XXXIII Hallinnon Tutkimuksen Päivät , Vaasa. HALLINTO, YHTEISKUNTA JA KOMPLEKSISUUS Vuoropuhelua kaaoksen äärellä

Transkriptio

1 XXXIII Hallinnon Tutkimuksen Päivät , Vaasa HALLINTO, YHTEISKUNTA JA KOMPLEKSISUUS Vuoropuhelua kaaoksen äärellä Työryhmä 7. Osallisuus ja käyttäjälähtöisyys Kuntayhtymän johtaja, HTT Katja Valkama, Kolpeneen palvelukeskuksen ky Yliopettaja, HTT Ulla Isosaari, Vaasan ammattikorkeakoulu Torstai Työryhmätyöskentely Kosonen Jonna Ammattikorkeakoulujen tutkintosäännöt ja opetussuunnitelmat opiskelijoiden osallisuus? Aarrevaara Timo & Wikström Janne Jari Vuori ym. Sitoutumisen rakentuminen professiokeskeisyyden ja yhteisen palvelutuotannon jännitteenä Kansalaisen itseorganisoitu osallisuus julkispalvelufetissien kyseenalaistajana: asiakaslähtöisyydestä henkilöllistettyyn palveluun Perjantai Työryhmätyöskentely Kristiina Strandman & Miia Palo Terveyspalvelujen kehittäminen yhdessä kuntalaisten kanssa Case Rovaniemen kaupungin terveyskeskuksen pikapoliklinikka Juha Lindell Kokemuksia valmiusharjoituksen kansalaisraadista Isosaari Ulla & Valkama Katja Osallisena omassa elämässä Itsemääräämisoikeus kehitysvammaisten henkilöiden asumisessa

2 Ammattikorkeakoulujen tutkintosäännöt ja opetussuunnitelmat opiskelijoiden osallisuus? Jonna Kosonen tohtorikoulutettava, HTM, FM Itä-Suomen yliopisto, oikeustieteiden laitos Työryhmäkutsussa on esitetty osallisuuteen, osallistumismahdollisuuksiin ja osallistumiskeinoihin liittyvä kysymyksenasettelu. Esityksessäni tarkastellaan ammattikorkeakouluopiskelijan osallisuutta suhteessa ammattikorkeakoulujen tutkintosääntöihin ja opetussuunnitelmiin. Esitys liittyy oikeudelliseen väitöstutkimukseeni korkeakouluopiskelijan oikeusasemasta. Voimassa olevan ammattikorkeakoululain (AmkL, 351/2003) 16.1 :n mukaan ammattikorkeakoululla on opetuksen vapaus. Tämä tarkoittaa, että ammattikorkeakoulu voi järjestää opetuksen haluamallaan tavalla eli voi esimerkiksi määrittää opetuksen sisällön, toteutustavan ja menetelmät. Opetuksessa on kuitenkin noudatettava koulutuksen ja opetuksen järjestämisestä annettuja säännöksiä ja määräyksiä (AmkL 16.1 ). Tällaisia ammattikorkeakoulun sisäisiä, opiskelijan asemaa määrittäviä sääntöjä ovat erityisesti tutkintosääntö ja opetussuunnitelma. Yksinkertaistaen voidaan todeta, että tutkintosäännön tehtävänä on määrittää opetuksen toteuttamisen rakenteita ja siihen liittyvää menettelyä ja opetussuunnitelman puolestaan määrittää opetuksen sisältöä ja opetusjärjestelyitä. Esityksessä tarkastellaan opetussuunnitelmiin ja tutkintosääntöön liittyvää päätöksentekoa sekä opiskelijoiden asemaa tässä päätöksenteossa. Yliopistolaissa opiskelijoiden asema opetukseen liittyvissä kysymyksissä on huomioitu opetukseen liittyvässä päätöksenteossa. Yliopistolain (558/2009) mukaan yliopisto voi opetuksen järjestämistä varten jakaantua tiedekuntiin tai niihin rinnastettaviin yksiköihin (YoL 27.1 ), joissa tapahtuvassa päätöksenteossa tulee olla edustettuna myös opiskelijat (YoL 27.2 ). Ammattikorkeakoululaki jättää sitä vastoin ammattikorkeakoululle päätösvallan määrittää omassa johtosäännössään, miten opetussuunnitelman valmisteleminen ja siitä päättäminen tapahtuu. Vastaavasti lainsäädäntö ei tällöin määrittele opiskelijoiden osallistumista opetussuunnitelmaan liittyvään päätöksentekoon. Tutkintosääntöön liittyvän päätöksenteon osalta ammattikorkeakoululaki mukailee yliopistolakia. Molemmissa tutkintosäännön hyväksyminen on hallituksen tehtävä (AmkL 12.2 :n kohta 5, YoL 14.2 :n kohta 8) ja siihen näin ollen osallistuvat myös opiskelijoiden edustajat (AmkL 11.1, YoL 15.1 ). Esityksessä käsitellään lisäksi tutkintosääntöjen ja opetussuunnitelmien sisältöä opiskelijan oikeusturvan näkökulmasta. Erityisiä vaateita tutkintosäännön ja opetussuunnitelman sisällölle luo se, että ammattikorkeakoululain (42.3 ) perusteella opiskelijalla ei ole mahdollisuutta muutoksenhakuun tutkintosääntöön ja opetussuunnitelmaan liittyvissä asioissa. Esityksessä selvitetään, millaisia ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmien ja tutkintosääntöjen tulisi olla, jotta ne turvaisivat hallintolain (434/2003) 6 :ssä säädettyjen hallinnon oikeusperiaatteiden toteutumisen.

3 Sitoutumisen rakentuminen professiokeskeisyyden ja yhteisen palvelutuotannon jännitteenä Timo Aarrevaara Janne Wikström Helsingin yliopisto Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos HEGOM-tutkimusryhmä Sitoutumisen rakentuminen (public engagement, PE) voidaan tulkita prosesseiksi, joiden avulla voidaan tuottaa uusia tapoja liittämällä sidosryhmiä ja kansalaisia tutkimusohjelmien suunnitteluun ja toteuttamiseen. Korkeakoulu- ja tiedejärjestelmissä toimijoiden sitoutumisen rakentuminen on noussut merkittäväksi teemaksi osana keskustelua osallistumisen laajentamisesta ja deliberatiivisesta demokratiasta. Tällöin korkeakoulujen vaikuttavuutta tarkastellaan instituutionäkökulmaa laajemmassa yhteiskunnallisessa ja innovaatiojärjestelmän näkökulmassa. Tieteen ja teknologian edellytysten kannalta keskeisiksi teemoiksi näyttää muodostuneen demokratian tila ja se, miten tiedontuottamiseksi käytössä olevia taitoja ja resursseja voidaan kehittää. Tällöin oleellista on myös se, miten tehokkaasti uusia sitoutumisen menetelmiä sovelletaan (Rask et. al. 2012). Kyse on syvällisestä kansalaisten, asiantuntijoiden ja tutkimusyhteisön roolien muutoksesta, jossa kansalaisten mahdollisuus osallistua tieteen ja teknologian päätöksentekoon on muodostunut merkittäväksi korkeakoulujen tiedontuotantoa ohjaavaksi tekijäksi (Est 2011). Sitoutumisen rakentuminen voidaan nähdä osana globaalia keskustelua kansalaistieteen (citizen science) mahdollisuuksista (Pieczka & Escobar 2013), jossa kansalaisia ja sidosryhmiä sitoutetaan toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen tai kansalaiset voivat toimia tiedontuottajina (crowdsourcing). Kansalaistieteessä ja laajemmin sitoutumisen rakentumisessa on kyse toimintaperiaatteista, mutta myös mitattavissa olevasta ilmiöstä. Mitattavat ilmiöt voivat kohdistua panoksiin, toimintoihin, tuloksiin ja vaikuttavuuteen ja erityisesti aiemmin tässä raportissa kuvattuihin laajoihin yhteiskunnallisiin haasteisiin. Sitoutumisen rakentumisen lähtökohta laajentaa myös tiedeyhteisön ymmärtämystä rakenteiden ja niiden kompleksisen ympäristön ja toimijoiden välisestä vuorovaikutuksesta (Morton 2010). Tarkastelemme tässä esityksessä edellytyksiä, joilla korkeakoulujen tehtäviin kuuluvien palvelujen toteutus muuttuu professiokeskeisyyden ja palvelujen korostamisesta avoimien innovaatioiden, yhteisen palvelutuotannon (co-production) ja avoimen ekosysteemin kehittämiseen. Esitys perustuu opetus- ja kulttuuriministeriölle syksyllä 2014 raportoitavaan Vaikuttavuuden kanavat -hankkeen aineistoon. Lähteet: van Est, R. (2011): The Broad Challenge of Public Engagement in Science. Sci Eng Ethics Vol. 17. Pieczka, M. & Escobar, O. (2013): Dialogue and science: Innovation in policy-making and the discourse of public engagement in the UK. Science and Public Policy 40 (2013). Rask, M. & Maciukaite-Zviniene, S. & Petrauskiene, J. (2012): Innovations in public engagement and participatory performance of the nations. Science and Public Policy 39 (2012).

4 Kansalaisen itseorganisoitu osallisuus julkispalvelufetissien kyseenalaistajana: asiakaslähtöisyydestä henkilöllistettyyn palveluun Citizens self-organized participation as a challenge for public-service-fetishes : from customership to personalized services Jari Vuori 1, Marika Kylänen 2, Jaana Hurri 3, Pauline Allen 4, Yaru Chen 5 1 Professori, Itä-Suomen yliopisto, PubPri-tutkimusryhmän jht. 2 Tutkija, PubPri tutkimusryhmän kansainvälinen koordinaattori, 3 Tutkija, Itä-Suomen yliopisto, 4 Professori, London School of Hygiene and Tropical Medicine, Englanti 5 Tutkija, Warwick Businessa School, Englanti. Tämän paperin päätavoite on osoittaa, että enemmistödemokratia preferenssien aggregaationa heikentää julkispalvelujen allokatiivista tehokkuutta. Poliittinen päätöksenteko, joka perustuu kaikkia julkispalveluja kaikille kansalaisäänen vahvistamiseen, johtaa palvelujen irresponsiivisuuteen ja budjettivajekierteeseen. Näin palveluinfrastruktuuri legitimiteetti ja instituutioiden inertia ei muutu uudella lainsäädännöllä, koska se nojautuu palvelufetisismiin uskovien kansalaisten tahtotilan poliittiseen implementointiin palvelurakenneuudistuksina. Paperi perustuu Suomesta ja Englannista PubPri-tutkimusryhmän kaupunkilaisilta keräämään kyselyaineistoon palvelujen valinnoista ja tuottamistavoista. Tutkimus on ensimmäinen mittava tutkimus maailmassa kansalaisten eri rooleista ja valinnoista suhteessa julkisiin ja yksityisiin palvelutuottajiin. Suomen Akatemian rahoittama PubPri-tutkimusryhmä keräsi väestöotoksen suomalaiselta ja englantilaiselta Otos (N=3973) kerättiin Helsingistä, Oulusta, Tampereelta, Kuopiosta (n= 1973) Lontoosta, Manchesterista ja Birminghamista (n= 2000). Alustavat tulokset osoittavat, etteivät kaikki kansalaiset halua julkisia tai yksityisiä palveluja, vaan osallistua niiden tuottamiseen itse kaikilla palvelusektoreilla. Nämä palvelufetisismin vasta-äänet edustavat tulevaisuuden näkymissään uutta Englantilaista ja Suomalaista hyvinvointivaltiota. Nykypalvelujärjestelmää ylläpidetään kansalaismielipiteen sivuuttavin uudistuksin. Uudistukset vastaavat vain osin tutkimuksen esille tuomiin kansalaisten valintoihin ja käyttäjärooleihin. Yli 40 %:lle kansalaisista terveellisten elämäntapojen edistäminen, itsepalvelu, online-palvelut ja yhteisöllisyys ovat aitoja tuottamisvaihtoehtoja. Täten esimerkiksi niille 10%:lle kaupunkilaisista, jotka käyttävät 80% julkisista terveyspalveluista, tulisi tarjota muita vaihtoehtoja ja pyrkiä lopettamaan kunnallisen ja valtiollisen palvelufetisismin ylilyönnit. Mikäli tähän ei kyetä, on seurauksena julkisten palvelujen entistä epätasaisempi ja epäoikeudenmukaisempi jakautuminen. Ja mikäli tämä jakautuminen sedimentoituu asiakaslähtöisyydeksi, jossa kansalainen on kuluttaja, on kunnallisen päätöksenteon rakenneuudistuksilla vaikeaa irtautua perinteisestä asiakaslähtöisyydestä tai kuningaskuluttajuudesta kohti osallistuvan asiakkuuskulttuurin kokeiluja henkilökohtaistettuine palveluineen.

5 TERVEYSPALVELUJEN KEHITTÄMINEN YHDESSÄ KUNTALAISTEN KANSSA CASE ROVANIEMEN KAUPUNGIN TERVEYSKESKUKSEN PIKAPOLIKLINIKKA Kristiina Strandman, HTT, erityissuunnittelija, Rovaniemen kaupunki Miia Palo, 50 % hallintoylilääkäri Rovaniemen kaupunki & 50 % erityisasiantuntija STM Kuntalaki ja terveydenhuoltolaki velvoittavat kuntia ottamaan kuntalaiset mukaan palvelujen kehittämiseen. Perinteinen demokratia on kuntalaisten osallisuuden kivijalka, mutta se ei tuo riittävällä tavalla kuntalaisten ja asiakkaiden ääntä palvelujen käytännön suunnitteluun ja kehittämiseen. Keskustelu kuntalaisten osallisuudesta osana kuntien johtamista ja kehittämistä on lisääntynyt paljon viimeisen vuosikymmenen aikana. Käytännössä osallisuuden edistämisen tukeminen näkyy sekä kansallisessa että paikallisessa ohjauksessa. Koskinen-Ollonqvist ym. (2009) ovat nostaneet esille tärkeän huomion siitä, että osallisuudella itsessään on merkitystä ihmisten terveyden edistymiselle. Omien voimavarojen käyttäminen ja asiantuntijana toimiminen sekä erimuotoiset vaikutusmahdollisuudet ja edellytykset osallisuudelle edistävät terveyttä. Valkama (2012) päätyy tutkimuksessaan kuitenkin siihen, että sosiaali- ja terveydenhuollossa asiakkaan osallisuus jää vielä usein näennäiseksi. Rovaniemen kaupunkistrategiaan on kirjattu tahtotilaksi olla vuonna 2030 kasvava arktisen osaamisen kaupunki, jossa hyvä elämä perustuu yhdessä tehtävään sujuvaan arkeen puhtaassa luontoympäristössä. Yhdeksi toimintaa johtavaksi arvoksi on valittu osallisuus. Meidän Rovaniemi, osallisuuden ja vaikuttamisen kehittämisohjelmassa, todetaan, että asukkaiden osallisuuden ja vaikuttamisen kehittäminen sisältää kolme näkökulmaa, joissa onnistuminen auttaa kaupunkia kohti yhteisesti määriteltyjä tavoitteita. Nämä näkökulmat ovat yhteisten asioiden valmistelun ja päätöksenteon uudistaminen, sähköinen asiointi ja demokratia sekä vuorovaikutus ja asuinalueiden kehittäminen ja yhteisöllisyys. Osallisuus on nostettu kaikkien toimialueiden ja palvelualueiden tuloskortteihin vuodelle Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata yksi käyttäjälähtöinen palvelumuotoiluprosessi, jossa kuntalaiset ovat olleet mukana alusta lähtien. Tutkimuskohteena ovat Rovaniemen kaupungin pikapoliklinikka toiminnan palvelumuotoiluprosessi sekä toiminnan ensimmäisen kuukauden kokemukset. Artikkelin tiedon intressi on praktinen. Tutkimusotteeksi on valittu kvalitatiivinen ote, sillä artikkelilla halutaan nimenomaan lisätä ymmärrystä kuntalaisten osallisuudesta terveyspalvelujen kehittämisessä. Artikkeli edustaa toimintatutkimusta, sillä toinen kirjoittajista on ollut alusta lähtien kehittämisprosessissa mukana. Tutkimusaineistona ovat prosessissa syntyneet ja koostetut dokumentaatiot. Usein strategialähtöinen ja käyttäjälähtöinen kehittäminen mielletään vastakohdiksi ja vallalla onkin usein käsitys, että käyttäjälähtöisyys johtaa toiveiden tynnyri-ilmiöön. Tämän artikkelin tulokset antavat viitteitä siitä, että käyttäjälähtöinen kehittäminen on myös strategialähtöistä. Osallisuus näyttää parantavan terveydenhuollolle asetettujen strategisten tavoitteiden saavuttamista. Pääkäsitteet Julkinen terveydenhuolto, osallisuus, käyttäjälähtöinen kehittäminen, strategialähtöinen kehittäminen

6 PIRKKA 14 Kokemuksia valmiusharjoituksen kansalaisraadista Juha Lindell Vaasan yliopisto Filosofinen tiedekunta Sosiaali- ja terveyshallintotiede Kansalaisten osallistamisen tematiikka on ollut hienoisessa nousussa Suomessa lähivuosina. Tuoreena esimerkkinä on näyttäytynyt osallisuuden menetelmien moninaistuminen tulevassa kuntalaissa. Yhtenä osana tähän on vaikuttanut deliberatiivisen demokratian ja sen eri mallien nousu Suomessa. Näistä malleista suurinta huomiota on osakseen saanut kansalaisraati. Tätä mallia on tiettävästi hyödynnetty Suomessa laajimmin. Kohteena ovat olleet nuoret, ikäihmiset, vammaiset henkilöt ja luonnollisesti myös kunnan asukkaat kokonaisuudessaan edustavana joukkona. Aihealueina ovat puolestaan olleet palvelustrategiat, nuorten mahdollisuudet viettää vapaa-aikaa tai esimerkiksi aluekehittäminen. Teemallisesti kansalaisraati menetelmänä teki lokakuussa uuden aluevaltauksen, kun sitä hyödynnettiin kansalliseen turvallisuuteen. Kansalaisraati järjestettiin Pirkka 14 valmiusharjoituksen osana. Tarkoitus oli Pirkanmaan -alueelta kasatun raadin voimin pohtia muun muassa kyberuhkien moninaisia tekijöitä sekä toisaalta saada tietoa kriisinhallinnan peruskysymyksistä juuri tavallisen kansalaisen näkökulmasta katsottuna. Tällainen kansalaisosallistaminen on suomessa ainutlaatuista ja jopa maailman mittakaavassa ajateltuna hyvin harvinaista. Tarkoituksena esityksessäni on tehdä katsaus Pirkka 14 valmiusharjoituksen osana järjestettyyn kansalaisraatiin. Tämä tapahtuu kuvaamalla lyhyesti itse raatiprosessin rakentuminen eri viranomaisten ja yliopistojen yhteistyönä sekä syventymällä kansalaisraadin tuloksiin ja vaikutusmahdollisuuksiin. Näitä asioita tullaan tarkastelemaan kansalaisraadin fasilitaattorin/järjestäjän näkökulmasta ja raadin kirjattuja keskusteluja sekä muita dokumentteja, kuten eri tahojen antamia kirjallisia vastineita hyödyntäen.

7 Osallisena omassa elämässä Itsemääräämisoikeus kehitysvammaisten henkilöiden asumisessa Katja Valkama & Ulla Isosaari Osallisuus ja mahdollisuus vaikuttaa oman elämänsä arkisiin asioihin ovat tasa-arvoisen elämän edellytyksiä. Erityisesti nämä seikat tulevat merkittäviksi silloin, kun kyseessä on kehitysvammainen henkilö ja täysin itsenäinen asuminen ei ole mahdollista. Tutkimuspaperi perustuu seitsemän maakunnan ja kuuden erityishuoltopiirin alueella toteutettuun tutkimukseen, jossa kartoitettiin kehitysvammaisten henkilöiden asumisyksiköissä olevia toimintakäytäntöjä sekä selvittää onko eri tavalla luokiteltujen yksiköiden välillä selkeitä eroja. Kehitysvammaisille asumispalveluita tarjoavia yksiköitä oli alueella 310, joista kyselyyn vastasi 125. Tutkimuksessa asumisyksiköt luokiteltiin TOPI-toimipaikkarekisterin mukaisesti laitoksiksi, autetuksi asumiseksi, ohjatuksi asumiseksi ja tuetuksi asumiseksi. Itsemääräämisoikeuden kannalta tässä tarkastellaan asukkaiden mahdollisuuksia olla osallisena päätettäessä heidän arkiseen, jokapäiväiseen elämäänsä liittyvistä asioista kuten liikkuminen, ruokailu, oma päiväohjelma, osallistuminen erilaisiin aktiviteetteihin ja sosiaalinen elämä. Tutkimuksessa tarkasteltiin kahta liikkumiseen liittyvää osatekijää, liikkumista lähiympäristössä ja pääsyä palveluihin. Yleisesti ottaen asukkaat pääsivät paremmin palveluihin kuin liikkumaan muussa tarkoituksessa lähiympäristössään. Asumisen muoto sinänsä ei takaa liikkumismahdollisuuksia, vaan asunnon sijainti. Mitä itsenäisemmästä asumisesta oli kyse, sitä paremmat mahdollisuudet asukkailla oli päästä palveluihin, yksin liikkuvien osuus oli suurempi, saattajaa tarvitsi harvempi ja asukkaita, jotka eivät käyneet missään, määrä pienempi. Kun palveluihin oli helppo päästä, myös lähiympäristöön liikkumisen mahdollisuudet olivat paremmat. Kaikista kyselyyn vastanneista yksiköistä kolmanneksessa ei ollut yhteisiä ruokailuaikoja. Kuitenkin suuressa osassa yksiköitä ruoka tuli pääosin keskuskeittiöltä ja asukkaat voivat harvoin päättää ruokailuunsa liittyvistä asioista. Asukkaiden osallistuminen ruoan valmistukseen oli yleisintä tuetussa asumisessa, mutta muissa asumismuodoissa se oli vähäistä. Asukkaan mahdollisuus vaikuttaa ruokailuun liittyviin asioihin toteutui lähinnä aamu- ja iltapalan osalta. Muuten alle puolet yksiköistä ilmoitti, että vaikuttamisen mahdollisuuksia ei ollut. Yhteisten päiväjärjestysten osalta eri toiminnoille oli pääosin kiinteät ajat laitoksissa, mutta lähes yhtä usein autetun ja ohjatun asumisen yksiköissä. Yksilöllinen päiväjärjestys oli mahdollinen kaikissa asumismuodoissa, mutta se oli yleisin tuetussa asumisessa. Mahdollisuus tehdä valintoja ja vaikuttaa omaan elämäänsä ovat tärkeitä itsemääräämisoikeuden kannalta. On todella huolestuttavaa, miten paljon kehitysvammaisten henkilöiden arkea säädellään. Itsemääräämisen alue oli laajin tuetussa asumisessa ja vähäisin laitoksessa. Yksiköiden tiloja lukittiin 40 %:ssa autettua, ohjattua ja tuettua asumista. Ovien lukitseminen on vahva signaali itsemääräämisoikeuden puuttumisesta.