TUTKIMUSSUUNNITELMA 2011

Transkriptio

1 TUTKIMUSSUUNNITELMA 2011 Valitsin tutkimukseni aiheeksi suomalaisten modernin taiteen museoiden viestinnän. Kun Kiasma avattiin yleisölle 1998, alkoi aivan uudenlainen aikakausi suomalaisessa taidemuseomaailmassa. Kyse ei ollut vain mielipiteitä jyrkästi jakavasta ja arkkitehtonisesti haastavasta rakennuksesta sekä uudentyyppisistä näyttelyistä vaan myös aivan uudesta tavasta kohdata taidenäyttelyiden yleisö. Kiasmahan on kaupungin suosituin ilmainen julkinen vessa mainosti uutta museota Marketta Seppälä (Seppälä 2003:6) ja jatkoi Vaikka vessapaperin kulutus onkin osoittautunut yllättäväksi menoeräksi, sen kustantaminen kannattaa. Se oli uusi tapa tuoda nykytaide lähelle kuluttajaansa. Korkeakulttuurisia traditioita rikottiin mm. Kiasmateatterilla, työpajoilla, demokeskiviikolla, seminaareilla ja sirkustapahtumilla. Pian Kiasman jälkeen lähtivät Emma (2006) ja Kuntsi (2007) seuraamaan samoja jalanjälkiä. Yhteistä kaikille on vanhojen kuvataiteen esillepanon traditioita rikkova lähestymistapa, mutta jokaisella on myös käsittääkseni selkeästi oma profiilinsa. Tutkimukseni tavoitteena onkin selvittää millä lailla Suomen eri modernin taiteen museot tuovat nimenomaan itseään esille. Tutkimusaineistonani käytän näiden kolmen Suomalaisen modernin taiteen museoiden esitteitä ja lehtisiä. Osan aineistosta olen kerännyt itse muita tarkoituksia varten. Osan sain postitse museoiden tiedotusvastaavilta. Osa on printattavissa museoiden internetsivustoilta. Kaikki kolme ovat varsin ahkeria tiedottajia ja esitteiden, näyttelykuvastojen, internetsivujen yms. ohella löytyy mm. säännöllisesti ilmestyviä tiedotuslehtiä. Valikoin aineistosta sellaista materiaalia, jossa esitellään itse museota tai kuvataan jotain kaikissa kolmessa museossa esillä ollutta taiteilijaa tai näyttelyä. Pyrin suodattamaan esille sellaista tiedotusta, joka on vertailukelpoista ja siten oletettavasti vastaa tutkimusongelmaani. Tutkimusmenetelmäni on kvantitatiivinen, mutta aineiston luonteesta johtuen, pyrin myös numeroiden sisään löytämään laadullista sisältöä. Ote on pikemminkin induktiivinen kuin deduktiivinen ja ajattelen, että tutkimussuunnitelma saa elää tutkimushankkeen mukana. Avoin tutkimussuunnitelma korostaa tutkimuksen vaiheiden aineistonkeruun, analyysin, tulkinnan ja raportoinnin kietoutumista yhteen. Laadullisessa tutkimuksessa tulkinta jakautuu koko tutkimusprosessiin eikä tutkimusprosessia aina ole helppo pilkkoa toisiaan seuraaviin vaiheisiin. Tutkimussuunnitelmaa tai jopa tutkimusongelman asettelua saattaa joutua tarkistamaan aineistonkeruun kuluessa ja tutkielman kirjoittaminen voi vaatia palaamista alkuperäiseen aineistoon. (Eskola, Suoranta 2000:16)

2 Menetelmänäni on semioottinen purkutyö. Pyrin löytämään aineistosta jonkinlaisia peruselementtejä ja vertailemalla näitä (niiden denotaatioita ja konnotaatioita) yritän luoda yleiskuvaa ilmiöstä. Denotaation Fiske määrittelee merkin yleisimmin hyväksytyksi ja siksi selvimmäksi merkitykseksi ja konnotaation vuorovaikutukseksi, joka syntyy kun merkki kohtaa käyttäjiensä tuntemukset tai mielenliikkeet sekä kulttuuriset arvot. (1990:113) Yksi malliesimerkki tuollaisesta purkutyöstä löytyy Fisken kirjasta Merkkien kieli. Kappaleessa Pasta: Kuvallinen metafora (1990: ) hän purkaa pastamainoksen ja kappaleessa Notting Hill: realistinen metonymia, uutiskuvan. (1990: ) Myös Alberto Manguelin kirjasta Läsa Bilder, En historia om kärlek och hat (2000) löytyy hyviä malleja siihen, miten kuvia voi purkaa teksteiksi. Klassisen määrittelyn mukaan teoria muodostuu joukosta lakeja, jotka systematisoivat jotakin ilmiöaluetta koskevat empiiriset säännönmukaisuudet (Niiniluoto 1980:193) ja tieteellisen tutkimuksen tulokset pyritään esittämään tällaisina arkipäiväisen kokemuksen ylittävinä teorioina. Newcombin viestintämalli vuodelta 1953 on yksinkertainen ja kun siihen lisätään Westleyn ja MacLeanin (1957) tapaan uusi alkeisosa toteuttamaan toimituksellisviestinnällistä tehtävää (Fiske 1990:53), ollaan mielestäni siinä, miten oletan museoiden viestivän. Perusteoria on siis vanha ja omalla tavallaan ympäripyöreä, mutta olen Tarmo Malmbergin aivopesemä ja hyvin pyykätyssä päässäni suostun uskomaan, että toimiva teoria on toimiva, vaikka sen alkuperäisesityksestä olisikin aikaa etenkin jos pyrkii ottamaan asiallisesti huomioon myös teoriaa kohtaan vuosikymmenten mittaan esitetyn kritiikin; esimerkiksi sen, ettemme suinkaan ole niin riippuvia viestimistä, kuin Wastleyn ja MacLeanin malli antaa ymmärtää (Fiske 1990:55). Kuvio 1. Wikipediasta kopioitu kuva Westleyn ja MacLeanin mallista (Piirrän tästä oman ja vähän muokatun versioni, kunhan olen hahmottanut sen kunnolla.)

3 Toinen puoli teoriasta tulee semiotiikasta, mutta koska tulen käyttämään semioottista purkua myös menetelmänä, otin sen tässä suunnitelmassa esiin menetelmä-osuudessa. Varsinaisessa tutkielmassa se kuulunee kumpaankin. Yllä mainittujen denotaation ja konnotaation lisäksi oleellisia käsitteitä tulevat olemaan ainakin syntagma ja paradigma. Lyhyesti niissä on kyse siitä, että syntagman tasolla erilaiset merkit yhdistyvät toisiin merkkeihin ja paradigman tasolla valitaan tietystä merkkijoukosta yhteyteen sopiva merkki (Seppänen 2005:128). Niinkin perustavat käsitteet kuin teksti ja tekstityypit vaatinevat myös määritelmänsä. Halliday ja Hasan (1985:8) määrittelevät tekstin funktionaaliseksi kieleksi, joka realisoituu vuorovaikutustilanteessa. Termi teksti kattaa nykyisessä, mekaanisesti uusinnettujen äänten ja kuvien läpitunkemassa kulttuurissa kaikki merkityksen muodostumisen mahdollistavat kohteet (Lehtonen 1996:87) Kuvatkin ovat siis tekstiä. Eri tekstityypit eroavat sen suhteen, miten paljon suoraa vaikuttamista niihin odotetaan sisältyvä. Raja vaikuttamaan pyrkivän ja neutraalin informatiivisen tekstin välillä on kuitenkin liukuva. Esimerkiksi otsikoinnin avulla voidaan vaikuttaa lukijoihin, vaikka varsinaisen tekstin ilmaukset näyttäisivätkin neutraalin informatiivisilta. Eksplisiittisimpiä vaikuttamisen keinoja ovat leksikaaliset valinnat ja värittynyt sanasto ja implisiittisemmästä vaikuttamisesta on kyse silloin kun teksti sisältää kantaa ottavia ilmauksia, presuppositioita ja näkökulmasta kertovia ilmauksia (Leiwo, Luukka, Nikula 1992:93). Odotan pystyväni osoittamaan, että taidemuseoiden viestintä ei ole läpinäkyvää. Kuva museo (K kaaviossa 1) ottaa vastaan tietoa eri taiteilijoista, eri taiteilijoilta, näyttelyistä, taiteentutkimukselta jne. Se lähettää mediumin (M) kautta vastaanottajilleen viestiä X, joka esitetään alun perin x1:n, x2:n, x3:n xn:n markkinointina, jolle K tarjoaa niin materiaalisen kuin kommunikatiivisenkin tilan. Todellisuudessa K kuitenkin markkinoi K:ta x1.n, x2:n, x3.n tarjoamassa kommunikatiivisessa tilassa. Tulokset tuskin järisyttävät sen kummemmin maata kuin taivaitakaan, mutta avaavat kyllä niin X:ille, K:lle kuin kuluttajillekin sitä, mitä oikeastaan tapahtuu. Lisääntyneen mediakompetenssin myötä on kuluttaja oletettavasti pätevämpi päättämään, että kun haluaa nähdä ARS11:n, niin haluaako nähdä sen Kiasmassa, Emmassa vai Kuntsissa vai kenties jokaisessa niistä. Seuraavaksi suunnittelen muokkaavani tästä tutkimussuunnitelmasta tiivistelmän ja lähettäväni sen niille tiedottajille joihin olen tutkimuksen tiimoilta ollut yhteydessä ja pyydän, mikäli mahdollista, tarpeisiini vielä paremmin kohdistettua aineistoa. Odotellessani aloitan teoriaosuuden kirjoittamisen.

4 Lähteet: Eskola Jari, Suoranta Juha (2000). Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino. Fiske John (1990). Merkkien kieli : johdatus viestinnän tutkimiseen. Tampere: Vastapaino Halliday M.A.K & R.Hasan (1985). Language, Context and Text: Aspects of Language in a Social-Semiotic Perspective. Victoria: Deakin University Press. Leiwo Matti, Minna-Riitta luukka & Tarja Nikula (1992) Pragmatiikan ja retoriikan perusteita. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksen julkaisuja Nro 8. Lehtonen Mikko (1996). Merkitysten maailma. Tampere: Vastapaino. Manguel Alberto (2000). Läsa bilder en historia om kärlek och hat. Stockholm, Ordfront Förlag Niiniluoto Ilkka (1980). Johdatus tieteenfilosofiaan. Käsitteen- ja teorianmuodostus. Helsinki: Otava. Seppänen Janne (2005). Visuaalinen kulttuuri. Teoria ja metodeja mediakuvan tulkitsijalle. Tampere: Osuuskunta Vastapaino Seppälä Marketta (2003). Kiasma omilla teillään. Kiasma 19:6 Wikipedia, Kuva Westleyn ja MacLeanin viestintämallista. Luettu

5 Liite 1. Alustava lähdeluettelo jaoteltuna sen mukaan, mihin kutakin lähdettä luulen tarvitsevani. Kaksi lähteistä on mainittu kahden eri otsikon alla niiden sisällön vuoksi. TAUSTOITUKSEEN: - Karppinen Seija (toim.) (2002). Neothemi, Cultural Heritage amd ITC at a Glance (2002) Studia Paedagogia -sarjan julkaisu nro 28. Helsinki: Hakapaino, Helsinki. Julkaisussa on useitakin artikkeleja (mm. Inger Langshet : Sense of Identity, Jacqueline Delclos: Art And Cultures), jotka kertovat taiteesta ja kulttuuriperinnöstä tiedottamisesta ja joita uskon voivani käyttää siihen, että tuon esiin valitsemieni museoiden tiedotustyön myös laajemmassa kontekstissa. - Lehtonen Jaakko (2002): Yhteisöt ja julkisuus. Mainonnasta yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kivikuru Ulla-Maija & Risto Kunelius (toim.) Viestinnän jäljillä. Näkökulmia uuden ajan ilmiöön. Juva: WSOY Artikkeli sisältää hyvän yleiskoosteen organisaatioviestinnästä. Saan siitä pohjustusta museoviestintä-pohdinnoille. - Sorjonen Hilppa (2004). Taideorganisaation markkinaorientaario. Markkinaorientaation edellytykset ja ilmeneminen esitystaideorganisaation ohjelmistosuunnittelussa. Acta Universitatis Oeconomica Helsingiensis A-247. Helsinki: HeSE print. - Kivukuru Ullamaija (2002) Identiteetit viestinnässä, Samaistumisen ja erottautumisen kierre. Kivukuru Ullamaija & Risto Kunelius (toim). Viestinnän jäljillä. Näkökulmia uuden ajan ilmiöön. Juva: WSOY Artikkeli auttaa selventämään identiteetin käsitettä viestinnässä. TEORIAAN JA TEORIAN PERUSKÄSITTEISIIN: - Barthes Roland (1979) Elements of semiology. New York: Hilla and Wang. Teos sisältää semiologian teorian ja peruskäsitteiden määrittelyt. - John Fiske (1990) Merkkien kieli, johdatus viestinnän tutkimukseen. Tampere: Vastapaino Tampere. Valitsin teoksen lähteisiin mm. siinä esiteltyjen viestintäteorioiden vuoksi. ja semioottisten purkumallien vuoksi. - Lehtonen Mikko (1996) Merkitysten maailma: Kulttuurisen tekstintutkimuksen lähtökohtia. Tampere: Vastapaino. Teos sisältää paljon käyttökelpoisia peruskäsitteiden määritelmiä.

6 MENETELMÄ-OSUUTEEN: - John Fiske (1990) Merkkien kieli, johdatus viestinnän tutkimukseen. Tampere: Vastapaino Tampere. Valitsin teoksen lähteisiin myös siinä esiteltyjen semioottisten purkumallien vuoksi. - Johan Fornäs (1998) Kulttuuriteoria. Myöhäismodernin ulottuvuuksia. Tampere: Vastapaino. Teos taustoittaa purkutyötä. Siinä vaikuttaa olevan muitakin käyttökelpoisia ajatuksia, mutta en osaa laittaa sitä muihin bibliografina kohtiin vielä tässä vaiheessa. - Manguel Alberto (2002) Läsa bilder - En historia om kärlek och hat. Stockholm: Ordfront förlag. Teoksessa on hyviä kuvanpurkumalleja. - Seppänen Janne (2005) Visuaalinen kulttuuri. Teoriaa ja metodeja mediakuvan tulkitsijalle. Tampere: Vastapaino. Teos sisältää hyvää sisällönanalyysiohjeistusta. TULOKSIIN: - Eero Tarasti (1996). Johdatusta semiotiikkaan. Esseitä taiteen ja kulttuurin merkkijärjestelmistä. Helsinki: Oy Gaudeamus Ab. Teos sisältää esseitä, joissa sidotaan semioottisen purkutyön hedelmät laajempiin kulttuurillisiin merkityksiin. JOHTOPÄÄTÖKSIIN: - Kivukuru Ullamaija (2002) Identiteetit viestinnässä, Samaistumisen ja erottautumisen kierre. Kivukuru Ullamaija & Risto Kunelius (toim). Viestinnän jäljillä. Näkökulmia uuden ajan ilmiöön. Juva: WSOY Artikkeli auttaa selventämään identiteetin käsitettä viestinnässä.. - Varis Tapio (2002) Viestintäkasvatuksen haasteet ajan kuvana: Johdatusta mediakompetenssin merkitykseen. Kivukuru Ullamaija & Risto Kunelius (toim). Viestinnän jäljillä. Näkökulmia uuden ajan ilmiöön. Juva: WSOY

7 Liite 2. Hyvin alustava luonnos sisällysluetteloksi SISÄLLYS TIIVISTELMÄ KUVIOT JA TAULUKOT Kuvio 1 Kuvio 2 Taulukko 1 Taulukko 2 1 JOHDANTO 2 VALITUT TAIDEMUSEOT JA NÄIDEN PROFIILIEN ESITTELY 3 TEORIA JA PERUSKÄSITTEET 4 MENETELMÄ JA SIIHEN LIITTYVÄT KÄSITTEET 5 AINEISTO 6 TULOKSET 8 JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHTEET LIITTEET