U 52/2018 vp. Helsingissä 27 päivänä kesäkuuta Neuvotteleva virkamies Kaisa Kuukasjärvi

Transkriptio

1 Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tieinfrastruktuurin turvallisuuden hallinnasta annetun direktiivin 2008/96/EY muuttamisesta (tieturvallisuusdirektiivin muuttaminen) Perustuslain 96 :n 2 momentin perusteella lähetetään eduskunnalle Euroopan komission 17 päivänä toukokuuta 2018 tekemä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tieinfrastruktuurin turvallisuuden hallinnasta annetun direktiivin 2008/96/EY muuttamisesta sekä ehdotuksista laadittu muistio. Helsingissä 27 päivänä kesäkuuta 2018 Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner Neuvotteleva virkamies Kaisa Kuukasjärvi

2 LIIKENNE- JA VIESTINTÄMI- NISTERIÖ MUISTIO EU/2018/1060 EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI TIEIN- FRASTURKTUURIN TURVALLISUUDEN HALLINNASTA ANNETUN DIREKTIIVIN 2008/96/EY MUUTTAMISESTA 1 T a u s t a Tieliikenteen turvallisuus EU:ssa on parantunut viime vuosina huomattavasti EU:n, kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason toimien ansiosta ja tieliikennekuolemien määrä on vähentynyt. Jotkin jäsenvaltiot edistyvät edelleen huomattavasti vuodesta toiseen, mutta EU:n laajuisesti kehitys on tieliikennekuolemien määrän vähentymisen osalta pysähtynyt viime vuosina. Tähän taustaan liittyen komissio antoi 17 päivänä toukokuuta 2018 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tieinfrastruktuurin turvallisuuden hallinnasta annetun direktiivin 2008/96/EY muuttamisesta (COM(2018) 274 final). Ehdotus vastaa unionin aikaisemmin liikenneturvallisuuden parantamiseksi asetettuihin tavoitteisiin, kuten vuoden 2011 liikenteen valkoisessa kirjassa (COM(2011)144 final) ja tieliikenneturvallisuuden poliittisissa suuntaviivoissa (COM(2010) 389 final) asetettuihin tavoitteisiin. Ehdotus muodostaa osan uusista EU:n turvallisuuspolitiikan puitteista , joita komissio ehdottaa samanaikaisesti tämän direktiivin muutoksen kanssa. Ehdotus muodostaa osan energiaunionia koskevien ehdotusten yhteydessä esitettävää kolmatta liikkuvuuspakettia. Ehdotetut EU:n turvallisuuspolitiikan puitteet noudattavat Safe System -lähestymistapaa, jossa on kyse siitä, ihmiset tekevät virheitä, mutta kaikilla tieliikenteen toimijoilla ja tasoilla on yhteinen vastuu ehkäistä onnettomuuksia ja suojella tienkäyttäjää. Ajatuksena on parantaa järjestelmän kaikkien osien eli teiden ja tienvarsien, nopeuksien, ajoneuvojen ja tienkäytön turvallisuutta niin, että jos yksi osa pettää, muut osat suojelevat edelleen tienkäyttäjiä. Tieinfrastruktuurin turvallisuus on keskeinen osa tätä kokonaisuutta. Vuonna 2008 annetun tieinfrastruktuurin hallintaa koskevan direktiivin tarkoituksena oli varmistaa, että liikenneturvallisuus otetaan huomioon tieinfrastruktuurin suunnittelun ja toiminnan kaikissa vaiheissa. Direktiivin täytäntöönpanossa on kuitenkin komission mukaan ollut suuria eroja eri jäsenvaltioissa. Komission aloitteen tavoitteena on yleisesti vähentää tieliikenteen kuolonuhrien ja vakavien onnettomuuksien määrää parantamalla tieinfrastruktuurin turvallisuutta. Lisäksi tavoitellaan erityisesti nykyisen direktiivin puutteiden korjaamista, turvallisuudenhallintamenettelyissä tehtävien havaintojen seurannan parantamista ja menettelyiden ja vaatimusten yhdenmukaisuutta jäsenvaltioissa. Nimenomaisesti esiin nostetaan lisäksi suojattomien tienkäyttäjien suojelu ja uuden teknologian käyttöönoton tehostaminen. Aloite liittyy läheisesti yleistä turvallisuutta koskevan asetuksen ((EY) N:o 661/2009) ja jalankulkijoiden turvallisuutta koskevan asetuksen ((EY) N:o 78/2009) tarkistamisehdotukseen. Teknologian kehityksen osalta ehdotus liittyy läheisesti aloitteisiin, jotka ovat osa vuorovaikutteisia älykkäitä liikennejärjestelmiä koskevaa komission strategiaa (Komission tiedonanto Eurooppalainen strategia vuorovaikutteisia älykkäitä liikennejärjestelmiä varten - ensimmäinen virstanpylväs matkalla kohti vuorovaikutteista, verkkoon liitettyä ja automatisoitua liikkumista (COM(2016) 766 final)). 2

3 2 Pääasiallinen sisältö Tieinfrastruktuurin turvallisuuden hallinnasta annetussa direktiivissä säädetään tieturvallisuusvaikutusten arvioinneista, tiehankkeiden turvallisuusauditoinneista, tieverkon turvallisuustarkastuksiin liittyvistä menettelyistä ja tieosuuksien luokittelusta niiden onnettomuusalttiuden ja parantamismahdollisuuksien mukaan. Nykyisin direktiivin soveltamisala on rajoitettu Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon eli TEN-verkkoon kuuluviin teihin (määritelty niin sanotussa TEN-asteuksessa: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus(eu) N:o 1315/2013 unionin suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi ja päätöksen N:o 661/2010/EU). TEN-verkko on jaettu kahteen osaan: kattavaan verkkoon ja ydinverkkoon. Tieturvallisuusdirektiivi koskee TEN-verkon molempia osia. Direktiivin muutosehdotukset koskevat erityisesti sen soveltamisalaa ja turvallisuuden hallintamenettelyiden seurantaa, josta säädetään nykyisin niukasti. Lisäksi direktiivin nojalla tehtävä luokittelu korvattaisiin uudenalaisella arvioinnilla. Uusina asioina mukaan tulisi lisäksi vaatimukset suojattomien tienkäyttäjien huomioinnista turvallisuuden hallintamenettelyissä sekä tiemerkintöjen ja liikennemerkkien luotettavasta tunnistamisesta. Ehdotukseen sisältyy valtuutukset tiemerkintöjä ja liikennemerkkejä koskevan täytäntöönpanoasetuksen ja liitteitä koskevien delegoitujen säädösten antamiseen. Tiehankkeiden turvallisuusauditointeihin tai auditoijia koskeviin pätevyys- ja koulutusvaatimuksiin ei ehdoteta muutoksia. Direktiivin soveltamisala ehdotetaan laajennettavaksi. Komission ehdotuksen mukaan direktiivin soveltamisala ulotettaisiin koskemaan TEN-verkon lisäksi kaikkia moottoriteitä ja pääteitä sekä kaikkia kaupunkialueiden ulkopuolisia teitä, jotka on rakennettu kokonaan tai osittain EU:n rahoituksella (1 artikla). Päätiellä tarkoitetaan ehdotuksessa tietä, joka ei ole moottoritie mutta yhdistää suuria kaupunkeja tai alueita tai molempia ja joka on määritelty päätieksi Euroopan kansallisten kartoitus- ja maarekisterivirastojen tuottamassa EuroRegionalMapaineistossa. Suomessa tämä merkitsee valta- ja kantateitä. Direktiivin soveltaminen tulisi lisäksi pakolliseksi teihin ja tieinfrastruktuurihankkeisiin, jotka sijaitsevat kaupunkialueiden ulkopuolella ja jotka toteutetaan kokonaan tai osittain unionin rahoituksella. Tieinfrastruktuurin turvallisuuden hallinnan menettelyjen avoimuudesta ja seurannasta tehtäisiin pakollista. Direktiiviin lisättäisiin uusi artikla kaikkien tieinfrastruktuurin turvallisuuden hallintamenettelyjen asianmukaisesta seurannasta (6 a artikla). Nykyisinkin on edellytetty kohdistamaan korjaavia toimenpiteitä onnettomuusalttiisiin tieosuuksiin, ja toimenpiteisiin, joiden hyöty-kustannussuhde on suurin. Muutoksen myötä tieturvallisuustarkastusten ja korjaavien toimenpiteiden kohdistamista koskevaa sääntelyä tarkennettaisiin entisestään liittäen ne myös yhteen uuden verkon laajuisen tiearvioinnin ja siinä tehtävien löydösten kanssa. Uutta olisi erityisesti, että jokainen päätös, joka koskee tieturvallisuustarkastukseen perustuvan suosituksen noudattamista, on perusteltu asianmukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi myös laadittava ja päivitettävä säännöllisesti riskiperusteinen priorisoitu toimintasuunnitelma päätettyjen korjaavien toimien täytäntöönpanon seuraamiseksi. Direktiiviin lisättäisiin myös uusi artikla jäsenvaltioiden raportointivaatimuksista tieinfrastruktuurin turvallisuuden hallintamenettelyjen soveltamisen ja tulosten osalta (11 a artikla). Nykyisin tällaista raportointivelvollisuutta ei ole. Raportointia koskevassa artiklassa edellytetään erityisesti, että jäsenvaltiot luokittelevat tieverkkonsa verkon laajuisessa tiearvioinnissa yksilöidyn riskitason mukaan. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle joka kolmas vuosi kertomus verkon laajuisessa tiearvioinnissa arvioidun tieverkon prosenttiosuudesta kolmen edeltävän vuoden ajalta sekä arvioitujen tieosuuksien turvallisuusluokituksesta tienkäyttäjäryhmittäin. 3

4 Lisäksi olemassa olevia teitä koskevin tieturvallisuusarviointien sisältövaatimuksia tarkennettaisiin uudella liitteellä (liite II a). Muutokseen sisältyisi myös vaatimus yhteisistä tieturvallisuustarkastuksia tieturvallisuusdirektiivin soveltamisalaan kuuluvien teiden ja tunneliturvallisuusdirektiivin 2004/54/EY (tunnelien turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista annettu direktiivi) soveltamisalaan kuuluvien tunnelien välisillä siirtymäalueilla. Tarkoituksena on varmistaa parempi yhteistyö tieliikenneturvallisuudesta ja tunnelien turvallisuudesta vastaavien toimivaltaisten yksiköiden välillä. Ehdotuksen mukaan otettaisiin käyttöön uusi koko verkon laajuinen tiearviointi. Tavoitteena on järjestelmällinen ja ennakoiva riskien kartoitus teiden sisäänrakennetun tai niille ominaisen turvallisuuden arvioimiseksi kaikkialla EU:ssa (5 artikla). Ehdotettava arviointi korvaisi nykyisen 5 artiklassa määritellyn käytössä olevan tieverkon turvallisuuden luokittelun ja siihen pohjautuvan turvallisuuden hallinnan, joka on komission mukaan luonteeltaan reaktiivinen menettely. Nykyisin direktiivi edellyttää, että tieosuudet jaetaan luokkiin onnettomuusalttiuden mukaan ja tieverkko sen turvallisuuden parantamismahdollisuuksien mukaan. Luokittelulla arvioidaan mahdollisuudet yksittäisten kohteiden, tieosuuksien ja tieverkon osien turvallisuuden parantamiseen suunnitelmallisella tavalla. Uusi verkon laajuinen tiearviointi olisi ehdotuksen mukaan riskiperusteinen proaktiivinen arviointi kaikista direktiivin soveltamisalaan kuuluvista teistä. Sen tarkoituksena on arvioida ja verrata olemassa olevan tieinfrastruktuurin sisäänrakennettua tai sille ominaista turvallisuutta, jotta voidaan yksilöidä tärkeimmät lisätarkastuksia ja muita toimia vaativat alueet. Menettelyssä otetaan huomioon historialliset onnettomuustiedot ja jo tiedossa olevat onnettomuusalttiit tieosuudet. Siinä myös arvioidaan järjestelmällisesti ja ennakoivasti tieinfrastruktuuriin liittyviä riskejä, kuten sen geometriset ominaisuudet, liittymät ja tasoristeykset, esteet tien varsilla sekä asianmukaiset tien turvalaitteet. Uusi verkon laajuinen tiearviointi olisi luonteeltaan yleisempi ja kattavampi kuin nykyiset luokittelut. Uutena asiana säädettäisiin pakolliseksi suojattomien tienkäyttäjien järjestelmällinen huomioon ottaminen kaikissa direktiivin mukaisissa tieliikenteen turvallisuudenhallintamenettelyissä, eli suunnittelu-, rakentamis- ja käyttöönottovaiheiden turvallisuusauditoinneissa sekä olemassa olevan tieverkon tieturvallisuustarkastuksissa (6 b artikla). Suojattomilla tienkäyttäjillä tarkoitetaan ehdotuksessa ilman moottorin apua kulkevia tienkäyttäjiä, erityisesti pyöräilijöitä ja jalankulkijoita, sekä kaksipyöräistä moottoriajoneuvoa käyttäviä tienkäyttäjiä. Direktiivissä asetettaisiin uutena vaatimus tiemerkintöjen ja liikennemerkkien luotettavasta tunnistamisesta (6 c artikla). Komissio valtuutettaisiin täytäntöönpanoasetuksella asettamaan tiemerkintöjä ja liikennemerkkejä koskevia yleisiä suorituskykytavoitteita, millä tavoitellaan vuorovaikutteisen, verkkoon liitetyn ja automatisoidun liikkumisen järjestelmien käyttöönoton helpottamista. Täytäntöönpanoasetuksen antamiseen sovellettaisiin komitologia-asetuksen ((EU) N:o 182/2011) 4 artiklan mukaista neuvoa-antavaa menettelyä. Komissiolle annettaisiin toimivalta antaa delegoituja säädöksiä direktiivin liitteiden mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen (12 artikla). Voimassa olevan direktiivin mukaan liitteiden mukauttaminen tekniikan kehitykseen on voitu tehdä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen (niin sanottu PRAC-menettely). Muutos merkitsee menettelyn mukauttamista Lissabonin sopimuksen mukaiseksi. 3 Ehdotuksen oikeusperusta ja suhde toissijaisuusperiaatteeseen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 4 artiklan nojalla EU:lla on liikenneturvallisuuden alalla jaettu toimivalta. Ehdotus perustuu SEUT-sopimuksen 91 artiklan 1 kohdan c alakohtaan, joka muodostaa perustan liikenneturvallisuuden ja myös tieliikenteen 4

5 turvallisuuden parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden hyväksymiselle. Koska muutettava säädös on direktiivi, muutossäädöksen olisi oltava samanmuotoinen. Komissio katsoo, että tieliikenneonnettomuuksien kielteiset ulkoisvaikutukset, liikennekuolemat ja ruuhkat mukaan lukien, ovat valtioiden rajat ylittäviä ongelmia, joita ei voida ratkaista pelkästään kansallisin tai paikallisin toimin. Soveltamisalan laajennuksen osalta TEN-Tverkon ulkopuolelle, komissio nostaa esiin TEN-T-verkon ulkopuolisten pääteiden merkityksen EU:n laajuisen maantieliikenteen kannalta ja sen, että EU:n pääteiden verkostossa kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien prosenttiosuus on suurten liikennemäärien vuoksi korkea verrattuna niiden osuuteen koko tieverkosta. Siksi EU:n koordinoidut toimet päätieverkossa (mukaan lukien sen TEN-T-verkon ulkopuoliset osat) auttaisivat saavuttamaan EU:ssa sekä keskipitkän aikavälin tavoitteen, joka on liikennekuolemien määrän puolittaminen vuoteen 2030 mennessä, että pitkän aikavälin tavoitteen, jonka mukaan liikennekuolemista olisi päästävä kokonaan eroon vuoteen 2050 mennessä. Komissio perustelee EU:n toimien tarpeellisuutta lisäksi sillä, ettei tarvittavaa turvallisen liikkuvuuden tasoa voitaisi saavuttaa ilman niitä, koska vapaaehtoiset toimet eivät saa kannatusta kaikilta jäsenvaltioilta. Jos asiaan ei puututa EU:n toimilla, nykyiset kansallisten lähestymistapojen erot säilyvät. Ilman EU:n toimia ei voitaisi komission mukaan myöskään saavuttaa koko EU:n laajuista vertailukelpoista kokonaiskuvaa tieliikenteen turvallisuustilanteesta jäsenvaltioiden päätieverkoissa eikä myöskään vertailukelpoisia keinoja EU:n rahoituksen kohdentamiselle. Yhteisesti asetettujen liikenneturvallisuustavoitteiden saavuttamiseksi voi olla perusteltua vahvistaa yhdenmukaisia tieinfrastruktuurin turvallisuuden hallintamenettelyitä unionissa, jotta hyvä ja mahdollisimman yhdenmukainen turvallisuustaso unionin merkittävimmillä teillä voidaan saavuttaa. Ehdotusta voidaan pitää suhteellisuusperiaatteen mukaisena, ja komission perusteluja suhteesta periaatteeseen asianmukaisina. 4 Ehdotuksen suhde perustuslakiin sekä perus- ja ihmisoikeusvelvoitteis i i n Ehdotus liittyy liikenneturvallisuuden edistämisen kautta perustuslain 7 :n 1 momentissa taattuun oikeuteen turvallisuuteen. Oikeus turvallisuuteen sisältyy myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklaan ja EU:n perusoikeuskirjan 5 artiklaan. Liikenneturvallisuus myös edistää yleisesti tienkäyttäjien liikkumismahdollisuuksia perustuslain 9 :ssä edellytetyllä tavalla. Julkisella vallalla on perusoikeuksien kunnioittamisen lisäksi olemassa perustuslain 22 :ään kirjattu perusoikeuksien turvaamisvelvollisuus, joka tarkoittaa julkisen vallan velvollisuutta suojata yksilöä muiden yksilöiden taholta uhkaavilta perusoikeusloukkauksilta. Turvaamisvelvoitteeseen voidaan katsoa kuuluvan myös perusoikeuksien suojaaminen liikennesuunnittelulla ja rakentamalla liikenneympäristöstä mahdollisimman turvallinen. 5 Ehdotuksen vaikutukset Komission arvion mukaan direktiivin muutoksella voitaisiin säästää yli henkeä ja välttää yli vakavaa loukkaantumista vuosina verrattuna perusskenaarioon ( henkeä säästetty ja vakavaa loukkaantumista vältetty vuosina ). Tieliikenteen infrastruktuuritoimenpiteiden ansiosta voitaisiin pelkästään vuonna 2030 säästää 562 henkeä ja välttää vakavaa loukkaantumista. Tieinfrastruktuurin turvallisuuden hallintaa koskevien menettelyjen ja erityisesti verkon laajuisten tarkastusten asianmukainen seuranta johtaa komission arvion mukaan moniin pienimuotoisiin toimiin tieverkossa, jota ne koskevat. Tällaisia toimintoja toteuttavat tyypillisesti pk-yritykset, jotka näin ollen voivat hyötyä aloit- 5

6 teesta. Toimenpiteillä voi komission arvion mukaan olla myös vähäisiä myönteisiä ympäristövaikutuksia onnettomuuksien vähenemisen ja siihen liittyen ruuhkien vähenemisen myötä. Ehdotuksella ei ole vaikutuksia EU:n talousarvioon. Koko verkon laajuista arviointia voitaisiin kuitenkin käyttää perusteena EU:n menojen kohdentamiselle. Aloitteen kustannukset katetaan kansallisista talousarvioista ja hallinnosta. Komission mukaan arviolta miljoonaa euroa tarvittaisiin menettelyjen toteuttamiseen ja tieverkon parantamiseen unionin tasolla. Komissio katsoo, että aloitteen sosiaaliset hyödyt kuitenkin kompensoivat reilusti siitä aiheutuvat kustannukset. Suomessa direktiivin soveltamisalaan kuuluvan tieverkon laajentaminen nykyisestä tarkoittaa sitä, että rahoitusta ja resursseja tulee mahdollisesti kohdentaa nykyistä enemmän direktiivin sidottavalle tieverkolle. Myös tiemerkintöjen ja liikennemerkkien luotettavaa tunnistamista koskeva ehdotus lisäisi kustannuksia hoitourakoissa ja tiestötietojärjestelmissä, mutta vastaavat toimenpiteet tulisivat todennäköisesti toteutettavaksi myös ilman EU-sääntelyn vaatimuksia. Tarkkaa arviota kustannusvaikutuksista Suomessa ei ole vielä käytettävissä. Merkittävä muutos tulee todennäköisesti olemaan direktiivin mukaisten toimien todentaminen, seuranta ja esimerkiksi tieturvallisuustarkastukseen perustuvan suosituksen perusteella tehtyjen päätösten käsittely, analysointi ja raportointi. Verkon laajuiseen tiearviointiin voidaan käyttää ainakin suurimmaksi osaksi nykyisin olemassa olevia työkaluja. Seurantaan ja raportointiin liittyvät toimenpiteet linkittyisivät myös lähtökohtaisesti maantielakiin ehdotettuun turvallisuusjohtamisjärjestelmään (HE 45/2018 vp) ja menettelyiden toimeenpanoa olisi tarkasteltava yhdessä turvallisuusjohtamisjärjestelmän kanssa. Ehdotettavan raportoinnin lisäyksen ja seurannan tarpeen hoitamiseksi niin kansallisesti kuin Euroopan laajuisessa yhteistyössä (tiedon ja käytäntöjen vaihtoa) tarvittaisiin kuitenkin mahdollisesti lisähenkilöresursseja. Direktiivin muutosehdotuksessa on annettu merkittävä painoarvo suojattomien tienkäyttäjien turvallisuuden parantamiseksi. Suomen osalta valta- ja kantateillä tämä tienkäyttäjäryhmä ei ole se, jonka liikenneturvallisuudessa onnettomuustilastojen valossa olisi eniten parannettavaa. Tieliikennekuolemista kyseisellä tieverkolla noin puolet tapahtuu kohtaamisonnettomuuksissa. Valta- ja kantateillä tapahtuu kuitenkin kokonaisuudessaan noin puolet kaikista Suomen tieliikennekuolemista, mihin liittyen kyseisen tieverkon turvallisuuden parantamisella voidaan saavuttaa merkittäviä turvallisuushyötyjä. Myös suojattomien tienkäyttäjien huomiointi eri tason tarkastuksissa ja rakennusvaiheen liikenteenohjaussuunnitelmissa omana ryhmänään on vielä varmistettava. Direktiivin muutokset aiheuttaisivat maantielain (laki liikennejärjestelmästä ja maanteistä) 3 a luvun päivittämistarpeen. Luvussa säädetään muun muassa nykyisen direktiivin mukaisista tieturvallisuusarvioinneista ja tieosuuksien luokittelusta, ja sen soveltamisala on rajoitettu koskemaan TEN-T-verkkoon kuuluvia teitä. Liikennevirasto on antanut tieturvallisuusdirektiivin täytäntöönpanoa ja soveltamista koskevat yleiset määräykset, jotka tulisivat direktiivin muutosten myötä päivittää. Lisäksi Liikenteen turvallisuusviraston mahdollisissa uusissa lain liikennejärjestelmästä ja maanteistä nojalla tienpidon turvallisuusjohtamisjärjestelmästä annettavissa määräyksissä tulee huomioida direktiivin vaatimukset ja siitä johtuvat menettelyvaatimukset. 6 Ahvenanmaan toimivalta Teitä ja tieliikennettä koskevat asiat kuuluvat Ahvenmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 :n 21 kohdan mukaan Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan. 6

7 7 Ehdotuksen kansallinen käsittely ja käsittely Euroopan unionissa Valtioneuvoston kirjelmä on valmisteltu liikenne- ja viestintäministeriössä. U-kirjeluonnos on ollut EU-asioiden komitean alaisen EU-liikennejaoston (EU22) kirjallisessa menettelyssä. Ehdotus on osa komission kolmatta liikkuvuuspakettia. Euroopan parlamentissa ehdotusten vastuuvaliokunta on liikenne- ja turismivaliokunta (TRAN). Raportöörejä ei ole vielä nimetty, eikä parlamentin käsittelyaikataulusta ole tarkempaa tietoa. 8 Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto pitää tärkeänä liikenneturvallisuuden ja tieninfrastruktuurin turvallisuuden parantamiseen tähtääviä toimia. Ehdotuksen tarkoituksena on laajentaa direktiivin soveltamisalaa koskemaan vilkasliikenteisiä teitä, jotka yhdistävät suuria kaupunkeja ja tärkeitä alueita. Tämä ja turvallisuudenhallintamenettelyiden seurannan ja raportoinnin vahvistamista koskevat ehdotukset olisivat samansuuntaisia toimenpiteitä kuin Suomessa kansallisesti lakiin liikennejärjestelmästä ja maanteistä ehdotettu säännös tienpidon turvallisuusjohtamisjärjestelmästä (HE 45/2018 vp). Komission ehdotukseen voidaan suhtautua myönteisesti muutamin varauksin. Ehdotettu pääteiden määrittely voisi aiheuttaa Suomen kannalta epätarkoituksenmukaisen tilanteen, koska EuroRegionalMap-aineistossa pääteiksi on Suomen osalta merkitty kaikki valta- ja kantatiet. Näin laaja osa tieverkkoa ei vastaa komission ehdotuksen tarkoitusta laajentaa soveltamisalaa koskemaan vilkasliikenteisiä teitä, jotka yhdistävät suuria kaupunkeja ja tärkeitä alueita. Eri jäsenmaiden osalta kartta-aineistoon pääteiksi merkityt tiet eivät välttämättä ole toisiaan vastaavia. Jäsenvaltioille on jätettävä riittävästi liikkumavaraa vaikuttaa päätieverkon määrittelyyn EuroRegionalMap-aineiston kautta tai muulla tavalla. Valtioneuvosto pitää suojattomien tienkäyttäjien huomiointia tärkeänä ja katsoo, että se on keskeinen osa jokapäiväistä liikenneturvallisuustyötä. Suomessa valta- ja kantateillä suojattomat tienkäyttäjät eivät kuitenkaan ole suurin onnettomuusluokka. Direktiivin on tärkeää mahdollistaa riittävä liikkumavara resurssien ja toimenpiteiden kohdistamiseen niihin turvallisuuspuutteisiin, joiden seurauksena aiheutuu eniten vakavia henkilövahinko-onnettomuuksia ja liikennekuolemia. Direktiivin mukaisten turvallisuudenhallintamenettelyiden seurannan ja raportoinnin osalta on varmistettava, että aiheutuva hallinnollinen taakka ei muodostu liian raskaaksi suhteessa menettelyistä aiheutuvaan hyötyyn. Täytäntöönpanoasetuksen antaminen tiemerkintöjen ja liikennemerkkien suorituskykyvaatimuksista on asianmukaista luotettavaa tunnistamista koskevan vaatimuksen yhtenäisen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Täsmälleen samanlaisten liikennemerkkien tavoittelu eri maissa ei kuitenkaan ole tarpeen automaation kannalta eikä siksi tarkoituksenmukaista. Vaatimuksilla voisi olla merkittäviä kustannusvaikutuksia, jos harmonisoinnissa mentäisiin kovin pitkälle. Täytäntöönpanoasetuksen valmistelussa on myös tarpeen voida varmistaa Suomen erityisolojen, kuten nastarenkaiden käytön, huomioiminen. Liikennemerkkejä ja tiemerkintöjä koskevan täytäntöönpanoasetuksella annettavissa suorituskykyvaatimuksissa on lisäksi tärkeää huomioida yhteensovitus YK:n piirissä solmittujen liikennemerkkejä- ja opasteita koskevien kansainvälisten sopimusten kanssa ja YK:n Euroopan talouskomission alaisuudessa toimiva liikenneturvallisuustyöryhmä työn kanssa. 7

8 Toimivallan antaminen komissiolle delegoitujen säädösten antamiseen direktiivin liitteiden mukauttamiseksi teknologiseen kehitykseen on asianmukaista, ja merkitsee nykyisen menettelyn mukauttamista Lissabonin sopimuksen mukaiseksi. Täytäntöönpanoasetus ei voisi tulla kyseeseen, koska valtuuden nojalla on mahdollista muuttaa itse säännöstä, tässä tapauksessa sen liitteitä. Toimivallan rajaus direktiivin liitteiden mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen on riittävän täsmällinen ja tarkkarajainen. 8