Maapallo on uskonnollinen planeetta. Siksi uskonnoiksi

Transkriptio

1 Uskontojen lukutaito globaalikasvatuksessa Selviytymisen välineitä uskonnolliselle planeetalle Jyri Komulainen Maapallo on uskonnollinen planeetta. Siksi uskonnoiksi kutsuttujen traditioiden tunteminen on olennainen ulottuvuus globaaleissa selviytymistaidoissa. Uskaltaisin jopa väittää, että uskontojen kohtaamiseen liittyvät tiedot ja taidot ovat maailmalla tärkeämpiä kuin usein muistetaankaan. Uskonnot ovat maapallon merkittävimpiä voimavirtoja. Ne muokkaavat yhtä lailla aatehistoriaa kuin katukuvaa. Suurilla maailmanuskonnoilla on satoja miljoonia, ellei miljardeja seuraajia. Ajallisesti uskontojen juuret ulottuvat vuosisatojen taakse, joskus jopa ihmiskunnan aamuhämäriin. Uskonto on ilmiönä aivan oma lukunsa, johon on syytä panostaa globaalikasvatuksessa. Ajanmukaiseen monilukutaitoon kuuluu taito tunnistaa uskonnollisia symboleja, mutta myös käsitellä toiseuden tunteita, joita syntyy kohdattaessa radikaalistikin erilaisia katsomuksia. Meillä pohjoismaalaisilla on valitettavasti huonot lähtökohdat, jos ajatellaan uskontojen lukutaitoa. Perinteisessä luterilaisuudessa on nimittäin suhtauduttu nihkeästi muihin uskontoihin, jotka on karkeimmillaan kuitattu tyhjiksi muotomenoiksi. Kun kuvaan lisätään valistuksen uskontokritiikki ja modernisaation vaikuttama maallistuminen, keskivertosuomalainen pystyy varsin heikosti hahmottamaan uskonnon roolia muissa kulttuureissa. Meille uskonto on monimutkaisen aatehistorian tuloksena yksityisasia, mutta muualla se ei sitä ole. Pyrinkin seuraavassa nostamaan uskontotieteestä nousevia näkökulmia, jotka rohkaisevat kohtaamaan uskontojen kiehtovan maailman kaikessa moninaisuudessaan ja hahmottamaan ajanmukaisella tavalla uskonnon merkitystä ja paikkaa. Uskonnot ovat dynaaminen ilmiökenttä Uskonto synnyttää herkästi mielikuvan jostain muuttumattomasta ja arkaaisesta. Mielikuva osuu osaksi oikeaan. Maailmanuskonnot ovat poikkeuksellisen pitkäkestoisia historiallisia traditioita, joissa muutoksen keskellä on aina nähtävissä jatkuvuuden elementti. Uskonnolliset uudistajatkin vetoavat lähes poikkeuksetta alkuperäisiin ihanteisiin, joiden mukaan usko halutaan muovata. Samaan hengenvetoon tulee kuitenkin huomauttaa, että maailman uskontotilanne on jatkuvassa muutoksen tilassa. Uskontohistoriassa on monia uskontoja, jotka ovat joskus olleet laajalti omaksuttuja ja sittemmin jopa kokonaan kadonneet. Oma aikammekin on uskontohistoriallisesti arvioiden murrosaikaa, jolloin uskontojen mannerlaatat vaihtavat paikkaa. Uskontojen levinneisyyttä koskevat tilastot saattavatkin 63

2 tuottaa yllätyksiä, jos ei ole tietojaan päivittänyt. Kristinuskon painopisteen siirtyminen globaaliin etelään on tosiasia. Vuonna 1910 vielä neljä viidesosaa maapallon kristityistä eli Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa, joten kristinusko on kieltämättä ollut valkoisen miehen uskonto. Tilanne on dramaattisesti muuttunut: tällä hetkellä noin kaksi kolmasosaa maapallon kristityistä asuu ns. globaalissa etelässä eli Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Uusimpien ennusteiden mukaan peräti kolme neljäsosaa kristityistä tulee vuonna 2050 asumaan globaalissa etelässä. Saharan eteläpuolisen Afrikan osuus tulisi olemaan huimat 40 % maapallon kristityistä. Afrikkaa ei voikaan ymmärtää huomioimatta kristinuskon vaikutusta etenkin monimuotoista helluntailaisuutta, joka leimaa mannerta. Samaan aikaan Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa kristinusko korvautuu paitsi uskonnottomuudella myös erilaisilla uushenkisillä virtauksilla, jotka usein palautuvat hindulaisuuteen ja buddhalaisuuteen. Kansainväliset muuttovirrat kuljettavat lisäksi mukanaan traditionaalista kristinuskoa, islamia ja muita uskontoperinteitä etelästä pohjoiseen. Uskonnot ovat sisäisesti moninaisia Usein uskontoihin viitataan aivan kuin ne olisivat monoliittisia kokonaisuuksia. Aivan kuin olisi joku yksittäinen subjekti kuten kristinusko tai islam. Tosiasiassahan esimerkiksi profeetta Muhammadin saamiin ilmoituksiin perustuvalla islamilaisella traditiolla on tätä kirjoitettaessa noin 1,6 miljardia seuraajaa ja määrä on uusimpien tutkimusten mukaan huikeassa nousussa. Historiaa islamilla on 1400 vuotta uskontotieteellisesti arvioiden, joskin muslimit itse näkevät islamin olevan yhtä vanhaa kuin luominen. On itsestään selvää, että näin laaja-alaisella ja pitkäkestoisella perinteellä on monta erilaista muotoa. Uskontotieteilijät varoittavatkin essentialismista eli siitä, että monimuotoiselle ja muuttuvalle ilmiölle mielletään jokin pysyvä olemus. Ei siis ole tarkkaan ottaen olemassa juutalaisuutta, kristinuskoa, islamia, hindulaisuutta tai vaikkapa buddhalaisuutta yksikössä. Syytä on huomata, että uskontotieteilijät varoittavat pitämästä edes uskontoa itseään yksiselitteisesti määriteltävänä ilmiökenttänä. Ei ole olemassa selväpiirteistä rajausta uskonnolle, vaan uskonnoksi luokitellut ilmiöt punoutuvat osaksi laajempaa kulttuurista dynamiikkaa. Huomionarvoista onkin, että useimmista kulttuureista ei edes löydy sanaa, joka vastaisi sitä, mitä länsimaisessa perinteessä kutsutaan uskonnoksi. Uskonnon käsite onkin vahvasti kristinuskon ja valistuksen muotoilema. Länsimainen akateeminen perinne on muovannut kristinuskon pohjalta käsityksen uskonnosta ja sitten etsinyt vastaavia ilmiöitä muista kulttuureista. Näitä on useimmiten arvostettu sitä enemmän mitä tekstikeskeisempiä ne ovat ja mitä kehittyneempi filosofinen järjestelmä niihin liittyy. Näin muodostuneen uskontokäsityksen projisoiminen muihin kulttuureihin on vähintäänkin ongelmallista. Useat niistä ilmiöistä, jotka näin lasketaan uskonnoiksi, ovat suhteellisen avoimia ja dynaamisia kulttuurisia järjestelmiä. Havainnollisia tässä suhteessa ovat erilaiset rituaa- 64

3 lit, joihin ei yleensä liity tiedollista oppisisältöä ja sikäli kuin liittyy, tämän rooli on vähäinen. Rituaaleja pikemminkin vain suoritetaan. Perustana on usein se, että traditio on jo omaksuttu lapsena mallioppimisen ja kasvatuksen kautta. Seurasin taannoin eteläintialaisen hindutemppelin edessä järjestettyjä moottoripyörän siunauksia. Ihmiset hakivat siunausta ajomatkoilleen, ja hindupappi suoritti rituaalit, joiden ydin palautuu aikaan kauan ennen polttomoottorin keksimistä. Havaintojeni mukaan hindulaisen rituaalin ydin oli osallistumisessa, voimaantumisessa ja ylisukupolvisen tradition elämisessä todeksi omalla kohdalla. Katutason rituaalit avaavat aivan toisenlaisen näkymän intialaisiin traditioihin kuin vaikkapa filosofisesti virittynyt joogaopettaja, joka puhuu perimmäisen itsen saavuttamisesta henkisten harjoitusten ja itseoivalluksen kautta. Edes Intian uskontojen erityisasiantuntija ei voi hallita sitä moninaisuutta, joka esimerkiksi hindulaisessa maailmassa vallitsee. Aina tulee yllätyksiä vastaan. Mitä sitten tulisi tehdä, jotta ymmärtäisi uskonnollista planeettaa? Pitkälle pääsee, jos pitää mielen avoimena ja muistaa, että todellisuus ei noudata yksinkertaistavia oppikirjakuvauksia. Monet eivät noudata uskontonsa ihanteita vaan saattavat rikkoa esimerkiksi uskonnollisia ruokamääräyksiä. Toisaalta minkä tahansa uskontoperinteen tiedollisessa ymmärtämisessä pääsee alkuun, jos opettelee muutaman keskeisimmän avainkäsitteen. Ja sitten pitää mielessään, että samoja käsitteitä käytetään monin, jopa keskenään ristiriitaisin tavoin! Tulkintojen ja ilmenemismuotojen moninaisuus Uskonnollista traditiota joudutaan aina tulkitsemaan. Pyhät tekstit ja symbolit eivät tyhjenny yhteen merkitykseen. Juutalaisten rabbiinisessa perinteessä on jopa ajateltu, että pyhää tekstiä täytyy selittää aina uudella tavalla. Viime aikoina uskontojen piirissä on kuitenkin noussut fundamentalistisia virtauksia, jotka lukevat pyhiä tekstejä kirjaimellisesti. Tutkijoiden mukaan fundamentalismi on ilmiönä vastareaktio modernismille ja etsii turvallisuutta maailman muuttuessa. Vuosituhantisen uskonnollisen tradition pakottaminen yhteen tulkinnalliseen muottiin onnistuu Moottoripyörän siunaus Etelä-Intian Pondicherryssä. Kuva: Jyri Komulainen 65

4 korkeintaan voimalla. Historia tuntee kyllä monia kuvainraastajia, ja joskus nämä ovat onnistuneetkin pyrkimyksissään, usein kuitenkin ainoastaan väliaikaisesti. Ihminen on perimmiltään symboleja tuottava ja hyödyntävä olento, joka kaipaa elämän perimmäistä merkitystä hahmottaessaan myös kuvia, symboleja ja pyhiä paikkoja. Pelkkä oikea oppi ei ole koskaan riittänyt kansalle, vaikka teologit voisivat tyytyä abstraktimpaan ilmaisuun. Tavalliset uskovaiset laittavat kotinsa seinälle pyhän kuvan ja koristelevat autonsa pyhillä symboleilla. Juutalaisuus ja islam poikkeavat toki muista uskontoperinteistä siinä, että kuvien käyttö on valtavirran suuntauksissa usein kiellettyä tai vähintäänkin hyvin rajallista. Traditiot vaikuttavat toinen toisiinsa kiinnostavalla tavalla. Vierailin joskus Marokossa katolisessa kirkossa, jonka sisätila oli islamilaisen ympäristön takia äärimmäisen pelkistetty ilman kuvia. Tästä aukeaakin tärkeä periaate: uskonnolliset traditiot saavat erilaisia muotoja erilaisissa konteksteissa. Paikallinen kulttuuri vaikuttaa tapoihin, joilla uskontoa eletään todeksi. Siksi islam Marokossa näyttää toisenlaiselta kuin vaikkapa Indonesiassa. Näin tapahtuu siitäkin huolimatta, että uskonnolliset traditiot saattavat antaa ainakin ihanteissaan normatiivisen merkityksen jollekin tietylle kulttuurille. Esimerkiksi islamilaisessa traditiossa profeetta Muhammadin kulttuurisilla tavoilla toimia, ja arabian kielellä on esikuvallinen merkitys. Silti ruohonjuuritason islam yllättää monimuotoisuudellaan. Esimerkiksi Etelä-Aasian islamilaiset pyhiinvaelluspaikat ovat imeneet vaikutteita hindulaisista käytännöistä pyhien miesten haudoille tuodaan kukkaseppeleitä kuin hindutemppeliin konsanaan. Sama pätee katoliseen pyhiinvaellukseen. Käydessäni Etelä-Intian maineikkaassa Vailankannissa yllätyin, miten paljon hindulaisen kulttuurin vaikutteita havaitsin. Kävi myös ilmi, että suuri osa Maria-pyhäkköön saapuvista pyhiinvaeltajista on hinduja. Uskontojen maailma hämmentää myös siinä, miten joustavasti uskontojen rajat usein ylittyvät! Kohtaaminen globaalikasvatuksen tavoitteena Toivottavasti tähänastinen pohdintani on osoittanut, että maailmanlaajuiset uskonnolliset traditiot ovat niin Vailankannin pyhiinvaeltajat tuovat kukkia ja kookospähkinöitä. Kuva: Jyri Komulainen 66

5 kameleonttimaisia, että kaikki luonnehdinnat ovat ongelmallisia. Toisaalta aihepiirin laajuuden vuoksi edes elämänmittainen opiskelu ei anna valmiuksia tunnistaa ja luokitella kaikkia yksittäistapauksia. Siksi globaalikasvatuksen tavoitteet uskontojen suhteen ovatkin pohjimmiltaan taitotavoitteita miten kohdata toiseus ja oppia kunnioittamaan myös sellaista symbolijärjestelmää, jota itse ei jaa. Erityisen kiinnostavasti tätä teemaa on valottanut uskontotieteilijä Wilfred Cantwell Smith. Hän nosti pohdinnoissaan esille muinaisten egyptiläisten uskonnollisen idean, jonka mukaan taivas on lehmä. Smith toteaa, että kaikesta uskontotieteellisestä oppineisuudestaan huolimatta hän ei ymmärrä egyptiläisten väitettä. Toisaalta egyptiläiset olivat mitä ilmeisimmin järkeviä ihmisiä, sillä he kykenivät merkittäviin teknisiin ja kulttuurisiin saavutuksiin. Smith myös huomauttaa, että Niilin laaksossa taivas näkyi kirkkaana, joten kyse ei ole spekulaatiosta, mitä on pilvipeitteen takana. Silti egyptiläisen kulttuurin keskeisimpiin ideoihin kuului taivaan ymmärtäminen lehmäksi. Vaikka väite näyttäytyisikin meille absurdina, muinaisille egyptiläisille se oli merkityksellinen: todennäköisesti se avasi heille maailman merkitystä ja auttoi heitä elämään harmonisemmassa suhteessa luonnon kanssa. Maailmassa on yhä edelleen suunnaton määrä kulttuurisia käytäntöjä ja symboleja, jotka edustavat toiseutta esimerkiksi keskivertosuomalaisesta näkökulmasta arvioiden. On inhimillistä, että jokainen pitää normina sitä, mitä itse pitää normaalina oman kasvuympäristönsä perusteella. Globaalikasvatuksen tarkoitus onkin laajentaa horisonttia ja opastaa kunnioittamaan myös sitä, mitä itse ei ymmärrä. Kanadalainen filosofi Charles Taylor pitää kulttuurien kohtaamisessa oletusarvona, että kaikilla voi olla jotain opittavaa sellaisista kulttuureista, jotka ovat inspiroineet kokonaisia yhteiskuntia riittävän pitkän ajan. Globaalikasvatuksessa tulee myös huomioida, että uskonnolliset traditiot vaikuttavat monin tavoin ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Uskontoon liittyvän onnistuneen kohtaamisen kautta voi avautua yhteyden taso, jota muuten ei syntyisi. Matkustaessani maailmalla olen huomannut avoimen ja uteliaan asenteen paikalliseen uskontoon avaavan monia inhimillisen Kiinalaisilla temppeleissä poltetaan suitsukkeita mutta myös erilaisia tarvikkeita tuonpuoleisuutta varten. Kuva: Jyri Komulainen 67

6 Monroviassa kohtaa kirkkojen mainoskylttejä kaikkialla. Kuva: Jyri Komulainen. vuorovaikutuksen ovia. Kannattaa siksi mennä aina rohkeasti kirkkoon, moskeijaan tai temppeliin ja olla läsnä erilaisissa uskonnollisissa toimituksissa, jos vain mahdollista. Täysin virheellinen on joidenkin suomalaisten bisnesoppaiden neuvo, että uskonnosta tai politiikasta ei saisi puhua. Uskonto on omien kokemusteni mukaan ollut aina erinomainen keskustelunaihe, joskus myös politiikka. Olin vuosia sitten mukana bisnesillallisella Etelä-Intiassa. Kiinnostukseni hindulaisuuteen johti intensiiviseen keskusteluun intialaisen insinöörin kanssa. Vaikka pysyimme vain tiedollisella tasolla, puhuminen uskonnosta toi yhteen pöytäseuruetta, joka ei aiemmin ollut tavannut toisiaan. Siitä, miten yhteinen uskonnollinen kokemus synnyttää jopa luottamuksen ilmapiirin, sain kokemuksen Liberiassa. Osallistuin Kirkon Ulkomaanavun Monrovian toimistolla paikallisten työntekijöiden aamurukoukseen. Vahtimestarin kopissa tunnelma In the name of Jesus -huudahduksineen oli intensiivinen. Minuakin jopa pyydettiin rukoilemaan ääneen lyhyt vapaamuotoinen rukous. Huomasin tilaisuuden jälkeen, että osallistumiseni oli synnyttänyt yhteyttä minun ja paikallisten työntekijöiden välille. Rukoushetki osoittautui oivaksi tavaksi kohdata toinen toisensa trooppisessa Afrikassa, jossa kristinusko on keskeinen yhteiskunnallinen tekijä. Vaikka en olisi itse rukoillut mukana, utelias läsnäolo olisi varmasti saanut aikaan vastaavan vaikutuksen. Siksi itsensä uskonnottomaksi mieltävänkin kannattaa mennä mukaan, vaikka rukouspyynnön kohdalla hymyilisi ja pudistaisi kohteliaasti päätään. Globaalikasvatus sulkee sisäänsä monenlaisia teemoja. Olennaisempaa kuin tietosisällöt on asenne, vaikka toki perustiedot esimerkiksi suurimmista maailman uskonnoista ovat tarpeellisia. Oikealla asenteella pystyy kuitenkin keräämään tietoa kunnioittaen, kuunnellen ja kenties myös omastaan jakaen. 68