Sisällysluettelo. TARAKI-lehti 4/2008

Transkriptio

1 Sulkavan suursoudut

2 Sisällysluettelo 3 Pääkirjoitus 5 PeeJiin palsta 7 Emännän palsta 8 Sulkavalla soutamassa 14 Oltermanni ja vieras 19 Vaihto-opiskelua Kanadassa 23 Taavin mietteitä 24 Muista vuosijuhlat! TARAKI-lehti 4/2008 Julkaisija Tampereen Rakentajakilta TARAKI TTY / Rakentajakilta Korkeakoulunkatu Tampere Puhelin (03) taraki@tut.fi Web Päätoimittaja Hanne Vesterinen hanne.vesterinen@tut.fi Painos 140 kpl Painopaikka Domus Print Oy TARAKI-lehti on Tampereen Rakentajakillan jäsenlehti. Lehti postitetaan vanhoille kähmyille ja puheenjohtajille sekä kiltaa tukeneille yhteistyökumppaneille. Lisäksi lehteä on saatavissa osastolta ja kiltahuoneelta. Lehteä jaetaan myös muille yliopiston killoille.

3 Pääkirjoitus Syysihmeitä. Kesä on taas kerran vilahtanut ohitse. Nyt pitäisi olla energiaa vaikka mihin. Koko kesähän tässä on lomailtu, nautittu auringosta, ladattu akkuja, rentouduttu ja mitä lie muuta. Syksyyn jotenkin aina jaksaa lähteä uudella innolla, vaikka kesällä ei todella ole lomailtu arkipäivät töissä, iltaisinkin usein jossain menossa ja viikonloput aina täynnä ohjelmaa. Mitä kaikkea ihmeellistä meneillään oleva syksy sitten voi tuoda tullessaan? Henkilökohtaisesti uskon edelleen syyssiivoukseen, vaikka monet minut tuntevat ovat tyrmänneet ajatuksen mahdottomana. Eihän se olisi kuin yksi päivä ja hupsista keikkaa kaikki tavarat olisi paikoillaan ja kämppä kiiltelisi puhtauttaan. Vielä toistaiseksi on verhojen takaa paljastunut aamu aamulta värikkäämpi Hervanta. Ei ole ollut epätoivoisen harmaata ja sateista. Joku väitti, että ilma on ollut ikävän kylmä. Onhan sitä kurjempiakin syyssäitä nähty. Teräsbetonirakenteiden harkkatyö uhkaa valmistua. Laskut taitavat valmistua ennen kuin tämä lehti tulee painosta. Sanovat, että onhan teillä vielä kuvat piirtämättä. Eihän muutaman kuvan piirtämisessä nyt kauaa mene, laskuthan se vaikea osuus on. HOPS on viimeinkin tehty, palautettu ja hyväksyttykin. Yrittävät kuitenkin muistuttaa, että ne suunnitellut kurssit olisi vielä suoritettavakin. Mutta sehän on pikkujuttu, kun on lopultakin päättänyt, mitä kaikkea opiskelee. Tietää, että kyllä ne kurssit sittenkin joskus loppuvat. Syysihmeeksi voidaan kai laskea sekin, että kaikista tekemättömistä ja keskeneräisistä projekteistani huolimatta olen edelleen erittäin positiivisella mielellä. Väittävät, että kyllä positiivisuus katoaa normaalin kiireen tieltä viimeistään, kun joululaulut alkavat soimaan kaupungilla. Ei haittaa, sillä jokainen hyväntuulinen päivä tarkoittaa yhtä kärttyistä päivää vähemmän. Iloisin syysterveisin Hanne Vesterinen 3

4 Suomen Rakennusinsinöörien liitto RIL -> teekkarit 4

5 PeeJiin palsta Syksy. Miten tässä nyt näin on päässyt käymään, juurihan sitä fukseja kastettiin Tammerkoskeen ja nyt jo kohta joululaulut raikaa marketeissa. No ei siinä mitään, kuluvaistahan tuo aika tuppaa olemaan. Hieman pelonsekaisesti silti kuuntelin, kun eräs kiltamme entinen puheenjohtaja kertoi kokeneensa n:nnen vuoden kriisin huumabileissä, mahtaakohan se itsellekin tässä kolahtaa. No, toistaiseksi olen välttynyt moiselta, johtuen ehkä siitä, että plastisuusteorian harjoituksissa on vielä tänäkin vuonna tuttuja naamoja... Jäipä siitä lyhyestä kesästä silti hienoja muistojakin. Sulkavalla souvettiin jälleen hyvää tehden, lauttakuski Erkin mukaan ennätysaikaan. Remontteerattu saunalauttakin kiersi jälleen komeasti koko kierroksen, isot kiitokset talkoo- ja soutu- sekä lauttaväelle. Erkki muuten kertoi, että ensi vuonna tulee 10 vuotta hänellä täyteen meidän matkassa. Pitääpä muistaa jotain jäynää keksiä sen kunniaksi. Jäynästä puheenollen, yleinen jäynäkisa avataan jälleen ensi viikolla. Se on tuo jäynääminen ollut viime aikoina ikävästi lähinnä fuksien harteilla. Nyt vanhat pierutkin, kieroja päitä yhteen ja jäynää kehittelemään! Mika Vehkalahti 5

6 6

7 Emännän palsta Syksy on raksalla juhlan aikaa! TARAKI viettää 41. synttäreitään vuosijuhlien merkeissä lauantaina Jotta juhla sujuisi erityisen mallikkaasti, tässä juhlan uusille ja miksei vanhoillekin osanottajille hieman käytös- ja vaatetusohjeita: Miehen yleisin vaatetus vuosijuhlilla on frakki, mutta sellaisen hankintaan ei ketään pakoteta. Frakin voi korvata tummalla puvulla, jolloin puvun on oltava musta ja paita on mieluiten valkoinen. Puvun kanssa käytetään akateemisia kunniamerkkejä. Naisen asu on täyspitkä, juhlavasta kankaasta valmistettu juhlapuku. Olkapäät tulee olla peitettynä ruokailun ajan esimerkiksi huivilla. Iltakengät ovat mieluiten umpikärkiset, mutta myös juhlasandaalit käyvät. Iltalaukku on siro ja hihnaton sekä juhlavasta kankaasta tai nahasta valmistettu. Kunniamerkit kiinnitetään rinnan vasemmalle puolelle vaakasuoraan. Naisilla pitkät hiukset ovat juhlakampauksella ja lyhyet hiukset kauniisti kammatut. Pääjuhla alkaa klo 18:00. Paikalla on hyvä olla hyvissä ajoin. Tapana on, että pöytäseurueen miehet auttavat daaminsa istumaan ja odottavat seisaaltaan, että kaikki pöytäseurueen jäsenet ovat paikalla. Alkumaljat on tarkoitus nauttia yhtä aikaa tervetuliaissanojen päätteeksi. Yleisohjeena juhlassa on toisten kunnioittaminen. Puheiden aikana ollaan hiljaa omalla paikalla, eikä syödä, jutella tai liikuskella ympäriinsä. Mikäli joku pöytäseurue aloittaa laulamisen, muut lopettavat syömisen ja kuuntelevat tai liittyvät lauluun. Ennen ruokailun päättymistä olisi hyvä pysytellä omalla paikalla turhan hälinän välttämiseksi. Miesten olisi syytä kohdella avecejaan kuin prinsessaa konsanaan mm. availemalla ovia ja tarjoamalla apua kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Pöytäavecia autetaan aina pöytään istuttaessa ja pöydästä noustessa. Naisten on tärkeää antaa miehille mahdollisuus olla kohteliaita. Vuosijuhlissa on tapana laulaa paljon ja tähän avuksi on jokaiselle juhlijalle oma lauluvihko. Muistakaa, että teekkari laulaa mieluummin kuin hyvin! Parhaiten laulutaitonsa pääsee hyödyntämään naisten ja miesten kilpalaulannassa, joka Puheesta naiselle seuraa. Vuosijuhlat saattavat kuulostaa monimutkaiselta etiketin seuraamiselta, mutta todellisuudessa tilaisuudesta selviää kunnialla, kun noudattaa hyviä käytöstapoja ja seuraa muiden esimerkkiä. Yksi varoituksen sana kuitenkin jo etukäteen: Älkää myöhästykö bussista jatkoille!! Hauskoja juhlia toivottaa: Emäntänne Emilia Myllys 7

8 Sulkavalla soutamassa Heinäkuun toinen viikonloppu ja raksateekkarit suuntaavat joukolla kohti Sulkavaa killan perinteitä kunnioittaen. Vuodesta 1994 ovat tarakilaiset osallistuneet Sulkavan suursoutuihin hyväntekeväisyystempauksena, jolla on kerätty rahaa TAYSin lasten psykiatrian osastolle. Huoltoveneenä tällä rankalla soutumatkalla on toiminut killan saunalautta, vaikka todellisuudessa useimmiten lautta on tarvinnut huoltoa enemmän kuin kirkkovene. Kesän kohokohtaa oli toki valmisteltu jo pidempään ja saunalauttaa kunnostettiin monta iltaa. Saunasta tehtiin vähemmän hengittävä malli, kiukaan ympärille kasattiin kunnon kaiteet ja Eki nikkaroi saunan oveen huippuhienon kahvan. Lämpöisistä löylyistä voidaan nyt nauttia pienemmillä riskeillä palovammoista - kiitos ahkeran talkooporukan. Meidän pieni ryhmämme starttasi viikonloppuun pääkaupungin vilinästä jo hyvissä ajoin iltapäivällä. Vaikka pidimme pitkähkön ruokatauon - jonka aikana lastasimme autoon yhdet erittäin pahan hajuiset (uudet) kengät ja totesimme, että jopa iso citymarket saattaa olla täysin huomaamaton (ainakin jos katsoo vain toiselle puolelle tietä) - olimme ensimmäisinä perillä. Sää oli mitä mainioin ja ylitehokkaasti ilmastoituun toimistoon verrattuna laituri Saimaan rannalla oli erittäin leppoisa paikka viettää perjantain alkuiltaa. Kelloa tuijotettiin kuitenkin vähän väliä, sillä saunalautan saapumisajasta oli meneillään vakavahenkinen kilpailu. Elinalle kaikki maine ja kunnia rehellisen kilpailun voittamisesta - eiköhän nämä pari kuukautta ole sen verran lievittäneet karvasta tappiota. Lautan kokoaminen on aina oma projektinsa. Tällä kertaa paikalle kuitenkin saapui todellisia herrasmiehiä työtä valvomaan: naiset ensin, vaikka sitten kylmään ja mutaiseen Saimaaseen. Kyllä uimasilleen sitten lopulta joutui enemmänkin porukkaa ja yksi läheltä piti -tilannekin pääsi sattumaan. Pienen polskimisen jälkeen sauna saatiin kasaan isommitta ikävyyksittä. Vaatteiden kastuminen ei niin haitannut, koska ennen kuin kaikki osat olivat yhdessä, oli saunassa jo tuli ja pian pääsi lämmittelemään remontoituun saunaan. 8

9 Soutustadioinin kupeeseen oli jälleen pystytetty valtava määrä erilaisia ruokakojuja, mutta runsaasta tarjonnasta huolimatta valinta oli selkeä - muikkuja tietenkin. Osa porukasta lähti nukkumaan Varvirantaan saakka ja pääsi todistamaan, että kaikki, mitä lööpeissä kerrotaan ei olekaan täyttä puppua. Eräästä laulukilpailusta tutuksi tullut henkilö saattoi esiintyä alkoholin vaikutuksen alaisena... Me hiipailimme kuitenkin teltan kanssa hieman soutustadionin näköpiirin ulkopuolelle ja vain yksi vierustoveri hieman häiritsi uniamme sopottamalla unissaan epäilemättä erittäin mielenkiintoista tarinaa. Lauantaiaamuna heräsimme pieneen tihkusateeseen, mutta sehän ei teekkariporukkaa lannistanut lainkaan. Päin vastoin, olimme kerrankin lähes ajoissa lähdössä ja vieläpä niin innoissamme, että kirkkovene työnnettiin vesille ilman tappia. Kun perämies alkoi tarvitsemaan palastusliivejä myös veneen sisäpuolella tuli nopea käsky vetää vene takaisin rannalle. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty, mutta lopulta vene oli taas tyhjä vedestä, tappi paikoillaan ja ryhmä valmiina 70 kilometrin soutu-urakkaan. Saunalautalla aamu käynnistyi hieman verkkaisemmin, mutta kyllä sekin lopulta pääsi matkaan. Matka ensimmäiselle taukopaikalle kului perinteiseen tapaan: reipasta soutamista, laulua, vitsejä, hyviä ja huonoja juttuja. Perämies saattoi hieman humaltua matkan aikana, mutta ehkäpä hyvässä hengessä viljellyt solvaukset soutuvauhdista saivat todella airot liikkumaan paremmassa tahdissa. Tekniikan ylioppilaita kun ollaan, niin oli matkassa myös gpssykemittari, jonka antamien matkanopeuksien mukaan perämies osasi pitää sopivaa vauhtia yllä. Välillä ripsi hieman vettä, mutta kesää kuivasi, minkä kasteli. Taukopaikan jäkeen sää hieman huononi, mutta yöpymispaikkaan päästiin ennätysvauhtia. Sitten syömään ja ottipa suuri osa soutajista myös päiväunet saunalautan saapumista odotellessa. 9

10 Saunalautan saavuttua aloitettiin saunominen pitkän kaavan mukaan. Yleensä teekkarit ovat olleet viimeisten joukossa yöpymispaikalla, mutta nyt saapui vielä yksi kirkkovene jopa lautan jälkeen. Sen saapuminen olikin viihdyttävä ohjelmanumero. Laiturilla tiedettiin kertoa, että miehistö oli poikennut matkan varrella johonkin Saimaan rannan paikalliskuppilaan. Näytti siellä olleen myös matkaevästä kuin laumalla teekkareita wappuna - ainakin siihen malliin rahdattiin tyhjiä tölkkejä veneestä maihin... Illalla oli myös tanssia ja karaokea saunomisen lisäksi. Yöpuulle vetäydyttiin kuitenkin kohtuulliseen aikaan. Nyt oli yölliset tarinatkin kerrottu kokonaan ja itse ainakin nukuin todella sikeästi. 10

11 Sunnuntaina sää oli mitä hienoin ja tarakilaiset tekivät historiaa. Saunalautta lähti Varvirannan laiturista ennen kirkkovenettä - lähes viralliseen yhteislähtöaikaan. Muutenkin sunnuntaina soudettiin pikavauhtia pitkästä uinti- ja auringonottotauosta huolimatta. Yleensä kilpasarjojen veneitä on alkanut mennä ohitse jo pitkälti ennen maalia, mutta nyt TARAKIn kirkkovene saapui maaliin juuri sopivasti muutamaa minuuttia ennen ensimmäistä kilpavenettä. Yleisöäkin oli todella paljon paikalla. Matkan varrelle sattui kuitenkin muutamia kommelluksia. Kuinka moni mukana olleista muistaa peninkulman? Oli miten oli, väsynyt miehistö keksi loistavan "vitsin", eikä soutaminen oikein meinannut onnistua hysteeriseltä naurulta. Vielä ennen tätä tapausta oli niin sanottu näkymättömän merimerkin mysteeri. Excumestari oli peräsimessä ja tähtäsi erittäin tarkasti siihen yhteen ainoaan tolppaan valtavalla selällä keskellä Saimaata. Tuli hieman kiire ottaa toisen puolen airot ylös vedestä, koska nopealla väistöliikkeelläkin reittimerkki ohitettiin vain senteillä. Tarkkaa työtä Mikko, iso plussa siitä. Maalissa oli tuttuun tapaan tarjolla ruokaa ja kaikki saivat mitalit ja todistukset osallistumisesta. Jälleen lähes ongelmitta maaliin saakka päässyt saunalautta pakattiin takaisin kuorma-auton kyytiin ja teekkarit suuntasivat kohti kotia. Yksi huippuhauska teekkarireissu oli taas päätöksessään - kiitokset kaikille osallistujille ja hyväntekeväisyystempausta tukeneille yrityksille sen onnistumisesta. Vielä illalla Helsingissä sänky tuntui keninuvan leppoisasti Saimaan aalloilla. Hanne 11

12 12 mukana menossa kuten viime vuonnakin.

13 13

14 Oltermanni ja vieras Oltermannin vieraana on tällä kertaa DI Simo Sauni. Simo on opiskellut TTY:n (TTKK) rakennusosastolla 1970-luvun loppupuolella ja 1980-luvun alussa pääaineenaan tie- ja liikennetekniikka sekä sivuaineena työsuojelu. Opiskeluuraan kuului toimiminen Tarakin sihteerinä ja varapuheenjohtaja. Lisäksi Simo on omaksi ilokseen suorittanut jatko-opintoja lähinnä rakentamistaloudessa. Työuraa on kertynyt parikymmentä vuotta VTT:llä tutkien muun muassa rakentamisen turvallisuutta ja riskienhallintaa sekä tapaturmia. Nykyisin Simo työskentelee yhdessä valtion tilaajavirastossa turvallisuuspäällikkönä. Oltermanni Rakentaminen ei lopu koskaan, mutta tappaako se tekijänsä? Sankaritarinoita - Kollaa kestää, telineet eivät Rakentaminen ei lopu koskaan, koska uutta pitää rakentaa ja vanhaa korjata. Rakentaminen nähdään vielä osin vapaiden ja rohkeiden henkilöiden työkenttänä, rohkeus on samaa kuin riskinotto. Rakentamisen kulttuuri kannustaa riskinottoon, ala on täynnä menestystarinoita, vainajat vain haudataan hiljaa. Historia on voittajien kirjoittamaa. Telineiden sortumat unohdetaan, muistetaan vain onnistumiset, Kollaa kestää rakentamisessakin, aivan kuin Talvisodassa. Miksi suomalainen rakennustyömaa on vaarallisempi kuin vaikkapa ruotsalainen? Tämä ero näkyy saman yrityksen sisälläkin. Suomalaista johtamisen tyyliä ihaillaan, ainakin Suomessa, suomalaiset päättävät ja tekevät - usein vain tekevät ilman edes kunnon päätöstä. Mitä sitä aikuinen mies menee toisilta neuvoja kyselemään? Ruotsalaiset vellihousut ne keskustelevat ja perustavat työryhmiä, sillä aikaa suomalaiset ovat saaneet itsensä jo monta kertaa pulaan. Hosumalla tulee kusipäisiä mukuloita, rakentamisessa hometaloja tai vainajia. Jos suomalainen johtamistyyli ja tapa toimia ovat paljon parempia kuin ruotsalainen toimintatapa, niin miksi sitten ruotsalaiset omistavat lähes kaikki merkittävät suomalaiset rakennusyritykset. Päinvastaisia esimerkkejä taitaa olla harvassa? Ehkäpä onkin parasta ensin tuumata ja hakea yksimielisyyttä; hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Suomalainen johtamistyyli voi toimia kriisitilanteessa, tosin sillä tyylillä joutuu helposti kriisiin. Ruotsalainen tyyli pyrkii välttämään kriisiin joutumisen - parempi virsta väärää. Ennakointi liikenteessä ja rakentamisessa kannattaa. 14

15 Rakentaminen tappaa talossa ja puutarhassa Rakentaminen on vaarallista työtä ja sankarivainajia tulee useita vuodessa. Osa ei kaadu saappaat jalassa, vaan myös työperäiset sairaudet niittävät satoaan, vaikkakin hiljaa. Vanhoista virheistä ei osata ottaa oppia. Syvät ja kapeat kaivannot ovat vieneet vaareja hautaa, ja vievät rakentajia vielä silloinkin, kun nykyiset teekkarit johtavat rakennusliikkeitä. Tosin insinöörien aika rakennusliikkeiden johdossa voi olla ohi. Onneksi tai epäonneksi, sen aika näyttää, tosin tulevaisuus taitaa olla lakimiesten. Rakentaminen ei tapa pelkästään työmaalla. Huonosta rakentamisen laadusta kärsivät tilojen käyttäjät - hometaloissa ei asu onnellisia perheitä, ei vaikka seinät olisivat tiiltä. Huono suunnittelu voi aiheuttaa tapaturmia, pahimmillaan suuria sortumia. Lumikuormien unohtaminen suunnittelussa voi aiheuttaa vakavan vahingon, vielä ei kannata rakentaa Välimeren maiden malliin. Lunta voi sataa vielä Helsingissäkin. Huonosti suunnitellut tiet tai liikennejärjestelyt voivat olla osasyy liikenneonnettomuuteen. Ihmisen kyky tehdä havaintoja ja ratkaisuja liikenneympäristössä on rajallinen - huono liikennesuunnittelu näkyy myös hautausmaan risteissä tai kolarikorjaamoissa. Toisen kuolema on toisen leipä. Tosin leipäkin menee tässä muualle kuin rakentamiseen. Jokainen tapaturma tai onnettomuus näkyy myös rakennusten hinnoissa. Siksi tilaajan kannattaisi olla kiinnostunut rakentamisen turvallisuudesta. Turvallisuudella ja laadulla on myös yhteyttä tosiinsa, tapaturmat kertovat myös huonosta laadusta. Epäjärjestyksessä oleva työmaa kielii huonosta työn jäljestä. Kiire vai ahneus Rakentamisessa on aina kiire ja se lisääntyy. Ihmeellistä, että jopa tilaajilla on kiire. Investointipäätöstä saatetaan vitkutella vuosia ja kun päätös tehdään niin, sitten alkaa kiire. Jopa yhteiskunnallistenkin tilaajien hankkeissa esiintyy kiirettä, vaikka investointia on voitu leipoa vuosia. Kun rakentaminen alkaa, ollaan jo lähdössä myöhässä. Kiireessä unohtuu turvallisuus niin tilaajilta kuin rakentajilta. Rakennusten käyttöikä on yleensä kymmeniä vuosia, joskus rakennamme jopa ikuisuutta varten. Mitä sen rinnalla merkitsee kuukausi tai vuosi sinne tänne? Toisaalta kiireen ymmärtää, jos rakennamme vain muutaman vuoden käyttöä varten. Onko neuvostoliittolainen rakennuskulttuuri meillä vallalla, tehdään jo uudesta vanhan näköistä ja kulunutta? Aika on rahaa ja yleiskustannukset syövät katetta, vastataan. Siis kiire johtuu ahneudesta. Kiire ei siis tapa rakennustyömaalla vaan ihmisten ahneus, voittoa hinnalla millä hyvänsä. "Voittoa työläisten selkänahalla, voittoa huonolla laadulla, voittoa asukkaiden terveydellä, voittoa työnjohdon loppuun palamisella tai voittoa huonolla rakentamisen ympäristöllä." Voittoa niin kauan, että se onkin tappio. Rakentamisessa on yleensä niin kiire, ettei ehditä tehdä kunnolla, mutta usein ehditään tehdä kahteen kertaan. Ei ehditä suunnittelemaan töitä, suunnitelmat ovat puutteelliset tai suunnittelussa edetään kädestä suuhun. Kiire näkyy myös työmaalla ja kaikessa työn teossa hosutaan. Mutta kuivuuko betoni yhtään sen nopeampaa, oli kiire tai ei? Onko huonosti suunniteltu sama kuin ei ole suunniteltu? Voidaanko huonoa laatua perusteella kiireellä? Hyväksyykö tilaaja tämän verukkeen? Missä on rakentajan ammattiylpeys? Tosi ammattilainen ei suostu kiireeseen, vai suostuuko? Vaati kanttia sanoa, että tällä aikataululla ei onnistu - ei ehditä ja laadusta tulee huonoa. Rakennuttajia syytetään kireistä aikatauluista, mutta aina löytyy suunnittelijoita ja rakentajia, jotka suostuvat tähän. Kapitalistisessa yhteiskunnassa, anteeksi siis markkinataloudessa, ketään ei kait voi 15

16 pakottaa tekemään ylikireällä aikataululla. Hulluus ja riskinotto lienevät vapaaehtoista? Vai olemmeko rahalla valmiit ottamaan riskejä? Ahneus siis tappaa ei kiire. Rakentajan ammattiylpeys kestää huonon laadun Suomi on täynnä rakentamisen ammattilaisia, huippuosaajia ja suuria sankareita. Rakentamisen ammattiylpeys ja osaaminen on niin huippua, että voidaan tehdä huonoa laatua. Osaamiseen kuuluu myös vastuun vierittäminen toiselle osapuolelle, syytetään huonoa suunnittelua, puutteellista valvontaa, epäselviä normeja tai heikkoja aliurakoitsijoita. Malka nähdään toisen silmässä, omassa silmässä saa olla vaikka ontelolaatta. Ja oma moka voidaan peittää palkkaamalla lakimiehiä, siksi rakentamisen tulevaisuus onkin lakimiesten käsissä. Rakennustyömailla mitataan turvallisuustasoa, talonrakennustyömaalla mitataan TR - mittarilla. Mittaustulokset ovat usein %, mikä tuntuu hyvältä luvulta. Todellisuudessa tämä tarkoittaa sitä, että sadasta havainnosta 5-15 havaintoa tuo esiin virheellisen toiminnon tai tilanteen, joka on usein myös määräysten vastainen tilanne. Eli ollaanko rakentamisessa sillä tasolla, että se riittää, jos määräyksiä noudatetaan vain 85 %? Entä laatumielessä? Ostatko auton, jonka laatutaso on 95 %, jos vastaat kyllä, niin et ole koskaan ajanut itäautolla. Toki sellaisen laatutason omaavan kännykän kyllä ostat. Tosin tietotekniikassa viat eivät ole vikoja, vaan ominaisuuksia. Onko siis rakentamisessa homekin ominaisuus eikä vika? Jokaisesta otetaan mittaa Tulevalla urallasi joudut monta kertaa miettimään kuin Raamatun laupias samarialainen. Käveletkö ohi ja teeskentelet, ettet havainnut vai pysähdytkö ja otat vastuun? Pysäytätkö työmaalla työt ja vaadit turvallisuusmääräysten noudattamista, et päästä käsistäsi huonoa suunnitelmaa, valvot ja puutut asioihin etkä kerää Hymypoikapatsaita. Tai et tilaa työtä urakoitsijalta, jonka tarjous on halpa, mutta joka ei noudata turvallisuudesta? Ehkä hetken päästä tilaat töitä urakoitsijalta, joka ei huolehdi yhteiskunnallisista velvoitteista? Olet matkalla harmaalle alueelle? Annatko pirulle pikkusormesi? Turvallisuudesta välittävä voi olla ikävä henkilö, porukan pettäjä tai kallis mies talolle. Toisaalta vahingon sattuessa jäät yksin, vastuun kantaa usein yksittäinen henkilö. Taloudellisen ja oikeudellisen vastuun lisäksi pitää kantaa usein myös moraalisen vastuun. Jollekin se on liian kova vastuu, työkyky voi mennä tai jäljet johtavat avantoon. Muutos rakentamisessa ja sen turvallisuudesta ei lähde julistuksista eikä ohjelmista, teot työmailla ja yrityksissä ovat ratkaisevia. Jokainen joutuu vastaamaan osaltaan turvallisuudesta, niin korkealla rakennusyrityksen johdossa kuin työmailla, kukin leiviskänsä mukaan. Simo Sauni 16

17 17

18 18

19 Vaihto-opiskelua Kanadassa Olin kevään 2008 vaihdossa Kanadassa Waterloon yliopistossa. Waterloon kaupunki on melko pieni, asukkaita on noin Kaupungissa on kaksi yliopistoa ja muutamia alemman asteen kouluja joten opiskelijoita tuli kaduilla vastaan melkoisesti. University of Waterloo on erittäin kansainvälinen koulu. Vaihto-opiskelijoiden lisäksi tuli tutustuttua monenlaisen taustan omaaviin ihmisiin. Asuin kampuksen ulkopuolella kolmen huoneiston pientalossa. Samassa huoneistossa asui lisäkseni neljä opiskelijaa. Kämppikseni olivat todella mukavia ja niiden kanssa tulikin tehtyä paljon kaikenlaista, mm käytyä kampuksella sijaitsevassa yliopiston omassa baarissa. Kanadalaiset ihmiset ovat erittäin mukavia. Joskus jopa mukavuus saattaa tuntua hieman liioitellulta. Aluksi oli outoa, kun tuntemattomatkin ihmiset kaupan kassalla tai kahvilassa kysyvät mitä kuuluu. Vaihdon kohokohtia on tietysti matkustaminen. Lukuvuoden aikana tehtiin mm viikon reissu Quebecin maakuntaan, laskettelureissu ja tietysti käytiin myös katsastamassa Niagaran putoukset. Torontossa tuli käytyä muutama kerta. Sinne kun pääsi bussilla reilussa tunnissa. 19

20 Koulun loputtua lähdettiin pidemmälle reissulle. Aluksi piti lähteä vain kahdeksi viikoksi, mutta lopulta matkaa suunniteltaessa se venyikin kuukauden reissuksi. Ensimmäiset kaksi viikkoa kierreltiin ympäri USAa ja loput matkasta kului Kanadassa. USAssa tuli nähtyä mm Chigaco, Las Vegas, Los Angeles ja San Fransisco. Las Vegasin kasinoiden vilskeen keskeltä suuntasimme myös rauhaisaan autiomaahan ja Grand Canyoniin. M atkalla pällisteltiin myös Hooverin patoa. Grand Canyon oli aivan upea. Auringon lasku mahtavien vuorien taakse on unohtumaton näky. Loppu reissulla Kanadassa kävimme mm Vancouverissa, Calgaryssä ja Rockies vuorilla. 20

21 Matkalla tuli törmättyä myös muutamiin julkkiksiin. Hollywoodissa tuli nähtyä mm P Diddy ja Vince Vaughn. Reissun viimeisellä etapilla New Yorkissa olen melkein varma, että Keanu Reaves käveli kadulla vastaan. Vaihdossa tapahtuu kaikenlaista mielenkiintoista ja saa unohtumattomia kokemuksia. Yksi parhaimmista asioista on tutustua uusiin ihmisiin, joista voi tulla elinikäisiä ystäviä. Omia kokemuksia on vaikea selittää muille, joten lähdepä itse kokeilemaan! Stina 21

22 22

23 Taavin mietteitä Nimi: Cinola Laji: elokuvateatteri Esiintymisalue: Aivan Hervannan keskustassa, Uutta Huumaa vastapäätä Tila: Erittäin uhanalainen, lajinsa ainoa edustaja Hervannassa Ulkonäkö: Ulkoapäin ei arvaa mitä kaikkea sisältä löytyykään. Kuori punaista tiiltä. Sisällä pehmeät penkit, joilta erinomainen näkyvyys suurelle, laajalle valkokankaalle. Sisällä myös loistava akustiikka, joka saa takapenkissäkin istuvan niskakarvat pystyyn ja polvet tutisemaan. Ravinto: Saa elinvoimansa kassaan virtaavista lipputuloista, jotka kerääntyvät katsojien höllentyneiden kukkaronnyörien kautta. Viime aikoina Cinolan ravinnonsaanti on ollut epävakaista, kun kassavirrat ovat suuntautuneet toisille tahoille. Iloitsee erityisesti saadessaan viihdyttää salintäydeltä elokuvankatsojia. Saalistuskäyttäytyminen: Metsästää saaliikseen elokuvan ystäviä ympäri Hervantaa ilmoittamalla itsestään TTY:n ilmoitustauluilla ja internetissä osoitteessa Houkuttelee katsojia näyttämällä uusimpia elokuvia pilkkahintaan ja vaihtamalla ohjelmistoa joka viikko. Pyrkii koko ajan laajentamaan metsästysreviiriään, jotta mahdollisimman moni ymmärtäisi, miten hieno ja ainutlaatuinen paikka se oikeasti onkaan! Jotta tämä koko Hervannan ylpeys säilyisi vielä tulevillekin hervantalaissukupolville, tulee meidän kaikkien kantaa kortemme kekoon sen säilyttämiseksi. Onko parempaa tapaa viettää perjantai-iltaansa kuin istua Cinolan pehmeille penkeille, nauttia teatterin ainutlaatuisesta tunnelmasta ja samalla auttaa säilyttämään yksi teekkarikulttuurin helmistä? Jos et osallistu ilmastotalkoisiin, osallistu edes Cinolan säilyttämiseen. Tee hyvä teko, mene elokuviin! Taavi XXII 23

24 24