Suomen Eläinlääkärilehti 2003, 109, 3 ELÄINLÄÄKÄRI S UOMEN E LÄINLÄÄKÄRILEHTI 3/2003 F INSK V ETERINÄRTIDSKRIFT

Transkriptio

1 ELÄINLÄÄKÄRI Suomen Eläinlääkärilehti 2003, 109, 3 S UOMEN E LÄINLÄÄKÄRILEHTI 3/2003 F INSK V ETERINÄRTIDSKRIFT 125

2 VAROAJAT: Maito 0 vrk Teurastus 4 vrk MYÖS TUOTANTOELÄIMILLÄ ON OIKEUS TEHOKKAASEEN KIVUNHOITOON. COMFORION VET 100 mg/ml injektioneste Vaikuttava aine Ketoprofeeni 100 mg/ml Kohde-eläinlajit Hevonen, nauta, sika Käyttöaiheet Hevonen: Lihasten, luuston ja nivelten tulehdus- ja kiputilojen hoito. Turvotuksen ja kivun vähentäminen toimenpiteiden jälkeen. Ähkyyn liittyvien sisäelinkipujen lievitys. Nauta: Liikuntaelinten, hengitysteiden ja utareen tulehdus- ja kiputilojen hoito. Sika: Hengitystietulehduksiin liittyvien tulehdus- ja kiputilojen hoito. MMAsyndrooman (mastiitti, metriitti, agalaktia) tukihoito. Vasta-aiheet 126 Yliherkkyys ketoprofeenille tai valmisteen apuaineille. Vakava maksan tai munuaisten toiminnanvajaus, mahan tai suoliston alueen verenvuoto. Haittavaikutukset Toistuvat lihaksensisäiset injektiot voivat aiheuttaa lievää ohimenevää ärsytystä. Koska ketoprofeenin vaikutus perustuu prostaglandiinisynteesin estoon, voi mahalaukun ja suoliston ärsytystä tai haavautumia esiintyä. Tiineys ja laktaatio Ketoprofeenia on tutkittu kantavilla laboratorioeläimillä ja naudoilla ilman haittavaikutuksia. Valmisteen turvallisuutta tiineillä tammoilla tai emakoilla ei ole selvitetty. Annostus ja antotapa Hevonen: laskimonsisäisesti (iv) 2,2 mg ketoprofeenia elopainokiloa kohti vuorokaudessa. Esimerkiksi 11 ml/500 kg/vrk laskimonsisäisesti korkeintaan 3 päivän ajan. Ähkyssä uusinta-annoksen saa antaa vasta perusteellisen tutkimuksen jälkeen. Nauta: laskimonsisäisesti (iv) tai lihakseen (im) 3 mg ketoprofeenia elopainokiloa kohti vuorokaudessa. Esimerkiksi 3 ml/100 kg/vrk laskimonsisäisesti tai syvälle lihakseen korkeintaan 3 päivän ajan. Sika: lihakseen (im) 3 mg ketoprofeenia elopainokiloa kohti vuorokaudessa. Esimerkiksi 3 ml/100 kg/vrk syvälle lihakseen korkeintaan 3 päivän ajan. Varoaika Teurastus: 4 päivää. Maito: 0 päivää. Pakkauskoko 100 ml Lisätietoja Suomen Eläinlääkkeet -kirja MYYNTILUVAN HALTIJA Orion-yhtymä Oyj ELÄINLÄÄKKEET PL 425, Turku puh , faksi

3 Oman työn hallinta suojaa uupumiselta Toisen maailman sodan jälkeinen aika ja 1970-luvun öljykriisiä lukuunottamatta vuoteen 1990 jatkunut talouden reipas kasvu mahdollisti Suomessa hyvinvointiyhteiskunnan synnyn, asumisolojen parantumisen, tulojen ja vapaa-ajan jatkuvan lisääntymisen sekä tunteen siitä, että jälkikasvu automaattisesti saavuttaisi vanhempiaan paremman koulutuksellisen ja yhteiskunnallisen aseman. Peruskoulutuksen ja työelämässä saadun jatkokoulutuksen avulla oli mahdollista kehittyä ammatillisesti ja saavuttaa oma osaamisen ja toimimisen reviiri; työn autonomia. Tuotannon maapalloistumisen ja 1990-luvun laman seurauksena karsittiin työelämästä löysät pois, työn tekemistä tehostettiin ja osa työsuhteista muutettiin pätkätöiksi. Uudet lisääntyvät tehtävät hoidetaan kyseenalaistamatta entisellä työvoimalla tai oikeammin mitä jäljelle on jäänyt luonnollisen poistuman jälkeen. Osaamisen vaatimukset kasvavat kaikilla tasoilla. Tulosjohtaminen ja jatkuvasti koventuvat tavoitteet ja valvonta vetävät mattoa oman työn hallinnan alta, työssä pärjääminen henkilökohtaistuu ja epäonnistumiset vieritetään yksilön ongelmiksi. Ei ihme, että työpaikkakiusaaminen ja työssä uupuminen ovat kasvaneet kansantaudeiksi. Historian professori, psykohistoriaan erikoistunut Juha Siltala on mielestäni hyvin kiteyttänyt yllä mainitut työelämän muutosten vaikutukset yksilön henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Oman, perheen ja yhteiskunnan hyvinvoinnin lineaarisen kasvun tunne on vaihtunut/vaihtumassa pysyväksi epävarmuudeksi ja jatkuviksi muutoksiksi. Miten tämä liittyy eläinlääkäreihin ja voiko asialle tehdä jotain? Liiton ja työterveyslaitoksen vuonna 2000 tekemän Eläinlääkäreiden terveys ja työolot tutkimuksen mukaan 73 % eläinlääkäreistä ilmoitti olevansa jossain määrin tai selvästi stressaantuneita. Stressin aiheuttajina oli työ (65 %), perheasiat (14 %) ja taloudellinen tilanne (13 %). Yleisimpiä työstä aiheutuvia stressin aiheuttajia olivat kiire, liiallinen työmäärä ja hajanainen työnkuva. Eri tehtävissä toimivien eläinlääkäreiden työuupumus vaihteli selvästi. Vähiten sitä oli yksityiseläinlääkäreillä (vakaavaa 2,4 %:lla ja lievää 30,5%:lla) sekä kunnaneläinlääkäreillä (vakavaa 1,3%:lla ja lievää 37 %:lla). Valtion palveluksessa eläinlääkärit uupuivat eniten (vakavaa 2,8 %:lla ja lievää 49 %:lla). Olisiko näillä luvuilla yhteyttä työn autonomiaan? Yrittäjäeläinlääkäri voi kaiken yrittämiseen liittyvän taloudellisen riskin ja työnantajan henkilöstövastuiden lomassa hallita omaa eläinlääkärin ammattityötä. Erityisosaamisen ja ammatillisen kiinnostuksen johdosta asiakkaat valikoituvat osittain yrittäjän suuntautuneisuuden mukaiseksi ja ammatillisen jatko- ja täydennyskoulutuksen hankkiminen lähtee omista tarpeista. Kunnaneläinlääkärit kykenevät ammatinharjoittajina vaikuttamaan työnsä tekemiseen ja tämän vuoksi kunnallinen eläinlääkintähuolto on pääsääntöisesti tekijänsä näköistä ja laatuista. Erityislainsäädännöllä 1990-luvun puolenvälin jälkeen kunnaneläinlääkäreiden kontoille langenneet noin 600 eri säädöksen toteuttaminen on nostanut virkatyön määrää ja aiheuttanut työn hallinnan tunteen vähenemistä, kun osaaminen ja ehtiminen on entistä vaikeampaa. Valtio työnantajana on eniten suosinut pätkätöitä ja jatkuvat organisaatioiden muutokset ovat heikentäneet myös eläinlääkäreiden itsenäisyyttä. Kunnan ja valtion eläinlääkäreiden työyhteisöt ovat taas muutosten edessä; Kunnissa ympäristöterveydenhuoltoa kasataan nykyistä suurempiin yksiköihin ja valtiolla valmistellaan EVI:n, EELA:n, ja KTTK:n yhdistämistä sekä osan ministeriöiden operatiivisten tehtävien siirtämistä uudelle organisaatiolle. Muutoksilla luodaan ainakin teoriassa hyvät mahdollisuudet ihmisten syvempään erikoistumiseen ja osaamisen hyödyntämiseen tehtävissä. Yrittäjäeläinlääkäreiden määrä on tasaisesti lisääntynyt viimeisen kahden vuosikymmenen aikana ja syynä ei mielestäni ole pelkästään kuntasektorin virkojen väheneminen vaan eläinlääkärin mahdollisuus toimia ammatillisesti itsensä herrana. Lääkäriliiton puheenjohtaja Pälve on todennut lääkärin työn olevan luonteeltaan ammatinharjoittajan työtä, jota raskaat ja byrokraattiset organisaatiot rajoittavat. Eläinlääkärit ovat tyytyväisiä itse praktiikkaan ja kokevat sen palkitsevana tutkimuksen mukaan. Eläinlääkärin työn vahvuuksista on syytä pitää kiinni, kun organisaatioita uudistetaan. Myös muissa eläinlääkäreille laajan koulutuspohjan perusteella tarjottavissa tehtävissä on työn sisällölle ja hallittavuudelle annettava suuri merkitys Työn autonomiaan kuuluu luonnollisesti mahdollisuus ainakin kohtuullisesti vaikuttaa työaikaan, palkkaukseen ja ammatillisen tiedon uudistamiseen. Näitä asioita liiton tulee edistää kaikkien eläinlääkäreiden osalta. Kalevi Juntunen toiminnanjohtaja 127

4 128

5 ELÄINLÄÄKÄRI S U O M E N E L Ä I N L Ä Ä K Ä R I L E H T I F I N S K V E T E R I N Ä R T I D S K R I F T SISÄLTÖ CONTENTS 127 Pääkirjoitus Kalevi Juntunen 131 Puheenjohtajan palsta 132 Ongelmakäyttäytyminen lemmikkikoirien lopetussyynä Behaviour problems as reason of euthanasia Katja Piirainen ja Suvi Taponen 139 Emakon ja porsaiden käyttäytyminen imetyskautena Behaviour of sow and piglets during the lactation period Katja Ollikainen, Minna Huovari, Anna Valros ja Hannu Saloniemi 151 Geneerinen lääke, geneerinen substituutio, geneerinen resepti mikä koskee eläinlääkäriä? Leena Räsänen ja Liisa Kaartinen 154 Alpakka uusi kotieläin Suomeen Heikki Sirkkola 159 Elävät biisonit teurastamolla Tapauskertomus biisonien teurastuksesta Leena Tuuri 162 Uusia julkaisuja 164 Kentalan kynsissä 165 Kennelliiton penturekisteröintien kasvu jatkuu 166 Maailman kaupasta terveisiin sorkkiin Marjut Hämäläinen 168 Microglossus 169 Lukijalta 170 Borna-virus Internetissä Kokouskutsu 172 Kurssit kotimaassa 174 Kurssit ulkomailla 175 Johtaminen on työyhteisön hyvinvoinnin avaintekijä 176 Uusi työkalu allergiariskin arviointiin 177 Vieroitusoireita jo 3 4 kahvikupillisesta Liikaa dopingia työpaikalla 179 Henkilöuutiset 181 Apurahat Ilmoituksia 182 Suomen Eläinlääkärilehden kirjoitusohjeet 183 Avoimet työpaikat 186 Ilmoitus Tieteellisesti tarkistettu Genomgått ve tens kap lig granskning Kansikuva: Hevonen metsätöissä. Kuva Katri Helminen. Pärmbild: Hästen i skogsarbete. Bild: Katri Helminen. INNEHÅLL Nämä löydät kotisivuilta Sisältö Työpaikat Pääkirjoitus Kirjoitusohjeet Articles Kurssit 3/ Ledare Kalevi Juntunen 131 Ordförandes kolumn 132 Problembeteende som avlivningsorsak hos sällskapsdjur Katja Piirainen ja Suvi Taponen 139 Suggors och smågrisars beteende under diperioden Katja Ollikainen, Minna Huovari, Anna Valros ja Hannu Saloniemi 151 Generisk medicin, generisk substitution, generiskt recept vad berör veterinärer? Leena Räsänen ja Liisa Kaartinen 154 Alpackan ett nyt husdjur i Finland Heikki Sirkkola 159 Levande bisondjur på slakteriet En fallbeskrivning om slakt av bison Leena Tuuri 162 Nya publikationer 164 I Kentalas klor 165 Registreringen av valpar hos Kennelklubben ökar fortfarande 166 Från världsdhandel till friska klövar Marjut Hämäläinen 168 Microglossus 169 Från läsare 170 Bornavirus i Internet Möteskallelse 172 Kurser i hemlandet 174 Kurser i utomlands 175 Ledarskap är en nyckelfaktor i arbetsgemnskapens välmående 176 Ett nytt redskap för bedömning av allergirisk 177 Abstinenssyndrom efter 3 4 koppar kaffe För mycket dopning på arbetsplatserna 179 Personnyt 181 Stipendier Annonser 182 Instruktioner till skribenter 183 Lediga arbetsplatser 186 Annons Uutuudet 100 suosituinta rotua

6 Kontroll av det egna arbetet skyddar mot utbrändhet Den ordentligt tilltagna ekonomiska tillväxten under tiden efter andra världskriget som, med undantag av 1970-talets oljekris, fortsatte till år 1990 möjliggjorde i Finland uppkomsten av välfärdssamhället, en förbättring av boendeförhållanden, en kontinuerlig ökning av inkomster och fritid samt en känsla av att barnen automatiskt skulle uppnå en bättre utbildning och samhällelig ställning än föräldrarna. Genom grundutbildning och vidareutbildning inom arbetslivet var det möjligt att utvecklas yrkesmässigt och uppnå det egna reviret av kunnande och funktion; arbetsautonomi. Som en följd av produktionsglobaliseringen och 1990-talets recession stramades arbetslivet åt, arbetet effektiviserades och en del arbetsförhållanden omvandlades till korttidsjobb. Man sköter, utan att ifrågasätta, nya tilläggsuppgifter med den tidigare arbetskraften eller rättare sagt med den arbetskraft som har blivit kvar efter den naturliga avgången. Kunskapskraven ökar på alla nivåer. Resultatledarskap och den kontinuerligt ökande målsättningen samt skärpta övervakningen drar undan mattan från kontroll av det egna arbetet, att klara sig i arbetet personifieras och misslyckanden blir individens problem. Inte att undra på att mobbning på arbetsplatsen och utbrändhet i arbetet har blivit folksjukdomar. Historieprofessorn Juha Siltala, som har specialiserat sig på psykohistorik, har enligt mitt förmenande på ett bra sätt kristalliserat de ovan nämnda arbetslivsförändringarnas inverkan på individens psykiska och fysiska välbefinnande. Den lineära känslan av det egna, familjens och samhällets tilltagande välstånd har övergått/håller på att övergå i permanent osäkerhet och kontinuerlig förändring. Hur berör detta veterinärer och kan saken åtgärdas? Enligt undersökningen Veterinärernas hälsa och arbetsförhållanden, som förbundet och institutet för arbetshälsa år 2000 lät göra, uppgav 73 % av veterinärerna sig vara klart eller i någon mån stressade. Stressorsakerna var arbete (65 %), familjeangelägenheter (14 %) och den ekonomiska situationen (13 %). De mest allmänna arbetsrelaterade stressorsakerna var brådska, överbelastning med arbete och en splittrad arbetsbild. Graden av utbrändhet i arbetet varierade klart bland veterinärer med olika arbetsuppgifter. Minst var den hos privata veterinärer (allvarlig 2,4 % och lindrig 30,5 %), samt kommunalveterinärer (allvarlig 1,3 % och lindrig 37 %). Statsanställda veterinärer var mest utbrända (allvarlig 2,8 % och lindrig 49 %). Kunde dessa siffror ha ett samband med arbetsautonomi? Företagarveterinären kan vid sidan av alla ekonomiska riskeroch arbetsgivarens personalansvar, som hänger ihop med företagandet, kontrollera det egna veterinära yrkesarbetet. Som en följd av specialkunnande och professionellt intresse utväljs kundunderlaget delvis i enlighet med företagsinriktningen och anskaffningen av den professionella tilläggs- och vidareutbildningen bestäms av de egna behoven. Kommunalveterinärerna förmår som yrkesutövare inverka på hur de arbetar och därför liksom påminner den kommunala veterinärvården i regel om sina utövare. Efter medlet av 1990-talet har kommunalveterinärena genom speciallagstiftning belastats med att verkställa ca 600 olika bestämmelser. Detta har ökat på mängden tjänstearbete och känslan av att inte kunna sitt jobb, då det är svårare än tidigare att kunna allt och hinna med allt. Staten har som arbetsgivare gynnat korttidsjobb mest och de kontinuerliga organisationsförändringarna har tärt på veterinärernas autonomi. De kommunala och statliga veterinärernas arbetsgemenskaper står åter inför förändringar. I kommunerna håller man på att slå ihop miljöhälsovården i större enheter och på statligt håll förbereder man sammanslagningen av Livsmedelsverket, EELA och Kontrollen för växtproduktion samt en överflyttning av en del av ministeriernas operativa uppgifter på den nya organisationen. Med omställningarna skapar man åtminstone i teorin goda möjligheter för människor att specialiseras djupare och att tillgodogöra sig sitt kunnande i arbetet. Företagarveterinärernas antal har stadigt ökat under de senaste två decennierna och orsaken anser jag inte enbart vara nedgången i antalet kommunala tjänster utan veterinärens möjlighet att professionellt vara sin egen herre. Läkarförbundets ordförande Pälve har konstaterat att läkarens arbete till sin natur är yrkesutövarens arbete, som begränsas av tunga och byråkratiska organisationer. Veterinärerna är nöjda med själva praktiken och enligt undersökningen upplevs den som belönande. När organisationerna förnyas är det skäl att hålla fast vid de starka sidorna i veterinärens arbete. Också i andra uppgifter, som på grund av veterinärernas breda utbildning erbjuds dem, bör man i betydande omfattning beakta arbetsinnehållet och möjligheten att bemästra detsamma. Arbetsautonomin omfattar givetvis en möjlighet att åtminstone partiellt inverka på arbetstiden, avlöningen och förnyandet av yrkesmässigt kunskapsstoff. Dessa saker bör förbundet befrämja för alla veterinärers del. Kalevi Juntunen verksamhetsledare 130

7 PUHEENJOHTAJAN PALSTA Suomen Eläinlääkärilehti Finsk Veterinärtidskrift KEVÄINEN TERVEHDYS! Näet edessäsi nyt lehdellemme jotain aivan uutta. Puheenjohtajan palstan, jonka toivon saavani aikaiseksi jatkossa jokaiseen lehteen. Tarkoituksenani on, että tällä palstalla voisin hieman kevyemmin käsitellä ja ottaa kantaa kulloinkin ajankohtaisiin meitä liikuttaviin asioihin. Näitä asioita kun tuntuu yhä kiihtyvällä tahdilla niskaamme kaatuvan. Osa tulee tahdostamme riippumatta mutta paljon myös omasta vaikuttamisen halustamme. Monesti olen törmännyt kommentteihin: miksei liitto tee mitään tai liiton hiljaisella siunauksella tehtiin taas. Nämä tuntuvat pahoilta, kun tiedän, kuinka paljossa liiton lukuisat luottamus- ja toimihenkilöt ovat mukana ja kuinka paljon he ovat saaneet aikaan. Heikkoutemme on uskoakseni ollut puutteellisessa tiedottamisessa. Kun paljon tekee, ei juuri ehdi selittelemään praktiikasta tuttu tilanne. Olemme tämän tiedostaneet ja vahvistaneet organisaatiotamme palkkaamalla viime vuonna osa-aikaisen tiedottajan. Julkisuudessa olemmekin näkyneet ja kuuluneet mielestäni kiitettävästi. Sisäisen tiedotuksen puolella olemme mm. uudistaneet jäsentiedotteitamme ja nettipalveluitamme (käykää kotisivuillamme!). Nyt vuoden alusta vahvistimme Fennovetin organisaatiota eriyttämällä toimitusjohtajan, koulutussuunnittelijan ja toimistosihteerin tehtävät. Tässä yhteydessä pystyimme palkkaamaan tiedottajamme myös lehden toimitussihteeriksi ja näin tarjoamaan hänelle kokopäivätyön ja toivottavasti selkeän toimenkuvan. Osa tätä sisäisen tiedottamisen tehostamista on myös tämä nyt aloitettava palsta. Pari viikkoa sitten kuuntelin Matti Ahon esitelmän MMMELO:n ajankohtaisista asioista: puolen tusinaa isoa asiakokonaisuutta EU:n ympäristö- ja maataloustukipolitiikan linjauksista elintarvike- ja lihahygienian kautta kansallisiin ympäristöterveydenhuollon järjestämisasioihin, ja lopulta eläinlääkintähuoltolain uudistustarpeisiin. Eli todella paljon on uudistuksia vireillä ja sen myötä myös Eläinlääkäriliitolla etuja vaalittavina. Tämä suoranainen uudistusten ryöppy on myös osaltaan lisännyt omaa tarvettani ruveta säännöllisesti kommentoimaan tekemisiämme täällä liitossa. Toivon palstan avulla edes vähän helpottavani sitä kalvavaa tunnetta joka syntyy, kun tietää omia työasioita ja perusarvoja jossain muualla pengottavan. Juuri tuoreeltaan olemme ottaneet kantaa MMM:n esitykseen paikallisen elintarvikevalvonnan kehittämisestä. Ehdotuksessa koko ympäristöterveydenhuolto esitetään toteutettavaksi seudullisena yhteistyönä siten, että paikallisvalvonta on koottu yksikköön. Ehdotus on mielestämme erittäin kannatettava, ja antaa mahdollisuuden ratkaista useimmat tämän päivän ympäristöterveydenhuollon polttavimmista ongelmista. Ehdotuksessa tunnustetaan, että elintarvikevalvonnassa on paikallistasolla noin 35 prosentin resurssivaje. Kuitenkin siinä väitetään, että mahdollinen organisaatiouudistus ei aiheuttaisi kunnille tai valtiolle lisäkuluja vaan toisi pikemminkin tehokkaamman työnjaon kautta säästöjä ja parempaa palvelua. Tällä kohtaa olemme jyrkästi eri mieltä ja vaadimme uudistuksen kanssa samanaikaista resurssikartoitusta ja korjausta. Myös monessa ehdotuksen yksityiskohdassa olemme eri linjoilla kun esityksen tehneet virkamiehet. Tehty esitys ja lausuntomme näkyvät kokonaisuudessaan liiton kotisivuilla ajankohtaista - palstalla. Lisäksi niitä on tarkoitus käsitellä myös seuraavassa jäsentiedotteessa. Eli näin tällä kertaa. Muistakaa työn ohessa nauttia myös keväisestä auringosta ja hohtavista hangista! Ari-Matti Pyyhtiä Suomen Eläinlääkäriliitto ry:n jäsenlehti Medlemsblad för Finlands Veterinärförbund r.f Päätoimittaja Huvudredaktör: Marjut Hämäläinen, puh. tel. (09) telefax (09) 7745a marjut.hamalainen@sell.fi Toimitussihteeri Redaktionssek re te ra re: Lumia Ojajärvi puh. tel. (09) lumia.ojajarvi@sell.fi Ilmoitusasiat Pirkko Nousiainen puh. tel. (09) pirkko.nousiainen@sell.fi Tieteellinen toimituskunta Vetenskapligt re dak tions råd: Dosentti Marja-Liisa Hänninen, professori Anna-Kaisa Jär vi nen, ELT Liisa Kaar ti nen, professori Terttu Katila, professori Hannu Kor kea la, do sent ti Sven Ni kan der, pro fes so ri Satu Pyörälä, ELT Mirja Ruohoniemi, professori Hannu Sa lo nie mi, ELT Timo Soveri, ELT Veikko Tuovinen Toimitusneuvosto Redaktionsråd: Puheenjohtaja Olli Peltoniemi, jäsenet Tuomas Herva, Miia Lindström, Mirja Ruo ho nie mi, Leena Saijonmaa- Koulumies, Raisa Iivonen asian tun ti ja ja Marjut Hämäläinen, sihteeri Toimitus Re dak tion: Suomen Eläin lää kä ri liit to Mäkelänkatu 2 C, 4. krs Hel sin ki puh. tel. (09) Telefax (09) Pääkirjoituksen ruotsinnos/ Översättning av ledaren Leif Wikman Kuvaaja Eeva Sovijärvi Painos Upplaga: 2100 Tilaushinnat 2003 Prenumerationspriser 2003: 80, eläin lää ke tie teen opis ke li joil le, jot ka ei vät vielä ole lii ton jäseniä ja liiton eläk keel lä oleville jä se nil le 25, poh jois mais ten eläin lää kä ri - liit to jen jä se nil le , för vet.med. stu de ran de och pensio ne ra de 25, för med lem nor dis ka ve te ri när för bund 35. ISSN Painopaikka Kirjapaino Kaleva Oulu Aikakauslehtien liiton jäsen 131

8 Katja Piirainen ja Suvi Taponen Ongelmakäyttäytyminen lemmikkikoirien lopetussyynä Behaviour problems as reason of euthanasia YHTEENVETO Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tavallisimmat syyt lemmikkikoirien lopetukseen ja tutkia ongelmakäyttäytymisen osuutta lopetuksiin. Samalla pyrittiin kartoittamaan, minkä tyyppinen käyttäytyminen johti koiran lopettamiseen ja etsimään mahdollisia riskitekijöitä, kuten sukupuoli ja koko. Aineisto koostui 307 lopetetun koiran tiedoista, jotka kerättiin tutkimukseen valituilta eläinlääkäriasemilta kyselykaavakkeella. Tavallisin lopetussyy oli vanhuus (18 %), jonka jälkeen yleisimpiä olivat kasvaimet (16 %), tuki- ja liikuntaelinsairaudet (14 %) sekä käyttäytymishäiriöt (11 %). Käyttäytymisongelmista yleisin oli aggressiivisuus ihmisiä kohtaan, jota esiintyi yli puolella käyttäytymisen vuoksi lopetetuista koirista. Näistä lähes puolen oli ilmoitettu olevan aggressiivisia erityisesti lapsia kohtaan. Toiseksi yleisin ongelma oli aggressiivisuus toisia koiria kohtaan ja kolmanneksi yleisin eroahdistus. Koiran sukupuoli ei tämän tutkimuksen mukaan ollut käyttäytymisestä johtuvan lopetuksen riskitekijä, sen sijaan koiran koko vaikutti lopetuspäätökseen. Eri syistä lopetetut koirat jakautuivat melko tasaisesti kooltaan sekä isoihin että pieniin. Käyttäytymisen vuoksi lopetetuista koirista suurin osa oli kookkaita. SUMMARY The purpose of this study was to specify the reasons of euthanasia of pet dogs and the role of behaviour problems as a reason of euthanasia. A further aim was to find out what kind of behaviour problems led to euthanasia, and what the possible risk factors, such as size and sex, are. The data of 307 euthanized dogs were collected by using forms, which were sent to veterinary clinics. The main reason of euthanasia was old age (18 percent); the next most common causes were neoplasia (16 percent) and diseases of musculoskeletal system (14 percent). Behaviour problem was the fourth common reason of euthanasia (11 percent). Aggression towards people was the most common behaviour problem, which appeared in over half of the dogs euthanized for behaviour reasons, almost half of these dogs being aggressive especially towards children. Aggression towards other dogs was found in 35 percent and separation anxiety in 24 percent of dogs with behaviour problem. The sex of the dog seemed to be no risk factor, but the size of the dog was. Dogs euthanized for different reasons were divided almost half and half in small and large dogs. Of the dogs euthanized for behaviour reasons, clearly the majority was large sized. JOHDANTO Koirien käyttäytymisongelmien esiintymisestä on tehty useampia tutkimuksia eri maissa haastattelemalla koiranomistajia (Campbell 1986, Häggblom 1987, Lund 1996). Tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Osassa tutkimuksista vain muutamat omistajat kokivat koiransa käyttäytymisen olevan joskus ongelmallista, kun taas toisissa tutkimuksissa suurimman osan mielestä heidän koirallaan oli vähintään yksi ongelmallinen käyttäytymismuoto. Käyttäytymisongelmien määritelmä ei ole yksiselitteinen. Käytös, jota toinen koiranomistaja pitää normaalina, voi toisen mielestä olla häiritsevää. Koiran koko ja rotu sekä sukupuoli vaikuttavat siihen, miten omistajat kokevat koiransa käyttäytymisen. Pienelle koiralle, jota on helpompi käsitellä, sallitaan usein enemmän aggressiivista käytöstä kuin isolle koiralle. Yliaktiivisuus tuntuu olevan hyväksyttävämpää metsästysja työkoirilla kuin rauhallisiksi oletetuilla seurakoiraroduilla. Myös koiran elinympäristöllä on suuri vaikutus siihen, minkä tyyppisen käyttäytymisen omistaja kokee ongelmallisena. Ongelmakäyttäytyminen voidaan jakaa normaaliin ja epänormaaliin käyttäytymiseen (Borchelt ja Voith 1982). Käyttäytymiseen vaikuttavat muun muassa perintötekijät, hormonit, kokemukset eri ikäkausina sekä ärsykkeet ja mahdollisuus reagoida niihin. Normaalina, vaikka ei aina toivottuna käyttäytymisenä pidetään käytöstä, joka on lajityypillistä joko luon- 132

9 133

10 nostaan tai oppimisen kautta. Epänormaalin ongelmakäyttäytymisen syyt voivat olla joko patofysiologisia, perittyjä tai hankittuja, tai kokemusperäisiä (Borchelt ja Voith 1982). Traumat ja sairaudet voivat johtaa neurologisiin, somaattisiin ja/tai endokrinologisiin muutoksiin, joista tuloksena saattaa olla epänormaali käytös. Sairaus ilmenee myös lähes aina käyttäytymismuutoksena, joka vaihtelee apaattisuudesta yliaktiivisuuteen tai aggressiivisuuteen (Reisner 1997). Käyttäytymishäiriö saattaa johtaa koiran ennenaikaiseen lopetukseen. Mikäli koira on vaarallinen tai käyttäytymishäiriö aiheuttaa muutoin vaikeuksia, terapia ei ole onnistunut eikä omistajalla ole motivaatiota, mahdollisuutta tai kykyä toteuttaa terapiaa, jää vaihtoehdoiksi koiran lopetus tai uudelleensijoitus. Koiraa, jolla on vakava käyttäytymishäiriö, on vaikeaa saada uudelleensijoitetuksi, eikä se aina ole edes tarkoituksenmukaista, tällöin ainoaksi vaihtoehdoksi jää lopetus. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tavallisimmat syyt koirien lopetukseen ja tutkia käyttäytymishäiriöiden osuutta lopetuksen syynä. Samalla pyrittiin kartoittamaan koiran iän, sukupuolen, koon sekä ongelmakäyttäytymistyypin merkitystä käyttäytymisongelmista johtuvissa lopetuksissa. AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimus suoritettiin kuvailevana epidemiologisena kartoituksena ilman kontrolliryhmää. Aineisto kerättiin yhdeltätoista yksityiseltä eläinlääkärivastaanotolta pääkaupunkiseudulla Eläinlääkäriasemien valinnassa perusteena oli aseman sijainti pääkaupunkiseudulla ja että asemalla työskenteli useampi kuin yksi eläinlääkäri, minkä oletettiin olevan suoraan verrannollinen vastaanoton potilasmäärään. Tutkimusalueeksi valittiin pääkaupunkiseutu käytännön syistä. Tutkimukseen mukaan pyydetyt asemat valittiin satunnaisesti kaikista kyseiset ehdot täyttävistä vastaanotoista. Yksi valituista eläinlääkäriasemista ei voinut osallistua mukaan tutkimukseen ja yksi keskeytti seuranta-aikana. Kyseisen aseman vastauksia ei ole otettu mukaan tuloksiin. Asemille jaettiin kyselykaavakkeet, jotka täytettiin jokaisesta tutkimusajanjaksona lopetetusta koirasta. Kysymysten pohjana käytettiin Lundin ja Sorensenin TAULUKKO 1 TABLE Koirien lopetussyyt yhdellätoista pääkaupunkiseudun eläinlääkäriasemalla Reasons for euthanasia of dogs at eleven veterinary clinics located in the capital area during Lopetukseen johtaneet syyt n % Reasons for euthanasia Vanhuus 54 17,6 Old age Kasvaimet 48 15,6 Neoplasia Tuki- ja liikuntaelinsairaudet 42 13,7 Disorders of muscles and skeletal system Käyttäytyminen 34 11,1 Behaviour Omistajasta johtuvat (allergia, avioero jne.) 28 9,1 Owner related (allergy, divorce etc.) Sydän- ja keuhkosairaudet 27 8,8 Cardiopulmonary diseases Maksa- ja munuaissairaudet 19 6,2 Diseases of liver and kidneys Sukupuolielinsairaudet 14 4,6 Genital diseases Endokriiniset sairaudet 11 3,6 Endocrine disorders Muut syyt (esim. akuutit traumat) 11 3,6 Other reasons ( e.g. acute traumas) Keskushermostosairaudet 9 2,9 Diseases of central nervous system Ihosairaudet 7 2,3 Skin diseases Syy ei selvillä 3 1,0 Reason unknown Yhteensä 307 Total (1997) tekemää tutkimusta tanskalaisten koirien lopetussyistä. Koirista kerättiin perustiedot, kuten ikä, rotu, sukupuoli ja lopetussyy. Mikäli kyseessä oli sekarotuinen koira, pyydettiin ilmoittamaan koiran säkäkorkeus (alle/yli 50 cm). Koiria ei identifioitu eli omistajan tai koiran nimeä ei kirjattu ylös. Lopetussyyt oli jaettu kolmeentoista ryhmään, joista piti valita vain yksi vaihtoehto (taulukko 1). Jos lopetussyy oli käyttäytyminen, pyydettiin valitsemaan käyttäytymisongelma/-ongelmat, joiden vuoksi koira oli lopetettu. Mahdollisia lisätietoja varten oli 134

11 TAULUKKO 2 TABLE Kaikkien yhdellätoista pääkaupunkiseudun eläinlääkäriasemalla lopetettujen koirien sekä näistä käyttäytymisen vuoksi lopetettujen koirien lukumäärät, koko- ja sukupuolijakaumat sekä ikien keskiarvot. Number of all the dogs euthanasied and of dogs euthanasied for behavioural reasons, their size and age distributions and average ages at eleven veterinary clinics located in the capital area during n (%) Koko/Size Ikä/Age Sukupuoli Alle 50 cm Yli 50 cm Ei tietoa Vuosia/Years Sex Under 50 cm Over 50 cm Unknown Keskiarvo Uros/Male Narttu Female Average n (%) n (%) Kaikki lopetukset , All euthanasied dogs (100 %) (44 %) (52 %) (4 %) (50,2 %) (49,8 %) Käyttäytymisestä 34 (11 %) 8 (24 %) 22 (65 %) 4 (12 %) 5,7 18 (53 %) 16 (47 %) johtuvat lopetukset Dogs euthanasied for behavioral reasons TAULUKKO 3 TABLE Käyttäytymisen vuoksi lopetetuilla koirilla esiintyneet ongelmamuodot, koirien sukupuolijakaumat ja iän keskiarvot eri käytöshäiriömuodoissa sekä niiden koirien lukumäärä, joilla kyseinen käytös oli ainoa ongelma. Behaviour problems of dogs euthanasied for behavioural reasons and their sex distribution and average age in different types of problems and number of the dogs who had only one behaviour problem. Käytöshäiriö n % Narttuja % Uroksia % Iän keskiarvo/v Ainoana ongelmana/n Behaviour problem Females % Males % Average age/y Only behaviour problem/n Aggressiivisuus ,2 7 ihmisiä kohtaan Aggression towards people Aggressiivisuus ,5 3 toisia koiria kohtaan Aggression towards other dogs Sisäsiisteysongelmat Problems of being houseclean Eroahdistus ,3 5 Separation anxiety Yliaktiivisuus Hyperactivity Arkuus ,7 1 Fears and fobias Jokin muu ,7 1 Other 135

12 myös vastaustilaa. Kun lopetussyyksi oli valittu useampia kuin yksi vaihtoehto, tutkimuksen tekijä pyrki arvioimaan pääasiallisen lopetussyyn (esimerkiksi vanhan koiran lopetussyyksi oli valittu sekä vanhuus että kasvain, jolloin tekijä valitsi niistä vanhuuden). Joissakin kaavakkeissa koirien tiedot olivat puutteelliset, mikä otettiin huomioon tuloksia kirjattaessa. Saadut tulokset käsiteltiin taulukkolaskentaohjelmalla (Microsoft Excel 97). Kyselykaavakkeista saadut tiedot ryhmiteltiin eläinlääkäriasemittain. TULOKSET Vanhuus oli koirien yleisin lopetussyy (17,6 %), jonka jälkeen tulivat kasvaimet (15,6 %) sekä tukija liikuntaelinsairaudet (13,7 %). Ongelmakäyttäytyminen oli neljänneksi yleisin lopetussyy (11,1 %). Tulokset on esitetty taulukossa 1. Lopetettujen koirien koko, ikä ja sukupuolijakaumat on esitetty taulukossa 2. Kaikkien lopetettujen koirien ikä vaihteli alle vuodesta kahteenkymmeneen vuoteen (keskiarvo 10 vuotta). Käyttäytymisen vuoksi lopetettujen koirien ikäjakauma oli suppeampi, vuodesta kolmeentoista vuoteen (keskiarvo 5,7 vuotta). 56 prosenttia näistä koirista oli alle kuusivuotiaita ja 91 prosenttia alle kymmenvuotiaita. Keskimäärin lopetukset käytöshäiriöiden vuoksi painottuivat selvästi nuoremmalle iälle kuin lopetukset muista syistä. Viisivuotiaita oli kuitenkin lopetettu lähes puolet enemmän kuin muun ikäisiä. Lääketieteellisistä syistä oli koirista lopetettu 79 prosenttia, omistajasta johtuvista syistä sekä käyttäytymisen vuoksi 21 prosenttia. Koirien ikäjakaumat on esitetty kuvassa 1. Kuvaan ei ole otettu mukaan niin sanotuista muista syistä lopetettuja koiria eikä niitä, joiden lopetussyy ei ollut selvillä. Yleisimpänä käytösongelmana oli aggressiivisuus ihmisiä kohtaan, jota esiintyi 19 koiralla (taulukko 3). Näistä kahdeksalla oli mainittu aggressiivisuus erityisesti lapsia kohtaan, kuudella ilmeni aggressiivisuutta sekä toisia koiria että ihmisiä kohtaan ja neljällä esiintyi sekä aggressiivista käytöstä ihmisiä kohtaan että arkuutta. Käyttäytymisestä johtuvissa lopetuksissa oli puolella koirista ilmoitettu vain yksi käytösongelma lopetussyyksi. Lopuilla oli ilmoitettu olevan eri ongelmia kahdesta neljään. Kahden koiran käytösongelmia ei ollut määritelty. Iältään eri ongelmakäytösryhmien koirat eivät juurikaan eronneet toisistaan (taulukko 3). Hieman muita ryhmiä alhaisempi keski-ikä (3,7 vuotta) oli koirilla, joilla oli esiintynyt arkuutta. Muista käytöshäiriösyistä lopetettujen koirien keski-ikä oli taas hieman muita ryhmiä korkeampi (7,7 vuotta). POHDINTA Lopetussyyt Mikään lopetussyistä ei ollut muita syitä selvästi yleisempi, toisin kuin Lundin ja Sorensenin Tanskassa tekemässä tutkimuksessa koirien lkm, number of dogs KUVA 1 FIGURE (Lund ja Sorensen 1997). Heidän tutkimuksessaan vanhuus oli syy lähes joka kolmanteen lopetukseen (27 %), kun taas meidän tutkimuksessamme se oli lopetussyynä vain alle viidenneksessä tapauksista (18 %). Kasvaimien vuoksi lopetetuista koirista 31 prosenttia oli iältään alle kymmenenvuotiaita. Tämä osuus vastaa suunnilleen Lundin ja Sorensenin saamaa tulosta. Jos yli kymmenenvuotiaiden, kasvainten vuoksi lopetettujen koirien lukumäärä lisätään vanhuuden vuoksi lopetettujen koirien määrään, päästään samaan suuruusluokkaan kuin tanskalaisessa tutkimuksessa (Lund ja Sorensen 1997). Kanadassa tehdyssä epidemiologisessa kartoituksessa oli ikä lopetussyynä 40 prosenttiin lopetuksista (Gorodetsky 1997). Muista kuin lääketieteellisistä syistä lopetettujen koirien osuus vastasi Lundin ja Sorensenin sekä Gorodetskyn havaitsemia 19 prosentin ja 18 prosentin osuuksia (Lund ja Sorensen 1997, Gorodetsky 1997). Sitä vastoin Skotlannissa tehdyssä tutkimuksessa muista syistä lopetettujen koirien osuus oli huomattavasti korkeampi, lähes 50 prosenttia (ensimmäisellä seurantajaksolla 45 %, toisella koirien ikä/vuosia, dogs' age/yrs Lääketieteellisistä syistä lopetetut koirat / /Dogs euthanized for for medical medical reasons Muista syistä lopetetut koirat / Dogs / Dogs euthanized for for non-medical reasons reasons Eläinlääketieteellisistä ja muista syistä lopetettujen koirien ikäjakaumat. Age distribution of dogs euthanized for veterinarymedicinal and nonveterinarymedicinal reasons. 136

13 46 %) (Stead 1982). Tässä tutkimuksessa käyttäytymisen osuus lopetussyistä oli hieman alhaisempi kuin Steadin tutkimuksen 18 prosenttia ja 13 prosenttia (1982), Gorodetskyn 13 % (1997) ja Lundin ja Sorensenin 16 % (1997). Omistajasta johtuvat lopetussyyt olivat kuitenkin huomattavasti yleisempiä kuin tanskalaisessa (2 %) (Lund ja Sorensen 1997) ja kanadalaisessa (5 %) (Gorodetsky 1997) tutkimuksessa. Skotlantilaisen tutkimuksen mukaan neljännes koirista (ensimmäisellä seurantajaksolla 24 % ja toisella 28 %) lopetettiin omistajasta johtuvista syistä (Stead 1982). Eri tutkimusten tulosten erot eivät selity pelkästään eroilla maiden ja asuinpaikkojen välillä. Gorodetskyn (1997) tutkimus tehtiin Kanadan kolmen maaseutuvaltaisen preeriaprovinssin alueella ja Steadin (1982) alue käsitti koko Skotlannin. Meidän sekä Lundin ja Sorensenin (1997) tutkimukset rajoittuivat suurkaupunkialueisiin. Steadin tutkimus on tehty jo luvun loppupuolella eli lähes kaksikymmentä vuotta muita aikaisemmin. Nykyisin entistä suurempi osa koirista kastroidaan/ steriloidaan, jolloin ei-toivottujen pentujen määrä on vähentynyt. Ihmisten asenne koiraan lemmikkinä on muuttunut, koirista on tullut perheenjäseniä ja lemmikkikoirien lukumäärä on kasvanut huomattavasti tänä aikana. Steadin (1982) tutkimuksessa lähes neljännes koirista lopetettiin mukavuussyistä (convenience). Nykyisin on monia muun muassa eläinsuojeluyhdistysten ylläpitämiä koi rahoitoloita, jotka etsivät löytö- ja ei-toivotuille koirille uusia koteja. Sukupuoli, koko ja ikä riskitekijöinä Koiran sukupuoli ei ollut käyttäytymisestä johtuvan lopetuksen riskitekijä, sen sijaan suuri koko oli. Suurta koiraa on usein vaikeampi hallita kuin pientä, ja terapiamahdollisuudet huononevat, jos omistaja lisäksi pelkää koiraa tai sitä, että se saattaa vahingoittaa muita ihmisiä. Reisner ym. (1994) ja Lund ym. (1996) ovat todenneet, että suuria koiria lopetetaan käyttäytymisen vuoksi enemmän kuin pieniä. Reisnerin ym. tutkimus käsitteli pelkästään dominanssiaggressiivisia koiria eikä siinä todettu koiran sukupuolen olevan riskitekijä käyttäytymisestä johtuvaan lopetukseen. Lund ym. totesivat käytöshäiriön laadun vaikuttavan siihen, onko koiran sukupuoli lopetusriskitekijä vai ei. Dominanssiaggressiivisilla koirilla oli kummallakin sukupuolella yhtä suuri riski tulla lopetetuksi (RR = 1,0), kun taas vieraille ihmisille aggressiivisilla koirilla oli uroksilla narttuja pienempi lopetusriski (RR = 0,6). Levottomista koirista oli puolestaan uroksilla suurempi riski tulla lopetetuksi käyttäytymisen vuoksi kuin nartuilla (RR = 3,8). Käytöshäiriöiden vuoksi lopetettujen koirien keski-ikä oli huomattavasti alhaisempi kuin muista syistä lopetettujen koirien. Kirjallisuuden mukaan useat häiriökäyttäytymismuodot, etenkin aggressiivisuus, puhkeavat melko nuorella iällä (Borchelt ja Voith 1982, Voith ja Borchelt 1985, Borchelt ja Voith 1986, Reissner 1997). Käyttäytymisen vuoksi lopetetut koirat jakautuivat kuitenkin melko tasaisesti eri ikäisiin. Tämä viittaa siihen, ettei koiraa lopeteta heti, kun se kehittää häiriökäytöstavan. Ongelman kanssa yritetään elää jonkin aikaa ja mahdollisesti myös hakea apua ongelmaan. Myös muutokset koiran elinympäristössä, kuten, muutto, lasten syntyminen, perheenjäsenen kuolema tms. saattavat laukaista ongelmakäytöksen vanhemmallakin koiralla. Käytöshäiriön laadun vaikutus lopetuspäätökseen Lund ym. (1996) totesi ihmisille (joko omistajalle tai vieraille ihmi- 137

14 sille) aggressiivisten koirien kasvaneen riskin tulla lopetetuiksi käyttäytymisen vuoksi. Ihmisille, etenkin pienille lapsille, aggressiivinen koira päädytään lopettamaan, koska se koetaan vaaralliseksi. Koiranomistajat eivät uskalla ottaa riskiä ja yrittää terapian avulla päästä eroon aggressiivisuudesta, sillä koulutus ja käytösmodifikaatio voi kestää kauan, ja koiran potentiaalinen aggressiivisuus pelottaa omistajia. Lähes joka neljännellä koiralla oli mainittu yhtenä ongelmana eroahdistus. Eroahdistuksesta kärsivää koiraa on hankala pitää etenkin kaupunkioloissa, missä naapurisopu helposti rakoilee kotona yksin haukkuvan koiran takia. Jatkuva kodin tuhoaminen ja sisäsiisteysongelmat ovat hyvin turhauttavia omistajalle. Eroahdistuksesta kärsivän koiran terapia vaatii omistajalta korkean motivaation ja pitkäjänteisyyttä. Taajama-alueella kynnys lopettaa eroahdistuksesta kärsivä koira on varmasti matalampi kuin haja-asutusalueella. Lund ja Sorensen (1997) totesivat käyttäytymisongelmien lukumäärän noustessa myös lopetusriskin nousevan. Myös käyttäytymishäiriön laatu vaikutti merkitsevästi lopetuspäätökseen (Lund ym. 1996). Tässä tutkimuksessa puolella koirista oli ilmoitettu vain yksi käyttäytymisongelma. Näistä koirista 70 prosentilla oli syynä joko aggressiivisuus ihmisiä kohtaan tai eroahdistus. Tämä viittaa siihen, että niin sanottuja helpommin käsiteltäviä ongelmia, kuten ylivilkkaus tai arkuus, sallitaan useampi ennen kuin päädytään lopetukseen. Vakavammissa ongelmissa, kuten aggressiivisuus, lopetuskynnys on alhaisempi. Eläinlääkärin rooli käyttäytymishäiriöterapiassa Yhä useammin omistajat haluavat neuvoja ja terapiaa koiriensa käytöshäiriöiden hoitoon, ja usein käännytäänkin eläinlääkärin puoleen. Valitettavasti eläinlääkäreillä ei monesti kuitenkaan omasta mielestään ole riittävästi tietoa ongelmakäyttäytymisestä ja sen hoidosta (Kuussaari 1998). Tiedon hankkiminen ja jatkokoulutuksen saanti jää eläinlääkärin oman aktiivisuuden varaan. Koulutusta asiasta olisi varmasti tarpeellista järjestää, sillä lemmikkikoirista on tullut yhä suurempi osa eläinlääkärien työkenttää. Eläinlääkäri on käytöshäiriöterapias sa tärkeässä asemassa. Potilaalle tulisi ennen terapian alkua tehdä perusteellinen kliininen tutkimus, sillä ongelmakäyttäytymisen syy saattaa olla sairausperäinen. Amerikkalaisessa tutkimuksessa oli neljäsosalla aggressiivisista koirista taustalla lääketieteellinen syy, joka ilmeni ainoastaan aggressiivisena käyttäytymisenä (Beaver 1983). Terapiassa voidaan myös joissakin tapauksissa hyödyntää lääkitystä koulutuksen ja käytösmodifikaation tukena, jolloin eläinlääkäriä tarvitaan määräämään sopiva lääkitys ja seuraamaan sen vaikutusta potilaaseen. KIITOKSET Suuret kiitokset kaikkien tutkimukseen osaa ottaneiden eläinlääkäriasemien henkilökunnille tietojen keräämisestä. KIRJALLISUUS Beaver, B.V. Clinical classification of canine aggression. Appl. Anim. Ethol. 10, 1983: Borchelt, P.L. & Voith, V.L. Classification of animal behavior problems. Vet. Clin. North. Am. (Small Anim. Pract.) 12, 1982: Borchelt, P.L. & Voith, V.L. Dominance aggression in dogs. Compend. Contin. Educ. Pract. Vet. 8 (1), 1986: Campbell, W.E. The Prevalence of behavioral problems in American dogs. Mod. Vet. Pract. 67, 1986: Gorodetsky, E. Epidemiology of dog and cat euthanasia across Canadian prairie provinces. Can. Vet. J. 38, 1997: Häggblom, M. Koiran ongelmakäyttäytymisen kartoitus Suomessa sekä käyttäytymisterapian mahdollisuuksista. Syventävien opintojen tutkielma. Eläinlääketieteellinen korkeakoulu, sovelletun eläinlääketieteen osasto, sisätautioppi Kuussaari, J. Julkaisematon tutkimus Lund, J.D., Agger, J.F. & Vestergaard, K.S. Reported behaviour problems in pet dogs in Denmark: age distribution and influence of breed and gender. Prev. Vet. Med. 28, 1996: Lund, J.D. & Sorensen, D.B. Aflivning af familiehunde på grund af adfaersproblemer. Dan. Veternaertidsskr. 15, 1997: Reisner, I.R., Erb, H.N., Houpt, K.A. Risk factors for behavior-related euthanasia among dominant-aggressive dogs: 110 cases ( ). J. Am. Vet. Med. Assoc. 205 (6), 1994: Reisner, I.R. Assessment, management and prognosis of canine dominance-related aggression. Vet. Clin. North. Am. (Small Anim. Pract.) 27, 1997: Stead, A.C. Euthanasia in the dog and cat. J. Small Anim. Pract. 23, 1982: Voith, V.L., Borchelt, P.L. Elimination behavior and related problems in dogs. Compend. Contin. Educ. Pract. Vet. 7 (3), 1985: Syventävien opintojen projekti KIRJOITTAJIEN OSOITTEET ELL Katja Piirainen Eläinlääketieteellinen tiedekunta Kliinisen eläinlääketieteen laitos Helsingin yliopisto Pohjoinen pikatie Saarentaus Puh ELL Suvi Taponen Eläinlääketieteellinen tiedekunta Kliinisen eläinlääketieteen laitos Helsingin yliopisto PL Helsingin Yliopisto Puh

15 Katja Ollikainen, Minna Huovari, Anna Valros ja Hannu Saloniemi Emakon ja porsaiden käyttäytyminen imetyskautena Behaviour of sow and piglets during the lactation period YHTEENVETO Tutkimuksessa kuvataan emakon ja porsaiden käyttäytymistä imetyskaudella. Selvitimme etenkin käyttäytymisen muutoksia imetyskauden eri vaiheissa sekä käytöseroja yöllä ja päivällä. Selvitimme myös, miten porsaiden ja emakon käyttäytyminen ovat yhteydessä toisiinsa. 21 emakkoa pahnueineen kuvattiin videolle päivinä 3, 6, 13, 20 ja 30 porsimisen jälkeen. Videonauhoilta rekisteröitiin emakon käyttäytyminen (makaa kyljellään, makaa vatsallaan, seisoo tai kävelee, istuu, imettää ja muu käyttäytyminen) ja porsaiden sijainti emakon lähellä viiden minuutin välein. Emakot makasivat kyljellään enemmän yöllä kuin päivällä (p < 0,001). Kyljellään makaaminen väheni imetyskauden kuluessa ja vatsan päällä makaaminen lisääntyi (p < 0,001). Samalla seisomisen ja kävelyn osuus kasvoi (p < 0,01). Imetysten osuus havainnoista väheni imetyskauden lopussa (p < 0,01). Porsaiden oleskelu emakon pään ja muun kehon lähellä lisääntyi imetyskauden loppua kohden (p < 0,05). Emakon aktiivisuuden lisääntyminen päivien 6 ja 13 välillä voisi viitata emakon lisääntyneeseen haluun päästä pois karsinasta ja liittyä muiden emakoiden seuraan. SUMMARY The goal of this study was to describe the behaviour of sow and piglets during the lactation period, especially changes in behaviour between different stages of lactation and behavioural differences between night and day. In addition, we investigated how behaviour of the sow and her piglets relate to each other. Twenty-one sows and their litters were videotaped on days 3, 6, 13, 20 and 30 post partum. From the videotapes we recorded the behaviour of the sow (lateral recumbency, sternal recumbency, standing or walking, sitting, nursing and other behaviour) and the location of the piglets near the sow by 5-min interval sampling. Sows spent more time in lateral recumbency at night than during daytime (p < 0.001). Percentage of observations of lateral recumbency decreased and percentage of observations of sternal recumbency increased with proceeding lactation (p < 0.001). During the same period observations of standing or walking increased (p < 0.01). Observations of nursing behaviour decreased towards the end of lactation (p < 0.01). Location of piglets near the sows head and body increased towards the end of lactation (p < 0.05). An increased activity of the sow between days 6 and 13 might suggest an increase in the sow`s motivation to get away from the pen and join the other sows. JOHDANTO Emakon käyttäytymisen tuntemus on tärkeää porsaskuolleisuuden vähentämiseksi, pahnueiden hyvän ja tasaisen kasvun saavuttamiseksi ja mahdollisimman hyvien olosuhteiden luomiseksi emakon hyvinvointia ajatellen. Imetyskäyttäytymisen lisäksi myös emakon aktiviteettitaso vaikuttaa porsaiden selviytymiseen ja kasvuun (Fraser & Phillips 1989). Luonnossa emakko porsii porsimispesässä, jonka se rakentaa metrin päähän lauman kotipiiristä (Stangel ja Jensen 1991). Emakko ja porsaat viettävät pari ensimmäistä päivää suurimmaksi osaksi porsimispesässä tai aivan sen läheisyydessä (Jensen 1986, Jensen ym. 1991, Stangel ja Jensen 1991). Vähitellen emakko laiduntaa yhä kauempana ja on poissa pesästä yhä pidempiä aikoja. Noin viidentenä päivänä porsimisen jälkeen porsaat seuraavat emakkoa kauemmaksikin, mutta palaavat pesään yöksi (Stangel ja Jensen 1991). Emakko pahnueineen jättää porsimispesän noin 1 1,5 viikkoa porsimisen jälkeen ja liittyy laumaan (Jensen 1986, Jensen ja Redbo 1987, Stangel ja Jensen 1991). Tiettyjä vieroitukseen liittyviä emakon käytöspiirteitä voidaan havaita jo ensimmäisten päivien aikana porsimisen jälkeen (Jensen ym. 1991, Valros ym. 2002). Vieroitusajankohtaan vaikuttaa muun muassa ympäristö, ja vieroitusprosessi voi varhentua, jos emakko pääsee halutessaan pois porsaiden luota ja sillä on sosiaalisia kontakteja muihin emakoihin (Boe 1993). 139

16 140

17 Tässä syventävien opintojen tutkimuksessa oli tarkoituksena kerätä tietoa emakon ja porsaiden yleisestä aktiivisuudesta imetyskaudella ja käyttäytymisen muutoksista imetyskauden edetessä. Lisäksi haluttiin selvittää käyttäytymisen vuorokausivaihtelua sekä miten emakon ja porsaiden käyttäytyminen ovat yhteydessä toisiinsa. Tuloksia verrataan aikaisempiin luonnonoloissa ja sikalaolosuhteissa tehtyihin tutkimuksiin. AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimuksessa seurattiin 21 yorkshire-emakkoa, jotka olivat porsineet vähintään kaksi kertaa aikaisemmin. Otoskoko vaihteli hieman (n = 18 21) eri tutkimuspäivinä teknisten ongelmien vuoksi. Emakot olivat peräisin SLU:n (Sveriges Lantbruksuniversitet, Uppsala) koetilalta. Viikkoa ennen porsimista emakot siirrettiin runsaalla oljella kuivitettuihin porsimiskarsinoihin, joita siivottiin kak si kertaa päivässä. Emakot pääsivät liikkumaan karsinassa vapaasti. Porsaita varten karsinoissa oli oma aidattu ja lämpölampulla varustettu nurkkaus. Emakot ruokittiin kaksi kertaa päivässä ruotsalaisella normiruokinnalla. Valaistus oli keinotekoista ja pimeä jakso kesti kello Porsaat saivat rauta-injektion neljän päivän ikäisinä ja karjuporsaat kastroitiin kahdeksan päivän ikäisinä. Porsaat vieroitettiin 35 ± 2 päivää porsimisen jälkeen. Emakoita ja porsaita kuvattiin videolle aikaviive-nauhuria käyttäen päivinä 3, 6, 13, 20 ja 30 porsimisen jälkeen 24 tuntia kunakin päivänä alkaen kello Emakon käyttäytyminen ja porsaiden sijainti emakon lähellä rekisteröitiin viiden minuutin välein kuvanauhoilta. Emakon käyttäytyminen jaoteltiin seuraaviin luokkiin: makaa kyljellään (utare esillä), makaa vatsallaan (utare ainakin osittain piilossa), seisoo tai käve- KUVA 1A FIGURE Emakoiden kyljellään makaamisen osuus kaikista havainnoista (keskiarvo ja keskihajonta). Tilastollisesti merkitsevät erot (p < 0,05) näkyvät eriävin kirjaimin. Percentage of observations when the sow is in lateral recumbency (mean and standard deviation). Bars lacking common letters differ significantly (p < 0.05). KUVA 1B FIGURE Emakoiden vatsallaan makaamisen osuus kaikista havainnoista (keskiarvo ja keskihajonta). Tilastollisesti merkitsevät erot (p < 0,05) näkyvät eriävin kirjaimin. Percentage of observations when the sow is in sternal recumbency (mean and standard deviation). Bars lacking common letters differ significantly (p < 0.05). 141

18 lee, istuu, imettää (vähintään 50 % pahnueesta hieromassa utaretta (mm. Sinclair ym. 1998)) ja muu käyttäytyminen. Kuvanauhoilta laskettiin lisäksi porsaat, jotka olivat korkeintaan porsaan mitan päässä emakosta. Lisäksi porsaiden sijainti emakon lähellä jaettiin kolmeen alueeseen: emakon pään, utareen ja muun kehon lähellä olevat. Käyttäytymisen päiväkohtaiset erot tutkittiin toistomittaus-ano- VA:lla. Lisäksi käyttäytyminen jaettiin yö- ja päivähavaintoihin (yö: pimeä jakso, päivä: valoisa jakso) ja vuorokausijaksojen eroja testattiin parillisella t-testillä. Vuorokausirytmin kuvallista tarkastelua varten jaettiin kaikkien päivien havainnot kahden tunnin jaksoihin, joista laskettiin keskiarvot eri käyttäytymisluokille. Lisäksi laskettiin niiden havaintojen osuus, jolloin vähintään 50 prosenttia pahnueesta oli emakon lähellä (yhteensä) tai utareella sekä niiden havaintojen osuus, jolloin vähintään yksi porsas oli lähellä emakon päätä tai muuta kehoa. Tämä jaottelu tehtiin käytännön syistä, sillä vain imetyksen yhteydessä suurin osa porsaista oli yhdessä paikassa (utareella) yhtäaikaisesti, kun taas muualla emakon lähellä oli harvemmin useita porsaita yhtä aikaa. Emakon käyttäytymisen ja porsaiden sijainnin yhteyttä selvitettiin Pearsonin korrelaatiokertoimella. Emakon ja porsaiden käyttäytymisen välisiä korrelaatioita raportoidaan ainoastaan, jos p < 0,01 tai ne ovat päiväkohtaisesti toistuvia. Näin tuodaan esille vain selkeimmät tulokset ja pienennetään riskiä usean testin aiheuttamaan tyypin II tilastolliseen virheeseen. Kaikki tilastolliset analyysit tehtiin SPSS 8.0 -ohjelmalla (Norušis 1990). TULOKSET Emakon käyttäytyminen Emakon käyttäytymisen muutokset imetysjakson aikana näkyvät KUVA 1C FIGURE Emakoiden istumisen osuus kaikista havainnoista (keskiarvo ja keskihajonta). Ei tilastollisesti merkitsevää eroa (p > 0,05) eri tutkimuspäivien välillä. Percentage of observations when the sow is sitting (mean and standard deviation). There was no significant difference (p > 0.05) between observational days. KUVA 1D FIGURE Emakoiden seisomisen ja kävelemisen osuus kaikista havainnoista (keskiarvo ja keskihajonta). Tilastollisesti merkitsevät erot (p < 0,05) näkyvät eriävin kirjaimin. Percentage of observations when the sow is standing or walking. Bars lacking common letters differ significantly (p < 0.05). 142

19 kuvissa 1a-e. Kyljellä makaamisen osuus väheni imetyskauden aikana (F(4,14) = 14,3, p < 0,001) ja vatsallaan makaamisen osuus lisääntyi (F(4,14) = 15,2, p < KUVA 1E FIGURE Imettämisen osuus kaikista havainnoista (keskiarvo ja keskihajonta). Tilastollisesti merkitsevät erot (p < 0,05) näkyvät eriävin kirjaimin. Percentage of observations when the sow is nursing. Bars lacking common letters differ significantly (p < 0.05). TAULUKKO 1 TABLE Emakoiden käyttäytyminen päivällä ja yöllä. Tulokset ovat keskiarvoja kaikilta tutkimuspäiviltä. Behaviour of the sows during day and night. Results represent means of all observational days. Emakon käyttäytyminen Keskimääräinen %-osuus kaikista havainnoista (keskihajonta) Sow behaviour Mean percentage of all observations (standard deviation) päivä yö t (16) p day night makaa kyljellään lateral recumbency 31,3 (5,6) 63,0 (5,8) 22,8 < 0,001 makaa vatsallaan sternal recumbency 24,2 (7,6) 12,4 (6,0) 7,0 < 0,001 imettää nursing 15,1 (3,5) 19,2 (3,4) 4,3 < 0,001 seisoo tai kävelee standing or walking 20,3 (6,3) 3,5 (2,4) 11,1 < 0,001 istuu sitting 2,3 (1,4) 0,6 (0,5) 5,3 < 0,01 0,001). Istumisen osuus ei vaihdellut tilastollisesti merkitsevästi eri tutkimuspäivinä (F(4,14) = 1,4, p > 0,05), sen sijaan yksilöllinen vaihtelu oli suurta. Seisomisen tai kävelyn osuus lisääntyi imetyskauden aikana (F(4,14) = 7,2, p < 0,01) ja imetyksen osuus väheni (F(4,14) = 9,5, p < 0,01). Taulukossa 1 verrataan emakoiden käyttäytymishavaintojen suhteellisia osuuksia päivällä ja yöllä. Kaikissa käyttäytymishavainnoissa oli tilastollisesti merkitsevä ero päivän ja yön välillä. Kuvassa 2 on esitetty emakon käyttäytyminen, kun vuorokausi on jaettu kahden tunnin jaksoihin. Ruokailu ajoittui kuvassa jaksoille kello ja Porsaiden käyttäytyminen Taulukossa 2 on esitetty porsaiden sijaintia emakon lähellä eri tutkimuspäivinä. Emakon pään lähellä oleskelu ja samoin muun kehon (ei pään eikä utareen) lähellä oleskelu lisääntyi imetyskauden loppua kohden. Kuvassa 3 näemme porsaiden oleskelun emakon lähellä (yhteensä), kun vuorokausi on jaettu kahden tunnin jaksoihin. Tulokset ovat keskiarvoja kaikilta tutkimuspäiviltä. Vähiten porsaita esiintyi emakon lähellä ajanjaksoilla, joihin emakon ruokailu ajoittui eli klo ja Emakon ja porsaiden käyttäytymisen yhteys Imetys korreloi positiivisesti kaikkina tutkimuspäivinä havaintoon vähintään 50 prosenttia pahnueesta emakon utareella (päivä 3 n = 20, r = 0,67, p < 0,01, päivä 6 n = 20, r = 0,78, p < 0,001, päivä 13 n = 21, r = 0,80, p < 0,001, päivä 20 n = 21, r = 0,68, p < 0,01, päivä 30 n = 20, r = 0,83, p < 0,001). Imetyksen ja havainnon vähintään 50 prosenttia pahnueesta emakon lähellä (yhteensä) välillä oli tilastollisesti merkitsevä positiivinen korrelaatio, joka oli pienin päivänä 30 (päivä 3 n = 20, r = 0,64, p < 0,01, päivä 6 n = 20, r = 0,73, p < 0,001, päivä 13 n = 21, r = 0,60, p < 0,01, päivä 20 n = 21, r = 0,60, p < 0,01, päivä 30 n = 20, r = 0,40, p < 0,05). 143

20 00:00-02:00-04:00-06:00-08:00-10:00-12:00-14:00-16:00-18:00-20:00-22:00-01:55 03:55 05:55 07:55 09:55 11:55 13:55 15:55 17:55 19:55 21:55 23:55 KUVA 2 FIGURE Emakoiden käyttäytymisen vuorokausirytmi. Vuorokausi on jaettu kahden tunnin jaksoihin ja pylväät esittävät keskiarvoja kaikilta tutkimuspäiviltä. Daily variation in sow behaviour. The day has been divided into 2 h periods and bars represent means of all observational days. POHDINTA Havaitsemamme emakon kyljellään makaamisen väheneminen ja vatsallaan makaamisen lisääntyminen imetyskauden kuluessa sopii hyvin aikaisempiin tutkimustuloksiin (Blackshaw ym. 1994, de Passillé ja Robert 1989, Götz 1991, Sinclair ym. 1998). On arveltu, että emakko yrittää asennon muutoksillaan vaikuttaa vieroitusprosessiin eli välttää porsaiden kasvanutta huomiota ja niiden halua päästä utareelle (de Passillé ja Robert 1989). Tutkimuksessamme seisomisen ja kävelyn osuus kaikista havainnoista lisääntyi tilastollisesti merkitsevästi päivien 6 ja 13 välillä. Näihin aikoihin porsimispesän jättäminen luonnossa tapahtuisi (Jensen 1986, Jensen ym. 1991, Jensen ja Redbo 1987, Stangel ja Jensen 1991). Muutos aktiivisuudessa voisi kuvastaa emakon li- KUVA 3 FIGURE Niiden havaintojen osuus kaikista havainnoista, jolloin vähintään 50 prosenttia pahnueesta on emakon lähellä (korkeintaan porsaan mitan etäisyydellä). Vuorokausi on jaettu kahden tunnin jaksoihin ja pylväät esittävät keskiarvoja kaikilta tutkimuspäiviltä. Percentage of observations when at least 50% of the litter is close to the sow (within one piglet`s length). The day has been divided into 2 h periods and bars represent means of all observational days. 144