TORSTAI 9. KESÄKUUTA 2005

Transkriptio

1 4-001 TORSTAI 9. KESÄKUUTA (Istunto avattiin klo 10) Puhetta johti: Varapuhemies MOSCOVICI Istunnon avaaminen Poliittisten ryhmien kokoonpano: ks. pöytäkirja Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja Määrärahojen siirrot: ks. pöytäkirja Kalavarojen säilyttämistä koskevat hoitotoimenpiteet Välimerellä Puhemies. Esityslistalla on seuraavana jäsen Fraga Estévezin laatima kalatalousvaliokunnan mietintö (A6-0112/2005) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi kalavarojen säilyttämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä ja asetusten (ETY) N:o 2847/93 ja (EY) N:o 973/2001 muuttamisesta [KOM(2003) C5-0480/ /0229(CNS)] Joe Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan ilmaista komission ja oman tyytyväisyyteni siihen tapaan ja työn laatuun, jolla on vastattu haasteeseen kehittää sopiva hoitojärjestelmä Välimeren kalataloutta varten. Ei voitu pitää itsestään selvänä, että Euroopan parlamentin edellisellä istuntokaudella syntynyt umpikuja voitaisiin ratkaista tämän aiheen osalta. Tämän parlamentin aloitteellisella asenteella ja sen yleisellä tietoisuudella Välimeren kalavaroista ja meriekosysteemeistä on ollut vaikutuksensa järkevän kompromissin syntymiseen. Euroopan parlamentin jäsenet ovat osoittaneet pystyvänsä kuuntelemaan sen mielipiteiden kirjon, joka tästä tärkeästä kysymyksestä on tuotu esille. Parlamentin mielipide, joka toivoakseni hyväksytään tänään, on hyvä alku neuvoston työlle. Toivon, että Euroopan toimielimet pysyvät toimeenpanemaan uuden asetuksen nopeasti Välimeren kalastajien, kalatalouden ja meriympäristön eduksi. Komissio on hyvin tyytyväinen esittelijän, jäsen Fraga Estévezin ja kalatalousvaliokunnan tiiviiseen yhteistyöhön tämän tärkeän ehdotuksen valmistelutyön aikana. Ilokseni voin ilmoittaa, että voimme hyväksyä 22 niistä 34 tarkistuksesta, joita kalatalousvaliokunta ja muut jäsenet esittivät. Yhdeksän 22:sta hyväksytystä tarkistuksesta ja erityisesti tarkistukset 2, 10, 11, 13, 20, 21, 22, 25 ja 26 kuuluivat esittelijän kanssa sovittuun ja kalatalousvaliokunnan hyväksymään kompromissipakettiin. Kompromissiratkaisu ei ole kaikilta yksityiskohdiltaan täydellinen. Silti on pystytty saavuttamaan herkkä tasapaino melko eriävien mielipiteiden välille tinkimättä ehdotuksen tehokkuudesta. Seuraavaksi käsittelen muita mietinnössä ehdotettuja tarkistuksia. Komissio hyväksyy myös tarkistukset 5, 6, 7, 8, 9, 12, 14, 15, 16, 17, 18, 23 ja 24, joissa esitetään uusia osia joko vahvistamaan ehdotustamme tai tekemään tiettyjen toimenpiteiden käyttöönotosta asteittaisempaa. Komissio ei kuitenkaan voi hyväksyä tarkistuksia 1, 3, 4 ja 19 eikä tarkistuksia 27:sta 34:een. Jäsenvaltioiden kansalaisten vastuun käsite on suojeltu jo yleisen kalatalouspolitiikan perusasetuksissa ja se pitäisi säilyttää tässä. Tarkistuksia 1, 3 ja 4 ei siis voida hyväksyä. Tarkistuksissa 19 ja 33 pyydetään lisäämään säännöksiä taloudellisesta tuesta väliaikaisten kalastuskieltojen ajaksi ja sellaisille kalastajille, joihin vaikuttaa tiettyjen kalastusvälineiden käyttökielto. Komissio katsoo, etteivät nämä ehdotukset sovi tähän yhteyteen joko siksi, että näistä asioista säädetään jo yhteisön lainsäädännössä ja/tai koska tällaiset asiat tulee käsitellä Euroopan kalatalousrahastoa koskevan ehdotuksen puitteissa. Komissio ei voi hyväksyä tarkistusta 27, joka saattaisi vähentää sen merkitystä, että vahvistetaan alin mitta lajeille, joita ehdotus asetukseksi koskee. Jos alinta mittaa ei määritellä, kalastajilla ei ole mitään syytä välttää nuorten tai alamittaisten eliöiden keskittymiä tai parantaa kalastusvälineiden tai -tapojen valikoivuutta. Yhtenäinen alin mitta olisi hyödyllinen myös kalataloustuotteiden yhteisten markkinajärjestelyjen kannalta. Alimman mitan ja säädösten mukaisten välineiden valikoivuuden tiukka vastaavuus on harvoin mahdollista, eritoten kun on kyse usean lajin pyytämisestä moninaisella kalustolla, kuten Välimeren tapauksessa. Lisäksi joitain alimpia mittoja on vahvistettu lajeille, joita pyydetään pääasiassa sellaisilla välineillä ja tavoilla, joita ei tässä ehdotuksessa säännellä. Lisäksi näiden lajien kohdalla valikointi on periaatteessa jätetty kalastajien vastuulle. Tarkistuksen 28 kohdalla tämä ei ole selvää. Kappaleen 3 poistaminen tarkoittaisi, että kilohailin kalastus olisi kokonaan kielletty. Komission tarkoitus on sen sijaan pitää kilohailin kalastus selkeiden kansallisten hoitosuunnitelmien säännösten rajoissa. Komissio ei voi näin ollen hyväksyä ehdotusta.

2 6 09/06/2005 Komissio ei voi hyväksyä tarkistusta 29, koska 30 prosentin lisäys verkkojen korkeuteen kasvattaisi pienten pelagisten lajien pyyntiponnistusta. Tämä olisi vastoin tieteellistä suositusta, jonka mukaan kyseisten kalavarojen pyyntiponnistusta ei pitäisi kasvattaa. Lisäksi koska kurenuottia voidaan käyttää pohjakalalajien pyytämiseen rannikkoalueilla, olisi vältettävä sellaisten suurten kurenuottien käyttämisen sallimista, jotka voivat osua pohjaan rannikkoalueilla meriruohon (poseidonia oceanica) kasvupaikoilla tai muiden suojeltujen lajien kasvupaikoilla. Komissio on kuitenkin valmis säännöstelemään tämäntyyppisiä kalastusvälineitä erikseen pienten pelagisten lajien, pohjakalalajien ja tonnikalan kurenuottakalastuksen kohdalla. Kullekin luokalle olisi eri säännökset. Toivon, että tällainen hienosäätö on mahdollista neuvoston käsittelyssä. Komissio ei voi hyväksyä tarkistuksia 30 ja 31. On laajalti tiedossa, että pyyntiponnistusten hallinnan pitäisi olla yksi pääasiallisista hallinnan välineistä Välimerellä. Tiettyjen pienimuotoiseen kalastukseen tarkoitettujen kalastusvälineiden suurimpien kokonaismittojen määrittely on yksi keino hallita pyyntiponnistuksia. Koska valtava määrä kalastajia käyttää kyseisiä välineitä, on välttämätöntä vahvistaa suurimmat sallitut mitat. Verkkokokojen kasvattamista enää lisää halutaan välttää, koska muutoin verkoista tulee niin suuria, että ne haittaavat useiden lajien vapaata liikkumista ja vaellusta. Myös pienimuotoista kalastusta harjoittavien kalastajien pitäisi osallistua lajien suojeluun. Komissio ei voi hyväksyä tarkistuksia 32 ja 34 monista eri syistä. Tarkistus 32 koskee neuvoston asetuksen 1039/98 liitteessä VIII olevan lajilistan lisäämistä. Lista sisältää lajeja, joita Välimeressä ei esiinny tai joita voitaan pyytää pohjaverkoilla tai ankkuroiduilla pintaverkoilla rannikkoalueilla. Ei ole siis mielekästä lisätä koko listaa tähän kohtaan. Itse asiassa, kuten mainitaan tarkistuksessa 10, 7 artiklan 2 kohdan tarkoitus on luetella ryhmä lajeja, joita pyydetään avomerellä välivedessä tai syvien merenkohtien pintavedessä. Mikäli näitä lajeja tavataan pohjaan laskettavilla verkoilla pyydetyissä saaliissa, se on merkki siitä, että kyseiset verkot ovat ajoverkkoja eivätkä pohjaan laskettavia verkkoja. Tämä säännös on ainoa tapa toimeenpanna suurten pelagisten ajoverkkojen käyttökielto. Komissio on kuitenkin valmis hyväksymään pitkänkin lajilistan, jos voidaan näyttää toteen, ettei tiettyjä lajeja voida pyytää varsinaisilla pohjaan laskettavilla verkoilla vaan ainoastaan ajoverkoilla. Tarkistus 34, jossa ehdotetaan 18 metriä lyhyempiä aluksia koskevaa poikkeusta, heikentäisi huomattavasti suurten pelagisten ajoverkkojen käyttökiellon toimeenpanoa. Tarkistus perustuu oletukseen, että 7 artiklan 2 kohdassa on kyse tonnikalan pyytämiseen tarkoitetuista pintaverkoista. Oletus on väärä, koska kyseisiä verkkoja ei voida luokitella ankkuroiduiksi pintaverkoiksi tai pohjaan laskettaviksi verkoiksi sen mukaan, miten ne on määritelty 2 artiklan kohdissa 9 ja 12. Yhteenvetona totean, että olen luottavainen sen suhteen, että Euroopan parlamentin avulla voimme saattaa neuvoston eteen sellaisen parannellun komission ehdotuksen, joka kelpaa neuvostolle aiempaa paremmin. Välimeren kalastajat ja heidän hyödyntämänsä meriekosysteemit kaipaavat pikaista ja tehokasta kalatalouden hoitojärjestelmää. Uuden, tehokkaamman ja varta vasten Välimeren kalataloutta ajatellen suunnitellun Euroopan unionin suojelupolitiikan käyttöönottoon liittyy myös kunnianhimoisempia suunnitelmia Välimeren yleisen kalastusneuvoston monenvälisen yhteistyön puitteissa. Kuten hyvin tiedätte, pyyntiponnistus on kasvanut monilla alueilla, eikä hyödyntämismalli ole vieläkään tyydyttävä. Jotta Välimeren kalataloutta voitaisiin ohjata Välimeren meriekosysteemin kestävään hyödyntämiseen, Euroopan unionin on alueen suurimpana kalastusvaltana oltava hyvänä ja uskottavana esimerkkinä. Tarvitaan tehokkaampaa yhteisön hoitojärjestelmää, jotta Välimeren tuotanto- ja tuottavuuspotentiaali voitaisiin kokonaan tervehdyttää erityisesti kalastajien etua ajatellen ja muiden Välimeren rikkauksista kiinnostuneiden Euroopan kansalaisten hyödyksi. Lopuksi kiitän vielä esittelijää ja kalatalousvaliokunnan puheenjohtajaa ja jäseniä erinomaisesta yhteistyöstä tässä asiassa. Heidän ennakoivan yhteistyönsä tulos auttaa meitä Välimeren kalatalouden kestävyyden varmistamisessa Carmen Fraga Estévez (PPE-DE), esittelijä. (ES) Arvoisa puhemies, on ollut ilo esitellä tätä mietintöä, jonka ansiosta meillä on vihdoinkin mahdollisuus saada aikaan Välimeren kalatalouden hoitojärjestelmä. Edellisen kerran järjestystä yritettiin luoda teknisistä toimenpiteistä annetulla asetuksella 1696/94 yksitoista vuotta sitten. Tämä on siis ratkaisevaa aikaa Välimeren alueen kalatalousalan kannalta. Haluan antaa tunnustusta komission jäsenelle Joe Borgille ja pääjohtaja Jörgen Holmquistille, jotka ovat henkilökohtaisesti osallistuneet tämän asiakirjan eteenpäin viemiseen, ja heidän yksiköilleen, joihin olen ollut päivittäin yhteydessä. Toki haluan kiittää myös kalatalousvaliokuntaan kuuluvia kollegoitani, jotka ovat viisaasti ja auliisti luopuneet monista paikallisten alojen vaatimuksista välillä vahvastakin painostuksesta huolimatta, jotta Välimeren kalastusalalle saataisiin yhteiset hoitosäännökset. Kaikkien osallisten avulla olemme pystyneet purkamaan komission alkuperäisen ehdotuksen. Ehkäpä liian kiireisen laatimisen vuoksi siitä on seurannut ilmeisen ratkaisemattomia ristiriitoja kansallisissa hallinnoissa, kalatalousalalla ja Euroopan parlamentissa. Kuten

3 09/06/ muistatte, parlamentti hylkäsi ehdotuksen jäsen Lisin mietinnöllä. Päästäksemme tästä umpikujasta ehdotin komissiolle, että työskentelisimme yhdessä tekstin niiltä osin, joista oli eniten erimielisyyttä. Tarkoituksena oli näin löytää yhteinen kompromissiratkaisu, joka kelpaisi sekä parlamentille että komissiolle ja jonka sitten esittelisimme edelleen ministerineuvostolle. Komissio hyväksyi menetelmän, ja tiukkojen neuvottelujen ja liki vuoden kestäneen työn jälkeen olemme tänään esittäneet tulokset parlamentin hyväksyttäviksi. Tuloksena ei ole ehkä niin kunnianhimoista tekstiä kuin moni meistä olisi toivonut. Kukaan ei ehkä saanut kaikkea haluamaansa. Koska kaikki ovat luopuneet jostain, saatamme kaikki kuitenkin olla lopuksi voittajia, sillä yhdestä asiasta olimme kaikki samaa mieltä: Välimeren kalastuksen tilaa ei voi enää jättää suppean sääntelyn armoille, koska se monimutkaisti asioita enemmän kuin ratkaisi niitä. Jos politiikassa on kyse yksilön etujen uhraamisesta yhteisen edun nimissä, voimme mielestäni olla tyytyväisiä tämän mietinnön hyväksymiseksi tehtyyn työhön. Se osoittaa, että yhteistyöllä saadaan helpommin edistystä aikaan ja että esittämällä hallituksille tasapainoinen ja kaikkien hyväksymä teksti se hyväksytään ja myös toimeenpannaan helpommin. Tällaisella työskentelytavalla olemme voineet myös välttää vailla tieteellistä tai loogista pohjaa olevat hypyt tuntemattomaan ja sellaiset alkuperäisen tekstin ristiriitaisuudet, joiden takia ehdotus hylättiin saman tien. Me esimerkiksi järkeistämme ja yhdenmukaistamme säännöksiä, jotka koskevat biologisesti, sosiaalisesti ja talouden kannalta herkän meren niitä syvyyksiä ja etäisyyksiä rannikkoon, joilla kalastus on mahdollista. Pohjaharoja säännellään nyt ensimmäistä kertaa, ja samalla mahdollistetaan valikoivampien silmien käyttö, esimerkiksi neliösilmäinen havas vedettäville verkoille. Edistystä on tapahtunut myös silmäkokojen saattamisessa lajien alimpia mittoja vastaaviksi. Komission kieltoja, laajasti vaeltavien lajien alimpia mittoja sekä niiden kalastuksessa käytettäviä koukkuja koskevan laajan aloitteen suhteen on sovittu, että ensin pyritään saamaan alueelliset kalastusorganisaatiot, kuten Välimeren yleinen kalastusneuvosto ja Kansainvälinen Atlantin tonnikalojen suojelukomissio, esittämään nämä asetukset. Tähän pyritään siksi, että myös kolmansien maiden alukset harjoittavat kalastusta Välimerellä, eikä näin ollen tunnu järkevältä määrätä rajoituksia vain yhteisön aluksille. Mikäli nämä kansainväliset elimet eivät kuitenkaan saavuta yhteisiä sääntöjä yhden vuoden kuluessa, komissio valtuutetaan esittämään uusi ehdotus, koska emme halua laistaa vastuusta, joka seuraa vahvasta edustuksestamme näillä kalastusalueilla. Mietinnön sisältöön puutun sen verran, että painotan vielä yritystä suojella lajeja paremmin alimpien mittojen vahvistamisella. Ainoa väliaikainen poikkeus koskee kummeliturskaa: poikkeuksen perusteena on komission ehdotus pienentää alinta mittaa 15 senttimetriin. Olemme säilyttäneet tämän mitan vuoteen 2007 saakka, jolloin entinen 20 senttimetrin mitta palautetaan samanaikaisesti ehdotetun verkon silmäkoon kasvattamisen kanssa. Lisäksi nyt säännöstellään sardiinin mittaa ensimmäistä kertaa ja komission ehdotuksesta puuttuvia mittoja on palautettu esimerkiksi simpukoiden ja venussimpukoiden koot. Olemme myös esittäneet joidenkin lajien mittojen kasvattamista, koska lopullinen päämäärä on päästä lähemmäksi tieteellisiä suosituksia myös Välimerellä. Arvoisa puhemies, pyydettyäni jälleen kerran parlamenttia hyväksymään tämän mietinnön ja erityisesti komission kanssa saavutetun kompromissiratkaisun aion lopuksi esittää toivomuksen, että neuvosto hyväksyisi sellaisenaan uuden ehdotuksen, joka on siis Euroopan komission ja Euroopan parlamentin kompromissin tulos. (Suosionosoituksia) Francesco Musotto, PPE-DE-ryhmän puolesta. (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, jäsen Fraga Estévezin mietintö on sisällöltään erinomainen, ja siinä kootaan asian eri puolet hyvin yhteen. Mietintö kuvaa Välimeren erityisluonnetta tehokkaammin kuin neuvoston ehdotus. Erityisluonteesta johtuu, että vaikka yhteisön kalatalouden hoitotoimien tavoitteiden on oltava samanlaiset kautta unionin, niin keinoja, joilla niihin päästään, on voitava mukauttaa Välimeren kalastuksen erityispiirteisiin. Näin voidaan ottaa huomioon sekä alueen vaihtelevat biologiset, maantieteelliset ja lainsäädännölliset olosuhteet että tavoite hyödyntää Välimerellä toimivien kalastusjärjestöjen kokemusta ja osaamista. Eräs erityispiirteistä on pienimuotoinen rannikkokalastus. Enemmistö Italian kalastusaluksista on alle 12 metriä pitkiä. Siksi emme voi jättää huomioimatta tulevia ongelmia, joita syntyy yhteisön toivomasta alusten muuntamisesta toisenlaiseen kalastukseen. Pienimuotoista rannikkokalastusta ei pidä ainoastaan määritellä, vaan sitä on myös suojeltava. Siinä tapauksessa, että aluksia joudutaan muuntamaan, on luotava parempi kompensaatio- ja kannustinjärjestelmä, jotta voidaan välttää koko kalastusalaa koskevien vakavien sosioekonomisten ongelmien syntyminen. Ehdotus tarkentaa myös alueellisen neuvoa-antavan toimikunnan roolia. Toimikunta perustettiin nimenomaan edistämään kalastajien suoraa osallistumista ja toimimaan ensi käden kokemusten välityskanavana päätöksentekoprosessiin, jotta yhteisön lainsäädäntö saataisiin paremmin ajan tasalle

4 8 09/06/2005 todellisuuden ja kalatalousalan ongelmista. Suhtaudumme erittäin myönteisesti siihen, että Välimerta koskeva asetus tuo mukanaan yhteiset säännöt, mutta juuri tästä syystä kaikkien Välimereen rajoittuvien unioniin kuulumattomien valtioiden on muutettava lainsäädäntönsä kalakantojen suojelupolitiikan mukaiseksi. Tähän tavoitteeseen päästäksemme on tarpeen vahvistaa Euroopan yhteisön asemaa suurten kalastusta sääntelevien järjestöjen ytimessä. Näin saadaan Euroopan kalastusperinteet paremmin suurten kansainvälisten foorumien, kuten Välimeren yleisen kalastusneuvoston ja Kansainvälinen Atlantin tonnikalojen suojelukomission tietoisuuteen. Arvoisa puhemies, puheenvuoroni lopuksi haluan painottaa tutkimuksen tärkeyttä, koska kaikkien hyvien menettelytapojen taustalla on laadukas ja syvällinen tietämys asiaa koskevista tekijöistä. Tästä näkökulmasta katsottuna Välimeren erityisluonne on aina ollut ongelma. Tutkimuksen määrän ohella ongelmana on ero tehtyjen tutkimusten ja tehokkaan kalastuksenhoitopolitiikan erityisten tietovaatimusten välillä. Tämän vuoksi meidän on vaadittava tulevaisuudessa tieteellisen tutkimuksen koordinointia ja sen soveltuvuutta toimintasuunnitelmaan Giovanni Claudio Fava, PSE-ryhmän puolesta. (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluamme ennen kaikkea kiittää jäsen Fraga Estéveziä hyvästä työstä ja myös komissiota siitä hienotunteisuudesta, jota se on osoittanut ottamalla huomioon parlamentin edellisen vaalikauden tapahtumat. Parlamenttihan väitti, ettei komission ehdotukseen voisi tehdä tarkistuksia. Molemminpuolinen kunnioitus ja tietynasteinen nöyryys on mahdollistanut kompromissin saavuttamisen. Keskustelu kalastusjärjestöjen kanssa on voitu aloittaa uudelleen. Olemme onnistuneet estämään Välimeren jäämisen eristyksiin verrattuna muihin sellaisiin meriin, joita säätelevät monenlaiset velvoitteet ja kiellot. Niistä seuraa vain rankaisemiseen tähtäävää politiikkaa. Vaikka arvostammekin sitä, että asetus edustaa edistysaskelta ja hyödyllistä sovittelua, katsomme kuitenkin, että sen lähestymistapa on edelleen joskin vähemmän sidoksissa pohjoisille merille soveltuvaan kalastusmalliin. Pohjoisille merille on ominaista hyvin teollinen yhden lajin kalastus, ja niiden meriluonto on täysin erilainen kuin Välimeren. Tässä on syy pitkäaikaiseen väittelyyn alimmista mitoista valiokunnassa ja teidän kanssanne, arvoisa komission jäsen. Olisimme halunneet ratkaista väittelyn päättäväisemmin. Pohjoisilla merillä pyydettävän sardiinin ja turskan biologinen kasvuvauhti on erilainen kuin Välimeren kalakantojen. Samaan tapaan on vaikeaa sanella liian tarkkoja rajoituksia kalastusvälineille, koska pienten alusryhmien käsityönomaisesti harjoittama kalastus vaihtelee maittain ja osin erilaisten perinteiden mukaisesti. Tämän asetuksen käyttöönotolla pyrimme tavoitteeseen, johon harvoin päästään: koko allasta koskevaan politiikkaan eli globaaliin lähestymistapaan. Se tarkoittaa myös huomion kiinnittämistä kalavarojen hoitoon ja suojeluun, saastumisen vastaisiin toimiin ja työpaikkojen turvaamiseen. Arvoisa komission jäsen, haluan tähdentää, että 80 prosenttia Välimerellä harjoitetusta kalastuksesta on pienimuotoista kalastusta ja tapahtuu alueilla, jotka kuuluvat pääasiassa entisiin Tavoite 1 -alueisiin. Näillä alueilla tavataan äärimmäisiä yhteiskunnallisia vastoinkäymisiä ja työttömyysaste on korkea, ja monessa tapauksessa yhteiskunnan tuki on puutteellista. Olen sitä mieltä, että ymmärtäväinen suhtautuminen työpaikkojen säilymiseen on komission ja parlamentin yhteinen tehtävä. Kehotamme neuvostoa hyväksymään tämän ehdotuksen ja ottamaan asiaankuuluvalla tavalla huomioon sen laatimiseen kuluneen työn määrän ja laadun Marios Matsakis, ALDE-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, onnittelen esittelijää Fraga Estéveziä tämän asetuksen hyvästä valmistelutyöstä. Haluan esittää joitakin yleisiä huomautuksia. Kuten kaikki tietävät, kala on tärkeä osa terveellistä ihmisravintoa ja hyvästä syystä kuluttajien suosimaa. Kala on myös päätulonlähde tuhansille kalastajille ja muille työntekijöille kalatalousalalla, jolla toimii monia pieniä, keskisuuria ja suuria yrityksiä. Kalaa saadaan meristä, mutta sääntelemättömät kalastuskäytännöt vähentävät ennen pitkää tarjontaa ja tekevät lopun kalastusteollisuudesta. On siis välttämätöntä, että kalavarojen kestävän hyödyntämisen hoitotoimenpiteet säädetään ja otetaan käyttöön mahdollisimman pian. Tämä koskee erityisesti Välimerta, jonka alueella monien kalalajien kannat näyttävät usein paikoin olevan kynnystasolla. Siksi tätä asetusta tarvitaan niin pikaisesti. Laeilla ei kuitenkaan ole merkitystä pelkästään paperilla vaan vasta silloin, kun niitä sovelletaan käytäntöön. Tämä on suuri heikkous erityisesti kalastuksen kohdalla. Sääntöjen noudattamista varmistava tarkkailu, valvonta ja toiminta on valitettavasti riittämätöntä useissa, ellei lähes kaikissa, tapauksissa. Aluevesien ulkopuolella asiat eivät ole kunnossa. Törkeitä rikkomuksia tekevät päivittäin ne kalastajat, jotka soveltavat sääntöjä omiin tarkoituksiinsa sopiviksi tai viittaavat niille kokonaan kintaalla. On siis ensinnäkin todettava, että on vielä paljon tehtävää asetuksen käytön varmistamiseksi. Toinen huomioni koskee saatavilla olevaa tieteellistä tietoa. Tällainen tieto on välttämätöntä, jos on ymmärrettävä ja luotettavasti arvioitava esimerkiksi kalakantoja, lisääntymisalueita, vaelluskäyttäytymistä ja pyyntimenetelmiä. Onko tämänhetkinen tieteellinen tieto luotettavaa? Valitettavasti näyttää siltä, ettei ole. On siis

5 09/06/ äärimmäisen tärkeää suunnata toimet niin, että saamme paikkansapitävää kalastustutkimustietoa, joka ei sisällä tieteellisiä virheitä ja joka ei myöskään ole ulkoisen tahon manipuloimaa tarkoituksena henkilökohtaisten voittojen kasvattaminen kalojen suojelun sijaan. Viimeinen muttei vähäisin huomioni koskee pienten ja keskisuurten kalastusyritysten määrän vähenemistä pienissä Välimeren alueen jäsenvaltioissa, kuten kotimaassani Kyproksessa. Pienenä saarivaltiona unionin reunalla ja Turkin ja Britannian joukkojen miehittämänä Kyproksella on omat vaikeutensa. Nyt sitä selvästi uhkaa vielä kalastusteollisuuden tuho. Muutamalla sadalla kalastajalla, jotka ovat jatkaneet satoja vuosia vanhaa kalastamisen sukuperinnettä saaren ympärillä, on nyt edessä työn loppuminen. Brysselin ehkä sydämetönkin virkakoneisto toimii yhdessä kasvottomien kansainvälisten järjestöjen kanssa, jotka huolehtivat ensisijaisesti suurten monikansallisten yritysten ja vahvojen hallitusten eduista. Tämän vuoksi alukset ympäri maailmaa saavat kalastaa vapaasti Kyproksen ympärillä mutta kyproslaiset kalastajat eivät, koska heitä sitovat naurettavan alhaiset kiintiöt. Esimerkiksi tonnikalan pyyntiin on EU:lle myönnetty tonnin vuotuinen kiintiö, ja komissio on kaikessa viisaudessaan jo joitain vuosia myöntänyt Kyprokselle vain viidestä kymmeneen tonnin kiintiön, ei tarvittavaa tonnin kiintiötä. Komissio syyttää tästä monia tekijöitä, kuten Kyproksen viranomaisten edellisten vuosien kirjaamattomia tai virheellisiä pyyntitilastoja, mutta nämä ovat vain tekosyitä. Kyproksen kalastajat... (Puhemies keskeytti puhujan.) Marie-Hélène Aubert, Verts/ALE-ryhmän puolesta. (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, minäkin olen iloinen siitä, että pystyimme hyväksymään tämän kompromissin. Haluan onnitella jäsen Fraga Estéveziä, joka on saanut päätökseen vaikean ja hienovaraisen mutta kaikesta huolimatta kiireellisen työn Välimerellä harjoitettavaa kestävää kalastusta koskevien säännösten antamiseksi. Välimerta uhkaavat äärimmäisen ongelmalliset asiat: erilaiset saasteet, luonnonvarojen väheneminen ja biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvat uhat. Olen tyytyväinen tähän kompromissiin monestakin syystä. Ensinnäkin siinä esitetään erittäin selvästi, mitkä kalastusvälineet ovat sallittuja ja mitkä kiellettyjä. Siinä esitetään muun muassa ajoverkkoja, silmäkokoa, kalojen vähimmäiskokoa ja syvänmeren troolausta koskevia rajoituksia. Kompromissilla myös varmistetaan, että se politiikka, jota unioni toteuttaa muilla meille tärkeillä merialueilla joko Atlantin valtamerellä tai Pohjanmerellä, on johdonmukaista. Me tarvitsimme kipeästi Välimeren kalavarojen hoitoa koskevia välineitä ja politiikkoja. Tämä on myös melko hyvä kompromissi, ja sen avulla suurin osa kyseessä olevista maista voi löytää hyödyllisen tasapainon niiden asioiden välillä, joita maat ovat joutuneet joko hyväksymään tai hylkäämään kompromissiin päästäkseen. Jäljellä on kuitenkin useita ratkaisemattomia ongelmia, joita edelliset puhujat ovat itse tuoneet esiin. Yksi on koko Välimeren alueen hoito, sillä kompromississa puhumme vain Euroopan unionin jäsenvaltioista. Itse asiassa on järkevää vahvistaa alueellisten organisaatioiden ponnistuksia ja osoittaa EU:n naapuruuspolitiikan puitteissa, miten voimme päästä sopimukseen muiden Välimeren rannikolla sijaitsevien maiden kanssa. Lisäongelmia aiheuttavat tonnikala, joka on uhanalainen laji, tai tietyt kalastusmuodot, kuten kurenuottakalastus, jota harjoitetaan vesiviljelyssä ja johon liittyvät käytännöt aiheuttavat lisää ongelmia. Kompromissiasetus ei kohdistu suoraan tähän kalastusmuotoon. On kuitenkin ymmärrettävää, että ne pienimuotoisen kalastuksen harjoittajat, jotka kokevat asetuksen kohdistuvan heihin, pitävät epäoikeudenmukaisena sitä, ettei tätä kehittyvää kalastusmenetelmää, joka siinä käytettävien välineiden vuoksi aiheuttaa valtavia ongelmia ekosysteemien suojelulle, säännellä tämän enempää. Lopuksi toistan sen, mitä parlamentin jäsenet ovat todenneet, eli Euroopan unionin on ehdottomasti toteutettava Välimerellä aktiivisempaa tutkimuspolitiikkaa. Meillä ei kuitenkaan ole riittävän suurta määrää tietoja eikä dataa, jotta voisimme hienosäätää kyseisiä menettelytapoja ja välineitä. Olen myös sitä mieltä, että näiden seuranta ja kehittäminen riippuu jäsenvaltioiden poliittisesta tahdosta panna uusi asetus täytäntöön. Siitä tässä keskustelussa on kyse Georgios Toussas, GUE/NGL-ryhmän puolesta. (EL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, emme hyväksy kalavarojen hyödyntämistä Välimerellä koskevaa ehdotusta, koska se on epätieteellinen. Siinä pyritään keskittymään ainoastaan kalastusvälineiden käytön kieltämiseen koko Välimeren alueella, vaikka on yleisesti tiedossa, että kyseisen meriekosysteemin taakkana on pikemminkin erittäin akuutti meren pilaantuminen, joka johtuu sekä torjunta-aineiden piittaamattomasta käytöstä että yleensä teollisuuden tuottamista saasteista. Tiedämme vallan hyvin, että Välimeren kalavarojen koostumus ja kalastusmahdollisuudet ovat erilaiset. Tämä johtuu siitä, että vallitsevat ja vuorovaikutuksessa olevat olosuhteet vaihtelevat, ja tämä johtaa vaihtelevaan rehevöitymisasteeseen ja näin ollen myös saaliiden kokoon. Sen vuoksi korostamme, että ehdotuksessa valitulla lähestymistavalla, jossa kalastajien tuotantoa vähennetään yleisesti, vaikuttaa eri tavoin eri kalastajiin. Kun edellä mainittuja yleisiä kieltoja sovelletaan käytäntöön, niillä on tietyillä alueilla dramaattisia seurauksia. Tämä johtuu siitä, että kalakantojen suojeluun vedoten ehdotuksessa vähennetään kalastuskapasiteettia, minkä vuoksi kalastuksesta saatavat tulot vähenevät ja katoavat välittömästi pieniltä ja keskisuurilta kalastusyrityksiltä, ja lopulta tämä johtaa

6 10 09/06/2005 siihen, että alan ammatin harjoittajien määrä pienenee dramaattisesti. Kaikkien edellä mainittujen ehdotettujen toimenpiteiden seurauksena kalastusyhteisöjä kohtaa joukkotuho, ja kokonaisia maantieteellisiä alueita hylätään. Samalla vesiviljelyala kiirehtii korjaamaan odotettua kalastuksen aiheuttamaa vajetta ja alan edut vahvistuvat suurien alalla toimivien monopolien hyväksi. Näin ollen tulevaisuudessa pääoman merkitys kalastusalalla kasvaa ja alan aiemmat yhteiskunnalliset ja muut historialliset ominaispiirteet katoavat. Kalastustoiminnan monopolisoituminen vahvistuu, ja samoin käy yritysryhmien saamille voitoille pienten ja keskisuurten kalastusyritysten, työntekijöiden ja alimpien yhteiskuntaluokkien kustannuksella. Tällä on myös tuskallisia seurauksia meriekosysteemille ja yleensä ympäristölle. Mielestämme kalastuskapasiteetin hallintaa ja kalastustoiminnan kehittämistä koskevia menettelytapoja sekä pienten ja keskisuurten kalastusyritysten etuja ei voida pitää toisistaan erillisinä asioina. Lisäksi kalastuksen kehittämisessä on mielestämme kunnioitettava ekosysteemiä ja kunkin alueen mahdollisuuksia sekä paikallisen yhteiskunnan ja talouden laajempia etuja. Nämä ovat täydellisessä ristiriidassa suurten yritysten etunäkökohtien kanssa. Kaikki tämä on sisällytettävä laajempaan suunnitelmaan, jossa yksittäisiä kalastusmahdollisuuksia voidaan hyödyntää mahdollisimman tuottavasti kalantuottajien muodostamissa osuuskunnissa. Tässä yhteydessä voidaan asianmukaisesti arvioida ja määrätä teknisiä toimenpiteitä, ja tätä tuetaan tieteellisesti ja pidetään välttämättömänä kalakantojen ylläpitämisen, kunkin alueen tuotantopotentiaalin suojelemisen... (Puhemies keskeytti puhujan.) Patrick Louis, IND/DEM-ryhmän puolesta. (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, huoli Välimeren kalavarojen säilyttämisestä on täysin oikeutettu. On todellakin välttämätöntä säilyttää jälkipolville rikas ja monimuotoinen ympäristö sekä välttämättömät ravintovarat. Meriekosysteemin kestävä hoito on välttämätöntä. Kaikista maapallolla elävistä olennoista yhdellä on kuitenkin paitsi velvollisuuksia myös oikeuksia. Tarkoitan ihmistä. Käsiteltäväksemme annettu asetus on kompromissi, jonka tarkoituksen tosiaankin ymmärrän: kompromissi on tehty paitsi niiden riippumattomien valtioiden välillä, joista unioni muodostuu, myös niiden tapojen välillä, joilla ympäristöä hyödynnetään ja suojellaan. Esittelijämme esittämällä tarkistuksella 10 on kuitenkin suora vaikutus Välimerellä käytettävään perinteiseen ranskalaiseen tonnaillekalastusmenetelmään. Tämä on erityisesti ranskalaisten Välimeren alueella käyttämä vanha kalastustekniikka, jossa tonnikalaa pyydetään ankkuroidulla pintaverkolla. Hyvät kollegat, haluan teidän ymmärtävän, että jos hyväksytte tämän tarkistuksen, allekirjoitatte samalla kuolemantuomion työpaikalle, jotka liittyvät suoraan tai epäsuorasti tähän toimintaan. Kyseisellä alueella tätä ei voida ymmärtää, ja se herättää oikeutettua suuttumusta. Tätä menetelmää käyttävät kalastajat ovat vuosien ajan ponnistelleet kovasti erityisesti valaiden suojelemiseksi vähentääkseen toimintansa vaikutuksia ekosysteemiin. Valaiden joutuminen sivusaaliiksi on nykyisin hyvin vähäistä. Tieteelliset tutkimukset osoittavat, että tämä kalastusmenetelmä on ympäristöä kunnioittava. Tiedän, että kompromissiin ei ollut helppo päästä, mutta vetoan komissioon, neuvostoon ja erityisesti Ranskan hallitukseen. Mitä merkitystä on muutamalla lisäpäivällä verrattuna 300 perheen ja kokonaisen alueen ahdinkoon? Millainen painoarvo on kompromissipakettia koskevilla perusteilla ja sillä Pandoran lippaalla, jota ei todellakaan pitäisi avata Ranskassa, jossa kansalaiset ovat yhä tietoisempia siitä, että Bryssel on menettänyt otteensa ihmisten arkitodellisuudesta? Älkäämme unohtako, että 80 prosenttia Välimerellä harjoitettavasta kalastuksesta on pienimuotoista kalastusta. Miksi meidän pitäisi siis aina suosia jäljelle jäävää 20:tä prosenttia? Jäsen Fraga Estévez, hyvät kollegat, käynnistäkää neuvottelut uudelleen, jotta nämä työpaikat voidaan pelastaa! Komission jäsen Borg ilmoitti meille juuri, ettei hän suostu hyväksymään tarkistusta 34 sen vuoksi, että tarkistuksemme perustana oleva 7 artiklan 2 kohta perustuu luokitukseen, joka ei vastaa kyseistä tekstiä. Pidän tätä lainsäädännöllisenä saivarteluna, joka liittyy niihin yksityiskohtiin, joita komission jäsenen ja hänen yksiköidensä on säänneltävä, mutta jossa ei oteta huomioon tarkistuksen perusajatusta, nimittäin kalastajien oikeuksien suojelua, sillä tarkistuksella on ensisijaisesti varmistettava näiden oikeuksien kunnioittaminen. Tämän perusteella pyydän teitä äänestämään esittelijämme esittämää tarkistusta 10 vastaan. Onnittelen kuitenkin esittelijää siitä, että hän on tehnyt työtään väsymättä, ja pyydän teitä äänestämään tarkistuksen 34 puolesta. Kiitän teitä niiden kalastajien puolesta, joiden tulevaisuuden pelastatte Sebastiano (Nello) Musumeci, UEN-ryhmän puolesta. (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, noin kaksi vuotta sitten aloitettujen pitkien ja uuvuttavien neuvottelujen jälkeen olemme päässeet kompromissiin, johon ryhmämme on vain osittain tyytyväinen. Iloitsemme esimerkiksi siitä, että biologisen seisahdustilan tukemiseen on nyt löytymässä rahoitusmahdollisuuksia, vaikka uusi Euroopan kalastusrahasto ei asiaa harkitsekaan. Käsiteltävänä on vielä tärkeitä asioita. Mielestämme ne ovat kuitenkin ristiriidassa Välimeren alueella harjoitettavan kalastuksen etujen kanssa. Toisena esimerkkinä mainittakoon, että koska sardiiniala on niin tärkeä, sardiininpoikasia voidaan myydä sillä ehdolla, että niitä pyydetään lainmukaisilla välineillä. Sen vuoksi olen

7 09/06/ jättänyt tarkistuksen 27, ja toivomme, että se hyväksytään. Olemme korostaneet moneen kertaan Välimerellä harjoitettavan kalastuksen erityisluonnetta: sitä harjoitetaan pääasiassa rannikolla ja se on pienimuotoista. Kalastus on osa kulttuuria ja se siirtää satoja vuosia vanhaa perinnettä sukupolvelta toiselle ja on samalla elintärkeä lähde tätä älkäämme unohtako sosioekonomisen rappion vaivaaman alueen taloudelle. Tämän vuoksi olemme sitä mieltä, että liitteestä 2 on poistettava 3 ja 4 kohdat, joiden tarkoituksena on säännellä ja yhdenmukaistaa pienimuotoisessa kalastuksessa käytettävien välineiden teknisiä ominaisuuksia. Nämä välineet liittyvät kuitenkin nimenomaan tiettyyn kalastustyyppiin ja tiettyihin rannikkoalueisiin, eikä niitä juuri tämän ominaispiirteensä vuoksi voida säännellä asetuksilla. Onnittelemme esittelijä Fraga Estéveziä ja pidämme yllä oikeutettua toivoa, että asetus merkitsee tärkeätä läpimurtoa sellaisen Välimeren alueen kehittämisessä, joka suojelee huolellisesti eläinkuntaansa mutta joka on myös toimeentulon ja työpaikkojen lähteenä tuhansille eurooppalaisille kalastajille, joiden on tähän asti vain täytynyt noudattaa kieltoja ja rajoituksia samalla kun unionin ulkopuolisille laivastoille Välimeren alue on ollut eräänlainen vapaa vyöhyke Luca Romagnoli (NI). (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kalastus ei ole missään tapauksessa vähäpätöinen asia ihmiskunnan henkiinjäämisen kannalta: yli miljardi ihmistä elää eläinproteiinilla tai sen oheistuotteilla. Asiantuntijoiden mukaan kalastusmahdollisuuksissa on tulossa raja vastaan, ja sen vuoksi on oikein, että Euroopan parlamentti ja komissio pyrkivät rajoittamaan kalastusta, hoitamaan kalavaroja kestävällä tavalla ja poistamaan haitallisia kalastusmuotoja. Kalastus ja vesiviljely edustavat kuitenkin yhtä unionin tärkeimmistä toiminnan aloista. Unionin kalastusmarkkinat ovat maailman kolmanneksi suurimmat Kiinan ja Perun jälkeen. Ranskassa, Kreikassa, Italiassa ja Espanjassa kalastusalalla toimii noin kalastajaa ja kymmeniätuhansia kalastusaluksia. Unionin laivasto joka harjoittaa muun muassa pienimuotoista kalastusta, kuten tilastot osoittavat koostuu pääasiassa alle 10 tonnia painavista aluksista. Näin ollen on selvää, että kalastuslaivastomme ja kalastajamme harjoittavat pääasiassa pienimuotoista kalastusta. Tämän vuoksi kansalaiset odottavat, että Euroopan parlamentti ja komissio tekevät kompromissin, jossa taloudelliset tarpeet ja ympäristötarpeet sovitetaan yhteen. Lisäksi kalakantojen suojelun on pohjauduttava nykyistä selkeämmin tieteelliseen tietoon, mutta meidän on myös otettava kalastajat aktiivisesti mukaan kalavarojen hoitoon ja tehtävä yhteistyötä ympäristöalan kanssa lisätäksemme tietoisuutta ja kiinnittääksemme huomiota työllisyyskysymyksiin. Sen vuoksi vaadimme, että asetusta sovelletaan asteittain. Kokonaisuudessaan Fraga Estévezin mietinnössä... (Puhemies keskeytti puhujan.) Rosa Miguélez Ramos (PSE). (ES) Arvoisa puhemies, ensiksi haluaisin todeta, että esittelijän tässä tapauksessa Fraga Estévezin ja kalatalousvaliokunnan jäsenten tekemä työ on ennen kaikkea esimerkki yhteistyöstä, kuten komission jäsen totesi, ja näiden toimielinten tulevan yhteiselon kannalta se antaa hyvin myönteisen signaalin. Olen vakuuttunut, että tämä vain lisää unionin kalastusalaa koskevan yhteisen politiikan uskottavuutta. Yhteistyö joka, kuten totesin, oli tiivistä ja tehokasta esittelijä Fragan joka on tehnyt erinomaista työtä ja komission yksiköiden välillä on mahdollistanut sen, että tänään meillä on käsiteltävänä kompromissi, jonka parlamentin enemmistö voi hyväksyä ja joka antaa selkeän sanoman tälle alalle, jota emme missään oloissa saa tuhota emmekä vahingoittaa. Tärkeintä on se, että tämän yhteistyön avulla meidän pitäisi pystyä avaamaan lukkiutunut tilanne, joka on muuttunut sietämättömäksi. Se on ollut sietämätön tietenkin yhteisön toimielimille, mutta ennen kaikkea merelle, jonka kalavaroja on jo pitkään liikakalastettu mutta jonka ominaispiirteiden vuoksi tämän poikkeuksellisen tilanteen on annettu vain jatkua. Nyt on tullut aika tehdä siitä loppu. Välimeri eroaa muista meristä: jäsenvaltioiden aluevedet ovat pienempiä kuin muilla yhteisön alueilla, kalakannat ylittävät alueiden rajoja ja ovat kaikille yhteisiä, toiminnan yleispiirteet eroavat muista täällä on ennen kaikkea pienimuotoista kalastusta harjoittavia aluksia, ja suuri osa kalastajista kalastaa osa-aikaisesti alueella on monia pieniä purkupaikkoja ja niin edelleen. Mainitsin vain muutaman niistä ominaispiirteistä, jotka tekevät Välimerestä erilaisen meren, mutta YKP:n tavoitteet ovat Välimerellä samat kuin muillakin yhteisön vesillä: meidän on taattava, että elollisia vesiluonnonvaroja hyödynnetään niin, että samalla turvataan kestävät ympäristöolot sekä taloudelliset ja sosiaaliset olot. Näin ollen niiden YKP:ssä määritettyjen rakenne- ja markkinatoimien lisäksi, joita jo sovelletaan, Välimerellä on toteutettava samalla tavoin kalavarojen säilyttämistä koskevaa politiikkaa, asetuksia joita on parannettava ja kehitettävä vähimmäiskokojen ja teknisten toimenpiteiden yhdenmukaistamista jonka on oltava täydellistä koko Euroopan unionissa ja jota on noudatettava koko Välimeren alueella ja tehokasta valvontaa. Valvonnalla on voitava ratkaista ongelma, joka koskee yhdestä jäsenvaltiosta peräisin olevan laittoman kalan myymistä toisessa jäsenvaltiossa, joka on aivan liian usein Espanja. Laiton kalastus vahingoittaa nimittäin kumpaakin osapuolta: sekä kalaa myyvää valtiota, sillä se vahingoittaa kalavaroja, kalaa vastaanottavaa valtiota, sillä se vahingoittaa hintoja, ja

8 12 09/06/2005 ennen kaikkea tämä vahingoittaa kalastajien uskoa kalavarojen hoitomenetelmiin. Tämän vuoksi haluan onnitella esittelijää ja toivoa, että me kaikki hyödymme äänestyksestä Hélène Goudin (IND/DEM). (SV) Arvoisa puhemies, pohdin sitä, onko EU todella halukas onnistumaan kalavarojen säilyttämisessä. On ristiriitaista, että samalla kun EU suosittelee tätä mietinnössä, se tekee kalastussopimuksia esimerkiksi Afrikan maiden kanssa. Nämä kolmansien maiden kanssa tehtävät sopimukset aiheuttavat liikakalastusta ja heikentävät monien kehitysmaiden mahdollisuuksia luoda itse tuottavaa kalataloutta. Äskettäin julkaistussa Ruotsin kalastusviraston raportissa kritisoidaan EU:n kolmansien maiden kanssa tekemiä sopimuksia. Kritiikki perustuu siihen, ettei mikään näistä sopimuksista edistä kestävää kalastusta ja että sopimuksia myös sovelletaan FAO:n toimintaohjeen vastaisesti. Monet valtiosta riippumattomat organisaatiot ovat samaa mieltä, ja ne ovat huomauttaneet, että sopimuksilla on pääasiassa kielteisiä vaikutuksia rannikkoyhteisöille. Mikäli kalavarojen kestävä kehittäminen on EU:lle todella tärkeä asia, sen ei pidä edistää ainoastaan Välimerta koskevia toimenpiteitä, kuten tässä mietinnössä, vaan sen olisi myös suositeltava kolmansien maiden kanssa tekemiensä kalastussopimusten radikaalia uudelleentarkastelua ja toteutettava se. Tässä mietinnössä parlamentti on muuttanut kalastusalan hyväksi komission ehdotusta, jossa ei edistetä kestävää kehitystä. EU:n ei pitäisi käsitellä kalastukseen liittyviä kysymyksiä. Mikäli mahdollista, näitä kysymyksiä olisi käsiteltävä alue- ja pienaluetasolla. Sellaisia kalastukseen liittyviä kysymyksiä, joissa tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä, kannattaa käsitellä kansainvälisissä elimissä, joissa kansalliset etunäkökohdat eivät tule niin korostetusti esille kuin EU:ssa Joe Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin jälleen kerran korostaa, miten tyytyväinen olen siihen tapaan, jolla parlamentti on tehnyt yhteistyötä tässä tärkeässä asiassa. Yhteisenä tavoitteenamme on Välimeren kalavarojen säilyttäminen. Olemme sen velkaa kalastajillemme ja myös kestävän meriekosysteemin ylläpidolle, jotta voimme tukea tätä toimintaa. Rakentavan vuoropuhelun avulla olemme tutkineet mahdollisuuksia löytää joitakin teknisiä ratkaisuja aiemmin hyvin hankalilta tuntuneisiin ongelmiin. Haluan painottaa, että ehdotuksen tarkoituksena on luoda Välimeren säilyttämistä koskeva suunnitelma. Onnistuimme siinä pyrkimällä kompromissiin, ja olemme käynnistäneet toimenpiteitä, joilla suojellaan erityisesti pienimuotoista kalastusta. Esimerkiksi sardiininpoikasten pyynti on ehdotuksessamme edelleen sallittua, mutta vain valikoivilla pyydyksillä, ei trooleilla. Kun uusi parlamentti aloitti toimintansa ja kun astuin virkaani, minun oli päätettävä, mitä teen Välimerta koskevalle ehdotukselle. Tuolloin päätettiin, että emme peruisi alkuperäistä ehdotusta vaan jatkaisimme sen käsittelyä mutta omaksuisimme siinä joustavan lähestymistavan. Juuri näin me teimme, ja olemme tehneet hyvin tiivistä yhteistyötä kalatalousvaliokunnan kanssa. Olemme ottaneet kalatalousvaliokunnan ehdottamat tarkistukset mukaan pakettina. Olemme ottaneet mukaan myös useita yksittäisten parlamentin jäsenten esittämiä tarkistuksia. Alan edustajia Välimeren alueelta on kuultu laajasti sekä kalatalousvaliokunnassa että komissiossa. Keskustelemme jäsenvaltioiden kanssa ja pyrimme hyväksymään ehdotuksen jo kesäkuussa pidettävässä neuvoston kokouksessa. Olemme edistyneet merkittävästi ja voimme hyväksyä eräitä muitakin tarkistuksia, joiden avulla asetuksessa voidaan ottaa Välimerellä harjoitettavan kalastuksen ominaispiirteet vieläkin paremmin huomioon luopumatta kuitenkaan kestävyyden perusperiaatteesta. Yhteisöllä on velvollisuus näyttää uskottavaa ja vahvaa esimerkkiä. Jatkamme työtä Välimeren alueen kumppaneidemme kanssa ja pyrimme saamaan ne vakuuttuneeksi siitä, että niiden on toteutettava samansuuntaisia toimia kuin yhteisönkin. Olemme perustaneet Välimeren kalastajayhdistyksen (Medisamac) foorumiksi, joka yhdistää useimmat Välimeren rannikkovaltiot. Olemme vahvistaneet Välimeren yleistä kalastuskomissiota (GFCM), jotta sitä voidaan hyödyntää yhteisten normien saavuttamisessa, ja luomme parhaillaan myös Välimeren alueellista neuvoaantavaa toimikuntaa, joka jatkaa työtämme samoilla linjoilla. Yhteisön on näytettävä esimerkkiä. Sen on otettava Välimerellä ohjakset käsiinsä. Kun asetus on hyväksytty, työskentelemme GFCM:ssä ja yksittäisten kolmansien maiden kanssa näiden maiden kanssa meillä on kaikilla osa-alueilla erittäin hyvät suhteet, jotka perustuvat nyt kumppanuuteen ja naapuruuteen toteuttaaksemme niiden kanssa samansuuntaisia toimia ja luodaksemme Välimeren alueelle tasaväkisen pelikentän. Lopuksi kiitän teitä kaikkia, ja erityisesti esittelijää hänen väsymättömästä työskentelystään. Olette saaneet aikaan ehdotuksen, jota puolustan selkein sanoin tulevassa neuvoston kokouksessa. (Suosionosoituksia) Puhemies. Keskustelu on päättynyt. Äänestys toimitetaan klo Marios Matsakis (ALDE). (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni olette kohdellut meitä tänään tarpeettoman

9 09/06/ ankarasti. Tiedän, että nyt on torstai, mutta kuten sihteeri varmasti vahvistaa, ryhmämme puheaikaa on vielä paljon jäljellä. Ryhmälläni oli 9 minuuttia puheaikaa, ja minä käytin siitä vain 4 minuuttia. Huomautuksenne, että ihmisten on ehdittävä lennoille, ei ole hyväksyttävä, sillä meidän on oltava paikalla iltapäivään asti. Esityslistaan on merkitty eräs äänestys klo 17.30, ja jos joku jäsenistä haluaa lähteä kotiin liian aikaisin... (Puhemies keskeytti puhujan.) Puhemies. Jäsen Matsakis, en aio antaa teille puheenvuoroa tämän vuoksi. Tehtäväni on varmistaa, että hyvin tarkasti laaditun aikataulun mukaisia puheaikoja noudatetaan. Tiedätte varsin hyvin, miten asiat menevät. Minulla on kokemusta siitä, mitä tapahtuu torstaisin klo 13.00, kun ihmiset tulevat sanomaan minulle, että sen ja sen puheaikaa ei ole noudatettu. Puheajoille ei laadita aikataulua huvin vuoksi. Tämä on Euroopan parlamentti, eikä puheaikaa ole rajattomasti Delfiinien kansainvälistä suojeluohjelmaa koskeva sopimus Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Freitasin laatima kalatalousvaliokunnan mietintö (A6-0157/2005) ehdotuksesta neuvoston päätökseksi kansainvälistä delfiinien suojeluohjelmaa koskevan sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (KOM(2004) C6-0245/ /0268(CNS)) Joe Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää jäsen Freitasia tästä mietinnöstä sekä hänen osallistumisestaan kalatalousvaliokunnan työskentelyyn, sitä kohtaan osoittamastaan mielenkiinnosta ja siihen antamastaan panoksesta. Haluan lisäksi kiittää valiokunnan puheenjohtajaa ja sen jäseniä asetusehdotuksen joutuisasta käsittelystä. Näin Euroopan yhteisö pystyy lähettämään kansainvälistä delfiinien suojeluohjelmaa koskevaa sopimusta (AIDCP) 13. kesäkuuta 2005 käsittelevälle vuosikokoukselle selkeän viestin siitä, että kun parlamentti hyväksyy komission ehdotuksen, Euroopan yhteisö on edennyt merkittävästi niiden sisäisten menettelyjen päätökseen saattamisessa, jotka ovat välttämätön edellytys tämän järjestön täysimääräiselle jäsenyydelle. Hyväksyn mielelläni useita jäsen Freitasin esittämiä tarkistuksia eli tarkistukset 2, 3, 5 ja 6. Näillä tarkistuksilla tehdään erityisesti sisällöstä helppotajuisempi ja selkeytetään tämän tärkeän neuvoston päätöksen taustoja. Päätös on tarpeen, jotta yhteisö voi täyttää kansainväliset sitoumuksensa ja jotta siitä tulisi alueellisten kalastusjärjestöjen jäsen kaikkialla maailmassa. Näin se pystyy puolustamaan kalataloutta koskevia yhteisön intressejä maailmanlaajuisesti. Yhteisöstä tulee tällä tavoin myös näiden järjestöjen edelläkävijä, ja se ottaa niissä johtavan aseman, joka sillä on jo ollutkin alueellisten kalastusjärjestöjen toiminnassa. En kuitenkaan voi hyväksyä muita ehdotettuja tarkistuksia lukuun ottamatta tarkistusta 4, jonka voin hyväksyä, jos siitä poistetaan virke "sekä sen vahvistamismenettelyt". Käsittelen tätä vahvistamismenettelyä ja merkintöjä myöhemmin muiden tarkistusten yhteydessä. Muita tarkistuksia ei voida hyväksyä seuraavista syistä. Ehdotus koskee AIDCP:n hyväksymistä, kun taas tarkistuksissa 1, 9 ja 11 käsitellään pääasiassa AIDCP:hen toissijaisesti liittyvää asiaa eli tonnikalan seuranta- ja tarkastusjärjestelmää, joka sisältyy jo yhteisön lainsäädäntöön. Tarkastuksessa 10 esitetään, että tonnikalasaaliiden seuranta- ja tarkastusmenettelyjä koskevat muutokset toteutetaan tiettyä menettelyä noudattaen, mikä on ristiriidassa asetuksen asiaankuuluvien komitologiaa koskevien säädösten kanssa. Kyseinen asetus on jo voimassa, ja sitä muutetaan ainoastaan tarvittaessa. Tarkistukset 7, 8 ja 12 liittyvät AIDCP:n mukaisiin merkintöihin ja kuluttajille tiedottamiseen. Nämäkään tarkistukset eivät ole tarpeen tässä tapauksessa, sillä jäsenvaltiot eivät ole vielä päättäneet, hyväksyykö yhteisö AIDCP:n merkin, eikä komissio ole tästä syystä vielä vahvistanut kantaansa. Viittaukset näihin merkintöihin ovat ennenaikaisia tässä vaiheessa, ja ne voivat haitata yhteisössä parhaillaan käytävää keskustelua. Merkinnät eivät sitä paitsi kuulu AIDCP:n tavoitteisiin, ne eivät sisälly AIDCP:n yleisiin toimenpiteisiin eivätkä AIDCP-ohjelman toteuttamiseen. Merkinnät ovat toissijainen kaupallinen näkökohta, joka on yksi AIDCP:n täytäntöönpanon seurauksista, muttei kuitenkaan sen keskeinen osatekijä Duarte Freitas (PPE-DE), esittelijä. (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, olen ehdottanut tasapainoa, joka mielestäni voidaan saavuttaa ekosysteemien suojelun sekä kalastusalan yhteiskunnallisten ja taloudellisten intressien välillä. Vaikka tasapainon saavuttaminen on vaikeaa, se on useinkin mahdollista, mikä käy ilmi tästä kompromissiehdotuksesta. Toimin esittelijänä tässä päätösehdotuksessa, joka käsittelee kansainvälistä delfiinien suojeluohjelmaa koskevan sopimuksen tekemistä Euroopan yhteisön puolesta, ja panin tyytyväisenä merkille, että on mahdollista sovittaa yhteen strategioita, jotka ovat kalastajien ja kaikkien osapuolten etujen mukaisia, niin että samalla varmistetaan ekosysteemien säilyminen. Ohjelmalla, johon sopimus perustuu ja josta yhteisön on tarkoitus tehdä sopimus, on kolme ensisijaista tavoitetta. Ensinnäkin siinä valvotaan delfiinien määrää ja tarkkaillaan niiden kalastuskuolevuutta sopimuksessa tarkoitetulla alueella kalastettujen tonnikalojen sivusaaliina. Toiseksi tutkitaan delfiinien kuolinsyitä kalastusoperaatioiden aikana edistämällä samalla

10 14 09/06/2005 sellaisia kalastustekniikoita ja laitteistoja, joilla minimoidaan kyseiset vaikutukset, ja kolmanneksi selvitetään eri pyydysten vaikutuksia erilaisiin kalalajeihin ja muihin pelaagiseen ekosysteemiin kuuluviin eläimiin. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ohjelmaa koordinoiva Amerikan trooppisten tonnikalojen suojelukomissio IATTC ehdottaa useita toimenpiteitä, joista haluan mainita sopimuksen kattamalla alueella kalastettua tonnikalaa koskevat kestävät saaliskiintiöt sekä kullakin kalastusmatkalla aluksessa mukana olevat tarkkailijat. Alusten omistajat ja kalastajat tietävät hyvin, kuinka tärkeää kalavarojen säilyttäminen on, ja he ovat kehittäneet kalastustekniikoita, jotka ovat vähemmän haitallisia saalislajin ja sivusaaliiksi joutuvien kalalajien kannalta. On korostettava, että näiden toimien ansiosta delfiinien kuolevuus sivusaaliina on vähentynyt merkittävästi sopimuksen kattamalla alueella vuoden 1989 noin yksilöstä vuoden 2002 noin 1 500:aan. Sopimuksella on merkittävä tehtävä delfiinipopulaatioiden säilymisen kannalta tällä alueella, ja sen ansiosta on pystytty myös suojelemaan ekosysteemiä kokonaisuutena niin, että delfiinien lisäksi on suojeltu myös muita lajeja, kuten haita, kilpikonnia ja muita vesieläimiä, joita kuolee usein kalastuksen yhteydessä. Tähän on päästy ottamalla käyttöön erilaisia pyydyksiä, jotka on suunniteltu juuri kyseisen tonnikalalajin saalistamiseen. Tästä voidaan päätellä, että kalastuksessa on saatu aikaan huomattava valikoivuus. Samalla voidaan myös havaita, kuinka tärkeä on tämä ohjelma, johon yhteisö haluaa osallistua. Kyseessä olevien teknisten toimenpiteiden lisäksi ohjelma sisältää "Pyydetty delfiinejä vaarantamatta" -merkintäjärjestelmän. Tämä merkki myönnetään niille tonnikalatuotteille, joiden raaka-aineen pyynnissä ei ole vahingoitettu delfiinejä tai muita lajeja, joita ei kalasteta. Haluan korostaa, että merkintä voidaan myöntää ainoastaan kyseisille tuotteille. Merkinnöistä on keskusteltu laajasti FAO:n kalatalouskomiteassa ja Euroopan komissiossa, joka käsittääkseni laatii parhaillaan tiedonantoa ekomerkinnöistä. Aihe on erittäin tärkeä, ja siitä on hyvä keskustella, sillä tonnikala-alalla on useita kansalaisjärjestöjä, jotka useinkin vaikuttavat siihen, mitä jalostettuja tonnikalatuotteita EU:n markkinoille tuodaan, eikä niiden toiminta ole aina kovinkaan avointa. Arvoisa komission jäsen, näin ollen katson, että kalatalousvaliokunnassa käymiemme keskustelujen jälkeen tämä oli hyvä hetki lisätä tietoisuutta myös komissiossa ja kaikkien kalatalousvaliokunnan jäsenten keskuudessa siitä, että EU:n on säänneltävä ekomerkintöjen myöntämistä. Juuri tästä aiheesta esitettiin joitakin tarkistuksia. Jonkin julkisen elimen on oltava vastuussa tästä prosessista, vaikka yksityiset yritykset ja kansalaisjärjestöt voivatkin muodostaa kumppanuuksia ennen prosessia tai sen jälkeen. Joka tapauksessa vastuu on oltava julkisella elimellä, jotta koko merkintäprosessista saadaan mahdollisimman uskottava. Näistä syistä ja yhteisen kalastuspolitiikan suuntaviivojen mukaisesti olen sitä mieltä, että parlamentin on annettava myönteinen lausuma tästä ohjelmasta, jotta EU voi tehdä kyseisen sopimuksen. Haluan lisäksi mainita, että kalatalousvaliokunta hyväksyi mietinnön yksimielisesti, mistä olen kiitollinen valiokunnan jäsenille. Haluan lisäksi kiittää tutkijoita, järjestöjä ja luonnollisesti komissiota sekä kansalaisjärjestöjä, kuten WWF:ää, joka osallistui järjestämääni suppeaan kuulemistilaisuuteen. Kuulemistilaisuuden ansiosta saimme välitettyä tietoa ohjelman merkityksestä ja osoitettua, että kalastajien, tutkijoiden ja poliitikkojen välillä on mahdollista päästä sopimukseen tällaisesta tärkeästä asiasta. Tällä tavoin voitaneen välittää myös myönteinen kuva EU:n tulevista tehtävistä, kun se varmistaa sopimuksen sisällön toteutumisen ja valvoo koko EU:n ekomerkintäprosessissa Puhetta ryhtyi johtamaan varapuhemies MAURO Struan Stevenson, PPE-DE-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Freitasia hänen mietinnön parissa tekemästään erinomaisesta työstä. Kuten tiedämme, mietinnössä käsitellään 2 miljardin dollarin arvoista tonnikalateollisuutta. Syömme kaikki tonnikalaa ja tunnemme kaikki ne useat erilaiset delfiiniystävälliset merkinnät tonnikalatölkkien ja -purkkien kyljissä. Näitä merkintöjä ei aikaisemmin ole säännelty mitenkään, joten ne ovat aiheuttaneet sekaannusta ja olleet usein harhaanjohtavia. Tällä aloitteella on tarkoitus tuoda tilanteeseen muutos. Jäsen Freitasin mietinnöstä käy ilmi, miksi 15 Latinalaisen Amerikan ja Keski-Amerikan valtiota on liittynyt EU:n ja Yhdysvaltain seuraan tukeakseen kansainvälistä delfiinien suojeluohjelmaa koskevaa sopimusta (AIDCP). Itäisen Tyynenmeren alueen kalastuslaivastot pyytävät suuria aikuisia keltaevätonnikaloja, joita ui delfiiniparvien alla jopa yksilön parvissa. Jos tonnikalaverkkoihin jää delfiinejä, puolitusinaa huimapäistä kalastajaa hyppää sukellusvarusteissa verkon keskelle ja ajaa delfiinit verkon toiseen päähän, josta ne pääsevät hyppäämään verkon laidan yli vapauteen. Verkko nostetaan alukseen vasta, kun viimeinenkin delfiini on päässyt vapauteen. Tällaisessa tonnikalan pyynnissä ei saada lainkaan sivusaaliita. Kullakin tonnikalaa pyytävällä aluksella on kyydissä koulutettuja valtionhallinnon tarkkailijoita, alukselle myönnetään lupa ainoastaan, jos se ei ole syyllistynyt rikkomuksiin, ja alusten kapteenien on oltava koulutettuja ja päteviä; tällaista kattavaa järjestelmää noudattamalla delfiinien kuolevuutta on saatu tuntuvasti vähennettyä itäisellä Tyynenmeren alueella tapauksesta vuonna 1980 nyt alle

11 09/06/ tapaukseen vuodessa. Kuolevuus on nyt todella vähäistä, kun otetaan huomioon, että delfiinejä arvioidaan olevan pelkästään itäisen Tyynenmeren alueella yli 10 miljoonaa. Tästä syystä Greenpeace ja World Wildlife Fund tukevat tätä pyyntimenetelmää verrattuna muihin menetelmiin, joissa sivusaaliita syntyy paljon. EU:n tuki AIDCP:n merkille on huomattava uhkatekijä joillekin kansalaisjärjestöille, jotka ovat ottaneet koko kansainvälisen tonnikalateollisuuden haltuunsa ja toimivat alan tosiasiallisina sääntelijöinä. Erityisesti eräästä kalifornialaisesta kansalaisjärjestöstä on tullut mittaamattoman rikas, sillä se saa tietyn maksun jokaisesta tonnikalapurkista, jossa on sen delfiiniystävällinen merkki. Kyseisen kansalaisjärjestön tukema pyyntitapa voi hyvin ollakin delfiineille vaaraton, mutta sen yhteydessä kuolee kymmeniä tuhansia haita, merinahkakilpikonnia ja jopa nuoria keltaevätonnikaloja, jotka heitetään kuolleina takaisin mereen. On pöyristyttävää, että tämä järjestö kiristää kansainvälistä tonnikalateollisuutta ja uhkaa julkaista Internet-sivustollaan mustan listan supermarketeista, jotka kieltäytyvät myymästä sen delfiiniystävällisellä merkinnällä varustettuja tonnikalatölkkejä. Jopa parlamentin jäsenet ovat tällä viikolla saaneet vihamielisiä, uhkaavia ja aggressiivisia sähköpostiviestejä tältä järjestöltä. Järjestön päivät ovat nyt luetut. AIDCP:n merkki sai yksimielisen tuen kalatalousvaliokunnalta, ja uskon, että myös parlamentin enemmistä tukee sitä tänään Catherine Stihler, PSE-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, annan tukeni tälle jäsen Freitasin mietinnölle ja mielestäni koko Euroopan parlamentin olisi puollettava tätä mietintöä, joka käsittelee ehdotusta neuvoston päätökseksi ja kansainvälistä delfiinien suojeluohjelmaa koskevan sopimuksen (AIDCP) tekemistä Euroopan yhteisön puolesta. Delfiinit varmasti äänestäisivät sen puolesta, jos vain voisivat! AIDCP:n tarkoituksena on vähentää asteittain delfiinien tahatonta kuolleisuutta tonnikalan kurenuottakalastuksen yhteydessä itäisellä Tyynellämerellä lähelle nollatasoa vahvistamalla vuotuiset rajat tonnikalakantojen kestävälle hyödyntämiselle sopimusalueella. Suhtaudun myönteisesti myös siihen, että WWF ja Greenpeace tukevat ja edistävät AIDCP:tä, sillä se on oikeudellisesti sitova väline, jolla lujitetaan asianomaisten hallitusten, tonnikalateollisuuden ja ympäristönsuojelijoiden työskentelyn tuloksia. Näiden tahojen työn ansiosta delfiinien kuolleisuus itäisellä Tyynellämerellä on vähentynyt jyrkästi viimeisten 20 vuoden aikana. Vuonna 1986 kuoli vielä yli delfiiniä, mutta tämän järjestelmän ansiosta vuonna 2004 enää yksilöä. AIDCP:llä on otettu käyttöön kaksi järjestelmää: tonnikalan seuranta- ja tarkastusjärjestelmä sekä "Pyydetty delfiinejä vaarantamatta" -merkintäjärjestelmä. Useat meistä syövät mielellään tonnikalaa, ja eurooppalaiset kuluttavat sitä vuosittain yli tonnia. Useimmat kuluttajat haluaisivat olla varmoja siitä, että syömämme tonnikalan pyynnin yhteydessä ei ole saatu sivusaaliiksi delfiinejä. Joidenkin supermarketeissa myytyjen tonnikalatölkkien delfiiniystävälliset merkinnät on kyseenalaistettu, ja WWF:n mukaan AIDCP:n tonnikalan seurantajärjestelmä ja "Pyydetty delfiinejä vaarantamatta" -merkintäjärjestelmä ovat tällä hetkellä ainoat järjestelmät, joilla kuluttajille voidaan taata, että tonnikala, jossa on merkintä "AIDCP Pyydetty delfiinejä vaarantamatta", on pyydetty delfiinejä tappamatta tai niitä vakavasti vammauttamatta. Nämä erinomaiset tulokset on saavutettu pääasiassa aluksilla mukana olevien riippumattomien tarkkailijoiden järjestelmän ansiosta. Se on ainoa järjestelmä, jonka voidaan taata kattavan sataprosenttisesti kaikki itäisellä Tyynellämerellä suurta tonnikalaa kurenuotalla pyytävien laivojen kalastusmatkat. Lisäksi siihen sisältyy tiukkoja teknisiä ja toiminnallisia vaatimuksia. Nyt EU:ssa käyttöön otettavalla uudella merkinnällä kuluttajille voidaan taata, ettei delfiinejä ole kuollut pyynnin yhteydessä. Kuluttajien ostovoima on vienyt voiton. Kansainvälinen kalastusyhteisö on herännyt ymmärtämään, etteivät kuluttajat hyväksy tarpeetonta tappamista tai ympäristön vahingoittamista elintarvikeja kalastusteollisuudessa. Kehotan kollegojani äänestämään mietinnön puolesta Carl Schlyter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. (SV) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Freitasia rakentavasta työskentelystä tämän mietinnön parissa, jota Verts/ALE-ryhmä tukee äänestyksessä. Teollinen tonnikalan pyynti ei uhkaa ainoastaan tonnikalavarojen säilyvyyttä vaan myös muita lajeja, joista tunnetuimpia ovat delfiinit. AIDCP tehtiin siksi, että useat EU:n kansalaiset halusivat suojella delfiinejä, jotta niitä ei kuolisi vaarallisten pyyntitekniikoiden vuoksi. Nämä tavoitteet on saavutettava samalla, kun varmistamme sopimuksen täytäntöönpanon lainsäädännössämme. Tähän mennessä työskentely on sujunut melko hyvin, kuten kollegani ovat todenneet. Verts/ALE-ryhmä esitti valiokuntakäsittelyssä tarkistukset 9 ja 11, joita valiokunta tuki ja joita tarvitaan sen varmistamiseksi, ettei kuluttajia johdeta harhaan merkinnöillä. Viittaus vuoden 2003 asetuksen 3 artiklaan on myös hyödyllinen, sillä sen avulla kaikki edellytykset täyttävät tahot saavat tietoa asianmukaisista merkintävaatimuksista, ja näin varmistetaan, ettei kukaan voi tahallaan käyttää niitä väärin. Tähän viittasi jäsen Stevenson. Tämä on mainittava, sillä nyt parlamentti voi ilmaista tahtonsa teille jatkaessanne neuvotteluja. Meidän on myös arvioitava delfiineille vaarattomia pyyntimenetelmiä, joita voidaan parantaa niin, ettei niillä

12 16 09/06/2005 vahingoiteta muitakaan lajeja. Kurenuotalla tapahtuvan pyynnin yhteydessä kuolee merikilpikonnia ja useita muita lajeja. Tiedän, että AIDCP:llä on jo aloitettu pyyntimenetelmien parantaminen. Meidän on tärkeää seurata alan kehitystä tarkkaan ja käyttää parhaita mahdollisia menetelmiä Thomas Wise, IND/DEM-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, kyseenalaistan sen, voiko EU legitiimisti liittyä AIDCP:n sopimuspuoleksi yksittäisten valtioiden sijaan sekä sen, voidaanko luottaa siihen, että EU tekee oikeita päätöksiä. Tarkastellaanpa tosiseikkoja. EU on elin, jonka yhteinen kalastuspolitiikka on aiheuttanut suurta epäoikeudenmukaisuutta. Otetaan esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan kalastajien epäoikeudenmukainen kohtelu. He taistelevat nyt olemassaolostaan Brysselin vuoksi, kun taas esimerkiksi Espanjan kalastajat näyttävät halveksivan sääntöjä aina tarpeen tullen. Otetaan huomioon myös kalakantojen tyrmistyttävä hupeneminen EU:n vesillä, mikä on suora tulos yhteisestä kalastuspolitiikasta. Tämän lisäksi miljoona tonnia kuolleita kaloja heitetään vuosittain takaisin Pohjanmereen. Tämä ei ole ainoastaan järkyttävää tuhlausta vaan se myös vahingoittaa ekosysteemiä. Tässä on todellakin todisteita eitoivottujen seurausten lain toteutumisesta. EU on tehnyt myös epäreiluja ja epämoraalisia kalastussopimuksia useiden Afrikan kolmansien maiden kanssa, jotka sallivat eurooppalaisten tehdasmaisten tuotantolaivojen tulevan merilleen ja ryöstävän ne puhtaaksi kaikista kalavaroista. Sama koskee delfiineille vaarallisia kalastuslaivoja. Tämä on vaikuttanut niin vakavasti paikallisiin talouksiin, että syrjäseutujen paikalliset kalastajat ovat ryhtyneet metsästäjiksi ja tuhoavat nyt paikallisia villieläinkantoja. Näillä velkaantuneilla mailla ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä tästä oletetusta etuoikeudesta maksetut naurettavat korvaukset. Näin ollen ei mielestäni ole yllättävää havaita, että EU yrittää liittyä sopimukseen, jonka delfiinien suojelijat ovat tyrmänneet. Miksipä EU kuuntelisi asiantuntijoita? Ohjelmaan osallistuville aluksille määritellään delfiinien tahatonta kuolleisuutta koskevat rajat. Delfiinien pelotteluun käytetään yleisesti räjähteitä ja pikaveneitä, ja ohjelmassa sallitaan jopa näiden eläinten tahallinen tappaminen. Earth Island Instituten Dolphin Safe -ohjelman mukaan viime vuonna delfiinejä tapettiinkin kappaletta. Jos EU olisi vilpittömästi huolissaan tästä asiasta, se omaksuisi Yhdistyneen kuningaskunnan kannan ja kieltäisi paritroolauksen. Yhdistyneessä kuningaskunnassa on nimittäin tehty myös joitakin hyviä päätöksiä: jäimme euroalueen ulkopuolelle ja pääministerimme on luultavasti antanut kuolettavan iskun ehdotetulle perustuslaille. Sen sijaan, että EU noudattaisi esimerkkiämme hyvästä käytännöstä, se yrittää liittyä kyseenalaiseen sopimukseen pyrkimyksenään pönkittää jälleen kerran omaa epävarmaa kansainvälistä asemaansa. Jälleen kerran voimme todeta, että jos EU on vastaus, kysymyksen on täytynyt olla todella typerä Ioannis Gklavakis (PPE-DE). (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, minäkin haluan vuorostani onnitella jäsen Freitasia hänen delfiinien suojelua käsittelevästä poikkeuksellisen hyvästä mietinnöstään. Saanen myös käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni onnitellakseni jäsen Fragaa hänen Välimerta käsittelevästä mietinnöstään. Molemmat ovat perusteellisia mietintöjä, joissa ehdotetaan nykytilanteen pohjalta toimia sen varmistamiseksi, että sekä Tyynenmeren että Välimeren kalavarat säilyvät nyt ja tulevaisuudessa. Saanen myös käyttää tätä delfiinejä koskevaa keskustelua hyväkseni ja mainita kotimaassani esille tulleen tapauksen. Toukokuun lopulla raivonneen myrskyn jälkeen pohjoiselta Egeanmereltä löytyi hylättynä kilometrin pituinen verkko, jota myrsky oli riepotellut kymmenen päivän ajan. Kun verkko viimein havaittiin, siihen oli jo tarttunut kymmeniä delfiinejä ja useita kymmeniä harvinaisia ja uhanalaisia valaita. Kyseessä oli ekologinen katastrofi, joka tuli ilmi ja joka havaittiin, mutta on myös muita katastrofeja, joista olemme autuaan tietämättömiä. Haluan huomauttaa, että pohjoisen Egeanmeren alue on harvinainen ja tärkeä meren elinympäristö, koska Evrosjoki virtaa siihen ja sen vedet ovat peräisin Dardanellien salmesta. Meidän onkin kaikkia meriä koskevan suojelun yhteydessä myös kiinnitettävä erityistä huomiota Egeanmereen. Tämä valitettava tapaus osoittaa jälleen kerran, ettei ympäristö tunne maantieteellisiä rajoja. Repeytyneet verkot levittävät kuolemaa, ja meidän pitäisi olla huolissamme tästä asiasta. Haluan todeta, että meidän velvollisuutemme on suojella ympäristöä, ja arvoisan ystävämme laatima mietintö on oikeansuuntainen, minkä vuoksi meidän kaikkien tulisi äänestää sen puolesta. Lopuksi haluan ilmaista näkemyksen, johon meidän kaikkien tulisi yhtyä. Meidän velvollisuutemme on suojella meriympäristöä. Myös lapsillamme on oikeus harjoittaa kalastusta merellä. Meidän velvollisuutemme onkin turvata meriemme kalavarat tulevia sukupolvia varten Rosa Miguélez Ramos (PSE). (ES) Arvoisa puhemies, haluan aluksi onnitella esittelijä Freitasia, joka on tehnyt erinomaista työtä, kuten olemme tunnustaneet mietintöönhän ei ole esitetty tarkistuksia. Onnittelen myös kollegaani Stihleriä, joka on tehnyt erinomaista työtä sosiaalidemokraattisen ryhmän varjoesittelijänä. Haluan kuitenkin esittää muutamia mielipiteitä, jotka saattavat olla hieman ristiriidassa aiemmin esitettyjen kanssa mutta joiden uskon voivan tuoda jotain uutta tähän keskusteluun. Ensinnäkin tärkein syy siihen, miksi Euroopan yhteisön on osallistuttava Amerikan

13 09/06/ trooppisten tonnikalojen suojelukomissioon (IATTC) ja tehtävä kansainvälistä delfiinien suojeluohjelmaa koskeva sopimus, on eurooppalaisen tai, mikäli niin haluatte, espanjalaisen tonnikalalaivaston läsnäolo itäisellä Tyynellämerellä, jossa se on kalastanut vuodesta 1975 lähtien. Sanon tämän siksi, että Freitasin mietinnön perusteluissa sopimuksen tekemistä näytetään perustelevan muilla syillä eikä laivastomme läsnäololla itäisellä Tyynellämerellä. Laivastomme kalastaa itäisellä Tyynellämerellä eikä ole tietenkään koskaan pyytänyt delfiinejä, koska se kielletään yhteisön asetuksessa, nimittäin neuvoston 30. maaliskuuta 1998 antaman asetuksen N:o 850/98 33 artiklassa. Koska uskon, että tästä tiedosta voi olla parlamentille hyötyä, haluan todeta, että kansainvälistä delfiinien suojeluohjelmaa koskeva sopimus on syntynyt aivan erityisen ongelman seurauksena. Tämä ongelma koskee Yhdysvaltojen laivastoa sekä Meksikon, Venezuelan ja Kolumbian laivastoja, jotka ovat El Salvadorin ohella ainoita, jotka pyytävät tällä hetkellä delfiinejä. Voimme uskoakseni eurooppalaisina olla tyytyväisiä tämän sopimuksen aikaansaamiseen. Kuten aiemmin totesin, me olemme kalastaneet tällä alueella vuodesta 1975 lähtien ja osallistumme kansainvälistä delfiinien suojeluohjelmaa koskevaan sopimukseen huolimatta siitä, ettei toimillamme ole mitään tekemistä sopimuksen todellisen tavoitteen kanssa, koska me emme pyydä delfiinejä. EU allekirjoitti kansainvälistä delfiinien suojeluohjelmaa koskevan sopimuksen 26. huhtikuuta 1999 ja ilmoitti päätöksestään sopimuksen edusvalvojana toimivalle Amerikan Yhdysvalloille suullisella ilmoituksella 8. kesäkuuta Neuvosto piti tuolloin sopimuksen allekirjoittamista ja väliaikaista soveltamista ensimmäisinä askeleina kohti sen myöhempää hyväksymistä Euroopan yhteisössä. Vaikka yhteisö ei teknisistä syistä voinut liittyä IATTC:hen, neuvosto valtuutti Espanjan kuningaskunnan liittymään poikkeuksellisesti kyseiseen yleissopimukseen. Tämä tapahtui Guatemalassa vuonna Aikaisemmin oli tehty päätös siitä, että Espanja osallistuisi IATTC:n päätöksiin yhteisön kannan mukaisesti kiinteässä yhteistyössä komission kanssa, mikä takasi yhteisön aktiivisen osallistumisen IATTC:hen. Olenkin sitä mieltä, ja kyse on siis mielipiteestä, että mietinnössä on vaadittava Euroopan unionia ratifioimaan kansainvälistä delfiinien suojeluohjelmaa koskeva sopimus eikä pelkästään liittymään siihen. Komissio voisi ehkä antaa lisävalaistusta tältä osin. Haluan myös kommentoida tarkistuksia 11 ja 12. Asetuksessa ei missään kohdassa mainita "delfiinejä vaarantamaton" merkintää, eikä tällaista merkintää ole sellaisenaan olemassa. Asetuksen 3 artiklassa on sitä vastoin esitetty joukko määritelmiä, joihin sisältyy myös se, mitä "delfiinejä vaarantamattomalla tonnikalalla" ymmärretään. Haluan onnitella vielä kerran esittelijää, ja uskon, että meidän on ehkä suhtauduttava hieman realistisemmin keskusteltavanamme olevaan kysymykseen Joe Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan jälleen kerran kiittää parlamenttia ja erityisesti kalatalousvaliokuntaa sekä esittelijä Freitasia yhteistyöstä. Meillä on yhteinen tavoite. Komission on tärkeää vahvistaa asemaansa alueellisissa kalastusjärjestöissä tukemalla suojelutoimenpiteitä, joita toteutetaan yhteisön lisäksi myös kansainvälisillä vesillä. Järjestön jäsenyys auttaa meitä ottamaan käyttöön tiukemmat vaatimukset valaista muodostuvalle sivusaaliille. AIDCP:n tekemisestä lähtien valaista muodostuva sivusaalis ovat vähentynyt yksilöstä yksilöön, mikä on jo suuri saavutus sinänsä ja ansaitsee tukemme. Esittelijä ja muutamat muut puhujat käsittelivät puheenvuoroissaan eko-merkintää. Ensinnäkin jäsenvaltiot tutkivat parhaillaan mahdollisuutta, että yhteisössä otettaisiin käyttöön AIDCP:n "delfiinejä vaarantamaton" merkintä. Komissio hyväksyy lisäksi parin viikon kuluessa eko-merkintää koskevan ehdotuksen, joka tuo varmastikin oman lisänsä prosessiin, jossa pohditaan sitä, pitäisikö yhteisössä ottaa käyttöön AIDCP:n merkintä. Tiedonannossa esitetään pohdittavaksi kolme vaihtoehtoa, jotka ovat vallitsevan tilanteen säilyttäminen, pakollisen yhteisönlaajuisen merkinnän käyttöönotto tai vähimmäisvaatimusten asettaminen. Tässä vaiheessa komissio on kallistumassa kolmannen vaihtoehdon kannalle, ja odotamme parlamentin ja neuvoston kanssa asiasta käytävää rakentavaa keskustelua. Lopuksi haluan vakuuttaa teille, että sekä komissio että minä henkilökohtaisesti olemme sitoutuneita jatkamaan työtä poisheitettyjen kalojen määrän ja erityisesti valaista muodostuvan sivusaaliin minimoimiseksi. Luotan parlamentin tukeen, jotta voimme tehdä yhteistyötä nykyisten käytäntöjemme ja menetelmiemme parantamisessa. Sopimuksen ratifiointiprosessin osalta olen pannut huomautuksenne merkille, ja ratifiointi tapahtuu todennäköisesti lähitulevaisuudessa Puhemies. Keskustelu on päättynyt. Äänestys toimitetaan klo Sosiaalinen yhteenkuuluvuus uusissa jäsenvaltioissa Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Őryn laatima työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietintö

14 18 09/06/2005 (A6-0125/2005) sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta uusissa jäsenvaltioissa (2004/2210(INI)) Csaba Őry (PPE-DE), esittelijä. (HU) Olen iloinen, että sosiaalista yhteenkuuluvuutta käsittelevästä mietinnöstä vallitsee parlamentin poliittisten ryhmien keskuudessa näin laaja yksimielisyys, joka käsittää käytännössä koko poliittisen kirjon. Kyseessä ei ole suinkaan sattuma. Tämä johtuu siitä, että laajentumisesta on kulunut tuskin vuottakaan ja jo nyt on selvää, että sekä sosiaalisen että taloudellisen yhdentymisen vauhdittuminen olisi ehdottomasti unionin etujen mukaista. Tässä mielessä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden prosessin kiihdyttäminen ei ole suinkaan toisarvoinen asia. Tosiseikat osoittavat nimittäin selvästi, että uudet jäsenvaltiot ovat tällä alalla paljon vanhoja jäsenvaltioita enemmän jäljessä ja että niillä on siten paljon kiinniotettavaa. Me kaikki olemme uskoakseni yhtä mieltä siitä, ettemme halua kaksinopeuksista Eurooppaa, toisin sanoen sellaista unionia, jossa sosiaaliturvajärjestelmä on erittäin kehittynyt ja korkeatasoinen joissakin jäsenvaltioissa, kun taas toisaalla unionissa sosiaaliturvajärjestelmä on yhtä täynnä reikiä kuin Emmental-juusto ja heikkenee entisestään vuosi vuodelta hallitusten rahoitusvaikeuksien, talousarvion asettamien rajoitteiden, rajoittavien toimenpiteiden ja muiden samantapaisten vaikeuksien seurauksena. Tällaisen tilanteen syntyminen antaisi todella aihetta olla huolissaan sosiaalisten oikeuksien polkemisesta, jota kukaan meistä ei halua. Tästä syystä on tärkeää, että sosiaalisen yhteenkuuluvuuden alalla saavutetaan tulevalla ohjelmakaudella todellista edistystä, jonka kaikki voivat havaita. Tämä on ainoa tapa, jolla voimme estää yhä uusien yhteiskuntaryhmien sosiaalisen syrjäytymisen uusissa jäsenvaltioissa. Sosiaalisen syrjäytymisen lisääntymisellä olisi kielteisiä vaikutuksia työmarkkinoiden vakauteen, talouden tuottavuuteen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen, ja siitä seuraisi lisäksi lukuisia muita ongelmia. Mietintö on eräänlainen luettelo tämänhetkisistä ongelmista, ja siinä maalataan melko tarkka kuva parhaillaan meneillään olevista prosesseista. Heikommassa asemassa olevien sosiaaliryhmien osalta mietinnössä käsitellään lähes kaikkia kyseisiä ryhmiä. Siinä keskitytään erityisesti vanhusten, naisten, romanien tapaisten syrjinnästä kärsivien vähemmistöjen, kodittomien, riippuvuuden aiheuttamista ongelmista kärsivien ihmisten, vammaisten, hädänalaisten lasten ja maahanmuuttajien tilanteeseen. Mietinnössä korostetaan erityisesti läheisiä yhteyksiä yleissivistävää ja ammatillista koulutusta koskevien mahdollisuuksien tarjoamisen ja heikommassa asemassa olevien kansalaisten tällaiseen koulutukseen pääsemistä koskevien parempien tulevaisuudennäkymien välillä. Koska käytettävissäni oleva aika on rajallinen, jatkan korostamalla vain kolmea mietinnössä käsitellyistä keskeisistä kysymyksistä. Ensimmäinen keskeinen näkökohta koskee sitä, että ratkaisevaa tulevan edistymisemme kannalta on ymmärtää se erityisen läheinen yhteys, joka on työpaikkojen luomisen ja sitä tukevan talouspolitiikan sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden peruspilareita edustavien sosiaalijärjestelmien välillä. Tästä seuraa loogisesti, että sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskeva politiikka voi olla tehokasta vain, jos sen rinnalla harjoitetaan tarkoituksenmukaista talouspolitiikkaa, johon sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskeva politiikka perustuu ja rakentuu. Ellemme onnistu varmistamaan, että nämä kaksi politiikkaa ovat sopusoinnussa keskenään, epäonnistuminen sosiaalisissa kysymyksissä on väistämätöntä. Toinen keskeinen näkökohta koskee itse asiassa rakenteellista ongelmaa. Ajattelen tässä yhteydessä paikallisten hallintoelinten velkaantumista, joka on viime aikoina kiihtynyt vaarallisesti ja joka liittyy läheisesti siihen, ettei paikallisten hallintoelinten tarjoama rahoitus ole kyennyt vastaamaan kasvaviin sosiaalisiin velvoitteisiin. Tämä ongelma ei koske ainoastaan uusia jäsenvaltioita vaan on tuttu ilmiö myös vanhoissa jäsenvaltioissa. On tietysti aivan loogista, että jäsenvaltioiden hallitusten pitäisi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti pyrkiä käsittelemään valtaosaa ongelmista paikallisella tasolla, ja perustelu, jonka mukaan paikallisella tasolla on aina saatavilla eniten tietoa, pitää täysin paikkansa. Tässä onnistuminen edellyttää kuitenkin riittävää rahoitusta, mitä ei ole valitettavasti tapahtunut viime vuosina. Olemme sen johdosta nyt tilanteessa, jossa esimerkiksi jos saan viitata yhteen hälyttävään tapaukseen neljän Visegrad-maan paikallisten hallintoelinten yhteenlasketun velan määrä on ylittänyt kymmenen miljardin euron psykologisen rajan. Näin suuri velka antaa varmasti aihetta ainakin pohtia asiaa yhdessä. Kolmanneksi haluaisin viitata yhteistyöhön. On totta, että sosiaalipolitiikka kuuluu jäsenvaltioiden kansalliseen toimivaltaan, mitä ei myöskään kiistetä mietinnössä, ja niin sen kuuluukin olla. Kansallisen toimivallan käyttämistä ei kuitenkaan millään tavalla estä hyvien käytäntöjen vaihtaminen ja tiedon jakaminen, mikä on lisäksi meidän kaikkien keskeisten etujen mukaista. Vakavien ongelmien ohella meidän on myös nähtävä, että on olemassa erittäin monia hyviä aloitteita, onnistuneita hankkeita ja innovatiivisia ideoita, jotka viitoittavat tietä eteenpäin. Miksi emme jakaisi niitä toistemme kanssa? Uudet jäsenvaltiot kiinnittävät nykyään valitettavasti liian vähän huomiota toisiinsa. Niinpä useimmissa tapauksissa seikat, joista voisi olla kaikille uusille jäsenvaltioille erittäin paljon hyötyä, jäävät piiloon, ja toiset ovat tietämättömiä niiden olemassaolosta. Yhteistyötä varten ei ole myöskään olemassa tarkoituksenmukaista institutionaalista kehystä. Nämä ovat siis mielestäni kolme tärkeintä alaa, joilla meidän on saavutettavaa merkittävää edistystä. Sallikaa minun vielä kerran kiittää poliittisia ryhmiä ja kollegoitani heidän koko mietinnön laadintaprosessin aikana antamastaan erittäin rakentavasta ja arvokkaasta tuesta.

15 09/06/ Neelie Kroes, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio onnittelee jäsen Őryä hänen erinomaisesta ja kattavasta mietinnöstään, jossa käsitellään sosiaalista yhteenkuuluvuutta uusissa jäsenvaltioissa. Kyseessä on erittäin hyvin ajoitettu ja hyödyllinen mietintö, jonka pitäisi merkittävästi lujittaa toimiamme sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi koko unionissa. Useimmat mietinnössä esitetyistä huomautuksista ja suositelluista politiikan painopistealueista vastaavat hyvin pitkälti ja tukevat komission omaa tilannearviota. Mietintö on myös erittäin hyödyllinen, koska siinä kiinnitetään huomiota useisiin kysymyksiin, joita jäsenvaltioiden ja komission on painotettava enemmän ja joissa niiden on tehostettava toimintaansa. Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisen sekä osallistavamman unionin rakentamisen tärkeys vahvistettiin äskettäisen Brysselin Eurooppa-neuvoston päätelmissä. Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden prosessi tukee ja täydentää Lissabonin toimintasuunnitelmaa, jossa keskitytään talouskasvuun ja työllisyyteen. Tällä tavoin talouskasvua, työllisyyspolitiikkaa ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevat toimemme voivat vahvistaa toisiaan. Parhaillaan tehtävän EU:n sosiaalisen yhteenkuuluvuuden prosessia koskevan väliarvioinnin tuloksena komissio antaa vuoden lopulla tiedonannon, jossa ehdotetaan uusia yhtenäistettyjä ja selkeytettyjä yhteisiä tavoitteita ja työskentelymenetelmiä sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevaa avointa koordinointimenetelmää varten. Päätöslauselmassanne esitetyt huomautukset antavat erittäin arvokkaan panoksen prosessin arviointiin, jota komissiossa parhaillaan tehdään, ja otamme ne huomioon valmistellessamme tiedonantoamme. Olemme saavuttaneet merkittävää edistystä useissa mietinnössä käsitellyissä kysymyksissä sen jälkeen, kun komissio ja uudet jäsenvaltiot laativat sosiaalisen osallisuuden edistämistä koskevat yhteiset muistionsa vuonna Haluaisin mainita kaksi tällaista alaa: tilastojen harmonisoinnin ja kokemustenvaihdon. Korostatte mietinnössä perustellusti köyhyystilastojen ja köyhyyden määrittelyperusteiden harmonisoinnin tärkeyttä. Kansalliset tilastotoimistot ja Eurostat ovat tehneet erittäin hyvää yhteistyötä kehittäessään uutta tilastovälinettämme, yhteisön tulo- ja elinolotilastoja (EU-SILC). Tämä väline auttaa meitä varmasti edistymisen seuraamisessa kaikkialla yhteisössä. Hyvien käytäntöjen vaihtamisen osalta uusilla jäsenvaltioilla on ollut yhä aktiivisempi rooli nykyisessä sosiaalisen syrjäytymisen torjumista koskevassa yhteisön toimintaohjelmassa. Ehdotettu uusi yhteisön toimintaohjelma (Progress), joka aletaan toteuttaa vuonna 2007, antaa meille mahdollisuuden laajentaa entisestään kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtoa. Toinen tärkeä mietinnössä esille tuotu kysymys koskee sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskeviin toimiin käytettävissä olevien varojen lisäämistä. Tältä osin vastuu on pääasiassa kansallisilla viranomaisilla. Komissio painottaa kuitenkin voimakkaasti sen varmistamista, että Euroopan sosiaalirahaston käyttö liittyy läheisesti tavoitteisiin, jotka on asetettu kansallisissa työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskevissa toimintasuunnitelmissa. Kuten päätöslauselmassa selkeästi todetaan, parannusta tarvitaan lähes kaikilla sosiaalisen elämän osa-alueilla. Samaan aikaan useimmissa uusissa jäsenvaltioissa toteutetaan parhaillaan vaikeita talousuudistuksia, ja monia näistä jäsenvaltioista koettelee korkea työttömyys. Uusissa jäsenvaltioissa on myös merkittäviä talousarviota koskevia rajoitteita, jotka kaventavat sosiaalipolitiikan liikkumavaraa. Meidän on oltava realistisia ja rohkeita käsitellessämme näitä suuria rakenteellisia kysymyksiä. Talouden ja työllisyyden kasvun varmistaminen auttaa varmasti lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta, mutta sosiaaliseen osallistumiseen ja inhimilliseen pääomaan investoiminen on olennainen ja täydentävä osa työllisyyden ja talouden kestävän edistyksen tukemista. Käsiteltävänämme oleva mietintö auttaa varmistamaan, että meillä on jatkossakin vahva sosiaalisen yhteenkuuluvuuden prosessi Marie-Line Reynaud (PSE), kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, sosiaalisen osallisuuden edistämistä koskevien yhteisten muistioiden allekirjoittaminen kaikkien uusien jäsenvaltioiden ja komission toimesta on osoitus selkeästä poliittisesta sitoumuksesta, jonka tavoitteena on asettaa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta etusijalle kaikessa kansallisessa politiikassa. Parlamentti tukee tätä askelta. Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntamme pyytää erityisesti Euroopan komissiota laatimaan menestyksellisesti yhteiseen teemaan perustuvaa yhteistä ja selkeää politiikkaa, jonka kaikki jäsenvaltiot jakavat. Tämä edellyttää, että Euroopan komissio: pohtii avoimen koordinointimenetelmän tarkoituksenmukaisuutta, joka asetetun tavoitteen kannalta ei ilmiselvästi ole täysin riittävä; myöntää hankkeelle riittävät määrärahat, jotta Eurooppa-hanke tuotaisiin lähemmäksi uusien jäsenvaltioiden kansalaisia ja asukkaita; tekee poikittaisanalyysin keskittymällä kansalaisvapauksien ja perusoikeuksien loukkauksiin ja kaikkinaisen syrjinnän estämiseen sekä helpottaa mahdollisten seuraamusten määräämistä; tuo selvemmin esiin puutteet oikeussuojassa ja mahdollisuudessa saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi yhdistettynä maahanmuuttajavirtojen tarkempaan analyysiin, erottamalla yhtäältä kolmansista maista lähtöisin oleva

16 20 09/06/2005 maahanmuutto ja toisaalta muiden etnisten ja kulttuuristen vähemmistöjen tilanne; pohtii toimivallan jakoa unionin, jäsenvaltioiden ja alueiden välillä sekä harkitsee hyvien toimintatapojen menetelmän muodollistamista; turvaa muita heikommassa asemassa olevien väestönosien ja vähemmistöryhmien oikeussuojan; yhdenmukaistaa, tehostaa ja selkiyttää kiireellisiä menettelyjä ja selvittää ratkaisemattomat ongelmat, jotka koskevat sitä seikkaa, että kansalaisuutta tai oleskeluoikeutta ei edelleenkään myönnetä valtiottomille ja muille vaikeassa tilanteessa oleville henkilöille. Näiden perusoikeuksia koskevien toimien ansiosta Euroopan unioni voi edistyä suuremman oikeudenmukaisuuden ja yhteisten yhteiskunnallisten arvojen saavuttamisessa. Tällaiset arvot muodostavat perustan sosiaaliselle Euroopalle, jota me kaikki toivomme erittäin hartaasti Edit Bauer (PPE-DE), naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon laatija. (SK) Sosiaalista yhteenkuuluvuutta uusissa jäsenvaltioissa käsittelevässä mietinnössä korostetaan useita uusia haasteita. Esittelijä on määritellyt ne erittäin selkeästi, ja haluan kiittää häntä erinomaisesta työstä. Köyhyydellä ja siihen liittyvillä sosiaalisen syrjäytymisen ongelmilla on omat erityispiirteensä uusissa jäsenvaltioissa. Tämä johtuu siitä, että absoluuttinen köyhyysraja on huomattavasti alhaisempi ja näin ollen köyhyys huomattavasti vakavampaa kuin 15 vanhassa jäsenvaltiossa. Lisäsyynä on, että köyhyydellä on erityisiä ilmenemismuotoja näiden maiden naisten keskuudessa. Kaikista lähteistä saadut tiedot viittaavat siihen, että köyhyys on erityinen riski yksinhuoltajille ja ikääntyville naisille. Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnossa korostetaankin köyhyyden äärimmäisiä muotoja sekä vertailtavien ja luotettavien tietojen täyttä puuttumista. Havaittavissa on kuitenkin uusi erittäin vaarallinen ilmiö, johon ei ole aiemmin kiinnitetty huomiota aikuisten köyhyyttä koskevien tietojen määräävyyden vuoksi, nimittäin lasten merkittävä köyhyysriski. Selvityksistä käy ilmi, että lasten köyhyys on usein huomattavasti muita väestöryhmiä vakavampaa ja köyhyysriskissä olevien lasten määrä kasvaa jatkuvasti, mutta tarkkoja lukuja ei ole saatavilla. Vuonna 2001 toteutetussa yliopistotutkimuksessa arvioitiin, että lapsilla on 14 prosenttia suurempi köyhyysriski kuin aikuisväestöllä vanhoissa jäsenvaltioissa. Kotimaassani eilen julkaistussa kansallisessa selvityksessä todetaan, että yksinhuoltajaperheiden lasten osuus kaikista köyhyysriskissä olevista lapsista on 30 tai jopa 40 prosenttia. Näiden lukujen ja koulunkäynnin keskeyttävien lasten hälyttävän suuren määrän välillä on ilmiselvä yhteys: eurooppalaisista tytöistä 14 prosenttia ja pojista 15 prosenttia lopettaa koulunsa kesken. Arvoisat parlamentin jäsenet, sanotaan, että köyhyydellä on naisen kasvot. Tätä yleistystä olisi ehkä muutettava hieman: köyhyydellä on lapsen kasvot. Meidän olisi muistettava tämä, kun tarkastelemme Lissabonin strategian ja sosiaalista osallisuutta edistävän strategian täytäntöönpanoa Philip Bushill-Matthews, PPE-DE-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, sosiaalisen syrjäytyminen on todellinen ongelma monille useissa uusissa jäsenvaltioissa asuville ihmisille. Mietinnössä korostetaan joitakin ongelmia ja niiden syitä sekä annetaan joitakin ratkaisuja. Vaikuttavinta mietinnössä on kuitenkin se, ettei sitä ole laatinut vanhasta jäsenvaltiosta kotoisin oleva parlamentin jäsen, joka saarnaa uusille jäsenille siitä, mitä niiden on tehtävä kuroakseen umpeen etäisyyttä vanhoihin jäsenvaltioihin. Sen sijaan esittelijä on kotoisin uudesta jäsenvaltiosta. Hän kirjoittaa ongelmasta intohimoisesti ja asiantuntevasti, koska hän tietää, mitä on tehtävä, eikä pelkää ottaa esiin kotimaansa epäonnistumisia, ja koska hän välittää. Esittelijä on oiva esimerkki niistä useista pätevistä parlamentin jäsenistä, jotka ovat liittyneet parlamenttiin laajentumisen jälkeen. Esittelijä korostaa perustellusti tarvetta parempaan koulutukseen ja keskushallinnon myöntämän rahoituksen lisäämiseen tässä yhteydessä. Hän puhuu oikeutetusti työvoiman liikkuvuuden parantamisesta, sillä taloudet eivät pysty hyödyntämään kasvupotentiaaliaan, jos työmarkkinoita ei joustavoiteta, eikä hallituksilla tule aina olemaan rahaa tuhlattavana. Tässäkin asiassa vanhojen jäsenvaltioiden olisi otettava esimerkkiä. Lopuksi kiitän vielä esittelijää hänen viisaudestaan ja pätevästi laaditusta mietinnöstä. (Suosionosoituksia) Richard Falbr, PSE-ryhmän puolesta. (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan aloittaa kiittämällä kollegaamme Őryä hänen loistavasta mietinnöstään. Muistutan parlamentille, että hänen laatimansa puheena oleva mietintö sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta uusissa jäsenvaltioissa hyväksyttiin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa 32 äänellä puolesta ja 4 vastaan. Äänestystulos onkin selkeä osoitus siitä, että me kaikki poliittisesta kannastamme riippumatta tunnustamme sen, että sosiaalisen syrjäytymisen ongelmaan on puututtava pikaisesti. Tämä ei kuitenkaan ole mikään uutinen. Tiedämme kaikki, että Euroopan hallitusten ja valtioiden edustajat tulivat vastaavaan johtopäätökseen jo Lissabonin huippukokouksessa vuonna 2000, kun köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnasta tehtiin yksi keskeisistä aiheista ja edellytyksistä Euroopan sosiaalisen mallin nykyaikaistamisessa. Tietyistä epäilyistä huolimatta tämä näkemys vahvistettiin myös tämän kevään huippukokouksessa Brysselissä.

17 09/06/ Kun tarkastellaan viiden viime vuoden aikana saatuja tuloksia, on selvää, että köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisessa on vielä paljon tehtävää ja että merkittäviä toimia ja päättäväisyyttä tarvitaan vielä vuoden 2010 jälkeenkin. Euroopan komissio on ottanut hoitaakseen todella vaikean tehtävän pyrkiessään vertailemaan sosiaalista syrjäytymistä kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa. Nämä valtiot eroavat paljon toisistaan, mutta myös niiden kansallisten alueiden välillä on suuria eroja. Yhteisiä indikaattoreita on vielä työstettävä ja yhdenmukaistettava, jotta ne kuvaisivat mahdollisimman todenmukaisesti kyseisten maiden tilannetta ja jotta niiden avulla pystyttäisiin samalla yksilöimään esimerkkejä uusista käytännöistä. Euroopan komission toimet ovat kuitenkin eittämättä askel oikeaan suuntaan. Haluan tässä yhteydessä kehottaa komission edustajia tekemään mahdollisimman tiivistä yhteistyötä vastaisuudessakin sekä hyödyntämään kansalaisjärjestöjen ja työmarkkinaosapuolten tarjoamia resursseja ja tietämystä. Haluan lisäksi mainita, että vaikka nyt käsiteltävänä olevassa mietinnössä kuvaillaan ja yritetään vertailla kymmenen uuden jäsenvaltion tilanteita, emme saa unohtaa, että köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen uhka on olemassa kaikissa EU:n jäsenvaltioissa vaikkakin hieman eri suhteessa. Usein kuulee sanottavan, että työmarkkinaosapuolet ja erityisesti ammattiliitot olisi otettava mukaan kaikkien toimenpiteiden toteuttamiseen, jotta sosiaalisen syrjäytymisen ongelma saataisiin ratkaistua. Onkin pohdittu jopa sitä, pitäisikö niiden ottaa hoitaakseen valtion ja paikallisviranomaisten tehtävät. Tällaiset pohdinnat ovat kuitenkin vain haavekuvia ainakin tällä hetkellä. Uusien jäsenvaltioiden uudelleenjärjestetyt ammattiliitot ovat hankalassa tilanteessa: niitä painostetaan eikä niillä ole käytössään tarvittavia resursseja tai tehokkaita välineitä. Jäsen Őry on tietoinen tästä, kuten minäkin, sillä olemme molemmat työskennelleet ammattiliitoissa Jan Jerzy Kułakowski, ALDE-ryhmän puolesta. (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, toisin kuin voitaisiin luulla, tämänpäiväinen keskustelu mietinnöstä, jonka aiheena on sosiaalinen osallisuus uusissa jäsenvaltioissa, on läheisessä yhteydessä muihin kiireellisiin asioihin, joista olemme keskustelleet tämän istuntojakson alusta lähtien. Tarkoitan perustuslakia ja rahoitusnäkymiä. Useista perustuslakia vastaan äänestäneiden tahojen esittämistä väitteistä ei tarvitsisi enää keskustella, jos jäsenvaltioiden haasteena olevat hyvin monimutkaiset sosiaaliset ongelmat ymmärrettäisiin ja jos löytyisi halua ratkaista ne. Syy tähän on se, että useat EU:n laajenemiseen liittyvät asiat joko esitettiin väärässä valossa näille äänestäjille tai he ymmärsivät ne väärin. Jäsen Őryn mietinnössä pohditaan ratkaisuja ongelmiin, jotka liittyvät suoraan EU:n tulevaisuuteen. Se, että keskustelemme aiheesta ja että parlamentin enemmistö äänestää mietinnön puolesta, osoittaa, että olemme tietoisia ongelman kiireellisyydestä ja tiedämme, että ongelman ratkaisemiseksi sosiaalinen polkumyynti on poistettava Euroopan unionista. Mietinnössä korostetaan myös, että Lissabonin strategiaan kirjatut kilpailukykyä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevat tavoitteet ovat toisiaan täydentäviä eivätkä toisensa poissulkevia. Tästä syystä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta korosti mietintöä koskevassa keskusteluissa talouskehityksen merkitystä sosiaalista yhteenkuuluvuutta edistävänä tekijänä. Tätä painotti myös komission jäsen hetki sitten. Haluan kiittää jäsen Őryä erinomaisesti laaditusta mietinnöstä koko Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän puolesta. Olen tyytyväinen siihen, että työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta hyväksyi mietinnön suurella äänten enemmistöllä. Esitettyjen tarkistusten sisällyttämistavassa olisi ehkä ollut parantamisen varaa. Useat Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän puolesta esittämäni tarkistukset jätettiin itse asiassa huomioimatta, vaikka niillä olisi voitu parantaa mietintöä ilman suuria muutoksia. Nyt käsiteltävänämme oleva mietintö on erinomainen, ja ryhmäni äänestää sen puolesta Tatjana Ždanoka, Verts/ALE-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, ryhmäni antaa tukensa sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta uusissa jäsenvaltioissa laaditulle mietinnölle, ja minä puolestani kiitän esittelijä Őryä mietinnöstä. Haluan muutamin sanoin kommentoida EU:n laajentumisprosessia. Useimmissa uusissa jäsenvaltioissa ainoa EU:n jäsenyydestä hyötyvä yhteiskuntaluokka on kansallinen, taloudellinen ja poliittinen eliitti. Kuten mietinnöstä käy ilmi, rikkaiden ja köyhien välinen kuilu on laajentunut. Esimerkiksi kotimaassani Latviassa vastikään toteutetusta mielipidetutkimuksesta kävi ilmi, että 84 prosenttia väestöstä katsoi elintasonsa olleen huomattavasti korkeampi kymmenen vuotta sitten. Kansallinen, taloudellinen ja poliittinen eliitti on pääasiassa vastuussa tämänhetkisestä kansan sosiaalisesta hajaantumisesta. EU:n toimielimet ovat tähän kuitenkin osasyyllisiä, sillä ne ovat jättäneet huomiotta epäsuotuisat muutokset uusissa EU:n jäsenvaltioissa. Uusien jäsenvaltioiden sosiaalinen epävakaus vaarantaa poliittisen vakauden ja talouskasvun kyseisten valtioiden lisäksi koko EU:ssa. Tämä on tulosta useista EU:n toimielinten tekemistä virheistä laajentumisprosessin aikana. Yksi niistä oli se, että jätettiin huomioimatta, että kahdessa Baltian maassa, Latviassa ja Virossa, merkittävällä osalla väestöstä ei ole kansalaisuutta. Nämä niin sanotut ulkomaalaiset kuuluvat kansallisiin vähemmistöihin, ja se, että heiltä kielletään poliittiset oikeudet, edistää sosiaalista syrjäytymistä, eivätkä

18 22 09/06/2005 vähemmistöjen edustajat pysty näin ollen kilpailemaan tasavertaisin edellytyksin työmarkkinoilla. Eilen, kun parlamentissa äänestettiin vähemmistöjen suojelua ja syrjinnän vastaisia politiikkoja koskevaan jäsen Moraesin mietintöön esitetyistä tarkistuksista, äänestyksessä valitettavasti hylättiin suositukset siitä, että näille ihmisille olisi annettava äänioikeus paikallisvaaleissa ja oikeus vapaaseen liikkuvuuteen yhteisössä, kun eräiden poliittisten ryhmien tarkistukset hyväksyttiin. Tässä jätetään täysin huomioimatta EU:n omat suositukset, jotka tehtiin vuonna 2004 laajentumisprosessin yhteydessä Jaromír Kohlíček, GUE/NGL-ryhmän puolesta. (CS) Haluan esittää mielipiteeni kollegamme Őryn työstä. Olen tyytyväinen siihen, että tämä on ensimmäinen uudesta jäsenvaltiosta kotoisin olevan parlamentin jäsenen laatima mietintö. Hyvät kuulijat, nykypäivän Euroopan unionissa on kriisitilanteita kaikkialla. Pienet jäsenvaltiot noudattavat vakaussopimusta, kun taas suuret jäsenvaltiot noudattavat muita periaatteita. Kaikki tämä vaikuttaa uusiin jäsenvaltioihin, joita edelleen vaaditaan noudattamaan täysimääräisesti moninaisia, usein järjettömiä toimia, kuten edellinen puhuja perustellusti totesi. Sosiaaliset ongelmat koskevat pääasiassa köyhiä alueita riippumatta siitä, sijaitsevatko ne uusissa vai vanhoissa jäsenvaltioissa. Tällä hetkellä väestöstä 10 prosenttia on vammaisia, mutta ainoastaan muutamassa valtiossa on voimassa lainsäädäntöä, jolla edes osittain parannetaan näiden ihmisten jokapäiväistä elämää myös työpaikoilla. Omat ongelmansa on kansallisilla vähemmistöillä, koulunsa kesken jättävillä, naisilla ja yli viisikymppisillä. Sosiaalisesti heikommassa asemassa oleva väestö aiheuttaa huomattavia ongelmia ja myös pakolaisista on tulossa ongelma. Mikä on koko Euroopan unionin pääasiallinen ongelma? Se on järjestelmä, jonka tavoitteena on jättää kaikki markkinoiden näkymättömiin käsiin. Haluan mainita kolme esimerkkiä. Juomaveden lähteiden ja viemärijärjestelmien yksityistäminen on nostanut veden kuutiohinnan yli tuhatkertaiseksi. Toinen esimerkki on valtava painostus vuokramarkkinoiden vapauttamiseksi, mikä tarkoittaa, että prosenttia eläkeläisten tuloista Euroopan unionin uusissa jäsenvaltioissa menee nyt asumiseen. Ja mitä on odotettavissa? Muutamia asuntoja rakennetaan, liikkuva työvoima asuu useimmiten äärimmäisen huonoissa oloissa ja työttömien, nuorten perheiden, vammaisten ja eläkeläisten tilanne on yhä kriittisempi. Kolmas esimerkki on vammaiset, joista yhä useampi on työtön. Esimerkiksi Pohjois-Böömissä Tšekissä vammaisten työttömyysaste on noussut 8 prosentista kymmenen vuotta sitten yli 12 prosenttiin huolimatta toteutetuista toimista. Tämä on hälyttävää. Ihmisiä kehotetaan liittymään yhteisöihin, joiden julkiset palvelut on lakkautettu, julkinen liikenne on kallista vaikka liikenneverkot ovat täysin vanhentuneet, päivähoitopaikkoja ja lastentarhoja lakkautetaan ja iltapäiväkerhotoimintaa vähennetään tai lakkautetaan, mikä usein aiheuttaa huomattavia menoja vanhemmille. Lisäksi ammattiliittojen asema heikkenee, kun työlainsäädäntöä pyritään kumoamaan. Kaikki tämä ilmentää ääriliberalistista suuntausta. Hyvät kuulijat, luuletteko, etteivät Euroopan kansalaiset havaitse tätä perustuslain ääriliberalistista asennetta? Ettekö ole lainkaan tietoisia Ranskassa ja Alankomaissa ennen kansanäänestyksiä käytyjen keskustelujen aiheista? Haluatteko uusien jäsenvaltioiden joutuvan tilastoissa havaittavien puutteidensa vuoksi yksityistämään häikäilemättömästi kaiken valtion omaisuuden? Ettekö tiedä, että uusista jäsenvaltioista on tullut koekaniineja, joilla 15 vanhaa jäsenvaltiota testaavat, kuinka paljon ihminen pystyy kestämään? Hyvät kuulijat, olenko oikeassa sanoessani, että sosiaalinen valtio on kuollut ja olemme menossa täysin vastakkaiseen suuntaan? On hienoa, että käsittelyssä on sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskeva mietintö. Se kattaa peruskysymykset, joita on ripoteltu myös rivien väliin, vaikka tuleva suuntamme ja sosiaaliset perusnormit ovatkin vielä hukassa. Tämä on askel oikeaan suuntaan, mutta pieni ja pelokas sellainen Mieczysław Edmund Janowski, UEN-ryhmän puolesta. (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, nyt kun keskustelemme sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta, emme saa unohtaa, että noin 150 miljoonan EU:n kansalaisen tulot ovat alle 75 prosenttia EU:n keskiarvosta. Kaksi kolmasosaa heistä asuu uusissa jäsenvaltioissa. Haluan UEN-ryhmän puolesta kiittää esittelijää tämän monitahoisen ongelman täsmällisestä kuvauksesta. Ratkaisuna on vähentää roimasti köyhyydestä, työttömyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä kärsivien alueiden määrää. Haluan korostaa, että köyhyys, työttömyys ja sosiaalinen syrjäytyminen liittyvät useimmiten toisiinsa ja siirtyvät joskus sukupolvelta toiselle. Strategioillamme ja keskusteluillamme ei ole mitään merkitystä, ellei niillä pystytä saavuttamaan tiettyjä tavoitteita. Ensinnäkin niillä on tehtävä mahdolliseksi nopean avun toimittaminen sitä tarvitseville. Tämä on tärkeä vaikkakin lyhyen aikavälin tavoite, jonka täyttyminen edellyttää riittäviä varoja. Toiseksi niillä on poistettava köyhyys, joka on sosiaalisen syrjäytymisen perimmäinen syy, tai ainakin vähennettävä sitä merkittävästi. Tämä on pitkän aikavälin tavoite, ja sen saavuttamiseksi meidän on piristettävä uusien alueiden taloudellista elpymistä, mikä lieventää työttömyyden vitsausta. Haluan tänään kunnioittaa kaikkia, jotka toiminnallaan edistävät näiden tavoitteiden saavuttamista kaikkialla EU:ssa ja erityisesti kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa. Haluan siis kiittää paikallishallintoja ja kansalaisjärjestöjä, erityisesti Caritasia, sekä

19 09/06/ sosiaaliviranomaisia ja hyväntekijöitä heidän työstään. Haluan kiittää kaikkia, jotka luovat uusia työpaikkoja. Haluaisin käsitellä kahta seikkaa yksityiskohtaisemmin. Ensimmäinen on perhe. Väestönkasvua mittaavien indikaattorien pitäisi saada hälytyskellot soimaan, ja lapsiperheille annettava tuki on välttämättömyys eikä mikään anteliaisuuden osoitus. Meidän on löydettävä oikeat ratkaisut. Toiseksi EU:ssa on yli 45 miljoonaa vammaista. Heille olisi vihdoin osoitettava, että heillä on samat oikeudet kuin muillakin EU:n kansalaisilla. Lopuksi totean, että keskusteltavilla aiheilla on myös moraalinen ulottuvuus. Kylläisen ihmisen ei todellakaan ole helppo ymmärtää nälkäistä. (Suosionosoituksia) Jan Tadeusz Masiel (NI). (PL) Arvoisa puhemies, jäsen Öryn mietintö on arvokas asiakirja, jossa korostuu uusissa jäsenvaltioissa meneillään oleva sosiaalinen eriarvoistuminen. Kommunistiajasta selvinneet maat ovat joutuneet niin useiden muutosten kouriin lyhyessä ajassa, että päämme ovat edelleen pyörällä. Entiset kommunistit kotiutuivat nopeasti tähän uuteen tilanteeseen. Valtion rahakirstut ryöstettyään he muuttuivat bisnesmiehiksi tai jäivät politiikkaan. Uuteen tilanteeseen tottuminen on ollut kaikkein vaikeinta yhteiskuntien heikoimmille ja tällä tarkoitan kokonaisia yhteiskuntaluokkia. Työntekijät ovat menettäneet työpaikkansa ja velkaantuneet sen jälkeen, kun heiltä on viety tuotantomahdollisuudet ja markkinat. Terveydenhuolto ei ole enää kaikkien ulottuvissa. Hyvinvointiyhteiskunta on pistänyt rukkaset naulaan, ja kansalaiset ovat havainneet joutuneensa oman onnensa nojaan yhdessä yössä. Puolan kansalaiset eivät juurikaan luota omiin poliitikkoihinsa. Sen sijaan he luottavat EU:hun ja odottavat siltä paljon. Sosiaalista yhteenkuuluvuutta, uusia työpaikkoja ja yrittäjyyden edistämistä koskevien kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan enemmän rahaa. Olemme strategisesti merkittävässä vaiheessa EU:n talousarvoa koskevassa keskustelussa, eivätkä komissio ja neuvosto saisi unohtaa, että jokainen uusiin jäsenvaltioihin sijoitettu euro säilyy EU:n kukkarossa, mikä tarkoittaa EU:hun itseensä sijoittamista. (Suosionosoituksia) Puhemies. Keskustelu on keskeytetty äänestysten ajaksi. Keskustelua jatketaan iltapäivällä Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla) Katalin Lévai (PSE). (HU) Jäsen Őryn mietinnössä huomiomme kiinnitetään merkittävään ongelmaan. Uusien jäsenvaltioiden huonosti valmistautuneiden paikallisviranomaisten edessä oleva työ on valtava. Talouden toimeliaisuus on heikkoa ja työllisyysaste on suhteellisen alhainen, terveydenhuollon käytettävissä olevat nimelliset varat ovat vähäiset huolimatta siitä, että määrärahat eivät ole suhteessa vähäisemmät, koulutusjärjestelmä on puutteellinen ja vähemmistöt ovat syrjäytyneet. Viranomaisten oletetaan painottavan toimia, joiden tarkoituksena on huonommassa asemassa olevien väestöryhmien integrointi yhteiskuntaan ja heidän osallisuutensa edistäminen, sillä täältä löytyvät sosiaalista yhteenkuuluvuuttamme ja tavoittelemaamme kilpailukykyä uhkaavien ongelmien perimmäiset syyt. Mikäli emme onnistu tässä, Lissabonin tavoitteita ei pystytä saavuttamaan. Asennemuutos on tarpeen, jotta sosiaalisen yhteenkuuluvuuden prosessia saadaan nopeutettua. Niin jäsenvaltioiden, paikallisviranomaisten, yksityisen sektorin kuin kansalaisyhteiskunnan on kaikkien omaksuttava vastuunsa ilman ennakkoasenteita. Tähän tarkoitukseen on myönnettävä huomattavasti enemmän varoja. Toimielinten välistä yhteistyötä on koordinoitava paremmin. Perustuslakia vastaan äänestäneet ilmaisivat karvaan pettymyksensä tapaan, jolla Eurooppa on vastannut suurimpaan haasteeseensa, joka on kilpailukyvyn lisääminen niin, että samalla säilytetään eurooppalainen sosiaalinen malli. Nykyinen koordinointijärjestelmä on riittämätön, samoin kuin se lisäarvo, jota voimme odottaa taloustutkimuslaitokselta. Sosiaalisen hyvinvoinnin alalla tarvitaan uusia hankkeita, joissa otetaan huomioon sosiaalipolitiikan eurooppalainen ulottuvuus. Niiden on oltava korkealaatuisia hankkeita, jotka tarjoavat ajantasaista tietoa asianomaisista väestöryhmistä ja joiden toteuttamiseen ne pyritään ottamaan mukaan. Toiminta voitaisiin myöhemmässä vaiheessa organisoida yhteisen tutkimuskeskuksen muotoon. Se olisi sosiaalisen Euroopan olemuksen organisationaalinen ilmentymä, ja siellä voitaisiin tutkia kilpailukyvyn lisäämisen edellyttämiä sosiaalisia ja institutionaalisia olosuhteita sekä sosiaalisten kysymysten hoitoa innovatiivisesta näkökulmasta. Loppujen lopuksi parasta sosiaalipolitiikkaa on epäilemättä se, että työllisyysmahdollisuudet jaetaan uudelleen koko yhteiskunnan kesken ja kaikille tarjotaan työvoimakoulutusta. Puhun kokemuksesta, kun sanon, että tämä ulottuvuus on tähän asti täysin laiminlyöty uusissa jäsenvaltioissa, joissa maahanmuuttoa ei vielä käsitellä julkisessa keskustelussa. Olkoon heilläkin mahdollisuus eläkkeeseen kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa hakijan iästä, sukupuolesta tai syntyperästä huolimatta Puhetta ryhtyi johtamaan

20 24 09/06/ varapuhemies COCILOVO Parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö Puhemies. Italian toimivaltaiset viranomaiset ovat välittäneet pyynnön Marco Pannellan parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämiseksi Rooman tuomioistuimessa vireillä olevan rikosoikeudellisen menettelyn vuoksi. Työjärjestyksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti tämä pyyntö on jo lähetetty oikeudellisten asioiden valiokuntaan, joka on toimivaltainen tällä alalla. Koska kyseisestä pyynnöstä ei ole tarkoitus järjestää keskustelua, mielestäni on asianmukaista antaa jäsen Pannellalle lyhyt puheenvuoro Marco Pannella (ALDE). (IT) Arvoisa puhemies, haluaisin käyttää työjärjestyspuheenvuoron mainitsemanne työjärjestyksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Haluan kertoa teille ja parlamentille, että ilmoittamanne pyynnön osalta on otettava huomioon, että parlamentti torjui melkein yksimielisesti parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön 10. helmikuuta 2004 eli puolitoista vuotta sitten. Olemme vahvistaneet, että parlamentti ja Italian valtuuskunta on ilmoittanut päätöksestä asianmukaisesti Italian toimivaltaisille viranomaisille 23. helmikuuta 2004 ja että se julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 22. huhtikuuta Tämä uusi pyyntö, joka jälleen vie turhaan aikaamme, osoittaa, että simpukkakastikkeen ja spagetin lisäksi viemme "ankaraa oikeutta" kaikkialle, mikä ei aina ole miellyttävää Puhemies. Kiitos jäsen Pannella. Asiasta vastaava valiokunta pystyy varmasti arvioimaan käsiteltävänä olevan asian tosiseikkoja Äänestykset Puhemies. Esityslistalla ovat seuraavana äänestykset. (Äänestyksen yksityiskohtaiset tulokset: ks. pöytäkirja) Delfiinien kansainvälistä suojeluohjelmaa koskeva sopimus Euroopan kilpailukyvyn vahvistaminen Rahoitusaseman valvonta sekä talouspolitiikan valvonta ja koordinointi Polysykliset aromaattiset hiilivedyt pehmittimissä ja renkaissa Liiallisia alijäämiä koskeva menettely Kalavarojen säilyttämistä koskevat hoitotoimenpiteet Laillisen ja laittoman maahanmuuton kytkökset sekä maahanmuuttajien kotouttaminen Potilaiden liikkuvuus ja terveydenhuollon kehityssuuntaukset YK:n uudistus Ennen lopullista äänestystä: Armin Laschet (PPE-DE). (DE) Arvoisa puhemies, esitän pyyntöni ehkä hieman liian myöhään, mutta tämä on tärkeä kysymys, joka koskee kohdan 27 tarkistusta 15. Tässä kohdassa käsitellään YK:n joukkojen harjoittamaa lasten hyväksikäyttöä Afrikassa, ja tarkistuksessa väitetään, että YK ei tehnyt tarpeeksi asian tutkimiseksi. Ensinnäkin tällä ei ole mitään tekemistä YK:n uudistuksen kanssa ja se, mitä siinä sanotaan, ei liity mitenkään YK:n suorittamiin tutkimuksiin. Mielestäni havaitsin äsken, että suurin osa kannattaa tarkistustamme, jonka tarkoitus on poistaa tämä kohta, ja pyydän teitä, jos mahdollista, tutkimaan tätä uudestaan Puhemies. Jäsen Laschet, olen pahoillani. Otan toki huomioon asiaan liittyvät tosiseikat, mutta työjärjestyksen mukaan en voi pyytää äänestämään tarkistuksesta, josta on jo äänestetty ja joka on hylätty Jo Leinen (PSE). (DE) Arvoisa puhemies, jäsen Laschet on aivan oikeassa. Meidän ryhmämme yhtyi Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän pyyntöön äänestää tämän kohdan poistamisesta. Sanoitte, että tarkistus hylättiin, itse asiassa se hyväksyttiin ja kohta poistettiin. Olette tulleet väärään johtopäätökseen. Pyyntö hyväksyttiin, ja tämä kohta on siksi poistettu Puhemies. Jäsen Leinen, varmistan tämän. Olen luonnollisesti valmis tarkistamaan asian uudestaan, sillä kukaan ei ole erehtymätön. Näyttää siltä, että ryhmät halusivat äänestää, jäsenet eivät nostaneet kättään, äänestys suoritettiin, ja minun oli valitettavasti hyväksyttävä äänestyksen tulos. Uudelleenlaskentaa ei pyydetty, enkä voi esittää kielteistä ennakkotapausta äänestysmenettelyihin. Olen pahoillani, mutta minun on jatkettava äänestystä Transatlanttiset suhteet Uzbekistanin tilanne