AstroMaster-sarjan kaukoputket

Transkriptio

1 SUOMI AstroMaster-sarjan kaukoputket KÄYTTÖOHJE AstroMaster 90 EQ # AstroMaster 130 EQ # AstroMaster 90 EQ-MD # AstroMaster 130 EQ-MD # 31051

2 Sisällysluettelo JOHDANTO... 3 KOKOAMINEN... 6 Kolmijalan kokoaminen... 6 Ekvatoriaalisen jalustan kiinnitys... 7 Vastapainotangon ja vastapainojen asennus... 7 Joustavien hienoliikuntasäätimien kiinnitys... 8 Kaukoputken putken kiinnitys telineeseen... 8 Diagonaalin ja okulaarin (linssikaukoputki) asennus... 9 Okulaarin asennus newton-kaukoputkeen... 9 Kaukoputken liikuttaminen manuaalisesti Jalustan tasapainotus rektaskensioakselin suhteen Jalustan tasapainotus deklinaatioakselin suhteen Ekvatoriaalisen jalustan säätö Jalustan altitudin säätö KAUKOPUTKEN KÄYTÖN PERUSTEET Kuvan suuntaus Tarkennus Etsimen suuntaus Suurennuksen laskeminen Kuvakentän määrittäminen Yleisiä vinkkejä havainnointiin ASTRONOMIAN PERUSTEET Ekvatoriaalinen koordinaatisto Tähtien liike Napasuuntaus leveyspiiriasteikon avulla Pohjantähteen suuntaus Pohjoisen taivaannavan paikallistaminen Napasuuntaus eteläisellä pallonpuoliskolla Eteläisen taivaannavan paikallistaminen Napasuuntaus declination drift -menetelmällä Asteikkoympyröiden suuntaus Seurantamoottori TAIVAANKAPPALEIDEN HAVAINNOINTI Kuun havainnointi Planeettojen havainnointi Auringon havainnointi Syvän taivaan havainnointi Havainnointiolosuhteet TÄHTIVALOKUVAUS Polttotasokuvaus lyhyellä valotusajalla Piggyback-valokuvaus Planeettojen ja Kuun kuvaus erityisten kuvageneraattorien avulla CCD-kuvannus syvän taivaan kappaleille Maakohteiden kuvaus KAUKOPUTKEN HUOLTO Optiikan huolto ja puhdistus Newton-kaukoputken kollimointi LISÄVARUSTEET AstroMasterin tekniset tiedot

3 Teit hyvän valinnan ostaessasi AstroMaster-kaukoputken. AstroMaster-sarjan kaukoputkia on useita eri malleja. Tämä käyttöohje kattaa neljä mallia, jotka asennetaan CG-3 ekvatoriaaliseen jalustaan, jossa on saksalainen pystytys 90 mm linssikaukoputken ja 130 mm newton-kaukoputken sekä molemmat näistä moottorisoituina. AstroMastersarja valmistetaan erittäin korkealaatuisista materiaaleista, joten kaukoputket ovat kestäviä ja vakaita. Kaukoputkesta saat iloa loppuelämäksesi eikä se vaadi juurikaan huoltoa. Nämä kaukoputket on suunniteltu erityisesti ensiostajille, ja ne tarjoavat loistavan vastineen rahoille. AstroMastersarja tarjoaa tiiviin ja kannettavan laitteen, jossa on kuitenkin riittävästi optista suorituskykyä, että kuka tahansa aloittelija pääsee sisään amatööriastronomian maailmaan. AstroMaster-kaukoputkilla on kahden vuoden rajoitettu takuu. Lisätietoa saat internetsivustoltamme osoitteesta AstroMasterin perusominaisuuksia ovat muun muassa: täysin päällystetystä lasista valmistetut optiset osat, joiden ansiosta kuva on selkeä ja terävä sulavasti toimiva, tukeva ekvatoriaalinen jalusta, jossa on asteikkoympyrät molemmissa akseleissa valmiiksi koottu teräksinen kolmijalka, jossa on 3,18 cm:n (1,25 tuuman) jalat, ja joka takaa tukevan tason nopea ja helppo asennus, joka ei vaadi työkaluja CD-ROM "The Sky" taso 1 -tähtikarttaohjelma, joka antaa tietoa taivaasta ja sisältää tulostettavia tähtikarttoja kaikkia malleja voidaan käyttää taivaankappaleiden havainnoinnin lisäksi myös maakohteiden havainnointiin mukana olevien standardivarusteiden avulla. Varmista, että olet lukenut tämän ohjekirjan ennen kuin aloitat universumin salojen tutkimisen. Saatat tarvita muutaman käyttökerran ennen kuin opit tuntemaan kaukoputkesi, joten on hyvä pitää tämä käyttöopas käsillä kunnes olet tutustunut kaukoputken kaikkiin ominaisuuksiin. Käyttöohjeessa on yksityiskohtaiset tiedot kaukoputken käytöstä sekä viiteaineistoa ja hyödyllisiä vinkkejä, joiden avulla havainnointi on helppoa ja mukavaa. Kaukoputki on suunniteltu kestämään vuosien mukavan ja palkitsevan havainnoinnin. Seuraavassa on kuitenkin kerrottu muutamia seikkoja, jotka tulee ottaa huomioon ennen kaukoputken käyttöä, että voit varmistaa oman turvallisuutesi ja suojella laitetta. Varoitus Älä ikinä katso suoraan Aurinkoon paljaalla silmällä tai kaukoputken läpi (ellei käytössäsi ole soveltuvaa aurinkosuodinta). Tästä saattaa aiheutua pysyvä ja peruuttamaton silmävamma. Älä ikinä käytä kaukoputkea heijastaaksesi Auringon kuvaa millekään pinnalle. Sisäinen lämmön nousu saattaa vahingoittaa kaukoputkea ja siihen liitettyjä lisälaitteita. Älä ikinä käytä okulaariin liitettävää aurinkosuodinta tai Herchel-kiilaa. Kaukoputken sisäinen lämmönnousu voi aiheuttaa laitteen murtumisen tai rikkoutumisen, jolloin suodattamaton auringonvalo pääsee suoraan silmään. Älä jätä kaukoputkea valvomatta, jos paikalla on lapsia tai aikuisia, jotka eivät tunne kaukoputken oikeaa käyttöä. 3

4 Kuva 1-1 AstroMaster 90 EQ -linssikaukoputki 1. Kaukoputken optinen putki 9. Leveysasteen säädin 2. Pyrstökiinnitin 10. Varustehylly 3. Rektaskension asteikkoympyrä 11. Kolmijalka 4. Star Pointer -etsin 12. Vastapainotanko 5. Okulaari 13. Vastapainot 6. Diagonaali 14. Ekvatoriaalinen jalusta 7. Tarkennusruuvi 15. Deklinaation hienoliikuntasäädin 8. Rektaskension hienoliikuntasäädin 16. Objektiivin linssi 4

5 Kuva 1-2 AstroMaster 130 EQ -newton-kaukoputki 1. Okulaari 8. Varustehylly 2. Putkirengas 9. Kolmijalka 3. Kaukoputken optinen putki 10. Vastapainot 4. Pääpeili 11. Deklinaation asteikkoympyrä 5. Deklinaation hienoliikuntasäädin 12. Star Pointer -etsin 6. Rektaskension hienoliikuntasäädin 13. Rektaskension asteikkoympyrä 7. Leveysasteen säädin 14. Tarkennusruuvi 5

6 Tässä osiossa käsitellään AstroMaster-kaukoputken asennusohjeet. Kaukoputki tulisi koota ensimmäisen kerran sisätiloissa, niin että eri osien tunnistaminen on helppoa, ja pystyt oppimaan oikean asennustavan ennen kuin yrität asennusta ulkotiloissa. Jokainen AstroMaster toimitetaan yhdessä laatikossa. Laatikon sisältämät osat: optinen putki, johon on liitetty sky pointer -etsin ja putkirenkaat (vain 130 EQ), CG-3 -ekvatoriaalinen jalusta, vastapainotanko, kaksi 2,2 kg:n vastapainoa, joustavat rektaskension ja deklinaation hienoliikuntasäätimet, 10 mm:n okulaari 1,25", 20 mm:n okulaari 1,25" (kääntöprisma mallissa 130 EQ), kääntöprisma 1,25" (mallissa 90 EQ), "The Sky" taso 1 CD-ROM. Kolmijalan kokoaminen 1. Poista kolmijalka laatikosta (kuva 2-1). Kolmijalka on koottu valmiiksi, joten sen asennus on erittäin helppoa. 2. Nosta kolmijalka pystyasentoon ja vedä jalkoja erilleen, kunnes jokainen jalka on ääriasennossaan. Paina sitten kevyesti jalkojen poikkitukea (kuva 2-2). Kolmijalan yläosaa kutsutaan kolmijalan pääksi. 3. Seuraavaksi asennetaan varustehylly (kuva 2-3) kolmijalan poikkitukeen (kuvan 2-2 keskellä). 4. Aseta varustehyllyn keskellä oleva kolo (hyllyn tasainen puoli alaspäin) niin, että se vastaa kolmijalan poikkituen keskustaa ja paina kevyesti (kuva 2-4). Hyllyn siivekkeiden pitäisi olla kuvan 2-4 mukaisessa asennossa. Kuva 2-1 Kuva 2-2 Kuva 2-3 Kuva Kierrä hyllyä niin kauan, että siivekkeet ovat jokaisen jalan kohdalla poikkituen alla ja paina kevyesti, kunnes hylly lukittuu paikoilleen (kuva 2-5). Kolmijalka on nyt valmis (kuva 2-6). 6. Voit pidentää kolmijalan jalkoja haluamaasi korkeuteen. Matalimmillaan korkeus on 61 cm ja korkeimmillaan 104 cm. Irrota kolmijalan jalkojen kiristysruuvi jokaisen jalan alaosasta (kuva 2-7), vedä jalka haluamaasi korkeuteen ja kiristä ruuvi uudelleen. Korkeimmassa asennossaan kolmijalka näyttää samalta kuin kuvassa Kolmijalka on tukevin ja jäykin matalimmillaan. Kuva 2-5 Kuva 2-6 Kuva 2-7 Kuva 2-8

7 Ekvatoriaalisen jalustan kiinnitys Ekvatoriaalisen jalustan avulla voit kallistaa kaukoputken pyörimisakseleita niin, että voit seurata tähtiä niiden liikkuessa taivaan poikki. AstroMaster-jalusta on tyypiltään ekvatoriaalinen saksalainen pystytys (CG-3), joka kiinnitetään kolmijalan päähän. Jalustan kiinnitys: 1. Poista ekvatoriaalinen jalusta laatikosta (kuva 2-10). Pieni leveysasteen säätöruuvi (lukituspultti) on kiinnitetty valmiiksi jalustaan. Suuri leveysasteen säätöruuvi (kuva 2-10) on kierretty aukkoon. 2. Jalusta kiinnitetään kolmijalan päähän. Tarkemmin sanoen kolmijalan pään alla olevaan nuppiin, jossa on pultti (kuva 2-9). Työnnä jalusta (iso, litteä osa, jossa on pieni putki) kolmijalan pään keskellä olevaan reikään, kunnes se on tasaisesti, ja pitele vakaana. Kurota kolmijalan pään alapuolelle toisella kädelläsi ja käännä nuppia, joka ruuvautuu jalustan pohjaan. Kiristä, kunnes nuppi on tiukka. Kuvassa 2-11 näkyy jalusta kiinnitettynä kolmijalkaan. Kuva 2-9 Kuva 2-10 Kuva 2-11 Vastapainotangon ja vastapainojen asennus Jalustan mukana tulee vastapainotanko ja kaksi vastapainoa kaukoputken oikeaa tasapainotusta varten. Asenna ne seuraavasti: 1. Poista vastapainojen varmistusruuvi (oranssi) vastapainotangosta (kierteisen tangon vastakkaisesta päästä) avaamalla se vastapäivään katso kuva Aseta vastapainotangon isot kierteet jalustan deklinaatioakselin kierteiseen reikään katso kuva 2-13 ja kierrä, kunnes liitos on tiukka. Nyt voit kiinnittää vastapainot. 3. Suuntaa jalusta niin, että vastapainotanko osoittaa maata kohti. 4. Löysytä molempien vastapainojen sivuilla olevia lukitusnuppeja (ei ole väliä kumman vastapainon asennat ensiksi), niin että kierteet eivät työnny vastapainojen keskiaukon läpi. 5. Liu'uta toinen vastapainoista vastapainotankoon noin puoliväliin ja kiristä lukitusnuppi. Kuvassa 2-14 näkyy painojen oikea suuntaus. 6. Liu'uta toinen vastapaino vastapainotankoon tasaisesti ensimmäistä vasten ja kiristä. 7. Kiinnitä varmistusruuvi ja kiristä. Kuvassa 2-14 näkyy valmis asennus. Kuva 2-12 Kuva 2-13 Kuva

8 Joustavien hienoliikuntasäätimien kiinnitys AstroMaster-jalustassa on kaksi joustavaa hienoliikuntasäädintä, joiden avulla voit tehdä hienosäätöjä sekä kaukoputken rektaskensioakseliin että deklinaatioakseliin. Johtimien asennus: 1. Etsi kaksi säädintä, joissa on nupit (molemmat ovat samankokoisia ja -pituisia) ja varmista, että kummankaan säätimen kiristysruuvi ei yllä aukon läpi. 2. Liu'uta säädin rektaskensioakselissa olevaan varteen niin syvälle kuin se menee. Rektaskensiovarsia on kaksi, yksi molemmilla puolilla jalustaa. Ei ole väliä kumpaa käytät, sillä ne ovat samanlaisia. Käytä kumpaa vain haluat. 3. Kiristä rektaskensiosäätimen ruuvi niin, että se pysyy paikoillaan. 4. Deklinaation joustava hienoliikuntasäädin liitetään samalla tavalla kuin rektaskension säädin. Varsi, johon deklinaation hienoliikuntasäädin asennettaan, on jalustan yläosassa, juuri kaukoputken asennustason alla. Kuva 2-15 Kuva 2-16 Rektaskension hienoliikuntasäätimen Rektaskension ja deklinaation joustavat asennusvarsi alhaalla ja deklinaation hienoliikuntasäätimet ja nupit asennettuna hienoliikuntasäätimen asennusvarsi ylhäällä Kaukoputken putken kiinnitys telineeseen Kaukoputken optinen putki kiinnitetään jalustaan sen yläosassa olevan liukuvan pyrstöasennuskiskon avulla (kuva 2-16). 130 EQ -newton-kaukoputkessa asennuskisko on putkirenkaisiin kiinnitetty pidike. 90 EQ - linssikaukoputkessa asennuskisko on putken alaosassa. Varmista, että deklinaation ja rektaskension lukitusnupit ovat tiukasti lukittuina ennen kuin kiinnität optisen putken (kuva 2-17). Varmista sitten, että leveysasteen säätöruuvit (kuvat 1-1 ja 1-2) on kiristetty tiukasti. Täten varmistetaan, että jalusta ei liiku odottamatta, kun optista putkea liitetään. Irrota myös objektiivin linssinsuojus (linssikaukoputki) tai etuaukon suojus (newtonkaukoputki). Kaukoputken putken asennus: 1. Poista optista putkea suojaava paperi. 114 EQ-newton-kaukoputkesta on irrotettava putkirenkaat ennen kuin paperia voidaan poistaa. 2. Löysää pyrstöasennuslevyn sivussa olevaa asennusruuvia ja varmistusruuvia niin, että ne eivät yllä asennuslevyn sisälle katso kuva Liu'uta pyrstöasennuskisko asennuslevyn yläosassa olevaan koloon (kuva 2-17). 4. Kiristä pyrstöasennuslevyn asennusruuvi niin, että kaukoputki pysyy paikoillaan. 5. Kiristä asennuslevyn varmistusruuvi käsin niin, että se juuri ja juuri koskettaa asennusliitintä. HUOMIO: Älä ikinä löysää mitään muita kaukoputken putken tai jalustan ruuveja kuin deklinaatiota ja rektaskensiota säätäviä ruuveja. Vinkki: Varmista kaukoputken ja jalustan vakaus tarkistamalla, että nupit/ruuvit, jotka kiinnittävät kolmijalan jalkaosan sen päähän, on kiristetty tiukasti. 8

9 Kuva 2-17 Kuva 2-18 Deklinaation lukitusnuppi Pyrstökiinnikkeen asennusnuppi ja deklinaatioympyrän päällä ja varmistusruuvi 114 EQ:n putkessa. rektaskension lukitusnuppi rektaskensioympyrän päällä Diagonaalin ja okulaarin (linssikaukoputki) asennus Diagonaali on prisma, joka suuntaa valon oikeassa kulmassa linssikaukoputken reitille. Näin voit havainnoida mukavammassa asennossa kuin silloin, jos katsoisit suoraan kaukoputken läpi. Tämä diagonaali kääntää kuvan niin, että se oikeinpäin ja oikeassa asennossa vasemmalta oikealle, jolloin kaukoputkea on helpompi käyttää maanpäälliseen havainnointiin. Diagonaali voidaan myös kiertää mihin tahansa asentoon, joka sopii sinulle. Diagonaalin ja okulaarin asennus: 1. Aseta diagonaalin pieni holkki okulaarissa olevan tarkennusputken 1,25 tuuman okulaariasovittimeen kuva Varmista, että okulaarisovittimen kaksi siipiruuvia eivät yllä tarkennusputken sisään ennen asennusta ja että suojakansi on poistettu okulaarisovittimesta. 2. Aseta okulaarin kromattu holkinpää diagonaaliin ja kiristä siipiruuvi. Varmista taas, että siipiruuvi ei yllä diagonaaliin, ennen kuin asetat okulaarin siihen. 3. Okulaari voidaan vaihtaa toiseen polttoväliin suorittamalla vaihe 2 takaperin. Kuva 2-19 Okulaarin asennus newton-kaukoputkeen Okulaari on optinen laite, joka suurentaa kaukoputken tarkentaman kuvan. Ilman okulaaria kaukoputken käyttö visuaalisesti olisi mahdotonta. Okulaarit jaotellaan yleisesti polttovälin ja holkin läpimitan perusteella. Mitä isompi polttoväli on (eli mitä isompi numero), sitä matalampi on okulaarin suurennus (eli teho). Normaalisti katsellessa käytetään matala- tai keskitehoista okulaaria. Lisätietoja suurennustehon laskemisesta on osiossa "Suurennuksen laskeminen". Okulaari sopii suoraan newton-kaukoputkien tarkenninlaitteeseen. Okulaarin kiinnitys: 1. Varmista, että siipiruuvit eivät yllä tarkennusputkeen. Aseta okulaarin kromattu holkinpää tarkennusputkeen (poista ensiksi tarkentimen suojakansi) ja kiristä siipiruuvit katso kuva mm:n okulaari on kääntöprisma eli se kääntää kuvan niin, että se on oikeinpäin ja oikeassa asennossa vasemmalta oikealle. Tämän vuoksi kaukoputki sopii myös maanpäälliseen havainnointiin. 3. Okulaari voidaan vaihtaa suorittamalla edellä kuvatut vaiheen päinvastaisessa järjestyksessä. Kuva

10 Kaukoputken liikuttaminen manuaalisesti Tasapainottaaksesi kaukoputkesi oikein on sinun liikutettava kaukoputkea manuaalisesti eri osiin taivasta, että voit havainnoida eri kohteita. Karkeita säätöjä voit tehdä löysäämällä rektaskensio- ja deklinaatioakseleiden lukitusnuppeja hieman ja liikuttamalla kaukoputkea haluttuun suuntaan. Hienosäätöä voit tehdä kääntämällä hienoliikuntasäätimiä nuppien ollessa lukittuina. Sekä rektaskensio- että deklinaatioakselissa on lukitusnupit, joilla kumpikin akseli voidaan lukita paikalleen. Avaa lukitusnupit löysätäksesi akselit. Kuva 2-21 Deklinaation lukitusnuppi deklinaatioympyrän päällä ja rektaskension lukitusnuppi rektaskensioympyrän päällä Jalustan tasapainotus rektaskensioakselin suhteen Jalustan tarpeettoman jännitteen välttämiseksi kaukoputki pitäisi tasapainottaa oikein rektaskensioakselin suhteen. Lisäksi tasapainotus on tärkeää seurantamoottoria käytettäessä, että seuranta on tarkkaa. Jalustan tasapainotus: 1. Vapauta rektaskensioakselin lukitus (kuva 2-21) ja siirrä kaukoputki toiselle puolelle jalustaa (varmista, että pyrstökiinnittimen ruuvi on tiukasti kiinni). Vastapainotanko yltää vaakasuorassa jalustan toiselle puolelle (kuva 2-22). 2. Vapauta kaukoputki HITAASTI nähdäksesi, mihin suuntaan se kääntyy tai kallistuu. 3. Löysää vastapainojen lukitusnupit vastapainoista (yksi kerrallaan). 4. Siirrä vastapainot sellaiseen kohtaan, että kaukoputki on tasapainossa (eli se pysyy paikallaan, kun rektaskensioakselin lukitus vapautetaan). 5. Kiristä vastapainot paikoilleen lukitusnupeilla. Jalustan tasapainotus deklinaatioakselin suhteen Kaukoputki pitää tasapainottaa myös deklinaatioakselin suhteen, että voidaan estää äkkinäiset liikkeet, kun deklinaation lukitus (kuva 2-21) vapautetaan. Kaukoputken deklinaatioakselin tasapainotus: 1. Vapauta rektaskension lukitus ja siirrä kaukoputki toiselle puolelle jalustaa (eli kuten kuvattu edellisessä osiossa). 2. Kiristä rektaskension lukitus pitääksesi kaukoputken paikoillaan. 3. Vapauta deklinaation lukitus ja kierrä kaukoputkea kunnes putki on vaakasuorassa maahan nähden (kuva 2-23). 4. Vapauta putki HITAASTI nähdäksesi, mihin suuntaan se kiertyy deklinaatioakselilla. ÄLÄ IRROTA OTETTASI KAUKOPUTKESTA KOKONAAN! 5. Jos sinulla on 130 EQ -newton-kaukoputki, löysää ruuveja, jotka pitävät kaukoputken putkirenkaiden sisällä ja liu'uta kaukoputkea eteen- tai taaksepäin kunnes se pysyy paikallaan, kun deklinaation lukitus vapautetaan. Jos sinulla on 90 EQ -linssikaukoputki, löysää pyrstökiinnikkeen asennusnuppia ja varmistusruuvia (kuva 2-18) ja liu'uta kaukoputkea varovaisesti eteen- tai taaksepäin kunnes se pysyy paikallaan, kun deklinaation lukitus vapautetaan. 6. Kiristä putkirenkaan ruuvit 130 EQ -mallissa pitääksesi kaukoputken paikollaan. Kiristä pyrstökiinnikkeen asennusnuppi ja varmistusruuvi 90 EQ -mallissa. 10

11 Kuva 2-22 Kuva 2-23 Ekvatoriaalisen jalustan säätö Kaukoputken pyörimisakselin on oltava samansuuntainen maan pyörimisakselin kanssa, että seurantamoottori toimisi kunnolla. Tätä kutsutaan napasuuntaukseksi. Napasuuntaus EI tarkoita kaukoputken liikuttamista rektaskensio- tai deklinaatioakselin mukaan vaan jalustan liikuttamista pystysuorassa eli altitudissa. Tässä osiossa selitetään kaukoputken oikea liike napasuuntauksen aikana. Varsinainen napasuuntaus eli kaukoputken pyörimisakselin suuntaus niin, että se on samansuuntainen maan pyörimisakselin kanssa, on kuvattu myöhemmin tässä oppaassa osiossa Napasuuntaus. Jalustan altitudin säätö Rektaskensioakselin leveysastetta säädetään löysäämällä hieman etummaista leveysasteen säätöruuvia (lukitusmutteria) katso kuva Suurenna tai pienennä rektaskensioakselin leveysastetta kiristämällä tai löysäämällä etummaista leveysasteen säätöruuvia ja valitsemalla haluttu leveysaste. Kiristä sitten etummainen leveysasteen säätöruuvi tiukasti. AstroMaster-jalustan leveysasteen säätöväli on noin Leveysasteen hienosäätö on aina parasta tehdä liikuttamalla jalustaa painovoimaa vastaan (eli käyttämällä takimmaista leveysasteen säätöruuvia jalustan nostoon). Löysää molempia leveysasteen säätöruuveja ja paina jalustan etuosaa alaspäin niin kauas kuin se menee. Kiristä sitten takimmaista leveysasteen säätöruuvia nostaaksesi jalustan haluttuun leveysasteeseen. Leveysasteen säätöruuvi (lukitusmutteri) Kuva Leveysasteen säätöruuvi (takimmainen)

12 Kaukoputki on laite, joka kerää ja keskittää valoa. Optisen laitteen ominaisuudet määrittävät, miten valo keskittyy. Niin kutsutut linssikaukoputket käyttävät linssejä, kun taas peilikaukoputket (newton-kaukoputket) käyttävät peilejä luvun alussa kehitetty linssikaukoputki eli refraktori on vanhin kaukoputkimalli. Nimi juontuu tavasta, jolla se keskittää saapuvat valonsäteet. Linssikaukoputki käyttää linssiä, joka taittaa eli refraktoi valonsäteitä, mistä se on saanut nimensä (katso kuva 3-1). Ensimmäisissä malleissa oli yksinkertainen linssi. Yksi linssi kuitenkin toimii prisman tavoin ja hajottaa valon sateenkaaren väreiksi. Ilmiö tunnetaan nimellä kromaattinen aberraatio. Ongelman korjaamiseksi kehitettiin akromaattilinssi, jossa on kaksi eri elementtiä. Molemmilla elementeillä on eri taitekerroin, jolloin kaksi eri aallonpituudella olevaa valoa saadaan taittumaan samaan polttotasoon. Suurin osa kaksielementtisistä linsseistä, jotka yleensä valmistetaan kruunulasista ja piilasista, korjaavat punaista ja vihreää valoa. Sininen valo voi taittua vielä hieman eri tasossa. Kuva 3-1 Leikkauskuva valon kulkureitistä linssikaukoputken optisessa osassa Newton-kaukoputkessa on yksi kovera peili, joka toimii pääpeilinä. Putkeen tuleva valo siirtyy takaosassa olevaan peiliin. Siellä valo taittuu eteenpäin putkessa yhteen pisteeseen eli polttopisteeseen. Koska peili ei voi toimia, jos laitat pääsi kaukoputken eteen halutessasi katsoa okulaarin läpi, litteä peili eli diagonaali sieppaa valon ja ohjaa sen ulos putken sivuista oikeassa kulmassa putkeen nähden. Okulaari helpottaa katselua. Kuva 3-2 Leikkauskuva valon kulkureitistä newton-kaukoputken optisessa osassa Newton-kaukoputkessa on raskaiden linssien sijasta peilejä, jotka keräävät ja keskittävät valon. Näin samalla rahalla saa paljon korkeatehoisemman kaukoputken. Koska valon reittiä muutetaan ja valo heijastetaan sivulle, polttoväli voi olla jopa 1000 mm, mutta kaukoputki on silti suhteellisen pieni ja kannettava. Newton-kaukoputken valonkeräysominaisuudet ovat niin merkittävät, että voit tutkia ulkoavaruutta tehokkaasti pienelläkin budjetilla. Newton-peilikaukoputket vaativat enemmän huoltoa, koska pääpeili altistuu ilmalle ja pölylle. Tämä pieni heikkous ei kuitenkaan heikennä tämän tyyppisen kaukoputken suosiota sellaisten käyttäjien keskuudessa, jotka haluavat edullisen kaukoputken, jolla voi silti nähdä myös heikkoja ja kaukaisia kohteita.

13 Kuvan suuntaus Kuvan suuntaus muuttuu sen mukaan, miten okulaari asetetaan kaukoputkeen. Kun linssikaukoputken kanssa käytetään tähtidiagonaalia, kuva on oikeinpäin, mutta peilikuva itsestään. Jos okulaari asetetaan suoraan linssikaukoputken tarkentimeen (eli ilman diagonaalia), kuva on ylösalaisin ja peilikuva. Kun käytetään AstroMaster-linssikaukoputkea ja normaalia kääntödiagonaalia, kuva on oikein päin joka suhteessa. Newton-peilikaukoputket tuottavat oikeinpäin olevan kuvan, mutta kuva on kiertynyt riippuen okulaarin käyttäjän suhteesta maahan. Käyttämällä AstroMaster-newton-kaukoputken kanssa toimitettavaa kääntödiagonaalia, kuva on oikein päin joka suhteessa. Kuvan suunta paljaalla silmällä nähtynä sekä kuvakiertymän korjaavaa laitetta linssi- tai newton-kaukoputkessa käyttäen Peilikuva, joka saadaan, kun käytetään tähtidiagonaalia linssikaukoputkessa Kuva 3-3 Kierteinen kuva; tavallinen newton-kaukoputkella sekä linssikaukoputkella suoraan okulaarin läpi Tarkennus Linssikaukoputki tai newton-kaukoputki voidaan tarkentaa helposti suoraan okulaarin alapuolella olevasta tarkennusruuvista (kuvat 1-1 ja 1-2). Ruuvin kääntäminen myötäpäivään tarkentaa nykyistä kohdetta kauempana olevaan kohteeseen. Ruuvin kääntäminen vastapäivään tarkentaa nykyistä kohdetta lähempänä olevaan kohteeseen. Huomio: Jos käytät korjaavia linssejä (erityisesti silmälaseja), voi olla hyvä ajatus poistaa ne, kun katselet kaukoputkeen kiinnitetyn okulaarin läpi. Kameraa käyttäessäsi sinun tulee kuitenkin aina käyttää korjaavia linssejäsi, että voit varmistaa tarkimman lopputuloksen. Jos kärsit hajataittoisuudesta, on korjaavia linssejä käytettävä aina. Etsimen suuntaus Star Pointer -etsin on nopein ja helpoin tapa suunnata kaukoputki tarkasti haluamaasi kohteeseen taivaalla. Kuvittele, että sinulla on laserosoitin, jolla voit osoittaa suoraan yötaivaalle. Star Pointer on suurentamaton osoitin, joka käyttää pinnoitettua lasi-ikkunaa asettaakseen kuvan pienestä punaisesta pisteestä yötaivaalle. Pidä molemmat silmät auki, kun katsot Star Pointer -etsimen läpi ja liikuta kaukoputkea, kunnes Star Pointerin läpi näkyvä punainen piste on samassa kohdassa kuin kohde, jonka näet paljaalla silmällä. Punainen piste tuotetaan LED-teknologiaa käyttäen. Se ei ole lasersäde eikä se vahingoita lasi-ikkunaa tai silmää. Star Pointer saa virtansa pitkäikäisestä 3 voltin litiumparistosta (#CR1620). Katso kuva 3-4. Kuten kaikki etsimet, myös Star Pointer on suunnattava oikein kaukoputkeen nähden ennen kuin sitä voidaan käyttää. Suuntaus on hyvä tehdä yöaikaan, sillä päivällä LED-pistettä on vaikea havaita. 13

14 Paristokotelo Virtak ytkin Star Pointer -etsimen suuntaus: Kuva 3-4 Kuva Käynnistä Star Pointer -etsin kääntämällä virtakytkin "on"-asentoon kuva Paikallista kirkas tähti tai planeetta ja keskitä se matalatehoisen okulaarin keskelle pääkaukoputkessa. 3. Katso lasi-ikkunan läpi suuntaustähteä pitäen molemmat silmät auki. Jos Star Pointer on suunnattu täydellisesti, punainen LED-piste näkyy suuntaustähden päällä. Jos Star Pointer ei ole oikein suunnattu, huomioi, missä punainen piste on kirkkaaseen tähteen verrattuna. 4. Käännä Star Pointer -etsintä kaukoputkea liikuttamatta kahta säätöruuvia käyttäen, kunnes punainen piste on suoraan suuntaustähden kohdalla. Kokeile, mihin suuntaan kumpainenkin ruuvi liikuttaa punaista pistettä. 5. Star Pointer -etsin on nyt käyttövalmis. Sammuta aina virta, kun olet löytänyt etsimäsi kohteen. Tämä pidentää sekä pariston että LED-valon käyttöikää. Huomio: Paristo on ehkä asennettu valmiiksi. Jos näin ei ole, avaa paristokotelo pienellä kolikolla tai ruuvimeisselillä katso kuva 3-4. Aseta paristo koteloon niin, että +-merkki on ulospäin. Sulje sitten paristokotelo uudelleen. Käytetty paristo on 3 voltin litiumparisto malli # CR Huomio: LED-valossa ei ole kirkkaudensäätöä. Se on suunniteltu käytettäväksi kaikissa paikoissa eli se on kyllin kirkas käytettäväksi kaupungissa, mutta ei liian kirkas maaseutuolosuhteisiin. Suurennuksen laskeminen Voit muuttaa kaukoputkesi suurennusta helposti vaihtamalla okulaarin. Voit määrittää kaukoputkesi suurennuksen helposti jakamalla kaukoputken polttovälin käytetyn okulaarin polttovälillä. Yhtälö näyttää tältä: Suurennus = Kaukoputken polttoväli (mm) Okulaarin polttoväli (mm) Sanotaan, että käytät esimerkiksi 20 mm:n okulaaria, joka toimitettiin kaukoputkesi kanssa. Voit määrittää suurennuksen yksinkertaisesti jakamalla kaukoputken polttovälin (esimerkiksi AstroMaster 90EQ -kaukoputkessa polttoväli on 1000 mm) okulaarin polttovälillä, joka on 20 mm jaettuna 20:llä antaa suurennukseksi 50. Vaikka suurennus onkin muuttava tekijä, jokaisella laitteella normaalin taivaan alla on olemassa korkein käyttökelpoinen suurennus. Yleinen sääntö on, suurennus voi olla 60-kertainen aukon jokaista tuumaa kohden. Esimerkiksi AstroMaster 90EQ on halkaisijaltaan 3,5". 3,5 kerrottuna 60:llä antaa korkeimmaksi käyttökelpoiseksi suurennustehoksi 210. Vaikka tämä onkin korkein käyttökelpoinen suurennus, suurin osa havainnoinnista tapahtuu, kun suurennus on jokaista aukon tuumaa kohti, mikä AstroMaster 90EQ -kaukoputkessa on kertainen suurennus. Voit määrittää oman kaukoputkesi suurennuksen samalla tavalla. 14

15 Kuvakentän määrittäminen Kuvakentän määrittäminen on tärkeää, jos haluat saada käsityksen havainnoimasi kohteen kulmakoosta. Voit laskea todellisen kuvakentän jakamalla okulaarin näennäisen kentän (okulaarin valmistajan ilmoittama luku) suurennuksella. Yhtälö näyttää tältä: Okulaarin näennäinen kenttä Todellinen kenttä = Suurennus Kuten näet, on sinun laskettava suurennus ennen kuin pystyt määrittämään kuvakenttää. Edellisen osion esimerkkiä käyttäen kuvakenttä voidaan määrittää käyttäen samaa 20 mm:n okulaaria, joka toimitetaan AstroMaster 90EQ - kaukoputken mukana. 20 mm:n okulaarin näennäinen kuvakenttä on jaetaan suurennuksella, joka on 50x. Näin todellinen kuvakenttä on 1,0. Asteet kannattaa muuntaa metreiksi esimerkiksi 1000 metrin matkalla, mikä helpottaa hahmottamista maakohteiden kuvaamisessa. Tämä onnistuu helposti kertomalla kuvakenttä 17,54:llä. Edellistä esimerkkiä käyttäen kuvakenttä eli 1,0 kerrotaan 17,54:llä. Näin saadaan lineaarinen kenttä, jonka leveys tuhannen metrin päässä on 17,5 metriä. Yleisiä vinkkejä havainnointiin Optisten laitteiden kanssa toimiessa on hyvä pitää mielessä muutamia seikkoja, että saat parhaan mahdollisen kuvan. Älä ikinä katso ikkunalasin läpi. Talojen ikkunoissa käytetty lasi ei ole optisesti täydellistä, joten sen paksuus voi vaihdella. Tämä vaikuttaa siihen, miten hyvin voit kohdistaa kaukoputkesi. Useimmissa tapauksissa et voi saavuttaa todella terävää kuvaa, kun taas joskus voit nähdä tuplakuvan. Älä ikinä katso sellaisten kohteiden läpi tai yli, jotka tuottavat lämpöä. Tämä sisältää esimerkiksi asfalttipäällysteiset parkkipaikat kesäkuumalla sekä talojen katot. Utuinen taivas, sumu ja usva voivat myös vaikeuttaa tarkennusta maanpäällisessä havainnoinnissa. Tällaisissa olosuhteissa yksityiskohtia nähdään huomattavasti vähemmän. Jos käytät korjaavia linssejä (erityisesti silmälaseja), voi olla hyvä ajatus poistaa ne, kun katselet kaukoputkeen kiinnitetyn okulaarin läpi. Kameraa käyttäessäsi sinun tulee kuitenkin aina käyttää korjaavia linssejäsi, että voit varmistaa tarkimman lopputuloksen. Jos kärsit hajataittoisuudesta, on korjaavia linssejä käytettävä aina. 15

16 Tähän mennessä käyttöohje on kattanut kaukoputken asennusohjeet ja yleiset käyttöohjeet. Voidaksesi käyttää kaukoputkeasi tehokkaasti sinun tulee tietää jotain myös yötaivaasta. Tämä osio sisältää tietoa tähtien tarkkailusta yleisesti sekä tietoa yötaivaasta ja napasuuntauksesta. Ekvatoriaalinen koordinaatisto Tähtitieteilijät käyttävät ekvatoriaalista koordinaatistoa löytääkseen kohteita taivaalta. Tämä koordinaatisto on samanlainen kuin maanpäällä käytettävä maantieteellinen koordinaatisto. Ekvatoriaalisessa koordinaatistossa on navat, pituus- ja leveysasteet ja ekvaattori. Yleensä nämä ovat kiinteillä kohdilla tähtiin nähden. Taivaanekvaattori kiertää 360 astetta maapallon ympäri ja erottaa pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon toisistaan. Kuten Maan päiväntasaajan, myös taivaanekvaattorin asteluku on nolla. Maassa tämä olisi leveysaste, mutta taivaalla tätä kutsutaan deklinaatioksi. Deklinaatio ilmoittaa kohteen ja taivaanekvaattorin välisen kulman. Deklinaatio ilmoitetaan asteina, kaariminuutteina ja kaarisekunteina. Taivaanekvaattorista etelään olevilla deklinaatioilla on koordinaattinsa edessä miinusmerkki (-), kun taas taivaanekvaattorista pohjoiseen olevilla deklinaatioilla ei ole merkkiä tai niiden edessä on plusmerkki (+). Ekvatoriaalisen koordinaatiston vastine pituusasteelle on rektaskensio. Kuten maapallon pituuspiirit, ne yltävät navalta navalle, ja ne ovat tasaisesti 15 asteen välein. Vaikka pituuspiirejä erottaa kulmapituus, ne mittaavat myös aikaa. Jokainen pituuspiiri on tunnin päässä seuraavasta. Koska maapallo pyörii kerran akselinsa ympäri 24 tunnissa, on pituuspiirejä yhteensä 24. Tästä johtuen rektaskensiokoordinaatit ilmoitetaan ajan määreinä. Rektaskension alkupiste on sattumanvaraisessa paikassa Kalojen tähdistössä, ja se merkitään 0 tuntia, 0 minuuttia, 0 sekuntia. Kaikki muut pisteet määritetään sen mukaan miten kaukana (eli miten pitkän ajan päässä) ne ovat tämän koordinaatin perässä, kun se on suoraan yläpuolella siirtymässä länteen. Kuva 4-1 Taivaanpallo ulkopäin, jossa näkyy deklinaatio ja rektaskensio. Tähtien liike Auringon päivittäinen liike taivaankannen yli on tuttu juttu meille kaikille. Havainnoimamme liike ei johdu siitä, että Aurinko liikkuisi, kuten ensimmäiset tähtitieteilijät uskoivat, vaan liike johtuu Maan pyörimisliikkeestä. Maan pyörimisliike aiheuttaa saman ilmiön tähdissä, ne piirtävät ison ympyrän taivaalle samalla, kun Maa pyörii kerran akselinsa ympäri. Tähden seuraaman pyöreän radan koko riippuu siitä, missä kohtaa taivasta se on. Taivaanekvaattoria lähinnä oleva tähdet muodostavat suurimmat ympyrät nousten idästä ja laskien länteen. Kun lähestytään pohjoista taivaannapaa eli pistettä, jonka ympäri pohjoisen pallonpuoliskon tähdet näyttävät kiertävän, ympyrät pienenevät. Tähdet, jotka sijaitsevat taivaan leveysasteiden keskivaiheilla, nousevat koillisesta ja laskevat luoteeseen. Korkeilla taivaan leveysasteilla olevat tähdet ovat aina horisontin yläpuolella. Niiden sanotaan olevan sirkumpolaarisia, koska ne eivät ikinä nouse tai laske. Et ikinä voi nähdä tähden täydellistä kierrosta, sillä päivällä auringonvalo hukuttaa tähtien valon. Osa tästä tähtien pyörivästä liikkeestä voidaan kuitenkin havaita, jos kamera asetetaan jalustalle ja suljin avataan pariksi tunniksi. Aikavalotus paljastaa puoliympyröitä, jotka pyörivät navan ympärillä. Tämä kuvaus tähtien liikkeestä pätee myös eteläiseen pallonpuoliskoon sillä erotuksella, että taivaanekvaattorin eteläpuolella olevat tähdet kiertävät eteläistä taivaannapaa.

17 Kuva 4-2 Kaikki tähdet näyttävät kiertävän taivaannapoja. Se, miltä liike näyttää vaihtelee kuitenkin sen mukaan, mitä osaa taivaasta katsot. Pohjoisen taivaannavan lähettyvillä tähdet piirtävät selkeitä ympyröitä, joiden keskipiste on taivaannapa (1). Taivaanekvaattoria lähellä olevat tähdet seuraavat myös pyöreää rataa navan ympäri. Horisontti kuitenkin keskeyttää täydellisen radan. Nämä tähdet näyttävät nousevan idästä ja laskevan länteen (2). Vastakkaisella navalla tähden kaari tai rata on päinvastainen, eli ne piirtävät ympyrän vastakkaisen navan ympärille (3). Kuva 4-3 Napasuuntaus leveyspiiriasteikon avulla Helpoin tapa napasuunnata kaukoputki on leveyspiiriasteikon avulla. Toisin kuin muut metodit, joissa joudutaan etsimään taivaannapa lähistöllä olevia tähtiä käyttäen, tämä metodi käyttää tunnettua vakiota, jonka avulla määritetään, miten korkealle rektaskensioakseli tulee suunnata. AstroMaster CG-3 -jalusta voidaan säätää välille noin astetta (katso kuva 4-3). Yllä mainittu vakio on leveyspiirisi ja sen kulmaetäisyyden, miten paljon taivaannapa on eteläisen tai pohjoisen horisontin yläpuolella, välinen suhde. Kulmaetäisyys pohjoisesta horisontista pohjoiseen taivaannapaan on aina sama kuin leveyspiirisi. Tämä voidaan havainnollistaa kuvittelemalla, että seisot pohjoisnavalla, jonka leveyspiiri on +90. Pohjoinen taivaannapa, jonka deklinaatio on +90, on suoraan yläpuolella (eli 90 astetta horisontin yläpuolella). Sanotaan, että liikut yhden asteen etelään, jolloin leveyspiirisi on +89 eikä pohjoinen taivaannapa ole enää suoraan yläpuolellasi. Se on yhden asteen lähempänä pohjoista horisonttia. Tämä tarkoittaa, että napa on nyt 89 pohjoisen horisontin yläpuolella. Sama ilmiö toistuu, jos liikut yhden asteen lisää etelään. Sinun on liikuttava noin 110 km pohjoiseen tai etelään, että voit muuttaa leveyspiiriäsi yhdellä asteella. Kuten tästä esimerkistä nähdään, kulmaetäisyys pohjoisesta horisontista pohjoiseen taivaannapaan on aina sama kuin leveyspiirisi. Jos olet Los Angelesissa, jonka leveyspiiri on 34, on taivaannapa 34 pohjoisen horisontin yläpuolella. Leveyspiiriasteikko osoittaa kaukoputken rektaskensioakselin oikeaan korkeustasoon pohjoisen (tai eteläisen) horisontin yllä. Kaukoputken suuntaaminen: 1. Varmista, että kaukoputken rektaskensioakseli osoittaa suoraan pohjoiseen. Käytä apuna maamerkkiä, jonka tiedät olevan pohjoisessa. 2. Tasapainota kolmijalka. Kolmijalan tasapainottaminen on tarpeen vain, jos käytetään tätä keinoa napasuuntaukseen. 3. Säädä jalustan altitudia, kunnes leveyspiirin osoitin näyttää omaa leveyspiiriäsi. Jalustan liikuttaminen vaikuttaa kulmaan, johon rektaskensioakseli osoittaa. Tarkemmat ohjeet ekvatoriaalisen jalustan säätämiseen on osiossa Jalustan säätäminen. Tätä suuntaustapaa voidaan käyttää päivällä, jolloin ei tarvitse yrittää hapuilla pimeässä. Vaikka tämä metodi EI suuntaa kaukoputkea suoraan kohti napaa, se rajaa korjauksia, joita sinun on tehtävä kohdetta seuratessasi. 17

18 Pohjantähteen suuntaaminen Tämä metodi käyttää Pohjantähteä oppaana taivaannapaan. Koska Pohjantähti sijaitsee alle asteen päässä taivaannavasta, voit yksinkertaisesti suunnata kaukoputkesi rektaskensioakselin kohti Pohjantähteä. Vaikka tämä ei olekaan täydellinen suuntaus, pääset alle asteen päähän taivaannavasta. Toisin kuin edellinen metodi, on tämä suuntaus tehtävä pimeällä, kun Pohjantähti on näkyvissä. 1. Aseta kaukoputki niin, että rektaskensioakseli osoittaa pohjoiseen katso kuva Löysää deklinaation lukitusnuppi ja liikuta kaukoputkea niin, että putki on samassa suunnassa rektaskensioakselin kanssa. Nyt deklinaation asteikkoympyrässä on lukema +90. Jos deklinaation asteikkoympyrää ei ole suunnattu, liikuta kaukoputkea niin, että putki on samassa suunnassa rektaskensioakselin kanssa. 3. Säädä kaukoputkea altitudissa ja/tai atsimuutissa, kunnes Pohjantähti näkyy etsimessä. Muista: Älä liikuta kaukoputkea rektaskensiossa tai deklinaatiossa, kun teet napasuuntausta Älä liikuta kaukoputkea itsessään vaan rektaskensioakselia. Kaukoputkea käytetään pelkästään havaitsemaan, mihin suuntaan rektaskensioakseli osoittaa. Kuten edellinenkin metodi, tällä keinoin pääset lähelle napaa, mutta et ihan kohdalleen. Seuraavan metodin avulla voit parantaa tarkkuuta ammattimaisempaa havainnointia sekä valokuvausta silmällä pitäen. Pohjoisen taivaannavan paikallistaminen Molemmilla pallonpuoliskoilla on taivaalla piste, jonka ympäri kaikki muut tähdet näyttävät kiertävän. Näitä pisteitä kutsutaan taivaannavoiksi sen mukaan kummalla puolella palloa ne sijaitsevat. Pohjoisella pallonpuoliskolla tähdet kiertävät pohjoista taivaannapaa. Kun kaukoputken rektaskensioakseli osoittaa kohti taivaannapaa, se on samassa suunnassa Maan pyörimisakselin kanssa. Monet napasuuntaustavat edellyttävät, että osaat etsiä taivaannavan tunnistamalla sitä ympäröivät tähdet. Pohjoisella pallonpuoliskolla taivaannavan löytäminen ei ole kovinkaan vaikeaa. Onneksemme alle asteen päässä taivaannavasta on paljaalla silmällä havaittava tähti. Tämä tähti eli Pohjantähti sijaitsee Pikkuotavan kahvassa. Koska Pikkuotava (tai Pienen karhun tähdistö) ei ole taivaan kirkkaimpia tähdistöjä, voi sen löytäminen olla vaikeaa kaupunkiolosuhteissa. Tässä tapauksessa voit käyttää Otavan kauhan kahta viimeistä tähteä (osoitintähdet). Piirrä mielessäsi viiva niiden kautta kohti Pikkuotavaa. Ne osoittavat kohti Pohjantähteä (katso kuva 4-5). Otavan (Ison karhun) sijainti vaihtuu vuoden ja yön kuluessa (katso kuva 4-4). Kun Otava on matalalla (eli lähellä horisonttia), sitä voi olla vaikea löytää. Tällöin kannattaa mieluummin etsiä Kassiopeia (katso kuva 4-5). Eteläisellä pallonpuoliskolla asuvat havainnoitsijat eivät ole yhtä onnekkaita kuin pohjoisella puoliskolla. Eteläisen taivaannavan ympärillä olevat tähdet eivät ole läheskään yhtä kirkkaita kuin pohjoisen taivaannavan ympärillä. Lähin kohtuullisen kirkas tähti on Sigma Octantis. Tämän tähden voi juuri ja juuri nähdä paljaalla silmällä (magnitudi 5,5) ja se sijaitsee noin 59 kaariminuutin päässä taivaannavasta. Määritelmä: Pohjoinen taivaannapa on pohjoisella pallonpuoliskolla se piste, jonka ympäri kaikki muut tähdet näyttävät kiertävän. Eteläisellä pallonpuoliskolla vastaavaa kohtaa kutsutaan eteläiseksi taivaannavaksi. Kuva 4-5 Otavan (Big Dipper) kauhan kaksi etummaista tähteä osoittavat kohti Pohjantähteä (Polaris), joka sijaitsee alle asteen päässä pohjoisesta taivaannavasta. Kassiopeia, W:n muotoinen tähtikuvio, on vastakkaisella puolella napaa Otavasta katsottuna. Pohjoinen taivaannapa (N.C.P.) on merkitty karttaan +-merkillä. 18 Kuva 4-4 Otavan sijainti vaihtuu vuoden ja yön kuluessa.

19 Kuva 4-6 Ekvatoriaalisen jalustan suuntaaminen Maan rektaskensioakselin mukaan Napasuuntaus eteläisellä pallonpuoliskolla Napasuuntaus kohti eteläistä taivaannapaa on hieman haastavampaa, koska taivaannavan lähistöllä ei ole kirkasta tähteä, kuten Pohjantähti pohjoisen taivaannavan lähellä. On monia tapoja suunnata kaukoputki navan mukaan, ja harrastelijalle seuraavat keinot ovat riittäviä ja vievät sinut kyllin lähelle eteläistä taivaannapaa. Napasuuntaus leveyspiiriasteikon avulla Helpoin tapa napasuunnata kaukoputki on leveyspiiriasteikon avulla. Toisin kuin muut metodit, joissa joudutaan etsimään taivaannapa lähistöllä olevia tähtiä käyttäen, tämä metodi käyttää tunnettua vakiota, jonka avulla määritetään, miten korkealle rektaskensioakseli tulee suunnata. Kuva 4-7 Yllä mainittu vakio on leveyspiirisi ja sen kulmaetäisyyden, miten paljon taivaannapa on eteläisen horisontin yläpuolella, välinen suhde. Kulmaetäisyys eteläisestä horisontista eteläiseen taivaannapaan on aina sama kuin leveyspiirisi. Tämä voidaan havainnollistaa kuvittelemalla, että seisot etelänavalla, jonka leveyspiiri on -90. Eteläinen taivaannapa, jonka deklinaatio on -90, on suoraan yläpuolella (eli 90 astetta horisontin yläpuolella). Sanotaan, että liikut yhden asteen pohjoiseen, jolloin leveyspiirisi on -89 eikä taivaannapa ole enää suoraan yläpuolellasi. Se on yhden asteen lähempänä eteläistä horisonttia. Tämä tarkoittaa, että napa on nyt 89 eteläisen horisontin yläpuolella. Sama ilmiö toistuu, jos liikut yhden asteen lisää pohjoiseen. Sinun on liikuttava noin 110 km pohjoiseen tai etelään, että voit muuttaa leveyspiiriäsi yhdellä asteella. Kuten tästä esimerkistä nähdään, kulmaetäisyys eteläisestä horisontista taivaannapaan on aina sama kuin leveyspiirisi. Jos olet Sydneyssä, jonka leveyspiiri on -34, on taivaannapa 34 eteläisen horisontin yläpuolella. Leveyspiiriasteikko osittaa kaukoputken rektaskensioakselin oikeaan korkeustasoon eteläisen horisontin yllä. Kaukoputken suuntaaminen: 1. Varmista, että kaukoputken rektaskensioakseli osoittaa suoraan etelään. Käytä apuna maamerkkiä, jonka tiedät olevan etelässä. 2. Tasapainota kolmijalka. Kolmijalan tasapainottaminen on tarpeen vain, jos käytetään tätä keinoa napasuuntaukseen. 3. Säädä jalustan altitudia, kunnes leveyspiirin osoitin näyttää omaa leveyspiiriäsi. Jalustan liikuttaminen vaikuttaa kulmaan, johon rektaskensioakseli osoittaa. Tarkemmat ohjeet ekvatoriaalisen jalustan säätämiseen on osiossa Jalustan säätäminen. 4. Jos yllä oleva tehdään oikein, sinun pitäisi nähdä navan lähialue etsimen ja matalatehoisen okulaarin kautta. Tätä suuntaustapaa voidaan käyttää päivällä, jolloin ei tarvitse yrittää hapuilla pimeässä. Vaikka tämä metodi EI suuntaa kaukoputkea suoraan kohti napaa, se rajaa korjauksia, joita sinun on tehtävä kohdetta seuratessasi. 19

20 Sigma Octantis -tähteen suuntaaminen Tämä metodi käyttää Sigma Octantis -tähteä oppaana taivaannapaan. Koska Sigma Octantis sijaitsee noin asteen päässä eteläisestä taivaannavasta, voit yksinkertaisesti suunnata kaukoputkesi rektaskensioakselin kohti Sigma Octantista. Vaikka tämä ei olekaan täydellinen suuntaus, pääset alle asteen päähän taivaannavasta. Toisin kuin edellinen metodi, on tämä suuntaus tehtävä pimeällä, kun Sigma Octantis on näkyvissä. Sigma Octantiksen magnitudi on 5,5, joten sitä voi olla vaikea havaita. Kiikarista voi olla etsimen lisäksi hyötyä. 1. Aseta kaukoputki niin, että rektaskensioakseli osoittaa etelään. 2. Löysää deklinaation lukitusnuppia ja liikuta kaukoputkea niin, että putki on samassa suunnassa rektaskensioakselin kanssa. Nyt deklinaation asteikkoympyrässä on lukema 90. Jos deklinaation asteikkoympyrää ei ole suunnattu, liikuta kaukoputkea niin, että putki on samassa suunnassa rektaskensioakselin kanssa. 3. Säädä kaukoputkea altitudissa ja/tai atsimuutissa, kunnes Sigma Octantis näkyy etsimessä. 4. Jos yllä oleva tehdään oikein, sinun pitäisi nähdä navan lähialue etsimen ja matalatehoisen okulaarin kautta. Muista: Älä liikuta kaukoputkea rektaskensiossa tai deklinaatiossa, kun teet napasuuntausta Älä liikuta kaukoputkea itsessään vaan rektaskensioakselia. Kaukoputkea käytetään pelkästään havaitsemaan, mihin suuntaan rektaskensioakseli osoittaa. Kuva 4-8 Kuten edellinenkin metodi, tällä keinoin pääset lähelle napaa, mutta et ihan kohdalleen. Eteläisen taivaannavan paikallistaminen Tämä metodi parantaa napasuuntaustasi ja auttaa sinua pääsemään lähemmäs napaa kuin yllä kuvatut menetelmät. Tämä parantaa tarkkuuta ammattimaisempaa havainnointia sekä valokuvausta silmälläpitäen. Molemmilla pallonpuoliskoilla on taivaalla piste, jonka ympäri kaikki muut tähdet näyttävät kiertävän. Näitä pisteitä kutsutaan taivaannavoiksi sen mukaan kummalla puolella palloa ne sijaitsevat. Eteläisellä pallonpuoliskolla tähdet kiertävät eteläistä taivaannapaa. Kun kaukoputken rektaskensioakseli osoittaa kohti taivaannapaa, se on samassa suunnassa Maan pyörimisakselin kanssa. Monet napasuuntaustavat edellyttävät, että osaat etsiä taivaannavan tunnistamalla sitä ympäröivät tähdet. Eteläisellä pallonpuoliskolla asuvat havainnoitsijat eivät ole yhtä onnekkaita kuin pohjoisella puoliskolla. Eteläisen taivaannavan ympärillä olevat tähdet eivät ole läheskään yhtä kirkkaita kuin pohjoisen taivaannavan ympärillä. Lähin kohtuullisen kirkas tähti on Sigma Octantis. Tämän tähden voi juuri ja juuri nähdä paljaalla silmällä (magnitudi 5,5) ja se sijaitsee noin 1 asteen päässä eteläisestä taivaannavasta, mutta sitä voi olla vaikea havaita. Kuva 4-9 Tämä menetelmä käyttää siis tähtikuvioita, joiden avulla eteläinen taivaannapa etsitään. Kuvittele ensin mielessäsi viiva Etelän ristissä sijaitsevien Alpha Crucis ja Beta Crucis -tähtien kautta kohti eteläistä taivaannapaa. Kuvittele sitten mielessäsi viiva Alfa ja Beta Centaurin välille, jonka puolesta välistä lähtee toinen linja kohtisuorassa kohti taivaannapaa. Näiden kahden viivan leikkauspiste on lähellä eteläistä taivaannapaa. 20

21 Napasuuntaus declination drift -menetelmällä Tämä napasuuntausmenetelmä antaa kaikkein tarkimman suuntauksen taivaannapaan, ja sitä suositellaan käytettäväksi mikäli haluat kuvata syvää taivasta pitkällä ajoituksella kaukoputkesi läpi. Tällaista tähtikuvausta varten tarvitset myös lisäosana hankittavan seurantamoottorin sekä muita tähtikuvauksessa käytettäviä tarvikkeita. Declination drift - menetelmä edellyttää, että tarkkailet valittujen tähtien liikettä. Tähtien liike kertoo, miten kauas rektaskensioakseli osoittaa todellisesta taivaannavasta. Tämä menetelmä on yksinkertainen ja suoraviivainen, mutta se edellyttää kuitenkin aikaa ja kärsivällisyyttä ensimmäisellä yrittämällä. Menetelmää tulisi käyttää vasta sitten, kun edellä selitetyt menetelmät on suoritettu valmiiksi. Jos haluat käyttää menetelmää eteläisellä pallonpuoliskolla, alla kuvattu tähtien liike (eli drift) on käännettävä päinvastoin sekä rektaskensio- että deklinaatioakselilla. Declination drift -menetelmässä valitaan aluksi kaksi kirkasta tähteä. Toisen tulee olla lähellä itäistä horisonttia ja toisen suoraan etelässä lähellä meridiaania. Molempien tähtien tulee olla lähellä taivaanekvaattoria (eli 0 deklinaatiossa). Seuraa molempien tähtien liikettä yksi kerrallaan ja pelkästään deklinaatiossa. Meridiaanissa olevaa tähteä seuratessa kaikki kohdistusvirheet itä-länsisuunnassa tulevat esiin. Itä-/länsihorisontin lähellä olevaa tähteä seurattaessa kaikki kohdistusvirheet pohjois-eteläsuunnassa tulevat esiin. Valaistun hiusristikko-okulaarin käyttö helpottaa tähtien liikkeen havaitsemista. Erittäin tarkkaan kohdistukseen voi käyttää myös Barlow-linssiä, sillä se suurentaa tehokkaammin ja paljastaa liikkeen nopeammin. Katsoessasi suoraan etelään, aseta diagonaali siten, että okulaari osoittaa kohtisuoraan ylöspäin. Laita hiusristikko-okulaari paikoilleen ja kohdista ristikko siten, että yksi ristikon viivoista on samansuuntainen deklinaatio- ja yksi rektaskensioakselin kanssa. Käännä kaukoputkea käsin deklinaatio- ja rektaskensioakseleilla tarkistaaksesi samansuuntaisuuden. Valitse aluksi tähti läheltä paikkaa, jossa taivaanekvaattori ja meridiaani kohtaavat. Tähden tulisi olla suurin piirtein ½ tunnin sisällä meridiaanista ja viiden asteen säteellä taivaanekvaattorista. Keskitä tähti kaukoputken kuvakentän keskelle ja seuraa sen liikettä deklinaatiosuunnassa. Jos tähti liikkuu kohti etelää, kaukoputken rektaskensioakseli on liikaa idässä. Jos tähti liikkuu kohti pohjoista, kaukoputken rektaskensioakseli on liikaa lännessä. Säädä rektaskensioakselia niin, että kaikki liike häviää. Kun tähti ei enää liiku näkökentässäsi, voit siirtyä lähellä itäistä horisonttia olevaan tähteen. Tämän tähden tulisi olla suurin piirtein 20 astetta horisontin yläpuolella ja viiden asteen säteellä taivaanekvaattorista. Jos tähti liikkuu kohti etelää, kaukoputken rektaskensioakselin suuntaus on liian alhaalla. Jos tähti liikkuu kohti pohjoista, kaukoputken rektaskensioakselin suuntaus on liian ylhäällä. Säädä taas rektaskensioakselia niin, että kaikki liike häviää. Valitettavasti jälkimmäinen säätö kuitenkin vaikuttaa hieman edelliseen. Suorita siis suuntaus uudelleen saadaksesi mahdollisimman täsmällisen tarkkuuden molemmille akseleille ja minimoidaksesi liikkumisen. Kaukoputki on erittäin tarkasti suunnattu taivaannapaan, kun liikkuminen on poistettu. Voit nyt käyttää kaukoputkea syvän taivaan polttotasokuvaukseen käyttäen pitkiä valotusaikoja. HUOMIO: Mikäli itäinen horisontti ei ole näkyvissä, voit valita tähden myös läheltä läntistä horisonttia, mutta muista tällöin säätää rektaskensioakselin korkeussuuntaa käänteisesti. 21

22 Asteikkoympyröiden suuntaus Ennen kuin voit käyttää asteikkoympyröitä taivaankappaleiden etsimiseen on sinun suunnattava rektaskension asteikkoympyrä, joka on jaoteltu minuutteihin. Deklinaation asteikkoympyrä on porrastettu asteittain. Se on asetettu tehtaalla eikä sen pitäisi vaatia mitään säätöä. Rektaskension asteikkoympyrässä on kaksi numerosarjaa yksi on pohjoiselle taivaanpuoliskolle (ylempi) ja toinen eteläiselle taivaanpuoliskolle (alempi). Voidaksesi suunnata asteikkoympyrän, on sinun tunnettava muutamia taivaan kirkkaimmista tähdistä. Jos et tunne näitä tähtiä, voit opiskella niistä Celestronin Tähtikartoista (#93722) tai lukemalla tuoretta tähtitieteen aikakauslehteä. Rektaskension asteikkoympyrän suuntaaminen: 1. Paikallista taivaanekvaattoria lähellä oleva kirkas tähti. Mitä kauempana olet taivaannavasta, sitä paremman lukeman saat rektaskension asteikkoympyrästäsi. Asteikkoympyrän suuntaamiseen valitsemasi tähden tulisi olla kirkas ja sen koordinaatit tulisi olla helppo tarkastaa. 2. Keskitä tähti etsimen keskelle. 3. Katso kaukoputken läpi ja tarkista, onko tähti kuvakentässä. Jos ei, etsi ja keskitä se. 4. Tarkasta tähden koordinaatit. Kuva 4-10 Deklinaatioympyrä ylhäällä ja rektaskensioympyrä alhaalla. 5. Pyöritä ympyrää, kunnes oikeat koordinaatit ovat linjassa rektaskensioindikaattorin kanssa. Rektaskension asteikkoympyrän pitäisi liikkua vaivatta. HUOMIO: Koska rektaskension asteikkoympyrä EI liiku, kun kaukoputki liikkuu rektaskensiossa, on asteikkoympyrä suunnattava joka kerta uudelleen, kun haluat löytää kohteen sen avulla. Sinun ei kuitenkaan tarvitse käyttää suuntaamiseen tähteä joka kerta. Sen sijaan voit käyttää parhaillaan havainnoimasi kohteen koordinaatteja. Kun ympyrät on suunnattu, voit niiden avulla etsiä minkä tahansa kohteen, jonka koordinaatit ovat tiedossasi. Asteikkoympyröidesi tarkkuus riippuu suoraan napasuuntauksesi tarkkuudesta. 1. Valitse havainnoitava kohde. Käytä vuodenajat huomioon ottavaa tähtikarttaa tarkistaaksesi, että valitsemasi kohde on horisontin yläpuolella. Tämä ei enää ole tarpeen, kun tunnet yötaivaan paremmin. 2. Katso kohteen koordinaatit tähtikartastosta tai alan kirjasta. 3. Pitele kiinni kaukoputkesta ja vapauta deklinaation lukitus. 4. Liikuta kaukoputkea deklinaatiosuunnassa, kunnes osoitin näyttää oikeaa deklinaatiokoordinaattia. 5. Kiristä deklinaation lukitus pitääksesi kaukoputken paikoillaan. 6. Pitele kiinni kaukoputkesta ja vapauta rektaskension lukitus. 7. Liikuta kaukoputkea rektaskensiosuunnassa, kunnes osoitin näyttää oikeaa koordinaattia. 8. Kiristä rektaskension lukitus pitääksesi kaukoputken paikoillaan. 9. Katso etsimen läpi nähdäksesi oletko löytänyt etsimäsi kohteen ja keskitä kohde etsimeen. 10. Kohteen pitäisi nyt näkyä, kun katsot kaukoputken läpi. Joitakin himmeämpiä kohteita ei ehkä ole mahdollista nähdä etsimen läpi. Tällaisessa tapauksessa kannattaa pitää tähtikartta käden ulottuvilla, että voit "tähtihypellä" haluamaasi kohteeseen. 11. Tämä menetelmä voidaan toistaa jokaiselle kohteelle. 22