KANSALLISEN PARLAMENTIN PERUSTELTU LAUSUNTO TOISSIJAISUUSPERIAATTEESTA

Transkriptio

1 Euroopan parlamentti Oikeudellisten asioiden valiokunta KANSALLISEN PARLAMENTIN PERUSTELTU LAUSUNTO TOISSIJAISUUSPERIAATTEESTA Asia: Italian senaatin perusteltu lausunto Euroopan parlamentin ja neuvoston ehdotuksesta asetukseksi yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 kumoamisesta (COM(2015)0613 C8-0389/ /0277(COD)) Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamista koskevaan pöytäkirjaan N:o 2 sisältyvän 6 artiklan mukaisesti kukin kansallinen parlamentti voi kahdeksan viikon kuluessa siitä, kun lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävää säädöstä koskeva esitys on toimitettu, antaa Euroopan parlamentin puhemiehelle sekä neuvoston ja komission puheenjohtajille perustellun lausunnon syistä, joiden perusteella se arvioi, että kyseessä oleva esitys ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen. Italian senaatti on antanut oheisen perustellun lausunnon edellä mainitusta ehdotuksesta asetukseksi. Euroopan parlamentin työjärjestyksen mukaan toissijaisuusperiaatteen noudattamiseen liittyvät asiat kuuluvat oikeudellisten asioiden valiokunnan toimivaltaan. NP\ doc PE v01-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen

2 TASAVALLAN SENAATTI 2016 XVII vaalikausi KAHDEKSANNEN PYSYVÄN VALIOKUNNAN PÄÄTÖSLAUSELMA (Julkiset urakat, viestintä) LIITE Valiokunta, joka on tarkastellut työjärjestyksen 144 artiklan nojalla toissijaisuusperiaatteesta annettavaa perusteltua lausuntoa varten yhteisön säädöstä COM (2015)0613 final Euroopan parlamentin ja neuvoston ehdotuksesta asetukseksi yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 kumoamisesta, katsoo seuraavaa: ehdotuksen tarkoituksena on laatia yleinen arvio Euroopan lentoturvallisuusjärjestelmästä ja erityisesti asetuksesta (EY) N:o 216/2008, joka sisältää viitekehyksen, jotta voidaan luoda sääntelypuitteet, jotka takaavat matkustajille entistä turvallisemmat ja ympäristöystävällisemmät lentomatkustusolot ja lisäävät siten alan kansainvälistä kilpailukykyä ja toimivat kimmokkeena tuotannon ja työpaikkojen lisäämiselle; tätä varten aloitteessa ehdotetaan riskeihin ja suorituskykyyn perustuvaa joustavampaa turvallisuussääntelyä (poistamalla tarpeettomat vaatimukset ja takaamalla laajennettavissa olevat sääntöpuitteet), nykyisten turvallisuuspuutteiden korjaamista sekä lentoturvallisuuden ja muiden sääntelyn teknisten alojen, kuten ilmailun turvaamisen tai ympäristönsuojelun, keskinäisten riippuvuussuhteiden parempaa huomioon ottamista; lisäksi ehdotuksessa käsitellään eräiden kansallisten viranomaisten kohtaamia haasteita vaaditun sertifioinnin ja valvonnan hoitamisen edellyttämien resurssien ylläpitämisessä ja rahoituksessa ja laaditaan puitteet teknisten resurssien yhdistämiseksi ja vaihtamiseksi kansallisten viranomaisten ja Euroopan unionin lentoturvallisuusviraston välillä, ja ehdotukseen sisältyy mahdollisuus siirtää unionin lainsäädännön täytäntöönpanovastuita vapaaehtoispohjalta; ehdotuksessa luodaan toimiva sääntelykehys, johon voidaan sisällyttää uudenlaiset liiketoimintamallit ja kehittymässä olevat teknologiat, kuten erityisesti miehittämättömät ilma-alukset ja niiden turvallinen käyttö Euroopan ilmatilassa; toteaa erityisesti seuraavaa: lentoliikenne ja ilmailun valmisteollisuus ovat luonteeltaan pääosin rajat ylittävää toimintaa, joka edellyttää epäilemättä Euroopan unionin laajuista sääntelyä. Unionilla onkin jo Euroopan parlamentin ja neuvoston 15. heinäkuuta 2002 antaman asetuksen (EY) No 1592/2002 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston 20. helmikuuta 2008 antaman asetuksen (EY) No 216/2008 nojalla vastuu tehtävistä, jotka koskevat ilmailutuotteiden lentokelpoisuutta ja ympäristönormeja, lentotoimintaa, lentomiehistön lupakirjoja, PE v /9 NP\ doc

3 lentopaikkoja, ilmaliikenteen hallintaa ja lennonvarmistuspalveluja, jäljempänä ATM/ANSpalveluja, sekä kolmansien maiden toiminnanharjoittajien turvallisuutta; tässä ehdotuksessa voimassa olevaa lentoturvallisuutta koskevaa lainsäädäntökehystä laajennetaan koskemaan eräitä erityisaloja, kuten maahuolintapalvelujen turvallisuus, miehittämättömät ilma-alukset, maahuolintapalvelujen turvallisuus sekä ilmaalusten ja ilmailujärjestelmien suunnittelun turvanäkökohdat, kyberturvallisuus mukaan luettuna; on tarkastellut 24. joulukuuta 2012 annetun lain N:o pykälän 4 ja 5 momentin nojalla laadittua hallituksen kertomusta, on arvioinut lentoturvallisuusalan toimivaltaisten kansallisten viranomaisten, toisin sanoen lentoturvallisuudesta vastaavan kansallisen viraston ANSV:n, kansallisen ilmailulaitoksen ENAV S.p.A.:n sekä kansallisen siviili-ilmailulaitoksen ENAC:n, 10. helmikuuta 2016 järjestämien kuulemisten aikana antamat tiedot; ottaa huomioon neljännentoista valiokunnan kuulemisen aikana esittämät huomiot; antaa Euroopan parlamentin toiminnasta annetun sopimuksen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti seuraavaa: 1) osin erimielisen lausunnon toissijaisuusperiaatteen noudattamisesta, koska sitä ei ole täysin noudatettu joidenkin säänneltyjen toimintojen kohdalla: tunnustaa ensinnäkin, että ehdotuksen 32 artiklassa tarkoitetut maahuolintapalvelut ja asematasovalvontapalvelut edellyttävät unionin laajuista toimintaa yhteisten turvallisuussääntöjen käyttöönottamiseksi palveluntarjoajia varten, jotta voidaan ehkäistä entistä tehokkaammin näihin palveluihin liittyviä onnettomuuksia. Vaatimus entistä tiukemman Euroopan laajuisen sääntelyn käyttöönotosta vaikuttaa kuitenkin sekä turvallisuuden että operatiivisen tehokkuuden näkökulmasta ristiriitaiselta siihen nähden, että palveluntarjoajilta on päätetty olla vaatimatta sertifiointia toiminnan aloittamisen edellytyksenä, kuten sen sijaan Italian nykyisessä lainsäädännössä on määrätty. Asetusehdotuksen 32 artiklassa esitetään itse asiassa yksinkertaista omaehtoista sertifiointia, jolla palveluntarjoajien on annettava vakuutus siitä, että niillä on valmiudet täyttää tarjottuihin palveluihin liittyvät velvollisuudet ja käytössään tähän tarvittavat keinot niin, että ehdotuksen 29 artiklassa tarkoitetut keskeiset vaatimukset täyttyvät. Tällainen päätös lisää kuitenkin riskitasoa, koska se mahdollistaa sellaisten toiminnanharjoittajien pääsyn monitahoisen lentoasemajärjestelmän piiriin, joille toimivaltaiset kansalliset viranomaiset eivät suorita minkäänlaista kelpoisuuden arviointia (maahuolintapalveluja varten) eivätkä sitä tee toisaalta myöskään lentoaseman pitäjät (asematasovalvontapalveluja varten), jolloin ei ole mahdollista varmistaa asianmukaisesti todellisia valmiuksia tarjota kyseisiä palveluja. Asematasovalvontapalvelujen tarjoajien (asetusehdotuksen 32 artiklassa esitetty toimija) tapauksessa säännöt poistaisivat nämä toimijat myös lentoaseman pitäjien valvonnan piiristä. Italian ja unionin lainsäädännön mukaan ne vastaavat asematasovalvonnasta sekä niillä tapahtuvien toimintojen turvallisuudesta. Tästä näkökulmasta katsottuna Italiassa nyt käytössä olevalla ratkaisulla voidaan paremmin saavuttaa maahuolintapalvelujen ja asematasovalvontapalvelujen tarjoamisessa ne turvallisuustavoitteet, jotka komissio pyrkii saavuttamaan. Vaikka unionin laajuisen NP\ doc 3/9 PE v01-00

4 toiminnan tarve onkin tuotu esiin, sertifiointivaatimuksen puuttuminen ei vaikuta kuitenkaan tuovan todellista lisäarvoa, ja näin ollen vaikuttaa siltä, että toissijaisuusperiaatetta ei täysin noudateta; unionin toimintaa miehittämättömien ilma-alusten (asetusehdotuksen artikla) sääntelemiseksi voidaan pitää hyväksyttävänä, sillä vaikka suurimmalla osalla niiden lentotoiminnasta on paikallinen ulottuvuus, alaan liittyy myös rajat ylittävä ulottuvuus, kun tarkoitetaan ilma-alusten toiminnallisia vaatimuksia sekä palvelujen tarjoamista koskevien yhteisten sääntöjen vahvistamista. Tarkemmin ottaen tarkasteltavana olevassa ehdotuksessa Euroopan lentoturvallisuusvirastolle annetaan yksinomainen toimivalta säännellä kaikkia miehittämättömiä ilma-aluksia poistamalla viittaus 150 kilogramman painoon, jonka alle jäävä paino kuului tähän asti jäsenvaltioille. Ehdotukseen sisältyy kuitenkin vakava ongelma, sillä toisin kuin Italian voimassa olevassa lainsäädännössä siinä ei ole säädetty mitään tämänkaltaisten alusten ohjaajien todistuksista tai lisensseistä. Tällainen ongelma saattaisi vaikuttaa kielteisesti lentoturvallisuuteen, erityisesti vaatimattoman tasoisessa toiminnassa, jossa alle 25 kilogramman painoisia miehittämättömiä lentoaluksia käytetään VFR-olosuhteissa, joissa ohjaajalla on keskeinen asema toiminnan hallinnassa. Nämä tekijät ovat erityisen merkittävät, kun otetaan huomioon, että yhä kasvavassa määrin on tehty ilmoituksia tapauksista, joissa miehittämättömät ilma-alukset ovat häirinneet miehitettyjen ilma-alusten toimintaa sekä Italiassa että ulkomailla. Näin ollen myös tästä näkökulmasta vaikuttaa siltä, että toissijaisuusperiaatetta ei ole täysin noudatettu kyseisessä asetusehdotuksessa, koska vaikka käsiteltävänä olevassa aiheessa unionin laajuinen toiminta on perusteltu, siinä ei ehdoteta miehittämättömien ilmaalusten ohjaajien todistuksia eikä lisenssejä, joten se ei tuo konkreettisesti lisäturvallisuuteen liittyvää lisäarvoa verrattuna Italian kansalliseen lainsäädäntöön, jossa taas määrätään tiukemmista soveltuvuusvaatimuksista ja taataan korkeampi turvallisuustaso; lisäksi ehdotuksessa (53 55 artikla) esitetään mahdollisuus, että jäsenvaltio voi siirtää vastuunsa kokonaan tai osittain lentoturvallisuusvirastolle tai toiselle jäsenvaltiolle tapauksissa, joissa se ei kykene vastaamaan sen vastuulle kuuluvista tehtävistä tai noudattamaan asetuksen vaatimuksia. Komissio voi myös siirtää toimivallan (hätävalvontamekanismi, 55 artikla), mikäli jäsenvaltio on olennaisesti laiminlyönyt yhteisiin sääntöihin perustuvia velvoitteita, eikä se ole korjannut puutteita komission määräämässä määräajassa eikä sen määräämin tavoin. Tässä yhteydessä voidaan todeta, että toissijaisuusperiaatetta on noudatettu, ja unionin toiminta on perusteltu. Joillakin esiin tuotuja sääntöjä koskevilla tekijöillä saattaa kuitenkin olla laajempi ja liiallinen merkitys asetettuihin tavoitteisiin nähden, mikäli niitä ei täsmennetä asianmukaisesti. Ensinnäkin niitä tapauksia, joissa toimivalta voidaan siirtää, ei ole esitetty riittävän selkeästi. Lisäksi olisi arvioitava mahdollisuutta, että kansalliset viranomaiset siirtävät toimivallan takaisin asianmukaisesti toteen näytetyissä tapauksissa, joissa toimivallan siirron syynä olleet ongelmat on ratkaistu, toisin sanoen sellaiset, joissa Euroopan lentoturvallisuusviranomainen ei ole käyttänyt toimivaltaa oikein; toissijaisuusperiaatetta ei ole täysin noudatettu muun muassa myös sen vuoksi, että ehdotuksen 117 artiklassa komissiolle annetaan toimivalta antaa merkittävä määrä eri aloja koskevia delegoituja säädöksiä. Vaikka tämä on ymmärrettävää, koska lainsäädännöstä PE v /9 NP\ doc

5 ei haluta tehdä liian raskasta puhtaasti teknisillä ja toiminnallisilla säännöksillä, samalla on kuitenkin todettava, että juuri nämä yksityiskohtaiset säännökset vaikuttavat merkittävästi Euroopan ja jäsenvaltioiden ilmailujärjestelmään ja että jäsenvaltiot eivät voi kuitenkaan ilmaista kantaansa näistä säännöistä. Näin ollen kansallisten parlamenttien tulevaa roolia heikennetään poistamalla niiltä perussopimusten I ja II liitteellä niille annettu toimivalta ilmaista näkemyksensä ehdotuksista, jotka koskevat Euroopan unionin säädöksiä; delegoituja säädöksiä koskevien ehdotusten kohdalla toimivalta on sen sijaan perusteeton. Siksi muistutetaan, mitä Italian senaatti jo vahvisti neljännentoista valiokunnan hyväksymässä päätöslauselmassa parempaa sääntelyä koskevasta toimielinten laatimasta paketista (asiakirja XVIII N:o 102), jonka mukaan olisi laadittava asianmukaiset mekanismit, jotta delegoituja säädöksiä koskevista ehdotuksista voitaisiin ilmoittaa virallisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston lisäksi myös kansallisille parlamenteille. Näin ollen sitä valvontaa, jota ne harjoittavat omien hallitustensa toimintaa kohtaan neuvostossa, voidaan toteuttaa myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklassa määrättyjen oikeuksien perusteella; 2) antaa suhteellisuusperiaatteen noudattamisesta myönteisen kannan, sillä ehdotus on johdonmukainen niihin tavoitteisiin nähden, jotka sillä halutaan saavuttaa. Ehdotuksessa: pyritään tekemään lentoturvallisuutta koskevasta voimassa olevasta sääntelykehyksestä entistä tarkoituksenmukaisempi. Sillä esitetään riskeihin ja suorituskykyyn perustuvaa turvallisuussääntelyä jättämällä pois nykyinen tiukkojen vaatimusten järjestelmä, minkä pitäisi hyödyttää koko ilmailualaa; esitetään laajennettavissa olevaa järjestelmää, jonka ansiosta erisuuruisten yritysten väliset erot voidaan ottaa huomioon entistä paremmin ja voidaan samalla vähentää hallinnollisia rasitteita sekä tarjota etuja pienille ja keskisuurille yrityksille; ilmaisee lisäksi myönteisen kantansa näkökohdista, jotka nousevat esiin unionin toimielinten kanssa käydyn poliittisen keskustelun yhteydessä, ja esittää seuraavat huomiot: riippumatta jo aikaisemmin laadituista yleisistä huomioista siitä, että kansallisten parlamenttien on voitava ilmaista kantansa Euroopan komission delegoituja säädöksiä koskevista esityksistä, tilanteeseen olisi puututtava, jotta käsiteltävänä olevassa asetusehdotuksessa Euroopan komission säädösvalta määriteltäisiin yksityiskohtaisemmin. Lisäksi kansallisten viranomaisten (Italiassa erityisesti ENAC ja ANSV) olisi voitava varmistaa pysyvä valvonta komissiossa Italian edustuston tukena, jotta voidaan valvoa delegoidun lainsäädännön laadintaa ja ryhtyä toimiin, mikäli kyseinen lainsäädäntö ei ole riittävän tasapainoinen; ehdotuksen 55 artiklassa tarkoitettu hätävalvontamekanismi olisi poistettava tai ainakin muotoiltava uudelleen ja varmistettava laaja ja perusteellinen keskustelu asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa ennen kuin komissio käyttää kyseistä mekanismia; käsiteltävänä olevan lainsäädäntöaloitteen 32 artiklaan on tarpeen sisällyttää maahuolintapalvelujen tarjoajien ja asematasovalvontapalvelujen tarjoajien sertifiointi. Vaihtoehtoisesti lentoaseman pitäjälle olisi annettava ainakin oikeus suorittaa ennalta määrättyjä tarkastuksia kyseisten palveluntarjoajien hyväksymiseksi, sillä lentoaseman pitäjää vaaditaan turvallisuussyistä huolehtimaan siitä, että lentoaseman toiminta on säännönmukaista; NP\ doc 5/9 PE v01-00

6 asetusehdotuksen artiklan osalta on yksitulkintaisesti vaadittava, että miehittämättömien ilma-alusten ohjaajilla on oltava todistukset tai lisenssit, ja arvioitava mahdollisuutta soveltaa poikkeuksia ainoastaan pienempikokoisiin taikka sellaisiin miehittämättömiin lentoaluksiin, joiden teknisiin ominaisuusiin ja käyttöolosuhteisiin liittyy erittäin alhaiset riskit; on aiheellista tarkistaa asetusehdotuksen 54 artiklaa, joka antaa useassa jäsenvaltiossa toimipaikkaa pitävälle organisaatiolle mahdollisuuden pyytää Euroopan lentoturvallisuusviranomaista ottamaan vastuu sertifioinnista ja valvonnasta, jolloin se jättää huomiotta kotimaansa tai sen valtion kansallisten viranomaisten toimivallan, jossa sillä on päätoimipaikka, ja siten heikentää niiden toimivaltaa tässä asiassa. Tämä normi saattaisi näet johtaa organisaatioiden käyttämiin kiertämiskäytäntöihin ja saada aikaan Euroopan lentoturvallisuusviranomaisen ja kansallisten viranomaisten välillä epäasianmukaisen kilpailutilanteen, jollaiseen ei ole mitään perustetta; ehdotuksen 57 artiklan nojalla EU:n ulkopuolisissa maissa rakennettuja ilmaaluksia ja muita ilmailutuotteita saa tuoda vain siinä tapauksessa, että Euroopan unionin ja rakennusvaltion välillä on voimassa oleva kahdenvälinen lentokelpoisuussopimus, mutta huomiotta jätetään kuitenkin yksittäisten jäsenvaltioiden ja muiden maiden (esimerkiksi Italian ja Venäjän) väliset sopimukset, joita koko yhteisö on kuitenkin tähän mennessä pitänyt hyväksyttävinä. Näin ollen suositetaan, että kyseistä normia täydennetään jo voimassa olevien sopimusten tunnustamisella niin, että vastaava sopimus otetaan käyttöön unionin laajuisesti; asetusehdotuksen 85 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa tarkoitettuun Euroopan ilmaturvallisuusviraston organisaation muuttamiseen suhtaudutaan kielteisesti, sillä uudessa rakenteessa päätöksentekoon liittyvät ja strategiset tehtävät keskitetään pikemmin jäsenvaltioiden edustajista muodostuvan rajallisen ydinjoukon vastuulle ja vahvistetaan liikaa komission jo nyt huomattavaa painoarvoa virastossa, mikä on haitaksi sen tasapainoiselle toiminnalle; ehdotuksen 109 artiklassa tarkoitettua suunnitelmaa sisällyttää Euroopan ilmaturvallisuusviraston rahoituslähteisiin vielä avustukset sekä lennonvarmistuspalvelujen maksut ATM/ANS-palveluihin liittyvien viranomaistehtävien suorittamisesta pidetään epäsopivana, sillä tämä lisäisi entisestään palveluntarjoajille (toisin sanoen lentoyhtiöille) koituvia kustannuksia, ja toisaalta viraston kustannukset katetaan jo Euroopan komission antamalla tuella lakisääteisiin tehtäviin sekä sertifiointitehtäviin liittyvillä maksuilla; asetuksen 124 artiklaa, jolla muutetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston 20. lokakuuta 2010 lentoturvallisuuden tutkinnasta antaman asetuksen N:o 996/ artiklaa, olisi täydennettävä siten, että toimivaltainen turvallisuustutkintaviranomainen voi olla käynnistämättä turvallisuustutkintaa, kun tietyt edellytykset täyttyvät, ja sen lisäksi se voi myös päättää lopettaa vielä käynnissä olevat turvallisuustutkinnat samojen edellytysten perusteella ja mikäli johtopäätökset eivät anna minkäänlaista lisäarvoa tehokkaalle ehkäisytoiminnalle. Tämä asiakirja on katsottava myös Italian hallitukselle 24. joulukuuta 2012 annetun lain N:o pykälän mukaisesti osoitetuksi suuntaa-antavaksi asiakirjaksi. PE v /9 NP\ doc

7 NELJÄNNENTOISTA PYSYVÄN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (EU-ASIAT) (Laatija: Liuzzi) Valiokunta, joka on tarkastellut säädöstä, 11. helmikuuta 2016 katsoo seuraavaa: ehdotuksen tavoitteena on valmistella EU:n lentoturvallisuuden sääntelykehystä tulevien vuosien haasteita varten ja varmistaa siten edelleen turvallinen, turvattu ja ympäristöystävällinen lentoliikenne matkustajille ja suurelle yleisölle; ehdotuksessa ehdotetaan riskeihin ja suorituskykyyn perustuvaa turvallisuussääntelyä, nykyisten turvallisuuspuutteiden korjaamista sekä lentoturvallisuuden ja muiden sääntelyn teknisten alojen, kuten ilmailun turvaamisen tai ympäristönsuojelun, keskinäisten riippuvuussuhteiden parempaa huomioon ottamista; lisäksi ehdotuksessa luodaan toimiva sääntelykehys, johon voidaan sisällyttää uudenlaiset liiketoimintamallit ja kehittymässä olevat teknologiat, kuten esimerkiksi miehittämättömät ilma-alukset; ehdotuksessa käsitellään eräiden kansallisten viranomaisten kohtaamia haasteita vaaditun sertifioinnin ja valvonnan hoitamisen edellyttämien resurssien ylläpitämisessä ja rahoituksessa ehdottamalla puitteita teknisten resurssien yhdistämiseksi ja vaihtamiseksi kansallisten viranomaisten ja Euroopan unionin lentoturvallisuusviraston välillä, ja siihen sisältyy mahdollisuus siirtää unionin lainsäädännön täytäntöönpanovastuita vapaaehtoispohjalta; arvioituaan 24. joulukuuta 2012 annetun lain N:o pykälän 4 ja 5 momentin nojalla laadittua hallituksen kertomusta; esittää toimivaltansa puitteissa seuraavat esteitä asettamattomat huomiot: oikeusperustana on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 100 artiklan 2 kohta, joka liittyy meri- ja lentoliikennettä koskevien aiheellisten säännösten antamiseen. Asiassa noudatetaan tavallista lainsäätämisjärjestystä, minkä johdosta Euroopan parlamentti osallistuu päätöksentekoon tasavertaisesti, sekä järjestetään alueiden komitean ja talous- ja sosiaalikomitean pakollinen kuuleminen; toteaa toissijaisuusperiaatteesta, että lentoliikenne ja ilmailun valmisteollisuus ovat luonteeltaan laajalti rajat ylittävää toimintaa, jota voidaan käsitellä parhaiten unionin laajuisesti. Tältä osin unionilla on jo Euroopan parlamentin ja neuvoston 15. heinäkuuta 2002 antaman asetuksen (EY) No 1592/2002 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston 20. helmikuuta 2008 antaman asetuksen N:o 216/2008 nojalla vastuu tehtävistä, jotka koskevat ilmailutuotteiden lentokelpoisuutta ja ympäristönormeja, lentotoimintaa, lentomiehistön lupakirjoja, lentopaikkoja, ilmaliikenteen hallintaa ja lennonvarmistuspalveluja, jäljempänä ATM/ANS-palveluja, sekä kolmansien maiden toiminnanharjoittajien turvallisuutta. NP\ doc 7/9 PE v01-00

8 Tässä lainsäädäntöaloitteessa ehdotetaan lisättävän muutamia erityisaloja tähän unionin yleiseen lentoturvallisuuskehykseen. Näihin kuuluvat miehittämättömät ilma-alukset, maahuolintapalvelujen turvallisuus sekä ilma-alusten ja ilmailujärjestelmien suunnittelun turvanäkökohdat, kyberturvallisuus mukaan luettuna. Vaikka suurimmalla osalla miehittämättömien ilma-alusten toiminnasta on paikallinen ulottuvuus, niiden valmistuksella on myös rajat ylittävä ulottuvuus, kun tarkoitetaan ilma-alusten toiminnallisia vaatimuksia sekä palvelujen tarjoamista koskevien yhteisten sääntöjen vahvistamista. Ilma-alusten ja ilmailujärjestelmien turvanäkökohdat, kuten kyberturvallisuus, edustavat myös Euroopan lentoturvallisuusviraston roolin näkökulmasta unionin toimivaltuuksien tehokkainta käyttöä, kun otetaan huomioon, että turvanäkökohdat liittyvät läheisesti ilma-alusten suunnittelun ja lentotoiminnan turvallisuuteen, josta unioni jo vastaa asetuksen (EY) N:o 216/2008 nojalla. Maahuolintapalvelujen osalta unionin tason toimintaa tarvitaan siksi, että maahuolintaan liittyvät onnettomuudet ovat yleisiä, eivätkä jäsenvaltioiden vapaaehtoiset aloitteet ole vielä tuottaneet tyydyttäviä tuloksia tämän riskin poistamiseksi. Tällä hetkellä unionin tasolla ei ole myöskään turvallisuusvaatimuksia, jotka kohdistuisivat suoraan maahuolintapalvelujen tarjoajiin. Päätös olla asettamatta palvelujentarjoajille sertifiointivelvollisuutta toiminnan aloittamisen edellytyksenä vaikuttaa kuitenkin epäjohdonmukaiselta siihen nähden, että turvallisuuden parantamiseksi tarvitaan Euroopan laajuisesti entistä tiukempaa sääntelyä. Tästä näkökulmasta Italiassa nyt käytössä olevalla erilaisella ratkaisulla voidaan paremmin saavuttaa maahuolintapalvelujen ja asematasovalvontapalvelujen tarjoamisessa ne korkeammat turvallisuustavoitteet, jotka komissio pyrkii saavuttamaan. Toisin sanoen vaikka unionin laajuisen toiminnan tarve onkin tuotu esiin, sertifiointivaatimuksen puuttuminen ei vaikuta kuitenkaan tuovan todellista lisäarvoa, ja näin ollen vaikuttaa siltä, että toissijaisuusperiaatetta ei täysin noudateta; toissijaisuusperiaatetta ei ole myöskään täysin noudatettu muun muassa sen vuoksi, että ehdotuksessa vahvistetaan 117 artiklassa tarkoitettujen useiden delegoitujen säädösten antaminen. Näin ollen kansallisten parlamenttien tulevaa roolia heikennetään poistamalla niiltä perussopimusten I ja II liitteellä niille annettu toimivalta ilmaista näkemyksensä ehdotuksista, jotka koskevat Euroopan unionin säädöksiä; delegoituja säädöksiä koskevien ehdotusten kohdalla toimivalta on sen sijaan perusteeton. Tässä yhteydessä muistutetaan siitä, mitä on jo vahvistettu tämän valiokunnan hyväksymässä päätöslauselmassa parempaa sääntelyä koskevasta toimielinten laatimasta paketista (asiakirja XVIII N:o 102), jonka mukaan olisi laadittava asianmukaiset mekanismit, jotta delegoituja säädöksiä koskevista ehdotuksista voitaisiin ilmoittaa virallisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston lisäksi myös kansallisille parlamenteille. Näin ollen sitä valvontaa, jota ne harjoittavat omien hallitustensa toimintaa kohtaan neuvostossa, voidaan toteuttaa myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklassa määrättyjen oikeuksien perusteella; ottamalla huomioon asiaankuuluvat johtopäätökset toissijaisuusperiaatteesta voidaan edelleen todeta, että Euroopan lentoturvallisuusviraston tehtävien vahvistaminen ja laajentaminen on kannatettavaa. Kun tavoitteena on yhdentää entistä tiiviimmin unionin ja jäsenvaltioiden lainsäädännöt, siviili-ilmailualalla, johon liittyy selkeitä rajat ylittäviä piirteitä, yhteisen viranomaisen olemassaolon pitäisi estää hallinnollisten toimintojen PE v /9 NP\ doc

9 päällekkäisyyden riski toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa. Ehdotuksen 86 artiklan 1 kohdan nojalla jäsenvaltiot säilyttävät kuitenkin oman edustajansa viraston hallintoneuvostossa. Näin ollen voidaan pitää myönteisenä sitä, mitä on säädetty 53 artiklassa, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat siirtää virastolle vastuun sertifioinnista, valvonnasta ja vaatimustenmukaisuuden varmistamisesta joidenkin tai kaikkien sellaisten organisaatioiden, toiminnanharjoittajien, henkilöstön, ilma-alusten, simulaatiokoulutuslaitteiden tai lentopaikkojen osalta, joista jäsenvaltio vastaa tämän asetuksen mukaisesti. Kun tällainen siirto tehdään, virastosta tulee toimivaltainen viranomainen siirretyn vastuun osalta ja asianomainen jäsenvaltio vapautetaan tästä vastuusta. Olisi kuitenkin arvioitava mahdollisuutta, että kansalliset viranomaiset siirtävät toimivallan takaisin asianmukaisesti toteen näytetyissä tapauksissa, joissa Euroopan lentoturvallisuusviranomainen ei ole käyttänyt toimivaltaa oikein; suhteellisuusperiaate on yksi käsiteltävänä olevan aloitteen tärkeimmistä tavoitteista, ja aloitteen pyrkimyksenä on tehdä lentoturvallisuutta koskevasta voimassa olevasta lainsäädäntökehyksestä entistä tarkoituksenmukaisempi. Aloitteella on tarkoitus ottaa lentoturvallisuuden sääntelyssä käyttöön riskiperusteinen lähestymistapa, jonka pitäisi hyödyttää koko ilmailualaa. Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen on myös taattu laajennettavissa olevalla järjestelmällä, jonka ansiosta voidaan entistä paremmin ottaa huomioon erisuuruisten yritysten väliset erot ja vähentää hallinnollisia rasitteita sekä tarjota etuja pienille ja keskisuurille yrityksille. NP\ doc 9/9 PE v01-00