Masennuslääkkeet yleislääkärin näkökulmasta

Transkriptio

1 Ajankohtaista Lääkärin käsikirjasta Heikki Rytsälä Masennuslääkkeet yleislääkärin näkökulmasta Tavoitteet Masennuslääke on valittava oikein. Annoksen on oltava riittävän suuri, jotta depressioon saadaan apu. Hoidon on oltava riittävän pitkä. Lääkitys tukee muuta hoitoa (psykoterapeuttinen tuki). Toistuvissa depressioissa estohoito on tarpeen Milloin aloittaa depressiolääkitys? Suurin osa depressio- A tai dystymiapotilaista A hyötyy masennuslääkkeistä, mutta vain lääkitystä hakemalla ja tarvittaessa vaihtamalla selviää, kenelle ja mikä lääkitys tehoaa parhaiten. Lääkehoidosta saatu hyöty ei ole suoraan yhteydessä masennuksen vakavuuteen. Jos depressio pitkittyy, pitäisi lääkärillä olla valmius aloittaa masennuslääke, olipa depression vakavuus minkälainen tahansa. Masennuslääkkeet auttavat myös fyysiseen sairauteen liittyvään masennukseen. Eräät tutkimukset osoittavat, että joskus pitkittyneen surureaktionkin lääkehoito kannattaa B. Lääkityksen teho riippuu aina myös muusta samanaikaisesta hoidosta. Olennaista masennuspotilaan hoidossa on, että kontakti säilyy, vaikka harvakseltaankin. Potilaan on helpompi tulla vas- taanotolle, kun käynti on sovittu etukäteen. Usein hoidon alussa tarvitaan masennuslääkkeen lisäksi anksiolyytti pahimman ahdistuksen lievittämiseen (muista pitkäaikaiskäytön vaarat!) B. Bentsodiatsepiineilla ei ole antidepressiivistä vaikutusta B. Hoidon kesto Depression korjaannuttua hoitoa jatketaan vielä ainakin 6 9 kuukautta A täydellä annoksella (kunnes kaikki depression oireet hävinneet, jos mahdollista). Lääkityksen annostuksen on oltava yksilöllisesti sovitettu; liian pieni annos ei tehoa, liian suuri ei paranna tehoa, mutta korostaa haittavaikutuksia (koskee lähinnä trisyklisiä masennuslääkkeitä). Lääkitys lopetetaan asteittain C. Kroonisessa depressiossa (dystymia) lyhytaikainenkin lääkitys saattaa tuoda avun esim. unihäiriöihin. Jos potilaalla on aiemmin ollut lääkkeeseen reagoiva masennustila (F33.x) ainakin kerran, voi jopa vuosienkin pituinen estohoito olla tarpeen A. Kolmen depressioepisodin jälkeen pitkä estohoito on aina aiheellinen. Lääkkeen valinta Valitse muutama masennuslääke, joihin tutustut hyvin. Pääryhmät + Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI) A + Uudemmat noradrenaliinin ja serotoniinin takaisinottoa estävät ja/tai aminergisiin reseptoreihin vaikuttavat lääkkeet + Selektiiviset, reversiibelit MAO- A:n estäjät + Noradrenaliinin ja serotoniinin takaisinottoa estävät trisykliset lääkkeet Eroja on enemmän sivuvaikutuksissa A kuin varsinaisissa vaikutuksissa C. Serotoniinin takaisinoton estäjät ovat usein ensisijaisia helppokäyttöisyytensä, vähäisten haittavaikutustensa (huom. etenkin iäkkäät potilaat) ja suhteellisen vaarattomuutensa vuoksi C. Iäkkäillä potilailla korostuu lääkkeen siedettävyys, ja trisyklisiä masennuslääkkeitä tulisi määrätä vanhuksille vain, jos muu lääkitys ei ole mahdollinen B. Jos masennuspotilas on uneton tai ahdistunut, mirtatsapiini, mianseriini, tratsodoni tai trisykliset lääkkeet ovat sopivia A. Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät Tehoavat masennukseen yhtä hyvin kuin trisykliset masennuslääkkeet. Eivät ole sedatiivisia ja siksi hoidon alussa saatetaan tarvita Duodecim 2006;122:

2 nukahtamislääke mahdollisimman lyhytkestoiseen käyttöön. Kaikkien vaikutus alkaa 2 3 vko:n kuluttua hoidon aloituksesta. Ovat olennaisesti kalliimpia kuin vanhemmat depressiolääkkeet. Aiheuttavat vähemmän haittavaikutuksia kuin trisykliset lääkkeet, mikä parantaa hoitomyöntyvyyttä A. Trisyklisiin verrattuna sivuvaikutuksina on useammin mm. pahoinvointia, ruokahaluttomuutta, ripulia, unihäiriöitä, hermostuneisuutta, levottomuutta ja ahdistuneisuutta. Siirryttäessä MAO:n estäjiin on pidettävä 2 5 vko:n»wash out» -jakso. Essitalopraami Essitalopraami on sitalopraamin S-enantiomeeri ja serotoniinin takaisinoton hyvin spesifinen estäjä. Annostus on mg kerran vuorokaudessa, yleensä aamulla. Puoliintumisaika on n. 30 t. Ei merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa, vaikka joidenkin neuroleptien kanssa on havaittu sitalopraamin pitoisuuden suurentuneen, millä ei ilmeisesti ole käytännön merkitystä. Haittavaikutuksina pahoinvointia, unihäiriöitä ja hikoilua. Epileptikkojen hoidossa on noudatettava varovaisuutta. Fluoksetiini Annostus depressiossa on mg vuorokaudessa jaettuna 1 2 annokseen aamulla ja päivällä, bulimiassa 60 mg vuorokaudessa yleensä yhtenä annoksena aamulla. Puoliintumisaika on 2 4 vrk, aktiivisella metaboliitilla huomattavasti pidempi. Munuaisten tai maksan vajaatoiminta voi pidentää fluoksetiinin puoliintumisaikaa. Siirryttäessä MAO:n estäjiin on pidettävä vähintään viiden viikon»wash out» -jakso Haittavaikutuksia ovat ryhmälle tavalliset pahoinvointi, huimaus ja unihäiriöt. Suurentaa merkittävästi useiden maksassa metaboloituvien lääkkeiden, esim. trisyklisten masennuslääkkeiden, pitkävaikutteisten bentsodiatsepiinien, karbamatsepiinin ja valproaatin pitoisuuksia. Fluvoksamiini Annostus on mg, jopa 300 mg vuorokaudessa Yli 150 mg:n annos jaetaan yleensä 2 3 annokseen, aloitusannos otetaan illalla. Puoliintumisaika on keskimäärin 20 tuntia. Haittavaikutukset ovat ryhmälle tyypillisiä: pahoinvointi, oksentelu, unettomuus tai uneliaisuus, päänsärky, vapina ja huimaus. Hidastaa maksassa metaboloituvien lääkkeiden poistumista. Merkittäviä yhteisvaikutuksia on mm. beetasalpaajien, haloperidolin ja varfariinin kanssa. Saattaa suurentaa trisyklisten lääkkeiden plasmapitoisuuksia. Maksaentsyymien ja kreatiniinin nousua on kuvattu. Epileptikkoja hoidettaessa on noudatettava varovaisuutta mahdollisen kouristusalttiuden lisääntymisen vuoksi. Paroksetiini Aloitusannos on 20 mg aamulla, suurentaa voi 10 mg:n välein jopa 50 mg:aan asti, yli 65-vuotiailla korkeintaan 40 mg:aan. Maksa- ja munuaissairaille turvallinen annos on n. 20 mg vuorokaudessa. Puoliintumisaika on keskimäärin yksi vuorokausi; vaihtelee yksilöllisesti. Haittavaikutuksia ovat pahoinvointi, hikoilu ja unihäiriöt, miehillä libidon heikkeneminen ja ejakulaatiohäiriöt. Yhteisvaikutuksia on mm. trisyklisten masennuslääkkeiden, fentiatsiinityyppisten neuroleptien, varfariinin, simetidiinin, luokkaan 1C kuuluvien rytmihäiriölääkkeiden (flekainidi), fenytoiinin ja muiden antikonvulsanttien kanssa. Sertraliini Aloitusannos on 50 mg kerran päivässä aamulla tai illalla, tarvittaessa annosta lisätään vähitellen usean viikon kuluessa jopa 200 mg:aan. Puoliintumisaika on keskimäärin 26 tuntia. Ei vaikuta oleellisesti psykomotoriseen suorituskykyyn, mutta potilaita on aina varoitettava autolla ajosta ja vaarallisten koneiden käytöstä. Haittavaikutuksia ovat päänsärky, pahoinvointi, unihäiriöt, huimaus ja suun kuivuminen. Ei vaikuta oleellisesti maksassa metaboloituvien lääkkeiden poistumiseen. Saattaa aiheuttaa vähäisiä yhteisvaikutuksia joidenkin lääkkeiden kanssa, mm. litiumin annos on pidettävä mahdollisimman pienenä ja varfariinihoidon aikana on seurattava INR-arvoa, joka saattaa nousta. Epileptikkoja hoidettaessa on noudatettava varovaisuutta. Sitalopraami Annostus on mg kerran vuorokaudessa, yleensä aamulla; vanhuksilla aloitusannos on 10 mg. Puoliintumisaika n. 1.5 vrk Ei merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa, vaikka joidenkin neuroleptien kanssa on havaittu sitalopraamin pitoisuuden suurentuneen, millä ei ilmeisesti ole käytännön merkitystä. Haittavaikutuksina pahoinvointia, unihäiriöitä ja hikoilua Epileptikkojen hoidossa on noudatettava varovaisuutta H. Rytsälä

3 Uudemmat serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinotttoa estävät ja/tai aminergisiin reseptoreihin vaikuttavat aineet Duloksetiini Serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjä, jolla on myös heikko dopamiinin takaisinottoa estävä vaikutus. Ei merkittävää vaikutusta histaminergisiin, dopaminergisiin, kolinergisiin tai adrenergisiin reseptoreihin. Toisena käyttöaiheena perifeerisen diabeettisen neuropatiakivun hoito aikuisilla Aloitusannos 60 mg kerran vuorokaudessa, maksimiannos 120 mg vuorokaudessa yhtä suuriin annoksiin jaettuna Hoitovaste saavutetaan yleensä 2 4 viikon kuluessa. Kliinistä näyttöä ei ole, että annoksen nosto parantaisi vastetta, jos sitä ei tule lainkaan aloitusannoksella. Iäkkäiden henkilöiden kohdalla ei yleensä tarvita annoksen säätämistä, mutta varovaisuutta on noudatettava etenkin suurinta annosta (120 mg) käytettäessä. Haittavaikutuksia ovat pahoinvointi, suun kuivuminen, ummetus, unettomuus, uneliaisuus ja huimaus. Ei lapsille tai nuorille Ei raskauden ja imetyksen aikana Ei maksan vajaatoimintaa eikä vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastaville. Ei yhdessä voimakkaiden CYP 1 A 2 - estäjien, kuten fluvoksamiinin, siprofloksasiinin tai enoksasiinin kanssa. Ei MAO:n estäjien kanssa Mianseriini Aiheuttaa vähemmän haittavaikutuksia kuin trisykliset lääkkeet. Voidaan yleensä annostella vain iltaisin. Hoidon alkuvaiheessa joskus ilmenevä voimakas, mutta ohimenevä väsymys voi haitata hoitomyöntyvyyttä. Ei ole aiheuttanut kuolemaan johtaneita myrkytyksiä. Haittavaikutukset + Raportoitujen luuydindepressio-, lähinnä agranulosytoosija granulosytopeniatapausten vuoksi potilasta kehotetaan tulemaan välittömästi vastaanotolle infektio-oireiden ilmetessä. Aiemmin suositeltiin rutiininomaista valkosolukontrollia 4 ja 6 vko:n kuluttua hoidon aloittamisesta. Milnasipraani Serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjä. Tavallinen vuorokausiannos on 50 mg aamulla ja illalla. Annosta tulee vähentää munuaisten vajaatoiminnassa. Puoliintumisaika n. 8 tuntia; vakaa pitoisuus saavutetaan toistuvassa annostelussa n. 2 3 vrk:n kuluttua. Poistuu elimistöstä pääasiassa muuttumattomana munuaisten kautta. Maksan vajaatoiminta ei muuta merkittävästi lääkkeen farmakokinetiikkaa. Mikäli potilaalla on unihäiriöitä tai ahdistuneisuutta, näiden oireenmukainen hoito on yleensä tarpeen. Potilaan itsemurhavaara on aina huomioitava, sillä psykomotorinen aktiivisuus saattaa lisääntyä ennen mielialan nousua. Ei tule käyttää + MAO:n estäjien, triptaaniryhmän (etenkin sumatriptaani) lääkkeiden, digitaliksen, adrenaliinin, noradrenaliinin, klonidiinin ja sen kaltaisten kanssa + eturauhasen liikakasvun ja muiden urogenitaalisten sairauksien yhteydessä + raskauden ja imetyksen aikana. Tavallisimpia haittavaikutuksia ovat huimaus, hikoilu, tuskaisuus, kuumat aallot ja kipu virtsatessa. Myös pahoinvointia, oksentelua, antikolinergisiä haittavaikutuksia, vapinaa, sydämentykytystä ja agitaatiota voi esiintyä. Kardiovaskulaarisia haittavaikutuksia esiintyy useimmiten niillä, joilla on näitä sairauksia ennestään tai niihin lääkitys. Mirtatsapiini Aloitusannos on 15 mg, jota suurennetaan tarvittaessa hitaasti. Keskimääräinen tehokas annos on mg. Vanhusten annos on sama kuin työikäistenkin, mutta vastetta ja mahdollisia haittavaikutuksia on seurattava tarkoin. Lääke otetaan yleensä yhtenä annoksena juuri ennen nukkumaanmenoa tai joskus yhtä suurina annoksina aamulla ja illalla. Hoitovaste on ilmeisesti paras silloin, kun oireisiin kuuluu ns. depression somaattisen oireyhtymän piirteitä: mielihyvän menetys, psykomotorinen estyneisyys, unihäiriöt, mielenkiinnon menetys, itsemurha-ajatukset ja parempi mieliala illalla kuin aamulla. Puoliintumisaika on tuntia, pitenee munuaisten tai maksan vajaatoiminnassa. Saattaa voimistaa alkoholin ja bentsodiatsepiinien vaikutusta. Ei saa käyttää yhdessä MAO:n estäjien kanssa. Saattaa heikentää keskittymis- ja huomiokykyä. Haittavaikutuksia ovat ruokahalun ja painon lisääntyminen, väsymys, (ortostaattinen) hypotensio, mania, kohtauksittaiset kouristukset, vapina, myoklonus, turvotus, akuutti luuydindepressio, seerumin transaminaasien lisäys ja eksanteema. Reboksetiini Selektiivinen ja voimakas noradrenaliinin takaisinoton estäjä, myös hyvin vähäinen vaikutus serotoniinin takaisinottoon. Masennuslääkkeet yleislääkärin näkökulmasta 1167

4 Työikäisillä aloitus- ja hoitoannos on 4 mg 2, voidaan nostaa 3 4 vko:n kuluttua 10 mg/vrk:een, enimmäisannos 12 mg/vrk; ei iäkkäille. Pikemminkin aktivoiva kuin väsyttävä. Haittavaikutuksia ovat suun kuivuminen, ummetus, unettomuus, lisääntynyt hikoilu. Ei sovi epileptikoille eikä vakavasti sairaille: varovaisuutta eturauhasen liikakasvua potevien, glaukoomapotilaiden ja sydänsairauden kohdalla. Käytetään varoen niiden lääkkeiden kanssa, joiden metabolia tapahtuu muun kuin CYP 2 D 6 :n kautta. Ei MAO:n estäjien kanssa Ei raskauden ja imetyksen aikana Tratsodoni Käyttöaiheena on lievä tai kohtalainen depressio niillä potilailla, joille trisykliset masennuslääkkeet eivät sovi. Kardiovaskulaariset vaikutukset ovat vähäisempiä kuin trisyklisillä lääkkeillä. Haittavaikutuksia ovat verenpaineen lasku, priapismi. Maksimiannos on 600 mg/vrk jaettuna kolmeen osaan. Venlafaksiini Aloitetaan mahdollisimman pienellä annoksella, annostus on tavallisesti 37,5 mg kahdesti päivässä. Mikäli vaste on riittämätön 2 4 vko:n aikana, suurennetaan annosta vähitellen 75 mg:aan kahdesti päivässä. Suurin suositeltu annos on 125 mg kolmesti päivässä. Usein annosta voidaan pienentää jonkin verran ja jopa puoleen, kun potilas on ollut kuukauden oireeton. Edellytyksenä on, etteivät oireet uusiudu. Vanhusten kohdalla on noudatettava erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta. Hoito on lopetettava varovasti vähintään 2 vko:n kuluessa annosta vähentäen. Vieroitusoireina saattaa esiintyä pahoinvointia, huimausta, päänsärkyä, unihäiriöitä, epämääräistä pahanolontunnetta, ahdistuneisuutta ja lihasnykäyksiä. Ei saa käyttää yhdessä MAO:n estäjien kanssa. Saattaa nostaa verenpainetta, joten verenpaineen rutiiniseuranta kaikilla venlafaksiinia saavilla potilailla on suositeltavaa. Sydänsairaiden kohdalla on noudatettava erityistä varovaisuutta. Säännölliset tarkastukset ovat tarpeen potilailla, joilla on virtsaamishäiriöitä, akuutti ahdaskulmaglaukooma, kohonnut silmänpaine, matala verenpaine tai sydänsairaus. Maanis-depressiivisen psykoosin depressiovaihe voi muuttua maniaksi venlafaksiinihoidon aikana. Mahdollisina haittavaikutuksina voi esiintyä mm. huimausta, unettomuutta, uneliaisuutta, hermostuneisuutta, ruoansulatuskanavan oireita, päänsärkyä, kardiovaskulaarisia oireita (esim. verenpaineen nousua), ruokahalun lisääntymistä ja painon nousua, keskushermosto-oireita, akkommodaatiohäiriöitä, tihentynyttä virtsaamistarvetta, seksuaalisia häiriöitä, hikoilua ja voimattomuutta. Siirryttäessä venlafaksiinista MAO:n estäjiin on venfalaksiinin käytössä pidettävä vähintään viikon tauko. Interaktioita on useiden maksassa metaboloituvien lääkkeiden kanssa, kuten kinidiinin, paroksetiinin, ketokonatsolin, erytromysiinin, verapamiilin ja simetidiinin kanssa. Sulpiridi Neurolepti, jolla on antidepressiivistä vaikutusta. Teho on paras annosteluvälillä mg/vrk työikäisille. Annostellaan aamulla ja päivällä, sillä ilta-annos saattaa aiheuttaa unihäiriöitä. Haittavaikutuksia ovat prolaktiinin lisääntymisestä johtuva maidoneritys, ruokahalun lisääntyminen ja painon nousu sekä joskus motorinen levottomuus (akatisia). Pitkäaikaishoidossa ja etenkin iäkkäillä potilailla voi ilmaantua nk. tardiivi dyskinesia, joka pitkään jatkuessaan voi jäädä pysyväksi. Sen ensi oireena on yleensä suun maiskuttelu. Oire häviää yleensä, jos sulpiridin käyttö lopetetaan välittömästi. Selektiiviset, reversiibelit MAO-A:n estäjät Moklobemidi Selektiivinen, reversiibeli MAO- A:n estäjä, jota voidaan käyttää ilman dieettirajoituksia. Käytetään kaikissa depression muodoissa. Alkuannostus on 150 mg 2. Käytössä huomioon otettavaa + Hyvä siedettävyys + Aktivoiva + Sopii myös vanhuksille. + Voidaan tarvittaessa yhdistää anksiolyytteihin ja neurolepteihin; bentsodiatsepiineihin kombinoiminen voi olla suotavaa lääkityksen alkuvaiheessa (aktivoivana voi aiheuttaa unettomuutta). + Ei pidä käyttää yhdessä serotoniinin takaisinoton estäjien kanssa; huomaa uudemmat selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät ja venlafaksiini sekä klomipramiini ja tratsodoni. Ei myöskään pidä käyttää vahvojen kipulääkkeiden (tramaloli, petidiini), eräiden Parkinsonin taudin lääkkeiden (MAO-B-inhibiittorit, kuten selegiliini ja rasagliini), migreenilääkkeistä triptaanien eikä tupakoinnin vieroituslääkkeistä bupropionin kanssa. + Vähintään kahden viikon 1168 H. Rytsälä

5 wash out -jakso on tarpeen siirryttäessä selektiivisestä serotoniinin takaisinoton estäjästä moklobemidiin. + Siirryttäessä moklobemidistä mihin tahansa muuhun masennuslääkkeeseen ei tarvita»wash-out» -jaksoa. + Saattaa voimistaa ja pidentää systeemisesti annetun sympatomimeetin vaikutusta. Noradrenaliinin ja serotoniinin takaisinottoa estävät trisykliset masennuslääkkeet Valmisteet: amitriptyliini, klomipramiini, doksepiini, nortriptyliini ja trimipramiini Ovat olleet pitkään markkinoilla, runsaasti tutkimustietoa ja käyttökokemuksia. Aikuisten annos on yleensä mg/vrk, useimmiten tehokas annos on mg/vrk. Kuitenkin on näyttöä myös matala-annoksisen hoidon tehosta A. Plasmapitoisuusmääritys on hyödyllinen hoidon seurannassa. Kun annostus on 150 mg/vrk, pitoisuus on liian pieni vielä 30 %:lla potilaista. Voidaan annostella yhtenä annoksena iltaisin. Tavallisimmat sivuvaikutukset ovat antikolinergisia: + suun kuivuminen + ummetus + virtsaumpi. Muut yleiset haittavaikutukset + Painon nousu, sedaatio, ortostaattinen hypotensio Otettava huomioon + Kardiovaskulaariset sairaudet ovat aihe varovaisuuteen. + Kiniinin (yhdistelmävalmisteissa Crampiton, Relapamil) ja amitriptyliinin yhtäaikainen käyttö voi nostaa huomattavasti amitriptyliinin veripitoisuutta. + Rytmihäiriövaara suurenee hiukan. + Tasapainossa olevaa sydämen vajaatoimintaa sairastavat voivat käyttää trisyklisiä lääkkeitä. + Epileptikoilla kouristuskynnys laskee. + Paikallispuudutuksessa ym. adrenaliinin ja noradrenaliinin teho saattaa oleellisesti voimistua. + On vältettävä alkoholin väärinkäyttäjillä (intoksikaatiovaara). + Eivät luultavasti aiheuta epämuodostumia, mutta loppuraskauden aikana niitä on vältettävä. Muut masennuslääkkeet Mäkikuisma Mäkikuismauutteella on satunnaistetuissa tutkimuksissa todettu antidepressiivistä tehoa lievässä tai kohtalaisessa masennuksessa B. Nykyinen näyttö ei riitä osoittamaan, onko mäkikuisma yhtä tehokas kuin muut masennuslääkkeet. Mäkikuismauute voi alentaa samanaikaisesti käyttävien lääkkeiden, kuten syklosporiinin, digoksiinin, ehkäisytablettien, teofylliinin, varfariinin ja indinaviirin pitoisuutta veressä ja heikentää näiden aineiden tehoa. Lääkelaitos suosittaa, että edellä mainittuja lääkkeitä käyttävät potilaat eivät käyttäisi mäkikuismavalmisteita. Masennuslääkkeiden yhdistäminen Psykoottisissa depressioissa pitää masennuslääkkeeseen yhdistää neurolepti (esim. perfenatsiini, risperidoni tai olantsapiini), jos potilas kärsii harhaluuloista tai hallusinaatioista. Riittämättömän hoitovasteen jälkeen voidaan adekvaattiin annokseen trisyklistä masennuslääkettä yhdistää litium. Jos näillä ei vielä saada riittävää hoitovastetta, voidaan niihin edelleen yhdistää kilpirauhashormonia pieniä annoksia hitaasti suurentaen. Hoitovaste tähän tulee yleensä esille parissa viikossa. Trisykliseen masennuslääkkeeseen voidaan myös yhdistää selektiivinen serotoniinin takaisinoton estäjä (tai päinvastoin). Selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä, selektiivisiä serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjiä, noradrenergisia ja spesifisiä serotonergisiä masennuslääkkeitä ei saa yhdistää selektiivisiin, reversiibeleihin MAO-A:n estäjiin. Fluoksetiini ja fluvoksamiini voivat maksametaboliaa hidastamalla suurentaa trisyklisten masennuslääkkeiden plasmapitoisuuden yli kaksinkertaiseksi. Kirjallisuutta 1. Frank E, Kupfer DJ, Perel JM, Cornes C, Jarrett DB, Mallinger AG, Thase ME, McEachran AB, Grochocinski VJ. Three-year outcomes for maintenance therapies in recurrent depression. Arch Gen Psychiatry 1990;47(12): Feighner, JP, Boyer WF, Tyler DL, Neborsky RJ. Adverse consequences of fluoxetine-maoi combination therapy. J Clin Psychiatry 1990;51(6): Daniel DG, Randolph C, Jaskiw G, Handel S, Williams T, Abi-Dargham A, Shoaf S, Egan M, Elkashef A, Liboff S et al. Coadministration of fluvoxamine increases serum concentrations of haloperidol. J Clin Psychopharmacol 1994;14(5): Somatic syndrome WHO, The ICD-10 Classification of Mental and Behavioural Disorders, Diagnostic criteria for research, Genova 1993:82 5. Dingemanse J. An update of recent moclobemide interaction data. Int Clin Psychopharmacol 1993;7(3 4): Joffe R, Sokolov S, Streiner D. Antidepressant treatment of depression a metaanalysis. Canadian J Psychiat 1996;41: [DARE Lima MS, Moncrieff J. Drugs versus placebo for the treatment of dysthymia. Cochrane Database Syst. Rev. 2005;(2): CD Clayton PJ. Bereavement and depression. J Clin Psychiatry 1990;51 Suppl:34 40 Masennuslääkkeet yleislääkärin näkökulmasta 1169

6 9. Furukawa T, Streiner DL, Young LT. Antidepressants plus benzodiazepine for major depression. Cochrane Database Syst Rev. 2002;(1):CD Birkenhager TK, Moleman P, Nolen WA. Benzodiazepines for depression? A review of the literature. Int Clin Psychopharmacol 1995;10: Viguera AC, Baldessarini RJ, Friedberg J. Discontinuing antidepressant treatment in major depression. Harvard Review of Psychiatry 1998;5: Blacker D. Maintenance treatment of major depression: a review of the literature. Harvard Review of Psychiatry 1996;4: Kupfer DJ, Frank E, Perel JM, Cornes C, Mallinger AG, Thase ME, McEachran AB, Grochocinski VJ. Five-year outcome for maintenance therapies in recurrent depression. Arch Gen Psychiatry 1992;49(10): Selective serotonin reuptake inhibitors (SSRIs) for major depression: evaluation of the clinical literature. Canadian Coordinating Office for Health Technology Assessment 1997;Part 1: Barbui C, Hotopf M, Freemantle N, Boynton J, Churchill R, Eccles MP, Geddes JR, Hardy R, Lewis G, Mason JM. Selective serotonin reuptake inhibitors versus tricyclic and heterocyclic antidepressants: comparison of drug adherence. Cochrane Database Syst Rev. 2000;(4):CD Trindade E, Menon D, Topfer LA, Coloma C. Adverse effects associated with selective serotonin reuptake inhibitors and tricyclic antidepressants: a meta-analysis. Can Med Ass J 1998;159: SSRIs versus tricyclic antidepressants in depressed inpatients: a meta-analysis of efficacy and tolerability. Depression and Anxiety 1998;7(suppl 1): Menting JE, Honing A, Verhey FR, Hartmans M, Rozendaal N, de Vet HC, van Praag HM. Selective serotonin reuptake inhibitors (SSRIs) in the treatment of elderly depressed patients. Int Clin Psychopharmacol 1996;11: Anderson IM, Tomenson BM. Treatment discontinuation with selective serotonin reuptake inhibitors compared with tricyclic antidepressants: a meta-analysis. BMJ 1995;310: Selective serotonin reuptake inhibitors (SSRIs) in the treatment of elderly depressed patients: a qualitative analysis of the literature on their efficacy and side-effects. International Clinical Psychopharmacology 1996;11: Mittmann N, Herrmann N, Einarson TR, Busto UE, Lanctot KL, Liu BA, Shulman KI, Silver IL, Narango CA, Shear NH. The efficacy, safety and tolerability of antidepressants in late life depression: a meta-analysis. Journal of Affective Disorders 1997;46: McCusker J, Cole M, Keller E, Bellavance F, Berard A. Effectiveness of treatments of depression in older ambulatory patients. Arch Intern Med 1998;158: Ware MR. Fluvoxamine: a review of the controlled trials in depression. J Clin Psychiatr 1997;58(suppl 5): Furukawa T, McGuire H, Barbui C. Metaanalysis of effects and side effects of low dosage tricyclic antidepressants in depression: systematic review BMJ 2002;325: Linke K, Mulrow CD. St John's wort for depression. Cochrane Database Syst Rev. 2005;(3):CD Linde K, Ramirez G, Mulrow CD, Pauls A, Weidenhammer W, Melchart D. St John's wort for depression: an overview and meta-analysis of randomised clinical trials. BMJ 1996;313: Edwards JG, Anderson I. Systematic review and guide to selection of selective serotonin reuptake inhibitors. Drugs 1999;57: Baladi JF. Selective serotonin reuptake inhibitors (SSRIs) for major depression. Part 2. The cost-effectiveness os SSRIs in the treatment of depression. Ottawa: canadian Coordinating Office for health Technology Assessment/Office Canadien de Coordination de lèvaluation de la santé. Canadian Coordinating Office for health Technology Assessment (CCOHTA) The Health Technology Assessment Database, Database no.: HTA In: The Cochrane Library, Issue 1, Oxford: Update Software 29. Tam EM, Lam RW, Levitt AJ. Treatment of seasonal affective disorder: a review. J Psychiatry Rev Can Psych 1995;40: Aronson R, Offman HJ, Joffer RT, Naylor CD. Trijodothyronine augmentation in the treatment of refractory depression: a meta-analysis. Arch Gen Psychiatr 1996;53: Srisurapanont M. Response and discontinuation rates of newer antidepressants: a meta-analysis of randomized controlled trials in treating depression. J Med Ass Thailand 1998;81: Wisner KL, Gelenberg AJ, Leonard H, Zarin D, Frank E. Pharmacological treatment of depression during pregnancy. JAMA 1999;282: Näytön tason luokitus: A = vahva tutkimusnäyttö B = kohtalainen tutkimusnäyttö C = niukka tutkimusnäyttö D = ei tutkimusnäyttöä Artikkelin täydellinen versio on luettavissa Lääkärin tietokannoista Terveysportista Lääkärin käsikirja, päivitetty Kustannus Oy Duodecim 1170