Työympäristön arviointi

Transkriptio

1 Työympäristön 1 Työympäristön Työkirja arvioinnin tekemiseksi Yli-ins., DI Helsinki 2009

2 Työympäristön 2 1. Johdanto Työympäristön kehittäminen on keskeisintä työpaikkojen työturvallisuustyötä. Työturvallisuuslaki (738/2002) velvoittaa parantamaan työympäristöä ja työolosuhteita henkilöstön työkyvyn ylläpitämiseksi ja parantamiseksi. Lain tavoitteena on ehkäistä tapaturmia, ammattitauteja sekä fyysisiä ja henkisiä työstä johtuvia terveyshaittoja. Työpaikkojen työturvallisuustyön tulee olla suunnitelmallista ja jatkuvaa toimintaa. Lainsäädäntö edellyttää, että työsuojelu otetaan huomioon kaikissa toiminnoissa, eritoten kehittämistoiminnassa ja kaikilla esimiestasoilla. Uusittu työturvallisuuslaki noudattelee standardissa OHSAS kuvattua turvallisuuden hallintaa jatkuvan parantamisen periaatteiden mukaan. Työpaikan parantaminen on työnantajan velvoite. Työn vaarojen selvittely on konkretisoitunut vuodesta 1988, jolloin aikaisempaan työturvallisuuslakiin kirjattiin velvoite työympäristön tarkkailusta. Uusitussa työturvallisuuslaissa lisänä on vaarojen selvittely ja niiden. Työpaikan turvallisuustasoa on myös arvioitava vaarojen arvioinnin perusteella. Työturvallisuuden arvioimisessa on käytettävä asiantuntijoita ja ulkopuolisia, mikäli osaamista ei ole omalla työpaikalla. Myös työntekijät on koulutettava ja toimittava yhteistoiminnassa. Turvallinen ja terveellinen työympäristö on perusedellytys kehitettäessä yritystä. Tuloksellinen toiminta luo edellytyksiä henkilöstön fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin sekä työkyvyn edistämiseen. Työympäristön kehittäminen on kaikkien tehtävä. Kehittäminen tapahtuu yhteistyössä henkilöstön kanssa ja on osa normaalia työsuojelutyötä. Työturvallisuuden menetelmät perustuvat monelta osin riskien hallinnan menetelmiin. Eri aloille on tehty tarkastuslistoja, joiden avulla vaaroja voidaan selvittää ja niiden tärkeyttä arvioida. Elisa Oyj käynnisti 1990-luvun alussa projektin työturvallisuuden kehittämiseen. Tuloksena syntyi työympäristöohjelma, jonka välineeksi kehitettiin työpaikan ohjelma. Menetelmää testattiin useissa koulutustilaisuuksissa. Vuosikymmenen puolivälissä menetelmää markkinoitiin muille työpaikoille Sähköalojen työalatoimikunnan kautta. Lähestymistapaa on käytetty eri kehittämisryhmissä kokonaisvaltaisemman työympäristön parantamiseen ja erilaisten solmukohtien avaamiseen. Tässä työkirjassa on selvitetty menetelmän perusteet, käyttö kehitysprojekteissa sekä itse arvioinnin toteuttaminen. Vaikka menetelmä on alun perin kehitetty sähköaloille, se soveltuu myös muillekin toimialoille kehiteltynä.

3 Työympäristön 3 2. Työympäristön 2.1. Arviointimenetelmä Työsuojelutoiminta yrityksissä on ollut pitkälti korjaavaa toimintaa. Epäkohtia on havainnoitu ja niiden korjaamista on esitetty linjaorganisaatiolle. Kuitenkin yrityksissä tehdään tänä päivänä paljon sellaista, joka palvelee työympäristön kehittämisen tavoitteita; ihmisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä. Näitä toimintoja ja kehittämiskohteita ei vain ole osattu yhdistää kokonaistoiminnalliseksi työympäristön kehittämiseksi. Myös turvallisuuslainsäädäntöön on tullut velvoitteita työympäristön tarkkailusta ja riskien arvioimisesta. Professori Veikko Teikari on esitellyt 80-luvun lopulla mallin, jossa tuloksen tekeminen ja hyvinvointi riippuvat neljästä osatekijästä; työolosuhteista, työtaidoista, työn sisällöstä ja johtamisesta. Näitä kaikkia osatekijöitä on kehitettävä tasapuolisesti. Tätä mallia voidaan pitää oivallisena lähestymistapana kehitettäessä yritysten työsuojelutoimintaa ja työympäristötoimintaa. Malli myös viestii siitä laajuudesta, miten laajana työsuojelutyö työpaikoilla tänä päivänä nähdään. Mallista on kehitetty työympäristön menetelmä, jossa kutakin työympäristön kehittämiseen liittyvää osa-aluetta arvioidaan kysymyksillä ja arviolla (1---4). Kohtien keskiarvosta saadaan osa-alueindeksit ja näiden keskiarvosta työympäristöindeksi. Arvioinnin tulee olla säännöllistä. Kun halutaan selvittää työympäristön kehityssuunta, tulee mittaukset tehdä vähintään kolme kertaa samoilla mittareilla. Tärkeintä on etsiä parannustoimenpiteitä osa-alueiden kohtiin. Subjektiivinen luku auttaa arvioitaessa työpaikkaa seuraavilla kerroilla ja vertailtaessa samantapaisia työpaikkoja keskenään. Menetelmä on käyttökelpoinen työpaikkojen eri kehitysprosesseissa. Työympäristön menetelmän lomakkeet ovat liitteenä. Työyhteisön arvioinnista ja sen syistä tulee tiedottaa johdon lisäksi myös koko henkilöstölle, ettei mittausta koeta turhaksi, mikä vaikuttaisi tulosten luotettavuutta heikentävästi. Mittausten tuloksista pitää myös tiedottaa kaikille, ja muistaa epäkohtien kertomisen ohella korostaa positiivisia asioita. Työyhteisöä koskeva mittaus herättää henkilöstössä odotuksia sen suhteen, että havaittavat epäkohdat parannetaan. Johdon tuleekin ennen mittauksia selvittää itselleen, ollaanko yrityksessä todella valmiita puuttumaan havaittuihin epäkohtiin.

4 Työympäristön 4 3. Arvioinnin toteuttaminen 3.1 Arviointiryhmän valinta ja koulutus Ainakin osalla arvioista tulisi olla koulutusta ja kokemusta työsuojelusta. Vähintään työsuojelun peruskurssin käynyt työsuojelu- ja työterveyshenkilöstö yhdessä työpaikan esimiehen ja työntekijöiden kanssa muodostavat hyvän ryhmän. Työpaikan edustajien tietämys työpaikan olosuhteista muodostaa rungon arvioinnille. Yksittäiset, subjektiiviset näkemykset eri kohdista pyritään selkeyttämään keskustelulla. Teollisuudessa käytössä oleva työsuojelupari muodostaa hyvän ryhmän. Menetelmän avulla voidaan arvioida työympäristön tilaa säännöllisesti ja seurata kehittymistä. Vuosittainen velvoite voidaan liittää myös tulospalkkiojärjestelmiin. 3.2 Arvioinnin suorittaminen 3.3 Profiilit ja indeksit Arvioinnissa käydään läpi työympäristöön vaikuttavat osatekijät kohta kohdalta ja kirjataan arvio sen hetkisestä tilasta. Arvo 1 osoittaa, että kohtaan sisältyy paljon puutteita ja parantamista. Arvo 2 merkitään silloin, kun kohta on tyydyttävässä kunnossa. Arvo 3 on neutraali arvosana eli asiat ovat kunnossa, mutta vielä ehkä olisi parannettavaa. Arvo 4 kertoo tilanteen, jolloin kohde on hyvässä kunnossa ja sitä voi käyttää esimerkkinä muille osastoille tai vastaaville. Mikäli joku kohdista ei koske arvioitavaa työpaikkaa, se jätetään täyttämättä. Jokaisen arvioitavan kohdan jälkeen, jos arvosana on 1 3, tulisi välittömästi pohtia korjaamis- ja parantamistoimenpiteitä ja kirjata ne lomakkeelle tai erillisille liitteille. Arvo 1 kohdalla tulee harkita erillisen riskin a, mikäli ko. kohdassa esiintyy tapaturman tai terveysvaara. Riskin on kuvattu kohdassa 6. Työympäristön neljän osatekijän kohdalla arvot muodostavat riskiprofiilin, kun kohtien arvot esitetään janana. Mitä enemmän oikealla jana on, sitä parempi tilanne on osatekijän kohdalla. Peräkkäisten en esittäminen rinnakkain kuvaa kehitystä eri kohtien osalta. Aritmeettinen keskiarvo arvioitavien kohtien arvosta muodostaa luvun, jota kutsutaan työympäristön kehittämisen osatekijöiden indekseiksi: työolosuhdeindeksi työtaitoindeksi työn sisältöindeksi johtamisindeksi. Näiden indeksien aritmeettista keskiarvoa kutustaan työympäristöindeksiksi.

5 Työympäristön 5 Indeksien arvot vaihtelevat arvojen 1 ja 4 välillä. Kehitysohjelmissa voidaan myös kirjata tavoitteita eri kohtien, osatekijöiden taikka työympäristöindekseille, jota tavoitellaan. Indeksillä on merkitystä vertailtaessa työympäristön tilaa eri työpaikkojen kesken. Erityisesti se palvelee silloin, kun saman paikan kehitystä tietyn ajanjakson, esim. vuoden jälkeen, halutaan vertailla. PSYYKKINEN TYÖYMPÄRISTÖ Millainen on vuorovaikutus esimiesten kanssa? 2 Millainen on vuorovaikutus työtovereiden kanssa? 3 Millainen on vuorovaikutus yhteistyökumppaneihin? 2 Sujuuko yhteistyö esimiehen kanssa hyvin? 2 Sujuuko yhteistyö työtovereiden kanssa hyvin? 3 Sujuuko yhteistyö urakoitsijoiden kanssa hyvin? 2 Millainen on työvireys? 3 Millainen on yrityskuva ulospäin? 3 Kuva. Profiili (työolosuhteet/psyykkinen työympäristö) 4. Arviointiohjelman käyttö kehitysprojekteissa Työelämän muutokset ovat tänä päivänä jatkuvia. Toimintatavat, työpaikkojen fyysinen ympäristö ja organisaatiot muuttuvat nopeassakin aikataulussa. Ihmiset vaihtavat organisaatioita. Yrityskauppojen yhteydessä suuriakin henkilöstömääriä siirtyy yrityksestä toiseen. Organisaatioilla ja niiden osilla on erilaisia toimintatapoja. Vaikka ne eivät paljoakaan poikkeaisi toisistaan, yhteensovittamisen epäonnistuminen voi synnyttää ongelmatilanteita. Näiden ratkomiseksi ja toiminnan tehostamiseksi apuna voidaan käyttää tätä ohjelmaa. Arviointimallia käytettäessä kehitysprojekteihin ryhmän vetäjät tulee perehdyttää mallin käyttöön. Sopiva ryhmä on 4 +/- 2 henkilöä. Ryhmien määrien mukaan käsitellään työympäristön osatekijöitä. Jos käytettävissä on vain 3 ryhmää, työtaidot- ja työnsisältö-osatekijät voidaan yhdistää. Yli viiden ryhmän tehtäväksi voidaan antaa samat osatekijät useammalle ryhmälle. Ryhmätöiden purku on keskeisintä tässä kehitysprojektissa. Tärkeää on myös seurata sovittujen toimenpiteiden toteutumista sekä työympäristö- tai osatekijäindeksin kehittymistä.

6 Työympäristön 6 5. Arviointimenetelmän käyttö vaarojen arvioinnissa Arviointimenetelmää voidaan käyttää työpaikkojen vaarojen arvioinnissa. Pääasiassa fyysiset vaarat liittyvät työolosuhteisiin eli arvioinnin ensimmäiseen osioon. Arvosanan 1 tai 2 saavien kohteiden osalta arvioidaan riskit erikseen, esiintymistodennäköisyys ja vaaran suuruus. 6. Työympäristön osa-alueet 6.1 Työolosuhteet 6.2 Työtaidot 6.3 Työn sisältö 6.4 Johtaminen Perinteinen työsuojelu liittyy työolosuhteiden arvioimiseen ja kehittämiseen. Tällöin kehitetään työtiloja, työvälineitä, ergonomiaa ja muuta työturvallisuutta. Psyykkinen työympäristö sisältää vuorovaikutuksen, yhteistyön ja vireyden työpaikalla. Sosiaalinen työympäristö vaikuttaa sitoutumiseen, kuten esimerkiksi yhteisiin vapaa-ajan harrastuksiin. Työtaidot liittyvät koulutukseen, siihen mitä osaa työtä aloittaessaan ja mitä oppii työpaikalla. Muut kehitysmuodot, kuten projektityöt, opetus- ja asiantuntijatehtävät rikastuttavat työtä. Työn sisältö määrittelee työmäärän, työn laadun, työajat ja tehtävien selkeyden. Työn tulisi olla kehittävää, kehittyvää, palautetta antavaa ja liityttävä muuhun kokonaisuuteen. Omaan työhön tulisi voida vaikuttaa, työtä pitäisi voida monipuolistuttaa, laajentaa ja rikastuttaa. Esim. työkiertoa tulisi käyttää enemmän hyödyksi. Johtaminen liittyy työn organisointiin, tehtävämäärittelyihin, esimiesalaistoimintaan, tavoitteiden asettamiseen, seurantaan, kannustamiseen ja palkitsemiseen. Tiedonvälitystä voidaan pitää myös yhtenä johtamisen välineenä. 7. Riskikartoitukset ja vaara-analyysit EU:n direktiivien mukaan riskien on kaiken työsuojelu- ja työterveystoiminnan sekä työkykyä ylläpitävän toiminnan perusta työpaikalla. Suomen lainsäädännössä riskien tunnistamista ja a edellytetään mm. työturvallisuuslaissa, valtioneuvoston päätöksissä työntekijöiden suojelemiseksi melun aiheuttamilta vaaroilta ja haitoilta (1404/93), kemiallisille tekijöille altistumiseen liittyviltä vaaroilta (920/92) sekä koneiden ja laitteiden turvallisuudesta (1314/94). Myös työterveyshuollon työpaikkaselvitys on eräänlainen riskikartoitus. Riskikartoituksien tarkoituksena on tunnistaa työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä vaarantavat tekijät sekä niiden merkittävyyden perusteella arvioida turvallisuustoimenpiteiden tarve. Riskien on ennakoivaa ja

7 Työympäristön 7 järjestelmällistä turvallisuuden hallintaa. Riskikartoituksen tuloksia kannattaa hyödyntää yrityksen päätöksenteossa. Riskikartoituksen ja toimenpiteiden jälkeen seurataan turvallisuustason muutoksia. Riskikartoitusta tai vaara-analyysiä suunniteltaessa valitaan työryhmä ja menetelmä, määritellään tavoitteet ja resurssit, sekä kohteen ollessa suuri jaetaan se pienempiin osiin. Lähtötiedot selvitetään eli otetaan selvää aiemmin tehdyistä turvallisuus- ja muista tarkasteluista, tutkitaan tapaturma- ja läheltä piti -tilannetilastot sekä vika- ja virheraportit. Myös kemikaalien raja-arvot ja käyttöturvallisuustiedotteet selvitellään. Tärkeää on, että arvioinnin tai analyysin tekijät tuntevat hyvin työprosessin sekä siinä käytettävät työkalut, materiaalit ja aineet. Vaaran ja riskin käsitteet määritellään seuraavasti: vaara on tekijä tai olosuhde, joka voi aikaansaada ei-toivotun tapahtuman riski on ei-toivotun tapahtuman todennäköisyyden ja vakavuuden yhdistelmä. Riski kuvaa vaaran suuruutta. Varsinaisia vaaratekijöitä ovat erilaiset fysikaaliset, kemialliset ja biologiset tekijät. Lisäksi on huomioitava tapaturman vaara, henkinen ja fyysinen ylitai alikuormitus sekä ergonomiset tekijät. Erityisen tärkeää on ottaa huomioon koneen säännöllisen käytön lisäksi satunnaiset toimenpiteet kuten huolto ja korjaus. Tavoitteena on siis tunnistaa kaikki mahdolliset vaaratilanteet ja vaaralle altistuvat henkilöt. Arvioinnin kattavuuden parantamiseksi kannattaa käyttää apuna tarkistuslistoja, joissa eri vaaratekijät on lueteltu. Vaarojen tunnistamisen jälkeen arvioidaan riskin suuruus ja merkittävyys. Riskin suuruutta voidaan arvioida erilaisilla luokittelumalleilla. Yleisesti käytössä on alla olevassa taulukossa esitetty, standardin BS 8800 mukainen viisiportainen suuruusasteikko.

8 Työympäristön 8 Taulukko 1/C/4. BS 8800 mukainen riskin suuruuden asteikko. Esiintyminen Seuraukset 1 Lievästi haitallinen 2 Haitallinen 3 Erittäin haitallinen 1 Hyvin epätodennäköinen I Merkityksetön riski II Siedettävä riski III Kohtalainen riski 2 Epätodennäköinen II Siedettävä riski III Kohtalainen riski 3 Todennäköinen III Kohtalainen riski IV Merkittävä riski IV Merkittävä riski V Sietämätön riski Riskin merkittävyyteen vaikuttaa sen kohdistuminen: riski on merkittävämpi, jos se kohdistuu ihmiseen, kuin jos se kohdistuu omaisuuteen. Merkittävyyttä arvioitaessa selvitetään myös riskin pienentämisen mahdollisuus ja verrataan riskin aiheuttaneen toiminnon hyötyjä sen aiheuttamaan riskiin. Riskin merkittävyyttä ei voida määrittää täysin objektiivisesti; arvioijan näkökulma ja henkilökohtaiset tekijät vaikuttavat myös tulokseen. Jos määritetty riski on toteutettuihin toimenpiteisiin nähden liian suuri, valitaan tarvittavat toimenpiteet riskin ennalta ehkäisemiseksi. Turvallisuustoimenpiteiden tärkeysjärjestykseen asettamisessa huomioidaan riskin suuruuden lisäksi taloudelliset ja tuotannolliset seikat. Toimenpiteitä tarvitaan standardin BS 8800 mukaan riskin suuruudesta riippuen seuraavasti: 1. Merkityksetön Ei tarvita toimenpiteitä, eikä kirjaamisasiakirjoja. II. Siedettävä III. Kohtalainen IV. Merkittävä Ei tarvita toimenpiteitä, eikä kirjaamisasiakirjoja. Riskien pienentämiseksi on ryhdyttävä toimiin, mutta ennaltaehkäisyn kustannukset on mitoitettava ja rajattava tarkasti. Työtä ei pidä aloittaa, ennen kuin riskiä on pienennetty. V. Sietämätön Työtä ei pidä aloittaa eikä jatkaa, ennen kuin riskiä on pienennetty.

9 Työympäristön 9 Riskin poistotoimenpiteissä noudatetaan periaatetta, jonka mukaan riski pyritään ensisijaisesti poistamaan. Jos tämä ei ole mahdollista, turvaudutaan muihin toimenpiteisiin seuraavanlaisen hierarkian mukaan: 1. Riski poistetaan eli vaarallinen menetelmä korvataan jollakin muulla. 2. Riskiä pienennetään, jolloin vaaran lähde koteloidaan, eristetään tms. 3. Suojataan riskiltä, esim. henkilökohtaisten suojaimien käyttö. 4. Riskistä varoitetaan riittävällä tiedotuksella. Toimenpiteiden vaikutusta seurataan riittävän kauan. Säännöllisin väliajoin ja varsinkin olosuhteiden muuttuessa riskit tulee arvioida uudelleen.

10 Työympäristön 10 TYÖYMPÄRISTÖN ARVIOINTIOHJELMA Liite TYÖOLOSUHTEET 1= paljon puutteita, 2= tyydyttävässä kunnossa, 3= kunnossa, 4= hyvässä kunnossa FYYSINEN TYÖYMPÄRISTÖ Ovatko työtilat järjestyksessä ja siistit? Ovatko sosiaalitilat järjestyksessä ja siistit? Ovatko kokoontumistilat järjestyksessä ja siistit? Ovatko kulkukäytävät ja poistumistiet vailla ylimääräistä tavaraa? Ovatko työmaat järjestyksessä? Ovatko varastot järjestyksessä? Onko työskentelytilaa riittävästi? Ovatko työpaikan lämpötila ja ilmanliike sopivat? Onko työpaikka varustettu tarpeellisilla varoituskilvillä ja opasteilla? Ovatko käsityökalut helposti saatavilla? Huolletaanko käsityökalut säännönmukaisesti? Ovatko käsityökoneet helposti saatavilla? Huolletaanko käsityökoneet säännönmukaisesti? Millainen on muiden työkoneiden kunto? Tarkastetaanko turvavälineet säännönmukaisesti? Tarkastetaanko telineiden ja tikkaiden kunto määräaikoina? Ovatko autot järjestyksessä ja siistit? Ovatko piha-alueet järjestyksessä? Onko työpaikalla huomioitu melu, kemikaalit ym. työhygienia? Tapahtuuko työasujen jakelu ohjeistuksen mukaisesti? Onko työasujen huollosta huolehdittu? Ovatko suojaimet helposti ja nopeasti saatavilla? Huolletaanko suojaimet ohjeistuksen mukaisesti? Käytetäänkö suojaimia ja käytetäänkö ohjeiden mukaisesti? Millainen on työpaikan tapaturmatilanne? Huomioidaanko vaaratilanteet ja tehdäänkö niistä vaaratilanneilmoitukset? Onko työpaikan henkilökunta ensiapukoulutettu ja löytyykö työpaikalta ensiapuvälineet?

11 Työympäristön 11 FYYSINEN TYÖYMPÄRISTÖ Ovatko vesistötyöt turvallisesti järjestetty? Onko johtotyömailla huomioitu liikennejärjestelyt ohjeistuksen mukaisesti? Onko mastotöiden turvallisuudesta huolehdittu? Onko vieraissa työkohteissa huomioitu tapaturmavaarat? PSYYKKINEN TYÖYMPÄRISTÖ Millainen on vuorovaikutus esimiesten kanssa? Millainen on vuorovaikutus työtovereiden kanssa? Millainen on vuorovaikutus yhteistyökumppaneihin? Sujuuko yhteistyö esimiehen kanssa hyvin? Sujuuko yhteistyö työtovereiden kanssa hyvin? Sujuuko yhteistyö urakoitsijoiden kanssa hyvin? Millainen on työvireys? Millainen on yrityskuva ulospäin? SOSIAALINEN TYÖYMPÄRISTÖ Vallitseeko työpaikalla yhteenkuuluvaisuuden tunne "Me henki" Onko työpaikan henkilökunnalla yhteisiä harrastuksia? Koetaanko työpaikka turvalliseksi? Työolosuhdeindeksi (kohtien keskiarvo) Huomautuksia

12 Työympäristön 12 TYÖTAIDOT 1= paljon puutteita, 2= tyydyttävässä kunnossa, 3= kunnossa, 4= hyvässä kunnossa PEREHDYTTÄMINEN JA TYÖNOPASTUS Onko työhön ja työohjeisiin perehdytetty ja opastettu? Onko työvälineisiin perehdytetty ja opastettu? Onko työkoneisiin perehdytetty ja opastettu? Onko työmenetelmiin perehdytetty ja opastettu? Onko työympäristöön perehdytetty ja opastettu? Onko työyhteisöön tutustuttu? Onko poikkeuksellisiin olosuhteisiin varauduttu? KOULUTUS Onko työtaitoja varten saatu koulutusta? Onko työpaikalla mahdollisuus itsensä kehittämiseen? Onko työsuojelusta ja työturvallisuudesta annettu koulutusta? Onko sähköturvallisuudesta annettu koulutusta? MUUT KEHITYSMUODOT Onko mahdollisuuksia osallistua projektityöskentelyyn? Onko mahdollisuuksia ottaa vastaan työnopastustehtäviä? Onko mahdollisuuksia ryhtyä opetus- ja asiantuntijatehtäviin? Onko mahdollisuuksia ammattitutkintojen suorittamiseen? Onko valmiutta vaativampiin tehtäviin? Työtaidot-indeksi (kohtien keskiarvo) Huomautuksia

13 Työympäristön 13 TYÖN SISÄLTÖ 1= paljon puutteita, 2= tyydyttävässä kunnossa, 3= kunnossa, 4= hyvässä kunnossa TYÖTEHTÄVÄ Onko työmäärä sopiva? Onko työ laadukasta? Riittääkö työaika? Onko työ selkeää? Onko työn fyysinen kuormittavuus sopiva? Onko työn psyykkinen kuormittavuus sopiva? TYÖN KEHITYS Onko työ kehittävää? Onko työ palkitsevaa? Kehittyykö työ? Liittyykö työ kokonaisuuteen Saako työstä palautetta? Onko työssä vuorovaikutteita? OMAAN TYÖHÖN VAIKUTTAMINEN Voiko työhön vaikuttaa itse? Voiko työrytmiin vaikuttaa itse? Riittävätkö voimavarat työhön? Voiko työvälineitä valita itse? Onko työssä tulevaisuutta? Voiko työn sisältöön itse vaikuttaa? TYÖN MUUTETTAVUUS Voiko työtä monipuolistaa? Voiko työtä laajentaa? Voiko työtä rikastuttaa? Voiko työtä kierrättää? Voiko työtä jaksottaa?

14 Työympäristön 14 TYÖN MUUTETTAVUUS Voiko tehtäviä vaihdella? Onko työ mielekästä? Työtehtäväindeksi (kohtien keskiarvo) Huomautuksia

15 Työympäristön 15 JOHTAMINEN 1= paljon puutteita, 2= tyydyttävässä kunnossa, 3 =kunnossa, 4= hyvässä kunnossa TYÖN ORGANISOINTI Onko tehtävät selvästi määritelty? Onko töiden delegointi onnistunut? Onko valmistauduttu muutoksiin? Onko tulostoimenkuvat tehty? Toimiiko yhteistoiminta sidosryhmiin? Toimiiko yhteistoiminta toisiin urakoitsijoihin? Hallitaanko poikkeukselliset tilanteet? TÖIDEN SUUNNITTELU Onko ajankäyttö huomioitu töiden suunnittelussa? Onko aloituskatselmukset tehty? Onko ajankohdat määritelty (työn aloitt.) Onko aikataulut määritelty? Onko tarvikehankinnat tehty? Esimies-alais-toiminta Onko työn tavoitteellisuus määritelty? Onko työtehtävien seurantamenetelmät selvitetty? Onko työnopastus tehty? Onko työnkiertomahdollisuudet tutkittu? Onko käyty kahdenkeskisiä keskusteluja? Ovatko henkilösuhteet hyvät? VUOROVAIKUTUS Sujuuko tiedonkulku? Onko viranomaisyhteydet kunnossa? Pidetäänkö palavereja? Onko yhteistä vapaa-ajan toimintaa? Tehdäänkö työpaikkavierailuja?

16 Työympäristön 16 KANNUSTUS Vallitseeko työpaikalla "Me henki" Onko työpaikalla mahdollisuus korkean ammattitaidon kehittämiseen? Vallitseeko työpaikalla positiivinen asenne/palaute? Ovatko työvälineet/työolosuhteet hyvät? Palkitaanko työstä? YHTEISTOIMINTA Toimitaanko yhteistyössä työsuojeluorganisaation kanssa? Noudatetaanko työsuojelun toimintaohjelmaa? Tunnistetaanko työpaikalla työsuojelun tavoitteellisuus? Onko työterveyshuolto järjestetty riittävällä tasolla? Tehdäänkö työpaikalla työpaikkaselvityksiä? Selvitetäänkö työpaikkatapaturmat? Johtamisindeksi (kohtien keskiarvo) Työympäristöindeksi (osatekijöiden keskiarvo)