MIEHIKKÄLÄ. Muurikkalan yleiskaava, pohjoisosat. Rakennusinventointi ja kulttuuriympäristöselvitys. Raportti , täydennetty 17.1.

Transkriptio

1 MIEHIKKÄLÄ Muurikkalan yleiskaava, pohjoisosat Rakennusinventointi ja kulttuuriympäristöselvitys Raportti , täydennetty Selvitystyö Ahola FM Teija Ahola, Mikkeli Tilaajat: FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy Miehikkälän kunta

2 SISÄLLYSLUETTELO 1 Johdanto Alue Menetelmät Kaavat ja suojelutavoitteet Alueen luonne Luonnonympäristölliset lähtökohdat Rakennetun kulttuuriympäristön historia Arvoluokitus Kohdekuvaukset MUURIKKALAN KYLÄMAISEMA HUSUNPÄÄ TOHMONMÄKI MYLLYSENKULMA LAVOSENPÄÄ LÖTSÄNMÄKI Lähteet Liitteet Kansikuvat: Lötsänmäentieltä koilliseen avautuva maisema Myllysenkulman kyläraitti Kuva: Urpalanjokimaisemaa kuvattuna padolta pohjoiseen. Kuvassa keskellä Lötsänmäen rakennuksia. 2

3 1 Johdanto Raportti on laadittu Muurikkalan pohjoisen alueen osayleiskaavan perusselvitykseksi rakennetun kulttuuriympäristön osalta. Selvityksen tutkimusosuudesta, karttatöistä ja raportoinnista vastasi FM Teija Ahola Selvitystyö Aholasta FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy:n alikonsulttina. Työn tilaajana oli Miehikkälän kunta. Selvityksen tulokset ovat sovellettavissa lähtötietona yleiskaavan suunnittelussa ja vaikutusten arvioinnissa. Selvitysraportti muodostuu tekstiosioista, valokuvista ja karttakuvista. 1.1 Alue Suunnittelualue, pinta-alaltaan noin 442 ha, käsittää Miehikkälän kuntaan kuuluvan Muurikkalan maarekisterikylän (409) vanhimmat kyläasutuksen alueet. Miehikkälä on Kaakkois-Suomessa sijaitseva rajakunta. Kirkonkylältä on matkaa Helsinkiin 200 km ja Pietariin 250 km. Muurikkalan kylä rajautuu idässä Venäjän rajaan, ja matkaa Vaalimaan rajanylityspaikalle on noin 10 km. Muurikkalan kylän halki kulkee seututie 387 Lappeenrannasta Virolahdelle. Muurikkala on maaseutukylä, lähialueensa palvelukeskus, jossa toimii kunnallinen koulu ja päiväkoti. Kaupallisista palveluista on jäljellä kahtena viikonpäivänä auki oleva Osuuspankki. Viimeinen kyläkauppa lopetti toimintansa vajaa vuosi sitten. Kylän väestömäärä on ollut suurimmillaan 1950-luvun lopulla, jolloin kylässä asui 750 asukasta. Nykyään Muurikkalassa on noin 400 asukasta. Perusluonteeltaan koko suunnittelualue on erillisiä asumusryhmiä ja tienvarsiasutusta käsittävä jokivarren peltokylä. Kuva: Tarkastelualue on lisätty karttaan punaisella viivarajauksella. /Etelä-Kymenlaakson karttapalvelu. Opaskartta Seudun kunnan ja kaupungit (sininen symboli=koulu). 3

4 1.2 Menetelmät Kulttuuriympäristöselvityksen tavoitteena on määritellä Muurikkalan kylän kulttuuriympäristölliset ominaispiirteet ja kulttuurihistorialliset arvot. Suunnittelualueen maankäytön ja rakentamisen historialliset taustat selvitettiin vanhojen karttojen ja kirjallisuuden pohjalta. Tarkasteltavia asioita olivat asutuksen ikä, kylärakenne, tieverkko, elinkeinot, palvelut ja yhdistystoiminta. Rakennetun kulttuuriympäristön nykytilan kuvaus perustuu paikan päällä tehtyihin havaintoihin. Maastokäyntien yhteydessä tarkasteltiin rakennetussa ympäristössä näkyvien eri aikavaiheiden tunnistettavuutta (säilyneisyyttä), alueellista eheyttä ja erityisiä tunnusmerkkejä, kuten arkkitehtonisia, historiallisia ja ympäristöllisiä erityispiirteitä. Lisäksi tehtiin rakennusinventointia eli kerättiin yhdenmukaiset tiedot yhden tai useamman valintakriteerin täyttävistä rakennuskohteista, jotka myös dokumentoitiin valokuvaamalla. Inventoinnissa sovellettiin seuraavia valintakriteereitä: harvinaisuus tai ainutlaatuisuus (harvinaisuus, ikä: ennen vuotta 1900) historiallinen tyypillisyys alueelle (tyypillisyys) aluetta tai tiettyä aikaa kuvaavat tyypilliset piirteet (edustavuus) alkuperäisen tai sitä vastaavan maankäytön, rakennuksen käyttötarkoituksen, rakentamistavan, arkkitehtuurin tai tyylin ilmeneminen ja jatkuminen (alkuperäisyys, edustavuus, historiallinen jatkuvuus) merkitys historiallisen tapahtuman tai ilmiön todisteena tai siitä kertovana ja tietoa lisäävänä esimerkkinä (avainkohde, historiallinen todistusvoimaisuus) näkyvissä olevat eri aikakausien maisematilat, rakenteet, materiaalit ja tyylipiirteet, jotka ilmentävät luontevasti maankäytön, rakentamisen, hoidon ja käytön historiaa ja jatkuvuutta (historiallinen kerroksisuus) Kohteen luokittelussa painotettiin rakennuksen ulkoarkkitehtuurin tyyppi- ja tyylipuhtautta, käyttöhistorian kulttuurihistoriallista arvoa sekä rakennuksen merkittävyyttä kyläaluekokonaisuudelle. Rakennuksen teknisellä kunnolla oli vaikutusta arviointiin, mikäli rakennus oli käyttämätön ja erittäin ravistunut. Inventoidut kohteet esitellään raportissa. Rakennushistoriallisilta piirteiltään edustavimmista kohteista kolme maataloa Lötsänmäeltä, koulut ja seurojentalo - tehtiin lisäksi inventointilomakkeet (Selvitystyö Aholan Excel-pohjainen inventointilomake). Inventointikohteiden nykytilasta julkisivujen tyylilliset piirteet, materiaalit, yleisilme, pihaympäristö raportoidut tiedot perustuvat rakennusten ulkopuolelta tehtyihin havaintoihin. Rakennushistoriatietoja saatiin lähdekirjallisuudesta ja/tai kiinteistöjen omistajilta, muutaman kohteen tietoja tarkistettiin rakennuslupa-asiakirjoista. Raportti sisältää johtopäätökset siitä, mitä historiallisia ja ympäristöllisiä arvoja suunnittelualueen rakennetut ympäristöt sisältävät ja mikä on arvotekijöiden tämän hetkinen tila. Raportti muodostuu tekstiosiosta, valokuvista ja karttakuvaliitteistä. Koko aineisto ml. laaja digitaalinen valokuva-aineisto ja paikkatiedot (MapInfo, tab) toimitettiin tilaajalle levykkeelle tallennettuna. 4

5 1.3 Kaavat ja suojelutavoitteet Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtioneuvosto on maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 22 :ään perustuen päättänyt valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista. Päätös on tarkistettu ja se on tullut voimaan Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevien erityistavoitteiden mukaan alueidenkäytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Viranomaisten laatimat valtakunnalliset inventoinnit otetaan huomioon alueidenkäytön suunnittelun lähtökohtina. Näillä alueilla alueidenkäytön on sovelluttava niiden historialliseen kehitykseen. Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen valtakunnallisesti arvokkaista maisema-alueista ja maisemanhoidon kehittämisestä. Päätös perustui maisemaaluetyöryhmän mietintöön vuodelta 1992: Osa I Maisemanhoito ja Osa II Arvokkaat maisema-alueet (AM). Tarkastelualueella ei ole valtakunnallisesti merkittäviä maisema-alueita. 1 Museoviraston päivittämä valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen ympäristöjen inventointi (Rakennettu kulttuuriympäristö RKY) on valtioneuvoston päätöksellä otettu maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuvien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamaksi inventoinniksi rakennetun kulttuuriympäristön osalta alkaen. Tarkastelualueella ei ole valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Maakuntakaava Ympäristöministeriö on antamallaan päätöksellään vahvistanut Kymenlaakson Maaseutu ja luonto -maakuntakaavan. Maakuntakaavan yhteydessä hyväksyttiin joitakin muutoksia edelliseen Taajamia ja niiden ympäristöjä koskevaan maakuntakaavaan (YM , ). Muurikkalan kylä on merkitty maakuntakaavaan at-kohdemerkinnällä. Merkinnällä osoitetaan yhteyksiltään hyviä ja palvelutasoltaan vaihtelevia maaseudun kyliä sekä saariston perinteisiä kyliä, joiden asutus on pääasiassa loma-asutusta. Suunnittelumääräyksessä todetaan: Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa ja toteutuksessa rakentaminen ja muu maankäyttö on sopeutettava ympäristöönsä niin että kylän omaleimaisuus ja viihtyisyys vahvistuu ja ympäristö-, luonto- ja kulttuuriperintöarvojen säilyminen turvataan. Lappeenranta-Vaalimaa on merkitty seututieksi (387). Tie on osa Via Karelia nimistä itäsuomalaista matkailutietä, joka kulkee Itä-Suomessa kilometrin pituisen matkan Venäjän rajaa noudatellen Suomenlahdelta Lappiin. Siitä pääosan muodostava Runon ja Rajan tie on Suomen vanhin matkailutie. Maakuntakaavan kulttuuriympäristö- ja kulttuurimaisemamerkintöjen lähtöaineistona on käytetty valtakunnallisia (RKY 1993, lausunnolla ollut uusi RKY-luettelo, YM mietintö 66/1992) ja maakunnallisia inventointeja (Kymenlaakson kulttuurimaisemainventointi/kymenlaakson liitto 1992, Kymenlaakson kulttuuriympäristöjen toimenpideohjelma, Kymenlaakson liiton julkaisu B:90).

6 Kuva: Osasuurennos Kymenlaakson Maaseutu ja luonto -maakuntakaavasta (YM ) Kymenlaakson liitto. yleiskaava-alue osoitettu karkeasti punaisella rajauksella Muurikkalan selvitysalueella sijaitseva Sahamyllyn paikka (1065) on osoitettu maakuntakaavassa Merkittävänä vähintään maakunnallisena rakennetun kulttuuriympäristön kohteena (punainen neliö). Suunnittelumääräyksessä todetaan: Alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on otettava huomioon kulttuuriympäristön vaaliminen ja turvattava merkittävien maisema- ja kulttuuriarvojen säilyminen. Maakuntakaavasta on jätetty pois Jussi Tuomisen kauppaliikerakennus 1930-luvulta ja Muurikkalan molemmat koulurakennukset, jotka sahamyllyn paikan sekä selvitysalueen ulkopuolelle jäävän jalkaväkirykmentti 24:n kaatuneiden muistoksi pystytetyn [hauta]muistomerkin (1062) lisäksi olivat mukana Kymenlaakson seutukaavaliiton 1992 julkaisemassa selvityksessä maakunnan rakennusperinnöstä. Maakuntakaavaan on merkitty kohdemerkinnöin tunnetut muinaismuistokohteet (musta neliö). Merkinnällä on kaavaselostuksen mukaan osoitettu valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset, jotka kaikki, myös vielä löytämättömät, on suojeltu muinaismuistolailla (295/1963). Suunnittelumääräyksessä todetaan: Kohteen ja sen lähialueen maankäytön suunnittelussa ja toteutuksessa on otettava huomioon kiinteiden muinaisjäännösten lisäksi niiden riittävät suoja-alueet ja kohteet liittyminen maisemaan. Toimenpiteitä suunniteltaessa on pyydettävä lausunto museoviranomaisilta. 684 Hietala-Patolahti asuinpaikat/kivik. 685 Rivinkangas asuinpaikat/kivik. 700 Hietala-Miehikkälä asuinpaikat/kivik. 716 Muurikkala (Murola by) Husunpää asuinpaikat/hist. 717 Muurikkala (Murola by) Tohmonmäki asuinpaikat/hist. 718 Muurikkala (Murola by) Niittyinmäki asuinpaikat/hist. 719 Muurikkala (Murola by) Lötsänmäki asuinpaikat/hist. 6

7 Asema- ja yleiskaavat Selvitysalue on pääosin kaavoittamatonta maaseutualuetta. Osalla aluetta on voimassa Miehikkälän rantayleiskaava (muutos kv ), jossa selvitysalueelle ei ole merkitty suojelu- tai alueen erityispiirteitä osoittavin merkinnöin rakennetun kulttuuriympäristön kohteita tai aluekokonaisuuksia. Kiinteät muinaisjäännökset on merkitty sm-kohdemerkinnöillä. Selvitysalue rajautuu etelässä Muurikkalan kylän eteläisen alueen yleiskaavaan, joka on saanut lainvoiman Erityislait Muurikkalassa ei ole rakennussuojelulailla (1985/60) suojeltuja kohteita eikä rakennuksia, jotka olisi suojeltu lailla rakennusperinnön suojelemisesta (498/2010). Alueella ei myöskään ole kirkkolain (1054/1993) nojalla suojeltavia kirkollisia rakennuksia. Museoviraston muinaisjäännösrekisteriin on tallennettu tiedot tunnetuista kiinteistä muinaisjäännöksistä, jotka ovat muinaismuistolain (1963/295) nojalla rauhoitettuja. Muinaisjäännösrekisterissä historiallisiksi kylänpaikoiksi määritellyillä alueilla 2 on nykyäänkin asutusta lukuun ottamatta Tohmonmäentien ja Kallo-ojantien varrelta autioituneita tonttimaita (ks. liite 2), jotka on merkitty muinaisjäännösrekisteriin mahdollisina historiallisen ajan muinaisjäännöksinä (vielä tutkimattomia). 3 Niin asuttuna pysyneillä kuin autioituneilla tonttimailla on saattanut säilyä aikaisempien asutusvaiheiden jäännöksiä. Kuva: Kallo-ojantien varrelta on autioitunut yksi Lavosen kantatalon tonttimaista; kuvassa keskellä näkyvä kumpare. Tällä kohdin maisemia on muuttanut myös peltolohkojen metsittäminen. 7

8 Karttaotteet / Muinaisjäännösrekisteri ( ): irtolöydöt on merkitty keltaisilla palloilla. Husunpään ja Niittyinmäen alueet on rajattu selvästi isojaonaikaista asutusta laajemmiksi. 8

9 2 Alueen luonne 2.1 Luonnonympäristölliset lähtökohdat Maisema-aluetyöryhmän mietintöön (66/1992) sisältyvän valtakunnallisen maisemamaakuntajaon mukaan Miehikkälä kuuluu kokonaisuudessaan Eteläiseen rantamaahan ja sen sisällä kaakkoisen viljelyseudun maisema-alueelle. Kaakkoista viljelyseutua kuvataan seuraavasti: Alue on korkokuvaltaan alavaa, mutta mäkistä, karujen kalliokkojen ja vaihtelevien viljelymaiden sekä pienten soiden ja järvien luonnehtimaa mosaiikkia. Seutu on tyypillisintä rapakivigraniitin aluetta. Pellot sijaitsevat jokien varsilla ja vähäisillä hienosedimenttialueilla. Asutus on ryhmittynyt viljelyalueita halkovien teiden varsille vaihteleviksi ryhmä- ja nauhakyliksi sekä hajaasutukseksi. Selvitysalueella maiseman perustekijöitä ovat jokilaakson hietasavikkomaat kalliokumpareineen sekä avointa aluetta idässä reunustava harjujakso ja lännessä reunamuodoltaan vaihteleva kalliomaaselänne. Miehikkälässä rapakivi on viborgiittia. Rapakivigraniitit ovat kallioperämme nuorimpia syväkivilajeja. Ne eivät olleet mukana vuorenpoimutusliikunnoissa, vaan tunkeutuivat vanhempaan kallioperään useissa vaiheissa milj. vuotta sitten. Kallioperän rakenne heijastuu ohuen maanpeitteen läpi kaikkialta. Kivi on nimensä mukaisesti helposti rapautuvaa ja lohkeilevaa. Maamme kallioperä on vanhaa ja kulunutta. Kaikkialla Suomessa tavataan kallioperässä erilaisia siirros- ja ruhjevyöhykkeitä, joita pitkin on tapahtunut kalliolohkojen liikkeitä. Rakomyötäisen rapautumisen edetessä useissa tapauksissa syvällekin tällaisissa vyöhykkeissä, ovat ne tulleet alttiiksi eroosiolle ja niiden kohdalle on muodostunut helposti laakso- ja vesistöjaksoja. Muurikkalan pohjoispuolella risteää kaksi selvästi ilmakuvassa erottuvaa ruhjevyöhykettä, joista idän-lännen suuntainen ruhjevyöhyke jatkuu rajalta aina kirkonkylälle saakka. Toinen kulkee Muurikkalan kylän halki harjun länsipuolella. Molempien ruhjeiden syvimpiin osiin on muodostunut vesistöjä, Muurikkalan alueella Kavalanjärvi ja Urpalanjoki. Sen lisäksi, että jääkautinen kulutus on muuttanut jonkin verran maamme kallioperän topografiaa (kulumien metrimääräksi on arvioitu n. 7 metriä) samalla voimistaen paikallisesti kallioperän korkeuseroja, mannerjäätiköt raastoivat irti palasia kalliosta, ja näitä viimeisimmän jäätikön kuljettamia siirtolohkareita ja isoja maakiviä näkyy monin paikoin Muurikkalankin metsä- ja peltomailla sekä pihapiireissä. Suomen etelärannikko paljastui viimeisimmän jäätikön alta noin vuotta sitten. Muurikkalan Tohmonmäen hiekkakankaat ovat syntyneet mannerjäätikön perääntymisvaiheen aikana. Tuolloin osa sulamisvesiä kanavoitui jäätikön reunaa kohti virtaaviin jäätikköjokiin ja niiden uomiin kerrostui virtaavan veden pyöristämää ja lajittelemaa kiviaineista pitkittäisharjuksi. Kaakkois-Suomen hiekkasoraharjut ja kankaat ovat yleisemmin pieniä ja katkonaisia luode-kaakko suuntaisia selänteitä tai deltoja. Jäätikön sulamisvaiheen edetessä rannikkoalue jäi tuhansiksi vuosiksi useiden kymmenien metrien syvyisen veden alle. Maankohoamisen vaikutuksesta aluetta muokkasivat rantavoimat eaa (kalibroitu C 14 -ikä) muotoutuneen Ancylusjärven rantaviiva oli nykyisen 50 metrin korkeuskäyrän tasolla ja sitä seuraavan merivaiheen eli Litorinameren (alkoi n eaa) aallot lainehtivat kaakkoisessa Suomessa nykyistä merenpintaa metriä korkeammalla. Noin 6000 vuotta sitten kääntyivät sisämaan vesistöjen virtaussuunnat pohjoisesta etelään ja Muinais-Päijänteen vedet mursivat I salpaharjun läpi lasku-uoman, joka yhtyi aiemmin syntyneeseen Voikkaan ja meren väliseen Kymijoen osaan. 9

10 Muurikkalan kylän pellot on perustettu harjujen ympärille syvän veden (Ancylusvaihe) aikaan kasaantuneelle hienomaa-ainesalueelle (hieta, hiesu, savi). Litorinameren korkeimman rannan alapuolella olevat savikot olivat 1800-luvun lopulle asti niittyinä lukuun ottamatta jo varhaisessa vaiheessa pelloiksi raivattuja jokirantasavikoita Tohmonmäen tonttimaan ja Simolan luona. Kaakkois-Suomi kuuluu eteläboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen. Kasvuolot ovat Suomen edullisimpia. Ilmasto on kaakkoisessa Kymenlaaksossa mantereista, mutta Suomenlahti vaikuttaa rannikolla ilmastoon leudontavasti. Lähteet: Åberg, Susanne. Litorinameren ylin ranta Suomessa. Pro gradu tutkielma Helsingin yliopisto, Geotieteiden ja maantieteen laitos. Geologian osasto; Kymenlaakson saaristoluonto sivut. Maaperäkartta ja maaperäkartan selitys, GTk; Kallioperäkartta 3044, GTK Kuva: Suomen geologinen kartta. Maaperäkartta. Lehti 3044 Vaalimaa. pun = kalliomaa v. pun = moro beige = moreeni vihreä = sora, hiekka kelt = siltti siniharmaa = savi Geologian tutkimuskeskus. Maanmittaushallituksen karttapaino

11 Kuvat: luonnonolosuhteiden vaikutus kylämaisemaan Asuttaminen: Ensimmäiset uudisasukkaat ovat oletettavasti siirtyneet sisämaasta rannikon suuntaan jokireittejä seuraillen. Muurikkalan maisemakuvaan edelleen vaikuttava Urpalanjoki onkin entisenä valtaväylänä myös kylän asutushistoriaa selittävä maisemaelementti. Kylän kehitykseen, ja etenkin Myllysenkulman rakentumiseen, vaikutti myös vesivoiman käyttömahdollisuus. Kuva: Syvälle kaivautunut jokiuoma leikkaa kylämaiseman. Joen rinnepeltojen yli avautuu näkymiä kyläkulmalta toiseen, tässä Myllysenkulmalta Lötsänmäelle. Kylätie risteää joen kanssa Tohmonmäentien siltapaikan luona; siltapaikan viereen perustettu uimapaikka tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä jokimaiseman äärelle. Kylärakenne: Asutus on sijoittunut maaperän rakennettavuuden mukaan. Vanhoja tonttimaita on kallioisten selänteiden reunamailla ja hienojakoisten maiden keskelle jäävillä mäenkumpareilla. Talorykelmistä on tullut nauhamaisia, kun asutus on hakeutunut peltomaiden lähelle kallio- ja silttimaa-ainesten reunavyöhykettä seuraten. Vanhimmat rakennuspaikat ovat tasolla m mpy (autioitunut tonttimaa n. 23 m mpy) eli hieman Litorinameren ylimmän rantatason (21-23 m mpy) yläpuolella. Kuva: Husunpään taloryhmä ja koulurakennukset muodostavat rakennetun maisemareunan pääkylän laajimmalle peltoalueelle. 11

12 Kuva: Kylän eteläosien mäkialueella kylärakenne on monimuotoinen ja maisematiloiltaan vaihteleva. Vanhat mutkaiset kylätiet ovat merkittäviä miljöötekijöitä. Kuvassa on näkymä Kallo-ojantieltä Ukonmäelle. Maisemat: Hienosedimenttinen maa-aines mahdollisti kohtuullisen laajojen ja yhtenäisten peltoaukeiden synnyn. Vanhimmat pellot sijaitsevat loivapiirteisillä silttimailla. Maatalouden kehittymisen myötä myös alavimmat niittyinä hyödynnetyt savimaat purojen varsilta ja toisaalla turvemaat otettiin voimaperäisemmän maanviljelyksen käyttöön. Maisemassa on harvakseltaan kookkaista maakivistä konevoimin koottuja raunioita sekä paikoilleen jätettyjä siirtolohkareita. Kuva: Muurikkalan peltoaukea on loivasti kumpuileva. Painanteissa purot on kaivettu suoraviivaisiksi pelto-ojiksi. Yksitoikkoisia seinämiä muodostavat istutuskoivikot erottuvat muutoin kasvillisuudeltaan monimuotoisista ja kerroksellisista reunavyöhykkeistä. 12

13 2.2 Rakennetun kulttuuriympäristön historia Luvussa tarkastellaan Muurikkalan kylän historiallista taustaa. Keskeisiä teemoja ovat liikenne, asutus, elinkeinot, yhdistystoiminta ja kunnallinen palvelurakenne. Väliotsikoiden alle kursiivilla merkityt kulttuurihistorialliset ympäristötekijät esitellään tarkemmin luvussa 4. Ks. myös liite 1. Liikenne Muurikkalan vanha erillisiä asumusrykelmiä yhdistävä kylätieverkko: etenkin Husunpääntie, Kallo-ojantie, Tohmonmäentie ja tie Miehikkälän kirkonkylälle kuin myös metsäautotie Tohmonmäeltä Rivinkankaan ja Patalahden kautta Kavalanjärven rantaan (muinoin ainoa tie Kavalan kantatalolle) Muurikkalan kylä sijaitsi aina 1950-luvulle sivussa tärkeimmistä maanteistä; varhaisin yleinen maantie pitäjän halki kulki kirkonkylän kautta Virojoelta Luumäen Taavettiin eli Aliselta Viipurintieltä Yliselle Viipurintielle. Kylän tiet olivat pitkään vaatimattomia kärryteitä tai polkuja, joita pitkin kuljettiin kylän talorykelmästä toiseen tai naapurikylille: Husunpäästä Lavosenpäähän ja joen länsipuolta Lavoselta Lötsänmäelle ja sahamyllylle, sekä seuraavassa vaiheessa Tohmonmäen kylätietä myllykoskelle (nykyinen Urpalanjoen ylittävä silta on vuodelta 1968). Ensimmäinen merkittävä kulkureitti kylästä ulkomaailmaan oli kirkkotie, joka vei kylältä vanhaan kirkolliseen keskustaan Virolahdelle (nyk. mt 387). Vuodesta 1881 kyläläisten kirkkomatkat suuntautuivat Saivikkalan kylätietä pitkin länteen Miehikkälän omalle kirkolle (nyk. Muurikkalantie). Vanhoja paikallisteitä ovat Laisniemelle (nyk. Tohmajärventie) ja Kavalan yksittäistalolle (Tohmonmäeltä koilliseen vievä metsäautotie) ja sieltä edelleen Salajärvelle suuntaavat tiet (molemmat kylät, Laisniemi ja Salajärvi, jäivät viime sodassa Venäjälle). Tieyhteydet paranivat 1950-luvun puolivälissä, kun vanha kirkkotie Vaalimaan suuntaan perusparannettiin maantieksi. Nykyään tie on osa Vaalimaalta Ylämaan kautta Lappeenrantaan vievää seututietä 387. Tien perusparannus valmistui 1987, jolloin mm. seurojentalon kohdalle tehtiin kallioleikkaukset uutta ja aikaisempaa leveämpää tielinjausta varten. Kylän vanha sisäinen tieverkko on säilynyt pääosin ennallaan, joskin jokunen tieosuus on jäänyt osittain tai kokonaan pois käytöstä, lisäksi seurojentalon kohdalle rakennettu oikaisu katkasi vanhan tieyhteyden Husunpäästä länteen. Kuva: Kyläraittia Husunpäässä. Riihipellon tilan Kuva: Lappeenrannantie ja kallioleikkaus rakennuksia. seurojentalon ja Husunpään talojen välissä. Lähteet: Kaukiainen, 1970, s ; Varpio, s. 101; Miehikkälän isojakokartta, 1833; Säkkijärven pitäjän kartta, ven.. Zweijgberg, F. von, 1804; Senaatin kartasto, 1886; Jari Heinonen,

14 Asutus Muurikkalan pääosin jo ennen isojakoa edeltävään asutukseen perustuva aluerakenne: vanhimpina Husunpää, Ukonmäki, Tohmonmäki sekä Lötsänmäki Suomenlahteen laskevaa Urpalanjokea seurailevassa Muurikkalan pääkylässä asutuksen on arvioitu alkaneen jo varhaiskeskiajalla, 1300-luvulla, jolloin kylässä oli 2-3 taloa. Pari sataa vuotta myöhemmin, 1550-luvulla, oli verolla jo 15 taloa. 4 Maanomistus on ollut luonteeltaan talonpoikaista. Muurikkalan kylä, muun Miehikkälän mukana, on ollut osa Virolahden kirkkopitäjää ja myöhemmin Virolahden kuntaa, josta Miehikkälä itsenäistyi vuonna 1887 (senaatin päätös asiasta jo 1863). Alue joutui Venäjän alaisuuteen 1700-luvun alkupuolella käytyjen sotien seurauksena (Uudenkaupungin rauha 1721, ja Turun rauha 1743). Vallatut alueet kaakkoisesta Suomesta eli nk. Vanha Suomi liitettiin Suomen autonomiseen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812, ja vuodesta 1917 alue oli itsenäistä Suomen valtiota. Moskovan rauhassa 1940 osa Vanhasta Suomesta jäi uudelleen Venäjän puolelle. Miehikkälä kuului niihin alueisiin, jotka palautuivat Suomelle jatkosodan päätyttyä. Miehikkälän kuntaan (Muurikkalan kylään) liitettiin vuonna 1946 Säkkijärven kunnan Suomen puolelle jääneitä osia Laisniemen ja Laihajärven kyläalueista. Muurikkalassa isojakoa käytiin ja 30-luvuilla. Kylään tuli 11 kantataloa: 1 Tohmo, 2 Rovossi (Profossi), 3 Riihelä, 4 Lavonen, 5 Muurikka, 6 Kavala, 7 Jokimies, 8 Hussa (Husu), 9 Kaitari (Kaitainen), 10 Mutku ja 11 Hostikka. Ne olivat kaikki vanhoja maakirjataloja. Eteläisessä Kymenlaaksossa talojen entistä nautintaa pidettiin lähtökohtana, jolloin kruunulle ei jäänyt ns. liikamaata uudistalojen perustamiseen. Isonjaon myötä Muurikkalankin kantatalot saivat nyt peltonsa lähes aina yhtenä tai kahtena kappaleena. Käytännössä monet rintapellot jaettiin kapeisiin suikaleisiin pian isonjaon jälkeen kantatalojen osakkaiden keskinäisissä maanjaoissa, koska kaikki halusivat saada osansa sekä tonttimaasta että suvun vanhoista rintapelloista. Kaakkois-Suomen kylien aluerakenteeseen maareformilla ei ollut yhtä suurta vaikutusta kuin läntisessä Suomessa. Muurikkalassakin lähes jokainen kantatalo, joka sijaitsi omalla kylämäellään, sai pitää vanhan tonttimaansa. Koska isojako keskittyi vain maakirjataloihin, ei siirtopakkoa tullut myöskään kantatalojen ympärille jo aikaisemmin perustetuille osataloille. 5 Muutama kantatalo joutui kuitenkin siirtymään kyläasutuksen ulkopuolelle, esimerkkinä Muurikkalan Profossi nro 2, joka muutti kylän keskeltä Tuorusjärven länsipuolelle (talon paikalla peltoraunio, vanhat rintapellot liitettiin Tohmon taloon) ja Hostikka nro 11, joka siirtyi Ukonmäeltä nykyisin Vanuskana tunnetulle sivukylälle. Isonjaon tavoitteista poikkeava tiiviiden kumpareasutusten kylärakenne on säilynyt näihin päiviin erityisesti Muurikkalan Husunpäässä, Tohmonmäellä ja Lötsänmäellä. Tosin vuosikymmeniä jatkunut maaseudun väestömäärän sekä aktiivitilojen väheneminen näkyy Muurikkalassakin vanhojen asuinpaikkojen autioitumisena ja rakennetun ympäristön ravistumisena; kylän asukasmäärät ovat vähentyneet 1960-luvun tilanteesta lähes puolella. Isonjaon jälkeen asutus lisääntyi pääasiassa tiloja halkomalla ja lohkomalla niin pääkuin sivukylillä luvun asutustoiminta (torpparilaki 1918, Lex Kallio 1922, Maanhankintalaki) jäi vaatimattomaksi kohdistuen vain joidenkin vuokramaiden ja yksityisten tilojen omistusoikeuden saannin avustamiseen 1900-luvun alkupuolella; maanhankintalain nojalla muodostettuja karjalaistiloja ei kylälle perustettu. Pääkylällä uutta asutusta rakentui ensin vanhan asutuksen lomaan kylämäille, ja 1950-luvulta lähtien etenkin uuden maantien varteen. Viimeisin asutusvaihe perustuu suunnitelmalliseen maankäyttöön, jonka myötä on liikenneväylien tuntumaan rakentunut pieni tiivis omakotialue. 14

15 Lähteet: Kaukiainen, 1970, s. 95, 102, ; Husu, Teemu, 2006, Tohmonmäki, Myllysenpuolen tarinoita. Moniste; Seppä, s. 133; Miehikkälän uudistushakemisto; Miehikkälän isojakokartta,1833; Säkkijärven pitäjän kartta, ven. Zweijgberg, F. von, 1804; Senaatin kartasto, 1886; Pitäjänkartta, 1919 [n. 1946] Maatalous Husunpään, Tohmonmäen ja Ukonmäen yhdistävä peltoaukea sekä jokirantapellot Lötsänmäelle asti [maatalousrakennukset] Maatalous on ollut Muurikkalassa pitkäaikainen pääelinkeino. Miehikkälässä, kuten ent. Vanhan Suomen karjalaisissa pitäjissä yleensäkin, kylien asutus on ollut pientilavaltaista. Karjalassa pientilalliset olivat kuitenkin itsenäisiä eli tilattomia oli vähän, toisin kuin läntisessä Suomessa, torpparilaitoksen alueella. Maatilojen määrät ovat vähentyneet 1900-luvun puolivälistä lähtien, ja nykyään selvitysalueella maataloutta harjoittavia tiloja on enää yhteensä kuusi, joista yksi lypsykarjatila, yksi muu nautakarjatila ja neljä kasvinviljelytilaa. Muurikkalassa luonnonolosuhteet olivat suotuisat maanviljelykselle. Jo uuden ajan alussa jokirannassa oli suuri ja väkirikas kylä. Kylvömäärät olivat silloisen Virolahden pitäjän suurimpia. Kaskista saatu sato oli peltojen antia suurempi. Viimeistään luvulla maan kaakkoiskulmalla harjoitettiin kolmivuoroviljelyä (syysvilja/kevätvilja/kesanto). Kaikki vainiot oli aidattu, jotta kesannolla laiduntava karja ei päässyt viljapeltoon. Kehittyneempi vuoroviljelysjärjestelmä yleistyi luvun puolivälistä lähtien, isojaon tai vasta uusjakotoimitusten jälkeen, sillä karjalan ryhmäkyläalueella oli yksittäisen maanviljelijän vaikea erottaa oma palstansa kylän maiden yleisestä viljelyjärjestelmästä luvun lopulla maatalouden kokonaisrakenne muuttui sikäli, että maanviljelyksen merkitys laski yhdessä viljan hintojen kanssa, kun taas karjatalouden merkitys ja kannattavuus kasvoivat voin hinnan noustessa. Karjasuojia salvottiin vuosisatojen ajan hirrestä, kivi tuli käyttöön 1800-luvulla ja betoni (tiili) sitten enenevässä määrin 1900-luvun keskivaiheilla. Muurikkalassa kiveä on käytetty lähinnä perustuksissa. Hirttä on näkyvissä joidenkin uudistettujen navetoiden seinissä. Enimmäkseen kylällä näkyy luvulta peräisin olevia betonitiili- ja lautarunkoisia navetoita; myös savitiiltä ja betonia on käytetty rakennusmateriaalina. Hevostallit olivat ennen ns. kokkitallityyppiä eli tallin päällä oli otsallinen ylinen heiniä varten. Tällainen on säilynyt Lötsän pihapiirissä. Kuva: Viime sotien jälkeiselle ajalle tyypillinen navettarakennus (Vuorela). Kuva: Kylällä on säilynyt monta, samantyyppistä suurista lohkokivistä rakennettua maakellaria, kuvassa näkyvä on Husunpäästä autioituneella tontilla. Maanviljelyn ja karjanhoidon harjoittamisen myötä kylämaisemat ovat muotoutuneet nykyisenlaisiksi. Husunpään ja Lötsänmäen välinen peltomaisema ilmentää maankäytön historiaa ja jatkuvuutta. Nykyinen avoin maisema oli lähes tässä 15

16 laajuudessa jo isonjaon toimeenpanon aikaan, tosin silloin alue käsitti peltoviljelmien lisäksi niitty- ja laidunmaita. Kylän peltopinta-ala oli kasvanut erityisesti 1700-luvun lopulla (soiden ojitus) ja 1800-luvun alussa (maareformi). Seuraava merkittävä raivausvaihe oli ja 30-luvuilla, ja jonkin verran uutta peltoa raivattiin vielä 1900-luvun keskivaiheilla. Tämän jälkeen, vertailtaessa 1950-luvun ja 2010-lukua tilannetta, on pääkylässäkin tapahtunut peltopinta-alan vähenemistä. Yksittäisiä peltolohkoja on istutettu puulle joen varrelta, erityisesti Tohmonmäentien siltapaikan ympäriltä ja Kallo-ojan varrelta. Kuva: jokirantojen kumpuilevaa peltomaisemaa Tohmonmäeltä Ukonmäelle. Kuva: Peltoalueet jatkuvat Lötsänmäentieltä etelään, aina Laisniemeen saakka. Talousmetsiin rajautuvat pellot ovat reunavyöhykkeiltään suoraviivaisia. Etualalla on hevoslaidun. Lähteet: Kaukiainen, Yrjö, 1970, s , ; Varpio, 1974.s ; Miehikkälän isojakokartta, 1833; Säkkijärven pitäjän kartta, ven. Zweijgberg, F. von, 1804; Senaatin kartasto, 1886; Pitäjänkartta, 1919 [n. 1946]; Helsingin yliopisto, www-sivusto: Muuttuva maaseutu; Janne Kantola

17 Teollisuus, liike-elämä ja tekninen infra vanha sahamyllyn paikka (patorakenteet, voimalaitos) käsityöläisten/yritysten verstaat Tuomisen kauppatalo [1900-luvun teollisuusrakennukset saha; entiset kauppa- ja pankkitalot] Maaseudun ensimmäisiä maataloustuotteiden jalostukseen liittyviä teollisuuslaitoksia olivat vesimyllyt. Muurikkalassa tiedetään olleen vesimyllyn jo 1500-luvulta. Myllyjen yhteyteen rakennettiin myös sahoja, ja kylän teollisuushistorian kannalta merkittävin sahausliike toimi Muurikkalassa 1720-luvulta 1800-luvun alkuun. Uusi, kasvava Pietarin kaupunki lisäsi 1700-luvun alkupuolella taloudellista toimintaansa Venäjän puoleisella Saimaan alueella. Näihin aikoihin sahateollisuutta ei Venäjällä vielä tiukasti valvottu vaan pikemminkin toimialan annettiin kehittyä vapaasti ja sitä pyrittiin edistämään. Sahoja perustettiin Uudenkaupungin rauhan jälkeen ahkerasti Vanhan Suomen puolelle kuin myös rajan tuntumaan Ruotsin puolelle. Jo vuonna 1723 esitettiin käräjillä haminalaisten Martin Stewenin ja Jobst Dogginin Muurikkalan vesisahan rakennushanketta. Muurikkalan sahan pystytti rakennusmestari Johan Kram, ja vuonna 1726 suoritetun sahan katselmuksen mukaan oli sahassa voimanvälittäjänä vesiratas ja kaksi raamia. Joen vesimäärät riittivät pyörittämään sahaa noin kuusi kuukautta vuodessa. Sahatavara kuljetettiin talvisaikaan Venäjän puolelle Mustasaareen, ja sieltä kesällä laivoilla Haminaan. Jonkin verran lautatavaraa myös uitettiin Urpalanjokea pitkin ja lastattiin laivoihin Alaurpalassa. Muurikkalan saha paloi useamman kerran. Vuonna 1754 suoritetun myllyjen verollepanon mukaan Virolahdessa oli neljä vientisahaa: Muurikkala, Pitkäkoski, Ravijoki ja Virojoki. Vuonna 1798 julkaistun määräyksen myötä Venäjällä kiellettiin puutavaran vienti. Sahateollisuus lamaantui nopeasti ja Virolahden pitäjän sahat lopettivat toimintansa lukuun ottamatta Pitkäkosken sahaa, joka jatkoi luvun puoliväliin saakka sahaamalla tavaraa lähiympäristön tarpeisiin. Vesivoimalla toimivia myllyjä on 1800-luvun karttojen mukaan ollut Muurikkalan myllykoskessa sahamyllyn toiminnan päätyttyäkin. Isojakokarttaan niitä on merkitty kaksi eli yksi molemmin puolin koskea. Vuonna 1902 oli itärannan mylly Juho Myllysen omistuksessa. Mylly, saha ja voimalaitos paloivat ja 60-lukujen vaihteen tienoilla. Jäljellä on betoni- ja puurakenteiset patorakennelmat ja myllyn kiviperustuksia. Myllyn paikalle rakennettiin betonitiilistä pieni yksityinen voimalaitos (Muurikkalan sähkölaitos), joka on edelleen toiminnassa. 6 Myllysenkulmalla toimi 1800-luvun lopulla myös Myllysen tiilitehdas, jonka sitkeästä savesta tehdyt tiilet olivat maineeltaan hyviä. Sahaustoiminta vilkastui uudelleen 1900-luvun alussa, ja saha sijaitsi ensin vanhalla paikalla myllyn vieressä, josta toiminta siirtyi 1950-luvun lopulla kylätien itäpuolelle Eemil Lavosen rakennuttamaan saharakennukseen. Viime sotien jälkeen sahatavaraa tarvittiin runsaasti jälleenrakentamisen käyttöön. Muurikkalastakin oli sodan pommituksissa rakennuksia tuhoutunut ja uusien rakentaminen alkoi heti rauhan tultua. Tänä päivänä sahaustoimintaa on joen länsipuolella, Lötsänmäentien varrella. Vanhoista muurikkalaisista käsityöläisistä kunnan historia mainitsee 1800-luvun lopulla eläneen seppä Aapeli Eklöfin (Niittyinmäeltä?), joka oli tunnettu taidoistaan pitäjän ulkopuolellakin. Hänen tuotteitaan on esimerkiksi Miehikkälän kirkon oven lukko. Toinen menestynyt yrittäjä oli suksien valmistaja Anton Muurikka, jonka kotiverstaasta (koulun vieressä) valmistui tuhatkin suksiparia vuosittain, tilauksesta myös vientituotteeksi. Myllysenkulmalla toimi ennen sotia Vilho Husun sepänpaja, Eino Kouvon suutarinliike ja Jussi Tohmon (Ahola) puusepänliike. Anton Rokan sepänpaja oli alkuun Myllysenkulmalla (Ilm. Törmälässä), josta seppä muutti Lötsänmäentien varteen. 17

18 Maakauppojen perustaminen tuli luvalliseksi Maakauppa-asetuksella vuonna 1859, ja täydellinen elinkeinovapaus tuli voimaan vuonna Muurikkalassa kauppapuoteja on ollut kylän eri kulmilla. Ensimmäinen kauppapuoti toimi mahdollisesti Husunpäässä jo 1800-luvun lopulla (oletettavasti kauppias Anton Riihelä, lopettanut 1905, oli myös Muurikkalan koulun johtokunnan jäsenenä 1900-luvun alkuvuosina). Vuonna 1906 kylälle tuli samana vuonna perustetun Miehikkälän Osuusliikkeen myymälä (oma talo vuonna 1907, purettu koulun koillispuolelta, Husunpääntien risteyksen luota). Osuustoimintalaki oli tullut voimaan vuonna Miehikkälän kunnassa toimi alkuun kaksi osuustoiminnallista kauppaliikettä, jotka vuonna 1921 yhdistettiin. Sotien jälkeen Miehikkälän osuusliike rakennutti Muurikkalaan uuden myymälärakennuksen vastavalmistuneen Husu-Vaalimaa maantien varteen; liike on lopettanut. Lavosenpäähän perusti Eino Lavonen kaupan vuonna Samassa rakennuksessa lopetti vuoden 2013 alussa K-extra Lavonen, kylän viimeisenä päivittäistavarakauppana. Joen itärannalle, Tohmonmäkeen kuuluvalle Myllysenkulmalle oli keskittynyt osa Muurikkalan kylän kauppaliikkeistä. Edellä mainittujen yritysten ja käsityöläisten lisäksi jokirannan kyläalueella toimi Juho Jussi Tuomisen kauppa, ensin Myllysen tilan pihapiiriin kuuluvassa pienessä talossa (nykyinen päärakennus, laajennettu), sitten omassa 1930-luvulla rakennetussa talossa sahamyllylle haarautuvan tien alkupäässä. Tuominen muutti liiketoimintansa kirkonkylälle 1950-luvun loppupuolella. Ennen viime sotia Myllysenkulman yrittäjien asiakaskuntaan kuului myös Säkkijärven Laisinkylän ja Kolholankylän asukkaita. Linja-auto Miehikkälän kirkolta Viipuriin kulki Tohmonmäen ja Myllysenkulman kautta. Ensimmäinen kylällä toiminut rahalaitos oli osuuskassa. Vuonna 1922 perustettu Muurikkalan Osuuskassa toimi yksityisissä tiloissa. Muurikkalan, Muurolan ja Suurmiehikkälän kyläkassat yhdistettiin Miehikkälän Osuuskassaksi vuonna Ensialkuun uusi osuuskassa toimi vain kirkonkylällä, mutta vuonna 1962 saatiin Muurikkalan kylälle sivukonttori. Samoihin aikoihin kylälle avattiin Miehikkälän Säästöpankin sivukonttori; pääkonttori oli perustettu kirkonkylälle jo Tänä päivänä pankkipalveluita tarjoaa Osuuspankki, joka on auki kahtena päivänä viikossa. Postin toiminta alkoi Muurikkalassa vuonna 1937, sotien jälkeen se toimi puolitoistakerroksisessa puutalossa huoltamon (purettu) vieressä ja viime ajat asiamiespostina Lavosen kaupalla. Yleisen sähköverkon piiriin kylä tuli niinkin aikaisin kun 1920-luvulla (vanhoja tornimuuntamoja ei ole säilynyt). Kunnan vesijohtoverkossa kylä on ollut jo parikymmentä vuotta. Vuonna 2013 oli rakenteilla Muurikkala-Vaalimaan siirtoviemäri ja yhdysvesijohto. Kuva: Eino Lavosen rakennuttama kauppatalo Kuva: Miehikkälän Osuuspankki toimii vaatimattomassa keltatiilisessä rakennuksessa, joka edustaa osuuspankkien tyyppiarkkitehtuuria luvulta. Lähteet: Kaukiainen, s ; Varpio, 1974.s ; Husu, Teemu, 2006, Tohmonmäki, Myllysenpuolen tarinoita. Moniste; Kotiseutumme kaakonkulma, 2005; Jari Heinonen, ; Veli- Matti Keskinen ; Raili Falin, , Tauno Mutku,

19 Julkiset palvelut koulurakennukset (koulu, kirjasto) [muut kunnalliset palvelurakennukset, päiväkoti] Muurikkala on sivukylä, jossa toimii kunnallinen koulu ja päiväkoti. Muurikkalan kylä on nostettu Miehikkälän kuntastrategiassa 2017 yhdeksi kunnan vahvuudeksi. Muurikkalan kylällä ensimmäistä kunnan järjestämää palvelua edusti lukutupa, joka toimi jossakin kylän taloista jo 1890-luvun alussa. Lukutupien ylläpito yksityisissä tiloissa osoittautui kuitenkin hankalaksi ja ne lopetettiin sivukyliltä. Tilalle suunniteltuja oikeita kirjastoja saatiin syntymään ennen vuosisadan vaihdetta vain Muurikkalaan. Vuonna 1901 siirryttiin kiertävään kirjastoon, ja 1920-luvulla Muurikkala sai kyläkirjaston. Miehikkälän kunnan ensimmäinen koulu aloitti toimintansa vuonna 1889 Saivikkalan kylälle eli kirkonkylälle rakennetussa koulutalossa, ja syksyllä 1896 käynnistyi koulutoiminta Kalliokosken ruotsinkielisessä kansakoulussa lasitehtaan perustamana ja ylläpitämänä. Pitäjän kolmas kansakoulu aloitti Muurikkalassa syksyllä 1897, tosin koulu erotettiin kunnallisesta koulutoimesta erilliseksi piirikseen, joka sai osan kunnan kansakoulukassan varoista. Vuonna 1910 Muurikkalan kylähallinnon alaisena toiminut koulu päätettiin ottaa kunnan haltuun. Lisärakennus valmistui 1919, eli ennen vuoden 1921 oppivelvollisuuslain toimeenpanemista. Koulutalo ja lisärakennus tuhoutuivat tykkitulen sytyttämässä tulipalossa jatkosodan alussa kesällä Uusi koulurakennus valmistui vuonna Lukuvuonna kyläkoulussa on kolmekymmentä perusopetusluokissa 1-6 opiskelevaa oppilasta. Koulua vastapäätä on pienempi puurakennus, joka valmistui alakouluksi vuonna Nykyään tiloissa toimii koulun ruokala ja noin kerran viikossa vanhempain toimikunnan auki pitämänä Miehikkälän kirjaston lainauspiste. Puukoulurakennusten välille rakennetussa uudisrakennuksessa on kunnallinen päiväkoti. Kuva: Muurikkalan koulun rakennukset sijaitsemat kylämaisemassa keskeisellä paikalla. Lähteet: Varpio, s , ; Hiltunen, 2008, Muurikkalan koulun värikkäät vaiheet 19

20 Yhdistystoiminta Muurikkalan seurojentalo (palokuntatalo) Kylän yhdistystoiminnasta kertovana tunnusrakennuksena on Lappeenrannantien varrella sijaitseva ja VPK:n omistuksessa oleva seurojentalo, joka rakennettiin luvulla (n. 1919) palokuntataloksi. 7 Miehikkälän ensimmäisiä aatteellisia yhdistyksiä olivat raittiusseurat. Vuonna 1890 kirkonkylällä järjestettiin raittiusseuran perustamiskokous; Muurikkalan kylä sai oman raittiusseuran vuonna Nuorisoseuratoiminta käynnistyi vuonna Kirkonkylään perustettu nuorisoseura toimi alkuun koko pitäjän alueella, mutta sai pian seuraajia ympäristökylissä, joista Suurmiehikkälään perustettiin oma nuorisoseura vuonna 1903, Muurikkalaan ja Salomiehikkälään hiukan myöhemmin. Samoihin aikoihin, ilmeisesti vuonna 1910, Muurikkalaan perustettiin Muurikkalan Vapaaehtoinen palokunta ry. Muurikkalassa on toiminut myös Miehikkälän suojeluskunnan kyläosasto. Suojeluskunta perustettiin Miehikkälään vuonna 1918, naisten järjestäytyminen lottaosastoiksi tapahtui vuoden 1919 lopussa. Ensimmäinen suojeluskuntatalo valmistui vuonna 1923 Suurmiehikkälään. Muurikkalan nykyinen seurojentalo toimi suojeluskuntatalona ainakin 1930-luvulta vuoteen 1944, jolloin suojeluskunnat lakkautettiin. Ensimmäiset yritykset urheilutoiminnan aikaansaamiseksi oli tehty jo 1800-luvun lopulla, sillä toimi kirkonkylällä poliisi J.H. Leinosen toimintatarmon varassa elänyt voimisteluseura Ponnistus, joka yhdessä virolahtelaisen Ripeys-seuran kanssa oli Kymenlaakson urheiluseuratoiminnan uranuurtajia. Ensimmäiset varsinaiset kyläurheiluseurat perustettiin Miehikkälään 1910-luvun jälkipuoliskolla, mm. vuonna 1916 aloitti Muurikkalan Kaiku, alkuun nimellä Kömpelö. Vuonna 1921 kunnan kyläurheiluseuroista tuli Miehikkälän urheiluseura Vilkkaan kyläosastoja. Muurikkalan koulun vieressä on urheilukenttä ja jääkaukalo. Vanha, jo ennen viime sotia perustettu, urheilukenttä sijaitsee Tohmonmäen hiekkakankaalla. Miehikkälän maamiesseura perustettiin Sitä ennen oli kirkonkylällä toiminut epävirallinen isäntäyhdistys. Maamiesseuratoiminnan päätavoitteena oli kunnan maatalouden kehittäminen. Maatalousnäyttelyiden lisäksi seura järjesti kursseja, työnäytöksiä ja kilpailuja sekä palkkasi uusien työtapojen konsulentiksi kiertävän karjakon sekä maatalousneuvojan. Tänä päivänä kylällä toimivia yhdistyksiä ovat Voimistelu- ja Urheiluseura Muurikkalan Kaiku Ry, Muurikkalan Vapaaehtoinen Palokunta ry, Muurikkalan metsästysseura, Martat sekä Muurikkalan kylätoimikunta sekä talotoimikunta, joka huolehtii Seurojentalon ylläpidosta sekä sen käytöstä. Tämän vuosituhannen puolella on seurojentalon käytön tehostamiseksi haettu avustuksia, joiden turvin taloa on korjattu ja hieman lisärakennettu ja saatu näin paremmin tilat liikuntakäyttöön, kokousten pitoon ja virkistyskäyttöön. Kuva: Myllysenkulman ja Tohmonmäen välille jää heinittynyt ja laidoiltaan taimettuva urheilukenttä. Lähteet: Varpio, s ; Koivula, s. 125; Jari Heinonen, ; 20

21 3 Arvoluokitus Kohteiden arvoperusteet ja niiden pohjalta annetut suunnittelusuositukset on laadittu sovellettavaksi kaavasuunnittelussa. Kulttuurihistoriallinen arvottaminen tarkoittaa työn tutkimusosion ja maastohavaintojen perusteella valittujen alueiden ja kohteiden arvon erittelyä ja analysointia perusteluksi sille, mitkä kohteet ja alueelliset piirteet esitetään säilytettäväksi. Arvottaminen on siten kulttuuriympäristön vaalimisen perusta. Kohteen suojeluarvon suhde muihin tarpeisiin ja arvoihin punnitaan vasta varsinaisessa suunnittelussa ja päätöksenteossa. Arvoluokat ja suositukset Arvokas kylä- ja viljelymaisema Kyseessä on laajahko yhtenäinen jokivarren kylä- ja viljelymaisema, jossa on säilynyt keskeinen osa vanhoista peltoja reunustavista taloryhmistä, vanhimmista pelloista ja kylätiestöstä. Jokivarren rannat ovat säilyneet rakentamattomina. (kartalla aluekokonaisuutta osoittava merkintä pohjaa 1800-luvun lopun peltoalaan) Lappeenrannantien, Husunpään, Tohmonmäen, Lötsänmäen ja Lavosenpään rajaamalla alueella maankäytössä ja rakentamisessa säilytetään taloryhmiin perustuvan kylärakenteen ominaispiirteet sekä haja-asutukselta vapaat peltojen reunavyöhykkeet. Uudet rakennukset tulee sijoittaa vanhaa kylärakennetta noudattaen olemassa olevien rakennusten tai rakennusryhmien yhteyteen. Aluekokonaisuuden kannalta merkittävät osa-alueet on määritelty seuraaviin luokkiin: Kyläkuvallisesti merkittävä, rakennushistoriallisia arvoja sisältävä alue Kyseessä on Muurikkalan peltokylän vanhimmat tonttiryhmäalueet (kumpareet, selänteiden reunavyöhykkeet), joissa on säilynyt alueelle tyypillinen kantatalon osatalojen ryhmittyminen, rakennushistoriallisilta piirteiltään edustavia, kansanomaisen puurakentamisen ajoilta olevia asuin- ja ulkorakennuksia, vanhaa tiestöä ja maisemallinen yhteys maatalousmaisemaan. Esitetään harkittavaksi MRL:n 118 soveltaen kaavamerkintää, jolla alue osoitetaan arvokkaaksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi (vaihtoehto kohdekohtaisille suojelumerkinnöille), jossa sallitaan pienimuotoinen lisärakentaminen. Rakennushistoriallisesti arvokkain rakennuskanta säilytetään. Korjausrakentamisessa ja muissa toimenpiteissä tulee säästää rakennusten mittasuhteisiin, materiaaleihin ja tyylillisiin yksityiskohtiin perustuvat rakennushistoriallisesti arvokkaat tunnuspiirteet. Yleiskaavassa määrätään purkaminen luvanvaraiseksi MRL:n 127 nojalla. Olemassa olevan rakennuksen korvaaminen ympäristön luonteeseen tarkoin sovitetulla uudisrakennuksella on mahdollista, mutta ennen purku- ja rakennusluvan myöntämistä on kuultava museoviranomaisia. Uudisrakennusten tulee sopeutua sijoitukseltaan, materiaaleiltaan, mittasuhteiltaan ja väritykseltään maisemaan ja taloryhmän luonteeseen. Rakennushistoriallisesti arvokas kohde Kyseessä on kohde (pihapiiri), jossa on rakentamisajankohdan aikaisen ulkoasunsa hyvin säilyttäneitä tai luontevasti ulkoasultaan kerroksellisia rakennuksia, joiden voidaan todeta edustavan hyvin vanhoja käsityövaltaisen puurakentamisen perinteitä ja paikallista rakennustapaa (arvojen kannalta merkittävimmät rakennukset määritellään kohdekuvauksen yhteydessä). 21

22 Suojeluarvoa omaava kohde. Korjausrakentamisessa ja muissa toimenpiteissä tulee säästää rakennuksen mittasuhteisiin, materiaaleihin ja tyylillisiin yksityiskohtiin perustuvat rakennushistoriallisesti arvokkaat tunnuspiirteet sekä vaalia rakennuksen autenttisia tai rakennushistorian kannalta tietoarvoltaan merkittäviä rakennusosia. Museoviranomaiselle tulee varata tilaisuus lausunnon antamiseen ennen suojelukohteita koskevien lupahakemusten ratkaisemista. Kyläkuvallisesti merkittävä alue Kyseessä on Muurikkalan peltokylän vanhimmat tonttiryhmäalueet (kumpareet, selänteiden reunavyöhykkeet), jossa on näkyvissä alueelle tyypillinen kantatalon osatalojen ryhmittyminen, vanhaa tiestöä ja maisemallinen yhteys maatalousmaisemaan. Rakennuksia on kunnostettava muuttamatta olennaisesti niiden alkuperäisestä käyttötarkoituksesta ja rakentamisen tavasta juontuvaa kulttuurihistoriallista luonnetta. Alkuperäisiltä piirteiltään muuttuneisiin rakennuksiin voidaan tehdä myös ennallistavaa korjausta. Yleiskaavassa määrätään purkaminen luvanvaraiseksi MRL:n 127 nojalla. Ennen purku- ja rakennusluvan myöntämistä on kuultava museoviranomaisia. Uudisrakennusten tulee sopeutua sijoitukseltaan, malliltaan, materiaaleiltaan, mittasuhteiltaan ja väritykseltään olemassa olevaan rakennettuun ympäristöön. Vanhan taloryhmän yhtenäisyyden ja kyläkuvan kannalta merkittävä kohde tai yksittäinen kyläkuvan kannalta merkittävä kohde Kyseessä on kohde, jossa rakennusten peruspiirteet, kuten kokonaishahmo, kattomuoto ja kaltevuus, julkisivujen verhoustapa, ja pihapiirin muodostustapa ovat kyseisen kyläalueen raittinäkymän tai mäkiasutuksen luonteen ja yhtenäisyyden kannalta olennaisia ympäristötekijöitä. (tai) Kyseessä on rajattujen aluekokonaisuuksien ulkopuolella sijaitseva yksittäinen kohde, joka rakennushistoriallisilta piirteiltään on säilynyt hyvin tai kohtalaisesti, ja joka maamerkkimäisen sijaintinsa sekä pitkään jatkuneen käyttötarkoituksensa puolesta omaa paikallishistoriallista merkittävyyttä. Ks. edelliset suositukset (kyläkuvallisesti merkittävä alue) Kylämaisemassa merkittävä alue, vanha asuinpaikka Kyseessä on Muurikkalan peltokylän vanhimmat tonttiryhmäalueet, edelleen asutetut tai kokonaan/osittain autioituneet, joiden kylämaisemalliset arvot liittyvät asuinpaikan maisemallisesti herkkään sijaintiin sekä asutushistorialliseen taustaan. Rakentamisessa tulee ottaa huomioon alueen kylämaiseman luonne ja noudattaa vähintäänkin yhtenäisen monimuotoisuuden periaatetta (yhteisinä nimittäjinä esim. kattomuoto ja -kaltevuus, julkisivumateriaali, massoittelu, julkisivujen jäsentely, ikkunatyyppi tai maalaiskylälle tyypillinen pihanmuodostustapa). Peltomaisemien reunavyöhykkeelle rakennettaessa on arvioitava rakentamisen vaikutukset arvokkaaseen maalaiskylämaisemaan. Osittain tai kokonaan autioituneilla asuinpaikoilla alueen maankäytössä ja rakentamisessa pyritään säilyttämään paikan pitkäaikaisesta maankäytöstä kertovat jäljet (maisemapuut, mahdolliset kivirakenteet, vanhat tielinjaukset, kylälle tyypillinen pihanmuodostustapa). 22

23 Kylän historiasta kertovia paikkoja Esille nostettu vanha sahamyllyn paikka, koulu ja seurojentalo. Koulun ja seurojentalon osalta ks. edelliset suositukset. Erityisesti sahamyllyn kohdalla tulee alueen maankäytössä ja rakentamisessa pyrkiä säilyttämään paikan pitkäaikaisesta maankäytöstä ja toiminnasta kertovat jäljet (kivirakenteet, tie). Vanha kylätie vanha yleisestä käytöstä jäänyt kylätie Kyseessä ovat kylän vanhat sisäiset kulkuväylät, jotka yhdistävät peltomaiseman reunavyöhykkeille ja jokirantaan ryhmittyneitä vanhimpia taloryhmiä. Vanhimpien kyläteiden perusparannusten yhteydessä vaalitaan tien perusluonnetta ja alkuperäistä linjausta (säilyneiltä osin). Erityisen tarkoin on arvioitava tiehen tehtävien muutosten vaikutukset ympäröivään rakennettuun ympäristöön kyläkuvallisesti merkittävien taloryhmien kohdalla. Kartta numeroiduin kohtein on isommassa koossa liitteessä 4. 23

24 4 Kohdekuvaukset MUURIKKALAN KYLÄMAISEMA Arvokas kylä- ja viljelymaisema (jokimaisemaan rajautuvat peltoalueet kokonaisuutena merkittävä alue, mutta kohdekarttaan - ed. sivu ja liite 4 - on merkitty kohdennusvärillä vain vanhat pellot eli peltoalat 1800-luvun alkupuolella) Muurikkalan halki virtaava Urpalanjoki on yksi neljästä kunnan kyläasutuksen muodostumisen kannalta tärkeästä Suomenlahteen laskevasta joesta. Muurikkala edustaa alueen keskiaikaista kyläasutusta, jossa asutuksen tiedetään alkaneen viimeistään 1300-luvulla. Muurikkalan on maisemallisesti edustavana säilynyt jokilaakson peltokylä ja kulttuurihistoriallisilta piirteiltään monipuolinen kylämaisema-alue, jossa talojen yhteiset peltoaukeat avaavat kaukonäkymiä ja taloryhmästä toiselle vievillä teillä ollaan tilallisesti pienipiirteisissä kyläympäristöissä. Muurikkalassa on säilynyt isojakoa edeltänyt moniryhmäinen kylärakenne ja taloryhmiä yhdistävä tieverkko. Rakennuskanta on kohtuullisen nuorta, asuinrakennuksista suurin osa on rakennettu tai korjattu muuttavalla tavalla viime sotien jälkeen. Rakennuskannan uusiutuminen näinkin lyhyellä aikavälillä on vähentänyt rakennetun ympäristön historiallista kerroksellisuutta. Jäljellä on kuitenkin vielä tiettyjä vanhan rakennustavan synnyttämiä kyläkuvallisia ominaispiirteitä asutuksen sijoittuminen, pihanmuodostus, rakennusten muoto ja materiaalit - joiden huomioon ottaminen rakentamisessa, etenkin Husunpään, Tohmonmäen ja Lötsänmäen taloryhmissä sekä Kallo-ojantien varrella, tarkoittaisi maaseutumaisen rakennustavan jatkuvuutta ja paikoin voisi eheyttää nykyistä hajanaisuutta. Yleiskuvaus Muurikkalan kylämaisema on syntynyt pitkäaikaisen maaviljelyn ja karjanhoidon myötä. Kantataloa halkomalla tai lohkomalla syntyneissä talorykelmissä asutus on jatkunut yhtäjaksoisena vuosisatojen ajan, samoin rintapellot ovat säilyneet viljelyksessä osana nykyisiä peltoaukeita. Vanhimmat kyläalueet sijaitsevat kallio- ja harjuselänteiden reunavyöhykkeillä tai viljelymaiden keskelle sijaitsevilla mäillä, kun taas myöhemmin perustetut asuinpaikat sijoittuvat uusinta pientaloaluetta lukuun ottamatta hajanaisesti kyläteiden tai maantien varteen. Muurikkalan peltokylä rajautuu lännessä kalliomaaselänteitä seurailevaan maantiehen ja idässä jokivarren rinneviljelyksien takana kohoavaan harjumuodostumaan. Laajin yhtenäinen peltomaisema sijaitsee Husunpään, Ukonmäen ja Tohmonmäen taloryhmien välisessä kolmiossa; alue sisältää myös kylän vanhimmat asuinpaikat ja kylätiet. Maisemallisesti siihen yhtyvät kaakkoon, Lötsänmäkeen jatkuvat jokivarren pellot. Lavosenpään mäkiryhmän eteläpuolinen peltoaukea jää sivummalle. Kylän peltomaisemat ovat loivapiirteisesti kumpuilevia. Kylämäillä ja metsäympäristössä maiseman korkokuva on vaihtelevampi. Joen länsipuolella mäkien niemekkeet työntyvät peltoalueille ja luovat vaihtelevaa reunavyöhykettä. Erityisesti Lavosenpäässä mäkisyys on synnyttänyt monimuotoisen kyläalueen, kun taas Husunpäässä ja joen itäpuolella asutus tukeutuu yhtäjaksoisempiin selännemaihin. Maiseman kiintopisteiksi nousevat avoimessa tilassa peltoaukeiden reunoilla ja tieympäristössä sijaitsevat rakennukset, rakennusryhmät tai yksittäispuut/puuryhmät, joihin huomio kiinnittyy kylätieltä avautuvissa näkymissä. Yksi muutoksille herkimpiä maisemakohtia ja näkymien kiintopiste on Kallo-ojantien mutkaan, Ukonmäen pohjoispuolelle jäävä pieni mäennyppylä mäntypuineen. Saman peltoaukean äärellä sijaitsevat koulurakennukset ovat kaakosta ja idästä, Tohmonmäeltä, avautuvien näkymien kiintopisteenä. Maantien varrella sijaitsevista rakennuksista erityisen huomiota herättävä kiintopiste on seurojentalo, joskin sen eteen tehty kallioleikkaus on maisemarikko. Ks. liite 5 Maiseman solmukohdat ovat voimakkaiden maisematekijöiden avoin/suljettu tila, luonnonympäristö/rakennettu ympäristö - leikkauspisteitä tai eräänlaisia portteja 24

25 ympäristöstä toiseen, kuten metsäympäristöstä kulttuurimaisemaan. Maisemallinen miljööarvoja sisältävä solmukohta muotoutuu esimerkiksi maantien ja Lötsänmäentien risteykseen, jossa vanhat ulkorakennukset sekä yksittäiset vanhat männyt luovat porttiaiheen; kyseisessä paikassa siirrytään maantien muokkaamasta yksioikoisesta maisemasta pienipiirteiseen kylämaisemaan. Lötsänmäentien varrella sijaitsevasta Vuorelan notkelmasta löytyy vaikuttava maisematilojen leikkauspiste. Solmukohdat voivat olla myös pelkästään liikenteellisiä keskipisteitä, jossa tieverkko jakautuu ja asutus tiivistyy, kuten Muurikkalan tienristi entiseltä osuuskaupalta Husunpääntien risteykseen. Kuva: Peltoaukean maisemapisteeksi nousee mäennyppylä latoineen Kallo-ojantien varrella. (2012) Kuva: Porttiaihetta muodostavat talousrakennukset ja männikkö Lötsänmäentien risteyksessä. /GoogleMaps, Kuva: Niittyinmäen itäpuolella Lötsänmäentie laskeutuu metsäympäristöstä notkelmaan. Tien molemmin puolin on laidunmaita ja kaukomaisemanäkymät. Maisemakohta on muutoksille erityisen herkkää reuna-aluetta 25

26 HUSUNPÄÄ Kylämaisemassa merkittävä alue, vanha asuinpaikka Vanhan taloryhmän yhtenäisyyden ja kyläkuvan kannalta merkittävä kohde: 1 Vierulan päärakennus tai yksittäinen kyläkuvan kannalta merkittävä kohde: 2 Muurikkalan koulu ja ruokala sekä 3 Muurikkalan seurojentalo Husunpää on kylän vanhimpia tonttialueryhmiä. Maatalot ovat ryhmittyneet jokirantapeltojen äärelle. Alueella on myös yksittäisiä pitkään asuttuja talonpaikkoja. Kyläkulmalta rajatut osa-alueet ovat kylän keskeisimmän peltoalueen rakennettuja reunavyöhykkeitä, autioituneita kyläalueita tai peltojen reunavyöhykkeestä esiin työntyviä asutettuja niemekkeitä. Kohteissa tapahtuvalla rakentamisella on vaikutusta joko kylän maisemakokonaisuuteen tai Husunpään vanhan kyläraitin lähimaisemaan. Korvaava uudisrakentaminen ja kulloisenakin aikana tehtyjen korjausten tuomat muutokset rakennuksissa ovat vähentäneet asutuksen historiallisen jatkuvuuden merkkejä rakennetussa ympäristössä, mm luvun alkupuolen tai sitä vanhemman kansanomaisen puurakentamisen aikavaihe on havaittavissa lähinnä pihapiireissä säilyneissä hirsisissä ulkorakennuksissa (niistäkin moni kunnoltaan heikentynyt). Alueen kulttuurihistoriallisesti arvokkain piirre onkin ennen kaikkea kylänosan aluerakenne eli vanhan kapean kylätien ympärille keskittyvät tontit ja niillä rakennusten sijoittelu suhteessa kylätiehen. Koulu ja seurojentalo ovat julkisen, pitkään jatkuneen käyttötarkoituksensa puolesta tärkeitä kylän historiasta kertovia kohteita. Lisäksi ne sijaintinsa puolesta nousevat kylän maamerkkimäisiksi rakennuksiksi. Puurakennusten rakennushistorialliset piirteet ovat säilyneet hyvin tai kohtalaisesti. Kuvaus Husunpää on saanut nimensä kyläalueella viimeistään 1600-luvulla asuneen suvun mukaan. Taloryhmä sijaitsee peltoaukean ja länteen kohoavan kalliomaan reunavyöhykkeellä. Kylätieltä avautuu pitkiä näkymiä jokilaakson viljelysten yli etelään. Lappeenrannantien varteen sekä entisen osuuskaupan taakse syntyneen asutuksen myötä on Husunpäästä tullut pääkylän alueella sijaitsevista taloryhmistä alueellisesti ja asukasmäärältään suurin. Muurikkalan koulu, päiväkoti, kirjasto ja seurojentalo sijaitsevat vanhimman kyläasutuksen lähellä. Seurojentalo on rakennettu 1910-luvun lopulla vapaapalokunnan taloksi. Hirsirunkoista rakennusta on laajennettu lautarunkoisella näyttämöosalla 1950-luvun alussa ja viimeksi 2000-luvun alussa matalalla lisäosalla (sauna-, WC, varastotilat). Osuuspankin sivukonttori on edelleen toiminnassa pankin rakennuttamassa tyyppirakennuksessa. Kylällä toimineen osuuskaupan liiketalo ja entinen posti erottuvat muusta maantien varrella olevasta rakennuskannasta. Yhtä selviä liiketalon tunnusmerkkejä ei näy osuuskauppatalon eteläpuolella sijaitsevassa pienessä vihreässä puutalossa, jossa on toiminut säästöpankki. Husunpään kyläalueella on kolmen kantatalon maita. Vanha 1800-luvun alkuun palautuva aluerakenne on säilynyt parhaiten Husunpääntien varrella kantatalojen nro 26

27 8 (Husu) ja nro 10 (Mutku) mailla. Asutus on jatkunut vanhoilla tonttimailla lukuun ottamatta Vierulan vierestä 1900-luvun lopulla autioitunutta tonttia. Kylätie jakaa Husun puolella talouskeskukset asunto- ja tuotantopihoihin. Mutkun puolella asutus on laajentunut Ravinsaaran suuntaan 1900-luvun aikana. Merkittävästi enemmän muutoksia rakennuspaikoissa on tapahtunut koulun ympäristössä kantatalon nro 3 (Riihelä) mailla. Koulun ja Riihipellon talon (rv. 1954) kohdilla oli 1800-luvun alussa kolmen eri kantatalon asuntotontit. Yksi Riihelän tonteista sijaitsi Riihipellon tilakeskuksen kohdilla, sitä vastapäätä oli kantatalon nro 1 (Tohmo) tontti (nyt urheilukenttä) ja koulurakennuksen kohdilla kantataloon nro 2 (Profossi) kuuluva tontti. Lisäksi asutusta oli Tuomelan tilakeskuksen alueella sekä keskemmällä peltoaluetta, molemmin puolin Tohmonmäentietä, jossa sijainneet Riihelän että Profossin tontit autioituivat kohta isonjaon jälkeen. Pääosa asuinrakennuksista on rakennettu 1900-luvun jälkipuoliskolla. Husunpääntien varrelta löytyy vielä yksi todennäköisesti 1800-luvun puolella rakennettu hirsitalo (Vierula), ja koululle vievän kujan varrella on toinen melko iäkäs hirsitalo (Viertola, rhr 1930-l), jossa oli aikoinaan suksiseppä Anton Muurikan asunto- ja verstastilat; rakennusten julkisivuihin on tehty muutoksia korjausten yhteydessä. Näiden naapurissa, maantien ja Tohmonmäentien risteyksessä sijaitseva Perhelän talo on ilmeisen vanha hirrestä salvottu pienasumus, joka on uudistettu kattomuodon ja kuistin osalta. Jälleenrakennuskauden tyyppitalorakentamista on erityisesti Lappeenrannantien varrella. Rakentamisen samanaikaisuudesta syntyvää yhtenäisyyttä huomaa erityisesti seurojentalon pohjoispuolella, jossa on ryhmä yksikerroksisia loivalla harjakatolla varustettuja puutaloja luvuilta (mm. Mutku, Vanhala). Uudella Hietamiehentien pientaloalueella talotyyppi ja värimaailma vaihtuvat kortteleittain. Muurikkalan koulu on kaksikerroksinen puurakennus, joka on rakennettu vuonna Rakennuksessa on kaksi luokkaa ja kaksi asuntoa, jotka kaikki ovat koulun käytössä. Pihapiirissä on ent. alakoulu, jossa sijaitsevat koulun keittola ja ruokala. Ulkorakennukseen on tehty koulun teknisen työn tilat. Vuonna 1996 valmistui koulupihan eteläsivustalle kyläpalvelukeskus (arkkitehtitoimisto Tarmo R. Paju Oy), jossa on tilat myös kunnalliselle päiväkodille. Koulun länsipuolella pienessä metsikössä on maapeitteinen kivikellari (koulun tai paikalta hävinneen maatalon). Kuva: Seurojentalo sijaitsee Husunpään taloilta nousevan kalliomäen päällä. Nykyään se jää kallioleikkauksessa kulkevan Lappeenrannantien taakse. Aivan seurantalon edestä kulkenut vanha tie on säilynyt tonttitienä. 3 Seurojentalo 8:19 -rakennettu n palokuntataloksi, oli välillä suojeluskunnan käytössä, nykyään yhdistys- ja juhlatilana -lohkokivi -hirsi- ja lautarunko (laaj.) -vaakalautavuoraus -harjakatto, pelti -näyttämöpääty rak. n mittava peruskorjaus vuonna 2000: uusittu ikkunat vanhaa tyyliä mukaillen ja laajennettu matalalla lisäsiivellä ulkomaalaus ja keittiöremontti 27

28 Kuva: Koulutalo. 2 Koulu 3:112 Valmistunut 1948 yläkouluksi -betoniperustus -puurunko (työselityksen mukaan hirsirunko) -vaakalautavuoraus -harjakatto, betonitiili -tyylimuutos ulko-ovissa -korotettu pulpettikattoisella poikkipäädyllä lukujen vaihteen tienoilla (-57) - remontoitu vuosina 1974 ja 1995 ja viimeksi 2000-luvun alkupuolella: tiilikate vuodelta 2002, maalaus Kuva: Ent. alakoulu. Ruokala Rakennettu 1938 alakouluksi -nykyään koulun ruokala/keittiö sekä kirjaston lainauspiste -betoniperustus -hirsirunko -vaakalautavuoraus -harjakatto, betonitiili -tyylimuutos ikkunoissa (alun perin 6-ruutuiset) - remontoitu n Kuva (vas.): 1 Vierulan 8:118 hirrestä salvottu päärakennus. Kuva (oik.): Perhelä 3:49. Vuoraus on rimalaudoitusta, kate peltiä. Ikkunoiden karmi- ja puitejakoa sekä kuistia on muutettu alkuperäisestä. Kuva: Husun kantatalon vanhimpia tonttimaita, nykyinen Vanhala 8:41, ja talon luota etelään aukeava kaukomaisema. Vanhalan päärakennus on rakennettu 1950-luvun lopulla. 28

29 Kuva: Husunpään talot sijaitsevat seurojentaloa kohti kohoavan kalliomäen kupeella. Kuvassa Vierula, raitin viimeinen vanha hirsitalo, jonka takana näkyy kylän itäreunalla kulkeva harjuselänne. Vierulan oikealle puolelle jää Mäkelän tilalle vuonna 1992 rakennettu uusi päärakennus, joka muodoltaan ja mittasuhteiltaan sopeutuu vanhempaan taloon. Kuva: Husunpään kyläraittia Vierulan edustalla. Kuva: Muurikkalan uusin taloryhmä on metsäympäristöön perustettu pientaloalue luvun lopulta. Talot muodostavat värityksen ja talotyypin osalta yhtenäisiä ryhmiä. 29

30 TOHMONMÄKI Kyläkuvallisesti merkittävä alue Vanhan taloryhmän yhtenäisyyden ja kyläkuvan kannalta merkittävä kohde: 4 Aurinkorinne, 5 Honkalanmäki ja 6 Vuorela ja yksittäinen kyläkuvan kannalta merkittävä kohde: 7 Jokiranta Kuvaus Tohmonmäki on Muurikkalan kylälle jo ennen isoajakoa muodostunut taloryhmä, jossa samasta kantatalosta muodostetut maatalot sijaitsevat rinnakkain peltomaihin rajautuvalla selänteellä. Kyläalueen kulttuurihistoriallisesti arvokkain piirre on kylänosan aluerakenne eli harjuselänteen rinne- ja lakialueelle keskittyvät entiset talouskeskukset sekä niiden pitkälti samankaltainen ja -aikainen rakennuskanta. Joen suuntainen mäntypuuvaltainen harjuympäristö hiekkakankaalla risteävin lukuisin kylätein antaa Tohmonmäelle omanlaisen, muista Muurikkalan kyläalueista poikkeavan maisemallinen luonteen. Varsinaisen kyläalueen ulkopuolelle metsäympäristöön jää pari vanhaa asuinpaikkaa, joista toinen, Jokirannan talo pihapiireineen edustaa vaatimatonta pienviljelijän asumismuotoa 1900-luvun alusta. Tohmonmäki, samoin kuin kantatalo nro 1 Tohmo, on saanut nimensä kyläalueella viimeistään 1500-luvulla asuneen suvun mukaan. Taloryhmä sijaitsee jokirantapeltojen ja itään kohoavan harjumuodostuman reunavyöhykkeellä. Kylätieltä avautuu pitkiä näkymiä rinnepeltojen ja joen yli luoteeseen, aina koululle saakka sekä länteen Ukonmäelle, joskin sillan ympäristöön istutetut koivikot sekä jokirannan lehtipuut kaventavat näkymiä. Vanhan Säkkijärvelle vieneen kylätien varteen muodostunut taloryhmä on säilyttänyt alkuperäisen aluerakenteensa ja samantyylisen asuntorakennuskannan. Tohmonmäen taloryhmä on syntynyt yhden kantatalon maille. Vanhalla kylämäellä on seitsemän taloa, joista vain osassa on ympärivuotista asutusta. Aurinkorinne (Hietala), Honkalanmäki (Tohmo), Vuorela ja Ritvala (Niemelä) sijaitsevat vierekkäin jo ennen isojakoa asutetuilla tonteilla, myös Toivelan paikka on asutettu luvulla, mutta Kantola sekä ainakin sitä vastapäätä sijaitseva pientalo perustettiin vasta 1900-luvun puolella. Kylämäen ulkopuolelle laajentunut asutus käsitti viimeistään 1880-luvulla muutamia yksittäisasumuksia. Niistä Simola ja Jokiranta sijaitsevat kylämäen pohjoispuolella, Myllynen ja Tohmon paikka sahamyllyn lähellä, kylämäen eteläpuolella. Kylämäellä on kansanomaisen puurakentamisen ajoilta, 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta, olevia lohkokiville perustettuja hirsirunkoisia maatalojen päärakennuksia sekä yksi viime sotien jälkeen rakennettu puutalo. Jonkin verran on myös iäkkäitä talousrakennuksia (mm. aittoja, riihiä, maakellareita), mutta navetat ovat pääasiassa kookkaita tiili- ja lautarunkoisia rakennuksia. Rakennuksia on korjattu tarpeen mukaan, tavallisesti muuttavalla tavalla. Viime sotien jälkeen Honkalanmäen, Vuorelan, Toivelan ja Kantolan päärakennusten remonteissa ja lisärakentamisessa toimittiin yhdenmukaisesti. Taloissa säilyi niiden pitkä harjakattoinen hahmo, mutta ikkunoiden karmi- ja puitejaot uudistettiin ja keskiakselilla ollut kuisti korvattiin lisäsiiven käsittävällä sisäänkäynnillä. Ulkoverhouksen uusimisen yhteydessä on hirsitalojen pitkät nurkat tavallisesti sahattu lyhyemmiksi, nurkat laudoitettu ja 30

31 tervapahvia lisätty vaakalautaverhouksen ja hirren väliin. Kantolassa ja Ritvalassa lisärakentaminen on muuttanut myös rakennuksen kokonaishahmoa. Aurinkorinnenimisellä kiinteistöllä sijaitseva vanha päärakennus on säilyttänyt hieman muita taloja paremmin perinteikkäitä piirteitään, kuten T-ikkunamallin. Kuva: Päärakennus. Kuva: Päärakennus. Kuva: Päärakennus. 4 Aurinkorinne 1:316, päärakennus -ent. Hietala (Koso) -rakennettu maatilan päärakennukseksi (vanhimmilta osin 1800-luvun alkupuolelta) -lohkokivi, betonikuori -hirsirunko, syvärunkoinen -vaakalaudoitus nurkkalaudoin -harjakatto, ryppypelti -lisätty lämmöneristystä, uusitut ikkunat jääneet syvennyksiin Pihapiirissä on mm. 1-krs hirsirunkoinen lautaosalla jatkettu pariaitta, punatiili/lauta-runkoinen navetta vuodelta Honkalanmäki (Tohmo) 1:301, päärakennus - rakennettu n luvun vaihteessa maatilan päärakennukseksi -käyttötarkoitus muuttunut -lohkokivi -hirsirunko, kuistin korvannut lisäsiipi lautaa -vaakalaudoitus nurkkalaudoin -harjakatto, aaltopelti -muutettu ikkunoiden karmi- ja puitejakoa sekä aukon kokoa, nykyiset sivujaolliset SU-ikkunat Pihapiirissä mm. rimalaudoitettu sauna, pitkä hirsi/lautarunkoinen ulkorakennus ja maakellari 6 Vuorela 1:204 päärakennus - rakennettu n luvun vaihteessa maatilan päärakennukseksi -käyttötarkoitus muuttunut -lohkokivi -hirsirunko, kuistin korvannut lisäsiipi lautaa -vaakalaudoitus nurkkalaudoin -harjakatto, ryppypelti - muutettu ikkunoiden karmi- ja puitejakoa sekä aukon kokoa Pihapiirissä on mm. sauna, maakellari ja viime sotien jälkeen rakennettu karjarakennus 31

32 7 Jokiranta 1:55 - asuinrakennus rakennettu 1800-luvun lopulla - tunnetaan pyörämestari Eemelin asuinpaikkana -käyttötarkoitus muuttunut -luonnonkivi -hirsirunko, julkisivun levyinen ulonne sisäänkäynteineen lautaa -vaakalaudoitus, nurkkakotelot -harjakatto, pelti - T-ikkunat 6-ruutuiset Kuva: Jokirannan talo. Pihapiirissä on pienikokoisia ulkorakennuksia (pystylaudoitus, huopakate) Kuva: Jokirannan ulkorakennuksia. Kuva (vas.): Toivelan (Toivarin/Rokka) sijaitsee selänteen laella. Kylän muiden talojen tapaan muutoskorjattu hirsitalo on ollut pitkään tyhjillään, viimeinen hirsirungon korjaus (kengitys, perustus) on jäänyt kesken. Talousrakennus ja sauna ryhmittyvät pihatien varteen. Kuva (oik.): Tohmon tilasta erotettu Kantola on mäen muita maataloja nuorempi. Päärakennus on rakennusrekisterin mukaan rakennettu 1900-luvun alkupuolella (1920), peruskorjaus ja laajennus 1950/60-lukuvulla: muutettu ikkunoiden karmi- ja puitejakoa. Karjarakennus on rakennettu viime sotien jälkeen. 32

33 Kuva: Tohmonmäki sijaitsee jokirannasta nousevien rinnepeltojen yläpuolella. Kuva: Tohmonmäen talot sijaitsevat selvästi kylätietä ylempänä. Kuvassa oikealla Vuorela. Kuva: Kylätie kulkee rinnepeltojen yläreunassa. Kuvassa oikealla näkyy Ritvalan vanhat hirsi- ja lautarunkoiset ulkorakennukset. 33

34 MYLLYSENKULMA Kyläkuvallisesti merkittävä alue Kyläkuvan kannalta merkittävä kohde 8 Mäntylä (talo ja paja), 9 Harjula (Tuomisen kauppa ja varasto), 10 Myllynen (talo ja aitta) ja 11 Törmälä (talo) sekä historiallisena paikkana myllykoski vesimyllytoimintaan liittyvin kivirakentein Kyläkulma on syntynyt vesivoimalla toimineen myllyn ja sahalaitoksen lähelle, vanhan Säkkijärvelle vievän kylätien varteen. Viimeksi saha toimi kankaalla, talojen pohjoispuolella. Vanhat, vielä ovi- ja ikkuna-aukkojen paikoista entisiksi liike asuinrakennuksiksi tunnistettavat puutalot sekä käsityöläisten toimintaan liittyvät pienasumukset ja pajat kertovat Myllysenkulman vaiheista Muurikkalan toisena palvelukeskittymänä. Rakennushistoriallisia piirteitään säilyneitä rakennuksia on etenkin Mäntylän, Harjulan, Törmälän ja Myllysen pihapiireissä. Kylän koillislaidalla sijaitseva Myllysenkulma rikastuttaa Muurikkalan rakennettua kulttuuriympäristöä ajallisesti ja rakennuskannaltaan omanlaisena rakennuskerrostumana, joka taloryhmänä noudattaa paikallista rakennustapaa ja liittyy myös maisemallisesti peltokylän aluekokonaisuuteen; tärkeä näkymälinja jokipeltojen yli Lötsänmäelle. Kuvaus Myllysenkulma sijaitsee nimensä mukaisesti vanhan myllykosken äärellä, jokirantapeltojen ja kangasmetsämaan reunavyöhykkeellä. Kylätieltä avautuu näkymiä syvällä virtaavan jokiuoman ja sitä reunustavien viljelysten yli Lötsänmäen taloryhmälle. Talot on rakennettu Säkkijärven ja Miehikkälän välistä paikallisliikennettä viime sotiin saakka palvelleen tien varteen, muutama talo jää hieman etäämmälle tiestä. Myllysenkulman maat ovat kuuluneet kantataloon nro 1 (Tohmo), jonka vanhin tontti tällä puolen jokea sijaitsee Tohmonmäellä. Nykyisistä Myllysenkulman tonttimaista Juhola ja Myllynen on merkitty asutuksi jo 1880-luvun karttaan, muu pienimittakaavaisempi asutus, kuin myös Tuomisen kauppatalo, on perustettu hieman myöhemmin. Taloryhmässä on nykyään kahdeksan asumusta, joista vain muutamassa asutaan ympärivuotisesti, loput ovat jääneet vapaa-ajanasunnoiksi. Tarkastelualueen ulkopuolelle jää hieman etelämpänä tien varrella sijaitseva entinen rajavartioasema (rakennettu alun perin yksityistaloksi) ja sen lähellä jatkosodan alussa v kaatuneiden III/JR 24 sotilaiden muistomerkki. Kylätie kulkee rinnepeltojen ja metsäpohjaisen tasanteen reunavyöhykkeellä. Pihapiirit sijaitsevat peltojen yläreunassa, tien länsipuolella. Muutama maakellari, talousrakennus ja Tuomisen kaupan varasto ovat toisella puolen tietä, samoin luvun lopulla rakennettu saha suurine lautarakennuksineen sekä Törmälän perinteikkäässä asussaan säilynyt pienasumus. Kankaalla risteävien teiden varrella sijaitsevasta, entisestä suutari Kouvon paikasta on vanha pientalo korvattu alueen perinteisestä rakennustavasta poikkeavalla loma-asunnolla (samoin kuin Tohmonmäen Simolassa). Sahan ja muun pienimuotoisemman pajatoiminnan rakennukset ja talotyypit erottavat Myllysenkulman kylän muista pääasiassa maatalojen muodostamista taloryhmistä. Rakennuksia on korjattu tarpeen mukaan, tavallisesti muuttavalla tavalla, mutta etenkin Harjulan (Tuomisen kauppa), Törmälän ja Mäntylän puutaloissa on säilynyt 34

35 niiden rakennusajankohdan tunnuspiirteitä. Lisärakentamisen yhteydessä talojen ulkoasu on uudistunut kokonaisvaltaisemmin, kuten esim. myllyrannan talossa. Myllysen talo on tilan vanha sivurakennus, jonka jälleenrakennuskauden tyylipiirteitä saanut ulkoasu on luontevasti kerroksellinen. Juholan (Tohmo) vanha hirsitalo on korvattu uudella asuinrakennuksella vuonna Voimalaitos on rakennettu vuonna 1958 palossa tuhoutuneen sahamyllyn paikalle. Rakennuksessa on betonitiilestä muuratut seinät, betoniperustus ja peltikatto. Rakennuksen vieressä on näkyvissä myllyn lohkokiviperustusta 8 Mäntylä 1:46 Asuinrakennus rakennettu 1800-luvun lopulla (arvio) -käyttötarkoitus muuttunut -lohkokivi -hirsi- ja lautarunko (laaj.) -pystylaudoitus lomalautaa -harjakatto, pelti -T-ikkunat ja vuorilaudat uusittu, ikkunat jääneet syvennyksiin, vanhoissa yläosa pikkuruutuinen -pieni harjakattoinen umpikuisti Kylätien varrella entinen Vilho Husun sepänpaja (hirttä) 9 Harjula, ent. kauppa 1:79 -rakennettu 1930-luvulla Tuomisen kauppataloksi -käyttötarkoitus muuttunut -betoni -mahdollisesti lautarunko -rimalaudoitus -jyrkkä harjakatto ristipäädyllä, ryppypelti -T-ikkunat 6-ruutuiset (osa uudehkoja), kaupan puolella myös jaottomia ikkunoita - kolmio-ikkunat lisätty hieman myöhemmin -lasiveranta lisätty jälkeenpäin rakennuksen kulmalla sijainneen sisäänkäynnin kohdalle, samoin tienpuoleinen poikkipääty Talon pohjois- ja länsipuolella on puutarha omanpuineen, - vanha pihasauna 35

36 Tuomisen kaupan varasto rakennettu 1930-luvulla -betoni (-lautarunko) -pystylaudoitus, osa seinistä peitetty profiililevyllä (alle jäi pieniruutuisia ikkunoita ja vaakapaneloituja ovia) -harjakatto, peltikate -T-karmi-ikkunat 6-ruutuiset Kuva: Tuomisen kauppa 1940-luvulla ja / Mustavalkokuva: Miehikkälän kotiseutumuseo. 10 Myllynen 1:332 Asuinrakennus rakennettu lukujen vaihteessa tilan sivurakennukseksi; tienpuoleisessa päädyssä toiminut Tuomisen puoti -kivi, betoni näkyviltä osin -hirsirunko -pystylautavuoraus -jyrkkä harjakatto, peltikate -peruskorjaus 1950: tältä ajalta ikkunoiden karmijako ja aukkokoko (ollut T-karmi kuudella ruudulla), ehkä myös katon poikkipäädyt -harjakattoinen lasikuisti vanhalla paikalla Pihapiirissä hirsirunkoinen luhtiaitta-liiteri rakennus, betonivalurunkoinen navetta 1954 ja maakellari -vanha päärakennus purettu luhtiaittaa vastapäätä, tien reunasta 36

37 11 Törmälä 1:80 Asuinrakennus rakennettu 1900-alkupuolella (arvio) (seppä Anton Rokka) -käyttötarkoitus muuttunut -kivi, betoni (-hirsirunko) -vaakalautavuoraus, päätykolmiot pystylautaa -harjakatto, pelti -T-ikkunat eri-ikäisiä, osassa karmijako muuttunut -harjakattoinen vinkkeli -avoveranta (myöh.) Kuva: Muurikkalan kosken pato. Kuva: Myllysenkulman eteläpäässä on pieni, pitkille nurkille salvottu ja lautavuorattu asuintalo 1:42, jonka ulkoasu on muuttunut tehdyissä korjauksissa. Ilmeisesti tien toiselta puolelta hävinneessä talossa toimi aikoinaan Aholan Jussin puusepänliike. Piha rajautuu karjasuojan ja aitat käsittävään vinkkelirakennukseen, pihan perällä on sauna. Kuva (vas.): Hiekkakankaalle perustettu saharakennus on lautarunkoinen. Kuva (oik.): Vanha, lautarunkoinen paja (Rokan paja?) kylätien varrella (Juholan mailla). 37

38 LAVOSENPÄÄ Kylämaisemassa merkittävä alue, vanha asuinpaikka Kyläkuvan kannalta merkittävä kohde: 12 Riihelä Lavosenpäässä asutus on sijoittunut muuta kylää hajanaisemmin viljelysten keskellä sijaitseville mäenkumpareille, joista lähinnä jokea sijaitseva Ukonmäki kuuluu koko kylän vanhimpiin asuinpaikkoihin. Vanhojen asuinpaikkojen kylämaisemalliset arvot liittyvät niiden maisemallisesti herkkään sijaintiin kaukomaisemassa (Ukonmäki, peltomaisemaan työntyvät niemekkeet) ja kyläteiden lähimaisemana (Riihelän pihapiirin sijainti kyläalueen porttikohdassa). Kyläalueen vanhin tie on kapea ja maastoa myötäillen kulkeva Kalloojantie, joka on myös osa Virolahdelle vienyttä kirkkotietä. Miljööllisiä arvoja löytyy myös Lötsänmäentieltä Vuorelan talolle laskevan rinteen ja peltomaiseman leikkauskohdassa. Peruskunnostuksissa tulee ottaa huomioon teiden maisemahistorialliset arvot. Kuvaus Lavosenpää, samoin kuin kantatalo nro 4 (Lavonen), on saanut nimensä kyläalueella viimeistään 1600-luvulla asuneen suvun mukaan. Ensimmäiset talot sijaitsivat jokirannan lähellä sijaitsevalla Ukonmäellä, jossa oli sekä kaksi Lavosen tonttia ja yksi kantatalon nro 11 (Hostikka) tontti. Jälkimmäinen kantatalo muutti isossajaossa sivukylälle ja vanha tonttimaa liitettiin Lavosen kantataloon. Jo ennen isojakoa asutus oli laajentunut seuraavalle mäelle, nykyisen Niittyinmäen tilan kohdilla, ja sen lounaispuolella sijaitsevaan notkelmaan (autioitunut); seuraavassa vaiheessa luvun aikana myös peltoon työntyvälle niemekkeelle (Päivärinne rv. 1966). Vuosisadan loppupuolella ja 1900-luvulla asutusta on tullut lisää etenkin Lötsänmäentien sekä nykyisen Lappeenrannantien (pohjautuu osittain vanhaan kylätiehen) ympäristöön. Kallo-ojantien (tiessä nimivirhe, tulisi olla Kall ojantien samannimisen pelto-ojan mukaan: kallio-oja ) varrella talojen autioituminen, vähäinen käyttö tai korvaava uudisrakentaminen on köyhdyttänyt rakennetun ympäristön historiallisia arvoja. Kylän vanhimpiin teihin lukeutuva kylätie itsessään on arvokas ympäristötekijä. Tien pohjoispäässä sijaitseva mäennyppylä mäntypuineen ja latoineen nousee kylän keskeisen peltoaukean yhdeksi maisemapisteeksi. Vuorelan (rv. 1966) notkelmassa on pieni monipuolinen kulttuuriympäristökohta metsä- ja peltolaitumineen sekä kylätieltä avautuvat näkymät pelto- ja kylämaisemaan. Useammalle mäenkumpareelle hajautuneessa Lavosenpäässä on eriaikaista asutusta ja rakennuskantaa. Muutamin paikoin näkyy rakennuksia, jotka antavat viitteitä asuinpaikan iästä, mutta useimmiten kyseessä on vasta 1900-luvun alkupuolella tai sen jälkeen perustettu tontti. Vanhimmilla tonttimailla ei välttämättä ole lainkaan 38