- luonnon prosesseihin sitoutuva asuinaluesuunnitelma Mikkelin Riuttaan

Transkriptio

1 ELÄMÄÄ METSÄSSÄ - luonnon prosesseihin sitoutuva asuinaluesuunnitelma Mikkelin Riuttaan Diplomityö Maiju Suomi 2013 Valvoja: Pekka Heikkinen Ohjaaja: Kimmo Lylykangas Aalto-yliopisto, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, arkkitehtuurin laitos

2 Tiivistelmä Tekijä Maiju Suomi Työn nimi Elämää metsässä luonnon prosesseihin sitoutuva asuinaluesuunnitelma Mikkelin Riuttaan Laitos Arkkitehtuurin laitos Professuuri Puurakentaminen Professuurikoodi A-112 Työn valvoja Pekka Heikkinen Työn ohjaaja Kimmo Lylykangas Kuvaplanssit (kpl) 10 Pienoismallit (kpl) 1 Vuosi 2013 Sivumäärä (selostus + liitteet) 86 Kieli suomi Diplomityöni käsittelee maiseman luonteesta nousevaa suunnittelua. Tutkin työssäni luonnon prosesseihin ja maaston muotoihin sitoutuvaa arkkitehtuuria Mikkelin Riuttan noin 1000 asukkaan asuinaluesuunnitelman kautta. Suunnittelualueena Riutta kattaa 100 hehtaaria rakentamatonta metsämaata 5 km päässä Mikkelin keskustasta, kaupunkirakenteen laitamilla. Työssä käsittelen ekologisesti kestävän yhdyskunnan tavoitetta kolmijaon kautta: kaavaratkaisu, energia, liikenne. Riutan alue on kestävyyden kannalta ongelmallinen, sillä sen sijainti Mikkelin tiiviisti rakennetun keskustan ulkopuolella aikaansaa yhdyskuntarakenteen hajaantumista. Kompensoin yhdyskunnan tiiviyttä maisemalähtöisellä suunnittelulla. Suunnitelmani lähtökohdaksi nousee Riutan alueen monimuotinen luonto. Tavoitteenani on maiseman muotoja ja luonnon prosesseja hyödyntäen suunnitella asuinalue, joka ylläpitää asukkaiden luontosuhdetta sekä henkisellä että toiminnallisella tasolla. Työ koostuu suunnitteluratkaisujani pohjustavasta teoreettisesta osasta ja aluesuunnitelmaa kuvaavasta osiosta. Esimerkkikohteiden kautta käsittelen luontosuhdetta korostavia suunnitteluperiaatteita. Esiin nousevat erilaisiin maastonkohtiin sovitetut asumisratkaisut, luonnon muotokielen abstrahoiminen geometrian keinoin, maiseman ymmärrys perustana suunnittelulle sekä asuminen vuorovaikutuksessa ympäröivän luonnon kanssa. Käsittelen arkkitehtuurin luontosuhdetta myös käytännöllisemmältä kannalta. Tutkin tapoja tuoda ympäristössämme vaikuttavat luonnon prosessit osaksi elävää asuinympäristöä. Tarkastelen pienilmastoa, vedenkiertoa, kasvillisuutta ja eläimiä osana elinympäristöämme. Ymmärtämällä esimerkiksi veden kiertokulkuun ja pienilmastoon vaikuttavia tekijöitä, voimme säilyttää rakennetuilla alueilla alkuperäisen kasvillisuuden ja eläinten elinolosuhteet. Samalla voimme rakentaa ekologisesti kestävämpiä kaupunkiympäristöjä käsittelemällä hulevedet luontaisesti ja muokkaamalla pienilmastoa suotuisaksi passiivisin keinoin. Luonnon prosessien imitoiminen ja edistäminen säästää kustannuksia alueen ylläpidossa. Käsittelen myös alueen toiminnan pedagogista vaikutusta asukkaiden ympäristötietoisuuteen sekä luonnonläheisen elämäntavan vaikutuksia alueen ekologiseen kestävyyteen. Riutan aluesuunnitelma perustuu luonnonmetsän säilyttämiseen osana asuinaluetta. Maisema-analyysin perusteella paikannettuihin aurinkoisiin rinteisiin sijoittuvat tiiviisti rakennetut asuinkorttelit vuorottelevat metsävyöhykkeiden kanssa. Maastonmuotoihin perustuvia korttelityyppejä on kolme: lakialueelle ja tasamaalle soveltuva kehäkortteli, sekä loivaan ja jyrkkään rinteeseen asettuvat polveilevat pihakatukorttelit. Näiden välissä metsän ekosysteemi jatkaa luontaista kehitystään, tarjoten asukkaille lukuisia ekosysteemipalveluita. Riutassa arkkitehtuuri muodostaa huokoisen rajan ihmisen maailman ja luonnon välille. Suunnittelun perustaminen maiseman erityispiirteisiin ja luonnon prosessien toimintaan vie kohti uutta paikallista arkkitehtuuria. Aluekohtaiset tyyppitalot rakentavat alueen identiteettiä ja luovat omaleimaista estetiikkaa. Luonnon kiertokulkujen hyödyntäminen ja tuominen näkyväksi osaksi asuinalueen toimintaa auttaa pienentämään ilmastopäästöjä ja ylläpitää asukkaiden luontosuhdetta. Avainsanat luontosuhde, maisema, ekologinen kestävyys, luonnon prosessit, asuntoarkkitehtuuri 3

3 Abstract Author Maiju Suomi Title of thesis Forest Living Community Rooted in the Natural Processes Department Department of Architecture Professorship Wood Construction Code of professorship A-112 Thesis supervisor Pekka Heikkinen Thesis advisor Kimmo Lylykangas Presentation boards (pcs) 10 Models (pcs) 1 Year 2013 Number of pages (report + annexes) 86 Language Finnish In this thesis I study architecture arising from the landscape. The thesis comprises of a theoretical section covering the theme and an applied design of a housing area a 1000 inhabitants in close vicinity of the city of Mikkeli. The site in Mikkeli, Riutta, is an area of 100 hectares of unbuilt forested land situated 5 kilometres to the North from the city centre. I approach the theme of ecological sustainability in a community through the following three factors; land use, energy and traffic. In Riutta s case the location of the area outside the dense city structure sets a challenge. Can the low density and the spreading of the urban structure be compensated with the advantages achieved by Riutta s strong connection with nature? Riutta s diverse landscape forms a basis for a community structure aiming at life in symbiosis with nature. The theoretical study has two sections. First, through reference projects, I illustrate design principles linking architecture with nature. These include adjusting housing solutions to varying slopes, drawing geometrical order from natural forms, the careful study of the site s existing conditions and life in relation with the surrounding landscape. Second, I focus on how to join human habitats with the interconnected natural processes. I look into water, climate, vegetation and animals. By understanding the flow of water and its circulation process we can conserve the conditions that sustain the local ecosystems. By increasing our understanding of the living systems surrounding us we can build more sustainable cities. Practical applications of these principles include natural treatment of storm waters and passive ways of adjusting our local climate. Imitating and advancing the natural processes can save us both money and carbon emissions. I also look into the educational aspects of environmental urban design and the prospects of affecting the way we live through increasing environmental awareness by design. 4 The urban structure of Riutta area is based on conserving the natural forests as a living part of the community. Through an analysis of the landscape the housing blocks are set on the sunny slopes. The housing streets alternate with wedges of forested land. There are three different types of housing blocks which derive their form and organization from the sloping of the landscape. In between these the forest ecosystem continues its journey through the different stages of succession while serving the local inhabitants with an abundance of ecosystem services. In Riutta architecture forms a porous border between the reality of man and nature. Each dwelling, made with local wood, opens both to the nature and to the housing street setting the scene for social activity. The local climate and landscape as a basis for design lead towards a new kind of vernacular architecture. Local housing typologies build the identity of a community and create a unique aesthetics. Incorporating the natural processes into the functions of an area while making them visible can advance ecological sustainability and sustain the inhabitants relationship with nature. Keywords natural process, housing design, eclogical sustainability, landscape

4 Kiitokset Tämä diplomityö ei olisi milloinkaan valmistunut ilman sitä arvokasta tukea ja kannustusta, jota olen saanut ihmisiltä ympärilläni. Haluan kiittää kaikkia teitä, ja erityisesti ohjaajaani arkkitehti Kimmo Lylykangasta uusista näkökulmista ja selkeistä kommenteista työn edistämiseksi. professoreita Pekka Heikkistä, Trevor Harrisia, Hannu Huttusta, Jyrki Sinkkilää, Kimmo Lapintietä, Aino Niskasta sekä Mikko Heikkistä ja arkkitehti Jenni Reuteria hyödyllisistä kommenteista sekä tuesta prosessin aikana. Sarianna Salmista ja Elina Tenhoa kommenteistanne ja kannustuksesta. äitiä ja Satua seurasta metsäretkillä sekä tuesta niin valoisina kuin synkkinä hetkinä. Päiviä. Sirkkua ja Mikaa huoneesta näkymällä. Kaijaa ja isää hiihtoretkistä ja hyvistä keskusteluista. sekä viimeisenä ja kaikkein tärkeimpänä Tuukkaa rakkaudesta, ja Pessiä esimerkillisestä tavasta olla maailmassa. Haluan myös kiittää avustajia seuraavasta: Tuukka Päivärinne, mallinnustyö ja näkymien kuvankäsittely Tuuli Kassi, pienoismallin rakennus Sisältö Aluksi 8 Johdanto 8 Tavoitteet 8 Rakenne 8 Luontosuhteeltaan inspiroivia kohteita 12 Alvar Aalto - maastoon sovitettua asumista 13 Jørn Utzon - geometrian ja orgaanisen liitto 17 the Sea Ranch - maisemaan synnyttämä suunnitelma 23 Katsura villa ja Kengo Kuma -elämää vuorovaikutuksessa ympäröivän luonnon kanssa 27 Metsä arkkitehtuurin lähtökohtana 28 Luonnonprosessit osana asuinympäristöä 31 Ihminen osana elävää ympäristöä 32 Ilmasto 32 Vesi 36 Sadevesien käsittely kaupungissa 39 Jätevedet resurssina 39 Kasvillisuus 39 Eläimet 40 Maisemaan perustuva suunnittelu ja ympäristötietoisuus 40 Elämäntavan vaikutus ilmastopäästöihin 43 Riutan aluesuunnitelma 45 Riutan alueen sijainti ja suunnittelun lähtöasetelma 47 Omat tavoitteet 48 Maisema 50 Topografia 50 Vesistöt ja vedenjakajat 50 Ilmasto 51 Maaperä 51 Kasvillisuus 51 Maisema aluerakenteen perustana 52 Pienilmasto 52 Vesi 52 Kasvillisuus 53 Pienviljely 54 Eläimet 54 Yleissuunnitelma 54 Korttelityypit ja aluetehokkuus 59 Korttelirakenne 62 Ilmastonmuutokseen varautuminen 62 Ilmastonmuutokseen sopeutuminen 62 Kaavaratkaisu 63 Energian tuotanto ja kulutus 63 Puun käyttö 64 Liikenne 64 Kortteli- ja talotyypit 65 Lakialueen korttelityyppi 66 Jyrkän rinteen korttelityyppi 69 Loivan rinteen korttelityyppi 70 Lopuksi 79 Tavoitteena paikallinen arkkitehtuuri 81 Ekologiaa läheisen luontosuhteen kautta 81 Lähteet 82 Kuvalähteet 82 7

5 Aluksi Lähdin metsään, koska halusin elää tarkoitusperäisesti, kohdata ainoastaan elämän olennaiset seikat, ja nähdä, enkö voisi oppia, mitä elämällä oli opetettavanaan - ja jotta en kuolemani koittaessa joutuisi huomaamaan, etten olisi lainkaan elänyt. - Henry David Thoreau: Walden - elämää metsässä, 1854, s. 103 Metsä esiintyy työssäni samaan aikaan sekä kokemuksellisena, ihmisen luontosuhdetta määrittävänä tekijänä, että elävänä erilaisten prosessien muovaamana kokonaisuutena. Työni aihe nousee tarpeesta elää kosketuksissa luonnon kanssa ja samalla etsiä kestävämpää elämäntapaa. Millaisen rajan arkkitehtuuri piirtää luonnon ja ihmisen todellisuuden välille? Arkkitehtuuri määrittää maailmassaolomme kehyksen ja edustaa suhdettamme ympäristöön. Tässä työssä olen tavoitellut tapaa suunnitella, joka syntyy paikasta ja sen olosuhteista. Maisema antaa ohjeet alueen rakentamiselle. Näitä kuunnellen voidaan löytää toimivaa ja omaleimaista arkkitehtuuria, joka vahvistaa paikan luonnetta. Samalla toisiinsa kietoutuneet luonnon prosessit voivat tarjota keinoja sopeutua ympäristöön mahdollisimman tehokkaasti ja näin säästää ilmastopäästöissä. Ympäristötietoinen arkkitehtuuri asettuu symbioottiseen suhteeseen luonnon kanssa, niin estetiikan kuin toimintojen kautta. Diplomityöni yleisteemaksi nousee arkkitehtuurin luontosuhde. Mikkelin Riutan alueen suunnitelman kautta etsin keinoja suunnitella asumista yhteistyössä luonnon kanssa. 8 Johdanto Diplomityöni käsittelee maiseman luonteesta nousevaa suunnittelua. Tutkin työssäni luonnonprosesseihin ja maaston muotoihin sitoutuvaa arkkitehtuuria Mikkelin Riuttaan tekemäni aluesuunnitelman kautta. Suunnittelutyön olen tehnyt Puuinfo Oy:n ja Mikkelin kaupungin yhteisestä toimeksiannosta, joka pohjustaa kaupungin tulevaa asemakaavatyötä alueella. Puurakentamisen oppituoliin tekemässäni diplomityössä pääosassa on aluesuunnitelma noin 1000 asukkaalle. Tässä kirjallisessa työssä käsittelen suunnitelman esiin nostamia teemoja. Työni voimakkaana inspiraationa on toiminut suunnittelualueen maisema, joka kulkee mukana vuodenkierron mukaan muuttuvissa valokuvissani. Tavoitteet Diplomityöni alkuperäisenä tavoitteena oli etsiä suunnitteluperiaatteita ekologisesti kestävää elämäntapaa tukevalle yhdyskunnalle. Suunnittelualueen sijoittuminen Mikkelin Riuttaan kuitenkin toi mukaan omat haasteensa ja tarkensi tavoitteitani työn suhteen. Sen sijaan, että etsisin kestävän aluesuunnittelun suuntaviivoja yleisellä tasolla, tarkastelen Mikkelin Riutan aluetta omine erityispiirteineen ja pohdin samalla, mitä annettavaa tällä tapauksella olisi nykypäivän aluerakentamiselle yleensä. Kuinka Riutan kaltainen alue voi vastata kestävyyden asettamiin vaatimuksiin? Olen käsitellyt ekologisesti kestävää yhdyskuntamallia kolmijaon kautta: kaavaratkaisu - energia liikenne. Riutan alue sijoittuu noin neljän kilometrin päähän Mikkelin keskustasta, olemassa olevan kaupunkirakenteen laitamille. Yhdyskuntarakenteen eheytymistä pidetään yhtenä tärkeimmistä tavoitteista matkalla kohti ekologisempaa rakentamista, liikenteen ja infrastruktuurin laajuuden vuoksi. Riutan alueen sijainti Mikkelin tiiviin kaupunkirakenteen ulkopuolella asettaa siis haasteensa. Suomen kaavoitusta ohjaavissa valtakunnallisissa alueiden käyttötavoitteissa painotetaan kestävää aluerakentamista erityisesti yhdyskuntarakenteen eheyttämisen ja liikennemäärien hillinnän kautta: Alueiden käytöllä edistetään yhdyskuntien ja elinympäristöjen ekologista, taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä. Olemassa olevia yhdyskuntarakenteita hyödynnetään sekä eheytetään kaupunkiseutuja ja taajamia. Taajamia eheytettäessä parannetaan elinympäristön laatua. Yhdyskuntarakennetta kehitetään siten, että palvelut ja työpaikat ovat hyvin eri väestöryhmien saavutettavissa ja mahdollisuuksien mukaan asuinalueiden läheisyydessä siten, että henkilöautoliikenteen tarve on mahdollisimman vähäinen. Liikenneturvallisuutta sekä joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä parannetaan. (Tulevaisuuden maankäytöstä päätetään nyt tarkistetut valtakunnalliset alueiden käyttötavoitteet, Ympäristöministeriö)

6 Mikkelin Riutan alue on näiden tavoitteiden vastainen sikäli, että Riutta jää olemassa olevan infrastruktuuriverkon ulkopuolelle, eikä sillä ole edellytyksiä työpaikkaomavaraisuuteen. Näin ollen alueen tulevat asukkaat joutuvat pääosin hakemaan palvelunsa ja työpaikkansa etäämmältä, ja todennäköisesti nojaavat liikkumisessaan yksityisautoiluun. Mikäli ekologista kestävyyttä tarkastellaan maankäytön, energian ja liikenteen tuottamien ilmastopäästöjen kannalta Riutan alueella on hyvät edellytykset mataliin päästöihin niin kaavaratkaisun kuin energian tuotannon ja kulutuksen osalta. Juuri yhdyskuntarakenteen hajautumisesta johtuva liikennemäärien lisääntyminen kuitenkin tekee Riutasta ja sen kaltaisista alueista haastavia. Riutan kaltaisia luonnonläheisiä ja pientalovaltaisia asuinalueita kaavoitetaan silti laajasti ympäri Suomen, sillä näillä toteutuvat monen suomalaisen asumisen ihanteet. Asukkaalla on suora yhteys luontoon ja omaa vapaata elintilaansa. Myös pientalo asumismuotona houkuttelee monia. Mikkelin kaupunki vie alueen asemakaavoitusta eteenpäin, joten päätin työssäni kysyä, kuinka Riutan kaltainen asuinalue kaupunkirakenteen liepeillä voisi saavuttaa ekologista kestävyyttä? Millaisia erityisvahvuuksia alueella on, ja miten niitä voitaisiin hyödyntää suunnitelman perustana? Avukseni tuli Riutan upea luonto. Riutan alueella on yksi vahvuus ylitse muiden: monimuotoinen ja voimakaspiirteinen maisema. Suurten korkeusvaihteluiden, laaksojen, selänteiden, siirtolohkareiden ja lampien määrittämä metsämaa tarjoaa mahdollisuuden maiseman muodoista ja luonnon prosesseista nousevaan kaavoitukseen. Metsä tarjoaa erilaisia ekosysteemipalveluja. Osa näistä on näkymättömiä: kasvit yhteyttävät ja puhdistavat ilmaa. Osa puolestaan on selkeästi läsnä asukkaiden arkipäivässä: metsävyöhyke mahdollistaa mm. virkistyksen, marjastuksen sekä sienestyksen. Riutan tulevat asukkaat voivat jokapäiväisessä elämässään kohdata metsäluonnon ja toisaalta luonto ylläpitää ja säätelee niin ihmis- kuin eläinasukkaiden elinolosuhteita. Riutan alueella olemassa oleva luonto toimii lähtökohtana alueen suunnittelulle ja määrittää samalla uuden asuinalueen identiteettiä. Maaston muodot ja luonnon prosessit muodostavat suunnitelman perustan ja syntyvä alue ylläpitää asukkaidensa luontosuhdetta sekä henkisellä että toiminnallisella tasolla. Tässä diplomityössä olen halunnut etsiä suunnitteluperiaatteita, jotka tukevat tätä tavoitetta ja ovat sovellettavissa yleisesti. Rakenne Diplomityöni selostus jakaantuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa hahmotan suunnitteluperiaatteita, joita käsittelen kahdesta eri näkökulmasta. Ensin tarkastelen arkkitehtuurikohteita, jotka ovat inspiroineet minua luontosuhteensa kautta. Näiden rakennusten ja alueiden kautta tuon esiin periaatteita, jotka ovat ohjanneet omia valintojani suunnitelmani rakenteen, arkkitehtuurin ja estetiikan suhteen. Seuraavaksi tarkastelen rakentamisen ja luonnon suhdetta käytännöllisemmältä kannalta. Käsittelen luonnonprosesseja ja etsin keinoja tuoda nämä osaksi asuinalueen toimintaa ja näin saavuttaa myös säästöjä ilmastopäästöissä. Pohdin maisemaan sitoutuvan suunnittelun sekä asukkaiden ympäristötietoisuuden välistä yhteyttä. Tarkastelen luonnonläheisen asuinalueen mahdollisuuksia saavuttaa ekologista kestävyyttä elämäntapavaikutuksen kautta suhteessa yhdyskunnan tiivistymisen vaatimukseen. Riutan aluesuunnitelmaa käsittelevässä osassa erittelen tarkemmin suunnittelutavoitteitani sekä paikan asettamia lähtökohtia. Tarkastelen omia suunnitteluratkaisujani suhteessa alueen maisemaan ja siinä vaikuttaviin luonnon prosesseihin. Arvioin suunnitteluratkaisujeni vaikutusta ilmastopäästöihin ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Esittelen suunnitteluperiaatteideni tuottamia tuloksia sekä koko alueen mittakaavassa että asuntoarkkitehtuurin tasolla. Kuvaan Riutan alueen tunnelmaa ja paikan henkeä. Työni lopuksi pohdin prosessin aikana esiin nousseita kysymyksiä. Arvioin uudelleen Riutan kaltaisten asuinalueiden asemaa osana suomalaista aluerakentamista ja nostan esiin toimivaksi havaitsemiani suunnitteluperiaatteita, joita voitaisiin soveltaa laajemmin omaleimaisen luonnonläheisen asuinympäristön suunnittelussa. 11

7 Luontosuhteeltaan inspiroivia kohteita 1 Pohtiessani muotoa suunnittelutavoitteilleni aloitin kirjaamalla ylös kohteita, joista pidän. Kohteet valikoituivat intuitiivisesti ja paljastivat sitten lähemmässä tarkastelussa taustallaan vaikuttaneet yhteiset nimittäjät. Olen kirjoittanut esseemuodossa, omakohtaisen kokemuksen kautta. Jokainen näistä rakennuksista tai alueista on puhutellut minua juuri luontosuhteensa kautta. Olen nostanut esiin teemoja, jotka myöhemmin ovat ohjanneet minua omassa suunnittelutyössäni ja auttaneet löytämään muodon vapaasti leijuville tavoitteille. Alvar Aalto maastoon sovitettua asumista Kun olin pieni tyttö, äiti veti minua pulkassa halki lumisen maiseman. Ympärilläni kohoilivat korkeat männyt, kaikkialla oli valkoista. Muistikuvassani olen metsässä. Tuossa metsässä kuitenkin kasvaa puiden lisäksi taloja. Olemme matkalla Hellä-mummon luo Kotkan Sunilassa. Alvar Aallon Sunilan sulfaattiselluloosatehdas asuinalueineen muodostaa yhdessä paikallisen maiseman kanssa voimakkaan yhtenäisen kokonaisuuden. Rakennukset kohoavat vapaasti mäntymetsässä, erilaisiin maastonkohtiin asettuvat niille ominaiset talotyypit. Sunilan suunnittelu alkoi kesällä 1936 ja ensimmäinen rakennusvaihe tehtaan sekä asuinalueen osalta pääsi vauhtiin samana syksynä (Laaksonen 2004, s.42). Aalto sai suunnittelutyössään huomattavat vapaudet ja myötämielisen projektinjohdon ansiosta asuinalueen suunnitelma oli ajassaan varsin edistyksellinen, niin rakennusteknisesti kuin yhteiskunnallisestikin. Sosiaalisena tavoitteena oli hälventää tehdasyhteisön perinteistä hierarkiaa ja edistää kulkua kohti luokatonta yhteiskuntaa. Samalla voimakkaana lähtökohtana oli sovittaa uudisrakentaminen neitseelliseen maastoon niin luontevasti kuin mahdollista. (Schildt 1985, s ). Itseäni Sunilassa on aina puhutellut juuri rytmi, jonka valkoiseksi slammatut asuinrakennukset muodostavat yhdessä suorina kohti taivasta kohoavien männynrunkojen kanssa. Lamelli-, terassi- ja rivitalot asettuvat viuhkamaisesti loivaan rinteeseen, maastonmuotoja väljästi mukaillen. Modernismin ihanteita tavoittelevat rakennukset selkeine muotoineen edustavat ihmisen maailmaa ja asettuvat samalla sopusointuun ympäröivän luonnon kanssa. Sunila on kohdannut suuria muutoksia yhteiskunnan murrosten myötä. Tehtaan työväen määrä on pudonnut, alueen asukasluku laskenut ja palvelut kaikonneet. Sunilan arvostus paikallisten silmissä on rapautunut ja sen sijainti suhteessa Kotkan kaupunkiin ja Karhulaan on haasteellinen. Kaikesta tästä huolimatta alue kertoo yhä sen suunnittelua ohjanneista unelmista. Kenties voimakkaimpana on juuri rakentamisen suhde paikalliseen maisemaan ja luontoon. Millainen suhtautuminen luontoon siis ohjasi Aaltoa hänen suunnittelutyössään? Göran Schildt luonnehtii Inhimillinen tekijä teoksessaan Alvar Aallon luontosuhdetta näin: Aallolle luonto merkitsi ennen muuta sitä mutkikasta tasapainojärjestelmää, joka ylläpitää biologista elämää maan päällä, systeemiä jossa kaikki osatekijät vaikuttavat toisiinsa ja johon ihminenkin osana kuuluu. Luonto ei ole muuttumaton ja ihminen voi parantaa elinehtojaan, mutta ainoastaan yhteisymmärryksessä luonnon kanssa. (Schildt 1990, s.269) ja Aalto koki elämänsä aikana teknologiavallankumouksen industrialismin nousun. Kaupungistuminen, teollistuminen ja tehokkuusajattelu muovasivat uudelleen ihmisen asuinympäristöä. Aalto näki luonnossa pelastuksen inhimillisen elinympäristön kohtaamiin uhkiin. Hän sovelsi luonnon lainalaisuuksia näkemyksissään standardisoinnin joustavasta suunnasta, ja eritoten painotti luonnon tuomista osaksi ihmisen asuinympäristöä. Aalto toi luonnonmateriaalit, erityisesti puun, mukaan rakenteisiin ja sisustuksiin. Hän myös lainasi luonnonmuotoja ja rakenneperiaatteita suunnitelmissaan. Yksinkertaisimmillaan luonto on elävänä osana rakennettua ympäristöä. Schildt lainaa erästä tanskalaista reportteria (Berlinske Aftenavis ): Kun Aallon kanssa tulee puhe siitä millainen kaupungin tulisi olla, hän levittää sormensa haralleen: Tässä näette käteni. Sormeni olkoot taloalueita, välit luontoa. Mutta näin ei ikävä kyllä ole todellisuudessa. Kaupunkimme seisovat perustalla joka ei kannata industrialismin mukanaan tuomaa uutta elämänmuotoa. Sellaista kodin ja työpaikan väliä ei pitäisi ollakaan, jossa ei kuljeta läpi metsän. (Schildt 1990, s ) Lauri Louekari pohtii teoksessaan Metsän arkkitehtuuri laajalti Aallon arkkitehtuurin suhdetta luontoon. Hän tiivistää Aallon biologiselta pohjalta määrittyvän arkkitehtuurin kaksi eri puolta: toisaalta aistejamme ja tunteitamme puhuttelee hyvän ja luonnollisen paikan käsite, kun taas rationaaliseen ymmärrykseemme vetoaa geometrisesti hallittu muoto. Ihminen aisteineen on osa luontoa ja luonnonpaikoilla on oma luontainen rakenteensa ja toimintansa, joka ohjaa arkkitehtuuria. Samaan aikaan asettaessaan luonnon kaoottisen maailman arkkitehtuurin ja geometrian hallittuun kehykseen ihminen kesyttää luonnon itselleen ymmärrettäväksi ja turvalliseksi. Louekari toteaa lopuksi: Aallon arkkitehtuuri on omaperäisellä ja suomalaisella tavalla aistillista, paikan alkuperäisiä, biologiallemme pohjautuvia aspekteja ymmärtävää ja toisaalta kulttuurin luoman geometrisoivan tradition värittämää. (Louekari 2006, s.219) 13

8 Aallon kuvauksissa omasta työtavastaan heijastuu sama sopusointu luonnonvoimien ja rationaalisen ajattelun välillä. Kirjoituksessaan Taimen ja tunturipuro Aalto kuvaa ongelmanratkaisuprosessiaan, jossa selkeä analyysi yhdistyy syvälliseen intuitioon. Alitajunta yhdessä arkkitehdin elämänkokemuksen ja ammattitaidon kanssa käsittelee huolellisen paneutumisen seurauksena kerätyt reunaehdot ja luo vähitellen intuitiivisesti suunnittelutehtävän yleissubstanssin, joka ohjaa eri osa-alueiden ratkaisuja. (Schildt 1985, s ) Aalto kirjoitti (amerikkalaisen Technological Reviewin artikkelissa 1940): Viime vuosikymmenien aikana arkkitehtuuria on usein verrattu tieteeseen ja sen menetelmiä on yritetty saattaa tieteellisemmiksi, vieläpä tehdä siitä puhdasta tiedettä. Mutta arkkitehtuuri ei ole tiede. Se on yhä sama suuri synteettinen prosessi, tuhansien ratkaisevien inhimillisten funktioiden yhdistelytehtävä, ja se pysyy arkkitehtuurina. Sen tehtävä on yhä saattaa aineen maailma sopusointuun ihmiselämän kanssa. ( Schildt 1990 s.273) 4 3 Kuvat: Alvar Aalto: Kauttuan terassitalot, Alvar Aalto: Kaavamainen luonnos amerikkalaisesta kaupungista Suomessa 1940 Aallon teoreettinen suunnitelma amerikkalaisesta kaupungista Suomessa illustroi Aallon suhdetta maastoon lähtökohtana erilaisille talotyypeille. Omakotitalot, rinnetalot tyyppiä ROT sekä terassitalot asettuvat kukin itselleen sopiviin rinteisiin ja tasamaalle. Samankaltaisia talotyyppejä Aalto toteutti jo Sunilassa ja Kauttualla. 5-6 Alvar Aalto: Insinöörien rivitalo, Sunila, Asunnot asettuvat toisiinsa nähden porrastetusti ja avautuvat viuhkamaisesti luontoon. Kullekin asunnolle jää luontevasti oma pihaalueensa ja samalla rakennus lainaa mäntymetsältä sen luontaista rytmiä. 7 Sunilassa rakennukset asettuvat vapaan viuhkamaisesti rinteeseen jättäen välilleen virtaavan metsämaan

9 Jørn Utzon geometrian ja orgaanisen liitto Arkkitehtuuri muodostaa kohtaamispinnan luonnon maailman ja ihmisen todellisuuden välille, se asettaa luonnon kaoottisuuden geometrian luomiin ymmärrettäviin kehyksiin. Tämä rajaus voi olla jäykkä ja mahdollisimman kaukana luonnon loputtomasta variaatiosta tai hyvinkin pitkälle luonnon monimuotoisuutta mukaileva. Raili ja Reima Pietilän rakennukset lainaavat rytminsä ja muotonsa ympäröivästä luonnosta, lähes huomaamatta abstrahoiden ne geometrian kielelle. Selkeämpää, mutta silti vahvasti ympäröivää maisemaa kaikuvaa rajaa piirtää tanskalainen arkkitehti Jørn Utzon. Helsingørin Kingo -taloissa rationaalinen modulaarisuus yhdistyy luonnonmuotoa mukailevaan viivaan. Asuntosolukko rajaa toiselle puolelleen vapaasti kumpuilevan luonnontilan ja toiselle ihmisen rakentaman kulmikkaan katutilan. Asuntojen suojaisat atrium-pihat avautuvat kohti aurinkoa, kun taas pohjoiseen suunnatut sisäänkäyntijulkisivut sulkeutuvat suojaamaan asukkaidensa yksityisyyttä. Asuintalojen muodostaman polveilevan nauhan keskelle jää avoin luonnontila, alemmas maastoon sijoittuu lampi. Hieman korkeammalle asettuvien talojen pihat jäävät yhteisön katseilta suojaan. Kenneth Frampton kuvaa kirjassaan Studies in Tectonic Culture: The Poetics of Construction in Nineteenth and Twentieth Century Architecture Utzonin arkkitehtuurin kehitystä. Jo varhain urallaan, 1947 ilmestyneessä yhdessä Tobias Faberin kanssa laaditussa manifestissa, Utzon haki vaihtoehtoa korruptoituneena pitämälleen ajan hengelle luonnosta. Julkaisua kuvittivat luonnon muodot, kristallit, sienet ja maisemat sekä viitteet kansanrakentamiseen sekä Wrightin ja Aallon orgaaniseen arkkitehtuuriin. Pian tämän jälkeen Utzon oleskeli Marokossa ensimmäistä kertaa. Frampton lainaa Robert Barthlomewin kuvausta vaikutuksesta, joka Marokon kansanrakentamisella oli Utzoniin: kylien ja maiseman yhtenäisyys, joka syntyi niiden yhtäläisestä materiaalista maasta. (Frampton 1995, s.253) Marokon yksiaineisen maiseman ohella Utzonin atriumtalojen tärkeänä innoittajana toimivat Frank Lloyd Wrightin Usonian rakennukset. (Frampton 1995, s.262) Myös kiinalainen ja islamilainen rakennusperinne pihataloineen tarjosivat hänelle voimakkaan esimerkin asukkaiden yksityisyyttä varjelevasta kaupunkiasumisesta. Erityisesti rakennusten kattojen ylle kohoavat savupiiput muistuttavat iranilaisia esikuviaan, Yazdin kaupungin tuulisieppareita.(weston 2002, s.86-92)

10 Kenneth Framptonkin nostaa esiin Utzonin harvinaislaatuisen kyvyn yhdistää orgaaninen ja geometrinen muoto toisiinsa ja luoda ensimmäinen jälkimmäisestä. Luonnonmuoto syntyy rationaalisista säännönmukaisista soluista. Frampton toteaa tämän taidon näkyvän kaikkein selvimmin juuri Kingo-taloissa sekä Fredensborgin asuinalueella ja suunnitelmissa Odenseen ja Birkehøjhin. (Frampton 1995, s.265) Utzonin arkkitehtuuri kasvaa maisemastaan. Maastonmuodot, paikallisilmasto, aika, materiaali ja käsityö muovaavat rakennukset luonnonvoimien tavoin. Frampton lainaa Kjeld Helm-Petersenin tulkintaa Kingo-taloista: Hänen rakennuksensa kasvavat kuin organismit, ne heijastavat luonnon kasvun kaavaa, eivätkä ole teoreettisia kehyksiä ihmiselämälle, vaan elävät omaa elämäänsä, sillä niiden rakennetta ohjaavat samat fysiikan lait, jotka hallitsevat niiden asukkaita. (Frampton 1995, s.250) Kuvat: 8 Kingo-talojen yksittäiset asunnot sijoittuvat tarkkaan alueen topografian mukaan ja suuntautuvat rakennuspaikan ilmansuuntien ja näkymien perusteella. 9, 10 & 11 Asuntojen ketju rajaa sisäänkäyntiensä puolelle kaupunkimaisen pihakadun, kun taas pihojen puolella avautuu kumpuileva luonnonmaisema. 12, 14 Atriumratkaisu mahdollistaa asuntojen voimakkaan avaamisen pihoille ja säilyttää samalla asukkaiden yksityisyyden. Asuintilat kiertyvät pihamaan ympärille muodostaen vahavan yhteyden sisätilan ja ympäröivän luonnon välille. 13 Kingo-talojen alkuperäisiin asukkaisiin kuului myös vuohi, joka vastasi maisemanhoidosta

11 15

12 the Sea Ranch maiseman synnyttämä suunnitelma Täällä valtameri ja maa kohtaavat. Pohjois-Kaliforniassa, Sonoman rannikolla luoteistuuli puhaltaa ja jatkuva aaltojenpauhu hallitsee äänimaisemaa. Kivikoiden, hiekkarantojen ja loputtoman erilaisten ja kalliojyrkänteiden maahan maisema-arkkitehti Lawrence Halprin suunnitteli puitteet yhteisölle nimeltään Sea Ranch. Alue lukuisine erilaisine lahtineen tarjoaa kodin monimuotoisille rannan ekosysteemeille, niin pinnan päällä kuin allakin. Rannalle noustaessa niityt ja niitä halkovat pensasrivit määrittävät maisemaa. Sea Ranch on paikka, jossa luonnon lait ja prosessit tulevat osaksi ihmisen asuinympäristöä. Maisemassa jatkuva, väistämätön muutos ja kaiken punoutuminen yhteen ovat aina läsnä ja muovaavat inhimillistä kokemusta. Elämän rytmi, luonnon kiertokulku, meren liike, linnut ja hylkeet vastaavat paikan luonteesta. (Lyndon & Alinder 2004, s.13, s.295) Sea Ranch edustaa minulle maiseman ja arkkitehtuurin yhtenäisyyttä. Jylhät kalliorannat ja geometrialtaan selkeät, auringon tuulen harmaaksi piiskaamat puiset rakennukset ovat yhtä. Talot asettuvat nöyrästi maisemaan, käpertyvät yhteen suojaamaan asukkaitaan luonnonvoimilta ja samalla jättävät tilaa alueen alkuperäisille ekosysteemeille. Halprin itse kertoo alueen syntyä ohjanneesta visiosta näin: Tunne kokonaisesta paikasta, yhteisö, jossa kokonaisuus on osiaan tärkeämpi. Jos voisimme saavuttaa sen jos rakennukset ja luonto yhtyisivät orgaaniseksi kokonaisuudeksi yksittäisten kauniiden talojen sijaan silloin voisimme tuntea saavuttaneemme jotakin arvokasta, joka sen sijaan, että tuhoaisi, enemmänkin edistää sitä luonnon kauneutta, joka meille on annettu. (Lyndon & Alinder 2004, s.19) Lähtökohtana Halprinilla ja monialaisella suunnittelijatiimillä oli maisema, jota olivat muokanneet niin luonnonvoimat kuin menneiden sukupolvien elämä. Rannikkoa reunustaneet ryppyiset vuoret olivat eroosion voimasta kuluneet ja alue hiljalleen metsittynyt jo kauan ennen kuin ihmiset alkoivat muokata maisemaa. Rannikon alkuperäiset asukkaat, Pomo-intiaanit, olivat puolestaan hallinneet rantaniittyjen kasvua tulella ja jättäneet jälkeensä myös äyriäisten kuorista muodostuneita kukkuloita ja 1900-luvuilla uudisasukkaat olivat kaataneet laajalti lähialueiden metsiä. Sea Ranchin kehittämisen aikaan alue toimi lammaslaitumena. Ihminen oli myös jo jättänyt omat jälkensä maiseman muotoihin, alueen lävisti valtatie 1 ja suoriin riveihin istutetut sypressit halkoivat rantaniittyjä, jakaen luonnon maiseman laajoihin kulmikkaisiin huoneisiin. (Lyndon & Alinder 2004, s.19)

13 Näissä puitteissa maisema-arkkitehti Lawrence Halprin aloitti suunnittelutyön. Hän vietti aikaa telttaillen ja vaeltaen näillä tuulen pieksemillä jylhillä rannoilla, yksin ja perheensä kanssa. Kokemustensa perusteella Halprin näki tarpeelliseksi suojata asutusta voimakkaalta luoteistuulelta istuttamalla kautta alueen paikallisia Pinus Muricata -mäntyjä. Perustaksi suunnittelutyölle asetettiin ekologinen suhde maahan. Talot ryhmiteltiin tiiviisiin rykelmiin, jolloin yli puolet alueesta voitiin jättää luonnontilaiseksi. Arkkitehtuuri otti aineksensa paikallisesta rakennustyylistä ja pidättäytyi luonnonmateriaaleissa. Talojen katot viistettiin samaan tapaan kuin tuuli oli vuosien saatossa kuluttanut alueen maastoa. Istutettava kasvillisuus valittiin paikallisten lajien joukosta. Rakentaminen vedettiin kauemmas rantakallioista, kohti metsän rajaa. Kadut ja rakennuspaikat linjattiin maaston luonnollisten muotojen mukaan. Halprin kuvaa suhdettaan paikkaan, johon hän perheineen myös rakensi oman talon: Ensimmäiset vuotemme Sea Ranchillä olivat ihmeitä täynnä. Talo ja sen ulkotilat paransivat elämäämme ja vapauttivat luovat voimamme. Anna ja minä molemmat koemme luonnon prosessit inspiraationa ja opettajana enemmän kuin kauniina kulissina elämälle. Tämä paikka, jossa ilmenee meidän yhteinen kaipuumme vuorovaikutukseen luonnon kanssa, osoittautui voimavaraksi ja virkistyksen lähteeksi niin meille itsellemme kuin oppilaillemme. (Lyndon & Alinder 2004, s.287) Kuvat: 15 Sea Ranchin ensimmäisessä rakennusvaiheessa toteutettiin Condominium 1, jossa rykelmä asuntoja käpertyi yhteen suojaamaan asukkaitaan valtamereltä puhaltavilta villeiltä tuulilta. Suunnittelijoina toimivat MLTW / Moore, Lyndon, Turnbull ja Whitaker. 16 Halprinin suunnittelutyötä edelsi syvä tutustuminen alueen luonnonoloihin, kasveihin ja eläimiin 17, 18 & 19 Sea Ranchin arkkitehtuuri punoo yhteen maiseman luonteen ja paikallisen rakennusperinteen 20 Hines House, 1967, suunnttelijana MLTW / Turnbull. 20

14 Katsura villa ja Kengo Kuma elämää vuorovaikutuksessa ympäröivän luonnon kanssa Mitä Kengo Kuman rakennukset kertovat suhteestaan ympäristöönsä? Syskyllä 2012 Kuma luennoi rakennustaiteen museossa Helsingissä. Hän selitti hyvin selkeästi sen, mitä itse olin aavistellut. Kengo Kuman arkkitehtuuri sulautuu yhteen luonnon kanssa. Länsimaisen rakennustaiteen pyrkiessä luomaan ennen kaikkea muotoja ja objekteja, on Japanissa keskitytty tunnelmaan ja suhteeseen ympäristön kanssa. Kengo Kuma kuvitti tätä toteamusta tarinalla saksalaisen modernistiarkkitehdin Bruno Tautin vierailusta Katsura -villaan Kiotossa 1930-luvulla. Täällä eurooppalainen kohtasi ihanteidensa mukaisen rakennuksen. Hänelle Katsura-villa oli yhtä ympäröivän luonnon, puutarhan, kanssa. Hiljainen, yksinkertainen ja selkeä muotokieli korosti luonnon kauneutta. (Baba 1983, s.4-6, Kengo Kuman luento, rakennustaiteen museo ) Luennollaan Kuma myös kuvasi, kuinka japanilaisen puupiirroksen mestari Utagava Hiroshige sulautti teoksissaan ihmisen ja luonnon luomat kerrokset yhdeksi pinnaksi. Rankkasade Shin-Osashi -sillalla kuvaa hetken, jolloin sade ja ihmisen maailmaa edustava silta lomittuvat toisiinsa ja muuttuvat yhdeksi. Samaan tapaan Kuma pyrkii omassa arkkitehtuurissaan erilaisten läpikuultavien kerrosten avulla sulauttamaan ihmisen rakentaman todellisuuden yhdeksi ympäröivän luonnon ) kanssa. (Kengo Kuman luento, rakennustaiteen museo Kuvat: 21 Kengo Kuma: Lotus House, Utagava Hiroshige: Rankkasade Shin-Osashi -sillalla, Katsura Villa, Kyoto, n

15 Metsä arkkitehtuurin lähtökohtana Kaikkia valitsemiani kohteita yhdistää syvä sitoutuminen ympäröivään luontoon. Aalto istuttaa asuinrakennuksensa maastoon ja tuo esiin maisemaa määrittävät erityispiirteet. Hän hyödyntää topografiaa omaleimaisen asuinympäristön suunnittelussa ja sovittaa erilaisiin maastonkohtiin omat talotyyppinsä. Utzonin työssä orgaaninen muoto sulautuu ihmisen määrittämään geometriaan. Syntyvä ympäristö on samalla ymmärrettävää sekä runollista. Kingo -talojen polveileva ketju jakaa tilan ihmisen ja luonnon valtakuntiin. Sea Ranchin tärkein oppi on kokonaisvaltaisessa suhteessa maisemaan. Kengo Kuma esiintyy tässä joukossa muistuttaen yksittäisen rakennuksen suhteesta ympäristöön. Kuinka asunnot voidaan meidän pohjoisissa olosuhteissamme liittää osaksi luontoa? Avaukset ja läpikuultavuus tuovat metsän osaksi katutilaa ja kotien sisätilaa. Samalla arkkitehtuurin tehtävänä on myös suojata meitä luonnonvoimilta ja tuoda turvaa. Työni lähtökohdaksi asettuu metsä. Arkkitehtuuri saa muovautua suhteessa ympäröivään luontoon. Puu materiaalina liittää sen olemuksellisesti osaksi metsää. Metsän ja arkkitehtuurin suhdetta on tutkinut mm. Lauri Louekari, joka väitöskirjassaan toteaa näin: Metsän yleinen maisemallinen dominanssi on kuitenkin suomalaiselle seudun kokemiselle tunnusomainen peruspiirre, josta myös maisemaa tulkitseva arkkitehtuuri voi alkaa. Tieto metsän roolista maiseman selkärankana antaa sille tärkeän merkityksen. Oma kokemukseni on, että vasta luotuaan suhteen metsään suunnittelja voi tuntea asuvansa suomalaista maisemaa tavalla, josta voi kehittyä omaleima[i]sta ja puhuttelevaa tulkintaa. (Louekari 2006, s. 144) Arkkitehtuuri on kulttuurin tuote ja metsä taas on olemuksellisesti luontoa. Arkkitehtuurin ja metsän suhteen tarkastelu on yleiselle tasolle siirrettynä kulttuurin ja luonnon suhteen pohdintaa. Tapa, jolla katsomme metsää, on monin tavoin kulttuurin värittämää. Näemme luonnon eri tavoin riippuen ajasta ja ympäristöstä. Kuva luonnosta vaikuttaa myös yleisesti tapaan, jolla käytämme luontoa. ( Louekari 2006, s. 174) 28

16 Luonnon prosessit osana asuinympäristöä

17 Edellisessä luvussa toin esiin itselleni tärkeitä suunnitteluperiaatteita esimerkkikohteiden ja -suunnittelijoiden kautta. Nyt keskityn tarkastelemaan ympäristötietoista suunnittelua käytännönläheisemmin. Erittelen asuinympäristöämme muovaavia luonnon prosesseja ja keinoja tuoda nämä aktiivisiksi toimijoiksi arkipäiväämme. Käsittelen elementtejä, jotka ovat osa elävää ympäristöämme: ilmasto, vedenkierto, kasvillisuus ja eläimet. Pohjana tälle pohdinnalle käytän Michael Hough'n vuonna 1984 kirjoittamaa teosta City Form and Natural Process Towards a New Urban Vernacular, jossa Hough etsii uusia, ekologiasta nousevia perusteita kaupunkisuunnittelulle. Käsittelen luonnon kiertokulkujen hyödyntämistä ekologisen kestävyyden näkökulmasta. Imitoimalla maiseman luontaista toimintaa ja hyödyntämällä luonnon meille esittelemiä prosesseja voimme löytää keinoja vähentää ilmastopäästöjä. Luonnonläheinen asuinalue tarjoaa mahdollisuuden tämän kaltaiseen toiminnalliseen symbioosiin ja samaan aikaan tuo luontokokemuksen osaksi arkea. Myöhemmin tässä luvussa tarkastelen lyhyesti ihmisen luontosuhdetta ja sen vaikutusta elämäntapaamme. Lopuksi kysyn, voisiko alueen ilmastopäästöjä arvioitaessa luonnonläheinen elämäntapa kompensoida yhdyskuntarakenteen tiiviydestä tinkimistä? Ihminen osana elävää ympäristöä Ihmisille, kuten kaikille eläinlajeille, on luontaista muovata omaa asuinympäristöään itselleen sopivaksi. Luonnossa eri lajien elinympäristön muokkaus luo aina uusia yllättäviä mahdollisuuksia muille lajeille. Esimerkiksi majavien patorakennelmat saattavat olla uhka osalle kalalajeista, mutta toisaalta patoamisesta seuraava kosteikon umpeenkasvu tarjoaa ravintoa ja suojaa toisille lajeille. Luonnossa yhden elämänmuodon jälkeensä jättämät jäljet toimivat aina hyödyllisenä materiaalina toiselle. Voisimmeko suunnittelijoina ottaa oppia tästä? Ympäristötietoinen suunnittelu on perinteisesti lähtenyt liikkeelle pyrkimyksestä minimoida ihmisen toiminnan negatiiviset vaikutukset elinympäristöön. Kielteisen ennakkoasenteen sijaan ekologinen suunnittelu voisi kysyä, kuinka voimme omalla toiminnallamme parantaa elinympäristöjä niin itsellemme kuin muille lajeille? (Hough 1984, s.24-26) Michael Hough nostaa ympäristötietoisen aluesuunnittelun lähtökohdiksi prosessin ja muutoksen ymmärtämisen sekä monimuotoisuuden perustana niin ekologiselle kuin sosiaaliselle hyvinvoinnille. Hän myös korostaa ekonomisten keinojen valintaa, jolloin pienimmällä mahdollisella toimenpiteellä ja energialla saadaan aikaan 32 suurin hyöty. Suunnittelemalla ympäristöjä, joissa energia ja ravinteet kiertävät samaan tapaan kuin luonnossa, voimme luoda tehokkaampia ja kestävämpiä kaupunkialueita. Ihmisen toiminnan integroiminen luonnon prosesseihin myös tuottaa asukkaille ympäristönlukutaitoa. Tämä arkiympäristön synnyttämä ymmärrys voi kasvaa aidoksi ekologisten kysymysten käsittämiseksi ja vastuunkannoksi niistä. (Hough 1984, s.24-26) Itse koen luonnon kiertokulun ja kausaliteettien tuomisen osaksi ihmisten asuinympäristöä erityisen merkitykselliseksi tässä ajassa, kun olemme ajautuneet yhä etäämmälle luonnon lainalaisuuksista ja samaan aikaan kohtaamme valtavia ympäristönmuutoksen mukanaan tuomia uhkia. Ilmasto Pienilmasto on merkittävä tekijä sekä ulkotilojen viihtyisyydessä että asuinalueen energiankulutuksessa. Passiiviset tekniikat, joilla voidaan muokata ilmastoa tarjoamaan joko lisää lämpöä tai viilennystä ovat aina olleet olennainen osa kansanrakentamista. Perinteisesti, ja yhä nykyäänkin kehittyvissä maissa, passiiviset ilmastonsäätelykeinot ovat olleet hienostuneita ja edullisia. Modernin tekniikan kehityksen ja halvan energian myötä perinteiset tekniikat on kuitenkin unohdettu ja alettu luottaa koneelliseen sisäilman muokkaukseen pienilmaston säätelyn sijaan. (Hough 1984, s.36-37) Samaan aikaan on kadotettu paikallisen rakennuskulttuurin ominaispiirteitä ja tunnistettavuutta. Tutustumalla uudelleen pienilmastoon vaikuttaviin tekijöihin ja hyödyntämällä niitä suunnittelussa on mahdollista saavuttaa sekä omaleimaista paikkaan vahvasti sitoutuvaa arkkitehtuuria että säästöjä ilmastopäästöissä. Rakennusten sijoittelu on merkittävä keino säädellä alueella vallitsevaa pienilmastoa. Keskiaikaisen kaupungin tiivis rakenne palveli hyvän pienilmaston syntyä katutiloihin. Rakennusten tiukkaan rajaamat kapeat kadut mutkittelivat vangiten auringonvaloa ja pitäen tuulet loitolla. Rakennusten läheisyys toisiinsa maksimoi lämmitysenergiasta saadun hyödyn. (Hough 1984, s.38) Rakennusten ja ulko-oleskelualueiden suuntaus ilmansuuntien mukaan auttaa hyödyntämään auringon lämpöenergiaa ja näin laskee lämmityksen tarvetta. Etelärinteet saavat maksimaalisen määrän auringonpaistetta ja laaksoihin muodostuvia kylmän ilman järviä tulee välttää. Kasvillisuudella on myös tärkeä rooli ilmasto-olojen hallinnassa. Lehtipuut suojaavat kesäaikaan liialta auringon lämpösäteilyltä ja toisaalta päästävät talvisin lämmittävän auringonpaisteen tunkeutumaan maahan ja rakennusten sisätiloihin. Lehtipuut eteläisten ikkunoiden eteen istutettuna tasaavat vuodenkierron myötä muuttuvia aurinkoolosuhteita. Köynnösten istuttaminen rakennusten eteläjulkisivulle viilentää rakennusta kesäaikaan. Ilma pääsee kiertämään köynnöksen ja seinän välissä, jolloin savupiippuefekti nostaa lämmintä ilmaa ylöspäin samalla imien viileää ilmaa alhaalta. Myös kasvin lehdiltä haihtuva kosteus viilentävää rakennusta. Viherkatot puolestaan voivat auttaa

18 parantamaan kaupunki-ilmastoa vähentäessään kesäaikaan lämmön absorptiota rakenteisiin. Talvella ne toimivat lisälämmöneristeenä. (Hough 1984, s.40-41) Kaupunkien ilmaston säätelyssä tärkeinä tekijöinä toimivat vesi ja kasvillisuus. Veden haihtuminen viilentää aluetta tehokkaasti. Vettä haihtuu sekä suoraan pinnoilta että kasvien kautta. Sadevesiä ei kannata johtaa pois alueelta viemärien kautta, sillä tällöin menetetään niiden potentiaali kaupunkitilojen viilentäjänä. Kasvit haihduttavat vettä ns. 'evapotranspiraation' myötä, jolloin poistuu myös lämpöenergiaa. Kasvit auttavat siis säätelemään sekä ilman lämpötilaa että kosteutta. Puut myös suodattavat ilmaa ja pölyä. Ne sitovat itseensä erilaisia ilmansaasteita, kuten rikkidioksidia ja raskasmetalleja, mm. kadmiumia ja lyijyä. (Hough 1984, s.42-43) Kaikista ilmastotekijöistä eniten asukkaiden mukavuuteen ja viihtyvyyteen vaikuttaa tuulisuus. Tuuli vaikuttaa suoraan lämpötilaan, veden haihtuvuuteen sekä talviaikaan myös lumen ajelehtimiseen. Vanhojen kaupunkien matalat rakennukset, jotka asettuvat kaartuvien katujen varrelle luovat suojaa tuulelta. Sekä puupeite että maanpinnan karkeus hidastavat tuulennopeutta. Vaihteleva metsänpohja toimii tehokkaasti tässä suhteessa. Tuulisuuden torjunta pienentää talojen lämmityksen tarvetta. Oikein suunniteltu kasvillisuus rakennuksen ympärillä voi tuoda yli 5 % energian säästöt. (Hough 1984, s.44-46) Suomessa ilmastotietoista suunnittelumetodia on kehittänyt Kimmo Kuismanen. Hänkin korostaa tuulisuuden merkitystä pienilmaston tarkastelussa ja ehdottaa mm. tuulitestausta pienoismallin avulla aluesuunnittelun työkaluksi. (Kuismanen 2008, s.169) Tutkimusten mukaan viheralueiden verkosto, joka jakautuu tasaisesti koko kaupungin alueelle, on ilmaston kannalta parempi vaihtoehto kuin luottaminen muutamiin suuriin puistoihin. Ilman liikkuessa eri vyöhykkeiden läpi kaupungissa puistot ja kasvillisuuden rajaamat kadut muuttavat sen virtausta, parantavat ilmanlaatua ja alentavat lämpötiloja. Chicagossa tehdyn ilmavirtausmallinnoksen perusteella todettiin, että sormimalli, jossa rakennetut käytävät ja avoimen tilan siivut vuorottelevat olisi kaikkein edullisin ilmanlaadun kannalta. (Hough 1984, s.46-47) Kaaviot: 1. tiiviisti rajattu, polveileva katutila sekä rakennusten lomaan istutettu kasvillisuus Vesi auttavat torjumaan tuulisuutta 2. rakentaminen sijoitetaan aurinkoisiin rinteisiin 3. viileä ilma pääsee laskeutumaan vapaasti rinnettä alas laaksoon asuinkorttelien väleistä 4. lehtipuut suojaavat kesällä liialta auringon lämpösäteilyltä ja päästävät auringon talvisin sisään 5. rakentaminen työntyy sormina metsään, metsävyöhyke hidastaa tuulia ja puhdistaa ilmaa

19 Veden, maan ja metsien biofyysiset prosessit ovat sidoksissa toisiinsa ja syvästi ihmisen toiminnan vaikutusten alaisena. Metsillä on tärkeä rooli vesivarojen suojelijana. Ne suojaavat rinteitä eroosiolta ja torjuvat puroihin kertyvää sedimenttiä ylläpitäen veden laatua ja lämpötilaa. Metsät säätelevät veden virtaamia ja torjuvat tulvia sekä toisaalta ylläpitävät virtaamia kuivina kausina. Osa vedestä jää puiden lehvästöön ja haihtuu suoraan takaisin ilmakehään. Osa maahan sataneesta vedestä kulkeutuu maaperän kautta puroihin. Maaperä toimii kuin sieni, joka varastoi ja hitaasti vapauttaa vettä. Keväisin metsä tasaa lumen sulamista ja vesi vapautuu hiljalleen puroihin. Metsänpohja on rakennettua maata lämpimämpi ja toisaalta lehvästön viilentävä vaikutus hidastaa lumen sulamista. Metsillä on siis tärkeä vaikutus maapallon vedenkiertoon, niin globaalisti kuin paikallisesti. (Hough 1984, s. 66) Mitä siis seuraa kun luonnontilainen alue rakennetaan kaupungiksi? Vedenkierto muuttuu. Pintavaluntaan vaikuttavat maanpinnan läpäisevyys, maan kaltevuus, maaperä sekä kasvillisuus. Metsämailla pintavalunta on yleensä lähes olematonta, kun taas rakennetuilla alueilla, asfaltilla ja katoilla, pintavalunta kattaa jopa 85% kaikesta sadevedestä. Läpäisemättömät pinnat ja sadeveden kerääminen putkistoon johtaa kaupungeissa monenlaisiin ongelmiin Pohjaveden muodostuminen häiriintyy vesien johtuessa muualle. Tulvahuipuissa ojat ja purot erodoituvat liiallisen veden voimasta. Puuston poistaminen alueelta johtaa pintavalunnan kasvuun, mistä puolestaan seuraa ongelmia sedimentaation suhteen. Pintavalunnan kasvaessa sedimenttiä ja ravinteita ajautuu maatalousalueilta vesistöihin, jolloin vesistöt rehevöityvät. (Hough 1984, s.70-73) Vesien valunnan säilyttäminen entisen kaltaisena suojaamalla olemassa olevia metsiä osana kaupunkirakennetta mahdollistaa luontaisen vedenkierron alueella, varjelee pohjavesivarantoja sekä ehkäisee tulvimista. Sadevesien käsittely kaupungissa Luonnossa sadevesi varastoituu järviin ja tulvatasangoille, joista se vapautuu edelleen jokiin tasaten niiden virtaamia pidemmällä aikavälillä. Kasvillisuuden peittämät maat ja metsäalueet pidättävät vettä maaperässä vähentäen pintavaluntaa ja suodattaen vettä pohjavedeksi. Varastoituminen ja kasvillisuus parantavat veden laatua ja niin ollen edistävät ihmisen ja eläinten elinympäristöjen laatua. Kaupunkien Kaaviot: 6. Dynaaminen hydrologinen kierto kuvaa veden liikkeitä maapallolla. Vesi haihtuu valtameristä, kiertää ilmakehässä maa-alueiden päälle, putoaa sateena tai lumena, vajoaa maanpinnan alle sekä palaa valtameriin jokien ja järvien kautta. (Hough 1984, s.65)

20 sadevedet tulisikin käsitellä tavalla, joka vastaa luonnollista veden kiertokulkua mahdollisimman pitkälle, sallien veden imeytyä maaperään samaan tahtiin kuin luonnossa. Hulevesien käsittelyssä voidaan pyrkiä pohjaveden ylläpitoon, jolloin sadevesi johdetaan suoraan maahan, josta se imeytyy maaperään suodattuen pohjavedeksi. Tässä voidaan hyödyntää erilaisia painaumia ym. kasvillisuuden peittämiä alueita. Pysyvät varastot, kuten lampi keskellä asuinaluetta, voivat vesivarastona toimimisen ohella tarjota virkistystä asukkaille, elinympäristön monenlaisille kasveille ja eläimille sekä sopivat puitteet ympäristökasvatukseen. (Hough 1984, s.90-91) Tiiviimmin rakennetuilla alueilla käyttökelpoisia keinoja hulevesien luonnonmukaiseen hallintaan voivat olla esim. sadevesien viivyttäminen väliaikaisissa varastoissa, kuten painanteissa leikkikentillä, hautausmailla ja muissa puistoissa. Sadevesien talteenotto katoilta vähentää puhtaan veden tarvetta kotitalouksissa. Sadevettä voidaan hyödyntää ainakin puutarhan kastelussa sekä esim. auton tai ikkunoiden pesussa. Hydrologia voidaan integroida kaupunkitilojen suunnitteluun toiminnallisesti, visuaalisesti ja symbolisesti. Läpäisevät pintamateriaalit mahdollistavat ajoneuvoliikenteen kannalta tarpeelliset kovat pinnat ja samalla mahdollistavat veden imeytymisen sekä olosuhteet kasvillisuudelle. (Hough 1984, s.92-93) Jätevedet resurssina Sadeveden lisäksi kaupungeissa jäteveden mukana kertyvä urbaani orgaaninen jäte tarjoaa oivallisen resurssin esimerkiksi kaupunkiviljelyyn. Orgaanisen jätteen kerääminen jätevesistä mahdollistaa sen hyödyntämisen kompostoimalla, mikä on edullista sekä ekologisessa että ekonomisessa mielessä. Ravinteiden talteenotto ja hyödyntäminen kaupunkiviljelyssä tarjoavat mahdollisuuden luoda elävän yhteyden kaupunkilaisen ja maan välille, millä on huomattava pedagoginen arvo. (Hough 1984, s.81-82) Jätevesiä voidaan myös puhdistaa mm. hyödyntämällä maata suodattimena. Ensimmäisen puhdistuskierroksen jälkeen vesi johdetaan maahan, jossa se kulkee elävän suodattimen läpi. Maaperän, kasvillisuuden ja mikro-organismien muodostama ekosysteemi puhdistaa veden, josta lopulta muodostuu uutta pohjavettä. Jätevesi toimii samalla hyvänä lannoitteena. Paikoin jätevesiä voidaan puhdistaa metsässä ympäri vuoden, myös pohjoisilla alueilla. Metsänpohjan suojaama humus estää veden jäätymisen talviaikaankin. (Hough 1984, s.83-84) Puhdistusalueilla voidaan harjoittaa 'lyhytkiertoviljelyä', jossa esim. energiapuuksi kasvatettava paju hyödyntää jätevesien maaperään tuomat ylimääräiset ravinteet. Puiden kasvu runsasravinteisessa maassa on voimakasta, jolloin puuainesta voidaan korjata usein ja sitten hyödyntää esimerkiksi alueen energiantuotannossa, tämän perustuessa puuhakkeen kaasutukseen. Suomessa lyhytkiertoviljelyyn sopivat mm. paju ja hieskoivu. (Metla 2013, Weckman 2005, s.16). Tätä mahdollisuutta tutkimalla eteenpäin voitaisiin lähestyä energian tuotannossa omavaraisuutta puuaineksen kasvatuksesta saakka, ja jäljitellä luonnon suljettuja kiertokulkuja sekä vedenpuhdistuksen että energiantuotannon suhteen. Kasvillisuus Kasveilla on perustavanlaatuinen tehtävä elämän ylläpitäjänä. Ne liittyvät kiinteästi vedenkiertoon, pienilmastoon sekä alueen eläimistöön ja ravinnontuotantoon. Kasvillisuudella on myös suuri sosiaalinen potentiaali. Kaupunkiluonto voidaan nähdä samaan tapaan tuottoisana kuin maaseudun toiminnalliset maisemat. Kaupunkimaisema voi olla tuottoisa niin taloudellisesti kuin pedagogisestikin. Taloudellisesti ja ekologisesti on viisasta valita kasvilajeja, jotka ovat hyvin sopeutuneet paikallisiin olosuhteisiin. Hyvin sopeutuvat lajiyhteisöt ylläpitävät itse itsensä. Lähtökohtana kaupunkiekologian inspiroimassa suunnittelussa onkin ratkaisujen perustaminen kyseessä olevaan paikkaan. Kasvillisuus nähdään jatkuvasti kehittyvinä kasviyhdyskuntina yksittäisten ilmiöiden sijaan. Kun alueelle valitaan lajeja, jotka soveltuvat kyseiseen maaperään ja ilmastoon, mahdollisesti jopa muokaten niitä entistä rikkaammiksi, saadaan aikaan tuottoisa ja itse itseään ylläpitävä maisema. (Hough 1984, s ) Luonnossa sukkessio ohjaa metsien kehitystä ennustettavien vaiheiden kautta, syntymästä nuoruuden ja kypsyyden kautta vanhuuteen ja uudistumiseen. Prosessissa erilaiset eliöyhteisöt muovaavat ympäristöään, jonka jälkeen seuraava, kasvien, hyönteisten ja eläinten joukko ottaa sen omakseen. Sukkessio alkaa hyvin nopeatahtisena hidastuen myöhemmissä vaiheissa. Alussa kasvien ja eläinten lajikirjo on laajimmillaan. Monimuotoisuus tasaantuu prosessin edetessä. Luonnonmetsien eliöyhteisö kasvaa kerroksittain. Korkeimmat, latvuston muodostavat lajit hallitsevat ympäristöä. Latvusto muokkaa metsän alempien kerrosten elinoloja. Aluskasvillisuuden ja metsänpohjan tasolla elävät omat eliölajinsa, jotka kaikki ovat sopeutuneet juuri kyseisiin olosuhteisiin. Metsätyypistä riippuu, kuinka moneen eri kerrokseen metsän lajisto on jaettavissa. (Hough 1984, s ) Metsä kaupungin 'puutarhana' tarjoaa mielenkiintoisen ja edullisen vaihtoehdon. Luontaisen sukkession myötä metsämaisema kehittyy omaan tahtiinsa. Monimuotoinen metsä antaa alueen asukkaille realistisen kuvan luonnosta ja sen jatkuvasta muutosprosessista (Hough 1984, s.134). Metsä myös tarjoaa monenlaisia virkistysmahdollisuuksia lenkkeilystä hiihtoon, marjastukseen ja sienestykseen. Lähimetsän eläinasukkaat tuhatjalkaisesta lintuihin ja nisäkkäisiin voivat elää rinnakkain ihmisasukkaiden kanssa rikastaen elinympäristömme monimuotoisuutta. 39

21 Eläimet Teoksessaan Taking Shape: a New Contract Between Architecture and Nature Susannah Hagan kuvaa länsimaisen ihmisen etiikan kehitystä Kantin määrittelemän eettisen asenteen jatkuvana laajentamisena. Ensin etiikan piiriin hyväksyttiin hallitsijan ja aristokratian ohella vapaat miehet, sitten naiset ja lapset. Nyt meidän tulisi laajentaa tämä eettinen asenne aina luontoon, tai oikeammin koko biosfaariin asti. Toisin sanoen antaa arvo luonnolle sinänsä, vailla inhimillisiä hyötynäkökulmia. Ympäristötietoinen ajattelu vaatii nostamaan yhtäläisen arvokkaaksi sekä biosfäärin että tulevien ihmis- ja muiden lajien sukupolvien tarpeet. Tätä vaatimusta voidaan perustella lajimme puhtaalla selviytymisellä sekä edellä mainitulla eettisellä asenteella kaikkea elävää kohtaan. (Hagan 2001, s.13, s ) Kun muovaamme uusia alueita itsellemme sopivaksi voimme nostaa tarkasteluun alueen muiden eliölajien elinympäristön. Voimme pyrkiä kohti symbioottista luontosuhdetta, joka tuo hyötyä sekä ihmiselle että alueen muulle lajistolle. Ottamalla oppia luonnonprosesseista ja toisaalta kytkeytymällä niihin voimme luoda kestävämpää elinympäristöä alueen erilaisille asukkaille. Kuinka ihminen voisi toiminnallaan edistää eläinten elinoloja asuinalueiden yhteydessä? Lintu- ja eläinlajien monimuotoisuus on suoraan riippuvainen alueen kasvillisuusrakenteen monimuotoisuudesta. Eläimet tarvitsevat elinympäristössään ravintoa, suojaa ja pesimispaikkoja. Kaupungeissa liian tarkoin hoidettu puistomaa tarkoittaa usein linnuille ja muille eläimille luopumista maanpeitekasveista ja pensaista päällystettyjen ja nurmipeitteisten alueiden vallatessa alaa. Keskivyöhykkeen kasvillisuus katoaa ja sikäli kun puut istutetaan yksittäin myös lehvästöt hupenevat. Linnuille erityisen tärkeitä ovat myös hedelmiä ja marjoja tuottavat kasvit ja riittävät hyönteiskannat. Paikallisten kasvien korvaaminen muutamilla viljelykasveilla uhkaa kasvillisuuden monimuotoisuutta ja vähentää ravinnon tuotantoa. Tiheikköjen liiallinen karsiminen ja siistiminen poistaa ympäristöstä suojaisia paikkoja. Toisaalta asukkaat kaipaavat hyvin hoidettuja reittejä ja oleskelupaikkoja, jottei konflikteja synny. Ympäristön hoitamattomuus on helpompi kestää, kun tarjolla on myös hyvin hoidettua ihmiselle sopivaa tilaa. (Hough 1984, s ) 40 Maisemaan perustuva suunnitelma ja ympäristötietoisuus Kokemuksellinen ymmärrys luonnon dynaamisesta toiminnasta voi auttaa meitä kohtaamaan laajempia ympäristökysymyksiä ja rakentamaan kestävämpää suhdetta ympäristöömme. Kaupunkiekologia tarjoaa avaimet toimivaan ympäristökasvatukseen. Esimerkiksi viljelypalsta kaupungissa tarjoaa päivittäisen ruoan kasvatuksen kautta mahdollisuuden tutustua vuodenaikojen kiertoon, maan hedelmällisyyteen, ravinteisiin ja terveyteen sekä tuholaisongelmaan ja sen torjuntaan. Maata voidaan parantaa kompostoimalla, jäteveden uudelleen käytöllä ja orgaanisen aineksen kierrätyksellä. Avain ympäristötietoisuuteen on todellisessa ymmärryksessä koskien luonnonjärjestelmien kokonaisuutta ja fyysisten, biologisten sekä ihmisen aikaansaamien ilmiöiden keskinäisiä suhteita. Koettuna tutussa asuinympäristössä nämä tarjoavat pohjan rationaaliselle ymmärrykselle myös laajempien maisemien toiminnasta ja välttämättömistä yhteyksistä kaupungin ihmisten, villin luonnon ja luonnonvarojen hoidon välille. (Hough 1984, s ) Psykologi Kirsi Salonen nostaa teoksessaan Mieli ja maisemat - ekoja ympäristöpsykologian näkökulma ympäristöongelmien perimmäiseksi syyksi ihmisten heikentyneen luontoyhteyden. Ihminen on osa luontoa, mutta tuo yhteys uhkaa kulttuurissamme jäädä etäiseksi. Tämä aiheuttaa ekopsykologian näkökulmasta ongelmia niin ympäristössämme kuin myös omassa psyykessämme. (Salonen 2005, s. 14) Susannah Hagan jakaa näkemyksen ihmisen perusluonteesta osana luonnon kokonaisuutta. Ihminen ruumiillisena olentona, osana luontoa ja maapallon biosfääriä, on riippuvainen tämän elävän ympäristönsä hyvinvoinnista. Kaikki ovat kulttuuristaan ja elämäntavastaan riippumatta yhtälailla osa luontoa ja sen elämää ylläpitävien prosessien varassa. (Hagan 2001, s. 67) Ympäristöä kunnioittava ja sen toimintaa ymmärtävä rakentaminen voi luoda puitteet uudelle symbioottiselle luontosuhteelle. Maiseman toiminnan ja sen dynaamisten prosessien varaan rakentuva aluesuunnittelu voi osaltaan auttaa meitä vahvistamaan suhdettamme luontoon ja siten kasvattaa ymmärrystämme ympäristökysymyksistä ja haluamme toimia niiden ratkaisemiseksi.

22 Luonnon prosessit ja ekologinen kestävyys Luonnonprosessien hyödyntäminen aluesuunnittelussa tarjoaa keinoja ilmastonmuutoksen asettamien haasteiden kohtaamiseen. Kokonaisvaltaisen suunnittelufilosofian omaksuminen mahdollistaa mm. energiantuotannon ja kulutuksen yhdistämisen jätevesien puhdistukseen. Ruoan tuotanto integroituu asukkaiden sosiaalisiin tarpeisiin, ja helppohoitoinen 'metsäpuutarha' ylläpitää monimuotoista eläinlajistoa alueella. Yksittäiset ratkaisut ovat osa kokonaisuutta, joka luonnon prosessien tavoin kietoutuu yhteen hahmottaen perustaa kestävälle elämäntavalle. Yksi keino tarkastella luonnonläheisyyden yhdyskunnalle tuomia etuja on ekosysteemipalvelujen kautta. Ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan kaikkia ihmisen luonnosta saamia aineettomia ja aineellisia hyötyjä. Nämä jaetaan ylläpitäviin-, tuotanto-, kulttuurija sääteleviin palveluihin. Yhteyttämällä kasvit ylläpitävät muiden eliöiden elämää. Luonnon prosesseihin perustuu mm. ravinnon- ja polttoaineentuotantomme. Löydämme metsästä rauhaa, virkistystä ja uutta henkistä pääomaa. Kasvit puhdistavat ilmaa ja maaperä suodattaa puhdasta pohjavettä. Ekosysteemipalvelujen käsitteellä pyritään tekemään näkyväksi ja taloudellisesti laskettavaksi luontoon ja sen toimintoihin perustuvat hyödykkeet ja järjestelmät, jotka ylläpitävät elinympäristöämme. (Ekosysteemipalvelut ympäristö.fi) Luonnon prosessien tuominen osaksi alueen toimintaa merkitsee erilaisten ekosysteemipalvelujen täysimääräistä hyödyntämistä aluesuunnittelussa. Alueen ekosysteemien rakenne ja toiminta turvataan ja samalla säilytetään ekosysteemien palvelut, jotka rakentavat ihmisten hyvinvointia, mahdollisimman matalin ilmastopäästöin. Elämäntavan vaikutus ilmastopäästöihin Kuten työn johdannossa totesin, yhdyskunnan tiiveyttä pidetään tärkeänä tavoitteena matkalla kohti ekologisesti kestävää kaupunkirakennetta. Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa se nostetaan keskeiseen asemaan. Suunnittelutyössäni nousi kaiken aikaa esiin ristiriita luonnonläheisen, ympäristön eläviin prosesseihin kytkeytyvän aluerakenteen sekä tiiviyden vaatimuksen välillä. Aloin siis pohtia, onko asia sittenkään niin yksinkertainen kuin ensi näkemältä vaikuttaa. Asuminen vahvassa yhteydessä ympäröivään luontoon tarjoaa monipuolisten ekosysteemipalvelujen ohella mielen tasapainoa ja uudenlaisen näkökulman ympäristökysymyksiin sekä vaihtoehdon tiiviin kaupungin kulutuskeskeiselle elämäntavalle. Tiiviyden merkitystä alueiden ilmastopäästöihin ovat tutkineet mm. Jukka Heinonen ja Seppo Junnila. Tutkimuksessaan he vertailivat asuinalueiden ilmastopäästöjä elinkaarianalyysin avulla. Tutkimus osoittaa, ettei kaupunkirakenteen tiiviyden liittäminen mataliin ilmastopäästöihin välttämättä olekaan niin perusteltua kuin yleisesti uskotaan. Heinosen ja Junnilan mukaan asukkaiden tulotaso ja siihen liittyvä kulutus ovat tärkeämpiä tekijöitä ilmastopäästöjen tasoa laskettaessa. Tutkimuksessa vertailtiin Helsingin ja Tampereen seudun asukkaiden ilmastopäästöjä. Helsinkiläisten tulotaso on korkeampi ja samalla myös ilmastopäästöt suuremmat kuin Tampereen seudun asukkailla. Tampereella yhdyskuntarakenne on pääkaupunkiseutua väljempi. Tutkimuksen perusteella elintaso ja siihen liittyvä kulutustaso nousevat pääosaan ilmastopäästöjä vertailtaessa. (Heinonen & Junnila 2011) Elämäntapavalinnat vaikuttavat hyvin pitkälti siihen, millaisiksi uuden alueen ilmastopäästöt muodostuvat. Tästä näkökulmasta Riutan sijainti tiiviin kaupunkirakenteen laitamilla saa uuden kaiun. Luontoon vahvasti kytkeytyvä asuinalue voi asukkaiden elämäntapavalintojen kautta nousta hiilidioksidipäästöiltään vertailukelpoiseksi vaihtoehdoksi tiiviin kaupunkiasumisen rinnalla ja näin puolustaa paikkaansa osana suomalaista nykykaavoitusta. 43

23 Riutan aluesuunnitelma

24 Suunnittelualue Koulu Päiväkoti Terveyskeskus Edellisessä luvussa olen eritellyt keinoja luonnon kiertokulkujen tuomiseksi osaksi yhdyskunnan toimintaa. Jokainen suunnittelukohde on ainutlaatuinen ja vaatii oman kokonaisratkaisunsa. Ennen kuin voidaan tehdä valistuneita ratkaisuja, on perehdyttävä kyseessä olevan alueen luonteeseen ja toimintaan. Aloitin siis Riutan suunnitelman työstämisen perehtymällä alueen asemaan suhteessa kaupunkirakenteeseen ja maisemaan. Kaupalliset palvelut Rautatieasema Riutan alueen sijainti ja suunnittelun lähtöasetelma Mikkelin kaupunki sijaitsee Järvi-Suomessa Saimaan rannalla Etelä- Savossa. Mikkeli on alueen hallinnollinen keskus ja pyrkii visiossaan painottamaan elinvoimaisuutta, käyttäjälähtöistä palvelutarjontaa ja luonnonläheisyyttä. Asukkaita kaupungissa on Toisin kuin Etelä- Savo kokonaisuudessaan, Mikkeli on viime vuosina kääntänyt pitkään tappiollisen väestönkehityksensä nousuun ja houkuttelee nykyään muuttajia erityisesti maakunnan sisäisesti. (Mikkeli.fi) Riutan alue sijoittuu n. 4,5 km pohjoiseen Mikkelin keskustasta. Suunnittelualue on laajuudeltaan n. 100 hehtaaria ja rajautuu etelässä pieneen Imatrankatuun, idässä Porrassalmenkatuun, joka on pääreitti alueelta kaupungin keskustaan, pohjoisessa Hietajärveen, ja lännessä Ihastjärventiehen, jota pitkin alueelta on toinen toinen yhteys Mikkelin keskustaan. Riutan alueen itäpuolelta kulkee raideyhteys Mikkelin keskustaan ja edemmäs. Riutta on pääosin rakentamatonta metsämaata. Kaupunki on hankkinut omistukseensa Riutan alueen etelänpuoleisen puoliskon ja aikoo tulevaisuudessa lunastaa loputkin nyt suunniteltavasta alueesta. Kaupunki toivoo Riuttaan kaavoitettavan pientalovaltaisen asuinalueen noin tuhannelle asukkaalle. Uuden alueen rakentaminen aloitetaan kaupungin nyt omistamilta mailta suunnittelualueen etäläosassa. Kaupunki suunnittelee tuovansa markkinoille n. 25 tonttia vuosittain, jolloin alueen rakentaminen täydessä laajuudessaan veisi noin 25 vuotta. Yleiskaava määrittelee Riutan eteläosan pientalovaltaiseksi asuinalueeksi, jota reunustaa virkistysalue. Suunnittelualueen pohjoinen ja läntinen reuna on yleiskaavassa varattu maa- ja metsätalouskäyttöön. Alueen eteläosaan sijoittuu vain osittain toteutunut erillispientalojen asemakaava-alue. Riutta Mikkeli Kuvat: P Oikealla: Riutan alueen sijoittuminen suhteessa Mikkelin kaupungin tiiviisti rakennettuihin alueisiin, ei mittakaavassa Vasemmalla: Riutta suhteessa lähialueen palveluihin sekä tärkeimmät liikenneyhteydet, ei mittakaavassa 46 47

25 Omat lähtötavoitteet Aloittaessani suunnittelutyön kokosin oheiseen ajatuskarttaan tavoitteitani liittyen kestävää elämäntapaa tukevaan rakentamiseen. Prosessin aikana tavoitteeni tarkentuivat käsittämään nimenomaan maisemaan ja luonnon prosesseihin sitoutuvan suunnittelun. Työn alkuvaiheessa erittelin kestävyyden sosiaaliseen, taloudelliseen, ekologiseen ja kulttuuriseen. Näistä ekologisuus valikoitui pääteemaksi oman mielenkiintoni ja alueen asettamien edellytysten myötä. Käsittelin ekologisesti kestävän yhdyskunnan periaatteita seuraavan kolmijaon kautta: kaavaratkaisu, energia, liikenne. Kaavaratkaisun olen perustanut alueen maisemaan, sen rakenteeseen ja toimintaan. Tavoitteenani on ollut säilyttää alueella toimivien ekosysteemien elinolosuhteet ja mahdollisuuksien mukaan tuoda alueelle lisää monimuotoisuutta. Energian tuotannon olen pyrkinyt sitomaan alueen tarjoamiin ekosysteemipalveluihin. Kuten jo aiemmin todettu, liikenne tuottaa alueella suurimman haasteen ekologisen kestävyyden kannalta. Asukkaat joutunevat valtaosin hakemaan päivittäiset palvelunsa ja myös työpaikkansa laajemmin Mikkelin seudulta. Alueelle voidaan luoda puitteet etätyölle sekä huolehtia riittävän suuren asukastiheyden syntymisestä koulun ja päiväkodin perustamiseksi. Monipuolinen asukaspohja turvaa alueelle kattavan linja-autoreitti, joten on tärkeää aikaansaada eri kokoisia ja eri tyyppisiä koteja. Suunnittelun tulee edistää kevyttä liikennettä eli reittien sujuvuudesta ja viihtyisyydestä tulee huolehtia. Viime kädessä valinta henkilöauton ja muiden vähemmän saastuttavien vaihtoehtojen välillä on kuitenkin asukkaan. Suunnittelija voi ratkaisuillaan kannustaa ja luoda mahdollisuuksia. Toteutuessaan Riutan seisake voisi tuoda alueen liikenneratkaisun kestävälle pohjalle ja myös mahdollistaa alueen kasvun edelleen. Tarkastelin teoriaosuudessa tapoja tuoda luonnon prosessit osaksi alueen toimintaa. Nyt siirryn soveltamaan näitä periaatteita Riutan aluesuunnitelmassa. Työn pohjaksi olen analysoinut suunnittelualueen maisemaa. Maisema-analyysin pohjalta aluerakenne on ratkennut pienilmaston ja vedenkierron vaatimukset huomioon ottaen. Myöhemmin tarkastelen Riutan asemaa osana kestävää aluesuunnittelua ja pohdin, millaista etua luonnonläheisyydestä saadaan suhteessa yhdyskuntarakenteen hajaantumiseen. Kestävää elämäntapaa tukeva rakentaminen KESTÄVÄ YHDYSKUNTA KAAVARATKAISU - ENERGIA - LIIKENNE 48 49

26 Maa Hietajärven luona. Myös suunnittelualueen kaakkoisosassa on soistumia. Mahdollisia lähteitä alueella voi esiintyä harjun alueella. P +95 Ilmasto Maisema Topografia Riutan maasto on voimakaspiirteistä ja vaihtelevaa. Alueen korkeimmat kohdat sijoittuvat +135 metrin korkeudelle merenpinnasta ja alavimmat laaksot laskeutuvat alas +90 metrin korkeuteen. Suunnittelualueen +90 keskelle sijoittuu korkeampi selännealue, jonka pohjoispuolella rinteet ovat erityisen jyrkkiä (1:2-1:3). Etelään rinteet laskeutuvat vaihtelevasti loivempana (1:6-1:15). Selänteen molemmin puolin jäävät laaksot. Alueen itäreunassa maasto kohoaa selvästi, kaakossa loivina rinteinä (1:12) ja koillisessa jyrkemmin (1:6). Suunnittelualueen lounaisnurkkaan sijoittuu avokallioinen Närvälänvuori. Lännessä kulkee pohjoiseteläsuuntainen hiekkaharju, jonka laelle asettuu Ihastjärventie. Aurinkoisia rinteitä Riutassa on alueen keskellä kukkulan etelä-, lounasja länsipuolella sekä idässä maaston kohotessa kohti suunnittelualueen koillisnurkkaa. Myös lännessä sijaitsevan mäen etelärinteet ovat lämpimiä ja aurinkoisia. Varjoon puolestaan jää erityisesti alueen keskellä sijaitsevan kukkulan itä- ja pohjoisrinne. Kylmän ilman järviä saattaa syntyä mäkien väliin jääviin alaviin kohtiin. Päätuulensuunta on länsi-lounas-eteläakselilla. Alue ei kuitenkaan ole erityisen tuulinen ja tuulen keskimääräinen voimakkuus on korkeintaan kohtalainen. Maaperä Riutan alueen maaperä on pääosin hiekkamoreenia. Kalliomaata on alueen korkeiden kukkuloiden alueella sekä paikoin Hietajärven rannalla. Avokalliota on samaisilla alueilla, mutta valtaosa kalliomaasta on noin yhden metrin moreenikerroksen peittämää. Eloperäisiä kerrostumia eli turvetta on Riutan soistuneilla alueilla Mustalammen ympäristössä sekä pohjoisen alavilla alueilla. Alueen länsireunaan sijoittuu hiekkaharju. Vesistöt ja vedenjakajat Kasvillisuus Suunnittelualueen pohjoispuolelle sijoittuu lukuisia järviä. Riutan alue rajautuu pohjoisessa Hietajärveen, jonne myös alueen pohjoispuolen valumavedet laskevat. Etelässä valumavedet laskevat etelään alaville peltomaille. Riutan lounaiskulmaan sijoittuu Mustalampi. Mustalammen ympäristö on soistunutta, samoin matalat maa-alueet pohjoisessa Riutan alue on pääosin havupuuvaltaista metsämaata. Suunnittelualueen kaakkoisosaan sijoittuu nuorempaa istutettua metsää, kun taas luoteisosissa kasvaa vanhaa havumetsää. Keskelle sijoittuvan selänteen lounaisrinteillä tiivis koivikko hallitsee maisemaa. Närvälän vuorella on laajoja kalliopaljastumia ja kasvillisuus on karua männikköä

27 P Maisema aluerakenteen perustana Maisema-analyysin pohjalta rakentaminen löytää luontaisen paikan maastosta. Esittelen nyt Riutan aluesuunnitelman pääpiirteissään. Keskityn kuvaamaan aluerakenteen kytkeytymistä maisemaan. Riutan suunnitelma perustuu luonnonmetsän säilyttämiseen asumisen lomassa. Tiiviit kehämäiset korttelit ja pihakatujen varrella etelärinteitä pitkin laskeutuvat talonauhat rajautuvat metsään. Sisällä kortteleissa ihminen hallitsee maisemaa. Rakennukset muodostavat huokoisen rajapinnan ihmisen muovaaman ympäristön ja luonnonmetsän välille. Jokaisesta kodista on suora yhteys sekä metsään että pihakadulle, joka toimii sosiaalisten kohtaamisten näyttämönä. Pienilmasto Riutan alueella rakentaminen sijoittuu lämpimiin etelärinteisiin. Rinnettä alas laskeutuvat tiiviisti rakennetut pihakadut keräävät maksimaalisen määrän auringon lämpösäteilyä ja luovat sopivat olosuhteet yhteiseen oleskeluun ja pienviljelyyn. Asuntopihat kääntyvät itään, etelään tai länteen, pohjoista ilmansuuntaa välttäen. Alavien laaksomaiden viileitä kosteikkoalueita ei rakenneta. Asuinkorttelit laskeutuvat kohtisuoraan rinnettä alas, jolloin rakennusmassat eivät pääse patoamaan kylmää ilmaa rinteeseen. Riutan alueella asuinkortteleiden väliin jäävät metsävyöhykkeet toimivat ikään kuin suurina ilmanpuhdistajina, samalla säädelleen ilmankosteutta ja lämpötilaa. Eteläikkunoiden eteen istutetaan lehtipuita tasaamaan vuodenkierron mukana muuttuvaa auringonlämpökuormaa. Pihakatujen eteläjulkisivuille istutettavat köynnökset tuovat viilennystä ja samalla vihreän elementin katutilaan. Tuulisuus pidetään kurissa aluerakenteen ja kasvillisuuden käytön avulla. Riutan alueen suunnitelma noudattaa kaupunkia halkovien vihervyöhykkeiden periaatetta pienoiskoossa. Tuulen nopeutta hidastava ja ilmaa puhdistava metsävyöhyke vuorottelee mutkittelevien, rakennusten tiiviisti rajaamien pihakatujen kanssa. Matalat rakennukset kapean kadun molemmin puolin laskeutuvat pykältäen alas rinnettä. Tällöin muodostuvilla pihakaduilla ilmavirtaukset eivät pääse voimistumaan. Suojaisina kaartuville kaduille istutetut lehtipuut rikkovat katutilaan ajoittain karkaavia tuulia. Vesi Riutan alueella sormimaiset korttelit työntyvät metsän lomaan. Rakentaminen sijoitetaan rinteen laskusuuntaan, jolloin mahdollistetaan luonnollinen vedenkierto. Valumasuunnat säilyvät ennallaan, jolloin myös kasvillisuus säilyttää elinolosuhteensa. Metsän ekosysteemi jatkaa kehitystään ihmisasutuksen lomassa. Riutassa talojen katot laskeutuvat metsän puolelle ja näin sadevedet johtuvat hyvin läpäisevään metsämaahan. Tarpeen mukaan sadevettä voidaan myös kerätä kortteliviljelmillä hyödynnettäväksi. Alueella olemassa olevia puroja vahvistetaan ja suunnataan uudelleen tarpeen mukaan. Pihakatujen puolella valitaan huokoisuudeltaan vaihtelevia pintamateriaaleja, sadevettä varastoidaan, viivytetään ja ohjataan urien kautta alas maastoon. Talvisin lumenkaato tapahtuu korttelien päissä, niiden avautuessa alarinteeseen. Koulun ja päiväkodin tontin vieressä sijaitseva soistunut alue muutetaan kosteikkopuistoksi, joka siten palvelee virkistyksen ja koulutuksen tarpeita. Kasvillisuus Riutan suunnitelma perustuu metsien säilyttämiseen pääasiallisena maisemamuotona, mikä johtaa mataliin ylläpitokustannuksiin ja itse itsensä ylläpitävään puutarhaan. Sukkession eri vaiheita läpikäyvä metsä tarjoaa erilaisia tunnelmia ja mahdollisuuksia uusiin kokemuksiin. Se myös tuo luonnon kiertokulun näkyväksi osaksi arkiympäristöä. Riutan alueella maisemaa hallitsevat eri-ikäiset metsät. Osalla alueesta puusto on kaadettu viimeisen kymmenen vuoden sisällä, osa rinteistä puolestaan on vanhan kuusimetsän peitossa. Ensimmäiset rakennusvaiheet kattavat alueita, joilla metsä on nuorta ja kestää paremmin kasvuympäristön muutoksia. Alkuun rakentamatta jäävät ne alueet, joilla kasvaa iäkästä kuusimetsää. Komea, vanhojen puiden hallitsema hämyisä kuusimetsä, jossa suuret siirtolohkareet paljastuvat puiden lomasta, saa kasvaa rauhassa vielä vuosien ajan. Tämä täysikasvuinen metsä toimii uudella asuinalueella voimakkaana identiteettitekijänä. Rakentamisen edettyä näille alueille aikaa on jo kulunut noin vuosikymmen, jolloin ensimmäisenä rakennettujen korttelien väliin jäävä puusto on jo vakiintunut ja sopeutunut muutoksiin, sukkessio alueella on edennyt seuraaviin vaiheisiinsa. Riutan metsäalueet ovat jatkuvassa dynaamisessa muutoksessa, kuten luonto aina. Hiljalleen metsä ja näin myös ihmisten asuinympäristö saa uutta luonnetta. Asukkaat oppivat kotipaikkansa kautta ymmärtämään luonnon määrittäviä muutosprosesseja. Metsästä on monenlaista iloa sekä ihmisille että alueen eläimistölle. Asukkaat pääsevät suoraan kotipihastaan luonnonmetsään, joka tarjoaa seikkailukentän niin lapsille kuin aikuisillekin. Lähimetsään voi rakentaa puumajoja, valtavat siirtolohkareet ovat oivallisia kiipeilypaikkoja, lammessa voi ihmetellä pieniä vesieläimiä ja polun varresta poimia suuhunsa muutaman mustikan. Metsä ulkoilureitteineen tuo asukkaille virkistystä, mielenrauhaa sekä mm. mahdollisuuden marjastukseen ja sienestykseen. Metsäreittien varrelle rakennetaan sopiviin maastonkohtiin taukopaikkoja ja näköalatasanteita. Metsä myös parantaa alueen pienilmastoa ja mahdollistaa jätevesien biologisen Julkiset rakennukset Asuminen Energian tuotanto / CHP-voimalat Metsä 53

28 puhdistuksen ja tätä seuraavan energiapuun viljelyn. Metsä on Riutan aluesuunnitelman lähtökohta ja kantava teema sekä luonnonprosessien että ihmisen luontosuhteen ylläpitäjänä. Rakentaminen tapahtuu metsään tehtäviltä pistokaduilta käsin, jolloin mahdollisimman laajat alueet metsänpohjaa säilyvät koskemattomina. Luonnontilainen metsä on mahdollista säilyttää metrin päässä uudisrakennuksen ulkoseinästä. Rakentamisen aikana luonnonmetsä on suojattava vaurioilta. Tärkeintä tässä on kaikkien projektiin osallisten tiedottaminen ja sitouttaminen yhteisen suojelupäämäärän taakse. Käytännössä työmaa-alue voidaan jakaa kolmeen vyöhykkeeseen; rakennusalue, työvyöhyke ja suojelualue. Rakennusalue kattaa tulevien talojen jalanjäljet, katualueet ja pysäköintipaikat. Näiltä alueilta luonnon kasvillisuus poistetaan kokonaisuudessaan. Työvyöhyke kattaa alueet, joita tarvitaan rakennustyön aikana, mutta joille ei rakenneta. Usein voidaan uudisrakennuksen toinen sivu pyhittää tähän tarkoitukseen ja samaan aikaan toisella puolen taloa metsämaa voidaan säilyttää ennallaan hyvinkin lähellä rakennusta. Työvyöhykkeellä maanpeitekasvillisuus poistetaan, mutta yksittäiset puut voidaan säilyttää suojaamalla ne esimerkiksi laudoittamalla. Suojelualueella kaikki metsämaa säilytetään ennallaan. Näitä alueita ei rakentamisen aikana käytetä ja ne voidaan suojata esimerkiksi 2 metriä korkealla umpinaisella aidalla. Tärkein tekijä luonnon metsän säilymisessä rakennusaikana on kuitenkin projektin parissa toimivien ihmisten yhteinen sitoumus suojelutavoitteeseen. (Florgård & Schibbye, 1984, s ) 3 Riutan alueella istutettava kasvillisuus on myös paikallista. Pihakatujen ja korttelipihojen alueella asukkailla on mahdollisuus puutarhanhoitoon. Tämä on tärkeää, jotta voidaan perustella laajojen metsäalueiden jättäminen luonnontilaan. Ihminen tarvitsee myös tilaa, jossa voi muokata ympäristöään. Pihoilla viljeltävät hyötykasvit valitaan kuitenkin paikallisen puutarhapeirnteen mukaan. Pihakatujen ja korttelipihojen alueelle valitaan alueella perinteisesti menestyneitä hedelmäpuita, jotka tuottavat satoa ja lehtipuina parantavat pienilmastoa. Katujen varsien puustoa täydennetään tarpeen mukaan alueen metsissä esiintyvillä lajeilla, kuten koivuilla, kuusilla ja männyillä. Pihakaduilla pienviljelyyn varatut alueet vuorottelevat hulevesien viivytysaltaiden kanssa, joihin voidaan siirtää alueelle ominaisia kosteikkokasveja. Pienviljely Hyötykasvien kasvattaminen on erinomainen tapa tutustua luonnon kiertokulkuun arkielämässä. Riutassa pienviljely perustuu suljettuihin kiertoihin, jolloin asukkaiden jätteiden ravinteet hyödynnetään uudelleen pienviljelyn lannoitteena, kompostin avulla. Tilaa hyötykasveille löytyy aurinkoisten pihakatujen ja korttelipihojen laatikkoviljelmiltä. Mikkelin lähiseuduille sijoittuu paljon maataloustuotantoa ja alueella on elävä lähiruokakulttuuri. Riutassa metsämaa on pääosassa, eikä ole tarkoituksenmukaista pyrkiä omavaraisuuteen ravinnon tuotannossa. Ruoan kasvattaminen sopii tuomaan mielenkiintoista 54 täydennystä ruokavalioon, rakentamaan vankempaa suhdetta luonnon prosesseihin sekä tuomaan asukkaat yhteisen toiminnan äärelle. Riutan palvelukeskukseen, kylätaloon, voidaan perustaa lähiruokaan keskittyneen ruokapiirin jakelupiste, jolloin asukkaat saavat nauttia lähiseudun tuottajien antimista. Eläimet Riutassa syntyy voimakas kontrasti metsämaan ja ihmisen muokkaamien hyvin hoidettujen pihakatujen sekä korttelipihojen välille. Asukkailla on oma tilansa muovata ympäristöään mieleisekseen. Toisaalta metsävyöhykkeiden avulla alueella mahdollistetaan luontainen veden kierto ja siten turvataan kasvillisuuden ja eläinten elinolot. Metsässä ihmisille on osoitettu omat polkunsa ja retkipaikkansa, jolloin luonto on sekä saavutettavissa ja toisaalta suojassa alueen asukkailta. Reittien ulkopuolella metsää hoidetaan luonnontilaisena, jolloin metsän eri kerrokset tarjoavat alueen eläimistölle ravintoa, suojaa ja pesäpaikkoja. Kotieläimet voivat osoittautua pedagogisesti tärkeiksi ja tuoda oman lisänsä alueen arvoon lähiympäristönä. Sikojen pitäminen kaupungissa voi tuntua kaukaiselta, mutta esimerkiksi asukasyhdistyksen ylläpitämä mehiläisfarmi Riutan kosteikkopuiston alueella asukastalon ja koulun vieressä voisi olla toimiva tapa tuoda kotieläimet osaksi yhteisön arkea. Mehiläiset vaativat monimuotoista kasvillisuutta ja voivat osoittaa arvonsa pölyttäjinä asukkaiden viljelyksillä, samalla tuottaen ravinnoksi hunajaa. Mehiläisten hoidon kautta alueen asukkaat voisivat oppia luonnon prosessien yhteen kietoutuvasta perusluonteesta ja samalla rakentaa sosiaalista yhteisöä mukavan toiminnan ympärille. Yleisuunnitelma Riutan aluesuunnitelma siis perustuu vuorotteleviin metsä- ja korttelivyöhykkeisiin. Asuinkorttelit muodostuvat pienilmastoltaan otollisimpiin paikkoihin, ja maaston erilaiset piirteet antavat kullekin oman luonteensa. Alueen kokoojakadut rakennetaan korkealle maastoon, hyödyntäen mahdollisuuksien mukaan olemassaolevia tienpohjia. Riutan läpi kuljettaessa pääkaduilta avautuu vuorotellen näkymiä metsäisiin rinteisiin ja tiiviisti rajattuihin polveileviin katutiloihin. Alavat, kosteat ja pienilmastoltaan vähemmän suotuisat alueet jätetään rakentamatta. Näillä luonnonmetsä jätetään jatkamaan elämäänsä omaan tahtiinsa. Asukkaille tehdään metsään reittejä, joita pitkin kevyt liikenne ohjataan etelään kohti keskustaa. Pyöräilijät ja jalankulkijat voivat valita luonnonläheisen ja turvallisen työ- tai koulumatkan ja vapaa-ajan liikkujille rajataan metsään pieniä retkipolkuja. Rakentamatta jäävät myös kukkuloiden korkeimmat laet, joiden avokallioilta aukeavat upeat näkymät kauas jävimaisemaan. Näillä jyrkkärinteisillä seuduilla luonnonarvot ovat suuret ja rakentaminen olisi hyvin työlästä, joten on perusteltua jättää ne luonnontilaan. linja-autopysäkki ulkoilureitit P Kylän yhteissauna, uimaranta vanhaa kuusimetsää Mustalampi ulkoilureitit, levähdyspaikkoja vedenpuhdistamo, energiapajun ja -hieskoivun lyhytkiertoviljelyä jyrkänteitä, luonnonmetsää jyrkänteitä, laajat näkymät pohjoiseen järville siirtolohkareita linja-autopysäkki kuusikkoa koivikkoa loivan rinteen korttelityyppi jyrkän rinteen korttelityyppi kosteaa alavaa metsämaata ulkoilureitit, retkipaikkoja linja-autopysäkki CHP-laitos Keskuspuisto, luonnonmetsää kevyenliikenteen reitit lakialueen korttelityyppi CHP-laitos nuorta metsää metsävyöhykkeet korttelien väleissä, luontainen vedenkierto & elintilaa alueen kasveille ja eläimille, suora yhteys metsään olohuoneesta suo suojaava metsävyöhyke tietä vasten pienkerrostalojen korttelityyppi Tulevaisuudessa: Riutan seisake ja junayhteys maailmalle? Kosteikkopuisto Koulu Päiväkoti Kylätalo / etätyötilat / lähiruokapiirin jakelupiste linja-autopysäkki Mikkelin keskustaan pyörällä, linja-autolla tai henkilöautolla

29 Kohtaamispaikat / puistot ja korttelipihat Autotiet Rautatie / Riutan seisake Linja-autoreitti Kevyen liikenteen reitit Riutan alueen palvelukeskus sijoittuu kaakkoon, lähelle Porrassalmenkatua, joka on pääyhteys Mikkelin keskustaan. Täällä myös mahdollinen Riutan seisake on lähinnä. Palvelut ovat tässä helposti saavutettavissa Riutan eri osin asukkaille, heidän työ- ja kotimatkansa varrella. Metsäreittejä pitkin kevyen liikenteen on mahdollista kulkea kyläkeskukseen ja siitä edemmäs Mikkelin keskustaan. Alueella on tilavaraukset koululle, päiväkodille, etätyötiloille ja kaupalle. Kyläkeskus tarjoaa tilat myös esim. Riutan ruokaosuuskunnalle. Keskus mahdollistaa lähipalvelujen luovan yhdistelyn ja muovauksen alueen asukaskunnalle sopiviksi. Kyläkeskuksen vieressä sijaitseva suo- ja kosteikkoalue voidaan osittain avata lammeksi. Tämän yhteyteen perustetaan kosteikkopuisto, jossa asukkaat voivat tutustua opasteiden ja rakennettujen reittien avulla paikalliseen eliömaailmaan. Koulu- ja päiväkoti-ikäiset lapset saavat suoran yhteyden alueen biologiaan ja voivat päivittäisessä ympäristössään seurata vuoden kierron mukanaan tuomia muutoksia eri eliölajien elämään. Pohjoisessa on otollista maata biologiseen vedenpuhdistukseen ja energiapuun lyhytkiertoviljelyyn. Näiden paju- ja hieskoivuviljelmien läpi voidaan viedä ulkoilureittejä, esim. pitkospuilla luoden omaleimaista tunnelmaa. Hietajärven rantaan saavuttaessa retkeilijää odottaa Riutan kylän yhteinen sauna ja uimaranta. Kohtaamispaikkoja alueen asukkaille muodostuu sekä korttelipihoille ja pihakatujen pienille aukoille että yhteisiin laajempiin puistoihin palvelukeskuksen läheisyyteen. Riutan alue rakentuu kaupungin suunnittelmien perusteella kokonaislaajuuteensa noin vuoden kuluessa. On tärkeää, että uusi asuinalue toimii kokonaisuuten kaikissa kehitysvaiheissaan. Rakentaminen vaiheistetaan niin, että alueella vapautuu kaikissa vaiheissa erityyppistä tonttitarjontaa, jolloin asukaskunta pysyy monimuotoisena. Esimerkiksi pienempien pienkerrostaloasuntojen avulla on mahdollista houkutella nuoria ja vanhempia yksin- ja kaksineläjiä, jolloin alue ei jää vain henkilöautoliikenteeseen nojaavien lapsiperheiden asuttamaksi. Myös palvelut alueelle rakentuvat vaiheittain asukaspohjan kasvaessa. Energiantuotantoa kasvatetaan toisella CHP-voimalalla tarpeen saavuttaessa vaaditun tason. Vaiheittaisuus on tärkeää myös alueen luonnon sopeutumisen kannalta. Kuten aiemmin todettu, eri-ikäiset metsät kestävät elinympäristön muutoksia eri tavoin. Rakentamalla ensin nuoremman metsä alueelle voidaan turvata elinvoimainen metsäluonto alueen identiteettitekijänä rakentamisen kaikissa vaiheissa. P 56 57

30 Korttelityypit ja aluetehokkuus Loivan rinteen korttelit Riutan aluerakenne perustuu korttelityyppeihin, jotka kukin soveltuvat parhaiten erilaisiin maastonkohtiin. Omat kortteli- ja talotyyppinsä on tasamaalle ja lakialueille, jyrkkään rinteeseen sekä loivaan rinteeseen. ja Olen pyrkinyt huomioimaan esteettömyysmääräykset tyyppejä esimerkkikortteleiden maastoon soveltaessani. Tällöin maastonmuotoja joudutaan pihakatujen alueella jonkin verran muokkaamaan ja rinteiden jyrkkyyseroja tasoittamaan. Mikäli suunnittelussa päätettäisiin joustaa esteettömyysmääräyksistä, voitaisiin rinnekorttelit toteuttaa mahdollisimman tarkkaan alueen olemassaolevaa topografiaa noudattaen. Näin voitaisiin saavuttaa vielä vahvemmin eri luonteisia kortteleita erilaisten talotyyppien ominaisuudet saataisiin täysimääräisesti hyödynnettyä. Julkiset rakennukset sijoitetaan toimintojen perusteella ja sovitetaan maastoon tapauskohtaisesti. Kerrosala: koulu 1500 kem 2 päiväkoti 500 kem 2 kylätalo 500 kem 2 kylän yhteissauna & uimarannan huoltorakennus 100 kem 2 CHP-laitokset yht. 200 kem 2 yht kem 2 II III sijoitetaan etelärinteisiin, pihakadun kaltevuus esimerkkikorttelissa max. 5%. Asunnot ovat puoliatriumtyyppisiä 2-tasoisia kytkettyjä ja erillispientaloja, yht. 133 kpl. Pysäköinti lämmittämättömissä autotalleissa asuntojen yhteydessä, yht. 133 kpl. Kerrosala: 140m 2 / asunto, yht kem 2 + yhteistilat yht. 560 kem 2 Lakialueen ja tasamaan korttelit Matalammassa täyden kehän kiertyvässä korttelissa talot muistuttavat enemmän paritaloa ja väljemmässä sekä korkeammassa korttelimallissa asutaan pienkerrostalotyyppisesti. Asunnot aukeavat aina vähintään kolmeen suuntaan, jolloin pientalotyyppistä asumismukavuutta saavutetaan yhteisöllisessä kehäkorttelissa. Asunnot esimerkkikorttelissa ovat väljiä kaksioita, joita voidaan tarpeen tullen yhdistää suuremmiksi asunnoiksi, yht. 168 kpl. Pysäköinti kattamattomilla autopaikoilla rakennusten lomassa, yht. 188 kpl. Kerrosala: n. 70m 2 / asunto, yht kem 2 + yhteistilat yht kem 2 P Jyrkän rinteen korttelit sijoitetaan etelärinteisiin, pihakadun kaltevuus esimerkkikorttelissa max. 8%. Asunnot ovat rinteeseen porrastuvia 2-tasoisia rivitaloja, yht. 118 kpl. Pysäköinti kattamattomilla autopaikoilla rakennusten lomassa, yht. 140 kpl. Kerrosala: 105m 2 / asunto, yht kem 2 + yhteistilat yht kem 2 Aluetehokkuus Rakennusten kerrosala yhteensä kem 2 Suunnittelualue m 2 Rakentamatonta metsämaata yht m 2 Koko alueen tehokkuus e a =0,06 Korttelitehokkuus alueella keskimäärin e k =0,

31

32 Korttelirakenne Riutassa arkkitehtuuri toimii porttina ihmisen maailman ja luonnon välissä. Asuntojen suunnittelussa näkymät näiden kahden maiseman välillä ovat pääosassa. Ihmisen muovaamilta pihakaduilta avautuu näkymiä metsään rakennusten väleistä sekä niiden läpi. Huolellisesti kehystetyt näkymät liittävät metsän osaksi sisätiloja samalla tuoden turvaa asukkaille. Näkymäakselit rakennusten läpi paljastavat katutilaan metsäluonnon tunnelman. Muodoltaan rakennukset ovat selkeitä ja yksinkertaisia. Ne muistuttavat suomalaisesta puurakentamisen perinteestä viistoine kattoineen ja maasävyineen. Maaston mukaan polveilevat asuinkadut laskeutuvat alas pitkin lämpimiä etelärinteitä. Erilaisiin maastonkohtiin on omat talo- ja korttelityyppinsä. Jyrkkään rinteeseen sopiva rivitalotyyppi laskeutuu rytmikkäästi harjanteelta kohti laaksoa. Loivempaan rinteeseen puolestaan istuu kaartuvan pihakadun laitaan asettuva monimuotoisempi erillispientalotyyppi. Pihakatujen varaan rakentuvissa kortteleissa rakennukset piirtävät huokoisen rajan metsäluonnon ja ihmisen hallitseman katutilan välille. Lakialueille ja tasamaalle muodostuu pihapiirejä kaksi- ja kolmikerroksisten pienkerrostalojen avulla. Nämä korkeammat rakennukset myös luovat pääkadulle voimakkaammin rajattua tilaa. Täällä suhde metsään on hieman toisenlainen, rakennukset työntyvät luontoon kuin observatorioiksi, avaten kuhunkin asuntoon näkymiä vähintään kolmeen suuntaan. Katutilaan tuodaan asfaltin rinnalle huokoisia, läpäiseviä pintoja, jotta sadevesi pääsee imeytymään suoraan maahan. Nurmikivet, kivituhka, sammaleet ja matala kasvillisuus vuorottelevat erilaisten kiveyksien ja asfaltin kanssa. Pihakaduille päätyvät hulevedet johdetaan kouruja pitkin alas metsään. Katutilaan tuodaan myös alueelle luontaisia lehtipuita, kuten koivuja sekä satoa tuottavia hedelmäpuita. Rakennusten eteläjulkisivuilla mahdollistetaan köynnösten kasvu. Jokaisella asunnolla on myös oma ulkotilansa, joka erillis- ja rivitaloissa porrastuu terassien kautta metsämaaksi. Asuntopihojen ja metsän rajalla kulkee puro, joka kuljettaa hulevedet pois rakennuksilta alas kohti laaksoa. Jokaisessa korttelissa on myös yhteistä ulko-oleskelutilaa, jossa leikki ja hyötyviljely tuovat aikuiset ja lapset yhteisten puuhien pariin. Ilmastonmuutokseen varautuminen Ilmastonmuutokseen varautumista käsittelen ilmastonmuutokseen sopeutumisen sekä ilmastonmuutosta hillitsevien ratkaisujen kautta. Ilmastonmuutoksen hillintään pyrin kestävän yhdyskunnan tavoittelun kautta. Riutan alueen suunnitelmaa laatiessani olen tutkinut kestävän yhdyskunnan ajatusta kolmen perusteeman kautta: kaavaratkaisu, energiantuotanto ja -kulutus sekä liikenne. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen Ilmastonmuutokseen sopeutumisen tavoitteena on lievittää ilmastonmuutoksen aiheuttamien jo tunnettujen seurausten haittavaikutusta yhdyskunnissa. Suomessa joudumme varautumaan lisääntyviin sään ääri-ilmiöihin. Odotettavissa on kasvava tulvariski ja lisääntyvät sadekuormat. Riutan alueella tulvariskiin varaudutaan sijoittamalla rakentaminen rinteisiin ja lakialueille sekä mahdollistamalla hulevesien luontainen valunta ja imeytyminen maaperään. Matalat kosteikkoalueet jätetään virkistysalueiksi ja osittain hyödynnetään energiametsän kasvualueina. Lisääntyviin sademääriin Riutan alueella varaudutaan puujulkisivujen suunnitteluperiaatteilla. Rakennuksissa ei ole räystäitä, vaan puiseen ulkovuoraukseen suhtaudutaan 'uhrikerroksena', joka vaihdetaan säännöllisin väliajoin. Puumateriaali hyödynnetään alueen energiantuontannossa. Frame-hankkeen loppuraportti suosittelee yli kolmikerroksisiin puurunkoisiin ja tiiliverhottuihin seinärakenteisiin ylimääräistä, vedenpitävää kerrosta, joka parantaa sadeveden pitävyyttä ja muodostaa kaksinkertaisen tuuletusraon ulkoverhousmateriaalin taakse. Frame-hankkeen raportissa suositellaan metallilevyä, mutta rakenne voisi yhtä hyvin olla aluskatetta vastaava tuote esim. Tyvekkangas. Frame-hankkeen rakenteen soveltaminen Riutassa on osa ilmastonmuutokseen varautumista. (Lahdensivu et al 2012, s.27) Frame-hankkeen raportissa mainittu ylimääräinen kerros varmistaa, että seinärakenne pysyy kuivana sadekuormituksen kasvusta huolimatta. VTT:n tutkimuksen mukaan ilmasto-olosuhteiden muuttuessa rakenteet pysyvät muuten nykyolosuhteita kuivempina, ja rakenteiden homehtumispotentiaali pienenee. Tämä edellyttää, että seinän ulkopinta on tiivis ja seinärakenteeseen ei pääse vettä vetenä, mikä ei koske seinän ulkoverhousta. (Ala-Outinen 2004, s. 46) Kahdella tuuletusraolla varustettu seinärakenne tukee tätäkin oletusta. Kaavaratkaisu Kaavaratkaisu Riutan suunnitelmassa perustuu maisemaan. Luonnonprosessien ymmärtäminen ja integroiminen alueen toimintaan säästää energiaa ja luonnonvaroja. Rakentaminen asettuu tiiviisti lämpimiin etelärinteisiin. Pienilmaston ja ilmansuuntien kannalta optimaalinen sijoittuminen pienentää lämmitysenergiantarvetta ja mahdollistaa tehokkaan luonnonvalon hyödyntämisen asunnoissa. Huolellisen maisema-analyysin pohjalta suunnittelualue on jaettu rakennettaviin korttelialueisiin ja metsään, jota valtaosin hoidetaan luonnontilaisena ja paikoin energiametsänä. Metsävyöhyke tarjoaa monenlaisia ekosysteemipalveluja osana ihmisen muokkaaman maiseman toiminnallista kokonaisuutta. Metsävyöhyke esimerkiksi toimii alueen keuhkoina puhdistaen ilmaa ja samalla hidastaen tuulennopeuksia. Rakentaminen sijoitetaan rinteiden laskusuuntaan, jolloin vedenkierto alueella säilyy mahdollisimman ennallaan. Hulevedet käsitellään luontaisesti johtaen ne metsävyöhykkeille sekä imeyttäen maahan. Vesien valunnan mahdollistaminen entisenkaltaisena ylläpitää alueen kasvillisuutta ja eläinten elinolosuhteita. Energiaa säästyy kun rakennetaan helposti perustettavalle hiekkamoreenimaalle, jolloin vältytään esim. energiaintensiiviseltä paalutustyöltä. Rakentamisessa muokataan maastoa mahdollisimman vähän. Välttämätön topografian muokkaus rajoittuu pihakatujen alueelle. Rakentamisessa tarvittavat maa-ainekset pyritään löytämään paikallisesti. Energian tuotanto ja kulutus Riutta sijaitsee irti Mikkelin tiiviimmin rakennetusta keskustasta. Kaukolämmön paras hyötysuhde saadaan lyhyillä etäisyyksillä, tiiviissä kaupunkirakenteessa. Riutan sijaitessa olemassa olevan kaupunkirakenteen laitamilla, on perusteltua valita energian hajatuotantomalli kaupungin kaukolämmön sijaan. Energian tuotanto alueella perustuu omiin puuhaketta hyödyntäviin CHP (yhdistetty lämmön- ja sähköntuotanto) -voimaloihin ja näiden tukena pientuulivoimaloihin. Riutan alueelle rakennetaan oma alueellinen lähilämpöverkko, jonka kautta lämmönjakelu tapahtuu. CHP -voimalat tuottavat energiaa kaasuttamalla puuhaketta (Lassi & Wikman (toim.) 2011 s.9-16). Uudet mallit ovat hiukkaspäästöiltään riittävän alhaisia, jotta voimalat voidaan sijoittaa yhdyskunnassa keskeisille paikoille jakelun hyötysuhteen maksimoimiseksi. Riutan jäteveden suodatukseen perustuvan energiapajun ja hieskoivun lyhytkiertoviljelyn turvin kaasutettava puuhakekin olisi mahdollista tuottaa alueella. Energiapuuviljelmät voidaan sijoittaa alueen pohjoisosaan, alaville maille, joissa olosuhteet ovat kosteat ja maa paikoin soistunutta. Puuhakkeen lisäksi CHP-voimaloissa polttoaineena voidaan hyödyntää vanhat julkisivulaudat, mikäli vuorauksia joudutaan uusimaan

33 Puunkäyttö Rakentamisessa käytetään päämateriaalina puuta. Näin rakentamisen ilmastopäästöt saadaan pidettyä matalina. Mikkelin alueella sijaitsee useita pieniä sahoja, joten talot voitaisiin rakentaa ainakin osittain alueelle rakennettavien korttelien tieltä kaadettavasta paikallisesta puutavarasta. Lähiseudulta löytyy myös vaneritehdas. Paikallisten materiaalien hyödyntäminen säästää kuljetuksen kustannuksia ja päästöjä sekä vahvistaa alueen paikallista luonnetta. Puu on myös itsessään osa elävää luontoa ja suora linkki ihmisen kulttuurin ja ekosysteemin välillä. Puu materiaalina puhuttelee asukkaita estetiikkansa ja kosketettavuutensa kautta, tuo ihmisen kokemuksellisesti kosketuksiin luonnon kanssa. Seinärakenteeksi valitaan FRAME -tutkimushankkeen suosittama kahden ilmaraon rakenne. Puu-ulkovuoraus pintakäsitellään huomioiden materiaalin poltettavuus. Kierrätettävät julkisivulaudat voidaan hyödyntää energiantuotannossa hakkeena alueen CHP -voimaloissa. Puumateriaali uusiin vuorauksiin saadaan lähimetsästä. Liikenne Liikenne on Riutan sijainnin vuoksi kaikkein hankalin alueen ekologiseen kestävyyteen vaikuttavista tekijöistä. Maankäyttö- ja energiakysymykset on mahdollista ratkaista kestävää elämäntapaa tavoitellen, mutta liikenteen suhteen vastuu jää lopulta asukkaille itselleen. Rakentamalla toimivat ja houkuttelevat kevyenliikenteen reitit läpi metsävyöhykkeen kohti Riutan palvelukeskusta ja sieltä edelleen Mikkelin keskustaan pyritään kannustamaan asukkaita kulkemaan pyörällä ja jalan. Joukkoliikenteen käyttö mahdollistetaan riittävän korkealla asukastiheydellä, joka mahdollistaa linja-autoreitin ja tiiviit pysäkkivälit alueelle. Jokaiselta ovelta on korkeintaan 200 metriä linjaautopysäkille. Riutan ohi kulkee junanrata, joka yhdistää Mikkelin muutamassa tunnissa mm. pääkaupunkiseutuun. Tulevaisuudessa, mikäli suhtautuminen raideliikenteeseen kehittyy nykyisestä, voidaan perustaa Riutan seisake, joka mahdollistaisi matalapäästöisen ja nopean liikkumisen alueelta niin Mikkeliin kuin kauemmas Suomeen. Riutan alueen suunnitelma palvelukeskuksineen on painotettu kohti suunnittelualueen kaakkoisnurkkaa, jonka läheisyyteen mahdollinen Riutan seisake sijoittuisi. 64 Jyrkkään rinteeseen asettuvissa kortteleissa kaksikerroksiset rivitaloasunnot porrastuvat rnteeseen, jolloin kullekin muodostuu oma sisäänkäyntitasanteensa. Pysäköinti tapahtuu rakennusten väleissä. Alhaalla laaksossa aukeaa metsämaisema. Kortteli- ja talotyypit

34 Lakialueen korttelityyppi Rakennukset kiertyvät yhteisen suojaisan korttelipihan ympärille. Asunnot porrastuvat laskeutuvaan maastoon ja mahdollistavat kahden asunnon sijoittumisen maantasoon, päällekkäin. Sisäänkäynti asuntoihin on yhteisen tuulikaapin tehtävää hoitavan porrashuoneen kautta. Yläkertaan sijoittuu kaksi asuntoa, joista yhteispihanpuoleinen on hieman tilavampi suuremman huonekorkeuden ja parven ansiosta. Asunnot rakentuvat tiiviin palveluytimen ympärille ja avautuvat 3-4 ilmansuuntaan kukin. Alakerrassa sijaitsevat talon kolmas asunto sekä irtaimistovarastot. Korttelityypin asunnot ovat lähtökohtaisesti n. 70 neliöisiä tilavia kaksioita, mutta ovat yhditeltävissä suuremmiksi kokonaisuuksiksi, joko laajentumalla alaspäin tai viereiseen asuntoon. Yhteisöllisyyttä korttelityypissä korostaa kehämäinen yhteispiha, jolle osan asunnoista keittiöt avautuvat, ja jonka laidalle sijoittuu kerhohuone sekä asukkaiden verstastilat. Lakialueen kortteleissa rakennusten yhteispihan puoleiset julkisivut pintakäsitellään keltamullalla, metsän puoleiset julkisivut jäävät luontaisesti harmaantumaan ja tehosteena parvekkeissa käytetään keltaista öljymaalattua puuta. Ikkunan puitteet ovat nekin öljymaalilla käsitelty, tällä kertaa valkoisiksi

35 Jyrkän rinteen korttelityyppi Korttelityyppi asettuu Riutan rakennettavista rinteistä jyrkimpiin. Noin 100 m 2 rivitaloasunnot porrastuvat rinteeseen sekä korkeus- että sivusuunnassa muodostaen kunkin asunnon eteen sisäänkäyntitasanteen ja metsän puolelle avautuvan yksityisen oleskeluterassin. Pyrittäessä esteettömään ympäristöön, korttelin keskellä kulkevan pihakadun alueella tasataan ympäristön korkeusvaihteluita niin, ettei kadun kaltevuus muodostu 8% suuremmaksi. Mikäli esteettömyysvaatimuksista joustetaan, rakennukset voidaan sijoittaa toisiinsa nähden voimakkaammin porrastetusti. Pihakatu aukeaa korttelin keskivaiheilla yhteispihaksi, jonka laidalle sijoittuvat kerhotila ja yhteissauna. Asunnot ovat kaksikerroksisia selkeitä kahden makuuhuoneen rivitaloasuntoja. Alakerassa keittiä aukeaa pihakadulle ja oleskelutilat metsän puolelle. Olohuoneessa tila jatkuu kaksikerroksiseksi yhdityen yläkerran aulaan. Rakennuksen katto on viistetty suuntaamaan sadevedet metsän puolelle. Yläkerrassa metsän puolen näkumiä avartaa täyskorkea erkkeri-ikkuna. Kadun puoleen voi kurkistella parvekkeelta. Rakennusten pystylautavuoraus maalataan muutamalla erilaisella murretulla punavioletilla sävyllä. Pintakäsittely tehdään vesiliukoisella kalkkipitoisella maalilla, jolloin pintaan saadaan elävä hauraan mattainen sävy. (Villa Oivala - rakenteiden tekninen ja historiallinen selvitys, 2008, s.129) Sään vaikutuksesta maali kuluu hiljalleen pois paljastaen harmaantuvan puun. Ajankuluminen piirtyy ympäristöön. Korostuksena parvekkeissa käytetään tumman harmaata öljymaalia

36 Loivan rinteen korttelityyppi Loiviin etelärinteisiin sijoittuvat polveillen kaartuvat pientalojen korttelit. Rakennustyyppi on 140 m 2 puoliatriumtalo, joka avaa oleskelutilansa yksityisen aurinkoisen pihamaan kautta metsään. Pihakatu laskeutuu alas laaksoon laajentuen välillä pieniksi aukioiksi, joilla asukkaat voivat viivähtää vaikka juttelemassa naapurien kanssa. Rakennusten lomasta pilkahtaa metsä. Ajoittain asukkaat pääsevät puikahtamaan metsäpolulle talojen välistä. Rakennusten katot heittävät sadeveden luonnon puolelle. Pihakadun pintamateriaalit vaihtelevat asfaltista huokoisiin nurmikiviin, kivituhkaan ja sammaloituviin kiveyksiin. Kadulla hulevedet ohjataan uraa pitkin alas maastoon. Matkalla niitä viivytetään ja imeytetään istutusaltaissa, joissa kasvavat paikalliset kosteikkokasvit. Lumenkaato tapahtuu pihakatujen päässä. Korttelin yhteinen sauna ja kerhotila sijoittuvat pihakadun päähän ja avautuvat metsään. Jätehuolto on ratkaistu jokaisen asunnon kohdalla omalla roskasäiliöllä ja kullekin korttelille järjestetään yhteinen komposti. Autojen kääntöpaikka syntyy luontevasti talojen porrastuessa pieneksi aukioksi lähellä korttelin loppua. ja Asunnot ovat kaksikerroksisia kolmen makuuhuoneen kytkettyjäerillispientaloja. Rakennukset koostuvat kahdesta massasta, korkeammasta punamultakäsitellystä osasta ja matalasta viistokattoisesta mustaksi vesiliukoisella, kalkkipitoisella maalilla mattapintaiseksi käsitellystä siivestä. Sisäänkäynnin läpi muodostuu näkymäakseli atriumpihan kautta metsään. Oleskelutilat jäävät isomman massan puolelle ja pienempään sijoittuvat alakerran makuuhuone, varasto sekä autotalli, jota asukkaat voivat hyvin käyttää myös verstaana. Keittiö avautuu pihakadulle tuomaan kotien elämää myös yhteiseen tilaan. Oleskelutilat aukeavat metsään sekä suoraan että oman maastoon terassoituvan pihan kautta. Olohuone on puolitoista kerrosta korkeaa tilaa ja porras yläkertaan kulkee sydänmuurin takaa. Ylhäällä aukeaa suora näkymä ranskalaisen parvekkeen kautta pihakadulle. Yläkerran toiseen makuuhuoneeseen ja aulaan lisää valoa tuo pystysuora kattoikkuna. Asukas voi itse tehdä valinnan vaatehuoneen ja saunan välillä, kuten muissakin asuntotyypeissä Riutan alueella. Asunnoissa puu on voimakkaasti läsnä sekä sisä- että ulkopintojen materiaalina. Ulkovuoraukset ovat pystylautaa, sisällä seinät ovat kuultokäsiteltyä vaneria. Näkymät ovat aina rajattuja ja tarkkaan kehystettyjä. Asunnot samaan aikaan aukeavat luontoon ja luovat kotoisia soppia asukkaan turvaksi

37 Polveilevat puoliatriumtalot avaavat pihakadun silloin tällöin pieniksi aukioiksi.

38 Vasemmalla: Asuntojen keittiöt avautuvat yhteiselle pihakadulle. Oikealla: Ranskalainen parveke liittää asunnon osaksi korttelia, silloin kun asukas niin toivoo.

39 Oleskelutilat aukeavat luontoon sekä suoraan että oman suojaisan atriumpihan kautta.

40 Lopuksi

41 Tavoitteena paikallinen arkkitehtuuri Luonnonprosesseihin pohjautuva suunnittelu vie meidät kohti paikallista arkkitehtuuria. Kattava perehtyminen suunnittelualueen olosuhteisiin vaatii räätälöimään ratkaisut juuri tähän paikkaan ja samalla vahvistaa syntyvän arkkitehtuurin omaleimaisuutta. Kaikkialla maailmassa erilaiset luonnonolot ja niiden muovaama kulttuuri ovat synnyttäneet omaa ainutlaatuista rakennusperinnettään. Sopeutuminen paikallisilmastoon on tuonut kansanrakentamiseen omat erityispiirteensä, jotka näkyvät niin estetiikan kuin toiminnan tasolla. Riutassa maiseman rakenne toimii lähtökohtana suunnitelmalle, joka perustuu maastonmuotojen huomioimiseen, pienilmaston parantamiseen ja hulevesien luontaiseen käsittelyyn. Alueen vaihteleva maasto tarjoaa lähtökohdan mielenkiintoisen asuinympäristön suunnitteluun. Riutan aluesuunnitelma perustuu alueellisiin tyyppitaloihin. Erilaisiin maasto-olosuhteisiin sovitetut korttelityypit luovat alueelle omaleimaisen rakenteen ja tunnelman. Aluekohtaisella tyyppitaloratkaisulla saadaan aikaan toistuvuutta, joka tehostaa rakentamista, tuo taloudellista etua ja yhtenäistää kaupunkikuvaa. Samalla alueen luonne vahvistuu. Alunperin tyyppitaloratkaisut olivatkin paikallisia ja suunnittelualueen erityispiirteitä kunnioittavia. Tyyppitalo nykyisessä muodossaan pyrkii tarjoamaan yleispätevän ratkaisun, joka voidaan sijoittaa tasamaalle millaiseen ympäristöön tahansa. Tällaisenaan talotehtaiden tarjoama vakioratkaisu sivuuttaa täysin alueelliset ominaispiirteet. Suunnittelemalla tyyppitaloja aina kunkin alueen lähtökohdista hyödyntämään ja korostamaan paikallisia olosuhteita, voitaisiin standardisoinnin kautta saavuttaa tehokkuutta ja samalla luoda uudisalueille vahvaa identiteettiä. Maiseman muotoihin perustuva korttelirakenne tuo myös omat haasteensa, esimerkiksi esteettömyyden suhteen. Riutan alueella etelärinteisiin asettuvat pihakadut täyttävät esteettömyysmääräykset rimaa hipoen. Topografian mukaan rakentaminen on ajoittain ristiriidassa niin esteettömyysvaatimusten kuin muidenkin määräysten, kuten jätehuollon käytäntöjen kanssa. Toisaalta maaston muotojen kunnioittaminen ja hyödyntäminen korttelirakenteen perustana mahdollistaa mm. pienilmaston optimoinnin ja hulevesien luontaisen käsittelyn. Säännöksiltä ja määräyksiltä vaaditaan joustavuutta, jotta aluesuunnittelu voi aidosti perustua maiseman ominaispiirteisiin. Riutan suunnitteluprosessissa olen tutkinut rinnakkain talotyyppejä ja aluerakennetta. Erilaisiin rinteisiin ja tasamaalle asettuvat rakennustyypit ovat auttaneet löytämään sopivaa korttelirakennetta kullekin maastotyypille, ja päinvastoin. Samankaltainen toimintatapa on mahdollista kumppanuuskaavoituksessa, jossa rakennuttaja suunnittelijoineen yhdessä kaavoittajan kanssa laatii alueen kaavan. Riutan kaltaista aluetta suunniteltaessa olisi myös tärkeää, että suunnittelutyöryhmä on riittävän monialainen. Joukkoon mukaan tarvittaisiin asiantuntijoita ainakin maisemasuunnittelun, teknisten kysymysten ja yhdyskuntien sosiaalisten ulottuvuuksien alalta. Kumppanuuskaavoituksessa toteuttaja on alusta asti mukana kaavaprosessissa, jolloin aluesuunnitelma voidaan räätälöidä rakennustyyppien erityisominaisuuksien ja näiden tarpeiden mukaan. Kaavan rinnalla rakennustapaohje voi toimia hyvänä ohjauskeinona kohti yksilöllisempää otetta rakennusten toteutuksessa. Ekologiaa läheisen luontosuhteen kautta Yleiskaavan sijoittaessa asuinrakentamista Riutan alueelle Mikkelin olemassa oleva kaupunkirakenne hajaantuu. Riutan alue on ekologisen kestävyyden kannalta ratkaistavissa hyvin sekä maankäytön että energian tuotannon ja kulutuksen suhteen. Liikenteen päästöt ovat suuremmat kuin jos rakennettaisiin tiivistäen valmista kaupunkirakennetta. Toisaalta Riutan alue tarjoaa asukkaille monenlaisia ekosysteemipalveluja ja ainutlaatuisen tilaisuuden elää lomittain luonnon kanssa, mikä elämäntapavaikutuksiltaan voi laskea ilmastopäästöjä huomattavasti. Maiseman dynamiikan ymmärtäminen ja kunnioittaminen hyödyttää samaan aikaan ihmisasukkaita ja alueen muuta eliöstöä. Luonnonläheisyys osana elämäntapaa näkyy alueen rakenteessa, toiminnoissa ja arkkitehtuurissa. Näiden kautta se punoutuu osaksi asukkaiden arkea. Luontosuhde ja ympäristötietoisuus syntyvät kotiympäristössä ja kasvavat osaksi ihmisten maailmankuvaa.

42 8. Lähteet Painetut: Baba, S. (toim.) Katsura.Tokyo: Shinkenchiku-Sha. 213s. ISBN Bognar, B Beyond the Bubble: the New Japanese Architecture. 240s. Phaidon Press Ltd. ISBN Florgård, C. & Schibbye, B Naturmark: en kursbok om skötsel, anläggning och skydd av naturmark vid bebyggelse. Hässleholm: Norra Skåne Offset. 63 s. ISBN Frampton, K. & Cava, J. (toim.) Studies in Tectonic Culture: The Poetics of Construction in Nineteenth and Twentieth Century Architecture. Cambridge, Massachusetts: the MIT Press. 430 s. ISBN Futagava, Y. (toim.) Global Architecture 3: MLTW / Moore, Lyndon, Turnbull and Whitaker: the Sea Ranch. Tokio: A.D.A. Edita. 48s. ISBN C1352. Hagan, Susannah (2001). Taking Shape: A New Contract between Architec ture and Nature. Oxford: Architectural Press. 240 s. ISBN Hough, M City Form and Natural Process: Towards a New Urban Vernacular. London: Croom Helm. 281 s. ISBN Kuismanen, K Climate-conscious architecture design and wind testing method for climates in change. Oulu: Oulu University Press. 446 s. ISBN Laaksonen, E. et al. (toim.) Alvar Aalto: Architect, Volume 7, Sunila Helsinki: F.G. Lönnberg. 176 s. ISBN Lahdensivu, J. et al: Matalaenergia- ja passiivitalojen rakenteiden ja liitosten suunnittelu- ja toteutusohjeita. Tampereen teknillinen yliopisto. Rakennustekniikan laitos. Rakennetekniikka. Tutkimusraportti 160. Tampere s. ISBN Louekari, L Metsän arkkitehtuuri. Raahe: Rannikon Laatupaino Oy. 301 s. ISBN Lyndon D. & Alinder J The Sea Ranch. New York: Princeton Architectural Press. 304 s. ISBN Salonen, K. (2005). Mieli ja maisemat: Eko - ja ympäristöpsykologian näkökulma. Helsinki: Edita. 229 s. ISBN Schildt, G Nykyaika: Alvar Aallon tutustuminen funktionalismiin. Keuruu: Otava. 282 s. ISBN Schildt, G Inhimillinen tekijä: Alvar Aalto Keuruu: Otava. 334 s. ISBN Thoreau, H Walden - elämää metsässä. 398 s. Helsinki: Kirjapaja. ISBN Weston, R Utzon: Inspiration, Vision, Architecture. Hellerup: Edition Blondal. 431 s. ISBN Painamattomat: Ala-Outinen, T. et al: Ilmastonmuutoksen vaikutukset rakennettuun ympäristöön. VTT Rakennus ja yhdyskuntatekniikka. VTT Tiedotteita Espoo Weckman, E Energiapuisto Espoon Suomenojalle. Diplomityö. Teknillinen korkeakoulu, Arkkitehtiosasto, Maisema-arkkitehtuurin koulutusohjelma. Espoo.76 s. Sähköiset: Villa Oivala - rakenteiden tekninen ja historiallinen selvitys. Bonsdorff et al. (toim.) Villa Oivala - rakenteiden tekninen ja historiallinen selvitys. [kurssijulkaisu] 82 Taitto_Mini.pdf Heinonen, J. & Junnila, S Implications of urban structure on carbon consumption in metropolitan areas. Environmental Research Letters. [Verkkolehti]. Vol. 6:1. [Viitattu ]. doi: / /6/1/ Lassi, U. & Wikman, B. (toim.) Biomassan kaasutus sähköksi, lämmöksi ja biopolttoaineiksi. HighBio projektijulkaisu. Jyväskylän yliopisto. Kokkola. 104 s. [Viitattu ] Saatavissa: handle/ /27058/ pdf?sequence=1. ISBN Metla Hanke [Viitattu ] Saatavissa: hanke/3043/index.htm#tulokset. Mikkeli.fi [Viitattu ] perustiedot/ Ekosysteemipalvelut - ympäristö.fi. [Viitattu ] default.asp?contentid= Luennot: Kengo Kuman luento, rakennustaiteen museo Kuvalähteet Valokuvat, piirrokset ja suunnitelmat tekijän, ellei toisin mainita. 1 Mikko Lahti 2 Schildt 1985, s.149, valokuvaaja: Kidder Smith 3 Laaksonen, 2004, s Schildt 1990, s Laaksonen 2004, s ( ) 7 Laaksonen 2004, s Weston 2002, s.89 9 Weston 2002, s ( ) 11 Weston 2002, s ( ) 13 Weston 2002, s ( ) 15 Futagava, 1971, s Lyndon & Alinder 2004, s r=0 ( ) 18 r=0 ( ) 19 ( ) 20 Futagava, 1971, s Bognar, 2008, s Atake_and_the_Great_Bridge.jpg 23 ( )

43