Inka Kytö HENVI-seminaarisarja: Vihreä talous - utopiaa vai tulevaisuuden arkea? Kevät 2013

Transkriptio

1 Inka Kytö HENVI-seminaarisarja: Vihreä talous - utopiaa vai tulevaisuuden arkea? Kevät Sirkku Juhola Green Economy and Cities: Towards sustainability? Sirkku Juhola piti esityksen, joka keskittyi erityisesti kaupunkeihin ja vihreään talouteen. Aluksi Juhola esitteli vihreän talouden käsitettä yleisesti. Vihreästä taloudesta alettiin ensimmäisen kerran puhua 1980-luvun lopussa ja 2010-luvulla käsitettä on alettu käyttää taas yleisemmin. Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman UNEP:in määritelmän mukaan vihreä talous tavoittelee ihmisten hyvinvointia ja sosiaalista tasa-arvoa, samalla kun se vähentää merkittävästi ympäristöriskejä. Yksinkertaisimmillaan vihreä talous on vähäpäästöistä, resurssitehokasta ja sosiaalisesti osallistavaa. UNEP:in määritelmän mukaan vihreässä taloudessa voidaan käyttää erilaisia indikaattoreita: taloudellisia, ympäristöllisiä sekä edistyksen ja hyvinvoinnin indikaattoreita. Itse käsitteen esittelyn lisäksi Juhola sivusi myös käsitettä kohtaan esitettyä kritiikkiä: keskusteluissa on pohdittu, voidaanko ympäristöongelmia ylipäätään ratkaista uuden kasvun tavoittelulla. Seuraavaksi Juhola esitteli kaupunkialueiden merkitystä. Maapallon pinta-alasta alle kaksi prosenttia on kaupunkialuetta, mutta näille alueille on keskittynyt yli puolet maailman väestöstä. Lisäksi kaupunkialueet kattavat 70 % maailman bruttokansantuotteesta. Ne myös kuluttavat yli kaksi kolmasosaa maailman energiasta ja tuottavat yli puolet maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Juholan tutkimusryhmä laati 65 kaupungille kyselyn, joka keskittyi kaupunkien vihreisiin toimintatapoihin, vihreään talouteen, kaupunkiteknologiaan sekä eri toimijaosapuoliin. Tutkimus oli suunnattu erityisesti valtuutetuille ja kaupunkien virkamiehille. Kyselyn perusteella erityisen haastavaa kaupunkialueilla on liikenteen järjestäminen: yksityisautoilu kasvaa, julkinen liikenneverkko ei ole kattavaa, ruuhkat lisääntyvät. Haasteita aiheuttavat myös työllisyys, väestönkasvu, hallinto ja talous. Erilaisilla kaupunkialueilla myös korostuvat erilaiset ongelmat. Esimerkiksi Euroopan kaupungeissa ongelmia aiheuttaa melu, vesipulaa esiintyy keski- ja matalatuloisissa maissa sekä Aasiassa ja ruokapulaa puolestaan alle asukkaan kaupungeissa. Juhola kertoi, että kyselyn perusteella suurimmalla osalla kaupungeista on vihreä strategia, joillakin myös toimintasuunnitelmat. Neljällä kaupungilla oli oikeusvaikutteinen kaava, joka ohjaa yleistä

2 kehitystä kaupunkialueella. Kyselyyn vastanneissa kaupungeissa koettiin vihreillä toimintatavoilla olevan positiivinen vaikutus talouteen. Tärkeimmäksi tekijäksi taloudellisen kasvun kannalta koettiin vihreä liikenne sekä mm. uusiutuva energia sekä vihreät tuotteet ja palvelut. Esteiksi puolestaan mainittiin riittämätön julkinen rahoitus, kansallisen ja julkisen tuen puute sekä paikallisen hallituksen puutteelliset tiedot ja taidot. Lopuksi Juhola pohdiskeli, onko vihreä talous kuitenkaan tie kestävyyteen. Kaupungeissa tapahtuu edistystä, mutta onko se riittävää? Irma Karjalainen Carbon reduction scenarios of European Metropolitan Regions and hands-on experience from Oslo Irma Karjalainen aloitti luentonsa esittelemällä ilmastonlämpenemiseen liittyviä ennusteita. Ennusteiden mukaan vuonna 2100 ilmastomme on lämmennyt noin +4 OC nykyiseen verrattuna. Maailmanpankin mukaan tämä johtaa mm. rannikkokaupunkien uppoamiseen, kasvaviin ruuantuotantoongelmiin ja aliravitsemukseen, kuivien alueiden kuivumiseen ja kosteiden kostumiseen, ennustamattomiin lämpöaaltoihin, pahenevaan vesipulaan ja useammin toistuviin trooppisiin myrskyihin. Karjalainen esitteli EUCO2 80/50 projektia, jonka tavoitteena on vähentää 80 % kaupunkialueiden kasvihuonepäästöjä vuoteen 2050 mennessä. Projektissa on mukana 15 metropolialuetta, joissa asuu yhteensä 48 miljoonaa ihmistä eli 10 % Euroopan väestöstä. Projektissa on toteutettu kaksi vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa toteutettiin vertaileva tutkimus, jossa pyrittiin esimerkiksi kartoittamaan, mitkä tekijät (esim. maatalous, liikenne, palvelut tms.) tuottavat eniten hiilidioksidipääästöjä. Karjalainen kertoi, että projektialueista Rotterdamin päästöt ovat huomattavan suuret ja ne koostuvat valtaosin energiateollisuudesta. Helsinki on päästöiltään keskiverto, vähiten tutkimukseen osallistuneista alueista päästöjä tuottaa Oslo. Projektin toisessa vaiheessa pidettiin skenaario-työpajoja, joiden tavoitteena oli määritellä, kuinka vähennystavoitteet voidaan saavuttaa. Työpajoissa hyödynnettiin mm. GRIP-työkalua, jonka avulla voidaan visualisoida erilaisten vähennyskeinojen vaikutuksia. Työpajoihin osallistui mm. talouden, politiikan, hallinnon ja tieteen edustajia. Työpajoissa havaittiin, että laadituista skenaarioista vain noin kolmanneksessa saavutettiin 80 % vähennystavoite. Etelä-eurooppalaiset osalliset olivat epävarmempia vähennystavoitteiden suhteen kuin muu Eurooppa. Vähähiilinen sähköntuotanto ja

3 päästöjen vähennykset rakennusalalla ovat olennaisia vähennysten tavoittelussa, myös tieliikenne ja tehokkaampi teollisuus ovat tärkeitä. Helsingin työpajoissa luotiin tarkempia vähennystavoitteita eri osa-aluueille: keskuslämmitykselle, sähkölle, rakennuksille ja liikenteelle. Johtopäätöksenä Karjalainen esitti, että 80 % vähennystavoite on mahdollinen saavuttaa. Lisäksi Karjalainen esitteli kestävyyden periaatteita Oslosta. Oslon kasvuhuonepäästöt ovat henkeä kohden alhaisimpia maailmassa. Oslon tavoitteena on vähentää kasvuhuonekaasupäästöjä 50 % vuoteen 2030 mennessä vuoden 1991 tasoon verrattuna ja olla täysin hiilivapaa vuoteen 2050 mennessä. Tähän tavoitteeseen pyritään erinäisin toimenpitein. Kaupungissa esimerkiksi käsitellään jätteet ja jätevedet tehokkaasti ja pyritään tuottamaan niiden avulla energiaa. Kaukolämmitys pyritään saamaan hiilivapaaksi vuoteen 2016 mennessä. Julkisen liikenteen tulisi olla hiilivapaata vuonna 2020, tämä voidaan saavuttaa mm. metron, biokaasubussien tai paikallisjunien lisääntyvällä käytöllä. Erityisesti sähköautojen käyttöön on kaupungissa panostettu. Liikennesuunnittelulla pyritään lisäämään julkista liikennettä, pyöräilyä ja tekemään kaupungista kävelijöille houkutteleva. Johtopäätöksinä Karjalainen esitti, että päästötavoitteiden saavuttamiseen vaaditaan mm. vahvaa poliittista johtoa, hyvää hallintoa, selkeitä tavoitteita, yhteisön osallistumista, hyviä käytäntöjä, omistautuneita ihmisiä, konkreettisia tekoja ja tiedon levittämistä Kati Berninger Possibilities for Carbon Neutral Energy in Finland Kati Berninger esitteli aluksi käsittettä hiilineutraali. Hiilineutraali yhteiskunta tuottaa saman määrän kasvihuonekaasuja kuin se pystyy sitomaan. Hiilineutraalius voidaan saavuttaa mm. matalilla päästöillä, päästöjen kompensoinnilla ja ylläpitämällä olemassa olevia hiilinieluja. Käytännössä tavoitteen saavuttaminen vaatii teollistuneilta mailta päästöjen vähentämistä prosentilla ja hiilivuotojen välttämistä. Suomessa energiantuotantosektori aiheuttaa suurimman osan (41 %) kasvihuonekaasupäästöistämme. Kotitalouksien toimista suurimmat päästöt aiheutuvat asumisesta (33 %) ja ravinnosta (28 %). Rakennettaessa hiilineutraalia Suomea tulisi Berningerin mukaan keskittyä uusiutuvaan energiaan, energiatehokkaiden rakennusten kehittelyyn, liikenteen ja palveluiden suunnitteluun sekä ravintoon. Tämän kertaisella luennollaan Berninger keskittyi pääasiassa energiantuotantoon.

4 Berningerin mukaan energiantuotannossa tulisi tavoitella tilannetta, jossa kaikki energia tuotetaan uusiutuvilla energianlähteillä. 100 % uusiutuva energia on Berningerin mukaan mahdollista saavuttaa vain energiankulutusta vähentämällä, sillä myös uusiutuvalla energialla on ilmastovaikutuksia. Suomessa energiankulutusta ei ole onnistuttu viime vuosina pysyvästi vähentämään. Noin 40 % kulutetusta energiasta käytetään rakennusten rakentamiseen ja käyttöön. Rakennusten energiatehokkuutta on mahdollista parantaa olemassa olevien rakennusten osalta energiauudistuksilla, huonelämmön ja valaistuksen säätämisellä sekä uusien rakennusten osalta esimerkiksi nollaenergia-taloilla. Suomessa valtaosa (44 %) energiasta tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla. Berningerin mielestä energiantuotannossa tulisi lakata käyttämästä hiiltä ja turvetta, hyödyntää uusiutuvia energianlähteitä kaukolämmityksessä, tavoitella pienempiä yksikköjä ja paikallista energiaa ja siirtyä esimerkiksi öljylämmityksen osalta geotermiseen energiaan tai puuhakkeeseen. Yksi uusiutuvan energian muodoista on tuulivoima, jonka kapasiteetti on kasvanut Suomessa hitaasti. Berningerin esittelemältä kartalta oli havaittavissa, että vuonna 2012 Suomessa oli asennettuna 298 MW tuulivoimaa, kun esimerkiksi Saksassa sitä oli MW. Suomessa tuulivoimatuotannon kasvun ongelmana on ollut esimerkiksi byrokratia ja yleiset asenteet: lupamenettelyt ja YVAt vievät liikaa aikaa ja hankkeet ovat poikineet valituksia. Ratkaisuksi Berninger esitti mm. tuulivoimasta saatujen voittojen jakamista myös paikallisille asukkaille. Esimerkiksi Tanskassa yhteisöt voivat saada tuulivoimaloista voittoa, ja siellä valituksia ei esiinny yhtä paljon. Lisäksi tuulivoimaa kannattaisi Berningerin mielestä keskittää esimerkiksi teollisuusalueille ja satamiin, joissa maisema- ja meluvaikutukset eivät ole merkittävä ongelma. Aurinkoenergiaa voidaan tuottaa esimerkiksi aurinkopaneeleilla (sähkö) tai aurinkokeräimillä (esim. veden lämmitys). Aurinkoenergian käyttö ei ole Suomessa todellisuudessa vielä edes alkanut, vaikka tuotanto-olosuhteet olisivat yhtä hyvät kuin Pohjois-Saksassa, jossa aurinkoenergiaa hyödynnetään runsaasti. Tähän useita syitä. Suomessa aurinkopaneeleiden liittämisestä sähköverkkoon ei esimerkiksi tavallisesti saa kompensaatiota. Se olisi Berningerin mukaan tärkeää, jotta paneeleiden asentamiseen käytetyt investointikulut voitaisiin kattaa. Lisäksi Suomessa uusiutuvan energian syöttötariffijärjestelmä ei koske aurinkoenergiaa.

5 Bioenrgian käyttö olisi Berningerin mukaan luontaista meille, koska Suomessa on paljon metsää. Bioenergian ympäristöystävällisyys voi olla toisinaan ristiriitaista. Berningerin mukaan kestävän bioenergian kriteereitä ovat, että energiantuotantoon ei esimerkiksi käytetä ruokaviljoja tai ruuantuotantoon tarkoitettuja alueita, metsiä ei hakata energiantuotannon takia, kehitysmaiden viljoja ei käytetä kehittyneiden maiden energiantuotantoon, suositaan jätteitä ja metsistä ei käytetä kantoja tai juuria. Berninegr mainitsi, että turve ei ole bioenergiaa ilmastovaikutustensa takia. Luennollaan Berninger esitti myös pohdintoja siitä, miksi mitään ei tunnu tapahtuvan hiilineutraaliuden tavoittelussa. Syitä voivat olla esimerkiksi informaatio ja kuinka se esitetään (esim. tiedotusvälineissä virheellistä tietoa), psykologia, energian hinta (uusiutuvan energia tulisi olla halvempaa), trendikkyys, systeemien hitaus tai erimielisyydet tavoitteiden saavuttamisen keinoissa. Berninger oli miettinyt myös ratkaisuja tilanteelle. Uusiutuva energia tulisi huomioida politiikassa esimerkiksi poistamalla verovähennykset teollisuudelta, mikä motivoisi energiatehokkuuteen. Aurinkoenergia tulisi liittää syöttötariffijärjestelmään ja turvetta tulisi verottaa ilmastovaikutustensa mukaisesti. Ihmisten käytöksellä on myös väliä: heidän tulisi mm. todella ostaa ekoenergiaa, asentaa aurinkopaneeleja ja -keräimiä ja näin antaa positiivisia viestejä energiamarkkinoille. Yrityksille, taloyhtiöille ja yksityishenkilöille tulisi luoda energianeuvonta -palveluita ja tutkimuksessa keskittyä hiilivapaiden ratkaisujen kehittämiseen. Erityisesti Berningerin mukaan kaivattaisiin sosiaalisia innovaatioita siitä, kuinka ihmiset todella saadaan käyttämään jo kehitettyjä ratkaisuja Riina Antikainen Green economy: carbon neutral and resource efficient society Riina Antikainen aloitti luentonsa videolla, jossa paraquaylaiset nuoret esittelivät jätteistä koottuja soittimia. Landfillharmonic orkesterissa soittavien nuorten viulut, huilut, sellot yms. soittimet oli rakennettu kaatonpaikalta löytyneestä romusta. Antikaisen mukaan vihreä talous perustuu kokonaisvaltaiseen muutokseen yhteiskunnassa. Resursseja käytetään liikaa: esimerkiksi Suomessa erilaisten materiaalien tarve on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 1970 vuoteen 2011 verrattuna. Tämä johtuu mm. väestönkasvusta ja kulutuksen lisääntymisestä. Tavoitteena on irtikytkentä (decoupling). Resurssien irtikytkennällä (resource decoupling) tarkoitetaan luonnonvarojen käytön vähentämistä suhteessa taloudelliseen kasvuun (eli resurssitehokkuuden parantamista). Vaikutusten irtikytkentä (impact decoupling) edellyttää taloudellista tuoton kasvua samalla kun vähennetään negatiivisia ympäristövaikutuksia.

6 Irtikytkentää voi olla sekä absoluuttista (materiaalien kulutus vähenee absoluuttisesti) että suhteellista (materiaalitalouskin kasvaa, vaikka hitaammin). Antikainen esitteli keinoja hiilineutraaliuden ja resurssitehokkuuden tavoitteluun. Hän mainitsi esimerkiksi uusiutuvan energiantuotannon, uusiutumattomien raaka-aineiden käytön vähentämisen ja korvaamisen uusiutuvilla, energian tehokkaan ja viisaan käytön, jätteiden ehkäisemisen ja kierrättämisen tai digitalisaation jne. Resurssitehokkuuden tavoittelussa tarvitaan sekä ylhäältä alaspäin johdettuja että ruohonjuuritasolta ylöspäin toimivia malleja. Antikainen esitteli käytönnän esimerkkeinä mm. leija- ja aaltoenergiankäytön. Nämä keskinnöt ovat olemassa olevia esimerkkejä siitä, kuinka resurssitehokkuus voitaisiin saavuttaa, mutta jostain syystä niiden käyttö ei ole kuitenkaan yleistynyt. Antikaisen mukaan yhtenä ongelmana on rebound -vaikutus. Rebound -vaikutuksella tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi teknologisen kehityksen myötä saavutettu resurssienkäytön tehokkuuden paraneminen ja kokonaiskustannusten aleneminen saa aikaan sen, että osa kustannussäästöistä kohdennetaan muuhun kestävän kehityksen näkökulmasta haitalliseen kulutukseen (Antikainen ym. 2013). Antikainen esitteli neljä erilaista tyyppiä rebound -vaikutuksesta. Suora vaikutus syntyy, kun energian hinnanpudotus johtaa kysynnän kasvuun. Epäsuora vaikutus syntyy, kun tehokkuudesta syntynyt rahallinen säästö käytetään toiseen tuotteeseen ja sen tuotantoon tarvitaan lisää energiaa. Makroekonominen hintavaikutus syntyy, jos esimerkiksi polttoaineen hinnansäätely Yhdysvalloissa vaikuttaa kulutukseen siellä, mutta sen seurauksena öljyn hinta alenee muualla maailmassa ja saa ihmiset maailmanlaajuisesti kuluttamaan öljyä enemmän. Makroekonominen kasvuvaikutus syntyy, kun energiatehokkuus yhdellä sektorilla luo mahdollisuuksia kuluttaa energiaa jollain toisella sektorilla enemmän. Antikainen esitteli luennollaan Hiilineutraalit kunnat hanketta (HINKU). HINKU-hankkeen tarkoituksena on luoda kunnille työkaluja ja toimintamalleja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi sekä edistää ilmastomyönteisen teknologian käyttöönottoa. Hankkeessa on mukana useita kuntia eri puolelta Suomea. Tähän mennessä projektissa on saavutettu jo paljon. Sen aikana on laadittu esimerkiksi tutkimuksia energiatehokkuudesta ja uusiutuvan energian mahdollisuuksista, sitoutettu kuntia, luotu päästövähennystavoitteita (80 % vuosien aikana), toteutetuu pilottiprojekteja ja tapahtumia ja luotu uusia työpaikkoja. Hankkeeseen liittyen on perustettu esimerkiksi internetsivusto HINKUmappi, jonka tavoitteena on esitellä esimerkkiprojekteja päästövähennysten tavoitteluun liittyen. HINKUmapissa on tietoa esimerkiksi esiteltävien projektien investointikstannuksista, tarkkoja päästövähennyslukuja, kuvia ja projektin toteuttajien yhteystiedot.

7 Antikaisen mukaan yleisesti Suomella on hyvät lähtökohdat vihreän talouden toteuttamiseen. Meillä on esimerkiksi runsaat biomassavarannot, tietoa ja taitoa metsä- ja kemianteollisuuden alueilla, verkostoja ja yhteistyötä, ruohonjuuritason toimijoita sekä myös poliittista tukea. Kaiken kaikkiaan nyky-yhteiskunta ei kuitenkaan ole kestävä. Hyviä ja tehokkaita ratkaisuja on silti jo olemassa ja niitä voidaan jatkossa kehittää. Maailmanlaajuiset haasteet ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset - eivät kuitenkaan ole yksioikoisia. Lähteet: Antikainen, R., Lähtinen, K., Leppänen, M. & Furman, E. (2013). Vihreä talous suomalaisessa yhteiskunnassa. 37 s. Ympäristöministeriön raportteja 1/2013.