Valumavesien käsittelymenetelmät Kanta-Hämeen järvet kestävään kehitykseen hankkeessa

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Valumavesien käsittelymenetelmät Kanta-Hämeen järvet kestävään kehitykseen hankkeessa"

Transkriptio

1 Valumavesien käsittelymenetelmät Kanta-Hämeen järvet kestävään kehitykseen hankkeessa Anniina Simola & Heli Jutila Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi JÄRKI-hanke

2 Kannen kuvat: Ylhäällä vasemmalla Kihtersuonojan laskeutusallas-kosteikko Ylhäällä oikealla Kunaussuonojan allaskohteen rakentamisvaihe Alhaalla vasemmalla Erävisojan allas Alhaalla oikealla Ihalahonojan allas Kuvat Heli Jutila ja Anniina Simola. Lähdeviite. Simola, A. & Jutila, H. 2006: Valumavesien käsittelymenetelmät Kanta-Hämeen järvet kestävään kehitykseen -hankkeessa. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 9. Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi, JÄRKI-hanke 254 s. ja 8 liitettä ISBN ISSN

3 Osa I: Koko julkaisun tiivistelmä ja johdanto Valumavesien käsittelymenetelmät ja altaiden toiminta ja toteutusvaiheet Sisällysluettelo 1 Tiivistelmä 3 2 Abstract 4 3 Johdanto 5 4 Valumavesien aiheuttama vesistökuormitus Kuormituksen lähteet Kuormituksen pienentäminen Tuotantomenetelmät ja haja-asutuksen jätevesiasetus Säätösalaojitus ja -kastelu Suojakaistat ja -vyöhykkeet Laskeutusaltaat ja pohjapadot Kosteikot Valumavesien suodatus Pintavalutuskentät Kemiallinen saostus Laskeutusallas kosteikkojen toiminta- ja vaikutusmekanismit Kiintoaineen pidättyminen Fosforin pidättyminen Typen pidättyminen Kasvillisuuden vaikutukset Muut vaikutukset 16 5 Laskeutusallas kosteikot suunnittelusta toteutukseen Luonnosvaihe Suunnitteluvaihe Kenttätutkimukset ja -selvitykset Laskeutusallas kosteikon rakenteet Padon rakenteet Rakennusvaihe Rakentamiseen tarvittavat luvat Muuta huomioitavaa Hoito ja kunnossapito Kasvillisuuden hoito Pohjasedimentin poisto ja hyötykäyttö Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 9

4 1 Tiivistelmä Kanta-Hämeen järvet kestävään kehitykseen -hankkeessa rakennettiin yhteensä 19 laskeutusallasta tai laskeutusaltaan ja kosteikon yhdistelmää. Tässä julkaisussa tarkastellaan valumavesien käsittelymenetelmiä ja erityisesti laskeutusaltaita ja kosteikkoja sekä teoreettiselta kannalta että esittelemällä käytännössä hankkeen kohteita ja toteutettua seurantaa. Julkaisu on jaettu neljään osaan luettavuuden helpottamiseksi. Ensimmäisessä osassa esitellään valumavesien käsittelymenetelmiä, altaiden toimintamekanismeja sekä selvitetään altaiden suunnitteluun ja rakentamiseen liittyviä käytännön toimia. Toinen osa, joka muodostaa pääosan tekstistä, esittelee JÄRKIhankkeen järvien allasyleissuunnitelmat, rakennettujen allaskohteiden yksityiskohtaiset suunnitelmat sekä toteutusta. Kolmas osa esittelee altaiden toimivuuden seurantamenetelmiä ja toimivuustutkimusten tuloksia. Neljännessä osassa on yhteenvetoa koko aineistosta sekä kaikkien osien yhteinen lähdeluettelo. Valuma-alueelta kuormituksen syntyminen tulee ensisijaisesti pyrkiä estämään, toissijaisesti kuormitus tulee pidättää mahdollisimman lähelle kuormituslähdettä. Kuormitusta vähennetään haja-asutuksen jätevesiratkaisuja tehostamalla, maataloudessa tuotantomenetelmien kautta esim. täsmälannoituksella ja kuhunkin kohteeseen parhaiten sopivien kasvien valinnalla sekä nk. valumavesien käsittelymenetelmillä, joihin luetaan säätösalaojitus ja -kastelu, suojakaistat ja -vyöhykkeet, laskeutusaltaat ja pohjapadot, kosteikot, valumavesien suodatus, pintavalutuskentät ja kemiallinen saostus. Lasketusaltaiden idea on, että melko syvä, riittävän pitkä ja leveä allas hidastaa veden virtausnopeutta ja lisää viipymää, jolloin kiintoaineet laskeutuvat altaan pohjalle. Tällöin myös maahiukkasiin sitoutuneet ravinteet, esim. suurin osa kokonaisfosforista, jää altaaseen ja alapuoliseen järveen kulkeutuvan kuormituksen määrä vähenee. Fosforin pidättymistä laskeutusaltaaseen edistävät monet eri tekijät: altaan pohjamaan korkea rauta- ja alumiinipitoisuus, matala fosforipitoisuus, veden hapelliset olosuhteet, lievästi hapan ph sekä lämpötilan nousu. Orgaaninen aines sen sijaan vähentää fosforin pidättymistä, sillä orgaaniset anionit kilpailevat maaperässä fosforin kanssa samoista kiinnittymispinnoista. Typpeä poistuu altaasta menovirtaaman mukana, sedimentoitumalla, sitoutumalla kasveihin tai denitrifikaation kautta. Hapettomuutta edellyttävää denitrifikaatiota edistävät korkea lämpötila, ph-alue 6 8 ja orgaanisen hiilen riittävä määrä. Allas kosteikko -yhdistelmissä syvemmän, toisinaan vähähappisen allasosan pohjasedimentistä mahdollisesti liukeneva fosfori sitoutetaan matalan loppuosan hapellisissa oloissa uudelleen maaperään ja kosteikon kasveihin. Lyhyellä aikavälillä kasvillisuus voi sitoa itseensä suuriakin määriä ravinteita, ja kasvien juurilla on suuri merkitys pohjan sedimentin hapekkaana pitämisessä. Kasvien kuollessa tai lakastuessa osa ravinteista vapautuu veteen tai sedimenttiin. Kasvillisuuden ajoittaisella niittämisellä kiihdytetään kasvien kasvua ja niittojätteen poiskorjaamisella poistetaan versoihin sitoutuneita ravinteita. Kosteikkokasvillisuus sitoo ravinteita kasvukauden kuluessa, joten ne eivät lisää järven perustuotantoa ja aiheuta sinileväkukintoja. Lasketusaltaiden suunnittelussa edetään valuma-aluekohtaisesta luonnosvaiheesta, jossa pyritään löytämään kuormituksen vähentämiseen parhaiten soveltuvat menetelmät ja paikat, altaan yksityiskohtaiseen suunnitteluun, jonka lähtökohtana on maanomistajan suostumus. Allasalueen sopivuus ja luontoarvot, maisemalliset vaikutukset, valuma-alue, valumat ja virtaamat sekä valuma-alueen ja altaan maalajit ovat lähtötietoja allassuunnitelmassa, jossa tietysti kuvataan myös altaan mitoitusta, rakentamista, hoitoa ja kunnossapitoa sekä rakentamisen kustannusarviota. Laskeutusaltaaseen kertynyt liete on poistettava ennen kuin altaan lietetila täyttyy ja altaasta voi lähteä pohjasedimenttiä liikkeelle. Lietteen poistoväliin vaikuttavat suuresti valuma-alueen ominaisuudet sekä laskeutusaltaan mitoitus. JÄRKI-hankkeessa rakennetut laskeutusaltaat ja kosteikot vasta muutaman vuoden ikäisiä (0,5-3 v). Altaiden keskivesipinta-ala on m 2, ja se vaihtelee m 2 välillä. Altaiden osuus valuma-alueesta on pieni, ja se vaihtelee välillä 0,004 0,36 %, keskiarvon ollessa 0,14 %. Altaiden hydraulinen pintakuorma on keskimäärin 0,62 m/h, ja se vaihtelee välillä 0,14 1,86 m/h. Altaiden viipymä mitoitusvirtaamalla on keskimäärin 2,5 tuntia, ja se vaihtelee 0,6 ja 5,2 tunnin välillä. Altaita tutkittiin toimivuuden selvittämiseksi vesinäytteiden ja jatkuvatoimisen mittauksen avulla sekä hyödyntäen ojavesitietoja aikaisemmilta vuosilta. Altaat tasaavat tehokkaasti tulvahuippuja ja lisäävät luonnon ja maiseman monimuotoisuutta sekä tarjoavat mahdollisuuksia virkistyskäyttöön ja riistanhoitoon. Altaat ovat ns. näkyviä vesiensuojelumenetelmiä, joilla on vaikutusta yleiseen mielipiteeseen. JÄRKI-hankkeen altaiden toimivuus on vaihtelevaa, mihin vaikuttanee altaiden nuori ikä. Hyviä tuloksia saatiin varsinkin pienemmillä virtaamilla. Kiintoainepitoisuutta altaat vähensivät hyvin. Ravinnepitoisuuden muutoksissa on paljon vaihtelua altaiden välillä ja saman altaan eri ajankohtienkin välillä. Melko vähäisen näytteenoton takia altaiden toimivuudesta ei saa kovin luotettavaa kuvaa. Vain jatkuvatoiminen mittaus on näytteenotoltaan riittävän tiheä, mutta sen puutteena oli havainnointiajankohdan rajoittuminen kasvukauden ulkopuolelle ja vain epäsuora, joskin tilastollisesti todettu, yhteys ravinnepitoisuuteen. Altaiden seurantatutkimuksia tulee jatkaa, jotta saataisiin tarkempaa ja luotettavampaa tietoa altaiden toiminnasta ja vesiensuojelullisesta merkityksestä. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 9 3

5 2 Abstract During the regional lake rehabilitation project JÄRKI 19 sedimentation basins or wetlands were constructed. In this publication the flow water treatment methods and particularly sedimentation basins or wetlands are considered both in a theoretical way and by representing the sites of the project and the monitoring conducted. The publication has been divided to four parts to ease reading. In the first part the flow water treatment methods and the mechanisms of basins are presented, and the planning and construction of the pools are interpreted. The second part, which forms the main part of the text, presents the general basin plans of JÄRKI project, the detailed plans and implementation of constructed pool sites in JÄRKI. The third part presents monitoring methods to study the functionality of the basins and the results of the functionality research. In the fourth part there is a summary and a bibliography. The load forming in the watershed should primarily be arrested and secondarily the load should be absorbed as close to the point of source as possible. The load is reduced by improving the waste water treatment in the scattered settlements, by using new production methods e.g. accurate fertilization, using the most fit plant for each site and with so called flow water treatment methods, such as adjusted subsurface drainage and irrigation, protective strips and zones, sedimentation ponds and submerged dams, constructed wetlands, infiltration of flow water, surface flow yards and chemical flocculation. The idea of a sedimentation pond is that a fairly deep, enough long and broad pool slows down the flow speed of water and increases the retention time, when the solid matter falls down to the bottom of the pool. Then also the nutrients bind to the soil particles, e.g. great part of the total phosphorous, stay in the pool and the nutrient flow to the lake below is decreased. Retention of phosphorous to a basin is contributed by various factors: the high iron and aluminium content and low phosphorous content of the bottom soil of a pool, oxygen in water, mildly acid ph and increasing temperature. Organic matter instead reduces the retention of phosphorous, because organic anions compete in the soil with phosphorous for the same binding surfaces. Nitrogen gets off from the basin in outflow, by sedimenting, by binding to vegetation and through denitrification. Anoxy presuming denitrification is contributed by high temperature, ph 6 8 and sufficient amount of organic coal. In basin wetland combinations phosphorous, dissolving in the deep and hypoxic sedimentation pond part, will be bound into the soil and plants of the shallow end part wetland concentrated with oxygen. In a short run vegetation can bind even great amounts of nutrients and roots of plants have a big importance in the oxygenating of the bottom. When plants die or wilt, part of the nutrients is released to the water or sediment. By mowing the vegetation growth is stimulated and by harvesting the mown litter nutrients bound to the shoots are removed. Wetland vegetation binds nutrients during the growing season, thus they can not increase basic production of the lake and cause blue-green algae bloomings. In the planning of sedimentation basins is proceed form a watershed based outline, in which the best methods and sites to reduce the load are selected, to a detailed planning, which is based on the permission of a land owner. The suitability of the pool site, nature and landscape values, watershed, flows, flow rates and soil types in the watershed and in the pool site are starting point material in the basin plan, in which, of course, the measurements of the basin, building of it, management and budget are described. The sediment accumulated to the basin has to be removed before a sediment place is full and sediment may move from the pool. The interval of removing sediment is influenced largely by the properties of the watershed and the size of the pool. The sedimentation basins and wetlands constructed in the JÄRKI project are only a few years old (0,5-3 years). The mean water area is m 2, and it varies m 2. The proportion of the pools of the watershed is small, and it varies 0,004 0,36 %, mean being 0,14 %. The hydraulic area load is on average 0,62 m/h and varies 0,14 1,86 m/h. The retention time of basins in the measurement flow is on average 2,5 hours and it varies from 0,6 to 5,2 hours. The functionality of the basins were studied to by water sampling and continuous measurement and by using ditch water samples of the previous years. Basins even effectively out flow peaks and increase biodiversity and landscape diversity and provide possibilities for recreation and game management. Basins are so called visible water protection methods, which have an influence on the public opinion. The functionality of the basins of the JÄRKI project were various, which is probably influenced by the young age of the pools. Good results were obtained particularly during lower flow rates. The ponds reduced the solid matter well. In the nutrient concentrations there were a lot of variation among pools and even between different periods of time in the same pool. Due to fairly sparse sampling not a very valid picture of the functionality of the basins was obtained. Only the automatic, continuous measurement was dense enough sampling method, but it suffered from the time period occurring outside the growing season and only indirect, even though statistically ascertained, connection to nutrient concentrations. The monitoring should be continued to obtain more accurate and reliable information on the functionality of the pools and their water protection significance. 4. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 9

6 3 Johdanto Järven rehevöitymiskehitystä voidaan hidastaa ja veden laatua parantaa vähentämällä sekä järven sisäistä että ulkoista kuormitusta erilaisin kunnostustoimin. Järven sisäisessä kuormituksessa järven pohjasedimentistä vapautuu etenkin hapettomissa olosuhteissa pohjalle laskeutuneita ravinteita takaisin järviveteen. Järven sisäistä kuormitusta voidaan hoitaa muun muassa pohjasedimentissä ja ravintoverkossa tehtävin kunnostustoimin sekä hapetuksella että niitoin. Tämän lisäksi on kiinnitettävä erityisesti huomiota koko järven valuma-alueelta tulevaan ulkoiseen kuormitukseen, sillä järven paremman tulevaisuuden kannalta on välttämätöntä vähentää sinne tulevan kuormituksen määrää. Ulkoisen kuormituksen pienentäminen on myös edellytys järven sisäisen kuormituksen hallinnassa. Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi, hankkeen sijaintikunnat ja Hämeen ammattikorkeakoulu aloittivat yhteistyössä kahdeksan Kanta-Hämeen alueella toimivan järvien suojeluyhdistysten kanssa vuonna 2002 EU-rahoitteisen vesistökunnostushankkeen. Hankkeessa on toiminut aktiivisesti mukana myös kalastuskuntia ja -alueita, osakaskuntia, paikallisia yrityksiä sekä lukuisia muita sidosryhmiä. Kanta-Hämeen järvet kestävään kehitykseen -hankkeen eli JÄRKI-hankkeen yleistavoitteena oli väestön hyvinvoinnin edistäminen. Keskeinen yksityiskohtainen tavoite oli järviin tulevan ravinnekuormituksen vähentäminen tehostamalla jäte- ja valumavesien käsittelyä ja lisäämällä alueen asukkaiden ympäristötietoisuutta ja -vastuullisuutta. Ulkoisen kuormituksen vähentämisessä pyrittiin hyödyntämään laaja-alaisesti erilaisia vesiensuojelutoimenpiteitä kunnostettavien järvien valuma-alueilla. Hankkeen kohdejärviä olivat Janakkalan Joutjärvi, Hämeenlinnan Katumajärvi, Janakkalan ja Lopen Kesijärvi, Hattulan Lehijärvi, Lopen Loppijärvi, Tammelan Liesjärvi, Riihimäen Paalijärvi sekä Kalvolan Äimäjärvi. Näiden kahdeksan järven valuma-alueilla sijaitsevia pienempiä järviä on myös kuulunut hankkeen toiminta-alueeseen. JÄRKI-hankkeessa tehtiin jokaisen kohdejärven valuma-alueelle paikkatietopohjainen allasyleissuunnitelma. Näihin suunnitelmiin merkittiin yli 50 mahdollista allaskohdetta. Allasyleissuunnitelmat perustuivat maastotutkimuksiin sekä ojien kuormittavuusselvityksiin. Allasyleissuunnitelman kohteita otettiin myöhemmin yksityiskohtaisen allassuunnittelun ja rakentamisen kohteiksi. Tarkempia suunnitelmia tehtiin yhteensä 30 kohteeseen. Hankkeen aikana rakennettiin yhteensä 19 laskeutusallaskohdetta. Rakennettujen kohteiden toimivuutta tutkittiin, jotta saataisiin tietoa altaiden toimivuudesta sekä jotta voitaisiin ohjeistaa altaiden tulevaa hoitoa. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 9 5

7 4 Valumavesien aiheuttama vesistökuormitus Vesistökuormituksella tarkoitetaan tavallisesti järven ravinne- eli typpi- ja fosforikuormitusta sekä kiintoainekuormitusta. Lisäksi esimerkiksi torjunta-aineet sekä suolistoperäiset bakteerit ovat osa vesistökuormitusta. Järviemme ongelmat johtuvat suureksi osaksi niiden valuma-alueelta tulevasta ulkoisesta kuormituksesta. Usein järven sanotaankin olevan heijastus sen valuma-alueesta. Järveen päätyvät valumavedet voivat kulkea matkallaan hyvin erilaisten ympäristöjen läpi ja huuhdella mukaansa epäpuhtauksia, jotka rehevöittävät järveä sinne päätyessään (Mattila 2005, Managing Lakes 2001). Järven kunnostuksessa tulee aina ottaa huomioon myös valuma-alueen kunnostus yhtenä kunnostuksen osa-alueena. Ei ole järkevää kunnostaa pelkästään järveä, jos sen ongelmat johtuvat pääasiassa valuma-alueelta tulevasta kuormituksesta. Järven ulkoinen kuormitus tulisi saada kunnostustoimien avulla sellaiselle tasolle, jota järvi sietää ilman merkittävää rehevöitymistä (Mattila 2005). 4.1 Kuormituksen lähteet Suuri osa järven ulkoisesta ravinne- ja kiintoainekuormituksesta johtuu ihmistoiminnasta. Monet valuma-alueella tehtävät toimet lisäävät järven kuormitusta sen luonnolliseen kuormitukseen verrattuna. Luonnollisella kuormituksella eli luonnonhuuhtoumalla tarkoitetaan sitä ravinne- ja kiintoainekuormaa, joka tulisi järveen sen valuma-alueelta, vaikka siellä ei olisi minkäänlaista ihmistoiminnan vaikutusta (Mattila 2005). Valuma-alueelta tuleva kuormitus voidaan jakaa piste- ja hajakuormitukseen. Hajakuormituksella tarkoitetaan sellaista kuormitusta, joka tulee laajalta alueelta, ja jolla ei ole yksikäsitteistä purkupaikkaa vesistöön. Hajakuormitukseen luetaan kuuluvan maatalous, metsätalous sekä haja-asutus. Haja-asutuksen kuulumista hajakuormitukseen piiriin on myös kritisoitu, sillä normaalisti hajaasutuksen jätevesillä on yksikäsitteinen purkupaikka, joka voidaan osoittaa. Maatalous, haja-asutus, metsätalous, yhdyskunnat sekä teollisuus ovat järviemme suurimpia kuormittajia (taulukko 1). Suurimmat kuormituslähteet ovat pääasiassa hajakuormitusta. Typpikuormituksen suurin lähde on luonnonhuuhtouma, mutta fosforikuormituksen osalta järviämme kuormittaa eniten juuri hajakuormitus. Tämä on merkittävää, sillä fosfori on suurimmassa osassa järviämme minimiravinne eli kasvua rajoittava tekijä. Fosforikuormituksen pienentäminen siis katkaisisi järvien rehevöitymiskehityksen (Mattila 2005). TAULUKKO 1. Fosfori- ja typpikuormituksen suuruus kuormituslähteittäin Suomessa vuonna 2004 ja niiden suhteellinen osuus Suomen ympäristökeskuksen mukaan (SYKE 2005). Fosfori t/a Typpi t/a Fosfori % Typpi % Päästölähde Pistemäinen kuormitus Massa- ja paperiteollisuus ,4 3,3 Muu teollisuus ,6 1,2 Yhdyskunnat ,3 15,5 Kalankasvatus ,2 0,9 Turkistarhaus ,1 0,6 Turvetuotanto ,4 0,6 Pistemäinen kuormitus yhteensä ,0 22,1 Hajakuormitus Maatalous ,1 50,9 Haja-asutus ,6 3,2 Metsätalous ,8 5,3 Hajakuormitus yhteensä ,5 59,4 Laskeuma ,6 18,4 Kuormitus yhteensä ,0 100,0 Luonnon huuhtouma Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 9

8 4.2 Kuormituksen pienentäminen Olennaisinta järven ulkoisen kuormituksen pienentämisessä on ensisijaisesti pyrkiä estämään kuormituksen syntyminen. Toissijainen tavoite on pyrkiä pidättämään kuormitus mahdollisimman lähelle kuormituslähdettä, jolloin kuormituksen alaisen veden käsittely on tavallisesti helpompaa. Valumavesien käsittelykeinot ovat yksi tapa vähentää järveen valumavesien kautta tulevaa kuormitusta (Mattila 2005, Managing Lakes 2001, Jormola & Harjula 2003). Valuma-alueelta tulevaa kuormitusta voidaan pienentää monin eri tavoin. Toimenpiteitä on monentyyppisiä, ja niitä voidaan toteuttaa sekä itse kuormituslähteessä että lähteen ulkopuolella. Maa- ja metsätalouden kuormitusta voidaan ehkäistä monien tuotantomenetelmien sekä toimenpiteiden avulla, ja lisäksi haja-asutuksen jätevesikuormitusta varten on olemassa monia eri puhdistuskeinoja. Parhaimmillaan käsittelymenetelmät pienentävät yhtä tai useampaa seuraavista kuormitukseen vaikuttavista tekijöistä: valumaa, eroosiota, kiintoaineskuormaa, ravinteiden määrää sekä haitallisten aineiden määrää (Mattila 2005, Managing Lakes 2001, Jormola & Harjula 2003) Tuotantomenetelmät ja haja-asutuksen jätevesiasetus Maatalouden aiheuttamaa rehevöitymistä voidaan parhaiten torjua vaikuttamalla peltoviljelyn ja karjatalouden tuotantomenetelmiin. Tavanomainen hyvän maatalouden noudattaminen vähentää negatiivisia vesistövaikutuksia. Vielä parempiin tuloksiin ympäristön kannalta päästään noudattamalla maatalouden ympäristöohjelmaa sekä typpilannoitusta säätelevää nitraattiasetusta (931/2000). Nitraattiasetus on annettu EU:n nitraattidirektiivin perusteella. Asetuksen noudattaminen on pakollista kaikille viljelijöille koko maassa riippumatta siitä, kuuluuko viljelijä ympäristötuen piiriin vai ei. Maatalouden ympäristöohjelmaan liittyminen on viljelijälle vapaaehtoista. Yli 90 % aktiivitiloista on kuitenkin liittynyt ympäristöohjelmaan ja sitoutunut samalla noudattamaan sen ympäristötukiehtoja (SYKE 2005, River- Life). Peltoviljelyn kuormituksen vähentämisessä tärkeimpiä ovat itse viljelyssä tehtävät kestävän kehityksen mukaiset toimenpiteet, esimerkiksi täsmällinen lannoitus sekä oikein toteutettu pellon kuivatus eli salaojitus. Lannoituksen oikealla ajoittamisella ja sopivilla lannoitemäärillä voidaan estää ravinteiden kerääntyminen maan pintakerrokseen, jolloin ravinteiden huuhtoutuminen pelloista vähenee. Karjanlanta tulisi levittää sulaan maahan ja mullata se mahdollisimman pian levityksen jälkeen. Paras lannoitusajankohta on kevätkylvön yhteydessä. Lannoitteen laatu ja määrä optimoidaan viljeltävälle kasvilajille sopivaksi. Jos ravinteita ei hyödynnetä kunnolla viljan kasvuun, ylijäämäravinteet huuhtoutuvat helposti vesistöihin (SYKE 2005, RiverLife). Myös peltojen muokkaustavoilla ja -ajankohdalla on suuri vaikutus kuormituksen määrään. Muokkausmenetelmien keventämisen tarkoituksena on jättää maanpinta kasvipeitteelliseksi kasvukausien välisiksi ajoiksi, jolloin eroosio ja ravinnehuuhtoumat pelloilta pienenevät. Kevennetyillä muokkausmenetelmillä voidaan lisätä maan pintakerroksen humuspitoisuutta, parantaa sen mururakennetta ja lierojen toimintaa sekä hidastaa veden haihtumista. Kesannoinnin tarkoituksena taas on maan kasvukyvyn parantaminen ja toisaalta tuotannon vähentäminen. Vesiensuojelun kannalta paras kesannointitapa on viherkesannointi. Siinä peltoalueelle kylvetään kasvillisuutta, joka vähentää maan eroosioherkkyyttä ja ravinteiden huuhtoutumista pelloilta (SYKE 2005, RiverLife). Torjunta-aineiden käytön vähentäminen pienentää ympäristön kemikaalikuormitusta. Tämä voi myös toisaalta lisätä ravinnekuormitusta, mikäli vilja ei kasva kunnolla rikkakasvien tai siementen sienitautien takia. Peltojen ojaluiskien loiventaminen ja vahvistaminen estää tehokkaasti uomaeroosiota ja siten kiintoaineskuormaa. Erilaisten suojavyöhykkeiden ja -kaistojen tarkoitus on vähentää pelloilta ojiin kohdistuvaa valumaa. Liiallisen pintavalunnan estäminen kaltevilla pelloilla vähentää huomattavasti eroosiokuormitusta (Mattila 2005). Metsätalouden kuormitusta voidaan vähentää ensisijaisesi hoitotoimenpiteitä muuttamalla. Lannoituksen vähentäminen, maan muokkauksen keventäminen, töiden oikea-aikainen jaksotus, ajoitus sekä kaivukatkot ovat tärkeitä metsätalouden kuormituksen vähentämiskeinoja (Mattila 2005). Haja-asutuksen jätevedet kuormittavat myös vesistöjämme. Valtaosa pysyvän haja-asutuksen jäteveden käsittelylaitteista vaatisi tehostamista. Jätevesien käsittelyn tehostamiseksi Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (542/2003) tuli voimaan Uudessa asetuksessa aikaisempia puhdistusvaatimuksia on tarkennettu, ja puut- Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 9 7

9 teellista jätevesien käsittelyä tulee tehostaa niin vakituisilla ja lomakiinteistöillä kuin maitohuoneilla ja yritystoiminnassa (Kärkkäinen ym. 2004) Säätösalaojitus ja -kastelu Merkittävin pelloilta tuleva kuormitus aiheutuu siitä, että pellon ojitus ei ole aivan kunnossa. Säätösalaojituksella voidaan ensisijaisesti vähentää typen huuhtoutumista maaperästä. Menetelmän periaatteena on pitää pohjaveden taso säätömekanismin avulla niin ylhäällä kuin se viljelyn kannalta on mahdollista. Säätömekanismi on yleensä kokoojaojaan asennetussa säätökaivossa tai avo-ojaan tehdyssä säätöpadossa. Runsaiden sateiden, sadonkorjuun ja syystöiden aikaan kuivatusteho säädetään toimimaan täydellä tehollaan. Parhaimmillaan säätösalaojitus vähentää kastelun tarvetta kuivina aikoina, mutta kuitenkin kuivattaa pellon tehokkaasti märkinä aikoina. Vesiensuojelun kannalta vettä tulisi padottaa pellolla mahdollisimman pitkään syksyllä. Tällöin lisätään haihduntaa ja vähennetään valumavesien määrää (Peltomaa 2005). Säätökastelulla tarkoitetaan taas menetelmää, jossa hyödynnetään salaojajärjestelmää johtamalla pintavettä salaojajärjestelmään kastelutarkoituksessa. Tarvittava salaojitus on periaatteeltaan samanlainen kuin säätösalaojituksessa. Vedenhankintaan vaikuttavat paikalliset mahdollisuudet. Parhaimmassa tapauksessa voidaan hyödyntää veden luontaista virtausta veden johtamiseksi salaojaverkostoon. Säätökastelulla ja valumavesien kierrätyksellä ravinteet palautetaan takaisin kiertoon, ja siten niistä saadaan irti parempi hyötysuhde (Peltomaa 2005) Suojakaistat ja -vyöhykkeet Pientareet, suojakaistat ja -vyöhykkeet ovat viljelemättömäksi jätettyjä maakaistaleita, joiden tarkoituksena on vähentää pelloilta vesistöihin valuvia ravinteita ja kiintoainesta. Niiden avulla voidaan myös vähentää tärkeiden pohjavesialueidemme nitraatti- ja torjunta-ainekuormitusta. Suojavyöhykkeet ovat erityisen tarpeellisia jyrkillä ja vesistöön rajautuvilla pelloilla sekä tulva-alttiilla maa-alueilla. (Vilonen 2002, Jormola & Harjula 2003, Valpasvuo-Jaatinen 2005). Maatalouden ympäristötuen perustukivaatimuksien ehtojen mukaan valtaojan varrelle jätettävän pientareen leveys on yksi metri ja puron tai muiden vesistöjen varrelle jätettävän suojakaistan leveys on keskimäärin kolme metriä. Ympäristötuki voidaan maksaa yli kolme metriä leveämmille pientareille ja suojakaistoille, kun niistä on tehty omat kasvulohkonsa ja niitä hoidetaan pientareista ja suojakaistoista annettujen ympäristötuen säännösten mukaisesti. Maatalouden ympäristötuen erityistoimenpiteiden ehdoissa suojavyöhykkeen vähimmäisleveydeksi on määritelty keskimäärin 15 metriä. Maatalouden ympäristötuen perustoimenpiteen ehtona olevaa suojakaistaa ei tarvita, jos puron tai muun vesistön varrella on edellä mainittu suojavyöhyke (Vilonen 2002, Jormola & Harjula 2003, Valpasvuo- Jaatinen 2005, MMM 2006). Suoja-alueella tulee olla pysyvä, monivuotinen kasvillisuus. Alueella voi kasvaa puita ja pensaita pieninä ryhminä, mikäli pidetään huolta, ettei avoin maisema sulkeudu. Suojavyöhykettä hoidetaan niittämällä se vähintään kerran vuodessa. Sitä voidaan hoitaa myös laiduntamalla, mikäli siihen ei ole vesiensuojelullista estettä. Kasvimassa on korjattava pois suojavyöhykkeeltä, ja sen saa käyttää maataloustuotannossa hyödyksi. Suojavyöhykkeeltä tai sopimukseen sisältyvältä luonnontilaiselta rantaalueelta niitettyä kasvustoa ei saa varastoida tai kompostoida suojavyöhykkeellä, ranta-alueella tai tulvavyöhykkeellä. Suojavyöhykettä ei saa lannoittaa eikä käsitellä kasvinsuojeluaineilla, aluetta ei myöskään saa muokata muulloin kuin perustamisen yhteydessä. Suojavyöhykkeet lisäävät luonnon monimuotoisuutta mm. tarjoamalla eläimille monipuolista ravintoa sekä suoja- ja pesimispaikkoja (Vilonen 2002, Jormola & Harjula 2003, Valpasvuo-Jaatinen 2005). JÄRKI-hankkeessa suojavyöhykkeitä markkinoitiin aktiivisesti hankkeen kohdejärvien valumaalueille. Markkinointia tehtiin tavoittelemalla maanomistajia mm. kirjeitse ja puhelimitse sekä tekemällä tilakäyntejä. Suojavyöhykkeitä markkinoitiin myös lehdissä, erilaisissa yleisötilaisuuksissa sekä hankkeen järjestämissä kokouksissa. 8. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 9

10 4.2.4 Laskeutusaltaat ja pohjapadot Laskeutusaltaalla tarkoitetaan ojan tai puron yhteyteen kaivamalla tai patoamalla tehtyä allasta, jolla pyritään poistamaan kiintoainetta ja sen mukana kulkeutuvia ravinteita. Vesiensuojelutarkoituksensa lisäksi altaat toimivat esimerkiksi kasteluvesivarastoina sekä peltojen kuivatusjärjestelmän osana. Myös erilaisten ojien kunnostuskaivuiden yhteydessä laskeutusaltaat tai pienet lietekuopat ovat hyvin käyttökelpoisia. Vesiensuojelun lisäksi altailla on siis myös maisemaa elävöittävä ja luonnon monimuotoisuutta edistävä vaikutus. Altaiden sijoittaminen lähelle kuormituksen syntypaikkoja on suositeltavaa. Lietekuopat tai lietetaskut eli pienet patoaltaat soveltuvat pieniin ojanhaaroihin, joissa vesimäärä ja virtaama ovat vähäiset (Puustinen & Jormola 2005). Maarakenteiset kiinteät pohjapadot ovat yleisimpiä ratkaisuja altaita padottaessa. Useimmiten altaissa käytettävät padot ovat matalia, usein noin metrin korkeita. Peräkkäisten pienten patoaltaiden pohjapadot tai -kynnykset voivat olla rakenteeltaan samantapaisia kuin suurempien laskeutusaltaiden yhteyteen rakennettavat maarakenteiset padot. Noin 1 2 metriä leveissä pienissä ojissa patoaminen voidaan tehdä myös upottamalla pystysuora vesivaneri ojan pohjaan ja reunoihin sekä tukemalla vaneri molemmilta puolilta kivillä ja soralla. Pienimuotoinen patoaminen on mahdollista myös tierumpuun liitettävällä patolaitteella tai rakennelmalla (Puustinen & Jormola 2005, Ruohtula 1996). Laskeutusaltaan pinta-alan tulisi olla Suomen ympäristökeskuksen ohjeiden mukaan vähintään 0,1 % koko valuma-alueesta (peltoprosentti < 50) tai 0,2 % valuma-alueen peltoalasta (peltoprosentti > 50). Ympäristötuen erityistuen ehdoissa pinta-alavaatimukset ovat samat. Altaiden vesisyvyyden tulisi olla yli 0,5 m, jos altaan halutaan pysyvän avovesipintaisena. Tavallisesti altaat ovat vesisyvyydeltään noin 1-2 metriä. Mikäli altaan halutaan toimivan esimerkiksi vesilintujen levähdys- tai pesimäpaikkana, tulisi vesisyvyyden olla 0,5 1 m ja toisen pitkän reunan tulisi olla tavallista loivempi (Puustinen & Jormola 2005, Ruohtula 1996). JÄRKI-hankkeessa laskeutusaltaita suunniteltiin kaikkien kohdejärvien valuma-alueille ja rakennettiin lopulta yhteensä 19 kappaletta. Laskeutusaltaiden yhteyteen pyrittiin aina luomaan matalampi kosteikko-osa. Altaista on kerrottu tarkemmin myöhempänä Kosteikot Kosteikko perustetaan usein patoamalla oja, puro, joki tai muun vesistön osa tai sen ranta-alue. Kosteikon on tarkoitus pysyä koko vuoden ajan kosteana ja runsaampien virtaamien aikana se saa olla kokonaankin veden peitossa. Kosteikot tulisi ensisijaisesti tehdä niiden luonnollisille esiintymispaikoille, kuten tulvaniityille sekä ojien ja purojen notkelmiin. Kosteikko toimii osittain samalla tavalla kuin laskeutusallas (Puustinen & Jormola 2005). Kosteikko mitoitetaan tavallisesti suuremmaksi ja syvyydeltään matalammaksi kuin tavallinen laskeutusallas. Kosteikon syvyyden tulisi olla noin 1 m. Jos kosteikko rakennetaan koville tuulille alttiiseen paikkaan, voi kosteikon syvyys olla suurempikin, jottei pohjasedimentin liikkeellelähtöä pääse tapahtumaan (Puustinen & Jormola 2005, Marble 1992). Kiintoaineen laskeutumisen lisäksi kosteikolla pyritään vähentämään veden ravinnepitoisuuksia vesi- ja kosteikkokasvillisuutta hyväksi käyttäen. Kosteikkojen pinta-alasuositus Suomen ympäristökeskuksen mukaan on 1 2 % valuma-alueen pinta-alasta, ja pellon osuus valuma-alueesta tulisi olla vähintään 30 %. Kosteikoiden toiminnan tehokkuus riippuu suuresti veden viipymästä kosteikossa. Veden tulisi viipyä kosteikossa riittävän kauan eli tavallisesti useita vuorokausia (Puustinen & Jormola 2005, Marble 1992) Valumavesien suodatus Kalkkisuodinoja on oja, joka täytetään karkean maa-aineksen ja kalkin seoksella. Eri tavoin toteutettuja hiekka- tai kalkki hiekkasuodattimia on käytetty ojavesien fosforinpoistoon hyvin tuloksin. Maan pinnalla valuva vesi kulkeutuu kalkkisuodinojaan, jossa veden sisältämä fosfori saostuu ja suodattuu pois. Lisäksi suodinojaan jää kiintoainetta. Tasaisilla ja tiivistyneillä savimailla kalkkisuodinoja ehkäisee maan rakenne- sekä pintavesiongelmia ja vähentää sitä kautta ravinteiden huuhtoutumista (Mattila 2005). Myös peltojen ojat voidaan putkittaa ja täyttää kalkkiseoksella. Tätä kutsutaan ojanpohjasuodatukseksi. Menetelmässä ei täytetä koko ojaa kalkkiseoksella, vaan ojan pohjalle laitetaan hieman sala- Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 9 9

11 ojasoraa, putket sekä kalkki-hiekkaseos. Suodattava osio padotaan ojan alapäästä, jolloin vesi pakotetaan suodattumaan suodatinkerroksen läpi (Mattila 2005, SYKE 2006 RiverLife). Valumavedet voidaan myös johtaa laajemman suodatuskentän läpi. Maaston muotoihin sopiva noin metrin syvyinen alue täytetään hiekka-kalkkiseoksella. Vesi johdetaan suodatinkentälle yläpuolisesta altaasta, johon on laskeutettu osa kiintoaineesta. Vesi suodattuu korkeuserosta johtuvan paineen ansiosta kentässä alhaalta ylöspäin ja poistuu kentän pinnan kokoojaputkia pitkin vesistöön. Ylhäältä alaspäin suodatettaessa hieno kiintoaines saattaa tukkia suodatinkentän. Suodattimista on melko vähän kokemusta maatalouden vesiensuojelun toteuttamisessa. Tavallisesti valumavedet suodatetaan jo ennen niiden johtamista salaojiin (Mattila 2005, SYKE 2006 RiverLife). Kalkin sijasta suodinojissa voidaan myös käyttää muita materiaaleja sitomaan fosforia. Esimerkiksi Fosfilt ja muut jätevesien käsittelyssä käytettävät fosforia sitovat suodatinmateriaalit ovat kaupallisia tuotenimiä titaanidioksidin valmistuksessa syntyvälle rautapitoiselle sivutuotteelle. Muissa kuin tavallisessa kalkkikäsittelyssä veden viipymän tulee olla kuitenkin selvästi pidempi, jotta fosfori ehtisi sitoutua kyseiseen materiaaliin (Mattila 2005, SYKE 2006 RiverLife) Pintavalutuskentät Pintavalutuskenttiä on Suomessa käytetty lähinnä turvetuotantoalueiden valumavesien käsittelyyn. Pintavalutuskentän toimintaperiaate on samantapainen kuin kosteikolla, joten sen suunnitteluunkin pätevät samat lainalaisuudet. Pintavalutuskenttä on yleensä ojittamaton suoalue. Vesi puhdistuu virratessaan ja suotautuessaan maan pintakerroksessa ja kasvuston joukossa. Pintavalutuskenttää voi osittain myös verrata maataloudessa käytettyyn suojavyöhykkeeseen. Pintavalutuskentässä tapahtuu samoja fysikaalisia, kemiallisia sekä biologisia prosesseja kuin laskeutusaltaissa ja kosteikoissa, ja niille pyritään luomaan mahdollisimman otolliset olosuhteet (Mattila 2005). Pintavalutuskenttä toimii parhaiten kesäaikaan, jolloin biologinen toiminta on tehokkaimmillaan. Liian pieniltä kentiltä suhteessa niiden valuma-alueen kokoon nähden saattaa tulvien aikana vapautua sinne jääneitä ravinteita. Pintavalutuskentällä saadut puhdistustulokset vaihtelevat tapauskohtaisesti, mutta kentän koon kasvattaminen yleensä parantaa puhdistustulosta (Mattila 2005). Pintavalutuskenttiä on maailmalla rakennettu myös kosteikkojen tai laskeutusaltaiden yhteyteen. Tavallisesti pintavalutuskenttä sijaitsee ennen kosteikkoa, laskeutusallasta tai niiden yhdistelmää. Lähinnä ruohokasvillisuuden peittämällä kentällä on saatu hyviä tuloksia aikaan (Moshiri 1993) Kemiallinen saostus Kemiallista saostusta, jota käytetään yhtenä järvien kunnostustoimena, on kokeiltu hyvin tuloksin myös valumavesien käsittelyssä. Kemiallisessa saostuksessa veteen lisätään sopivaa saostuskemikaalia, joka reagoi vedessä olevan liukoisen fosforin kanssa muodostaen fosfaattisakan. Syntynyt sakka erotetaan selkeyttämällä se esimerkiksi laskeutusaltaaseen tai kosteikkoon. Saostuskemikaaleina käytetään sekä rauta- tai alumiinipohjaisia yhdisteitä että harvemmin kalkkia. Rautayhdisteet voivat olla esimerkiksi ferrosulfaatti (FeSO 4 ), ferrisulfaatti (Fe 2 (SO 4 ) 3 ) tai ferrikloridi (FeCl 3 ). Alumiiniyhdisteitä ovat esimerkiksi alumiinisulfaatti AlSO 4 ja polyalumiinikloridit (PAC). Alueelliselta ympäristökeskukselta olisi hyvä pyytää lausunto, kun toteutetaan kemiallista saostamista ojauomassa (SYKE 2006, fosforinpoistomenetelmät). Maatalouden tutkimuskeskuksessa (MTT) on kehitetty menetelmä, jonka avulla viljelijät voivat puhdistaa osan pellolta tulevasta kiintoainekuormasta ja vesiliukoisesta fosforista. Menetelmän on kehittänyt professori Erkki Aura. Puhdistusmenetelmä perustuu vedessä olevan maa-aineksen murustamiseen pienimolekyylisten alumiinihydroksipolymeerien avulla. Liuoksena myytäviä alumiinihydroksipolymeereja voidaan annostella yksinkertaisella ja halvalla laitteistolla, kun ojastosta tulevan veden virtaaminen on tasattu. Patoamalla valtaoja saadaan fosfori laskeutumaan kiintoaineen mukana pohjaan. Murustunut maa-aines voidaan nostaa myöhemmin takaisin pellolle. MTT:ssa on sovitettu yhteen kolme keskeistä tekijää valumavesien puhdistuksessa: pellon hydrologia, puhdistusmekanismit ja edulliset laitteet (MTT 2006). JÄRKI-hankkeessa tutkittiin kemiallisen saostuksen mahdollisuutta Äimäjärven Kankaisten altaan yhteydessä. Suunnitelmassa esitettiin rakeisen rautasulfaatin (Ferix-3) annostelua liuotusputkien kautta virtaavaan ojaveteen. Rakeinen kemikaali varastoidaan irrallisena muovisäiliöön, josta se annostellaan. Alajuoksun puolella oleva V-pato vakioi virtaaman ja pinnankorkeuden suhteessa tapahtu- 10. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 9

12 vat muutokset ja toisaalta varmistaa kemikaalin tasaisen sekoittumisen ojaveteen. Sakka kertyy jäljempänä olevaan laskeutusaltaasen, josta vesi poistuu hiekkasuodatuksen kautta tai ylivuotona ojaan. Hevosten pihattotarhan valumavesien puhdistuksessa menetelmä on alustavien tulosten ja kokemusten mukaan toiminut hyvin. Puhdistamon keskimääräinen kokonaisfosforin poistoteho on ollut yli 80 % ja liuenneen fosforin poistuma n 95 % (Närvänen & Jutila 2003). 4.3 Laskeutusallas kosteikkojen toiminta- ja vaikutusmekanismit Avovesipintaisten laskeutusaltaiden ja runsaasti kasveja kasvavien kosteikkojen hyvät ominaisuudet voidaan yhdistää samassa allas kosteikossa. Tällöin avovesipintainen laskeutusallasosa tulee sijoittaa kosteikko-osan yläpuolelle virtaussuunnasta katsottuna (Moshiri 1992, Ruohtula 1996). JÄRKIhankkeessa rakennetut kohteet ovat pääasiassa laskeutusaltaiden ja kosteikkojen yhdistelmiä. Käytännössä altaat on rakennettu alkupäästään syvemmiksi (noin 2m) ja loppupäästä on tehty matalampi. Matalampaan osaan (0,5-1 m) kasvillisuus voi kehittyä nopeastikin. Muutamiin altaisiin kasvillisuuden kehittymistä on edesautettu istuttamalla niihin luonnon vesikasveja. Allas kosteikon käynnistysvaihe, jossa kasvillisuus sekä kasvinjätteiden muodostama orgaaninen pohja-aines muodostuvat, kestää noin 5 10 vuotta. Käynnistysvaiheen aikana allas kosteikkoon pidättyy suuria kiintoaine- ja ravinnemääriä sekä toiminta on tehokasta. Tällöin kasvillisuus kehittyy runsaaksi ja se pidättää paljon ravinteita. Mataloitumista eikä tukkeutumista vielä tapahdu. Jos käynnistysvaiheen jälkeen allas kosteikon halutaan jatkuvasti toimivan tehokkaasti, on sen kunnossapito välttämätöntä. Tavallisesti niitä pidetään kunnossa perkaamalla, eli poistamalla pohjasedimenttiä ja niittämällä suurin osa vesikasvistosta (Puustinen ym. 2001). Laskeutusallas kosteikkojen toiminta perustuu moniin eri biologisiin toimintoihin, kemiallisiin reaktioihin sekä fysikaalisiin ilmiöihin. Virtauksen hidastuminen johtaa kiintoaineen laskeutumiseen, ja taas viipymän pidentyminen edesauttaa sekä biologista toimintaa että kemiallisia reaktioita (Puustinen ym. 2001). Ravinteiden kulkeutuminen ympäristössä riippuu hyvin paljon maaperän ominaisuuksista sekä itse ravinteista, niiden esiintymismuodosta ja reaktiotaipumuksesta. Ravinteet kulkeutuvat pääasiassa kiintoaineeseen sitoutuneena tai veteen liuenneina yhdisteinä. Kiintoaineen laskeutuessa myös niihin sitoutuneet ravinteet, lähinnä fosfori, laskeutuu. Liukoinen fosfori voi sitoutua sedimentin raudan ja alumiinin oksideihin tai kasvillisuus voi käyttää sitä hyväkseen. Typen kannalta merkittävin reaktio on denitrifikaatio, jossa nitraatti- tai nitriittityppi pelkistyy typpikaasuksi. Myös typpeä voi sitoutua kasvillisuuteen tai laskeutua altaan pohjalle kiintoaineen mukana (Puustinen ym. 2001). Laskeutusallas kosteikkojen hyödyt eivät rajoitu pelkästään ravinteiden tai kiintoaineksen määrän pienentämiseen, vaan myös moniin muihin tekijöihin kuten esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen. Varsinkin kasvilajiston ja eläimistön runsastumista on havaittu rakennettujen laskeutusaltaiden ja kosteikoiden yhteydessä. Laskeutusaltaan ja kosteikon vaikutus ympäristöön voi näkyä lisäksi monenlaisina seurannaisvaikutuksina, kuten esimerkiksi ympäristötietoisuuden lisääntymisenä (Koskiaho & Puustinen 2005) Kiintoaineen pidättyminen Kiintoaine kuvaa vedessä olevia hiukkasmaisia aineita, tavallisesti eroosion johdosta liikkeelle lähteneitä maa-aineita. Kiintoainepitoisuutta lisäävät mm. runsas biomassa näytteessä tai savisamennus. Ojavesissä kiintoainepitoisuus vaihtelee suuresti vuodenajan mukaan (Oravainen 1999, Vääränen 2004). Kiintoaineen poistumisen osalta laskeutusaltaan ja kosteikon toiminta perustuu veden virtausnopeuden hidastamiseen eli viipymän kasvattamiseen. Vedessä kulkevan kiintoaineen laskeutuminen eli sedimentoituminen altaan pohjalle riippuu vedessä olevan maa-aineksen määrästä ja ominaisuuksista sekä veden viipymästä altaassa. Mitä kauemmin vesi viipyy altaassa, sitä hienompijakoisempia hiukkasia ehtii sedimentoitua altaan pohjalle. Helpoimmin laskeutuvat karkeat maahiukkaset, kuten hiekka ja hieta. Karkearakeiset maalajit liikkuvat usein pohjakulkeumana, joka saattaa olla merkittävä osa kokonaiskulkeumaa esim. hiesumailla. Pohjakulkeumana liikkuva kiintoaines laskeutuu yleensä helposti altaaseen. Etelä- ja Lounais-Suomen viljelyalueiden valtamaalaji on savi, joka on niin hienora- Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 9 11

13 keinen maalaji, että merkittävää laskeutumista altaaseen ei tapahdu pitkänkään viipymän aikana (Ruohtula 1996, Puustinen ym. 2001). Laskeutusaltaaseen voi pidättyä sellaisia hiukkasia, joiden laskeutumisnopeus on yhtä suuri tai suurempi kuin altaan virtaaman (Q) ja pinta-alan (A) osamäärä. Tätä osamäärää nimitetään pintakuormaksi (m/h). Pintakuorma on sen vesikerroksen paksuus, joka virtaamasta muodostuu altaan pinnalle yhdessä tunnissa. Erikokoiset maahiukkaset laskeutuvat altaassa eri nopeuksin (Taulukko 3). Usein altaat mitoitetaan laskeuttamaan hienon hiedan (0,02 0,06 mm) kokoisia ja sitä suurempia maahiukkasia, jolloin tulovirtaus saa olla enintään 1 m 3 tunnissa altaan neliömetriä kohden (Ruohtula 1996). TAULUKKO 2. Maahiukkasten laskeutumisnopeus (Ruohtula 1996). Hiukkasen maalaji Halkaisija (mm) Laskeutumis nopeus (mm/s) Laskeutumis aika (1m kohden) Hiekka > 0,6 > 85 > 11 s Hieta 0,06-0, s - 5 min Hiesu Savi 0,006-0,2 0,0015-0,02 0,065-0, h 0,0035-0, h - 3 vrk Laskeutusaltaisiin verrattuna kosteikkojen lisäetuna on kasvillisuus, joka osaltaan hidastaa veden virtausnopeutta. Kasvillisuus voi näin lisätä huomattavasti hienoimpien kiintoainejakeiden laskeutumista. Toisaalta kasvillisuus voi lisätä veden turbulenttisuutta eli pyörteisyyttä, joka taas estää hiukkasten laskeutumisen. Kasvit toimivat myös kiintoainehiukkasten tarttumispintoina. Kiintoaineen jatkuvasti tarttuessa kasvien pintaan, muodostuu niistä suurempia maamuruja, jotka laskeutuvat helpommin kosteikon pohjalle (Puustinen ym. 2001). Laskeutumiselle vastakkainen ilmiö on resuspensio, jossa jo kertaalleen kosteikon pohjalle laskeutunut aines lähtee uudelleen liikkeelle. Resuspensiota tapahtuu herkemmin erityisesti ylivirtaamatilanteissa, jolloin veden virtausnopeus on suurimmillaan. Resuspensiota tapahtuu veden virtauksen irrotusvoiman kasvaessa kiintoainesta pohjassa pitäviä voimia suuremmaksi. Resuspension seurauksena allas kosteikon vaikutus vesistön kuormitukseen voi olla hetkellisesti negatiivinen. Kasvillisuuden juurien sitova vaikutus vähentää eroosio- ja resuspensioriskiä pohjasedimentistä. Kosteikkokasvillisuuden pohjaa sitova vaikutus on hyvin merkittävä pelkkään avovesipintaiseen laskeutusaltaaseen verrattuna (Ruohtula 1996, Häikiö ym. 1998) Fosforin pidättyminen Fosfori voidaan jakaa sekä liukoiseen että kiintoaineeseen sitoutuneeseen fosforiin. Liukoinen fosfori eli fosfaattifosfori on suurimmaksi osaksi suoraan kasveille käyttökelpoisessa muodossa, kun taas kiintoaineeseen sitoutuneella fosforilla on eri prosessien kautta potentiaalia tulla kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Fosfaattifosforipitoisuudet ovat kasvukaudella tavallisesti hyvin pieniä, sillä kasvit käyttävät sitä tehokkaasti ravintonaan. Kokonaisfosfori kertoo vedessä olevan liukoisen ja kiintoaineeseen sitoutuneen fosforin yhteismäärän. Tavallisesti fosfori on perustuotannon minimitekijä eli kasvua rajoittava tekijä. Siksi fosforin merkitys on tärkeä veden rehevyyden arvioinnissa (Oravainen 1999, Vääränen 2004). Laskeutusallas kosteikossa on monta eri toiminnallista osaa, mm. vesi, kasvillisuus ja pohjasedimentti, jotka osallistuvat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa fosforin kiertoon ja pidättymiseen. Fosfori tulee altaaseen pääasiassa valuma-alueelta tulovirtaaman mukana, pintavaluntana altaan omalta lähivaluma-alueelta sekä jonkin verran myös laskeumana. Fosfori poistuu pääasiassa lähtövirtaaman mukana sekä sedimentoitumalla (kuvio 1). Kasvillisuus pystyy myös sitomaan sitä. Fosforia voi pois- 12. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 9

14 tua kosteikosta myös kaasuna, fosfiinina, tai suotautua pohjaveteen. Näiden poistumisreittien merkitys on tavallisesti hyvin vähäinen (Arias & Brix 2005, Hilli 1999, Majoinen 2005). KUVIO 1 Fosforin kierto allas kosteikossa (Majoinen 2005) Kiintoaineen laskeutuminen on fosforin pidättymisen tärkein mekanismi, koska valtaosa (75 %) maatalouden valumavesien fosforista on sitoutuneena kiintoaineeseen. Merkittävin osa fosforista on sitoutunut hienojakoiseen saviainekseen. Fosforin pidättyminen on siis sitä tehokkaampaa mitä hienojakoisempaa sedimentoituva maa-aines on. Fosforin pidätyspintoina maapartikkeleissa toimivat alumiinin, raudan ja kalsiumin oksidit. Jos siis kiintoaineen ja fosforin määrät eivät vähene altaassa samassa suhteessa, voidaan fosforia olettaa liukenevan altaasta resuspension seurauksena (Jormola & Harjula 2003, Ruohtula 1996). Veden fosforilla ja kiintoainekseen sitoutuneella fosforilla on luonnossa tietty tasapainotila. Tasapainotila ei ole juuri koskaan pysyvä, vaan sen tila riippuu maan ja veden fosforipitoisuudesta sekä niiden määräsuhteista. Vallitsevista olosuhteista riippuen fosforia voi joko sitoutua maaperään tai vapautua sitä ympäröivään veteen. Mitä matalampi altaan maaperän fosforipitoisuus on, sitä enemmän fosforia voi sitoutua altaan sedimenttiin. Kiintoaineesta vapautuvan fosforin määrän on havaittu olevan n. 2 5 % maatalouden valumavesissä. Allas kosteikon maaperän suuri fosforipitoisuus suhteessa tulevaan veteen on siis huono yhdistelmä altaan toimivuuden kannalta (Moshiri 1993, Hilli 1999, Heinonen ym. 1992). Fosforin pidättymistä laskeutusaltaaseen edistävät monet eri tekijät. Pohjan maaperän korkean rauta- ja alumiinipitoisuuden sekä matalan fosforipitoisuuden on havaittu lisäävän fosforin pidättymistä. Samoin veden hapelliset olosuhteet, lievästi hapan ph sekä lämpötilan nousu edesauttavat fosforin pidättymistä. Hapellisten olosuhteiden säilyminen on tärkeää, koska rauta- ja alumiiniyhdisteet pysyvät silloin liukenemattomina. Parhaiten hapelliset olosuhteet pysyvät matalassa vedessä, jossa pinnan kautta veteen pääsee liukenemaan suhteellisesti paljon happea ja jossa tuuli sekoittaa hapellisen veden edelleen altaassa. Matala vesi ei myöskään lämpökerrostu. Kasvien juurilla on suuri merkitys pohjan sedimentin hapekkaana pitämisessä. Allas kosteikko -yhdistelmissä syvemmän, toisinaan vähähappisen allasosan pohjasedimentistä mahdollisesti liukeneva fosfori voidaan sitouttaa matalan loppuosan hapellisissa oloissa uudelleen maaperään ja kosteikon kasveihin. Orgaaninen aines sen sijaan vähentää fosforin pidättymistä, sillä orgaaniset anionit kilpailevat maaperässä fosforin kanssa samoista kiinnittymispinnoista. Tämä korostaa kosteikon hoidon merkitystä (Arias & Brix 2005, Moshiri 1993, Puustinen ym. 2001, Heinonen ym. 1992). Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 9 13

15 4.3.3 Typen pidättyminen Veden kokonaistyppipitoisuuteen sisältyvät kaikki typen eri esiintymismuodot, kuten orgaaninen typpi ja epäorgaaniset muodot, kuten ammonium-, nitraatti- ja nitriittityppi. Näistä nitriitti on helposti hajoava yhdiste, kun taas nitraatti on pysyvin muoto. Vesistöjen typpipitoisuutta lisää valuma-alueella tapahtuva peltoviljely (Oravainen 1999, Vääränen 2004). Typen kierto allas kosteikossa on hyvin monivaiheinen ja mutkikas prosessi. Typpeä tulee altaaseen pääasiassa tulovirtaaman mukana liuenneessa muodossa sekä jonkin verran laskeumana. Typpeä poistuu menovirtaaman mukana, sedimentoitumalla, sitoutumalla kasveihin tai denitrifikaation kautta (kuvio 2). Nitrifikaatiolla tarkoitetaan ammoniumtypen hapettumista nitriitiksi ja edelleen nitraatiksi. Denitrifikaatiolla tarkoitetaan taas nitraattitypen pelkistymistä typpikaasuksi. Ammonifikaatiossa nitraatti pelkistetään takaisin ammoniumtypeksi. Nämä kolme typen prosessia ovat mikrobitoiminnan tulosta (Häikiö 1998, Puustinen ym. 2001, Majoinen 2005). KUVIO 2 Typen kierto allas kosteikossa (Majoinen 2005). Typen merkittävää poistumista tapahtuu denitrifikaation kautta, sillä suurin osa maatalouden valumavesien typestä on liuenneessa muodossa. Denitrifikaatio edellyttää hapettomia vyöhykkeitä pohjasedimentissä, mikä taas lisää fosforin vapautumisriskiä. Denitrifikaatioon vaikuttavat orgaanisen aineen määrä sekä tulevan veden nitraattipitoisuus, happiolot, lämpötila, ph ja veden viipymä kosteikossa (Puustinen ym. 2001). Denitrifikaatiobakteerit käyttävät orgaanisen aineen hajottamiseen ensisijaisesti veteen liuennutta happea. Hapen puuttuessa ne ottavat tarvitsemansa hapen nitraatista, jolloin typpi vapautuu kaasuna. Mitä korkeampi lämpötila, sitä nopeammin denitrifikaatio voi tapahtua. Denitrifikaatiolle edullisin ph-alue on 6 8. Orgaanisen hiilen määrä on tärkeä denitrifikaation tapahtumiselle. Orgaanisen hiilen 14. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 9

16 lähteenä voivat toimia esimerkiksi kuollut kasvi-, eläin- tai bakteerimassa. Mineraalimaalle perustetussa kosteikossa orgaanisen hiilen määrä voi alkuvaiheessa olla vähäinen, mutta kosteikon kehittyessä tilanne paranee orgaanisen aineen sedimentoituessa pohjalle. Kosteikoissa kasvillisuus tarjoaa mikrobeille hyviä kasvualustoja. Pohjoisessa ilmastossamme kasvukausi on hyvin lyhyt, joten tehokas denitrifikaatio on hyvin lyhytaikaista ja sitä voi tapahtua lähinnä vain kesäisin (Puustinen ym. 2001). Denitrifikaatiota edistävien orgaanisten maalajien, joissa rauta- ja alumiinipitoisuus on yleensä matala, on todettu olevan fosforinpidätyskyvyltään mineraalimaita huonompia. Kuitenkin muun muassa turve sekä edistää nitrifikaatiota että pidättää hyvin fosforia. Turpeen fosforinpidätyskyky johtuu todennäköisesti sen korkeasta rautapitoisuudesta. Usein tutkimuksissa korostetaan sedimentissä tapahtuvaa denitrifikaatiota. Denitrifikaatio voi kuitenkin olla jopa merkittävämpää runsaan vedenalaisen kasvillisuuden sekä lankamaisten viherlevien pinnoilla, jotka tarjoavat hyvän kasvualustan bakteereille (Puustinen ym. 2001). Toisaalta kasvillisuuden liiallinen kilpailu epäorgaanisesta typestä ja liiallinen orgaanisen aineen määrä voivat hidastaa typen poistumista kosteikosta. Orgaanisen aineen hajotessa vapautuu ammoniumtyppeä, joka nitrifioituu helposti edelleen nitraattitypeksi. Nitrifikaatiotapahtuma nostaa veden ph:ta (Häikiö 1998, Puustinen ym. 2001) Kasvillisuuden vaikutukset Kasvillisuus vaikuttaa ravinteiden kiertoon ja poistumiseen monin eri tavoin. Kasvillisuudella on vaikutusta myös kiintoaineen pidättymiseen. Kaikki kasvit käyttävät kasvuunsa ravinteita eli sitovat niitä kasvaessaan solukkoihinsa. Eri kasvilajit käyttävät ravinteita kuitenkin eri tavalla. Istuttamalla kosteikkoon monenlaisia kasvilajeja, voidaan edesauttaa ravinteiden luonnollista kiertoa ja poistumista. Ne vesikasvit, joilla on kehittynyt juuristo, ottavat ravinteita pääasiassa juurilla pohjasedimentistä. Tällaisia kasveja ovat useimmat ilmaversoiset sekä osa kelluslehtisistä vesikasveista kuten järviruoko, järvikaisla, sarat, monet palpakot, lumpeet sekä ulpukka. Uposlehtiset vesikasvit ottavat ravinteita joko juurtensa avulla sedimentistä tai versonsa ja lehtiensä kautta suoraan vedestä. Ravinteiden otto riippuu vallitsevasta ympäristöstä. Jos vedestä on enemmän ravinteita saatavilla kuin sedimentistä, kasvi ottaa ravinteensa suoraan vedestä. Irtokellujat ja -keijujat, kuten limaskat ja vesirutto, ottavat ravinteet suoraan vedestä. Rannan puuvartiseen pensaskasvillisuuteen sitoutuu ravinteita juurien kautta (Marble 1992, Taponen 1995, Häyhä & Jutila 2006). Lyhyellä aikavälillä kasvillisuus voi sitoa itseensä suuriakin määriä ravinteita. Kasvien kuollessa tai lakastuessa osa ravinteista vapautuu mikrobiologisen hajotustoiminnan ansiosta takaisin veteen tai sedimenttiin. Ilmaversoisen kasvien lakastuessa osa maanpäällisen verson ravinteista varastoidaan juuristoon, josta se on seuraavalla kasvukaudella kasvin käytettävissä. Lakastuneeseen versoon jää silti suuri osa ravinteita. Esimerkiksi järviruo olla lakastuneiden lehtien mukana putoaa % kasvin sisältämistä ravinteista. Samansuuruinen ravinnemäärä jää lakastuneeseen versoon ja loppuosa varastoituu juuristoon (Marble 1992, Moshiri 1993, Puustinen 2001). Uposlehtisten vesikasvien kyky sitoa ravinteita suhteellisen pieneen juuristoonsa on ilmaversoisia vesikasveja huonompi. Uposkasveilla lieneekin olennaista ravinteiden sitoutuminen kasveihin kasvukaudella, jolloin ravinteiden määrää vähentämällä voidaan vähentää vesistöjen leväkukintoja (Jutila suul). Kasvillisuuteen sitoutuneet ravinteet ovat osittain hyvin vaikeasti hajotettavia, joten ne poistuvat ravinnekierrosta varmemmin. Pitkällä aikavälillä tavanomainen vesikasvillisuus voi poistaa ravinteita ravinnekierrosta kokonaan, mikäli niiden hajoamistuotteet hautautuvat biologisesti aktiivisen sedimenttikerroksen alapuolelle (Marble 1992, Taponen 1995, Koskiaho & Puustinen 2005). Kasvillisuuden ajoittaisella niittämisellä ja niittojätteen poiskorjaamisella saadaan kasvien versoihin sitoutuneita ravinteita pois altaasta ja vesistöstä. Kasvillisuuden poiskeruun merkitys ravinteiden poistajana on arvioitu monesti vähäiseksi muihin vaikutusmekanismeihin verrattuna. Lyhytaikainenkin ravinteiden sitominen voi kuitenkin auttaa alapuolisen vesistön tilaa. Laskeutusallas kosteikot sitovat ravinteita lähinnä kasvukauden kuluessa, jolloin myös järven perustuotanto on suurimmillaan ja lisäravinteet voivat aiheuttaa herkästi esimerkiksi sinileväkukintoja (Taponen 1995, Koskiaho & Puustinen 2005, Jutila 2006). Kasvillisuuden muut vaikutukset ovat kuitenkin huomattavat. Kasvillisuus vaikuttaa virtauksen nopeuteen hidastamalla sitä. Kasvillisuuden juuret stabiloivat sedimentin pohjaa estäen resuspensiota sekä pitävät pohjan hapekkaana. Sedimenttiin tuovat juurillaan happea erityisesti osmankäämi sekä järviruoko. Kasvillisuus myös sitoo sedimentin ravinteita itseensä, mikä voi lisätä sedimentin fosforin Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 9 15

17 sitomiskykyä. Kasvien voidaankin sanoa toimivan eräänlaisina ravinnepumppuina sedimentin ja veden välillä. Kasvillisuus toimii lisäksi denitrifikaation tapahtumispintana. Erityisesti denitrifikaatiota tapahtuu vesiruton pinnalla (Marble 1992, Taponen 1995, Rantanen 2004, Koskiaho & Puustinen 2005). Kosteikon kasvillisuuden tulisi olla hyvin monimuotoista. Kosteikossa olisi hyvä olla niin ilmaversoisia, kelluslehtisiä kuin uposvesilehtisiäkin vesikasveja. Myös puuvartista pensaskasvillisuutta kaivataan kosteikkoon. Pysyviä, monivuotisia kasvilajeja tulisi suosia kosteikossa. Erityisesti osmankäämin sanotaan olevan tehokas typenpoistaja. Typenpoistolle on myös eduksi, jos kosteikossa on sekä veden pinnalle näkyvää vesikasvillisuutta että uposvesikasveja. Muita suositeltavia vesikasvilajeja ovat kurjenmiekka, erilaiset ruo ot ja kaislat, isosorsimo ja ruokohelpi. Puuvartisista kasveista mainittakoon leppä, aronia, pajukasvit, kanukkakasvit sekä metsäomenapuu. Kasveja istutettaessa tulisi suosia kotimaisia kosteikkokasveja (Marble 1992, Koskiaho & Puustinen 2005). Runsas kasvillisuus pystyy pidättämään huomattavia ravinnemääriä. Kasvillisuus voi sitoa jopa 12 % kasveille käyttökelpoisesta fosforista eli veteen liuenneesta fosforista. Typpeä kasvillisuus voi sitoa jopa 60 % kaikesta kasveille käyttökelpoisesta typestä (Puustinen ym. 2001) Muut vaikutukset Laskeutusallas kosteikoilla on parhaimmillaan hyvin monenlaisia ympäristöhyötyjä. Ympäristöinä laskeutusaltaat, kosteikot sekä pohjapadot tai niiden ketjut elävöittävät maisemaa ja lisäävät luonnon monimuotoisuutta. Vesiympäristöön kehittyy omanlaisensa runsas eläin- ja kasvilajisto. Monimuotoisuuden lisääntyminen näkyy varsinkin linnuston lisääntymisenä alueella. Maiseman elävöittäminen on yksi altaiden muista vaikutuksista. Laskeutusallas kosteikot ovat oivallisia erityisesti kaupunkiympäristöissä elävöittämässä maisemaa (Koskiaho & Puustinen 2005). Kosteikot ja laskeutusaltaat voivat edistää myös riistanhoitoa tarjoamalla vesilinnuille levähdysja pesimispaikkoja. Laskeutusaltaisiin on myös kokeilumielessä istutettu arvokalaa virkistyskalastusta ajatellen. Laskeutusaltaat toimivat erinomaisesti myös kasteluveden varastoina. Altaan hyötykäyttö ja sen vaatimat tarpeet on hyvä ottaa huomioon jo aikaisin suunnitteluvaiheessa (Koskiaho & Puustinen 2005). JÄRKI-hankkeessa varsinkin Äimäjärven Kutilan kosteikkoja suunniteltaessa riistanhoidolliset tavoitteet olivat yhtenä lähtökohtana (Närvänen & Jutila 2003). Laskeutusaltaat tasaavat tehokkaasti tulvahuippuja (osoitettiin mm. JÄRKI-hankkeen jatkuvatoimisissa mittauksissa), jolloin veden ojauomaa syövyttävä vaikutus eroosiokuormitu pienenevät. Altaiden tasaava vaikutus voi ulottua pitkällekin alajuoksun puolelle. Altaan vaikutukset vesiympäristöön ovat kokonaisuudessaan hyvin laajat, ja niiden kokonaisvaltainen seuranta on hyvin haastavaa. Vesiensuojelumenetelmänä laskeutusaltaat ja kosteikot ovat hyvin näkyviä toimenpiteitä, joiden toteuttaminen vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin ja käsityksiin vesiensuojelusta. Ne voivat edesauttaa muidenkin järvellä tehtävien toimien liikkeelle lähtöä ja saada alueen ihmiset mukaan suojelutoimintaan. Virkistyskäyttöarvoltaankin altaat voivat olla merkittäviä, esimerkiksi kaupunkiympäristössä. JÄRKI-hankkeen laskeutusaltaiden ja kosteikkojen suunnittelussa ja rakentamisessa huomioitiin maisema- ja luontoarvot. Allaskohteet pyrittiin lisäksi toteuttamaan monikäyttöperiaatteella, esim. Äimäjärvellä kosteikon ideoinnissa oli mukana metsästysseura. JÄRKI-hankkeessa on käytetty paljon resursseja valuma-alueen kunnostuksesta tiedottamiseen, jolla onkin saatu positiivisia vaikutuksia aikaan. Kihtersuonojan laskeutusallas kosteikon viereen pystytettiin syksyllä 2005 allasta koskeva tiedotustaulu, jonka toivotaan vievän osaltaan vesiensuojelua eteenpäin (Jutila 2002, Jutila ym.2003). 5 Laskeutusallas kosteikot suunnittelusta toteutukseen Laskeutusaltaan tai kosteikon toteuttaminen toimivaksi vesiensuojelun keinoksi on pitkä prosessi, jonka läpiviemiseksi on tehtävä monta eri vaihetta. Jutila kuvasi prosessia kuvion 3 mukaisesti luonnosvaiheesta jatkuen suunnittelu- ja rakennusvaiheen läpi aina hoitoon ja kunnossapitoon. Malli käyttökelpoinen suunnittelun apuväline, joka tuo esiin vaiheiden moninaisuuden. Hankkeet vaihtelevat, joten vaiheiden sisältö ja keskinäinen järjestys voi vaihdella ja muuntautua käytännön tarpeiden mukaan. Pääperiaatteeltaan prosessin tulee olla kuvatunlainen ja sisältää kaikki vaiheet (Jutila 2005). 16. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 9

18 KUVIO 3 Laskeutusallas kosteikot suunnittelusta toteutukseen JÄRKI-hankkeessa (Jutila 2005). Seuraavissa osioissa on käyty tarkemmin läpi koko toteutusprosessin eri vaiheita luonnosvaiheesta aina hoitoon ja kunnossapitoon saakka. Kaikki prosessin osiot ovat tärkeitä, jotta laskeutusaltaasta tai kosteikosta saadaan rakennettua tarkoitukseensa soveltuva toimiva kokonaisuus. 5.1 Luonnosvaihe Valuma-aluekunnostuksessa voidaan käyttää hyödyksi monia eri vesiensuojelutekniikoita. Kunnostuskohteet eivät ole koskaan keskenään samanlaisia, joten jokaiseen kohteeseen täytyy suunnitella ja arvioida juuri kyseiselle alueelle sopivat vesiensuojelutekniikat. Valuma-alueen kunnostus alkaa alueen yleissuunnittelulla, jossa kartoitetaan mahdollisia kohteita ja niiden sopivuutta vesiensuojelukäyttöön. Yleissuunnittelu valuma-alueilla tehdään karttatarkastelujen sekä maastotyöskentelyn avulla. Yleissuunnittelussa on huomioitava maanomistajien suostumus suunnitteluun sekä heidän omat ehdotuksensa. JÄRKI-hankkeen jokaiselle järvelle on laadittu paikkatietopohjaiset allasyleissuunnitelmat, joissa on kartoitettu allaspaikoiksi sopivia kohteita. Näitä kohteita on otettu myöhemmin tarkempaan tarkasteluun ja suunniteltu mahdollista allasrakentamista. JÄRKI-hankkeessa ovat kokoontuneet järvi- Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 9 17

19 kohtaisista sidosryhmistä koostuneet järviryhmät ja teemaryhmät ohjausryhmän lisäksi. Allasteemaryhmässä on pohdittu allasrakentamiseen liittyviä kysymyksiä suunnittelusta toteutukseen ja seurantaan. Laskeutusaltaan tai kosteikon suunnittelun lähtökohtana ovat valuma-alueen ominaisuudet ja kohdepaikkojen soveltuvuus vesiensuojelukäyttöön. Altaan paikan valinta on suunnittelun tärkein lähtökohta. Käytännössä allasrakentaminen onnistuu vain sellaisille paikoille, joihin saadaan maanomistajien suostumus maa-alueen käytöstä. Mitä pienemmillä maankaivu- ja siirtotöillä allas saadaan perustettua, sitä pienempi on siitä aiheutuva ylimääräinen vesistökuormitus ja sitä paremmin allas sopeutuu ympäristöönsä ja vesiensuojelulliseen tarkoitukseensa. Tällöin allas tai kosteikko on myös puhdistusmenetelmänä kilpailukykyinen muihin vaihtoehtoihin nähden (Puustinen ym. 2001, Puumala 1996). Allas kosteikon perustaminen on yksinkertaisinta tekemällä se paikkaan, jossa on aikaisemmin sijainnut kosteikko tai tulvapaikka. Tyypillisesti tulvapaikat ovat sijainneet alavissa painanteissa, joiden pohjalla ojauoma kulkee. Perustamista hankaloittavat kuitenkin syvälle tehdyt (sala)ojitukset ja ojan ruoppaukset, seikka mikä JÄRKI-hankkeessakin monesti tuli vastaan. Kohteen topografiasta ei voi käytännössä päätellä altaan paikkaa ilman ojitustietoja. Tavallisesti tulvan alle jäävät peltojen osat tai vetiset pellot on järkevää jättää kokonaan kosteikoiksi. Tällöin vesiensuojelullinen hyöty on toisaalta siinä, että tulvavesi ei enää pääse huuhtelemaan pellon ravinteita ja toisaalta pellolta tuleva pintavalunta puhdistuu pellon ja vesistön välisessä kosteikossa (Ruohtula 1996, Puustinen ja Jormola 2005). Häikiö kehitteli tutkimuksessaan päätöksenteon avuksi kaavion (kuvio 4), joka on käyttökelpoinen suunnittelun apuväline, niin altaan perustustarvetta kuin suunnitellun altaan riittävyyttä arvioitaessa. Mallissa otetaan huomioon virtausnopeus, pohjamaalaji, altaan pintakuorma sekä eroosion määrä. Mallin käyttöä hankaloittavat monet valuma-alueen muuttuvat ominaisuudet. Esimerkiksi ojauoman pituuskaltevuus ei ole koskaan vakio, joten myös virtausnopeudet muuttuvat uoman eri osissa suurestikin. (Häikiö ym. 1998). Malli jättää kuitenkin täysin huomiotta luonnon monimuotoisuuteen, kiinteistön omistukseen ja vesiensuojeluhalukkuuteen sekä valistukseen liittyvä seikat, joiden merkitys on usein fysikaalisia tekijöitä suurempi. 18. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 9

20 KUVIO 4 Päätöksentekokaaviolaskeutus altaan suunnitteluun (Häikiö ym. 1998). 5.2 Suunnitteluvaihe Altaan sijoituspaikalla ja perustamisajankohdalla on suuri merkitys alueesta saatavien kokonaishyötyjen kannalta. Pelkkä padotus ei yleensä riitä allasrakentamisessa, vaan parhaimmillakin allaspaikoilla on useimmiten tarkoituksenmukaista kaivaa ravinteikas ruokamulta pois. Suunnittelun lähtökohtana on usein luonnollinen alueen muoto ja korkeusasema sekä olemassa olevat ojat ja salaojitukset. Kaivamalla tehtävät rakenteet kuormittavat aina enemmän alapuolisia vesistön osia. Ilman kaivamista tehtävät altaat ja kosteikot eivät kuitenkaan nykyaikaisen maankäytön johdosta ole yleensä mahdollisia. Kaivettavien maamassojen siirto tulee suunnitella mahdollisimman pieneksi. Maamassoja voidaan myös käyttää hyödyksi jossakin muussa kohteessa. Allasalueen reunat ja muut rakenteet tulee suunnitella alueen hoidon kannalta yksinkertaisiksi (Puumala 1996, Koskiaho ym. 2003). JÄRKI-hankkeen allassuunnittelu tarjouskilpailutettiin muutamissa kohteissa (Kutilan kolme allasta sekä yksi Kankaisten allas Äimäjärven valuma-alueella, Joensuun kaksi allasta Liesjärven valu- Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 9 19

VESISTÖJEN TILA JA KUNNOSTUS KOULUTUSILTA. Maa- ja metsätalouden vesiensuojelutoimet

VESISTÖJEN TILA JA KUNNOSTUS KOULUTUSILTA. Maa- ja metsätalouden vesiensuojelutoimet VESISTÖJEN TILA JA KUNNOSTUS KOULUTUSILTA Maa- ja metsätalouden vesiensuojelutoimet 26.1.2011 Henri Vaarala suunnittelija Pyhäjärvi-instituutti 1 TAVOITTEENA ULKOISEN RAVINNEKUORMITUSKEN VÄHENTÄMINEN Ei

Lisätiedot

Valuma-alueen merkitys vesiensuojelussa

Valuma-alueen merkitys vesiensuojelussa Valuma-alueen merkitys vesiensuojelussa Marjo Tarvainen Asiantuntija, FT Pyhäjärvi-instituutti 25.1.2010 VOPPE koulutus, Eura 1 Veden laatuun vaikuttavia tekijöitä Vesitase Sateet lisäävät virtaamia, mitkä

Lisätiedot

Vesiensuojelu metsätaloudessa Biotalous tänään ja huomenna Saarijärvi 28.1.2016. Juha Jämsén Suomen metsäkeskus

Vesiensuojelu metsätaloudessa Biotalous tänään ja huomenna Saarijärvi 28.1.2016. Juha Jämsén Suomen metsäkeskus Vesiensuojelu metsätaloudessa Biotalous tänään ja huomenna Saarijärvi 28.1.2016 Juha Jämsén Suomen metsäkeskus Metsätalouden vesistökuormitus Metsätalouden kuormitus on tyypiltään hajakuormitusta. Myös

Lisätiedot

Kosteikot leikkaavat ravinnekuormitusta ja elävöittävät maisemaa

Kosteikot leikkaavat ravinnekuormitusta ja elävöittävät maisemaa Liite 17.12.2007 64. vuosikerta Numero 3 Sivu 5 Kosteikot leikkaavat ravinnekuormitusta ja elävöittävät maisemaa Markku Puustinen, Suomen ympäristökeskus Kosteikot pidättävät tehokkaasti pelloilta valtaojiin

Lisätiedot

Rantamo-Seittelin kosteikon vedenlaadun seuranta

Rantamo-Seittelin kosteikon vedenlaadun seuranta Rantamo-Seittelin kosteikon vedenlaadun seuranta Jari Koskiaho, SYKE Tuusulanjärven tila paremmaksi -seminaari Gustavelund 23.5.2013 Kosteikoissa tapahtuvat vedenpuhdistusprosessit Kiintoaineksen laskeutuminen

Lisätiedot

Metsätalouden vesistövaikutukset ja vesiensuojelutoimenpiteet. Renkajärvi 16.5.2015 Lauri Laaksonen MHY Kanta-Häme

Metsätalouden vesistövaikutukset ja vesiensuojelutoimenpiteet. Renkajärvi 16.5.2015 Lauri Laaksonen MHY Kanta-Häme Metsätalouden vesistövaikutukset ja vesiensuojelutoimenpiteet Renkajärvi 16.5.2015 Lauri Laaksonen MHY Kanta-Häme Metsätalouden vesistövaikutukset Luonteeltaan hajakuormitusta (vrt. maatalouden kuormitus)

Lisätiedot

Vesiensuojelukosteikot

Vesiensuojelukosteikot Vesiensuojelukosteikot 10.9. 2008 Helsingin Messukeskus Jari Koskiaho, SYKE Suunnittelu- ja mitoitusopas http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=245183&lan=fi Kosteikoissa tapahtuvat vedenpuhdistusprosessit

Lisätiedot

Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto

Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto Kokonaiskuormituksesta hajakuormituksen osuus on fosforin osalta n. 60 % ja typen osalta n 80% (SYKE tilastot) Fosfori Typpi Toimenpiteiden kohdentaminen

Lisätiedot

Valuma-alueen merkitys vesien tilan parantamisessa. Vanajavesikeskus-hankkeen Vesistöasiantuntija Suvi Mäkelä

Valuma-alueen merkitys vesien tilan parantamisessa. Vanajavesikeskus-hankkeen Vesistöasiantuntija Suvi Mäkelä Valuma-alueen merkitys vesien tilan parantamisessa Vanajavesikeskus-hankkeen Vesistöasiantuntija Suvi Mäkelä Mikä valuma-alue? Kuinka kauas pitää katsoa? Lähivaluma-alue Kaukovaluma-alue Latvavedet 2.

Lisätiedot

Pientareet Suojakaistat Suojavyöhykkeet

Pientareet Suojakaistat Suojavyöhykkeet Pientareet Suojakaistat Suojavyöhykkeet Tämä kuvasarja erilaisista pientareista, suojakaistoista ja -vyöhykkeistä on koottu viljelijöiden toivomuksesta. Peltolohkoilla tarvittavista maataloustukien vaatimusten

Lisätiedot

Uudistamisketjun vesiensuojelu

Uudistamisketjun vesiensuojelu Suometsien uudistaminen seminaari 3.12.2014 Seinäjoki Uudistamisketjun vesiensuojelu Juha Jämsén Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut Sisältö Metsätalouden vesistökuormitus Vesiensuojelun tavoite Vesiensuojelun

Lisätiedot

Metsätalouden vaikutukset Kitkaja Posionjärvien tilaan

Metsätalouden vaikutukset Kitkaja Posionjärvien tilaan Metsätalouden vaikutukset Kitkaja Posionjärvien tilaan Keskustelutilaisuus metsänomistajille 16.12.2014 Nuorisokeskus Oivanki Kati Häkkilä & Teemu Ulvi, SYKE Järvien tilassa havaittu muutoksia Asukkaat

Lisätiedot

Kiintoainemenetelmien käyttö turvemaiden alapuolella. Hannu Marttila

Kiintoainemenetelmien käyttö turvemaiden alapuolella. Hannu Marttila Kiintoainemenetelmien käyttö turvemaiden alapuolella Hannu Marttila Motivaatio Orgaaninen kiintoaines ja sedimentti Lisääntynyt kulkeutuminen johtuen maankäytöstä. Ongelmallinen etenkin turvemailla, missä

Lisätiedot

SOMPASEN VALUMA-ALUEEN VESIENSUOJELUSUUNNITELMA

SOMPASEN VALUMA-ALUEEN VESIENSUOJELUSUUNNITELMA SOMPASEN VALUMA-ALUEEN VESIENSUOJELUSUUNNITELMA Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 272/2014 Marjo Ahola, OTSO Metsäpalvelut Kymijoen vesi jaympäristö ry SISÄLLYS 1 SOMPASEN VALUMA-ALUE

Lisätiedot

Tausta ja tavoitteet

Tausta ja tavoitteet Vesistöjen kunnostus Marjo Tarvainen Asiantuntija, FT 25.1.2011, Vesistöjen tila ja kunnostus 1 Tausta ja tavoitteet Järven kunnostamisella tarkoitetaan suoraan järveen kohdistettavia toimenpiteitä Tavoitteena

Lisätiedot

Hahmajoen valuma-alueen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma v. 2010

Hahmajoen valuma-alueen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma v. 2010 Hahmajoen valuma-alueen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma v. 2010 Hollola 3/2011 Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja Hahmajoen valuma-alueen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma

Lisätiedot

Luonnonmukainen vesirakentaminen peruskuivatushankkeissa. Lasse Järvenpää, SYKE Salaojateknikoiden neuvottelupäivät, 1.2.

Luonnonmukainen vesirakentaminen peruskuivatushankkeissa. Lasse Järvenpää, SYKE Salaojateknikoiden neuvottelupäivät, 1.2. Luonnonmukainen vesirakentaminen peruskuivatushankkeissa Lasse Järvenpää, SYKE Salaojateknikoiden neuvottelupäivät, 1.2.2007, Hyvinkää Esityksen aiheet Perattujen purojen kunnostus ja hoito Monitavoitteiset

Lisätiedot

Kosteikot virtaaman ja ravinteiden hallinnassa

Kosteikot virtaaman ja ravinteiden hallinnassa Uusia keinoja virtaamien ja talviaikaisen ravinnekuormituksen hallintaan Seminaari 30.3.2010, Kauttuan klubi Kosteikot virtaaman ja ravinteiden hallinnassa Jari Koskiaho, SYKE Kosteikkojen käyttö vesiensuojelussa

Lisätiedot

Hapetuksen tarkoitus purkamaan pohjalle kertyneitä orgaanisen aineksen ylijäämiä

Hapetuksen tarkoitus purkamaan pohjalle kertyneitä orgaanisen aineksen ylijäämiä Hapetuksen tarkoitus Hapettamiselle voidaan asettaa joko lyhytaikainen tai pitkäaikainen tavoite: joko annetaan kaloille talvisin mahdollisuus selviytyä pahimman yli tai sitten pyritään hillitsemään järven

Lisätiedot

Voiko metsätaloudesta taloudesta tulevaa kuormitusta hallita kosteikoilla, kokemuksia kosteikoista maataloudesta tulevan kuormituksen hallinnassa

Voiko metsätaloudesta taloudesta tulevaa kuormitusta hallita kosteikoilla, kokemuksia kosteikoista maataloudesta tulevan kuormituksen hallinnassa Voiko metsätaloudesta taloudesta tulevaa kuormitusta hallita kosteikoilla, kokemuksia kosteikoista maataloudesta tulevan kuormituksen hallinnassa Jari Koskiaho, Suomen ympäristökeskus Taustaa Soita on

Lisätiedot

Viherrakentamisen ympäristövaikutukset Envirogreen-hanke 2007-2010 08.11.2011. Tapio Salo MTT, Ari Kangas, (SYKE)/AVI

Viherrakentamisen ympäristövaikutukset Envirogreen-hanke 2007-2010 08.11.2011. Tapio Salo MTT, Ari Kangas, (SYKE)/AVI Viherrakentamisen ympäristövaikutukset Envirogreen-hanke 2007-2010 08.11.2011 Tapio Salo MTT, Ari Kangas, (SYKE)/AVI Taustat Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö Viherrakentamisen ympäristövaikutuksia

Lisätiedot

Maa- ja metsätalouden vesiensuojelun tehokkuus ja kehittämistarpeet

Maa- ja metsätalouden vesiensuojelun tehokkuus ja kehittämistarpeet Maa- ja metsätalouden vesiensuojelun tehokkuus ja kehittämistarpeet Samuli Joensuu 1) Kaisa Heikkinen 2) ja Markku Puustinen 2) 1) Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio 2) Suomen ympäristökeskus, SYKE Maatalous

Lisätiedot

Metsätalouden vesiensuojelumenetelmät ja vesiensuojelusuositukset. Samuli Joensuu 21.11.2012 Iso-Valkeinen, Kuopio

Metsätalouden vesiensuojelumenetelmät ja vesiensuojelusuositukset. Samuli Joensuu 21.11.2012 Iso-Valkeinen, Kuopio Metsätalouden vesiensuojelumenetelmät ja vesiensuojelusuositukset Samuli Joensuu 21.11.2012 Iso-Valkeinen, Kuopio Hakkuut, maanmuokkaus ja energiapuun korjuu 5.12.2012 2 Hakkuissa jätetään vesistöjen varteen

Lisätiedot

Ilmastonmuutos ja vesienhoito

Ilmastonmuutos ja vesienhoito Ilmastonmuutos ja vesienhoito Tornionjoen vesiparlamentti 6.11.2013 Pekka Räinä Lapin ELY-keskus Ilmastonmuutos ja vesienhoito Ilmastonmuutoksen vaikutukset veden laatuun/ekologiseen tilaan Kuormitusskenaariot

Lisätiedot

Maatalouden vesiensuojelu EU- Suomessa. Petri Ekholm Suomen ympäristökeskus

Maatalouden vesiensuojelu EU- Suomessa. Petri Ekholm Suomen ympäristökeskus Maatalouden vesiensuojelu EU- Suomessa Petri Ekholm Suomen ympäristökeskus MYTVAS - Maatalouden ympäristötuen vaiku@avuuden seurantatutkimus MYTVAS 1: 1995-1999 MYTVAS 2: 2000-2006 MYTVAS 3: 2007-2013,

Lisätiedot

Suomen kosteikkoselvitys

Suomen kosteikkoselvitys Suomen kosteikkoselvitys Kati Berninger, Sirkka Tattari, Jari Koskiaho & Markku Puustinen Yhteistoiminnallisuus ja monivaikutteisuus esimerkkinä kosteikkojen rakentaminen Seminaari 18.4. 2012 Kosteikon

Lisätiedot

Metsätalouden vaikutukset kirkasvetiseen Puulaan

Metsätalouden vaikutukset kirkasvetiseen Puulaan Metsätalouden vaikutukset kirkasvetiseen Puulaan Prof. Leena Finér Metsäntutkimuslaitos, Joensuu Puula-forum 17.7.2013, Kangasniemi Teemat: Mitkä muutokset vaikuttavat vesistöihin ja pienvesiin? Metsissä

Lisätiedot

Kosteikkojen puhdistustehokkuuden parantaminen sorptiomateriaaleilla

Kosteikkojen puhdistustehokkuuden parantaminen sorptiomateriaaleilla Kosteikkojen puhdistustehokkuuden parantaminen sorptiomateriaaleilla Satu Maaria Karjalainen SYKE TuKos-hankkeen loppuseminaari 1.9.2011 Oulussa Tausta Osassa turvetuotannon t t valumavesiä puhdistavissa

Lisätiedot

MONIVAIKUTTEISET KOSTEIKOT -TOIMINTA JA MERKITYS. Ympäristö ja luonnonvarat, Vesien tila, Anni Karhunen

MONIVAIKUTTEISET KOSTEIKOT -TOIMINTA JA MERKITYS. Ympäristö ja luonnonvarat, Vesien tila, Anni Karhunen MONIVAIKUTTEISET KOSTEIKOT -TOIMINTA JA MERKITYS Ympäristö ja luonnonvarat, Vesien tila, Anni Karhunen 8.12.2011 MIKSI KOSTEIKKOJA? vesiensuojelutoimia pitää tehdä, vedet eivät ole kunnossa, kosteikko

Lisätiedot

Peltobiomassojen viljelyn vaikutus ravinne- ja kasvihuonekaasupäästöihin

Peltobiomassojen viljelyn vaikutus ravinne- ja kasvihuonekaasupäästöihin Peltobiomassojen viljelyn vaikutus ravinne- ja kasvihuonekaasupäästöihin Biotaloudella lisäarvoa maataloustuotannolle -seminaari Loimaa 16.4.2013 Airi Kulmala Baltic Deal/MTK Esityksen sisältö Baltic Deal

Lisätiedot

Metsätalouden kosteikot -seurantatietoja Kyyjärven ja Kaihlalammen kosteikoista

Metsätalouden kosteikot -seurantatietoja Kyyjärven ja Kaihlalammen kosteikoista Metsätalouden kosteikot -seurantatietoja Kyyjärven ja Kaihlalammen kosteikoista Kosteikkopäivä Saarijärvellä 25.4.2013 Pia Högmander & Päivi Saari Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Lisätiedot

MÄRKJÄRVEN VALUMA-ALUEEN VESIENSUOJELUSUUNNITELMA

MÄRKJÄRVEN VALUMA-ALUEEN VESIENSUOJELUSUUNNITELMA MÄRKJÄRVEN VALUMA-ALUEEN VESIENSUOJELUSUUNNITELMA Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 261/2014 Marjo Ahola, OTSO Metsäpalvelut Kymijoen vesi jaympäristö ry SISÄLLYS 1 MÄRKJÄRVEN VALUMA-ALUE

Lisätiedot

Fosfori- ja humuskuormituksen lähteiden selvittäminen ja Saloy Oy:n ratkaisut kuormituksen vähentämiseksi

Fosfori- ja humuskuormituksen lähteiden selvittäminen ja Saloy Oy:n ratkaisut kuormituksen vähentämiseksi Fosfori- ja humuskuormituksen lähteiden selvittäminen ja Saloy Oy:n ratkaisut kuormituksen vähentämiseksi Kuormituskartoitukset Saarijärven Pyhäjärvi 2010 sinilevä mg/l Sinileväkartoituksella saadaan selville

Lisätiedot

Löytyykö salaojistasi nitraattia?

Löytyykö salaojistasi nitraattia? Löytyykö salaojistasi nitraattia? Pelloille pääosa lannoitetypestä annetaan keväällä kylvön yhteydessä. Joskus helppoliukoista typpeä annetaan vielä kesäkuussa, kun kasvien kasvu on käynnistynyt. Typpeä

Lisätiedot

Puhtaamman Itämeren puolesta!

Puhtaamman Itämeren puolesta! Puhtaamman Itämeren puolesta! Maatalouden vesiensuojelu Lähes 80 % Suomessa syödystä ruoasta tuotetaan kotimaassa. Kotimaisen ruoan kasvattavat suomalaiset maanviljelijät, jotka tekevät työtään maata ja

Lisätiedot

Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014

Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014 Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014 Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto 3.12.2014 Johdanto Heinijärven ja siihen laskevien ojien vedenlaatua selvitettiin vuonna 2014 Helsingin yliopiston

Lisätiedot

Maatalouden kosteikot Kosteikkopäivä 25.4.2013. Tarja Stenman 1

Maatalouden kosteikot Kosteikkopäivä 25.4.2013. Tarja Stenman 1 Maatalouden kosteikot Kosteikkopäivä 25.4.2013 1 Kosteikot yleensä Kosteikkoja on Suomen maapinta-alasta noin 25 % Kosteikkoja ovat esimerkiksi märät maa-alueet, suot, matalat järvet ja merialueet sekä

Lisätiedot

Ravinnehuuhtoumat peltoalueilta: salaojitetut savimaat

Ravinnehuuhtoumat peltoalueilta: salaojitetut savimaat Ravinnehuuhtoumat peltoalueilta: salaojitetut savimaat Peltokuivatuksen tarve ja vesistövaikutukset Gårdskulla Gård 2.6.2014 Maija Paasonen-Kivekäs Sven Hallinin tutkimussäätiö Peltoalueiden kuivatus Kuivatusmenetelmät

Lisätiedot

Kunnostusojituksen aiheuttama humuskuormitus Marjo Palviainen

Kunnostusojituksen aiheuttama humuskuormitus Marjo Palviainen Kunnostusojituksen aiheuttama humuskuormitus Marjo Palviainen Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta /Metsätieteiden laitos 10.10.2013 1 Kunnostusojitukset ja humuskuormitus Suomen soista yli puolet (54

Lisätiedot

Lehijärven valuma-alueen laskeutusallas- ja kosteikkokartoitus sekä Haikonojan allaskosteikkosuunnitelma

Lehijärven valuma-alueen laskeutusallas- ja kosteikkokartoitus sekä Haikonojan allaskosteikkosuunnitelma Lehijärven valuma-alueen laskeutusallas- ja kosteikkokartoitus sekä Haikonojan allaskosteikkosuunnitelma Piia Tuokko Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen monisteita 3 2005 Hämeenlinnan kaupunki Tuokko,

Lisätiedot

Kipsi vähentää peltomaan

Kipsi vähentää peltomaan Kipsi vähentää peltomaan fosforin f huuhtoutumista ht t t Liisa Pietola Ympäristömessut 3.3.2010 Raasepori Sisällys Miten fosfori huuhtoutuu pellolta Miksi ei saa huuhtoutua? Vähentämiskeinot Maanparannus

Lisätiedot

Raudan ja humuksen esiintymisestä ja vesistövaikutuksista Jäälinjärven valumaalueella

Raudan ja humuksen esiintymisestä ja vesistövaikutuksista Jäälinjärven valumaalueella Raudan ja humuksen esiintymisestä ja vesistövaikutuksista Jäälinjärven valumaalueella Kaisa Heikkinen SYKE, Oulu Jäälinjärvi-seminaari 13.11.2012 Raudan kierto järvessä 2 Rauta happipitoisessa vedessä

Lisätiedot

Yli puolet Suomen soista (n. 5 milj. ha) on ojitettu

Yli puolet Suomen soista (n. 5 milj. ha) on ojitettu Mika Nieminen ja Erkki Ahti Soiden metsätalouskäytön vesistövaikutukset e e m t a Yli puolet Suomen soista (n. 5 milj. ha) on ojitettu puuston kasvun parantamiseksi. Metsänparannustoiminnan on arvioitu

Lisätiedot

Vesienhoidon suunnittelu 2016-2021

Vesienhoidon suunnittelu 2016-2021 Vesienhoidon suunnittelu 2016-2021 Maaseutuverkoston tiedotuskierros Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 7.8.2014 Sisältö Vesienhoidon tavoitteet ja aikataulu Vesien tila Länsi-Suomessa

Lisätiedot

Luonnonmukaisen vesirakentamisen edistäminen maankuivatuksessa Katsaus tulevaisuuteen Markku Puustinen 5.11.2014, Hämeenlinna

Luonnonmukaisen vesirakentamisen edistäminen maankuivatuksessa Katsaus tulevaisuuteen Markku Puustinen 5.11.2014, Hämeenlinna Luonnonmukaisen vesirakentamisen edistäminen maankuivatuksessa Katsaus tulevaisuuteen Markku Puustinen 5.11.2014, Hämeenlinna Kuivatus Ympäristökuormitus Maisema Valuntavesien pidättäminen valuma-alueilla

Lisätiedot

Kunnostusojituksen vesiensuojelun omavalvonta 8.6.2012

Kunnostusojituksen vesiensuojelun omavalvonta 8.6.2012 Kunnostusojituksen vesiensuojelun omavalvonta 8.6.2012 Lisätietoa TASO-hankkeen sivuilta: www.ymparisto.fi/ksu/taso - muokattavat omavalvontalomakkeet - tiivistetyt vesiensuojelusuositukset - diaesitykset

Lisätiedot

Käytännön esimerkkejä maatalouden vesistökuormituksen vähentämisestä. Saarijärvi 19.3. 2014 Markku Puustinen Syke, Vesikeskus

Käytännön esimerkkejä maatalouden vesistökuormituksen vähentämisestä. Saarijärvi 19.3. 2014 Markku Puustinen Syke, Vesikeskus Käytännön esimerkkejä maatalouden vesistökuormituksen vähentämisestä Saarijärvi 19.3. 2014 Markku Puustinen Syke, Vesikeskus 19.3.2014 Sisältö Ravinnekuormituksesta Maatalouden ympäristötoimenpiteistä

Lisätiedot

TUUSJÄRVEN VALUMA-ALUEEN VESIENSUOJELUSUUNNITELMA

TUUSJÄRVEN VALUMA-ALUEEN VESIENSUOJELUSUUNNITELMA TUUSJÄRVEN VALUMA-ALUEEN VESIENSUOJELUSUUNNITELMA Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 277/2014 Marjo Ahola, OTSO Metsäpalvelut Kymijoen vesi jaympäristö ry SISÄLLYS 1 TUUSJÄRVEN VALUMA-ALUE

Lisätiedot

Kuopion Puronnotkon kosteikon tarkkailun tulokset 2012-2013

Kuopion Puronnotkon kosteikon tarkkailun tulokset 2012-2013 Suomen ympäristökeskus, Vesikeskus Kuopion Puronnotkon kosteikon tarkkailun tulokset 2012-2013 HULE-hankkeen osaraportti Kasvio Pinja, Koskiaho Jari, Ulvi Teemu & Jormola Jukka 18.12.2015 Sisällysluettelo

Lisätiedot

Vesiensuojeluratkaisut; lannoitus, maanmuokkaus ja kunnostusojitus

Vesiensuojeluratkaisut; lannoitus, maanmuokkaus ja kunnostusojitus Vesiensuojeluratkaisut; lannoitus, maanmuokkaus ja kunnostusojitus Samuli Joensuu 12.11.2013 Lapua Sisältö Lannoituksen ja maanmuokkauksen vesiensuojelu Kunnostusojituksen vesiensuojelu Vesiensuojelurakenteet

Lisätiedot

Turvemaiden viljelyn vesistövaikutuksista - huuhtoutumis- ja lysimetrikentiltä saatuja tuloksia

Turvemaiden viljelyn vesistövaikutuksista - huuhtoutumis- ja lysimetrikentiltä saatuja tuloksia Turvemaiden viljelyn vesistövaikutuksista - huuhtoutumis- ja lysimetrikentiltä saatuja tuloksia Merja Myllys MTT Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus Suoseuran seminaari 17.10.2012 Turvepeltojen

Lisätiedot

Ovatko vesistöjen kunnostushankkeet ja hajakuormitusta vähentävät toimenpiteet lisääntyneet vesienhoitosuunnitelmien valmistumisen jälkeen

Ovatko vesistöjen kunnostushankkeet ja hajakuormitusta vähentävät toimenpiteet lisääntyneet vesienhoitosuunnitelmien valmistumisen jälkeen Ovatko vesistöjen kunnostushankkeet ja hajakuormitusta vähentävät toimenpiteet lisääntyneet vesienhoitosuunnitelmien valmistumisen jälkeen Johtava asiantuntija Antton Keto Suomen ympäristökeskus Limnologipäivät

Lisätiedot

Pirkanmaan ELY-keskus, Lisää tekijän nimi ja osaso

Pirkanmaan ELY-keskus, Lisää tekijän nimi ja osaso Pirkanmaan ELY-keskus, Lisää tekijän nimi ja osaso 1 Kosteikon perustaminen ja hoito Edistetään vesiensuojelua ja luonnon monimuotoisuutta huoltamalla perustettua kosteikkoa Alueelle, jossa peltoa on yli

Lisätiedot

RAVINTEIDEN TEHOKAS KIERRÄTYS

RAVINTEIDEN TEHOKAS KIERRÄTYS RAVINTEIDEN TEHOKAS KIERRÄTYS Jenna M. Lampinen LUVA 12.4.2012 TÄRKEIMMÄT RAVINTEET PELTOVILJELYSSÄ JA NIIDEN VAIKUTUKSET Typpi: sadon ja valkuaisen määrä Fosfori: kasvin kasvun alkuvaihe (juuret, jyvien

Lisätiedot

Metsätalouden vesistövaikutusten tutkimus ja tulosten vienti käytäntöön - Prof. Leena Finér Metsäntutkimuslaitos, Joensuu

Metsätalouden vesistövaikutusten tutkimus ja tulosten vienti käytäntöön - Prof. Leena Finér Metsäntutkimuslaitos, Joensuu Metsätalouden vesistövaikutusten tutkimus ja tulosten vienti käytäntöön - Prof. Leena Finér Metsäntutkimuslaitos, Joensuu Teemat: Mikä aiheuttaa vesistövaikutuksia? Miten metsätalouden vesistövaikutuksia

Lisätiedot

ristöjen hoito - Vesilinnut

ristöjen hoito - Vesilinnut Elinympärist ristöjen hoito - Vesilinnut Vesilintuelinympärist ristöt t = vesiensuojelu + maisema + luonnon Piirrokset: Jari Kostet ja MKJ Kuvat: Mikko Alhainen, Marko Svensberg, Marko Muuttola, Harri

Lisätiedot

Tornionjoen Suomen puoleisten pintavesien luokittelu ja ehdotetut lisätoimenpiteet

Tornionjoen Suomen puoleisten pintavesien luokittelu ja ehdotetut lisätoimenpiteet Tornionjoen Suomen puoleisten pintavesien luokittelu ja ehdotetut lisätoimenpiteet Petri Liljaniemi Biologi Lapin ympäristökeskus 1 Vesistön ekologisen tilan luokittelu Biologiset tekijät Levät, vesikasvillisuus,

Lisätiedot

Luonnonmukainen peruskuivatus

Luonnonmukainen peruskuivatus Luonnonmukainen peruskuivatus Tavoitteet ja menetelmät Kuva: Liisa Hämäläinen Kuva: Henri Solismaa Sivu 1 18.12.2014 Ojitusten luonnonmukainen peruskunnostus Hämeessä -hanke Esityksen sisältö Luontoarvot

Lisätiedot

TEHO:ssa tuumasta toimeen

TEHO:ssa tuumasta toimeen TEHO:ssa tuumasta toimeen Maatalouden ympäristönsuojelun neuvottelupäivät Turku Projektikoordinaattori Airi Kulmala TEHO-hanke Perustietoa Toimintakausi: 2008-2010 Rahoitus: 2 milj., MMM ja YM Toteutus:

Lisätiedot

Vantaanjoen vesistö. HAUSJÄRVI Erkylänjärvi Lallujärvi. RIIHIMÄKI Hirvijärvi. Ridasjärvi LOPPI HYVINKÄÄ MÄNTSÄLÄ. Kytäjärvi. Sääksjärvi JÄRVENPÄÄ

Vantaanjoen vesistö. HAUSJÄRVI Erkylänjärvi Lallujärvi. RIIHIMÄKI Hirvijärvi. Ridasjärvi LOPPI HYVINKÄÄ MÄNTSÄLÄ. Kytäjärvi. Sääksjärvi JÄRVENPÄÄ Vantaanjoen vesistö RIIHIMÄKI Hirvijärvi HAUSJÄRVI Erkylänjärvi Lallujärvi LOPPI VIHTI Kytäjärvi Sääksjärvi Lepsämänjoki HYVINKÄÄ NURMIJÄRVI ESPOO Luhtajoki Ridasjärvi Vantaanjoki Palojoki Tuusulanjärvi

Lisätiedot

Vesiensuojeluseminaari 9.9.2014 Imatra. Visa Niittyniemi Vesistöpäällikkö

Vesiensuojeluseminaari 9.9.2014 Imatra. Visa Niittyniemi Vesistöpäällikkö Vesiensuojeluseminaari 9.9.2014 Imatra Visa Niittyniemi Vesistöpäällikkö Pintaveden tila Biologiset laatutekijät -Kasviplankton -Vesikasvit -Piilevät -Pohjaeläimet -Kalat Fysikaaliskemialliset laatutekijät

Lisätiedot

Ehdotus Tornionjoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi vuosille 2016-21

Ehdotus Tornionjoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi vuosille 2016-21 Ehdotus Tornionjoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi vuosille 2016-21 Tornionjoen lohi- ja vesiparlamentti 11.-12-11.2014 Pekka Räinä/ Lapin ELY-keskus Kuuleminen meneillään Kuuleminen VHS-

Lisätiedot

Salaojamenetelmien vertailu MTT Ruukki 2009. Rahkasuo syyskuu 2009

Salaojamenetelmien vertailu MTT Ruukki 2009. Rahkasuo syyskuu 2009 Salaojamenetelmien vertailu MTT Ruukki 2009 Rahkasuo syyskuu 2009 Suosituimmat ojitusmenetelmät Suomessa 2,2 milj. ha maatalousmaata, joista Salaojitus n. 1,3 milj. ha (59%) Säätösalaojitus Säätökastelu

Lisätiedot

Ferix-3 annostelun periaate, annostelijan rakentaminen ja hoito

Ferix-3 annostelun periaate, annostelijan rakentaminen ja hoito Ferix-3 annostelun periaate, annostelijan rakentaminen ja hoito Aaro Närvänen, Risto Uusitalo ja Kimmo Rasa 21.11.2012 Annostelun periaate Ojavesien kemikaloinnin suunnittelu kannattaa aloittaa selvittämällä

Lisätiedot

Kokemuksia automaattisesta vedenlaadun mittauksesta metsätaloudessa. Samuli Joensuu 14.5.2013

Kokemuksia automaattisesta vedenlaadun mittauksesta metsätaloudessa. Samuli Joensuu 14.5.2013 Kokemuksia automaattisesta vedenlaadun mittauksesta metsätaloudessa Samuli Joensuu 14.5.2013 Taustaa Puhdas vesi on nousemassa kansalaiskeskustelun ytimeen Vesiensuojelun merkitys korostuu metsätaloudessa

Lisätiedot

Peltokuivatuksen tarve

Peltokuivatuksen tarve Peltokuivatuksen tarve Peltokuivatuksen tarve ja vesistövaikutukset Gårdskulla Gård, Siuntio 2.6.2014 Laura Alakukku, Helsingin yliopisto, maataloustieteiden laitos Maatalous-metsä tieteellinen tiedekunta

Lisätiedot

Ojitetut kosteikot turvetuotannon. TuKos-hankkeen loppuseminaari

Ojitetut kosteikot turvetuotannon. TuKos-hankkeen loppuseminaari Ojitetut kosteikot turvetuotannon valumavesien puhdistuksessa TuKos-hankkeen loppuseminaari 1.9.2011 Loppuyhteenveto Raimo Ihme Kosteikoiden tehokas käyttö Maankäytöstä peräisin oleva kuormitus on nykyisin

Lisätiedot

TASO-hankkeen esittely

TASO-hankkeen esittely TASO-hankkeen esittely Soiden ja turvemaiden vesistövaikutukset 17.10.2012 Päivi Saari Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus TASO-hanke Turvetuotannon ja metsätalouden vesiensuojelun valtakunnallinen

Lisätiedot

VINKKEJÄ MAATILAN YMPÄRISTÖNHOITOON -perhosniityistä riistaelinympäristöihin Projektipäällikkö Eija Hagelberg, FM Järki-hanke Baltic Sea Action Group

VINKKEJÄ MAATILAN YMPÄRISTÖNHOITOON -perhosniityistä riistaelinympäristöihin Projektipäällikkö Eija Hagelberg, FM Järki-hanke Baltic Sea Action Group VINKKEJÄ MAATILAN YMPÄRISTÖNHOITOON -perhosniityistä riistaelinympäristöihin Projektipäällikkö Eija Hagelberg, FM Järki-hanke Baltic Sea Action Group & Luonnon- ja riistanhoitosäätiö YMPÄRISTÖKUISKAAJA-HANKE

Lisätiedot

Liika vesi pois pellolta - huuhtotuvatko ravinteet samalla pois?

Liika vesi pois pellolta - huuhtotuvatko ravinteet samalla pois? Liika vesi pois pellolta - huuhtotuvatko ravinteet samalla pois? Helena Äijö Salaojayhdistys 16.1.212, Salo Hydrologinen kierto Hydrologiset olosuhteet Sadanta Haihdunta Valunta 65 mm/vuosi 35 mm/vuosi

Lisätiedot

Peltosalaojituksen suunnittelu 24.05.2012

Peltosalaojituksen suunnittelu 24.05.2012 Peltosalaojituksen suunnittelu 24.05.2012 Maankuivatuksen muodot peltoviljelyssä Peruskuivatus - valtaojat - luonnon uomien perkaus - pengerryskuivatus Paikalliskuivatus - pintakuivatus (maanpinnan muotoilu,

Lisätiedot

Vesiensuojelu metsän uudistamisessa - turvemailla. P, N ja DOC, kiintoaine Paljonko huuhtoutuu, miksi huuhtoutuu, miten torjua?

Vesiensuojelu metsän uudistamisessa - turvemailla. P, N ja DOC, kiintoaine Paljonko huuhtoutuu, miksi huuhtoutuu, miten torjua? Vesiensuojelu metsän uudistamisessa - turvemailla P, N ja DOC, kiintoaine Paljonko huuhtoutuu, miksi huuhtoutuu, miten torjua? Fosforia selittää 1: suon alkuperä Alue/Suotyyppi P mg/l valumassa Fe Al Ennen

Lisätiedot

Ravinne ja lannoitusasiaa. Tapio Salo MTT

Ravinne ja lannoitusasiaa. Tapio Salo MTT Ravinne ja lannoitusasiaa Tapio Salo MTT Makroravinteet Useiden vihanneslajien makroravinteiden tarve on korkea Ravinteita sekä korjattavassa sadossa että peltoon jäävissä kasvinosissa Ravinnetarpeen ajankohta

Lisätiedot

Tutkimukseen pohjautuvaa tietoisuutta ja tekoja maataloudessa:

Tutkimukseen pohjautuvaa tietoisuutta ja tekoja maataloudessa: Tutkimukseen pohjautuvaa tietoisuutta ja tekoja maataloudessa: Liisa Pietola ympäristöjohtaja Itämerihaasteen valtakunnalllinen seminaari 23.11.2012, Helsingin kaupungintalo Maatalouden rooli vesien ravinnekuormittajana

Lisätiedot

Hämeenlinnan Myllyojan Kankaisten ja Siirin uomaosuuksien parannussuunnitelma

Hämeenlinnan Myllyojan Kankaisten ja Siirin uomaosuuksien parannussuunnitelma Hämeenlinnan Myllyojan Kankaisten ja Siirin uomaosuuksien parannussuunnitelma Janne Ruokolainen Raportti nro 6/2015 Sisällys 1 Kohteen yleiskuvaus ja hankkeen tavoitteet... 2 2 Toimenpiteet... 2 2.1 Joutsiniementien

Lisätiedot

LIITE 2. Sisältö. Rakennustyömailla muodostuvien hulevesien hallinta, esimerkkikuvia

LIITE 2. Sisältö. Rakennustyömailla muodostuvien hulevesien hallinta, esimerkkikuvia Liite 2 1 (6) LIITE 2 Rakennustyömailla muodostuvien hulevesien hallinta, esimerkkikuvia Sisältö Hulevesien hallintarakenteet yleisillä alueilla... 2 Eroosion hallinta... 3 Hulevesien hallinta työmaa-alueilla...

Lisätiedot

Maatalouden vesiensuojelu Sininen Haapavesi hankkeessa

Maatalouden vesiensuojelu Sininen Haapavesi hankkeessa Maatalouden vesiensuojelu Sininen Haapavesi hankkeessa Laura Blomqvist, maisemasuunnittelija ProAgria Etelä-Suomi/MKN maisemapalvelut Vesiensuojeluseminaari Imatra 9.9.2014 Maataloudesta syntyvä kuormitus

Lisätiedot

Tuuloksen vesistöjen tilan parantaminen. Heli Jutila

Tuuloksen vesistöjen tilan parantaminen. Heli Jutila Tuuloksen vesistöjen tilan parantaminen Heli Jutila Tuuloksen vesistöhanke 2011-2013 300 000 euroa kolmen vuoden aikana käytettäväksi tähän vesistöjen tilan parantamiseen kohteina ovat kaikki Tuuloksen

Lisätiedot

Wiitaseudun Energia Oy jätevedenpuhdistamon ylimääräiset vesistövesinäytteet 10.4.2014

Wiitaseudun Energia Oy jätevedenpuhdistamon ylimääräiset vesistövesinäytteet 10.4.2014 Lausunto 8.5.2014 Wiitaseudun Energia Oy jätevedenpuhdistamon ylimääräiset vesistövesinäytteet 10.4.2014 Tausta: Kalastajat olivat 6.4.2014 tehneet havainnon, että jäällä oli tummaa lietettä lähellä Viitasaaren

Lisätiedot

Liite 1. Saimaa. Immalanjärvi. Vuoksi. Mellonlahti. Joutseno. Venäjä

Liite 1. Saimaa. Immalanjärvi. Vuoksi. Mellonlahti. Joutseno. Venäjä Liite 1 Saimaa Immalanjärvi Vuoksi Mellonlahti Joutseno Venäjä Liite 2 1 5 4 3 2 Liite 3 puron patorakennelma Onnelan lehto Onnelan lehto Mellonlahden ranta Liite 4 1/7 MELLONLAHDEN TILAN KEHITYS VUOSINA

Lisätiedot

Kosteikon perustaminen

Kosteikon perustaminen Kosteikon perustaminen maatalouden ei-tuotannollinen investointituki Janne Raassina Metsäpalveluesimies Luonnonhoito Ukkolantie 18 80130 Joensuu 0400-790898 janne.raassina@otso.fi Kaikilla maankäyttömuodoilla

Lisätiedot

Maatalouden vesiensuojelu. Ympäristöjohtaja MTK

Maatalouden vesiensuojelu. Ympäristöjohtaja MTK Maatalouden vesiensuojelu Johanna Ikävalko Ympäristöjohtaja MTK Itämeren ja sisävesien suojelun kansalliset tavoitteet Maatalous Itämeren rehevöittäjänä - julkaisu v. 2007 (MTT & SYKE): Pohjanlahti on

Lisätiedot

Ravinteiden käyttö maataloudessa ja vesiensuojelu

Ravinteiden käyttö maataloudessa ja vesiensuojelu Ravinteiden käyttö maataloudessa ja vesiensuojelu Pirkko Valpasvuo-Jaatinen Lounais-Suomen ympäristökeskus Kasvinravinneseminaari 1 Esityksen sisällöstä Taustoja Lounais-Suomen ympäristökeskuksen alueelta

Lisätiedot

Ympäristöosaaminen maatilan toiminnan vahvuutena

Ympäristöosaaminen maatilan toiminnan vahvuutena Ympäristöosaaminen maatilan toiminnan vahvuutena Vesienhoitosuunnittelu 15.5.2014 Jari Pesonen / Kainuun ELY -keskus Kainuu/Pohjois-Pohjanmaa 8.8.2014 3 Pintavesien ekologinen luokittelu - Kasviplankton

Lisätiedot

Päijät-Hämeen Vesijärven valumaalueen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma

Päijät-Hämeen Vesijärven valumaalueen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma HÄMEEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 08 2009 Päijät-Hämeen Vesijärven valumaalueen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma Asikkala, Hollola, Lahti Markku Meronen Hämeenlinna 2009 HÄMEEN YMPÄRISTÖKESKUS HÄMEEN

Lisätiedot

Kestävä kehitys - bioenergian tuotannon vesistövaikutukset, metsätalous

Kestävä kehitys - bioenergian tuotannon vesistövaikutukset, metsätalous FP7 Regions 245438 Kestävä kehitys - bioenergian tuotannon vesistövaikutukset, metsätalous Minna Kukkonen Keski-Suomen liitto 21.5.2012, Jyväskylä K-S liitto Metsätalouden vesistövaikutukset - BIOCLUS

Lisätiedot

LYHENNELMÄ SUOMUSJÄRVEN KAITURIN, OKSJÄRVEN, KYLÄNALASEN, ISO-TORAVAN JA PIKKU-TORAVAN VALUMA-ALUEKARTOITUS JA HOITOSUUNNITELMA

LYHENNELMÄ SUOMUSJÄRVEN KAITURIN, OKSJÄRVEN, KYLÄNALASEN, ISO-TORAVAN JA PIKKU-TORAVAN VALUMA-ALUEKARTOITUS JA HOITOSUUNNITELMA LYHENNELMÄ SUOMUSJÄRVEN KAITURIN, OKSJÄRVEN, KYLÄNALASEN, ISO-TORAVAN JA PIKKU-TORAVAN VALUMA-ALUEKARTOITUS JA HOITOSUUNNITELMA L-S Kalatalouskeskus ry Jani Peltonen ja Petri Rannikko 2004 2 1 VESISTÖKUORMITUS

Lisätiedot

JÄTEVESIEN KÄSITTELY VIEMÄRIVERKOSTOJEN ULKOPUOLISILLA ALUEILLA. Vs. ympäristösihteeri Satu Ala-Könni puh. 2413 4260 (ma-ti, pe) gsm 050 386 4625

JÄTEVESIEN KÄSITTELY VIEMÄRIVERKOSTOJEN ULKOPUOLISILLA ALUEILLA. Vs. ympäristösihteeri Satu Ala-Könni puh. 2413 4260 (ma-ti, pe) gsm 050 386 4625 1 JÄTEVESIEN KÄSITTELY VIEMÄRIVERKOSTOJEN ULKOPUOLISILLA ALUEILLA Vs. ympäristösihteeri Satu Ala-Könni puh. 2413 4260 (ma-ti, pe) gsm 050 386 4625 2 TAUSTAA Jäteveden sisältämästä fosforista 50% tulee

Lisätiedot

Hämeenlinnan ja Janakkalan Valajärven tila. Heli Jutila ympäristötarkastaja 1.6.2009

Hämeenlinnan ja Janakkalan Valajärven tila. Heli Jutila ympäristötarkastaja 1.6.2009 Hämeenlinnan ja Janakkalan Valajärven tila Heli Jutila ympäristötarkastaja 1.6.2009 Valajärven valuma-alue Soita, metsää, harjuja; vähän peltoja: 15,01 km 2 : 4,3 x järven ala eli ei erityisen suuri 2.6.2009

Lisätiedot

Saloy Oy. Tehokas fosforin, humuksen ja kiintoaineen vähentämismenetelmä. Päästösieppari fosforin ja orgaanisen aineksen (humuksen) saostamiseen

Saloy Oy. Tehokas fosforin, humuksen ja kiintoaineen vähentämismenetelmä. Päästösieppari fosforin ja orgaanisen aineksen (humuksen) saostamiseen Saloy Oy Tehokas fosforin, humuksen ja kiintoaineen vähentämismenetelmä Päästösieppari fosforin ja orgaanisen aineksen (humuksen) saostamiseen Pystylaskeutusputkisto kiintoaineen vähentämiseen 18.8.2014

Lisätiedot

Mikä ihmeen lantakoordinaattori? Maatalouden ravinteet hyötykäyttöön 2014-2016 Hankekoordinaattori Tarja Haaranen

Mikä ihmeen lantakoordinaattori? Maatalouden ravinteet hyötykäyttöön 2014-2016 Hankekoordinaattori Tarja Haaranen Mikä ihmeen lantakoordinaattori? Maatalouden ravinteet hyötykäyttöön 2014-2016 Hankekoordinaattori Tarja Haaranen Sivu 1 25.11.2014 Lantakoordinaattori, lantamaisteri Sivu 2 25.11.2014 Miksi ravinteiden

Lisätiedot

LIETELANNAN HAJUNPOISTO JA FRAKTIOINTI Erkki Aura. Tiivistelmä

LIETELANNAN HAJUNPOISTO JA FRAKTIOINTI Erkki Aura. Tiivistelmä 1 LIETELANNAN HAJUNPOISTO JA FRAKTIOINTI Erkki Aura Tiivistelmä Lietelanta sisältää noin 95 % painosta vettä. Levityksessä konetyö on lähinnä veden käsittelyä, mikä vaikeuttaa tehokkaan ja typen haihtumista

Lisätiedot

OHJE JÄTEVESIEN KÄSITTELY VIEMÄRIVERKOSTON ULKOPUOLELLA. Miksi jätevesien käsittely vaatii tehostamista?

OHJE JÄTEVESIEN KÄSITTELY VIEMÄRIVERKOSTON ULKOPUOLELLA. Miksi jätevesien käsittely vaatii tehostamista? JÄTEVESIEN KÄSITTELY VIEMÄRIVERKOSTON ULKOPUOLELLA Miksi jätevesien käsittely vaatii tehostamista? Haja-asutusalueiden jätevesien vaikutus kohdistuu pääosin lähiympäristöön. Maahan johdetut jätevedet voivat

Lisätiedot

Pellon pinnan liukoisesta fosforista. valtaosa lähtee kevättulvien mukana

Pellon pinnan liukoisesta fosforista. valtaosa lähtee kevättulvien mukana Liite 18.6.2007 64. vuosikerta Numero 1 Sivu 8 Pellon pinnan liukoisesta fosforista valtaosa lähtee kevättulvien mukana Reijo Vesterinen, Maaseudun Tulevaisuus kuvat: Jaana Kankaanpää Hevosten aitauksista

Lisätiedot

Vesistöjen ravinnekuormituslähteet ja maatalouden vähentämismahdollisuudet. Markku Puustinen, SYKE, Suitian linna

Vesistöjen ravinnekuormituslähteet ja maatalouden vähentämismahdollisuudet. Markku Puustinen, SYKE, Suitian linna Vesistöjen ravinnekuormituslähteet ja maatalouden vähentämismahdollisuudet Markku Puustinen, SYKE, 26.5.2016 Suitian linna Taustaa o Maankäytöstä ja muusta ihmistoiminnosta aiheutuu lähes aina ravinne-

Lisätiedot

Uusia välineitä rehevöitymisen arviointiin ja hallintaan GisBloom

Uusia välineitä rehevöitymisen arviointiin ja hallintaan GisBloom Uusia välineitä rehevöitymisen arviointiin ja hallintaan GisBloom Sari Väisänen SYKE Järvikalapäivän vesienhoitoseminaari Hollolan Siikaniemessä 31.5.2012 w w w. e n v i r o n m e n t. f i / s y k e /

Lisätiedot

Pukkiselän ja Luusjoen valuma-alueen metsätalouden vesiensuojelu

Pukkiselän ja Luusjoen valuma-alueen metsätalouden vesiensuojelu 1 (13) Pukkiselän ja Luusjoen valuma-alueen metsätalouden vesiensuojelu - toteutustyöt Pukkiselän alue on maakunnallisesti arvokas lintuvesi, jota uhkaa umpeenkasvu ja ruovikoituminen. Alue kuuluu lintuvesiensuojeluohjelmaan

Lisätiedot

Pellon muokkaus ja kasvipeitteisyys

Pellon muokkaus ja kasvipeitteisyys Pellon muokkaus ja kasvipeitteisyys Markku Puustinen Merikeskus Vellamo 27.3.2013 Maatalous ja vesistökuormitus Yleistä Kuormituksen vuodenaikaisjakauma Hydrologia sadanta, valunta Peltolohkojen tila kasvukauden

Lisätiedot

Kokemuksia jatkuvatoimista mittauksista turvetuotantoalueilla. 13.2.2013 Jaakko Soikkeli

Kokemuksia jatkuvatoimista mittauksista turvetuotantoalueilla. 13.2.2013 Jaakko Soikkeli Kokemuksia jatkuvatoimista mittauksista turvetuotantoalueilla 13.2.2013 Jaakko Soikkeli Maankäytön aiheuttama kuormitus Suomen soilla ja turvemailla - Käsittää n. 33 % maa-alasta 20.5.2013 Fosforipäästölähteet,

Lisätiedot

Uponor panospuhdistamoiden puhdistustuloksia

Uponor panospuhdistamoiden puhdistustuloksia Uponor panospuhdistamoiden puhdistustuloksia Uponor-panospuhdistamot ovat olleet mukana useissa viranomaisten seurantakohteissa sekä puolueettomissa tutkimushankkeissa, kuten Suomen ympäristökeskuksen

Lisätiedot