SATAKIELI. Jäsentiedote V A N T A A N S E U D U N S T E I N E R K O U L U STEINERPÄIVÄKODIT METSÄTÄHTI, PIKKUKARHU JA POHJANTÄHTI

Transkriptio

1 SATAKIELI Jäsentiedote V A N T A A N S E U D U N S T E I N E R K O U L U STEINERPÄIVÄKODIT METSÄTÄHTI, PIKKUKARHU JA POHJANTÄHTI

2 SISÄLTÖ Kevättalven satoa luovan kirjoittamisen tunnilta...3 Ole se muutos, jonka haluaisit nähdä yhteisössäsi...5 Pikkukarhu muutti uuteen taloon...7 Lukukokemuksia: Minne koulutie vie?...9 Tunnelmia Wanhojen-tansseista...13 Koulu on kylän sydän...14 Vantaan seudun steinerkoulun kevätkokouskutsu...17 Seuraavassa Satakielessä runoillaan...18 Vantaan seudun steinerkoulu Satakielentie 5, Vantaa Puh. toimisto (09) Puh. opettajat (09) Kouluun ilmoittautuminen: Ritva Seuna, puh. (09) Osoitteenmuutokset ja ilmoitusmyynti: Steinerpäiväkoti Metsätähti Rasinkatu 13, Vantaa Puh. (09) Steinerpäiväkoti Pohjantähti Kirkkotie 8, Tuusula Puh. (09) Steinerpäiväkoti Pikkukarhu Kukkakatu 6, Järvenpää Puh Jäsentiedote 1/2010. Toimitus: Tuomo Oksanen. Taitto: Niina Mälkiä. Kansien kuvat: Siiri Laiti, 10. lk. Painopaikka: 2Savion Kirjapaino Oy.

3 KEVÄTTALVEN SATOA LUOVAN KIRJOITTAMISEN TUNNILTA Luova kirjoittaminen on ollut jo vuosien ajan yksi koulumme yläasteen valinnaisista taideaineista. Sitä on yksi tunti viikossa. Juuri ennen hiihtolomaa pidetyllä tunnilla oppilaani saivat tehtäväkseen kirjoittaa materiaalia Satakieli-lehteen. Tässä muutama esimerkki tunnin aikana syntyneistä teksteistä, olkaapa hyvät. Tuomo Oksanen Huomasitko Huomasitko valonsäteen, joka lensi mereen ja sammui? Huomaisitko kuinka hymähdin keskellä pimeyttä? Huomasitko hiljaisuuden huutavan nimeäsi ja katoavan sitten valonsäteen lailla mereen? Tuulen omaisuutta Lapsen lailla ihastelin voikukan höytyviä. Kuin unelmat ne lensivät tuuleen. En ymmärtänyt, en tajunnut etteivät ne tulisi enää takaisin, ne olivat tuulen omaisuutta. Johanna Aho 9. lk. Seuraavalla sivulla Aleksanteri Gustafssonin Kun minä olin nuori

4 Kun minä olin nuori Nyt minä aion valittaa! Koska silloin kun minä olin nuori, olivat asiat paremmin! Kun minä olin nuori, Pluto oli planeetta! Ketä ne siellä IAU:ssa oikein luulevat olevansa? Maailman johtavia tähtitieteilijöitäkö? Kukkua, sanon minä. Kun nuorena lapsena leikin tovereideni kanssa, aurinko paistoi kirkkaammin ja värit olivat parempia. Ruohokin oli vihreämpää. Ruoka oli maukkaampaa, ja entä nyt? Nyt minä syön vaikka mitä, joskus jopa oliiveja. Kun olin nuori, oliivit olivat omituista aikuisten mönjää. Minun nuoruudessani lapset olivat kurinalaisia. Tai sitten eivät olleet, ei sillä niin väliä! Pointti on, että minä olen kokenut niin paljon ja olen vanha ja viisas, että minun sopii arvostella kaikkea. Ennen tuskin kukaan ajatteli, että meillä saattaa pian olla Euroopan Yhdysvallat. Entäs nykyään? Nykyään jyllää integraatio! Ja kun minä olin nuori, ihmiset äänestivät vaaleissa oikein! Nykyään ihmiset kyllä äänestävät, mutta en usko, että laulukilpailutähdillä on kovin suurta vaikutusta yhteiskuntaan. Tiivistettynä: Ennen oli ikuinen vehreä kevät, asiat eivät olleet huonosti ja saatoin rakennella puroja. Puroista tulikin mieleeni, että nykyään vesikin on märempää ja kylmempää! Aleksanteri Gustafsson, 9. lk.

5 ole se muutos, jonka haluaisit nähdä yhteisössäsi Julia Dahlberg Steinerkoulujen lähidemokraattinen hallintomalli on ideaalinen, mutta keskusteluun on noussut myös sen haasteellisuus. Kiitos kaikille steinerkoulun hallintomallin kehittämiseen liittyvän kyselyn vastauksista. Nyt kyselyvastaukset on kerätty ja koottu raporttiin. Ohessa tiivistelmä vastausten pohjalta. Yli puolet steinerkoulun hallintomallia koskeneeseen kyselyyn vastanneista koki saavansa äänensä säännöllisesti kuuluviin koulun päätöksenteossa. Kuitenkin myös osa vastasi, että saa äänensä kuuluviin vain silloin tällöin tai ei ollenkaan. Vertaillessaan vanhempien ja opettajien valtaa päätöksenteossa useimmat kokivat sen riippuvan asian luonteesta. Osan mielestä opettajilla on enemmän valtaa vaikuttaa, mutta myös muihin vastausvaihtoehtoihin oli vastattu: Johtokunnalla on enemmän valtaa, Valta jakautuu tasapuolisesti, Valta jakautuu epätasa-arvoisesti ja Päätöksenteko on keskittynyt samoille ihmisille. Kysymykseen kenelle vastuu jää tai siirtyy vastattiin lähes kaikkiin muihin vastausvaihtoehtoihin kuin, että vastuu jakautuisi tasapuolisesti. Suurimman osan mielestä koululla olisi kehittämisenpaikkoja avoimen ja kuuntelevan keskustelukulttuurin luomisessa. Yksi toivoi muutosta ja yksi oli tilanteeseen tyytyväinen. Päätöksentekoon osallistuvien henkilö-kohtaisten pyrkimysten koettiin vaikuttavan tiimin sisäisiin suhteisiin, vaikkakaan osan mielestä ei häiritsevästi. Suuren osan mielestä päätöksenteko perustuu yhdessä asetetuille arvoille ja tavoitteille. Lähidemokraattisen ja hierarkisen mallien vertailussa korostui ensimmäisen tarjoamat mahdollisuudet vaikuttaa ja osallistua. Sitä luonnehdittiin muun muassa eläväksi, inhimilliseksi, edistykselliseksi, yhteisölliseksi, avoimeksi uusille ideoille/kehittämiselle sekä päätöksenteon paikallisuutta puolustettiin. Toisaalta myös mallin haasteellisuus myönnettiin ja siitä syystä hierarkisen mallin selkeyttä, yksinkertaisuutta ja helppoutta korostettiin. Lähidemokraattisessa

6 mallissa on vastaajien mukaan vastuunjakoon ja tehtävien hoitamiseen liittyviä ongelmia johtuen muun muassa siitä, että aikaa/osaamista tehtävien hoitoon ei välttämättä ole. Mallin toimimattomana puolena pidettiin päätöksenteon mahdollista hitautta/tehottomuutta. Toisaalta hierarkisen mallin vaarana nähtiin eriarvoistuminen, passivoituminen ja oma-aloitteisuuden väheneminen, vaikka päättävän henkilön toivottaisiin kuuntelevan päätöksenteossa muita. Suurin osa ryhmäprosessien ongelmista liittyy työskentelytapoihin, ei asiasisältöihin. Jotta ryhmä pystyisi toimimaan sujuvasti, on välttämätön löytää oikea työskentelytapa ja erottaa sisältö ja prosessi toisistaan. (Fasilitaattorin käsikirja 2008). Kyselytutkimuksessa ilmeni, että myös ehdotuksia nykyisen lähidemokraattisen hallintomallin kehittämiseen löytyy sen sijaan, että se täysin tuomittai-siin toimimattomana tai nähtäisiin virkarehtorimallia huonompana. Mikään malli ei ole absoluuttisesti toimiva, ja toimivuuden takaamiseksi on oltava valmis kehittämään toimintatapoja. Huolellinen suunnittelu ja erilaisten työskentelymallien käyttäminen helpottaa toiminnan toteuttamisessa tehden siitä selkeämpää. Läpinäkyvyyttä toivottiin johtokunnan ja opettajakunnan päätöksentekoon vanhemmilta, jotka eivät kuulu johtokuntaan. Tällä hetkellä koetaan, että johtokunnan ulkopuoliset vanhemmat eivät saa tarpeeksi tietoa koulun hallinnosta ja toimintaryhmistä. Tähän ratkaisuna esitettiin pöytäkirjojen luettavaksi laittamista, tiedottamista ja avointa keskustelua. Kaipaamme työstämme rakentavaa palautetta ja kannustusta. Jaetun johtajuuden mallissa ei ole yhtä henkilöä, jonka vastuulla palautteen antaminen olisi. Aina ei silti edes vakituinen rehtori, johtaja tai työnantaja ymmärrä kannustuksen merkitystä. Toisaalta tarvitseeko vain yhden henkilön huolehtia näinkin luonnollisesta asiasta? Voitaisiinko palautteen ja kannustuksenantotapoja kehittää yhdessä yhteisön jäsenten kesken? Millaisia ne voisivat olla? Yhteisön kehittäminen on jatkuva prosessi, eikä se aina etene itses-tään. Tärkeintä olisi kuitenkin luoda avoin ja kuunteleva ilmapiiri. Tällaisen ilmapiirin luomiseen vaaditaan kaikkien panostusta. Erilaisten työskentelymallien kokeileminen kokouksissa, keskustelutilaisuuksissa, fasilitaattorin ohjaamissa tilaisuuksissa tai muissa järjestelyissä keskustelu- tai vapaamuotoisissa tilaisuuksissa voisi olla hedelmällistä.

7 PIKKUKARHU MUUTTI UUTEEN TALOON Laura Colliander Järvenpään steinerpäiväkoti Pikkukarhu on muuttanut monelle tutusta Pykälistönkadun valkoisesta talosta upouuteen taloon Kukkakadulle Satukallioon. Vanha talo oli alunperin väliaikaisratkaisu, jossa viihdyttiinkin 13 vuotta! Kun omistaja ilmoitti kiinteistön myynnistä, Pikkukarhulaisten oli löydettävä toiminnalle uudet tilat. Kolmen vuoden ajan kannatusyhdityksen hallitus (eli vanhemmat) ja työntekijät kiersivät katsomassa monia paikkoja, ja aina oli muutolle jokin este. Lopulta näytti siltä, että ainoa ratkaisu on rakentaa kokonaan uusi talo, joka on suunniteltu päiväkodiksi ja jossa on kunnon keittiö. Nykyiset vaatimukset päiväkotirakennuksille ilmanvaihdon, hygienian ja muiden suhteen ovat erittäin tiukat, ja näin uusi rakennus voitiin rakentaa ottaen huomioon kaikki nämä säännöt. Järvenpään kaupunki oli ollut mukana uusia tiloja etsittäessä, ja nyt se tuli mukaan rakennuttamiseen. Kaupungilta löytyi tontti, joka ei ole liian kaukana keskustasta, ja joka rajoittuu puistoon. Talon rakennutti kaupungin Mestaritoiminta, ja Pikkukarhun kannatusyhdistys vuokraa taloa kaupungilta käytännössä ikuisella sopimuksella. Uusi talo nousi pikavauhtia tontille. Talo on Teijo-talojen tuotantoa, ja se on rakennettu perustuksia myöten valmiiksi talotehtaalla, ja nostettu kolmena palasena paikoilleen. Talon saaminen tontilla käyttökuntoon kesti noin viikon ennen joulua, pihatyöt vähän kauemmin. Talossa on noin 200 neliötä, eli moninkertaisesti vanhaan Pikkukarhuun verrattuna. Pikkukarhulaiset retkellä taikametsässä uuden päiväkodin vieressä. Kuva: Anneli Karp

8 Uuden leikkihuoneen kotileikkinurkka. Kuva: Laura Colliander. Täällä on isot huoneet nukkumista ja leikkiä varten, ja Kaija-emännällä on keittiössä hyvin tilaa valmistaa herkkuja lapsille. Henkilökunta sai myös oman toimistotilan, ja eteisessä ei ihan heti tule ruuhkaa! Heti joulun jälkeen alkoi muutto: perheet olivat mukana talkoissa kantamassa tavaroita ja järjestämässä niitä uusille paikoilleen. Tarvittiin myös uusia huonekaluja, tekstiilejä ja koko joukko muutakin tavaraa, jotta uudesta Pikkukarhusta tulisi kodikas ja toimiva. Vanhat tavarat tulivat tietysti mukana, ja niin sistus onkin tasapainoinen, kun huoneissa on uutta kaunista ja vanhaa kaunista rinnakkain. Myöhemmin keväällä, kun valo lisääntyy, on aika laseerata seinät kauniin värisiksi. Uusien tilojen kaikuisuudelle etsitään myös muitakin ratkaisuja kuin verhot ja matot. Mutta jo nyt Pikkukarhussa on se oma tuttu, ihanan lämmin tunnelmansa! Työntekijöinä jatkavat Kaijan Lehdon lisäksi Anneli Karp ja Heli Pöysti, perhelomalta palannut Anna-Helena Helkovaara ja uutena aloittaa osa-aikaisesti Ninni Ratinen, joka on tosin jo joitakin vuosia sitten avustanut Pikkukarhussa. Lapsia on tällä hetkellä 25 muuton myötä tuli neljä uutta lasta. Näin Pikkukarhu on siirtynyt uuteen vaiheeseen elämänkaarellaan, omaan, vakituiseen tilaan, jossa toiminta voi turvallisesti ja suunnitellusti vuodesta toiseen jatkua iloisesti ja kaikessa rauhassa. Keväämmällä järjestetään avointen ovien päivä, jolloin uusiin tiloihin pääsevät tutustumaan kaikki kiinnostuneet.

9 lukukokemuksia: minne koulutie vie? Julia Dahlberg Into pamfletti -sarjaan kuuluva artikkelikokoelma Koulu ja valta tarkastelee arkailematta ja suorasanaisesti vallan ja yhteiskunnan suhteita kouluun. Esipuheessa alustetaan, että pamfletin tarkoituksena on käsitellä oppimista niin viisauden ja sivistyksen näkökulmasta kuin keinona vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuuden edistämiseen. Kirjan kritiikki peruskoulua kohtaan on jo monin osin tuttua. Kirjoittajat näkevät koulun tilanteessa, jossa ei vastusteta yhteiskunnasta ja elinkeinoelämästä tulevaa painetta koulutuksen välineellistämiseksi vaan päinvastoin nähdään järkevänä asettaa kasvatukselliset ja koulutukselliset tavoitteet ulkopuolelta käsin. Syitä etsitään koulutuspolitiikan oikeistolaistumiseen yhteiskuntamuutosten kautta peruskoulun alkuajoista lähtien. Tekstit pyrkivät osoittamaan muun muassa millä eri tavoin talousajattelun vaikutukset näkyvät koulun kurssitarjonnassa taide-aineiden arvostuksen ja kulttuuri(retki)määrärahojen vähentymisellä, kilpailuasetelman korostamisella ja todellisten vaikutus- ja kuulemismahdollisuuksien puuttumisella. Näiden syiden takia moni onkin valinnut steinerkoulun. Kriittisen pedagogiikan hengessä Juha Suoranta painottaa artikkelissaan Koulutuksen taloudelliset perusteet tuhokapitalismissa opettajien ja opettajakoulutuksen vastuuta yhteiskunnan ja koulutuspolitiikan haitallisten virtausten tunnistajina. Ratkaisuina tarjotaan koulun itsehallinnon tukemista, opettajien työnohjausta ja mahdollisuuksia kouluttautua ja kehittää koulua yhdessä vanhempien kanssa yhteisöksi, joka on vapauden ja autonomian rakentamisen paikka. Kuulostaako tutulta? Steinerkoulu on jo huomannut aikaa sitten normaalikoulun puutteet ja kehittänyt yhteisöään siihen suuntaan, mihin normaalikoulun kehityksenkin olisi toivottavaa mennä. Artikkelit herättelevät uudelleen keskustelua koulun perus-

10 10

11 11 Mitja Lepistö, 12. lk

12 tehtävästä luovan ajattelun tukijana ja aktiivisen kansalaisen kasvuympäristönä. Virpi Lehtinen käsittelee mielenkiintoisesti mielikuvituksen ja luovuuden merkitystä poliittisen vastarinnan toteutumisen edellytyksinä. Mikko Jakonen puolestaan huomauttaa osuvasti tekstissään Koulu tietokapitalismissa, että ihmisen tulisi tuntea saavansa tukea toimiakseen ekologisesti ja kaikin puolin kestävästi yhteiskunnassamme, niin ettei tekisi tietämättään hallaa ympäristölleen. Tarvitsemme voimaannuttavaa ja itsenäiseen ajatteluun kannustavaa oppimisympäristöä, joka tukee meitä kysymään miksi ja miten. On huolestuttavaa, ettei koulutuspoliittisista suuntauksista ole noussut laajempaa keskustelua tai liikehdintää koulujärjestelmän kehittämiseksi. Nekin, jotka kyseenalaistavat normaalikoulun ja siihen vaikuttavat taustavoimat, ohjataan vaihtoehtokouluihin tai ehkä vielä useammin annetaan ymmärtää, ettei valittamiseen ole syytä. Miten voisimme vaikuttaa siihen, että valtakunnallista koulujärjestelmää alettaisiin kehittää humaanimpaan ja lapsikeskeisempään suuntaan? Valtaa ei tarvitsisi kieltää, mutta koulun tulisi käyttää oikeutta päättää mihin suuntaa kehitysaskeleitaan ottaa. Steinerkoulu on jo askelta pidemmällä, mutta miten positiivinen kehitys saataisiin ulottumaan normaalikouluihin? Steinerpedagogiikan kokeilemista normaalikouluun on jo pohdittu, mutta ajatus on päässyt hautautumaan nykyisen koulutuspolitiikan alle. Miten voisimme edesauttaa valtakunnallisen muutoksen kehittymistä? Koulun ympärille voitaisiin muodostaa yhteistyöverkosto vanhempien lisäksi myös järjestöja kulttuuripuolen toimijoista, ja kasvatusalanammattilaiset voisivat toimia sanansaattajina koulun ja kunnan välillä. Tämä tukisi lapsen ja nuoren kiinnittymistä yhteiskuntaan ja kulttuuriinsa jäsenenä, joka kokisi pystyvänsä vaikuttamaan itseään ja ympäristöään koskeviin päätöksiin. Vuorovaikutus voisi antaa tukea myös vanhemmille ja opettajille kehittää kouluyhteisöä. Sari Vesikansa artikkelissaan Peruskoulu ja yksilön tarpeet painottaa, että kuntien ajankohtainen tehtävä on huolehtia siitä, että kaikissa kouluissa vanhemmilla ja oppilailla on mahdollisuus vaikuttaa niiden toimintaa kuntalain 27 edellyttämin järjestelyin. Mutta kuinka moni tietää, mitä edellä mainittu pykälä pitää sisällään? Kansalaistai kuntalaisoikeudet eivät taida kuulua peruskoulun opetussuunnitelmaan? Kirjoittaja on yhteisöpedagogiopiskelija Humanistisesta ammattikorkeakoulusta HUMAKista. 12

13 wauhtia ja arwokkuutta Wanhojen malliin Kuvat: Siiri Laiti, 10. lk 13

14 KOULU ON KYLÄN SYDÄN Tuula Palmunen Marilaisten rikas kansanrunous muistuttaa paljon suomalaista kansanrunoutta. Marin tasavalta sijaitsee Moskovasta noin kilometriä itäkaakkoon mahtavan Volgan mutkassa. Marilaiset ovat siis asettuneet sinne, mistä heidän kaukaiset sukulaisensa suomalaiset muuttivat pois jo tuhansia vuosia sitten. Marin tasavalta, Mari El, on kooltaan ehkä Uudenmaanläänin kokoinen, ja marilaisia on noin Heistä kuitenkin ehkä vain asuu Marin tasavallassa, ja omassa maassaankin he ovat vähemmistönä. Marilainen kansallinen perinne on hyvin rikas. Käsityökulttuuri on suuressa arvossa, ja sitä pidetään elinvoimaisena erityisissä kouluissa. Marilaisten käsityöt muistuttavat paljon karjalaista tyyliä, punaista kirjontaa valkoisella vaatteella on tyypillistä marilaista, samoin kankaasta ommellut pienet äitinuket ja pienissä kangaspuissa 14

15 kudotut pirtanauhat. Marin kansanrunous on rikasta ja muistuttaa paljon suomalaista. Runouden, sanallisen kulttuurin merkitys on suuri, aivan niin kuin Suomessakin. Venäjän kielen mahtiasema on monessa tasavallassa näivettänyt oman kielen harrastusta ja Marissakin saattaa olla perheitä, joissa vanhemmat ovat marinkielisiä mutta lapset venäjänkielisiä. Kulttuurin jano siellä on kuitenkin suuri, ja erityisesti marilaiset niin kuin muutkin etäiset sukukansamme haluavat luoda yhteyksiä Suomeen ja suomalaisiin. Monet tulevat opiskelemaan Suomeen, sillä he ovat yleensä jo opiskelleet suomen kieltä omassa maassaan. Useissa kouluissa Marimaassa opetuskielenä on venäjä, mutta Vuori-Marissa sijaitsevassa Verh- Yhsnyrin kansalliskoulussa opiskellaan mariksi. Pääsin tutustumaan kouluun kulttuurivaihtomatkan yhtenä osana. Yhsnyr-koulu sijaitsee keskellä avaraa maaseutua. Tuntuu siltä, että koko Marimaa on avaraa peltoa, jota metsiköt ja puistot pilkuttavat ja joet halkovat. Koulua ympäröi hyvin hoidettu puutarha, jossa oppilaat työskentelevät myös vapaaajallaan. Koulun johtaja Anatol Nizorev on aidosti innostunut koulustaan. Hän kuljettaa meitä luokasta toiseen. Luokat on maalattu iloisen värisiksi, ikkunoilla on kukkia, seinillä tauluja tai oppilaiden töitä. Käsityöt ovat arvossaan kouluissakin. Tyypillinen marilainen käsityö on punaisella langalla valkoiselle kankaalle kirjottu. Oppilaat ovat pukeutuneet koulupukuihin, tytöt somiin sinisiin liivihameisiin, pojat pukuihin. Varsinkin pienempien tyttöjen hiuksissa on iso valkoinen ruusuke ja valkoinen pusero on pitsein ja röyhelöin koristeltu. Kouluun pukeudutaan melkein kuin juhlaan. Rehtori selvittää koulupukuideaa. Oppilaat tulevat kovin erilaisista perheistä ja koulupuku on tapa välttää pukeutumisesta syntyvää eriarvoisuutta. Koulupuvut on kustannettu oman puutarhan tuotteita myymällä, mistä johtaja on myös erityisen ylpeä. 15

16 Luokissa on hauska käydä. Oppilaat istuvat kuin kynttilät valmiina keskustelemaan ja esiintymään. Vaikuttaa ihan siltä kuin heistä olisi hienoa käydä koulua. Useat ryhmät esiintyvät meille, lauletaan, musisoidaan ja tanssitaan. Esiintyminen tuntuu olevan oppilaille kuin toinen luonto. Opetukseen kuuluu runsaasti taideaineita ja käytännön aineita. Opetusta seuratessa ja koulua tarkastellessa tulee väistämättä mieleen steinerkoulu, mutta käy ilmi, ettei täällä ole sellaisesta kuultukaan. Kolmessa luokassa rehtori esittelee yhden pojan omana pojanpoikanaan. Myöhemmin käy ilmi, että kaikki kolme poikaa ovat veljeksiä ja heidän isänsä on kuollut, äiti kadonnut. Niinpä rehtori on ottanut huolehtiakseen näistä pojanpojistaan. Päivän päätteeksi meidät viedään koulun omalle kesämökille saunomaan, ja pojat tulevat luonnollisesti mukaan. Mökki on meikäläisittäin arvioituna aika ränsistynyt, mutta saunassa on mojovat löylyt. Meidät vihdotaan perin pohjin, ja saunasta tultua saamme maailman herkullisinta kalakeittoa, jota on keitelty pitkään ja hartaasti pihatulilla suuressa padassa. Pöytä notkuu myös monenlaisista puutarhan herkuista ja leivistä. Marissa juhla syntyy hyvin helposti herkullisen ruuan ja juoman äärelle. Ja sitten tietenkin lauletaan marilaisia ja suomalaisia kansanlauluja. 16

17 vantaan seudun steinerkoulun kouluyhdistys ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidetään torstaina klo A-rakennuksen ruokasalissa Vantaan seudun steinerkoululla, Satakielentie 5, Vantaa. ASIALISTA: 1. Kokouksen avaus 2. Valitaan kokoukselle puheenjohtaja, sihteeri ja kaksi pöytäkirjan tarkastajaa 3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus 4. Esitetään yhdistyksen toimintakertomus, tilinpäätös ja tilintarkastajien lausunto 5. Päätetään vastuuvapauden myöntämisestä johtokunnalle ja muille tilivelvollisille tai niistä toimen piteistä, joihin tilien ja hallinnon tarkastus antaa aihetta 6. Päätetään johtosäännöstä 7. Päätetään kiinteistötukimaksukäytännön yhtenäistämisestä 8. Käsitellään muut asiat, jotka on kirjallisesti esitetty johtokunnalle vähintään kahdeksan (8) päivää ennen kokousta 9. Kokouksen päättäminen Tervetuloa! Johtokunta 17

18 SEURAAVASSA SATAKIELESSÄ RUNOILLAAN Satakieli-lehden seuraavan, toukokuussa ilmestyvän numeron teemana on runo. Kokoamme lehteen niin oppilaiden, vanhempien kuin opettajienkin kirjoittamia runoja. Periaatteessa runon aihe on täysin vapaa, mutta olisi ilahduttavaa, jos syntyisi myös sellaisia runoja, jotka jollain tavalla liittyisivät kouluun ja sen elämään. Runoja voi toimittaa sähköpostilla sekä Tuomolle että Niinalle. Myös paperiversioita otetaan vastaan. Runot tulisi olla perillä toimituksessa viimeistään Runoterveisin, Tuomo Oksanen Niina Mälkiä 18

19 19

20 Vantaan seudun steinerkoulu, satakielentie 5, Vantaa 20