Museoiden arviointijärjestelmiä ulkomailla

Transkriptio

1 Museovirasto/Ulla Teräs Museoiden arviointijärjestelmiä ulkomailla Eri maissa käytössä olevat museoiden arviointi- ja rekisteröintijärjestelmät ovat hyvin erilaisia ja eritaustaisia. Osaa säätelee viranomaistoiminta ja monet ns. rekisteröinti- ja standardisointijärjestelmistä ovat läheisesti kytköksissä museoiden rahoitukseen. Maissa, joissa museotoimintaa ei säätele museolaki, rekisteröintijärjestelmät ovat keskeisiä ammattimuseoiden statuksen kannalta. Vaikka esim. rekisteröintijärjestelmät eivät suoraan vertaudu työryhmissä kehitteillä olevaan museoiden itsearviointimalliin, on amerikkalainen ja brittiläinen rekisteröintijärjestelmä otettu mukaan siksi, että ne ovat toimineet esikuvina kansainvälisesti laajalle joukolle museoiden arviointi- ja rekisteröintimalleja. Riippumatta järjestelmän käyttötarkoituksesta tai arvioinnin laadusta (itsearviointia tai ulkoista arviointia) mallit sisältävät erilaisia kyselyitä, jotka ovat kiinnostavia museoiden itsearviointimallin kehittämisen kannalta. Kyselyjen rakenteet ja niissä esitetyt kysymykset kuvastavat museotoiminnan painopisteitä ja tavoitetasoa, jotka muodostavat vertailukohdan tekeillä olevalle omalle museoiden arviointimallillemme. Yhteenvedossa on kiinnitetty huomiota järjestelmien käyttötarkoitukseen, taustaan, niiden sisäiseen logiikkaan sekä siihen, mitkä asiat ylipäätään eri järjestelmissä katsotaan arvioinnin tai rekisteröinnin minimivaatimustason täyttämisen kannalta tärkeäksi. I YHDYSVALLAT: 1. Museum Accreditation Program Museum Accreditation Program on AAM:n (American Association of Museums) ylläpitämä museoiden rekisteröintijärjestelmä. Muita AAM:n museoille tarjoamia kehittämisvälineitä ovat Technical Information Service (TIS) ja Museum Assesment Program (MAP), joista MAP on varsinainen museoiden toiminnan arvioimiseen kehitetty arviointiohjelma. Ensimmäiset museot akkreditoitiin 1971 ja järjestelmä on vakiinnuttanut asemansa kansallisella tasolla merkkinä ammatillisesti korkeatasoisesta, vastuullisesti hoidetusta ja kehittyvästä museosta. Järjestelmä kattaa kulttuuri-, taide- ja luonnonhistorialliset museot ja siinä on mukana eri kokoisia ja eri omistusmuotopohjaisia museoita. Akkreditointijärjestelmän tarkoituksena on vahvistaa ja kehittää yksittäisten museoiden ja koko museokentän eettisiä ja ammatillisia käytäntöjä, tunnistaa vahvuuksia alalla sekä yksittäisissä museoissa ja toimia alan ensisijaisena laadunvalvonnan ja itsesäätelyn välineenä. Akkreditointiohjelmassa arvioidaan kuinka museo täyttää sille asetetun tehtävän ja tavoitteet, ja miten museon toiminta vertautuu alan yleisiin standardeihin ja parhaisiin käytäntöihin. Järjestelmä perustuu itseopiskeluosuuden (self study) lisäksi vertaisarviointiin (peer review), joka sisältää useita näkökulmia tasavertaisuuden turvaamiseksi arvioitaville museoille. Järjestelmän tavoite on koota yhteen alan kollektiivinen viisaus kaikilta osapuolilta, 1

2 jotka ovat osallistuvat museot, arvioijat (peer reviewers) sekä akkreditointitoimikunta (Accreditation Commission). Akkreditointia tavoitteleva museo hakee ensin itseopiskeluohjelmaan, jonka työstäminen kestää reilun vuoden. Itseopiskeluvaiheen hyväksymisen jälkeen seuraa vierailu museossa, jonka tekee kaksi arvioijaa (Visiting Committee). Lopuksi akkreditointitoimikunta päättää museon akkreditoimisesta itseopiskelumateriaalin ja arvioijien raportin perusteella. Hyväksytyt museot arvioidaan uudelleen 5-10 vuoden kuluttua. Akkreditointitoimikunta on riippumaton, yhdeksänjäseninen elin, jossa yhden jäsenen toimikausi on kuusi vuotta. Jäsenet ovat kokeneita ja ansioituneita museoalan ammattilaisia. Itseopiskelun kyselyn sisältö on rakenteeltaan seuraava (koottu sisällysluettelon pohjalta, koko kysely ei ole saatavissa verkossa): Kokonaisuus: Arvioitavat asiat: I Perustietosivu II Museon profiili III Museon suhde yleisöönsä, luotettavuus (Public Trust & Accountability) IV Museon tehtävä, suunnittelu, arviointien suorittaminen (Mission, Planning, & Assessing Achievement) V Johtaminen ja organisaation rakenne (Leadership & Organizational Structure) VI Kokoelmien hoito (Collections Stewardship) VII Kasvatus / sivistys ja tulkinta (Education & Interpretation) VIII Taloudellinen vakaus (Financial Stability) IX Museon tilat ja riskinhallinta - museon toimitilat - yhteisö - luotettavuus, läpinäkyvyys, saavutettavuus - etiikka - historia - tehtävä - suunnitelmallisuus ja sen mittaaminen - museon perustamisasiakirjat - emo-organisaatiot - hallinto - johtaja - toiminnalliset (operationaaliset) suhteet muihin organisaatioihin - organisatorinen rakenne - kokoelmien kattavuus - kokoelmien kehittäminen ja suunnittelu - kokoelmien hallinta (management) - näyttely ja varastotilat - säilyttämis- ja konservointikäytännöt - säilytysolosuhteiden tarkkailu ja kontrollointi - konservointipolitiikka ja käytännöt - tulkinnallinen filosofia, strategia ja sisältö - yleisöt - välittämisen keinot - tulkinnallisen sisällön kehittäminen (developing interpretative content) - sisältökeskeinen tutkimus? (Original Content Related Research) - markkinointi ja PR - budjetti ja taloudenhoito - kehittäminen 2

3 (Facilities & Risk Management) - turvallisuusriskien hallinta - yleisötilat (palvelut ja mukavuudet) X Yhteenveto (Wrap up) XI Lista liitteinä vaadittavista asiakirjoista (Documentary Evidence: List of Required Attachments) Linkki: 2. Museum Assessment Program Museum Assessment Program (MAP) on AAM:n (American Association of Museums) museoille suunnittelemista ja ylläpitämistä kehittämisohjelmista museoiden varsinaiseen arvioimiseen kehittämä työkalu (vrt. akkreditointiohjelma Accreditation Program) MAP koostuu neljästä eri arvioinnista: Instutional Assessment, Collections Management Assessment, Public Dimension Assessment ja Government Assessment. Museot valitsevat neljästä vaihtoehdosta yhden arvioinnin, eli kerrallaan osallistutaan vain yhteen ohjelmaan. Hakuaika ohjelmiin on kerran vuodessa, mutta halutessaan museo voi ostaa palvelun myös maksullisena, jolloin aloittamisaika on vapaa. MAP on työväline sekä strategiseen suunnitteluun että toiminnan itsearviointiin ja arviointiin. Ohjelman kokonaiskesto on noin kaksi vuotta ja koostuu kolmesta vaiheesta: 1. itsearviointiosuus (Self Study Workbook) 2. vertaisarviointi (Peer Review, ulkopuolisen arvioijan suorittama) 3. soveltaminen käytäntöön (Implementing) Ajallisesti suurimman osan arviointia vie ensimmäinen itsearviointivaihe, joka tehdään museoissa omasta henkilökunnasta koostuvan mahdollisimman laajapohjaisen arviointitiimin (Assessment team) kesken käyttäen apuna Self-Study Workbookia, joka auttaa museota arvioimaan omaa toimintaansa systemaattisesti. Seuraavassa vaiheessa museoon tutustuu ulkopuolinen arvioija, joka käyttää työkirjaa työnsä apuna. Ulkopuolinen arvioija on kehittämiseen erikoistunut museoalan ammattilainen. Hän tekee arvioistaan loppuraportin parannusehdotuksin. Kaksi ensimmäistä vaihetta on tarkoitus suorittaa kahdessa vuodessa, jonka jälkeen tulosten toimeenpanojakso kestää kahdesta kolmeen vuotta. Tulosten toimeenpanovaiheessa muodostetaan arvioinnin pohjalta tavoitteita ja strategioita museon kehittämistä varten. Koko prosessin jälkeen museolta pyydetään evaluaatio ja palaute ohjelmasta, jonka pohjalta ohjelmaa kehitetään edelleen. Viimeisen 23 vuoden aikana MAP:iin on osallistunut yli museota. Esimerkkejä MAP:n ohjelmien sisällöistä (työkirja ei ole kokonaisuudessaan luettavissa verkkosivuilla, vaan vaatisi osallistumista ohjelmaan): 3

4 Institutional Assessment (IMAP) yleiskatsaus museon johtamiseen ja toimintoihin kokonaisuudessaan esimerkkejä työkirjasta: - Onko organisaatiossa kirjallinen tehtävänmäärittely(mission statement)? (kyllä/ei) Jos on, niin milloin se on tehty ja milloin tarkastettu viimeksi. Kopio liitteeksi. Jos ei ole, kuvaile museon tarkoitusta ja tehtäviä sekä sitä, miten museo palvelee. - Onko museon tehtävä muuttunut sen perustamisen jälkeen? (kyllä/ei) Jos on, kuvaile miten. - Kuvaile museon tehtävän ja identiteetin erityispiirteitä. Selitä miten museon tehtävä ja tavoitteet erottavat sen muista vastaavanlaisista kulttuuri- ja sivistyslaitoksista yhteiskunnassa. Collections Management (CMAP) keskittyy kokoelmapolitiikkaan; suunnittelu, saavutettavuus, dokumentointi ja kokoelmien hoito museon kokonaisuuden kontekstissa. esimerkkejä työkirjasta: - Kuinka museo hyödyntää kokoelmiaan tehtävänsä/tarkoituksensa eteenpäin viemisessä? - Kuvaile miten muuten kuin näyttelyiden avulla kokoelmia käytetään museon toiminnoissa. - Onko museolla tarjota seuraavia palveluita yleisölle? (rasti ruutuun) Varastokierroksia, Henkilökunnan (tutkijat, kokoelmahlökunta) puheita tai luentoja, Kokoelmien kartuttamiseen liittyviä kenttämatkoja/ekskursioita, Yleisön materiaalin tunnistamista, Konservointia tai kokoelmien säilytyksen neuvontaa. Public Dimension Assessment (PDA) arvioi sitä, kuinka museo palvelee, kommunikoi ja tekee yhteistyötä yleisönsä ja yhteisönsä kanssa. esimerkkejä työkirjasta: - Kuvaile lyhyesti yhteisöä, jossa museo sijaitsee (demografiset tiedot, koulutustaso, etniset taustat, ilmasto, turismi jne.) Mitkä ovat museon suurimmat kilpailijat vapaa-ajan sektorilla? - Kuvaile museon nykyiset yleisöt. - Onko museolla kohdeyleisöjä näyttelyiden markkinoinnissa, ohjelmissa tai muissa yleisöpalveluissa? (kyllä/ei) Jos on, niin mitä toimenpiteitä on tehty kohdeyleisöjen identifioimiseksi? Governance Assessment (GMAP) auttaa museon hallintoa ja johtavaa tahoa (johtokunta, hallitus jne.) tarkastelemaan roolejaan ja vastuitaan tavoitteenaan kehittää hallinnon kykyä edesauttaa ja tehostaa museon perustehtäviä. Työkirja rakentuu 5 osasta (sections). 1 osassa identifioidaan museon hallintoon vaikuttavat sidosryhmät. 2 Governance review, 3 Strategic Questions, 4 Activities (sisäisiä harjoituksia, jotka tähtäävät hallinnon tehostamiseen ja yhteistyön parantamiseen esim.henkilökunnan, hallinnon ja toimivan johdon välillä), 5 Governance snapshot. 4

5 Huomioita: Vaikka ohjelmassa on selkeä itsearvioinnillinen osuus (self study), analyysi perustuu kuitenkin vertaisarvioinnille, jossa arvioitsijan/arvioitsijoiden rooli on hyvin keskeinen. Arviot ja suunnitelmat sen perusteella tehdään ikään kuin mittatilaustyönä kullekin museolle. Työkirjoissa olevat kysymykset (MAP:n verkkosivuilla olevien näytteiden perusteella) ovat kuvailevia (kuvaile, kerro, perustele), eivät varsinaisia mittareita, joskin ne heijastavat museon toiminnan tavoitetasoa. Osa yleisistä kysymyksistä (museon tehtävää ja organisaation rakennetta kartoittavat kysymykset) ovat samoja eri ohjelmissa. MAP:in ohjelman perusteella ei tuoteta julkista tilastotietoa ohjelmaan osallistuneista museoista, museo saa palautteen yksityisesti. Työkirjat eivät ole kokonaisuudessaan saatavissa verkossa, kirjat kuuluvat osana maksulliseen ohjelmaan. MAP:ia enemmän museoiden yleisen tason vertailuun perustuu AAM:n Accreditation Program akkreditointijärjestelmä. Lähimpänä yleistä, museon kokonaisuutta arvioivaa mallia on MAPin neljästä ohjelmavaihtoehdosta Institutional Assessment vaihtoehto. Mallin rakenne heijastaa museoiden hallinnon erilaisuutta pohjoismaihin verrattuna (vrt. Governance Assessment ohjelma.) Linkki: II ISO-BRITANNIA The Accreditation Scheme for Museums The Museums, Libraries and Archives Council (MLA) on kansallinen kehittämis- ja yhteistyötoimielin, joka toimii museoiden, kirjastojen ja arkistojen toimialalla. MLA:n hallinnoiman rekisteröintijärjestelmän tarkoitus on asettaa kansalliset museoita koskevat standardit. Rekisteröityäkseen museon on täytettävä tietyt perusvaatimukset koskien kokoelmien hoitoa ja dokumentointia, museoiden johtamista ja hallinnointia sekä museon käyttäjilleen tarjoamia palveluja. Järjestelmä perustettiin 1988 (The Museum Registration Scheme) ja sen jälkeen järjestelmään on osallistunut kaikkiaan museota eri puolilta maata. Vuonna 2004 malli uudistettiin ja nimettiin uudestaan The Accreditation Scheme:ksi kuvaamaan paremmin järjestelmän tehtävää auttaa museoita keskittymään olennaiseen ja auttaa niitä paikantamaan kehitettäviä alueita toiminnassaan. Lisäksi tällä haluttiin kohottaa akkreditoitujen museoiden statusta. Yhtenä iäkkäimmistä malleista rekisteröintijärjestelmä on ollut suunnannäyttäjä maansa museoiden tason kohottamiselle ja ollut esikuvana kansainvälisestikin monille muille vastaavantapaisille malleille ja järjestelmille. Akkreditointihakemuksessa vaaditaan museolta seuraavia asioita: 5

6 Osa: 1. Hallinto ja museon johtaminen (Governance and Museum Management) 2. Palvelut käyttäjille (User Services) 3. Tilat (Visitor Facilities) Vaadittavat asiat akkreditoinnin täyttämiseksi, jotka kuvastavat tavoitetasoa: - hyväksyttävä hallintomuoto - museon johtamisen järjestäminen - tyydyttävät järjestelyt kokoelmien omistuksen suhteen - kiinteistön hallinnan järjestelyt - museon toiminnan kestävä taloudellinen pohja - toimintasuunnitelma, joka sisältää tiedot museon tarkoituksesta, päätavoitteista, erityistavoitteista sekä rahankäyttö suunnitelman - turvallisuussuunnittelu - määrällisesti ja kokemuksellisesti sopiva henkilökunta täyttämään museolle asetetut velvollisuudet (sis. myös vapaaehtoiset) - rekrytointi ja johtaminen on järjestetty noudattaen yleisiä menettelytapoja - riittävä museoammatillinen osaaminen (tutkinnot, museoammatillinen koulutus) - museoammatillisilla työntekijöillä täytyy olla mahdollisuus vaikuttaa/osallistua museon päätöksentekoon ja poliittisiin linjauksiin - museon sijainnista, avoinna oloajoista ja palveluista tiedotetaan julkisesti (esitteet, opaskirjat, julisteet, verkkosivut) Ei minimi-vaatimusta aukiolon määrälle. - museo palveluineen on suunnattu erilaisille kohderyhmille (fyysisen saavutettavuuden lisäksi eri ikä- ja sos. ryhmät) - yhteistyö/kommunikointi käyttäjien kanssa tarjottujen palveluiden suhteen (vieraskirjat, kyselyt, konsultaatio ystäväyhdistyksen kanssa jne.) - museon omien kokoelmien ja niihin liittyvän tiedon saavutettavuus käyttäjille - kokoelmien tulkinta käyttäjien oppimista ja elämystä tukevalla tavalla erityisvaatimuksena ei-valtiollisesti rahoitetuille kansallinen -sanaa tai vastaavaa nimessään käyttäville museoille: näytteilleasettamispolitiikan tulee kuvastaa museon koko kokoelmaa, museon tulee tarjota alansa ammatillista asiantuntemusta ja neuvontaa yleisölle ja muille museoille sekä museon palvelujen tulee vastata kansalliselle museolle asetettua vaatimustasoa. - riittävä valikoima kävijöille tarkoitettuja palveluja ja informaatiota ( yleiset palvelut kuten wc, kahvila, parkkipaikka jne. - opasteet, sekä ulkoiset että museon sisäiset - asiakaspalvelun järjestäminen siten, että kävijät ja muut museon käyttäjät (esim. puhelintiedustelut) saavat hyvän palvelun - asiakastilojen ylläpito ja siisteys 6

7 4. Kokoelmien hallinta (Collections Management) erityisvaatimuksena kansallisille museoille: näyttöä siitä, palvelujen laatu täyttää asiakkaiden tarpeet - kokoelmapolitiikka, joka sisältää kartutus- ja poistoperiaatteet ja joka on museon hallitsevan tahon hyväksymä - kokoelmien dokumentoinnin toimintatapaohje - kokoelmien hallintaan (hankinta, varastokirjanpito, lainaustoiminta, poistot) liittyvien toimenpiteiden kirjaaminen tietyllä minimitasolla - kirjallinen dokumentointisuunnitelma sisältäen aiotut toimenpiteet/suunnitelmat ja aikataulun mahdollisen ruuhkautuneen dokumentoinnin purkamiseksi - toimenpiteet, jotka tähtäävät kokoelmien tuhoutumisen ja vahingoittumisen estämiseen - turvallisuusjärjestelyt, jotka kattavat yleisön, henkilökunnan sekä kokoelmien turvallisuuden ja jotka tarkistetaan vähintään 5 vuoden välein - erityisvaatimukset kansallisille museoille: museolla on jo oltava sisällöltään huomattava kokoelma joka vastaa sen tarkoitusta - museon tarkoitus ja tehtävä on kerätä toimialansa kannalta merkittäviä esineitä ja niihin liittyvää tietoa (kartuttamisen aktiivisuus ja suunnitelmallisuus?) - museon kokoelmien hoidosta ja säilymisestä on vastattavat riittävällä tasolla ja resursseilla Huomioita: Accreditation Scheme on mielenkiintoinen ikänsä ja esikuvallisen roolinsa takia. Mallin uudistuksessa muutettu nimi kuvaa mallin sisältöä, jonka monet kysymykset on muotoiltu tavoitteen muotoon. Malli painottaa melko vahvasti museon ulospäin suuntautuvaa roolia ja museon tarjoamia palveluita yleisölle (kokonaisuudet 2. ja 3.) Tutkimusta ei painoteta omana toimintanaan, vaan se on ilmeisesti sisäänrakennettuna välittämiseen, tulkintaan ja ulospäin suunnattujen tietopalveluiden kysymysalueissa. Linkki: III NORJA Mål og mening i museumshverdagen. Sjølevalueringsopplegg for plan- og utviklingsarbeid i museer Norjan mallista vastaa Norsk museumsutvikling, joka on osa ABM-utvikling nimistä valtion laitosta (museot, kirjastot, arkistot). Norjalainen itsearviointimalli on laadittu vuosina 7

8 ja pohjautuu suoraan amerikkalaiseen AAM:n Museum Assessment Programiin (MAP). Malli työstettiin yhteistyössä kolmen museon kanssa, jotka kävivät läpi MAP:in. Tämän pohjalta malli työstettiin Norjalaisille museoille sopivaksi. Mål og mening i museumshverdagen julkaistiin Norjan arviointimalli on luonteeltaan vapaaehtoisuuteen perustuva itsearviointimalli, varsinaista ulkoista arviointia ei Norsk Museumsutviklingin taholta suoriteta. Mallin käyttö perustuu vapaaehtoisuuteen ja on tarkoitettu museoiden toiminnan laadun kehittämistyön pysyväksi työkaluksi. Mallin lähtökohtana ovat museoiden joka vuosi Norjan museotilastoa varten tuottamat tiedot. Mallia käyttävät kulttuuri- taide- sekä luonnonhistorialliset museot. Mallin arviointiosuus rakentuu kolmeen kysymyskokonaisuuteen ja lopuksi seuraa yhteenveto. Mallin kysymykset ovat MAP-esikuvan mukaisesti kuvaile ja selosta -tyyppisiä kysymyksiä, joihin liittyy tilastollisia (esim. erilaisten näyttelyiden lukumäärät) sekä jonkin verran myös arvioivia kysymyksiä (esim. kiinteistöjen kunto: hyvä, tyydyttävä tai huono). Museotoiminta on arviointimallissa jaettu kolmeen näkökulmaan; museoon toimintaan laitoksena ja organisaationa sekä museon perustehtäviin yhteiskunnan muistina sekä kohtauspaikkana. Arviointialueiden sisältö on seuraava: Näkökulma Arviointialue Museo laitoksena ja organisaationa - museon tavoitteenasettelu - johtaminen ja organisointi - henkilökunta - talous - kiinteistöt - suunnitelmat (kokoelmapolitiikka, tutkimussuunnitelma, näyttely- markkinointi jne. suunnitelmat, ovatko erillisenä suunnitelmana vai sisältyvätkö toimintatai pitkäaikaissuunnitelmiin) Yhteiskunnan muisti (Samfunnsminnet) - tutkimus ja kerääminen - kokoelmat (sis. koostumus, kartuttaminen, dokumentointi) - ylläpito ja konservointi Kohtaamispaikka (Møtestedet) - näyttelyt - pedagoginen toiminta, oheistoiminta ja julkaisut - laitoksen muut toiminnot (kahvila, museokauppa jne.) - yleisö ja markkinointi - muut kontaktit yhteiskuntaan (yhteistyöorganisaatiot, -yhteisöt ja sidosryhmät) Yhteenveto (Sammendrag) yhteenveto-osuudessa määritellään kaikilta kolmelle edellä kuvatulta arviointialueelta museon vahvuudet sekä toisaalta muutostarpeet ja kehittämistoimenpiteet ja -osaalueet. 8

9 Huomioita: Norjan malli on ulkomaisista vertailumalleista puhtaimmin itsearviointimalli, varsinaista ulkoista arviointia ei suoriteta, vaikka organisaatiotasolla ulkopuolinen rahoittajataho saattaa arvioida museota vuosittaisen raportoinnin yhteydessä. malli on hyvin laaja ja vaatii museolta paneutumista: yllä referoitujen kolmen näkökulman alaiset pääkysymykset sisältävät kymmeniä arviointialuetta kuvaavia alakysymyksiä ja yhteensä erityyppisiä kysymyksiä on kaikkiaan 144. malli jakaantuu kolmeen yllä kuvattuun kysymyskokonaisuuteen, joista ensimmäinen; museon toiminta laitoksena ja organisaationa vastaa pitkälti meidän mallimme välittävien mekanismien ja tukiprosessien arviointialuetta. Yhteiskunnan muisti -näkökulmaan sisältyvät kokoelmien kartuttamisen ja dokumentoinnin sekä kokoelmien hallinnan ja konservoinnin työryhmien aihealueet. Tiedon ja osaamisen välittäminen -työryhmän aihealuetta vastaa museo kohtaamispaikkana kokonaisuuden kysymykset, jotka tosin sisältävät myös markkinointiin, museokauppaan ja kahvilaan jne. liittyviä kysymyksiä. Linkki: IV TANSKA Kvalitetsvurdering af museer Museoiden arvioinnista on vastannut vuodesta 2002 lähtien Kulturarvstyrelse (KUAS), jonka tehtäviin kuuluu kehittää standardeja museoiden toiminnassa keskeisille osa-alueille sekä toiminnoille, joihin liittyy museolaissa mainittuja velvoitteita tai tavoitteita. Tanskan uusi museolaki astui voimaan 2002 ja jo se sinällään sisältää runsaasti vaatimuksia ja ehtoja museoille valtion rahoituksen saamiseksi ja säilyttämiseksi. Laatuarviointi alkoi Tanskassa vuosina museon pilottiarvioinnilla Statens Museumsnaevnin (KUASin edeltäjä) toimesta. Museoiden joukossa oli kulttuuri- taide ja luonnonhistoriallisia museoita. Pilottiprojektin jälkeen 10 museota on arvioitu kulttuuriministeriön, kuntien tai museoiden toivomuksesta. Vuosina arvioidaan 15 museota vuosittain. Arviointiprosessissa keskeinen on museoille lähetettävä kysely, joka toimii pohjana ulkoiselle arvioinnille. Lisäksi KUASiin toimitetaan museon tuottamat julkaisut viiden viimeisen vuoden ajalta, jotka toimivat museon tutkimuksen arvioinnin lähdemateriaalina. Kunkin museon ulkoisen arvioinnin suorittaa erikseen nimetty arviointitoimikunta, johon kuuluu kaksi jäsentä museoyksiköstä, yksi jäsen arkeologian ja yksi dokumentointiyksiköstä. Lisäksi tutkimuksen arviointiin julkaisujen pohjalta osallistuu kulttuuriministeriön tutkimusvaliokunnan edustaja, sekä joidenkin erityisalojen osalta (esim. konservointi) myös muita asiantuntijoita. 9

10 Arviointitoimikunta vierailee museossa ja museon täyttämän kyselyn ja muun materiaalin pohjalta käydään keskustelu, johon museosta osallistuu johtaja ja mahdollisesti myös osastonjohtajat ja hallituksen puheenjohtaja. Arviointikonsultti tekee arvioinnista raportin, jota museolla ja arviointitoimikunnalla on mahdollisuus kommentoida. Arvioijien arviointiin ja raportointiin käyttämä työaika on noin 90 tunti/arviointi. Lopuksi museo informoi KUAS:ia siitä, miten raportin suosituksia aiotaan seurata tulevaisuudessa. Arvioitava museo saa KUAS:ilta suoraan viimeisen version kyselykaavakkeesta, joka täytetään ja palautetaan sähköisesti. Kysymykset ovat vapaamuotoisia, kuvaile tyyppisiä kysymyksiä, joihin liittyy määrällistä tietoa sisältäviä kysymyksiä. Verkossa on orientoitumista varten luettavissa perusmalli kyselystä, jonka sisältö on pääpiirteissään seuraava: 1. Museon organisaatiomuoto ja tehtävä (Museets arbejdsgrundlag og formål) 2. Kokoelmat, arkistot, kirjasto (Samlinger, arkiver, bibliotek) 3. Kerääminen, hankinta, selvitykset ja tutkimukset (Indsamling, erhvervelser, undersøgelser og forskning) 4. Konservointi ja säilyttäminen (Konserverings- og bevaringsarbejde) - museon perustiedot - museon tehtävä, vastuualue tai -ala - yhteistyösopimukset - jäsenyydet erilaisissa organisaatioissa ja yhdistyksissä (sekä museoalan, viranomais- ym. osallisuudet) - yleinen kuvaus kokoelmista - kokoelmien kirjaamisen ja rekisteröintijärjestelmän menetelmien ja käytäntöjen kuvaus (mm. numerointijärjestelmä, käytössä olevat digitointijärjestelmät/tietokannat jne., kokoelmien dokumentointiaste prosenttiluvuittain) - lainaukset ja deponoinnit museolle ja museolta - museon arkistojen kuvaus - museon kirjaston kuvaus - museon tehtäväalueen tutkimus- selvitys- ja keräämisperiaatteiden selvitys (tutkimuskohteet, tutkimuksen laji- ja alueet, kokoelma- ja hankintapolitiikka) - kokoelmien edustavuus suhteessa museon tehtävään - toteutetut tutkimusprojektit neljältä viime vuodelta - museon kokoelmahankinnat - museon kokoelmien hyödyntäminen tutkimuksessa tai tutkimusten yhteydessä - neuvontapalvelut ja osallistuminen viranomaistyöhön (esim. lausunnot, kulttuuriympäristö, suojelu jne.) - osallistuminen konferensseihin ja kokouksiin - osallistuminen kansalliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön ja verkostoihin - konservoinnin yleinen tila museossa; valmiudet, mahdolliset puutteet, työtilat jne. - konservointihenkilökunta, konservointisuunnitelma omille kokoelmille 10

11 5. Välittäminen (Formidling) 6. Rakennukset ja ulkoalueet (Bygninger og udendørsarealer) 7. Kalusto ja materiaali (Inventar og materiel) 8. Museon organisaatio ja hallinto (Museets organisation og administration) 9. Museon johto ja henkilökunta (Museets ledelse og personale) 10. Museon talous (Museets økonomi) - mahd. ulkopuolisten töiden konservointi - museon tavoitteet ja strategiat välittämisen alueella - näyttelyt (perus- ja muut näyttelyt) - muu välittämistoiminta (opastukset, opetus, esitelmät, ekskursiot jne.) - opetus (erit. yhteistyö koulujen kanssa) - julkaisut (luettelo 5 viimeisen vuoden julkaisuista sis. AV, Cd-rom, video- ja verkkojulkaisut) - välittäminen internetissä (museon toiminta verkossa, kohderyhmät ja tavoitteet) - erityistoiminta yhdistyksille tms. - pr-toiminta - museokauppa, kahvilapalvelut - aukioloajat ja kävijämäärät (esim. vuosittaiset ja päivittäiset aukioloajat tunneissa) - rakennusten yleinen kuvailu - tilojen neliömäärät ja tietyissä tiloissa ilmastoon ja valoon liittyvien vaatimusten täyttäminen, liikuntarajoitteisten huomioiminen, varastotilojen hyödynnysaste, siivous ym. - ulkoalueiden kuvaus (koko, käyttö) - omistussuhteet - museon tehtäväalueen kannalta oleelliset varusteet, kalusto ja materiaali (?) - hallinto ja päätöksenteko - kirjanpito- ja arkistointijärjestelmät - taloushallinto (tilikirjanpito) - palkka- ja henkilöstöhallinto - yhdistykset (kuten museon ystäväyhdistys, tukiyhdistys, museoklubi, taideyhdistys jne.) - vakuutukset - atk-palvelut museolle (päivitykset, millainen ammattitaidon taso jne.) - museon hallitus/johtokunta - museon johtaminen - vakinainen henkilökunta - muu henkilökunta (osa- ja määräaikainen hlökunta) - muut (kuten vapaaehtoistyövoima) - yleistä henkilöstöasioihin liittyvää (henkilöstöpolitiikka) - täydennyskoulutus ja -kurssit - museon määrärahojen tähänastinen kehitys - määrärahat jatkossa - tukirahastot ym. - museon oma liikevaihto 11

12 Huomiota: Tanskan arviointimalli ja siihen liittyvä kysely arvioitavalle museolle on tehty ulkoisen arvioinnin tarpeisiin, sen taustamateriaaliksi. Kysymykset ovat museon toimintaa ja sen tasoa kartoittamaan pyrkiviä ja kuvailevia, eivätkä aihepiirien kysymykset ole suoraan arvioivia. Jokaisen aihealueen viimeinen kysymys sen sijaan pyytää museota kuvailemaan toimintansa heikkouksia ja vahvuuksia ottaen huomioon toimintaan käytetyn ajan ja taloudellisuuden (tehokkuus) suhteessa museon resursseihin (henkilöstö, talous) ja museon vastuualueeseen liittyviin tavoitteisiin ja strategiaan. Verrattuna esim. Norjan malliin, Tanskan malli painottaa selvemmin museoissa tehtävän tutkimuksen osuutta, jota arvioidaan eri näkökulmista kohdassa 3. Malli vertautuu meidän hankkeemme tutkimus, dokumentointi ja inventointi työryhmän tehtäväalueeseen. Tanskan mallin tutkimusta arvioivasta kysymyksenasettelusta korostuu tutkimuksen merkityksen korostaminen museon tehtävänasettelun painopisteiden, kokoelmien kartuttamisen ja hankintojen sekä museon asiantuntijaroolin perustana. Aihealueidensa puolesta Tanskan malli on lähinnä meidän malliamme, sillä museoiden perustoimintoja kuvaavien arviointialueiden tehtävärajaukset noudattavat hyvin pitkälle hankkeemme neljän ydintoimintoja käsittelevän työryhmän aiherajauksia. Meidän mallimme välittävien mekanismien ja tukitoimintojen arviointialueen sisältämät asiat sisältyvät Tanskan mallissa kohtiin 1 sekä Linkki: Muita museoiden arviointi- ja rekisteröintijärjestelmiä sekä aiheeseen liittyviä tutkimuksia: Alankomaat: - The Netherlands Museum Register Australia: - Museum Accreditation and Grants Program Iso-Britannia: - Valuing Museums. Impact and innovation among national museums. Tutkimus kansallisten kokoelmien taloudellisista ja sosiaalisista vaikutuksista Itävalta: - Museumsgütesiegel 12

13 Kanada: - Canadian Heritage Museum Assistance Program (MAP), (rahoitusohjelma) - Museum Excellence Program (Alberta Museums Association) From Australia to Zanzibar. Museum Standards Schemes Overseas. A research project for Resource: The Council for Museums, Archives and Libraries 2002 (Timothy Mason ja Jane Weeks) Kokoava selvitys eri maiden museoissa käytössä olevista standardointi, arviointi ja rekisteröintijärjestelmistä. Tutkimus on vuonna 2002 tehty brittiläisen rekisteröintijärjestelmän uudistamisen taustatyönä. 13