ESIPUHE. Helsingissä maaliskuussa Matti Sihto työmarkkinaneuvos työpolitiikan dosentti

Transkriptio

1

2 ESIPUHE Työpoliittinen tutkimus-sarjan 307. niteenä julkaistaan tutkimus Sosiaalisten yritysten lain toimivuus ja toimeenpano. Hankkeen tutkijoina ovat olleet MMM Jari Karjalainen, KTM Iikka Kuosa ja KTT Atso Andersen LTT-Tutkimus Oy:sta sekä VTM Pekka Pättiniemi Kansan Sivistystyön Liitosta. Tutkimuksen vastuullisena johtajana on toiminut FL Mikko Valtakari LTT-Tutkimus Oy:sta. Tutkimuksessa on selvitetty sosiaalisia yrityksiä koskevan lainsäädännön yleistä toimivuutta, sosiaalisten yritysten rahoitus- ja muita yrityspalveluja, kohderyhmän rajausta, mahdollisia kilpailun vääristymiä ja sosiaalisille yrityksille suunnattujen tukien kokonaistaloudellisia vaikutuksia yhteiskunnalle. Tutkimuksessa on myös verrattu sosiaalisen yrityksen määrittelyä eri EU-maissa. Tutkimus tukee Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle annettavaa selvitystä sosiaalisia yrityksiä koskevan lainsäädännön toimivuudesta. Tutkimuksen ohjausryhmän puheenjohtajana on ollut neuvotteleva virkamies Jarmo Palm työministeriöstä. Ohjausryhmän jäseninä ovat olleet ylitarkastaja Päivi Haavisto-Vuori, hallitusneuvos Päivi Kerminen, johtaja Matti Pukkio ja ylitarkastaja Paavo Saikkonen työministeriöstä. Ohjausryhmän pysyvinä asiantuntijoina ovat toimineet palvelutoiminnan johtaja Veikko Korpela Hengitysliitto Heli ry:stä ja hallituksen puheenjohtaja Harri Niukkanen Neo-Act Oy:stä. Helsingissä maaliskuussa 2006 Matti Sihto työmarkkinaneuvos työpolitiikan dosentti

3 SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ...3 SAMMANDRAG...4 SUMMARY JOHDANTO Tutkimuksen tausta Tutkimuksen lähtökohta ja tavoitteet Aineistot ja menetelmät SOSIAALISIA YRITYKSIÄ KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ EUROOPASSA Sosiaalisen yrityslainsäädännön kehittyminen Euroopassa Community Interest Company - lainsäädännön kehittäminen ja keskeinen sisältö Sosiaalisen yrityksen lainsäädäntö Euroopassa - vertailua Laki sosiaalisista yrityksistä (1351/2003) suhteessa eurooppalaiseen lainsäädäntöön LAKI SOSIAALISISTA YRITYKSISTÄ Lain sisältö ja tavoite Lain toimeenpano Sosiaalisten yritysten julkinen rahoitus ja keskeiset tuet LAIN TARKOITUKSENMUKAISUUS Pykälien toimivuus Sosiaalisen yrityksen kohderyhmäperusteinen määrittely SOSIAALISEN YRITYSTOIMINNAN EDISTÄMINEN Sosiaalisen yritystoiminnan keskeisiä edellytyksiä Sosiaalisten yritysten neuvonta Sosiaalisten yritysten rekisteröintialttiuteen vaikuttavia tekijöitä Toiveita viranomaisille Sosiaalisten yritysten toiminnan rahoitus ja mahdolliset rahoitusongelmat SOSIAALISTEN YRITYSTEN AIHEUTTAMAT KILPAILUVAIKUTUKSET SOSIAALISTEN YRITYSTEN KOKONAISTALOUDELLISEN HYÖDYN ARVIOINTI YHTEENVETO Sosiaalisen yrittämisen keskeiset haasteet Vastaukset tutkimuskysymyksiin Toimenpide-ehdotuksia...95 LÄHTEET LIITTEET

4 TIIVISTELMÄ Tämän tutkimuksen avulla on haettu vastauksia erityisesti seuraaviin kysymyksiin: - toimiiko sosiaalisia yrityksiä koskeva lainsäädäntö ja saadaanko sen avulla luotua maahan sosiaalista yritystoimintaa? - miten sosiaalisten yritysten tarvitsemat yrityspalvelut ja rahoitus saadaan järjestettyä? - onko lain kohderyhmän rajausta vajaakuntoisiin ja pitkäaikaistyöttömiin syytä joltain osin tarkistaa? - vääristävätkö sosiaalisten yritysten tukimuodot kilpailua? - millaisia ovat sosiaalisten yritysten tukemisesta yhteiskunnalle koituvat kokonaistaloudelliset vaikutukset? - millainen on sosiaalisten yritysten laissa määritelty sosiaalisen yrityksen käsite verrattuna muihin EU:n jäsenmaissa sovellettaviin ja määriteltyihin sosiaalisen yrityksen käsitteisiin? Laki sosiaalisista yrityksistä on ollut voimassa vasta kaksi vuotta, joten sen aikaansaamat vaikutukset eivät ole vielä kaikilta osin vakiintuneet. Sosiaaliset yritykset ja niiden sidosryhmät pitävät lakia kokonaisuutena melko tarkoituksenmukaisena. Rahoituskysymykset, liikeideat ja liiketoimintaosaaminen ovat suurimpia sosiaalisten yritysten perustamista estäviä ja hankaloittavia tekijöitä. Ennen kuin lakiin harkitaan tehtäväksi perustavanlaatuisia muutoksia on pyrittävä näiden kysymysten ratkaisuun ja kysyntää ohjaavien toimenpiteiden nykyistä laajamittaisempaan käyttöön. Sosiaalisten yritysten neuvonnassa käytössä oleva hybridi-malli on edelleen toimiva, tärkeää on jatkuvuus sekä sosiaalisen yrittämisen erityisneuvonnan ja taloudellisen yrityssuunnittelun yhteyden vahvistaminen. Rahoituskysymykset koetaan yhdeksi suurimmista sosiaaliseen yrittämiseen liittyvistä hankaluuksista, joten sosiaalisen yrityksen perustamiseen ja sen toiminnan vakiinnuttamiseen tarkoitetun projektituen kannustinloukku on syytä purkaa sekä harkita lisäksi oman sosiaalisten yritysten tarpeisiin räätälöidyn rahoitusinstrumentin kehittämistä. Tämän tutkimuksen aineiston perusteella ei ole nähtävissä arvovapaita perusteita kohderyhmien rajauksen muuttamiseen. On selkeästi arvovalinta, halutaanko jonkin ryhmän suhteellista työllisyysasemaa muuttaa parantamalla tai heikentämällä sen mahdollisuuksia työllistyä sosiaalisten yritysten kautta. Sosiaalisten yritysten taloudellinen toiminta on pientä, eikä niille myönnettävien tukien haitallisista vaikutuksista kilpailijoiden toimintaan ole merkkejä. Sosiaalisen yrityksen status on myös avoin ja kaikkien saatavilla, samoin kuin siitä potentiaalisesti syntyvät edut. Kokonaistaloudellisesti tarkasteltuna sosiaalisten yritysten haasteet liittyvät taloudellisen toiminnan pienuuteen, heikkoon taloudelliseen tilanteeseen ja rajalliseen kykyyn työllistää vajaakuntoisia. Keskustelua sosiaalisesta yrittäjyydestä ovat usein leimanneet vahvat sosiaaliset painotukset. Vastaisuudessa sosiaalista yrittäjyyttä on mahdollista vahvistaa myös normaalin liiketalouden ja yrittäjyyden lähtökohdista. Kansainvälisesti vertailtuna laki sosiaalisista yrityksistä painottuu enemmän työllistämiseen kuin muut tarkastellut eurooppalaiset sosiaalista yrittämistä koskevat lait. Lain kautta määritellyt sosiaalisten yritysten edut ja rajoitukset ovat niukkoja verrattuna useimpiin muihin tarkasteltuihin eurooppalaisiin lakeihin. 3

5 SAMMANDRAG I undersökningen har man sökt svar på följande frågor: - Är den lagstiftning som gäller sociala företag ändamålsenlig och kan man med hjälp av lagstiftningen skapa social företagsverksamhet i landet? - Hur kan man ordna den företagsservice och finansiering som de sociala företagen behöver? - Är det skäl att till vissa delar justera lagens avgränsning av målgruppen till handikappade och långtidsarbetslösa? - Förvränger stödformerna för de sociala företagen konkurrensen? - Hurdana är de totalekonomiska konsekvenserna för samhället i fråga om understödandet av sociala företag? - Hurdant är det i lag definierade begreppet socialt företag jämfört med de begrepp som tillämpas och har definierats i andra EU-medlemsstater? Lagen om sociala företag har bara varit i kraft två år, så dess verkningar har ännu inte etablerats till alla delar. De sociala företagen och deras intressegrupper anser att lagen som helhet är tämligen ändamålsenlig. Problem i samband med tillgång till finansiering samt brister i företagsidéer och kunnighet i affärsverksamhet är de mest betydande faktorerna som förhindrar och begränsar bildandet av sociala företag. Innan man överväger grundläggande ändringar i lagen, skall man försöka lösa dessa frågor och tillämpa de åtgärder som styr efterfrågan i större omfattning än för närvarande. Den hybridmodell som används vid rådgivning till sociala företag är ännu fungerande. Kontinuitet är viktigt, likaså stärkande av förbindelsen mellan specialrådgivning i företagsamhet och ekonomisk företagsplanering. Finansieringsfrågorna anses vara de mest centrala problemen inom social företagsamhet, så det är skäl att avveckla sporrfällan i projektstödet som avsetts för bildande av sociala företag och etablerande av verksamheten. Därtill bör man överväga att utveckla ett finansieringsinstrument som skräddarsytts för de sociala företagens behov. På grundval av denna undersökning kan man inte se värdefria grunder för att ändra avgränsningen av målgrupperna. Det är ett värdeval om man vill ändra den relativa sysselsättningspositionen för en viss grupp genom att förbättra eller försvaga dess möjligheter till sysselsättning i sociala företag. De sociala företagens ekonomiska verksamhet är ringa och det finns inte tecken på att de understöd som företagen beviljas har skadlig verkan på konkurrenternas verksamhet. De sociala företagens status är öppen och tillgänglig för alla, likaså de fördelar som potentiellt uppstår. Totalekonomiskt betraktat är de sociala företagens utmaningar förknippade med den småskaliga ekonomiska verksamheten, den svaga ekonomiska situationen och den begränsade förmågan att sysselsätta handikappade. Diskussionen kring social företagsamhet har ofta präglats av starka sociala betoningar. I fortsättningen kan den sociala företagsamheten stärkas utgående från den sedvanliga företagsekonomins och företagsamhetens utgångspunkter. I internationell jämförelse betonas i lagen om sociala företag sysselsättning mera än i de andra undersökta europeiska lagarna som berör social företagsamhet. De fördelar och begränsningar för sociala företag som definierats i lagen är små i jämförelse med de flesta andra granskade europeiska lagar. 4

6 SUMMARY The research has been aimed at answering the following questions: - Whether the current legislation on social enterprises is appropriate, and whether it effectively promotes the creation of social enterprises in Finland. - How the company services and the financing required by social enterprises can be arranged. - Whether the law s restricted applicability, which includes only handicapped and long-term unemployed persons, should be partly revised. - Whether the support mechanisms for social enterprises are distorting competition. - What overall economic effects the supporting of social enterprises involves for Finnish society. - How the concept of social enterprise is defined by the Act on Social Enterprises, as opposed to how the same concept is defined and applied by other EU countries. The Act on Social Enterprises has been in force for only two years; hence, its effects have not yet been fully consolidated. Among the existing social enterprises and their interest groups, the act is considered to be quite appropriate. The poor availability of proper financing and the absence of good business ideas and know-how are the main impeding or limiting factors affecting the creation of social enterprises. Before any essential legal changes are taken into consideration, steps should be taken to resolve these issues, and a wider use of measures promoting demand should be pursued. The hybrid model used in the information services for social enterprises is still a functional one, and it is now important to pursue continuity and to strengthen the connection between the special information services for social enterprises and the financial planning services for businesses. The main problem affecting social enterprises is considered to be of a financial nature, so the existing incentive trap in the financial aid system that promotes the starting of social enterprises and the consolidating of their activity should be dismantled, and the development of a new tailored financing instrument for Finnish social enterprises should be considered. The present research does not provide any objective grounds for extending or diminishing the target group. The issue of whether the current employment status of a certain group should be changed by improving or diminishing its employment opportunities in social enterprises is a matter of active choice. The financial activity of social enterprises is very limited, and there are no signs that the granted financial aids should have any negative effects on their competitors. The social enterprise status and the potential advantages it creates are open and available to everyone. In terms of overall economy, the challenges that the social enterprises are facing stem from the small scale of their financial activity, their weak financial status and their limited ability to offer employment to handicapped persons. The dialogue regarding social enterprises has often been marked by a strong emphasis on social considerations. In the future, social enterprising could be strengthened using the same prerequisites as normal business economics and entrepreneurship. In an international context, the Finnish Act on Social Enterprises lays greater emphasis on employment than other similar studied European acts. The benefits and restrictions as established by the Act and affecting social enterprises are very limited compared to the majority of similar European laws. 5

7 1. JOHDANTO 1.1 Tutkimuksen tausta Suomessa voimistui 1990-luvun alkupuoliskolla vallinneen laman jälkeen keskustelu sosiaalisen yritystoiminnan tarpeellisuudesta, sillä vaikka kansantalouden tila maassa koheni, pysyivät työttömyysluvut edelleen korkeina ja rakenteellinen työttömyys kehittyi entistä vaikeammin ratkaistavaksi ongelmaksi. Uusien työpaikkojen syntyminen ei parantanut vaikeasti työllistettävien ryhmän tilannetta, koska erityisesti yrityssektorin rekrytointikriteerit kovenevan kilpailun myötä tiukentuivat ja uusille työntekijöille ryhdyttiin asettamaan aiempaa laajempia osaamisvaatimuksia. Samanaikaisesti osana globaalia kehitystä teollisuuden perustuotanto alkoi entistä enemmän keskittyä alhaisten työvoimakustannusten maihin. 1 Työn tuottavuuden vaatimusten kasvaessa kysyttiin myös, onko työvoiman optimaaliseen käyttöön pyrittäessä perusteltua yrittää integroida työelämän vaatimustasoon kaikkia niitä heikossa työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä, joiden mahdollisuudet vajaakuntoisuuden tai muutoin alentuneen työkyvyn vuoksi eivät riitä työelämän vaatimuksista selviytymiseen. 2 Kun rakennetyöttömyyden purkamiseksi ja työllisyyskehitykseen parantamiseksi ryhdyttiin etsimään uusia keinoja, nähtiin sosiaalisissa yrityksissä yksi mahdollinen toimintamuoto, jonka avulla alhaisemman työkyvyn omaavat ja siten vaikeasti työllistettävät henkilöt voisivat osallistua työelämään oman työkykynsä mukaisesti sekä parantaa samalla myös oman elämänsä hallintaa. Kiinnostusta asiaan lisäsi se, että sosiaalisista yrityksistä oli saatu hyviä kokemuksia useissa maissa vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden, esimerkiksi vajaakuntoisten, mielenterveyskuntoutujien sekä päihde- ja huumeongelmaisten työllistäjinä. Suomessa on ollut sosiaalisten yritysten kaltaista toimintaa jo pitkään, mutta itse käsitteen käyttö yleistyi vasta vuosituhannen vaihteessa. Sosiaalisilla yrityksillä tarkoitettiin kuitenkin hyvin monentyyppisiä organisaatioita ja projekteja. Erityisesti viitattaessa ns. palveluja tuottaviin sosiaalisin yrityksiin ja yhteisöihin tarkoitettiin yleensä työkeskuksia tai kuntoutus- ja koulutusorganisaatioita. Käyty keskustelu liittyi myös paljolti työkeskusten toiminnan 1 Filatov Karjalainen

8 markkinaperusteiseen kehittämiseen. Sitä leimasi kuitenkin vahva käsitteellinen epäselvyys ja sosiaalisten yritysten rajaamisen vaikeus. 3 Tämän kehityksen seurauksena laadittiin Suomeen vuoden 2004 alussa voimaan astunut laki sosiaalisista yrityksistä (1351/2003). 4 Laissa määritellään se elinkeinotoiminta, jonka nimenomaisena tavoitteena on tarjota työntekomahdollisuuksia heikossa työmarkkina-asemassa oleville henkilöille, erityisesti vajaakuntoisille ja pitkäaikaistyöttömille ja josta on oikeus käyttää nimitystä sosiaalinen yritys. Lain tarkoituksena on vakiinnuttaa sosiaalisten yritysten asema kyseisten henkilöryhmien työllistymismahdollisuutena. Rekisteröidyille sosiaalisille yrityksille on voitu lain voimaan tulon jälkeen maksaa työllisyysmäärärahoista työllistämistukea, yhdistelmätukea ja työllisyyspoliittista projektitukea suotuisammin ehdoin kuin muille yrityksille. Muilta osin sosiaaliset yritykset toimivat markkinoilla perinteisten yritysten tavoin. Sosiaalisessa yrityksessä saatu työkokemus parantaa niihin tuetusti työllistettyjen henkilöiden työmarkkinavalmiuksia, mikä antaa heille paremmat mahdollisuudet jatkossa työllistyä avoimille työmarkkinoille. Tavoitteena siis on, että etenkin pitkäaikaistyöttömille sosiaalinen yritys on siirtymätyöpaikka avoimille työmarkkinoille. 5 Sosiaalisiin yrityksiin kohdistuu myös odotuksia toiminnasta julkisen lohkon palvelujen täydentäjänä. Väestön ikärakenteen muuttumisen myötä erityisesti hoiva-alan palvelujen tarve tulee kasvamaan ja ilmeisenä pidetään, että tulevaisuudessa palvelujen tuottajina ovat valtion ja kuntien ohella yhä useammin myös yritykset ja järjestöt. 6 Tällä hetkellä järjestöt tuottavat noin 18 ja yritykset kuusi prosenttia kaikista sosiaalipalveluista. Suurin osa yksityisistä sosiaalipalveluista myydään kunnille. Terveyspalveluissa järjestöjen osuus on viisi ja yritysten 12 prosenttia. Yksityisiä terveyspalveluita ostavat eniten kotitaloudet, työnantajat ja Kela. 7 Sosiaalisia yrityksiä rekisteröitiin lain ensimmäisen voimassaolovuoden 2004 aikana 12 ja seuraavana vuonna 21. Hakemuksia rekisteriin jätettiin vuoden 2005 loppuun mennessä yhteensä 61 kappaletta ja mainittuun ajankohtaan mennessä niistä oli käsitelty 54. Hakemuksista oli sittemmin 3 Immonen 2004, Karjalainen Jyrkimpien näkemysten mukaan sosiaalisia yrityksiä ei Suomessa lainkaan ollut ennen vuotta 2004, koska niitä ei oltu määritelty lainsäädännössä. 4 Jatkossa lakiin sosiaalisista yrityksistä viitataan tekstissä sanalla laki. 5 Ohje 1436/30/2004 TM 6 Filatov Kauppinen ja Niskanen

9 peruttu 8 ja hylätty 13. Yksi jo rekisteröidyistä yrityksistä poistettiin myöhemmin, joten vuoden 2005 lopussa rekisterissä oli yhteensä 32 yritystä (LIITE 1). 8 Rekisteriin hakiessaan nämä yritykset työllistivät työsuhteissa yhteensä 275 henkilöä, joista vajaakuntoisia oli 86 ja pitkäaikaistyöttömiä 40. Valtaosa yrityksistä on mikroyrityksiä, sillä 26:n yrityksen henkilöstön määrä oli rekisteröidyttäessä alle 10. Työllistävimmät sosiaaliset yritykset olivat harjoittaneet yritystoimintaa jo aiemmin ja ne rekisteröityivät ensimmäisinä vuoden 2004 alussa. Lain kohderyhmistä vuonna 2004 rekisteröidyt sosiaaliset yritykset työllistivät rekisteriin hakiessaan keskimäärin 6 vajaakuntoista ja 3 pitkäaikaistyötöntä, vuonna 2005 rekisteröidyt keskimäärin 1 vajaakuntoisen ja laskennallisesti 0,5 pitkäaikaistyötöntä (LIITE 2) Tutkimuksen lähtökohta ja tavoitteet Tämän tutkimuksen lähtökohtana on ollut eduskunnan sosiaalisten yritysten lakiin liittämä lausuma, jonka mukaan eduskunta edellyttää, että hallitus mm. seuraa ja arvioi sosiaalisten yritysten lain toimivuutta ja toimeenpanoa sekä antaa seurannan ja arvioinnin tuloksista selvityksen eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle vuoden 2006 alkupuolella. Valiokunta on mietinnössään lisäksi katsonut, että sosiaaliset yritykset eivät uhkaa vääristää yleistä kilpailutilannetta markkinoilla, mutta paikallisesti tällainen uhka voi jollakin kapealla alalla syntyä. Valiokunta sekä Kilpailuvirasto pitävät siksi tärkeänä, että mahdollisia kilpailun vääristymiä seurataan ja arvioidaan sekä paikallisesti että hallituksen toimesta ja niihin puututaan riittävän nopeasti. Valiokunta piti myös tärkeänä, että laissa määritellyn sosiaalisten yritysten kohderyhmän rajauksen vaikutuksia seurataan ja asiaan palataan, jos kokemukset antavat siihen aihetta. 10 Tämän työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle annettavan selvityksen tueksi työministeriö tilasi lokakuussa 2005 LTT-Tutkimus Oy:ltä tutkimuksen, jolla haetaan vastauksia erityisesti seuraaviin kysymyksiin: - toimiiko sosiaalisia yrityksiä koskeva lainsäädäntö ja saadaanko sen avulla luotua maahan sosiaalista yritystoimintaa? - miten sosiaalisten yritysten tarvitsemat yrityspalvelut ja rahoitus saadaan järjestettyä? 8 Työministeriö emt. 10 TyVM 9/2003 vp - HE 132/2003 vp 8

10 - onko lain kohderyhmän rajausta vajaakuntoisiin ja pitkäaikaistyöttömiin syytä joltain osin tarkistaa? - vääristävätkö sosiaalisten yritysten tukimuodot kilpailua? - millaisia ovat sosiaalisten yritysten tukemisesta yhteiskunnalle koituvat kokonaistaloudelliset vaikutukset? - millainen on sosiaalisten yritysten laissa määritelty sosiaalisen yrityksen käsite verrattuna muihin EU:n jäsenmaissa sovellettaviin ja määriteltyihin sosiaalisen yrityksen käsitteisiin? 1.3 Aineistot ja menetelmät Tämän tutkimuksen tavoitteena on arvioida voimaan tulleen sosiaalisten yritysten lain (1351/2003) toimivuutta ja toimeenpanoa. Tarkastelu on rajattu vuoden 2005 lopussa valinneeseen tilanteeseen ja sitä ennen tehtyihin toimenpiteisiin. Koska melko lyhyen aikaa voimassa olleesta laista halutaan arvio jo vuoden 2006 alkupuolella, on nähty tarkoituksenmukaisena suorittaa tutkimus mahdollisimman lähellä määräaikaa. Työhön käytettävissä ollut aika oli näin ollen verrattain lyhyt, minkä vuoksi työssä painottuvat aihepiirin keskeisimmät kysymykset. Työn ensimmäisessä vaiheessa muodostettiin kokonaiskuva sosiaalisen yrittämisen kentässä vallitsevasta tilanteesta ja siitä, miten laki on auttanut perustamaan sosiaalisia yrityksiä. Lisäksi kartoitettiin keskeisimpiä tekijöitä, jotka estävät sosiaalisesta yritystoiminnasta kiinnostuneita tahoja perustamasta sosiaalisia yrityksiä. Työvaihe suoritettiin haastattelemalla 18 sosiaalisen yrityksen kenttää eri näkökulmista tuntevien intressiryhmien edustajaa. Lista haastatelluista henkilöistä on liitteenä 3. Lisäksi analysoitiin muuta aihepiiristä olemassa olevaa työn kannalta relevanttia kirjallista aineistoa. Sen määrä ja merkitys tämän työn kannalta on kokonaisuutena kuitenkin vähäinen, sillä lain voimassa olon aikana ei sosiaalisia yrityksiä ole vielä paljoa tutkittu ja uusin aihepiiriä koskeva aineisto on laadittu lähinnä erilaisia tiedotus- ja markkinointitarpeita varten. Näiden lähdeaineistojen pohjalta laadittiin tutkimuskysymysten selvittämiseksi kaksi internetavusteista kyselyä, joista ensimmäinen kohdistettiin työministeriön rekisteristä tai muilla tavoin tietoon saadun toimivan sähköpostiosoitteen omaaville rekisteröidyille sosiaalisille yrityksille. Toinen kysely kohdistettiin sosiaalisten yritysten kannalta valikoitujen sidosryhmien edustajille eli TE-keskusten työvoima- ja yritysosastojen johtajille, 19 työvoimatoimiston johtajalle, 30 uusyrityskeskuksen toimitusjohtajalle, lain toimeenpanon ohjausryhmälle, 20:lle suurimmalle työttömien 9

11 yhdistykselle, vammaisjärjestöjen työllisyysasiantuntijoille, Sosiaalisen yritystoiminnan forumin jäsenille, sosiaalisten yritysten tuki- ja neuvontapalvelun aluetoimijoille sekä Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton jäsenjärjestöjen toiminnanjohtajille. Edellä mainittuihin ryhmiin kuuluu myös lukuisia samoja henkilöitä, mikä huomioitiin vastaajajoukkoa muodostettaessa. Rekisteröityneitä sosiaalisia yrityksiä oli kohdejoukossa 27 kpl, muiden sidosryhmien edustajia yhteensä 289. Kyselyjen yhdistetty vastausprosentti oli 41 %, rekisteröidyistä yrityksistä vastasi 78 % ja muista vastaajista yhteensä 38 %. Vastausprosentti on käytettyyn menetelmään nähden odotetun suuruinen. Lisäksi 72 vastaajaa oli avannut kyselylomakkeen, mutta ei kuitenkaan vastannut. Kymmenkunta vastaajaa ilmoitti erikseen, ettei halua vastata kyselyyn. Perusteluna esitettiin yleensä se, että taustaorganisaatiolta puuttuu kosketuspinta asiaan tai vastaaja itse ei katso tuntevansa asiaa riittävän hyvin. Rekisteröityneet sosiaaliset yritykset ovat tyypillisesti mikroyrityksiä. Kyselyyn vastanneet yritykset jakautuivat henkilöstömäärältään niin, että 1-5:n työntekijän yrityksiä oli 7, 6-10:n työntekijän yrityksiä oli 4 ja yli 10 henkilöä työllistäviä oli 7. Kolme yritystä ei ilmoittanut henkilöstönsä kokoa. Kaksi kolmasosaa vastanneista katsoi tuntevansa lain sosiaalista yrityksistä hyvin tai erittäin hyvin. Kyselyyn vastanneet jakautuivat taustaltaan omien ilmoitustensa mukaan taulukossa 1 esitetyllä tavalla. 10

12 Taulukko 1. Kyselyvastaajien jakauma taustatahon mukaan Vastaajan taustataho Kpl % Rekisteröity sosiaalinen yritys Sosiaalisen yrittämisen neuvontapiste 11 8 Sosiaali- terveysalan järjestö/yhdistys Työttömien järjestö/yhdistys 4 3 Muu järjestö/yhdistys 5 4 Yritys 4 3 TE-keskus/työvoimaosasto 9 7 TE-keskus/yritysosasto 6 5 Työvoimatoimisto Kunta 4 3 Muu viranomainen 6 5 EU-projekti 7 5 Muu Yhteensä Koska tutkimus kohdistui erityisesti sosiaalisen yrittämisen lain toimivuuteen, pyydettiin kaikkia kyselyyn vastanneita arvioimaan oma kyseisen lain tuntemuksensa. Tällä rohkaistiin myös niitä henkilöitä vastaamaan, jotka eivät ole perehtyneet lakiin syvällisesti. Samalla vastaajista oletettavasti karsiutui sellaisia, jotka eivät lainkaan tunne lakia. Kaikista vastanneista 75 % katsoi kuitenkin tuntevansa lain sosiaalisesta yrittämisestä hyvin tai erittäin hyvin. 11

13 Taulukko 2. Kyselyvastaajien mielipiteet omasta lain tuntemisestaan Erittäin hyvin % Hyvin % Heikosti % Erittäin heikosti 3 2 % En osaa sanoa % Yhteensä % Sosiaalisen yritystoiminnan rahoitukseen liittyvien asioiden tarkastelu perustuu suoritetun kyselyn tuloksiin ja toimivien yritysten tilinpäätösten analysointiin. Kyselyssä selvitettiin toimivilta yrityksiltä muun muassa niiden käyttämiä rahoituslähteitä, mahdollisia rahoitusongelmia ja pankkitakauskelpoisen omaisuuden olemassaoloa. Potentiaalisilta sosiaalisen yrityksen perustajilta kysyttiin ovatko he miettineet yrityksen rahoitukseen liittyviä asioita sekä sitä, ovatko he kokeneet rahoituksen niukkuuden toiminnan aloittamista rajoittavaksi asiaksi. Edellisten tietojen perusteella luodaan käsitys siitä, ovatko rahoitukseen liittyvät asiat olleet sosiaalista yritystoimintaa reaalisesti rajoittavaa ja voisiko sosiaalisten yritysten toimintaa rahoittaa muulla tavalla. Sosiaalisten yritysten lainsäädäntöä kansainvälisesti vertailevassa osiossa käytettiin lähteinä pääasiallisesti englannin kielellä julkaistuja eri maiden lainsäädäntöä analysoivia artikkeleita. Alkuperäislähteenä käytettiin ainoastaan Iso-Britannian Community Interest Company-lakia, jota toimeksiannossa pyydettiin kuvailemaan laajasti. Yhteisenä arvioinnin lähtökohtana käytettiin EMES-tutkijaryhmän sosiaalisen yrityksen kriteerejä, jotka on laajasti hyväksytty tarkastelulähtökohdiksi mm. Euroopan Komission tutkimuspyynnöissä. EMES-kriteereihin pohjautuvan analyysin perusteella Suomen lakia sosiaalisista yrityksistä verrattiin eräiden muiden Euroopan maiden vastaaviin lakeihin. Tutkimustyön tuloksiin sekä tehtyihin tulkintoihin ja johtopäätöksiin liittyy tiettyjä työn tavoitteista ja erityisluonteesta sekä käytetyistä tutkimusmetodeista johtuvia epävarmuustekijöitä, jotka on myös hyvä tiedostaa tätä raporttia lukiessa. 12

14 Sosiaalisen yrittämisen erityisluonteena on toiminnan sosiaalisten tavoitteiden ja kannattavan liiketoiminnan yhteensovittamisen haaste. Koska sosiaalisten yritysten asema ja rooli Suomessa ei vielä ole vakiintunut, kohdistuu niihin tarkastelunäkökulmasta riippuen erilaisia odotuksia; niiltä toivotaan hyviä tuloksia joko liiketoiminnassa, sosiaalisen tehtävän toteuttamisessa tai yhtäaikaisesti molemmissa. Koska kyse on uudesta ja pienestä toimintamuodosta, ei sosiaalisia yrityksiä koskevaa tilastoaineistoa juuri ole. Yrityskyselyillä voidaan osaltaan korvata tilastoaineiston puuttumista, mutta niillä ei koskaan kyetä tavoittamaan kaikkia tarkastelun kohteena olevia yrityksiä. Kohdejoukon koko ja suuri sisäinen vaihtelu huomioiden korjauskerrointen käyttö voi puolestaan johtaa harhaisiin tulkintoihin. Tässä tutkimuksessa esitetyt tulkinnat ovat kuitenkin suurelta osin aineistolähtöisiä, joten ne on ymmärrettävä suhteellisina ja suuntaa-antavina, ei kaikki näkökulmat ja odotukset kattavina absoluuttisina totuuksina. Lain toimivuutta arvioitaessa on huomioitava, että sen avulla aikaansaatavien sosiaalisten yritysten ja niiden työllisyysvaikutusten määrällisiä tavoitteita ei ole täsmällisesti määritelty. Lain valmisteluun osallistuneilla ja valmisteluvaiheessa kuulluilla henkilöilläkin on ollut asiasta melko erilaisia käsityksiä. Hallituksen esityksen yleisperusteluissa kuitenkin arvioidaan ulkomaisten kokemusten perusteella, että lain vaikutusten vakiinnuttua sosiaalisten yritysten palveluksessa voisi olla joitakin tuhansia työntekijöitä ja heistä keskimäärin noin 40 % voisi olla sellaisia vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä, joiden mahdollisuudet saada muutoin työtä ovat heikot. Toisaalta sidosryhmien keskuudessa on myös näkemyksiä, että nyt perustettujen yritysten määrä on odotusten mukainen ja riittävä. Tutkimuksessa käytetään joitakin sellaisia termejä, joiden merkityssisällöt ovat subjektiivisia ja kontekstisidonnaisia (toimivuus, tärkeys, tarkoituksenmukaisuus). Työn arviointiluonteen mukaisesti niitä ei nähty tarpeelliseksi määritellä yksityiskohtaisesti, mutta toisaalta on selvää, että saatuja tuloksia voidaan näiltä osin yleistää vain rajoitetusti. Mahdollisimman kokonaisvaltaisen näkemyksen aikaansaamiseksi osana tutkimustyötä toteutettiin keskeisille sidosryhmille suunnattu valtakunnallinen kysely, johon vastasi 131 henkilöä. Kyselyllä tavoitettiin melko hyvin ne henkilöt, joilla on tietoon tai kokemukseen perustuvia näkemyksiä aihepiiristä. Vastaajat edustavat silti vain osaa sosiaalisten yritysten kaikkien sidosryhmien muodostamasta kokonaisuudesta. 13

15 Menettelytapa antoi myös mahdollisuuden verrata eri sidosryhmien ja sosiaalisten yritysten näkemysten välisiä eroja. Vastausten tulkinnassa on kuitenkin huomioitava, että sosiaalisia yrityksiä on lukumääräisesti vähän ja ne ovat taustoiltaan, kooltaan, tavoitteiltaan ja toiminnaltaan keskenään erityyppisiä. Näin heterogeenisen vastaajajoukon kyseessä ollessa mielipiteet ryhmän sisällä vaihtelevat huomattavasti ja vain muutamien yksittäisen vastaajien mielipiteet voivat vaikuttaa näkyvästi tuloksiin. Kyselyyn vastanneiden rekisteröityjen sosiaalisten yritysten näkemyksiä on siis syytä yleistää varoen. 14

16 2. SOSIAALISIA YRITYKSIÄ KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ EUROOPASSA 2.1 Sosiaalisen yrityslainsäädännön kehittyminen Euroopassa Tässä jaksossa käsitellään sosiaalista yritystä koskevaa lainsäädäntöä Euroopan Unionin maissa sekä vertaillaan eräiden keskeisten maiden lainsäädäntöä Suomen lainsäädäntöön. Lähtökohtana on Suomen lain kaltaisten työllistävien sosiaalisten yritysten lainsäädännön vertailu. 11 Erityisesti sosiaalista yritystoimintaa säätelevää lainsäädäntöä on Euroopassa ollut vuodesta 1991 alkaen, jolloin Italian parlamentti pitkällisen keskustelun jälkeen hyväksyi lain sosiaalisista osuuskunnista (Laki 381/91). Laki sosiaalisista osuuskunnista identifioi kahden tyyppisiä sosiaalisia yrityksiä: a-tyypin eli sosiaali- ja terveyspalveluja vähäosaisille tuottavat osuuskunnat ja b-tyypin eli työelämään integroivat sosiaaliset osuuskunnat. Valtaosa lain tarkoittamista eduista ja rajoituksista koskee b-tyypin osuuskuntia. Roomalaiskatolisen kirkon vaikutus lakiin näkyy. Laki korostaa läheisyys- eli subsidiariteettiperiaatetta, jonka mukaan sosiaaliset ongelmat pyritään ensin ratkaisemaan lähipiirissä/paikallisesti, ja vasta näiden pyrkimysten osoittauduttua riittämättömiksi yhteiskunta puuttuu asiaan laajemmin tuen muodossa tai ottaen asian hoidettavaksi. Esimerkiksi kristillisdemokraattinen kansanedustaja Gino Mattarelli on korostanut osuuskuntaa sosiaalisen yrittämisen tapana. Osuuskuntamuoto varmistaisi eri intressiosapuolten (esimerkiksi työtä tarvitsevien, heidän perheidensä, lähiyhteisön, ammattityöntekijöiden, kunnan ja paikallisten yritysten) tasavertaiset vaikutusmahdollisuudet sosiaalisen yrityksen toimintaan ja samalla läheisyysperiaatteen toteutumisen. Lain 381/91 mukaan b-tyypin sosiaalisissa osuuskunnissa 30 % työntekijöistä tulee olla vajaatyökuntoisia. Laissa myös selkeästi määritellään millaisia ovat vajaakuntoiset henkilöt. Vajaatyökuntoisiksi määritellään fyysisesti tai psyykkisesti vajaakuntoiset, mielenterveyskuntoutujat, huumeriippuvaiset, alkoholistit, alle 18-vuotiaat perheensä kanssa vaikeuksissa olevat 11 Laajemmassa esittelyssä olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota myös sosiaalipalveluja tarjoaviin sosiaalisiin yrityksiin. Tällaista lainsäädäntöä edustavat myöhemmin tässä esittelyt viimeaikaiset Ruotsin (Rajoitetun voitonjaon osakeyhtiöt) ja Yhdistyneiden Kuningaskuntien (Community Interest Company) lait. Tällöin esimerkiksi sosiaalisten yritysten kokonaistyöllistävyydestä saadaan varsin erilaiset kuvat. Työllistävien sosiaalisten yritysten arvioitiin vuonna 2001 työllistävän Euroopassa noin henkilöä, mutta laajemman sosiaalisen yrityksen käsityksen mukaisten yritysten arvioidaan työllistävän yksinomaan Yhdistyneissä Kuningaskunnissa noin henkilöä. 15

17 työikäiset nuoret sekä rikoksesta vankilarangaistukselle vaihtoehtoiseen rangaistukseen tuomitut. Työllistäessään vähintään 30 % laissa määritellyt tunnusmerkit täyttäviä huono-osaisia B-tyypin osuuskunnan ei tarvitse maksaa yhdestäkään työllistämästään heikossa työmarkkina-asemassa olevasta sosiaaliturvamaksuja. 12 Vajaatyökuntoiset työntekijät ovat työehtosopimusten piirissä, mutta heidän työkykyisyytensä perusteella voidaan tehdä vähennyksiä maksettuun palkkaan tietyn ajanjakson ajan. Lain mukaan julkinen hallinto voi tehdä toimitussopimuksia sosiaalisten osuuskuntien kanssa, järjestämättä asiasta tarjouskilpailua, Euroopan komission asettamien rajoitusten puitteissa. 13 Sosiaalisista yrityksistä käydyssä teoreettisessa keskustelussa ja käytännön tutkimuksessakin ovat Italian lainsäädäntö ja sen ideologiset perustelut olleet merkittävänä lähtökohtana. Keskusteluun onkin, aivan viime vuosia lukuun ottamatta, osallistunut voimallisimmin juuri etelä-eurooppalainen ja roomalaiskatolinen maailma. Italian lainsäädännön mukainen sosiaalisten yritysten jakaminen kahteen tyyppiin - toisaalta sosiaali- ja terveyspalveluja tarjoaviin ja toisaalta syrjäytyneiden tai syrjäytymisuhan alaisten ryhmien työelämään integroiviin yrityksiin - on siirtynyt useisiin sosiaalista yritystä koskeviin määritelmiin. Sosiaalisten yritysten yhteydessä on myös arveltu niiden olevan alkuna uudelle yritystyypille, joka voi ilmetä joko multi-stakeholder tyyppisinä omistussuhteena tai hybridimäisenä yhdistelmänä eri perinteisten yritystyyppien ominaisuuksista tavalla, jossa yhdistyy perinteisen osakeyhtiön ja yhdistyksen piirteitä. 14 Italian lainsäädännön jälkeen on sosiaalisia yrityksiä koskevaa lainsäädäntöä säädetty ainakin kahdeksassa maassa. Vuonna 1995 tuli Belgiassa voimaan laki sosiaalisen tarkoituksen yhtiöistä ja tämän jälkeen on sosiaalisia yrityksiä koskevia lakeja säädetty: Ranskassa integraatioyritykset ja osuuskunnat, 15 Portugalissa integraatioyhtiölainsäädäntö, Kreikassa erityisen tarkoituksen osuuskuntalainsäädäntö sekä Suomessa ja Liettuassa laki sosiaalisista yrityksistä. Saksassa on voimassa laki vakavasti vammaisia työllistävistä yrityksistä. Viimeisimpänä esimerkkinä on Yhdistyneiden Kuningaskuntien laki yhteisöyrityksistä (Community Interest Company, CIC), joka 12 Borzaga Carlo ja Loss Monica Loss Monica Katso esim. Evers Adalbert, Jean-Luis Laville ja Borzaga Carlo ja Salari Luca teoksessa Borzaga Carlo & Defourny Jacques (toim.), 2001, The Emergence of Social Enterprise. Routledge London sivut , , sekä Ruotsin keskustelusta ja Karl Palmås ja Jerker Thorsell seminaaripaperissaan , jossa he lyhyesti arvioivat rajoitetun voitonjaon osakeyhtiön merkitystä Ranskasta tarkemmin seuraavalla sivulla. 16

18 tuli voimaan heinäkuun alusta 2005 sekä Ruotsissa vuoden 2006 alussa voimaan tullut Erityisten voitonjaon rajoituksen osakeyhtiöt - laki luvun ensimmäisinä vuosina oli suurin osa sosiaalisista yrityksistä valinnut yritysmuodokseen joko yhdistyksen tai osuuskunnan. Tuolloin Euroopan Unionin jäsenvaltioissa voimassa ollut sosiaalinen yritys -lainsäädäntö korosti osuuskuntamuotoa ja yhteisöllisyyttä, muun muassa Belgiassa ja Ranskassa yhdistys katsotaan yritysmuodoksi ja ne voivat tuottaa tavaroita ja palveluja markkinoille. 17 Myös Belgiassa, jossa laki ei rajoita yritysmuodon valintaa yli 80 % sosiaalisista yrityksistä oli yhteisöllisiä yrityksiä. 18 Monissa maissa, esimerkiksi Puolassa, on keskusteltu vakavasti sosiaalisen yrityksen lainsäädännön hyödyllisyydestä. Parhaillaan Puolan uusi hallitus tarkastelee edellisen hallituksen aikaansaamaa luonnosta laista omien katolisten periaatteidensa valossa. 19 Useimmissa Euroopan maissa voidaan tunnistaa sosiaalisten yritysten tarve ja niiden olemassaolo jo ennen varsinaisen lainsäädännön kehittämistä. Espanjassa on käytännössä ollut tiedossa jo parinkymmenen vuoden ajan kansalaisryhmien ja taantuvien kaupunkialueiden asukkaiden perustamia sosiaalisia yrityksiä, jotka toimivat eri organisaatiomuodoissa. Kaikilla Espanjan autonomioilla on voimassa aluekohtaista vaikeasti työllistettävien työllistämistä koskevaa lainsäädäntöä. Monilla autonomioilla on työllistävien sosiaalisten yritysten lainsäädäntöä, jonka tarkoituksena on tukea ja kannustaa voittoa tavoittelemattomien kansalaisjärjestöjen tai julkisen sektorin organisaatioiden perustamia sosiaalisia osuuskuntia ja yhtiöitä. Eräissä autonomioissa lainsäädäntö on ollut voimassa jo noin kymmenen vuotta. Koko valtakuntaa koskevaa lainsäädäntöä on yritetty saada aikaan useita kertoja siinä kuitenkaan onnistumatta. 20 Ranskassa voidaan tunnistaa jopa seitsemän erityyppistä julkisesti tuettua sosiaalisten yritysten ryhmää, joita tuetaan lainsäädännöllisesti tai muutoin julkisilla varoilla. Näitä ovat: 1. Centres d adaptation a la vie active CAVA (Laki marraskuu 1974). 2. Integraatioyritykset (Laki heinäkuuta 1998). 16 Lagutskotten 2005/06:LU4 17 Borzaga Carlo ja Defourny Jacques Defourny Jacques, Simon Michel, Adam Sophie Järvinen Vidal Isabel ja Claver Nuria

19 3. Työntekijöitä välittävät vapaaehtoisjärjestöt (associations intermèdiares AI) (lait vuosilta 1987 ja 1998). 4. Naapurustoyritykset (Règies de quartier). Ei lakia saavat kuitenkin kunnallista tukea. 5. Määräaikaista työtä järjestävät integraatioyritykset (Enterprises de travail temporaire d insertion ETTI) on kirjattu Ranskan työlainsäädäntöön vuonna Työnantajien työhön integroivat ja koulutusorganisaatiot, (groupements d employers pour l insertion et la qualification d employeurs GEIQ), rekisteröityvät kansallisen teollisuusomaisuuden instituuttiin ja voivat sen jälkeen saada erimuotoista kunnallista ja valtiollista työllistämistukea. 7. Pitkäkestoisen integraation yritykset voivat saada olemassa olevan yrityksen haltuunottoon tai uuden perustamisen tarkoitettuja tukia. Tällaisia ovat esimerkiksi työosuuskuntalainsäädännön perusteella toimivat yleisen edun osuuskunnat. 21 Bernard Eme ja Laurent Gardin ovat kartoittaneet näiden organisaatioiden toimintaa vuosina 2002 ja 2003 ilmestyneissä EMES Working Papereissa 02/01 ja 03/09. Muodollisesti kaikki esitetyt seitsemän organisaatiotyyppiä täyttävät kohtuullisesti EMES kriteerit. 22 Jopa Tanskassa, jossa on julkisesti esitetty, että sosiaalisia yrityksiä ei tarvita Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa, on viime aikoina kolmannen sektorin organisaatioissa herännyt kiinnostus sosiaalisiin yrityksiin. Professori Lars Hulgard ja tutkija Thomas Bisballe ovat selvittäneet viimeaikaista kehitystä ja havainneet joissain järjestöissä vähäistä liikkumista sosiaalisen yrityksen suuntaan. 23 Ruotsissa vuoden 2006 alusta tuli voimaan yhtiölainsäädännön muutos koskien rajoitetun voitonjaon osakeyhtiöitä. Lain muutoksen perusteena oli viimevuosina yleistynyt julkisten tehtävien, erityisesti pääomia vaativien terveyden- ja sairaudenhoidon tehtävien siirtyminen yksityisille yrityksille. Lain perusteluissa viitataan kansainvälisellä tasolla virinneeseen kiinnostukseen kehittää voittoa tavoittelemattoman toiminnan mahdollisuuksia. Osakeyhtiömuoto valittiin kehittämisen kohteeksi yritysmuodon joustavuuden ja pääomien keräämisen helppouteen viitaten. Voitonjaon rajoituksia tarvitaan erityisesti luottamuksen herättämiseksi yksityiseen 21 Eme Bernard ja Gardin Laurent Eme Bernard ja Gardin Laurent Hulgaard Lars ja Brisballe Thomas

20 toimintaan näissä tehtävissä, mutta voitonjaon kieltäminen merkitsisi sijoittajien mielenkiinnon heikentymistä toimintaan. 24 Patricia O Haran ja Mary O Shaughnessyn mukaan keskeinen sosiaalisen yrityksen rahoitusväline Irlannissa on kansallisen yhteisötalousohjelman (National Social Economy Programme SE) mukainen rahoitus, jota myönnetään sosiaalisille yrityksille, jotka täyttävät seuraavat kriteerit: - yritys on ammattimaisesti johdettu ja toimii markkinoilla - yrityksen tulisi tuottaa voittoa kolmen vuoden sisällä tuen saamisesta - yrityksen tulee tukea ja osallistua paikallisyhteisön uudistamiseen ja kehittämiseen - yritysten tavoitteena on maksimoida pitkäaikaistyöttömien ja muiden epäedullisessa asemassa olevien työllistymismahdollisuuksia Tärkeässä asemassa ovat myös paikallisen kehityksen yritykset, jotka ovat usein paikallisen kumppanuuden projektien jälkeläisiä ja saavat rahoituksensa samoista lähteistä kuin edellä mainitut yritykset Community Interest Company - lainsäädännön kehittäminen ja keskeinen sisältö Yhteisöhyöty-yritys-lainsäädäntö (Community Interest Companies CIC regulations) on johdonmukainen seuraus Englannin hallituksen sosiaalisten yritysten strategiasta tai kehittämispolitiikasta. CIC-lainsäädäntöä pidettiin tarpeellisena sosiaalisten yritysten toiminnan edistämisen lisäksi myös julkisten palvelujen yksityistämisestä aiheutuvien haittojen vähentämiseksi ja luottamuksen herättämiseksi yksityiseen toimintaan yleishyödyllisten palveluiden ja tuotteiden kentällä. Iso-Britannian hallituksen laatima sosiaalisten yritysten strategia jakautuu kolmeen osaan: 26 Sellaisen toimintaympäristön rakentaminen, joka mahdollistaa sosiaaliset yritykset. Tähän alueeseen kuului lainsäädännön ja muiden säädösten kehittäminen sekä julkisten tarjouskilpailujen, 24 Regerings proposition 2004/05: O Hara Patricia ja O Shaughnessy Mary Vuonna 2002 Ison-Britannian hallitus julkaisi sosiaalisia yrityksiä koskevan politiikkansa toteuttamista selostavan esitteen:dti (Department of Trade and Industry) 2002, Social Enterprise: a strategy for success. 19