Komissiolta EU-historian suurimmat kartellisakot

Transkriptio

1 KILPAILU- VIRASTON UUTISLEHTI Komissiolta EU-historian suurimmat kartellisakot EU:n komissio määräsi helmikuussa yhteensä yli 990 miljoonan euron sakot hissi- ja liukuporraskartelliin osallistuneille yrityksille. Suurimman seuraamusmaksun, vajaat 480 miljoonaa euroa, sai saksalainen ThyssenKrupp. Muut sakkoja saaneet yhtiöt olivat Otis, Schindler ja suomalainen KONE. 3 JATKUU s. 2 NINA KAVERINEN Uusi ylituomari: Markkinaoikeuden ruuhka on purettavissa Markkinaoikeuden ylituomarina maaliskuussa aloittanut Kimmo Mikkola näkee jutturuuhkan positiivisena haasteena, johon voidaan vastata muun muassa tehostamalla toimintaa. Talouden toimijoilla on oikeus tietää, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Tämä periaate horjuu, kun ratkaisuja joudutaan odottamaan kauan, toteaa Mikkola. Asioihin on saatava ratkaisu, ennen kuin tilanne on jo ohi. 3 JATKUU s. 6

2 Ω Jatkoa sivulta 1 TÄSSÄ NUMEROSSA: Komissiolta EU-historian suurimmat kartellisakot Käytännön kokemuksia komission kartellivalvonnasta Markkinaoikeus sai uuden luotsin Kattohuopayritykset syyllistyivät kiellettyyn tietojenvaihtoon EU:n komissio: Pankkialan kilpailunrajoitukset kalliita yrityksille ja kuluttajille Uusia ehdotuksia yksityisen palvelutuotannon edistämiseksi KIVIltä lausunto STM:n työeläke raportista Kuluttajien näkökulma kilpailuun KIVIn toimintavuosi 2006 KIVI: Jäteverolakia olisi kiireesti muutettava Julkaisija: Kilpailuvirasto, Pitkänsillanranta 3 A, PL 332, Helsinki, (09) , Päätoimittaja: Päivi Kari, (09) paivi.kari@kilpailuvirasto.fi Toimitus: Marketta Salin, (09) marketta.salin@kilpailuvirasto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Sähköposti: tiedotus@kilpailuvirasto.fi Julkaisu on maksuton. Ulkoasu ja taitto: Harri Heikkilä Oy Paino: Pekan Offset 2007 KOMISSIOLTA EU-HISTORIAN SUURIMMAT KARTELLISAKOT EU:n komissio määräsi helmikuussa yhteensä yli 990 miljoonan euron sakot hissi- ja liukuporraskartelliin osallistuneille yrityksille. Suurimman seuraamusmaksun, vajaat 480 miljoonaa euroa, sai saksalainen ThyssenKrupp. Kyseessä on kautta aikojen suurin komission yksittäiselle yritykselle määräämä kartellisakko. Muut sakkoja saaneet yhtiöt olivat Otis, Schindler ja suomalainen KONE, jolle määrättiin sakkoja 142 miljoonaa euroa. Myös hissiyrityksille yhteensä määrätyt sakot ovat suurimmat EU:n historiassa. Toiseksi suurimmat sakot ovat vuodelta 2001, jolloin komissio määräsi ns. vitamiinikartelliin osallistuneille yrityksille yhteensä lähes 800 miljoonan euron sakot. Suurimman sakon (462 milj. euroa) sai tuolloin Hoffmann La Roche AG. Komission asiaa koskevassa tiedotteessa todetaan, että hissiyritykset olivat selkeästi rikkoneet EU:n perustamissopimuksen kilpailusääntöjä. Yritykset olivat ainakin vuosina vääristelleet hankintasopimuksiin liittyviä tarjouksia, sopineet hinnoista, antaneet hankkeita toistensa toteutettaviksi, jakaneet markkinoita ja vaihtaneet keskenään luottamuksellisia tietoja, joilla oli kaupallista merkitystä. Kielletty toiminta kattoi hissien ja liukuportaiden asennuksen ja huollon Alankomaissa, Belgiassa, Luxemburgissa ja Saksassa. Sakkojen määrään saattoi ainakin osaltaan vaikuttaa se, että kartellin vaikutukset voivat pitkien huoltosopimusten takia ulottua jopa vuoden päähän, koska laitteiden Hissi- ja liukuporraskartelli vääristää markkinoita pitkälle tulevaisuuteen. huollosta vastaavat usein samat yritykset, jotka alun perin asensivat laitteet. Kartelli vääristää näin markkinoita pitkälle tulevaisuuteen. Osalle yrityksistä vapautus sakoista KONEen tytäryritykset saivat Belgian ja Luxemburgin kartellien osalta täydellisen vapautuksen sakoista, koska ne antoivat ensimmäisenä viranomaisille tietoja kartelleista. Myös Otis Netherlands vapautettiin täysin sakoista Alankomaiden kartellin osalta. ThyssenKruppiin kuuluville yrityksille määrättyjä sakkoja puolestaan korotettiin 50 prosentilla, koska ne jäivät kartellista kiinni jo toista kertaa. Kone on ilmoittanut valittavansa saamistaan kartellisakoista Euroopan unionin tuomioistuimeen. Myös sveitsiläinen Schindler ilmoitti heti komission tuomion jälkeen valittavansa sille määrätyistä kartellisakoista. ISSN

3 HARRI HEIKKILÄ Yritykset olivat tietoisia toiminnan kielletystä luonteesta Kartellitoiminnan kohteena olleisiin hankkeisiin kuului hissien ja liukuportaiden toimituksia mm. sairaaloihin, rautatieasemille, ostoskeskuksiin ja liikerakennuksiin. Hankkeet jaettiin aina samaan tapaan: Yritykset tiedottivat toisilleen tarjouskilpailuista ja koordinoivat tarjouksien laadinnan ennalta sovittujen kartellikiintiöiden mukaisesti. Sellaiset yritykset, joiden ei ollut tarkoitus voittaa tarjouskilpailua, tekivät tekaistuja tarjouksia, joissa hinta oli niin korkea, ettei niitä hyväksyttäisi, jotta syntyisi vaikutelma todellisesta kilpailusta. Alankomaissa ja Saksassa oli yleisenä periaatteena, että se yritys, jolla oli tiettyyn asiakkaaseen hyvä ja vakiintunut asiakassuhde, pyrki saamaan itselleen suurimman osan kyseisen asiakkaan tekemistä toimitussopimuksista. Yritykset kutsuivat tätä käytäntöä vanhojen asiakkaiden säilyttämisen periaatteeksi. Todistusaineiston mukaan yritykset olivat tietoisia toiminnan kielletystä luonteesta ja pyrkivät välttämään sen ilmitulon. Tapaamiset, joihin osallistui myös yritysten korkeaa kansallista johtoa, järjestettiin siksi useimmiten baareissa ja ravintoloissa, maaseudulla tai jopa ulkomailla, ja niissä mm. käytettiin ennalta maksettuja puhelukortteja paikantamisen välttämiseksi. Yritykset eivät vastauksissaan komission väitetiedoksiantoon kiistäneet komission esittämiä tosiseikkoja. (Lähde: komission tiedote ) 3

4 Käytännön kokemuksia komission kartellivalvonnasta EU:n komission kartelliosastolle apulaisyksikönpäälliköksi viime vuonna nimitetyllä Sari Suurnäkillä on vahvat juuret Suomen Kilpailuvirastossa. Hän työskenteli virastossa puolen kymmentä vuotta ennen siirtymistään töihin Brysseliin 90-luvun puolivälissä. Aluksi Suurnäkkiä työllistivät komissiossa perusteollisuuden kilpailunrajoitukset. Vuonna 1998 hän aloitti komission ensimmäisessä kartelliyksikössä. Sitten seurasi työskentelyä kilpailupolitiikan kehittämisosastolla, kunnes syksyllä 2006 alkoi nykyinen apulaispäällikkötehtävä taas kartelliasioiden parissa. Suurnäkki vieraili helmikuussa Suomessa ja esitelmöi muun muassa Kilpailuvirastossa. Me Komission määräämät kartellisakot v LÄHDE: STATISTICS/STATISTICS.PDF Kartellit ykkösasia kilpailupääosastolla Kartelliasioiden nousua komission kilpailupääosaston keskeiseksi painopistealueeksi kuvaa Suurnäkin mielestä se, että pienestä noin 15 hengen kartelliyksiköstä on vajaassa 10 vuodessa kehittynyt kokonainen 60 työntekijän kartelliosasto. Myös tapausten lukumäärä on kasvanut olennaisesti. Ajanjaksolla komissio teki yhteensä 45 kartellipäätöstä eli keskimäärin 6 7 päätöstä vuodessa. Edellisten 30 vuoden aikana komissio oli tehnyt keskimäärin kolme kartellipäätöstä joka toinen vuosi. Viime vuonna tehdyissä seitsemässä päätöksessä määrättiin sakkoja yhteensä 41 yritykselle. Tänä vuonna on tehty jo kaksi sakkoihin johtanutta kartellipäätöstä, toinen koskien kaasueristeisiä voima-asemakojeistoja (gas insulated switchgear) ja toinen koskien hissejä ja liukuportaita. Päätökset ovat koskeneet yhteensä 29 yritystä, ja niissä on määrätty sakkoja yhteensä yli 1,7 miljardia euroa. Tavoitteena on ehkäistä ennalta kartellikäyttäytymistä ja antaa yrityksille varoitus. Tutkinta-ajat ovat lyhentyneet Suuren yleisön huomio kiinnittyy kartellien uutisoinnissa suuriin sakkoihin, mikä onkin tärkeä keino kartellien torjunnassa ja erityisesti ennaltaehkäisyssä. Huomiota tulisi kuitenkin kiinnittää myös kartelleista yhteiskunnalle ja kuluttajille aiheutuvaan taloudelliseen haittaan sekä siihen, että yritykset jatkavat tällaista toimintaa tietoisesti, painottaa Suurnäkki. Komission kartelliosasto kehittää aktiivisesti työmenetelmiään sekä välineistöään tutkinnan alalla. Kyse on mm. tietoteknisistä tutkimusmenetelmistä elektronisesti tallennetun kartellinäytön paljastamiseksi. Kartellien tutkinta-ajat ovat Suurnäkin mukaan jo lyhentyneet tehostuneiden työmenetelmien ansiosta, vaikka selvitettävänä on ollut erittäin monimutkaisiakin kartellitapauksia. Viime aikoina komissio on kehittänyt kahta kartellien torjunnassa tärkeää välinettä: ns. leniency- eli sakkoimmuniteettitiedonantoa ja sakotusohjeita. Uusilla sakotusohjeilla sakkojen määrä tulee todennäköisesti nousemaan edelleen. Korotetut sakot antavat yrityksille kimmokkeen lopettaa kartellitoiminta ja raportoida kartelleista, joihin ne ovat osallistuneet. Näin menetellen ne voivat saada sakoista alennusta tai välttää ne jopa kokonaan leniency-tiedonannon mukaisesti. Keppiä ja porkkanaa Sari Suurnäkki toimi tiiminvetäjänä hankkeessa, jonka tuloksena leniency-tiedonantoa uudistettiin vuonna Tiedonantoa kehitettiin mm. lisäohjeiden antamiseksi yrityksille siitä, mitä tietoja niiden tulee hakemuksessaan antaa, jotta komissio voi paremmin kohdentaa tarkastuksensa. Mihin suuntaan tällä alueella ollaan jatkossa menossa? 4

5 10 suurinta komission yksittäisille yrityksille määräämää kartellisakkoa: Yhtiö Toimiala Sakko, Me Vuosi ThyssenKrupp Hissit ja liukuportaat F.Hoffman-LaRoche AG Vitamiinit Siemens AG Kaasueristeiset kojeistot Eni SpA Kumiala Lafarge SA Kipsilevyt BASF AG Vitamiinit Arkema SA Akryylilasit Arjo Wiggins Appleton Plc Jäljentävät paperit Solvay SA / NV Valkaisukemikaalit Shell Kumiala LÄHDE: Komission edellinen leniency-tiedonanto osoittautui tehokkaaksi välineeksi kartellien tutkinnassa. Sen vuoksi uudistuksessa keskityttiin tarkemman ohjeistuksen antamiseen hakijoille sekä käsittelyprosessin kehittämiseen. Myös suullinen hakemusmenettely leniency-tiedonannon alla on osoittautunut tärkeäksi, koska näin voidaan välttää se vaara, että yritysten oma-aloitteiset lausunnot päätyisivät myöhemmin osaksi vahingonkorvausoikeudenkäyntiä kolmansissa maissa, kertoo Suurnäkki. Menettely on tosin viranomaisille raskaampi kuin kirjallinen menettely. Katsomme, että komission kanssa yhteistyötä tekevä yritys ei saisi joutua vahingonkorvausprosesseissa huonompaan asemaan kuin muut kartellin osapuolet. Sakkoimmuniteettiohjelmat pyritään lisäksi saamaan yhdenmukaisiksi koko EU:n alueella. Nyt tilanne vaihtelee eri jäsenmaissa. Komission kilpailupääosasto selvittää Suurnäkin mukaan parhaillaan myös mahdollisuutta kartellitapauksista sopimiseen. Tapaukset voitaisiin päättää alennetuilla sakoilla ja lyhyemmillä menettelyillä silloin, kun yritykset hyväksyvät vastuunsa kartellista ja sitoutuvat lisäehtoihin, jotka vähentävät komission työtaakkaa tapauksen päätökseen viemisessä. ECN-verkosto ainutlaatuinen maailmassa ECN-verkoston merkitys komission ja kansallisten viranomaisten kartellitutkinnassa on Suurnäkin mielestä iso ja tärkeä. Verkostossa vaihdetaan tietoja ja tehdään muutenkin läheistä yhteistyötä. Kyseessä on maailman mitassa ainutlaatuinen järjestelmä. Yritykset ja niiden edustajat kantoivat etukäteen huolta mm. siitä, että tapaukset siirtyisivät viranomaiselta toiselle ja käsittelijät vaihtuisivat, mutta näin ei ole käytännössä tapahtunut. Järjestelmä toimii siis hyvin. ECN-verkoston olemassaoloaikana ( ) komissio ja kansalliset viranomaiset ovat tehneet päätöksen yhteensä noin 30 kartellitapauksessa. Yksi mahdollisista kehittämiskohteista ECN-verkostossa on kartellien ennaltaehkäisy ja sakkojen rooli siinä. Jäsenvaltioiden väliset erot sakoissa ovat tällä hetkellä huomattavia. Kyse ei Suurnäkin mielestä ole niinkään samoihin euromääriin pääsemisestä kuin siitä, että kaikki jäsenvaltiot ottaisivat asian vakavasti. Jos sakot ovat liian alhaiset, ne eivät toimi ennaltaehkäisevästi. MARKETTA SALIN 5

6 NINA KAVERINEN Markkina Asioiden määrä on ollut ongelma markkinaoikeuden perustamisesta eli vuodesta 2002 saakka. Ei osattu arvioida, mikä olisi työntekijöiden oikea lukumäärä saapuviin asioihin nähden. Näin toteaa Kimmo Mikkola, joka aloitti markkinaoikeuden ylituomarina 1. maaliskuuta. Mikkola näkee kuitenkin jutturuuhkan positiivisena haasteena, johon voidaan vastata muun muassa tehostamalla toimintaa. Tapauksia on tullut kuluvaan vuoteen asti ratkaistavaksi enemmän kuin niitä on vuosittain ehditty ratkaista. Markkinaoikeuden aloittaessa tuomioistuimessa oli ylituomarin ohella viisi markkinaoikeustuomaria ja kolme markkinaoikeussihteeriä eli valmistelijaa. Nyt vuonna 2006 tapahtuneen virkalisäyksen jälkeen markkinaoikeudessa työskentelee yhdeksän tuomaria ja seitsemän markkinaoikeussihteeriä. Tuloksia alkaa jo näkyä: tammi helmikuussa ratkaistiin enemmän juttuja kuin tuli sisään. Ruuhkan suhteen ollaan siis pääsemässä tasapainoon. Mikkolalle tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Toimintaa on jatkossa tehostettava niin, että syntynyt jutturuuhka saadaan toden teolla purettua. 6

7 ikeus sai uuden luotsin Kokemuksen käyttämistä ja uuden opiskelua Toimintaa on jatkossa tehostettava, jotta ruuhka saadaan puretuksi. Markkinaoikeuden ylituomarin virka tarjoaa Mikkolan mielestä kiinnostavan haasteen. Hän toivoo pystyvänsä innostamaan koko tiimin työskentelemään positiivisella tavalla vaikeiden ja yhteiskunnallisesti tärkeiden asioiden parissa. Ennen nimitystään Mikkola toimi Helsingin käräjäoikeudessa osastonjohtajana patenttiosastolla. Työlistalla olivat tuolloin mm. tavaramerkkiasiat ja sopimatonta menettelyä liikeasioissa koskevat asiat. Myös kilpailunrajoituksiin liittyneet vahingonkorvausasiat oli käräjäoikeudessa keskitetty Mikkolan osastolle. Markkinaoikeuden asiat ovat siis tuttuja, vaikka näkökulma onkin nyt erilainen. Käräjäoikeudessa asiat käsiteltiin oikeudenkäymiskaaren mukaisessa järjestyksessä, markkinaoikeudessa on lisänä vielä hallintolainkäyttö. Yhtymäkohtia entiseen työhön löytyy Mikkolan mukaan useita. Esimerkiksi Gramex-tapauksessa markkinaoikeus antoi ensin Gramexin määräävästä markkina-asemasta ratkaisun, jonka KHO sittemmin pysytti. Mikkola istui puolestaan käräjäoikeudessa oikeutta, kun Yleisradio nosti Gramexia vastaan jutun siitä, mikä on kohtuullinen korvaus äänitteiden soitosta radiossa, kun otetaan huomioon Gramexin määräävä markkina-asema. Hankintalain soveltamisesta uudella ylituomarilla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta itse asiaa hän on kyllä pohtinut. Juttuja tulee oikeuteen paljon, koska hankintaprosessi on vielä monelle outo. Vakiintunutta oikeustilaa ei ole ehtinyt syntyä ja sen vuoksi väärinkäsityksiä syntyy puolin ja toisin. Toistuu sama kuin kilpailunrajoituslain ollessa vielä uutta lainsäädäntöä. Ratkaisu on saatava ennen kuin tilanne on ohi Kilpailuvirasto on tehnyt markkinaoikeudelle kolmen viimeisen vuoden aikana yhteensä 12 esitystä. Viime vuonna esityksiä tehtiin kuusi. Missä aikataulussa esitykset ehditään käsitellä markkinaoikeudessa? Mikkolan laskujen mukaan markkinaoikeudessa on vireillä yhteensä 29 kilpailunrajoitusasiaa. Vanhimmat kahdeksan ovat vuodelta Ei ole kunniaksi, että ratkaisematta on näin vanhoja tapauksia. Ilman muuta se on suuri ongelma. Koemme, että asiat ovat yhteiskunnallisesti tärkeitä ja meidän tulee panostaa niihin. Oikeustilan olisi oltava vakaa niin, että talouden toimijat tietävät, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Tämä periaate horjuu, kun ratkaisuja joudutaan odottamaan kauan. Asioihin on saatava ratkaisu, ennen kuin tilanne on jo ohi. Pohdimme täällä paraikaa, miten parannamme tehokkuuttamme. Uskon sen olevan mahdollista. Asiantuntijajäsenillä paikkansa oikeudessa Mikkola pitää ns. asiantuntijajäsenien roolia oikeusistuimissa ehdottomasti tärkeänä, koska tuomarien asiantuntemus ei voi ulottua kaikkeen. Hänelle sopisi kuitenkin mieluusti se, että tuomioistuimet saisivat tapauskohtaisesti harkita, mihin istuntoihin asiantuntijat osallistuvat. Asiantuntijoita ei tarvitsisi vaivata kaikkiin istuntoihin, vaan heidät kutsuttaisiin paikalle vain, jos asioiden luonne sitä vaatii. Lainsäädäntö voisi Mikkolan mielestä olla tässä kohdin joustavampi. Samalla saataisiin lisää tehokkuutta. Tehostamista vaatisi myös suullisten käsittelyjen valmistelu. Jutun valmistelussa tulee tarkkaan selvittää, mikä on se riitakysymys, johon ratkaisu halutaan ja mikä on todistelun tarve. Relevantteihin asioihin pitäytymällä säästyy aikaa ja päästään parempaan lopputulokseen. MARKETTA SALIN Kimmo Mikkola, markkinaoikeuden uusi ylituomari Tasavallan presidentti nimitti helmikuussa markkinaoikeuden ylituomarin virkaan lukien käräjätuomari Kimmo Mikkolan (s. 1951). Mikkola työskenteli aikaisemmin osastonjohtajana Helsingin käräjäoikeudessa. Sitä ennen hän on toiminut viskaalina hovioikeudessa ja oikeussihteerinä eli esittelijänä korkeimmassa oikeudessa. Mikkola on toiminut myös asianajotehtävissä. Lisäksi hänellä on ollut merkittäviä luottamustehtäviä tuomarijärjestöissä. 7

8 Kattohuopayritykset syyllistyivät kiellettyyn tietojenvaihtoon Kilpailuvirasto totesi helmikuussa antamassaan ratkaisussa, että kattohuopa-alan kolme suurinta yritystä Icopal Oy, Katepal Oy ja Lemminkäinen Oyj sekä Rakennustuoteteollisuus RTT ry syyllistyivät pääasiassa vuosina kansallisissa ja EU:n kilpailusäännöissä kiellettyyn tietojenvaihtoon. Virasto ei kuitenkaan vienyt asiaa markkinaoikeuteen, koska tapahtuma-aikana voimassa olleen kilpailunrajoituslain soveltuminen myyntitietojen vaihtoon oli jossain määrin epäselvää. Yhteisön kilpailuoikeuden näkökulmasta yritysten harjoittama tietojenvaihto oli selkeästi kiellettyä. Kilpailuvirastolla ei kuitenkaan ollut ennen voimaan tullutta kilpailunrajoituslain uudistusta toimivaltuuksia esittää seuraamusmaksua EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan vastaisesta menettelystä. Sakkoesityksen tekemättä jättämiseen vaikutti myös se, että yritykset muuttivat oma-aloitteisesti kilpailua rajoittanutta menettelyään jo ennen viraston tutkimusten käynnistymistä. Yritykset toimittivat RTT:lle kuukausittain yksityiskohtaisia myyntitietoja, joista yhdistys laati myyntitilastot ns. bitumikateryhmälleen. Tilastoista kävivät ilmi mm. kilpailijoiden yksityiskohtaiset myynti- ja markkinaosuustiedot kuukausittain. Tietojenvaihtoon osallisten yritysten yhteenlaskettu markkinaosuus jälleenmyynnistä rautakaupoissa oli tarkasteluajanjaksona yli 90 %. Urakointisektorilla vastaava luku oli noin 70 %. Nykyiset kilpailusäännöt kieltävät yksiselitteisesti edellä mainitun kaltaisen kilpailijoiden välisen luottamuksellisten ja kilpailun kannalta kriittisten tietojen vaihtamisen. Menettelyn vaikutukset kilpailuun voivat olla erityisen vahingollisia kattohuopamarkkinoiden kaltaisilla keskittyneillä oligopolimarkkinoilla, joilla tietojenvaihto voi mahdollistaa kilpailijoiden toiminnan koordinoinnin ja kilpailukäyttäytymisen yhdenmukaistamisen. Aiemmat tietojenvaihtoa koskevat tapaukset Kilpailuvirasto antoi keväällä 2004 kaksi päätöstä, joka liittyivät tietojenvaihtoon keskenään kilpailevien yritysten välillä. Toinen ratkaisuista koski päivittäistavarakauppaa ja toinen Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry:tä ja sen jäsenyrityksiä. Päivittäistavarakauppaa koskevassa ratkaisussa katsottiin, että Ketjuetu Oy, Ruokakesko Oy, Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta (SOK) ja Suomen Spar Oyj olivat harjoittaneet kilpailunrajoituslain vastaista yhteistyötä vaihtamalla keskenään luottamuksellista tietoa päivittäistavarakaupan myymälärekisterin neuvottelukunnassa. Ratkaisun mukaan kyse oli sellaisesta kilpailun kannalta kriittisestä ja liikesalaisuutena pidettävästä tiedosta, jota ei normaalisti luovuteta kilpailijalle. Rekisterin toimintaan liittyneet kilpailuongelmat olivat kuitenkin jo poistuneet, ja asianosaiset yritykset olivat ilmoittaneet lopettavansa neuvottelukunnan toiminnan. Myös Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry:n ja sen jäsenyhtiöiden välillä kuukausittain tapahtunutta tietojenvaihto- ja tilastointiyhteistyötä pidettiin kilpailusääntöjen vastaisena. Kilpailijoiden tuoreiden myynti- ja markkinaosuustietojen saaminen oli ratkaisun mukaan omiaan vaikuttamaan yritysten keskinäiseen kilpailuun ja kilpailukeinojen käyttöön. ÄKT ja sen jäsenyhtiöt ilmoittivat sittemmin virastolle lopettavansa yhtiökohtaisen kuukausitilastoinnin ja muuttavansa tilastojen julkaisemiskäytännön kilpailusääntöjen mukaiseksi. Kaikki edellä mainitut ratkaisut ovat luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa > Ratkaisut 8

9 HARRI HEIKKILÄ Millainen kilpailijoiden välinen tietojenvaihto on kiellettyä? Kilpailijoiden välinen kielletty tietojenvaihto kuuluu Kilpailuviraston keskeisiin valvontakohteisiin. Tietojenvaihdon kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa kiinnitetään huomiota ensinnäkin vaihdettavan tiedon luonteeseen. Sellaisten tietojen vaihtoa, joiden perusteella ei ole mahdollista tunnistaa yksittäisten yritysten osuutta vaihdetuista tiedoista, ei lähtökohtaisesti pidetä kiellettynä. Tyypillisesti luottamuksellisten tietojen paljastaminen kilpailijalle on sen sijaan kiellettyä. Myös vaihdettavan tiedon ikä ja tietojenvaihdon tiheys vaikuttavat kilpailuoikeudelliseen arviointiin. Mitä tuoreempaa ja tarkempaa tieto on, sitä todennäköisemmin se vaikuttaa jatkossa yritysten käyttäytymiseen. Yksittäisiä yrityksiä koskevia tietoja ei saa pääsääntöisesti vaihtaa ennen kuin tapahtumasta, jota tiedot koskevat, on kulunut vähintään 12 kuukautta. Merkitystä on myös sillä, onko tietojenvaihto omiaan parantamaan markkinoiden avoimuutta asiakkaiden kannalta. Näin ei yleensä ole, jos tietoja vaihdetaan salaisesti vain järjestelyssä mukana olevien yritysten kesken. Tietojenvaihto voi olla asiakkaiden kannalta hyödyllistä vain, jos se on julkista ja siten myös potentiaalisten kilpailijoiden saatavilla ja jos se tapahtuu markkinoilla, joiden keskittyneisyysaste ei ole korkea. Huomiota on kiinnitettävä myös markkinoiden rakenteeseen. Keskenään kilpailevien yritysten taipumus yhdenmukaistaa tietojenvaihdon seurauksena käyttäytymistään on todennäköisempää oligopolimarkkinoilla, joilla tuotteet ovat homogeenisia. Kielletty tietojenvaihto vahvistaa yleensä tällaisilla markkinoilla yritysten välistä yhteyttä niin, että ne kykenevät reagoimaan erittäin nopeasti ja tehokkaasti toistensa toimiin. Koordinoiva vaikutus saavutetaan oligopolistisilla markkinoilla tavallista niukemmalla tietomäärällä; esimerkiksi myyntimääriä koskevia tietoja vaihtamalla päästään helposti tilanteeseen, jossa kaikilla toimijoilla on hallussaan lähes täydellinen markkinatieto. 9

10 EU:n komissio: Pankkialan kilpailunrajoitukset kalliita yrityk Euroopan komissio julkaisi alkuvuodesta vähittäispankkitoiminnan kilpailutilannetta käsittelevän tutkimuksensa loppuraportin. Tutkimuksessa havaittiin useita kilpailuongelmia maksukorttien ja -järjestelmien sekä vähittäispankkitoiminnan tuotteiden markkinoilla. Kilpailuongelmista kertovat komission mukaan mm. suuret vaihtelut maksukorttien käytöstä perittävissä palvelu- ja toimituspalkkioissa sekä maksujärjestelmien ja luottorekisterien markkinoille pääsyn esteet. Tutkimus paljasti laajalle levinneitä kilpailun esteitä, jotka nostavat kilpailukomissaari Neelie Kroesin mukaan tarpeettomasti pankkipalveluista eurooppalaisille yrityksille ja kuluttajille aiheutuvia kustannuksia. Tutkimuksen tulosten odotetaan tehostavan alan kilpailua samalla kun EU:ssa valmistaudutaan yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) luomiseen. Komissio aikoo hyödyntää kilpailulainsäädäntöön perustuvia valtuuksiaan sekä tehdä yhteistyötä jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten kanssa poistaakseen kaikki maksukorttijärjestelmissä ja vähittäispankkitoiminnassa havaitut kilpailun esteet. Uusien toimijoiden vaikea päästä markkinoille Kuluttajat suorittavat eurooppalaisten maksukorttijärjestelmien välityksellä maksuja vuosittain miljardin euron arvosta. Pankit puolestaan perivät vuosittain eurooppalaisilta yrityksiltä näistä maksuista arviolta 25 miljardin euron palkkiot. Maksukorttitapahtumien vastaanottoa koskevien markkinoiden huomattava keskittyminen useissa jäsenvaltioissa voi antaa pankeille mahdollisuuden rajoittaa uusien toimijoiden pääsyä markkinoille ja laskuttaa korttien käytöstä suuria palkkioita, todetaan komission tiedotteessa. Komissio julkaisi viime vuonna pankkikortteja ja -järjestelmiä koskevan väliraportin. Sen jälkeen komission edustajat tapasivat useissa jäsenvaltioissa pankkien edustajia kannustaakseen pankkeja itse ratkaisemaan esiin nousseita ongelmia. Vähittäispankkimarkkinat yhä pääosin kansallisia Vähittäispankkimarkkinat ovat tutkimuksen mukaan jakautuneet pääsääntöisesti valtioiden rajojen mukaan, ja ulkomaisten pankkien on vaikeata päästä mukaan markkinoille. Syynä tähän ovat mm. kilpailun esteet sekä sääntely-, lainsäädäntö- ja kulttuurierot. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että pankkien voittomarginaalit ovat alhaisemmat niissä maissa, joissa asiakkaat vaihtavat useammin pankkia. Asiakkaiden liikkuvuutta haittaavat kuitenkin tutkimuksen mukaan useat tekijät, erityisesti käyttötilin vaihtamisen vaivalloisuus. Komission raportti ja siihen liittyvää muuta materiaalia löytyy internetistä osoitteesta: antitrust/others/sector_inquiries/financial_services/retail.html 10

11 lle ja kuluttajille Uusia ehdotuksia yksityisen palvelutuotannon edistämiseksi Valtiovarainministeriön, kauppa- ja teollisuusministeriön ja Kilpailuviraston yhteinen työryhmä esitti vuosi sitten julkaisemassaan raportissa 15 toimenpide-ehdotusta, joilla voitaisiin parantaa yksityisen toiminnan edellytyksiä julkisessa palvelutuotannossa (VM:n työryhmämuistio 7/2006). Työryhmä jatkoi sittemmin ehdotusten valmistelua. Uudet, tarkennetut ja täydennetyt ehdotukset valmistuivat maaliskuussa. Palvelurakenteiden uudistamista voitaisiin ryhmän mielestä tukea mm. kokoamalla foorumi, jossa julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin asiantuntijat käsittelisivät yhdessä keskeisiä palvelutuotannon tehostamiskeinoja. Foorumissa käsiteltäisiin esimerkiksi palvelu-, tuote-, prosessija teknologiainnovaatioita sekä kilpailun vaikutuksia palvelutuotantoon. Palvelujen järjestämisestä vastaavilta julkisen sektorin organisaatioilta tulisi lisäksi edellyttää linjauksia siitä, miten palvelut tuotetaan. Palvelustrategioilla varmistettaisiin se, että julkisesti rahoitettujen palvelujen tarjonta vastaa kysyntää niin, että samalla saavutetaan asiakkaan ja veronmaksajan kannalta paras mahdollinen hinta laatu -suhde. Muut työryhmän suositukset koskevat mm. palvelutuotantomallien uudistamista, tietotekniikan aiempaa tehokkaampaa hyväksikäyttöä, markkinaohjauksen käyttöä ohjausvälineenä, verotuksen neutraalisuutta sekä yksityisen toiminnan lupa- ja valvontamenettelyjä. VM:n asiasta antama tiedote ja työryhmän jatkomuistio löytyvät osoitteesta KIVIltä lausunto STM:n työeläke raportista Selvityshenkilö Erkki Rajaniemen sosiaali- ja terveysministeriölle laatima raportti työeläkejärjestelmän kilpailuolosuhteista selkiyttää KIVIltä pyydetyn lausunnon mukaan asiasta käytävää keskustelua. Työeläkevakuuttamisen kilpailukysymyksiä tarkastellaan raportissa johdonmukaisesti sekä yksittäisten työnantajien ja eläkelaitosten että koko järjestelmän näkökulmasta. Osaan raportin suosituksista KIVI on kuitenkin katsonut aiheelliseksi kiinnittää erityistä huomiota. Yksi huomioista koskee alaa koskevien säännösten valmistelua. KIVI katsoo, että valmisteluun liittyvien kilpailuongelmien poistamiseksi olisi selvitysmiehen suosituksesta poiketen tarkoituksenmukaista siirtyä toimintamalliin, jossa säännösten ja laskuperusteiden valmistelu tapahtuisi virkatyönä sosiaali- ja terveysministeriössä. Alan toimijoiden näkemykset voitaisiin KIVIn mielestä selvittää riittävällä tavalla osana valmisteluun liittyvää kuulemismenettelyä. KIVI kiinnitti lausunnossaan huomiota myös mm. vakuutuksenottajien mahdollisuuksiin ja halukkuuteen vaihtaa eläkelaitosta sekä siihen, millä tavalla kannansiirtomahdollisuuteen liittyvien esteiden poistaminen vaikuttaisi koko eläkejärjestelmän luonteeseen. Selvitysmiehen raportti ja KIVIn antama lausunto löytyvät osoitteesta > Aloitteet ja lausunnot 11

12 Kuluttajien näkökulma kilpailuun Suomen Kuluttajaliitto ry:n hallitus vieraili maaliskuussa Kilpailuvirastossa. Tilaisuudessa keskusteltiin mm. kaikkia kansalaisia koskevien infrastruktuurialojen kuten tele- ja energia-alan kilpailukysymyksistä. Molemmat mainitut alat ovat Kilpailuvirastossa painopistealueita. Kuluttajien näkökulma kilpailuun on ollut viime aikoina näkyvästi esillä myös EU:n komissiossa. ECN-verkoston yhteyteen on äskettäin perustettu ns. Consumer Correspondent -verkosto, johon kaikki kansalliset kilpailuviranomaiset ovat nimenneet edustajansa. Huhtikuussa pidettävään verkoston järjestäytymiskokoukseen osallistuu myös kansallisten kuluttajajärjestöjen edustajia. Kilpailuviraston edustajaksi verkostoon on nimetty erikoistutkija Liisa Vuorio. KIVIn toimintavuosi 2006 Kilpailuvirasto teki viime vuonna kartellien ja vertikaalisten rajoitusten alalla yhteensä kuusi markkinaoikeusesitystä seuraamusmaksujen määräämiseksi. Esitysten lukumäärä oli yhtä suuri kuin kahtena edellisenä vuonna yhteensä. Myös ratkaistujen asioiden, annettujen lausuntojen ja työryhmäedustusten määrä oli viime vuonna poikkeuksellisen suuri. Viraston toimintakertomus vuodelta 2006 löytyy osoitteesta Henkilöuutisia Avoinna olleeseen erikoistutkijan virkaan nimitettiin lukien OTK, VT Johanna Nyländen. Nyländen on työskennellyt virastossa määräaikaisena erikoistutkijana maaliskuusta 2006 alkaen. Kansainvälisten asioiden ryhmässä työskennellyt erikoistutkija Leena Eerola siirtyi maaliskuun alusta eläkkeelle. Eerolan vastuualueeseen kuuluivat erityisesti lähialueyhteistyö Venäjän ja Viron kanssa sekä lääniyhdyshenkilönä toimiminen. Leena Eerola teki virastossa pitkän päivätyön: hän työskenteli kilpailuasioiden parissa viraston perustamisesta eli vuodesta 1988 alkaen. Sitä ennen hän työskenteli elinkeinohallituksessa. KIVI: Jäteverolakia olisi kiireesti muutettava Jäteverolakia tulisi KIVIn mielestä muuttaa niin, että laissa tarkoitettuja kaatopaikkoja olisivat kunnan ylläpitämien ja kunnan lukuun ylläpidettyjen kaatopaikkojen ohella kaikki kaatopaikat, joita ylläpidetään toisten tuottamien jätteiden sekä niiden käsittelyssä syntyneen loppujakeen sijoittamista varten. Kunnallisten ja yksityisten kaatopaikkojen verokohtelu saatettaisiin tällä tavalla samanlaiseksi. Virasto pitää lainsäädännön muutostarvetta tältä osin kiireellisenä. Jäteverolain perusteellisempi uudistus voisi viraston mielestä toteutua yhtä aikaa jätelain kokonaisuudistuksen kanssa. Viraston näkemys asiasta on kirjattu valtiovarainministeriölle maaliskuussa annettuun lausuntoon. Kilpailuneutraliteetin toteutuminen on kilpailun näkökulmasta keskeisin vaatimus jäteverotukselle, todetaan lausunnossa. Asia on ajankohtainen, koska elinkeinoelämän tuottamien jätteiden osuutta yhdyskuntajätehuollosta ollaan jätelain muutoksella avaamassa kilpailulle. Viraston lausunto on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa > Aloitteet ja lausunnot 12