8.3 Lääkintähuolto poikkeusoloissa

Transkriptio

1 Päivitetty: lokakuu Lääkintähuolto poikkeusoloissa Lääkintähuollon kokonaisuudistuksen vaiheet mihin on päädytty Puolustusvoimien itsenäisyyden ajan suurin lääkintähuollon uudistus (pl. sodan ajan järjestelyt) käynnistettiin tammikuussa 2004 puolustusministerin päätöksellä. Päämääränä oli tuottaa toiminnallinen ja tulosvastuullinen kokonaisuus niin normaali- (NO) kuin poikkeusoloja (PO) varten. Uudistus eteni vaiheittain siten, että viimeinen sotilassairaalamme, legendaarinen Tilkka, lakkautettiin vuoden 2005 lopussa ja samalla luovuttiin itse tuotetusta erikoissairaanhoidosta. Vuoden 2006 alusta käynnistettiin lääkintähuollon koulutukseen ja tutkimukseen tarkoitettu Sotilaslääketieteen Keskus (SOTLK). Samalla käynnistyi erikoissairaanhoidon strateginen kumppanuus sairaanhoitopiirien kanssa. Puolustusvoimien (PV) varikkokenttää järjesteltäessä siirrettiin Lääkintävarikko (LÄÄKV) vuonna 2007 Sotilaslääketieteen Keskuksen yhteyteen. Vuoden 2008 alusta käynnistyi puolestaan seuraava ja mittava uudistuksen vaihe, kun joukko-osastoihin kuuluneet terveysasemat (yhteensä 24) liitettiin SOTLK:een. Strategisen kumppanuuden sopimukseen sisältyivät asevelvollisten erikoissairaanhoidon palveluiden, lääkkeiden sekä lääkinnän kulutusmateriaalin hankkiminen sairaanhoitopiireiltä sekä tavoite yhteisestä poikkeusolojen suunnittelusta. Palvelusopimukset, joihin liittyy kustannusten maksuperusteisia suoritteita sekä tarkkaa sopimusjuridiikkaa, ovat pääosin uusittu vuoden 2011 aikana viiden vuoden ensimmäisen jakson jälkeen. Kokemukset kumppanuudesta ovat olleet hyvät. Samalla on testattu toimintatapoja poikkeusolojen suunnittelua varten. Kumppanuusmalliin kuuluva PO -suunnittelujärjestelmä on vuoden 2011 aikana hyväksytty yhteistyösopimus, johon ei liity säädösperusteisia velvoitteita. Puolustusvoimien rakenneuudistuksen yhteydessä jäivät vuoden 2008 alkaessa Pääesikuntaan (PE) ja sen logistiikkaosastoon (LOGOS) kuuluen puolustusvoimien ylilääkärin lisäksi 3 sotilaslääkäriä ja ylieläinlääkäri. Puolustushaaroihin jäivät komentajiensa asiantuntijoiksi sotilasylilääkärit. Myös eläinlääkärijohtoinen ympäristöterveydenhuolto jäi tässä vaiheessa toistaiseksi puolustushaaroihin ja huoltorykmentteihin. Muu lääketieteellinen toiminta keskitettiin Sotilaslääketieteen Keskukseen. Kun SOTLK:n johtajan sotilaallinen esimies on puolustusvoimien ylilääkäri, on siirrytty uuteen keskitettyyn hallintomalliin, joka tuottaa palveluja kaikkia puolustusvoimien päätehtäviä varten, kaikille puolustushaaroille sekä toimii valtakunnallisesti että kansainvälisesti. Valtiontalouden tarkastusvirasto on tuloksellisuuskertomuksessaan (218/2011) tarkastellut terveydenhuollon rakennemuutoksen onnistumista. Vuosia käsittelevässä kertomuksessa on annettu tuloksista myönteinen lausunto. Toimintamallin merkittävä vaihe, eli terveysasemien liittäminen Sotilaslääketieteen Keskuksen organisaatioon, on tapahtunut tarkasteluajankohdan jälkeen. Kustannusten nousupaineita on pystytty merkittävästi hillitsemään. Erikoissairaanhoidon kustannukset ovat kääntyneet merkittävään laskuun vuoden 2010 aikana. Terveysasemien suuria keskinäisiä ja osin erilaisista toimintatavoista johtuneita kustannuseroja on pystytty tasoittamaan ja kokonaiskustannuskehitystä on vuoden 2010 aikana kyetty hillitsemään. Uuden toimintamallin aikana vuodesta 2006 alkaen vuosittainen kumulatiivinen ja indeksillä korjattu kustannussäästö on ollut vähintään 5-6 miljoonan euron luokkaa aikaisempaan verrattuna. Tuloksia voidaan pitää myönteisinä ja toimintamallin keskittämistä perustelleiden hypoteesien mukaisena. Joukko-osastoille ei ole kohdennettu lisäkustannuksia. Lääkintähuollon järjestelyistä vastaa yhä tehokkaammin Sotilaslääketieteen Keskus. Keskittämisen edut ovat olleet lyhyestä toiminta-ajasta huolimatta kiistattomat. Kehittämispotentiaalia on edelleen niin päivittäisissä terveydenhuollon toimintamallien kehittämisissä kuin kenttälääkinnän suorituskyvyn tuottamisessa. olla yksinkertaistaen seuraavassa esitetyn kaltainen. Ensimmäisen polven järjestelmä toimi aikavälillä vuoden 1918 vapaussodasta vuoteen 1939 talvisotaan. Koko vajaan 20 vuoden kehityskaarelle oli ominaista kaikkinainen resurssien puute ja improvisointi. Toisen polven järjestelmä oli käytössä vuodesta 1939 talvisodasta vuoden luvun alkupuolelle. Sota-aikana tehokkaan järjestelmän noin 40 vuoden elinkaaren lopussa se oli täysin vanhentunut niin materiaaliltaan kuin toiminnallisesti. Kolmannen polven järjestelmän keskeisten hoitopaikkojen, kenttäsairaaloiden ja varusteiden käyttöön vahvistaminen tapahtui vuonna Käyttöön ottamista edelsivät perusteelliset valmistelut. Järjestelmä on kantanut vuoden 2010 tienoille. Kenttälääkintäjärjestelmä nykyaikaistettiin tuolloin lääkintäjohdon tarmokkain toimin perusteellisesti. Viimeinenkin puolustusvoimien sotilassairaala suljettiin vuoden 2005 lopussa. Sodan ajan organisaatioon kuuluvista kenttäsairaaloista luovuttiin vuonna Järjestelmän elinkaari on ollut noin vuotta. Osa hyvin suunnitellusta materiaalista ja ratkaisuista on ollut edelleen käytettävissä uuden kenttälääkintäjärjestelmän hyväksi. Toiminnallisesti puolustusvoimien lääkintähuolto ja julkinen terveydenhuolto suunnittelivat ja toteuttivat toimintaansa kuitenkin kaikissa edellä kuvatuissa järjestelmissä erillisinä. Evakuointisairaalat olivat sotilassairaaloita lukuun ottamatta julkisen terveydenhuollon hallinnassa, vaikkakin sodan aikana puolustusvoimien ylilääkäri toimi valtakunnan lääkintäpäällikkönä ohjaten koko terveydenhuoltojärjestelmää. Neljännen polven kenttälääkintäjärjestelmän kokonaiskonseptin alkuna voidaan pitää vuoden 2004 aikana käynnistettyä ja ylilääkärin omistamaa kenttälääkinnän kehittämisohjelmaa (ns. KLÄÄKE- hanke). KLÄÄKE- hankkeessa keskitettiin hajanainen kenttälääkinnän kehittäminen projektein hallittavaksi. Järjestelmämme suorituskykyisimpien moduulien, ensihoitoasemien (EHAS) varusteratkaisujen kokeilu- ja kehittämistyötä tehtiin ilmavoimissa jo luvun taitteen molemmin puolin tukikohtien lääkintähuollon suorituskykyjen parantamiseksi. Varustus otettiin nopeasti ilmavoimien koulutuskäyttöön ja aloitettiin hankinnat, jotka myöhemmin laajentuivat maavoimien operatiivisille joukoille ja huoltorykmenteille. Vuosien hankinnoissa oleva uuden modulaarisen kenttälääkintäjärjestelmän materiaalinen elinkaari kantanee päivityksin luvun taitteen yli. Neljännen polven kenttälääkintäjärjestelmän ratkaisevia uusia toimintatapoja sisältyy syvään integraatioon yhteiskunnan terveydenhuollon toimintajärjestelmien kanssa, uhkamalleista lähtevään yhteiseen poikkeusolojen suunnitteluun, henkilöstön sijoittamiseen poikkeusolojen organisaatioihin sekä yhteiseen toiminnan harjoitteluun. Nykyisen kenttälääkintäjärjestelmän modulaarinen materiaali- ja henkilöstörakenne mahdollistaa aiempaa virtaviivaisemman joukkotuotantokoulutuksen sekä voimavarojen keskittämisen ja joustavan taktisen käytön painopistealueilla. Suorituskyvyn saavuttaminen edellyttää myös riittävää yhteistä tilannekuvaa sekä jatkuvaa perusteiden ja suunnitelmien tarkistamista. Toimintamalli on tällaisenaan uusi ja sopii hyvin tuoreisiin Yhteiskunnan turvallisuusstrategian (Valtioneuvoston periaatepäätös ) tavoitteisiin, poikkeusoloihin valmistautumiseen sekä kokonaismaanpuolustuksen konseptiin. Kenttälääkintäjärjestelmiemme kehitysvaiheita Vertailuna kenttälääkintäjärjestelmien kehittämisvaiheista ovat jäljempänä esitetyt ajalliset taitekohdat. Ne ovat osin keinotekoisia, mutta historiallinen näkökulma kenttälääkinnän kehitysvaiheisiin voisi

2 Kenttälääkintä on ydintoimintaa Kenttälääkintä on puolustusvoimien lääkintähuollon ydinosaamista ja toimintamallina ainutlaatuinen valtakunnassa. Kenttälääkintään kuuluvat perinteisen kentällä tapahtuvan toiminnan ohella myös terveysasemien toiminta palveluskelpoisuuden ja turvallisuuden arviointi ympäristöterveydenhuolto lääkintätiedustelu Toiminnan kehittämisen keskeiset työkalut ovat laatutyö, puolustusvoimia tukeva alan tutkimus- ja kehittämistyö sekä koulutus. Kenttälääkinnän suorituskyvyillä tulee tukea puolustusvoimien kolmea päätehtävää: 1. valtakunnan sotilaallista puolustamista 2. yhteiskunnan turvallisuusstrategian mukaista viranomaisyhteistyötä 3. kansainvälisiä kriisinhallintatehtäviä Kaikissa valmiustiloissa henkilöstön ja joukkojen terveydentilan arviointi, epidemiaennusteet, työkyvyn ylläpitämiseen liittyvät asiat, sairauksien ennaltaehkäisy ja hoito ovat luonnollisia lääkintähuoltoon kuuluvia osaamisalueita. Poikkeusoloissa taistelijoiden kokemukset, joukon mieliala, taistelustressin merkitys, rasitusvammat, fyysisten ja henkisten rasitusten vaikutukset suorituskykykyyn sekä epidemioiden ja sairauksien vaikutukset monen muun tekijän lisäksi välittyvät lääkintähuollon ammattilaisille. Lääkintähuolto kohtaa osin herkälläkin alueella taistelijoiden ja henkilöstön suorituskykyyn vaikuttavia tekijöitä. Historiallisten ja tuoreiden kansainvälisten taistelukokemusten valossa on erittäin selvää, että ilman hyvin toimivaa lääkintähuoltoa myös joukkojen toimintakyky on vakavasti vajaa. Näiden seikkojen tulee nousta sotilasopetuksessa ja harjoitusten tilannekatsauksissa yhä tehokkaammin esille. Viimeaikaisissa vaikeissa kriisinhallintatehtävissä taistelustressin välittömät ja pitkäaikaiset vaikutukset, ensihoito evakuointeineen sekä taistelutehtävien jälkeiset kuntoutustarpeet ovat nousseet jälleen tärkeiksi osaamisalueiksi. Kenttälääkintäketjussa annettava ensiapu sekä terveydenhuollon ammattihenkilöiden antama ensihoito annetaan reserviläisiin perustuvan, puolustusvoimien lääkintähuoltojärjestelmän toimin. Myös puolustusvoimien terveysasemat kuuluvat kenttälääkintäjärjestelmään kaikissa valmiudensäätelyvaiheissa. Rauhan aikaisten terveysasemien roolia ja kokoonpanoa selvitetään parhaillaan poikkeusolojen organisaatioita varten. Niiden olemassa olevaa suorituskykyä tulee käyttää hyväksi. Lääkintähuoltohenkilöstöllä on kyky toimia siviiliterveydenhuollosta poiketen myös puolustusvoimien erityisolosuhteissa. Terveysasemien henkilöstöstä vain osa asevelvollisuuden suorittaneista voidaan sijoittaa sodan ajan lääkintähuollon organisaatioihin. Siksi omaa henkilöstöä on käytettävissä myös poikkeusolojen aikana terveysasemilla. Kenttälääkintä tarvitsee konservatiivisia hoitopaikkoja, joita ei nykyisessä kenttälääkintäjärjestelmässä enää ole. Kaikkia potilaita ei voida myöskään lähettää strategisen kumppanuusjärjestelmän mukaisesti, koska myös erikoissairaanhoidon kapasiteetti on rajallinen. Tukeutumisen suunnittelussa on varauduttava myös julkisen terveydenhuollon muutoksiin. Terveysasemien tehtävä on turvata siksi kaikissa valmiudensäätelyn vaiheissa palveluskelpoisuutta sekä palvelusturvallisuutta ja ehkäistä ennalta sairauksia sekä tuottaa konservatiivista sairaanhoitoa. Ne toimivat myös evakuointisairaalasta poistettavien potilaiden jatkohoitopaikkana. Osaa niistä vahvennetaan, osa voidaan todennäköisesti sulkea väliaikaisesti. Toimipaikan siirtoihin ja toimintaan tarvittava varusteisto on olemassa jo normaalioloissa. Poikkeusoloihin suunniteltavat puolustusvoimien terveysasemat eivät ole uudelleen perustettuja kenttäsairaaloita. Kenttäsairaalat on poistettu organisaatioista vuoden 2008 alusta. Evakuointisairaalat vastaavat erikoislääkäritasoista hoitoa vaativien haavoittuneiden tai sairastuneiden potilaiden jatkohoidosta kaikissa valmiustiloissa. Evakuointisairaaloiden tehtävät suunnitellaan yhteisten neuvottelujen perusteella kumppaneiden kanssa siten, että puolustushaarat vastaavat omista suunnitelmistaan. Yhteistoimintasopimuksilla puolestaan varmistetaan puolustushaarojen välinen toiminta. Evakuointisairaalana voi olla tarkoitukseen soveltuva poikkeusolojen sairaalajärjestelmään kuuluva siviilisairaala. Kumppanuussairaalat säätelevät toimintaansa ja valmiustilaansa oman hallintojärjestelmänsä perusteella. Kumppanuussopimukset mahdollistavat poikkeusolojen yhteistoiminnan suunnittelun, valmistelun sekä harjoittelun rauhan aikana. Potilaiden hoitovastuu vaihtuu evakuointisairaalassa puolustusvoimilta julkiselle terveydenhuollolle. Puolustusvoimat osoittaa valmiutta kohotettaessa omaa henkilöstöään huolehtimaan muun muassa evakuoitujen potilaiden varusteista tarvittavasta henkilöstöhallinnon koordinoinnista täydennysmateriaalin järjestelyistä Täydennysmateriaalia hankitaan pääosin siviilisektorin logistisia kanavia pitkin. Kenttälääkintäjärjestelmän yleiskuvaus Lääkintähuolto kuuluu puolustusvoimien logistiikkajärjestelmään. Kenttälääkintäjärjestelmään kuuluvat perusvalmiuden aikana lääkintähuollon toimipaikat ja henkilöt eri organisaatiotasoilla sekä valmiutta kohotettaessa reserviläisistä muodostettavat kenttälääkintäjoukot. Kenttälääkintäjärjestelmä on toimijoiden ketju, joka alkaa taistelijoista, lääkintähenkilöinä joukkueesta ja päätyy kumppaneiden vastuulla toimiviin evakuointisairaaloihin. Potilaat evakuoidaan tarkoituksenmukaisella tavalla ketjun alkupäästä aina erikoislääkärijohtoiseen evakuointisairaalaan saakka. Paluukuljetuksissa täydennetään lääkintämateriaalia. Valmiutta kohotettaessa puolustusvoimat tehostaa toimintaansa muun muassa työaikajärjestelyin, kumppaneiden avulla sekä viime kädessä perustamalla kenttälääkintäjoukkoja liikekannallepanojärjestelmän avulla samalla, kun sodan ajan joukkoja muutenkin perustetaan. Sotilaslääketieteen Keskuksen Lääkintävarikolla on edelleen tehtäviä kenttälääkintälaitteiden hankinnan ja kunnossapidon alueella. Sotilasapteekki (SAPT) on osa Sotilaslääketieteen Keskusta. SAPT ja Lääkintävarikko on hallinnollisesti yhdistetty ohjaamaan rauhanaikaista lääkelogistiikkaa sekä valmistelemaan myös poikkeusolojen kenttälääkintätoimintoja yhdessä kumppanuussairaaloiden kanssa. Sotilasapteekin tehtävänä on muun muassa infuusionesteiden valmistus poikkeusolojen tarpeisiin. Tehtävään se valmistautuu pitämällä yllä kertausharjoituksia sekä toimimalla yhteistyössä yliopistojen kanssa. Sotilasapteekilla on vastuullaan myös eräiden lääkeaineiden, kuten kemiallisen uhkan vastalääkkeiden, hankintaa ja varastointia. Kenttälääkinnän materiaalihankinnat saadaan vietyä loppuun vuosien hankinnoilla. Sotilaslääketieteen Keskuksen Lääkintävarikko on vastannut hankinnoista ja vastaa tulevaisuudessa uusien lääkintävarusteiden elinkaarihuollosta sekä varastoinnista käytössä olevaa koulutusmateriaalia lukuun ottamatta. Painopiste kohdentuu lääkintähuollon materiaalin käyttökoulutukseen ja suorituskykyisten joukkojen (moduulien) tuottamiseen. Lääkintähuollon joukkotuotantoon tehoa Varusmieskoulutuksessa voidaan tuottaa vain vähäisessä määrin lääkintäjoukkojen suorituskykyä. Sitä käytetään muun muassa erilaisten harjoitusten varo-toimintaan. Varusmiesaikainen joukkotuotanto toteutuu täysimääräisesti ainoastaan lääkintäreserviupseerikurssilla, jonka koulutukseen sisältyvät uuden modulaariseen kenttälääkintäjärjestelmän komppaniatason (ensihoitopaikka, EHP) että pataljoonata-

3 son (ensihoitoasema, EHAS) moduulit tuottaen suoraan sijoituskelpoisuuden. Varusmieskoulutuksen pohjalta saavutetaan sijoituskelpoisuus vain, jos henkilöt ovat saaneet tai he ovat aloittamassa terveydenhuollon koulutuksen. Myöhemminkin saatu terveydenhuollon koulutus voidaan käyttää sijoituksissa hyväksi, koska suorituskykyisten lääkintäjoukkojen henkilöstön sijoittaminen on joka tapauksessa tarkistettava ja päivitettävä joukkokohtaisesti. Aktiivisella yhteistoiminnalla SOTLK.n ja sairaanhoitopiirien reserviläisten kanssa saadaan joukkotuotannon edellyttämä henkilöstösijoittaminen kuntoon. Sen jälkeen on suunnitelmallisesti koulutettava ensihoitoryhmiä ja leikkausryhmiä, jotka muodostavat nykyisen kenttälääkintäjärjestelmän peruselementit. Koulutuksen kehittäminen niin taistelet kuin harjoittelet Lääkintäkoulun (LÄÄKK) kehittämistä jatketaan kansallisena kenttäja katastrofilääketieteen osaamiskeskuksena. Sotilaslääketieteen Keskus ohjeistaa suorituskykyvaatimukset kaikilla tasoilla taistelijan omasta ensiavusta vaativimpiin lääketieteellisiin hoitoihin. Suorituskykyvaatimusten toteutumista seurataan. Varusmiesten, reserviläisten ja henkilökunnan koulutusmenetelmiä suunnataan kansainvälisten kokemusten, Nato linjausten mukaisesti. Periaatteen mukaisesti on terveydenhuollon ammattihenkilön aloitettava 10 minuutin kuluessa tehokas verenvuotoa hillitsevä ensihoito. Tunnin (1) kuluessa on oltava mahdollisuus lääkärin antamaan ensihoitoon ja kahden (2) tunnin kuluessa henkeä pelastavaan kirurgiseen hoitoon. Näistä erityisesti kymmenen (10) ensimmäisen minuutin toimenpiteet korostuvat. Kenttälääkintäkoulutuksen painopiste painottuu yhä enemmän taisteluensiapuun (TCCC, TC3, tactical combat casualty care). Taistelijoiden, taistelijaparien ja partioiden oma sekä keskinäinen ensiapukoulutus tarkistetaan TC3- periaatteiden mukaiseksi. Koulutustavoitteiden taso mitataan. Keskeisillä ensiavun periaatteilla saadaan suorituskykyyn huomattava parannus aikaan. Näistä tärkeimpinä koulutustavoitteina ovat verenvuodon tyrehdyttäminen hengitysteiden turvaaminen haavoittuneen suojaaminen jatkohoitoon avustaminen vaikeissakin olosuhteissa Taisteleviin joukkoihin on tarkoitus kouluttaa myös hieman tavallista taistelijaa enemmän ensiaputaitoja hallitsevia ns. taistelupelastajia (combat life saver). Yksinkertainen ja tarvittavat ensiapuvarusteet sisältävä laukku liitetään osaksi taisteluvarustusta kansainvälisten kokemusten mukaisesti. Varustukseen kuuluu muun muassa verenvuotoa hillitsevää ainetta tai sidosta, tehokas ensiside, kiristysside ja hengityksen turvaava nenänieluputki. Lääkintämies täydentää taistelijaparien ensiapua ja vastaa joukkueen kenttälääkinnästä. Lääkintämiesten koulutus yhdenmukaistetaan ja taso testataan. Yksinkertaisten toimintamallien opettaminen riittää, kunhan saavutetaan valmiudet toimia myös maastossa. Alustavan potilasselvityksen tekeminen tilanteesta pelastaminen verenvuodon tyrehdyttäminen hengityksen turvaaminen kuljetuskuntoon saattaminen evakuoinnin järjestäminen komppanian ensihoitopaikalle kuuluvat suorituskykyvaatimuksiin. Evakuoinnissa käytetään joukkueen käytössä olevia kuljetusmahdollisuuksia. Joukkueen lääkintämies tarvitsee apua taistelutilanteessa jo pelkästään toiminnan fyysisen rasittavuuden vuoksi. Lääkintäaliupseerien koulutukseen haetaan mahdollisuuksien mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöitä, joita tulisi ensisijaisesti sijoittaa nykyaikaisiin lääkintäjoukkoihin. Peruskoulutus tapahtuu Sotilaslääketieteen Keskuksessa. Koulutusvalmiuksia tehostetaan tarvittaessa lääkintäsimulaattoreilla. Koulutuksen on mahdollistettava toiminta kentällä. Johtamiskoulutukseen sekä kaluston käyttö- ja huoltokoulutukseen tulee antaa monipuolinen valmius. Lääkintäalan reserviupseerikoulutus on uudistettu moduulipohjaiseksi ja koulutusyhteistyötä on tehostettu muun muassa yliopistojen lääketieteellisten tiedekuntien kanssa. Erityinen painopiste on kouluttaa johtamisvalmiuksia kenttäolosuhteisiin esimerkiksi moderneja potilassimulaattoreita, mallipotilaita sekä nykyaikaisia johtamisvälineitä käyttäen. Koulutusmoduulien hyväksiluettavuus jatko-opinnoissa on tärkeä kehitettävä tavoite. Sotilaslääketieteen Keskuksen kenttälääkinnän simulaattorikeskus on toiminut Lahdessa vuodesta 2006 alkaen. Nykyisin siellä annetaan koulutusta muun muassa lääkintäreserviupseerikursseille, kriisinhallintatehtäviin lähteville lääkintäjoukoille sekä kumppaneille. Opetus tapahtuu tulevaisuudessa lisääntyen liikuteltavien langattomien simulaattorimallien avulla myös kentällä sekä lentoevakuointiharjoituksissa. SOTLK:n asiantuntijat ovat kouluttaneet ensihoitoa Afganistanissa. Tällöin on koulutettu myös monikansallisten joukkojen lääkintää. Liittämällä koulutukseen paikantamisjärjestelmät sekä viestintä luodaan valmiuksia sekä puolustusvoimille että yhteiskunnalle. Lisätukea suorituskyvyn koulutukseen ja tutkimukseen saataneen hyvässä testausvaiheessa olevasta ja puolustusvoimissa kehitetystä Sandis -ohjelmistosta. Siihen voidaan rakentaa taisteluskenaarioita suorituskykyjen arvioimiseksi niin tappioiden kuin materiaalisen huollon osalta. Lääkintähuolto on ollut kehittämistyössä useita vuosia aktiivisesti mukana. Kehittyessään ohjelmisto tehostaa poikkeusolojen suunnittelua sekä harjoitusten operaatioanalyysejä. Yhteistyötä valtakunnallisten alan koulutus- ja viranomaistoimijoiden sekä kumppaneiden kanssa on edelleen tarpeen tehostaa. Puolustusvoimien koulutusvahvuuksina ovat muun muassa vuosittain toteutettavat lukuisat harjoitukset vaihtelevissa olosuhteissa evakuointi- ja paikantamisharjoitukset nykyaikaiset koulutusvälineet muun muassa biologisen ja kemiallisen uhkakuvan olosuhteita varten tapahtuva harjoittelu Modulaarinen kenttälääkintäjärjestelmä Nykyisten operatiivisten joukkojen organisaatioissa on lääkintähuolto sijoitettu orgaanisesti joukkoihin. Reservit ovat huoltorykmenttien lääkintäjoukoissa. Modulaarisuus ja yhdenmukaisuus kaikille puolustushaaroille mahdollistavat tulevaisuudessa lääkintävoiman joustavan taktisen käytön tehtävää varten räätälöitäville joukoille. Suorituskykyisiä lääkintämoduuleja voidaan jakaa tehtävän ja tarpeen mukaan muodostettaville joukoille, kuten taisteluosastoille ja -ryhmille. Kenttälääkinnän periaatteita on tarkistettu ja toimintakykyä tehostettu kansainvälisten vaatimusten ja kokemusten perusteella. Terveydenhuollon ammattihenkilöstöä on sijoitettu komppaniasta lähtien. Tehokas kenttälääkintäjärjestelmä on tarpeen taistelukentän tulivoiman ja joukkojen nopean liikkumisen vuoksi haavoittuneiden sekä taistelukyvyttömien taistelijoiden evakuoiminen on aina varmistettava. Tehokas kenttälääkintä parantaa joukon luottamusta ja motivaatiota. Taistelijoiden evakuoinnit epätarkoituksenmukaisella tavalla puolestaan heikentää joukon suorituskykyä. Siksi huollon organisaatioita kehitetään edelleen tuleviin joukkojen käyttöperiaatteisiin soveltuviksi. Modulaariset lääkintäjoukot henkilöstökokoonpanoineen ja uusine varusteineen pysyvät todennäköisesti alla esitetyn mukaisina. Komppanian lääkintäryhmä perustaa ensihoitopaikan. Kokoonpanoon kuuluu lääkäri, lääkintäaliupseeri sekä kolme lääkintämiestä (1+2+5). Tavoitteena on, että kaikki olisivat terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Kaluston ja koulutuksen kehittäminen on tähdännyt lääkäritasoisen ensihoidon valmiuksien parantamiseen Nato periaatteisiin nojaten. Ryhmällä on käytössä evakuointiajoneuvo. Haavoittuneet

4 evakuoidaan ensisijaisesti sillä hoitopaikalle ja siitä edelleen ensisijaisesti pataljoonan ensihoitoaseman ajoneuvoilla ensihoitoasemalle. Kaksi ensihoitoryhmää (1+2+5) ja evakuointiryhmä (1 au +12) ja leikkausryhmä (2+1+2) muodostavat joukkoyksikön lääkintäjoukkueen. Henkilöstö koostuu yhteensä kuudesta lääkäristä, kuudesta lääkintäaliupseerista ja kahdestakymmenestäviidestä miehistöön kuuluvasta (6+6+25). Ensisijainen tehtävä on potilasevakuointi ja sitä varten sinne on keskitetty joukkoyksikön pääasiallinen evakuointivoima. Henkilöstö noutaa potilaat perusyksiköstä ja tarvittaessa evakuoi edelleen yhtymän tai vastaavan ensihoito- ja evakuointiasemalle. Kirurgiset ensihoitomahdollisuudet on tuotu modernin ja ilmakaariteltoilla varustetun kaluston avulla. Yhtymän tai vastaavan lääkintäkomppaniaan kuuluu leikkausjoukkue ensihoitojoukkue evakuointijoukkue huoltopalvelujoukkue Kokonaisvahvuus on 110 henkilöä. Tehtävät ovat pitkälti samat kuin ensihoitoasemalla. Lääkintäkomppanialla on kyky tukea joukkoyksiköitä potilasevakuoinneissa ja kuljettaa eteenpäin lääkintähuoltokomppaniaan tai suoraan evakuointisairaalaan. Tulevaisuudessa tämä suorituskyky on muun muassa taisteluosastojen käytettävissä. Huoltorykmenttien lääkintähuoltokomppanialla voi olla kalustonaan osin kontteihin ja osin ilmakaaritelttoihin sijoitettu nykyaikainen ja nopeasti siirtyvä ensihoitokeskus. Pääsääntöisesti se toimii koottuna, mutta voidaan jakaa kahdeksi kirurgista hoitoa antavaksi osaksi. Siirrot voidaan toiminnan vaatiessa toteuttaa portaittain hoitovalmiuden säilyessä. Tehtävänä on kirurgisen ensihoidon antaminen haavoittuneille sekä näiden evakuointi. Lääkintähuoltokomppaniaan kuuluu leikkausjoukkue ensihoitojoukkue evakuointijoukkue sairaalajoukkue ympäristönvalvontajoukkue komento- ja huoltojoukkue Kokonaisvahvuus on 170 henkilöä. Ensihoitokeskuksessa tehdään välttämättömät toimenpiteet hengen ja raajan pelastamiseksi. Siirto evakuointisairaalaan toteutetaan tilanteen salliessa evakuointijoukkueen toimin. Ensihoitokeskus voi suoriutua noin kolmestakymmenestä hätäkirurgisesta toimenpiteestä vuorokaudessa. Evakuointijoukkue voi kuljettaa noin 100 potilasta yhdellä suorituskerralla. Nopeimmillaan ensihoitokeskus voidaan pystyttää noin kahdessa tunnissa. Toiminta-aika ilman täydennyksiä on 3-4 vuorokautta. Lääkintähuollon suorituskyvyn rakentaminen Perustettaville joukoille on tärkeintä, että ne saavat käyttöönsä oikea-aikaisesti tarpeellisen suorituskyvyn. Sotilaslääketieteen Keskuksen operatiivista toimialaa on tehostettu, jotta voitaisiin paremmin tukea muun muassa huoltorykmenttejä sekä kumppanuuksiin liittyvän poikkeusolojen suunnittelujärjestelmän kehittämistä. SOTLK:lla on potentiaalia lääkintäjoukkojen suorituskyvyn tuottamiseksi, niiden koulutustason seuraamiseksi ja lääkintämateriaalin elinkaaren seuraamiseksi. Keskitetyn toimintamallin mukanaan tuomat tehokkuusparametrit antavat mahdollisuudet lääkintähuollon joukkotuotannon tehostamiseen, materiaalin elinkaaren tehokkaampaan hallintaan, kenttälääkinnän koulutusjärjestelmän tehostamiseen ja näin kokonaissuorituskyvyn tehostamiseen. Sotilaslääketieteen Keskuksen kehittyvä yhteistoiminta niin puolustusvoimien sisällä kuin valtakunnallisiin toimijoihin, sen operatiivinen toimiala ja Lääkintäkoulu sekä puolustushaaraylilääkärit ovat avainasemassa kenttälääkinnän suorituskyvyn tuottamisessa. Lääkintäkoulu voi tuottaa reserviupseerikurssilaisille ja reserviläisille pidettävissä harjoituksissa leikkausryhmiä. Vastaavasti voi Sotilaslääketieteen Keskus tuottaa suunnitelmallisesti harjoituksissa lääkintäryhmiä EHP- ja EHASmoduuleihin. Näin päästään jäntevään ja tehokkaaseen joukkotuotantoon, jossa henkilösijoitukset ovat ajan tasalla. Harjoitusten tarvitsema lääkintähuolto tuotetaan samalla. Moduulit jaetaan puolustushaaroille sodan ajan valmiusvaatimusten mukaisesti. Sotalääketieteen Keskuksen operatiivisen toimiala on tehostanut ammattihenkilöiden sijoittamismenettelyä etsimällä varusmiespalveluksen suorittaneita terveydenhuollon ammattihenkilöitä pooliin, josta puolestaan aluetoimistojen sijoittajat ovat voineet hakea henkilöitä lääkintähuollon organisaatioihin. Lääkintähuollon johtamis- ja toimintaharjoitukset sekä johtamispelit, muun muassa edellä mainitun Sandis-ohjelman avustuksella, voivat kulminoitua parhaimmillaan yhteistoimintaharjoituksiin eri viranomaisten kanssa. Koulutukseen sisältyvät jatkossa myös viestivälineiden hallinta, simulaattoriavusteiset toimintaharjoitukset sekä toiminta helikopteri- ja lentoevakuoinneissa. Yhteistoiminta kehittyy tällöin poikkeusolojen tavoitteiden ohella mitä suurimmassa määrin tukemaan myös yhteiskunnan turvallisuusstrategian tavoitteita. Kenttälääkintäjärjestelmä yhteiskunnan tukena Yhteiskunnan turvallisuusstrategian päivitetyissä uhkamalleissa virka-avun antaminen korostuu. Puolustusvoimilla on monenlaista kalustoa sekä valmiuksia, jotka soveltuvat häiriötilanteisiin ja suuronnettomuuksiin sekä erityisolosuhteissa toimimiseen. SOTLK:n Lääkintäkoulun valmiuksia toimia kansallisena katastrofilääketieteen osaamiskeskuksena kehitetään edelleen. Se voi toimia puolustusvoimien lääkintävalmiuksien koordinaattorina lääkintähuollon virka-apuvalmiuksia kehitettäessä. Julkisen sairaalan valmiudet voivat olla rajoitetut, esimerkiksi suuronnettomuuksissa, sairaalan ulkopuoliseen toimintaan. Puolustusvoimilla puolestaan on kentälle soveltuvia lääkintävarusteita, mitkä voidaan eri päätöksillä antaa kumppanuuksiin perustuen myös siviiliterveydenhuollon käyttöön. Tällaisia ovat esimerkiksi ensihoito- ja leikkausasema sekä kehitettävä suojelulääkintävarustus, millä voidaan tarvittaessa toimia saastuneessa ympäristössä. Evakuointikalusto mahdollistaa pääsyn vaikeisiinkin paikkoihin. Tärkeänä kehittämisalueena ovat puolustusvoimien lentoevakuoinnit (CASA- kuljetuskoneet ja NH90- helikopterikalusto). Niiden lääkintävarustus on suunniteltu ja hankittu yhtenäiseksi siviiliterveydenhuollon helikoptereiden kanssa. Käyttökonseptien suunnittelut ja yhteinen harjoittelu yliopistosairaaloiden ensihoitokeskusten kanssa, muun muassa suuronnettomuuksia varten, ovat käynnistyneet helikopteritoimintaan perehtyneiden ensihoidon asiantuntijoiden kanssa. Suojelulääkinnän suorituskykyjä on kehitetty aktiivisen tutkimustyön keinoin muun muassa kentällä tapahtuvaa nopeaa uhkatilanteiden määrittely- ja hoitokykyä varten. Suorituskyvyt ovat tärkeitä kaikkia puolustusvoimien päätehtäviä ja yhteiskuntaa varten. C (Chemical)- ja B (Bio)- suojelulääketieteen sovellutuksia kehitetään edelleen voimakkaasti, koska muun muassa kansainvälisiin tehtäviin lähdettäessä on oltava kykyä toimia kyseisten uhkien alaisena. C- suojelulääketiede on kumppanoitunut kansallisen kemiallisten uhkien osaamiskeskukseen ja B- suojelulääketiede puolestaan Terveyden- ja Hyvinvoinninlaitokseen muodostaen kansallisen Biouhkien osaamiskeskuksen. Myös kansainvälinen verkottuminen on hyvä. Uudet kenttälääkinnän kalustoratkaisut mahdollistavat nopean siirtymisen, tarjoavat sääsuojauksen, mahdollistavat johto- ja kokoamispaikkojen muodostamisen sekä muun muassa hyvät kirurgisen ensihoidon mahdollisuudet. Vedenpuhdistuslaitteilla täydennettynä kalustot soveltuvat nopeasti siirrettävinä myös kansainvälisiin tehtäviin. Nämä valmiudet tarjoavat apua myös yhteiskunnan kriisitilanteissa ja siten tukevat kokonaismaanpuolustuksen resursseja. Maakuntajoukkojen (ja alueellisten joukkojen) perustaminen antaa mahdollisuuksia kouluttaa tulevaisuudessa nykyistä kiinteämmin yhteiskunnan häiriötilanteita ja poikkeusoloja varten lääkintäjoukkoja kumppanuussairaaloiden kanssa. Puolustusvoimien kenttälääkintäkaluston käyttövalmiuksia voidaan harjoitella yhdessä. Näin on mahdollisuus varautua nykyistä tehokkaammin esimerkiksi suuronnettomuuksiin sekä virka-apuun. Kriisinhallintatehtävät Käynnit USA:n koulutuskeskuksessa 2008 ja vastikään Saksassa sekä Britanniassa ovat vahvistaneet kenttälääkinnän nopean kehittämisja reagoimistarpeen. Sodankaltaiset olosuhteet ovat nostaneet esille jälleen kerran etulinjan lääkinnän kriittisen tarpeen. Joukoilla on oltava luottamus lääkinnän tehoon. Jos etulinjan ensiapu ja hoitomenetelmillä ei onnistuta, eivät myöskään taaemmat, korkeatasoisetkaan suorituskyvyt auta. Nämä kokemukset ovat lopultakin olleet samat kautta aikojen.

5 Epäsymmetrisen sodan keinot lisääntyvät. Uhrien vammat ovat usein vakavia, kuten tienvarsipommien massiiviset paineiskut repivyydessään osoittavat. Hoitomenetelmien kehittyessä, myös yhä vakavammin vammautuneita jää henkiin. Kuntoutustoimet ja pitkään jatkuva huolenpito ovat kriittisen tärkeitä. Näitä valmiuksia meidänkin tulee kehittää. Vakaviin henkisiin traumoihin yritetään kansainvälisestikin löytää uusia lähestymistapoja niin diagnostiikan kuin kuntoutuksen alueella. Mielen haavoittumiset on ymmärrettävä ilman, että niistä kärsiviä tarpeettomasti leimataan. Eri maissa diagnostiikan osittainen vakiintumattomuus tuottaa vielä erilaisia esiintyvyyslukuja. On tärkeää kehittää yleisesti hyväksytty diagnostiikka ennen kuin pitkälle meneviä linjauksia jatkotoimenpiteistä tehdään. Taistelustressin mukanaan tuomat välittömät ja jälkeenpäin ilmaantuvat reaktiot on kyettävä uskottavasti hallitsemaan. Suomi on aloittamassa yhteistyötä muun muassa Saksan kanssa. Myös pohjoismaissa on yhteistyöhakuisuutta. Sotilaslääketieteen Keskuksen asiantuntijat tukevat osaltaan diagnostiikka-, hoito- ja seurantamallien kehittämistä. Työterveyshuoltoonkin uusia tuulia Toimiva työterveyshuolto, yhteistoiminnassa työnantajan ja työntekijöiden kanssa, on osaltaan kenttälääkintään sisältyvää etenkin puolustusvoimien erikoisolosuhteiden osalta. Ilmailijoille tutun Aeromedical Centren (AMC), psykon tehtäväkenttää on tarkoitus laajentaa erityisesti puolustusvoimien työterveyshuollossa tarvittavia suorituskykyjä varten. Kriisihallintatehtävissä palvelevien työterveyshuolto on erityisen kehittämisen kohteena. Työterveyshuoltolaki ei sellaisenaan koske kriisinhallintatehtäviä, mutta sekä työterveyshuollon että työsuojelun periaatteita noudatetaan mahdollisimman hyvin. Palveluskelpoisuusarviointien ja muidenkin vaativien työkykyarviointien ja kuntoutustarpeiden selvittelyyn lisätään resursseja ja osaamista yhteistoiminnassa muiden asiantuntijoiden, kuten Valtiokonttorin, kanssa. Puolustusvoimissa on meneillään Pääesikunnan Henkilöstöosaston hallinnoima henkilöturvallisuushanke. Se tuonee työterveyshuollon ja lääkintähuollon käyttöön uusia ennakoivan turvallisuuden ja riskien arvioinnin sekä hallinnan elementtejä. Sellaisia on jo pitkään käytetty ilmavoimien lentoturvallisuustyössä. Läheltä piti -tapausten ja erilaisten vaaraa aiheuttavien tapahtumien raportointimenetelmää ja -kulttuuria kaivataan paitsi työturvallisuuden myös laatutyön tehostamisessa. Erityisenä kehittämiskohteena työterveyshuollossa on syventää kykyä ymmärtää ja ottaa huomioon riskien arviointien ja niin sanottujen inhimillisten tekijöiden (human factor) merkitys työturvallisuudessa sekä yksilöiden ja joukkojen suorituskyvyssä. Puolustushaarojen erityistyöterveyshuollon tarpeisiin kehitetään edelleen esimerkiksi tutkimus- ja kehittämistyön keinoin menetelmiä ja ratkaisuja. Puolustusvoimat on mukana myös kansallisissa, muun muassa ravitsemusta, nautintoaineiden käyttöä, fyysistä ja psyykkistä kuntoa kartoittavissa sekä syrjäytymisen ehkäisyä tukevissa hankkeissa. Kenttälääkintätaktiikkaa voidaan kehittää ja testata tietokoneavusteisilla kenttälääkintäpeleillä operaatioanalyysien keinoin. Näistä peleistä on saatavissa sovellettavaa tietoa myös kokonaismaanpuolustuksen tarpeisiin arvioitaessa muun muassa lääkkeiden, infuusionesteiden, verivalmisteiden sekä kulutusmateriaalien soveltuvuutta häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin. Strateginen kumppanuus - yhteinen poikkeusolojen suunnittelu Strategiseen kumppanuusmalliin sisällytetty PO-suunnittelu alkoi tehostua vuoden 2008 aikana ja uuden järjestelmän pilotointeihin on päästy vuoden 2011 aikana. Suunnittelua ohjaa yhteistoimintasopimus. Poikkeusolojen suunnittelun kehittäminen puolustusvoimien ja sairaanhoitopiirien välillä on saanut erinomaisen vastaanoton. Asialle on ollut tilausta. Yhteistyötä on pohjustettu puolustusvoimien lääkintäjohdon useilla käynneillä erityisesti yliopistosairaanhoitopiirien erillisvastuualueiden (ns. ERVA alueet) johtoryhmissä. Siten on tavattu kaikkien sairaanhoitopiirien johto vuosien aikana, osa useampaankin kertaan, ja esitelty yhteistoimintamallien kehittämismuotoja. Käytännön suunnitelmien ja yhteistyön eteenpäin vieminen on siirtymässä pääosin Sotilaslääketieteen Keskuksen operaatioalan hoidettavaksi. Sairaanhoitopiirien ja puolustusvoimien integroidussa toimintamallissa on kehittymässä uudenlaisia työskentely- ja toimintatapoja. Puolustusvoimissa suunnitellut yhtenäiset ja valtakunnallisesti käyttöön tulleet operatiiviset PO- suunnittelupohjat ohjaavat toimintaa. Suunnittelu tehdään yhteisissä suunnittelupalavereissa, kuten operatiivisen suunnittelun viikoilla, muun muassa reservin lääkintähenkilöstön, Sotilaslääketieteen Keskuksen lääkintähenkilöstön sekä operatiivisesta että huollon suunnittelusta vastaavien henkilöiden yhteistoiminnassa. Tutkimus- ja kehittämistoiminta Puolustusvoimien lääkintähuollon tutkimustoiminta on perinteisesti ollut vilkasta ja sitä on pitkään tuettu. Tutkimus on kuulunut lääkäreiden työnkuvaan luonnollisena työskentelymuotona. Se on lisääntynyt myös hoitotieteiden alueella. Tutkimustoiminnan lähtökohta on ollut verkottuminen yliopistojen sekä tutkimuslaitosten kanssa. Toimintamallit ovat näiltä osin varsin vakiintuneita. Puolustusvoimien lääkäreinä on useiden yliopistojen ja eri alojen dosentteja. Ouluun on perustettu ensimmäinen sotilasterveydenhuollon professuuri, jolla haetaan läheisempää kosketuspintaa yliopistomaailmaan. Professuurin avulla on tarkoitus kehittää osaltaan, paitsi sotilasterveydenhuollon tutkimustyötä, myös puolustusvoimien terveysasemille suunnattavaa lääketieteellistä koulutusta. Tähän tuovat uusia mahdollisuuksia nopeasti kehittyvät videoneuvottelu- ja etäopetuksen työkalut. Sotilaslääketieteen Keskuksen (linkki) uudessa toimintamallissa on tehostettu tutkimuksen hallintaa luomalla uusittu tukien hakumenettely hyväksymällä tutkimusaiheet ja niiden tukeminen tutkimuksen johtoryhmässä. Lääketieteellisten tutkimusten painopistettä on suunnattu puolustusvoimien suorituskykyjä tukeviin alueisiin, kuten taistelijoiden ja joukkojen suorituskykyä selvittäviin aiheisiin. Tällaisia ovat muun muassa selviytyminen ja suorituskyky kylmässä taistelukentän toksikologia B- suojelulääketieteen sensori- ja kenttädiagnostiikan tutkimus ilma- ja merivoimien tutkimusalueet Suunnitteluperusteet tuottavat tärkeää tietoa myös sairaanhoitopiirejä varten erilaisiin häiriötilanteisiin ja uhkamalleihin valmistauduttaessa. Siviiliuhrien hoitotarpeiden arvioiminen tehostuu. Suunnittelua tehdään virkatyönä poikkeusolojen suunnitteluvelvoitteiden mukaisesti, eikä siihen sisälly kustannusvelvoitteita. Tietojärjestelmien kehittyminen ja mukaan ottaminen tehostavat työskentelyä. Tällaisia rekisterejä ovat muun muassa VALVIRA:n Terhikki, joka kattaa terveydenhuollon ammattihenkilöt sekä tulevaisuudessa myös KanTa, kansallinen potilastietoarkisto. (Kuva 11.) Kuva esittää kaavamaisesti puolustusvoimien kenttälääkinnän vastuita etulinjassa ja kenttälääkintäketjussa sekä evakuointisairaalan vastuualuetta. Kuvan avulla voidaan esittää selkeästi esimerkiksi ajallisesti ja paikallisesti syntyviä tappioita, joiden perusteella puolestaan arvioidaan hoito-, tarvike ja evakuointiresurssien tarpeita sekä monia muita varautumisen perusteita. Nuolien taakse on mahdollista luoda laskentamalleja, joita voidaan testata muun muassa Sotilaslääketieteen Keskuksen tuella kehitetyn Sandis -mallinnusohjelman ja operaatioanalyysien avulla. Kenttälääkinnän suorituskyky syntyy vain yhteisellä suunnittelulla ja varautumisella Kenttälääkinnän suorituskykyä ei voida tuottaa ilman yhteistä valta-

6 kunnallista puolustusvoimien sekä julkisen terveydenhuollon suunnittelua. Strategisen kumppanuusmallin myötä syntyneet logistiset riippuvuudet edellyttävät vahvaa yhteistä poikkeusolojen suunnittelua, joka kehittyy luontevasti myös päivittäisen yhteistoiminnan toimintatavoilla. Globaalin maailman yhteiskunta on hyvin haavoittuva muun muassa lääke- ja muiden kulutusmateriaalien osalta. Varautuminen on tehtävä ajoissa. Puolustusvoimien ja sairaanhoitopiirien lisäksi tärkeitä varautumissuunnittelun toimijoita ovat muun muassa Huoltovarmuuskeskus SPR:n veripalvelu useat ministeriöt ja niiden alaiset asiantuntijalaitokset Valtakunnan lääkintähuollon tilannekuva edellyttää vielä merkittävää kehittämistä erityisesti häiriötilanteita ja poikkeusoloja varten. Puolustusvoimien lääkintähuollon uusi toimintamalli on tuonut tähän suunnitteluun uusia ja aktiivisia elementtejä. Lääkintähuollon strategista kumppanuutta ja integraatiota on alkuperäisen puolustusministeriön antaman linjauksen mukaisesti edelleen laajennettu yhteistyösopimukseen pohjautuen valtakunnallista terveydenhuollon valmiussuunnittelua varten. Yhteistyö jatkuu tiiviinä sosiaali- ja terveysministeriön, sairaanhoitopiirien ja puolustusvoimien kesken. Keskeisiä linjauksia poikkeusolojen valmiuksien suunnittelussa ovat mahdollisimman yhtenäisten toimintamallien sekä tilannekuvan tavoittelu. Valmius yhteistoimintaan niin normaalioloissa, häiriötilanteissa kuin poikkeusoloissa tulisi harjoitella päivittäisessä yhteistyössä sekä yhteisissä harjoituksissa. Lopuksi Neljännen polven kenttälääkintäjärjestelmä on ennen kaikkea uusi yhteiskunnan toimintaympäristön ja voimavarat huomioonottava toimintajärjestelmä. Sitä yhteistyössä edelleen virittämällä on saavutettavissa myös huomattava puolustusvoimien sisäinen, kokonaismaanpuolustuksen ja yhteistoimintaosapuolten hyöty. Toimintamallissa on huomattavaa suorituskykyjen kehittämispotentiaalia tulevaisuuden haasteisiin. Lääkintähuollon keskitetty malli on toiminut odotetusti ja edelleen tehostuen. Sen operatiivisella sovellutusalalla on vielä huomattavaa kehittämispotentiaalia. Suorituskykyisten lääkintäjoukkojen tuottamiseksi on keskittämisen hyötyjä jalostettava edelleen kenttälääkintäkoulutusta ja joukkotuotantoa kehittäen. Tämä tarkoittaa ennen muuta leikkausryhmien tuottamista, joka toteutetaan Sotilaslääketieteen Keskuksen tehtäväkohtaisissa harjoituksissa. Vastaavalla tavalla tehostetaan ensihoitoryhmien tuottamista. Näistä rakennetaan myös muut lääkintäjoukkokokonaisuudet. Tulevaisuudessa on kehitettävä tilannekuvaa ja viestivälineitä muun huollon kanssa unohtamatta viranomaisten yhteisiä viestiverkkoja sekä yhteistoiminnan harjoittelua. Puolustusvoimien lääkintähuolto on kehityksessään erittäin hyvin mukana niin puolustusvoimien sisäisessä valmiuden rakentamisessa kuin vastikään päivitetyn Yhteiskunnan turvallisuusstrategian mukaisessa kokonaismaanpuolustuksen konseptissa. Lääkintähuollon visio: Lääkintähuolto järjestää toimivan kenttälääkinnän, turvaa palveluskelpoisuuden ja tukee taistelukykyä tehokkaasti kaikissa olosuhteissa verkottumalla Suomessa ja monikansallisissa ympäristöissä.