaisia tapoja nähdä poika ja poikana olemiseen liitettyjä malleja ja ihanteita. Uutta on myös Poikien Talo Helsingissä. Poikien Talossa pohditaan poikana olemiseen liittyviä paineita. Poikien Talossa jokainen saa olla omanlaisensa poika. T e k s t i M a r i a n n a L a i h o Miten sukupuolisensitiivisyyden voi huomioida konkreettisesti, kun työskentelee nuorten parissa? Pohtimalla muun muassa omia asenteitaan ja ihanteitaan. Kannattaa olla herkkänä myös omille puhetavoilleen. Esimerkiksi häiriköiviä poikia opettaja saattaa nimittää rasavilleiksi, kun vastaavanlaiset tytöt nähdään häiriintyneinä ja avun tarpeessa olevina. Kympin tytöistä puhutaan herkästi ahkerina lukutoukkina, kun kympin poika saa älykön tai peräti neron leiman. Toisaalta hiljaisia ja vetäytyviä poikia ei huomata. Moni heistä saattaa kokea olevansa vääränlainen poika. Toisaalta tyttöjen oletetaan olevan kilttejä, toisaalta kiltteyttä kritisoidaan. Onko kiltteydestä tullut kirosana? Eikö ihminen saa olla kiltti? k u v a v i l l e s o l k i n e n Kiltteydessä ja aggressiivisuudessa on monia puolia. Tyttöjen aggressiivisuus aiheuttaa usein mediapaniikkeja. Ajatellaan, että tytöt ovat omaksuneet liian maskuliinisia käytösmalleja. Toisaalta ajassamme vallitsee ihanne tilaa ottavasta, räväkästä ja ulospäin suuntautuneesta tytöstä, jolloin ujous ja kiltteys saattavat määrittyä kielteisessä valossa. Kiltteyden sijaan pitäisi ehkä puhua ylikiltteydestä. Ylikiltti tyttö on helposti näkymätön. Hän suorittaa, mitä vaaditaan tunnollisesti, mutta ei tiedä, mitä hän itse haluaa. Hän ohittaa itsensä, uhrautuu ja tekee asioita toisten puolesta. Kouluttaja Mari Lankinen on avannut näitä teemoja Voimaneidot-tyttöryhmätyöskentelyssä, jossa harjoitellaan oman tahdon ilmaisua ja avataan aggressioita myönteisenä voimavarana. Tyttönä ja poikana oleminen on moniuloitteista ja ristiriitaista. Voimaannuttamisessa kannustetaan omien kykyjen ja mahdollisuuksien näkemiseen, sisäiseen vahvistamiseen. Sitä kautta tuntee helpommin, että elämä on hallinnassa. 13 S e t l e m e n t t i - l i i k e o n i h m i s e n m u o t o i n e n

14 [liikkeessä] 14 Herkkyyttä lähipiirin hiljaisuuksille ja kadonneille tarinoille K ööpenhaminan lentokentällä. Takanani on kahdeksan tuntia katkonaista unta Atlantin yli, hektinen Manhattan, Washington Square Parkin harmaapäiset, shakkia pelaavat herrat ja heidän ohitseen merkkitennareissaan skeittaavat kovakatseiset teinitytöt. Äänten, historioiden ja taiteiden sulattamo vaihtui yhdessä yössä pohjoismaiseen kliiniseen hiljaisuuteen. Lentokenttä nukkuu vielä aamuviiden untaan, ja jalkani ovat kipeät auringon polttamista asfalttikaduista. Istun lepotuoliin, potkaisen kengät pois ja avaan kirjan. Se on koirankorvilla ja tahrainen - kirjan edellinen omistaja tahtoi päästä siitä eroon Williamsburgin katukirppiksellä. Kirja on runoilija Audre Lorden Zami - The New Spelling of My Name. Lukeminen voi joskus olla väkivaltainen kokemus. Tarina kiskaisi minut saman tien irti lentokentältä ja heitti takaisin Atlantin taakse, 1960-luvulle ja nuoren naisen kasvutarinaan keskellä Harlemin köyhiä kortteleita. Omaelämäkerrallisessa teoksessaan Audre Lorde kirjoittaa siitä, millaista oli kasvaa tummaihoisena karibialaisen taustan omaavana tyttönä New Yorkissa, joka näennäisesti puhuu kaikkien yhtäläisistä mahdollisuuksista saada oma äänensä kuuluviin. Lorde oli yksi niistä tummaihoisista naisista, jotka alkoivat kyseenalaistaa länsimaisen kulttuurin, kirjallisuuden ja feministisen liikkeen valkoisuutta, keskiluokkaisuutta ja heteroseksuaalisuutta. Lorde kirjoittaa kokemuksista jotka jäävät yhteiskunnallisessa keskustelussa huomiotta; ihmisistä, jotka eivät pääse näkyviin tai kuuluviin. Hän kirjoittaa - edelleen ajankohtaisesti - ennakkoluuloista, joiden keskellä elämme, myös tasa-arvoideologian läpäisemissä Pohjoismaissa. Teoksen alkusanoissa hän omistaa kirjansa muun muassa sille kalpealle nuorelle naiselle, joka kaipasi apua öisellä kadulla Harlemissa, mutta juoksi pakoon säikähdettyään Lorden ihonväriä. Usein sanotaan, että sukupuoli- ja kulttuurisensitiivisyys ovat vaikeita sanoja, ja feminismi on vielä vaikeampi. Lorde ei ehkä olisi mieltänyt kirjoittavansa sukupuoli- tai kulttuurisensitiivisesti, mutta hänen tekstinsä ammentaa ulossulkemisen ja näkymättömäksi tekemisen kokemuksista, joiden huomioiminen on mielestäni sukupuoli- ja kulttuurisensitiivisen ajattelun ja työotteen ytimessä. Myös feminismi on minulle sen pohtimista, kuka saa kertoa tarinansa, ja kenellä on mahdollisuus vaikuttaa tiettynä aikana ja tietyssä paikassa - ja miten sukupuoli, seksuaalisuus, etnisyys tai yhteiskuntaluokka vaikuttavat näihin mahdollisuuksiin. Se tekee näkyväksi ja haastaa yhteiskunnallisia valtasuhteita. Ei ole itsestään selvää, ketkä saavat esiintyä esimerkiksi kaupunkien katutilassa. Tänä kesänä uutisoitiin Helsingin ja Oulun Pride-kulkueiden aikana tehdystä ilkivallasta. Kesäkuussa North Pride -tapahtumassa Oulussa mies suihkutti kaasusumuttimella puhujana ollutta kansalaisaktivisti Dan Koivulaaksoa kasvoihin. Tämänkaltaiseen asenneilmapiirin kiristymiseen tulee vastata suuremmalla herkkyydellä ja vastarinnalla. Tarvitaan pohdintaa esimerkiksi siitä, miksi Priden kaltainen seksuaalivähemmistöjen ja ihmisoikeuksien puolesta järjestettävä tapahtuma herättää meillä Suomessa, juuri nyt tämän kaltaisia reaktioita. Aito yhteiskunnallinen vaikuttaminen lähtee herkkyydestä oman lähipiirin hiljaisuuksille ja kadonneille tarinoille, olivat ne sitten lähiöissä asuvien teinityttöjen kokemuksia omasta arkipäivästään tai kertomuksia seniorikerhojen tapaamisista. Aitoon dialogiin pyrkiminen ruohonjuuritasolla, esimerkiksi Elävissä Kirjastoissa, voi ihanteellisimmillaan saada vastakkaisia ääniä kohtaamaan ja synnyttää uutta. Kun puhumme joidenkin puolesta, saatamme samalla sulkea joitakin toisia ulos. Ollaan herkkiä hiljaisuuksille ja sille, mitä on rivien väleissä. Kuunnellaan vaihtoehtoisia tarinoita - vaikka ne välillä häiritsisivätkin omaa, totuttua ajatusmaailmaa. H e t a M u l a r i S e t l e m e n t t i l i i t o n p r o j e k t i k o o r d i n a a t t o r i t u t k i j a S e t l e m e n t t i - l i i k e o n i h m i s e n m u o t o i n e n

15 [tässä ja nyt] K u v a N i n a S u b i n "Minun" sijasta löydettävä "me" New Yorkissa syntynyt pakistanilaistaustainen kirjailija Ayad Akhtar, 42, sanoi vieraillessaan elokuussa Suomessa, että lännellä olisi ainakin yksi tärkeä asia opittavana islamilaisuudesta: minun sijasta meidän pitäisi löytää me. Maallistuneessa muslimiperheessä kasvaneen Akhtarin mielestä länsimainen minä-keskeisyys ei pysty tarjoamaan koskaan oikeita vastauksia globaaleihin ongelmiin. - Islam puhuu meistä. Minusta me on löydettävä uudelleen myös lännessä, Akhtar sanoo Nina Lehtisen Aamulehdelle tekemässä haastattelussa. Eurooppalaiseen kulttuuriin hengenheimolaisuutta tunteva Akhtar tunnustautuu uskonnolliseksi etsijäksi, ja hän kertoi löytävänsä kysymyksiinsä vastauksia Koraanin lisäksi niin kristinuskosta kuin juutalaisuudesta. Tieteellisen maailmankuvan ylikorostaminen länsimaisessa kulttuurissa on johtanut Akhtarista siihen, että ihmisten ei sallita enää kysyä sielullisiin perustarpeisiin kuuluvia kysymyksiä, kuten mistä olemme tulleet ja mihin olemme menossa. Akhtarin uusin Otavan kustantama kirja Appelsiinikuorten katu kertoo Yhdysvalloissa syntyneestä muslimipojasta, tämän ensirakkaudesta eronneeseen musliminaiseen naiseen ja uskonnollisesta heräämisestä Poikatyön hankkeelle euroa Opetusministeriö on myöntänyt Puijolassa vuosina toteutettavalle poikatyön Herrax -hankkeelle euroa. Toiminnan kautta otetta elämään -hankkeen avulla kehitetään poikatyötä Kuopiossa ja Kuopion seudulla. Kohderyhmänä ovat alle 29 -vuotiaat pojat ja nuoret miehet. Hanke toteutetaan yhteistyössä Kuopion kaupungin nuorisopalvelun kanssa. Pyrkimyksenä on kehittää jo olemassa olevia pojille ja nuorille miehille suunnattuja tukitoimia sekä kokonaan uusia poikatyön toimintamalleja. Kuopion Setlementti Puijola ry hallinnoi myös Kuopion Tyttöjen Talon hanketta. Uusi poikatyön hanke tuo lisäresursseja sukupuolitietoisesti tehtävään nuorisotyöhön Kuopiossa. Jos haluat kulkea kovaa, mene yksin. Jos haluat kulkea kauas, mene yhdessä. Afrikkalainen sanonta Muistiongelmaisten palvelukokonaisuus valmistui Harjulan kotihoito- ja kuntoutuspalvelujen henkilökunta on panostanut viime vuosien aikana muistisairaiden hoidon ja hoivan osaamisen kehittämiseen ja muistisairaiden kohtaamiseen. Osaamista on kartutettu muun muassa osallistumalla Demepassi-koulutukseen, joka antaa uusinta tietoa muistisairauksista ja niiden hoidosta ja tarjoaa välineitä dementoituneiden kuntoutukseen ja voimavarojen tukemiseen. Muistiongelmaisten palvelut on koottu nyt yhteen palvelukokonaisuuteen, johon voi tutustua osoitteessa 15 S e t l e m e n t t i - l i i k e o n i h m i s e n m u o t o i n e n

16 [tässä ja nyt] Retki lättähattuaikaan S-Asuntojen järjestämä teatteriretki Kangasalle toi mukavaa vaihtelua arkeen tamperelaisen Rientolan Setlementin eläkeläisille, setlementin lähistöllä sijaitsevan senioritalon ja VTS- asuntojen senioriväelle. Ramppi-teatterin 50-luvun lättähattuaikakauteen sijoittuva Poika varjoisalta kujalta herätti senioriväessä hauskoja muistoja omasta nuoruudesta, joita jaettiin esityksen väliajalla. Jukka-Pekka Rotkon ohjaama ja historioitsija Aulis Aarnion kirjoittama näytelmä on tarina jälleenrakentamisesta, uskosta tulevaisuuteen, nuoruuden viattomuudesta ja kyvystä iloita vähästä, mutta myös kertomus pettymyksistä ja peloista ja sankareista vailla siipiä. Rientolan Setlementin kesäretkellä Ramppiteatteriin riitti hauskaa myös esityksen väliajalla. Eturivissä toisena vasemmalla Rientolan seniorikerhon vetäjä Maarit Rauthovi-Puotila ja oikeassa laidassa Rientolan toiminnanjohtaja Matti Laine. Lääkärin kannanotto suututti S e t l e m e n t t i - l i i k e o n i h m i s e n m u o t o i n e n Kokoomuslaisen kunnanvaltuutetun, gerontologi Antti Hervosen alkoholisteihin liittyvä kannanotto herätti kesällä laajaa keskustelua niin mediassa kuin netissä. Kun Aamulehti kysyi tamperelaisilta valtuutetuilta, pitäisikö kaupunkikuvaa häiritseville alkoholisteille perustaa oma juopottelupaikka, Hervonen vastasi: Saara Saarteinen ( kokoomuslainen poliitikko, joka tekee työtä siitin kaupunkikuvan puolesta) on tehnyt loistavaa työtä jo vuosien ajan. Ei hänkään pysty poistamaan ihmisroskia keskustasta. Poliisi on sitä varten. Kesäksi vapaa majoitus läheiselle saarelle. Paluu sitten kun jäät kantavat. Oskelakodin päihdetyöntekijä Pentti Takalo, millaisia ajatuksia Hervosen kannanotto herättää sinussa, joka teet työtä alkoholistien kanssa? Alkoholismi voi kohdata sosioekonomiseen asemaan katsomatta ketä tahansa, ja ennen pitkää kuka tahansa meistä saattaa istua puiston tai kävelykadun penkillä niiden kanssaihmisten paheksuttavana, jotka ovat nykymaailman kovien arvojen kovettamia. Alkoholisti ei ole ihmisroska, vaan inhimillinen tunteva ja kokeva ihminen, joka voi toipua asianmukaisessa hoidossa yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi. Aina kannattaa muistaa, että se penkillä istuva ihminen on jonkun isä, äiti, lapsi, veli ja sisko. Aikuisten vastuulla Nuorten parissa työskentelevät hakeutuvat joukolla Jyvälän järjestämään koulutukseen tunnistaakseen seksuaalisen väkivallan entistä paremmin. Seksuaalisuus ja varsinkin seksuaalinen väkivalta on alue, josta on usein vaikea puhua nuorten kanssa. Se saattaa olla sitä kaikille lasten ja nuorten parissa työskenteleville, jopa sosiaali- ja terveysalan työntekijöille. Kynnyksen madaltamiseen tähtää Jyväskylässä järjestettävä koulutus, jossa käsitellään seksuaalista väkivaltaa ja digitaalisen median roolia hyväksikäytössä. Tilaisuus on suunnattu nuorten parissa työskenteleville. Koulutuksen järjestää Jyvälän Setlementin RAY-rahoitteinen Oiva ja Olona -hanke. Hankkeessa kehitetään sukupuolisensitiivistä erityisnuorisotyötä Jyväseudulla. Koulutus on tullut mitä ilmeisimmin tarpeeseen, sillä ilmoittautuneita on jo nyt tullut niin paljon, että jouduimme vaihtamaan isompaan saliin, projektikoordinaattori Sonja Puolakka sanoo. Ilmoitus viranomaiselle Jyväskylässä järjestettävän tilaisuuden kouluttajana toimiva seksuaaliterapeutti Kristiina Hannila Helsingin Tyttöjen Talosta arvelee, että osa ammattilaisista ohittaa mahdollisesta seksuaalisesta väkivallasta kysymisen, koska ei halua kuulla vastausta. Vastaanottavan ilmapiirin luomiseksi työntekijän on oltava sinut aiheen kanssa, Hannila korostaa. Seksuaalisen väkivallan kokemukset aiheuttavat hoitamattomina paitsi inhimillistä kärsimystä ja syrjäytymistä, myös taloudellisia kustannuksia. Nuori tarvitsee luotettavan aikuisen selviytyäkseen hyväksikäytöstä. 16 Jos nuori on kohdannut seksuaalista väkivaltaa, aikuisen on tehtävä

17 asiasta ilmoitus viranomaiselle. Kynnys väkivallan tunnistamiseen ja asian eteenpäin viemiseen on oltava mahdollisimman matala. Nuori ei ole vastuussa häirinnästä Kun vielä joitakin vuosikymmeniä sitten lapsia varoitettiin kadulla kulkevista namusedästä, nykypäivänä haasteet ovat moninkertaistuneet. Internetissä tapahtuva seksuaalinen häirintä ei ole niistä pienin. Liian usein ajatellaan, että seksuaalinen häirintä koskee vain tyttöjä. Tosiasiassa sen piirissä ovat myös pojat, joiden kokemukset jäävät helposti pimentoon aiheen tabuluonteisuuden vuoksi. Tarvitsisimme pojille kohdennettua sukupuolisensitiivistä tukea, Hannila sanoo. Seksuaalissävytteiset viestit voivat joissakin tapauksissa kiehtoa ja tuntua jännittäviltä murrosikäisestä. Tällöinkään nuori ei ole vastuussa häirinnästä, vaan vastuu on aina aikuisen. Rikosta ei lievennä, jos lapsi tai nuori on kyvytön ymmärtämään tapahtuman vakavuutta. Pohdiskelua asian tiimoilta siis riittää. Löysin kaapistani kymmenen vuoden takaista seksuaalikasvatusaineistoa. Siihen verrattuna seksuaalisesta väkivallasta puhutaan nykyään paljon suoremmin. Se on hyvä, Hannila sanoo. Seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan tunnistamista käsittelevään koulutukseen voi ilmoittautua mennessä Koulutus pidetään klo Minnansalissa Jyväskylän kaupunginkirjastolla. Vapaudenkatu Tilaisuudessa toimivat kouluttajina seksuaaliterapeutti Kristiina Hannila Helsingin Tyttöjen Talosta, Poikien Talon projektipäällikkö Antti Ervasti ja asiantuntija Jenni Häikiö Pelastakaa Lapset ry:stä.

18 T e k s t i M a r i a n n a L a i h o Yleishyödyllinen hämmästytti Brysselissä Kuvataiteilija Ulla-Mari Niemeläinen osallistui köyhyyttä kokeneiden tapaamiseen Brysselissä. Hän järkyttyi kuullessaan, että monissa maissa iso osa köyhistä elää asunnottomina ja nälkäisinä. 18 Brysselissä järjestetyn 11:en köyhyyttä kokeneiden tapaamisen aiheena oli tänä vuonna asunnottomuus, josta oli keskustelemassa satoja ihmisiä eri puolilta Eurooppaa: Puolasta, Ruotsista, Bulgariasta, Islannista ja monesta muusta maasta. Suomen neljän hengen delegaatioon kuulunut Ulla-Mari Niemeläinen asuu Haagassa S-asuntojen asunnossa, ja hän lähti mukaan kotitalonsa asukasemännän pyynnöstä. Järkytyin Brysselissä kuullessani, millaisessa köyhyydessä monissa maissa eletään. Mutta oli myös lohdullista ymmärtää, että onneksi Suomessa on vielä jonkinlainen sosiaaliturva jäljellä, Ulla-Mari Niemeläinen sanoo. Niemeläisen koti on 32 neliön yksiö ranskalaisella parvekkeella. Hän kehuu asuntoaan, vaikkakin päivittelee sen ah- tautta. Niemeläinen on nimittäin kuvataiteilija, ja tauluja ja keskeneräisiä maalauksia on joka puolella huoneistossa. Monissa maissa köyhistä iso osa elää asunnottomina ja nälkäisinä. Kreikassa köyhiä nukkuu kadulla. Bulgariassa nuoret parit asuvat usein vanhempiensa luona, koska oman asunnon hankkiminen on aivan liian kallista, hän muistelee tulkin välityksellä kuulemiaan tarinoita. Kun Niemeläinen esitteli köyhien tapaamisessa S-asuntojen mallia, monien maiden osanottajat hämmästelivät S-asuntojen kaltaista yleishyödyllistä asumistuotantoa. Kerroin, että S-asuntomalli pyrkii huomioimaan asukkaan yksilöllisiä tarpeita, kehittämään yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta. Kysymys on enemmästä kuin vain asunnosta: halusta kehittää >>> S e t l e m e n t t i - l i i k e o n i h m i s e n m u o t o i n e n

19 asumistuotanto Bryssel 19 S e t l e m e n t t i - l i i k e o n i h m i s e n m u o t o i n e n

20 >>> kaupunkiyhteisöä. Lisäksi Niemeläinen käytti puheenvuoron naisiin liittyvästä ihmiskaupasta ja lasten hyväksikäytöstä. Ne ovat kauheinta, mitä voi olla, hän sanoo. Lisää yhteisiä "olohuoneita" Köyhien tapaamisen taustalla on Niemeläisen mukaan ajatus vuorovaikutuksesta. Ihmisen ei tarvitse olla yksin hätänsä kanssa. Kanssakäymisellä halutaan leivittää köyhyyttä. Maat voivat oppia toisiltaan ja ottaa mallia toistensa ratkaisuista, hän sanoo. Yksi asia on tullut myös selväksi: turhaa byrokratiaa on vähennettävä. Apu viipyy, kun köyhyyttä tutkitaan ja tilastoidaan vuosikausia ennen kuin ryhdytään mihinkään toimiin. Heikoimmat tarvitsevat apua heti. Niemeläinen toivoisi eri paikkakunnille enemmän avoimia yhteisiä tiloja, olohuoneita, joissa köyhät ja syrjäytymisvaarassa olevat saisivat tavata toisiaan. Kenenkään ei tarvitsisi olla yksin, ja ihmiset voisivat jeesata toisiaan. Sivujen 18 ja 20 kuvat: Kreikan asunnottomien tilannetta esittelevästä esityksestä Brysselissä. Suomen asunnottomien tilannetta esittelevä video, joka esitettiin Brysselissä, löytyy osoitteesta watch?v=j73bcui8a14