Oikein suunnattu. Pekka Haapalan antenni. tunturissa, 200 metrin korkeudessa.

Transkriptio

1 Oikein suunnattu. Pekka Haapalan antenni osoittaa Utsjoelle tunturissa, 200 metrin korkeudessa. 36 Suomen Kuvalehti 35/2007

2 Tenon televisio Utsjokinen Pekka Haapala urakoi 560 metriä kaapelia ja 11 metrin maston tunturiin. Nyt näkyy digi. Teksti Petri Pöntinen Kuvat Markus Pentikäinen 35/2007 Suomen Kuvalehti 37

3 Mies huohottaa, ottaa tukea tunturikoivusta, kasvot väsymyksestä väärät. Vielä voisi kääntyä takaisin. Entisen postivirkailijan askel on lyhentynyt 78 vuodessa mutta periksi ei voi antaa. Ylöspäin on päästävä paljaalle tunturille, sääsket kimpussa. Puurajan yläpuolella maisemaan avautuu vihreiden tunturien aava. Alla sinisenä kiemurteleva Tenojoki, toisella rannalla Norja ja Tana, toisella Suomi ja Utsjoki. Täällä, 200 metrin korkeudessa, sojottaa 11 metriä korkea puutolppa. Mastoon on kiinnitetty 4,5-metrinen metallitanko ja tankoon antenni. Mitä suomalainen ei tekisi television takia. V aimo sanoi, että kyllä meille se ykköskanava riittää. Minä sanoin, että ei riitä. Pekka Haapala katsoo jokilaaksoon ja käy läpi muistikuvia. Hän ja Liisa-vaimo jäivät postista eläkkeelle vuonna He päättivät muuttaa Junttijoelle syvän kanjonin pohjalle kahdeksan kilometriä Utsjoelta länteen. TV1 näkyi, mutta TV2 ja MTV3 lähettivät ikuista talvea, lumisadetta. Haapala raahasi antennin ensimmäistä kertaa tunturiin jo vuonna Kauniiden ja rohkeiden Ridge ja Brooke ilmestyivät ruutuun, mutta vain toviksi. Viritelmä paljastui laittomaksi, se olisi häirinnyt naapurin televisiokuvaa. Posti-Pekka hermostui. Hän uhkasi siepata signaalin eetteristä rakentamalla oman lähettimen tunturiin, sähkölaitos oli luvannut kuljetusapua. Silloinen Ylen Jakelutekniikka, nykyinen Digita, heltyi vuonna Yhtiö antoi ilmaiseksi kaapelin, television omistaja lupasi tehdä kaivu- ja asennustyön itse pojan kanssa. Se oli satojen tuntien työmaa: 560 metriä kaapelia jyrkkään rinteeseen. Toiset onki lohta, minä upotin urakalla kaapelia. Lohenkalastaja on kärsivällinen myös maalla. Haapala soitti tyttärelleen nettipuheluja Junttijoelta Shanghaihin kahden vuoden ajan. Jotkut asiantuntijat väittivät, että hitaalla 56 kilobitin perusmodeemilla skypettäminen oli mahdotonta. Kirjoitin Nyt-liitteeseen, että ei ole. Antennimastonkin kanssa mies on joutunut mittelemään. Kolme vuotta sitten ukkonen hajotti muuntajan, kaapeli kärähti. Taas lapio heilumaan. Viimeksi myrsky retuutti antennin mutkalle, se oli vaihdettava. Vaiva on palkinnut. Haapala osoittaa tunturia idässä. Sen korkea selänne estää televisionkatselun Junttijoen laaksossa. Jos en olisi rakentanut mastoa, saisin kantaa television loppuelämäksi varastoon. Tunturilta digi näkyy. Ailigas. Pyhä paikka. Tenojoen rannoilta nousee kolme saamelaisille pyhää tunturia, Karigasniemen, Nuvvuksen ja Utsjoen Ailigas. Pyöreälakisilla huipuilla seisoo kivenjärkäleitä, seitakiviä. Uhrimenoissa muinaiset saamelaiset pyysivät kalaonnea suojelushengiltä. Joiuttiin ja päristettiin noitarumpua. Digiä etsimässä. Annu Salonen katsoo kuvaa kannettavasta, Juha-Matti (vas.) ja Matti Röntynen nostavat antenniputkea sähkötolpan nokkaan. Nyt Ailikkailla kurkottavat linkkimastot taivasta kohti. Niiden kautta jokilaakson asukkaat ovat yhteydessä ulkomaailmaan, niiden kautta välittyvät radion, television ja matkapuhelimien signaalit. Teno virtaa Suomen päälaella 150 kilometrin matkan Karigasniemeltä Utsjoen halki Nuorgamiin. Jokilaakso on maan vaikeinta katvealuetta. Ensi yönä, 1. syyskuuta kello neljä aamulla analoginen lähe- 38 Suomen Kuvalehti 35/2007

4 tysverkko sammutetaan. Silloin television sininen kajo katoaa Tenon rannoilla sadan talon ikkunasta. Väliaikaisesti. Tai lopullisesti. Aluksi tärkeimmät uutiset: Koirat ovat tappaneet paljon sopuleita, vaellus on alkanut. Ja sitten: Joessa on lohta, mutta suuret kojamot makaavat pohjassa, eivät iske. Matti Röntynen sauhuttaa lomapiipullista autotallin edessä. Vahvavirtainsinööri, Utsjoen sähkölaitoksen toimitusjohtaja on luvannut näyttää, miten hänen kotitelevisioonsa etsitään digikuva Peurassa, parikymmentä kilometriä Utsjoelta itään. Digilähetystä voi vastaanottaa kaapelilla, satelliittilautasella tai antennilla. Kaapelitelevisio ei ole koskaan ylettynyt Utsjoelle. Satelliittilautanenkaan ei toimi Röntysen pihassa, testattu on. Napapiirin pohjoispuolella lautasen kulma päiväntasaajan yllä kiertäviin satelliitteihin jää pieneksi, ja kun eteen kohoaa tarpeeksi korkea paljakka, ruutu pysyy pimeänä. Utsjoen mykistävä maisema, pyöreät tunturit ja mutkitteleva Teno, on myös monen antennin loukku. Suora yhteys linkkimastoon katoaa. Röntynen ottaa salkkumikron, digiboksiin, vahvistimen, antennin ja kuuden metrin antenniputken. Lisäksi tolppasakset ja -valjaat ja poika Juha-Matti vänkäriksi. Hyvä signaali löytyy puolen kilometrin päästä, kun antennin nostaa kahdeksanmetrisen sähkötolpan nokkaan. Televisiokuvan hinta: yli tuhat euroa tarvikkeisiin. Muut vaihtoehdot: rakentaa pihaan yli sadan metrin masto tai louhia reikä tunturiin. Insinööri tietää, että arktinen luonto koettelee muutoinkin televisionkatsojia. Silloin kun se on julma, räntäviimassa, mutta myös kun se on kaunis, koivun silmujen puhjetessa lehdiksi. Kevään ja syksyn kosteus on myrkkyä antennitaajuuksille. Röntynen eli vuosia siinä luulossa, että televisio mykistyy syyskuussa. Utsjoella uhkasi pimetä kolmannes televisioista, suhteellisesti eniten koko maassa. Heinäkuun alussa Digita ja televisioyhtiöt tiedottivat, Pimeä syksy. Antero Isola käy kalassa ja varautuu hiljaiseloon Fierranjoella, kun televisio loppuu 1. syyskuuta. Lehdet ja räntäsade ovat myrkkyä antenneille arktisessa luonnossa. että katvealueille rakennetaan täytelähettimiä. Tenojokilaaksossa digitalisoidaan seitsemän lähetintä, osa niistä sijaitsee Norjan puolella. Röntynen toivoo nappaavansa signaalin Nuorgamin Njallavaarasta. Ihmiset on pidetty tehokkaasti pimennossa katvealueiden tarkoista tiedoista. Elämä ilman televisiota? Antero Isola ja Lahja Paltto istuvat olohuoneessa. Seinällä kuvia lapsenlapsista lohien kanssa, ikkunassa näkymä Suolobeaskáidin mastolle Norjaan. Rantasaunan piipusta kieppuu savuvana. Olin jo tottunut ajatukseen ajasta ilman televisiota, Isola sanoo. Olisin voinut lueskella ja alkaa itsekin kirjoittaa. Kirjastoauto käy kerran kuussa, Paltto kertoo. Aviomies epäilee, että kirjastoauton kirjat on nopeasti luettu. Samat kirjat suomeksi, norjaksi ja saameksi. Olisi ruvettu tarinoimaan, puoliso ehdottaa. Niin, tai katsomaan elokuvia dvd:ltä. Pariskunta asuu Fierranjoella, Karigasniemeltä joenvartta pohjoiseen. Netin kautta elokuvia ei pysty lataamaan hitaalla modeemilla. Lähin elokuvateatteri ja videovuokraamo ovat Ivalossa, matkaa 160 kilometriä. Kalliiksi tulisi, postin kautta pitäisi tilata, Isola sanoo. Lapissa vitsaillaan, että kesät täällä kalastetaan ja rakastellaan, talvella vähemmän kalastetaan. Siihen voisi lisätä, että enemmän katsellaan televisiota. Kaamos huputtaa pohjoisen valon kahdeksi kolmeksi kuudeksi. Aurinko alkaa paistaa pihaan maaliskuun alussa. Tiedossa on poikkeuksellisen pimeä syksy, televisiokuva katoaa syyskuun alussa. Lupa on jo irtisanottu. Isola sai itse selville, että Digita aikoo digitalisoida Norjan puolella sijaitsevan lähimmän alilähettimen. Vielä ei tiedetä, milloin digi näkyy. Ennen joulua joka tapauksessa. 35/2007 Suomen Kuvalehti 39

5 Jokaiselle jotakin. Seppo Härkösen rautakaupassa Karigasniemellä myydään porontaljoja, pornovideoita, polttimoita ja digibokseja. On Fierranjoella ennenkin oltu pimennossa. Vuosituhannen vaihteessa Norjan vastarannalta katkesivat sähköt. Linkkiasemalla ei ole varavirtalähdettä, televisio ja kännykät mykistyivät viikoiksi. Kirveen kanssa piti silloin olla varovainen. Hätäpuhelun soittaminen olisi vaatinut kelkkamatkan tunturin laelle, siellä oli kenttää. Apu ei muutenkaan ehdi hetkessä paikalle, ei ambulanssi Ivalosta tai pelastuskopteri Sodankylästä. Tunnin se kestää molemmilta, Isola vahvistaa. Puutavaraa, polttimoita, porontaljoja, pornovideoita. Karigasniemen rautakaupassa tekee mieli tutkia ja tonkia. Tavaroita ei ole aseteltu millilleen suoraan. Täällä on kuin kotona, ei tarvitse stressata. Seppo Härkönen on lukitsemassa ovia. Toisen polven kauppias myy rautakaupassa televisioitakin, analogisia. Kaupan on myös kaksi digitelevisiota, runsaasti digibokseja ja satelliittilautasia. Kun norjalainen lähtee tunturiin, se haluaa katsoa jalkapalloa satelliitilla. Härkönen tuntee Tenojokilaakson talot. Suomen puolella harva on varautunut digiaikaan. Myös jakeluyhtiö Digitasta kerrotaan, että elokuussa on kertynyt nopeasti kymmeniä katvealueilmoituksia; digi ei toimi. Monet muut ostavat boksin viime tingassa. Tai jättävät ostamatta. Kun on kaksi kaukosäädintä ja useampi kuin kaksi nappia, vanhus hämmentyy ja hätääntyy. Monessa talossa päivitellään, että ne vanhat kanavat olisivat riittäneet, kolme Suomesta ja yksi Norjasta. Ja vastahan se töllötin saatiin näkymään. Alussa oli radio. Huomio, huomio täällä Lahti! Lahden yleisradioasema aloitti vuonna Rätiseviä pitkäaaltoja saattoi kuunnella Tenojokilaaksossa antenniviritelmin. Sotavuosina kuuntelua häirittiin venäjänkielisellä molotuksella. Vielä Seppo Härkösen lapsuudessa luvun lopulla radio oli tärkein viestintäväline. Ohjelmia kuunneltiin, kun kävi vieraita. Ja illalla Suomen Tietotoimiston uutiset. Seppo-poika lumoutui Pekka Tiilikaisen ja Paavo Noposen urheiluselostuksista. Radio oli olohuoneessa ja olohuone oli pyhä paikka, ovi lukossa. Kammettava, keskusvälitteinen lankapuhelin hankittiin kauppiasperheeseen heti, kun sähkölinja vedettiin 1960-luvun alussa. Sillä soitettiin lähitienoon puhelut. Suomen Neito Teija Sopanen oli ilmestynyt television kuuluttajaksi vuonna 1957, pohjoisessa häntä ei katseltu pitkään aikaan. Seppo Härkönen näki ensimmäisen televisio-ohjelman vuonna 1966 ei Suomen, vaan Norjan televisiosta. Naapurissa oli mustavalkotelevisio. Kylän kymmenet lapset kokoontuivat sunnuntaisin tuijottamaan Daktaria, luontoohjelmaa. Seeprat ja apinat erotti kuvasta, loppu piti kuvitella. Näköradio saapui Pohjois-Lappiin joulukuussa 1969, kun Inarin Tuulispäälle 40 Suomen Kuvalehti 35/2007

6 valmistui televisioasema. Muualla Suomessa oli lunastettu jo miljoona televisiolupaa. Yle lähetti Karjatila High Chapparalia, Mainostelevisio pyöritti Peyton Placea, mutta Tenon varressa kuva oli huono. Teija Sopasen tunnisti juuri ja juuri ruudusta. Vasta kun alilähettimiä rakennettiin jokilaakson tuntureille ja 1980-luvuilla, kuvanlaatu parani ja häiriöt vähenivät. Kauppiaan poikaa harmitti, kun olympialaiset paisuivat, minkä takia osa lähetyksistä katosi TV2:lle. Myös lentopallo, Sepon mieliharrastus. TV2:n lähetykset alkoivat Karigasniemellä ja Utsjoella marraskuussa Kakkosen suosikkisarja Tankki täyteen oli ehtinyt loppua. Uloimmassa kolkassa, Nuorgamissa, TV2 näkyi joulukuussa 1985, samaan aikaan Helsingissä katseltiin kaapeli- ja satelliittikanavia. Eräs pikkupoika oli soittanut Ylen tekniikkaan ja toivonut hartaasti, että Kakkonen heräisi eloon jouluaattona Nuorgamissa. Lupaus annettiin. Mastomiehet paiskivat ylitöitä, lastenohjelmat ilmestyivät ajallaan. Poika sai mieluisan joululahjan. Mobiili kiinalainen. Poromies Hans-Antti Niittyvuopio säätää matkatelevisioon kuvaa, kuuro lapinporokoira Ruise puuhaa omiaan. Poromiesten erotusaidalla on 20 kämppää ja kaksi vaunua. Jokaisessa televisio. Kiinalainen Peony sähisee saksalaista poliisisarjaa. Ruise ei kuule sitä; 14- vuotias lapinporokoira on kuuro. Hans-Antti Niittyvuopio säätää kanavia. Matkatelevisio on mobiili. Lokakuussa hän kiinnittää asuntovaunun maastoauton perään ja lähtee kotoaan Nuorpinniemestä erotusaidalle Karigasniemen kupeeseen. Aidalle näkyy Ailikkaan televisiomasto. Pitää harkita, laitanko sinne dikpoksin. Niittyvuopio asuu evakossa tammikuun loppuun. Paistunturin paliskunnan erotusaidalla on 20 kämppää ja kaksi asuntovaunua. Jokaisessa oma televisio. Kaikki, mitä vilahtaa, katsotaan. Uutiset ja säät ovat pakolliset, vähintään saamenkieliset uutiset ja sää Norjasta. Digiaika siirtää saamelaisten uutiset ruotsinkieliselle FST:lle. Ne lähetetään illan päätteeksi. Kuka niitä nyt yöllä vahtaa. Poromiehelle matkatelevisiotakin tärkeämpi mobiili viestintäväline on matkapuhelin. Ensimmäiset arp- eli autoradiopuhelimet toimivat Utsjoella vuonna Samana vuonna saapui myös ula, se taka- 35/2007 Suomen Kuvalehti 41

7 Kalastajan majatalo, Karigasniemi. Digi näkyy boksilla. Ailikkaan tv-asema, Karigasniemi. Digi näkyy boksilla. Urho Guttorm, Nuvvus. Digi näkyy satelliitilla. Juha-Matti Röntynen, Peura. Digi näkyy 5.9 mennessä, boksi hankittava. Matti Röntynen, Peura. Digi näkyy 5.9 mennessä, boksi hankittava. Antero Isola, Fierranjoki. Digi näkyy mennessä, boksi hankittava. si transistoriin, matkaradioon hyvän kuuluvuuden. Arp, kansan suussa Arppi, maksoi nykyrahassa tuhansia euroja, oli kookas ja epäkäytännöllinen. Puhelut yhdistettiin Rovaniemen keskuksen kautta. Niittyvuopio kuljetti Arppia kelkan perässä. Piti tietää, missä toinen auto tai kelkka liikkui, muuten siihen ei saanut yhteyttä. Arp vaihtui nmt:hen vuonna 1989, nmt gsm-puhelimeen vuonna Nykyään poromies voi tilata puhelimeen säätiedotuksen tunturissa. Kännykkä on välttämätön, kun kelkka rikkoontuu tai haaveri yllättää lumimyrskyssä. Matkapuhelin on henkivakuutus. Niin kaukana, niin vähän asukkaita. Tenojokilaakso odotti Ylen peruskanavia lähes 20 vuotta. Linkkiverkosto nousi etelästä pohjoiseen 50 kilometrin välein, rahoitus kerättiin lupamaksuista. Digi ehti Ylä-Lappiin neljässä vuodessa. Lähetykset alkoivat Karigasniemen ja Utsjoen asemilta elokuussa Nelosen suosittu Lost-sarja näkyi tuoreeltaan kunnan kahdessa taajamassa, ei jokivarressa. netti Raha ajoi digin tuntureille. Sen lähetysverkko rakennettiin kerralla läpi maan, koska analogiverkon säilyttäminen pelkästään Lapissa olisi ollut kallista. Mutta katvealueilla televisioyhtiöiden kiinnostus loppui, ne olisivat jättäneet kentättömät talot satelliitin varaan. Asukkaille luvattiin ilmainen kortti peruskanaville, lautasen osto jäi katselijan kontolle. Viestintävirasto vaati kesän alussa laajentamaan maanpäällisen digin peittoa. Viitisenkymmentä täytelähetintä kasataan katvealueiden asukasta varten. Ne ovat kalliita katselijoita Ylelle, MTV3:lle ja Neloselle. Uusista lähettimistä on maksettava lisävuokraa Digitalle. Tenon rannalle jää yhä pimeitä ruutuja. Digita tarjoaa ratkaisuksi pientehotoistinta, se vahvistaa signaalia kilometrin säteellä. Hintalappu on vajaat euroa. Tenojokilaakso rassaa myös puhelinoperaattoreita. Kännykät yleistyivät Suomen päälaella nopeammin kuin televisiot, mutta ongelma on yhteinen: radioaallot eivät läpäise tunturia. Kaikkialle ulottuva tukiasemaverkosto maksaa paljon. Poikkeuksellisen tiheä verkko tarvitaan kolmannen sukupolven kännyköitä varten. Lähin 3g-verkko on Saariselän keskustassa, 200 kilometrin päässä. Ja kuitenkin juuri täällä nopeista yhteyksistä olisi erityisen paljon hyötyä, apua ja iloa. Utsjoki on Suomen harvimmin asuttu kunta, sen vajaat asukasta ovat levittäytyneet yli neliökilometrin alueelle. Perinteiset palvelut katoavat kunnanraitilta. Poliisin toimipiste on uhattuna, ainoa työntekijä, kanslisti, on laskelmien mukaan taakka valtiolle. Karigasniemellä ei ole enää pankkia, Utsjoella se on auki neljä tuntia päivässä. Vakuutuskonttoria ei ole eikä apteekkia. Ei elokuvateatteria eikä taidemuseota. Postiauto tuo iltapäivälehdet kello 15. Nopealla laajakaistalla voisi tarjota videolääkäripalvelua, kehittää kotisairaanhoitoa ja lähettää röntgenkuvia. Maanviljelijät päivittäisivät ohjelmia ja huolsuomenkuvalehti.fi Viikon puheenaihe: Mitä mieltä digi-tv:stä? 42 Suomen Kuvalehti 35/2007

8 Kunnantalo, Utsjoki. Digi näkyy, boksi hankittava. Jani Guttorm, Utsjoki. Digi näkyy, boksi hankittava. Pekka Haapala, Junttijoki. Digi näkyy boksilla. Arja Alaraudanjoki, Nuorgam. Digi näkyy satelliitilla. PÄÄLAKI PEITTOON TENOJOKILAAKSOSSA Otto Paltto, Tanssijoki. Digi ei näy, lupa irtisanottu. Hans-Antti Niittyvuopio, Nuorpinniemi. Digi näkyy mennessä, boksi hankittava. Varanginvuono Digi-tv toimii NORJA Digi-tv 5.9. mennessä Digi-tv mennessä Tenola Peura Nuorgam Tanssijoki Junttijoki Utsjoki Digitan radioverkkoasiantuntija Jorma Aittokoskella on edessään syksyn hullut viikot. Hän tekee mittauksia kymmenissä Tenojokilaakson taloista, joissa digitelevisio ei näy. Syksyn aikana rakennetaan seitsemän täytelähetintä, jotka parantavat digin näkyvyyttä. Niistä kolme rakennetaan Suomeen, neljä Norjaan, koska osan taloista on helpompi napata signaali naapurimaasta. Digitelevisio näkyy jo Utsjoella ja Karigasniemellä, Nuorgamissa syyskyyn alussa. Loput lähettimet otetaan käyttöön vuoden loppuun mennessä. Outakoski Rovisuvanto Polvariniemi Tenojoki Nuorpinniemi Fierranjoki Karigasniemi Nuvvus Ailigas SUOMI JB km 15

9 Kadonneet kentät. Kalastatusyrittäjä Otto Paltto yrittää soittaa kotimaan puhelun Tenon rannassa. lattaisivat traktoreitaan etänä, media- ja matkailuyrittäjät pääsisivät liikuttelemaan suuria kuvatiedostoja. Laajakaista pelaa vain Utsjoen, Karigasniemen ja Nuorgamin lähialueilla. Nuvvuksen ja Dalvadasin kylien asukkaat, etenkin maanviljelijät, ovat toivoneet nopeaa nettiyhteyttä. Kun liittyjiä on kourallinen, kuukausimaksu nousisi sataan euroon. Televisioluvat, satelliittikortit ja kännykkämaksut päälle se on liikaa. Numret är ikke i bruk. Tanssijoella, 27 kilometriä Utsjoelta länteen, norjankielinen äänite ilmoittaa, että matkapuhelimen numero ei ole käytössä. Kalastusyrittäjä Otto Paltto on turhautunut. Hän kiikuttaa kännykkää kahviolta vuokramökeille ja Tenon rantaan. Ei kenttää. Jos kenttä löytyy, puhelimen näytössä lukee useimmiten Telenor. Soitettu puhelu kirjautuu ulkomaanpuheluksi, myös vastaanotetuista puheluista pitää maksaa 50 senttiä minuutilta. Viimeisessä 82 euron laskussa oli vastaanotettuja puheluita 68 eurolla. Paltto laittaa gsm-antennin selkään ja etsii kentän, kun haluaa varmasti päästä kotimaan verkkoon. Kalastusmaksut varmistetaan hitaalla gprs-modeemilla, joka vaatii ison ulkoisen antennin. Kahvion televisiokuvassa Eliittikisojen juoksijat etenevät lumisateessa. Mökkikylän televisioluvat on irtisanottu. Paltto aikoo hankkia kahvion katolle satelliittilautasen, mutta mökkeihin yhteyttä ei voi haaroittaa, etäisyys on liian pitkä. Karavaanaritkaan eivät voi katsoa Kauniita ja rohkeita. Paltto sanoo jääneensä viestintämottiin. Kännykkä toimii huonosti, televisiot pimenevät, laajakaistaa ei ole ja nyt lankapuhelimen kuukausimaksu nousee kolmanneksen. Yhtiö haluaa purkaa linjat kannattamattomina, se katkaisisi yhteyden nettiin. Asiakkaat valittavat, että radiosta kuuluu lähinnä Ylen uskonnollisia ohjelmia. Savumerkeillä täällä kohta kait pelataan. Tanssijoen takana kohoaa Rastegaisa, huippu metrissä. Lumi täplittää tummaa rinnettä. Teno on tyyni, pitkät sulavat veneet rannassa, pilvenraossa ilta-auringon kultainen valo. Maisema rauhoittaa Otto Palton. Meidän teatteria on tämä luonto. Lohiyrittäjä on jäänyt viestintämottiin mykistävän kauniissa jokimaisemassa. Eurosportilla haalaripukuiset miehet hyppäävät muovimäkeen keskellä elokuun hellettä. Sellainen huoneentaulu, 40-tuumainen. Rehtori Arja Alaraudanjoki esittelee taulutelevisiota uudessa omakotitalossaan Nuorgamissa. Ikkunasta näkyy maassa kiemurteleva satelliittilautasen kaapeli. Lautanen seisoo television taivasaikakauden maamerkkinä 70 metrin päässä tunturin töyräällä. Muualta kuvaa ei löytynyt. Lautasen kiinnitysputki on hiljattain betonoitu tunturiin. 44 Suomen Kuvalehti 35/2007

10 Betoniin valettu. Arja ja Kyösti Alaraudanjoki varmistavat, että lautanen pysyy paikallaan, tyttäret Maiju ja Marketta huolehtivat Ringosta ja Rikistä. Takaisin luontoon. Koululainen Jani Guttorm lähtee sunnuntaisin mieluummin hillaan kuin tuijottaa televisiota. Tyttäret, 17-vuotias Maiju ja 18-vuotias Marketta, katsovat satelliittikanavilta Animal Planetia, MTV:tä ja Discoverya, vanhemmat elokuvia ja urheilua. Taksikuski Kyösti Alaraudanjokea harmittaa, että formulat ja DTM-kisat eivät näy Canal plussalla. Useampiin kortteihin ja lupamaksuun uppoisi yli sata euroa. Televisio saisi olla yötä päivää päällä, että se haukkuisi hintansa. Perheen äiti kertoo, miten formulatuskaa on lievitetty: laajakaista auki, nettitelevisio esiin, kuva taulutelevision ruudulle. Megan nopeudella se toimii hetken. Sitten kuva pätkii ja rätisee. Kuulostaa television alkuajoilta. Ubiikki Utsjoki? Langaton, liikkuva Suomen päälaki? Miksi Alaraudanjoen perhe ei voisi katsoa televisiosta pelkästään netistä laajakaistan kautta? Tai tyttäret mobiilitelevisiota kännykästä? Nettitelevisiosta, iptv:stä, katsottaisiin mitä tahansa ohjelmia mistä tahansa maasta mihin aikaan tahansa. Katsojat osallistuisivat ohjelmiin verkossa, kuin tietokonepeleihin. Televisio olisi aidosti vuorovaikutteinen toisin kuin digi-tv. Televisioyhtiöt vieroksuvat laajakaistatelevisiota. Ne pelkäävät rahoituksensa romahtavan. Nettitelevisio vaatii leveitä kaistoja, bittimaailman moottoriteitä. Runkoverkoksi tarvitaan valokuitu. Lapissa kuitu on vedetty Kaamaseen asti, 90 kilometrin päähän. Utsjoen kunta on valmis maksamaan puolet loppumatkasta, mutta yksikään operaattori ei ole innostunut. Ilman valtion tukea, vajaata miljoonaa euroa, hanke ei etene. Valokuitu Tenojokilaakson jokaiseen savuun saattaa olla utopiaa, mutta on myös toinen vaihtoehto, tunturien karvalakkimalli. Poromiehet muistelevat lämpimästi nmt 450 -puhelinta, se kuului paremmin kuin nykyinen gsm. Nmt on lopetettu, mutta Digita rakentaa parhaillaan samalle taajuudelle langatonta laajakaistaa. Mobiili laajakaista avaisi nettiavaruuden kaikille jokilaaksossa. Sähköposteja voisi lukea, musiikkia ladata ja nettipuheluita soittaa tien päällä tai joella. Megan siirtonopeus ei vielä parantaisi nettitelevision kuvaa. Verkon on luvattu kattavan koko maa 35/2007 Suomen Kuvalehti 45

11 Viimeiseen savuun. Nuvvuksen alilähetin tuo digikuvan jokilaakson kymmeniin taloihin vuoden loppuun mennessä. 46 Suomen Kuvalehti 35/2007

12 Saamelaisten pyhillä tuntureilla televisiomastot kurkottavat taivasta kohti. vuoden 2009 loppuun mennessä. Tenojokilaakso on kysymysmerkki. Digitan mukaan käyttäjiä on oltava tarpeeksi tukiasemaa kohti. Paljonko, sitä ei kerrota. Lapin kunnanjohtajille mainostettiin, että langaton laajakaista tuo tietoyhteiskunnan syrjäseuduille. Verkon piti levitä pohjoisen tuntureilta ja etelän saaristosta kohti taajamia. Pian Digitassa todettiin, että se oli kaunis mutta kannattamaton strategia. Nyt 450 laajakaista toimii suurissa kaupungeissa ja Lapin laskettelukeskuksissa. Utsjoen grilli myy Ailigasburgeria, pyhää porohampurilaista. On maanantai, ensimmäisen koulupäivän ilta. Pääkadulla liikkuu harvakseltaan autoja, ainoa pubi sulkee ovensa kymmeneltä. Silmälasipäinen poika odottaa koulun parkkipaikalla. Hän näyttää soluhuoneensa oppilasasuntolassa. Muutaman neliön huone. Sänky, tietokone ja televisio. Ei muuta. Isä toi television tänään. Jani Guttorm virittää irtoantennista televisiokuvaa. Maanviljelijän poika on nomadi omalla maallaan, viikot koulussa, viikonloput kotona Nuvvuksessa Tenojokilaaksossa. Puhuvat, että asuntolaan tulisi langaton nettiyhteys. Guttorm lataa netistä elokuvia, pelaa tietokonepelejä ja mesettää sukulaispojan kanssa etelään. Digiboksi on ostoslistalla. Kymmenestä uudesta kanavasta vain yksi kiinnostaa. Eikös SubTV:ltä bruukaa tulemaan Simpsonit. Suosittua piirrettyä sarjaa esitetään sunnuntaisin myös MTV3:lla, mutta silloin 17- vuotiaalla koululaisella on muutakin tekemistä kuin istua ruudun ääressä. Hillat ovat kypsyneet. Talvella kutsuu tunturi. Mie pyydän riekkoja ukin kanssa. SK 35/2007 Suomen Kuvalehti 47