AMMATTIKORKEAKOULUOPISKELIJOIDEN KOKEMUKSIA OPISKELIJATERVEYDENHUOLLOSTA

Transkriptio

1 AMMATTIKORKEAKOULUOPISKELIJOIDEN KOKEMUKSIA OPISKELIJATERVEYDENHUOLLOSTA Essi Oksanen Opinnäytetyö, kevät 2005 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäen yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveysja kasvatusalan koulutusohjelma Sairaanhoitaja (AMK)

2 TIIVISTEMÄ Oksanen Essi. Opiskelijoiden kokemuksia opiskelijaterveydenhuollosta. Pieksämäki; kevät 2005, 52 sivua, 2 liitettä. Diakonia- ammattikorkeakoulu, Piekämäen yksikkö, Diakoninen sosiaali.-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma. Sosiaali- ja terveysala, sairaanhoitaja (AMK) Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia opiskelijoiden fyysistä ja psyykkistä terveyttä. Lisäksi tarkoituksena oli saada tietää mitä mieltä opiskelijat ovat opiskelijaterveydenhuollon palveluista. Tutkimusongelmat ovat: Millaisista fyysisistä ja psyykkisistä oireista opiskelijat kärsivät? Mitä terveydenhuollon palveluja he käyttävät eniten ja kuinka usein? Ja ovatko he saaneet tarpeeksi tietoa terveyspalveluista omalta opiskelupaikkakunnaltaan? Tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen ja tutkimus toteutettiin kyselylomakkeella. Kyselylomake sisälsi strukturoituja kysymyksiä syömishäiriöistä, fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä sekä terveyspalveluista. Aineisto kerättiin Diakoniaammattikorkeakoulusta Pieksämäen yksiköstä. Kyselylomakkeet annettiin 53 opiskelijalle ja 48 otti osaa tutkimukseen. Vastausprosentti oli 91 %. Aineiston analysoinnissa käytettiin SPSS ohjelmaa. Tutkimustulokset osoittivat, että oireet, joista opiskelijat kärsivät olivat väsymys, päänsärky ja niska- ja hartiasäryt. Tutkimuksessa selvisi myös, että 10 % opiskelijoista kärsii psyykkisistä ongelmista. Ammattikorkeakoulujen opiskelijaterveydenhuolto on kuntien vastuulla. Tutkimuksen mukaan huomiota tulisi kiinnittää tiedottamiseen ja kasvattaa opiskelijoiden tietämystä erilaisista palveluista ja siitä, miten niihin hakeutua. Asiasanat: terveys, terveydenhuolto, fyysinen terveys, psyykkinen terveys, kvantitatiivinen tutkimus

3 ABSTRACT Oksanen, Essi. Polytechnic Students Experiences of the Student Health Care. Pieksämäki 2005, Language: Finnish, 52 pages, 2 appendices. Diaconia Polytechnic, Pieksämäki Unit, Degree Programme in Diaconal Social Welfare, Health Care and Education, Bachelor of Nursing. The aim of the study was to survey the students physical and mental health. The other purpose was to find out students` opinions about student health care services. Study problems were: What kind of physical and mental symptoms are students suffering from? Which health services do they use most and how often? And if they have received enough information about health care services from the town they are studying. The method of study is quantitative and the study was conducted by using a questionnaire. The questionnaire included structurative questions about eating disorders, physical and mental health and also health care services. Material was collected from Diaconia Polytechnic in Pieksämäki unit. The questionnaire was given to 53 students and 48 of them took part in the study. The response rate was 91 %. Research material was analyzed by using the SPSS program. Research results show that symptoms which students are suffering from are tiredness, headache and neck and shoulder complaint. The survey also revealed that 10 % of the students are suffering from psychological problems. The student health care for polytechnic students is provided by the local authorities. According to the study more attention should be paid to how to inform students and to increase students awareness of various services and how to access them. Key words: health, health care, physical health, mental health, quantitative research

4 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO 2 KESKEISET KÄSITTEET Terveys ja koettu terveys Oireet Mielenterveys ja masennus Anoreksia ja bulimia NUORET AIKUISET Varhaisaikuisuus Ammattikorkeakoulussa opiskelu nuoren elämänvaiheena 12 4 OPISKELIJATERVEYDENHUOLTO Kansanterveyslaki Terveydenhuolto ammattikorkeakouluissa Opiskelijaterveydenhuollon palvelut Pieksämäen yksikössä AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET Mielenterveysongelmat nuorilla aikuisilla Opiskelijoiden koettu terveydentila ja hyvinvointi Opiskelijoiden oireilu Opiskelijoiden hyvinvointi Yhteenveto tutkimuksista TUTKIMUKSEN SUORITTAMINEN Tutkimusongelmat Tutkimusmenetelmä Aineiston keruu ja analysointi TUTKIMUSTULOKSET Tutkimukseen osallistuneiden taustatiedot Fyysiset oireet joita opiskelijat ovat kokeneet Opiskelijoiden koettu terveys Opiskelijoiden paino, laihduttaminen ja syömishäiriöt Opiskelijoiden kokemat fyysiset oireet Psyykkiset oireet joita opiskelijat ovat kokeneet Terveyspalvelut Opiskelijoiden käyttämät terveyspalvelut Terveydenhoitajan ja lääkärin vastaanotolle pääsyn helppous Terveydelliset ongelmat joihin opiskelijat tarvitsisivat neuvontaa Opiskelijoiden tietämys terveyspalveluista POHDINTA Tutkimustulosten tarkastelu ja johtopäätökset Tutkimuksen luotettavuus ja yleistettävyys Opinäytetyöprosessin arviointia Jatkotutkimushaasteet 38 LÄHTEET.. 39

5 LIITTEET.. 43 Liite 1: Kyselylomake. 43 Liite 2: General Health Questionnaire- lomake.. 51

6 1 JOHDANTO Nuoruusiän (12-22) aikana moni nuori käy läpi puberteetin ja siirtyy sen loppuvaiheilla psyykkiseen aikuisuuteen. Aikuistumisessa tarvitaan mm. kykyä oman elämän hallintaan. Aikuistuva nuori itsenäistyy lapsuudenperheestään ja ryhtyy toteuttamaan omia sisäistyneitä tavoitteitaan. Näihin tavoitteisiin kuuluu yleensä halu opintojen aloittamiseen ammatin hankkimiseksi. Opintojen aloittaminen merkitsee usein muuttoa kotipaikkakunnalta, ja tämä prosessi saattaa vauhdittaa nuoren itsenäistymistä. Toisaalta tiedetään, että monet mielenterveyden häiriöt ilmaantuvat ensi kertaa nuoruusiässä ja että kotoa muutto voi myös altistaa niille. Näin ollen opintojen aloittaminen ja siihen liittyvät elämänmuutokset sisältävät sekä riskejä että mahdollisuuksia nuoren psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. (Kotisaari, Punnonen, Ågren & Viinamäki 2003, 1.) Tämän takia olisikin tärkeää, että opiskelijan oirehdinta huomattaisiin ajoissa, ja koska nuori viettää suurimman osan ajastaan koulussa, olisi myös koulun tehtävä puuttua ongelmiin jo varhain. Suomen lain mukaan peruskoululaisten sekä ammatillisissa oppilaitoksissa ja lukioissa opiskelevien koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon järjestävät kunnat. Tähän ei kuitenkaan ole täysin yhdenmukaista ohjetta, ja niinpä esimerkiksi ammattikorkeakoulujen opiskelijaterveydenhuolto on monessa kunnassa järjestetty puutteellisesti. Ammattikorkeakouluilla ei ole yhtä yhdenmukaista opiskelijaterveydenhuoltoa, kuten esim. yliopistoilla, joiden opiskelijoiden terveydenhuollosta vastaa ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö (YTHS), joka tarjoaa kattavat terveydenhuollon palvelut opiskelijoille. Tutkimuksen pääasiallisena tarkoituksena on saada tietoa opiskelijoille suunnattujen terveyspalveluiden saatavuudesta ja opiskelijoiden kokemasta avun tarpeesta, sekä siitä onko opiskelijoilla riittävästi tietoa opiskelupaikkakunnan heille tarjoamista terveydenhuollon palveluista. Tutkimuksessa pyritään kartoittamaan myös opiskelijoiden kokemia oireita. Toivottavasti tutkimus aiheuttaa keskustelua ammattikorkeakouluopiskelijoiden opiskelijaterveydenhuollon kehittämisestä ja sen keskittämisestä.

7 7 2 KESKEISET KÄSITTEET Tutkimukseni käsittelee erityisesti ammattikorkeakoulussa opiskelevien nuorten aikuisten fyysistä ja psyykkistä terveyttä, sekä heille suunnattuja terveyspalveluita. Keskeisiksi käsitteiksi tutkimuksessani nousevat terveys ja koettu terveys, oireilu, mielenterveys ja masennus, sekä syömishäiriöt. Nykypäivänä opiskelijoiden oireilu ja mielenterveydenongelmat ovat opiskelijaterveydenhuollossa suurin syy hoitoon hakeutumisesta. Tutkimuksessani kyseiset käsitteet ovat olleet olennainen lähtökohta laadittaessa kyselylomaketta. 2.1 Terveys ja koettu terveys Terveys on käsitteenä hyvin moninainen, sillä terveyskäsitykset ovat usein kulttuuri-, yhteisö- ja luokkasidonnaisia. Maailman terveysjärjestön (WHO) määritelmän mukaan terveys on täydellinen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila, eikä vain sairauden puutetta. Terveyden määritelmiin sisältyy erilaisia ulottuvuuksia. Näiden mukaan: 1) terveys on oireiden, sairauksien tai toimintakyvyn vajauksien puuttumista, 2) terveys on positiivisesti arvotettu psykologinen kokemus, 3) terveys on tasapaino yksilön ja ympäristön välillä, 4) terveys on henkilökohtaisiin tavoitteisiin pääsemistä ja ympäristön asettamista ja sosiaalisista vaatimuksista selviämistä tukeva voimavara ja 5) terveys on tiettyyn päämäärään pyrkivä toiminnallinen tai tehokkaan selviytymisen (coping) prosessi (Seedhouse 1989.) Lääketieteellisen määritelmän mukaan terveys määritellään sairauslähtöisesti; ihminen on terve, jos hänellä ei ole terveysmittareiden mukaan määriteltävissä olevaa sairautta. Sairauden määrittelyssä käytettyjä terveysmittareita ovat kemiallisten tai fysikaalisten mittausten tulokset, psykologiset testit tai potilaan oireet. Subjektiivinen terveys puolestaan tarkoittaa ihmisen omaa kokemusta terveydentilastaan. Lääketieteellinen ja subjektiivinen terveys voivat myös olla ristiriidassa keskenään. Yksilö voi tuntea itsensä terveeksi, vaikka perinteisten lääketieteellisten mittareiden mukaan sairaus olisikin ole-

8 8 massa. Ihmisen subjektiivinen kokemus terveydestä ja sairaudesta on merkittävä, sillä yksilön oma sairaudentunto on usein edellytys hoitoon hakeutumiselle, ja se voi vaikuttaa myös diagnoosin tekemiseen. (Bäckman 1987, ) Kokonaisvaltaiseen terveyteen kuuluu myös ihmisen kokema terveys. Koettu terveys voidaan määritellä tarkoittamaan terveydentilaa hyvin laaja- alaisessa ja yksilöllisessä, subjektiivisessa mielessä (Karisto, Lahelma & Rahkonen 1992, 201.) Voidaan myös sanoa, että koettu terveys jakautuu useisiin toisiaan täydentäviin lohkoihin. Koettuun terveyteen liittyvät muun muassa psyykkinen hyvinvointi, yhteenkuuluvuus, turvallisuuden tunne, elämänhallinta, elämänlaatu, sosiaalinen tuki ja erilaisten ympäristöjen kokeminen. (Pietilä 1994, 23.) Koetun terveyden väljyys voi aiheuttaa vaikeuksia saatujen tutkimustulosten tulkinnassa. Voidaankin kysyä, mikä merkitys saaduilla tiedoilla on, jos eri ihmiset mieltävät terveyden hyvin eri tavoin ja vastaukset riippuvat siitä, millaiseen yhteyteen yksilö vastauksensa sijoittaa. (Karisto ym. 1992, 201.) Koettua terveyttä käytetään kuitenkin paljon terveydentilan osoittimena. Se on kaikkein yksinkertaisin yksittäinen terveydentilan osoitin ja sitä koskevaa tietoa on helppo hankkia. (Blaxter 1990, 31.) Mittaria voidaan lääketieteen kannalta pitää epämääräisenä, mutta sen etuna on, että ihmisten omia, intuitiivisia tuntemuksia saadaan selville. (Karisto ym. 1992, 201.) Omassa tutkimuksessani selvitän opiskelijoiden terveyttä heidän oman kokemuksensa pohjalta. Koettu terveydentila kuvastaa tutkittavan mahdollista sairautta ja sen aiheuttamaa haittaa, mutta se myös antaa laajemman kuvan yksilön terveyden kokemuksesta. 2.2 Oireet Oireella tarkoitetaan yleiskielessä ennakoivaa merkkiä jostain kielteisestä. Subjektiivisia kokemuksia, jotka assosioituvat terveydentilaan ja erityisesti sen huononemiseen, kutsutaan myös oireiksi. Terveydentilaa voidaan kuvata ruumiin tai psyyken oireita kartoittamalla. (Abramson, Terespolsky, Brook ) Psyykkisiä oireita käytetään perusteena erilaisissa mielenterveyttä arvioivissa kyselyissä, joihin liittyy usein myös esimerkiksi

9 9 asenteita ja tunteita koskevia osioita. Tavallisimmin pyritään havaitsemaan ahdistus ja/tai masennus. (Bowling 1991, 12.) Sosiologisissa tutkimuksissa oireiden kokemiselle annetaan oma itsenäinen oikeutuksensa: oireet voivat liittyä sairaustiloihin, mutta niin ei tarvitse olla. Oireilua voidaan tarkastella myös omana terveydentilan ulottuvuutenaan. Tällöin oireilu kuvastaa yksilöiden elämänlaatua, henkistä ja ruumiillista hyvinvointia. (Bowling 1991, 8-11.) Psyykkinen oireilu kuvaa tunnepohjaista henkistä hyvinvointia, joka muodostaa koetun mielenterveyden tärkeän osan. (Warr 1987, ) Psyykkisten tunnetilojen kuten masennuksen tai väsymyksen kokeminen on hyvin subjektiivista. Objektiivisesti näitä psyykkisiä oireita ei välttämättä havaitakaan, ellei asianomainen itse niistä viesti. (Bradburn 1969, 6-7.) Omassa tutkimuksessani pyrin kartoittamaan opiskelijoiden subjektiivisesti kokemia niin psyykkisiä kuin fyysisiäkin oireita. Tarkoitus on vertailla tutkimuksessa ilmi tulleiden oireiden runsautta suhteessa terveyspalveluiden käyttöön. 2.3 Mielenterveys ja masennus Mielenterveys (mental health) voidaan nähdä psyykkisiä toimintoja ylläpitävänä voimavarana, jota kaiken aikaa sekä käytämme että keräämme ja jonka avulla ohjaamme elämäämme. Hyvän mielenterveyden tunnusmerkkejä ovat kyky ihmissuhteisiin, toisista välittäminen ja rakkaus, kyky ja halu vuorovaikutukseen ja henkilökohtaiseen tunneilmaisuun. Yhtä olennaista on kyky työntekoon, sosiaaliseen osallistumiseen ja asianmukaiseen oman edun valvontaan. Vaikeuksien kohdatessa työ niiden voittamiseksi, ahdistuksen riittävä hallinta, menetysten sietäminen ja valmius elämän muutoksiin ovat myös tärkeitä. (Lönnqvist, Heikkinen, Henriksson, Marttunen, Partonen 1999, ) Masentuneella mielialalla tarkoitetaan pysyvämmäksi muuttunutta masentunutta tunnevirettä. Ohimenevän tunteen sijasta on kysymys pitkäaikaisesta vireestä, joka voi kestää yhtäjaksoisesti päiviä, viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia. Masennuksen diagnostiset kriteerit ovat masentunut mieliala, mielihyvän menetys, uupumus, itseluottamuksen tai itsearvostuksen menetys, kohtuuton itsekritiikki tai perusteeton syyllisyydentunne, tois-

10 10 tuvat kuolemaan tai itsetuhoon liittyvät ajatukset tai itsetuhoinen käytös, päättämättömyyden tai keskittymiskyvyttömyyden tunne, psykomotorinen hidastuminen tai kiihtyneisyys, unihäiriö sekä ruokahalun ja painon muutos. Masennustilan diagnoosi edellyttää neljän edellä mainitun oireen esiintymistä yhtä aikaa ainakin kahden viikon ajan. Masennustilan diagnoosi ei välttämättä edellytä masentuneen mielialan esiintymistä, mikäli henkilö kärsii sekä jatkuvasta mielihyvän menetyksestä että uupumuksesta. (Lönnqvist ym.1999, ) Nuoruusiässä (12-18 v) masennusoireet ovat lähellä yleisiä masennusoireita. Kehityksen myötä endogeenisyyteen liittyvät oireet, kuten alakuloisuus, psykoottisen masennuksen kuva, itsemurhayritykset ja onnistuneet itsemurhat, näyttävät lisääntyvän. Joskus nuoruusiän masennusta on vaikea erottaa nuoruusiän kriisistä, minkä vuoksi masennus nuoruusiällä on usein alidiagnosoitu. Masennus voi puhjeta nuoruusiässä ensimmäistä kertaa, mutta se voi olla myös jatkoa lapsuusiän sairaudelle. Varsinkin viimeksi mainitussa tilanteessa nuori on selvästi muita aggressiivisempi, hänellä on runsaasti somaattisia oireita, enemmän ärtyvyyttä, toivottomuutta, itsemurha-ajatuksia, uniongelmia, huonoa koulumenestystä, itsetunnon heikkoutta ja tottelemattomuutta.(moilanen, Räsänen, Tamminen, Almqvist, Piha, tamminen 2004, 221.) YTHS:n vastaavan psykiatrin Hilpi Malisen mukaan opiskelijoiden masennustila on yleensä luonteeltaan vakava masennustila ja se ilmenee toimintakyvyn laskuna ja opiskelukykyä lamaavana. (Malinen, H. Suullinen tiedoksianto Kuopio). Omassa tutkimuksessani mielenterveys liittyy vahvasti psyykkisiin oireisiin. Masentuneisuudella tarkoitan työssäni mielialan mataluutta ja masennuksen tunnetta. 2.4 Anoreksia ja bulimia Syömishäiriöillä tarkoitetaan sellaisia tilanteita, joissa ruokaa ja ravinnonottoa käytetään tietoisesti muuhun tarkoitukseen kuin ravinnon tarpeen tyydyttämiseen. Ruoan ottamisella tai ottamattomuudella säädellään ulkonäköä ja kehon painoa. Näin ruoalla on ravintoarvosta riippumaton merkitys. Hilde Bruchin määritelmän mukaan ruoka on syö-

11 11 mishäiriöiselle nuorelle välikappale, jonka avulla hän voi välttää tiedostamattomia sisäisiä tai ulkoisia psykologisia ristiriitoja. Syömishäiriö on siis ratkaisu tiedostomattomaan ongelmaan. Ruoasta tulee nuoren mielen keskeinen kiinnostuksen kohde, ja siihen liittyvät rituaalit tarjoavat nuorelle mielen suojan. Koska häiriö toimii ongelman ratkaisuna ja mielen suojana, on siitä luopuminen nuorelle usein vaikeaa. (Moilanen 2004, 324) Syömishäiriöistä yleisimmät ovat laihuushäiriö (anorexia nerosa) ja Ahmimishäiriö (bulimia nervosa). Anoreksiaan sairastunut pelkää foobisesti lihovansa, kieltäytyy tavallisesta ruoasta ja kehittää itselleen rituaalimaiset ja niukat ruokailutavat, joista ei suostu luopumaan. Silti hänen ajatuksensa pyörivät ruoan ympärillä ja hän on intensiivisen kiinnostunut ravitsemuksesta. Anorektikko ei ole huolissaan kuihtumisestaan ja voi taudin edetessä lisääntyvästi kieltää väsymyksen ja vaikuttaa aliravitsemukseensa nähden toiminnoissaan yllättävän hyväkuntoiselta. Hän voi myös liikkua ylen määrin. Anoreksiaan kuuluu hormonaaliset häiriöt, kuten kuukautisten poisjääminen, koko aineenvaihdunta hidastuu ja elimistöstä häviää kaikki vararavintolähteet. Jotta anoreksia voidaan diagnosoida, tulee ruumiin painon olla vähintään 15 % alle pituuden mukaisen keskipainon tai painoindeksin korkeintaan 17,5. (Achté 1996, 186.) Bulimiasta (bulimia nervosa) kärsivällä on toistuvia ylensyömisjaksoja (vähintään kahdesti viikossa ainakin kolmen kuukauden ajan), jolloin hän nauttii suuria ruokamääriä lyhyessä ajassa. Bulimiasta kärsivän ajattelua hallitsee syöminen ja voimakas halu tai pakonomainen tarve syödä. Sairaudelle tyypillistä on, että sairastunut pyrkii estämään ruuan lihottavat vaikutukset. Usein hän käyttää jotakin tai joitakin seuraavista tavoista: itse aikaan saatu oksentelu, ulostuslääkkeiden väärinkäyttö, ajoittainen syömättömyys, ruokahalua hillitsevien lääkkeiden, kilpirauhaslääkkeiden tai nesteenpoistolääkkeiden väärinkäyttö. Useimmat bulimiaa sairastavat ovat normaalipainoisia, mutta heidän painonsa voi vaihdella taudin oireiden mukaan runsaasti. Heillä on vain vähän ulkoisia merkkejä sairaudestaan. Sylkirauhasten suureneminen, hammaseroosio, turvotus, epämääräiset vatsavaivat, pahoinvointi ja menstruaatiohäiriöt ovat tavallisia. (Achté 1996, 189.) Omassa tutkimuksessa käsittelen yleisimpien syömishäiriöiden, anoreksian ja bulimian yleisyyttä opiskelijoiden keskuudessa. En pyri diagnosoimaan syömishäiriöitä, vaan pyrin tuomaan esille mahdollisia syömishäiriöihin viittaavia oireita.

12 12 3 NUORET AIKUISET 3.1 Varhaisaikuisuus Varhaisaikuisuudessa (n.22-35v.) yleensä valmistaudutaan ammattiin, siirrytään työelämään, solmitaan kokeilujen jälkeen parisuhde ja hankitaan lapsia. Psykologisesti nämä muutokset merkitsevät uuden vastuun ottamista omasta elämästä. Aikuisuudessa minän kehitys saa uusia muotoja. Se ei etene enää selkeinä alavaiheina, vaan yleensä minuuden asteittain kasautuvina muutoksina. Myös kehityksen yksilöllisyys sumentaa siitä saatavaa kuvaa: joku siirtyy koulusta suoraan työmaailmaan ja vakiinnuttaa elämän omiin uomiinsa, toinen aloittaa vaativat opinnot ja lykkää muita valintojaan vuosilla eteenpäin. Samoin kehityksen ulkoiset puitteet vaihtelevat suuresti: maaseudulla ja kaupungissa varttuvat ja elävät yksilöt kohtaavat maailman hyvin erilaisena. Lisäksi se, että valtaosalla aikuisista on kuitenkin suhteellisen koostunut kokonaisminä, vähentää heidän kehityksensä dramatiikkaa. Siksi minän spesifejä muutoksia on vaikea seurata aikuisiässä samalla tarkkuudella ja yleispätevyydellä kuin lapsuudessa ja nuoruudessa. (Vuorinen 1997, ) On myös hyvä muistaa se lähtökohta, että ihmisen psyykkinen kuva itsestään vastaa hyvin merkittävässä mielessä hänen minäänsä ja minuuttaan. Toistaiseksi minän kehitys onkin ollut tämän kuvan jatkuvaa muuttumista. Aikuisen minän kehitys on tässäkin suhteessa tasaista: aikuisuuden huippuhetkiä ja poikkeustilanteita lukuun ottamatta kuva itsestä säilyttää sen aikana perusrakenteensa. (Vuorinen 1997, ) 3.2 Ammattikorkeakoulussa opiskelu nuoren elämänvaiheena Suomessa on 31 ammattikorkeakoulua, joista 29 on opetusministeriön alaisia. Ammattikorkeakoulututkintoon tai ammattikorkeakoulun jatkotutkintoon johtavassa koulutuksessa opiskeli yhteensä syksyllä opiskelijaa, joista on aikuisopiskelijoita tutkintoon johtavassa koulutuksessa. Vuosittain opintonsa aloittaa keskimäärin henkilöä. Ammattikorkeakoulut ovat kuntien, kuntayhtymien, kunnallisten tai yksityisten osakeyhtiöiden tai säätiöiden ylläpitämiä. (Tilastokeskus 2004.)

13 13 Ammattikorkeakouluopinnot tarjoavat käytännönläheisen korkeakoulututkinnon, joka vastaa työelämän tarpeita. Ammattikorkeakoulussa opiskelija saa sekä teoreettiset tiedot että käytännön ammattitaidon valitsemaltaan alalta. Pyrkimyksenä on ollut luoda oppimisympäristöstä avoin, työelämälähtöinen, projektikeskeinen, moniammatillinen ja modernia teknologiaa hyödyntävä. (Nummenmaa 2002). Opiskelu ammattikorkeakoulussa on entistäkin enemmän opiskelijalähtöisempää. Suurin osa opiskelusta toteutuu ryhmätehtävien muodossa tai itsenäisesti työskennellen. Opiskelu on myös siirtynyt entistä enemmän luokkahuoneista koulun ulkopuolelle. Ammattikorkeakoulussa painotetaan itseohjautumista, opiskelijan täytyy itse olla aktiivinen ja motivoitunut tiedon etsintään. Ongelmana voidaankin pitää opiskelun ohjauksen riittämättömyyttä. Opiskelijan ohjausta, motivoimista, selkeää ohjeistamista ja rakentavan palautteen antamista ei pitäisi unohtaa. Muuten vaarana on tehtävien kasautuminen ja tätä kautta opiskelijan ylikuormittuminen, mikä pahimmassa tapauksessa johtaa opintojen lamaantumiseen tai jopa opiskelijan syrjäytymiseen kouluyhteisöstä. Ammattikorkeakouluopiskelu käy työstä. Harvalla opiskelijalla elämäntilanteeseen kuuluu vain opiskelu, ja voidaankin sanoa, että opiskelijat joutuvat elämään ja toimimaan muuttuvan elämäntilanteen mahdollistamissa rajoissa. Opiskelijoiden elämäntilanteenperusrakenteet koostuvat asumisesta, ihmissuhteista, ajankäytöstä, taloudellisesta tilanteesta ja uravalinnasta. Nämä yhdessä muodostavat elämäntilanteen, jossa opiskelijan odotetaan suoriutuvan opiskelustaan. Muuttuva elämäntilanne, kuten muutto opiskelupaikkakunnalle ja sosiaalisten suhteiden muutokset, opiskelun raskaus, vaatimukset ja paineet voivat helpostikin aiheuttaa stressiä. Vaikeuksien ilmetessä opiskelijan reaktioon vaikuttaa se, miten hän asian kokee. Tähän taas vaikuttavat hänen aikaisemmat kokemuksensa, sen hetkinen terveydentila ja persoona. Kriisistä selviytyminen vaatii aina psyykkisiä voimavaroja ja sosiaalista tukea Opiskelijan yksi tärkeimmistä huolenaiheista on toimeentulo. Opintotuen pienuuden vuoksi opiskelijalla voi olla jatkuva epävarmuus toimeentulosta. Tämä voi osaltaan vaikuttaa opintojen kulkuun tai jopa keskeyttää opiskelun. Monet opiskelijat joutuvat myös käymään opiskelun ohessa töissä. Opiskeluaika on useimmiten myös seurusteluaikaa, tällöin esimerkiksi suhteen kariutuminen on kipeä asia, joka voi vaikuttaa negatiivisesti opiskeluun. Opiskelujen loppuvaiheessa opiskelijaa saattaa huolestuttaa työpaikan saa-

14 14 minen ja työelämään siirtyminen. Nykypäivänä niin opiskelu kuin työelämäkin vaatii oman osansa ihmisen ajasta ja voimavaroista. Ihmisen jaksaminen on paljolti kiinni siitä, miten paljon hän itsestään joutuu tai suostuu antamaan. Yhteiskunnallisten tilanteiden muuttuessa ei omaa alaa vastaavan työpaikan saaminen koulun jälkeen ole enää itsestään selvä asia. Tänä päivänä vaatimukset työpaikan saamiseksi ovat kovat. Tähän oman osansa tuo kova kilpailu työpaikoista. 4 OPISKELIJATERVEYDENHUOLTO 4.1 Kansanterveyslaki Suomessa terveydenhuolto perustuu kansanterveyslakiin, joten myös opiskelijaterveydenhuolto on lakisääteinen. Opiskelijaterveydenhuollon tavoitteena on opiskelijan terveyden tukeminen ja edistäminen. Kansanterveyslaki ei määrittele kunnan järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvien palvelujen yksityiskohtaista sisältöä ja laajuutta. (Hämäläinen, Kolimaa & Peltonen, 2002.) Kansanterveyslain 14 1 momentin kohdan 5 mukaan kunnan tulee kansanterveystyöhön kuuluvana tehtävänä ylläpitää kouluterveydenhuoltoa. Tähän luetaan kunnassa sijaitsevien perusopetusta ja lukiokoulutusta antavien koulujen ja oppilaitosten terveydellisten olojen valvonta sekä niiden oppilaiden ja opiskelijoiden terveydenhoito sekä terveydentilan toteamista varten tarpeellinen erikoistutkimus, niin kuin viimeksi mainitusta asetuksella tarkemmin säädetään. Kansanterveyslain 14 1 momentin kohdan 6 mukaan osana kansanterveystyötä kunnan tulee ylläpitää kunnan alueella sijaitsevien asetuksessa säädettävää muuta kuin 5 kohdassa tarkoitettua koulutusta järjestävien oppilaitosten opiskelijoille näiden kotipaikasta riippumatta opiskelijaterveydenhuoltoa, johon luetaan oppilaitosten terveydellisten olojen valvonta, opiskelijan terveydenhoito ja sairaanhoito sekä hammashuolto; yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden terveydenhoito ja sairaanhoito sekä hammashuolto; yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden terveydenhoito ja sairaanhoito sekä hammashuolto voidaan kuitenkin kunnan suostumuksella järjestää

15 15 myös muutoin sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymällä tavalla. (Kansanterveyslaki.) 4.2 Terveydenhuolto ammattikorkeakouluissa Ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuolto, johon luetaan opiskelijan terveydenhuolto, sairaanhoito ja hammashuolto, on kansanterveyslain nojalla kuntien lakisäänteinen tehtävä. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden hyvinvointi tutkimus kuitenkin osoittaa, että monilla paikkakunnilla opiskelijoille suunnattu terveydenhuolto on puutteellisesti järjestetty. Käytännössä kuntien välillä on suuria eroja palveluissa, maksuissa ja opiskelijoiden kohtelussa. Palveluiden saatavuus ja vastaanotolle pääsy vaihtelee paljon ja asettaa näin eri kuntien opiskelijat eriarvoiseen asemaan. Mikäli opiskelija ei ole kirjoilla opiskelukunnassaan voi hänellä olla vaikeuksia saada lainmukaista hoitoa. Joillakin paikkakunnilla opiskelijat, joiden virallinen kotikunta on jokin muu kuin opiskelupaikkakunta, on lähetetty saamaan hoitoa viralliseen kotikuntaansa. Myös erikoissairaanhoitoon liittyvissä kysymyksissä on ollut epäselvyyksiä ja lain rikkomisia. Tässä suhteessa ammattikorkeakouluopiskelijat ovat heikommassa asemassa kuin yliopisto- opiskelijat. Ammattikorkeakoulujen opiskelijaterveydenhuollon tavoitteista, sisällöstä ja järjestämisestä ei ole vielä valtakunnallisia suosituksia. Alueilla, joissa palvelut on selkeämmin keskitetty yhteen paikkaan, erilleen normaalista terveyskeskusten toiminnasta, ollaan tyytyväisempiä palveluihin. Siltikin esimerkiksi opiskelijaterveydenhuoltoon varatun henkilökunnan vähäinen määrä saattaa hankaloittaa ja hidastaa vastaanotolle pääsemistä. Jatkossa kuntien tulisikin keskittyä palvelujärjestelmän selkeyttämiseen ja monin osin palveluiden määrän lisäämiseen. Erityisesti hammashuollon palvelut sekä yleis- ja erikoislääkäripalvelut osoittautuivat olevan tällä hetkellä riittämättömät. Hyvä ratkaisumalli näyttäisi olevan keskitetyn opiskelijaterveydenhuollon järjestäminen, jota muutamissa kunnissa jo suunnitellaan. Tutkimustulosten perusteella ammattikorkeakouluopiskelijoiden tietämys palveluista on monilta osin heikkoa tasoa. Ammattikorkeakoulujen tulisikin jatkossa lisätä terveydenhuollon palveluista tiedottamista, jotteivät terveydenhuoltopalvelut jää opiskelijoilta tavoittamatta heikon tietämyksen takia. (Erola 2004).

16 16 Ammattikorkeakoulujen opiskelijaterveydenhuoltoa ollaan kehittämässä. Sosiaali- ja terveysministeriön perustama opiskelijaterveydenhuollon työryhmä oli esittelemässä Tampereen ammattikorkeakoulussa suosituksia ammattikorkeakoulujen opiskelijaterveydenhuollon kehittämisestä. 4.3 Opiskelijaterveydenhuollon palvelut Pieksämäen yksikössä Diakonia- ammattikorkeakoulussa Pieksämäen yksikössä opiskelijaterveydenhuoltoon kuuluu terveydenhoitaja. Terveydenhoitaja on 5 vrk. opiskelijoiden tavoitettavissa puhelimitse ja 2½ päivää läsnä koulun vieressä olevassa toimipaikassaan. Terveydenhoitajan toimenkuvaan kuuluu ensiapu sairastuessa, sairaslomatodistukset, ajanvaraus päivystävälle lääkärille tarvittaessa, ohjaus terveyden- ja sairaan hoidossa, rokotukset, henkilökohtaiset keskustelut ja terveystarkastukset tarvittaessa. Terveydenhoitajan palvelut ovat maksuttomia opiskelijoille. Pieksämäen kuntayhtymän terveyskeskus ei tarjoa opiskelijoille erikseen opiskelijaterveydenhuoltoa. Terveyskeskuksessa on päivystävä solu, joka ottaa vastaan akuuteissa tilanteissa myös ulkokuntalaisia. Hammashuolto toimii terveyskeskuksessa, jossa ulkokuntalaiset saavat ensiavun tarvittaessa, muuten hoito ensisijaisesti kotikunnissa. Palvelu on maksullinen yli 18- vuotta täyttäneille. Psykiatrian poliklinikka toimii pääsääntöisesti samalla periaatteella, eli akuutit asiakkaat ohjataan hoitajapäivystykseen. Pitempiaikaiseen psykiatriseen hoitoon ulkokuntalainen tarvitsee maksusitoumuksen kotikunnasta. Koululla on oma lääkäri, mutta hän ei ole koululla fyysisesti läsnä, mutta esim. reseptit hän kirjoittaa. Oppilashuoltotyöryhmällä tarkoitetaan palvelukokonaisuutta, jolla vastataan oppilaiden tuen ja ohjauksen tarpeeseen koulunkäyntiin, kehitykseen ja erilaisiin ongelmiin liittyvissä asioissa. Oppilashuoltoryhmä on koulussa toimiva moniammatillinen työryhmä (Hämäläinen ym.2002). Pieksämäen yksikössä oppilastyöryhmään kuuluvat opintoohjaaja, rehtori, kuraattori ja terveydenhoitaja.

17 17 5 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET 5.1 Mielenterveysongelmat nuorilla aikuisilla Terhi Aalto-Setälän tutkimus (Depressive Disorders among young people 2002) käsitteli nuorten aikuisten vuotiaiden psyykkistä oireilua, päihteiden käyttöä ja mielenterveyshäiriöiden, erityisesti masennuksen yleisyyttä. Lisäksi tutkimuksessa on tutkittu mielenterveyspalveluiden tarvetta sekä käyttöä kyseisessä ikäryhmässä. Tutkimuksen perusvaihe toteutettiin kyselylomakkein helsinkiläisille ja jyväskyläläisille nuorille, joita seurattiin viiden vuoden ajan. Kyselytutkimuksen otos oli 706. Kyselytieto saatiin 652 nuorelta aikuiselta, joista 245 haastateltiin strukturoidulla diagnostisella haastattelulla. Tutkimuksessa todettiin jokin ajankohtainen mielenterveyden häiriö noin joka neljännellä nuorella. Yleisimmät häiriöt olivat depressiot (11 %), ahdistuneisuushäiriöt (7 %) ja päihdehäiriöt (6 %). Merkittävä toimintakyvyn lasku todettiin noin puolessa kaikista mielenterveyshäiriöistä. Tutkimuksessa käy ilmi, että nuorilla on mielenterveyshäiriöitä kaksi kertaa enemmän kuin lapsilla ja jotakuinkin yhtä paljon kuin aikuisilla. Erityisesti mielialahäiriöt yleistyvät nuoruusvuosina. Niiden esiintyvyys on suurimmillaan myöhäisnuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa. Masennustiloilla on myös huomattava kansantaloudellinen merkitys ja ne vaarantavat monin tavoin nuoruusiän suotuisaa psyykkistä kehitystä sekä siirtymävaihetta aikuisuuteen. Naisilla ilmeni mielenterveyshäiriöitä miehiä useammin, lukuun ottamatta alkoholin väärinkäyttöä ja persoonallisuushäiriöitä. Tutkimuksessa todettiin, että nuorten aikuisten mielenterveyshäiriöt ovat vahvasti alihoidettuja: kolmannes kaikista tutkittavista, joilla todettiin jokin ajankohtainen mielenterveyden häiriö, ja joka toinen masentuneista oli ollut kyseisen häiriöjakson aikana yhteydessä mielenterveyspalveluihin. Tutkimushetkellä hoidon parissa oli heistä alle viidennes. Naisilla oli aiempia hoitokontakteja ja koettua hoidon tarvetta miehiä enemmän, mutta masennusjakson aikaisia hoitokontakteja naiset ja miehet ilmoittivat yhtä usein.

18 18 Tutkimuksessa osoitettiin myös nuoruuden masennusoireiden huomattava ennustemerkitys varhaisaikuisuuden mielenterveydelle. Niillä, joilla lukiovaiheessa ilmeni pitkäaikaisia tai toistuvia masennusoireita, todettiin nuorina aikuisina muita useammin mielenterveyshäiriöitä, erityisesti masennusta, samanaikaissairastamista, huonoa toimintakykyä sekä alkoholiongelmia. 5.2 Opiskelijoiden koettu terveydentila ja hyvinvointi Ketolan (2002) tutkimuksen (Stadian opiskelijoiden terveystutkimus) tarkoitus oli kartoittaa Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian opiskelijoiden terveydentilaa. Kohderyhmänä olivat ensimmäisen ja kolmannen vuoden opiskelijat. Kyselyllä kartoitettiin samalla hyvinvointia, vapaa-aikaa, sosiaalisia suhteita, liikunnan merkitystä sekä Stadian tarjoamien opiskelijapalveluiden tarvetta saatavuutta. Tutkimus oli survey-tutkimus. Kyselylomake sisälsi 63 kysymystä, joista suurin osa oli strukturoituja kysymyksiä. Strukturoitujen kysymysten lisäksi kyselylomakkeen loppuosassa oli avoin tila, johon vastaaja pystyi kertomaan vapaasti oman mielipiteensä kyselystä, terveydenhuollosta tai opintojen ohjauksesta yleensä. Tuloksien mukaan naisista n.33 % kärsi jonkinasteisista psyykkisistä ongelmista, kun taas miehillä vastaava luku oli 18,4 %. Masentuneisuutta naisista viikoittain koki 10,2 % ja miehistä 7,7 %. Stressiä tutkimuksen mukaan koki yli viidesosa (22 %) vastanneista. Alkoholia kerran viikossa vastaajista käytti naisista 13 % ja miehistä 22 %. Tutkimuksen mukaan naisopiskelijoista suurempi osa kokee terveydentilansa paremmaksi kuin miesopiskelijat, mutta naisopiskelijat kärsivät väsymyksestä ja voimattomuudesta, niska- ja hartiavaivoista sekä psyykkisistä vaivoista miehiä enemmän. 5.3 Opiskelijoiden oireilu Kristina Kuntun tutkimuksessa (Oireilevan opiskelijan viesti, Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2000) keskityttiin tutkimaan opiskelijoille tyypillisiä terveysongelmia. Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla turkulaisten yliopisto-opiskelijoiden ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveyttä, terveyskäyttäytymistä, sosiaalisia suhteita sekä eräitä muita hyvinvointiin vaikuttavia asioita, jotka liittyivät opiskeluun, työssäkäyntiin ja taloudelliseen tilanteeseen. Tutkimus toteutettiin kyselylomakkeilla. Tutki-

19 19 muksen mukaan ammattikorkeakoulun opiskelijat olivat hieman yleisemmin ylipainoisia kuin yliopistossa opiskelevat. Yliopistoissa opiskelevilla naisilla oli harvemmin ns. yleisoireita (päänsärky, huimaus, väsymys). Vähän oireilevia oli 61 %, väliryhmään kuuluvia 33 % ja runsaasti oireilevia 6 %, vastaavat osuudet ammattikorkeakoululaisilla olivat 49 %, 37 %, 14 %. Tuki - ja liikuntaelin-, vatsa- ja hengitysoireet, suun ja hampaiden oireet sekä psyykkisten oireiden välillä ei ollut merkittäviä eroja. 5.4 Opiskelijoiden hyvinvointi Erolan tutkimuksen (Ammattikorkeakouluopiskelijoiden hyvinvointi 2004) tavoitteena oli tutkia ammattikorkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnin, terveyden ja opiskelijaterveydenhuollon palveluiden nykytilaa ja kehittämistarpeita. Tutkimukseen osallistui yhteensä 3674 opiskelijaa ympäri suomea olevista ammattikorkeakouluista. Tutkimukseen osallistuneista 83 % ilmoitti terveydentilansa hyväksi tai melko hyväksi ja vain noin 3 % melko huonoksi tai huonoksi. Tavallisimpia opiskelijoiden oireita ovat niska- ja hartiakivut, joista päivittäin kärsii 13 % opiskelijoista. Myös nuha ja nenän tukkoisuus, päänsäryt ja väsymys ovat tavallisia oireita. Reilut 55 % liikkuu useita kertoja viikossa niin, että ainakin lievästi hengästyy ja hikoilee. Vajaat 7 % liikkuu näin päivittäin ja vajaat 8 % ei harrasta liikuntaa lainkaan. Keskimäärin liikuntaa harrastetaan neljä tuntia viikossa. Reilut 62 % ei tupakoi/käytä nuuskaa lainkaan, mutta 22 % tupakoi päivittäin. Miesten tupakointi on naisten tupakointia yleisempää. Opiskelijoiden alkoholin käyttö painottuu kuukausittaiseen käyttöön, 7 % ei käytä alkoholia lainkaan ja vajaat 7 % käyttää alkoholia useita kertoja viikossa. Tutkimuksessa käy ilmi, että suuri osa opiskelijoista käyttää terveydenhuoltopalveluita erittäin vähän. Tulosten mukaan ammattikorkeakouluopiskelijat käyttävät eniten terveydenhoitajan, yleislääkärin ja hammaslääkärin palveluja. Tavallisimmin terveydenhoitajan vastaanotto on oman ammattikorkeakoulun tiloissa ja lääkärinvastaanottotilat terveyskeskuksessa. Vastaanottoaikojen määrä ja vastaanotolle pääseminen kuitenkin vaihtelee huomattavasti. Noin 37 % opiskelijoista piti terveydenhoitajan vastaanotolle pääsyä helppona, mutta vain 14 % piti yleislääkärinvastaanotolle pääsyä helppona. Vastanneista 18 % ei ollut päässyt halutessaan lääkärin- ja vajaat 7 % terveydenhoitajan vastaan-

20 20 otolle. Keskimäärin terveydenhoitajan vastaanotolle pääsyä odotettiin 1,6 päivää ja lääkärin vastaanotolle pääsyä 6,7 päivää. Selkeästi tärkeimpänä palveluiden kehittämiskohteena opiskelijat pitivät hammashuollon palveluiden lisäämistä. Puolet tutkimukseen osallistuneista oli käyttänyt yksityisen sektorin terveydenhuollon palveluita opiskeluidensa aikana ainakin kerran. 5.5 Yhteenveto tutkimuksista Tutkimuksissa (Kunttu 2000, Erola 2004) käy ilmi, että mielenterveysongelmat, etenkin masennus ja muut psyykkiset ongelmat ovat yleistymässä varsinkin myöhäisnuorilla ja varhaisaikuisilla. Naisilla ilmeni niin psykologisia ongelmia kuin fyysistäkin oireilua miehiä enemmän. Voidaanko todeta, että miehet oireilevat naisia vähemmän? Luulen, että naisilla on muodostunut kosketus omaan kehoonsa jo varhain ja näin ollen naiset pystyvät ilmaisemaan helpommin kokemaansa ruumiin vaivaa. Naisille on ominaisempaa puhua ja pohtia ongelmiaan. Tämä käy myös ilmi naisten innokkuudesta vastata terveyskyselyihin miehiä innokkaammin. Eniten opiskelijat kärsivät niska- ja hartian seudun säryistä, väsymyksestä, päänsärystä sekä nuhasta ja nenän tukkoisuudesta. Aalto- Setälän (2002) tutkimuksesta tuli ilmi, että nuoruudessa alkavalla masennusoireilulla on merkittävä yhteys varhaisaikuisuuden mielenterveyshäiriöihin, etenkin masennukselle. YTHS:n vastaavan psykiatrin mukaan varhaisaikuisuus on myös riittämättömien psyykkisten rakenteiden esille tulon aikaa, jonka vuoksi nuoret opiskelijat vakavalle masennustilalle. (Malinen, H Suullinen tiedoksianto Kuopio). Tähän syynä voikin olla nuorten mielenterveysongelmien varhaisen diagnosoinnin ja hoidon puute. Jos mielenterveysongelmat havaittaisiin tarpeeksi ajoissa ja nuorelle saataisiin aloitettua varhain oikeanlainen hoito, säästettäisiin näin yksilön kärsimystä ja yhteiskunnan varoja. Terveyspalveluita opiskelijat käyttävät tulosten mukaan melko vähän. Tämä sinänsä ei ole yllätys, sillä kyse on nuorista tai varhaisaikuisista, joilla ei vielä perussairauksia suuremmin ilmene. Eniten käytetään terveydenhoitajan, yleislääkärin ja hammaslääkärin palveluja. Terveydenhoitajan palveluja todennäköisesti käytetään eniten sen vuoksi, että ne ovat yleensä lähellä koulua. Ammattikorkeakouluilla ei ole yhtä keskitettyä opiskeli-

21 21 jaterveydenhuoltoa kuin yliopistoilla, joilla terveydenhoitojärjestelmä on kattavasti rakennettu. 6 TUTKIMUKSEN SUORITTAMINEN 6.1 Tutkimusongelmat 1. Millaisia fyysisiä ja psyykkisiä oireita opiskelijat ovat kokeneet? 2. Mitä terveyspalveluita he käyttävät ja kuinka paljon? 3. Ovatko he saaneet riittävästä tietoa opiskelupaikkakuntansa terveydenhuollon palveluista? 6.2 Tutkimusmenetelmä Tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen. Suunnitelmallista kyselytutkimusta kutsutaan myös survey-tutkimukseksi. Kvantitatiivisen (tilastollisen) tutkimuksen avulla selvitetään lukumääriin ja prosenttiosuuksiin liittyviä kysymyksiä sekä eri asioiden välisiä riippuvuuksia tai tutkittavassa ilmiössä tapahtuneita muutoksia. Se edellyttää riittävän suurta ja edustavaa otosta (Heikkilä 1999, 15). Valitsin kyseisen menetelmän, sillä se soveltui parhaiten antamaan vastauksia tutkimusongelmiini. Otanta oli melko suuri, ja halusin tiedot nopeasti, joten esimerkiksi haastattelu olisi ollut liian työlästä. Toisaalta Internetissä toteutettuun kyselyyn otanta olisi ollut liian pieni mahdollisen suuremman kadon vuoksi. Kvantitatiivista tutkimusta arvostellaan usein pinnallisuudesta, koska tutkija ei siinä pääse riittävän syvälle tutkittavien maailmaan. Tällöin on vaara, että hän tekee vääriä tulkintoja tuloksistaan, varsinkin jos tutkimuskohde on tutkijalle outo. (Heikkilä. 1999). Itse tutustuin aiheeseeni lukemalla siihen liittyviä tutkimuksia sekä keskustelemalla alan asiantuntijoiden kanssa. Lisäksi kävin Tampereella Opiskelijaterveydenhuollon ensimmäisellä valtakunnallisella koulutuspäivällä.

22 Aineiston keruu ja analysointi Kysely suoritettiin Diakonia-ammattikorkeakoulun/ Pieksämäen yksikössä. Ennen tutkimuksen aloittamista minun täytyi hakea tutkimuslupa yksikön johtajalta Inkeri Nousiaiselta (liite 1). Kyselyyn osallistui 53 kolmannen vuoden sosiaali- ja terveysalan opiskelijaa. Valitsin kohderyhmäksi kolmannen vuoden opiskelijoita, sillä he todennäköisesti olivat käyttäneet jo terveydenhuollon palveluita. Toteutin kyselyn (liite 2) viemällä lomakkeet itse ensimmäiselle ryhmälle ja kertomalla tutkimuksesta. Lomakkeiden mukana oli myös saatekirje. Toiselle ryhmälle kyselylomakkeet toimitti vastaava opettaja. Molemmilla kerroilla lomakkeet jaettiin oppitunnin loputtua. Valtaosa opiskelijoista oli naisia, joten katsoin parhaaksi olla erottelematta vastaajia sukupuolen mukaan. Tuloksissa ei myöskään tule näkymään erikseen opiskelulinja, sillä tutkimus käsittelee yleisesti ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveyttä ja heidän käyttämiään terveyspalveluita. Kysymykset kyselylomakkeessa laadin käyttämällä apuna aikaisempia opiskelijatutkimuksia. (Kunttu ym ; Erola 2004). Kyselylomake muodostui strukturoiduista kysymyksistä. Tällä tavoin pyrin välttämään vastaajalle mahdollisesti syntyvää tulkinnanvaraisuutta, sekä helpottamaan vastausten käsittelyä, analysointia ja vertailua. Vastausvaihtoehdot on pyritty tekemään selkeiksi ja toisensa poissulkeviksi. Pyrin tekemään kysymyksistä lyhyitä sekä asettelemaan ne selkeästi aihealueittain. Strukturoidut kysymykset ovat tarkoituksenmukaisia silloin, kun mahdolliset, selvästi rajatut vastausvaihtoehdot tiedetään etukäteen ja kun niitä on rajoitetusti. Suljettujen kysymysten tarkoituksena on vastausten käsittelyn yksinkertaistamisen lisäksi myös tiettyjen virheiden torjunta. Kaikki vastaajat eivät ole kielellisesti lahjakkaita, eivätkä osaa itse muotoilla vastauksiaan, jotkut vastaajat puolestaan pyrkivät välttämään esimerkiksi arvostelevia vastauksia. Kun vastaajille tarjotaan vaihtoehtoja, vastaaminen ei esty kielellisten ongelmien takia ja myös moittivia tai arvostelevia vastauksia on helpompi antaa. (Heikkilä 1998, ) Lomakkeen ensimmäiset kysymykset käsittelivät taustatietoja (kysymykset 1-2), Toisena (kysymykset 3-9) kysyttiin koetusta terveydentilasta ja ajankohtaisesta ongelmasta, syömishäiriöistä. Mukana oli myös pituus ja paino, jotka saatiin tutkittavien oman il-

23 23 moituksen perusteella. Näistä muodostui painoindeksi (body mass index, BMI), joka saadaan jakamalla paino pituuden neliöllä. Saadut painoindeksit luokiteltiin kuuteen luokkaan huomioiden yleisessä käytössä olevat painorajat. Kolmannessa osiossa kartoitettiin fyysisiä oireita (kysymys 10). Kysymykset on laadittu mahdollisimman monipuolisiksi kattamaan eri lääketieteen aloja. Neljäs osio koostui psyykkisten häiriöiden arviointiin kehitetystä GHQ-12 (General Health Questionnaire)-mittaristosta (liite 3) (Goldberg ja Williams 1988). Mittaristo on kehitetty kartoittamaan ensisijaisesti masennus- ja ahdistusoireita väestössä. Kyselylomakkeessa GHQ 12 seula muodostuu kysymyksistä Tuloksissa esitetään seulaan kiinni jääneiden jakaumat. Raja-arvoina käytettiin 4:ää siten, että jos oli vastannut 4:ään tai useampaan kysymykseen vaihtoehdoilla 3 tai 4 ( huonompi kuin tavallista tai paljon huonompi kuin tavallista ), se osoitti psykologisten ongelmien olemassa oloa. Kyseisessä GHQ- mittaristossa voidaan käyttää useampiakin tulkintatapoja, mutta valitsin tämän, koska sitä on käytetty aiemminkin esimerkiksi Kuntun Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2000 tutkimuksessa. Kyselylomakkeen viimeinen laaja osio (kysymykset 22-30) käsitteli terveyspalveluita. Kyselyyn vastasi 48 opiskelijaa. Kolme lomakkeista palautui tyhjänä ja kahta lomakkeista en voinut ottaa tutkimukseen mukaan joko puutteellisten vastausten tai väärin ymmärrettyjen kysymysten vuoksi. Vastausprosentti oli 91. Tutkimuksen aineisto on analysoitu SPSS-ohjelman (Statistical Paggage for Social Sciences, version 11.0) avulla. 7 TUTKIMUSTULOKSET 7.1 Tutkimukseen osallistuneiden taustatiedot Kyselyyn vastasi 48 opiskelijaa. Valtaosa (83 %) vastanneista oli naisia ja ikäjakauma painottui välille v. Vastaajien suurin ikäluokka oli vuotiaat, toisena oli vuotiaat. Vastaajista kolmanneksi suurin ikäryhmä oli vuotiaat ja neljäntenä oli yli 40-vuotiaat. (Kuvio 1)

24 24 13 % 2 % 10 % 20-25v 26-30v 31-40v yli 40v 75 % KUVIO 1. Vastaajien ikäjakauma % 7.2 Fyysiset oireet joita opiskelijat ovat kokeneet Opiskelijoiden koettu terveys Tutkimukseen osallistuneista opiskelijoista yli puolet koki kyselyhetkellä terveydentilansa hyväksi. Melko hyväksi kokivat terveydentilansa vajaa kolmannes ja keskitasoiseksi noin joka viides. Vastaajista terveydentilaansa melko huonoksi tai huonoksi ei arvioinut kukaan. (Kuvio 2) 17 % 27 % 56 % Hyvä Melko hyvä keskitasoinen KUVIO 2. Vastaajien koettu terveydentila %

25 Opiskelijoiden paino, laihduttaminen ja syömishäiriöt Painoindeksillä BMI luokiteltiin vastaajat sen mukaan, ovatko he alipainoisia, normaalipainoisia vai lievästi / merkittävästi ylipainoisia. Vastaajista normaalipainoisia (BMI ) oli reilu puolet. Alipainoisia (BMI 18.4 tai alle) vastaajista oli noin joka kahdeskymmenes. BMI oli hiukan koholla (BMI 25 30) kolmanneksella vastaajista. Merkittävästi ylipainoisia (BMI )oli joka kymmenes. Vastaajien oma mielipide painostaan poikkesi BMI:stä jonkin verran. Oman käsityksensä mukaan vastanneista 42 % koki olevansa normaalipainoisia. Paljon ylipainoisia koki olevansa 4 %. (Kuvio 3) 9 % 4 % 28 % 59 % alipainoinen normaalipainoinen lievästi ylipainoinen merkittävästi ylipainoinen KUVIO 3. Vastaajien painoindeksit (BMI) % Voimakkaasti, mutta hallitusti jossain elämänvaiheessa laihduttaneita oli vastaajista reilu kolmannes. Hallitsemattomaksi voimakas laihduttaminen oli muuttunut joka kahdennellakymmenennellä. Valtaosa eli yli puolet vastaajista ei ollut laihduttanut. (Kuvio 4). Ahmimisesta ja siihen liittyvästä oksentelusta vastaajista 4 % ilmoitti kärsivänsä harvemmin. Suurimmalla osalla 96 % vastaajista näitä ei ilmennyt. Vastaajista suhtautumistaan ruokaan piti normaalina 88 % ja epänormaalina 8 %. 4 % vastaajista ei osannut määritellä suhtautumistaan ruokaan.

26 26 61 % 4 % 35 % voimakkaasti ja hallitusti laihdutus muuttui hallitsemattomaksi ei ole laihduttanat KUVIO 4. Laihduttaneiden määrä % Opiskelijoiden kokemat fyysiset oireet Viimeisen kuukauden aikana viikoittain, päivittäin tai lähes päivittäin opiskelijat olivat kärsineet eniten päänsärystä 21 %, väsymyksestä ja voimattomuuden tunteesta 44 %, sekä yläselän ja niskan vaivoista 32 %. (Taulukko 1) Taulukko. 1. Fyysisten oireiden esiintyminen viimeisen kuukauden aikana (%) ei lainkaan satunnaisesti viikoittain päivittäin tai lähes päivittäin päänsärky huimausta väsymystä/voimattomuutta yläselän/niskan vaivoja alaselän vaivoja raajojen/nivelten kiputiloja vatsakipuja/närästystä pahoinvointia/oksentamista ilmavaivoja/turvotusta ummetusta/ripulia sydämen tykytystä/epäsäännöllisiä lyöntejä iho-ongelmia nuhaa/tukkoisuutta kurkkuvaivoja pitkittynyttä yskää tai hengenahdistusta ienverenvuotoa/ienvaivoja hammasvaivoja vaivaa viisaudenhampaista purentavaivoja nukahtamisvaikeuksia tai heräilyä yöllä keskittymisvaikeuksia jännittyneisyyttä tai hermostuneisuutta masentuneisuutta tai alakuloisuutta ahdistuneisuutta

27 Psyykkiset oireet joita opiskelijat ovat kokeneet Psyykkisten häiriöiden arviointiin kehitetyn General Health Questionnaire- mittariston mukaan 10 % opiskelijoista kärsii psykologisista ongelmista. Lähes viidennes opiskelijoista oli kyennyt keskittymään viimeaikoina huonommin kuin tavallisesti tehtäviinsä. (Kuvio 5) huonommin kuin tavallisesti kyennyt kohtaamaan vaikeuksia pystynyt tekemään päätöksiä keskittymään tehtäviisi 0 % 5 % 10 % 15 % 20 % KUVIO 5. Opiskelijoiden kyky kohdata vaikeuksia, tehdä päätöksiä ja keskittyä tehtäviin %

28 28 Opiskelijoista reilu kolmannes on ollut viime aikoina ylirasittunut enemmän kuin tavallisesti ja vajaa viidennes on valvonut huolien takia enemmän kuin tavallisesti. (Kuvio 6) tuntenut itsesi arvottomaksi menettänyt itseluottamustasi enemmän kuin tavallisesti tuntenut itsesi onnettomaksi ja masentuneeksi tuntunut ettet voisi selviytyä vaikeuksistasi ollut jatkuvasti ylirasittunut 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % valvonut paljon huolien takia KUVIO 6. Opiskelijoiden psyykkinen jaksaminen %

29 29 Opiskelijoista reilu kuudennes on kyennyt nauttimaan päivittäisistä toimistaan vähemmän kuin tavallisesti. (Kuvio 7) vähemmän kuin tavallisesti tuntenut itsesi kaiken kaikkiaan kohtalaisen onnelliseksi nauttimaan tavallisista päivittäisistä toimistasi hyötyä asioiden hoidossa 0 % 5 % 10 % 15 % 20 % KUVIO 7. Opiskelijoiden kyky tuntea itsensä onnelliseksi, nauttia päivittäisistä toimista ja tuntea olevansa hyödyllinen

30 Terveyspalvelut Opiskelijoiden käyttämät terveyspalvelut Eniten opiskelijat käyttävät terveydenhoitajan, yleislääkärin, hammaslääkärin ja suuhygienistin palveluita. Vähiten opiskelijat käyttävät psykiatrisia ja fysioterapeutin palveluita. (Kuvio 8) psykiatri psykologi/psykiatrinen sairaanhoitaja hammaslääkäri suuhygienisti erikoislääkäri en kertaakaan kerran 2-5 kertaa yli 5 kertaa ei ole käytettävissä yleislääkäri fysioterapeutti terveydenhoitaja 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % KUVIO 8. Opiskelijoiden käyttämät terveyspalvelut %

31 Terveydenhoitajan ja lääkärin vastaanotolle pääsyn helppous Terveydenhoitajan vastaanotolle niin helppona kuin vaikeanakin pääsyn vastaajista koki vajaa neljännes. Reilut puolet eivät olleet tarvinneet kyseistä palvelua. (Kuvio 9) 23 % helppoa 54 % 23 % vaikeaa,ei ole päässyt halutessaan ei ole tarvinnut kyseistä palvelua KUVIO 9. Opiskelijoiden pääsy terveydenhoitajan vastaanotolle % Vastaajista lähes 70 % piti lääkärin vastaanotolle pääsyä helppona. Joka kymmenes vastaajista piti pääsyä vaikeana, eikä ollut päässyt vastaanotolle läheskään aina halutessaan. Viidennes vastaajista ei ole tarvinnut kyseistä palvelua. (Kuvio 10) 23 % helppoa 10 % 67 % vaikeaa,ei ole päässyt halutessaan ei ole tarvinnut kyseistä palvelua KUVIO 10. Opiskelijoiden pääsy lääkärin vastaanotolle %