1/2014 CP-LEHTI. Tässä numerossa: Sosiaalityön ammatillisuus vammaispalveluissa s. 5

Transkriptio

1 1/2014 CP-LEHTI Tässä numerossa: Sosiaalityön ammatillisuus vammaispalveluissa s. 5

2 Suomen CP-liitto ry FINLANDS CP-FÖRBUND RF & THE FINNISH CP ASSOCIATION Malmin kauppatie 26, Helsinki puh fax (sähköposti muodossa ) KESKUSTOIMISTO Toiminnanjohtaja Tomi Kaasinen Puh. (09) Palvelupäällikkö Ilona Toljamo Puh. (09) Järjestöpäällikkö Minna Teiska Puh. (09) Talouspäällikkö Tuula Kautiainen Puh. (09) Taloussihteeri Pirjo Sweins Puh. (09) Tiedottaja Saija Kivimäki Puh. (09) Sopeutumisvalmennus, kurssisihteeri Anne Heiskanen Puh. (09) Sosiaalisen kuntoutuksen asiantuntija Elina Perttula Puh. (09) Aikuistoiminta, suunnittelija Miina Kajos Puh. (09) MMC- ja hydrokefaliatoiminta, suunnittelija Petra Peltonen Puh. (09) Liikunta-ja nuorisotoiminta suunnittelija Anu Patrikka Puh. (09) Toimistotyöntekijä Tomi Rastivo Puh. (09) Verkkoviestinnän harjoittelija Markus Maury Puh ALUESIHTEERIT Elina Seppänen, Isokatu 47, Oulu Puh Jari Turku, Pellervonkatu 9, huone 1014, Tampere Puh. (03) Sari Pohjolainen, vs.aluesihteeri Teletie 4-6, Kuopio Puh. (017) PALVELUTOIMINTA Päivätoiminta, Malmin kauppatie 26, Helsinki Vastaava ohjaaja Jaana Raitio Puh. (09) Palveluasunnot Helsinki/Laajasalo, Muurahaisenpolku 6 B, Helsinki Vastaava ohjaaja Jaakko Harju Puh. (09) Palveluasunnot Turku/Halinen, Paavinkatu 14 D 15,20540 Turku Vastaava ohjaaja Anne Holmberg Puh Puhetupakeskus, Malmin kauppatie 26, Helsinki Tulkkipalveluvastaava Heli Honko- Pekkarinen (heli.honko@cp-liitto.fi ) Puh MUU TOIMINTA Itsenäiseen elämään sopivin palveluin, Malmin kauppatie 26, Helsinki Koordinaattori Sari Laiho Puh Projektityöntekijä Hannele Kataja Puh Projektityöntekijä Emmi Okafor Puh Työharjoittelu portti työelämään, Malmin kauppatie 26, Helsinki Koordinaattori Kirsi Tuovinen Puh Projektityöntekijä Eeva Pöyhönen Puh Mukaan Liikun Opin Osallistun, Asemakatu 11 B, 3 krs., Jyväskylä Projektipäällikkö Elina Hakkarainen Puh Projektitutkija Piritta Asunta Puh INNOSTUN LIIKKUMAAN-HANKE Asemakatu 11 B, 3.krs., Jyväskylä Projektipäällikkö Jussi Saarinen Puh Koulutuskoordinaattori Ida Mälkönen Puh Malmin kauppatie 26, Helsinki Projektikoordinaattori Johanna Pekkanen Puh Tue toimintaamme Nordea IBAN FI (Rahankeräyslupa: 2020/2011/3830) Kiitos kun tuet...

3 Tässä numerossa PÄÄKIRJOITUS...4 Tomi Kaasinen SOSIAALITYÖ Sosiaalityön ammatillisuus...5 vammaispalveluissa Reija Lampinen KOMMINIKOINNIN ARVIOINTI Kirjavista käytännöistä yhtenäisiin...7 suosituksiin CP-lasten kommunikoinnin arvioinnissa ja kuntoutuksen suunnittelussa Annika Rastio ja Ulla Ström NUORTEN AIKUISTEN VIIKONLOPPU...11 KULTTUURI Elämä on ihanaa...12 Jenni Louhivesi MATKAILU Kohti kaikkien saavutettavissa olevaa matkailua Mia Hemming NUORET Kirjoituskilpailu...27 Viestintäleiri...29 Oulun seudun Neuronuoret...30 Oletko hakemassa opiskelemaan...30 PORTTI TYÖELÄMÄÄN Opiskelijoiden ja työnantajien...31 TalentPikatreffeillä 49 rekrytointihaastattelua! Verkostoitumista ja vapaata...33 ajatusten vaihtoa Eeva Pöyhönen Välityspalvelu jatkuu tiedon levitystyön rinnalla vuonna AIKUISTOIMINTA CP-liiton joulunvietto...35 Moijalassa Jaana Mitikka Oulun valtakunnalliset kesäpäivät...36 HENKILÖSTÖUUTISIA Tiedottaja Sini Pälikkö eläkkeelle...37 Tomi Kaasinen Elämä on ihanaa Matkailua ASUMISPALVELUT Onko asumispalveluissa eroa?...20 SARJAKUVAT Cepe ja Saara...22 Janne Valkeejärvi & Satu Conzens KEVÄTNEUVOTTELUPÄIVÄT...23 LIIKUNTA Soveltaen sopivaksi liikunta päivä Rovaniemellä...24 CP-boccia mestaruuskilpailut...24 Vuoden CP-jalkapalloilijaksi 2013 valittiin Johannes Siikonen...25 Jusa Laurila Malike tapahtumakalenteri Ari Lehdon 60-vuotisjuhlajuoksu...26 Ari Lehto MMC-HC TOIMINTA Tapasimme MMC/HC-vertaistukiryhmän kanssa Sellossa Petra Vuorela NEUROLOGISET VAMMAISJÄRJESTÖT...39 LOMATOIMINTA...40 MUKAVA TUTUSTUA...41 Saija Kivimäki AIKUISTOIMINTA...42 Miina Kajos Onko asumispalveluissa eroa? TalentPikatreffi t CP-LEHTI CP-, MMC-ja hydrokefalia vammaisten jäsenlehti Julkaisija Suomen CP-liitto ry Päätoimittaja Tomi Kaasinen Toimittaja Suomen CP-liitto ry Tilaukset ja osoitteenmuutokset jasenasiat@cp-liitto.fi, (09) Ilmoitukset Walmos Oy PL 35, Helsinki, (09) Kansikuva Suomen CP-liitto ry Taitto ROKdesign Paino Forssa Print ISSN-L Lehti ilmestyy 5 kertaa vuodessa. CP-lehti on jäsenlehti joka sisältyy perittävään jäsenmaksuun. Lehden voi tilata myös äänilehtenä (Daisy-tallenne). Ilmestyy näköislehtenä verkossa. Lehti on tilattavissa määräaikaisena (35 ) tai kestotilauksena (30 ) CP-lehti vuosikerta Lehti Aineistopäivä Ilmestymispäivä 1/ / / / /

4 4 PÄÄKIRJOITUS Mielekästä työtä Teksti: Tomi Kaasinen CP-LEHTI 2014:1 Työssä jaksamista ja työhön motivoitumista on maailmalla tutkittu paljon. Työmotivaatio, sen rakentuminen ja ylläpitäminen on hyvin moniselitteinen ja hankalakin asia. Kuitenkin on löydetty asiakokonaisuuksia, jotka selittävät hyvän työmotivaation syntymisen edellytyksiä. Nämä liittyvät työn ominaisuuksiin, työympäristöön sekä työntekijän persoonallisuuteen. Kolmannella sektorilla tehdään työtä ympäristössä, jossa korostuu voittoa tavoittelemattomuus ja yleishyödyllisyys. Työlle on ominaista myös se, että sen panos vapaaehtoistoimintaan on voimakas ja että työssä toteutetaan korostuneesti ideologista arvopohjaa. Pysyvät ja vahvat yhteisölliset arvot tarjoavat työn tekemiselle vahvan perustan joka ei muutu päivittäin. Yleistäen voidaan todeta, että kolmannen sektorin työntekijät voivat kokeva tekevänsä merkityksellistä työtä. Palkkatyö kolmannella sektorilla on määrällisesti lisääntynyt rajusti viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Tähän on vaikuttanut kuntien palvelutoimintojen ulkoistaminen. Järjestösektorin tehtäväksi on nähty olla paikkamassa julkisen sektorin rahoitusongelmista johtuvia hyvinvointipalvelutuotantoon syntyneitä aukkoja. Tässä mielessä suomalainen kolmas sektori on lähestymässä keskieurooppalaista mallia, jossa korostuvat julkiselta sektorilta tuleva rahoitus ja siihen liittyvä palvelutuotanto. Tämä kehitys on tuonut järjestöihin mukanaan ristiriitaisen organisaatioidentiteetin. Tilaaja tuottaja mallin mukainen palvelutuotanto edellyttää järjestöissä ammattimaista toimintaa, joka korostaa standardoituja toimintatapoja ja rahoituksen ensisijaisuutta. Tämä on vierasta perinteisen kansalaisjärjestötoiminnan identiteetille. Vaarana onkin, että näiden kahden erilaisen identiteettimaailman kohtaaminen johtaa organisaation sisäisiin konflikteihin. Työn tekemiseen kolmannella sektorilla tämä kehityssuunta voi aiheuttaa sekä määrällistä että työn sisällön muuttumiseen liittyvää epävarmuutta, joka heikentää työssä viihtymistä. Viimeaikaiset selvitykset osoittavat, että koetussa työelämän laadussa on yhä enemmän ongelmia kolmannella sektorilla. Työtyytyväisyysmittauksissa kolmannen sektorin työntekijät ovat tyytymättömämpiä työhönsä kuin julkisen tai yksityisen sektorin työntekijät. Tässä on tapahtunut selkeä muutos vanhaan. Palkkatyö ja vapaaehtoistoiminta tulee voida myös tulevaisuudessa yhdistää siten, että palvelutuotantoon liittyvän työelämän ja kansalaisyhteiskunnan näkökulmat voidaan ottaa huomioon. Näin turvataan järjestöjen mahdollisuus toimia myös jatkossa kansalaisyhteiskunnan moniäänisyyden turvaajana ja erilaisten kansalaisryhmien oikeuksienvalvojana.

5 CP-LEHTI 2014:1 SOSIAALITYÖ 5 Sosiaalityön ammatillisuus vammaispalveluissa Teksti: Reija Lampinen, vammaisasiamies, Helsingin kaupunki Sosiaalityö on osaamisen ammatti. Koska suuri osa sosiaalityön työkäytännöistä on syntynyt ja kehittyy kokemuksen kautta, tarvitaan taitoa tehdä käytännön työtä tavalla, josta rakentuu sekä uutta tietoa, että systemaattisia ja toistettavia hyviä työkäytäntöjä. Vammaisten sosiaalityön asiantuntijuus koostuu ammattitiedosta, työtaidoista sekä eettisistä toimintaperiaatteista. Eniten sosiaalityöntekijöillä on tietoa yhteiskunnallista asioista, sekä toimintakykyyn ja fyysiseen tai psyykkiseen terveyteen vaikuttavista tekijöistä. Heillä on myös psykososiaalista ja oikeudellista asiantuntijatietoa. Tärkein taitokokonaisuus on kuitenkin toimia neutraalina ongelmatilanteita jäsentävänä asiantuntijana. Toiseksi tärkein on taito ottaa asiakkaan tarpeet ja mielipiteet huomioon palvelukokonaisuutta suunniteltaessa, unohtamatta, että kunta viime kädessä päättää, millaisia palveluja tai tukitoimia on mahdollista saada. Eettisissä toimintaperiaatteissa korostuu asiakkaan ihmisarvoinen kohtaaminen ja kohtelu sekä oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus. Yhteisöllistä sosiaalityötä ei kunnallisessa vammaisten sosiaalityössä juurikaan ole. Nämä toiminnot on siirretty kolmannen sektorin; yleensä vapaaehtoistyön vastuulle. Sosiaalityön perinteiden vaikutus vammaisten sosiaalityössä ilmenee vahvimmin psykososiaalisena näkemyksenä asiakkaan välttämättömistä tarpeista ja niiden tyydyttämisestä. Jokaisella vammaisella ihmisellä on kuitenkin oikeus saada käyttöönsä juuri ne resurssit tai tukitoimet, joita hän tarvitsee elämänhallinnassaan ja omien kykyjensä kehittämisessä vammasta riippumatta. Lainsäädännön ja hallintotavan vaikutus näkyy käytännön toiminnan säätelynä sekä vammaisten sosiaalityön velvollisuutena mahtua ja sopeutua yleisiin kunnan määrittelemiin strategioihin ja pysyväisohjeisiin. Luonteenomaista on tavoitteellinen asiakastyö ja sen monimuotoisuus. Sosiaalityöhön on aina sisältynyt sekä tuki, että kontrolli. Työn kompleksisuutta lisäävät jännitteet, jotka syntyvät ennen kaikkea talousraamien, kilpailutuksen ja asiakkaan yksilöllisten tarpeiden seurauksena. Vammaisten sosiaalityössä on olennaista erilaisten intressien ja ristiriitojen arviointi. Ammatilliseen sosiaalityöhön kuuluvat tällöin keskeisesti sosiaalityön omat arvonäkemykset ja moraali. Sosiaalityön etiikka määrittelee suhdetta asiakkaisiin, ammattityöhön, organisaatioon, jossa toimitaan (kunta) sekä koko yhteiskuntaan. Ammatillisen työn tunnusmerkki on teoreettisen tiedon soveltaminen aina tapauskohtaisesti tai tilannekohtaisesti asiakkaan hyödyksi. Sosiaalityöntekijä käyttää teorioita ilmiöiden hahmottamiseen, tiedon valikointiin ja organisointiin sekä ymmärtääkseen sirpaleista tietoa ja asiakkaan tarpeita laajemmassa viitekehyksessä. Lähtökohtana on oltava laaja-alainen tulkitseva ja analyyttinen ote, jossa pelkät tilannekuvaukset ovat riittämättömiä. Sosiaalityöntekijä tarvitsee laajaa teoreettista ymmärrystä selviytyäkseen käytännössä monista rooleistaan. Asiantuntijan rooleissa korostuvat ihmissuhde- ja kommunikaatiotaidot sekä kyky tehdä aitoa yhteistyötä. Vammaisten sosiaalityössä tarvitaan tämän lisäksi hyvin erilaisia näkökulmia ja ymmärrystä poikkeavuuteen. Vaaditaan myös työyhteisön yhteisiä sopimuksia siitä, miten ongelmatilanteita ratkaistaan ja millaisia vaihtoehtoja asiakkaalle on mahdollista tarjota (palveluvalikoima). Kaikista asiakkaista ei tarvitse tykätä, mutta jokaista pitää sietää asiakastilanteessa ja hyväksyä ehdoitta hänen erilaisuutensa.

6 6 SOSIAALITYÖ Kunnallinen sosiaalipolitiikka kehystää sosiaalityön toteutumista ja tarjoaa myös vammaisten sosiaalityölle toiminnallisia välineitä. Samalla se luo toimintaympäristön, jossa asiakkaalla on oikeus käyttää valinnanvapautta ja itsemääräämisoikeuttaan. Yhdenvertaisuus ei ole samaan muottiin panemista tai palvelujen ja tukitoimien jakamista matemaattisesti tasan. Vammaisten sosiaalityön lainsäädäntöön tukeutumisessa on myönteisiä puolia. Se vapauttaa sosiaalityöntekijät inhimillisten suhteiden sotkuisuudesta. Asioita ei tarvitse ajatella diagnoosien tai terapeuttisten tavoitteiden kautta. Sen sijaan haasteita voi lähestyä laillisten luokitusten, kansallisten sopimusten tai palvelujen tuottamisen sekä sosiaalisten oikeuksien perustalta. Lainsäädännön huolellinen tulkinta ja päätösten dokumentointi vahvistavat myös asiakkaiden koettua yhdenvertaisuutta. Lakien tunteminen ja vahva tulkintataito selkiyttävät samalla vammaispalvelujen ja muiden tarpeellisten tukitoimien tavoitetta. Oikeudellisten perusteiden avoin ja selkeä erittely vähentää epäluottamusta päätöksentekijöitä kohtaan ja antaa tilaa rakentavalle vuorovaikutukselle. Ammatillisen sosiaalityön ydin vammaispalveluissa on vuoropuhelu, jossa ammat tilainen yhdessä asiakkaan kanssa etsii toimivia ratkaisuvaihtoehtoja kirjatakseen ne palvelusuunnitelmaan. Tällöin sosiaalityöntekijä ja asiakas jäsentävät asiakkaan elämäntilannetta ja sen ongelmakohtia, joihin tarvitaan apua tai tukea. Sosiaalityössä ammattitaito ja kokonais tilanteen hallinta merkitsevät asiakkaan kannalta myönteistä vallankäyttöä ja asiantuntijuutta. Ammattitaitoon tarvitaan: 1) taitoa kohdata asiakas, 2) taitoa tunnistaa, mistä on kysymys, 3) taitoa toimia, 4) arvioinnin sekä toiminnan kehittämisen taito Sosiaalityötä toteutetaan eettisten toimintaperiaatteiden mukaan, johon ehdottomasti kuuluvat: Sitoutuminen asiakkaiden ihmisarvon ja oikeudenmukaisuuden kunnioittamiseen Itsenäisyyden ja elämänhallinnan mahdollistaminen CP-LEHTI 2014:1 Syrjäytymisen ehkäisy Osallisuuden edistäminen Itsemääräämisoikeuden edistäminen Haasteiden ratkaisussa on kysymys asiakkaan ja mahdollisesti hänen lähiyhteisönsä kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Pyrkimys asiakkaan tilanteen parantamiseen perustuu aina asiakkaan omiin voimavaroihin ja toiveisiin. Sosiaalityöntekijällä on merkittävä rooli saada asiakkaan ääni kuuluviin. Siinä pidetään tärkeänä asiakkaan omaa aktiivista osallisuutta tilannearvion tekemisessä ja suunnitelman toteutuksessa. Keskustelussa pääpaino on uusien näkökulmien esiin nostamisessa. Uudet näkökulmat auttavat ymmärtämään omaa tilannetta paremmin kuin työntekijän konkreettiset neuvot. Vammaispalvelut eivät ole yhteiskunnan viimesijainen turvaverkko, vaan portaikko, jonka avulla pysyvästi vammainen ihminen pääsee samalle lähtöviivalle muiden samanikäisten kuntalaisten kanssa. Tavoitteena ei myöskään ole asiakkuuden loppuminen, vaan asiakkaan aktiivinen omannäköinen elämä lähiyhteisön ympäröimänä. Lisäksi tärkeää on tehtyjen ratkaisujen vaikuttavuuden arviointi tietyllä viiveellä ja palvelujen ja tukitoimien päivittäminen säännöllisin väliajoin. Mikäli sosiaalityöntekijä vammaistyössä ei sisällöllisesti tunne tai ymmärrä niiden haasteiden luonnetta, joiden kanssa hän työskentelee, työ jää helposti pelkästään käsillä olevan ilmiön kuvaamiseen ja sen vertaamiseen aikaisempiin työn kohteisiin, ilman kykyä uudenlaisiin ratkaisuvaihtoehtoihin. Tällöin jää helposti osa asiakkaista auttamatta. Asiakkaan oma aktiivisuus antaa mahdollisuuden ratkaista asioita uudella innovatiivisella tavalla ja toisaalta vaatii sosiaalityöntekijää toimimaan asiakasta parhaiten palvelevilla keinoilla. Kaikki tarkoituksenmukaiset toimenpiteet eivät ole suoraan luettavissa lakikirjasta tai kunnan päätöksentekijöiden laatimista pysyväisohjeista.

7 CP-LEHTI 2014:1 KOMMINIKOINNIN ARVIOINTI 7 Kirjavista käytännöistä yhtenäisiin suosituksiin CP-lasten kommunikoinnin arvioinnissa ja kuntoutuksen suunnittelussa Teksti: Annika Rastio, puheterapeutti, kuntoutusyksikkö, Lastenneurologia, HYKS annika.rastio@hus.fi Ulla Ström, puheterapeutti, Lastenneurologia, TYKS ulla.strom@tyks.fi Hankkeen alkusysäys Vuonna 2005 tehdyn kartoituksen mukaan Suomessa oli eri ammattiryhmien käytössä 217 CP-lasten arviointimenetelmää (Suoranta 2005). Toimintatapojen ja kuntoutuksen tuloksellisuuden vertailu ei siis ollut helppoa. Tämän pohjalta Kelan aloitteesta vuonna 2008 käynnistettiin CP-lasten kuntoutuksen ja seurannan kansallinen kehittämishanke. Moniammatilliset lastenneurologiset työryhmät HYKS:sta (kuntoutusyksikkö), TYKS:sta ja Turun sosiaali- ja terveystoimesta ovat olleet mukana hankkeessa alusta saakka. Vastuulääkäreinä toimivat lastenneurologit Leena Haataja (ylilääkäri, TYKS) ja Helena Mäenpää (HYKS). Puheterapeuttien vastuuhenkilöinä toimivat Annika Rastio (HYKS) ja Ulla Ström (TYKS). Kehittämishankkeessa olivat mukana myös fysio- ja toimintaterapeutit, hoitajat, neuropsykologit, sosiaalityöntekijät ja kuntoutusohjaajat. Kunkin ammattiryhmän tavoitteena oli valita kliiniseen työhön, kuntoutuksen suunnitteluun ja sen tuloksellisuuden arviointiin soveltuvat menetelmät, joiden avulla voitaisiin kuvata muutosta kehon rakenteen ja toiminnan, suoriutumisen ja toimintaan osallistumisen tasoilla (International Classification of Functioning, Disability, and Health: Children & Youth Version 2007). Arviointiperusteina olivat mittarin tai menetelmän validiteetti ja reliabiliteetti, mittarin tunnettavuus sekä soveltuvuus käytännön työskentelyyn lapsipotilailla. Puheterapeuttien haasteet Puheterapeuttien arviointitapa, erityisesti kommunikoinnin osalta, on pitkälti havainnointia, vanhempien kanssa keskustelua ja ongelmanratkaisujen miettimistä. Testitulokset ovat pieni osa vaikeasti CP-vammaisten arviointia. Kommunikointitaidot ovat kokonaisuus, johon vaikuttavat muun muassa kontakti, näönkäyttö, kuulo, kommunikointikumppani, kokemusmaailma, kognitiiviset taidot, tilanne, kulttuurierot, motoriset taidot. Tätä monitahoista kokonaisuutta on vaikea testein arvioida ja pisteyttää. Myöskään puhetta tukevien ja korvaavien kommunikointimenetelmien käytölle ei Suomessa ole mittareita. Näistä lähtökohdista päädyimme suosittelemaan luokittelujen käyttöä epäyhtenäisten arviointimenetelmien rinnalla. Luokitteluja puolsivat useat seikat. Luokittelut ovat nopeita tehdä, mikä kliinisessä työssä on tärkeää. Luokitteluja voidaan käyttää yhdenmukaisesti, tulkintaeroja ei juuri esiinny. Luokittelut ovat helppoja toistaa ja myös seuranta onnistuu niiden avulla. Tavoitteena oli saada vertailukelpoisesti, yksinkertaisesti ja nopeasti kuvattua CP-vammaisen lapsen kehon toiminnan, suoritusten ja osallistumisen kykyjä puheterapeuttisesta näkökulmasta.

8 8 KOMMINIKOINNIN ARVIOINTI Luokittelut Arvioitavia osa-alueita on puheterapeuteilla useita, mutta luokittelujen osalta keskityimme CP-vammaisille tyypillisiin ongelma-alueisiin eli kommunikointitaitoihin, verbaalimotorisiin taitoihin ja syömistaitoihin. Tässä artikkelissa keskitymme kommunikointitaitoihin. Keväällä 2008 saimme koekäyttöön puheterapeutti Mary J. Hideckerin kehittämän CP-LEHTI 2014:1 kommunikoinnin toimivuuden luokittelun CFCS:n (Communication Function Classification System) (Hidecker 2011), jonka epävirallisesti suomensimme (käännös vireillä). CFCS on verrattavissa toimintaterapeuttien käyttämään käsienkäytön arviointimenetelmään MACS:iin ja fysioterapeuttien käyttämään karkeamotoriikan arviointimenetelmään GMFCS:iin. CFCS-luokittelussa arvioidaan, miten henkilön kommunikointi sujuu arjen tyypillisissä tilanteissa ja miten hän pystyy osallistumaan Kommunikoinnin toimivuuden luokittelu (CFCS) I. Kommunikointi on tuloksellista ja sujuvaa myös vieraitten kanssa väärinkäsitykset korjataan helposti eivätkä ne häiritse kommunikointia tavoitteina esim. äännevirheiden hienosäätö ja aktiivisempaan osallistumiseen tukeminen II. Kommunikointi on hidasta, mutta tuloksellista vieraittenkin kanssa lisäaikaa tarvitaan viestin ymmärtämiseen, tuottamiseen tai virheiden korjaamiseen esim. epäselvä puhe tai sujuva AAC-käyttäjä tulkin avustuksella tavoitteena esim. kommunikointikeinojen sujuvoittaminen III. Kommunikointi on tuloksellista vain tuttujen kanssa lähipiiri (perhe, terapeutit, opettajat jne.) osaa tulkita lapsen ilmaisua esim. vaikea dysartria tai AAC-käyttäjä tavoite esim. kommunikointikumppanien lisääminen, korjausstrategioiden parantaminen IV. Kommunikointi (ymmärtäminen ja/tai ilmaisu) on joskus tuloksellista tuttujen kanssa kommunikointitaidot eivät ole johdonmukaisia ilmaisu tai vastaanotto on joskus tuloksellista ilmaisu on toimivaa mutta vastaanotto rajoittunut ilmaisu on rajoittunut mutta vastaanottokyky toimivaa esim. kommunikointikansion käytön aloittelija, sanahahmojen käyttäjä tavoite ilmaisu-/ymmärtämisen taitojen vahvistaminen, esim. kansion käytön vahvistaminen, onnistuneiden kommunikointitilanteiden lisääminen V. Kommunikointi on harvoin tuloksellista tuttujenkaan kanssa tavoite esim. kommunikointikumppaneita tuetaan tunnistamaan eleitä tai kehollisia viestejä

9 CP-LEHTI 2014:1 KOMMINIKOINNIN ARVIOINTI 9 omissa yhteisöissään. Luokittelussa otetaan huomioon kommunikointitahti, kumppanin merkitys (tuttu/vieras) ja roolien vaihdon sujuvuus (ymmärtäminen/ilmaisu) arjen tilanteissa. Kommunikointikeino (esim. puhe, kuvat) ja kognitiivinen taso voi olla mikä tahansa. MACS:n ja GMFCS:n tapaan CFCS jaetaan viiteen luokkaan. Kehitimme viisiportaiset luokittelut myös verbaalimotorisista taidoista ja syömistaidoista tukemaan kokonaisarviota ja tavoitteiden asettelua. Kaikki luokittelut on tarkoitettu puheterapeuttien työn tuen lisäksi myös vanhempien ja muiden ammatti-ihmisten käyttöön. Luokittelut tukevat myös vanhempien kanssa käytäviä keskusteluja. Niiden avulla voidaan konkretisoida lapsen vahvuuksia ja vaikeuksia ja suunnitella pitkän tähtäimen tavoitteita. Tulokset Tutkimukseen otettiin mukaan edellä mainituissa yksiköissä kaikki kuntoutus- tai väliarviojaksoille (kevät 2009 ja 2010) kutsutut lapset ja nuoret, joilla oli CP-diagnoosi. Tutkimukseen osallistuneesta 269 lapsesta ja nuoresta 71 ohjautui puheterapeuttien arvioon ikäväliltä 14v.-15v.. Spastinen hemiplegia oli yleisin diagnoosi. Sulkuihin on merkitty puheterapiaa saavien määrä. Kaikki III- ja IV-tason lapset saivat puheterapiaa, mikä on ymmärrettävää, koska niillä tasoilla kommunikointi onnistuu toimivasti tai vähemmän toimivasti vain tuttujen kanssa. Puheterapian tavoite painottui näillä lapsilla puhetta tukevien tai korvaavien keinojen harjoitteluun ja sitä kautta itseilmaisun lisäämiseen. Näille ryhmille terapiaa oli myös määrällisesti suositeltu eniten. CFCS-tasolla II suurin osa sai puheterapiaa. Tavoitteet painottuivat usein puhemotoristen valmiuksien edistämiseen. Myös tasolla I muutama lapsi sai puheterapiaa, lähinnä artikulaatioterapiaa. Tason V lapsia oli pieni joukko. Heistä kaksi kolmesta sai ympäristön ohjaukseen painottuvaa puheterapiaa. Tutkimuksessa saatuja tuloksia vertailtiin monin eri tavoin (Rastio&Ström 2013): Miten CFCS suhteutuu muihin luokitteluihin? Miten CFCS, verbaalimotoriset taidot tai syömistaidot suhteutuvat karkeamotorisiin taitoihin (GMFCS) ja kädenkäytön taitoihin (MACS)? Miten ikä näkyy luokittelussa? Millä diagnoosiryhmällä on eniten pulmia syömisen tai verbaalimotoristen taitojen kanssa? Vertailtiinpa mitä tahansa luokitusparia keskenään, karkea yleislinja oli seuraava: mitä paremmat taidot (taso I) toisessa luokittelussa, sitä paremmat taidot myös toisessa. Tulosten merkittävyyttä arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon yksilöllinen vaihtelevuus, esimerkiksi joukossa oli yksi lapsi, jonka karkeamotoriset taidot olivat tasoa V, mutta syömisen taidot tasoa I. Hermoverkoilla on siis mahdollisuuksia löytää omat uudet reittinsä, eikä tietyn luokituksen pe- Tutkittavat jaettiin diagnoosi- ja CFCS-ryhmiin (Taulukko 1.).

10 10 KOMMINIKOINNIN ARVIOINTI CP-LEHTI 2014:1 (Kuva 1. CFCS-luokittelukaavio) rusteella voi aina olettaa muiden taitojen tasoa. Dyskineettisessä CP-oireistossa syömis- ja verbaalimotoriset taidot olivat selvästi heikommat kuin hemi- tai diplegiaoireistossa. Luokittelut olivat syömis- ja verbaalimotoriikan osalta selkeitä tehdä. Joissain tapauksissa CFCS-luokittelussa lapsi oli selvästi kahden luokan välillä. Luokittelupolun kysymykset auttoivat ajoittain luokittelun tekoa (kuva 1.) Hidecker (2011) ei ole julkaisussaan ilmaissut alaikärajaa CFCS:n käytölle, mutta käytännön arvion mukaan alle kaksivuotiaan arvioiminen on vielä vaikeaa, koska puheilmaisua ei siinä iässä vielä välttämättä ole tyypillisesti kehittyneellä lapsellakaan. Tässä tutkimuksessa alle 2-vuotiaat kuitenkin luokiteltiin, ottaen huomioon ääntely ja vuorovaikutus ja niiden taso ikäodotuksiin nähden. Mikäli CP-vammaan liittyi autismikirjon häiriö, luokittelu CFCS:llä oli haastavaa. Pohdintaa Lapsilla on oikeus tasavertaiseen kuntoutustyöryhmän palveluun, riippumatta siitä, missä arviointi toteutuu. CP-vammaisten lasten kuntoutuksen ja seurannan kansallinen kehittäminen -hankeen tarkoitus on tuoda toivottua struktuuria arviointikäytäntöön. Tarkoitus on yhtenäistää käytäntöjä koko maassa, ja se on puheterapeuttien osalta toteutumassa. Tietoa on jaettu, ajatuksia vaihdettu ja tietyistä käytännöistä sovittu CP-vammaisten kanssa työskentelevien, hankkeeseen kuuluvien puheterapeuttien kesken. Arviointia yhtenäistämällä voidaan myös kehittää tavoitteiden asettamista, kuntoutuksen suunnittelua ja seurantaa. Aika näyttää, haluaako ja voiko Kela ottaa luokittelut virallisiksi suosituksiksi. Luokittelujen avulla saadaan karkeat, mutta yhdenmukaiset arviot CP-vammaisista lapsista: miten he selviytyvät arkiympäristöissään ja kuinka paljon he tarvitsevat apua ja lisäaikaa jokapäiväisessä elämässään esimerkiksi syömisen tai kommunikoinnin suhteen. Luokittelujen käyttö havaittiin helpoksi ja nopeaksi ja pitkän aikavälin tavoitteiden asettaminen on niiden avulla mielekästä. Vanhempien kanssa lapsen sen hetkiset tavoitteet on helppo konkretisoida luokitusten avulla ja asettaa pienempiä tavoitteita luokituksen sisällä. Eri ammattiryhmien luokittelut yhdessä antavat hyvän kokonaiskuvan lapsesta, jota ei vielä tunne (puhuuko, käveleekö, pystyykö käyttämään

11 CP-LEHTI 2014:1 NUORTEN AIKUISTEN VIIKONLOPPU 11 leikissä käsiään jne.). Luokittelujen käyttö moniammatillisessa yhteisössä on myös tuonut lisää ymmärrystä ammattiryhmien välille esimerkiksi tavoitteiden asettelussa ja terapioitten painotuksissa. Moniammatillisen työn merkitys kasvoi jo hankkeen aikana, kun ajatuksia ja ideoita vaihdettiin yli ammattirajojen. Jatko CP-hanke ja tiedon ja kokemusten kerääminen jatkuu HYKS:n, TYKS:n, KYS:n ja OYS:n lastenneurologisissa yksiköissä, Mäntykankaan, Tervaväylän ja Ruskeasuon erityiskouluissa sekä Turun sosiaali- ja terveystoimessa. Hedelmälliset yhteistapaamiset ovat toteutuneet pari kolme kertaa vuodessa edellä mainittujen yksiköiden puheterapeuttien kesken. Tapaamisissa CP-lasten arviointia pohditaan, kehitetään ja hiotaan yhä toimivammaksi. Nyt työn alla on kerätä niin sanottua hiljaista tietoa yhteen: miten arvioida eri-ikäisten CP-vammaisten lasten kielellisiä ja motorisia taitoja, kun huomioon on otettava muun muassa käsien käytön vaikeus, näönkäytön pulmat, kuulovamma, sensoriset vaikeudet, vieras äidinkieli, kontaktipulmat jne.. Siinä on meille ja varmasti ihan jokaiselle kollegalle työnsarkaa. Lähteet Hidecker, M.J.C. (2011). CFCS. Luettavissa osoitteessa International Classification of Functioning, Disability, and Health: Children & Youth Version: ICF-CY. Geneva: World Health Organization Rastio, A., Ström, U. (2013). Kirjavista käytönnöistä yhtenäisiin suosituksiin CP-lasten arvioinnissa ja kuntoutuksen suunnittelussa. Puheterapeutti 1/2013. Suoranta, J. (2005). CP-lasten nykytilan ja kehityksen arviointi. Kuntoutusseminaarityö. Oulun yliopisto. TULOSSA KEVÄÄLLÄ 2014 Nuorten aikuisten viikonloppu Aika: Paikka: Jyväskylä, Sokos Hotel Alexandra Kohderyhmä: vuotiaat CP-, MMC-, tai hydrokefaliavammaiset nuoret aikuiset Viikonlopun teemana on hyvinvointi, sisältö varmistuu myöhemmin. Lisätietoja: Anu Patrikka Mainos tulossa:

12 12 KULTTUURI CP-LEHTI 2014:1 Liisu Mikkonen ja Marko Maunuksela ovat tanssimassa kappaleen Luotan sydämen ääneen tahtiin. Kuva: Seinäjoen kaupunginteatteri Elämä on ihanaa Teksti: Jenni Louhivesi Olen 30-vuotias seinäjokelainen pyörätuolilla liikkuva CP-vammainen nuori nainen. Synnyin tähän onnelliseen maailmaan kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa, vain minuutti ennen kaksoissiskoani. Tein syntymähetkellä elämäni ensimmäisen valinnan, pää vai jalat. Nopeasti valitsin ensimmäisen vaihtoehdon ja CP-vamma vei kävelytaidon. Välittämisen taito Olen aina nauttinut elämästä ja kasvanut ymmärtäen sen, että kaikkea ei välttämättä aina saanut. Olen pienestä asti kehittänyt muistiani ja keskittymiskykyä, niiden ansiosta olen oppinut saavuttamaan suuriakin tavoitteita. Mielestäni ajattelu on suurin askel kohti elämässä tärkeitä päämääriä. Vammani ansiosta olen lisäksi oppinut keskittämään voimavarani siten, että asiat tulevat kerralla valmiiksi. Minulla myös aina liikuntarajoitteen vuoksi ollut ystävä vierellä, koska tarvitsen avustajaa koko ajan. Silti koen oloni välillä ulkopuoliseksi tai jopa yksinäiseksi. Teatteritarinani eräs tavoite olisi esimerkillisellä tavalla saada jokainen ihminen ymmärtämään miten tärkeää ja energisoivaa välittäminen on. Välittäminen pienimmillään on vain katse tai muutama ystävällinen sana, joka kertoo aidosta kohtaamisesta. Suurimmillaan se on, kun voi hetken aikaa kiireettömästi jakaa ajatuksia itselle tärkeiden ihmisten kanssa. Vammastani huolimatta olen aina pitänyt osallistumista tärkeänä, näin ollen en ole antanut liikuntarajoitteisuuteni rajoittaa elämääni yhtään enempää kuin pakollisen verran. Olen sosiaalinen, iloinen ja ymmärtäväinen. Haluan aina kaikille parasta ja autan mielelläni kaikessa miten vain se on mahdollista. Parhaiten siinä onnistun, kun voin olla jollekin vaikka henkise-

13 CP-LEHTI 2014:1 KULTTUURI 13 nä tukena ja jakaa minulle laajaa omaksumaani tietomäärää. Synnynnäisestä vammasta huolimatta tai ehkä juuri siksi olen luonteeltani positiivisen päättäväinen. Tavoitteeni olen aina asettanut tarpeeksi korkealle, jotta on mihin kurkottaa. Yksi tärkeä tavoitteeni on ollut kouluttautua siten, että tulevaisuudessa pystyisin työllistymään ja tällä tavoin osallistumaan yhteiskunnan toimintaan. Matkani tämän tavoitteen saavuttamiseksi on vielä kesken, sillä nykyisessä työelämässä pitäisi pystyä näyttämään osaamisensa jo koulutuksen aikana hankitulla työkokemuksella. Vammaisille henkilöille tämä ei ole kuitenkaan mahdollista, koska opiskelun aikana ei myönnetä mitään työllistämistukia, eikä sen vuoksi terveiden rinnalla pyrkiessä, vammaiset tule valituiksi. Soveltuvien työtehtävien vähyys vaikeuttaa myös pyrkimistä työmarkkinoille. Parhaat kannustajat minulle on aina olleet läheiset ihmiset. Ennen kaikkea vanhempani ovat omalla sitoutuneisuudellaan auttaneet minua tavoitteiden saavuttamisessa. He eivät ole koskaan laittaneet kapuloita rattaisiin vaan heidän ansiostaan elämäni on monia kokemuksia rikkaampi. Olen voinut käydä kouluja kotoa käsin ja lisäksi perheessä olevan oman tilavan invavarustellun auton ansiosta olen saanut matkustella perheen kanssa. Tarina teatterinlavalle Sosiaalisesti virkeänä ihmisenä olen pitänyt tapahtumiin osallistumisesta ja erityisesti teatteri on aina ollut lähellä sydäntäni. Niinpä menin viime syksynä katsomaan Seinäjoen kaupunginteatterin järjestämiä avoimia harjoituksia. Harjoitusten lopuksi kerrottiin mahdollisuudesta ottaa osaa tarinakilpailuun, jonka pohjalta rakennettava esitys tulisi olemaan seuraavan syksyn ohjelmistoa. Menin kertomaan käsikirjoittajalle elämästäni, tavoitteista, koulutuksesta ja siitä, ettei pyörätuoli ole esteenä unelmiin pyrkiessä. Liisu Mikkonen ja Marko Maunuksela halaavat tarinani päätteeksi. Kuva: Seinäjoen kaupunginteatteri Käsikirjoittaja kiinnostui tarinastani ja pyysi minua täydentämään sitä kirjallisesti sekä lisäämään toivekappaleeni Paula Koivuniemen tuotannosta. Kappalevalinta oli minulle selvä jo alusta saakka, sillä Luotan sydämen ääneen sanat sopivat minun sanomaksi Mutta ihmistä lämpöisempää joka varmasti välittää Luotan sydämen ääneen, luotan rohkeuteen, elän silloin ihanasti hetkeen viimeiseen Pysy elämäni loppuun asti omanain Käsikirjoittaja lupasi palata asiaan vuoden vaihteen jälkeen, jolloin tarinat olisi valittu. Ilahduin valtavasti sähköpostista, jossa kerrottiin tarinani päässeen osaksi 100 kesää ja 1000 yötä -revyytä. Tapasin tarinaani esittävän näyttelijän helmikuussa, jonka jälkeen teatteriväki teki tarinasta oman tulkinnan. Mielestäni näyttelijä Liisu Mikkosen roolisuoritus on vertaansa vailla. Esitykseen valittiin 15 eri ihmisten omakohtaista tarinaa, joihin liittyy Paula Koivuniemen musiikki. Nämä kaikki tarinat ovat kyseisten

14 14 KULTTUURI CP-LEHTI 2014:1 Menossa 100 kesää 1000 yötä revyyn ensi-iltaan. Kuvassa kanssani Paula Koivuniemi, vanhempani Merja ja Jukka Louhivesi sekä kaksoissiskoni Heidi. Kuva: Jari Pölönen Oman tarinansa kirjoittaja - Jenni Louhivesi Kuva: Teresa Nurmioja 100 kesää 1000 yötä revyy Seinäjoen kaupunginteatterissa sai ensi-iltansa 7. syyskuuta 2013, esitykset jatkuvat maaliskuulle 2014 perustuu nykypohjalaisten tarinoihin, joita kerättiin syksyllä 2012 sekä seinäjoelta kotoisin olevan Paula Koivuniemen tuotantoon esityksen rooleissa nähdään Marko Maunuksela, Esa Ahonen, Jani Johansson, Sari Jokelin, Tuomas Kiiliäinen, Eija-Irmeli Lahti, Liisu Mikkonen, Maria Pere, Leena Rousti, Matti Suokonautio, Heikki Vainionpää ja Mia Vuorela revyyn on kirjoittanut Titta Halinen ja ohjannut Janne Saarakkala on suuri karaokeshow, jossa yleisö saa yhtyä mahtavan liveorkesterin säestämiin lauluihin on saanut huikean suosion! Lisätietoa revyystä: ohjelmisto/100-kesaa-1000-yota/ henkilöiden omasta elämästä, niin pitkäaikaisesta rakkaudesta, omaishoitajuudesta, ystävyydestä kuin vammaisuudestanikin. Ulkopuolinenkin henkilö voi antaa suuren hyvänolon tunteen, kun vain uskaltaa lähestyä tai jopa koskettaa. Tämän teki muun muassa Paula Koivuniemi, kun hänet tapasin teatterin aulassa mennessämme ensi-iltaan Esityksessä nähtävä tarinani on toteutettu ammattimaisesti ja se on hienosti dramatisoitu. Siinä on nostettu esiin olennaiset asiat kuten suvaitsemattomuuden puute vammaisia kohtaan. Tilaisuutta nostaa esiin vammaisuuden epäkohtia tulee vain harvoin. Nyt asia tulee isolle porukalle teatterin lavalla hienosti esitettynä useita kertoja viikossa. Palaute, jota olen tähän asti saanut, on ollut pelkästään myönteistä ja kaikki jotka siitä ovat minulle puhuneet, pitivät minun tarinaani koskettavimpana. Toivon että esityksen nähtyään ihmiset arvostaisivat vammaisia entistä enemmän osana yhteiskuntaa. Jokaisella henkilöllä on omat piilevät kykynsä, jotka tulisi vain löytää ja niiden ansiosta unelmista tulee totta. mä niin rakastan elämää jenni.louhivesi@gmail.com

15 CP-LEHTI 2014:1 MATKAILU 15 Osa ulkomailla olevista hotelleista soveltuu liikuntaesteisille. On tärkeää, että matkaa suunnitteleva liikuntaesteinen henkilö ilmoittaa erityistarpeistaan varauksen yhteydessä. Näin myyntihenkilökunta voi auttaa sopivan majoituksen valitsemisessa. Kuvassa Sunwing Resort Sandy Bay, Kypros. Kuva: Tjäreborg Kohti kaikkien saavutettavissa olevaa matkailua Teksti: Mia Hemming Apua tarvitseva vammainen henkilö voi lentää huoletta lomailemaan ulkomaille. Niin matkatoimistossa, lentokentällä kuin -koneessa osataan palvella hyvin erityistarpeisia matkustajia. Laadukkaan palvelun takaamiseksi vammaisen asiakkaan kannattaa kertoa avun tarpeestaan matkatoimistolle jo ollessaan ensimmäistä kertaa yhteydessä matkatoimistoon. Arja Pucilowski Tjäreborgilta vakuuttaa, että matka-asiantuntijat auttavat mielellään myös erityistarpeisia asiakkaita. He osaavat löytää esimerkiksi parhaat hotellit liikuntavammaisille asiakkaille. Jos hotellitietojärjestelmässä ei ole riittävästi tietoa, he kysyvät erikseen lisätietoja suoraan hotelleilta. On tärkeää löytää sopiva hotelli, jotta paikan päällä säästyisi ikäviltä yllätyksiltä. Kannattaa varata aikaa matkan järjestelyihin, sillä lisätietojen hankinta saattaa viedä hetken jos toisenkin, Pucilowski neuvoo. Matkatoimistojen virkailijat ovat tänä päivänä matka-asiantuntijoita, joiden tehtävänä on tarjota asiantuntemuksensa asiakkaan avuksi. Matkatoimistosta ilmoitetaan matkustajan avuntarpeet myös lentoyhtiölle. Me hoidamme asian eteenpäin ja vahvistamme asiakkaalle, että lentoyhtiö pystyy vastaamaan hänen tarpeisiinsa.

16 16 MATKAILU CP-LEHTI 2014:1 Helsinki-Vantaalla vammaisten ja liikuntarajoitteisen on tarvittaessa mahdollista ohittaa jonotus turvatarkastukseen. Kuva: Finavia Oyj Asiakkaan tulee kuitenkin matkakohteessa huolehtia esimerkiksi omat matkatavaransa bussiin ja hotelliin. Matkustajan on myös vastattava itse mahdollisen pyörätuolinsa kuljetuskustannuksista, jos se ei mahdu bussiin. Jos matkustaja tarvitsee erityistä apua, hänellä tulee siten olla oma avustaja mukana. Meillä ei valitettavasti toistaiseksi ole käytössä avustaja-alennuksia. Jos järjestämme matkan ryhmälle, silloin voidaan sisällyttää matkaan palveluja ryhmän toiveiden mukaisesti. Esimerkiksi kaksi vuotta sitten Tjäreborg tarjosi viittomakielellä opastetun talviloman Espanjassa Kanarian saarilla. Playa de Las Américasiin järjestetyllä matkalla oli tulkkeina kaksi viittomakielentulkkiopiskelijaa. Ylipäänsä mielestäni vammaisten henkilöiden ei tarvitse arastella matkustelua. Heitä kyetään palvelemaan niin, että he voivat turvallisin mielin nauttia lomailusta. Tänä päivänä puhutaankin niin sanotusta Tourism for All -matkailusta. Sillä tarkoitetaan esteetöntä ja kestävää, kaikkien saavutettavissa olevaa matkailua. Muun muassa Palmuasema -blogissa kuvataan esteetöntä matkailua. Blogin pitäjä matkustaa maailmalla ja Suomessa sähköpyörätuolilla. Hän kuvailee kohteitaan siten myös esteettömyysnäkökulmasta. EY-asetus edellyttää lentoasemilta avunantopalvelua erityisryhmien matkustajille Myös EY-asetuksen määrittämän avunantopalvelun avulla halutaan edistää erityisryhmien lentomatkustamista. Finavia tarjoaa lentoasemillaan asetuksen mukaista maksutonta avustuspalvelua. Avustamispalvelu kannattaa varata jo matkavarauksen yhteydessä tai viimeistään 48 tuntia ennen lennon lähtöä. Asiakaspalvelupäällikkö Jari Pusa kuitenkin muistuttaa, ettei ennakkovaraus ole edellytys avustamispalvelun saamiseksi.

17 CP-LEHTI 2014:1 MATKAILU 17 Suosittelemme ennakkovarausta, sillä se edesauttaa avustajaresurssien järjestämistä, Pusa sanoo. Matkustajan ei tarvitse todistaa avun tarvettaan, riittää, että hän ilmaisee tarvitsevansa apua. Palveluumme ovat oikeutettuja myös iäkkäät matkustajat ja tilapäisesti liikuntarajoitteiset. Avustuspalveluun oikeutettu matkustaja autetaan tarvittaessa pysäköintialueilta, julkisen liikenteen pysäkeiltä tai taksipysäkeiltä asti terminaaliin. Lentoasemalla on maksuton invapysäköinti. Matkustaja voi pysäköidä invapysäköintipaikoille tai mihin tahansa pysäköintihalliin invakortilla. Korttia vastaan hän saa ulosajokortin. Invakortti kannattaa siten ottaa mukaan matkalle, jolloin ulosajokortin voi noutaa matkalta palatessa lentoaseman pysäköinnin palvelupisteeltä. Helsinki-Vantaan lentokentällä on useita ilmoittautumispisteitä, joista saa puheyhteyden avustajaan. Muilla kentillä avustaja kutsutaan paikalle lähtöselvityksessä. Käytännössä Helsinki-Vantaallakin lähes kaikki apua tarvitsevat matkustajat tulevat suoraan omin neuvoin lähtöselvitykseen. Avustajat ovat kokemusta omaavia ja tehtäväänsä koulutettuja. Me olemme järjestäneet Invalidiliiton kanssa koulutuksia avustajien tehtävissään tarvitsemista taidoista. Olemme kouluttaneet esimerkiksi kantamisesta, kohtaamisesta, kommunikoimisesta kuulovammaisten kanssa. Avustaja tiedustelee matkustajalta, mikä on hänelle paras tapa tarvittaessa esimerkiksi nostaa tai siirtää hänet. Avustaja auttaa lähtöselvityksessä, turvatarkastuksessa sekä porttialueella aina lentokoneen istuimelle saakka. Matkustajan kannattaa varata lähtöselvitykseen ja muihin vaiheisiin runsaasti aikaa. Jos jokin menee pieleen, asia voidaan ehtiä korjaamaan. Helsinki-Vantaalla vammaisten ja liikuntarajoitteisen on tarvittaessa mahdollista ohittaa jonotus turvatarkastukseen. Pyörätuolimatkustaja tarkastetaan aina käsin. Myös avustaja- ja opaskoirat tarkastetaan. Jos on aikaa, avustaja voi lähteä matkustajan kanssa shoppailemaan Avustaja auttaa mahdollisuuksien mukaan myös kaupoissa ja kahviloissa sekä ravintoloissa. Jari Pusa kuitenkin huomauttaa, että ruuhka-aikaan avustaja ei ehdi kuin pistäytymään matkustajan kanssa asioilla. Ruuhka-aikoina matkustaja saatetaan lähtöportin läheisyyteen ja käydään säännöllisin väliajoin kysymässä, tarvitseeko hän jotain. Muina aikoina ajan kuluttaminen kentän palveluissa matkustajan kanssa on kuitenkin avustajalle mahdollista, Pusa sanoo. Lentokonetta vaihtavien matkustajien odotusajat saattavat olla pitkiä toisin kuin muiden matkustajien. Lentokonetta vaihtavat matkustajat ovat Helsinki-Vantaalla koko ajan kasvava ryhmä, ja avustamme tarvittaessa myös vaihtavia matkustajia. Apua tarvitsevat matkustajat otetaan pääsääntöisesti koneeseen ensimmäisinä. Näin heitä kyetään rauhassa avustaa, ja heidän kanssaan voidaan käydä läpi lennolla mahdollisesti tarvittavat aputoimet. Jos matkustaja täytyy esimerkiksi kantaa pyörätuolista koneen istuimelle, se halutaan tehdä ilman kiirettä. Vastaavasti saapuvilta lennoilta noudetaan viimeisinä apua tarvitsevat matkustajat. Uusin apulaite avustuspalveluissa on niin sanottu ambulift. Sillä voidaan nostaa matkustaja koneen ovelle ilman portaissa tapahtuvaa kantamista. Uusi laite otettiin käyttöön tammikuussa.

18 18 MATKAILU CP-LEHTI 2014:1 Liikuntarajoitteesta tai avuntarpeesta lentokoneessa on hyvä ilmoittaa paikan varaustilanteessa. Matkustajan avustaja saa Finnairin kotimaanlennoilla alennusta lennon hinnasta. Kuvassa Finnairin Airbus A321 Sharklet. Kuva: Finnair Tarpeen avustuspalveluille on ennustettu lisääntyvän tulevaisuudessa. Avuntarpeen kasvu on jo totta Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Pusa kertoo, että päivittäin käytetään avustuspalvelua. Tosin kuukausittaiset erot saattavat olla suuria, esimerkiksi kesäaika on ruuhkaista myös avustuspalveluissa. Kesäkuukautena noin 3000 matkustajaa käyttää avustuspalvelua. Kesällä päivät saattavat ruuhkautua niin, että jonakin päivänä 200 matkustajaa tarvitsee palvelua. Hiljaisempina aikoina noin matkustajaa päivässä kysyy avustuspalvelua. Viime vuonna avustimme jo yhteensä matkustajaa. Määrä on kasvanut edellisvuodesta noin viidellä prosentilla. Ja sitä edeltävinä vuosina avustettavien matkustajien määrä on kasvanut prosentilla vuodessa. Kaukolennoilla on pyörätuoli wc-käyntejä varten Vammaisen matkustajan avustaja saa Finnairin kotimaanlennoilla alennusta lennon hinnasta. Saattaja voi varata menopaluulipun samoille lennoille avustettavan kanssa, palata seuraavalla lennolla tai ostaa yhdensuuntaisen matkan. Mirja Kuovi Finnairilta kertoo, että avustaja ei saa enää alennusta ulkomaan lennoille. Lennoille ei ole nykyisin kiinteitä hintoja, vaan hinta on matkakohtainen. Olemme kuitenkin toisinaan esimerkiksi tarkistaneet hinnaltaan jo nousseen matkan hinnan samaksi avustajan varattua matkan myöhemmin, Kuovi kertoo. Opaskoirasta ei peritä maksua sen matkustaessa avustettavan kanssa. Opaskoiran kanssa matkustava yleensä sijoitetaan koneen takaosaan. Avustavat koirat ovat tervetulleita tehtävissään Finnairin kaikille lennoille. Minun kokemukseni mukaan koulutetut avustavat koirat ovat lennoilla yhtä kotonaan kuin kaikissa muissakin tilanteissa. Olen ollut Finnairilla 20 vuotta enkä ole koskaan kuullut avustavien koirien aiheuttaneen mitään ongelmia lennoilla. On se toki rankkaa, jos täydessä koneessa koira joutuu olemaan ahtaassa jalkatilassa koko ajan. Jos varaustilanne antaa myöden, pyrimmekin jättämään asiakkaan vierestä paikan tyhjäksi.

19 CP-LEHTI 2014:1 MATKAILU 19 Matkustajalla tulee olla mukanaan oma avustaja, jos hän tarvitsee apua lääkityksen ottamisessa tai ruokailussa. Avustajaa edellytetään myös, jos hän ei kykene käymään wc:ssä tai nostamaan itseään. Toki henkilökunta avustaa pienissä asioissa kuten ruokien suojakansien avaamisessa tai ruoan pienentämisessä. Henkilökunta myös auttaa matkustajan esimerkiksi koneen omaan pyörätuoliin, jos matkustaja tarvitsee sitä varten vain tukea. Jos matkustajalla on kylmäsäilytystä vaativia lääkkeitä, hänellä tulee itsellään olla niitä varten säilytystila. Finnairin kaukolennoilla on wc-tiloihin siirtymistä varten tarkoitettu pyörätuoli. Joillakin lennoilla kapeaan käytävään mahtuva kantotuoli vastaa pyörätuolia. Jos matkustaja ei pääse itse pyörätuoliin henkilökunnan tarjoaman tuen avulla, hänellä pitäisi olla mukanaan avustaja. Samoin jos hän tarvitsee apua vessassa. Tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan voidaan verhoilla rajata näkösuojaa, jos avustaja auttaa matkustajaa riisuuntumisessa ja pukeutumisessa. Finnairilla on käytössään kansainvälinen tunnistusjärjestelmä, jolla yksilöidään millaista apua matkustaja tarvitsee. Koodikirjaimet kertovat pyörätuolin käytöstä, liikkumisesta, aistivammasta ja paarien käytöstä. Matkustamohenkilökunta huolehtii hätätilanteissa apua tarvitsevista matkustajista Liikuntarajoitteiset matkustajat sijoitetaan tavallisesti ikkunapaikalle. Mirja Kuovi selvittää käytännön syyksi, ettei liikuntarajoitteinen estä muiden liikkumista omilta paikoiltaan. Mutta jos koneessa on tilaa, liikuntarajoitteinen voi halutessaan pyytää paikkaa muualle. Samoin hän voi menetellä, jos hän on osa matkaseuruetta tai jos hänellä on avustaja mukanaan, Kuovi mainitsee. Matkustamohenkilökunta huolehtii hätätilanteessa toki myös apua tarvitsevista matkustajista. Henkilökuntaa koulutetaan esimerkiksi heidän evakuointiin. Erityistarpeiset matkustajat ovat nimenomaan niitä matkustajia, joista matkustamohenkilökunta huolehtii erikseen poikkeustilanteissa. Kuovi kertoo, että vuodessa on noin pyörätuolia käyttävää matkustajaa Finnairin lennoilla. Avustavien koirien kanssa matkustavien määrä on kasvanut. Nyt puhutaan jo useasta sadasta matkustajasta vuodessa. Kelan CP-oireyhtymää sairastavien ja liikuntavammaisten aikuisten sopeutumisvalmennuskurssit Taukokankaalla Oulaisissa v Kurssit ovat osallistujille maksuttomia. nro ja , hakemus mennessä nro ja , hakemus nro ja , hakemus mennessä nro ja , hakemus mennessä Omainen osallistuu kuntoutukseen kuntoutussuunnitelman ja Kelan kuntoutuspäätöksen mukaisesti kurssille ensimmäisen jakson alussa 2 vrk ja viimeisen jakson lopussa 3 vrk. Kurssille hakeudutaan Kelan lomakkeella KU 132 tai KU 104, liitteenä lääkärin kirjoittama B-lausunto tai voimassa oleva kuntoutussuunnitelma. Hakemus lähetetään osoitteeseen Taukokangas Oy, Päivi Nurmi, PL 110, Oulainen, Yhteyshenkilö kurssilla fysioterapeutti Päivi Nurmi Taukokankaalta puh tai paivi.nurmi@taukokangas.fi

20 20 ASUMISPALVELUT CP-LEHTI 2014:1 Kuva: Suomen CP-liitto Onko asumispalveluissa eroa? Teksti: Halisten asukkaat Olemme kuulleet että monet eivät usko että asumispalveluyksiköissä olisi eroa tai että palveluasunnossa voisi elää itsenäisesti. Meillä on myös kokemuksia muista paikoista ja tiedämme että kaikkialla ei ole apua riittävästi saatavilla. Siksi Halisten palveluasuntojen muutamat asukkaat haluavat itse kertovat heille tärkeistä hyvään asumiseen liittyvistä asioista: Apua on riittävästi ja eikä sitä tarvitse odotella Ensinnäkin täällä on hyvää se että kun soittaa kelloa, niin monta kertaa tullaan minuutin sisään kun olen piipannut tai joku tulee kahden minuutin sisällä kertomaan kauanko kestää kun joku tulee. Minä olen asunut myös muulla, kahdessa eri paikassa. Halisissa apua saa kaikkeen: pukeutumisen, peseytymisen ja syömisen lisäksi asioiden hoitamiseen ja kodin ulkopuolellekin. Apua on riittävästi ja sitä ei tarvitse jatkuvasti odotella. Jos tiedän etukäteen ja sanon että olen lähdössä, se kirjataan avustajien kalenteriin ja kun soitan niin saan varmasti ajoissa vaatteet päälle ja ehdin lähtemään. Koskaan en myöhästy siksi etten olisi saanut apua ajoissa. Itsemääräämisoikeus Usein ajatellaan ettei asumisyksiköissä asukkailla olisi itsemääräämisoikeutta. Halisten asukkaat eivät kokeneet niin vaan kertoivat että voivat itse päättää asioistaan: Meillä ei ole mitään sääntöjä ja määräyksiä jotka estäisi minua elämään niin kuin haluan. Täällä ei esimerkiksi ole mitään tiettyjä nukkumaan menoaikoja, olen ollut sellaisessakin paikassa jossa piti mennä sänkyyn iltavuoron aikana yhdeksään mennessä. Siivousta pyydän kun itselle sopii ja usein se onnistuu heti tai ainakin saman päivän aikana. Harvemmin joudun siirtämään siivousta seuraavaan päivään. Täällä on sekin hyvää että saa itse päättää mitä ruokaa haluaa syödä. Kun jääkaappi alkaa tyhjentyä, kauppaan lähdetään joskus sama-