Helmikuu taitokiekkoa vuodesta ILVES Sanomat. Markus Seikola on SM-LIIGAN PELÄTYIN POMMITTAJA

Transkriptio

1 - taitokiekkoa vuodesta ILVES Sanomat Helmikuu 2009 Markus Seikola on SM-LIIGAN PELÄTYIN POMMITTAJA

2 2

3 3 - taitokiekkoa vuodesta Ilves Hakametsän hallissa runkosarjassa La Ilves-Jokerit To Ilves-Tappara Ti Ilves-JYP Tilaa play off-kortti! Play off-kortit nyt tilattavissa! Tilaa mennessä Ilveksen toimistolta. Tarkemmat tiedot ja hinnat Ensi kauden kausikortit myynnissä! Hyödynnä nopean tilaajan edut! Kauden kausikortit myynnissa Ilveksen toimistolla. Tarkemmat tiedot ja hinnat VIP- ja aitiovaraukset (03) Lippujen ennakkomyynti: Lippupiste p klo 7-22*, Sokos, Stockmann, Vuokon Soppi Nokia, Sportia 10 Sammonkatu 60, Ideapark, Citymarketit Nokia, Lielahti, Turtola ja Pirkkala. Huom! Hallin lipunmyynnissä lipunmyyntipalkkio 1 /lippu (ei lastenliput). *1,75 /min + pvm Ilves puhelimissa! Tilaa markkinoiden halvin liittymä! Puhelut 6,9 snt/min Tekstarit 6,9 snt/ kpl Kk-maksu vain 0,69 Säästät itse ja puhut rahaa Ilvekselle Lisätiedot ja rekisteröinti Lataa ilmainen Mobicode! Saat Ilves-sisältöä puhelimeesi Lataa ilmainen koodinlukija puhelimeesi: 1. Lähetä tekstiviesti MOBICODE numeroon ja saat paluuviestinä linkin tekstiviestin hinnalla 2. Avaa linkki 3. Valitse download here ja seuraa ohjeita 4. Asenna ohjelma puhelimen muistiin Kokeile tästä koodia!

4 4 ILVES Sanomat Tässä lehdessä: Toimitusjohtaja... 4 Pelimatkat... 6 Markus Seikola... 8 Sami Hintsanen...10 Klubiemäntä...13 Klubilainen...15 Juha Järvenpää...17 Talousnäkymät...21 Geoff Platt...23 Lihashuolto...25 Näön merkitys...27 Jälkipelit...29 Soulista Ilvekseen...30 Ilves ja Reebok...31 Apuvälineet...33 Juha Metsola...34 Julkaisija: Ilves-Hockey Oy Päätoimittaja: Tarmo Hurskainen Taitto ja sivunvalmistus: BestPress Kannen kuva: Jouni Valkeeniemi Paino: PunaMusta Ilves-Hockey Oy Takojankatu 2 B Tampere p. (03) f. (03) ilves@ilves.com Esa Honkalehto toimitusjohtaja (03) Juha Hautamaa urheilujohtaja (03) Jori Järvensalo myyntipäällikkö (03) Pirkko Arjanmaa toimistopäällikkö (03) Cilla Kurtti myyntisihteeri (03) Lasse Fihl myyntiedustaja (03) Tomi Hirvonen projektimyyjä (03) Maikki Arjanmaa toimistosihteeri (03) Tarmo Hurskainen mediapäällikkö Tasaista ja taloutta - taitokiekkoa vuodesta Yhteistyössä Ilveksen kanssa Syksyn ennusmerkit pitivät paikkansa talven SM-liigan suhteen. Tasaista on ollut ja on loppuun asti. Molempien playoff-viivojen taisto saattaa ratketa aivan viimeisellä kierroksella. Toivottavasti Ilveksen hyvä tammikuun vire ja taisteluilme jatkuvat kevääseen asti. Tänä keväänä uskon tulevan yllätyksiä playoffeissa, sillä runkosarjan sijoitusta tärkeämpiä asioita ovat hetkessä eläminen ja päivän kunto. Ilveksen kuntokäyrä on ollut nousujohteinen, joten mahdollisuudet ovat vaikka mihin. Farmijoukkueemme Lempäälän Kisa on esiintynyt varsin tyylikkäästi tälläkin Mestis-kaudella. Sarjan pienimpiin kuuluvalla budjetilla joukkue on haastanut suosikkeja ja erityisesti nuoren Ilves-hyökkäysketjun otteet ovat nousseet positiivisesti esiin. Vaikka LeKi on käyttänyt kauden aikana kymmeniä eri lainapelaajia ja kokoonpanot ovat vaihtuneet tiheään, päävalmentaja Sami Hirvonen on pystynyt pitämään taisteluhengen kasassa. Myös LeKin playoff-kohtalo ratkeaa todennäköisesti vasta aivan sarjan viimeisillä kierroksilla. A-nuorten SM-liigassa Ilves pelaa nuorella joukkueella, mutta hyvä taisteluilme on pitänyt porukan kiinni pudotuspelipaikassa ajoittaisista epätasaisista otteistakin huolimatta. SM-liigaseuroilla on kiintiöpaikat A:n liigassa, joten siellä voidaan tehdä tärkeää kasvatustyötä yksilöiden eteen pelkäämättä sarjapaikan menetystä. Ilves on tehnyt strategisen valinnan ja jakanut vielä juniori-ikäisiä sopimuspelaajiaan eli ns. IlvesAkatemia-pelaajia liigajoukkueen, farmijoukkueen ja A:n kesken, jotta näillä olisi kehityksen kannalta järkevin sarjataso ja pelirooli. Näistä vielä A-ikäisistä 12 pelaajasta vain muutama on pelannut koko kautensa junioreissa, joten joukkuemenestystä kannattaa arvioida myös tältä kantilta. Mutta mikä hienointa, nimet Rajala, Rask, Roppo ovat yhä useammin tulleet tutuiksi yleisölle jo liigapeleissäkin. Tällä kaudella SM-liigasta voi pudota ja sinne voi nousta. Tämä penkkiurheilijan ja toimittajan unelma voi muuttua taloudelliseksi painajaiseksi monella liigaseuralla, kun karsintojen pelossa on joukkuetta vahvistettu osin isoillakin tuloriskeillä. Urheilullisesti järjestelmä on varmasti mielenkiintoinen ja perusteltu mm. Mestis-paikkakuntien liigaunelmilla, mutta länsinaapuri Ruotsin monet esimerkit osoittavat, että taloudellisesti saatetaan mennä ojasta allikkoon. Mikäli tunne ajaa järjen edelle, tapahtuu enemmän taloudellista kuin urheilullista karsintaa, mikä ei voi olla urheilunkaan etu. Mutta kevään jälkeen olemme tässäkin viisaampia, ja toivon sydämestäni olevani väärässä. Talous puhuttaa koko Suomen ohella koko maailmaa eikä Ilveskään voi päätä pensaaseen työntää. Itse olin jo työelämässä 1990-luvun alussa edellisen kriisin aikaan ja koin lomautuksen, mutta siitäkin selvittiin. Yritteliäisyys, innovaatiot, positiivisuus ja ahkeruus vievät eteenpäin tällaisina haastavampina aikoina. Valittamalla ei kurssi käänny yhteiskunnassamme. Vaaditaan myös nopeaa reagointia ja uskoa omaan tekemiseen - näin voimme kääntää haasteet jopa eduksemme. Ilves-perhe on vuoden 1931 jälkeen nähnyt sodan ja monia lamoja. Yhdessä tekemällä ja toisiimme uskomalla selviämme tästäkin. Jääkiekko ja Ilves ovat iso asia meille kaikille. Ammennetaan siitä voimaa! Nähdään Hakametsässä! ESA HONKALEHTO TOIMITUSJOHTAJA ILVES-HOCKEY OY

5 5

6 6 >> Matalalla roikkuvat pilvet hämärtävät tammikuista alkuiltapäivää. Tokeen Liikenne Oy:n sinertävä bussi seisoo Hakametsän hallin pelaajaluiskan edessä. Bussin liepeillä on vielä hiljaista. Kello on noin Bussinkuljettaja Markku Buffalo Valmiala on tuonut kulkupelin hyvissä ajoin paikalle. Runsaan puolen tunnin kuluttua on Ilves starttaa kohti Espoota. Ilves-bussissa on tunnelmaa TEKSTI JA KUVAT: JOUNI VALKEENIEMI Maanantai on harvinainen pelipäivä SM-liigassa, mutta kaikki valmistelut sujuvat Buffalolta totutusti. Hän ajoi 1994 ensimmäistä kertaa Ilveksen vieraspelibussia. Säännöllisesti hän on ollut joukkueen kuskina jo runsaan kymmenen vuoden ajan. Tämä on tiimityötä. Kaikki auttavat toisiaan. Homma ei muuten toimisi, hän juttelee lastatessaan paikalle saapuneen Jesse Niinimäen varusteita bussin tavaratilaan. Tarkka istumajärjestys Ilves taittaa matkat vieraspelireissuihin käytännössä aina bussilla. Matkaan lähdetään niin, että pelipaikkakunnalle saavutaan kaksi tuntia ennen alkuvihellystä. Ouluun sekä Kuopioon matkataan jo edellisenä iltana, ettei pitkä bussissa istuminen antaisi liikaa tasoitusta kotijoukkueelle. Bussissa vallitsee alkukaudesta laadittu tarkka istumajärjestys. Väärälle paikalle asettuminen olisi yhtä paheksuttavaa kuin tuomarin taklaaminen pelissä. Vanhemmat pelaajat valitsevat ensin paikkansa, he saavat koko penkin käyttöönsä. Nuoremmat sekä juniorit saavat istua vierekkäisillä paikoilla, kertoo joukkueenjohtaja Matti Kaario. Ryhmän luotsi, päävalmentaja Sakari Pietilä, istuu eturivissä käytävän vasemmalla puolella. Kuskin takana etupenkissä on valmentaja Juha Juujärven paikka. Juujärven taakse on asettunut valmentaja Juha Pajuoja, ja Pietilän takana kakkosrivissä on Kaario. Menomatkalla pelaajat valmistautuvat otteluun eri tavoin. Osa pelaajista ottaa pienet päivätorkut, osa kuuntelee musiikkia. Jotkut lukevat kirjaa. Paluumatka on yleensä menomatkaa eloisampi. Bussin televisio on ahkerassa käytössä siitä katsellaan joko telkkarilähetyksiä tai mukaan otettuja elokuvia. Takapenkillä kokoontuu korttirinki. Siinä ovat yleensä Marko Anttila, Turo Järvinen, Kevin Kantee, Jani Keinänen, Masi Marjamäki ja Arto Tukio. Meikäläinen osallistuu peliin pidemmillä reissuilla, kertoo huoltaja J-P Jansson. Pelinä on snarples, ja panokset ovat nimellisiä. Kellään ei ole pelkoa joutumisesta puille paljaille korttiporukassa. Reissuille mukaan otettavat elokuvat hakee Markku Buffalo Valmiala on kuljettanut Ilveksen liigajoukkuetta pelireissuilla yli 10 vuoden ajan. Hän toimii myös A-junnujen kuskina. etukäteen porukan nuorin pelaaja. Pitkille matkoille leffoja valittaessa Jansson on yleensä mukana. Kerran kävi niin, että Porin-reissulle otettiin mukaan ihan vahingossa gay-leffa. Siitä saatiin kovaa palautetta, mutta peli voitettiin muistaakseni 7-1, Jansson kertoo Bussissa on tavallisesti mukana kahvia, pari koria vissyä ja pääemäntä Helena Ranniston tekemiä täytettyjä sämpylöitä. Kuin kolmas huoltaja Liikenneturvallisuuden näkökulmasta Ilveksen pelireissut ovat menneet mainiosti. Yhtään onnettomuutta ei ole sattunut. Silloin tällöin on näkynyt hirviä tien penkalla, mutta ajokin eteen ne eivät ole onneksi loikkineet. Aina on tärkeintä, että päästään ehjinä perille, Buffalo sanoo. Hän kuljettaa säännöllisesti liigajoukkueen lisäksi myös Ilveksen A-junnuja vieraspeleihin. Buffalon laskelmien mukaan pelkästään liigajoukkue matkustaa bussilla noin kilometriä vuodessa. Olen noin 100 päivää vuodessa tekemisissä jääkiekon kanssa, kertoo parikymmentä vuotta ammatikseen bussia ajanut mies. Ilveksen käytössä on tyylikäs, MAN-merkkinen vuosimallia 2003 oleva 50-paikkainen bussi. Kilometrejä on mittarissa noin Jääkiekkoilussa pitkät matkat on se ikävä välttämättömyys. Hyvillä välineillä reissut yritetään saada sujumaan mahdollisimman mukavasti. Viihtyvyyteen vaikuttaa myös ihmisten käyttäytyminen. Tiiviisti yhdessä olevassa ryhmässä pitää toimia ryhmän etujen mukaisesti. Buffalo on arvostettu ja pidetty jengin jäsen, joka osaa hommansa ja tietää roolinsa. Hän on kuin kolmas huoltaja. Aina auttamassa tarpeen tullen, kiittelee joukkueenjohtaja Matti Kaario. Buffalo on ykköskentän kamaa. Luotettavin mies koko porukassa, virnistää bussiin tavaroitaan asetteleva valmentaja Juha Juujärvi.

7 7 Lähdössä Espooseen. Kuvassa eturivissä Joonas Rask (vas.), Jouni Aalto ja Mikko Pätsi Kamppeet kyytiin. Buffalo auttamassa mv. Mikko Pätsiä pelitamineiden lastauksessa. Päävalmentaja Sakari Pietilällä on eturivin paikka Ilves-bussissa. Juha Juujärvellä on hymy herkässä J-P:n jäynät piristävät Noin tuntia ennen bussin starttia lähtee huoltaja Lasse Laukkanen Ilveksen pakettiautolla kohti vieraspelipaikkakuntaa. Menomatkalla Laukkasen kumppanina on normaalisti toinen hieroja, joko Teemu Malhonen tai Mikko Ruokkeinen. Paluumatkalla pelkääjän paikalla istuu J-P Jansson. Pakettiautolla menijät valmistelevat vieraskentällä Ilveksen pukukopin kuntoon ennen pelaajien saapumista. Oulun-reissuilla pakettiauton väki ja tarvikkeet matkustavat muun porukan mukana. Ilveksen lääkäri Markku Tuominen, maalivahtivalmentaja Arto Koivisto ja tilastonikkari Mauri Autonen matkaavat niin sanottuihin lähialueen vieraspeleihin (noin 200 km:n etäisyydelle) omalla kimppakyydillä. Tunnelmaa pitkillä bussimatkoilla pyritään piristämään eri tavoin. Erityisesti J-P Janssonin toteuttamat radiojäynät ovat osuneet ja uponneet. Jansson on tehnyt yhdessä Radio 957 väen kanssa ikään kuin oikeita radio-ohjelmia, jotka muka pyörivät ysiviisseiskassa. Todellisuudessa ohjelmat on tallennettu cd:lle, joka pelaajien tietämättä on laitettu soimaan bussissa. Kuopion paikallisradiossa oli äänestys Kalpan seksikkäimmästä pelaajasta. Mehän teimme sitten muka vastaavan äänestyksen kaikista liigapelaajista. Ykköseksi tuli Arto Tukio, joka kuunteli bussissa tätä ohjelmaa aivan ihmeissään. Totuus äänestyksestä radiossa selvisi vasta myöhemmin pukukopissa, kun sama ohjelma pantiin pyörimään cd-soittimella. Musiikki luo tunnelmaa pukukopeissa, sekä Hakametsässä että vieraissa halleissa. Suomi-pop ja yleensä rock, raskaskin, ovat suosituimpia. Disco ja hip-hop eivät missään tapauksessa tule kysymykseen, Jansson linjaa. Janssonilla on yhteistyökumppani Epe sin ansiosta käytettävissään varsin laaja kokoelma musiikkia. Joukkueen rock-tietäjä on Turo Järvinen. Jansson ja Järvinen valitsevat usein kopissa soitettavan musiikin. Toke halusi aina kuunnella räppiä. Hän oli porukan valkoinen neekeri, Jansson muistelee tammikuun lopussa Peter Forsbergin seurakaveriksi Ruotsiin siirtyneen Sami Torkin musiikkimakua. Minuuttiaikataulussa Kello on varttia yli kaksi iltapäivällä. Lähtöön on aikaa enää viisi minuuttia. Jokseenkin koko joukkue on nyt koolla. Muista kehua huoltoa ja puolustusta, evästää bussiin loikkaava kultakypärä Markus Seikola jutuntekijää. Missä ovat loput ulkomaalaiset, Buffalo tiedustelee joukkueenjohtaja Kaariolta, kun h-hetki lähestyy eikä Troy Milamia ja Geoff Plattia näy kokoontumispaikalla. Joku epäilee ääneen, että olisiko Pohjois- Amerikan pojille kerrottu lähdön koittavan vasta Spekulointi osoittautuu turhaksi. Samalla hetkellä parkkiruutuun kaartaa auto, josta Milam ja Platt astuvat ulos. Eiköhän lähdetä, sanoo päävalmentaja Pietilä, kun kello näyttää aikaa Bussi kaartaa pois Hakametsän hallin alueelta, suuntana kolmostie ja Espoo. Vielä tässä vaiheessa kukaan ei tiedä, että vahva ennakkosuosikki Blues taipuu kotiareenallaan maalein 1-2. Mahtoi tunnelma olla katossa paluumatkalla. Fakta Ilveksen liigajoukkue kulkee bussilla vieraspelimatkoilla noin km vuodessa Pisin pelimatka on Ouluun, edestakaisin yhteensä noin km. Kuopioon ja takaisin on 590 km ja Lappeenrantaan 540 km. Bussilla matkataan noin 40 vieraspeliin vuodessa (runkosarja, pudotuspelit, harjoitusmatsit) Keskimäärin yhden vieraspelimatkan edestakainen ajoaika on hieman runsaat 5 tuntia Bussin keskimääräinen matkanopeus on noin 75 km/h Ilves-pelaajat istuvat bussissa vuodessa runsaat 200 tuntia eli noin 8 vuorokautta Ettei jano yllättäisi. Buffalo ja Marko Anttila varmistavat, että perinteiset vissykorit tulevat mukaan matkalle. Arviot pelireissujen kestosta perustuvat bussinkuljettaja Markku Buffalo Valmialan kokemuksiin runsaan 10 vuoden ajalta.

8 8 M-liigan pelätyin pommitt >> Kahvilaan saapuu rennosti pukeutunut, lippalakki väärinpäin päässään kulkeva mies. Päät kääntyvät ja joissakin pöydissä aletaan supista. Tämä mies on Ilveksen puolustaja Markus Seikola, joka on iskenyt kuluvan kauden aikana hirmuisia tehopisteitä. Hän on Ilveksen tärkein pelaaja ylivoimalla, ja miehellä on koko liigan pelätyin laukaus. TEKSTI: ILKKA UITTI KUVAT: JOUNI VALKEENIEMI Tehopisteiden valossa Seikola pelaa elämänsä ehdottomasti parasta jääkiekkoa. Tammikuun lopussa miehen pistetili lähenteli jo neljääkymmentä merkintää. Muistetaanpa vain, että Ilves-lähtöinen NHL-pelaaja Ville Koistinen voitti aikoinaan koko SM-liigan puolustajien pistepörssin 34 pisteellä... Mitä on tapahtunut? Kiekollisesti aina taitavana pidetty mies oli ennen tätä kautta tehnyt parhaalla kaudellaan 14 tehopistettä. Tehtiinkö kesän treenijaksolla jotain mullistavaa? - Samalla sabluunalla olen mennyt viimeiset neljä kesää. Olen aina ollut kunnossa, mutta tämä pelaaminen on pienistä asioista kiinni, Seikola tuumaa. Seikola on harjoitellut omatoimisella jaksollaan Turussa Hannu Rautalan valvovan silmän alla. Samaiseen rinkiin kuuluu kymmenisen pelaajaa kuten Sami Salo, Lauri Korpikoski, Tomi Kallio ja Joni Pitkänen. - En ole tehnyt mitään eri tavalla - nyt vain olen osunut punaisen kehikon sisäpuolelle, hän hymyilee. - Ylivoimamme on toiminut ajoittain hyvin. Puolustajien tehot tulevat nykykiekossa pitkälti ylivoimilla. Olen tavallinen kuolevainen ja kyllä itsellenikin virheitä sattuu. Valmentajat mainitsevat niistä, mutta eivät rankaise vähentämällä vastuuta. Olen kuitenkin puolustaja, jonka tärkein tehtävä on estää maalin syntyminen omiin. Seikola pelaa rightin puolelta, mutta on oikeakätinen. - Pelaan vahvempi ja hallitsevampi käsi alhaalla. Se on vain luonnollista. Olen harjoitellut laukaustani paljon. Harrastin nuorempana eri heittolajeja, joten sekin helpottanee laukauksen sujuvuutta. Osaksi siinä on mukana luonnollista lahjakkuutta. Itseluottamuksesta kiinni Viime kaudella Seikola pelasi HPK:ssa. Koko joukkueen kausi oli vaikea. Kun juna lähti väärille kiskoille, oli sitä mahdoton enää pysäyttää. - Ellei ammu, ei voi tehdä maaleja. Lauoin viime kaudellakin lähes 300 kertaa, mutta meillä oli liigan heikoin ylivoima. Kun tappioita tulee koko ajan, pelaajien itseluottamus romahtaa. Kärppien Jonas Andersson on hyvä esimerkki. Viime kausi oli hänellekin vaikea, mutta nyt hän on liigan parhaita pelaajia Kärpissä. 26-vuotias puolustaja sai runsaasti peliaikaa. - Se oli opettavainen kausi. Henkilökohtaisesti kausi olisi voinut mennä paremminkin, mutta en minä hirveän pettynyt otteisiini ole. Liian usein tuijotetaan vain tehopisteitä, mutta ne eivät kerro koko totuutta. Kaikki voi muuttua puolessa vuodessa, joten pienestä tämä homma on kiinni. Tuulettaminen on Markus Seikolalle ollut tuttua puuhaa tällä kaudella. Tästä se lähtee - SM-liigan tehopuolustajan pelätty laukaus. Seikola korostaa itseluottamuksen merkitystä. Nuorempana hän saattoi katsoa liigan tähtipelaajia ylöspäin, mutta nykyään ei ole merkitystä, kuka pelaaja tulee vastaan. Samaa puuroa kaikki syövät, mutta eri lautasilta. Seikola kertoo jokaisen liigassa pelaavan olevan hyvässä kunnossa ja tarpeeksi taitavia. Mutta yksi asia erottaa jyvät akanoista. - Itseluottamuksella on todella iso merkitys. Kun pää on kunnossa ja luottaa itseensä, sillä pystyy korvaamaan monia asioita. Tehokas puolustaja aloitti kiekkoilun synnyinkaupungissaan Laitilassa. Hän oli ylivoimainen ja lähti hakemaan uusia haasteita Raumalta. Siellä miehen kehitys polki paikallaan, mutta muutto Turkuun oli jälleen uusi askel eteenpäin. - TPS:ssä aloin treenata tosissani. Tiputin painoa puolessa vuodessa 18,5 kiloa. Siinä on haastetta kenelle tahansa 15-vuotiaalle juniorille. Jos haluaa urallaan eteenpäin, jotain on tehtävä, Seikola hymyilee. Kuten Seikola itse sanoo, kehittyminen kulkee sykleissä. Miehen suurimmat kehitysaskeleet tapahtuivat hänen ollessa vuotias. - Sitten tulivat kovat paineet päälle. Mitään ei todellakaan saanut ilmaiseksi. Se oli kovaa henkistä valmennusta ja hirvittävää työntekoa. Sieltä on niin kovat pohjat, että todellakin tietää, mitä treenaaminen on. Jälkikäteen Seikola ajattelee tuosta ajasta positiivisesti. Jopa lopettaminen kävi miehen mielessä. - Yhdestä virheestä joutui automaattisesti vilttiin. Koivun Jukka antoi kovalla kädellä henkistä valmennusta ja kerran sitten sanoin hänelle takaisin. Jouduin tietenkin villaan, mutta seuraavana päivänä Koivu tuli sanomaan minulle, että hän on koko ajan odottanut, että sanoisinkin takaisin. Seikola siirtyi TPS:stä Ruotsiin kesken kauden Hän on erittäin tyytyväinen ratkaisuunsa. Kiitos kuuluu myös päävalmentaja Hannu Jortikalle, joka antoi luvan vaihtaa maisemaa. - Frölundassa pelit menivät hyvin. Sain itseluottamukseni takaisin, kehityin pelaajana ja kasvoin henkisesti ihmisenä. Se oli hyvää aikaa. Ilveksestä maajoukkueeseen Seikola teki viime keväänä Ilveksen kanssa vuoden mittaisen sopimuksen. - Olen syvästi kiitollinen, että Ilves halusi minut tänne. En halunnut vielä lähteä ulkomaille, vaan jatkaa Suomessa. Ilves osoitti aitoa kiinnostusta minua kohtaan. Vaikka Seikola on takonut pisteitä urakalla, miehen peli on parantunut kokonaisvaltaisesti. Virheiden määrä on vähentynyt sel-

9 9 aja västi aikaisemmista kausista. Taso on pysynyt korkealla hämmästyttävän hyvin. - Se vaatii paljon. Kun on hyvässä fyyisessä kunnossa, pää toimii koko ajan ja pystyy pitämään paketin kasassa. Kohta olen pelannut tätä liigaa 400 ottelua ja länsinaapurissakin lähes 100, niin pitää tietyn rutiinitason löytyäkin. Tämä on minun työtäni, jonka eteen on myös tehtävä töitä! Ei meille turhasta makseta, joten on ihan sama, sataako ulkona vettä vai onko vierasreissulla bussissa liian lämmin - koko ajan on tehtävä parhaansa, korostaa Seikola. Hän sai kutsun myös maajoukkueen Moskovan-turnaukseen. Helmikuussa tuli uusi edustuspyyntö Leijonien matkaan kohti Ruotsia. Toinen maajoukkuekomennus lyhyen ajan sisään kertoo siitä, että mies onnistui Moskovassa. - Pystyin hoitamaan oman roolini hyvin ja pysyin vauhdissa mukana, mutta venäläisten kanssa tulee aina kiire, sillä heillä kädet toimivat nopeasti ja jalat vieläkin nopeammin... - Samaa lajia maajoukkueessakin pelataan. Siellä jokainen on nopea ja taitava, ja virheistä rokotetaan. Peli siellä on hyvin yksinkertaista ja samoilla systeemeillä mennään kuin Ilveksessäkin. Kypärän värillä ei väliä Seikola on kantanut lähes koko kauden päässään kultaista kypärää merkkinä joukkueensa tehokkaimmasta pelaajasta. Miehelle itselleen kypärän väri on se ja sama. - Vaikka pelaisin vanhalla VM:lläni, niin tekisin asiat ihan samalla tavalla. Pyrin johtamaan esimerkilläni. Kun saa paljon peliaikaa, odotuksetkin kasvavat. Yritän auttaa joukkuetta molempiin suuntiin. Yhteistyö maalivahti Hannu Toivosen kanssa toimii Seikolan mielestä hyvin. Toivosen äänekäs pelin ohjaaminen on eduksi. - Kun tulee päätykiekko ja kuulee kahden karvaajan hengityksen niskassaan, niin tietää mitä tehdä, kun ohjeita tulee. Hanskin viettämät vuodet Pohjois-Amerikassa näkyvät hänen tyylissään. Muutaman kerran olen hänelle syöttänytkin, sillä Hannun mailapelaaminen on hyvällä tasolla. On hän minut useaan otteeseen pelastanut virheeni jälkeen, mutta siitä hänelle maksetaankin, Seikola nauraa. Mies kuvailee itseään kaukalon ulkopuolella rauhalliseksi. - En liiemmin häslää. Tykkään käydä kaupungilla ja kahvilla. Olen viihtynyt Tampereella hyvin. Tämä on paljon samantyylinen kaupunki kuin Turku. Jyrki Lumme esikuvana Kysyttäessä miehen esikuvaa, vastaus tulee huomattavasti nopeammin kuin apteekin hyllyltä. - Jyrki Lumme. Minulla on varmaan sata Sonjan pelaajakorttia, sillä Vancouver Canucks oli aikoinaan suosikkijoukkueeni. Olen seurannut Sonjan uraa tarkkaan. Tykkäsin hänen pelityylistään - se ei ollut kauhean stressaavaa. Välillä kolisi omissa, mutta se kuuluu lajiin. Ihailen kaverin itseluottamusta. Hän voisi edelleen pelata SM-liigassa. Seikola on ehtinyt pelata monien eri puolustajien kanssa. Hänen mielestään ihanteellinen pakkipari olisi sopivan kiekollinen, mutta myös hyvä puolustamaan. - Kevin Kanteen kanssa on mukava pelata Ilveksessä. Meillä on selkeä työnjako, sillä Kevin on puolustavampi. Parhaina pakkipareinaan mies pitää Marko Kiprusoffia ja Ronnie Sundinia. - Siinä on kaksi uskomatonta pelaajaa! Kun pelasin Ruotsissa ja olin hoomoilasena, niin Sundin vain sanoi, että hyökkää sinä ihan rauhassa, hän kyllä hoitaa puolustamisen. Myös Kiprun kanssa oli helppoa pelata - ei tarvinnut jännittää mistään. Molemmat ovat upeita pelaajia. Tähtäimessä kolme isoa kirjainta Seikolan tavoitteena on päästä pelaamaan tänä keväänä pudotuspelejä. Hänen mielestään tämän kauden SM-liiga muistuttaa Ruotsin Elitserieniä, sillä joukkueiden erot ovat todella pienet. - Tepsin aikana pudotuspelejä tuli pelattua paljon, mutta en ole parina viime kesänä päässyt niitä pelejä pelaamaan. Siitä lähdetään, että tämä kausi tuo muutoksen. Hyvät otteet sekä Ilveksessä että maajoukkueessa herättävät automaattisesti kysymyksen MM-kisoista. - Ne kisat eivät ole käyneet mielessä. Peli kerrallaan mennään ja yritän pitää koko paketin kasassa. Tällä kaudella on tullut hirvittävä määrä pelejä ja rasitus on ollut kovaa. Toivon vain, että paikat pysyisivät kunnossa, Seikola sanoo. Seikolan sopimus Ilveksen kanssa päättyy keväällä. Otteet kaukalossa ovat olleet sitä luokkaa, että kysyntää miehen palveluksista löytyy enemmän kuin koskaan. - Ei jatkaminen täällä ole poissuljettu asia. Minulla ei ole kiire tehdä päätöstä ensi kauden suhteen. Mies kuitenkin myöntää, että silmissä kiiluu maaginen NHL-kirjainyhdistelmä. - Jos haluan urallani eteenpäin, pitää kokeilla omia rajojani ja pelata kovempaa liigaa. 4-5 vuotta sitten hautasin unelman NHL: stä, mutta nyt näyttää jopa siltä, ettei se juna ole vielä mennyt. Jos tulee mahdollisuus lähteä, niin varmasti lähden - muuten saattaa 40-vuotiaana harmittaa. Voin sanoa ensi kauden tavoitteekseni NHL:n, mutta aika näyttää, missä pelataan. NHL on kovaa bisnestä. Pelaajat ovat puhtaasti seurojen pelinappuloita. - Siellä ei pelaajilta liiemmin kysellä, eivätkä valmentajat juttele kanssasi paljoa. Vasta sitten sen touhun tietää, jos sinne pääsee. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta. Kariya ja Andersson pahimmat Pelaajat NHL:ssä ovat pääsääntöisesti hyvin liikkuvia, taitavia ja heidän laukauksensa ovat kovia. Myös SM-liigasta löytyy saman tason pelaajia. Seikolan mielestä pahimmat vastustajat ovat Kärppien Jonas Andersson ja HPK:n Steve Kariya - molempien seurahistoriasta löytyy myös Ilves. - Andersson on uskomaton paketti. Liikkuu hyvin ja kädet ovat samettiset. Hän on iso ja vahva, todella vaikeasti pideltävä. Sen lisäksi kyseessä on mukava jätkä, jolla on arvot kohdillaan. Kariyasta tekee vaikean vastustajan se, että hän on niin väkkärä. Kun Steve kääntyy viisisenttisen päällä, niin oma kääntymissäteeni on metri, Seikola nauraa. Suomessa on ollut paljon puhetta nuorten kiekkoilijoiden tasosta, sillä menestys arvokisoissa ei ole ollut kirkasta. - He eivät enää pääse luonnonjäille samalla tavalla kuin me vanhemmat pelaajat pääsimme aikoinaan. Niinimäen Jessenkin kädet on pitkälti takapihan kentillä hiotut. Seikola toivoo, etteivät nuoret tekisi liian aikaisin omia lajivalintojaan. - Kannattaa harrastaa monia lajeja niin pitkään kuin mahdollista. Jokainen laji palvelee toisia lajeja. Hän muistelee omia nuoruusaikojaan Turussa. - Treenasimme 11 kertaa viikossa lauantaita myöten. Nurmisen Kai tuli sanomaan, että jos hän olisi joutunut harjoittelemaan tuota tahtia, niin hänen uransa olisi loppunut aikoja sitten. Mutta olen kyllä sitä mieltä, että tietokoneet ja pleikkarit kannattaisi välillä jättää rauhaan ja mennä ulos. Armeijan testituloksistakin näkee, että nuorten kunto on heikentynyt liian paljon. Lehti ja netti Erinomaiset erikseen ylivoimaiset yhdessä.

10 10 >> Suosikkijuontaja, näyttelijä ja muusikko Sami Hintsanen on alustavasti keskustellut paluusta Hakametsän kuuluttajapöydän taakse. Hintsanen muistetaan Ilveksen ottelukuuluttajana 1990-luvun loppupuolelta. Televisiostudion, teatteri- ja keikkalavojen hallitsija on myös kova urheilun ystävä. Suosikkijuontaja Sami Hintsanen miettii paluuta Ilveksen ottelukuuluttajaksi TEKSTI:MARKUS MÄÄTTÄ KUVAT: JOUNI VALKEENIEMI Jalkapallo on minulle pelien kuningas lähinnä oman harrastamisen myötä. Jääkiekkoa seuraan myös paljon minkä töiltä ehdin ja kaikkea muitakin urheilulajeja, joissa suomalaisilla on mahdollisuuksia menestyä aina taitoluistelusta mäkihyppyyn ja yleisurheiluun. Jalkapalloa käyn katsomassa paikan päällä muuallakin kuin Suomessa. Jääkiekossa seuraan pääasiassa Ilveksen otteita, Hintsanen kertoo. Hintsanen on asunut ja viihtynyt Tampereella koko ikänsä. En ole keksinyt järkevää syytä muuttaa muualle. Työn puolesta olen reissannut Helsingissä ja myös ihan ympäri Suomea, kun olen tehnyt keikkamuusikon hommia. Tampereella on hyvä sijainti. Helsinkiin verrattuna tämä on oikealla tavalla vähän pienempi kaupunki. Ihmiset ovat täällä maanläheisempiä, Hintsanen kehaisee. Tamperelaisilla urheilun ystävillä on tapana valita puolensa jääkiekossa varsin nuorena. Olen ollut Ilves koko ikäni. Osasyy voi olla siinä, että isoveli on Tapparan kannattaja. Tietyssä iässä kun ei voi olla mistään veljen kanssa samaa mieltä. Kuusivuotiaana menin pelaamaan jalkapalloa Ilveksen kaupunginosajoukkueeseen. Viisivuotiaan poikani olen jo myrkyttänyt Ilveksen kannattajaksi. Hänellä on Ilves-pipo, kaulahuivi, Raipen paita ja kaikenlaista fanitavaraa, Hintsanen luettelee. Raivokkaimmillani olen tappion hetkellä ollut valmis syyttämään tuomareita, vastustajan sikailuja ja kaikkea muuta kuin Ilveksen omia pelaajia. Nykyään suhtaudun urheiluun vähän rauhallisemmin. Omaa jalkapalloharrastustakaan en ota enää niin tosissani. Tunteella elän toki edelleen mukana, mutta olen oppinut näkemään asiat nykyään objektiivisemmin, kuin nuorempana. SM-liiga on pitkä sarja ja yksittäisten pelien merkitys ei ole niin valtava, että yhdelle pelille kannatta antaa liikaa painoarvoa. Jokaiselle joukkueelle tulee notkahduksia. Mikään joukkue ei noin tasaisessa liigassa voi pysyä voittamattomana. Kai sitä ikä rauhoittaa ihmistä monessa mielessä. Parikymppisenä sitä on niin innoissaan kaikesta, että ei kykene kontrolloimaan omaa tunne-elämäänsä. 20 vuotta kun on pelejä nähnyt niin ymmärtää enemmän lajin henkisestäkin puolesta, pohtii Hintsanen. Raipen ärräpäät ruotsiksi Hintsanen oli 1990-luvun loppupuolella vahvasti mukana Ilveksen toiminnassa. Hänestä tuli Ilveksen kotiotteluiden kuuluttaja omaaloitteisesti. Tarjouduin itse ottelukuuluttajaksi. Ajattelin että voisin tuoda hommaan jotain lisäväriä, kun en ole toimitsijataustainen. Sain tilaisuuden kokeilla tehtävää ja pienen alkukritiikin jälkeen homma lähti toimimaan. Olisin varmaan edelleen siinä tehtävässä, elleivät teatterityöt olisi menneet niin pahasti ottelutapahtumien kanssa päällekkäin. Nyt on ollut alustavasti puhetta, että palaisin ensi kaudella kuuluttajan tehtäviin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että hoitaisin nykyisen ottelukuuluttajan kanssa puoliksi ensi kauden kotiottelut, Hintsanen paljastaa. Kentän tasalta ottelun näkee eri lailla, kuin vaikkapa yläparvelta. Monien mielestä pelin hahmottaa kokonaisuutena paremmin, kun sitä katsoo tarpeeksi ylhäältä ja kaukaa. Hintsasen mukaan kentän laidalta seuraamisessakin on omat hyvät puolensa. Kentän tasalta näkee pelin itse asiassa yllättävän hyvin ja kiinnostavalla tavalla. Siitä näkee muun muassa pelaajien ilmeet ja muita eri asioita, mitä ei kauempaa näe. Olisi mielenkiintoista katsella peliä jälleen vaihteeksi kentän tasalta ja kun olen puhetyöläinen muutenkin, niin se että joutuu puhumaan kesken pelin ei häiritse pelin katsomistani millään tavalla. Kuuluttajapöydän takana näkee ja kuulee kaikenlaista, mitä ei muualle lehtereille havaitse. Hintsanen muistelee yhtä hauskimmista tapauksista, mikä hänelle on jäänyt omalta kuuluttaja-ajalta mieleen. Ihan ylivoimaista oli silloin, kun Helminen oli juuri palannut Ruotsista Ilvekseen. Raipella oli ilmeisesti jäänyt vanha moodi päälle, sillä silloin kun miehellä kilahti ja naama oli ihan pinkki, niin Raipe kiroili ruotsiksi. Tuomarit saivat kuulla pari valittua sanaa Raipelta ruotsin kielellä, Hintsanen nauraa. Paljonhan siinä kuulee niitä tuomarien ja pelaajien välisiä keskusteluja, mitä ei katsomoon kuule ja ne ovat välillä aika ronskia puhetta. Silloin tutustuin työn kautta myös Ilveksen pelaajiin, jotka sitten välillä kävivät huutelemassa jotain älyttömyyksiä minulle, Hintsanen jatkaa. Ilves pelasi upean kauden , mutta se kirkkain jäi puuttumaan. Hintsanen seurasi sekä upean välieräottelun Jokereita vastaan, että karmaisevan finaalin HIFK:ta vastaan kuuluttajapöydän takaa. Lupasin silloin, että jos Ilves ratkaisee Hakametsässä mestaruuden, niin kiipeän kuuluttajapöydälle ja hyppään pleksin yli jäälle ilman paitaa. Jäi sitten tekemättä, Hintsanen harmittelee. Hehkuttaa saa, provosoida ei Kukaan ei ole täydellinen ja kaikki tekevät virheitä, myös jääkiekko-ottelun kuuluttaja. Joskus virheet ovat pieniä tahattomia lapsuksia, mutta Hintsanen on ainakin kerran vetänyt tahallaan hieman överiksi. Mokia ja lapsuksia sattuu paljonkin. Varsinkin ensimmäisenä vuonna tyrin koko ajan. Puhetyöläisellä on yksi hyvä nyrkkisääntö on sitten näyttelijä tai mikä vaan: kun riittävän kovalla pokerilla teet asiat, niin voit sanoa ihan mitä tahansa. Kerran Tampere Cupin ottelussa Metallurg Magnitogorsk Eisbären Berlin tuli hirveä joukkotappelu. Joku seitsemän miestä lensi suihkuun. Kuulutin ensin suomeksi ne jäähyt ja kansainvälisen turnauksen tapaan tilastot pitää kuuluttaa myös englanniksi. Aloin kuuluttaa jäähyjä myös englanniksi, mutta en päässyt edes ensimmäisessä jäähyssä kunnolla alkuun, kun tuumin Sami Hintsanen ja Raimo Helminen vetävät Me ollaan sankareita kaikki Raipe-gaalassa. että en jaksa niitä nyt loppuun asti kertoa. Niinpä kuulutin siihen perään, että lukekaa jäähyt englanniksi huomisesta New York Timesista. Toimitsijat eivät tästä kyllä tykänneet, eikä se ollut kilpailulautakunnankaan mukaan ihan virallista toimintaa, Hintsanen virnistää. Näyttelijä myöntää, että välillä oli vaikeaa pitää tunteita kurissa. Kuuluttajilla oli siihen aikaan ohjesääntö, josta selvisi vastaus yleisimpiin kysymyksiin. Kaikenlainen vastustajan mollaaminen on kiellettyä. Mitään sellaista ei saa puhua, mikä ei liity kilpailullisiin tapahtumiin. Mitään adjektiiveja ei saa käyttää, pelin kulkuun ei saa puuttua eikä vastustajaa saa psyykata. Kuuluttaja on toimitsija, joka vain puhuu ei tee muuta. Toki äänenpainoilla ja äänensävyillä saa vetää hieman kotiinpäin. Kuuluttajan ei välttämättä tarvitse edes seurata peliä, sillä kaikki maalintekijät ja syöttäjät tulevat yläkerran tilastomiehiltä valmiina. Toki tuomareiden täytyy ne hyväksyä. Sen verran pitää sääntöjä osata, että tietää mitä tuomarien jäähymerkit tarkoittavat. Tuomarit pysyvät enimmäkseen asialinjalla asioidessaan tilasto- ja kuuluttajapöydän luona. Mihinkään tarinankertojiin Hintsanen ei ole törmännyt, mutta muistaa yhden kommentin koskien Helmistä.

11 11 Muistaakseni Markku Kruus oli kerran tuomarina, kun Raipe sai kymmenminuuttisen ja pelirangaistuksen vielä siihen päälle. Kruus luetteli ensin rangaistukset ja tokaisi perään, että Raipea taisi vähän ahdistaa, Hintsanen nauraa. Villieläin luonnostaan kai saallistaa.. Viihteen ja kulttuurin monitoimimies Sami Hintsanen viihtyy Tampereella ja on henkeen ja vereen Ilveksen mies. Sami Hintsanen laulaa Hakametsässä Maamme-laulua. Samin poika Patrik ihmettelee yleisön paljoutta. Sami Hintsanen on myös mies Ilves Murisee -kappaleen takana. Vuonna 1996 tehty kappale soi edelleen jäähallissa Ilveksen voitokkaan kotiottelun jälkeen. Totuuden nimissä tarina on semmoinen, että olimme silloisella Harasoo-studiolla, joka oli Popedan Costello Hautamäen omistama studio, tekemässä jotain ihan muuta. Saimme jutun valmiiksi ja jäimme istuskelemaan sinne studiolle ja nauttimaan hieman keskikaljaa. Mietimme, kun Ilveksen kaikki kannatuslaulut olivat enemmän tai vähemmän vanhoja, että kuinka vaikeaa voi semmoisen jääkiekkorenkutuksen tekeminen olla. Sen pitää olla iskevä biisi, jossa on jotain helppoa muistettavaa ja tekstisisältö lähinnä oman joukkueen kehumista, linjaa Hintsanen. Kappale oli äänitetty noin kolme tuntia sen jälkeen, kun aloimme puhua aiheesta. Kirjoitin kappaleen sanat ehkä yhdeksässä minuutissa ja sen jälkeen raavin vain jotain sointuja kasaan. Soitin Costellolle ja pyysin soittamaan kitaraa. Sitten haalimme siitä läheltä muutaman jätkän kasaan mölykuoroksi taustalle. Valmiin kappaleen vein Ilveksen toimistolla ja sanoin että tehtiin tämmöinen, käyttäkää jos tahdotte. Biisiä ajateltiin ensin maalilauluksi, mutta We are the kings on sen verran legendaarinen kappale, ettei sitä viitsitty vaihtaa. Poko Recordsin kustantamille levyille Ilves Murisee on päässyt yhdessä maalilaulun kanssa. Pikku kännissä tulevat parhaat ideat. Siksi muusikot juovat niin paljon, Hintsanen hekottaa. Hintsanen tuntee hyvin vanhempia Ilves-pelureita ja muita Ilveksen toiminnassa mukana olevia henkilöitä, mutta tämän kauden joukkueessa on mukana myös ihan outoja kasvoja. Silloin 1990-luvulla kävin ennen peliä kopissa haistelemassa tunnelmia. Tunnen muun muassa Männikön, Määttäsen ja Tukion ja Pietilän Saken jotenkuten, mutta en sillä lailla enää tiedä joukkueesta mitään, mitä muutkaan eivät tietäisi. Juha Hautamaan kanssa olemme olleet kavereita jo pidempään. Aikanaan asuin Hautamaan omistamassa kämpässä vuokralla ja olin hänen häissään laulamassa. Hade on hirveän kiireinen nykyään, mutta silloin tällöin käydään ulkosalla yhdessä. Hade ei kuitenkaan puhu minulle joukkueen asioista, eikä tietenkään pidäkään puhua, enkä minä viitsi edes kysellä. Nykyilveksestä olen jonkin verran pihalla. En tunnista kaikkia pelaajia edes ulkonäöltä, ihmettelee Hintsanen. Rahalla saa ja hevosella pääsee Hintsanen on monen muun Ilves-kannattajan tavoin seurannut hieman huolestuneena suosikkijoukkueensa edesottamuksia 2000-luvulla. Vähän tasapaksua taaperrusta on ollut. Valitettavan usein on jo marraskuussa selvinnyt, ettei tässä ole mitään madollisuuksia mitaleille. Pikkuisen karua ollut seurata tilannetta, että välieriin pääsyä pidetään loistosuorituksena. Säälipleijareihin näytetään yltävän tänäkin vuonna ja siitä ehkä läpi, mutta sitten tulee pataan niin että pää lähtee irti. Pikkuhiljaa olisi jo kiva päästä sellaiseen tilanteeseen, että Ilveksellä olisi joukkue, jolla olisi potentiaalia voittaa se mestaruus. Nytkin kun liiga on näin tasainen, niin se ei mitään superjoukkuetta vaatisi. Ilveksellä on paremmat pakit kuin monella liigajoukkueella. Materiaali on sinänsä ihan hyvä, mutta huipputehoa ei ole joukkueesta saatu missään vaiheessa irti, Hintsanen arvioi. Hintsasella on varma mielipide siitä, millä poika saataisiin jälleen kotiin aivan liian pitkän tauon jälkeen. Valitettavasti tämä konsti ei ole ilmainen tai halpa, päinvastoin. En tiedä, paljonko Manngardilla on rahaa tilillä, mutta haluaisin nähdä, että hän pistäisi kerrankin oikeasti rahaa likoon tähän joukkueeseen, eikä vain pyöritä tätä toimintaa. Ostaisi Colby Genowayn Ilvekseen ja Joe Tenuten Jokereista. Kiinnittäisi nyt jo Josef Boumediennen ja Toni Söderholmin Ilvekseen. Hintsanen muistuttaa, ettei raha ole ainoa autuus mestaruuden tavoittelussa. Sen lisäksi että sitä pitää olla, niin sitä pitää käyttää oikein. Ihan varmasti mestaruus tulee rahalla, kun ostetaan oikeanlaiset pelaajat. Ostetaan yksi työmyyrä, maalintekijä ja pelintekijä. Ihan ensimmäiseksi palkataan tietysti tarpeeksi hyvä valmentaja. Jos Hautamaalla olisi kaksi miljoonaa enemmän vuodessa käytettävissä, niin varmasti Ilves pärjäisi paremmin. Jos minä voitan lotossa riittävästi rahaa, niin ostan Ilvekselle sellaisen joukkueen, jolla voitetaan se mestaruus, Hintsanen lupaa.

12 12

13 13 Pääemäntä Helena Rannisto on vastannut Ilves-klubilaisten tarjoiluista jo runsaan vuosikymmenen. TEKSTI JA KUVAT: JOUNI VALKEENIEMI >> Pääemäntä Helena Rannistolla on vastuullinen tehtävä Ilveksen kotiotteluissa. Hän huolehtii siitä, että Ilves Business Clubin tarjoilu pelaa ja jäsenet ovat tyytyväisiä. Helena on Ilves Business Clubin KEITTIÖHENGETÄR Kotiottelupäivät ovat kiireisiä Helena Rannistolle. Pääemäntä saapuu Hakametsän hallille viimeistään puolilta päivin, jotta kaikki olisi valmista kun klubin ovet avautuvat jäsenistölle tuntia ennen pelin alkua. Ottelun alla klubilaisille tarjotaan lämmin ateria. Ensimmäisellä erätauolla on vuorossa kahvittelu leivonnaisten kera, perinteinen höyrymakkara ja hedelmiä tai hedelmäsalaattia, sekä toisella erätauolla pieni suolapala. Kun matsi on ohitse, siivotaan klubitilat moitteettomaan kuntoon. Samat tilat ovat käytössä Tapparan kotipeleissä. Viimeisiä harjanvetoja lykittäessä kellon viisarit ovat arki-iltoina ehtineet hyvinkin 22:n tienoille, jopa yli. Kotipelien välisinä päivinä suunnittelen tulevia ruokalistoja, hoidan tavarantilauksia, toimitan kirjanpitotositteita eteenpäin, käyn tukussa ja niin edelleen. Lisäksi teen pelaajille täytettyjä sämpylöitä evääksi vierasotteluihin. Tämä on ihan täyttä työtä. Helposti tulee viikossa työskenneltyä ainakin ne 37,5 tuntia, Helena toteaa. Takavuosina hänen työmääränsä oli vielä suurempi, kun klubiaterioiden lisäksi pääemännän toimenkuvaan kuuluivat myös tarjoilut VIP-tiloihin ja aitioihin. Tuohon aikaan Helenalla oli tunne, että hän suorastaan asui Hakametsän hallissa. Vipit ja aitiot ovat jo muutaman vuoden kuuluneet Restelin vastuualueeseen. Aikaisemmin tein joukkueelle lämpimän ruuan mukaan vieraspelireissuille. Nykyään pojat pärjäävät evässämpylöillä, sillä he käyvät syömässä vieraspelipaikkakunnilla. Kyllikki Merinen ja Pasi Pohjoisaho ovat tuttuja kasvoja klubilaisille. Toimistolta keittiölle Helena kirjaimellisesti ajautui Ilves-Hockey Oy:n pääemännäksi. Hän oli ollut jonkin aikaa työttömänä 1990-luvun alkupuolella, ennen kuin pääsi töihin Ilves ry:n toimistolle. Siihen aikaan myös Liiga-Ilves siis Ilves-Hockeyn edeltäjä piti konttoria samoissa tiloissa. Tavakseni tuli tehdä salaatteja itselleni lounastauolla. Muu väki kiinnostui touhuistani, ja pikku hiljaa aloin tehdä koko porukalle lämmintä ruokaa lounaaksi. Eräänä päivänä Arjanmaan Pirkko kysyi, voisinko tulla huolehtimaan tarjottavista Hakametsään VIP- ja Klubiväelle. Siitä se sitten alkoi. Ilves Business Clubin toiminta alkoi pelikaudella vanhan jääkiekkomuseon tiloissa. Helena on ollut mukana alusta saakka. Aivan alkuvaiheessa klubin jäsenille tarjottavat annokset olivat yksipuolisempia kuin nykyään. Tuolloin Helena ehdotti, että hän voisi alkaa laittaa klubilaisille kunnon ruokaa salaatteineen ja muine lisukkeineen. Tänä päivänä meillä käytetään paljon einestuotteita, mutta esimerkiksi tuoresalaatit ja erilaiset lihakastikkeet teen kokonaan itse. Ilves Business Clubin merkittävimpiä tavarantoimittajia ovat Saarioinen ja Wigren. Kahvilatuotteissa kärjessä ovat Linkosuo ja Hakasen leipomo. Korvaamattomat apurit Tavallisesti pelien yhteydessä klubilla on Helenan mukaan henkeä. Huippuehtoina pääluku nousee hyvän matkaa yli kahden sadan. Sanomattakin on selvää, ettei tehokkainkaan emäntä selviäisi tällaisesta määrästä vieraita yksin. Niinpä Helena on koonnut avukseen ryhmän väkeä, joita on peli-iltana läsnä yleensä 5-6 henkeä. Kaikki apulaiset ovat luotettavia ja osaavat hommansa, vaikka heillä on varsinainen päivätyö muualla. He ovat minulle todella tärkeitä ihmisiä. Jos heitä ei olisi, ei tässä työssä pärjäisi mitenkään, Helena kiittelee. Runsaan kymmenen vuoden aikana Ilves Klubi on vakiinnuttanut paikkansa osana Hakametsän kiekkoiltoja. Usea jäsen on ollut mukana jo vuosikaudet, mikä Helenan havaintojen mukaan vain vahvistaa klubilla vallitsevaa lämminhenkistä tunnelmaa. Klubilla käy kova puheensorina, kun ihmiset tapaavat tuttuja ja seurustelevat keskenään. Näin se mielestäni pitää ollakin. Hyvin harva tulee tänne vain kaljaa juomaan. Aika ajoin Helena saa klubilaisilta kiittäviä kommentteja hyvin hoidetuista tarjoiluista. Tällainen lämmittää kovasti pääemännän sydäntä. On kiva kuulla, kun ahkerasti tehty työ saa osakseen ääneen lausuttua arvostusta. Kyllä se on niin, että tässä työssä paras kiitos on tyytyväinen asiakas.

14 14

15 15 >> Kylmä- ja Kuumahuolto Matikka Oy:n omistaja ja toimitusjohtaja Veijo Matikka on ollut jo vuosia Ilveksen yhteistyökumppani. Matikan yritys liittyi ensimmäisten joukossa Ilves Business Clubiin 1990-luvun puolivälissä ja on siitä lähtien ollut aktiivisesti Ilveksen mukana niin hyvinä kuin heikkoinakin hetkinä. TEKSTI: ILKKA UITTI KUVAT: JOUNI VALKEENEMI Matikan yritys tarjoaa muun muassa ilmanlämpöpumppujen huolto- ja asennuspalveluita. Veijo itse vastaa myynnistä, huoltopuolella toimii 2 3 miestä ja asennuksista vastaa vuodenajasta riippuen 2 4 henkilöä. Itse olen omistajana vaimoni kanssa. Henkilökuntaan kuuluu lisäksemme kuusi vakituista ja muutama lainamies, joiden määrä vaihtelee. Toimimme lähinnä Tampereella ja lähikunnissa. Tavoitteenamme on kasvattaa liiketoimintaamme siten, että saamme vielä 1 2 henkilöä lisää vakituiseen työsuhteeseen, Matikka kertoo. Alalla vallitsee kova kilpailu, sillä kyseessä on kasvava toimiala. Kun neljä vuotta sitten myi yhden pumpun, joutuu nyt myymään neljä, jotta jäisi sama raha. Markkinoille tulee koko ajan uusia yrityksiä. Menestyminen vaatii entistä enemmän. Luotettavuus pitää rakentaa ja suhteita tulee luoda. Vahvuutemme on joustavuus. Vastaamme puhelimeen vuorokauden ympäri. Emme tietenkään voi luvata palvelua heti yöllä tai viikonlopun aikana, mutta saamme asiakkaalta tarvitsemamme tiedot ylös. Meillä on isoja ketjuja vakioasiakkaina huoltopuolella, ja ilmanlämpöpumppu- ja ilmastointipuolella asiakkainamme on sekä firmoja että yksityisiä, valaisee Matikka, jonka yritys sijaitsee Lempäälässä. Ilveksen mies Matikka kertoo, että on syntynyt ilvesläiseksi Ilves-pipa päässään. Aina olen Ilveksen mies ollut. Aikoinaan keskikoulussa jakauma ilvesläisten ja tapparalaisten välillä oli tasan, mutta kun Westerbergin Kimmo, jonka isä omisti Tapparan, tuli luokallemme, jäin yhtäkkiä ainoaksi ilvekseksi siinä porukassa. Kimmo kulki hieno Tappara-nahkatakki päällään ja minulla oli kauhtunut Ilves-pipa päässäni, nauraa Matikka. Matikka hankki ensimmäisen kausikorttinsa siinä vaiheessa, kun Ilves Business Club (IBC) perustettiin. Sitä ennen mies kävi peleissä irtolipuilla. Elettiin 1990-luvun puoliväliä. IBC lähti komeasti liikkeelle! Se oli juuri se formaatti, mitä olin kaivannutkin. Peliä sai seurata asiakkaan kanssa, mutta sen lisäksi erätauoilla oli tarjolla syötävää ja juotavaa. Noin viisitoista vuotta myöhemmin IBC on voimissaan. Yritysjäsenten määräksi on vakiintunut noin sata. Lähinnä yritykset ovat Pirkanmaan alueelta. Olen nykyiseen IBC:hen koko lailla tyytyväinen. Aikaisemmin joku klubilainen kävi pelin jälkeen jäällä palkitsemassa ottelun parhaan pelaajan. Se oli hyvä käytäntö ja hieman harmittaa, että tästä on luovuttu. Meillä oli myös tapahtumia pelaajien kanssa enemmän. Nykyään heitä ei enää tunne, kun näkee heidät vain potta päässä jäällä, Matikka sanoo. Ilves on käyttänyt Matikan yrityksen palveluita huoltohommissa. Myös yhteistyö muiden Veijo Matikan harrastuksiin kuuluvat moottoripyörät ja jenkkiautot. Tallista löytyy mm. legendaarinen Harley-Davidson. Ilves ja Harrikka Veijo Matikan ykkösharrastukset Veijo Matikka on tuttu näky Ilves Business Clubilla, sillä hän kuulunut klubiin jo 1990-luvun puolivälistä. yritysjäsenten välillä on ollut antoisaa. Ehkä jokaisen yrityksen pitäisi olla vieläkin paremmin esillä, jotta ne tulisivat muille jäsenille tutummiksi. Itse palkitsen asiakkaitani viemällä heitä peliin ja yritän sillä tavoin luoda myös heille uusia verkostoja. Pelissä seurataan itse peliä, pidetään hauskaa ja jutellaan ihan muista kuin työasioista ne keskustelut käydään työaikana, linjaa Matikka. Mies käy kotipelien lisäksi katsomassa muutamia vierasotteluita. Paikkakunnat ovat lähinnä Hämeenlinna, Lahti ja Helsinki. Jos Ilves järjestää matkan, yritän päästä mukaan, mutta näiden reissujen lisäksi pyrin tekemään muutaman omatoimisenkin vierasreissun. Ilveksen tämän kauden otteisiin hänellä on kaksijakoiset tuntemukset. Toisaalta olen pitänyt näkemästäni, mutta toisaalta taas osa peleistä on mennyt alta lipan. Tasaisuus on puuttunut. Jos päästään pudotuspeleihin ja saadaan hyvä taisteluilme päälle, niin mahdollisuudet ovat olemassa. Harmi vain, että ajoittain pelataan heikosti ja sen takia joudutaan taistelemaan niin tosissaan pudotuspelipaikasta. Jos olisit Ilveksen valmentaja, mitä muutoksia tekisit? Paha kysymys. Joukkue on luotu viime kesänä, on treenattu kovaa ja yritetty löytää peli-ilmettä. Aika vähissä olisi meikäläisen poppakonstit. Ehkä kokeilisin vielä joitain ketjuvariaatioita, mutta voi olla, että ne kaikki on jo kokeiltu, miettii Matikka. Autotallin aarteet Matikan harrastuksiin kuuluvat moottoripyörät ja jenkkiautot. Ne ovat hänelle intohimo. Aina pitää yksi Harley-Davidson löytyä autotallista! Tällä hetkellä tallista löytyy Harrikan lisäksi kaksi kolmipyöräistä moottoripyörää, joista toinen on Volkswagenin ja toinen Fordin moottorilla. Jenkkiautona on vuoden 1995 Lincoln. Aikaisemmin miehellä on ollut vanhempia autoja, mutta... Yritin katsella niitä nytkin, mutta ne olivat niin huonossa kunnossa, ettei olisi ollut järkeä alkaa laittaa niitä kuntoon. Edellinen autoni oli 1980-luvun alun Dodge. Haaveena olisi saada Chevrolet Corvette alle. Se taitaa olla joka miehen unelma, Matikka hymyilee. Hän kertoo innostuksensa moottoripyöriin ja autoihin syntyneen kavereiden kautta. Pyörin heidän mukanaan ja siitä se kipinä iski. Yleensä samat ihmiset harrastavat HD-pyöriä ja jenkkiautoja. Matikka käy vaimonsa kanssa muutamissa yhteiskokoontumisissa. Sen lisäksi hänen yksi moottoripyöränsä oli esillä tammikuussa Helsingin Moottoripyöränäyttelyssä. Koko kesä on täynnä tapahtumia moottoripyörien ja jenkkiautojen ympärillä, joten jos niissä vain haluaisi käydä, niin joka viikonloppu saisi mennä, hän sanoo. Moottoripyörällä ajaminen on oma maailmansa. Vain se, joka on itse ajanut, voi tämän tietää ja tuntea. Ajaessa vapautuu. Siinä ei pysty työasioita miettimään, kun keskittyminen on ajamisessa. Se on hyvä tapa nollata stressi ja työkuviot. Viime kesänä teimme moottoripyörillä parin viikon matkan Itävallan Alpeille. Olihan se aivan upeaa, Matikka muistelee.

16 16 Punamusta

17 17 Juha Järvenpää s Tampere 14 kautta Ilveksessä 577 liigaottelua Ilveksessä yhden kauden piste-ennätys: =59 kaudella Juha Järvenpäälle ovat uran jälkeen tulleet konttorikoneet tutuiksi. TEKSTI: MARKUS MÄÄTTÄ KUVAT: JOUNI VALKEENIEMI Juha Järvenpää oli tehokas Ilves Kukapa Ilves-kiekkoa ja luvuilla seurannut ei muistaisi Juha Serve Järvenpäätä. Miestä, joka oli vähän väliä joko kokonaan sivussa kokoonpanosta jonkin loukkaantumisen vuoksi, tai muuten pelasi paikat romuna. Miestä, jolla oli joukkueen tyylikkäimmät viikset, kummallinen lempinimi ja ihmeellinen propellikäyristys mailan lavassa. Mahtui niitä otteluitakin ja onnistumisia myös Järvenpään uralle. Serve pelasi Ilveksen liigajoukkueessa 577 ottelua ja teki niissä 408 tehopistettä, maaleja ja syöttöjä suurin piirtein yhtä paljon. Nyt, kymmenen vuotta peliuran loppumisen jälkeen, Järvenpäälle kuuluu hyvää. Aika kuluu töitä tehdessä ja tyttärien harrastusten parissa. Nuorempi tanssii kilpatanssia ja vanhempi harrastaa rytmistä voimistelua. Autolla kuljetan heitä ympäri Suomea. Tyttäret ovat itse saaneet valita harrastuksensa, toki me vanhemmat olemme heitä kannustaneet harrastamaan ja liikkumaan. Peliuran jälkeen olin hetken aikaa Lielahden K-raudassa töissä ja nyt olen ollut seitsemän vuotta Tampereen Konttorikoneessa töissä, yhteyspäällikkö Järvenpää kertoo. Loukkaantumiset kiusaavat Serven viimeiseksi pelikaudeksi jäi kausi Olin kesällä 1998 miettinyt valmiiksi, että seuraava kausi on urani viimeinen, meni kausi sitten hyvin tai huonosti. Ikää oli siinä vaiheessa jo jonkin verran ja loukkaantumiset vuosien varrelta alkoivat tuntua ja näkyä elimistössä enemmän, Järvenpää muistelee. Yli kymmenen vuoden takaisista loukkaantumisista Serve saa kuulla vielä tänäkin päivänä. Onhan niitä loukkaantumisia matkan varrella tullut ja Peltomaan Tinke tuolla Canal plussan puolella on niistä aina välillä jaksanut muistuttaa. Itsellekin tullut mieleen, että ai niin, tuollainenkin vielä oli. Erilaisia operaatioita on tehty ja joku vähän pitkäaikaisempikin loukkaantuminen toki mahtui mukaan. Loukkaantumisia sattui jostain syystä enemmän harjoituksissa kuin peleissä. Erään vuoden pudotuspelejä pelasin polvi puudutettuna, ja kun pelit olivat ohi, niin suoraan leikkauspöydälle. Tärkeissä peleissä siirtää loukkaantumisen pois mielestään, vaikka polvi olisi teipattu ja puudutettu. Puudutuksen lakattua tekee toki kipeää. Ellei loukkaantumisia olisi ollut niin paljon, niin ehkä vuoden tai kaksi olisin voinut pidempään pelata, Serve muistelee. Järvenpää pelasi pelinumeronsa verran liigakausia eli 15. Liigajoukkueen mukana Serve oli ensimmäisen kerran kaudella Olin armeijassa samaan aikaan, joten suurimmaksi osaksi pelasin vielä A-junioreissa. Mestaruuskaudella pääsin mukaan kymmeneen liigapeliin. Pudotuspelit seurasin armeijan vaatteissa, vaikka toki mieluummin olisin ollut pelaamassa. Hienoa niitä pelejä oli joka tapauksessa seurata. Kehitystä Pietilän komennossa Pisteiden valossa Järvenpään paras kausi oli Serve tehoili runkosarjan ottelussa 28 maalia ja 31 syöttöä eli 59 pistettä. Plus/ miinus-saldokin oli komea +33. Nimet Summanen, Nieminen, Syrjänen ja Siltanen saattoi lukea jäältä yhdessä Järvenpään kanssa. Ramin, Veikon, Kaitsun ja Riken kanssa ainakin pelasin, toinen pakki taisi vaihdella aina välillä. Näiden kavereiden kanssa oli helppo pelata, kun kaikilla ajatukset sopivat yhteen ja homma toimi. Toki kaikki kunnia myös Pietilän Sakarille tuosta kaudesta, sillä kyllä Sakke sai varmasti minusta kaiken irti mitä oli saatavissa, Järvenpää kehaisee. Pietilän tulo Ilveksen päävalmentajaksi 1980-luvun loppupuolella muutti joukkueen harjoittelua melkoisesti. Sakke oli erittäin hyvä valmentaja. Hän muutti meidän harjoittelumme ihan erilaiseksi, mitä se oli ollut. Henkilökohtaista harjoittelua oli paljon kesällä. Pyrittiin kiinnittämään huomiota yksilön heikkouksiin ja vahvuuksiin pitämällä vahvuuksia yllä ja parantamalla heikkoja kohtia. Sakke teki meidän kanssa paljon töitä ja varmasti käytti paljon vapaa-aikaansakin miettimiseen ja tekemisen suunnitteluun. Siihen aikaan kaksi kertaa päivässä harjoittelu alkoi tehdä tuloaan. Loistavasti mennyt SM-liigakausi toi Järvenpäälle myös jääkiekon MM-kisapaikan. Serve pelasi yhdeksän ottelua kevään 1990 MMkisoissa ja teki niissä yhden maalin Norjan verkkoon. Venäläistä harjoittelua Järvenpää on edustanut Ilvestä yhtä vaille kaikilla pelaamillaan kausilla. Tuo yhden kauden vierailu Hämeenlinnaan ajoittui ehkä miehen itsensä kannalta sopivasti kauteen , jolloin Ilves joutui karsimaan liigapaikastaan. Sopimusasiat veivät kaudeksi HPK:n riveihin. Tuon kauden jälkeen Ilveksestä otettiin yhteyttä ja viimeiset kautensa Serve pelasikin Vladimir Jursinov Juniorin valmentamassa Ilveksessä. Jursinovin vuodet olivat kovaa ja kiireistä aikaa. Harjoittelu muuttui jälleen. Silloin mentiin kaksi kertaa päivässä kovaa. Harjoittelussa keskityttiin määrään laadun sijasta. Kaikki tekivät punttisalillakin samaa treeniä ikään tai kokoon katsomatta. Venäläinen treenaaminen oli varmasi jonkinlainen shokki monelle. Jokaisen keho reagoi kuitenkin eri tavalla, eivätkä siinä rääkissä kaikki ehtineet palautua kunnolla. Mielipiteet jakautuivat puolesta ja vastaan. Tilanne kärjistyi sitten sillä viimeisellä kaudella, kun oli mestaruuspaineet vielä porukalla niskassa. Ei ollut ihan oikea meininki, Serve paljastaa oman mielipiteensä. Järvenpää oli sekä hyvä maalintekijä että syöttelijä. Hänet muistetaan myös hämmästyttävän kevyen näköisestä spurtista. Tasaisuus varmaan juontaa juniorivuosista, jolloin pelasin sentteriä. Pietilän Sakke istutti minut sitten laitaan ja siitä saakka pelasin laiturina. Pelisilmä ja pelikäsitys olivat varmaan vahvimpia puoliani. Kimmoisuus ja elastisuus sekä hypyt, loikat ja spurtit harjoituksissa ovat varmasti auttaneet liikkumista ja liikkeellelähtöä luistimilla, Serve pohtii. Serve ja viikset Järvenpään lempinimi, Serve, tarttui miehen mukaan jo juniorivuosina. Jossain junioriturnauksessa palkittiin joukkueista parhaat pelaajat Serve-merkkisellä makkaralla ja minä sain sitten heti ensimmäisessä pelissä sellaisen. Lehmussaaren Petteri, Syrjäsen Kai tai molemmat sen lempinimen minulle siitä keksivät ja sieltä saakka se on jäänyt ja pysynyt. Serve ja viikset olivat erottamaton osa Järvenpäätä koko peliuran ajan. Jossain vaiheessa myös miehen käyttämien mailojen lavat saivat huomiota osakseen. Viiksistä saatiin joukkueen sisällä hyvää juttua positiivisessa mielessä. Ei mitään negatiivista, joten ei tarvinnut ajaa pois, Järvenpää virnistää. Kerran minulta loppuivat omat mailat ja joltain piti lainata mailaa. Dale Derkatch antoi mailansa ja sanoi, että koita tätä. Koitin sitä ja se vaan tuntui sopivan minun käteeni. Pikkuisen muokkasin oman maun mukaan sitä ja tuloksena oli propelli. Vielä tänä päivänäkin, kun joku saa mailan käteen, niin kuulee erilaisia kommentteja. Minun oli sillä hyvä pelata ja helppo ampua. Sillä sai maalin läheltäkin pienellä näpäytyksellä kiekon nousemaan hyvin, Järvenpää kertoo. Serven mielestä jääkiekkoa on lajina kehitetty osittain väärään suuntaan ja 1990-luvun Ilves-hyökkääjä kaipaisi kaukaloihin lisää tilaa ja aikaa. Kaukaloita pitäisi suurentaa, jotta saataisiin luovuus takaisin. Nykyajan isojen miesten peli pienessä kaukalossa menee täällä Suomessa välillä roiskimiseksi. Taitokiekkoilijat häviävät meiltä pikkuhiljaa kokonaan huonojen talvien ja oma-aloitteisen harjoittelun puuttumisen yhteisvaikutuksena. Nykyjuniorit taitavat mieluummin harjoitella kiekkoa videopelin muodossa kuin luonnonjäällä, Järvenpää epäilee. Huumoria ja kaverikuittailua Serve jäi kaipaamaan omalta peliuraltaan ennen kaikkea sosiaalista kanssakäymistä joukkueen sisällä ja pukukoppielämää. Sitä elämää tuli aikanaan kuitenkin nähtyä riittävästi, joten Järvenpää on lopettamisen jälkeen ottanut hieman etäisyyttä halliympäristöön. Olihan se välillä melkoista elämää. Joka päivä piti tulla toimeen 25 erilaisen persoonan kanssa. Huumorilla, naurulla ja pienellä kuittailulla homma toimi porukan kanssa kaikista parhaiten. Sitä aikaa jäi kaipaamaan, mutta muuten siirtyminen työelämään peliuran jälkeen on mennyt ihan kivuttomasti. Nykyään en ole kovin aktiivisesti käynyt katsomassa pelejä. Yksi suurimmista koppipersoonista Serven aikana oli epäilemättä Timo Peltomaa. Kun Tinke muistaa edelleen kuittailla Järvenpäälle tämän loukkaantumisista, niin muistaa Servekin yhden jutun, josta Peltomaa sai kuulla jokaisella Helsingin pelimatkalla. Olimme menossa ensimmäistä kertaa Helsinkiin pelireissulle, kun Tinke näki stadionin tornin ja kysyi ihan vakavissaan, että onko tuo se uimastadionin hyppytorni. Tämän jälkeen aina kun Helsingin reissuilla stadionin torni tuli näkyviin, niin Tinke ehti jo valmiiksi älähtää, että nyt Serve ihan hiljaa, Järvenpää hekottaa.

18 18

19 19 AVOINNA JOKA PÄIVÄ Hatanpään valtatie 1, K-22 Ke-La nightravintolat.fi funcard.fi

20 20