Eräs tuntematon suomalainen kartografi

Transkriptio

1 Eräs tuntematon suomalainen kartografi Kalevi Kirvesniemi Tämä on tarina suomalaisesta nuoresta emigrantista. Siitä, kuinka piirtäjästä tuli merkittävä kartografi. Kalevi Kirvesniemi kertoo tämän kiehtovan tarinan. Piirtäjä ryhtyy yrittäjäksi Vuonna 1909 eräs nuori suomalainen emigrantti, Otto G. Lindberg, työskenteli New Yorkissa piirtäjänä. Monen muun maahanmuuttajan lailla hänenkin haaveenaan oli oman yrityksen perustaminen joskus tulevaisuudessa. Eräänä päivänä hän huomasi työnantajansa käyttävän apunaan sihteeripalvelusta tilaamaansa pikakirjoittajaa, ja se herätti hänen mielessään ajatuksen: jos sihteeripalveluille on kysyntää, niin miksei sitten myös piirtäjäpalveluille. Hän pyysi esimieheltään lupaa saada tehdä vapaa-aikoinaan piirustustöitä ulkopuolisille asiakkaille. Luvan saatuaan hän jakeli ympäristössä toimiville insinööritoimistoille kortteja, joissa tarjosi piirtäjäpalveluita. Kysyntää niille löytyikin yllättävän paljon, ja pian hän oli hankkinut niin paljon töitä, etteivät illat ja viikonloput enää riittäneet niiden suorittamiseen. Hän irtisanoutui toimestaan ja päätti perustaa oman piirustustoimiston. Otto G. Lindbergin muotokuva vuodelta

2 Näyte New Jerseytä esittävästä Esso-tiekartasta vuodelta (Kirjan kansilehdeltä.) Joulukuun 1. päivänä 1909 hän avasi osoitteessa 170 Broadway, New York oman yrityksen, josta aikaa myöten kehittyi General Drafting Co., yksi kolmesta suurimmasta tiekarttojen valmistajista USA:ssa. Toimiston ovessa luki: Otto G. Lindberg, Engineering and General Draughting. Alkuvuodet olivat vaikeita ja uusi yritys sinnitteli satunnaisten piirustustöiden varassa. Sitten v American Automobile Association (AAA) tilasi Lindbergiltä viisi pientä karttapiirrosta The American Motorist -lehteä varten. Ja seuraavana vuonna hän sai tilauksen koko Vermontin osavaltiota esittävästä kartasta. Tämä kartta painettiin yksivärisenä mustalla ja lehti myi sitä 25 sentin hinnalla mainostaen sen olevan ensimmäinen kartta, joka on milloinkaan tehty kokonaisesta osavaltiosta. Piirsin itse jokaisen viivan sillä kartalla ja kyllä se näyttää kamalalta verrattuna niihin karttoihin, joita teemme tänään. Näin Otto Lindberg muisteli työtään 1950-luvun alkupuolella. Kiinnostus tiekarttoihin Autojen lukumäärä kasvoi siihen aikaan huimaa vauhtia. Otto Lindberg, joka itsekin oli innokas autoilija, totesi silloin, että saatavilla olevat kartat olivat useimmiten epätarkkoja ja vaikeasti luettavia. Niinpä hän alkoi suunnitella sellaista tiekarttaa, joka valmistettaisiin nimenomaan autoilijan tarpeita silmälläpitäen. Vuonna 1922 Otto Lindberg sai Bostonissa toimivan First National Bankin innostumaan ajatuksesta teettää Massachusettsin osavaltiota esittävä tiekartta, joka postitettaisiin jokaiselle osavaltion alueella rekisteröidylle auton omistajalle. Tästä kartasta tuli menestys, ja sen innoittamana hän lähetti New Jerseyssä toimivalle Standard Oil Companylle (Esson edeltäjä) seuraavanlaisen kovin amerikkalaistyylisen ehdotuksen: Laadin New Jerseyn osavaltiosta tiekartan, johon Standard Oil saa yksinoikeuden. Jos yhtiönne johto ei ole sitä mieltä, että se on paras kartta, jonka he ovat milloinkaan nähneet, teidän ei tarvitse ostaa sitä. Standard Oil osti kartan ja lähetti siitä kopiota kaikille auton omistajille New Jerseyssä. Tämä ensimmäinen Standard Oilin kartta, joka kohta sai suuren suosion, oli monessa suhteessa historiallinen. Se oli ensimmäinen kaksivärinen tiekartta, joka painettiin offset-menetelmällä. Se oli myös ensimmäinen, jossa päätiet esitettiin punaisilla ehjillä viivoilla ja rakenteilla olevat tiet katkoviivoilla. Se oli myös eräs ensimmäisiä karttoja, jossa käytettiin väkiluvun mukaan porrastettuja asutuskeskusten symboleja. Uusia karttatilauksia alkoi nyt tulla runsaasti Standard Oilin toiminta-alueilta, 10

3 ja pian General Drafting Co. tunnettiinkin melkeinpä yksinomaan tiekarttojen valmistajana. Miksi ilmaisia tiekarttoja? Otto Lindberg oli jatkuvasti pyrkinyt lisäämään karttoja ja niiden valmistusta koskevia tietojaan ja taitojaan. Hän luki kaiken karttoja koskevan kirjallisuuden, minkä sai käsiinsä ja kehitteli vähitellen omintakeisen karttafilosofian, jota hän määrätietoisesti markkinoi potentiaalisille asiakkailleen. Hän oli vahvasti sitä mieltä, että nopeasti autoistuvassa amerikkalaisessa yhteiskunnassa tiekartat ovat sellaista perusinformaatiota, jota kaikki kansalaiset tarvitsevat ja jonka tulee olla kaikille vapaasti ja ilmaiseksi saatavana. Koska karttojen tuotanto kuitenkin maksaa, on löydettävä sellaisia sponsoreita, jotka niitä kustantavat. Autojen lukumäärä oli viime vuosisadan alkupuolella kasvanut räjähdysmäisesti. Kun General Drafting Co. perustettiin v. 1909, oli Yhdysvalloissa rekisteröity n autoa, ja yhtiön täyttäessä 50 vuotta v oli lukumäärä jo n Tämän kasvun myötä oli myös polttoaineiden, samoin kuin kaikkien muidenkin autoiluun liittyvien tarvikkeiden, kulutus kasvanut samassa mitassa. Otto Lindbergin mielestä olisivat siis öljy-yhtiöt sopivia sponsoreita tiekarttojen tuotannolle, mutta miten saada ne innostumaan asiaan? Hän esitti asian seuraavalla tavalla: Autojen lukumäärän lisäys ei sellaisenaan lisää polttoaineen kulutusta, autot on myös pidettävä liikkeellä. Hyvät ja luotettavat tiekartat ja niihin liittyvä matkailuinformaatio antavat ihmisille ajattelun aiheita ja herättävät heissä halun matkustella, käydä tutustumassa uusiin nähtävyyksiin. Mitä enemmän autot liikkuvat, sitä enemmän ne kuluttavat polttoainetta ja tuovat rahaa öljy-yhtiöiden kassaan. Karttatuotantoon sijoitetut varat saadaan siis pian takaisin lisääntyvällä polttoaineiden myynnillä. Standard Oil Company oli ensimmäinen öljy-yhtiö, joka uskoi tähän ajatukseen ja aloitti ilmaiskarttojen jakelun asiakkailleen jo vuonna Ilmaiset tiekartat havaittiin öljy-yhtiöissä erittäin tehokkaaksi myynnin edistämiskeinoksi ja niitä alkoivat pian jakaa asiakkailleen jokseenkin kaikki yhtiöt. Myös uusia ilmaiskarttojen valmistajia tuli mukaan markkinoille, suurimpina niistä Rand McNally ja H. M. Gousha Co., jotka kuitenkin tunnettiin myös kaupallisten karttojen tuottajina. Vaikka Otto G. Lindberg oli täysin amerikkalainen, ei hän koskaan unohtanut suomalaisia sukujuuriaan. Talvisodan aikana v hänen kustannuksellaan laadittiin n cm:n kokoinen nelivärinen Suomen kartta, jonka kääntöpuolelle painettiin kuvilla varustettu Suomen luontoa, kansaa, historiaa, kulttuuria, talouselämää, poliittista asemaa ja kehitysnäkymiä selostava tietoisku. Tämän kartan hän lahjoitti Herbert Hooverin perustamalle Suomen avustussäätiölle (Finnish Relief Fund Inc.), joka myi sen kopioita 50 sentin kappalehintaan ilmoittaen, että jokainen näin saatu sentti käytetään Suomen avustamiseen.

4 Esso-tiekartta tehtiin myös Suomesta v Ilmaiskarttojen tulee olla korkealaatuisia Otto Lindbergin vakaumus oli myös, että ilmaiskarttojen on oltava korkealaatuisia. Kartat jaetaan käyttäjille asiakasyhtiön nimissä ja niiden laatu vaikuttaa yhtiön imagoon. Jos esim. Esso-kartat ovat huippulaatua, niin käyttäjän on helpompi uskoa, että muutkin Esson tuotteet ovat huippulaatua. Kun Esso hyväksyi tämän ajatuksen, niin v General Drafting alkoi tuottaa Esso-kartat nelivärisinä. Kolme vuotta myöhemmin Otto Lindberg toteutti jälleen erään uudistuksen: Esso-karttoihin painettiin myös pieni kuvakartta, jossa kuvien avulla esitettiin alueella olevat tärkeimmät nähtävyydet. Tämän katsottiin lisäävän olennaisesti matkailuliikennettä. Tiedossani ei ole, millä tavalla Otto Lindberg tiekarttojensa kuvaustekniikkaa kehitteli. Oliko hänellä joitakin esikuvia vai olivatko ne kaikilta yksityiskohdiltaan oman toimiston suunnittelemia. Jo mainitusta ensimmäisestä New Jerseytä esittävästä Esso-tiekartasta vuodelta 1923 oli pieni näyte eräässä yhtiön tiedotuslehdessä. Siinä käytetty kuvaustapa oli jo hyvin lähellä sitä ulkoasultaan ja sisällöltään korkealuokkaista nykyaikaista tasoa, jota yhtiö käytti 1950-luvun lopulla. Niin ollen vaikuttaa siltä, että Otto Lindberg suunnitteli tiekartoissaan käyttämänsä kuvaustekniikan kokonaisuudessaan itse, eikä plagioinut sitä muista kartoista. Mahdollisimman korkea laatu sekä karttojen ulkoasun että sisällön suhteen oli General Drafting -yhtiön päämääränä jatkuvasti, ja siihen pyrittiin vaivoja säästämättä. Niinpä Otto Lindberg kertoo, että esim luvulla yhtiön kartografit ajoivat vuosittain yli mailia matkoilla, joita tehtiin karttojen lähdeaineistojen 12

5 laadun arvioimista sekä epäselvien yksityiskohtien selvittämistä varten. General Drafting suoritti vain karttojen suunnittelun, lähdeaineiston hankkimisen ja piirtämisen. Painatustyötä tekemään valittiin jokin tunnettu ja luotettava offsetpaino useimmiten asiakkaan kotimaasta. Yhtiö avusti asiakkaitaan myös karttojen jakelun suunnittelussa. Toiminta laajeni ja monipuolistui Kaikenlaisen matkailuinformaation tuottaminen autoilijoille oli ollut jo alun perin Otto Lindbergin mielessä, ja niinpä hänen aloitteestaan Esso alkoi perustaa matkailutoimistoja ( Esso Touring Services ) avustamaan autoilijoita reittivalinnoissa yms. matkojen suunnitteluun liittyvissä kysymyksissä. Näitä turistitoimistoja oli 1950-luvun loppuun mennessä toiminnassa jo seitsemän: neljä USA:ssa, yksi Kanadassa ja kaksi Euroopassa. Niiden toiminnasta vastasi General Drafting Co. Esimerkiksi v:n 1958 aikana näiden toimistojen 200 virkailijaa vastasivat yli 1,5 miljoonaan neuvonpyyntöön. Tämäkin palvelu oli asiakkaille ilmaista. Karttoja tehtiin monille muillekin asiakkaille kuin Essolle: muutamille lentoyhtiöille, joillekin autotehtaille, autokerhoille ja -vuokraamoille jne. Niiden painosmäärät olivat kuitenkin melko pieniä tiekarttamääriin verrattuna. Toisen maailmansodan aikana myös General Drafting Co. kutsuttiin valtion palvelukseen ja se valmisti yli tuhat karttaa Yhdysvaltojen armeijalle. Sodan aikana sekä automatkailun määrä että tiekarttojen valmistus romahtivat. Otto Lindberg oli silloin kovin huolissaan siitä, että Esson nimi myös karttojen ja matkailuinformaation tuottajana jäisi unohduksiin. Niinpä hän sai Esson motivoitua tuottamaan kolmen karttalehden sarjan sotakarttoja, joista asiakkaat voivat seurata sotatoimien kehitystä eri puolilla maailmaa. Näitä karttoja, jotka jaettiin Esson tuotemerkillä varustettuna, painettiin noin 10 milj. kappaletta. Standard Oil/Esso oli General Drafting Co:n suurin ja tärkein asiakas. Jo v alkanut asiakassuhde kehittyi niin, että v mennessä oli tehty yli 70 karttaa noin 30:lle Esso-konsernin tytäryhtiöille kaikista maanosista. Otto Lindberg ymmärsi myös, että tiekartat vanhenevat nopeasti, joten näitä karttoja pidettiin jatkuvasti ajan tasalla ja useimmista niistä otettiin uudet painokset vuosittain. Painosmäärät olivat suuria, esim. v General Drafting tuotti yli 30 miljoonaa tiekarttalehteä. General Drafting yhtiö kasvoi ja vaurastui, ja amerikkalaiseen tyyliin piti vaurastumisen näkyä myös ulospäin. Niinpä yhtiö osti v New Jerseystä Convent Station -nimiseltä pikkupaikkakunnalta, n. 26 mailin päässä New Yorkin keskustasta, englantilaiseen Tudor-tyyliin rakennetun linnamaisen kartanon, johon yhtiön johto ja tärkeimmät toiminnat muuttivat. Vaikka Otto G. Lindberg oli täysin amerikkalainen, ei hän koskaan unohtanut suomalaisia sukujuuriaan. Talvisodan aikana v.1940 hänen kustannuksellaan laadittiin n cm:n kokoinen nelivärinen Suomen kartta, jonka kääntöpuolelle painettiin kuvilla varustettu Suomen luontoa, kansaa, historiaa, kulttuuria, talouselämää, poliittista asemaa ja kehitysnäkymiä selostava tietoisku. Tämän kartan hän lahjoitti Herbert Hooverin perustamalle Suomen avustussäätiölle (Finnish Relief Fund Inc.), joka myi sen kopioita 50 sentin kappalehintaan ilmoittaen, että jokainen näin saatu sentti käytetään Suomen avustamiseen. Otto Lindberg julkaisi omaelämäkerran nimellä My story v Sitä en ole valitettavasti onnistunut saamaan käsiini. Hän siirtyi vähitellen 1960-luvun loppupuolella syrjään perustamansa yhtiön hallinnosta, mutta hänen viimeisistä vuosistaan tai kuolinajastaan en ole löytänyt merkintöjä. Ilmaisten tiekarttojen jakelun lopettivat öljy-yhtiöt vähitellen 1980-luvulla. Syynä todennäköisesti oli se, että niiden tuotantoon käytettyjä varoja ei enää todettu saatavan takaisin myynnin lisäyksenä. General Drafting Co. yritti vielä päästä kaupallisten karttojen markkinoille sekä jatkaa Esso-tiekarttojen tuotantoa siten, että niitä myytäisiin Exxonin jakeluverkoston kautta, mutta ei onnistunut näissä yrityksissä. Yhtiöllä ei enää ollut Otto Lindbergin kaltaista tarmokasta visionääriä, joka olisi pystynyt uudenlaisen toiminta-ajatuksen kehittämään ja toteuttamaan. V yhtiön osti Langenscheidt- niminen saksalainen kustannusyhtiö, joka sulautti sen omistamaansa American Map Company -nimiseen yhtiöön. Tietääkseni ei Otto G. Lindbergillä ollut varsinaista kartografian koulutusta eikä mitään muutakaan akateemista oppitaustaa. Hän oli tyypillinen amerikkalainen self made man, jolla oli selvä näkemys siitä, mitä hän haluaa saada aikaan elämässään, sekä runsaasti tarmoa ja tervettä järkeä hankkia oikeaa tietoa ja taitoa tähän päämäärään pääsemiseksi. Hän oli pioneeri, joka opetti amerikkalaisia käyttämään ja arvostamaan karttoja. Hän suoritti kartografian alalla sellaisen elämäntyön, joka ei mielestäni saisi jäädä kokonaan unohduksiin. Tyttäreni appiukko teki elämäntyönsä Esso-konsernin palveluksessa. Joskus 1950-luvun lopulla hän kävi esson pääkonttorissa USA:ssa ja tutustui siellä mm Esson tiekarttaohjelmaan. Hänen jäämistöstään, kirjahyllystä, osui käteeni kirja Of Maps and Mapping, joka oli Essolle tiekarttoja tuottaneen General Drafting Co:n 50-vuotisjuhlajulkaisu. Se kirja antoi aiheen tähän tarinaan, kertoo Kalevi Kirvesniemi. 13