Komission lausunto Liettuan hakemuksesta Euroopan unionin jäseneksi

Transkriptio

1 Komission lausunto Liettuan hakemuksesta Euroopan unionin jäseneksi

2 Sisältö A. JOHDANTO a) Esipuhe Jäsenyyshakemus Lausunnon taustaa Lausunnon sisältö b) Euroopan unionin ja Liettuan suhteet Historiallinen ja geopoliittinen tausta Liettuan kanta Euroopan unioniin Sopimussuhteet Liittymistä valmisteleva strategia Kauppasuhteet Yleisarvio B. JÄSENYYDEN ARVIOINTIPERUSTEET 1. Poliittiset arviointiperusteet 1.1 Demokratia ja laillisuusperiaate Parlamentin ja lainsäädäntövallan rakenne Parlamentin toiminta Toimeenpanovallan rakenne Toimeenpanovallan toiminta Tuomiovallan rakenne - 2 -

3 Tuomiovallan toiminta 1.2 Ihmisoikeudet ja vähemmistöjen suojelu Poliittiset oikeudet ja kansalaisoikeudet Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet Vähemmistöjen oikeudet ja suojelu 1.3 Yleisarvio 2. Taloudelliset arviointiperusteet 2.1 Taloudellinen tilanne Tausta Vapauttaminen Vakauttaminen Rakennemuutos Rahoitusala Taloudellinen ja sosiaalinen kehitys 2.2 Talous jäsenyyden näkökulmasta Johdanto Toimiva markkinatalous Edellytykset selviytyä kilpailun ja markkinavoimien paineista Näkymät ja tärkeimmät tavoitteet 2.3 Yleisarvio - 3 -

4 3. Edellytykset täyttää jäsenyyteen liittyvät velvoitteet 3.1 Rajattomat sisämarkkinat Neljä vapautta Yleinen toimintaympäristö Tavaroiden vapaa liikkuvuus Pääomien vapaa liikkuvuus Palveluiden vapaa liikkuvuus Henkilöiden vapaa liikkuvuus Yleisarvio Kilpailu 3.2 Innovaatiot Tietoyhteiskunta Yleissivistävä ja ammatillinen koulutus sekä nuoriso Tutkimus ja teknologinen kehittäminen Televiestintä Audiovisuaalinen ala 3.3 Taloutta ja verotusta koskevat kysymykset Talous- ja rahaliitto Verotus Tilastot 3.4 Politiikat eri aloilla Teollisuus Maatalous Kalastus Energia Liikenne Pienet ja keskisuuret yritykset - 4 -

5 3.5 Taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus Työllisyys ja sosiaaliset kysymykset Aluepolitiikka ja koheesio 3.6 Elämänlaatu ja ympäristö Ympäristö Kuluttajansuoja 3.7 Oikeus- ja sisäasiat 3.8 Ulkosuhteisiin liittyvä politiikka Kauppa ja kansainväliset taloussuhteet Kehitysyhteistyö Tulli Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka 3.9 Varainhoitoa koskevat kysymykset Varainhoidon valvonta Vaikutukset yhteisön talousarvioon - 5 -

6 4. Hallintojärjestelmän kyky soveltaa yhteisön säännöstöä 4.1 Hallinnon rakenteet 4.2 Hallinnon ja oikeuslaitoksen toimintakyky 4.3 Yleisarvio C. TIIVISTELMÄ JA PÄÄTELMÄT Liitteet Parlamentin kokoonpano Yhtenäismarkkinat: Valkoisessa kirjassa vahvistetut toimenpiteet Tilastotiedot - 6 -

7 A. JOHDANTO A) Esipuhe Jäsenyyshakemus Liettua jätti hakemuksensa Euroopan unionin jäsenyydestä 8 päivänä joulukuuta 1995, ja ministerineuvosto päätti 29 päivänä tammikuuta 1996 Euroopan unionista tehdyn sopimuksen O artiklan mukaisen menettelyn täytäntöönpanemisesta; tässä artiklassa määrätään komission kuulemisesta. Edellä sanotun huomioon ottaen komissio antaa tämän lausunnon vastauksena Madridissa vuoden 1995 joulukuussa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston esittämään pyyntöön antaa lausunto mahdollisimman nopeasti vuoden 1996 maaliskuussa alkaneen hallitusten välisen konferenssin päätyttyä vuoden 1997 kesäkuussa. Lausunnon taustaa Liettuan jättämää jäsenyyshakemusta käsitellään samanaikaisesti yhdeksän muun assosioituneen maan hakemuksen kanssa. Liettuan liittyminen Euroopan unioniin on nähtävä osana historiallista kehitystä, jossa Keski- ja Itä-Euroopan maat pääsevät yli 40 vuotta kestäneestä maanosan kahtia jakautumisesta ja liittyvät unionin luomaan rauhan, vakauden ja hyvinvoinnin alueeseen. Kööpenhaminassa vuoden 1993 kesäkuussa kokoontunut Eurooppa-neuvosto teki seuraavat päätelmät: Jäseniksi haluavista Keski- ja Itä-Euroopan assosioituneista maista tulee unionin jäseniä. Liittyminen tapahtuu heti, kun maa kykenee täyttämään jäsenyydestä koituvat velvoitteet täyttämällä taloudelliset ja poliittiset edellytykset. Jäsenyys edellyttää seuraavaa: hakijamaassa on vakaat toimielimet, jotka takaavat kansanvallan, oikeusvaltion, ihmisoikeudet sekä vähemmistöjen kunnioittamisen ja suojelun, toimivan markkinatalouden olemassaolo ja kyky selviytyä kilpailupaineesta ja markkinavoimista unionissa, kyky vastata jäsenyyden mukanaan tuomiin velvoitteisiin, mukaan lukien poliittisen, talous- ja rahaliiton tavoitteiden noudattaminen. Unionin kyky ottaa vastaan uusia jäseniä Euroopan yhdentymisen vauhdin pysyessä ennallaan on myös tärkeä seikka sekä unionin että hakijamaiden yhteisen edun kannalta. Tässä julistuksessa esitettiin poliittiset ja taloudelliset arviointiperusteet Keski- ja Itä- Euroopan assosioituneiden maiden unioniin liittymistä koskevien hakemusten käsittelemiseksi. Madridissa vuoden 1995 joulukuussa kokoontunut Eurooppa-neuvosto viittasi liittymistä valmistelevan strategian yhteydessä tarpeeseen luoda sellaiset edellytykset, jotka mahdollistavat hakijamaiden asteittaisen ja sopusointuisen integroitumisen erityisesti - 7 -

8 markkinatalouden kehittämisen, hakijamaiden hallinnollisten rakenteiden mukauttamisen, ja vakaan taloudellisen ja valuuttapoliittisen ympäristön luomisen avulla. Lausunnossaan komissio käsittelee Liettuan jättämää hakemusta erikseen, mutta samojen arviointiperusteiden mukaisesti kuin muitakin hakemuksia, joista se antaa lausunnon samanaikaisesti. Kyseinen menettelytapa noudattaa Madridissa kokoontuneen Eurooppaneuvoston ilmaisemaa toivomusta hakijamaiden tasa-arvoisesta kohtelusta. Yksittäisten lausuntojen lisäksi komissio antaa neuvostolle erikseen Agenda tiedonantonsa yhteydessä yleisarvioinnin liittymistä koskevista hakemuksista ja suositukset unionin onnistunutta laajentumista koskevaksi strategiaksi. Samanaikaisesti komissio antaa arvioinnin laajentumisen vaikutuksista unionin politiikkaan. Lausunnon sisältö Lausunnon rakenteessa otetaan huomioon Kööpenhaminassa kokoontuneen Eurooppaneuvoston tekemät päätelmät. Siinä: kuvataan Liettuan ja unionin tähänastisia suhteita erityisesti assosiaatiosopimuksen puitteissa, eritellään tilanne Eurooppa-neuvoston esittämien poliittisten edellytysten osalta (demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeudet, vähemmistöjen suojelu), arvioidaan Liettuan tilannetta ja tulevaisuuden näkymiä Eurooppa-neuvoston esittämien taloudellisten edellytysten osalta (markkinatalous, kyky selviytyä kilpailupaineesta), käsitellään kysymystä Liettuan kyvystä omaksua jäsenyyden mukanaan tuomat velvoitteet, toisin sanoen unionin säännöstö sellaisena kuin se on ilmaistu Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa sekä johdettu oikeus ja unionin politiikat, ja arvioidaan lopuksi yleisesti Liettuan tilannetta ja tulevaisuuden näkymiä unionin jäsenyyttä koskevien edellytysten osalta ja annetaan liittymisneuvotteluja koskeva suositus. Arvioidessaan Liettuaa taloudellisilla perusteilla ja sen kykyä omaksua säännöstö komissio teki myös tulevaisuutta koskevan arvioinnin; komissio on pyrkinyt arvioimaan Liettuan kohtuudella odotettavissa olevan kehityksen tulevien vuosien aikana ennen sen liittymistä unioniin ottaen huomioon sen, että myös säännöstö kehittyy jatkuvasti. Tämän vuoksi ja ennakoimatta liittymisen varsinaista ajankohtaa lausunto käsittää noin viiden vuoden keskipitkän aikavälin. Lausuntoa valmistellessaan komissio on saanut runsaasti tietoa Liettuan tilanteesta Liettuan viranomaisilta sekä hyödyntänyt monia muita tietolähteitä, mukaan lukien jäsenvaltiot ja useat kansainväliset järjestöt

9 b) Euroopan unionin ja Liettuan suhteet Historiallinen ja geopoliittinen tausta Liettua on Itämeren rannalla sijaitseva pieni valtio, joka on noin Irlannin kokoinen sekä väestömääränsä että pinta-alansa suhteen (3,7 miljoonaa asukasta ja km 2 ). Sen rajanaapureita ovat Venäjä (Kaliningrad), Puola, Valko-Venäjä ja Latvia. Liettua on valtiona ollut olemassa vuodesta Liettuan kuningaskunta perustettiin vuonna Keskiajalla kauppayhteydet Itämeren rannikon pohjoissaksalaisiin, preussilaisiin ja liivinmaalaisiin kaupunkeihin edistivät Liettuan talouden kehittymistä ja vahvistivat maan siteitä muuhun Eurooppaan. Vuonna 1569 muodostettiin Liettuan ja Puolan liitto, joka hajosi vuonna 1795, kun Venäjä valloitti koko Liettuan alueen. Venäjä hallitsi Liettuaa yli vuosisadan ajan. Liettua julistautui itsenäiseksi 16. helmikuuta 1918, ja taisteli sekä Saksan että Neuvostoliiton joukkoja vastaan vakiinnuttaakseen itsenäisyytensä. Maailmansotien välisenä aikana Liettua oli itsenäinen valtio, joka oli pitkälle integroitunut maailmantalouden järjestelmiin. Liettua pakotettiin liittymään Neuvostoliittoon vuonna 1940, ja vuosina se oli Saksan miehittämä. Neuvostoliitto sai alueen takaisin valtaansa vuonna 1944, vaikka useimmat länsivaltiot eivät tätä tunnustaneetkaan. Koska Liettuan infrastruktuuri oli verrattain hyvä ja työvoima ammattitaitoista, sinne perustettiin neuvostoajalla suuria teollisuuslaitoksia. Omien luonnonvarojen puutteesta huolimatta energia-ala, erityisesti ydinvoima-ala, kehittyi. Muita tärkeitä aloja olivat maatalous ja elintarviketuotanto. Vuonna 1989 kommunistipuolueen oli kansan painostuksesta suostuttava monipuoluevaaleihin, jotka voitti Sájudis-kansanrintama. Korkein neuvosto julisti itsenäisyyden palautetuksi 11. maaliskuuta. Neuvostojoukkojen kanssa vuonna 1990 käytyjen useiden väkivaltaisten yhteenottojen jälkeen yli 90 prosenttia väestöstä puolsi itsenäisyyttä vuoden 1991 helmikuussa järjestetyssä kansanäänestyksessä. Neuvostoliitto tunnusti Liettuan itsenäisyyden vuoden 1991 syyskuussa, ja viimeiset Venäjän joukot poistuivat maasta vuonna Liettuan kanta Euroopan unioniin Saatuaan takaisin itsenäisyytensä vuonna 1990 Liettua on aktiivisesti pyrkinyt vahvistamaan poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia siteitä Euroopan unioniin ja perustanut turvallisuutensa ja vakautensa transatlanttisiin turvallisuusrakenteisiin. Liettua haki EU:n jäsenyyttä 8. joulukuuta Vuoden 1996 kesäkuussa Liettuan parlamentti ratifioi perustuslain 47. artiklan muutoksen, jonka ansiosta ulkomaalaiset voivat nyt omistaa maata kaupallisiin tarkoituksiin. EU:n diplomaattikunnalle 19. huhtikuuta 1997 pitämässään puheessa Liettuan presidentti Algirdas Brazauskas korosti Liettuan vakaata tahtoa liittyä Euroopan yhdentymiskehitykseen: Rooman sopimuksen aloitteentekijät onnistuivat voittamaan toisen maailmansodan seuraukset ainoastaan läntisessä Euroopassa. Nyt meillä on mahdollisuus voittaa myös kylmän sodan seuraukset paljon laajemmalla alueella. Liettua pyrkii demokratiaan, rauhaan ja hyvinvointiin arvoihin, jotka meiltä laittomasti riistettiin useiksi vuosikymmeniksi. Liettua haluaa tulevaisuudessa olla osa yhdistyneiden, turvallisten ja hyvinvoivien Euroopan valtioiden perhettä. Euroopan unionin jakamaton täysjäsenyys on yksi ulkopolitiikkamme tärkeimmistä tavoitteista. Uskomme, että uusien jäsenten ottaminen unioniin olisi ensimmäinen askel kohti toisen maailmansodan sekä - 9 -

10 Euroopan jakaneen kylmän sodan yhden merkittävimmän seurauksen poistamista. Näin nähtäisiin, miten pitkälle Eurooppa on todellisuudessa edennyt yhdistymisessään ja miten vallitseva on aidosti länsimaisen kulttuurin arvoihin perustuva ajattelu vastakohtana puhtaalle pragmatismille. Tiedämme hyvin, että 2000-luvun Euroopan luomisessa ei ole kyse hyväntekeväisyydestä eikä pyyteettömyydestä. Kööpenhaminassa kokoontunut Eurooppa-neuvosto teki aivan oikein määritellessään selkeät perusteet, joiden mukaan kutakin valtiota arvioidaan. Vaikka voisimmekin irrottautua unioniin liittymiseen liittyvistä ongelmista, nämä vaatimukset ovat tärkeitä, koska niiden avulla voimme arvioida itseämme ja mahdollisuuksiamme tulevaisuudessa. Sopimussuhteet Euroopan yhteisön ja Liettuan diplomaattisuhteet luotiin 27. elokuuta Kauppaa ja yhteistyötä koskeva sopimus allekirjoitettiin 11. toukokuuta 1992 ja se tuli voimaan vuonna Nykyisten sopimussuhteiden perustana on vapaakauppasopimus, joka allekirjoitettiin 18. heinäkuuta 1994 ja tuli voimaan 1. tammikuuta Sopimuksen tavoitteena on vapauttaa EU:n ja Liettuan kauppa enintään kuuden vuoden siirtymäkauden aikana toispuolisuuteen perustuen. Eräisiin aloihin (lähinä tekstiiliala, maatalous ja kalastus) sovelletaan erityismääräyksiä. Sopimukseen sisältyy myös maksuja, kilpailua ja lainsäädännön lähentämistä koskevia määräyksiä. Liettuan kanssa neuvoteltiin Eurooppa-sopimus vuoden 1995 alkupuolella, ja se allekirjoitettiin 12. kesäkuuta Liettua ratifioi sopimuksen 5. elokuuta Se tulee voimaan, kun kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet sen. Eurooppa-sopimus korvaa silloin kauppaa ja yhteistyötä koskevan sopimuksen sekä vapaakauppasopimuksen. Eurooppa-sopimuksesta tulee voimaan tullessaan Liettuan ja Euroopan unionin suhteiden oikeusperusta. Sen tavoitteena on luoda puitteet poliittiselle vuoropuhelulle, kehittää kauppaa ja sopimuspuolten taloudellisia suhteita, luoda perusta yhteisön tekniselle avulle ja rahoitusavulle sekä luoda asianmukaiset puitteet Liettuan asteittaiselle yhdentymiselle unioniin. Sopimuksella luotu institutionaalinen rakenne tarjoaa mekanismin täytäntöönpanolle, hallinnoinnille ja valvonnalle suhteiden kaikilla osa-alueilla. Alakomiteat tarkastelevat teknisen tason kysymyksiä. Ylemmistä virkamiehistä koostuvassa assosiaatiokomiteassa keskustellaan perusteellisesti sopimukseen liittyvistä ongelmista, jotka pystytään usein ratkaisemaan. Ministeritason assosiaationeuvostossa tarkastellaan suhteiden yleistä tilaa, ja siinä on mahdollisuus tarkastella Liettuan edistymistä liittymisvalmisteluissa. Yhdentymispolitiikkansa hallinnoimiseksi ja toteuttamiseksi Liettuan hallitus perusti vuonna 1996 Euroopan yhdentymistä käsittelevän hallituksen komitean, jonka puheenjohtajana on pääministeri. Kaikkien yhdentymiseen liittyvien toimien yhteensovittaminen kuuluu ulkoasiainministeriön Euroopan yhdentymistä käsittelevälle osastolle. Vuonna 1997 perustettiin uusi Eurooppa-asiain ministeriö seuraamaan ja valvomaan lakiluonnosten yhteensopivuutta EY:n säädösten kanssa. Vuoden 1997 alussa perustettiin myös neuvotteluista ja Euroopan unioniin yhdentymisestä vastaava ministeriöiden välinen valtuuskunta, joka viimeistelee parhaillaan Euroopan yhdentymisen kansallista strategiaa tavoitteineen ja aikatauluineen. Liittymistä valmisteleva strategia

11 Vapaakauppasopimuksen ja valkoisen kirjan täytäntöönpano Vapaakauppasopimus toimii täysin sovitun aikataulun mukaisesti. Valmisteltavana olevan lisäpöytäkirjan hyväksymistä odotettaessa on otettu käyttöön maataloustuotteita, jalostettuja maataloustuotteita, tekstiilejä ja kalataloustuotteita koskevia yksipuolisia toimenpiteitä sopimuksen mukauttamiseksi unionin laajenemiseen sekä Uruguayn kierroksen tuloksiin. Yrityksiä ja valtionapua koskevat määräykset ovat valmisteilla. Huhtikuun 1. päivänä 1997 tuli voimaan uusi alkuperäsääntöjä koskeva pöytäkirja, joka mahdollistaa yleiseurooppalaisen alkuperäsääntöjen kumulaation. Parhaillaan keskustellaan tekstiilien kauppaa koskevan ensimmäisen pöytäkirjan voimassaolon pidentämisestä; nyt sen on tarkoitus päättyä 31. joulukuuta Sopimukseen yhteisöstä peräisin oleviin maatalouden perustuotteisiin sovellettavan maatalouden maksuosan määrittelystä toisen pöytäkirjan mukaisesti päästiin vuoden 1997 maaliskuussa. Muita tärkeitä sopimukseen liittyviä keskustelunaiheita ovat lainsäädännön lähentäminen sekä liittymistä valmisteleva strategia, kansantalouden kehitys, Liettuan suhteet naapurimaihinsa, yhteisön ohjelmien avaaminen, tulliyhteistyö, sertifiointiin ja standardointiin liittyvät kysymykset, kolmannen pilarin alaan kuuluva yhteistyö sekä kauppaa koskevat kysymykset. Sekakomiteat, parlamentaarinen komitea ja tekniset työryhmät ovat kokoontuneet säännöllisesti. Komission vuonna 1995 julkaisemassa sisämarkkinoita koskevassa valkoisessa kirjassa esitetään säädökset, jotka unionin jäsenyyttä hakeneiden maiden on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöään ja pantava täytäntöön voidakseen soveltaa yhteisön säännöstöä, sekä yksilöidään sisämarkkinoiden toteuttamiseksi välttämättömät edellytykset (I vaiheen toimenpiteet), joihin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Liettua pitää tätä työtä erittäin tärkeänä. Asianomaisiin ministeriöihin on perustettu kymmenen työryhmää hoitamaan valkoisen kirjan suositusten täytäntöönpanoa. Vuoden 1996 syyskuussa Liettuan parlamentti ratifioi lainsäädännön yhdenmukaistamista koskevan kansallisen ohjelman, jossa määrätään aikataulusta lainsäädännön yhdenmukaistamiselle vastaamaan EU:n säännöstöä. Ohjelma on osa lainsäädännön lähentämisen yleistä strategiaa, jonka tavoitteena on, että EY:n sisämarkkinoiden lainsäädäntö tulisi voimaan vuoteen 2000 mennessä. Edistystä on jo tapahtunut muun muassa pankki- ja vakuutustoiminnan sekä tullin, verotuksen, liikenteen, ympäristön ja kuluttajansuojan aloilla. EY:n ja Liettuan vapaakauppasopimus toimii hyvin. Ongelmat on pystytty ratkaisemaan sujuvasti ja rakentavasti. Yhteistyössä on eräillä aloilla edistytty jo sopimuksen vaatimuksia pidemmälle. Tämä on hyvä perusta Eurooppa-sopimuksessa edellytettävälle laajemmalle yhteistyölle ja täytäntöönpanolle. Suunnitelmallinen vuoropuhelu Liettua on osallistunut suunnitelmalliseen vuoropuheluun Cannesissa vuonna 1995 pidetystä Eurooppa-neuvoston kokouksesta alkaen. Liettua on osallistunut aktiivisesti niin poliittiseen vuoropuheluun kuin muihinkin sen osa-alueisiin. Phare EU:n tekninen apu ja rahoitusapu Liettualle alkoi vuonna 1991 Tacis-ohjelman

12 yhteydessä, ja sitä on jatkettu Phare-ohjelmassa vuodesta Vuosina Liettua sai Phare-ohjelmasta 179 miljoonaa ecua, ja vuoden 1997 osuus on 46 miljoonaa ecua. Tärkeimpiä toiminta-aloja ovat olleet oikeudellisen ja institutionaalisen rakenteen uudistaminen, infrastruktuurit, rakenneuudistukset ja yksityistäminen sekä kolmannen pilarin alaan kuuluvat kysymykset. Phare-ohjelmalla on edistetty erityisesti pk-yritysten kehittämistä sekä verotuksen ja tullialan uudistamista. Raja-alueyhteistyötä koskevan ohjelman yhteydessä on vuodesta 1994 alkaen myönnetty yli 15 miljoonaa ecua infrastruktuurin investointeihin sekä EU:n ja Valko-Venäjän rajahallintoa koskevaan hankkeeseen. Sopimusten teon ja maksusuoritusten suhteen Liettua on osoittautunut erittäin vastaanottokykyiseksi. Osallistuminen yhteisön ohjelmiin Liettua voi osallistua yhteisön ohjelmiin Eurooppa-sopimuksen tultua voimaan. Se on jo pyytänyt päästä osallistumaan Sokrates-, Leonardo-, Media-, Nuorten Eurooppa-, SAVE II-, Raphael-, Kaleidoskooppi-, LIFE- ja Ariane-ohjelmiin. Se on varannut vuoden 1998 talousarviostaan varoja voidakseen täyttää rahoitukseen liittyvät velvoitteet, joita osallistuminen edellyttää. Kauppasuhteet EU:n ja Liettuan kauppa on kehittynyt erittäin nopeasti. Vuosina EU:n vienti kasvoi yli kolminkertaiseksi 724 miljoonaan ecuun. Samana aikana Liettuan vienti unioniin kasvoi 30 prosentilla 750 miljoonaan ecuun. EU:n tärkeimmät vientituotteet ovat koneet ja sähkölaitteet, maataloustuotteet ja tekstiilit. Liettua vie eniten mineraaleja, perustuotteita ja kemikaaleja. Entisen Neuvostoliiton ja EU:n osuudet Liettuan ulkomaankaupasta ovat nyt suunnilleen yhtä suuret. Liettuan, Latvian ja Viron välisen vapaakauppasopimuksen tultua voimaan teollisuustuotteiden osalta vuoden 1996 tammikuussa ja maataloustuotteiden osalta vuonna 1997 näiden kolmen maan välisen kaupan odotetaan lisääntyvän huomattavasti. Puolan kanssa käytävä kauppa on lisääntynyt voimakkaasti sen jälkeen, kun Liettua ja Puola allekirjoittivat ystävyys- ja yhteistyösopimuksen sekä vapaakauppasopimuksen vuonna Liettua liittynee myös Keski-Euroopan vapaakauppasopimukseen (CEFTA) vuonna Yleisarvio Suhteet Euroopan unioniin ovat kehittyneet hyvin sen jälkeen, kun Liettua sai takaisin itsenäisyytensä. Kaupan vapauttamisessa vuoteen 2000 mennessä vapaakauppasopimuksen mukaisesti ei ole odotettavissa viivästyksiä. Vapaakauppasopimuksen yhteydessä käsitellyt kysymykset on ratkaistu tehokkaasti. Yhteistyö lisääntyy edelleen, kun Liettuan kanssa tehty Eurooppa-sopimus tulee voimaan

13 B. JÄSENYYDEN ARVIOINTIPERUSTEET 1. Poliittiset arviointiperusteet Kööpenhaminassa kokoontunut Eurooppa-neuvosto antoi joukon Keski- ja Itä-Euroopan hakijamaiden liittymistä koskevia niin sanottuja poliittisia arviointiperusteita. Näiden mukaan hakijamaissa olisi oltava vakaat toimielimet, joilla turvataan demokratia, laillisuusperiaate, ihmisoikeudet ja vähemmistöjen kunnioittaminen ja niiden suojelu. Euroopan yhteisöjen komissio on käyttänyt useita tietolähteitä tehdäkseen siltä pyydetyn poliittisia oloja koskevan arvioinnin. Näitä tietolähteitä ovat muun muassa Liettuan viranomaisten vastaukset komission huhtikuussa 1996 lähettämään kyselyyn, kahdenvälisten kokousten seuranta, jäsenvaltioiden suurlähetystöjen ja komission edustuston tekemät analyysit, kansainvälisten järjestöjen (erityisesti Euroopan neuvoston ja ETYJ:n) tekemät arvioinnit ja valtiosta riippumattomien järjestöjen kertomukset. Tässä analyysissä paneudutaan julkisen vallan rakenteen ja toiminnan pääasiallisiin piirteisiin sekä perusoikeuksien suojelujärjestelmiin. Siinä ei tyydytä viralliseen kuvaukseen, vaan pyritään demokratian ja oikeusvaltion todellisen toiminnan kuvaamiseen. Tämä arviointi koskee tilannetta vuoden 1997 kesäkuussa. Siinä ei tarkastella yksityiskohtaisesti muutoksia, jotka ovat voineet tapahtua kommunistihallinnon sortumisen jälkeen tai joita suunnitellaan tulevaisuutta varten, vaikka aikomus uudistaa jokin ala on useimmiten otettu huomioon. Hallinnon tilanteeseen, jota käsitellään tarkemmin 4 osastossa, viitataan ainoastaan lyhyesti. 1.1 Demokratia ja laillisuusperiaate Liettua hyväksyi vuoden 1992 lokakuussa pidetyllä kansanäänestyksellä uuden perustuslain, jolla perustettiin parlamentaarinen demokratia. Liettuan toimielimet toimivat säännönmukaisesti; lainsäädäntövallan, toimeenpanovallan ja tuomiovallan käyttäjät ovat varoneet toimivaltansa ylittämistä ja toimineet yhteistyössä. Parlamentin ja lainsäädäntövallan rakenne Parlamentti koostuu yhdestä kamarista, nimeltään Seimas, joka muodostuu 141 jäsenestä. Nämä valitaan neljäksi vuodeksi sekajärjestelmällä: 71 edustajaa valitaan kaksivaiheisella yhden edustajan enemmistövaalilla ja loput 70 koko maata koskevalla suhteellisella vaalilla, joissa puolueiden on ylitettävä 5 prosentin äänikynnys tullakseen edustetuiksi (4 prosenttia ennen vuotta 1996). Säännöt, joilla vähemmistöjen edustus turvattiin eivät enää ole voimassa (ennen vuotta 1996 vähemmistöä edustavan vaaliluettelon tarvitsi saada vain 2 prosenttia äänistä). Seimas voi päättää ennenaikaisten vaalien järjestämisestä kahden kolmasosan enemmistöllä. Lisäksi tasavallan presidentti voi päättää parlamentin hajottamisesta, jos tämä ei anna luottamuslausetta uudelle hallitukselle tai jos hallitus pyytää sitä Seimasin kaataessa hallituksen. Parlamenttia ei voida hajottaa tasavallan presidentin toimikauden

14 kuuden viimeisen kuukauden aikana eikä silloin, kun edellisistä ennenaikaisista vaaleista on kulunut vähemmän kuin kuusi kuukautta. Parlamentin jäsenet nauttivat perinteisestä koskemattomuudesta. Opposition osallistuminen toimielinten toimintaan tunnustetaan. Tämä ilmenee erityisesti parlamentin tutkintavaliokuntien, joissa kaikki poliittiset ryhmät ovat edustettuina, perustamisessa. Liettuassa on todellinen monipuoluejärjestelmä, kuten käy ilmi poliittisten ryhmien lukumäärästä (24 puoluetta asetti ehdokkaita viime parlamenttivaaleissa vuoden 1996 marraskuussa). Puolueet eivät saa rahoitusta valtion talousarviosta, mutta Seimas käsittelee parhaillaan tätä asiaa koskevaa lakiesitystä. Lainsäädäntövalta on Seimasilla, joka jakaa aloiteoikeuden tasavallan presidentin ja hallituksen kanssa; lisäksi äänioikeutetun ryhmä voi esittää lakiehdotusta, jonka Seimasin on käsiteltävä. Hallituksella on säädösvalta ainoastaan lakien soveltamisen varmistamista varten. Tasavallan presidentillä on oikeus antaa tarvittavat lait ulkoisen hyökkäyksen tapahtuessa tai hätätilassa, ja hänen on esitettävä nämä lait Seimasin käsiteltäviksi tämän seuraavassa istunnossa. Kansanäänestys voidaan järjestää parlamentin tai äänioikeutetun pyynnöstä valtion ja kansan elämän kannalta tärkeimmistä kysymyksistä (perustuslain 9 artikla). Tähän mennessä menettelyä on käytetty seitsemän kertaa. Parlamentin toiminta Vuosien 1992 ja 1996 vaalit olivat vapaat ja rehelliset, ja kummallakin kerralla valta vaihtui: ensimmäisellä kerralla demokraattisen työväenpuolueen hyväksi ja toisella konservatiivisen liiton hyväksi. Parlamentti toimii tyydyttävissä olosuhteissa: sen toimivaltaa kunnioitetaan ja oppositio osallistuu säännönmukaisesti sen toimintaan. Toimeenpanovallan rakenne Tasavallan presidentti valitaan suorilla yleisillä vaaleilla viiden vuoden toimikaudeksi, jonka voi uusia kerran. Jos presidentti hajottaa Seimasin, uusi parlamentti voi päättää ennenaikaisista presidentinvaaleista kahden kolmasosan enemmistöllä. Tasavallan presidentille kuuluu valtionpäämiehen perinteinen toimivalta. Hallitus vastaa toiminnastaan Seimasille. Se muodostuu pääministeristä ja ministereistä, jotka tasavallan presidentti nimittää saatuaan parlamentilta luottamuslauseen. Tasavallan presidentti voi myös erottaa ministerin tehtävistään pääministerin pyynnöstä. Yksittäiset ministerit vastaavat toiminnastaan parlamentille. Heidän rikosoikeudellista vastuutaan voidaan tutkia ainoastaan Seimasin suostumuksella tai tasavallan presidentin suostumuksella parlamentin istuntokauden ulkopuolella. Maan hallinnollinen järjestelmä perustuu keskushallinnon hajautettuihin tasoihin eli kymmeneen maakuntaan, joiden viranomaisten tehtävänä on panna täytäntöön keskushallinnon päätökset ja politiikat. Jokaisen maakunnan johdossa on hallituksen nimittämä maaherra. Maaherraa avustaa maakunnan kunnanjohtajien ja varakunnanjohtajien kokous

15 Liettuan paikallishallinnon ainoan tason muodostavat kunnat (56, josta 44 maalaiskuntaa ja 12 kaupunkia). Jokaista kuntaa johtavat suorilla yleisillä vaaleilla kolmeksi vuodeksi valittu kunnanvaltuusto sekä tämän valitsema kunnanjohtaja. Valtuuston ja kunnanjohtajan toimia valvoo hallituksen valitsema edustaja, joka toimii maakunnan tasolla mutta joka ei vastaa toiminnastaan maaherralle. Liettuan paikallishallinnoilla on erittäin laaja itsehallinto ja ne ovat taloudellisesti itsenäisiä. Vuonna 1995 Liettuassa otettiin käyttöön julkishallinnon henkilöstöä koskevat säännöt, joissa tehdään ero vallassa olevan hallituksen nimittämien virkamiesten (joiden työpaikka ei ole turvattu) ja vakituisiksi palkattujen virkamiesten välillä. Liettuassa on annettu lainsäädäntöä hallinnon avoimuudesta. Siviilihallinto valvoo armeijaa, salaista palvelua ja poliisivoimia. Poliisivoimien rakennetta on uudistettu, jotta se vastaisi paremmin poliisivoimien uusia tehtäviä (erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden torjunta). Toimeenpanovallan toiminta Toimeenpanovallan toiminta tapahtuu tyydyttävissä olosuhteissa. Paikallishallinnot nauttivat tietyntasoisesta autonomiasta, vaikka keskushallinnolla näyttää olevan laaja toimivalta maakuntien paikallishallinnon tasolla. Vaikka virkamiesten oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään laissa, ne eivät ole vieläkään tasapainossa tällä hetkellä, kun oikeuksia on tosiasiallisesti lisätty, mutta velvollisuudet ovat vieläkin lähinnä muodollisia. Erityisesti puuttuu järjestelmä, jolla valtion toimihenkilöt saadaan vastuuseen, mikä vaikeuttaa korruption tehokasta torjumista. Seimasissa keskustellaan kuitenkin parhaillaan viranomaisten eettisestä säännöstöstä ja hallitus on ilmoittanut aikomuksensa perustaa valvontayksikköjä, joiden tehtäviin kuuluu viranomaisten toimista tehtyjen valitusten tutkiminen. Poliisivoimien uudistus aloitettiin vuoden 1997 alussa, ja sen tarkoitus on luoda niille paremmat edellytykset hoitaa perinteisiä tehtäviään ja kohdata uudet haasteet (järjestäytyneen rikollisuuden torjunta ja veronkannon valvonta). Tässä yhteydessä on myös otettu käyttöön poliisivoimien toiminnan arviointijärjestelmiä sekä menettelyjä, joilla poliisit voidaan saada vastuuseen toimistaan. Tuomiovallan rakenne Liettuan oikeuslaitos on tilanteessa, jossa se voi korostaa riippumattomuuttaan. Toimeenpano- ja lainsäädäntövallan käyttäjillä on toki tärkeä rooli tuomareiden nimittämismenettelyssä (tasavallan presidentti nimittää muutoksenhakutuomioistuimien tuomarit parlamentin suostumuksella ja nimittää yksin piiri- ja paikallistason tuomioistuimien tuomarit, parlamentti nimittää korkeimman oikeuden tuomarit presidentin suosituksesta). Tuomareista koostuva erityisvaliokunta esittää kuitenkin presidentille suosituksia kaikista tuomarikuntaa koskevista hallinnollisista toimista (nimitykset, ylennykset, siirrot ja erottamiset). Tuomarit eivät saa osallistua puolueiden tai poliittisten järjestöjen toimintaan. Syyttäjälaitos on virallisen syyttäjän alaisuudessa; parlamentti nimittää ja erottaa virallisen syyttäjän, joka vastaa sille toiminnastaan. Syyttäjät vastaavat tuomioistuimille toiminnastaan oikeudellisten menettelyjen yhteydessä

16 Hallinnollisten toimien osalta perustuslakituomioistuimella on toimivalta tarkastaa tasavallan presidentin ja hallituksen antamien säädösten perustuslain mukaisuus, jos viidesosa parlamentin jäsenistä pyytää sitä. Liettuan viranomaiset valmistavat parhaillaan viranomaisten laittomia toimia ja hallinnollista menettelyä koskevaa säännöstöä, jonka avulla viranomaisten toimista voidaan valittaa tuomioistuimeen. Perustuslaissa säädetään myös mahdollisuudesta perustaa erityistuomioistuimia kyseisten kysymysten käsittelemiseksi (111 artikla). Liettuassa perustettiin vuoden 1994 maaliskuussa parlamentin oikeusasiamiesten virat (Seimas nimitti vuoden 1994 joulukuussa viisi niin sanottua valvojaa neljäksi vuodeksi). Oikeusasiamiehillä on toimivalta tutkia viranomaisten, armeijan ja paikallishallintojen toimista tehtyjä valituksia ja he voivat tutkimustensa perusteella kääntyä tuomioistuimen puoleen ja pyytää syytetyn virkamiehen erottamista. Oikeusasiamiehet eivät voi kuitenkaan käsitellä tasavallan presidenttiä, hallitusta tai tuomiovaltaa koskevia valituksia. Vuonna 1993 perustettu perustuslakituomioistuin muodostuu yhdeksästä tuomarista, jotka nimitetään yhdeksän vuoden toimikaudeksi, jota ei voida uusia. Parlamentti nimittää tuomarit tasavallan presidentin, Seimasin puhemiehen ja korkeimman oikeuden presidentin ehdotuksesta (joista kukin ehdottaa kolmasosan tuomioistuimen jäsenistä). Perustuslakituomioistuin varmistaa lakien ja sopimusten perustuslain mukaisuuden. Tasavallan presidentti, hallitus, viidesosa parlamentin jäsenistä tai tuomioistuimet voivat kääntyä sen puoleen tässä asiassa. Perustuslakituomioistuin valvoo myös presidentin- ja parlamenttivaaleja, se määrittää presidentin kyvyttomyyden hoitaa virkaansa ja vastaa Seimasin jäseniä tai muita julkisuuden henkilöitä vastaan aloitetuista virkasyytemenettelyistä. Perustuslakituomioistuimen päätökset ovat lopullisia lukuun ottamatta kansainvälisten sopimusten perustuslain mukaisuutta, missä Seimas voi kumota tuomioistuimen päätelmät (perustuslain 107 artiklan 3 alakohta). Tuomiovallan toiminta Liettuan oikeuslaitoksen suurin ongelma on päätösten tekemisen kesto. Tämä tilanne johtuu ensisijaisesti pätevien tuomareiden puutteesta sekä vuonna 1995 toteutetusta oikeuslaitoksen uudistuksesta, joka johti neljän oikeusasteen järjestelmään. Tilanne on erityisen huono kaupallisia asioita käsittelevissä tuomioistuimissa, joissa ruuhkautuminen muodostaa erityisesti esteen konkursseista annetun lain soveltamiselle. Syyttäjälaitos näyttää olevan ylityöllistetty myös sen vuoksi, että sen toimivaltaa ei ole tarkoin määritelty. Tämä myötävaikuttaa osaltaan menettelyjen, erityisesti turvaamistoimenpiteenä suoritettujen vangitsemisten (katso jäljempänä), pitkittymiseen. 1.2 Ihmisoikeudet ja vähemmistöjen suojelu Liettuassa on otettu käyttöön kansallisia säännöksiä ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamisen varmistamiseksi. Samassa tarkoituksessa sovelletaan tiettyjä kansainvälisiä yleissopimuksia, joista tärkeimpiä ovat Euroopan ihmisoikeusyleissopimus ja sen tärkeimmät lisäpöytäkirjat. Kyseinen kokonaisuus muodostaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen F artiklan mukaisesti osan yhteisön säännöstöä: kaikkien Euroopan unioniin liittymistä haluavien valtioiden on ratifioitava kyseiset tekstit ennen liittymistä. Liettua on ollut Euroopan neuvoston jäsen vuoden 1993 toukokuusta, se on ratifioinut

17 Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen ja suurimman osan sen lisäpöytäkirjoista vuoden 1995 kesäkuussa (lukuun ottamatta kuolemantuomiota koskevaa pöytäkirjaa n:o 6). Liettua myöntää yksityishenkilöille mahdollisuuden saattaa asioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltäväksi jos he katsovat, että heidän kyseisen yleissopimuksen mukaisia oikeuksiaan on loukattu. Muista tärkeimmistä ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien suojelemisesta tehdyistä yleissopimuksista Liettua on allekirjoittanut kidutuksen vastaisen yleissopimuksen ja vähemmistöjä koskevan puiteyleissopimuksen, mutta se ei ole vielä ratifioinut niitä. Liettua ei ole myöskään allekirjoittanut Euroopan sosiaalista peruskirjaa. Se on kuitenkin ratifioinut Yhdistyneiden Kansakuntien tärkeimmät ihmisoikeuksia koskevat yleissopimukset. Perustuslain 138 artiklassa säädetään, että Seimasin ratifioimat kansainväliset sopimukset ovat erottamaton osa Liettuan sisäistä oikeutta. Poliittiset oikeudet ja kansalaisoikeudet Liettuan perustuslaissa tunnustetaan jokaisen henkilön oikeus oikeusturvaan. Oikeuslaitoksen hitaus ja valtion toimihenkilöiden sekä poliisien vastuuseen saattamista koskevien menettelyjen puute muodostavat kuitenkin vakavia esteitä tämän oikeuden soveltamiselle. Juristien puute on lisäksi este jokaisen henkilön oikeudelle oikeudelliseen avustajaan (perustuslain 31 artikla). Liettua ei ole poistanut kuolemanrangaistusta, joka on pantu viimeksi täytäntöön vuonna Tasavallan presidentti päätti sen jälkeen sen soveltamisen keskeyttämisestä, ja Seimasille äskettäin esitetty rikoslakia koskeva luonnos ei sisällä kuolemanrangaistusta. Yleinen mielipide vastustaa kuitenkin voimakkaasti kuolemanrangaistuksen poistamishankkeita. Oikeus olla joutumatta pidätetyksi mielivaltaisesti on toteutettu rajoittamalla pidättämisen kesto 72:een tuntiin, minkä jälkeen pidätetty on joko syytettävä tai vapautettava. Pidätysaikaa voidaan kuitenkin jatkaa kahteen kuukauteen, jos henkilön epäillään syyllistyneen lain vakavaan rikkomiseen. Tässä tapauksessa pidätetty on tuotava tuomarin eteen 48 tunnin kuluessa pidättämisestä pidätysajanjakson määrittämiseksi. Nämä säännökset, joiden poikkeavuuden myös Liettuan viranomaiset tunnustavat, ovat väliaikaisia, eikä niitä pitäisi enää soveltaa 30 päivän kesäkuuta 1997 jälkeen. Vaalioikeudet on turvattu kaikille yli 18- vuotiaille kansalaisille. Yhdistymis- ja kokoontumisvapaus on myös turvattu perustuslaissa, ja niitä voi harjoittaa ilman vaikeuksia. Liettuassa on tällä hetkellä yli 300 aktiivista yhdistystä, joihin voittoa tuottamattomina järjestöinä ei sovelleta yritysveroa. Liettuassa on tosiasiallinen sananvapaus ja suuri määrä sekä painettuja että audiovisuaalisia tiedotusvälineitä (yksi julkinen ja neljä yksityistä televisiokanavaa sekä useita alueellisia kanavia). Vuonna 1996 annetulla lailla varmistetaan tiedotusvälineiden ja toimittajien riippumattomuus julkisesta vallasta. Kyseisellä lailla perustetut kolme valvontaelintä, joiden tehtäviin kuuluu alan sääntely, koostuvat suurelta osin ammattikunnan edustajista. Lisäksi perustettiin oikeusasiamiehen virka sellaisten kysymysten tutkimiseksi, jotka koskevat kunnian loukkaamista ja muita tiedotusvälineiden toimintaa kyseenalaistavia valituksia. Laissa sallitaan myös julkisuuden henkilöiden

18 yksityiselämää koskevien tietojen välittäminen, jos nämä tiedot ovat luonteeltaan sellaisia, jotka voivat vaikuttaa väestön tilanteeseen. Omistusoikeus on nykyisin turvattu; pakkolunastusta voidaan käyttää ainoastaan yleisen edun nimissä ja silloinkin siitä on suoritettava oikeudenmukainen korvaus etukäteen. Liettuan parlamentti muutti vuoden 1996 kesäkuussa perustuslain 47 artiklan, jotta Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja G-24 -ryhmän valtioiden kansalaisille sallittaisiin mahdollisuus omistaa maata. Parlamentti hyväksyi äskettäin lain, jossa säädetään sellaisille henkilöille tarkoitetusta korvausjärjestelmästä, joiden omaisuus joutui natsien ryöstämäksi toisessa maailmansodassa tai kommunistisen hallinnon takavarikoimaksi. Tasavallan presidentti pyysi äskettäin Seimasilta kyseisen tekstin uudelleenkäsittelyä, erityisesti tietyn palautettavan omaisuuden nykyisten haltijoiden oikeuksien turvaamiseksi. Lopuksi kiinteistörekisteri ei ole vielä valmistunut, mistä johtuu tietty tietämättömyys joillakin alueilla sijaitsevien maaomistusten tilanteesta. Yksityiselämän kunnioittaminen turvataan yleisesti siten, että kotietsintöihin, postin tarkkailuun ja puhelinkuunteluun tarvitaan oikeuslaitoksen tai tuomarin ennakkolta antama lupa. On kuitenkin huomattu, että kyseisiä toimenpiteitä toteutetaan yhä useammin ilman lupaa järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan yhteydessä. Asiasta olisi annettava asianmukainen oikeusperusta, jotta nämä toimet toteutettaisiin tyydyttävän laillisesti ja tehokkaasti. Turvapaikanhakijoiden osalta Liettua ratifioi vuoden 1997 tammikuussa vuonna 1951 tehdyn pakolaisia koskevan Geneven yleissopimuksen, minkä johdosta on voitu aloittaa kyseisiin henkilöihin sovellettavasta järjestelmästä ja menettelyistä vuonna 1995 annetun lain soveltaminen. Ensimmäisten uuden järjestelmän mukaisten turvapaikkahakemusten käsittely alkoi vuoden 1997 toukokuussa. Turvapaikanhakijoiden majoitus- ja hoitoolosuhteet ovat nykyisin tyydyttäviä. Vankiloissa vallitsee huolestuttavampi tilanne. Vankeinhoitojärjestelmän, jonka uudistus pitäisi alkaa vuonna 1997, nykytilanne estää Liettuaa ratifioimasta kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämisestä tehtyä eurooppalaista yleissopimusta. Tämä uudistus merkitsee ensisijaisesti rangaistusten soveltamista koskevan säännöstön ja vankiloita koskevan lain antaminen sekä uusien vankeinhoitolaitosten avaaminen (kahta laitosta suunnitellaan avattavaksi tänä vuonna). Liettuassa ei ole annettu lainsäädäntöä lapsipornografian tai -prostituution sekä lapsiin kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön rankaisemiseksi asianmukaisesti. Asiaan erikoistuneet valtiosta riippumattomat järjestöt ovat kuitenkin aloittaneet hallituksen tuella toiminnan pahoinpideltyjen lasten suojelemiseksi. Lopuksi olisi muistettava Liettuan viranomaisiin kohdistunut arvostelu näiden toimista sellaisia natseihin kuuluneita liettualaisia sotarikollisia kohtaan, jotka asuvat edelleen maassa (ks. Alexandras Lileikisin tapaus). Vilnan viranomaiset eivät ole myöskään pitäneet lupaustaan mitätöidä rehabilitointitoimenpiteet, jotka Neuvostoliitto toteutti laittomasti rikoksista ihmiskuntaa vastaan epäiltyjen osalta. Virallinen syyttäjä on kuitenkin saattanut äskettäin korkeimman oikeuden käsiteltäväksi tapauksen, joka koskee 20:tä kyseisistä toimenpiteistä hyötynyttä henkilöä. Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet Oikeudesta vähimmäistoimeentuloon ja sosiaaliturvaan säädetään perustuslaissa

19 Ammatillinen järjestäytymisvapaus tunnustetaan. Järjestäytymisen monimuotoisuus on turvattu, ja yhdistyksiä on noin 80. Järjestäytymisaste on sen sijaan suhteellisen matala. Lakko-oikeus on turvattu, lukuun ottamatta väestölle välttämättömistä palveluista vastaavia virkamiehiä. Laissa säädetty menettely tämän oikeuden harjoittamiseksi on niin monimutkainen, että ainoastaan pieni osa lakoista on toteutettu laissa säädettyjen edellytysten mukaisesti. Liettuassa turvataan myös opetuksen ja uskonnon vapaus. Poliisin on kuitenkin suojeltava juutalaisyhteisön uskonnon harjoituspaikkoja ottaen huomioon Kaunasin, Vilnan ja Klaipedan juutalaishautausmaihin kohdistunut satunnainen ilkivalta. Vähemmistöjen oikeudet ja suojelu Vähemmistöt muodostavat lähes 20 prosenttia Liettuan väestöstä; kaksi tärkeintä ryhmää ovat puolalaiset (9 prosenttia) ja venäläiset (8 prosenttia). Vähemmistöjen suojelu voidaan turvata erilaisilla kansainvälisillä standardeilla. Liettua ei ole ratifioinut Euroopan neuvoston vähemmistöjä koskevaa puiteyleissopimusta. Euroopan neuvoston suositus N:o 1201 ei ole oikeudellisesti sitova. Liettuan perustuslaissa tunnustetaan vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden henkilökohtaiset oikeudet (kieli, kulttuuri, perinteet), mutta siinä ei tunnusteta kollektiivisia oikeuksia, joiden avulla voisi tunnustaa, että kyseiset henkilöt muodostavat poliittisesti järjestäytyneitä yhteisöjä. Vähemmistöjen edustuksesta parlamentissa ei ole annettu erityissääntöjä: puolalaisvähemmistöä edustava puolue sai yhden paikan vuoden 1996 marraskuussa sen ylitettyä 5 prosentin äänikynnyksen, ja viisi vähemmistöihin kuuluvaa edustajaa valittiin eri puolueiden listoilta (kolme konservatiivia, yksi työväenpuolueeseen kuuluva ja yksi sosiaalidemokraatti). Vähemmistöillä on kuitenkin oikeus hoitaa omia kulttuuri- ja koulutusasioita ja kansallisten vähemmistöjen ja alueellisten ongelmien osasto seuraa kyseisiä asioita hallituksessa. Liettuan vähemmistöjen tilanne on yleisesti ottaen tyydyttävä. Kansalaisuudesta vuonna 1991 annetun lain osuus tähän oli merkittävä, koska sillä myönnettiin kansalaisuus kaikille Liettuan alueella asuville ilman alkuperään, maassa vietettyihin vuosiin tai kielen hallintaan liittyviä rajoituksia. Näin ollen tällä hetkellä yli 90 prosenttia vähemmistöihin kuuluvista on Liettuan kansalaisia. Vähemmistöihin kuuluvat voivat käyttää omaa kieltä asioidessaan viranomaisten kanssa sellaisilla alueilla, joilla asianomainen vähemmistö muodostaa huomattavan osan väestöstä; kyseisillä alueilla käytetään myös kaksikielisiä opasteita. Oikeudessa ei ole sen sijaan mahdollista käyttää vähemmistökieliä muuten kuin tulkin välityksellä. Julkinen valta tukee vähemmistökieliä ja -kulttuureja. Hallitus myöntää avustuksia vähemmistöjen oppilaitoksille ja se on ottanut käyttöön niitä koskevan pitkän aikavälin tukiohjelman. Näin ollen 14,6 prosenttia koululaisista suorittaa opintonsa kouluissa, joissa opetus tapahtuu jollakin vähemmistökielellä. Korkeakouluihin pyrkiville vähemmistöjen edustajille on perustettu heitä suosivia kiintiöitä. Vähemmistöillä on myös useita tiedotusvälineitä omalla kielellä, ja valtion televisiokanavat esittävät myös eri kansallisille ryhmille tarkoitettuja ohjelmia. Vähemmistöiltä tulleet valitukset ovat melkein yksinomaan puolalaisten esittämiä; nämä

20 arvostelevat riittämättömiä pääsymahdollisuuksia erityisesti valtion korkeihin virkoihin, puolan kielen käytölle asetettuja esteitä ja Vilnan alueen hallinnollisten piirien uusjakoa, jonka väitetään johtaneen puolalaisvähemmistön aseman heikkenemiseen. Nämä yksittäiset ongelmat eivät kuitenkaan kyseenalaista myönteistä kokonaistilannetta. 1.3 Yleisarvio Liettuan poliittiset toimielimet toimivat säännönmukaisesti ja vakaissa olosuhteissa. Ne noudattavat toimivaltojensa rajoja ja toimivat yhteistyössä. Vuosien 1992 ja 1996 vaalit olivat vapaat ja rehelliset, ja kummallakin kerralla valta vaihtui säännönmukaisissa olosuhteissa. Oppositio osallistuu tavanomaiseen tapaan toimielinten toimintaan. Ponnisteluja oikeusjärjestelmän toiminnan parantamiseksi ja korruption torjunnan tehostamiseksi on jatkettava. Perusoikeuksien kunnioittamisessa ei esiinny vakavia ongelmia. Liettua on ominaisuuksiltaan demokraattinen valtio, jolla on laillisuusperiaatteen, ihmisoikeudet ja vähemmistöjen kunnioittamisen ja suojelun turvaavat vakaat toimielimet. 2. Taloudelliset arviointiperusteet Liettuan taloudellisia oloja ja näkymiä tarkastellessaan komissio on pitänyt lähtökohtanaan erityisesti Kööpenhaminassa vuoden 1993 kesäkuussa kokoontuneen Eurooppaneuvoston päätelmiä, joissa todettiin, että Euroopan unionin jäsenyys edellyttää toimivaa markkinataloutta ja kykyä selviytyä unionissa vallitsevista kilpailutekijöistä ja markkinavoimista. Tässä lausunnon osassa esitetään ensin tiivis katsaus talouden tilanteesta ja taustasta ja tarkastellaan tämän jälkeen toisaalta Liettuan edistymistä talouden rakennemuutoksen keskeisillä aloilla (hinta- ja kauppajärjestelmän vapauttaminen, talouden vakauttaminen, rakennemuutos, rahoitusalan uudistukset) ja toisaalta maan taloudellista ja sosiaalista kehitystä. Lopuksi annetaan yleisarvio Liettuan tilanteesta suhteessa Eurooppa-neuvoston esittämiin arviointiperusteisiin ja selvitys jatkouudistusten mahdollisuuksista ja painopisteistä. 2.1 Taloudellinen tilanne Tausta Liettuan väkiluku on 3,7 miljoonaa ja sen bruttokansantuote (BKT) on 14 miljardia ecua (ostovoimapariteetilla ilmaistuna). Sen asukasmäärä on noin prosentti Euroopan unionin asukasmäärästä, mutta sen talous vastaa kooltaan ainoastaan 0,2 prosenttia. Asukasta kohti laskettu BKT on noin 24 prosenttia unionin keskiarvosta. Keskimääräinen kuukausipalkka on noin 140 ecua

21 Liettua on hakenut WTO:n jäsenyyttä. Edistyminen talouden rakennemuutoksessa Maailmansotien välisenä aikana Liettua oli itsenäinen valtio ja pitkälti yhdentynyt maailmantalouteen. Maa liitettiin vuonna 1940 väkisin Neuvostoliittoon, minkä seurauksena siellä otettiin käyttöön keskusjohtoinen suunnitelmatalous. Suhteellisen hyvän infrastruktuurin ja ammattitaitoisen työvoiman ansiosta Liettuaan kehittyi melko laajaa ja pitkälle kehittynyttä teollisuutta. Luonnonvarojen puutteesta huolimatta energiasektorin kehittämistä korostettiin erityisesti; se saavutti riittävän kapasiteetin energiatarpeen tyydyttämiseksi suurimmassa osassa Neuvostoliiton Baltian aluetta. Muita perinteisesti tärkeitä aloja olivat maatalous ja erityisesti elintarviketeollisuus. Liettuan suuret yritykset olivat voimakkaasti riippuvaisia muista Neuvostoliiton alueista sekä raaka-aineiden ja energian hankinnan kannalta että valmiiden tuotteiden myynnin kannalta. Sen teollisuus sai merkittävää epäsuoraa tukea tänä aikana, koska se pystyi keskitetysti määrättyjen hintojen ansiosta tuomaan tuotantohyödykkeitä reilusti alle maailmanmarkkinahintojen, minkä edun se menetti itsenäistyttyään. Vaikka Liettua aloitti taloudellisen muutoksen jo Neuvostoliiton perestroikan aikaan, sen itsenäistyminen vasta vuonna 1991 viivästytti perusteellisten uudistusten aloittamista. Se, että itsenäisen valtion hallintoelinten ja lainsäädännöllisen kehyksen perustaminen oli aloitettava tyhjästä, on vaikeuttanut entisestään huomattavasti siirtymistä markkinatalouteen. Laajat vapauttamis- ja yksityistämisohjelmat aloitettiin kuitenkin välittömästi itsenäistymisen jälkeen, vaikkakin yksityistäminen kesti alun perin suunniteltua paljon pitempään. Talouden uudelleensuuntaaminen aiheutti aluksi jyrkimmän Itä- ja Keski-Euroopassa havaitun tuotannon vähenemisen samalla kun inflaatio äkillisesti kiihtyi. Talouden alamäki pysähtyi vasta, kun uusi kansallinen valuutta oli otettu käyttöön ja valuuttakomitea perustettu vuosina Ennen itsenäistymistä yksityistä sektoria ei ollut käytännössä olemassa. Teollisuus muodostui suurista valtion yrityksistä ja maatalous oli kokonaan kollektivoitu. Kuponkeihin perustuvan yksityistämisohjelma aloitettiin vuonna 1991 ja siinä onnistuttiin yksityistämään sekä merkittävä maataloussektori että kaikki pienet ja keskisuuret yritykset suhteellisen nopeasti. Suuremmissa teollisuuslaitoksissa valtio säilytti kuitenkin merkittäviä osuuksia, ja keskeisillä aloilla (esimerkiksi sähkö, rautatiet, televiestintä, öljynjalostus) ei sallittu lainkaan yksityisomistusta. Viranomaiset ilmoittavat ei-valtiollisen sektorin osuudeksi 65 prosenttia BKT:sta, mutta tähän lukuun sisältyy useita yrityksiä, joissa valtiolla on merkittävä osuus. Toinen yksityistämisen vaihe alkoi vuonna 1996 ja se perustuu erilaisiin järjestelmiin rahalla maksu mukaan lukien. Vaikka tuloksia on vielä liian varhaista arvioida, yksityistäminen on yksi uuden hallituksen politiikan periaatteista, ja hallitus on aloittanut menettelyt luopuakseen useista edellä mainituista keskeisistä yrityksistä. Ulkomaiset suorat sijoitukset Ulkomaisten suorien sijoitusten määrä on ollut pieni; vuotuinen määrä on ollut noin prosentti BKT:sta (lähde EBRD). Tämä on johtunut useista tekijöistä, joita ovat muun muassa kansantalouden epävakaisuus ja rahalla maksettavilla kaupoilla toteutettavan yksityistämisen ja muiden rakenteellisten uudistusten hidas vauhti. Viimeaikaiset poliittiset muutokset (ks. jäljempänä) voisivat parantaa tilannetta selvästi tulevaisuudessa. Talouden rakenne

22 Maatalous on aina ollut merkittävällä sijalla Liettuassa. Tuotanto on kuitenkin pudonnut viime vuosina jyrkästi, 27,7 prosentista bruttoarvonlisästä vuonna 1990 noin yhdeksään prosenttiin vuonna Nopea yksityistäminen yhdessä maanomistusoikeuksien palauttamisen kanssa on johtanut pitkälti aggregoituneeseen omistusrakenteeseen, mikä on alentanut tuottavuutta. Viranomaiset suojelevat alan kannattavuutta merkittävillä tuilla. Tämän seurauksena tuotannon väheneminen ei ole näkynyt vastaavana työllisyyden vähenemisenä, ja maatalous työllistää edelleen yli 20 prosenttia työvoimasta. Jotta ala pystyisi osallistumaan kansainväliseen kilpailuun, tarvitaan vielä merkittävää rakenneuudistusta, jolla on todennäköisesti suuri vaikutus työllisyyteen. Uusi hallitus on ryhtynyt toteuttamaan uudistustoimenpiteitä: tuotantotukia on vähennetty ja korvattu tulotuilla. Teollisuus on edelleen tärkeä talouden sektori, vaikkakin sen osuus bruttoarvonlisästä väheni 32,8 prosentista vuonna prosenttiin vuonna Sen työllistävä vaikutus on yli viidennes koko työvoimasta. Tärkeimmät toimialat ovat elintarviketeollisuus (30 prosenttia) ja öljynjalostus (19,4 prosenttia), vaikka jälkimmäinen on menettänyt merkitystään, koska Venäjä ei enää käytä Liettuan jalostamoa. Suuret, energiavaltaiset teollisuusyritykset ovat joutuneet tilanteeseen, jossa niiden tuotantohyödykkeiden hinnat ovat nousseet jyrkästi, kun Venäjä on alkanut veloittaa maailmanmarkkinahintoja raakaaineista ja energiasta samalla, kun kyseiset yritykset ovat menettäneet suurimman osan perinteisistä vientimarkkinoistaan. Alan siirtymä energiavaltaisesta, Neuvostoliiton markkinoille suuntautuneesta tuotantorakenteesta korkeampilaatuiseen, länsimarkkinoille suuntautuvaan ja paremmin maan luontaisia edellytyksiä vastaavaan tuotantoon on vielä kesken. Neuvostovallan aikaan palvelusektori oli alikehittynyt. Tämän vuoksi palvelusektorin tuottavuus on pienentynyt vähemmän kuin maatalouden ja teollisuuden, ja sen osuus bruttoarvonlisästä lähes kaksinkertaistui viidessä vuodessa 55 prosenttiin vuonna Verojärjestelmän uudistus ja pienten yksityisyritysten nopea lisääntyminen ovat aiheuttaneet suuria vaikeuksia tilastovirastolle kaiken taloudellisen toiminnan tilastoimisessa ja verohallinnolle verojen kantamisessa. Tämän seurauksena epävirallinen sektori on kasvanut huomattavaksi. Talouden rakenteen tärkeimmät tunnusluvut (kaikki tiedot koskevat vuotta 1996, ellei muuta ilmoiteta) Väestö miljoonaa 3,7 BKT asukasta kohti PPS-ecua(1995) % EU-15:n keskiarvosta % (1995) 24 Maatalouden osuus: bruttoarvonlisästä % (1995) 9 työllisyydestä % (1995) 23,7 Ulkomainen bruttovelka/bkt % 15,6 Tavaroiden ja palveluiden vienti/bkt % (1995) 52,4-22 -