Hiippakuntauutiset. helsinki 1/10. Eero Huovinen: Intohimoinen halu puhua Jumalasta. Piispaehdokkaat esittelyssä. Mikä on piispan tehtävä?

Transkriptio

1 Hiippakuntauutiset helsinki 1/10 1 Eero Huovinen: Intohimoinen halu puhua Jumalasta Piispaehdokkaat esittelyssä Mikä on piispan tehtävä?

2 P i i s pa n Pi i s i Aihetta ajatella Kun katselen taaksepäin, niin luulenpa, että vuosien aikana en ole keksinyt mitään uutta enkä omaa. Kaikki on syntynyt siitä, mikä on ollut ennen minua. Filosofit kiistelevät siitä, syntyykö tieto ihmisen sisällä spontaanisti vai vastaanottaako ihminen tiedon oman minänsä ulkopuolelta. Olen taipuvainen uskomaan enemmän jälkimmäiseen. Raine Haikarainen * * * Ihmiset, kirjat, historia, elämä, Raamattu ja Jumala ovat antaneet minulle aihetta ajatella. Ainekset ja ajatukset ovat tulleet minun ulkopuoleltani, extra me. Yhä varovaisemmaksi olen tullut omia mieltymyksiä, kokemuksia, elämyksiä ja tuntemuksia kohtaan. Toki seurustelen niiden kanssa joka päivä ja yritän ymmärtää niiden monimutkaisuutta. Eväiksi ne ovat kuitenkin heppoisia. Yhä olennaisemmaksi ovat tulleet ne virikkeet, joita en ole itse luonut. Ihmiset, jotka ovat ainutlaatuisia persoonia. Kirjat, jotka avaavat outoja ja uusia ulottuvuuksia. Historia, jota en vieläkään ole oppinut ymmärtämään. Elämä, joka on aina vain arvoituksellisempi. Raamattu, joka on päivä päivältä rikkaampi. Jumala, joka rakastaa enemmän kuin olen uskaltanut toivoa. * * * Kaikkea vastaan tulevaa ihmettelen ja hämmästelen, niin arkisia asioita kuin pyhiä salaisuuksia. Itse en niitä luo enkä keksi. Elämä avaa itsensä. Raamattu paljastaa ihmeitä. Jumala näyttää kasvonsa. Tunnen iloa siitä, että minulle lahjoitetaan ihmettelyn ja ajattelun aiheita. Hämmästelen sitä, että kaikki on niin kaunista, kaikesta kauheasta huolimatta. Katekismuksen sanoin: Jumalan valta on Saatanan valtaa suurempi. Eero 2 Helsingin hi i p p a k u n n a n tu o m i o k a p i t u l i PL 142, Helsinki. Käyntiosoite: Erottajankatu 7 A, (ovisummeri) 5. kerros Puh. (09) (keskus), faksi (09) Puhelinvaihde ja pääsisäänkäynti ovat auki klo 9 15 Työntekijöiden sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@evl.fi Kotisivu: Piispa Eero Huovinen Piispan sihteeri Maritta Maununen Piispan teologinen sihteeri Antti Mustakallio , Tuomiorovasti Matti Poutiainen (Tuomiokirkkosrk) Pappisasessori Anja Nurminen (Myrskylän srk) Pappisasessori Hannu Vapaavuori (Huopalahden srk) Lakimiesasessori Ritva Saario Notaari Heikki Hämäläinen Toimistosihteeri/talous Päivi Tapola (50 %) Vs. toimistosihteeri Anniina Kaartinen (50 %) Toimistosihteeri Ulla Aaltio Hiippakuntadekaani Reijo Liimatainen Hiippakuntasihteeri (diakonia ja yhteiskunta, kansainvälinen diakonia) Kirsti Poutiainen Hiippakuntasihteeri (nuoriso-, rippikoulu- ja koulutyö, ympäristötyö, Hiippakuntauutiset) Raine Haikarainen Hiippakuntasihteeri (lapsi- ja perhetyö, työnohjaus, työyhteisöt) Jaana Räntilä Toimistosihteeri Birgitta Falenius Kuurojenpappi Elina Jokipaltio Monikulttuurisuustyönsihteeri Mark Saba Lähetyssihteeri (lähetys, evankeliointi) Hannu Lätti Hiippakuntakanttori Hanna Remes Lähetystoimisto (Suomen Lähetysseura) (vaihde) Julkaisija: Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli PL 142, Helsinki Pää t o i m i t ta j a: Raine Haikarainen, puh. (09) , faksi (09) , gsm , raine.haikarainen@evl.fi Toimitussihteeri: Laura Pörsti, laura.porsti@gmail.com, gsm Oso i t t e e n m u u t o k s e t: Ulla Aaltio, puh. (09) , s-posti helsinki.osoitteenmuutokset@evl.fi Tai t t o - ja p a i n o p a i k k a : Etelä-Savon Kirjapaino Oy, Mikkeli repro@etelasavonkirjapaino.fi Hiippakuntauutiset on Helsingin hiippakunnan tiedotuslehti. Se ilmestyy kolme kertaa vuodessa ja jaetaan seurakuntien työntekijöille, luottamushenkilöille ja tiedottajille. Painos: kpl ISSN

3 Sis ä l ly s 1/10 Piispan piisi 2 Pääkirjoitus 3 Intohimoinen halu puhua Jumalasta 4 Mikä on piispan tehtävä? 9 Raine Haikarainen Julkinen piispanvaali P ä ä k i r j o i t u s Piispaehdokkaat esittelyssä: Hannu Vapaavuori 10 Marja Heltelä 12 Irja Askola 14 Matti Poutiainen 16 Leo Glad 18 Kapitulin väkeä 20 Tapahtuu Helsingin hiippakunnassa 21 Maailman tärkein saarnatuoli 23 Piispoilla on mahdollisuus kirkon intellektuelleiksi 24 Tekoja ihmisarvon puolesta 26 Ajankohtaista Diakonia ja yhteiskuntatyö 28 Kasvatus 30 Kirkkomusiikki 32 Lähetys ja evankeliointi 34 Monikulttuurisuustyö 36 Työyhteisöt 38 Ympäristötyö 39 Ihmisiä hiippakunnasta 40 Kansi: Raine Haikarainen Seuraava Hiippakuntauutiset ilmestyy Aineiston viimeinen sisäänjättöpäivä on Helsingin hiippakunnan tuleva piispanvaali on monessa mielessä historiallinen. Lähes 20 vuotta on kulunut siitä, kun nykyinen piispa Eero Huovinen valittiin virkaansa. Yllättävän moni asia on tuona aikana muuttunut. Vuonna 1990 ei tunnettu ehdokasasettelua, vaan valitsijat saivat äänestää vapaasti ketä tahansa pappia. Kunhan tämä oli vain mies. Vaalipaneelien tai ehdokasesittelyiden järjestäminen oli tuolloin monin tavoin ongelmallista. Eikä äänestäminenkään välttämättä ratkaissut lopullista valintaa. Presidentillä oli näet oikeus nimittää piispa kolmen eniten ääniä saaneen ehdokkaan joukosta. Valinnan jälkeenkin side valtioon jatkui. Vuoteen 1997 asti opetusministeriö maksoi jopa piispojen palkat. Nyt tilanne on toinen. Ehdokkuus on avointa, sukupuolirajoitukset poistuneet, kirkko valitsee itse piispansa ja maksaa myös heidän palkkansa. Muuntuneessa tilanteessa jokaisen ehdokkaan onkin suostuttava julkisuuteen ja oltava valmis oman persoonansa, työhistoriansa, taitojensa ja oppineisuutensa avoimeen arviointiin. Piispanvaalin ehdokasasettelua voikin pitää eräänlaisena julkisena työhönottohaastatteluna. Tuomiokapituli pyrkii muuttuneessa tilanteessa välittämään ehdokkaista avointa ja tasapuolista tietoa. Tätä tarkoitusta palvelevat vaalipaneelit sekä tässä lehdessä ja kotisivuillamme olevat ehdokasesittelyt. Paneelien keskusteluihin voi jälkeenpäin tutustua myös verkossa. Vaalin järjestäjänä haluamme luonnollisesti nostaa esille erityisesti niitä asioita ja vaatimuksia, jotka piispan laissa säädettyjen tehtävien näkökulmasta näyttäytyvät hengellisessä ja hallinnollisessa johtajuudessa tärkeinä. Ehdokkaiden omat tukiryhmät ja muu media täydentävät tätä kuvaa. Piispanviran luontaisetuihin kuuluu tänä päivänä olla myös median käytettävissä. Toimittajien kysymykset tulevat eteen usein yllättäen ja vastausaikaa on rajoitetusti. Lehtemme ehdokasesittelyissä on jokaiselle ehdokkaalle esitetty kolme kysymystä, joihin he ovat joutuneet valmistautumattomina vastaamaan minuutin pituisella vastauksella. Vastaukset on purettu sellaisinaan. Ratkaisu ei ole journalistisesti tyylikkäin mahdollinen, mutta välittänee jotakin asianomaisten tavasta reagoida nopeisiin ja hankaliin kysymyksiin. Viimeiseen, kirkon hallinnon mahdollista keventämistä koskevaan kysymykseen jokainen ehdokas on kuitenkin voinut antaa etukäteen valmistellun, kirjallisen vastauksen. Piispanvaalin ensimmäinen äänestys on tiistaina Tämä lehti lähetetään kaikille vaalissa äänioikeutetuille yli papille ja maallikolle. Toivotamme teidät samalla lämpimästi tervetulleiksi erityisesti valitsijoille tarkoitettuun vaalipaneeliin Agricolan kirkossa torstaina klo 18. Uuden piispan valintaan valmistautuessamme on hyvä pohdiskella Eero Huovisen piispanvirkaan ja laajemminkin työn tekemiseen liittyvää ajatusta lehtemme haastattelussa: Ensin tulee ottaa vastaan se kapula, joka annetaan, ja sitten juosta oma osuus kaikilla voimilla, niin hyvin kuin kykenee. Ja lopuksi antaa kapula seuraavalle. 3

4 Tekstit: Janne Villa Kuvat: Raine Haikarainen 4 Kun Eero Huovista kysyttiin piispaksi, hän ajatteli, että antaa muiden päättää. On tuntunut, että minulle on käynyt paljon paremmin kuin jos olisin itse suunnitellut kaiken.

5 intohimoinen halu puhua jumalasta Olen edelleen innostunut työstäni. Eläkkeelle lähtö taitaa liittyä siihen, että omat rajat alkavat tulla vastaan, tuumii piispamme Eero. Luulen olevani edelleen terve jos nyt huonosti kuntoaan hoitanut voi tuntea itsensä terveeksi, naurahtaa Eero Huovinen, 65, työhuoneessaan Erottajalla. Piispan oletettiin jatkavan virassaan 70-vuotiaaksi. Minulla oli vielä muutama vuosi sitten sellainen ajatus. No, se oli nuoruuden intoa. Halusin myös välttää liian aikaista keskustelua siitä, että milloin se viimein lähtisi. Aristan kutittelua, jossa ihminen arvuuttelee lähtöaikeitaan ääneen ja lastaa epävarmuutensa työtovereiden niskaan. Lähtö on oma ratkaisuni, josta päätin yksin Rouvan kanssa. Ei ihan vielä uunin pankolle Eero Huovinen on ollut pitkään Suomen kirkon voimahahmo. Millaisen roolin emerituspiispa mahtaa ottaa? En ole osannut ajatella muuta kuin että toivon saavani elää, olla terveenä ja päästä kerran taivaaseen. Vanhan hengellisen periaatteen mukaan yhdessä hiippakunnassa on vain yksi istuva piispa, joka käyttää sen hiippakunnan ääntä. Huovinen toivoo voivansa jatkaa teologisten ja hengellisten teosten kirjoittamista, koska kirjoittaminen on ollut hänelle aina omien ajatusten jäsentämiskeino. Kaksi hyvin mieluista tehtävää jatkuvat eläkepäivillä. Helsingin yliopiston hallituksen jäsenyys on paluuta vanhan rakkaan heilan luokse eli yliopistomaailmaan. Huovinen toimii lisäksi Luterilaisen maailmanliiton ja katolisen kirkon kansainvälisen dialogikomission puheenjohtajana. Monivuotisen projektin kymmenpäiväisissä seminaareissa selvitetään kirkkojen välisiä erimielisyyksiä ja etsitään edellytyksiä ekumeeniselle lähentymiselle. Kumpikin tehtävä kuulostaa isolta kakulta? Nuo pari kivaa hommaa varmistavat, etten ihan vielä pääse pankolle kiipeämään. Iän myötä intohimo lisääntyy Metsästyksessä, hirvi- ja peurajahdeissa, taas on jonkinlaista retrohenkeä palata poikamaisiin puuhiin! Ja talvella on hirveä himo päästä Lappiin hiihtämään, Huovinen jatkaa. Hauskaa puuhaa järjestävät myös kolme lastenlasta, haastatteluhetkellä kuuden ja neljän vuoden sekä neljän päivän ikäiset. Kun tulen kotiin, siellä on usein joku mummin selän takana huutamassa kovalla äänellä, että nyt vaari tuli, ja juoksemassa vastaan. Sitä ääntä ei voita mikään seireenien kutsu tässä kirkossa. Hengenmiehen elämän kestänyt palo ei ole sammunut. Kasvava kiinnostukseni kohdistuu kysymykseen, kuka on Jumala. Onko mahdollista nähdä Jumalan kasvot? Onko mahdollista tietää, kuka Hän on? Tiedän kaikkien vastausten olevan vain likiarvoja, vajavaisia piirroksia. Silti minun tekee mieli miettiä raamatunkirjoittajien kanssa, mitä Jumala haluaa meille antaa ja mitä Hän haluaa meille puhua. Herran siunauksen sanat ovat tulleet Eerolle erityisen rakkaiksi: että Jumala kääntäisi kasvonsa meidän puoleemme eikä kääntäisi selkäänsä; että Hän kirkastaisi kasvonsa meille näyttäisi rakkaat kasvonsa eikä niitä ankaria. Uskon silmillä voi nähdä sellaisia asioita, joita luonnollisilla silmillä ei näe. Minua viehättää verrata uskoa rakkauteen. Jos olet rakastunut naiseen, näet taatusti hänestä paljon enemmän kuin muut miehet, vaikka hekin näkevät samat piirteet, suun hymyn ja silmien katseen. Rakkaus antaa tarkemmat silmät. Kun vanhemmat katsovat vastasyntynyttä, he eivät näe vain yhtä ryppyistä ja punaista lasta muiden joukossa, vaan maailman suurimman ihmeen. Jos Jumala kääntää kasvonsa, hän avaa ihmisen silmät näkemään oman rakkautensa ja hyvyytensä, piispa mietiskelee. Minulle on tullut intohimoinen halu ja yritys puhua Jumalasta, hän lisää. Nuoret, pois peräkammarista! Kuinka hurskaan hiippakuntamme väki voisi päästä vielä lähemmäs Jumalaa? 5

6 6 Jos nuori mies haluaa löytää itselleen tyttöystävän mutta pysyttelee pääasiassa peräkammarissa tai yksiössään eikä koskaan mene sinne missä muut nuoret käyvät, hän pakenee kohtaamista, piispa vastaa jälleen vertauksin. Hän huomauttaa, että Jumalalla on armonvälineitä, instrumentteja, käsiä ja keinoja, joita Hän käyttää lähestyessään ihmistä. Jos me pakenemme näitä armonvälineitä, niin kuivat ajathan siitä ovat seurauksena. Mutta jos ihminen jaksaa kuunnella Raamattua, virsiä ja hengellisen elämän arvoituksia, ne saattavat vähitellen avautua. Hengelliset kirjat, Katekismus, toisten kristittyjen seura, yhteiset rukoukset, kirkkotilat, pyhät paikat, tavan vuoksi lausutut iltarukoukset Minä uskon, että niissä kaikissa on oma voimansa, joka vaikuttaa. Aina välillä koen kyllä masennuksen ja epätoivon hetkiä, kun mietin, olenko osannut tehdä mitään näiden asioiden edistämiseksi, ajatuksiinsa usein silmät kiinni ja pää painuksissa syventyvä mies myöntää. Häntä ovat rohkaisseet moneen otteeseen John Vikströmin sanat piispan virkaanvihkimistilaisuudessa Helsingin tuomiokirkossa vuonna Silloinen arkkipiispa viittasi Paavalin kokemuksiin (Apt. 18) Korintissa, sen ajan maallistuneimpana pidetyssä suurkaupungissa: Eräänä yönä Herra sanoi näyssä Paavalille: Älä pelkää, vaan puhu edelleen, älä vaikene. Minä olen sinun kanssasi. Kukaan ei käy sinun kimppuusi eikä tee sinulle pahaa. Tässä kaupungissa on paljon minun kansaani. Nämä sanat ovat olleet minulle todella tärkeät. En osaa enkä halua mitata kadulla vastaantulevien ihmisten hengellistä kuntoisuutta tai tilaa, vaan ajattelen heidän kaikkien olevan Jumalan luomia ja lunastamia, Pyhän Hengen pyhittämiä. Äidin rukous piispan puheita tärkeämpi Eero Huovinen on käsitellyt viime vuosina monesti puheissaan lasten tulevaisuutta. Hänen mielestään maassamme ei ole vielä analysoitu kunnolla sitä kasvatuskäsitysten muutosta, joka tapahtui ja 70-luvuilla. Silloin sukupolvien yli ulottuvat traditioketjut katkesivat. Virsikirjauudistus sattui samaan hankalaan aikaan luvun ihanteena oli ajankohtaistaminen, nykyaikaistaminen, yleistajuistaminen ja arkaaisesta kielestä luopuminen. Uudistuksen valmistuessa 1980-luvulla perinteeseen tahdottiin taas palata, mutta siihen ei ollut enää yhteyttä. Vanhat sananlaskut, hengelliset laulut ja tavat oli unohdettu. Suuri osa isovanhemmista ei enää tuntenut samoja satuja, lauluja ja rukouksia kuin lastenlapset. Sukupolvien yli ulottuvissa perinteissä on väkevää voimaa. Me tiedämme Itä-Euroopasta, kuinka helposti kulttuuriperinteet katkaistaan ja miten vaikea niitä on uudestaan aloittaa. Mikä neuvoksi kristillisen kasvatuksen elvyttämistä yrittäville? Mikä on se yksittäinen kirkon toimintamuoto, joka oletettavasti vaikuttaa eniten kirkon tulevaisuuteen? Se on äidin opettama iltarukous! Sen vaikutus on ylivoimaisesti suurin. Siihen verrattuna piispojen puheet tai pappien saarnat ja kirkol- Äidin opettama iltarukous on se toimintamuoto, joka vaikuttaa eniten kirkon tulevaisuuteen, uskoo väistyvä piispa.

7 liskokouksen toimet ovat paljon heikompia. Ehkä kristillisestä kasvatuksesta ei pitäisi puhua niin paljon, vaan just do it! olla reilusti sitä mitä on, ilman että siitä tehdään isoa numeroa. Hengellisen elämän kynnystä ei pitäisi nostaa liian korkeaksi. Välillä kyllä ujous pakkaa päälle minullekin ja joudun puremaan hammasta saadakseni sanottua vaikkapa taksikuskille, että hyvää päivänjatkoa ja vähän Jumalan siunausta myös. Kapula seuraajalle Eero Huovinen vierastaa ajatusta viimeisten teesien tahi henkisen testamentin laatimisesta. Jos nyt jotakin pitäisi sanoa, niin ihmisen on hyvä muistaa iltaisin ja elämän lopulla, mutta myös pitkin päivää ja kesken työtä, Jeesuksen ja monien kristittyjen rukous: Sinun käsiisi minä annan henkeni. Eikä se ole vain päätöspuheiden tunnuslause, vaan se sopii myös kaikkiin elämän aamuihin, kun aloitetaan jotakin uutta jaksoa. Sinun käsiisi, Jumala, minä annan henkeni. Tämä pyyntö ei ole vain yksilön rukous. Koko kirkolle tekee hyvää muistaa, kenen käsissä tämä touhu perimmiltään on. Siunatuksi lopuksi piispa sanoo, että hänen tehtävänsä on kuin viestijuoksun yhden osuuden juoksijan. Ensin tulee ottaa vastaan se kapula, joka annetaan, ja sitten juosta oma osuus kaikilla voimilla, niin hyvin kuin kykenee. Ja lopuksi antaa kapula seuraavalle. Minun tehtäväni piispana loppuu kapulan antamiseen. En enää juokse seuraavaa osuutta. Kukin sukupolvi on itse vastuussa, niin ihmisille kuin Jumalalle. Helsingin piispaa evästettiin huhtikuussa 1991, että hänen tehtävänsä on puhua pelkäämättä. Koskeeko kehotus eläkepäiviäkin vai raukeaako Herran sana muka silloin? Saarnaaminen ja hengelliset puheet säilyvät papin tehtävinä, mutta hiippakunnan ja kirkon arkivelvollisuudet kuuluvat toisille. Pappihan on aina pappi, kuolemaansa asti. Mutta tarvitseeko olla yhtä ahkera kuin tähän asti? Jos saisi jo vähän hitaammin Hyvä lopputulos ilman liikoja suunnitelmia Eero Huovisen lapsuudenkodin uskonnollinen kasvatus oli luontevaa : iltarukoukset kuuluivat asiaan ja ruokapöydässä luettiin hengellistä kirjaa. Evankelisessa herätysliikkeessä vaikuttanut Lauri-isä, Turun tuomiorovasti ja tuplatohtori, oli toisinaan tiukka, ankara ja kiivaskin kurinpitäjä. Jumalaa ei kuitenkaan yritetty valjastaa lasten tapakasvatuksen välikappaleeksi. Kotona ei ollut edes salakavalaa uraohjausta siihen, mitä poikien pitäisi tulevaisuudessa tehdä. Matkasaarnaajana isä oli usein pois kotoa. Äidin itsetuntoinen lempeys antoi meille paljon tilaa ja vapautta. Mutta äiti kuoli kun olin 9-vuotias. Myöhemmin poika huomasi, että jotkut isän piirteet ovat vaikuttaneet häneen, tiedostamatta. Lauri oli esimerkiksi innostunut saarnamies ja sellainen Eerostakin tuli, vaikka hän vielä nuorena pappina jännitti saarnaamista valtavasti ja kirjoitti tekstit sanasta sanaan. Jokainen huomaa tekevänsä joitakin asioita samoin kuin vanhempansa, sitä tavoittelematta. Minusta tuli varmaan pappi isästäni huolimatta ja isän vuoksi. Työelämässään Eero Huovinen ei itse ole tehnyt liikoja suunnitelmia siitä, mihin milloinkin ryhtyisi. Niin kävi piispan hommaan ryhtyessäkin. Tuore dogmatiikan professori oli erittäin innostunut työstään yliopistossa. Sitten kysyttiin piispaksi ja hän ajatteli, että antaa muiden päättää Jälkikäteen olen ollut kutsumuksestani iloinen ja kiitollinen, vaikka välillä onkin ollut raskasta ja maitohapoilla on menty monesti. On tuntunut, että minulle on käynyt paljon paremmin kuin jos olisin itse suunnitellut kaiken. Yksi innostavimmista haasteista oli kirkon uuden Katekismuksen kirjoitushanke. Kirjasta on painettu 2,7 miljoonaa kappaletta ja se on käännetty yli kymmenelle kielelle. Eero Huovinen on yhä tyytyväinen lopputulokseen. Katekismus on kirkon yhteinen kirja, jonka tekstin tulee kestää pitkäaikaista käyttöä ja kulutusta. Se on ruisleipää, hengenelämän tukikeppi, joka keskittyy uskon ydinkohtiin. Jos menet naimisiin tämän päivän kanssa, olet huomenna leski. 7 Eero Huovisen lähtömessua vietetään Tuomiokirkossa klo 18. Lisätietoa tämän lehden sivulta 21.

8 8 Johdettavana sekakuoro soraäänin Eero Huovinen tuli piispaksi keskelle lamaa. Työni alkuvaihetta sävytti kokemattomuus, josta osa johtui seurakuntatyön vähäisyydestä. Diakonian puolelta tuli vakavaksi vetäviä viestejä siitä, miten ihmisiltä menivät työt ja asunnot alta. Luvut olivat julmia. Kysyin julkisuudessa, oliko vahvan markan politiikan lasku liian suuri. Minulle vastattiin, että piispan pitäisi lukea kansantaloutta ennen kuin avaa suunsa, Huovinen muistelee. Kirkon puolellakin jouduttiin kiristämään vyötä. Helsingin piispa oli ensimmäinen allekirjoittaja kirkolliskokouksen aloitteessa, jossa ehdotettiin kirkon hallinnon karsimista. Minulla oli hirveä hinku keventää kirkon hallintoa. Kuvittelin vielä nuorena miehenä, että se voisi onnistua, mutta se osoittautui paljon hankalammaksi projektiksi kuin luulin. Yritysmaailmassa hallitusten puheenjohtajien ja toimitusjohtajien mahdollisuudet leikata rönsyjä ovat ihan toisenlaiset. Helsingin hiippakunnan jakamista kahteen osaan Huovinen pitää onnistuneena prosessina. Hiippakuntahallinnon eli tuomiokapitulin resurssit sen sijaan ovat kutistuneet ajan saatossa kohtuuttoman pieniksi. Kirkkohallituksen ja seurakuntayhtymien tasolla tilanne on toinen, niillä kun on käytössään verorahoja, ja raha tuo toimintamahdollisuuksia sekä päätäntävaltaa. Huovinen kannattaa kirkossa hajautettua hallintomallia, läheisyysperiaatetta ja alhaalta päin nousevaa kirkkoa. Media kaipaa kuitenkin selkeää kirkon ääntä. Se kysyy, kuka peeveli teistä nyt sanoo, mitä mieltä te kirkossa lopulta olette. Mutta meidän kirkkomme on tällainen sekakuoro, jossa kuuluu monenlaisia soraääniä. Yksi laulaa kokonaan nuotin vierestä, toinen kirkuu vähän toisella tavalla, kolmas mörisee. Luther ajatteli kirkkoa sairaalana, jossa on erilaisia potilaita. Ei niitä erotella, viisaita ja tyhmiä, sairaita ja terveitä. Pääasia on, että Kristus on lääkäri. Jos et keksi muuta, kokeile rehellisyyttä Yhteiskunnallisten verkostojen ja mediasuhteiden solmimisessa Eero Huovista on pidetty erittäin etevänä. Pian piispaksi tultuaan hän soitti tärkeimpien medioiden päätoimittajille ja meni tapaamaan heitä. Otin kohtaamisissa ohjenuoraksi sen, että jos et keksi ihmisten kanssa muuta keinoa puhua, käytä rehellisyyttä ja avoimuutta. Minun ei pidä yrittää esittää kirkosta mitään brändiä tai kiillottaa kirkon imagoa. Kun ihmiset esittävät kriittisiä kommentteja kirkkoa kohtaan, Huovinen huomaa ajattelevansa useimmiten, että kritiikille on hyviä perusteita tai se voisi olla vieläkin kovempaa. Huovista itseään on arvosteltu naispappeus- ja homokeskusteluissa sekä konservatiivi- että liberaalilaidoilta. Julkisuuteen tulee usein todellista tilannetta vahvempi kuva liberaalien ja konservatiivien vastakkainasettelusta. Aatteellinen ja kirkollinen keskustelu on polarisoitunut. Yksi siihen vaikuttava tekijä on anonyymi nettikeskustelu, joka mahdollistaa rivommat ja rumemmat puheet. Olen vähän haluton puhumaan naispappeus- ja homokysymyksistä. Yksi syy on se, etten halua enää enempää nostaa näiden asioiden painoarvoa julkisuudessa. Se olisi signaali, että ne ovat tärkeimpiä teemoja kirkolle. Eero Huovinen selittää pyrkineensä mieluummin puhumaan mediassa uskon asioista ja Jumalasta. Etiikan osalta hän on ottanut kantaa etenkin lasten ja taloudellisesti syrjäytyneiden asemaan. Toivon, että kirkon työntekijät ja yliopistoteologit osallistuisivat ahkerammin aatteelliseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun, jota uusateistit ovat kiihdyttäneet. Se edellyttää yleissivistystä.

9 Teksti: Jari Jolkkonen Mikä on piispan tehtävä? PIISPANVAALI Kolme peräkkäistä piispanvaalia on huomattu laajasti tiedotusvälineissä. Kuitenkin mediassa persoona korostuu usein asian ja tehtävien kustannuksella. Mistä piispan virassa on kysymys ja mitä piispa oikeasti tekee? Piispan tehtävistä säädetään kirkkojärjestyksen 18. luvussa. Sen mukaan piispan ensimmäinen tehtävä on vaalia kirkon ykseyttä ja edistää kirkon tehtävän toteutumista. Piispan virka on ykseyden virka. Suurin osa keinoista on pehmeitä ja perustuu sanan valtaan. Siksi piispan, ja varsinkin luterilaisen piispan, arvovalta perustuu auktoriteetin sijasta argumentointiin. Piispa vaalii ykseyttä ja edistää kirkon työtä ennen muuta sanalla ja esimerkillä. Tuomiokapitulin johtaja Piispan keskeinen tehtävä ei ole jakaa haastatteluja, vaan johtaa tuomiokapitulin työtä. Hänestä riippuu paljon, miten tuomiokapitulin ja seurakuntien yhteistyö toimii. Kirkon työ tehdään seurakunnissa. Piispan pitää edistää hyvää työyhteyttä seurakunnissa ja toisaalta valvoa, että seurakunnissa kirkon työtä hoidetaan kirkon tunnustuksen ja lainsäädännön mukaisesti. Edistäminen merkitsee puitteiden luomista, valvominen taas epäkohtiin puuttumista. Tuomiokapitulin hallinnolliset asiat ovat usein mutkikkaita sekä teologisesti että oikeudellisesti. Virantäytöt, seurakuntien rakennemuutokset, valitukset, kantelut ja kurinpitoasiat kuluttavat eniten aikaa ja voimia. Työyhteisöjen ristiriitojen ratkomisessa odotukset ovat suuret, mutta hallinnolliset keinot vähäiset. Jos piispa horjuu linjassaan, pönkittää suosikkejaan tai mielistelee mediaa, vähätkin eväät työyhteisöongelmien ratkaisemiseksi ehtyvät. Pappien esipaimen Piispa on pappi, ei pelkkä hallintovirkamies. Hän on liturgi, evankeliumin julistaja ja uskon puolustaja. Piispa saarnaa käytännössä joka pyhä piispantarkastuksissa, virkaanvihkimisissä ja erilaisissa juhlajumalanpalveluksissa. Muita puheita, tervehdyksiä, lehtikirjoituksia tai esitelmiä kertyy monta viikossa. Yhtäältä häneltä odotetaan avoimuutta keskusteluun ja kritiikin sietämistä. Toisaalta esipaimenena häneltä odotetaan, että hän uskaltaa myös vetää rajaa vääriin oppeihin ja opettajiin. Pappien esipaimenena piispalla on erityinen suhde papistoon. Piispan tulee tukea ja ohjata pappeja heidän työssään. Mutta piispan pitää myös valvoa, että he hoitavat pappisvirkaan kuuluvat velvollisuudet, ovat oppinsa puolesta nuhteettomia ja käyttäytyvät elämässään kristillisesti. Sama koskee kirkon kaikkia työntekijöitä. Piispa haastattelee kaikki papiksi vihittävät ja päättää heidän vihkimisestään yhdessä tuomiokapitulin kanssa. Vihkimystä hakevan kannalta tilanne on ladattu, ja onnistuessaan piispa voi innostaa nuorta pappia ratkaisevasti. Joskus hän joutuu myös epäämään vihkimyksen tai ehdottamaan aikalisää. Se on raskasta, mutta koituu pidemmällä aikavälillä kaikkien parhaaksi. Pappisvirkaan sopimattoman henkilön vihkiminen papiksi kuormittaa vuosikymmeniä niin seurakuntia kuin tuomiokapituliakin. Jokainen väärä rekrytointi tulee kalliiksi ja lasku lankeaa kirkollisveron maksajille. Kokouksia ja komiteoita Usein unohtuu, että piispalla on erittäin paljon kirkon keskushallintoon liittyviä vastuita. Piispat istuvat kirkolliskokouksessa, piispainkokouksessa ja komiteoissa, mutta myös vetävät niiden alaisten valiokuntien ja työryhmien valmistelutyötä. Näissä uuvuttavilta tuntuvissa tehtävissä tarvitaan kirkon opin ja hallinnon tuntemusta, koska uudistukset tähtäävät kirkollisen lainsäädännön muutokseen. Toisaalta juuri niiden kautta tehdään kokonaiskirkon kannalta ratkaisevia uudistuksia joko oikeaan tai väärään suuntaan. Kirjoittaja on pappi, teologian tohtori ja piispainkokouksen sihteeri, joka toimi aiemmin neljä vuotta Helsingin piispan teologisena sihteerinä. Seuraavilla sivuilla esitellään Helsingin hiippakunnan viisi piispaehdokasta. Piispanvaalin ensimmäinen kierros käydään ja mahdollinen toinen kierros Uusi piispa aloittaa virassaan

10 Tekstit: Tuomiokapitulin työryhmä Kuvat: Matti Karppinen Piispaehdokkaat esittelyssä: 2 Hannu Vapaavuori Kolmeen ensimmäiseen kysymykseen ehdokas on vastannut valmistautumattomana. Vastausaikaa oli minuutti. Tilanne vastasi tyypillistä radio- tai tv-haastattelua. Vastauksia ei ole editoitu. Viimeisen kysymyksen ehdokas on saanut etukäteen kirjallisesti vastattavaksi. Mitä mielestäsi tulisi painottaa kirkkoherranvaalien ehdokasasettelun vaalisijoista päätettäessä? Kyllähän siinä on tietysti tällä koulutuksella ja kokemuksella merkittävä painoarvo. Sitten hyvin tärkeä tekijä on minun mielestäni se, millaisia odotuksia seurakunnalla on. Siis nämä niin sanotut viran erityiset tarpeet. Ja katsoisin, että siinä sitten myöskin se johtamiskokemus ja johtamiskoulutus on näitä tällaisia asioita. Ja tuota myöskin on hyvä, jos voidaan jollain tavalla saada haastattelussa haastattelun kautta selvittää, millä tavalla tämä asianomainen kandidaatti tulee yleensä ihmisten kanssa toimeen. Tämmöset asiat minusta on siis asiantuntemus, kokemus, koulutus ja ihmissuhdetaidot. 10 Miten mielestäsi tulisi ratkoa seurakunnissa ilmeneviä vakavia henkilöstöjohdollisia ristiriitatilanteita? Keskustelu on tietysti se, mistä lähdetään liikkeelle. Pyritään selvittämään, mistä ne syyt näihin ristiriitoihin ja tilanteisin oikeastaan on. Toiseksi täytys niinkun myöskin selvittää, että asianomaiset osapuolet tietävät velvollisuutensa ja oikeutensa, sen minkälaisille... kenellä on oikeus työyhteisössä esimerkiksi viimekädessä päätöksentekoon ja mikä on alaisen rooli. Minkälaiset ovat alaisen tehtävät ja velvollisuudet? Jos tämmöiset keskustelut ei etene suotuisalla tavalla, niin sitten täytys tietystikin pyrkiä löytämään ihan tämmöstä ammattiapua sellaisilta tahoilta, jotka tämmösiin ristiriitatilanteisiin ovat perehtyneet. Millä tavoin Helsingin piispan tulisi vastata moderniin uusateistiseen uskontokritiikkiin? PIISPANVAALI Minun mielestäni uusateistisessa uskontokritiikissä suurin ongelma on tietämättömyys. Joko tahallinen tai tahaton tietämättömyys. Se kritiikki, joka kohdistuu kristinuskoon, kohdistuu minun mielestä usein sellaisin asioihin, joita minä en esimerkiksi henkilökohtaisesti edes tunnista kristilliseen uskoon kuuluviksi asioiksi. Ja sen takia Helsingin piispan tehtävänä on riippumatta ateisteista tai muista koittaa

11 P i i s p a e h d o k k a a n k o t i s i v u t o v a t osoitteessa hannuvapaavuori.fi. Syntynyt: Suoritetut loppututkinnot Kanttori-urkurin tutkinto (Sibelius-Akatemia 1974) Pianonsoiton opettajan tutkinto (Sibelius-Akatemia 1974) Pianonsoiton diplomitutkinto (Sibelius-Akatemia 1976) Teologian kandidaatti (Helsingin yliopisto 1982) Teologian lisensiaatti (Helsingin yliopisto 1995) Teologian tohtori (Helsingin yliopisto 1997) PIISPANVAALI antaa oikeaa kuvaa kristinuskosta, uskon, ymmärryksen ja järjen suhteista. Ja siitä mitä uskonto, mitä kristinusko on ja mitä se ei ole. Tässä mielessä piispalla on minusta tämmönen mielipidejohtajan ja erityisesti voisi sanoa, että ihan opettajan tehtävä. Kirjallinen kysymys: Julkisuudessa esitetään usein vaatimus kirkon hallinnon keventämisestä. Tulisiko mielestäsi hallintoa keventää? Ja jos tulisi, mitä konkreettisia parannusehdotuksia haluaisit esittää? Kirkon keskushallinnon kehittämistä pohtiva kirkkohallituksen työryhmä ei mietinnössään pari vuotta sitten esittänyt merkittäviä kevennyksiä, vaikka ne varmasti olisivat olleet myös työryhmälle tervetulleita. Tämä kertonee siitä, että ainakaan keskushallinnon keventäminen ei käy aivan sormia napsauttamalla. Työryhmän mietinnöstä antamassaan lausunnossa piispainkokous sanoo seuraavaa: Luterilaisessa kirkko-opissa korostuu ajatus paikallisseurakunnasta kirkon tehtävän toteuttamisen varsinaisena subjektina. [ ] Seurakunta on ensisijainen toiminta- ja hallintoyksikkö. Katson siis asia seurakunnan tasolta. Kirkossamme on menossa merkittävä seurakuntarakenteitten muutosprosessi. Tavoitteena on hallinnon keventäminen ja taloudenhoidon tehostaminen. Hallinnollistaloudellista tehokkuutta tavoiteltaessa ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota siihen, mitä uudistukset merkitsevät seurakuntien perustyössä. Seurakuntakoon kasvaminen tuo seurakuntien sisälle aivan uusia hallinnollisia ongelmia. Työn organisointi vaatii omat rakenteensa, joihin ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Yhteydenpito etääntyneeseen hallintoportaaseen edellyttää jatkuvasti uusiutuvien teknisten apuvälineiden loputonta opiskelua. Siirtäisin siis mielelläni hallintokehityksen mielenkiinnon painopistettä paikallisseurakuntien työn järjestämisen ja hallinnoinnin suuntaan. Toivoisin, että kehitystä voitaisiin ohjata nykyistä enemmän kirkon perustehtävän toteuttamisen näkökulmasta. Keskeinen työkokemus Pianonsoiton opettaja, Rovaniemen musiikkiopisto Kanttori-urkuri, Kiskon seurakunta Kanttori-urkuri, Malmin seurakunta Virallinen apulainen, Taivallahden seurakunta Kirkolliskokouksen virsikirjavaliokunnan sihteeri 1985 Työalasihteeri, kirkkohallitus (välillä useita jaksoja assistenttina ja lehtorina Helsingin yliopistossa sekä lehtorina Sibelius-Akatemiassa) Kirkkoherra, Huopalahden seurakunta 2000 (virkavapaus ) Kirkkomusiikin professori, Sibelius-Akatemia, lukuvuosi Tuomiokapitulin pappisasessori 2007 Piispainkokouksen jäsen Johtamiskoulutus ja -kokemus Seurakuntatoiminnan johtamisen kurssi, Kirkon koulutuskeskus Kirkon jumalanpalvelus- ja musiikkitoiminnan keskus, vs. pääsihteeri Kirkkoherra, Huopalahden seurakunta 2000 Julkaistut ja toimitetut kirjat Virsilaulu ja heräävä kansallinen kulttuuri-identiteetti. Jumalanpalveluksen virsilaulua ja -sävelmistöä koskeva keskustelu Suomessa 1800-luvun puolivälistä vuoteen SKHST 173. Diss. Saarijärvi. Usko elämän kätkössä. Kirkkososiologian vaiheita ja näkökulmia vuosituhannen lopulla. Käytännöllisen teologian laitoksen vuosikirja Käytännöllisen teologian laitoksen julkaisuja 82. (Toim. Hannu Vapaavuori) Matkalla jumalanpalvelukseen. Toimittanut Vantaan seurakunnat. (Toim. Hannu Vapaavuori) HYMNOS. (Toim. Hannu Vapaavuori) Pitäjänmuusikko. Selvitys musiikkikasvatukseen painottuvasta kanttorin tutkinnosta ja virasta sekä musiikinopettajan ja kanttorin tehtävien hoitamisesta kunnan ja seurakunnan yhteistyönä. Suomen ev. lut kirkon keskushallinto. Sarja C 2005:7. 11