TIETEEN JA TIEDEPOLITIIKAN TUTKIMUKSEN OHJELMAN ARVIOINTI

Transkriptio

1 1 Suomen Akatemia Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunta TIETEEN JA TIEDEPOLITIIKAN TUTKIMUKSEN OHJELMAN ARVIOINTI 1. Ohjelman tausta ja käynnistäminen Tutkimusohjelman hankkeiden esittely ja yleisarviointi.4 3. Tutkimusohjelman koordinointi ja tutkimusohjelman hankkeiden välinen yhteistyö sekä yhteismuiden ohjelmien kanssa 6 4. Arvioinnin johtopäätös 7 5. Loppupäätelmä tieteen ja tiedepolitiikan tutkimuksen tilasta.7

2 2 Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunta asetti kokouksessaan työryhmän arvioimaan vuonna 1999 loppuneen tieteen ja tiedepolitiikan tutkimuksen ohjelman toteutumista. Työryhmän puheenjohtajana toimi professori Marjatta Hietala ja muina jäseninä dosentti Terttu Luukkonen ja professori Seppo Sajama. Työryhmän sihteerinä toimi tiedesihteeri Raija Matikainen. Työryhmän tuli antaa arvionsa ohjelmasta mennessä. 1. Ohjelman tausta ja käynnistyminen Suomen Akatemia on rahoittanut tieteen ja tiedepolitiikan tutkimusta 1970-luvulta alkaen. Vuonna 1990 tieteen keskustoimikunnan asettama jaosto esitti Suomen Akatemian tieteen ja tiedepolitiikan tutkimuksen yksikön perustamista. Tieteen keskustoimikunta päätti kokouksessaan olla perustamatta tutkimusyksikköä todeten kuitenkin samalla, että tieteen ja tiedepolitiikan tutkimus- ja selvitystyöt ovat tärkeä osa Akatemian asiantuntijatehtävää. Vuotta 1995 koskevissa tulosneuvotteluissa opetusministeriö ja Suomen Akatemia sopivat, että Akatemia käynnistää tutkimusohjelman tieteen ja tiedepolitiikan tutkimuksen alalta. Suomen Akatemian hallitus asetti kokouksessaan tieteen ja tiedepolitiikan tutkimuksen ohjelmaa valmistelevan työryhmän. Työryhmän puheenjohtajaksi nimettiin apulaisprofessori Outi Savolainen ja sihteeriksi tiedesihteeri Maija-Liisa Toikka. Tehtäviensä puolesta työryhmän työskentelyyn osallistuivat kehittämispäällikkö Ulla Ekberg, pääsihteeri Sakari Karjalainen, erikoistutkija Hannele Kurki ja tutkimusjohtaja Elisabeth Helander. Työryhmän muiksi jäseniksi nimettiin dosentti Marja Alestalo, apulaisosastopäällikkö Jorma Hattula, professori Marjatta Hietala, erikoistutkija Erkki Kaukonen, erikoistutkija Tarmo Lemola, dosentti Terttu Luukkonen, apulaisprofessori Raimo Lovio, pääsuunnittelija Esko-Olavi Seppälä ja professori Marianne Stenius. Valmisteleva työryhmä otti asiantuntija-sihteerikseen YTL Esa Väliverrosen. Ohjelmaa valmisteleva ryhmä järjesteli tutkijoille avoimen seminaarin, jossa esiteltiin tutkimusohjelmaa ja saatiin palautetta tutkijakunnalta. Suomen Akatemian hallitus päätti kokouksessaan tieteen ja tiedepolitiikan tutkimuksen ohjelman käynnistämisestä vuosille ja hyväksyi samalla ohjelman muistion. Ohjelman tavoitteena oli luoda edellytyksiä uudelle, teoreettisesti haastavalle ja empiirisesti kiinnostavalle tieteen ja tiedepolitiikan tutkimukselle. Tavoitteena oli edistää tutkimusta, joka tuottaa uutta tietoa sellaisista ongelmista, jotka ovat suomalaisen tieteen, teknologian ja tiedepolitiikan kannalta keskeisiä. Ohjelman tavoitteena oli edistää alan tutkimustoiminnan jatkuvuutta, tutkijoiden liikkuvuutta, uusien opiskelijoiden rekrytointia ja tutkijakoulutusta. Tieteellisten ja koulutuksellisten tavoitteiden ohella ohjelman pyrkimyksenä oli tuottaa tutkimustietoa tiedepoliittisen suunnittelun ja arvioinnin pohjaksi. Tämän ohella ohjelma pyrki edistämään laajemmin tutkimustulosten hyödyntämistä päätöksenteossa sekä niitä koskevaa julkista keskustelua. Tutkimusohjelma jakaantui kolmeen teema-alueeseen: 1) tiede toimintana ja kulttuurina 2) tiede ja teknologia yhteiskunnassa ja kulttuurissa 3) tutkimuksen ohjaus ja arviointi. Suomen Akatemian hallitus päätti julistaa ohjelman määrärahat haettaviksi siten, että hakuaika päättyi Hakemuksia saapui kaikkiaan 28 ja niiden yhteissumma oli 42 milj.mk. Hankkeiden hakuprosessi oli yksivaiheinen. Kaikki hakemukset kuuluivat kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnalle. Suomen Akatemian hallitus osoitti kokouksessaan

3 käyttösuunnitelmassaan 12 milj. mk valtuutta toimikunnalle käytettäväksi tutkimusohjelman rahoitukseen. Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunta asetti kokouksessaan ohjelman rahoitusesitysten valmistelua varten työryhmän, jonka kokoonpano oli seuraava: professori Gustav Björkstrand puheenjohtajana, muina jäseninä professori Marjatta Hietala, dosentti Terttu Luukkonen, professori Marjatta Marin, pääsuunnittelija Esko-Olavi Seppälä, professori Matti Sintonen ja professori Marianne Stenius. Ryhmän työskentelyyn osallistuivat myös tutkimus-johtaja Jorma Hattula ja pääsihteeri Eija-Maija Kotilainen. Työryhmän sihteerinä toimi tiedesihteeri Maija- Liisa Toikka. Työryhmä valmisteli esityksen rahoitettavista hankkeista ja ohjelman koordinaattorista toimikunnalle. Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunta päätti kokouksessaan rahoittaa seuraavat hankkeet: 1) Dosentti Pasi Falk (Helsingin yliopisto), Moderniteettisyndrooma - näkökulma sivilisaatiosairauksien historiaan ( mk) 2) Professori Yrjö Haila (Tampereen yliopisto), Tiede - biodiversiteetti - ympäristöpolitiikka: Tieteellisen tiedon tuotanto ja käyttö ympäristö-poliitti-sen päätöksenteon yhteydessä. Tapaustutkimus ( mk) 3) Erikoistutkija Erkki Kaukonen (Tampereen yliopisto), Yliopistollinen tutkimus murroksessa ( mk) 4) Professori Juha Manninen (Oulun yliopisto), Tiedepolitiikka - yliopisto - alueellinen kehitys: Tiedepolitiikan vaikutus Oulun yliopiston kehitykseen ja yliopiston vaikutus Pohjois-Suomen kulttuuriseen ja taloudelliseen kehitykseen ( mk) 5) Dosentti Karl-Erik Michelsen (Helsingin yliopisto), We have always been in the Forests; Science, Technology and Environment. A Search for New Concepts for History and the Sociology of Science and Technology ( mk; rahoitukseen sisältyy myös määräraha koordinaatiokuluihin) 6) Apulaisprofessori Reijo Miettinen (Helsingin yliopisto), Tekniset innovaatiot ja tutkimustyön organisointi ( mk) 7) Tutkija, FT Heikki Mikkeli (Helsingin yliopisto), Humanismi ja tiede 1500-luvulla ( mk) 8) Professori Uskali Mäki (Joensuun yliopisto), Taloustiede tieteentutkimuksen kohteena ja välineenä ( mk) 9) Professori Mihkel Tombak (Helsingin kauppakorkeakoulu), Tiede ja teknologiapolitiikka: Ulkoisvaikutukset ja T&K-rahoituksen kohdentuminen ( mk) 10) Lehtori Maaret Wager (Helsingin yliopisto), Sukupuoli ja tiedeyhteisö ( mk) Dosentti Karl-Erik Michelsen toimi tutkimushankkeensa ohella myös ohjelman koordinaattorina. Tutkimusohjelma päättyi vuonna 1999 ja hankkeilta pyydettiin loppuraportit kesäkuuhun 2000 mennessä.

4 4 2. Tutkimusohjelman hankkeiden esittely ja yleisarviointi Hankkeiden esittely Moderniteettisyndrooma - näkökulma sivilisaatiosairauksien historiaan (Falk) Hanke oli tyypillinen yhden miehen kirjaprojekti, jonka tuotos Modernity Syndrome -julkaisu ilmestyy vuoden 2000 aikana Sagen kustantamana. Lisäksi hankkeen johtaja esitelmöi kutsuttuna Edinburghin yliopistossa ja piti tutkimusaiheesta englannin-kielisen luentosarjan Joensuun yliopistossa. Tiede - biodiversiteetti - ympäristöpolitiikka: Tieteellisen tiedon tuotanto ja käyttö ympäristöpoliittisen päätöksenteon yhteydessä (Haila) Tiede - biodiversiteetti - ympäristöpolitiikka -projekti on toteutettu tiiviinä osana useasta tutkimushankkeesta koostuvaa kokonaisuutta. Hankeen empiirinen osa keskittyi biodiversiteettiongelman käsittelyyn mediassa. Hankkeessa työskenteli kaikkiaan neljä tutkijaa. Hanke edisti yhtä väitöskirjatyötä ja oli erityisen aktiivinen julkaisemaan sekä kotimaisella että kansainvälisellä foorumilla ja hankkeen verkottuminen edistyi kansainvälisissä yhteyksissä. Yliopistollinen tutkimus murroksessa (Kaukonen) Hanke, Yliopistotutkimus murroksessa, analysoi yliopistotutkimuksen ja sen toimintaympäristön muutosta 1990-luvulla. Hankkeessa työskenteli kaikkiaan seitsemän tutkijaa tai tutkimusapulaista. Hanke tuki tutkijoiden jatkokoulutusta tutkijankoulutuskurssin muodossa ja nuorten tutkijoiden työtä. Hanke teki aloitteen pohjoismaisen seminaarin järjestämisestä teemasta Ideals and Practices of University Research. Hankkeen puitteissa kutsuttiin myös kaksi tutkijaa Isosta- Britanniasta luennoimaan. Hanke on tukenut tamperelaisten tutkijoiden yhteistyötä niin että hankkeisiin on osallistunut muulla rahoituksella myös joukko muita Työelämän tutkimuksen tutkijoita. Hanke on tuottanut kiitettävän joukon tieteellisiä julkaisuja sekä kotimaassa että ulkomailla. Tiedepolitiikka - yliopisto - alueellinen kehitys: Tiedepolitiikan vaikutus Oulun yliopiston kehitykseen ja yliopiston vaikutus Pohjois-Suomen kulttuuriseen ja taloudelliseen kehitykseen (Manninen) Tutkimushankkeessa Tiedepolitiikka- yliopisto alueellinen kehitys analysoitiin Oulun yliopiston asemaa Suomen korkeakoululaitoksessa ja sen alueellisia vaikutuksia, erityisesti Oulun teknologiailmiön taustoja ja alueellisia vaikutuksia. Hankkeessa työskenteli kaksi tutkijaa, joista toinen oli väitöskirjatyötä tekevä.

5 5 Hankkeen tutkijat osallistuivat kongresseihin ja hanke teki yhteistyötä ohjelman Kaukosen ja Michelsenin hankkeen kanssa sekä verkostoitui lähinnä pohjoismaisissa yhteyksissä. Hankkeen voi sanoa hyödyntäneen paikallista kysyntää teknologiapolitiikan vaikutuksista. We have always been in the Forests; Science, Technology and Environment. A Search for New Concepts for History and the Sociology of Science and Technology (Michelsen) Hanke tutki tieteen ja ympäristön välistä vuorovaikutusta ja toisaalta siinä yritettiin löytää uusia metodisia käsitteitä ja teoreettisiä viitekehyksiä. Hankkeessa työskenteli kuusi tutkijaa, joista kolme jatkokoulutettavaa. Hankkeella oli yhteyksiä ohjelmassa Mannisen ja Miettisen hankkeisiin ja se oli aktiivisesti yhteydessä tieteen tutkimuksen ulkomaisiin tutkijavieraisiin. Julkaisutoiminnassaan hanke oli aktiivinen niin teoreettisen kuin empiirisen tutkimuksen osalta. Tekniset innovaatiot ja tutkimustyön organisointi (Miettinen) Hanke käsitti viiden tutkijan ryhmän. Projekti tutki innovaatioprosessia, siihen liittyviä verkostoja ja oppimista tässä prosessissa. Erityishuomiota on kiinnitetty tutkimusryhmien organisointiin ja niiden kehityksen dynamiikkaan. Teoreettisena viitekehyksenä on ollut toimintateoreettinen lähestymistapa. Hanke on keskittynyt tutkijankoulutukseen ja opinnäytteiden ohjaamiseen. Hankkeen puitteissa on valmistunut yksi lisensiaatintutkinto, yksi pro gradu ja pian valmistuu kaksi väitöskirjaa. Hanke on lisännyt ryhmän kansainvälistä verkottumista mahdollistamalla kahden eturivin tieteentutkijan kutsumisen luennoimaan ja kommentoimaan ryhmän töitä. Kaksi nuorta tutkijaa on lisäksi oleskellut New Mexicon yliopistossa keräämässä aineistoa. Ryhmän jäsenet ovat osallistuneet ahkerasti kansainvälisiin tieteellisiin konferensseihin ja esitelleet niissä töitään. Ryhmä on ollut tuottelias tieteellisten julkaisujen tekemisessä. Humanismi ja tiede 1500-luvulla (Mikkeli) Hanke Humanismi ja tiede 1500-luvulla oli tieteenhistoriallista perustutkimusta. Hankkeessa oli kaksi väitöskirjan tekijää, joista toinen väitteli ohjelman aikana. Hanke edisti verkottumista kansainvälisellä tasolla. Kansallisen tason näkyvyyttä projektin tutkijat saavat julkaistessaan tutkimustuloksensa myös suomeksi teoksessa Humanismi ja tiede 1500-luvuilla. Taloustiede tieteentutkimuksen kohteena ja välineenä (Mäki) Hankkeen tutkimustoiminta kohdistui pääasiassa taloustieteen metodologiaan ja filosofiaan. Hankkeessa työskenteli johtajan lisäksi kaksi tutkijaa.

6 6 Toinen tutkijoista väitteli ohjelmakaudella ja hanke edisti huomattavasti tutkijoiden kansainvälistä verkottumista. Julkaisutoiminta oli vilkasta ja tapahtui kansainvälisissä lehdissä. Tiede ja teknologiapolitiikka: Ulkoisvaikutukset ja T&K-rahoituksen kohdentuminen (Tombak) Hanke koski teknologian taloustieteen osa-alueita. Sen keskeisimmät tutkimustulokset koskivat ns. Research Joint Ventureiden ja t&k-tukien yhteisvaikutuksia, patenttien vaikutusta teknologian kehitykseen, t&k-tukien vaikutusta yritysten tavallisiin ja t&k-investointeihin sekä jäljittelyn merkitystä. Tutkimustulokset olivat osin empiirisiä, osin teoreettisia. Tutkimushanke tuki yhden väitöskirjan valmistumista ja mahdollisti toisen nuoren tutkijan ulkomaisen vierailun. Projekti on tuottanut runsaasti julkaisuja kansainvälisissä tieteellisissä lehdissä ja osallistumisen tunnetun kansainvälisen kustantajan julkaiseman kirjan kirjoittamiseen Sukupuoli ja tiedeyhteisö (Wager) Tutkimushankkeeseen osallistui kolme tutkijaa, joista kaksi työskenteli vain osan ajasta projektissa. Hanke on tuottanut perustutkimuksellista uutta tietoa sukupuolen merkityksestä suomalaisessa tiedeyhteisössä. Hanke on tukenut tieteellistä jatkokoulutusta ja tuottanut väitöskirjan. Hankkeen tutkijat ovat osallistuneet aktiivisesti kansainvälisten tutkijaverkostojen työhön. Hanke on tuottanut runsaasti erilaisia tieteellisiä julkaisuja ja sen tutkijat ovat osallistuneet tutkimustiedon siirtämiseen käytäntöön sekä asiantuntijatehtävien että median välityksellä.. 3. Tutkimusohjelman koordinointi ja tutkimusohjelman hankkeiden välinen yhteistyö sekä yhteistyö muiden ohjelmien kanssa Tutkimusohjelman koordinaatio annettiin dosentti Karl-Erik Michelsenille. Koordinaattorin tehtävänä oli suunnitella tutkimusryhmien välistä yhteistyötä, ulkomaisten tutkijoiden vierailuja sekä ohjelmaan liittyvää tutkijankoulutusta. Tutkijoiden liikkuvuuden ja yhteistyön edistämiseen varattiin erillinen määräraha. Koordinaattori halusi toimia ohjelman synergian lisäämiseksi kahdella tavalla: 1) kansainvälisten tutkijoiden kutsuminen Suomeen 2) ohjelman hankkeiden keskinäisten seminaarien järjestäminen. Kansainvälisten tunnettujen tieteentutkimuksen edustajien kutsuminen Suomeen toteutui. Vierailijoina oli tunnettuja kansainvälisiä tieteentutkimuksen professoreja ja he olivat tutkijakoulutettavien hyödynnettävissä.

7 7 Ohjelman sisäisten seminaarien järjestäminen ei onnistunut. Koordinaattori ei onnistunut motivoimaan hankkeita yhteistyöhön yhteisten seminaarien toteuttamiseksi johtuen osaksi erillishankkeiden erilaisista tavoitteista. Hankkeilla oli lähinnä omia projektien sisäisiä seminaareja. Tieteen ja tiedepolitiikan ohjelman hankkeet olivat vaikeasti koordinoitavia ja vähän yhteistoimintaetuja tarjoavia. Ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi olisi tärkeää kiinnittää enemmän huomiota ohjelman muotoilemiseen ja hankkeista päättämiseen, mikäli halutaan luoda paremmat edellytykset myös koordinaation onnistumiselle. Tieteen ja tiedepolitiikan tutkimuksen ohjelman yhteistyö muiden Akatemian tutkimusohjelmien kanssa oli ohjelmakaudella vähäistä, mutta tämän jälkeen kolme hanketta sai rahoitusta mediakulttuurin tutkimusohjelmasta ja innovatiivisista tutkimusympäristöistä. Tieteentutkimuksen kenttä vahvistui toisaalta niidenkin hankkeiden kautta, jotka eivät olleet päässeet ohjelmaan mukaan. Näistä hankkeista pari johtajaa sai myöhemmin rahoitusta Akatemian virkatutkijoina. 4. Arvioinnin johtopäätös Tieteen ja tiedepolitiikan tutkimuksen ohjelman teemat tarjosivat laajan kirjon erilaisia aiheita, mutta rahoitukseen pääsi vain pieni osa hankkeista. Ohjelma ei siis pystynyt täyttämään kaikille teema-alueille asetettuja tavoitteita. Yhtenä tavoitteena oli tieteentutkimuksen tutkimuksen tukeminen ja siltä osin ohjelma toimi piristysruiskeen tavoin. Ala on heikosti institutionalisoitunutta, mikä saattaa osaltaan kuitenkin heikentää tätä tutkimuskentän pitempiaikaista kerrannaisvaikutusta. Tutkijankoulutuksen edistäminen on läpikäyvänä tavoitteena Akatemian kaikissa rahoitusmuodoissa ja tässä ohjelma onnistui hyvin. Se onkin ohjelman merkittävin ansio. Tosin tutkimushankkeissa tarvittiin aikaa toisaalta tutkijakoulutettavien rekrytointiin ja toisaalta tutkijakoulutuksen käynnistämiseen alalla, joka ei institutionalisoitunutta ja jolla ei ole tutkijakoulua. Tieteentutkimuksen alan verkottumista haluttiin myös edistää sekä kotimaisen että kansainvälisen verkottumisen osalta. Parhaiten onnistuttiin kansainvälisessä verkottumisessa, sen sijaan ohjelman hankkeiden keskinäinen verkottuminen ei sanottavasti lisääntynyt. Lopuksi ohjelman tavoitteena oli tuottaa tietoa tiedepoliittisen päätöksenteon tueksi ja muita käytännön tarpeita varten. Ohjelman useissa hankkeissa onnistuttiin tässä tavoitteessa. 5. Loppupäätelmä tieteen ja tiedepolitiikan tutkimuksen tilasta Tieteen ja tiedepolitiikan tutkimuksen ohjelman tavoitteena oli luoda edellytyksiä uudelle, teoreettisesti haastavalle ja empiirisesti kiinnostavalle tieteen ja tiedepolitiikan tutkimukselle. Tavoitteena oli myös edistää tutkimusta, joka tuottaa uutta tietoa sellaisista ongelmista, jotka ovat suomalaisen tieteen ja tiedepolitiikan kannalta keskeisiä.

8 8 Tieteentutkimus on monitieteistä, joten sen tukeminen tarvitsee panostusta sekä tieteenalojen että tieteentutkimuksen suunnassa. Alan perusopetus olisi turvattava, jotta saataisiin tarpeellisin valmiuksin opiskelijoita tutkijankoulutukseen. Alan kehittämisen kannalta on kuitenkin tässä vaiheessa tärkeintä saada jatkossa institutionalisoiduksi tieteentutkimuksen tohtorikoulutus. Vuosina toteutettu tieteen ja tiedepolitiikan tutkimuksen ohjelma toimi piristysruiskeen tavoin ja synnytti eri tahoille "synergian kantajia", jotka tarvitsevat jatkossakin tukea.