Suomentanut Leena Vahermo

Transkriptio

1 Aikamedia

2

3 Suomentanut Leena Vahermo

4 1983 by Leuchter-Verlag, Saksa Saksankielinen alkuteos GEISTES GABEN IN LEHRE UND PRAXIS 2., uudistettu painos 1985 Ristin Voitto ry 2015 Aikamedia Oy Kaikki oikeudet pidätetään. ISBN Raamatunlainauksissa on käytetty Suomen evankelisluterilaisen kirkon Kirkolliskokouksen vuosina 1933/1938 käyttöön ottamaa suomennosta, ellei toisin mainita. Sivunvalmistus Aikamedia Oy Tämä sähkökirja on Aikamedia Oy:n vuonna 2015 julkaisemasta painetusta teoksesta. Sähkökirjan tuotanto Aikamedia Oy. Teoksen sähköinen jakelu ja osittainenkin kopiointi muuhun kuin lain sallimaan yksityiseen käyttöön ilman tekijäinoikeudenhaltijan lupaa on korvaus- ja rangaistusvastuun uhalla kielletty Painotuote

5 SISÄLLYS Esipuhe uuteen painokseen Jumala ei vaikene Pyhän Hengen kaste Palvelu armolahjoilla Viisauden sanat Tiedon sanat Usko ja uskon lahja Parantamisen lahja ja uskon avulla parantuminen Voimateot Profetoimisen lahja Henkien erottamisen lahja Kielilläpuhumisen lahja Kielten selittämisen lahja Rakkaus ja Hengen lahjat Seurakunta ilman Hengen lahjoja Pyrkikää saamaan LIITE Hengen lahjat Jumalan armolahjat...191

6

7 ESIPUHE UUTEEN PAINOKSEEN Annan täyden kiitokseni Herralle siitä siunauksesta ja kaikesta avusta, mitä tämä kirjani on saanut aikaan niissä monissa maissa, joissa tätä on luettu. Kirja on käännetty kuudelletoista kielelle. Erityisen kiitollinen olen suomenkielisestä käännöksestä ja niistä monista kiitollisista todistuksista, jotka ovat minut tavoittaneet. Mitä tulee kirjan uuteen painokseen, mieleeni nousevat lämpimät muistutuksen sanat toisesta Pietarin kirjeestä. Siinä Pietari tuo lukijalle esiin tietonsa Raamatun totuudesta positiivisesti ja kiitollisena, mutta samalla ilmaisee myös huolensa tämän päivän menosta, joka voi koitua vaaraksi tulevaisuudessa: Sentähden minä aina aion muistuttaa teitä tästä, vaikka sen tiedättekin ja olette vahvistetut siinä totuudessa, joka teillä on. Ja minä katson oikeaksi, niin kauan kuin tässä majassa olen, näin muistuttamalla herättää teitä. Sillä minä tiedän, että tämän majani poispaneminen tapahtuu äkisti - -, mutta minä olen huolehtiva siitä, että te minun lähtöni jälkeenkin aina voisitte tämän muistaa. (2. Piet. 1:12 15.) Pietari näkee vaaran nukahtaa huolimatta Raamatun totuuksista, Pyhän Hengen kokemuksista, armolahjoista ja kaikesta hengen toiminnasta. Tieto raamatullisista to- 7

8 tuuksista jää hedelmättömäksi teoriaksi tai tiedoksi, jos se ei rikastuta elämäämme, käytöstämme ja toimiamme. Paavali tiesi myös tästä vaarasta. Sen takia hän kehottaa Korinton kristittyjä huolimatta monista vastoinkäymisistä, huolimatta siitä, että hän joutui korjaamaan heitä hengellisistä lahjoista ja niiden käytöstä: Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetoimisen lahjaa (1. Kor. 14:1). Palvelkoon tämä uusi painos kirjastani apuvälineenä tiedon vastaanottamisessa, sen oikeassa arvostuksessa ja sen oikeassa käytössä. Apostoli Paavalin sanoin ensimmäisen korinttolaiskirjeen 14. luvun lopusta (1. Kor. 14:36 40) toivotan kaikille veljilleni ja sisarilleni hedelmällistä herätystä sen tietämyksen kautta, miten tietää pitää. Veljenne Reinhold Ulonska Adventin aikaan

9 1. JUMALA EI VAIKENE Mutta mitä hengellisiin lahjoihin tulee, niin en tahdo, veljet, pitää teitä niistä tietämättöminä. Te tiedätte, että kun olitte pakanoita, teitä vietiin mykkien epäjumalien luo, miten vain tahdottiin. Sen tähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: Jeesus olkoon kirottu, ja ettei kukaan voi sanoa: Jeesus olkoon Herra, paitsi Pyhässä Hengessä. (1. Kor. 12:1 3.) ONKO OLEMASSA ELÄVÄÄ JUMALAA Eräs tuttavani kävi Madame Tussaudin kuuluisassa vahakabinetissa Lontoossa. Hän väsyi kovasti kierroksellaan, näki tyhjän tuolin, jolla oli ilmeisesti ollut jokin vahanukke, ja istuutui sille. Koska hän oli hyvin väsynyt ja ilma oli raskas, hän nukahti. Yhtäkkiä hän havahtui hän kuuli ääniä. Ryhmä englantilaisia naisia seisoi keskustelemassa hänen ympärillään. Innokkaina he etsivät painetusta opaslehtisestä selostusta tästä omituisessa asennossa istuvasta hahmosta ja sen merkityksestä. Nykyaikaisen vaatetuksen vuoksi ei voinut olla kysymys mistään historiallisesta hahmosta. Eikä voinut olla kyse kenestäkään kuuluisuudesta taiteen tai politiikan alalta, sillä kukaan ei tuntenut häntä. Sitten tuttavani kuuli yhden naisista sanovan: Se on varmasti jokin harjoitustyö. Katsokaa, miten huonosti se on tehty. Jokainenhan näkee, vaikka olisi huonotkin silmät, ettei se ole oikea vahanukke. Muut nuket näyttävät eläviltä, mutta tämä ei ole ollenkaan luonnollinen. 9

10 Silloin tuttavani ei enää pystynyt olemaan aloillaan. Hän avasi varovasti silmänsä ja oikaisi itsensä. Säikähdyksestä huudahtaen lähinnä seisovat hypähtivät taaksepäin ja huusivat: Hänhän elää! Hänhän elää! Säikähtäminen oli hyvin ymmärrettävää. Patsasta pidettiin huonosti tehtynä ja elottomana, ja yhtäkkiä se liikkui ja todisti pelkästään sillä, että se oli elävä. Apostoli Paavali toi Jeesuksen Kristuksen evankeliumin maailmaan, joka oli täynnä kuolleita epäjumalia. Hän yritti selvittää aikansa ihmisille, ettei hänen evankeliuminsa Jumalalla ollut tarkoitus kilpailla monien epäjumalien kanssa. Kun olitte pakanoita, teitä vietiin mykkien epäjumalien luo, miten vain tahdottiin, sanoi Paavali ja kertoi itse julistavansa Jumalaa, joka elää, joka ilmaisee itsensä ja joka puhuu. Jumala ei ole mykkä. Jumala puhuu ja todistaa olevansa elävä Herra ihmisten elämässä. Kun luemme Raamattua, toteamme, että Jumala aina ilmaisee itsensä ihmisille elävänä ja puhuvana Jumalana. Hän puhui Aadamille, hän puhui Nooalle, hän puhui Aabrahamille, hän puhui Moosekselle. Sen, että Jumala elää, on tultava vaikuttavasti esiin Kristuksen seurakunnan jumalanpalveluksissa. Ihmisten pitää saada kokea, että Jumala puhuu. Meidän Jumalamme ei ole mykkä epäjumala. Meidän Jumalamme ei ole keksitty kuva eikä hänen sanansa mitään teoriaa. Jumala puhuu. MITEN JUMALA PUHUU Jumala puhuu ensiksi ja ennen kaikkea sanassaan, Raamatun kirjoitusten kautta. Tässä sanassa Jumala on kir- 10

11 jallisesti ilmoittanut rakkautensa ja pelastuksensa sekä julistanut tahtonsa. Hän haluaa Raamatun välityksellä puhua ihmisille. Varmasti Jumalan sanaa luetaan ja julistetaan myös tavalla, joka ei lainkaan välitä Jumalan puhetta. Raamattu on Pyhän Hengen innoittamaa sanaa, ja sitä on julistettava Pyhässä Hengessä. Missä Pyhä Henki vaikuttaa ja tekee eläväksi, siellä puhuu Jumala julistetun sanan välityksellä. Ristin sanomasta tulee silloin pelastava Jumalan voima. Ihmiset kokevat, että tämä voima riittää pelastamaan myös heidät heidän synneistään, ongelmistaan ja tyhjyydestään. Jumalan sana ei ole silloin teoriaa eikä se saa siksi jäädäkään vaan Jumalan toimintaa ihmisessä. Miten tärkeää onkaan Jumalan sanan julistaminen tätä taustaa vasten. Tärkeää on myös se, että saarnaaja saarnaa Pyhässä Hengessä niin, että Pyhä Henki tekee sanan eläväksi ja Jumala puhuu sanan kautta täydessä voimassaan. On olemassa vain yksi totuuden, opin ja elämän lähde. Se on Jumalan sana. Oppia ei voida rakentaa kokemukselle tai ihmisaatteille, ainoastaan Jumalan sanalle. Jumalan sana on mitta, jonka mukaan kaikki normit on mitoitettava. Me emme voi arvostaa Jumalan sanaa kyllin korkealle emmekä julistaa sitä kyllin uskollisesti. Jumalan sana koostuu Vanhan ja Uuden testamentin kirjoituskokoelmista. Raamattu riittää Jumalan totuuden tuntemiseen. Se on, huolimatta kaikista erilaisuuksistaan, kokonaisuus ja selittää itse itsensä. Jumala puhuu myös Pyhän Henkensä välityksellä. Jumala, joka puhuu Raamatussa luoden perustaa, sitoutuen ja elämää synnyttäen, todistaa itsestään seurakunnassa 11

12 myös Hengen armolahjoin ja voimavaikutuksin. Usein väitetään, että me, joilla on käytössämme koko Raamattu, emme enää tarvitse Pyhän Hengen lahjoja. Raamatussa ei kuitenkaan ole viittauksia siihen, että Pyhän Hengen armolahjoilla olisi joskus ollut pyhien kirjoitusten asema. Jo apostolien aikana Hengen lahjat ja voimavaikutukset vahvistivat julistetun sanan. Opin lähteinä olivat Vanhan testamentin kirjoitukset ja apostolien oppi. Hengen lahjoilla ei ole ilmeisesti koskaan ollut oppilähteen, esimerkiksi apostolien opin kaltaista arvoa. Päinvastoin kaikki ilmestykset, joiden sanottiin olevan todistus Jumalan Hengestä, koeteltiin ja täytyi koetella apostolien opilla. Tämä pitää paikkansa myös tänään. Pyhä Henki, joka vaikuttaa lahjoissa, vahvistaa Jumalan sanan ja todistaa läsnä olevasta Herrasta. Ilmestykset täytyy voida koetella myös tänään Jumalan sanalla, ja niiden täytyy antautua sen oikaistaviksi. Koska Hengen lahjoilla ei kuitenkaan koskaan ole ollut kanonista arvoa, eivät ne ole voineet myöskään tulla tarpeettomiksi silloin, kun uusitestamentillinen kaanon on määrätty. Mikä sitten on Hengen lahjojen erikoismerkitys nykyään? Niiden on määrä seurata sanan julistusta ja tehdä selväksi, ettei Jumala ole mykkä epäjumala. Jumala haluaa ilmaista itsensä evankeliumin julistuksessa ja seurakuntansa jumalanpalveluksissa. Ihmisten tulee kokea, että Jumala on heidän keskellään, että Herra on läsnä ja että hän on elävä. Professori Karl Barth on sanonut: Pyhä Henki on voima, jonka kautta Jeesus tehokkaasti todistaa olemassaolonsa ja saa ihmiset kuulemaan itseään. Tämä on Pyhän Hengen lahjojen merkitys. Kun kerran 12

13 apostolienkin julistus tarvitsi Herraa vahvistamaan sanansa mukana seuraavin merkein, niin aivan varmasti se on meille vielä tarpeellisempaa. Meidän aikanamme, kun ihmisiä vieroitetaan uskomasta elävään Jumalaan, on erittäin tarpeellista todistaa, että Jumala elää. Hän ilmestyy seurakunnassa ja vaikuttaa sen keskellä. Hengen lahjojen päämäärä on kirkastaa Kristusta elävänä Herrana ja ylistää häntä. Hengen lahjat korottavat aina antajaa. Ne vahvistavat seurakuntaa ja yksilön uskonelämää. Hengen lahjojen välityksellä on tarkoitus käydä selväksi, että Jeesus on Herra, joka on voittanut synnin, saatanan ja kuoleman. Koska hän on todella voittanut ristillä, hän voi toteuttaa sanansa, auttaa voimallaan ja siunata ihmisiä. Ihmiset, jotka elävät synnissä, hädässä ja epäilyksissä, eivät ole lainkaan kiinnostuneita taivaassa olevasta Jumalasta. Jumala ei haluakaan olla Jumala vain taivaassa, vaan hän haluaa olla meidän keskellämme. Tämän on tultava tietoon ja koettavaksi Pyhän Hengen lahjojen avulla. Se, joka tuntee hätää toivottomien, mutta kuitenkin etsivien ihmisten puolesta, ei voine sivuuttaa huomiotta Uuden testamentin todistusta Hengen armolahjoista. Rakkaus meille uskottuihin ihmisiin saa meidät havaitsemaan lahjojen arvon, ja usko elävään Herraan saa meidät vastaanottamaan ne. Armolahjojen avulla Jumala haluaa toimia konkreettisissa tilanteissa ja henkilökohtaisissa ongelmissa. Hänen rakkautensa on niin suuri, ettei hän vaikene. Vaikka mykkiä epäjumalia voidaan kuvailla täydellisiksi, ne eivät auta ihmistä eivätkä enää jonkin ajan kuluttua kiinnosta. Yhä uudelleen havaitsemme, että jos kielletään 13

14 se, että Jumalan voi kokea, kielletään pian myös itse Jumalakin ja eletään välinpitämättömänä ilman häntä. Sellaista Jumalaa, jota ei voida kokea konkreettisesti, ei oteta huomioon. Näin pitkälle ei pidä joutua. Jumalan voi kokea. Jumala elää, Jumala ei vaikene. Hän haluaa itse todistaa ihmeillä, merkeillä ja Pyhän Hengen moninaisilla vaikutuksilla olemassaolonsa ja saada jokaisen tunnustamaan, että hän on todella meidän keskellämme. Minuun vaikutti eräässä rukouskokouksessa tapahtunut ensimmäinen Hengen lahjojen kohtaamiseni niin voimakkaasti, etten ole tähän päivään mennessä voinut unohtaa sitä. Jumala puuttui silloin Pyhän Hengen välityksellä tiettyyn konkreettiseen tilanteeseen. Eräs äiti rukoili epätoivoisena poikansa puolesta. Tämä oli menettänyt järkensä hypätessään palavasta talosta pelastaakseen henkensä. Poika oli elänyt jo joitakin vuosia suljetussa laitoksessa. Siihen mennessä hän ei ollut tunnistanut äitiään, eikä hän reagoinut puhutteluun. Kokouksessa äidille profetoitiin näyn välityksellä, että Jumala vapauttaisi ja parantaisi pojan. Ihmeen korostettiin alkavan näkyä jo seuraavan tapaamisen aikana. Seuraavana sunnuntaina äiti meni tapaamaan poikaansa. Ihme oli tapahtunut. Poika oli päässyt suljetulta osastolta, tunsi jälleen äitinsä, ja hänen kanssaan voitiin taas keskustella. Ensimmäisen kerran neljään vuoteen hän keskusteli äitinsä kanssa. Nyt hän on terve ja elää ikään kuin ei olisi koskaan ollut sairas. Tapahtuma vaikutti minuun voimakkaasti. Jumala haluaa ilmestyä elämässämme. Jumala on läsnä seurakuntansa keskellä! Jumalamme ei halua, että hänet hy- 14

15 väksytään vain teoriassa. Hän haluaa, että hänet koetaan myös elävänä. Pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja (1. Kor. 14:1). Näin Raamattu kehottaa meitä. Kehotus ei ole siksi, että arvomme nousisi, vaan jotta seurakunta rakentuisi lohduttamaan, rohkaisemaan ja vahvistamaan kaikkia jäseniään. Ihmisten on saatava kokea, että on olemassa Jumala, joka välittää heistä ja jolle he eivät ole samantekeviä. Raamatun lupaukset ovat myös tällä kohden tosia. Mitä Raamattu sanoo, se tapahtuu tänäänkin, tässä ja nyt. On tosin mainittava, että tämän lisäksi Pyhän Hengen on asuttava meissä. Meidän täytyy, kuten Raamattu sanoo, tulla kastetuiksi Pyhällä Hengellä, joka sitten antaa meille nämä lahjat. Siksi on tarpeen, ennen kuin ryhdymme lähemmin tutkimaan Pyhän Hengen lahjoja, puhua seuraavassa luvussa kasteesta Pyhässä Hengessä. Haluan vielä viitata toiseen tärkeään asiaan. Aikanamme, jolloin puhutaan paljon karismaattisesta uudistumisesta, käsitteen Hengen lahjat asemesta käytetään myös usein kreikan sanaa kharisma, joka oikein käännettynä merkitsee armolahjaa, ei Hengen lahjaa. Raamatussa on enemmän karismoja, siis armolahjoja, kuin Hengen lahjoja. Raamattu sanoo esimerkiksi iankaikkista elämää Jumalan armolahjaksi (Room. 6:23). Karisma-sanan väärästä ymmärtämisestä on ennen kaikkea viime vuosina ollut seurauksena vääriä selityksiä ja väärinkäsityksiä. Tästä syystä olen liittänyt kirjan loppuun lyhyen Raamatun tutkielman karisma-sanan merkityksestä. Uskon siitä olevan suurta hyötyä Raamatun lukijalle. 15

16

17 2. PYHÄN HENGEN KASTE Puhuessani henkikasteesta teen sen klassisen helluntailiikkeen edustajana. Varsinkin Saksassa monet karismaattiset kristityt ovat yhä sitä mieltä, että henkikaste ei ole mikään erityinen kokemus, kuten helluntailiike opettaa. Helluntailiikkeen väitetään joskus opettavan pelastuksen tapahtuvan asteittain. Muutamia äärimmäisyyksiin meneviä henkilöitä lukuun ottamatta helluntailiike ei ole koskaan opettanut pelastumisessa olevan useampia vaiheita. Se opettaa kyllä, että Jumalasta ja Pyhästä Hengestä on mahdollista saada useita kokemuksia, mutta ei koskaan, että pelastuminen on monivaiheinen. Saadut kokemukset Pyhästä Hengestä ovat askeleita tiellä, jolle uudestisyntymisessä on lähdetty, eivät pelastumisen eri asteita. Astehan merkitsee nousua edellistä korkeammalle. Kristitty ei ole henkikasteen saatuaan korkeammalla tasolla eikä voi katsella muita alaspäin. Hän on kuitenkin astunut askeleen eteenpäin armon tiellä; hän on kokenut jotakin uutta ja tärkeää, mikä tekee Kristuksen hänelle tärkeämmäksi ja syventää hänen kristillistä elämäänsä. Pidin kerran esitelmän pappien kokouksessa. Esitelmää seurasi keskustelu, jonka aikana minulta kysyttiin, oliko ylipäätään olemassa muuta koettavaa kuin Jumalan lapseus. Eikö sillä, joka on sen kokenut, ole Pyhä Henki ja sen mukana kaikki? Käsitykseni mukaan Jumalan lapseutta suurempaa pelastusta ei ole, mutta uskovat voivat saada enemmän kuin tämän peruskokemuksen. Pyhän 17

18 Hengen työtä on esimerkiksi muuttumisemme Jeesuksen kuvan kaltaiseksi. Samoin ylösnousemuksemme tulee olemaan Pyhän Hengen työtä (Room. 8:11). Uudestisyntymisen ja henkikasteen jälkeen voidaan saada uusia kokemuksia Pyhästä Hengestä. Ne edellyttävät tietenkin pelastettuna olemista ja Jumalan lapseutta. Henkikaste ei ole meidän mielestämme samaa kuin pelastuskokemus, vaan se on uusi kokemus, jossa me saamme Pyhän Hengen voiman. Oliko opetuslapsien helluntaikokemus samalla heidän pelastuskokemuksensa? Me ymmärrämme pelastuskokemuksella varmuuden saamista siitä, että meidät on hyväksytty Kristuksen työn kautta Jumalan lapsiksi ilman omia ansioitamme. Me ymmärrämme synnin ja kadotuksen, käännymme, saamme varmuuden anteeksiannosta ja saamme rauhan uskomalla Jeesuksen voittoon ristillä ja hänen ylösnousemukseensa. Kaikki tämä tapahtuu, kun Pyhä Henki saa meidät ymmärtämään Jumalan sanan ja kun lähdemme seuraamaan Jeesusta. Opetuslapset kokivat pelastumisen jo ennen helluntaita ollessaan henkilökohtaisesti tekemisissä Jeesuksen kanssa. He kuulivat Jeesuksen omasta suusta kutsun seurata ja seurasivat häntä. He tunsivat olevansa syntisiä ja kadotettuja kohdatessaan Jeesuksen: Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen (Luuk. 5:8). Jeesus antoi opetuslapsille myös varmuuden siitä, että he olivat puhdistuneet synneistään: Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut (Joh. 15:1). 18

19 Jeesus vakuutti heille, että heidän nimensä oli kirjoitettu taivaassa. Hän antoi heille rauhan: Rauhan minä jätän teille: minun rauhani sen minä annan teille (Joh. 14:27). Ylösnousemuksen jälkeen he saivat varmuuden ristillä suoritetusta lunastuksesta. Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän - -? (Luuk. 24:26). He tapasivat Jeesuksen ylösnousseena, ja varmuus Jeesuksen ylösnousemuksesta leimasi heidän koko elämänsä. Tämän kaiken opetuslapset kokivat ennen helluntaita. Tästä, mikä opetuslapsille tapahtui ennen helluntaita, ei käytetty sanaa henkikaste. Vaikka he ottivat vastaan puhalluksesta Pyhän Hengen (Joh. 20:22), he eivät kuitenkaan olleet Hengellä kastettuja. Jeesus sanoi heille, että heidän piti odottaa Isän lupausta: - - jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen. (Joh. 21:4 5.) Jeesuksen sanat osoittavat selvästi, että Pyhällä Hengellä kastetuksi tuleminen on erityinen, uusi kokemus. Kokemusta, joka opetuslapsien piti saada kaiken sen lisäksi, mitä heillä jo oli, kutsuttiin Pyhällä Hengellä kastamiseksi, ei synnin poistamiseksi eikä varmuudeksi Jeesuksen suorittamasta pelastustyöstä ja hänen ylösnousemuksestaan. Varmuus kaikesta tästä heillä oli jo ennen helluntaita. Henkikaste oli erillinen hengellinen kokemus, joka heiltä vielä puuttui. 19

20 Helluntai täytyy tapahtumana pitää erillään opetuslapsien helluntaikokemuksesta. Helluntaitapahtuma oli ainutkertainen eikä se enää toistu. Helluntailla on pelastushistoriallinen ulottuvuus. Ollessaan maan päällä Jeesus oli opetuslapsiensa puolustaja, parakletos: Niin meillä on puolustaja Isän tykönä (1. Joh. 2:1). Jäähyväispuheessaan Jeesus sanoi: Ja hän antaa teille toisen puolustajan (Joh. 14:16). Ilmaisulla toinen puolustaja hän katsoo siihen saakka pitäneensä itseään heidän puolustajanaan. Pyhän Hengen tultua toisena puolustajana maailmaan Pyhä Henki vaikuttaa kaiken sen, minkä Jeesus maan päällä ollessaan vaikutti opetuslapsissa. Pelastuskokemus on nykyään Pyhän Hengen työtä. Hän osoittaa synnin, vanhurskauden ja tuomion. Hänen henkensä todistaa meitä henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Pyhän Hengen on myös määrä lahjoittaa kokemus, jota opetuslapsilla ei helluntaihin mennessä ollut. Tätä nimenomaista kokemusta Uusi testamentti kutsuu Pyhän Hengen kasteeksi. Siinä toteutui sana: Teidät kastetaan Pyhällä Hengellä (Ap. t. 1:5). Apostolit itse vetosivat vastaavassa tilanteessa seuraavaan raamatunkohtaan: Silloin minä muistin Herran sanan, jonka hän sanoi: Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä (Ap. t. 11:16). Helluntai on tapahtumana paljon enemmän kuin opetuslasten erikoinen helluntaikokemus. Pyhä Henki tuli hel- 20