YKSIN, YHDESSÄ & TURVALLISESTI - Seksuaaliterveystapahtuma 9.luokkalaisille

Transkriptio

1 YKSIN, YHDESSÄ & TURVALLISESTI - Seksuaaliterveystapahtuma 9.luokkalaisille Emilia Hovilehto Terhi Hämäläinen Johanna Kuiri Leena Kurki Anu Merviä Kehittämishanke, kevät 2005 Diakonia-ammattikorkeakoulu Helsingin yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Terveydenhoitaja (AMK)

2 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 4 2 PROJEKTIN KUVAUS Projektin tavoitteet Projektin toimijat, yhteistyöryhmät ja hyödynsaajat Projektin aikainen yhteistyö 7 3 TOIMINTAYMPÄRISTÖN KUVAUS Kuvaus Aleksis Kiven peruskoulusta Terveyskasvatus Aleksis Kiven peruskoulussa Kuvaus seksuaaliterveystapahtuman ympäristöstä 11 4 TERVEYDEN EDISTÄMINEN Nuoruuden kehitysvaihe haasteena seksuaaliterveyskasvatukselle Erilaiset oppimistavat haasteena seksuaaliterveyskasvatukselle Yhteisöllinen oppiminen Teemapäivä terveyden edistämisen välineenä 20 5 TERVEYDENHOITAJA TERVEYDEN EDISTÄJÄNÄ Terveydenhoitaja seksuaalikasvattajana Seksuaalikasvatus osana opetussuunnitelmaa Terveydenhoitaja ryhmänohjaajana 26 6 SEKSUAALITERVEYS Seksuaaliterveys ja nuoret Sukupuolitaudit ja raskauden ehkäisy nuorten keskuudessa 29 7 PROJEKTIN KULKU Projektin suunnitelma Ideoinnin suunnittelu Toteutuksen suunnittelu Arvioinnin suunnittelu 40

3 7.2 Projektin toteutus Ideoinnin toteutus Tapahtuman toteutus Arvioinnin toteutus Projektin arviointi Itse arviointi Oppilaiden arvio Opettajan arvio 52 8 AMMATILLINEN KASVU 54 9 LOPUKSI 57 LÄHTEET 60 LIITTEET 64 Liite 1. Raskaudenkeskeytykset ikäryhmittäin vuosina , Liite 2. Tippuri-, kuppa- ja klamydiatapausten ikä- ja sukupuolijakauma Liite 3. Emilia Hovilehdon ja Terhi Hämäläisen opinnäytetyön tiivistelmä 66 Liite 4. Johanna Kuirin, Leena Kurjen ja Anu Merviän opinnäytetyön tiivistelmä 67 Liite 5. Ideointipalaverin pöytäkirja nro 1 68 Liite 6. Ideointipalaverin pöytäkirja nro 2 71 Liite 7. Liikunnanopettajan kanssa käydyn palaverin pöytäkirja 74 Liite 8. Oppilaille seksuaaliterveystapahtumassa jaettu kirjalista 76 Liite 9. Oppilaille seksuaaliterveystapahtumassa jaettu sukupuolitauti tietovisa 77 Liite 10. Oppilaille seksuaaliterveystapahtumassa jaetut internet-osoitteet 78 Liite 11. Oppilaille seksuaaliterveystapahtumassa jaettu palautelomake 79

4 1 JOHDANTO Raskauden ja sukupuolitauti tartuntojen ehkäisy on viime vuosina noussut vahvasti esille julkisuudessa. On pohdittu sekä tarttuvien tautien, teiniäitiyden että raskaudenkeskeytysten syitä ja lukumääriä. Myös jälkiehkäisypillereiden tulo markkinoille ja reseptivapaiksi on aiheuttanut runsaasti keskustelua. (Kuiri, Kurki & Merviä 2004.) Sukupuolitaudit eivät ole enää ainoastaan marginaaliryhmien ongelma, vaan ne ovat yleistyneet kaikissa yhteiskuntaryhmissä. Sukupuolitaudeilla on kauaskantoisia seuraamuksia, jotka voivat aiheuttaa erilaisia sairauksia ja lapsettomuutta. (Hovilehto & Hämäläinen 2004.) Seksuaaliterveys saa muotonsa parisuhteissa ja vuorovaikutustilanteissa, joihin vaikuttavat yksilön omien ja kumppanin ominaisuuksien lisäksi sosiaalisen yhteisön ja kulttuurin jokaiselle tilanteelle luomat puitteet ja ehdot. Seksuaaliterveyden määritelmään liittyy, että seksuaalinen tyydytys on seksuaalisen terveyden välttämätön ehto. Nuoruusiässä seksuaaliset kokemukset ovat tärkeitä nuoren oman seksuaalisuuden löytymiselle ja seksuaali-identiteetin muotoutumiselle. (Kontula 2000, 56 57; Kosunen 2000, 273.) Yhdeksäsluokkalaisten seksuaalikasvatuksen sisältöön tulisi liittää kertausta seksin kolmesta kerroksesta eli järjestä, tunteesta ja biologiasta. Tämän lisäksi on tärkeä käsitellä seksuaalisuuden ongelmia, perheen muodostumista, seksiä seurusteluaikana ja vakiintuneessa parisuhteessa, parisuhteen ongelmia, raskauden ja lapsen syntymän vaikutuksia seksuaalisuuteen, lapsettomuuden vaikutusta parisuhteeseen sekä adoptiota. (Korteniemi-Poikela & Cacciatore 1999, ) Terveydenhoitajatutkintoon sisältyy kaksi opinnäytetyötä. Terveydenhoitajatutkintoon tähtäävä opinnäytetyö toteutetaan kehittämishankkeena ja siinä tulee näkyä terveyden edistämisen näkökulma. Kehittämishankkeessa voidaan syventää tai laajentaa sairaanhoitajatutkintoon tehtyä opinnäytetyötä. (Diakonia-ammattikorkeakoulu 2004.) Tiimissämme sairaanhoitajatutkintoon tähtäävät opinnäytetyöt olivat Sukupuolitaudit seksuaalikasvatusta peruskoulun kahdeksasluokkalaisille sekä Avoimemmin, yhdessä miettien 8.-luokkalaisten kokemuksia ehkäisyneuvonnasta. Koska opinnäytetöidemme aiheet tukivat tiiviisti toisiaan, päätimme yhdistää tietomme ja taitomme ja valmistaa yhdessä seksuaaliterveystapahtuman yläasteikäisille.

5 5 Terveydenhoitajatutkintoon tähtäävän kehittämishankkeemme aiheena oli seksuaaliterveystapahtuman järjestäminen peruskoulun yhdeksäsluokkalaisille. Hankkeen teimme yhteistyössä Aleksis Kiven peruskoulun kanssa. Projektimme tavoitteena oli nuorten seksuaaliterveyden edistäminen lisäämällä tiedon määrää seksuaalisuudesta, seurustelusta, sukupuolitaudeista sekä sukupuolitautien että raskauden ehkäisystä. Tavoitteena oli myös nuorten tiedonhankintataitojen edistäminen. Lisäksi tavoitteenamme oli kehittyä seksuaalikasvatustapahtuman suunnittelussa, toteuttamisessa, raportoinnissa ja arvioinnissa sekä saada valmiuksia moniammatillisen yhteistyön tekemiseen ja kehittyä seksuaaliterveyden edistäjinä. Kehittämishankkeen tavoitteena on työyhteisöjen käytäntöjen kehittäminen tai uuden suunnittelu. Hanke tulee toteuttaa yhteistyössä työyksikön edustajien kanssa. Opinnäytetyö sisältää sekä osallistumisen kehittämistoimintaan että kirjallisen raportin. (Kainulainen, Gothóni & Pesonen 2002.) Mielestämme oma opinnäytetyöprojektimme täyttää hyvin kehittämishankkeelle asetetut kriteerit. Kehittämishankkeen raportissa tulemme kuvaamaan projektin tavoitteita ja yhteistyötahoja sekä toimintaympäristöä. Kehittämishanke pohjautuu teoriaan terveyden edistämisestä, seksuaaliterveydestä ja terveydenhoitajan ammatillisuudesta. Teoriapohja on luotu ottaen huomioon kohderyhmänämme olevat nuoruusikäiset. Lopuksi kuvaamme raportissa itse projektin suunnittelua, toteutusta ja arviointia. Lisäksi pohdimme omaa ammatillista kasvua projektin aikana. Kehittämishankkeemme rakentuu aiempien opinnäytetöidemme teoriapohjaan ja tutkimustuloksiin.

6 6 2 PROJEKTIN KUVAUS 2.1 Projektin tavoitteet Opinnäytetyöprojektimme tavoitteet jakautuvat kahteen osa-alueeseen: nuorten oppimista tukeviin tavoitteisiin sekä omaa ammatillista kehittymistämme kuvaaviin tavoitteisiin. Nuorten oppimista tukevat tavoitteet ovat: - Nuorten seksuaaliterveyden edistäminen lisäämällä tiedon määrää seksuaalisuudesta, seurustelusta, sukupuolitaudeista sekä sukupuolitautien että raskauden ehkäisystä - Nuorten tiedonhankintataitojen edistäminen Omaa ammatillista kasvua tukevat tavoitteet ovat: - Kehittyä seksuaalikasvatustapahtuman suunnittelussa ja toteuttamisessa sekä raportoinnissa ja arvioinnissa - Saada valmiuksia moniammatillisen yhteistyön tekemiseen - Kehittyä seksuaaliterveyden edistäjinä 2.2 Projektin toimijat, yhteistyöryhmät ja hyödynsaajat Päätoimijoina projektissa olimme me terveydenhoitajaopiskelijat Emilia Hovilehto, Terhi Hämäläinen, Johanna Kuiri, Leena Kurki ja Anu Merviä Diakoniaammattikorkeakoulusta Helsingin yksiköstä. Teimme yhteistyötä Aleksis Kiven peruskoulun tyttöjen liikunnanopettajan ja koulun yhdeksäsluokkalaisten kanssa. Lisäksi teimme yhteistyötä seuraavien yritysten ja järjestöjen kanssa: Aids-tukikeskus, Janssen- Cilag, Libresse, Organon, Schering, SPR, Tartuntatautiliitto, Väestöliitto ja Xylitol. Ohjaavana opettajana kehittämishankkeessamme toimi Raili Suojoki.

7 7 Hyödynsaajat opinnäytetyössämme olivat meidän lisäksemme koulun yhdeksäsluokkalaiset sekä seksuaalikasvatusta opettavat opettajat ja terveydenhoitaja. Koulun opettajat ja terveydenhoitaja hyötyivät opinnäytetyöstämme saamalla uusia välineitä ja materiaalia seksuaalikasvatuksen opetukseen. 2.3 Projektin aikainen yhteistyö Emilia Hovilehto ja Terhi Hämäläinen olivat yhteydessä syksyllä 2004 Aleksis Kiven peruskouluun edellisen opinnäytetyönsä merkeissä. Tällöin he mainitsivat terveydenhoitajatutkintoon liittyvästä kehittämishankkeesta ja siihen mahdollisesti liittyvästä seksuaaliterveystapahtumasta, joka tultaisiin toteuttamaan viiden hengen tiimissä keväällä 2005 sekä kysyivät koulun halukkuutta yhteistyöhön. Koulu oli myöntyväinen seksuaaliterveystapahtuman järjestämiseen ja aloitimme tiimissämme tapahtuman ideoinnin. Tammikuussa 2005 viimeisen opintokokonaisuuden alkaessa otimme yhteyttä Aleksis Kiven peruskoulun tyttöjen liikunnanopettajaan. Kerroimme hänelle ideastamme järjestää seksuaaliterveystapahtuma. Opettaja vaikutti kiinnostuneelta ja toivoi, että järjestämme tapahtuman heidän koulussaan. Helmikuussa 2005 olimme uudelleen yhteydessä liikunnanopettajaan ja sovimme päivän, jolloin voisimme tulla katsomaan koulun tiloja ja esittämään alustavan suunnitelman seksuaaliterveystapahtuman sisällöstä. Aleksis Kiven peruskoululle tehtävän tutustumiskäynnin yhteydessä päätimme, että tapahtuma järjestetään keskiviikkona Samalla varasimme kyseiselle päivälle käyttöömme kolme luokkaa, joista yksi oli atk-luokka. Liikunnanopettaja luki suunnitelmamme ja antoi käytännönvinkkejä tapahtuman järjestämistä varten. Seuraava tapaaminen oli seksuaaliterveystapahtuman aamuna, jolloin liikunnanopettaja avasi meille luokkien ovet ja auttoi tapahtuman käynnistämisessä. Helmi-maaliskuun aikana olimme yhteydessä erilaisiin järjestöihin ja yrityksiin. Heiltä saimme monipuolista seksuaalikasvatusmateriaalia sekä muita oheistuotteita tapahtumaa varten.

8 8 Viikkoa ennen seksuaaliterveystapahtumaa toimitimme opettajien välityksellä koulun yhdeksäsluokkalaisille kutsut tapahtumaan motivoidaksemme ja innostaaksemme nuoria osallistumaan. Kutsuimme myös koulun terveydenhoitajan seuraamaan tapahtumaa. Tarkoituksenamme on kerätä tapahtuman jälkeen kouluterveydenhoitajaa varten materiaalia, jota meillä on käytössä seksuaaliterveystapahtumassa. Terveydenhoitajalla on tätä kautta mahdollisuus hyödyntää materiaalia jatkossa terveysneuvontaa antaessaan.

9 9 3 TOIMINTAYMPÄRISTÖN KUVAUS 3.1 Kuvaus Aleksis Kiven peruskoulusta Aleksis Kiven peruskoulu, jonka suunnitteli kaupunginarkkitehti Taucher, valmistui Sanomalehtien mukaan rakennus oli tuolloin Suomen komein koulurakennus luvulle saakka koulu oli koko pohjoismaiden suurin kooltaan ja oppilasmäärältään. Enimmillään oppilasmäärä oli tuolloin 2500 ja koulua käytiin kahdessa vuorossa. Aluksi koulusta käytettiin nimeä Kallion Uusi Kansakoulu. Koska koulu aloitti toimintansa Aleksis Kiven 100-vuotisjuhlan aikoihin, kaupunginvaltuusto muutti nimen Aleksis Kiven kansakouluksi. Koulu vihittiin uudelleen maaliskuun 23. päivänä vuonna Suurpommitus teki koululle pahaa jälkeä kevättalvella 1944 särkien muun muassa 150 ikkunaa. Vuosikymmenten aikana koulua on peruskorjattu ja saneerattu moneen otteeseen luvulla valmistui rakennukseen lisäsiipi ja 1993 Mäkelän koulu yhdistyi Aleksis Kiven peruskoulun kanssa ja siirtyi sen tiloihin. (Aleksis Kiven peruskoulu 2004.) Aleksis Kiven peruskoulun toiminta-ajatuksena on ala- ja yläasteen käsittävä yhtenäinen koulukokonaisuus, jonka tavoitteena on auttaa oppilasta rakentamaan hyvä perusta omalle elämälleen yhteistyössä kodin kanssa. Koulussa toimii luokat 1-9 sekä starttiluokka eli aloitusluokka oppilaille, jotka eivät ole vielä koulukypsiä. Koulussa on myös 10.luokka, jolla on mahdollisuus parantaa peruskoulun päästötodistuksen numeroita. Yksi koulun 10.luokista tekee yhteistyötä Kauneudenhoito-oppilaitoksen kanssa. Yhteistyö on yksi syy, miksi nuoret hakeutuvat juuri Aleksis Kiven peruskoulun 10.luokalle. (Aleksis Kiven peruskoulu 2004.) Oppilaita Aleksis Kiven koulussa on tällä hetkellä yhteensä 499. Koulussa on EMU- eli mukautetun opetuksen luokkia ja ESY- eli sopeutumattomien erityisopetusluokkia. Yläasteella on kuvataidepainotteinen luokka, jolle haetaan soveltuvuuskokeen perusteella yläasteelle siirryttäessä. Koulu on Helsingin kaupunginteatterin kummikoulu ja koulussa painottuu ilmaisu- ja teatterikasvatus. Kahdeksasluokkalaiset valmistavat joka vuosi

10 10 teatteriesityksen yhteistyössä Helsingin Kaupunginteatterin kanssa. (Aleksis Kiven peruskoulu 2004.) Aleksis Kiven peruskoulun ala-asteelle oppilaat tulevat lähinnä koulun lähiympäristöstä. Lähialueiden monet lapset siirtyvät ala-asteelta saman koulun yläasteelle. Aleksis Kiven yläasteelle nuoria hakeutuu myös lähialueiden ulkopuolelta kuvataidepainotteisen luokan ja kahdeksannella luokalla järjestettävän teatteriesityksen vuoksi. Yläasteella lähialueiden nuorten lisäksi oppilaat ovat kotoisin ympäri Helsinkiä. (Aleksis Kiven peruskoulu 2004.) Koulurakennus on iso valkoinen kivitalo, joka sijaitsee korkealla kalliolla. Piha-alue on täysin asfaltoitu. Etupihalla on koripallokenttä ja katos, jonka alla sijaitsee pingispöytä. Takapiha on enimmäkseen ala-asteen oppilaille suunnattu ja siellä on kiipeilytelineitä sekä katos. Yläasteen oppilaat oleskelevat välitunnilla katoksen alla, koulun seinän vierustalla olevilla penkeillä, koulun ulkorappusilla tai muun muassa Porvoonkadun, Fleminginkadun ja Kaarlenkujan varrella. Tupakoivat oppilaat kokoontuvat välituntisin koulualueen ulkopuolelle. Koulurakennus on sisältäpäin perinteisen vanhan koulun näköinen ja oloinen. Opettajainhuone ja ruokala sijaitsevat ensimmäisessä kerroksessa. Terveydenhoitajan huone on kolmannessa ja kuraattorin huone neljännessä kerroksessa. Toinen kerros on kokonaan ala-asteen ja starttiluokan käytössä. Koulun käytävät ovat leveitä ja luokkahuoneet myös korkeita. Käytävillä sijaitsee lasivitriineitä, joissa on esillä oppilaiden töitä ja seinillä on piirustuksia. Koulun piha

11 Terveyskasvatus Aleksis Kiven peruskoulussa Aleksis Kiven yläasteen kahdeksannella luokalla oppilaille järjestetään Tapa- ja terveyskasvatus -kurssi. Kurssilla käydään läpi hyviä tapoja, alkoholin käyttöä ja juomakulttuuria, mielenterveyteen liittyviä asioita, terveellisiä ravinto- ja ruokailutottumuksia, liikunnan ja terveyden merkitystä, ensiapua, tupakan ja huumeiden vaaroja ja seksuaalikasvatusta. Lisäksi mahdollisuuksien mukaan tutustutaan poliisin ja palolaitoksen toimintaan. (Aleksis Kiven peruskoulun opetussuunnitelma lukuvuonna ) Aleksis Kiven peruskoulun tyttöjen liikunnanopettajalta saamiemme tietojen mukaan kahdeksasluokkalaisten seksuaalikasvatus lukuvuonna käsitteli seuraavanlaisia aiheita; tunneilla käsiteltiin seksuaalikasvatuksen arvoperustaa, seksuaalisuuden portaita eli sitä, miten seksuaalisuus kehittyy, seksin kolmea kerrosta: järkeä, tunnetta ja biologiaa, seksuaalisuuteen liittyvää tietoa, kuten esimerkiksi itsetyydytystä ja seksuaalikäyttäytymistä sekä ehkäisymenetelmiä. Tähän kokonaisuuteen kuuluivat lisäksi Emilia Hovilehdon ja Terhi Hämäläisen sairaanhoitajatutkintoon liittyvään opinnäytetyöhön kuuluvat oppitunnit sukupuolitaudeista. Yhdeksännellä luokalla Aleksis Kiven peruskoulussa on tapana kerrata jo seksuaalikasvatuksessa käsiteltyjä aihekokonaisuuksia. Tänä vuonna tämän kertauksen korvasi järjestämämme seksuaaliterveystapahtuma. 3.3 Kuvaus seksuaaliterveystapahtuman ympäristöstä Seksuaaliterveystapahtumaa varten käytössämme oli kolme luokkaa, jotka sijaitsivat neljännen kerroksen toisessa päässä. Käytäväosuuden, jossa luokat sijaitsivat, saimme eristettyä kokonaan käyttöömme lukitsemalla käytävän molemmin puolin sijaitsevat lasiovet. Tämä mahdollisti sen, että tila oli rauhoitettu muilta koulun oppilailta. Jokaisen kolmen luokan oveen laitoimme luokan teemaa kuvaavat julisteet. Lasioviin kiinnitimme julisteet, joissa toivotimme oppilaat tervetulleeksi seksuaaliterveystapahtumaan. Seurustelu- ja seksuaalisuusaihekokonaisuudet sijoitimme ilmaisutaidon luokkaan. Tämä luokka oli avara ja tyhjä ja luokassa oli ainoastaan muutamia pöytiä ja tuoleja sekä sohva, joten lattialla pelattava seksuaalisuusaiheinen twister-peli sopi hyvin luokkaan. Luokassa oppilailla oli mahdollisuus lukea esille asettamiamme seksuaaliaiheisia kirjoja

12 12 sekä täyttää seurusteluun liittyviä tehtäviä. Esillä oli myös kansio, joka sisälsi Väestöliiton internet-sivuilta poimittuja nuorten terveydenhoitajille esittämiä kysymyksiä vastauksineen. Seinät olivat tyhjiä, joten sinne oli helppo laittaa esille monisteet nuorten seksuaalioikeuksista sekä muut aiheeseemme liittyvät seinäjulisteet. Seksuaalisuus ja seurustelu - luokkahuoneen järjestelyä Sukupuolitautien ja raskauden ehkäisyn teeman sijoitimme uskonnon luokkaan. Luokkahuone oli täynnä pulpetteja, jotka siirsimme luokan reunoille. Seinillä oli paljon uskontoaiheisia julisteita ja piirustuksia. Luokan perälle rakensimme kondomin käytön opetus paikan, jonka edessä oli oppilaita varten tuoleja puolikaaressa. Yhdellä seinustalla pulpettien päällä oli oppilaille tietoa erilaisista raskauden ehkäisymenetelmistä sekä kansio, joka sisälsi tietoa sukupuolitaudeista. Tämän pöytärivistön taakse seinälle laitoimme isolla julisteella selkeät ohjeet siitä, miten tulee toimia, jos epäilee saaneensa sukupuolitautitartunnan. Piirtoheitin heijasti valkokankaalle kalvon, jolla muistutettiin, että oppilailla ei ole kiire hankkia seksikontakteja. Sukupuolitauti ja raskauden ehkäisy - luokkahuoneen järjestelyä

13 13 Atk-luokassa oppilaat saivat tutustua ohjaajan johdolla Väestöliiton tuottamaan seksuaaliaiheiseen tohtori Zukovski cd-romiin, joka heijastettiin valkokankaalle. Oppilaat istuivat riveissä pöytien ääressä. Luokassa ovensuussa oli oppilaita varten palautelaatikko ja purukumia jaettavaksi oppilaille heidän lähtiessään tapahtumasta pois. Atk-luokka

14 14 4 TERVEYDEN EDISTÄMINEN Terveyden edistämisellä tarkoitetaan prosessia, joka auttaa ihmisiä parantamaan ja ylläpitämään terveyttään. Siihen liittyvät henkilökohtaisten taitojen kehittäminen, muutokset ja arvolähtökohdat. Määrittelyissä on siirrytty sairauskeskeisestä, ehkäisevästä ja parantavasta näkökulmasta terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen sekä terveyspalvelujen saatavuuteen. Terveyden edistäjän osaamisalueita ovat muun muassa empaattisuus sekä kuuntelu-, neuvottelu-, reflektio-, opetus- ja ohjaustaidot. Entistä kiinteämmin terveyden edistämiseen liittyy voimavarakeskeinen lähestymistapa. (Iivanainen, Jauhiainen & Pikkarainen 2001, ) Yksi terveyden edistämisen osa-alue on terveyden lukutaito, joka edustaa tiedollisia ja sosiaalisia taitoja. Nämä taidot määrittävät yksilön motivaation ja kyvyt saada tietoa, ymmärtää ja käyttää sitä terveyttä edistävällä ja ylläpitävällä tavalla. Kysymys ei ole vain tiedon määrästä, vaan tärkeitä ovat yksilön mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa terveystietoa hyödyntämällä. Terveyden lukutaito viittaa sellaisen tiedon, henkilökohtaisten taitojen ja luottamuksen tason saavuttamiseen, että yksilö voi toimia oman ja yhteisönsä terveyden parantamiseksi muuttamalla elämäntyyliään ja vaikuttamalla elinolojensa kehittämiseen. (Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005.) Savolan ym. (2005) mukaan terveyden lukutaito on jatkuva ja elinikäinen kehitysprosessi, joka on yhteydessä ympäristöön ja kulttuuriin. Terveyden lukutaidossa on erotettavissa kolme tasoa: peruslukutaitoa vastaava toiminnallinen terveyden lukutaito, vuorovaikutuksellinen terveyden lukutaito, joka vastaa kykyjen ja taitojen kehittymistä henkilökohtaisella tasolla sekä kriittinen terveyden lukutaito, joka pohjautuu edellisiin tasoihin. Tietoisuuden lisääminen liittyy terveyden lukutaitoon. Tietoisuuden lisääminen on prosessi, jossa yksilöille ja yhteisöille viestitään terveyteen vaikuttavien tekijöiden olemassaolosta ja saatua tietoa käsitellään reflektoiden.

15 Nuoruuden kehitysvaihe haasteena seksuaaliterveyskasvatukselle Terveysneuvontaa suunniteltaessa ja toteutettaessa on aina otettava huomioon kohderyhmän ikä. Nuorten kanssa työskentely vaatii vuorovaikutustaitojen tietoista kehittämistä. Koska nuorella ei ole valmiiksi jäsentyneitä ongelmia ja kysymyksiä, hänen kohtaamisensa vaatii aikaa. Aito välittämisen tunne on tärkeää, samoin kuin moralisoimaton ilmapiiri. Terveysneuvonnassa työntekijän omat kielteiset asenteet eivät saa tulla esille, eikä nuoren tarpeita tule vähätellä. (Kosunen 2002, 136.) Cacciatore ja Apter (2003, ) toteavat, että seksuaalikäyttäytymisessä ja ehkäisyssä nuoret ovat riskiryhmä, koska riskien ottaminen ja kieltojen vastustaminen saattavat tuntua rohkeudelta. Sukupuolitauteja tavataankin eniten juuri nuorilla aikuisilla. Lisääntymisvietti ja seksuaalinen halukkuus ovat voimakkaimmillaan nuoruusiässä, koska tällöin etsitään sopivaa elämänkumppania. Varhaisaikuisuus tuo mukanaan rohkaistumisen ja kasvavan halun tavoitella seksikokemuksia. Tässä vaiheessa epävarmuudentunteet väistyvät vähitellen. Papp, Kontula ja Kosonen (2000) Väestöntutkimuslaitokselta ovat tutkineet nuorten aikuisten seksuaalikäyttäytymistä ja seksuaalista riskinottoa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat riskikäyttäytymiseen ja miten voitaisiin edistää turvaseksiä nuorten parissa. Yhtenä tuloksena ilmeni, että nuoret kokevat itsensä usein vahingoittumattomiksi, eivätkä riskit koske heitä itseään. Toisaalta taas tilanteeseen varautumattomuus voi olla syynä riskin ottamiseen. Yhtenä tekijänä nousi esille myös alkoholin käyttö ja sen aiheuttama itsekontrollin puute. Somers ja Eaves (2002) ovat tutkineet Yhdysvalloissa seksuaalikasvatuksen aloittamisajankohtaan liittyvää problematiikkaa. Tutkimuksensa tuloksena he esittävät, että seksuaalivalistuksen aloittaminen jo varhaisella iällä voi olla hyödyllistä. Edellytyksenä on kuitenkin huomion kohdistaminen ikäkaudelle sopiviin aihekokonaisuuksiin. Tuloksista nähtiin myös, että koulun seksuaalivalistus kokonaisuudessaan ei korreloinut merkittävästi nuorten seksuaalisen kanssakäymisen yleisyyteen, eikä ikään, jolloin ensimmäinen yhdyntä tapahtui. Opetuksen huomattiin vaikuttavan erilailla nuorten poikien ja tyttöjen seksuaalisen käyttäytymisen kaavoihin. Tämä tulisikin huomioida seksuaalikasvatusta suunniteltaessa.

16 Erilaiset oppimistavat haasteena seksuaaliterveyskasvatukselle Biologisen perimän ja kasvatuksen sekä muiden ympäristötekijöiden osuutta lapsen liikunnalliseen, kielelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen on vaikea erottaa toisistaan. Tyttöjen ja poikien kehitys eroaa kaikilla näillä osa-alueilla. Tyttöjen keskimääräinen kehitys on hieman nopeampaa kuin poikien. Sukupuolesta riippumatta yksilöiden väliset erot ovat kuitenkin selvästi suuremmat kuin tyttöjen ja poikien keskimääräiset kehityserot, ja erityisesti poikien keskinäiset kehityserot voivat olla suuria. Naisten on osoitettu suoriutuvan miehiä paremmin tietyissä verbaalisissa tehtävissä ja miesten paremmin avaruudellista hahmotuskykyä vaativissa ja motorisissa tehtävissä. (Poussu-Olli 1998, ) Luukka, Hujanen, Lokka, Modinus, Pietikäinen ja Suoninen (2001) ovat selvittäneet tutkimuksessaan Mediat nuorten arjessa, miten suomalainen nuori käyttää mediaa muun muassa oppimisvälineenä. Tutkimuksesta selvisi, että kirja on edelleen nuorille tärkeä tiedonlähde. Tytöt etsivät kirjoista myös ajankulua ja lukevat rentoutuakseen. Poikien kohdalla kirjat sisältävät ensisijaisesti tietoa, vaikka pojat etsivät tietoa tyttöjä enemmän myös internetistä ja cd-romeilta. Pojille tietokone toimii myös viihteen välineenä samalla tavalla kuin tytöille kirja. Yksi selvistä tyttöjen ja poikien mediakäyttöjen eroista liittyy liikkuvan kuvan ja kirjoitetun tekstin kuluttamiseen ja arvostukseen. Pojat näyttivät arvostavan kuvaa, liikettä ja erikoistehosteita tyttöjä enemmän. Internet-sivustoilla pojille visuaaliset efektit olivat merkittävämpiä kuin tytöille. Tytöt arvostivat enemmän tekstejä, tarinoita ja nuorten omia kertomuksia. (Luukka ym ) Opetusministeri Tuula Haatainen (Opetusministeriö 2004) teki marraskuussa 2003 aloitteen Pohjoismaiden ministerineuvostolle "Erilaiset oppijat yhteinen koulu" -hankkeen käynnistämiseksi. Pohjoismaisen hankkeen tavoitteena on kehittää koulua, joka entistä paremmin ottaa huomioon oppilaiden erilaiset tarpeet. Hankkeen avulla on tarkoitus kehittää opetusmenetelmiä ja oppimateriaaleja siten, että ne huomioivat paremmin sekä tyttöjen että poikien tavan oppia.

17 17 Haatainen toteaa aloitteessaan, että tytöt ja pojat ovat erilaisia. Koululaitoksen tehtävä ei ole tasapäistää oppilaitaan, vaan tukea yksilön kehittymistä yhteisössä. Oppilaiden tulee voida entistä vahvemmin osallistua koulun kehittämiseen. Myös kodin ja koulun yhteistyötä tulee korostaa sillä voidaan parhaiten tutustua lapsen tarpeisiin, on sitten kyseessä tyttö tai poika. (Opetusministeriö 2004.) Sukupuolten eritahtinen kehitys selittää osaltaan oppimistulosten eroja. Pojat kehittyvät tyttöjä hitaammin ja heillä on huomattavasti useammin erilaisia oppimisvaikeuksia. Peruskouluvuosina erot näkyvät muun muassa käden taitojen, keskittymisen, kuuntelemisen, puhumisen ja kirjoittamisen erilaisina valmiuksina. Siirtymiset alaluokilta yläluokille ja perusopetuksesta toiselle asteelle sekä niihin liittyvät valinnat ajoittuvat poikien kehityskaaren kannalta usein hankalaan vaiheeseen. (Opetusministeriö 2004.) NLP:n eli Neurolinguistic programmig on lähestymistapa ja tutkimussuuntaus, jossa ihmisen mielen taitavaa toimintaa ja vuorovaikutusta mallinnetaan. NLP:n mukaan oppimistyylit voidaan jakaa kolmeen eri alueeseen: auditiiviseen, visuaaliseen ja kinesteettiseen oppimiseen. Auditiivisella oppimisella tarkoitetaan kuulohavaintoon perustuvaa oppimista. Tällaisella henkilöllä korostuu kuuloaistin ja kuulemisen merkitys. Auditiivisella oppijalla on tarkat korvat ja hän tallentaa havaintonsa kuulokuvien muotoon. Hän kiinnittää huomiota ympärillä kuuluviin ääniin ja keskusteluihin. Auditiivisesti orientoitunut pitää siitä, että esimerkiksi luennolla asiat kerrotaan hänelle. (Tampereen yliopisto 1996.) Omassa tapahtumassamme tarkoituksenamme on ottaa huomioon auditiiviset oppijat kertomalla nuorille sukupuolitaudeista ja ehkäisystä ennen itsenäistä aiheeseen tutustumista. Visuaalisella oppimistyylillä tarkoitetaan näköhavaintoon perustuvaa oppimista. Tällaisella oppijalla korostuu näköaistin ja näkemisen merkitys. Hän kykenee palauttamaan mieleensä erilaisia näkömielikuvia, joiden avulla hän rakentaa uutta oppimaansa. Visuaalisesti suuntautunut henkilö oppii näkemällä ja katselemalla. Hän pitää kuvauksista ja pysähtyy usein näkemään mielessään opetettavaa asiaa. Hän on usein hyvä keskittymään ja hänellä on vilkas mielikuvitus. Opetustilanteessa visuaalisella ihmisellä tarkkaavaisuus suuntautuu usein kalvoihin ja hyvin tehtyihin monisteisiin. (Tampereen yliopisto 1996.) Visuaaliset oppijat otamme tapahtumassamme huomioon seinälle kiinni-

18 18 tettävän materiaalin, kalvon, kirjojen ja mukaan jaettavien esitteiden avulla. Lisäksi käyttämämme cd-rom tukee visuaalista oppimista. Kinesteettisellä oppimisella tarkoitetaan tuntohavaintoon perustuvaa oppimista. Kinesteettinen oppija oppii tunnustellen ja kokemuksen kautta parhaiten. Hänelle on tärkeää, miltä jokin asia, esine tai liike tuntuu. Opitun palauttamisessa kinesteettinen oppija tukeutuu juuri oppimistilanteessa tulleisiin kokemuksiin: hän muistaa, miltä jokin asia tuntui, millainen tunnelma siihen liittyi. Kinesteettiset ihmiset ovat fyysisesti suuntautuneita. Lukiessaan he saattavat käyttää esimerkiksi sormea tai kirjainmerkkiä apunaan. (Tampereen yliopisto 1996.) Kinesteettisten oppiminen otetaan tapahtumassamme huomioon siten, että nuoret saavat itse harjoitella esimerkiksi kondomin asettamista, tutustua konkreettisesti erilaisiin ehkäisymenetelmiin sekä pelata seksuaalisuuteen liittyvää twister-peliä. 4.3 Yhteisöllinen oppiminen Yhteisöllä tarkoitetaan ihmisryhmiä, joilla on yhteinen kulttuuri, arvot ja normit ja jotka asuvat tietyllä maantieteellisellä alueella. Yhteisö muodostuu sosiaaliseksi rakenteeksi ajan myötä yhteisössä kehittyneiden ihmissuhteiden mukaisesti. Yhteisön jäsenten henkilökohtainen ja sosiaalinen identiteetti muotoutuu jaettujen uskomusten, arvojen ja normien kautta, jotka ovat kehittyneet ajan kuluessa ja jotka voivat muuttua. Yhteisön jäsenet ovat tietoisia ryhmäidentiteetistään, heillä on yhteiset tarpeet ja he ovat sitoutuneet yhteisten päämäärien saavuttamiseen. Ihmiset ovat yleensä useiden yhteisöjen jäseniä. Tämä jäsenyys perustuu alueeseen, ammattiin, sosiaalisiin suhteisiin ja vapaaaikaan. (Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005.) Sosiaaliset verkostot voidaan määritellä ihmisten keskinäisiksi yhteyksiksi ja sosiaalisiksi suhteiksi, joiden kautta voidaan synnyttää sosiaalista tukea terveyden hyväksi. Yksilön tekemiin valintoihin vaikuttavat erilaiset verkostot, joista ihmisen elinympäristö koostuu. Perinteisiä sosiaalisia verkostoja ovat perhe, suku, koulu, työ- ja asuinyhteisö. Ihmisten valintoihin vaikuttavat nykyään merkittävästi myös televisio, radio, mainokset, lehdet, internet keskustelupalstoineen ja muine palveluineen sekä kännykkäkulttuuri palveluineen. (Savola ym )

19 19 Yhteisödiagnoosia voidaan käyttää yhteisön terveyden ja terveyden edistämiseen liittyvien tarpeiden arvioinnin välineenä. Yhteisödiagnoosi voidaan toteuttaa esimerkiksi tietyssä kaupungissa, asuinalueella, koulussa tai työyhteisössä. Tarkasteltavat tekijät ovat tapauskohtaisia, joten tiedonkeruussa ja analysoinnissa tulee huomioida tavoitteet sekä paikalliset tarpeet ja ominaispiirteet. Eri tahojen välinen yhteistyö on tärkeää, jotta koottujen tietojen merkitys voitaisiin ymmärtää mahdollisimman syvällisesti. Yhteisödiagnoosin ei pidä jäädä pelkäksi kuvaukseksi, vaan tietoja tulee tulkita ja tehdä niiden pohjalta johtopäätöksiä ja ehdotuksia. (Savola ym ) Savolan ym. (2005) mukaan yhteisöterveydenhoidossa kiinnostuksen kohteena on ihminen osana yhteisöä. Yhteisölle ovat ominaista sosiaaliset suhteet ja niiden ylläpitäminen toteutuu osallisuutta vahvistamalla. Yhteisöterveydenhoidon menetelmiä ovat muun muassa ihmissuhteiden ylläpitäminen sekä osallisuuden vahvistaminen. Yhteisöterveydenhoidon periaatteena on ihmisten ja väestön elinvoiman ja voimavarojen lisääminen, terveyden edistäminen, itsemääräämisen ja toivon vahvistaminen sekä tietoisuuden avartaminen. Yhteisöterveydenhoidon kannalta kiinnostavia yhteisöjä ovat työyhteisöt, koulut, kaupungit ja kunnat. Kiinnostuksen kohteena on palvelujen käyttäjien lisäksi väestön tai yhteisön terveyden edistäminen. Yhteisöterveydenhoidon toisena tavoitteena on edistää ja käynnistää yhteisön jäsenten kanssa toimintaa, jota he pitävät tärkeänä. Yhteisön terveydenhoidossa arvioidaan ja tyydytetään asiakkaan terveydenhoitotarpeet yhtä aikaa yksilön, perheen, väestöryhmän ja koko yhteisön tasolla. Yhteisöterveydenhoidollinen lähestymistapa työhön edellyttää terveydenhuollon työntekijöiltä asiakasyhteisönsä, terveydenhuollon organisaation ja palvelujen sekä muiden palveluverkostojen tuntemista. Kun asiakkaana on yhteisö, se osallistuu terveydenhoitopalvelujen suunnitteluun ja toteutukseen ja on siten tasavertaisessa vuorovaikutuksessa. Moniammatillisen tiimityön avulla voidaan parhaiten toteuttaa yhteisöterveydenhoitoa. (Savola ym ) Omassa projektissamme yhteisöllisyyden näkökulma tulee esille muun muassa aiemmin tehtyjen opinnäytetöiden kautta. Toisessa opinnäytetyössä on kartoitettu yhteisöön ja ympäristöön liittyviä näkökulmia, jotka auttavat hahmottamaan kohteenamme olevaa yhteisöä ja ympäristöä. Toisessa opinnäytteessä on tutkittu kohteenamme olevan ikä-

20 20 ryhmän tarpeita seksuaalikasvatusta ajatellen. Taustatiedot tukevat projektimme yhteisöllisen näkökulman toteutusta. Itse tapahtumassa yhteisöllisyyden merkitys korostuu käyttämiemme yhteisöllisyyttä tukevien työmenetelmien avulla. Oppilaat tulevat tapahtumaan tutussa luokkayhteisössä, jossa he voivat hyödyntää ja tukea toistensa voimavaroja. Tapahtumassa asioiden käsittely pohjautuu vuorovaikutuksellisiin menetelmiin, jolloin tietojen käsittely tapahtuu keskustelemalla yhdessä luokkatovereiden ja ohjaajien kanssa. Kiikkalan, Immosen, Sohlmanin, Ahosen ja Siitosen (2000) määritelmän mukaan voimaantumisella tarkoitetaan kyvykkyyttä osallistua yhteisöjen toimintaan, kykyä tehdä valintoja ja päätöksiä, kykyä toimia supportiivisesti ja vastuullisesti, kykyä neuvotella asioista ja kykyä tunnistaa oma persoonallinen merkityksensä. Voimissaan oleva ihminen vaikuttaa ympäristöönsä, tuntee kuuluvansa ryhmään, toimii vakuuttavalla tavalla oma-aloitteisesti ja ilmaisee tunteita monipuolisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Yhteisöllisen terveyden edistämisen tavoitteena on, että ihmiset voivat elää omassa elinympäristössään itsenäisesti mahdollisimman pitkään. Yhteisöllinen terveyden edistäminen on asiakaslähtöistä ja sen tavoitteena on yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen omatoimisuus ja voimaantuminen. (Iivanainen ym ) Yhteisöllinen voimaantuminen kuvastuu omassa projektissamme muun muassa siten, että lähtökohdat tapahtuman järjestämiselle ovat asiakaslähtöiset ja yksilön ja yhteisön omatoimisuutta painottuvat. Myös tapahtuman järjestäminen tutussa ympäristössä tukee yhteisöllisyyden näkökulmaa. Voimaantumisen näkökulma nousee vahvasti esiin siinä, että tuimme tapahtumassa nuorien valmiuksia tehdä omia valintoja ja päätöksiä. Tapahtuman järjestelyt ja siinä käytetyt menetelmät lujittavat ryhmähenkeä. 4.4 Teemapäivä terveyden edistämisen välineenä Terveyden edistäminen edellyttää tulevaisuudessa yhteisöllisten, kulttuuristen ja eettisten näkökohtien huomioon ottamista. Asiakkaiden terveyden ylläpitämistä ja edistämistä pyritään tukemaan yksilö- ja yhteisölähtöisten työmenetelmien avulla. Näitä menetelmiä on kehitettävä jatkuvasti, koska yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen elämäntilan-

21 21 teet sekä tieto terveyteen vaikuttavista tekijöistä muuttuvat koko ajan. Työmenetelmäkäsitettä käytetään suunnitelmallisesta ja järjestelmällisestä toimintatavasta puhuttaessa. (Pietilä, Eirola & Vehviläinen Julkunen 2002, 148.) Terveyden edistämisessä tärkeäksi käsitteeksi muodostuu oppiminen. Nuorten terveyden edistämisessä tavoitteena tulisikin olla, että nuori oppisi etsimään tietoa oikeista lähteistä ja esittämään kysymyksiä, jotka helpottavat tiedon löytämisessä. Oppimisen kannalta tärkeää on nuoren oma aktiivisuus ja tavoitteiden asettelu sekä joustava toiminta. Erilaiset opetusmateriaalit, opetustapa sekä suoritusten arvioinnin kriteerit vaikuttavat opiskelutapojen valintaan. On kuitenkin muistettava, että oppimisprosessi ei ole kaikilla nuorilla samanlainen. Nuorten tulisi itse päästä mukaan toimintaan osallistumalla opetuksen suunnitteluun sekä itsearviointiin. Nuorille suunnattujen oppimistehtävien tulisi olla sopivan haasteellisia, jotta ne innostaisivat yrittämään ja tarjoisivat onnistumisen kokemuksia. (Aaltonen ym. 1999, ) Kehily (2002) on tutkinut Englannissa seksuaalisen identiteetin opetusta koskevia kysymyksiä ja menetelmiä. Tutkimuksessaan hän on ottanut huomioon opettajien kokemukset, erilaiset pedagogiset menetelmät sekä koulujen opetusprosessit. Tuloksista nousi esille, että opetuksen kannalta tärkeintä on opettaja oppilassuhde. Oppilaat arvostivat tulosten mukaan enemmän opetuksen laatua, opettajan luonteenpiirteitä ja identiteettiä kuin erilaisia pedagogisia opetusmenetelmiä. Yksi terveyden edistämisen tärkeistä osatekijöistä on dialogisuus. Terveyden edistäjän ja asiakkaan välisellä vuorovaikutuksella tarkoitetaan vastavuoroista suhdetta, jossa molemmat vaikuttavat toisiinsa edistäessään toisissaan muutosta. Vuorovaikutus eroaa ystävien välisestä vuorovaikutuksesta siten, että se sisältää asiantuntijuuden roolin. Dialogi merkitsee toisen aktiivista kuuntelemista ja toisen huomioon ottamista. (Punkanen 2001.) Dialogisessa keskustelussa yhdistyvät puhuminen, kuunteleminen, kysyminen ja vastaaminen sekä kunnioittava hiljaisuus. (Vance Peavy 2004.) Omassa työssämme dialogisuus esiintyy vuorovaikutuksellisena kanssakäymisenä ohjaajan ja oppilaiden välillä.

22 22 Rantalan (2004) mukaan vaihtoehtoisena opetusmenetelmänä voidaan käyttää peliä. Pelin sijoittaminen ryhmänohjauksen alkuun poistaa jännitystä, innostaa tulevaan oppimistapahtumaan sekä luo ryhmän yhteenkuuluvuuden tunnetta. Pelin avulla on mahdollista parantaa ryhmän vuorovaikutusta ja keskinäistä luottamusta. Havainnointi ja oma toiminta pelin aikana mahdollistaa uusien oivallusten syntymisen. Omassa tapahtumassa tällaisena pelinä toimi seksuaalisuus-twister. Tarkoituksenamme oli irrottaa oppilaat perinteisestä koulumaailmasta, poistaa jännitystä ja orientoida aiheeseen. Tietokonetyöskentely ja Internet ovat uudenlaisia toiminnan ja ohjauksen menetelmiä. Verkko mahdollistaa muun muassa arkojen aiheiden käsittelyn esimerkiksi lääkärien ja terveydenhoitajien kysymys-vastauspalstojen avulla. Kynnys asioiden selvittämiseen madaltuu anonymiteetin turvin. (Matikainen 2004.) Tapahtumassamme hyödynsimme näitä uusia menetelmiä käyttämällä cd-romia sekä jakamalla oppilaille aihetta koskevia ja valitsemiamme Internetosoitteita. Tarkoituksena oli rohkaista oppilaita etsimään itse tietoa. Edellä käsiteltyjä menetelmiä ja yhteisöllisen oppimisen teoriaa hyödyntämällä on mahdollisuus rakentaa ja toteuttaa teemapäivä. Varsinaista teoriaa teemapäivän vaikuttavuudesta ja järjestämisestä on hyvin vaikea löytää. Oman teemapäivän kokosimme hyödyntämällä teoriaa seksuaaliterveydestä, seksuaaliterveyskasvatuksesta, terveyden edistämisen menetelmistä, ryhmän ohjaamisesta sekä erilaiset oppimistavat huomioon ottaen.

23 23 5 TERVEYDENHOITAJA TERVEYDEN EDISTÄJÄNÄ 5.1 Terveydenhoitaja seksuaalikasvattajana Terveydenhoitajalla on terveyskasvattajana, kuten myös seksuaalikasvattajana sivistävä, virittävä sekä mielenterveyttä ja muutosta avustava rooli. Sivistävän roolin omaava terveydenhoitaja lisää nuorten tietoja, taitoja ja poistaa seksuaalisuuteen liittyviä virheellisiä myyttejä ja vähentää tabuja. Virittävä seksuaalikasvatus pyrkii seksuaalisuuden toteuttamis- ja ilmenemismuotojen ja niitä ylläpitävien yksilöllisten, sosiaalisten ja kulttuuristen mekanismien esille tuomiseen. Mielenterveyttä edistävän roolin tehtävänä on edistää ihmisten seksuaalisuuteen liittyvien psyykkisten voimavarojen uusiutumista ja ehkäistä näiden voimavarojen epätarkoituksenmukainen kuluminen. Muutosta avustavan roolin tehtävänä on seksuaalisen kehitystehtävän onnistuneen toteutumisen tukeminen ja ohjaaminen. (Nurmi 2000, 97.) Kouluterveydenhoitaja osallistuu nykyisin peruskoulun seksuaaliterveysopetukseen noin puolilla yläasteista. Tämä tarkoittaa yleensä raskauden ehkäisymenetelmien opettamista. Kouluterveydenhoitajan tehtävää voisi kuitenkin laajentaa pelkästä tiedon välittämisestä ehkäisyvälineiden jakeluun. Myös seksuaaliopetuksen aihepiiriä tulisi laajentaa yhdyntäkeskeisestä, riskejä korostavasta sisällöstä positiivisempaan suuntaan. (Kosunen 2002, ) Kosusen (2002, ) mukaan opetustilanteissa pitäisi pyrkiä entistä spontaanimpaan ajatusten vaihtoon ja monipuolisempaan vuorovaikutukseen. Tilanteet tulisi rakentaa nykyistä enemmän nuorten tarpeista käsin. Kosunen nostaa esille myös ajatuksen siitä, että seksuaalikasvatukseen liittyviä teemoja pitäisi käsitellä peruskoulun jokaisella luokka-asteella läpäisyperiaatteella. Kasvatuksen sisällön tulee kuitenkin olla aina lapsen ja nuoren kehitystasoa vastaavaa.

24 24 Yhtenä seksuaalikasvatuksen haasteena on löytää tasapaino eri vaiheessa seksuaalista kypsymistä olevien nuorten kesken. Toinen ongelma on se, että poikien seksuaalisen terveyden edistämistä on pohdittu melko vähän ja heidän sukupuoliseen kehittymiseen liittyvät ongelmat on aliarvioitu. Myös riskiryhmät pitäisi pystyä tunnistamaan ja palvelut suuntamaan niitä eniten tarvitseville. (Kosunen 2002, ) Yhteisten seksuaalikasvatustuntien lisäksi tulisi painottaa kouluterveydenhuollon roolia oppilaiden henkilökohtaisessa ohjauksessa ja neuvonnassa. Oppilailla ei välttämättä ole tilaisuutta puhua kenenkään kanssa omasta kehityksestään, seksuaalisesta kypsymisestä ja seurustelusuhteistaan. Neuvonnassa olisi tärkeää korostaa oman päätöksenteon tärkeyttä, torjua paineita sukupuolielämän aloittamisesta varhaisella iällä ja korjata vääriä käsityksiä muiden nuorten seksuaalisesta kokeneisuudesta. (STM & Stakes 2002, 56.) Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto käynnisti hoitotyön laadun varmistusprojektin vuosille Kouluterveydenhoitajat muodostivat yhden näistä työryhmistä ja he valitsivat aiheekseen yläasteen oppilaan seksuaalikasvatuksen kehittämisen. Tutkimuksen mukaan oppilaat olivat saaneet seksuaalikasvatusta yleensä kouluterveydenhoitajalta, mutta myös televisio, lehdet, äiti ja kaverit olivat tärkeitä tiedonlähteitä. Tyytyväisimpiä oppilaat olivat kouluterveydenhoitajalta saamaansa seksuaaliterveyskasvatukseen. Oppilaat kokivat kuitenkin saavansa liian vähän tietoa tavallisimmista sukupuolitaudeista. Myös vanhemmat kokivat kouluterveydenhoitajan tärkeimpänä seksuaalikasvatuksen antajana. (Eskola & Mäki 1997.) 5.2 Seksuaalikasvatus osana opetussuunnitelmaa Opetushallituksen laatima opetussuunnitelma määrittelee opetuksen tavoitteet ja keskeiset sisällöt kansallisella tasolla. Näitä tavoitteita sovelletaan ja tulkitaan, kun laaditaan koulukohtaisia opetussuunnitelmia. Valtioneuvoston päätös tuntijaosta määrittelee oppiaineiden ja valinnaisaineiden pakolliset tuntimäärät. Opetussuunnitelman perusteiden tavoitteissa kuvataan oppiaineiden lisäksi myös aihekokonaisuuksia, joista koulut voivat valita jonkin tai joitakin tai suunnitella kokonaan uusia. Terveyskasvatuksen ja perhekasvatuksen aihekokonaisuudet ovat sisältyneet tähän kokonaisuuteen ennen terveystiedon tuloa pakolliseksi oppiaineeksi. (Lähdesmäki & Peltonen 2000, 211.)

25 25 Opetussuunnitelman mukaan terveyskasvatuksen tavoitteena on tukea oppilaan tervettä kasvua ja kehitystä sekä terveyttä edistävää käyttäytymistä. Suunnitelmassa ei kuitenkaan ennen terveystiedon tuloa pakolliseksi oppiaineeksi mainittu erikseen seksuaalisuuteen ja ihmissuhteisiin liittyviä sisältöalueita. Perhekasvatuksen tehtäväksi puolestaan määriteltiin nuoren kasvun ja kehityksen tukeminen kohti aikuisuutta sekä pohjan luominen perhe-elämän onnistumiselle. Perhekasvatuksessa esille nostettavia sisältöjä ovat muun muassa ihmisen fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kehitys, vuorovaikutustaidot ja ihmissuhteet, seksuaalisuus, seurustelu sekä yhdessä elämisen muodot. (Lähdesmäki & Peltonen 2000, 211.) Seksuaalikasvatus on sisällytetty jossakin muodossa lähes kaikkien koulujen opetussuunnitelmiin. Yksityiskohtainen seksuaaliopetuksen opetussuunnitelma on noin kymmenesosalla kouluista. Seksuaaliopetus mainitaan usein terveyskasvatuksen, biologian, uskonnon, perhekasvatuksen sekä oppilaanohjauksen yhteydessä. (Liinamo 2000, 225.) Terveystiedon tultua pakolliseksi oppiaineeksi seksuaalikasvatus on sisällytetty jokaisen koulun opetussuunnitelmaan. Liinamo (2000, 227) tuo artikkelissaan esille, että tutkittaessa koulussa annetun seksuaalikasvatuksen riittävyyttä, nuoret ja aikuiset ovat useissa eri tutkimuksissa nostaneet esille, että opetuksen määrä on ollut riittämätöntä. Enemmistö on toivonut, että seksuaalikasvatus alkaisi selvästi aiemmin kuin opetus on tähän mennessä pääosin annettu. Lisäksi on kritisoitu opetuksen riskejä korostavaa sävyä. Pelkkä raskauden ehkäisystä, seurustelusta ja sukupuolitaudeista keskustelu ei riitä, vaan toivotaan laajempaa keskustelua tunneasioista, rakastamisesta ja rakastelusta sekä kumppanin kanssa keskustelusta, itsetyydytyksestä ja seksuaalisista vähemmistöistä. Lähdesmäki ja Peltonen (2000, ) kuvaavat, että viime vuosina esimerkiksi Stakes on tehnyt yhteistyötä koulujen kanssa kehittämällä erityisesti kouluterveydenhuollon, perheneuvoloiden ja perhesuunnittelun yhteisiä hankkeita kouluissa. Näissä kehittämishankkeissa on kehitetty sisältöjen lisäksi myös opetusmenetelmiä, joissa on korostettu oppilaiden aktiivisuutta ja oppilaskeskeisiä menetelmiä. Monenlaisten järjestöjen tarjotessa erilaisia hankkeita ja materiaaleja kouluille on kuitenkin oltava erityisen tarkka yhteistyökumppaneiden oikeasta valinnasta. Esimerkiksi yhteistyötahojen asian-

26 26 tuntemuksen puute saattaa olla seksuaalikasvatuksen toteutumisen kannalta vahingollista. Vuoden 2004 peruskoulun opetussuunnitelmaan on lisätty yhdeksi ainekokonaisuudeksi terveystieto. Terveystiedon opetuksen tarkoituksena on oppilaiden terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta tukevan osaamisen edistäminen. Oppiaineena terveystieto on oppilaslähtöinen sekä toiminnallisuutta ja osallistuvuutta tukeva. Opetuksen tarkoituksena on kehittää tiedonhankintaan ja sen soveltamiseen liittyviä taitoja sekä kriittistä arvopohdintaa. (Opetushallitus 2004.) Terveystietoa opetetaan vuosiluokilla 1 4 osana ympäristö- ja luonnontietooppiaineryhmää, vuosiluokilla 5 6 osana biologia/maantietoa ja fysiikka/kemiaa ja itsenäisenä oppiaineena vuosiluokilla 7 9. Terveystiedon opetuksen suunnittelussa tulisi tehdä yhteistyötä oppilashuoltoryhmän kanssa. Terveydenhoitaja on aina yksi ryhmän jäsenistä. Seksuaaliterveyteen liittyen yhtenä terveystiedon tavoitteena on, että oppilas tietää seksuaaliterveyden perusteita sekä raskauden ehkäisyn merkityksen ja menetelmiä sekä osaa pohtia ja perustella vastuullista seksuaalikäyttäytymistä. (Opetushallitus 2004.) 5.3 Terveydenhoitaja ryhmänohjaajana Ryhmänohjausta suunniteltaessa tulee ottaa huomioon ryhmän lähtötekijät. Lähtötekijät muodostuvat ryhmän koostumuksesta, tehtävään liittyvistä tekijöistä sekä ympäristötekijöistä. Ryhmän koostumukseen vaikuttavat ryhmän koko, ryhmän jäsenten ikä ja sukupuoli sekä taidot ja tiedot. Tehtävään liittyviä tekijöitä ovat tavoitteet ja työnkohde, työnjako, työn organisointi ja tekniikka. Ympäristötekijät koostuvat puolestaan fyysisestä ympäristöstä, teknologiasta, sosiaalisesta ympäristöstä ja kehittymisen vaiheesta. (Helkama 1981.) Ryhmän ohjaukseen vaikuttavat myös ryhmän sosiaalinen rakenne ja prosessit. Ryhmän sosiaalinen rakenne koostuu muun muassa ryhmän normeista ja rooleista, tiedon kulusta ja kommunikoinnista, sosiaalisesta tuesta ja avusta, luottamuksesta, kilpailusta, konflikteista, vaikutusmahdollisuuksista, johtajuudesta sekä kehittämisilmapiiristä. Toimivan

27 27 ryhmän tuloksena on yksilön hyvinvointi ja ryhmän toimivuus ja tuottavuus. (Helkama 1981.) Seksuaaliterveystapahtumaa suunniteltaessa otimme huomioon kohderyhmämme ikätason ja sen, kuinka eri kehitysvaiheessa oppilaat voivat olla. Ryhmäohjauksen taustalla oli koulun liikunnanopettajan antama tieto ja aiemman opinnäytetyöhankkeen tuoma kokemus Aleksis Kiven peruskoulun yhdeksänsien luokkien erilaisista ryhmädynamiikoista. Lisäksi pohjana oli myös tieto oppilaille annetun seksuaalikasvatuksen määrästä. Ryhmänohjausta ajatellen tärkeää oli, että olimme etukäteen käyneet tutustumassa tapahtumaa varten varattuihin luokkatiloihin. Tämän pohjalta oli mahdollista tehdä tarkka ja yksityiskohtainen suunnitelma tapahtuman toteutuksesta. Tiloihin tutustuminen antoi kuvan käytettävissä olevasta teknologiasta kuten piirtoheittimistä ja tietokoneista sekä videotykistä. Teoriapohjaan tutustuminen auttoi muodostamaan käsityksen nuorista erilaisina oppijina. Aiempien opinnäytetöiden laatimisen tuoma tietopohja mahdollisti asiantuntevan ohjaajan roolin seksuaaliterveystapahtumassa. Tyttöjen ja poikien erilaiset tavat sisäistää tietoa huomioitiin myös materiaalia hankittaessa. Ryhmänohjausta suunniteltaessa tiedostimme sen, että kaikki ei välttämättä toteudu suunnitelman mukaan. Olimme varautuneet muuttamaan omaa toimintaamme luokkien erilaisuuden mukaan.

28 28 6 SEKSUAALITERVEYS 6.1 Seksuaaliterveys ja nuoret Cacciotore ja Apter (2003, 233) määrittelevät seksuaaliterveyden ihmisen kyvyksi huolehtia ja nauttia omasta itsestään, hakeutua kontaktiin ja kokea vastavuoroista nautintoa läheisyydestä sekä myöhemmin kyvyksi vastuulliseen parisuhteeseen ja vanhemmuuteen. Seksuaaliterveys käsittää koko seksuaalisen kehityksen sekä kaikki sukupuolielimiin ja sukupuolielämään liittyvät seikat. Yksilön on oltava riittävän kypsä, jotta hän ymmärtäisi ehkäisyn merkityksen ja osaisi hankkia tarvittavaa informaatiota ja käyttää sitä hyödykseen käytännön tilanteissa. Seksuaaliterveys saa muotonsa parisuhteissa ja vuorovaikutustilanteissa, joihin vaikuttavat yksilön omien ja kumppanin ominaisuuksien lisäksi sosiaalisen yhteisön ja kulttuurin jokaiselle tilanteelle luomat puitteet ja ehdot. Seksuaaliterveyden määritelmään liittyy, että seksuaalinen tyydytys on seksuaalisen terveyden välttämätön ehto. Nuoruusiässä seksuaaliset kokemukset ovat tärkeitä nuoren oman seksuaalisuuden löytymiselle ja seksuaali-identiteetin muotoutumiselle. (Kontula 2000, 56 57; Kosunen 2000, 273.) Seksuaaliterveyttä edistetään silloin, kun ihmisellä on mahdollisuus toteuttaa seksuaalisuuttaan omaehtoisella, tyydyttävällä ja turvallisella tavalla. Seksuaaliterveyttä voidaan edistää lisäämällä henkilön tietoja ja taitoja seksuaalisten suhteiden solminnassa ja laadukkaan vuorovaikutuksen ylläpitämisessä. Myös psyykkisen ja sosiaalisen terveyden edistäminen kuuluvat seksuaaliterveyden edistämiseen. (Kontula 2000, 56 57; Kosunen 2000, 270.) Nuorten seksuaaliterveys on huonontunut Suomessa 1990-luvun puolivälin jälkeen. Tätä kuvastaa se, että sukupuolitautitartuntojen lukumäärät ja nuorten raskauden keskeytysten määrät ovat lisääntyneet. Viime vuosina myös nuorten synnytykset ovat kääntyneet nousuun. (Kontula, Cacciatore, Apter, Bildjuschkin, Törhönen, Koski & Tiilo 2001, 6.) Seksuaaliterveysopetuksen määrää ollaankin lisäämässä kouluissa ja terveystiedosta on tullut pakollinen oppiaine. (Simonen 2002, )

29 29 Seksuaalikasvatusohjelmien arvioinnin mukaan koulussa toteutettu seksuaaliopetus saa aikaan positiivisia muutoksia asenteissa, lisää nuorten tietoisuutta seksuaalisuudesta sekä lisäämisen sijasta vähentää yhdynnän kokeneiden määrää kontrolliryhmiin verrattuna. Arvioinnin mukaan seksuaaliopetus tehostaa lisäksi myös raskauden ehkäisyn käyttöä. Suomessa seksuaalikasvatukseen suhtaudutaankin myönteisesti. (Liinamo 2000, 221.) 6.2 Sukupuolitaudit ja raskauden ehkäisy nuorten keskuudessa Nuorten seksuaaliterveyden sukupuolieroja tarkasteltaessa ilmenee, että nuoret naiset aloittavat yhdyntänsä miehiä aikaisemmin. Naisilla keskimääräinen yhdyntöjen aloitusikä oli vuonna ,6 vuotta, pojilla ikä oli puolestaan 18,1 vuotta. Ehkäisytottumuksia tarkasteltaessa 15 -vuotiaista tytöistä 60 % ja pojista 71 % ilmoitti käyttäneensä viimeisimmässä yhdynnässä ehkäisymenetelmänä kondomia. Sukupuolitautitartuntatilastoja tarkasteltaessa voidaan huomata, että suurin osa tippuri- ja kuppatartunnoista koskee miehiä ja suurin osa on saanut tartunnan ulkomailta. Klamydiatartunnoista puolestaan huomattavan suuri osa koskee nuoria naisia. Seksuaaliterveyttä tarkasteltaessa erityisen huolestuttavaa tänä päivänä onkin kondomin käytön vähentyminen sekä nuorten naisten seksuaalinen riskikäyttäytyminen. (Pötsönen 2003, ) Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus on vuodesta 1996 tehnyt koko Suomea kattavan kouluterveyskyselyn. Kouluterveyskysely tehdään parillisina vuosina Etelä-Suomen, Itä-Suomen ja Lapin lääneissä ja parittomina vuosina Länsi-Suomen ja Oulun lääneissä sekä Ahvenanmaalla. Yhdistämällä peräkkäisten vuosien aineistot saadaan kuva koko maan tilanteesta. Kouluterveyskysely tehdään peruskoulujen 8. ja 9. luokille sekä lukion 1. ja lukion 2. luokkien oppilaille. Kyselyssä kerätään tietoja koulukokemuksista, koulujen ja oppilaiden työoloista sekä oppilaiden terveydestä ja elämäntavoista. Tuloksia käytetään lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisessä sekä koulutyön ja kouluterveydenhuollon kehittämisessä. (Stakes 2004.)