Kurttilan kylätontti Kurtbacka

Transkriptio

1 Esiselvitys kohteen arkeologisten tutkimusten suunnittelemiseksi Kurttilan kylätontti Kurtbacka (Kurtby; Kurttila) Muinaisjäännöstunnus Helsingissä

2 Selvityksen taustaa Tämä Kurtbacka-nimisen muinaisjäännöskohteen arkisto- ja tutkimustiedon kokoaminen tehtiin kiinteistön omistajan NV Property Fund 1 Ky:n toimeksiannosta. Kiinteistön omistaja on käynnistänyt asemakaavan muutoshankkeen, jonka tavoitteena on mahdollistaa lisärakentaminen. Ark-byroo laati kesällä 2018 tähän asemakaavan muutoshankkeeseen liittyen viereisellä kiinteistöllä sijaisevan entisen Oy Slev Ab Kauklahden tehtaan rakennushistoriaselvityksen. Käsillä oleva työ on jatkoa tälle selvitykselle. Selvityksen tavoitteena on koota muinaisjäännöskohteesta oleva tieto kajoavien tutkimusten valmistelemiseksi ja valittavan kenttätyömenetelmän valitsemiseksi yhdessä museoviranomaisten kanssa. Kiinteistön omistajan tavoitteena on vapauttaa muinaisjäännösalue rakentamiselle. Tutkimuksiin haetaan tutkimuslupa neuvottelujen ja tämän selvityksen antamien tietojen pohjalta. Kohteen perustiedot Kunta: Espoo Muinaisjäännöskohteen nimi: Kurtbacka/Kurtby (Kurttila) Muinaisjäännöstunnus: Muinaisjäännöskohteen laji: Kiinteä muinaisjäännös Muinaisjäännöskohteen tyyppi: Asuinpaikat Muinaisjäännöskohteen alatyyppi: Kylänpaikat Muinaisjäännöskohteen ajoitus: Historiallinen Muinaisjäännöskohteen keskikoordinaatit projektiossa ETRS-TM35FIN P: I: Muinaisjäännöskohteen korkeus metriä meren pinnan yläpuolella: 5-15 Muinaisjäännöskohteen tiedot Museoviraston verkkotietokannassa: Kiinteistötunnus: Muinaisjäännösalueen laajuus kiinteistöllä: 9700 m2, josta osa on rakennettu. Historialliset lähteet Kurtbackan kylässä oli vuoden 1540 maakirjan mukaan kolme taloa: Kurtas, Smeds ja Malm. Kurtas ja Smeds sijaitsivat kylämäellä toistensa vieressä, kun taas Malmin talo sijaitsi näistä noin puoli kilometriä etelään. Kurtaksen ja Smedsin kylätontille tuli myöhemmin Juusin talo, joka siirtyi sinne läheiseltä Kauklahden kylätontilta. Kolmen talon kylätonttia kuvaavat alueelta olevat, vanhimmat 1700-luvun kartat. Tämän tutkimuksen kohteena oleva kiinteistö sijaitsee kylän taloista pohjoisimman kohdalla. Sekä kyseinen talo ja sen piha, että viereiset peltolohkot, näyttävät sijanneen kiinteistöllä. Asutus säilyi pitkään näillä paikoillaan. Vielä ja 1940-luvun karttoihin on nimetty Smedsin ja Juusin talot kylätontin kohdalle. Smedsin tilakeskus sijoittui tämän tutkimuksen alaiselle kiinteistölle, asuinrakennukset sijaitsivat nykyisen päiväkodin paikkeilla. Kylätontin lähiympäristössä oli kuitenkin alkanut teollinen toiminta. Vuonna 1903 valmistui Helsinki Turku -rantarata. Kauklahti sai oman juna-aseman ja radan varteen syntyi teollisuutta. Aivan Kurttilan kylätontin tuntumaan, sen luoteispuolelle, perustettiin tiilitehdas ja lasitehdas. Nykyinen Lumenen tehdas jatkaa tätä alueen teollista perinnettä. Smedsin ja Juusin talojen nimet eivät enää esiinny 1960-luvun peruskartalta, jonka jälkeen rakennuskanta vähenee kyseisellä kylätontilla seuraavien vuosikymmenten aikana. Vielä 1970-luvun kartassa tutkimuksen alaisen kiinteistön pohjoinen osa on peltoa. Nykyisin tässä osassa on metsikköä.

3 Nykytila Kylätontti sijoittuu nykyisin tehdasalueelle. Pohjoisessa ja lännessä aluetta raja Hyttimestarintie, etelässä Kauklahdenväylä. Vanhan kylätontin poikki kulkevat itä-länsi -suuntainen Mäkimiehentie ja pohjois-etelä -suuntainen Lasikuja, joka noudattaa vanhoilla kartoilla näkyvä tielinjaa. Tehtaiden lisäksi kylätontin alueella on nykyisin päiväkoti, avointa peltoa ja heinikkoa, sekä metsää. Kylätontin pohjoisosissa on avokalliota. Koska tehdasrakentaminen on oletettavasti tuhonnut kylätontin keskiosat, on muinaisjäännösalueeksi merkitty sen pohjoinen ja eteläisin osa, joissa muinaisjäännökseen liittyviä kerroksia ja rakenteita on saattanut säilyä. Tässä työssä tarkasteltava kiinteistö sijoittuu kylätontin pohjoiseen osaan. Sen kohdalle on merkitty kahdesta osasta koostuva muinaisjäännösalueen pohjoinen osa. Tontti koostuu päiväkodin alueesta rakennettuine pihoineen, sekä kallioisesta ja metsäisestä, rakentamattomasta alueesta. Tutkimushistoria Kurttilan kylätonttia on aiemmin käsitelty kolmessa tutkimuksessa. Näistä kaksi on arkistotutkimusta ja kenttätarkastuksen sisältäviä, laaja-alaisia inventointeja, kolmas on ollut luonteeltaan kajoava tutkimus. Teija Nurmisen vuonna 2000 laatimassa Espoon kaupungin keskiaikaisten kylämäkien inventoinnissa Kurttilan kylätontti kuvataan vielä maastotarkastuksen aikana rakentamattomaksi mäeksi tehdasrakennusten välissä. Pian tarkastuksen jälkeen vuonna 2000 tehdasaluetta laajennettiin kylätontin alueelle. Päivi Hakanpään vuoden 2005 selvityksessä, jossa inventoitiin Espoon eteläosien historialliset kylänpaikat osana yleiskaavan valmistelua, todettiin kylätontin alueelle laajentuneella tehdasalueella tehdyn maansiirtotöitä. Sen sijaan alueen pohjoisosissa, eli tämän tutkimuksen alaisella osalla kylätonttia, havaittiin kalliopaljastuman reunoilla maan pinnalta tiiltä, fajanssia, palanutta punasavikeramiikkaa ja vihreätä ikkunalasia. Ne löydöt, jotka olivat ajoitettavissa, olivat 1800-luvulta. Inventointiraportissa selostetaan kahden kalliopaljastuman välissä havaitun heinikkoinen terassi, jossa sijaitsi koillis-lounaissuuntainen kiviaita, sekä noin 2,5 x 3 metriä kokoisen tiilikellarin jäännökset. Tiilien koko oli noin 28 x 12 x 7 cm ja ne oli muurattu ainakin osittain sementtilaastilla. Kellarin itäpuolelle, lähelle kallion reunaa, kaivettiin inventoinnin yhteydessä koekuoppa, jonka pintamullasta löytyi muutama pala posliinia ja punasaviastian pala. Muuten koekuoppa oli löydötön. Inventoinnin johtopäätöksenä oli, että kylätontin pohjoisosan terassilla on saattanut säilyä keskiaikaisia asutukseen liittyviä asutuskerroksia. Se luokiteltiin säilyneisyysluokkaan 1, erittäin todennäköisesti säilyneeksi kohteeksi. Toisaalta koko kylätontti arvioitiin suojelun näkökulmasta luokkaan 3, eli kohteeksi, joka on huonosti säilynyt tai sen tutkimuksellinen arvo on vähäinen. Pohjoisen, mahdollisesti säilyneen alueen lisäksi vuoden 2005 inventoinnissa määriteltiin Kurttilan kylätontin eteläosissa, sen reuna-alueille sijainneen, sittemmin peltomaana olleen kaistaleen olevan aluetta, jolla on saattanut säilyä historiallisen ajan asutuskerrostumia. Tämän, Mäkimiehentien eteläpuolelle sijoittuvan muinaisjäännösalueen itäinen osa tutkittiin vuonna 2014 koneellisena kaivuuna. Tutkimukset suoritti Mikroliitti Oy ja ne liittyivät kiinteistön omistajan Neste Oil Oyj:n hankkeeseen rakentaa polttonesteen jakeluasema. Kyseinen alue on ollut historiallisten karttojen perusteella pitkään peltona. Tutkimuksissa todettiin, että alueen pintamaat oli jossain vaiheessa kuorittu pois kyntökerrosta syvemmälle, eikä tutkimusalueella ollut havaittavissa merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä. Tutkimusten päätyttyä polttoaineen jakeluasema voitiin toteuttaa suunnitellusti.

4 Karttaotteet Sijaintikartta, Google maps. Vuoden 2008 ilmakuva alueesta. Kurttilan kylätontin summittainen rajaus on merkitty katkoviivoin. Espoon karttapalvelu.

5 Hakanpään vuoden 2005 inventoinnin kohdekartta säilyneisyysluokituksineen. Tätän tutkimuksen alainen kiinteistö sijoittuu punaiseksi merkittyyn pohjoisosaan.

6 muinaisjäännösalue kiinteistön raja P: I: m Muinaisjäännösrekisterin karttaote, jossa esitetään punaisella tutkimuksen alaisen kiinteistön rajat ja ruudutettuna sillä sijaitseva muinaisjäännösalue.

7 Kiinteistön ja muinaisjäännöksen rajojen asemointi J. Bongin vuoden 1758/1763 kartalla (KA/MHA B7 10/3-4). Muinaisjäännöksen rajat on merkitty valkoisella, kiinteistön punaisella. Smedsin ja Juusin talot Maanmittauslaitoksen vuoden 1939 peruskartassa. Maanmittauslaitoksen kartta on asemoitu nykykartan päälle.

8 Lähteet Hakanpää, Päivi, Espoon eteläosien historiallisen ajan kylänpaikkojen yleiskaavainventointi. kohde 22, sivut 63-65, liite 1. Museovirasto, rakennushistorian osasto. Nurminen, Teija, Keskiaikaisten kylätonttien inventointi. Kohde 31. Espoon kaupunginmuseo. Mikroliitti Oy, Espoo Kurttila Kurtbacka. Arkeologinen valvonta historiallisen ajan kylätontilla Maanmittauslaitoksen peruskartat vuosilta 1939, 1945, 1961, 1964, 1975, 1981 ja Espoon kaupungin karttapalvelu, ilmakuvat. Museoviraston kulttuuriympäristön verkkopalvelu www. kyppi.fi, jossa mm. sähköinen muinaisjäännösrekisteri, kulttuuriympäristön tutkimusraportteja ja karttasovelluksia. Kansallisarkiston maanmittaushallituksen vanhat kartat: A. Giökerin kartta 1735 (KA/MHA B7 10/1-2), J. Bongin kartta 1758/1763 (KA/MHA B7 10/3-14). Heini Ynnilä, projektin johtaja Selvityksen laatija Ark-byroo Oy Kustaankatu Helsinki