HÄLLÄPYÖRÄ HÄMEEN MOBILISTIT RY KERHOLEHTI N:O 35 ISSN

Transkriptio

1 HÄMEEN MOBILISTIT RY KERHOLEHTI N:O 35 ISSN

2 Hämeen Mobilistit ry:n kerholehti N:o 35 Tulevia tapahtumia keskiviikko klo 18 Vierailu Pirkko ja Olavi Kokkosen hallilla. Kalvolantie 1853, Iittala. Vanhan kolmostien kiertoliittymästä puoli km pohjoiseen perjantai klo 9-16 Kewätsawutus Parolan Panssarimuseolla (yleisölle klo 10-15) torstai klo 11 Helatorstai-ajelu. Kangasahon museo, Pertunkulmantie 141, Urjala. Hml:n suunnasta lähtö klo 10 Iittalan Lasitehtaan myymälän pysäköintialueelta (Könnölänmäentie 2, IIITALA). Forssasta klo linja-autoasemalta lauantai Ajelu Tammelaan ja Somerolle. Lähtö Hml Visamäentie 33 klo Saavumme klo 10 Portaan Nahkurinverstaalle, Kappelintie 26, Porras. Paikkaan tutustumisen ja kahvien jälkeen jatkamme Hovilan Kartanoon, Helsingintie 604, Somero. Klo 12 lähtien esittelykierros ja omakustanteinen lounas lauantai on SAHK:n Kansallinen museoajoneuvopäivä. VMPK:n Kantamotoristien moottoripyöriä on nähtävänä Tuulosen kauppakeskuksen sisätiloissa klo Hämeen Mobilistien jäseniä pyydetään osallistumaan tapahtumaan autoillaan, joita toivotaan paikalle 8-10 kpl. Yhteyshenkilö Kalervo Jussila tai Heinäkuu lomakuukausi Lähiseudun tapahtumia mm. Teuron Kesätapahtuma keskiviikko klo 18 Kesäilta Tyrvännössä Pirjo ja Jukka Aallon tilalla. Tyrvännöntie 1128, Hattula lauantai klo 9-16 Museo Militarian Perhepäivä Tarkempia tietoja jäsenkirjeistä ja kotisivulta Kansikuvan esittely Daimler Double-Six Sovereign V12 vm 1983 Talwiajossa Peurungassa Laukaalla. OIKAISU Hälläpyörä-lehden numerossa 2/2014 Yrjö Lehtisen esittäytymisessä oli virhe sivulla 33. Atrtikkelissa mainitun autonkuljettajan nimeksi mainitaan Olavi Pajuluoma, oikea nimi on Olavi Pajuoja. Sisällysluettelo Kansikuvan esittely... 2 Pääkirjoitus Puheenjohtajan tervehdys Talwiajo Hälläpyörä lehtien loppuunmyynti Autotunnistuskilpailu Pikkujouluissa Mobilistinaiset saventeossa Lepaan savipajalla Tammikuun kerhoretki Helmikuun kerhoilta Riihimäellä Vanaja-autojen Historiaa Taksina Tampereella 50-luvun lopulla Kerhohuoneen kirja- ja lehtikokoelmat saatu luetteloitua Kesäkuun retkemme toinen kohde on Hovilan kartano

3 Pääkirjoitus Toivotamme nuoremmat ikäluokat tuoreempine museoajoneuvoineen lämpimästi tervetulleiksi mukaan harrastukseemme, jossa pyrimme säilyttämään ajoneuvot sellaisessa ilmiasussa kuin ne ovat aikanaan lähteneet tehtaalta. Juuri ajokortin saaneet kuljettajat eivät aina arvosta autotehtaan insinöörien suunnittelemaa autoa sellaisenaan vaan pyrkivät tuunaamaan sen persoonallisemmaksi ja huomiota herättävämmäksi niin että kaverien ilmeet olisivat näkemisen arvoisia. Kun tämä vaihe on ohitettu alkaa yleensä kuitenkin arvostaa alkuperäisyyttä ja tähän innostaa myös museoajoneuvo-statuksen saaminen tiettyine etuineen. Tässä vaiheessa onkin hyvä liittyä oman paikkakunnan automobiilikerhoon ja tavata samanhenkistä harrastajajoukkoa. Ajoneuvon omistaminen ei kuitenkaan ole edellytys liittymiseen vaan yleensä kiinnostus aiheeseen. Ajoneuvoja tulee sitten kyllä tarjolle joka suunnalta, joten valinnanvaraa on. Museoajoneuvo on nimityksenä tietenkin vanhahtava eikä oikein sovi 1984 vuosimallin autoon, jolle nyt on mahdollista saada nämä edut. Näitä 30-vuotiaita autoja on vielä paljon liikenteessä, eikä museo-ajoneuvoksi rekisteröity juuri eroa joukosta muuten kuin siistimmän kuntonsa puolesta. Valkopohjaiset rekisterikilvetkin voi halutessaan säilyttää, kun ei autossa uutenakaan ollut mustapohjaisia. Kautta aikojen on harrastajien kiinnostus suuntautunut sellaisiin autoihin, joita muistaa nähneensä lapsuudessaan ja joita on ehkä suunnitellut isona hankkivansa. Tästä seuraakin se että 1920-luvun kanttiautojen harrastus ja sitä kautta myös niiden arvostus on vähenemässä. Harrastuksen painopiste on siirtynyt sodan jälkeiseen autokantaan ja erityisesti tuontisäännöstelyn jälkeiseen aikaan. Tämä oli selvästi näkyvissä myös kuukausi sitten ajetussa tämän vuoden Talwiajossa Keski-Suomessa. 220:sta osallistujasta vain 10 autoa ja yksi moottoripyörä olivat ennen sotaa valmistettuja, 40- ja 50-lukuisia oli 27, 60-lukuisia 68, mutta 70-lukuisia ja 80-luvun alusta peräti 110. Itsekin ajelin tällä kertaa nykyautomaisella vuoden 1983 Daimlerilla. Uutta suuntausta edustaa myös lehtemme kansikuva, joka ei hallituksen päätöksellä ole enää perinteinen kanttiauto vaan aivan tuore museoajoneuvo. Antero Lähteenmäki Puheenjohtajan tervehdys Talvi näyttää taittuvan melkoisella vauhdilla kevään kautta kesään. On saatu viettää lähes kahden viikon pituinen lämmin jakso ja ensimmäiset muuttolinnutkin jo ovat saapuneet ja tämähän tietää sitä että harrasteautoista otetaan kevätsavut ja ajatukset suunnataan kesään ja kesäisiin tapahtumiin. Meillä Hämeen Mobilistit Ry:llä on jälleen tapahtumarikas kesäkausi odotettavissa. Ehkäpä tärkeimmät tapahtumamme kerhomme kannalta ovat Panssarimuseon Vapun päivän savutus yhteistyössä Panssarimuseon ja Panssarikillan kanssa sekä syksymmällä Perhepäivälauantai Militaria museon kanssa yhdessä toteutettuna. Kyseiset tapahtumat ovat kaikin puolin tukijalat toiminnallemme ja toivon todella kerholaisilta runsasta osanottoa talkoohengessä, jotta tilaisuudet onnistuvat hyvin. Aloitin kirjoitukseni alkukappaleessa viitaten harrasteautoihin, tämä siksi että lähimenneisyydessä on noussut museoajoneuvojen ikäasiat vähän turhankin voimakkaasti esille. Täytyy muistaa, että tämän ikäkysymyksen esille ottaessaan SAHK:n viimevuoden puheenjohtaja puhui täysin omana itsenään ja vain omana näkemyksenään asiasta, ei siis todellakaan tarkoittanut puhua SAHK:n näkemyksestä eikä tämä ole mitenkään SAHK:n virallinen näkemys asiasta. Eiköhän nyt sitten anneta jo tämän asian hautautua hamaan menneisyyteen ja arvostetaan kerhossamme kaikkea sitä kalustoa mitä jäsenillämme on. Yhtenä merkittävänä jäsenpalveluna SAHK tulee julkaisemaan tämän vuoden syksyllä jäsenluettelon ja nyt meidänkin kerhomme kerää kaikilta jäseniltämme tiedot luetteloa varten ja samalla päivitämme omat tiedostomme ajantasalle. Toivon jokaisen jäsenen uhraavan hetken aikaansa ja täyttävän lomakkeen jonka toimitamme jokaiselle. Olemme myös pyrkineet tekemään asian mahdollisimman helpoksi palautuksineen päivineen. Nyt sitten vain jäsenlomakkeen täyttöpuuhiin ja valmistautumaan tuleviin yhteisiin tapahtumiimme. Harrasteterveisin Pena

4 Talwiajo 2015 Tämän vuoden automobiilien Talwiajo tapahtui Laukaan seudulla Jyväskylän pohjois-puolella lauantaina Olin mukana ainoana kerhomme edustajana. Koettuani vuosikymmenien aikana kaikki mahdolliset vaikeudet, kuten olette saaneet lukea aikaisemmista Talwiajoraporteistani, päätin tällä kertaa vähän helpottaa osallistumalla hyvin toimivalla uudehkolla autolla. Ajoin lauantaiaamuna nollakelissä ja räntäsateessa käyttöautollani Hämeenlinnasta Jyväskylään, josta jatkettiin lähtöpaikalle Peurungan kylpylähotelliin kollega Arvi Hakkaraisen äskettäin museoajoneuvoksi tarkastetulla vuosimallin 1983 Daimler Double-Six Sovereign V12 autolla. Sieltä kyytiin tuli toinen kollega Heikki Salomaa Lahdesta. Kyseiset herrat, tai ainakin toinen, ovatkin olleet kyydissäni Talwiajossa joka kerta vuodesta 2002 alkaen. Itselleni tämä oli 23. ajo vuodesta 1993 alkaen. (Gottlieb Daimlerin moottorilla varustettuja autoja ruvettiin Englannissa valmistamaan jo 1800-luvun lopulla, joten Daimler nimi on siellä säilynyt vaikka Daimler autojen nimi Saksassa muuttui Mercedekseksi Englannin Daimler yhdistettiin Jaguariin 1960 ja siitä asti Jaguar ja Daimler ovat olleet samannäköisiä, vaikka Daimlerin omienkin mallien valmistusta jatkettiin 1990 luvun alkuun. Merkkinä Daimler poistui 2002) Daimlerin kuljettaja ja takapenkin herrat jäärata-ajon maalissa. Kun auto on aristokraattinen pitää pukeutuminen olla sen mukaista. Talwiajon suosio on viime vuosina noussut yli kesän retkeilyajojen. Nytkin lähtijöitä oli 220. Joukossa myös moottoripyöriä, kuorma-autoja ja yksi linja-auto. Suurin osa autoista oli 70-luvulta kuten pääkirjoituksessa totesinkin. Kun ikäjärjestyksessä lähdettiin oli oma lähtönumeromme kolmanneksi viimeisenä. Oli aikaa seurata muitten lähtöjä ja nähdä koko osallistuva kalusto. Ulkomaalaisia oli ruotsalaisten lisäksi Virosta ja Saksastakin. Viron pojilla oli hauska pukuteema, kun olivat liikkeellä Aeroflotin Latvija pikkubussilla, olivat pukeutuneet Aeroflotin lentäjiksi. Auton kovaäänisestä tuli venäläisiä kansanlauluja ja pojat panivat tanssiksi lähtövuoroaan odotellessa. Matkalla sitten katkesi kardaani ja iltajuhlassa tuli lohdutus-kiertopalkintona komea virta-avain Oma lähtövuoromme tuli puoli yhden maissa kun ensimmäinen auto (T Ford 1911) oli päässyt matkaan jo klo 10. Heti lähdön jälkeen saimme jonottaa pitkään jääradalle pääsyä. Sammutin moottorin ja kuuntelimme CD levyjä. Valokatkaisijan englantilainen logiikka sai minut unohtamaan valotkin päälle, joten vihdoin lähtövuoron tullessa akussa ei ollut enää virtaa valtavan moottorin käynnistykseen. Onneksi saimme takaa tulevalta Mazdalta heti virtaa ja pääsimme jatkamaan. Jääradalla en tohtinut vetää täysillä kun auton omistaja Kymmenestä ennen sotaa valmistetusta autosta 8 oli Fordeja. Kaksi muuta olivat Matti Järvenpään Citroen B12 ja tämä Risto Harvian FIAT 501 Torpedo molemmat vuodelta FIATissa on ajalle tyypilliset sivusufletit, joita käytettiin talviolosuhteissa ja joskus kesälläkin huonolla ilmalla. Savonlinnalainen Juhani Ruponen osallistui vm 1928 Harley Davidsonilla. Kartanluku ajaessa oli varmaan hankalaa.

5 istui vieressä. Radan lopussa taas jonotettiin tehtävärastille ja valokuvaukseen. Noin 60 kilometrin ajon jälkeen tultiin ilman ongelmia takaisin Peurungan kylpylähotelliin ruokailuun. Viimeisten joukossa kun tultiin oli jauhelihakeitto juuri loppunut, mutta odottelun jälkeen sitä tuli lisää. Lähdimme toiselle 50 kilometrin lenkille. Tehtävärasteja ei enää ollut, joten nautimme matkanteosta upealla autolla. Erään mäen nyppylän takaa tuli heti vastaan T-risteys ja tuntui että kääntäessä mennään kuitenkin suoraan lumivalliin. Sain onneksi pysähtymään metrin päähän vallista ja siitä jatkettiin ilman vaurioita. Sama tapahtui myöhemmin kun päätieltä piti yllättäen kääntyä sivutielle. Jarrutus meni pitkäksi ja oli peruuteltava takaisin risteykseen. Maaliin saavuimme illan jo hämärtyessä puoli viiden maissa. Moskvitsh 412 Pick-up vm 1980 lavallaan varakulkuneuvona MZ Mersuja oli runsaasti mukana vuoden mallista vuoden SEC malliin. Tässä lähtöön jonottavat 450 SL kovakatolla ja SL Roadster molemmat vuodelta Leuto keli suosi avoautoilua. Viron joukkue. Viilup Suuresaar Volga 21 ja Gert Generalovin ryhmä RAF pikkubussilla Aeroflotin lentäjiksi pukeutuneina Ehdimme sopivasti saunoa ennen illallista ja palkintojen jakoa. Ajokilpailu onnistui niin hyvin että saavutin ajojen korkeimman pistemäärän. Yleiskilpailun voittoa ei kuitenkaan tullut kun saman pistemäärän saanut Marko Kokko osallistunut 13 vuotta vanhemmalla Datsunillaan ja kuittasi siis pääpalkintona olleen Harvia kiukaan. Vetäydyimme sitten hotellihuoneeseen juhlimaan hyvin mennyttä ajoa. Muut menivät nukkumaan, mutta itse lähdin vielä puolen yön yökukuntaan, eli nuotiokotaan nauttimaan grillattua makkaraa ja olutta sekä keskustelemaan Talwiajon tulevaisuudesta järjestäjien kanssa. Hyvin nukutun yön, aamupalan ja kylpylässä käynnin jälkeen ajelimme Daimlerilla Jyväskylään, josta jatkoin omalla autollani Hämeenlinnaan. Mukaan varaamani lumilapio, sepeli ja hinausköysi unohtuivat Daimlerin takakonttiin, mutta ovatpahan valmiina siellä ensi kerraksi. Antero Lähteenmäki Lähtöjonossa perus Ladat vm 1971 ja 72, jälkimmäisessä varakulkuneuvona potkukelkka katolla, perässä Mosse Elite 1500 ja Volga 24.

6 Ajojen vanhin auto Markus Honkalan T-Ford vm lähdössä numerolla 1. Ari Järvisen Ford A Pick-up vm Matti Järvenpään Citroen vm lähdössä sileillä kesärenkailla. Juhlamaljoja nautitaan onnistuneen ajon jälkeen. KEWÄTSAWUTUS Parolan Panssarimuseolla klo Nähtävänä vanhoja autoja, mopoja ja maamoottoreita. Panssarivaunun ajonäytös, Panssarimuseon näyttely. Kahvila auki ja grillistä makkaraa. Hämeen Mobilistien jäseniä pyydetään tuomaan ajoneuvoja näyttelyyn ja osallistumaan talkoisiin mm. liikenteenohjaukseen ja makkaranpaistoon. Talkoolaisten ennakkoilmoittautuminen: Juha Kekäläinen puh juha.kekalainen@porraspaikkari.fi ajoneuvot: Jukka Aalto puh jukka.aalto@tehoauto.fi

7 Hälläpyörä lehtien loppuunmyynti Kerholehdestämme on tehty aina runsaasti ylimääräisiä kappaleita, jotka nyt myydään kerholaisille edullisesti. Ensimmäiset 10 vuotta tehtiin N nimellä vuosikooste, jossa olivat kaikki päättyneen vuoden tapahtumat ja esitelmät. Vuodesta 2004 alkaen HÄL- LÄPYÖRÄ on muuttunut kerholehdeksi joka ilmestyi aluksi 4 kertaa vuodessa, mutta myöhemmin 2 kertaa. Kerholaisille nämä vuosikoosteet maksavat nyt euron kappale ja kerholehdet 50 snt kappale. Nyt kannattaa siis täydentää kotiarkisto ja saada mielenkiintoista luettavaa pitkäksi aikaa. Erityisesti tämä koskee niitä, jotka ovat myöhemmin liittyneet kerhoon eivätkä ole saaneet lehtiä jäsenmaksun vastikkeeksi. Lehdet myydään nyt alle omakustannushintaan. Parempi niin että lehdet tulevat kerholaisten hyötykäyttöön kun nyt vain turhaan vievät tilaa pölyttyessään kerhohuoneen kaapeissa. Lehtikauppoja voi tehdä kerhoiltojen yhteydessä tai noutammalla ne Anterolta kotoa.

8 Autotunnistuskilpailu Pikkujouluissa 2014 Kerhon pikkujoulu juhlittiin Rengon Pitopalvelun Tulinummessa Ohjelmassa oli Jyrki Tuusan laatima autoaiheinen tunnistuskilpailu, jonka oikeat vastaukset hän tässä paljastaa. Lukijat voivat tässä myös testata taitojaan katsomatta vastauksia. Autotunnistuskilpailussa oli 34 kuvaa, joissa näkyi koko auto tai vain jokin rajattu yksityiskohta. Kuvat näytettiin valkokankaalle ja kuva oli aina näkyvissä noin puoli minuuttia. Kuvasta piti yleensä tunnistaa auton merkki sekä malli, mutta joissakin riitti ainoastaan merkki tai vain malli. Yhdessä kuvassa kysyttiin vain vuosimallia. Kuvien autot oli valittu periaatteella jokaiselle jotakin, aikaväliltä Mukana oli tavallisia perheautoja, urheiluautoja sekä kilpa-autoja. Joistakin kuvista oli häivytetty esim. nokkamerkki tai vastaava. Kuvien vaikeusastetta oli vaikea suunnitella etukäteen, mutta ei kai se kovin pahasti mennyt pieleen, kun 34:stä kuvasta vain 5 jäi kokonaan osallistujilta tunnistamatta. Näiden joukossa oli kyllä sellaisiakin kuvia, jotka olisi pitänyt tunnistaa. Kukaan ei vain sattunut muistamaan, että ykköskoppaisen Golfin maskissa olleet punaiset reunat olivat GTI:n tunnusmerkit. Mielenkiintoista oli myös, että valtaosa vastasi tässä kuvassa olevan Ferrarin. Kyseessä on kuitenkin hieman vähemmän virtaviivainen menopeli. Yllättävän vaikeaksi osoittautui myös Sunbeam Imp:n tunnistaminen, sillä vain yksi vastaaja tunnisti sen. Suurimmassa osassa vastauksissa oli ovessa nähty Cortinan piirteitä. Myös muita Fordin malleja löytyi vastauksista. Erityismaininnan ansaitsee, että ainoastaan rouva Innala tunnisti oheisen Alfa Romeon. Kilpa-autoista vaikeaksi osoittautui Opel Manta 400:n konepelti (kuitumuovia). Sundelin Hannu oli ainoa, joka tiesi mistä oli kyse, mutta ei silti saanut täysiä pisteitä, kun ratkaiseva 400 oli jäänyt vastauksesta pois. Joskus nuoruudessaan, ennen kuin Hannusta tuli Skoda-mies, hänellä on ollut mm. Opel Manta GSI.

9 Toisaalta taas mukana oli myös kuvia, jotka oli helpompi tunnistaa. Melkein kaikki olivat tunnistaneet 140-sarjan Volvon etukulmastaan. Vanhakoppaisen Minin ovensarana oli myös kaikille tuttu. Muita helppoja kuvia oli Isuzu Belletin etukulma, Ford Escort RS Cosworthin takaspoilerit, Pyhimys Volvon ovipokkaus sekä Renault 4CV. Taistelu oli melkoisen tiukkaa toisesta sijasta eteenpäin ja sijat 8-12 päätyivät tasapisteisiin, joten ne piti ratkaista lisäkysymyksillä. Ratkaisu tehtiin tunnistamalla ensiasennuksena käytettyjä kevytmetallivanteita oheisen kuvan mukaisesta. Ylivoimainen voittaja oli Jukka Aalto, vaikka omasta mielestään hölmöilikin parin kuvan kohdalla, kun ei tunnistanut itse omistamiaan autoja. Toiseksi kilpailussa tuli Team Innalan pöytäseurue sekä kolmanneksi sijoittui, vain kaksi pistettä perässä, Hannu Sundel. Mainittakoon myös sellainen pikkuisen nolompi juttu, jota ei voi kertoa, kuin parille sadalle parhaalle kaverille, että yhdistyksemme puheenjohtaja ei tunnistanut MERSUA!!! Niin ja vanteethan ovat: Saab (99 Turbo), De Lorean (DMC-12), Renault (4CV), Bugatti (35B), Ferrari (308), BMW (M1), Porsche (924) sekä Lancia (Stratos). Mobilistinaiset saventeossa Lepaan savipajalla Hauskaa oli ja yllättävän komeita teoksia tuli.

10 Tammikuun kerhoretki Vuoden ensimmäinen kerhotapahtumamme on Turun seudulle suuntautuva matka lauantaina 17. päivä tammikuuta. Täysi bussilasti mobilisteja matkustaa tutustumaan Triangle Motor Co:n toimintaan. Korjaamopäällikkö Ari Talus kertoo yrityksen toimineen nykyisissä tiloissa noin 4 vuotta. Ensimmäisessä hallissa on nähtävänä työn alla olevia ajoneuvoja sekä muutama myynnissä oleva yksilö. Eri työvaiheissa olevat ajoneuvot kertovat jo itsessään, millaisia toimenpiteitä Trianglessa ajokeille suoritetaan. Nähtävillä on pelkkiä koreja peltityöt tehtynä, rungollisen auton runko akselistot kiinnitettynä, sähkötöitä vaativa edustusauto sekä lähes valmis, läpikotaisin entisöity 1930-luvun Mercedes-Benz. Myyntiautoista esillä on mm. Saab 96, jolla on ajettu vain reilut km. Erikoisuuksista mainittakoon Chryslerin alustalle perustuva ranskalainen Facel Vega vuodelta Kunniapaikalle omalle korokkeelleen on päässyt Matchless model L/3 moottoripyörä vuodelta 1924, joka oli entisöity asiakkaalle aikoinaan, mutta on myöhemmin tullut takaisin lahjoituksena. Asiakkaan tilauksen mukaan pyörää ei olisi tarvinnut saattaa ajokuntoon, mutta asentajat eivät olleet tyytyneet ainoastaan ulkoiseen entisöintiin. Niinpä moottori ja voimansiirto oli kunnostettu ja pyörällä oli päästy koeajollekin. Sitten kävelemme tilan läpi, jossa on asiakkaitten talvisäilytettäviä ja kunnostukseen tulevia ajokkeja. Seuraava osasto on pyhitetty myyntiautoille. Kaikki myyntikohteet eivät ole Trianglen omaisuutta, vaan osa mobiileista on myyntitilillä. Jatkuvan kiertokulun maailmassa myös harrasteajoneuvot vaihtavat omistajaa, jotkut autot on myyty täällä useita kertoja. Muutama auto tuntuu herättävän seurueessamme omistamisen haluakin, varsinkin 1950-luvun Mercedes-Benz 170S osoittautuu yleisön suosikiksi. Mukana on MB-harrastuksen konkareita kuten Kokkosen Olavi, joten teknisten ominaisuuksien esittely hoituu omasta takaa. Myös Tsaika edustusauton kyyti olisi rouvasväen mieleen. Seuraavaksi saavumme paikkaan, jossa autovanhuksille annetan uutta puhtia. Esimmäiseksi vastaan tulee verhoomo. Monet asiakkaat haluavat alkuperäisen ulkoasun lisäksi pientä parannusta ajomukavuuteen, joten verhoilujen alle lisätään usein äänieristystä parantavia materiaaleja. Verhoilija toimii myös puuseppänä. Peltikorjaamon puolella näemme alkutekijöihin purettuja koreja, joihin on tarkoitus uusia puu- ja peltiosia. Hyvin usein uusia korjauspeltejä ei ole saatavilla, joten ainoa mahdollisuus on tehdä ne itse. Jatkamme eteenpäin ja näemme nosturilla olevan auton, jonka kuntoa kartoitetaan. Koska vedenpitävää arviota entisöintityön hintalapusta on mahdotonta antaa, informoidaan työn teettäjää projektin edetessä ja jatkotoimista neuvotellaan. Osa asiakkaista ajaa ajokillaan kesäisin ja tuo sen talven ajaksi kunnostettavaksi ja huollettavaksi, osa haluaa kaiken kerralla kuntoon. Varaosien hankkiminen on yksi taiteen laji, johon entisöintiliike on perehtynyt. Tarvittavien osien etsimiseen voi mennä rutkasti aikaa,

11 onpa osien myyjiä, jotka eivät luovuta osia kenelle vain. Yleensä täydellinen entisöinti ei ole teettäjälleen taloudellisesti järkevää, vaan muut syyt ajavat järkisyiden edelle. Autolla saattaa olla mielenkiintoinen historia tai se on harrastus, jota ei rahallisesti mietitä. Täysin kunnostettu auto voi olla jopa parempi kuin uutena, vaikka se on saatettu alkuperäiseen asuunsa. Aiemmin mainitun äänieristyksen kohentamisen lisäksi Trianglessa on projekti ohjaustehostimen hyväksymiseksi lisävarusteena asennettavaksi. Vanhat autot ovat raskaita käänneltäviä ja kuljettajan ikääntyessä tämä parannus helpottaisi ajamista. Trianglessa pyritään tekemään kaikki kunnostustoimet oman henkilökunnan voimin, mutta muutamia erikostyökaluja ja -menetelmiä vaativia työvaiheita teetetään laadukkaiksi todetuilla alihankkijoilla. Tällaisia ovat mm. kromaustyöt sekä ruostumattomien pakoputkistojen valmistus. Kiitämme isäntää ja jatkamme kohti Turun tuomiokirkkoa. Yrjö Lehtinen on varannut meille pöydät ravintola Pinellasta. Syömme maittavan lounaan ja reissu jatkuu Lietoon Konehuolto T. Laukkaselle. Aluksi tutkimme museo-osaston, jossa on autojen, mopojen, moottoripyörien ja traktoreiden lisäksi myös satakunta putkiradiota sekä lukuisia pelikoneita. Pentti Multamäki hoksaa markan pajatson, ajoilta ennen elektroniikkaa ja paukauttaa heti 12:n markan voiton. Ennestäänkin monipuolisen museon laajenemisen esteenä on ainoastaan rakennusoikeuden loppuminen kiinteistöllä. Käymme kurkistamassa toisessa rakennuksessa peruskunnostettavaa John Deere puimuria. Tapani Laukkanen vastaa teknisiin kysymyksiimme ja kertoo nykyajan traktoreitten sekä puimakoneitten tyypillisistä korjaus- ja huoltotarpeista. Vierailemme myös varaosavaraston puolella, jossa on kunnioitettava määrä hyllymetrejä. Mottona onkin, että asiakkaalle ei haluta myydä ei-oota. Postimyynnin kautta tavaraa menee koko Suomen alueelle. Joku keksii kysellä varaosien hintoja ja niihin löytyy vastaus ulkomuistista. Kiitämme taas isäntäämme ja linja-auton kuljettajamme Matti Aro kotiuttaa meidät Autokeitaan ja Visamäen kautta. Viisi ensimmäistä kuvaa Triangle, loput neljä Konehuolto T. Laukkanen

12 Helmikuun kerhoilta Riihimäellä Kerholaiset saivat tilaisuuden tutustua nykyaikaiseen raskaan autokaluston huoltokorjaamoon kun teknikko Harri Frankberg esitteli luotsaamansa HF autohuollon Tehtaankadulla Riihimäellä. Frankberg oli juuri tänä vuonna palkittu Hämeen vuoden yrittäjänä. Yritys on keskittynyt Volvo merkkiin, mutta kaikkia muitakin huolletaan ja korjataan. HF-törmäysvaimennin. Hallikierroksen jälkeen nautittiin runsaasta tarjoilusta suurin kokonaispaino on noussut 60:stä 76:en tonniin. Näin raskas kuorma vaatii yhdistelmään jo yhdeksän akselia. Varaosavarastolla esiteltiin logistiikkajärjestelmä, jolla edellisenä iltana klo 18 mennessä tilattu varaosa on perillä Riihimäellä jo seuraavana aamuna klo 6. Tämän mahdollistaa lentokuljetus ja kuriiriposti. Eikä tämä pikatoimitus edes nosta varaosan hintaa. Yhdestäkin autosta oli johtosarja kärähtänyt eikä sitä löytynyt Paikalle oli saapunut 25 kerholaista. Omistajan lisäksi paikalla oli myös äskettäin eläköitynyt asentaja Pertti Peltonen. Puheenjohtajamme Pentti Kallionpää kiitti kutsusta heti kättelyssä ja luovutti molemmille Hämeenlinna Ajon DVD: n ja ajojulkaisun. Ensimmäisessä hallissa nähtiin kaksi peräkkäistä 30 tonnin nosturia. Korjaamomontuista on luovuttu, joten korjaukset voidaan tehdä lattialla seisten. Peräkkäiset nosturit mahdollistavat myös kokonaisen 60 tonnin täysperävaunuyhdistelmän nostamisen työkorkeuteen. Korjattavana oli Savonlinnan kaupungin kuorma-auto, jonka hytti oli pahoin vaurioitunut. Yleensä korjaus kannattaa vaikka vaurio olisi % autosta. Seuraavassa hallissa nähtiin rungon oikaisulaite, joka 100 tonnin voimalla oikaisee lattiaan kiinnitetyn vääntyneen kuorma-auton rungon. Viereisellä paikalla oli meneillään lisäakselien asennus. Näitä tarvitaan kun yhdistelmän Kerholaiset kuuntelevat kiinnostuneina esitystä. maahantuojan kautta. Osa löytyi kuitenkin espanjalaisen kuorma-autokorjaamon hyllystä ja oli perillä Riihimäellä seuraavana aamuna. Kallista kuljetuskalustoa ei siis tarvitse seisottaa varaosaa odottamassa. Seuraavana tultiin pitkään halliin, jossa testataan ja tarvittaessa korjataan jarrut, ajopiirturit ja nopeusrajoittimet. Koko

13 Nosturi. 25 metriä pitkä täysperävaunu yhdistelmä mahtuu sisälle halliin. Katsastusmies käy hallilla tarkistamassa valmistuneet autot, joita voi olla päivässä kymmenkunta. Viimeisessä hallissa tehtiin isojen traktorien ja maansiirtokoneiden huollot ja korjaukset. Olipa hallin perällä korjattavana myös vanha John Deere traktori 60-luvulta. Lopuksi kokoonnuttiin yläkerran kahvioon, jossa nautittiin runsaasta tarjoilusta. Kahvin ja teen lisäksi oli voileipä kakkua ja torttua. Samalla katsottiin vielä video, jossa esiteltiin vaihtolava, jota käytetään turvatyynynä tietyömailla ja onnettomuuspaikoilla varsinkin moottoriteillä. Tyynyosan materiaali on aaltopahvin tyyppisesti kokoonpuristuvaa. Tämä tuli testattua tositilanteessa kun puoliperävaunu-yhdistelmä ajoi 75 km/t nopeudella päin tyynyä. Törmäyksen voimasta auto syöksähti 6 metriä eteenpäin, mutta ei vaurioitunut. Törmännyt autokin pystyi vielä ajamalla siirtymään korjaamolle. Tämän tyyppisiä turvalaitteita on Suomessa vasta muutama sata, mutta Ruotsissa ja Saksassa tuhansia. Laitteen hinta on , mutta voi säästää ihmishenkiä ja vähentää vammautumista, jolloin hyöty on mittaamaton. Huoltokuilu. Harri Frankbergilla on myös kiinnostusta vanhoihin autoihin sillä kotitallista löytyy Volvo Amazon vm ja 260-sarjan Volvo. Eläkkeellä olevalla asentaja Pertti Peltosella on työn alla Mercedes-Benz 170 Va 1951 ja valmiiksi entisöitynä on jo muutama moottoripyörä. Antero Lähteenmäki Traktoriosasto, jossa takimmaisena vanha John Deere

14 Vanaja-autojen Historiaa Osa: Eka linja-auto Kerhoillassa 3 vuotta sitten Vanajan historiasta esitelmöinyt Antti Karttunen kertoo seuraavassa ensimmäisestä Vanaja linja-autosta. Auto on sama kuin Markku Mäkipirtin kirjassa (s.143); KOE M 6 kilvillä V Uotila no.11 Valmiina linjalle, Miekkoniemi-Laitaatsilta. Joulu 2014 Joulunpyhillä on kaiken muun hyvän lisäksi se puoli, että voi rauhoittua vaan olemaan ilman kummempia suorituspaineita. Ehkäpä ainoat paineet syntyvät joulun ruokapöydistä selviämisestä. Yleensä riittää kun oleilee rauhallisesti ruokapöydän ja sohvan välimaastossa. Lukeminen ja telkkari auttavat ruokailujen välisen ajan tappamisessa! Itselläni oli hyvä tilaisuus kurkata, isoon vintille tuoksuvaan pahvilaatikkoon, joka sisälsi edesmenneiden vanhempieni valokuvia, vanhoja postikortteja, kenttäpostia jne. Laatikon olin perinyt vanhimman veljeni, Sepon leskeltä Siuntiosta, viime syksynä. Aarrelaatikko Laatikon sisältö veikin minut varsinaiselle aikamatkalle, lähtien 30-luvulta edeten sotavuosien kautta, lukujen myötä aina tuonne 80- luvun lopuille. Todella mielenkiintoista! Kirjoituspöydän lukuvalo paloikin pitkälle joulupäivän iltaan ja aina Tapanin päivän puolelle asti, laatikon sisältöä tutkiessani. Tietenkin tässä kuvagalleriassa oli paljon tulitikkuaskin kokoisia, enemmän tai vähemmän käppyräisiä mustavalkokuvia. Kuvissa esiintyvien henkilöllisyyttä saattoi vain arvailla kun mitään varmaa tietoa ei ole enää saatavissa. Oikea tieto on siirtynyt Hattulan hautuumaalle, valitettavasti. Joissain tapauksissa asiayhteys kuten hautajaiset tai merkkipäivät, auttoivat selvitystyötä tässä facebookissa. Mielenkiintoista oli löytää vanhempieni sota-aikaisia kuvia mm Kiestingistä jossa isäni palveli sotavuosina, Löysin myös isäni sotilaspassin ja äitini lottajärjestön jäsenkortin, jonka passikuvassa hymyilee nuori ja kaunis muonituslotta. Vanaja-kuvat Yksi kiehtovin osio tämän laatikon sisällöstä oli kuvasato koskien isäni työuraa Vanajan Autotehtaalla, vuosina Isä Ilmari olikin melko innokas valokuvauksen harrastaja. Uusi elinympäristö autotehtaalla, koti, perhe ja työ ovat innoittaneet nuorta insinööriä valokuvaamaan. Valokuvia otettiin suhteellisen paljon ja niitä myös kehitettiin omassa kotipimiössä, jonka mahdollisti sen ajan musta-valkovalokuvatekniikka. Alusta valmiina koritehtaalle. Auto ajettiin Hämeenlinnasta Helsinkiin talviolosuhteissa. Kuljettajalla oli kylmää vastaan sotalentäjien turkispuku ja päässä nahkainen naapukka! Ajo tapahtui puistonpenkin oloiselta istuimelta, ei ollut turvavöitä eikä talvirenkaita!

15 Ohjaamo oli melko pelkistetty ilman turhia hienouksia. Valmis linjuri ja tekijät yhteispotretissa tehtaan pihalla. Ekat Vanaja linja-autot Löysin oheiset linja-autojen kuvat (alusta ja valmis auto). Kuvassa on tehtaan ensimmäisiä, vuonna 1951 rakennettuja linja-autoja. Tarkistin asian oikeellisuuden Markku Mäkipirtin; Ajoneuvot Suomessa kirjasta ja todella kuvassa on Savonlinnaan liikennöitsijä V Uotilalle valmistettu pitkänokkainen linjuri. Autossa on saman tietolähteen mukaan käytetty 8 litran Saurer F-130 dieselmoottoria.. Auton kori on mallia; Helkon (kaiketi tarkoitta Helsingin autokoritehdasta). Kirjoitti Antti Karttunen Hauho Lähdetiedot; Ajoneuvot Suomessa. Markku Mäkipirtti Valokuvat; A Karttunen, kotiarkisto

16 Taksina Tampereella 50-luvun lopulla Pyysin Seppo Lehtosta kertomaan kokemuksistaan taksiautoilijana Tampeella 50-luvun lopulla vuoden 1956 Pobeda GAZ M20 autollaan. Silloin taksit tunnisti vain oranssin värisistä rekisterikilven aluslevyistä. - Anna juosta vaan! Tule takaisin taksiasemalle, valisti ystävällinen keskusneito taksin nuorta ja kokematonta kuljettajaa. Hyvä neuvo. Kaksi romaanimiestä olivat hävinneet vilkkaasti auton takapenkiltä ja velikullat pinkoivat jo kaukana pellon takana metsikköön. Taksikyydin muutama markka jäi saamatta... Tämä oli ensimmäisiä kokemuksiani taksikuskin työstä Tampereella 50- luvun lopulla. Taksiautoilijana pirssissä jo 20-luvulla alan ensimmäisten pioneerien joukossa aloittanut isäni Gabriel Lehtonen kuoli yllättäen ja jouduin - tai pääsin - Popedan rattiin asiakkaita palvelemaan. Ajokortti oli jo taskussa, hieman omalla autolla ajokokemusta, mutta taksilupa edellytti ammattikorttia ja kaupunkituntemusta. Veljeni Commer- kuorma-auton ajo-opatuksella lupa heltisi, vaikka ajokokeen Herra Insinööri oli silminnähden ärsytetty ja ärsyyntynyt. Syystäkin. Kaksi ensimmäistä kokelasta oli jättänyt käsijarrun päälle ja ajo oli päättynyt siihen. Niinpä insinööri ajatti kuorma-autoni Tammelassa ylämäkeen ja käski peruuttaa jyrkästi alas johtavalle poikkikadulle rotvallin viereen. Täysi sokkoperuutus pienillä peileillä, mutta nappiin meni. Hyvä säkä! Yllätyin itsekin ammattimaisen kuorma-autoyhdistelmän ajokortista. - Kai isäs opettaa vähän paremmin, insinööri tuhahteli. Tampereen kaupunkituntemus heltisi herrasmiesmäisesti. Legendaarinen komisario Bruno Silekoski esitti tiukan kysymysarjan ja vain yhdestä hieman neuvoteltiin. Tosi asiallinen ja arvostettu poliisi. Kokemusta alkoi kertyä. Mielipaikaksi päivystää tuli Koskipuisto niinkuin isälläkin. Keskustorilla odotti usein autoja paririvissä, mutta lähtöjä oli muita taksiasemia enemmän. Usein kuitenkin lyhyitä, asemalle takaisin ja taas odottelemaan. Hämeenpuiston tolpalta Hämeenkadun länsipäässä autoon hyppäsi vanha englannin kielen lehtorini lyseosta, oppilaiden pelkäämä ja arvostama Rellun persoona. Todistan, että kun Piirakka kuiskasi alakerrassa, niin pojat vapisivat viidennessä. - Juna lähtee aivan pian, ehditäänkö ajoissa asemalle? Päätin näyttää. Koskaan en ole ajanut yhtä nopeasti Hämeenkatua päästä päähän. Liikenne oli silloin tosin vähäistä, vain pari hidasta ohitettiin vastaantulevien kaistaa. Piirakka ehti junaansa. Aseman taksiasema oli hyvä, jos perehtyi tulevien junien aikatauluihin. Taksit saivat myös otetaan juna kiinni kyytejä, mutta ne menivät minulta ohi. Ehdottomasti paras paikka oli Pyynikintori, mistä sai herkkiä vauvakyytejä. Onnellisuus takapenkiltä tarttui kuljettajaankin. Tammelantorin tolpalla en juuri viihtynyt. Asiakkaat olivat luokkaa: - Onks tietoo? Poliisitkin kyttäsivät usein trokareita. Asiakkaat olivat yleensä melko mukavia, vaikka joskus hieman vähäsanaisia. Kysymykseen, minne ajetaan, tuli toistamiseenkin väsynyt vastaus: - Kotio. Vain kerran jouduin viemään hankalan asiakkaan poliisiasemalle. Pari kertaa oli pakko pestä auton sisältä. Piirakka kiritti Hämeenkadulla Ensimmäistä asiakasta ajoin odottamaan Lapintien Tampellan tolpalle. Hotelli Tammerin portsari vinkkasi kyytiä hotellin portailta, joten tarkkana sai olla. Kyyti oli läheiselle rautatieasemalle. Ei siis kummoinenkaan alku. Muutama markka ja taas odottamaan taksijonon hännille. Minä ja Poku. Ainoa säilynyt kuva nuoresta taksimiehestä ajokkinsa kanssa Kalevankankaan hautausmaan portilla.

17 Ulapuhelin haukkui hintansa Taksina suosittu Popeda vuosimallia -56 oli silloisiin oloihin kelpo ajopeli, lämmin mutta ahdas. Suuri, musta taksamittari otti tilansa. Vapaavalo oli koelaudalla. Amerikan rautoja ja diesel-mersuja, ponttoneja, alkoi tulla tolpille yhä enemmän idän ihmeitä korvaamaan. Siivekäs Plymouth Savoy oli hieno, tosi mahtavat evät. Kaiser oli mielestäni tyylikäs. Tampereen taksien ulakeskus ja -puhelimet autoihin oli merkittävä uudistus. Se oli hyödyllinen ja lisäsi myös turvallisuutta. Enää ei tarvinnut juosta tolpalle vastaamaan puhelimeen. Kyydin saattoi paluumatkalla saada lennosta. Tiellä saattoi olla keskuksen ilmoituksen mukaan myös vauhdikasta menoa haittaavia esteitä. Tärkeä tieto. Mutta talvi oli edessä, eikä Pokussa ollut kunnon talvirenkaita. Takakontissa tosin kettingit pahoihin paikkoihin. Nastat olivat jo voimalla tulollaan, mutta niiden hankinnan ohella olisi ollut syytä vaihtaa koko auto. Työssä jyrsivät pätkäkyydit ja ainainen odottaminen uutta asiakasta. Kun kyydit olivat lamassa, eikä yövalvominenkaan oikein maistunut, päätin luopua taksiluvasta. Kokemukseni taksimiehenä jäi näin kovin lyhytaikaiseksi ja ohueksi. Muistot tosin elävät, vuosikymmenien takaa hieman värittyneinä ja epätäsmällisinä. Onko taksimiesten ja -naisten työnkuvan suurissa kaupungeissa muuttunut? Autot ovat tietty merkittävästi kehittyneet. Apuvälineet ovat lisääntyneet ja teknistyneet hämmästyttävästi. Kovaa puurtamista taksin työ on yhtä kaikki, arvelisin. Mutta myös hienoja tähtihetkiä. Raha liikkuu, toki aina on edessä uuden ajopelin osto. - Käytökseltään arvaamattomat huumehörhöt ovat tulleet kuvaan mukaan, vanha taksimies arvioi. Seppo Lehtonen Kerhohuoneen kirja- ja lehtikokoelmat saatu luetteloitua Kerhon sihteeri Tapani Kärkinen ja Antero ovat viikottain talkoilleet kerhohuoneella vuoden ajan saadakseen arkiston luetteloitua. Nyt työ on saatu valmiiksi ja puhtaaksi kirjoituksen jälkeen tiedot tulevat kerhon kotisivuille. Tällöin arkiston käyttö helpottuu kun kerholaiset voivat kotikoneeltaan nähdä mitä materiaalia arkistossa on ja voivat sitten käydä kerhohuoneella lukemassa kiinnostavat artikkelit tai ottaa niistä kopioita kerhon koneella. Nekin joilla ei ole kotona toimivaa nettiyhteyttä voivat käyttää kerhohuoneelle tulevaa tietokonetta, jolla tiedostoa voi selata. Arkistomme on karttunut vuosikymmenien aikana eri lähteistä. Alku saatiin ensimmäisen kunniajäsenemme Hugo Alanojan jäämistöstä: Suomen Autolehden, Moottorilehden ja Moottoriurheilulehden täydet vuosikerrat vuodesta 1960 alkaen. Näistä lehdistä on merkitty erikseen autohistoriallisesti kiinnostavia aiheita. Kerholaisten lahjoituksina on kertynyt Tekniikan Maailman vuosikertoja myös vuodesta 1960 ja Tuulilasilehtiä vuodesta Näissä lehdissä on vuoden viimeisen numeron lopussa sisällysluettelo joka auttaa löytämään yksittäisiä artikkeleja. Lisäksi on Mobilistia ja V8 Magazinea sekä muiden SAHK:n kerhojen ja merkkikerhojen lehtiä. Reino Walleniukselta saatiin Forssan vierailun yhteydessä valtava määrä korjaamokäsikirjoja ja varaosaluetteloja. Tätä materiaalia on tullut myöhemmin lisää varsinkin japanilaisista autoista. Kirjapuolelta löytyy Autoteknillinen käsikirjasarja täydellisenä, 36-osainen Suuri tietokirja autoista töydennysosineen, 5-osainen Maailman moottoriajoneuvot jne. Arkisto oli ensimmäiset 18 vuotta Ratasniityn hallilla, sitten evakossa Anteron autohallissa kunnes saatiin pieni arkistohuone Fagerlundin tiloista Parolasta ja nyt viime vuodet Visamäen kerhohuoneella, joka on tilojen puolesta mahdollistanut arkiston paremman järjestämisen ja luetteloinnin. Arkisto on auki kerhoiltoina ja erikseen sovittaessa Kalervo Jussilan kanssa Antero Lähteenmäki

18 Kesäkuun retkemme toinen kohde on Hovilan kartano Somerolla sijaitsevan Hovilan kartanon perusti ratsumestari Hans Ramsay 1611, hän oli Suomen Ramsaysuvun kantaisä. Hovilaa hallitsivat aatelis-ja sotilassuvut (Munck, Essen Jägerhorn,von Duben ja de Pont) aina vuoteen 1825, jolloin kartanossa alkoi talonpoikaissukujen aika. Nykyinen suku tuli Hovilaan 1875, jolloin Viktor Yrkkö osti kartanon ja otti talon nimen sukunimekseen. Kaino Hovila, Viktorin pojanpoika avioitui Aune Avellanin kanssa Kainon äiti oli os. Torkkomäki. Luutnantti Hovila kaatui Jatkosodan alussa Hänen leskensä avioitui myöhemmin Tauno Korvenojan kanssa. Kartanon nykyinen omistaja Arja Torkkomäki on Aune ja Tauno Korvenojan tytär. Matti ja Arja Torkkomäki kunnostivat 60 vuotta kylmillään olleen kartanon päärakennuksen yhdessä Museoviraston kanssa. Restauroinnin aikana kartanosta löytyi mm. alkuperäisiä katto- ja seinämaalauksia luvuilta. Päärakennus on kunnostettu 1800-lopun tyyliin ja tunnelmaan. Hovila on avoinna kesäisin juhliin ja kokouksiin. Jo neljänä kesänä päärakennuksessa on pidetty näyttelyjä: 2011 Ingrid Söderström, 2012, Kaija Aarikka, 2013 Jukka Rintala ja 2014 Eero Aarnio ja Kyösti Varis. Viime kesänä valmistuivat vanhan kivinavetan maalaus- ja kunnostustyöt. Tulevana kesänä navetan yläkerrassa (n. 700m2)avataan ja 60-lukujen Suomea kuvaava näyttely ja Juhannuksen jälkeen päärakennuksessa on ihailtavana kuuluisuuksien kattauksia. Tervetuloa tutustumaan! Helsingintie 604, SOMERO Arja Torkkomäki m 2 juhla- ja näyttelytilaa avoinna touko-syyskuussa TERVETULOA! NOSTALGIA-NÄYTTELY Kartanon kivinavetan yläkerta Suomi ja 60-luvulla ja päärakennuksen Kuuluisuuksien kattauksia heinäkuussa (tarkemmat aukioajat kotisivuilla)

19 Hämeen Mobilistit ry Visamäentie HÄMEENLINNA Kerhotila: Visamäentie 33, HÄMEENLINNA Autohalli: Kuljetus Fagerlund Oy:n halli B-ovi PAROLA Kerhon kotisivu Puheenjohtaja: Pentti Kallionpää Varapuheenjohtaja: Jukka Aalto Sihteeri: Tapani Kärkinen Rahastonhoitaja: Seppo Jaakonsaari Julkaisut print/web ym. tiedotus: Esko Pärssinen Jäsen- ja kalustorekisterit: Juha Kekäläinen Kerhohuoneen yhteyshenkilö: Kalervo Jussila Hallituksen jäsen: Matti Holmberg Hallituksen jäsen: Yrjö Lehtinen MA tarkastaja: Esa Nieminen tai (03) MA tarkastaja: Mauno Kumpulainen MA tarkastaja: Teemu Karonen ja Pauli Karonen Päätoimittaja: Antero Lähteenmäki Avustajat: Esko Pärssinen, Seppo Lehtonen, Antti Karttunen, Jyrki Tuusa, Jukka Aalto Ilmoitukset: Lehden ulkoasu ja taitto: Painopaikka: Kuvat: Esko Pärssinen Jirka Messman Hämeenlinnan Offset-Kolmio Paino Oy Seppo Lehtonen, Esko Pärssinen, Antti Karttunen, Antero Lähteenmäki, Heikki Salomaa Hälläpyörä ilmestyy keväällä ja syksyllä. Tulee kerhon jäsenille jäsenetuna ja muille SAHK:n kerhoille yhtenä kappaleena/kerho. Aineisto seuraavaan lehteen päätoimittajalle mennessä.

20 Hämeen Mobilistit Ry Visamäentie PL HÄMEENLINNA Tervetuloa huippunykyaikaiseen, paikalliseen, suomalaisomisteiseen täyden palvelun katsastuskonttoriin Hämeenlinnan Luukkaankadulle ja Turengin Alangontielle, aikaa varaamatta. Tervetuloa! HÄMEENLINNA Luukkaankatu Hämeenlinna Puh Fax Ma-pe 8-17, la suljettu katsastus@kaus.fi TURENKI Alangontie Turenki Puh Fax Ma-pe 9-17, la suljettu turenki@kaus.fi