Tampereen metodistiseurakunta SEURAKUNTALEHTI

Transkriptio

1 Tampereen metodistiseurakunta SEURAKUNTALEHTI Kesä heinäkuu 2011

2 Sinnikäs rukous Joskus elämä täyttyy menemisestä ja haluamisesta jopa niin, että tarve elämänjanon tyydyttämiseksi saa ihmisen aivan hengästymään. On niin paljon kaikkea, mitä olisi ehdottaman tärkeää saada alulle, eteenpäin ja vielä valmiiksikin. Enkä sano, että elämän täyttäneet asiat olisivat tarpeettomia tai edes vähemmän tärkeitä ne vain ottavat aikansa ja vievät mennessään. Jumalan maailmassa pätee kuitenkin merkillinen lainalaisuus, joka kiireessä tuntuu järjenvastaiselta. Se on samantapainen hieno totuus, mikä kätkeytyy sanontaan hyvin suunniteltu on puolisiksi tehty. Hyväksymme sananlaskun ajatuksen, mutta sen hyväksyminen käytännössä on vaikeaa silloin, kun sormissa polttaa ryhtyä tekemään, kun muka pitäisi ensin pysähtyä suunnittelemaan. Vastaava Jumalan maailman totuus kuuluu näin: Tuo kaikki hankkeesi Herran eteen, niin suunnitelmasi menestyvät. (Sananl. 16:3) Hyväksymme tämänkin sananlaskun periaatteen, mutta moniko on valmis antamaan aikaansa hankkeiden tuomiseksi Herran eteen silloin, kun on kiire mennä eteenpäin? Ja kuitenkin ohje on tuoda asiansa Jumalan tiettäväksi kuulostellen häntä, jotta kaikella tekemisellä olisi siunaus. Kysymys kuuluu: uskallanko tuoda hankkeeni Herran eteen ja uskallanko varata aikaa rukoukseen? Rukous ei ole junan hätäjarru, josta vedetään vasta sen jälkeen, kun pahin on jo tapahtunut. Rukous ei myöskään ole huvipuiston narunvetokoju, jossa käydään puolihuolimattomasti nykäisemässä narua toivoen, että sieltä saisi jotain mukavaa. Rukous on Jeesuksen lähestymistä kertoaksemme hänelle, mitä meille kuuluu. Rukous on siis laatuaikaa Jumalan edessä, mutta edelleen rukous voi olla päämäärätietoista. Yksi rukouksen muoto on antaa huolet ja hankkeet Taivaallisen Isän tietoon, kuten sananlasku edellä kehottaa. Se on sitoutumista rukoilemaan sinnikkäästi jonkin meille tärkeän asian puolesta. Hyvä esimerkki sinnikkäästä rukouksesta on kanaanilaisen naisen ja Jeesuksen kohtaaminen, mistä evankelistat Matteus (Matt. 15:21-28) ja Markus (Mark. 7:24-30) kertovat. Siinä nainen esittää Jeesukselle esirukouksen pahan hengen vaivaaman tyttärensä puolesta. Jos kertomus ei ole entuudestaan tuttu, luepa se Raamatustasi. Kertomuksessa nainen sinnikkäästi etsii Jeesuksen luota apua, vaikka hänen pyyntönsä ohitetaan kolmasti. Kuitenkin nainen sinnikkäästi jatkaa pyytämistä, kunnes hän neljännellä yrittämällä saa vastauksen pyyntöönsä, jolloin Jeesus vastaa hänelle: Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot. Siitä hetkestä tytär oli terve. (Matt. 15:28) Minua jäi puhuttelemaan naisen sinnikkyys. Voisinko minäkin sitoutua rukoilemaan osoittaen samankaltaista sinnikkyyttä mieluummin kuin heittää pyyhkeen kehään jo ensimmäisen rukouksen jälkeen? Sitoutuminen rukoilemaan päämäärätietoisesti ja sinnikkäästi sydämelle lasketun asian puolesta kertoo rukoilijalle itselleen siitä, että hän on tosissaan asian kanssa. Jos rukoilija on valmis luovuttamaan kohta ensimmäisen huokauksen jälkeen, uskoiko

3 hän alkujaankaan Jumalan auttavan? Sitoutuminen rukoukseen saa rukoilijan myös arvostamaan saamaansa rukousvastausta. Kuinka paljon suurempi on ilo, kun saa vastauksen hartaasti odottamaansa pyyntöön kuin siihen, jonka on heittänyt Herralle puolihuolimattomasti sivulauseessa toivoen, että josko tuo nyt kuultaisiin. Ja toki rukouksessa vietetty aika valmistaa rukoilijan vastaanottamaan rukousvastauksen silloinkin, kun vastaus ei ole juuri se, mitä hän alkujaan odotti. Sinnikäs rukous merkitsee täten kasvamista Jumalan tahdon tuntemisessa. Tarttukaamme siis Jumalan kehotukseen tuoda hankkeemme hänen tietoonsa. Ryhtykäämme rukoilemaan sinnikkäästi hankkeidemme ja asioidemme puolesta. Herramme Jeesus kuulee rukoukset ja vastaa niihin. Jori Brander Talousuutiset Seurakunnan talous tarvitsee panostasi. Kiitämme jokaisesta antajasta, joka tahtoo olla kantamassa yhteistä vastuuta seurakunnan taloudesta. Saimme vuodenvaihteessa ihmeellisesti maksettua kaikki rästiin jääneet maksumme pastorin palkkaosuuksia myöten. Samalla kuitenkin se on verottanut alkuvuoden taloutta. Olemme tällä hetkellä noin 3000 euroa jäljessä siitä, mitä taloutemme pitäisi olla. Yksi syy vajeeseemme on vähentyneet seurakuntamaksujen maksajat. Suuntaus on huolestuttava, sillä se on yksi mittari joka kertoo, ei vain elämänhallinnasta, vaan myös jäsenten sitoutumisesta omaan seurakuntaan ja Jeesuksen seuraamiseen. Seurakuntamaksu tarkoittaa sitä osuutta, jonka jokainen seurakunnan jäsen antaa kuukaudessa tuloistaan seurakunnan talouteen. Toisin kuin valtakirkko, metodistiseurakunta ei kerää jäseniltään automaattista veroa, jolloin antaminen on jokaisen jäsenen omalla kontolla. Parhaiten se käy tilisiirrolla. Antaa voi myös kolehtiin. Pääasia, että se on säännöllistä, sopivaa antajalle (iloisin mielin) ja suhteellista (jokin osuus tuloista, esim. 5-10%). Jumala on luvannut siunata iloista antajaa ja se mitä Jumala lupaa, on varmaa! Samalla kun taloutemme on miinuksella, meillä on tarpeita. Seurakuntaan tulisi hankkia uusia hengellisiä laulukirjoja, koska vanhoja on liian vähän ja osa alkaa hajota. Sähköpiano olisi huollettava tai tilalle hankittava uusi, sillä kaikki koskettimet eivät enää toimi. Lisäksi tarvittaisiin toriteltta evankeliointityölle sekä ATK-laitteiden päivitystä. Samalla olemme kiitollisia siitä, että olemme saamassa seurakunnallemme uudet nettisivut kesän aikana. Ne auttavat entisestään työtämme ihmisten tavoittamiseksi uskoon ja onnelliseen elämään Jumalan yhteydessä. On etuoikeutemme saada palvella Jumalaa!

4 Kesä- heinäkuun ohjelma 2011 Ti klo 18 Pienryhmänjohtajien koulutus. Mukaan kaikki, jotka vetävät jotakin pienryhmää tai tahtoisivat toimia jonkin pienryhmän vetäjänä. Mukana Jori, Jan ja Sami. To 2.6. klo Helatorstain lähetyspäivä Helsingin metodistiseurakunnassa, Punavuorenkatu 2. Päivä alkaa kahvituksella, sitten mm. lähetysjumalanpalvelus, lounas ja Intian terveisiä. Kaikille tervetuloa. Pe 3.6. klo 13 Eläkeläistupa. Kahvittelua, keskustelua, sanaa, rukousta ja laulua. Su 5.6. klo 11 Lähetysjumalanpalvelus, Sami Lind. Jumalanpalvelijan motiivi. Musiikki Samu Lunkka. Lähetyslounas Sanansaattajien hyväksi. Pyhäkoulu. Su klo 17 Iltakirkko. Sydämeltä: Jan-Markus Jeromaa. Törmäyskurssilla? Musiikki Sini ja Liisa. Pyhäkoulu ja kirkkokahvit. Hengen virta ylistys- ja rukousilta iltakirkon jälkeen n. klo Mahdollisuus jäädä viipymään Herran edessä rukouksessa ja ylistyksessä. Ti Kastetilaisuus ja sauna Lempäälässä Pyhäjärven rannalla. Lähtö n. klo Ilmoittautuminen Jan p Su klo 17 Iltakirkko. Sydämeltä: Mervi Vuorinen. Nyt on muutoksen aika. Musiikki Mika Ylipää. Kirkkokahvit. Su klo 17 Iltakirkko. Sydämeltä: Jori Brander. Suora tie. Musiikki Elisa Brander. Ehtoollinen ja kirkkokahvit. YHTÄ MATKAA. SUOMEN METO- DISTIKIRKON VUOSIKONFERENS- SI Su 3.7. klo 17 Iltakirkko. Sydämeltä: Sini Lahnajärvi. Vapaa palvelemaan. Musiikki Matti Koponen. Kirkkokahvit Metodistikirkon Vepsäntyön hyväksi. Su klo 17 Iltakirkko. Sydämeltä: Jori Brander. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni. Musiikki Sini Lahnajärvi. Ehtoollinen ja kirkkokahvit. Hengen virta ylistys- ja rukousilta iltakirkon jälkeen n. klo Mahdollisuus jäädä viipymään Herran edessä rukouksessa ja ylistyksessä. Su klo 17 Iltakirkko. Sydämeltä: Liisa Nenonen. Vapaa elämään Jumalan mielenmukaista elämää. Musiikki Lindit. Kirkkokahvit. Ke klo 17 Musiikkityön palaveri kaikille palvelijoille ja uusille kiinnnostuneille. Jos tahdot soittaa tai laulaa Jumalalle seurakunnassamme, tule rohkeasti mukaan. Lisätiedot Elina p Su klo 17 Iltakirkko. Sydämeltä: Jan-Markus Jeromaa. 3 tärkeää totuutta. Musiikki Samu Lunkka. Ehtoollinen ja kirkkokahvit. Su klo 16 Tarjoilutyön palaveri kaikille palvelusta kiinnostuneille srk.salissa.

5 Tule mukaan! Su klo 17 Iltakirkko. Sydämeltä: Sami Lind. Me olemme seurakunta. Musiikki Mika Ylipää. Kirkkokahvit. Ti Torikampanja Pirkkalassa. Olemme yhdessä Pirkkalan kotiseurakunnan, PKY:n (Pirkkalan kristityt yhdessä ry) ja PiKrin (Pirkkalan kristillisen kasvatuksen kannatusyhdistys) kanssa kohtaamassa ihmisiä Suupantorilla ja mahdollisesti Veskan alueella saksalaisen bussin kanssa. Lisätietoja myöhemmin www. metodistikirkko.fi/tampere. YHTÄ MATKAA. SUOMEN METO- DISTIKIRKON VUOSIKONFERENSSI Päivölän kansanopistolla Tarttilassa. Lauantain ohjelmassa mm. Petri Välimäen opetusta ja lastentapahtuma. Launtaille järjestetään ilmainen kuljetus. Lähtö klo 8.30 kirkolta ja paluustartti klo Päivölästä. Ilmoittautuminen 20.6 mennessä Kimmo. p Lisätietoja mm. ohjelmasta Mennään joukolla kesäjuhlaan! Ohjelma: PERJANTAI Yhtä matkaa -iltajuhla, Tampere ja Pirkkalan Tiimi Sauna -naiset Iltapala Sauna -miehet Yhdessäoloa nuotion ääressä ja makkaran paistoa LAUANTAI Aamupala Pe 5.8. klo 18 Liekki-iltojen avaus. Musiikki Tomas, Mika ja Marisanna. Alkukahvit, jonka jälkeen ylistystä, opetusta ja yhteyttä. Lättykekkerit. Su 7.8. klo 11 Lähetysjumalanpalvelus. Lähetyslounas Pirkkalan työn hyväksi. Pyhäkoulu. TULOSSA: Miesten saunailta la klo Lempäälän Mäyriässä. Lähtö kirkolta n. klo Ilmoittautuminen mennessä Jan p Rukous ja opetus Christian Alsted Armon ja yhteyden parantava voima, pastori Petri Välimäki Lounas Armon ja yhteyden parantava voima, pastori Petri Välimäki Lapset ja aikuiset yhtä matkaa! Näytelmä: Joona valaan vatsassa, Franz Lindström ja Tiimi Kesäjuhlaradiointi Yhtä matkaa toinen toistemme kanssa, Soile Salorinne ja Toni Vuorinen Iltapala Yhdessäoloa nuotion ääressä ja makkaran paistoa SUNNUNTAI Aamupala Juhlajumalanpalvelus, Pirjo Pöllänen ja Christian Alsted Lounas Yhtä matkaa kotiin päin, Timo Virtanen, nimitykset toimintavuodelle , piispa Christian Alsted Lähtökahvit ja täytekakkua

6 Seurakunta ja lapset Matt. 19:13-15 Silloin tuotiin hänen tykönsä lapsia, että hän panisi kätensä heidän päälleen ja rukoilisi; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Niin Jeesus sanoi: Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta. Ja hän pani kätensä heidän päälleen ja lähti sieltä pois. Mitä on lapsen kaltaisuus? Ehkä se on lasten kaltaista avoimuutta, oppimisen halua, luottavaisuutta ja puhtautta. Lapset tutustuvat uuteen ja ympäröivään maailmaansa uteliaasti. He ovat täynnä elämisen halua ja paloa. Lapset eivät epäile. Ehkä Jeesus tarkoitti jotakin tällaista. Seurakunta ilman lapsia ja nuoria on kuollut seurakunta. Jos seurakunnasta katoaa seuraava sukupolvi, niin silloin katoaa koko seurakunta. Seurakunnan luontainen kasvu tapahtuu kun seurakunnassa on lapsia, joita tuodaan Jumalan sanan kuuloon ja heitä opetetaan seurakuntayhteyteen ja Jumalan palvelemiseen. Lapsenusko kantaa vielä usein aikuisenakin. Se mikä lapsena kylvetään kantaa hedelmää jos kylvö on hyvää. Sananlaskut 22:6 sanoo, että totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea. Lapsissa on seurakunnan tulevaisuus. Lapset tarvitsevat kasvaakseen turvallisen ympäristön, rakkautta ja rajoja. Maailmassa on paljon rikkinäisyyttä ja pahuutta, joilta lapsetkaan eivät ole suojassa. Kuitenkin meidän aikuisten tehtävänä on suojella lasta ja lapsen elämää ja puhtautta. Meidän tulee rakastaa lapsiamme unohtamatta kuitenkaan turvallisten rajojen asettamista heidän elämäänsä. Jumala on isämme. Hän haluaa suojella meitä kuin isä suojelee lastaan. Ottaa meidät siipiensä suojaan kuin kanaemo poikasensa. Jumala haluaa antaa meille rakkauttaan ja meidän suojaksemme myös rajat. Seurakuntana meidän tulisi rakastaa lapsiamme ja kasvattaa heitä oikealle tielle Jumalan luokse. Onko lapsilla tilaa seurakunnassamme? Lapsien tulisi olla osa seurakuntaamme ja sen toimintaa. Tahtoisin nähdä lapset osana jumalanpalveluksiamme. Lapset voisivat tilaisuuksien alussa ennen pyhäkouluun menoa esittää omia laulujaan, runojaan, näytelmiä tai tarinoita. Lapset voisivat olla mukana ylistämässä ylistystanssin tavoin. Lapset voisivat olla mukana rukouksessa. Lapset kuitenkin tarvitsevat ohjausta ja huolenpitoa. Lapsen on vaikea itse uskaltaa tehdä asioita ilman aikuisen apua. Lapsia täytyy myös hieman ohjata siihen miten seurakunnan tilaisuuksissa tulee käyttäytyä tai toimia, koska ei siellä kukaan saa olla häiriöksi kenellekään. Jumalanpalvelus, rukoushetket, saarna ja alttaritila täytyy rauhoittaa Jumalan palvelemiselle tilaisuuksien ajaksi. Matt. 18:2-6 Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja

7 joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Olemmeko me valmiita ottamaan luoksemme yhdenkin tällaisen lapsen? Seurakuntaamme tarvittaisiin kipeästi uusia lapsityöntekijöitä ja lastenhoitajia. Yksin ei kukaan jaksa lapsityötä tehdä vaikka se onkin suunnattoman arvokas ja tärkeä tehtävä. Ensi syksynä lastenhoito päättyy liekki-illoista, ellei uusia lastenhoitajia tilaisuuksien ajaksi löydy. Pyhäkouluakaan emme pysty joka sunnuntai järjestämään, ellei kukaan halua tulla mukaan pyhäkoulua pitämään. Jos pystyt edes kerran kuukaudessa ottamaan vastuuta lastenhoidosta tai pyhäkoulusta niin on se jo todella hyvä asia. Sen enempää ei tarvitsekaan tehdä. Siunataan yhdessä seurakuntamme lapsia. Elina Lind

8 Jumalan palvelija seurakunnan käyntikortti Jumalan palvelija on seurakunnan käyntikortti: hänen ja hänen työnsä välityksellä seurakunta esittäytyy. Hänen toiminnastaan kirkossa ja seurakunnassa pistäytyvä vieras, tai sinne harvoin saapuva seurakunnan jäsen, muodostavat käsityksensä siitä, millainen tuo seurakunta on. Kauneudesta, jota Jumalan palvelija vaalii Jumalan huoneessa, sen järjestyksestä ja puhtaudesta, tehdään johtopäätöksiä seurakunnassa. Vähintään yhtä tärkeä on se kuva, jonka ihmiset saavat Jumalan palvelijan toiminnasta. On palvelijoita, jotka koetaan ihmisten ystäviksi, tukijoiksi, ystävällisen neuvon antajiksi ja sellaiseksi, jonka puoleen kääntyy mielellään. Jumalan pelko ja lähimmäisen rakkaus ovat Jumalan palvelijalla etusijalla. Sopu, auttamisenhalu ja yhteistoiminta ovat mallikelpoista luokkaa. Vieraat ja oudotkin ihmiset kohdataan. Jos joukossa on heikompia, heitä autetaan jatkuvasti ja kuljetetaan mukana, tietoisena siitä, että me kaikki olemme syntisiä puutteinemme samanarvoisia Jumalan edessä. Jumalan palvelijan luonne tulee edustaa ahkeruutta, rehellisyyttä, kuuliaisuutta Jumalaa, esivaltaa, kirkkoa ja lähimmäistä kohtaan. Jumalanpalvelija on nöyrä, sovitteleva ja kaikessa hyvää etsivä persoona. Mutta tarvittaessa hänestä täytyy löytyä ankaruutta, varsinkin silloin, kun hän huomaa vilppiä tai tahallisesti mentävän yli Jumalan tahdon. Jumalanpalvelijan ainoa tarkoitus ja päämäärä on ohjata parhaan taidon mukaan kanssavaeltajia etsimään ja kulkemaan kaitaa tietä. Kysymys yksityisen ihmisen sisäisestä tilasta on Jumalan palvelijan lähin huoli. Kahdenkeskinen sielunhoito, kehotus, - ja varoituspuheet, sekä ohjaaminen Jumalan sanan omakohtaiseen käsittämiseen ja parannuksen tekoon, ovat ne muodot, joilla Jumalanpalvelija lähestyy kanssa ihmisiä. Näillä keskeisillä muodoilla hän korostaa kunkin lähimmäisen uskonelämän välttämättömyyttä. Mitä seurakunta vaatii Jumalan palvelijoilta seurakunnassa ja sen ulkopuolella? Ennen kaikkea vaaditaan nuhteetonta käytöstä. Jumalan palvelijoina meidän on osoitettava nuhteetonta käytöstä palvelussa, sekä sen ulkopuolella. Sanan julistajan julistuksen tulee olla synnintunnon herättämistä, elämänohjeen noudattamista ja säilyttämistä, sekä Kristuksen ikävöimistä. Jumalan sanan julistamisen tulee levätä terveellä pohjalla. Kaikkina aikoina käyttökelpoisia ohjeita löytyy Raamatusta 1 Tim 3. luvusta. Mitä kristittynä Jumalan palvelijana oleminen merkitsee? - ystävällisyyttä kotona - liikeasioissa kunniaa - tarkkuutta työssä - kilvoittelussa oikeudenmukaisuutta - onnittelua onnellisille - myötätuntoa onnettomille - luottamusta väkeville - anteeksiantoa katuville - apua heikoille - esirukousta - antautuvuutta Jumalalle

9 Jumalan palvelijan toimien monipuolisuudesta ja laadusta seurakuntalaiset ovat harvoin tietoisia. Usein nähdään vain ulkoinen näkyvä puoli. Sananpalvelijan ja muun seurakuntapalvelijan toimet sisältävät suuressa määrin työtä, joka on niin sanottua näkymätöntä työtä. Tällaisesta työstä, ei useinkaan olla tietoisia. Mutta ilman sitä ei palvelu seurakunnassa ole useinkaan mallikelpoista ja mahdollista. Olemme kaikki tavallisia ihmisiä Jumalan palvelijoinakin. Monesti väsymme työn raskauteen ja työaikojen venymiseen. Silloinkin on muistettava kenen palvelijoita olemme ja kenelle kaiken teemme. Jokainen palvelija eri palvelutehtävässään on osaltaan joko alleviivaamassa, tai pyyhkimässä yli seurakunnan julistamaa sanomaa. Meitä katsellaan ja arvioidaan nimenomaan seurakunnan palvelijoina, teimmepä palvelustehtävää missä tai millaista tahansa. Herran valittuna puutarhurina Jumalan palvelijan on hoidettava ja kasteltava niitä taimia, jotka tuhkasta ovat alkaneet versoa. Olkaamme siis ahkeria kukin palvelussamme. Siunattua jaksamista palvelukseenne! Reino Peräsarka Marko ja Heini Toiviainen liittyivät seurakuntaan Mikko Vaismaa toi mukanaan iloa seurakuntaan Stand up -liekki veti kirkon täyteen ja anti oli siunattu.

10 Suhdetta Jumalaan on hoidettava Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni pääosin Etelä-Pohjanmaalla, mutta opiskelujen myötä asunut myös muualla Suomessa. Perheeni ei ollut uskova tai uskonnollinen, mutta ei kristillisyyttä vastaankaan. Lapsena kävin seurakunnan päiväkerhossa ja tyttöleireillä. Vanhempani erosivat ollessani seitsemän vuotias. Vaikka äitini hoiti osuutensa paremmin kuin hyvin, etäiseksi muuttunut isäsuhde jätti minuun jälkensä. Kehittymässä ollut itsetuntoni jäi heikoksi ja minulla oli vaikeuksia luoda oikeanlaisia suhteita vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Pohjimmiltani halusin jo nuorena uskoa Jumalaan, vaikka puheissani Hänet kielsin ja olin kiinnostunut muista uskonnoista ja yliluonnollisista asioista. Maalliseen elämääni kuului usein alkoholi viikonloppuisin ja ihmissuhteeni olivat enimmäkseen pinnallisia ja satunnaisia. Nuorena aikuisena tunsin sisälläni tyhjyyttä, vaikka ulkoiset olosuhteeni olivat hyvin. Luulin vastauksen tyhjyyteeni löytyneen, kun vieraalla paikkakunnalla opiskellessani tutustuin nuoreen mieheen, johon rakastuin. Pari kuukautta seurusteltuamme poikaystäväni tuli uskoon. Olin vihainen Jumalalle. Vihdoinkin olin löytänyt ihmisen, jolle uskalsin avautua ja olla oma itseni, ja sitten Jumala sekoittaa hänen päänsä uskonhömpötyksillä! Aloin rukoilla, että jos Jumala on todella olemassa, Hän osoittaisi sen minulle. Jumala vastasi. Hän toi eteeni asioita ja tilanteita, jotka saivat järkeni ja tunteeni vakuuttumaan ja tein uskonrat- kaisuni ollessani 24 vuotias. Oli ihmeellistä huomata, miten yhtäkkiä tajusin Jeesuksen merkityksen ja pystyin ymmärtämään Raamatun tekstiä. Se oli jopa mielenkiintoista luettavaa! Menimme naimisiin noin vuoden kuluttua tutustumisesta. Asuimme Tampereella, jolloin muiden seurakuntien ohella myös Metodistikirkko tuli tutuksi. Parin vuoden kuluttua aloimme kuitenkin etääntymään uskovien yhteydestä ja hengellisistä asioista. Maa(ilma)llinen elämä houkutuksineen alkoi vetää puoleensa. Avioliittoomme alkoi tulla ongelmia. Neljän aviovuoden jälkeen lapsen syntymä oli kovasti toivottu, mutta se sai ongelmamme kasvamaan. Vauva-arki oli raskasta ja tunsin itseni todella yksinäiseksi. Vauvalle puhkesi useita allergioita ja jouduimme luopumaan rakkaista kissoistammekin. Tuntui, että Jumala oli hylännyt minut. Lapsen ollessa reilun vuoden ikäinen, parisuhteemme ongelmat olivat kasvaneet niin pahoiksi, että ero tuntui olevan ainoa oikea ratkaisu. Olin vihainen ja pettynyt puolisooni, itseeni ja Jumalaan. Uskon Hänen kuitenkin kantaneen minua pahimman yli, vaikken edelleenkään jaksanut hoitaa omaa osuuttani kovinkaan hyvin suhteessani Häneen. Muutamien kuukausien ja sivupolkujen jälkeen elämäni alkoi muuttua vakaammaksi sukulaisten ja ystävien tuella. Lapsen allergiat olivat alkaneet parantua, mikä oli tärkeä rukousvastaus, myös kissat asuivat taas luonani ilman ongelmia. Ex-puolisoni

11 kanssa olemme pitäneet yhteyttä erosta lähtien välillä enemmän, välillä vähemmän. Toivon hänelle kaikkea hyvää ja että hän löytäisi takaisin Herran luo. Viime syksynä tunsin ajautuneeni umpikujaan ja epätoivoon eräillä elämäni osa-alueilla. Minun oli pakko vihdoin nöyrtyä täysin Jumalan edessä ja tehdä selkeä päätös, että tahdon kulkea Hänen johdattamaansa tietä. Otin Raamatun sanasta vaarin. Ymmärsin, että kun ensin etsin Jumalan valtakuntaa, niin minun ei tarvitse mistään murehtia, vaan Hän pitää minusta huolen (Matt 6:25-33). Palaset alkoivat loksahdella paikoilleen vauhdilla. Minulla on mukava koti, talousasiat ovat kohentuneet, olen löytänyt uskovia ystäviä ja hengellisen kodin Tampereen metodistiseurakunnasta. Pääsin opiskelemaan pieneläinhoitoalaa, josta olen aina haaveillut. Raamatun lukeminenkin alkoi taas kiinnostamaan. Vaikka yksinhuoltajan arki ei ole helppoa, tiedän selviäväni siitä läheisten ja Jumalan tuella. Haaveissani on kuitenkin isompi perhe. Yritän kuulostella Jumalan tahtoa kaikissa elämäni asioissa, enkä lähteä liiaksi itse säätämään, koska Hän tietää parhaiten mikä minulle on hyväksi. Olen nähnyt läheisten elämässä ja kokenut omassani, miten vanhat väärät ajatus- ja toimintamallit pääsevät helposti ottamaan vallan, jos ei hoida suhdettaan Jumalaan. Samalla tavalla kuin ihmissuhteetkin vaativat hoitoa. Uskovien yhteys on myös erittäin tärkeää. Minulla on omat heikkouteni, joiden kanssa kamppailen, mutta onneksi armo on suuri. Tulevaisuuteen suhtaudun luottavaisin mielin, onhan Hän minun kanssani. Marjo Männistö

12