Kyntö ja kyntöaura. Vakolan tiedote 33/82

Transkriptio

1 03450 OLKKALA VALTION MAATALOUSKONEIDEN TUTKIMUSLAITOS FINNISH RESEARCH INSTITUTE OF ENGINEERING IN AGRICULTURE AND FORESTRY Kyntö ja kyntöaura Agr. Jussi Esala Vakolan tiedote 33/82 ERIPAINOS KONEVIESTI n:o /82

2 Kyntö ja kyntöaura Sisällysluettelo 1 Kyntö Kynnön merkitys Kynnön korvaaminen muilla muokkausjärjestelmillä Oljet ja kyntö Kyntösyvyys Viilun leveys Kyntöajankohta Kynnöksen tasaus Traktorin kyntövarustus Aurat ja traktori Kynnön suunnittelu Työnmenekki kynnössä Polttoaineen kulutus kynnössä II Kyntöaurat Auratyypit Auran runko Auran terä Leikkurit Kuorin Laukaisimet Tukipyörä Tämä esitys on laajempi kuin aikaisemmin julkaistu VAKOLAn tiedote 23/75.

3 -3-1 Kyntö Kyntö on säilyttänyt ja näyttää edelleen säilyttävän asemansa maanmuokkauksen perustoimenpiteenä. Sitä ei ole pystytty korvaamaan muilla muokkaustavoilla, vaikka halvempaa ja nopeampaa kyntöä korvaavaa muokkausta onkin tutkittu. Kyntö ja sen perusperiaatteet ovat laitekehityksestä huolimatta edelleen samat kuin ennenkin. Tässä tiedotteessa esitetään näitä kyntöön liittyviä periaatteita uusimman tutkimustiedon valossa, miten ja milloin pitäisi kyntää, kuinka, millä ja miksi? I Kyntö 1. Kynnön merkitys Kyntö on tärkein työvaihe saatettaessa maa kylvökuntoon. Kynnön onnistuminen vaikuttaa pitkälti muun muokkauksen onnistumiseen sekä tulevan kasvin satoon. Hyvän kynnön jälkeen on kevätmuokkaus yleensä helppoa. Kynnöllä ja maan kääntämisellä pyritään mm. kuohkeuttamaan tiivistynyttä maata, vaikuttamaan maan vesi- ja lämpötalouteen, olkien ja kasvinjätteiden, lannan ja lannoitteiden multåamiseen sekä torjumaan rikkakasveja, tauteja tuholaisia. Kynnön tehtävänä on maan kääntäminen ja eri kerrosten sekoittaminen. Viilun murtuminen käännettäessä riippuu mm. maalajista, maan kosteudesta, auran siipimallista, kyntönopeudesta ja viljelykasvista. Kyntöviilun murtuminen ja hajoaminen on runsainia kuivahkoilla multa- ja hietapitoisilla mailla kynnettäessä suurella ajonopeudella jyrkkäsiipisellä auralla. Runsasjuuriset nurmikasvit sitovat maata ja estävät siten viilua katkeilemasta ja hajoamasta. Maan kuohkeuttaminen Maa on usein hyvin tiivis kin jos kasvinviljelytyöt on jouduttu tekemään maan ollessa märkää. Tällöin ovat isot ilmahuokoset puristuneet kasaan ja maan ilmatila on pienentynyt sekä varsinkin savipitoiset maat ovat liettyneet vettä huonosti läpäiseviksi. Tällainen maa voidaan kuohkeuttaa kyn- tämällä, jolloin myös roudan murustava vaikutus voidaan käyttää hyväksi, (syyskyntö). Kyntämällä kuohkeutetun maan pinta kuivuu, lämpiää ja muokkautuu nopeammin kylvökuntoon kuin kyntämätön. Olkien, lannan ja lannoitteiden multaaminen Maassa sadon jäljiltä olevat jätteet ja karjanlanta haittaavat kylvömuokkausta ja kylvöä ellei jätteitä mullata syvemmälle maahan. Kynnettäessä maa sekoittuu jonkin verran ja samalla jätteet joutuvat maan mikroeliöiden hajoituksen kohteeksi. Karjanlannan multaaminen kyntäen on myös ravinteiden hyväksikäytön kannalta edullista, sillä pintaan jätetystä kiinteästä tai lietelannasta häviää lähes kaikki typpi. Multaamalla karjanlanta heti levityksen jälkeen kyntämällä tai sijoittamalla se maahan levityksen yhteydessä voidaan ravinnetappiot estää lähes täysin. Rikkakasvien ja tuholaisten torjunta Kynnöllä on tärkeä merkitys rikkakasvien torjunnassa, varsinkin jos aura on varustettu hyvin toimivilla kuorimilla. Kyntö on tehokkain torjuntakeino monivuotisia rikkakasveja vastaan. Kynnössä juuririkkakasvien juuret joutuvat muokkauskerroksen alempiin osiin, jolloin suuri osa niiden vararavinnosta kuluu ennenkuin uusi verso on valmis tuottamaan uutta energiaa, mikä hidastaa kasvin kehitystä ja antaa hyötykasveille edullisen kilpailuaseman. Osa hautautuneista juurakoista joutuu niin syvälle, etteivät ne enää kykene kasvattamaan uutta versoa (piirros 1). Siemenrikkakasvien torjunnassa kynnöllä on vähäisempi merkitys, koska maassa on aina suuri siemenmäärä monikymmenkertaisena varmistuksena siitä, että rikkakasveja kasvaa runsas kasvusto. Kynnettäessä osa maan pintaan nousevan kerroksen siemenistä on tosin menettänyt itämiskykynsä, mikä vähentää versojen lukumäärää. Osa maan pintakerroksen rikkakasvien siemenistä saadaan itämään ennen kyntöä suoritetulla sänkimuokkauksella, jolloin itäneet yksilöt tuhoutuvat Myöhemmin kynnössä. Kyntämällä voidaan estää myös jonkin verran tautien ja tuholaisten leviämistä. Taudit ja tuholaiset kulkeutuvat usein satokaudesta toiseen kasvien jätteiden ja maan pintakerroksen välityksellä. Kun jätteet kynnön yhteydessä joutuvat syvemmälle maahan, häiriytyy tauti- ja tuholaiskannan säilyminen tartuntakykyisenä seuraavaan kasvukauteen. 2. Kynnön korvaaminen muilla muokkausjärjestelmillä Kyntö on kallis ja aikaavievä toimenpide, eikä se onnistu kunnolla märissä oloissa, ja siksi monissa maissa on tutkittu kynnön korvaamista muilla menetelmillä. Kynnön poisjättä- loo so =3510 kg misestä voidaan odottaa olevan seuraavia etuja: peltotöiden energiankulutus vähenee, kyntöanturan muodostuminen jää pois, sängen joidenkin maalajien pinnan liettymistä pienentävä vaikutus tulee hyödyksi, maan muru- ja huokosrakenne paranee, liikkumisaika pellolla pitenee. Etujen saavuttamisen edellytyksenä on, että maata ei tiivistetä liiaksi: hyvin märkinä. kausina vältetään liikkumista pellolla raskaalla koneella tai käytetään riittävän suuria renkaita 'a paripyöriä, mieluimmin joka akselilla. Kynnön poisjättäminen tuo mukanaan myös ongelmia. Olkien ja muiden kasvinjätteiden poistaminen -aiheuttaa lisätyötä, ja jos ne jätetään pellolle voi siitä aiheutua vaikeuksia kylvömuokkauksessa ja kylvössä. Kasvinjätteiden välityksellä saattavat myös taudit ja tuholaiset lisääntyä. Sateisina vuosina voi maa tiivistyä ja haitata seuraavien " vuosien kasvua. Juuririkkakasvien on todettu lisääntyvän ellei niitä torjuta kemiallisesti. Kyntämätön maa myös kuivuu ja lämpiää kylvökuntoon hitaammin kuin kynnetty ja riittävän syvän kylvön aikaansaaminen ilman erikoisvantaita voi tuottaa vaikeuksia. VAKOLAn seitsemän vuoden kokeissa hiesuisella aitosavella ja runsasmultaisella hietasavella kyntämättä muokattujen koeruutujen sato on ollut 100=4135 kg 100=3800 kg Hiesuinen aitosavi Runsasmultainen Kaikkien kokeiden v hietasavi keskiarvo v Kuviö 1. Suhdelukuina ilmaistuja satötulöksia VAKOLAN muökkauskökeista; joissa ön selvitetty mahdöllisuuksia körvata syyskyntö muilla muökkausmenetelmillä. Köejäsenet: 1 syyskyntö, 2 kevätkyntö, 3 jyrsin, 4 kultivaattöri, 5 lautasäes, 6 S-piikkiäes, 7 lapiörullaäes ja 8 muökkaamatön.

4 _4--- jonkin verran pienempi kuin kynnetyn, kuvio 1. Hiesuisella aitosavella on tosin vuotuinen vaihtelu ollut melko runsasta. Parhaina vuosina on erilaisilla äestystavoilla saatu % sadonlisäyksiä. Kevätkyntö ja kylvö muokkaamattomaan maahan on antanut muita koetekijöitä tuntuvasti pienemmät sadot. 3. Oljet ja kyntö Oljet on suositeltavaa silputa ja kyntää maahan, jos olkisadolla ei ole muuta maataloudellista käyttöä. Menetelmä on' usein helpoin tapa selviytyä oljista. Onhan puimureihin saatavissa tehokkaita silppureita, jotka levittävät silputun oljen tasaisesti pellon pinnalle niin, että se peittyy kunnolla kynnettäessä. Silppuaminen onnistuu myös jälkikäteen kelasilppurilla tai kelaniittomurskaimella. Silppuamatonta olkea ei kannata yrittää kyntää maahan. Se on teknisestikin melko hankalaa, varsinkin vanhoilla matalarunkoisilla auroilla ja kevyillä maalajeilla. Erityisesti rukiin olkisato on usein niin suuri, että siitä selviydytään helpoimmin pellolla polttaen. Olkien vaikutus maahan ja kasvien kasvuun. Olkien maahankynnön vaikutukset voidaan jakaa lyhytaikaisiin ja pitkäaikaisiin. Lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna oljista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Tutkimuksien perusteella on tehty seuraavia havaintoja. Olkien maahankynnön seurauksena sato alenee n. 2 %, koska typpeä sitoutuu mikrobitoimintaan. Sadon alentuminen voidaan estää antamalla kevätlannoituksessa n. 30 kg enemmän typpeä. Lisätyppeä ei kannata antaa syksyllä ennen kyntöä, koska maassa on riittävästi typpeä oljen hajotukseen. Öljykasvien korsi sisältää typpeä melko runsaasti. Tällöin lisätypen määrää voidaan vähentää tai jopa jättää lisäannostus pois. Olkien maahankynnön pitkäaikaiset vaikutukset ovat pääasiassa positiivisia. Olkien typpi alkaa vähitellen mobilisoitua käyttöön, jolloin lisätypen annosta voidaan luopua. Maan humuspitoisuus nousee, pitkäaikaisten kokeiden mukaan noin 0,2-0,3 %-yksikköä. On huomattava, että lisähumus on selvästi aktiivisempaa kuin maan vakiohumus. Jäykkien ja humusköyhien kivennäismaiden rakenne paranee selvästi humuspitoisuuden noustessa ja maan murut tulevat kestäväm- miksi. Maan pieneliötoiminta vilkastuu, jolloin ravinteiden irtoaminen jätteista kasvien käyttöön tehostuu, ja typen, kaliumin ja fosforin määrä. maassa lisääntyy jonkin verran. Olkisadon ravinteiden arvon - on laskettu olevan noin 100 ink/ha. Korjuuoloiltaan vaikeina vuosina on olkien maan rakennetta parantavasta vaikutuksesta etua. Maan kantavuus paranee ja kyntö tulee kevyemmäksi. Olkien maahankynnön vaikutusta satoon on tutkittu runsaasti. Kokeissa on yleensä ollut kolme pääkoetekijää: olkien poisto, olkien poltto ja olkien kyntö maahan. Yhteenvetona tuloksista voidaan todeta, että olkien poltto on useimmiten hieman lisännyt jyväsatoa ja olkien maahankyntö on useimmiten ollut vain samanarvoinen kuin olkien poisto, varsinkin ellei ole annettu lisätyppeä. Satoerot ovat kuitenkin korkeintaan muutaman prosentin luokkaa. Eri tulosten perusteella näyttää siltä, että savimaan kasvukunnolle ja jyväsadolle ei näytä olevan ratkaisevan tärkeää, kynnetäänkö oljet maahan, kerätäänkö ne pois, vai poltetaanko ne pellolla. Uutta orgaanista ainetta muodostuu joka tapauksessa kasvin juuriston jäädessä aina maahan. Sänkimuokkaus Sänkimuokkauksesta on keskusteltu paljon. Ruotsalaisten tutkimusten mukaan saadaan sänkimuokkauksella selvä sadon lisäys, jos pellolla on runsaasti juolavehnää. Suomessa sänkimuokkauksella on savimaalla tehdyissä kokeissa saatu pääasiassa sadonalennusta. Poikkeustapauksissa, kuivina ja lämpiminä syksyinä, on sänkimuokkaus lisännyt jonkin verran seuraavan kasvukauden satoa. Taloudellisesti on sänkimuokkaus useimmiten kannattamatonta. Sänkimuokkauksella torjutaan pääasiassa juolavehnää, mutta sen on todettu rajoittavan myös siemenrikkakasvien lisääntymistä. Sen sijaan olkien maahan sekoittamista ajatellen on sänkimuokkauksella vähemmän merkitystä, sillä ei ole osoitettu pitävästi, etteivät juuret kykenisi kasvamaan viilun alle jäävän olkikerroksen läpi. Kun oikea ja sänkeä on erityisen runsaasti, voi kyntö vaikeutua ja olkitukkoja jää näkyviin kynnökselle. Tällöin sänkimuokkauksella voidaan varmistaa, että oljet eivät jää kyn- nössä haitallisesti viilujen väliin ja näkyviin. Jos päätavoitteena on olkien ja muiden jätteiden maahan sekoittaminen, tulisi maa kyntää heti sänkimuokkauksen jälkeen. Näin vältytään äestetyn maan kastumiselta ja liettymiseltä. Sänkimuokkaus on jätettävä pois, jos maa on märkää, koska äestys pilaa tällöin maan rakennetta.. Kun maa on sänkimuokattu, liettyy tiellon pinta herkästi sateella, ja pellon kuivuminen tämän jälkeen kyntökuntoon on epävarmaa. Maa joudutaan 4. Kyntösyvyys Kyntösyvyyden valintaan vaikuttavat ainakin seuraavat tekijät: aikaisempi kyntösyvyys, maalaji, kyntöolot ja seuraavan kasvukauden viljelykasvi. Kyntösyvyyttä ei yleensä kannata suurentaa kovin paljoa, ellei ole otettu selville pohjamaan laatua. Jos kyntösyvyyttä suurentamalla on mahdollisuus kääntää kivennäismaata eloperäisen maan pintakerroksen sekaan, on toimenpide usein kannattava. Vähäinen kyntösyvyyden vuosittainen vaihtelu on myös edullista, koska sillä voidaan jonkin verran estää kyntöanturan muodostumista. Sateisina syksyinä kannattaa yleensä hieman pienentää kyntösyvyyttä, jotta kyntöjälki tulisi hyvää. Voidaankin sanoa, että kyntösyvyyden pienentäminen kannattaa aina, kun sillä saadaan kyntöviilut kääntyiriään paremmin ja yleensäkin kyntöjälki paremmaksi. Samalla pienenee luisto ja pyörien maata tiivistävä ja tahtauttava vaikutus. Normaalia syvempi kyntö tulisi tehdä vain edullisina vähäsateisina syksyinä. Toisaalta hyvin kuivan maan kyntäminen syvään on haitallista, sillä kyntöviilut pyrkivät katkeilemaan ja kyntöjälki jää huonoksi. Kyntösyvyydestä päätettäessä on otettava huomioon myös tulevan kasvukauden viljelykasvi. Pienisiemeniset kasvit ovat herkkiä kevätkuivuudelle ja niiden kylvöalustan pitäisi olla kosteusoloiltaan tasainen. Tämä on otettava huomioon jo syksyllä ja kynnettävä vain kyr ntämään liian märkänä, jolloin maa tiivistyy haitallisesti. Liettyneen kerroksen joutuminen kyntökerroksen sisään sekä pyörien luisto lisäävät haittavaikutuksia, jotka näkyvät seuraavana vuonna kasvien heikentyneenä vedensaantina. Sänkimuokkaus onnistuu parhaiten lautasäkeellä tai jyrsimellä, ja kevyillä mailla ovat myös lapiorullaäes ja kultivaattori käyttökelpoisia. Jos olkea on runsaasti on riittävästi painotettu lautasäes, kg/ lautanen maalajista riippuen ja jyrsin edullisimmat. Taulukko 1. Pienimmät ja suurimmat työsyvyydet eri auran terän leveyksillä. 30 (12) Pienin työsyvyys cm Suurin työsyvyys cm 20 Terän leveys cm (in) 35 (14) 40(16) 45 (18) 50(20) korkeintaan normaalisyvyyteen. Syvän kynnön jälkeen on usein edullista kylvää vaatimattomia ja happamuutta kestäviä kasveja, esimerkiksi kauraa, ja silloinkin on maa usein kalkittava. Peruna ja nurmi suosivat myös melko syvää kyntöä. Selvästi tavallista matalampi, n. 12 cm, kyntö lautasauralla on eri kokeiden mukaan useimmiten laskenut satoa. Sadon lasku johtuu rikkakasvien lisääntymisestä. Jos rikkakasvit torjutaan kemiallisesti, ei matala kyntö ole merkitsevästi huonompi kuin normaalisyvä hyvärakenteisilla maalajeilla. Turv la sen sijaan hyvin matalalla kynnöllä on saatu jopa sadonlisäyksiä, jos pohjamaa on hyvin hapanta. Normaalia selvästi syvempi, cm, kyntö on antanut parempia satoja jos pohjamaa on ollut hyvää eikä liian hapanta ja kun kyntö on voitu tehdä hyvissä oloissa. Muulloin on saatu jatkuvalla syvällä kynnöllä pääasiassa sadonalennuksia riippumatta maalajista. Syvä kyntö vaatii selvästi enemmän vetovoimaa ja -tehoa sekä ison auran. Työ on hidasta ja polttoainetta kuluu selvästi enemmän kuin normaalisyvyyteen kynnettäessä. Työjälki on usein syväkynnössä huonompi kuin normaalissa kynnössä. Siksi olisi aina tarkkaan laskettava, kannattaako kyntösyvyyden suurentaminen. 5. Viilun leveys Kyntöviilun leveyden vaikutusta muokkaustulokseen ja satoon on tutkittu melko vähän. On kuitenkin todettu, että leveähkö viilu, cm, eli

5 -5- Piirros 1. Syvällä kynnöllä ja juuraköiden katkömisella voidaan estää juuririkkakasvien kasvua (I-Iåkanssön S., Svensson A. 1977) Piirros 2. Kun viilun paksuus ön n..? /3 viilun leveydestä, kääntyy maa hyvin viilun painopisteen (pp) siirtyessä tukipiisteen (tp) ohi. Kynnettäessä liian syvään; jolloin painopiste ei siirry tukipisteen ohi pyrkii maa kääntymään takaisin ja viilujen väliin jää aukkoja tuumaa, sopii yleensä hyvin kevyille maille. Jäykemmille maille voi olla syytä valita hieman kapeampi terä, jolloin kynnön yhteydessä ei muodostu suuria kokkareita ja kylvö. muokkaus näin ollen helpottuu Maaprofiili on sitä tasaisempi, mitä kapeammalla terällä kynnetään. Tästä on etua erityisesti pienisiemenisiä kasveja viljeltäessä. Auran terän leveys tulisi valita aina kyntösyvyyden mukaan, taulukko 1. Viilun kääntyrriiseen vaikuttaa ennen kaikkea viilun leveyden ja paksuuden suhde, jonka pitäisi olla 3:2. Tällöin viilu kääntyy halutut n. 135 astetta, piirros 2, jolloin kynnöksen pinta-ala on suurin ja roudan vaikutus tehokkainta. Terän leveyteen nähden liian syvä kyntö on paljon haitallisempaa kuin liian matala kyntö. Paksu ja kapea, viilu kääntyy huonosti, jolloin viilujen väliin jää aukkoja, joista rikkakasvit, erityisesti juolavehnä, voivat kasvaa vapaasti. 6. Kyntöajankohta Maat on perinteisesti totuttu kyntämään syksyllä ja syksyllä siihen onkin parhaiten aikaa. Jos kyntö jää kevääseen pahenee kevään työhuippu entises- tään. Kun maa kynnetään syksyllä, saadaan roudan murustava vaikutus käytetyksi paremmin hyväksi. Lisäksi routa sulaa tummasta maasta keväällä nopeammin kuin olkien ja sängen suojaamasta ja väriltään vaaleasta maasta. Kyntöajankohta on paljolti maalajikysymys. Yleensä maalajit, joissa savipitoisuus on suuri, on kynnettävä syksyllä. Kevätkyntö on alentanut satoja jopa kymmeniä prosentteja. Jos syksyn sääolot ovat niin huonot, ettei kyntöä kohtuudella voida tehdä on keväällä usein edullisempaa tehdä pelkkä kylvömuokkaus. Jos kyntö halutaan kuitenkin tehdä esimerkiksi runsaan olkimäärän multaamiseksi, riittää matala, noin 15 cm syvä kyntö. Runsaasti hiesua sisältävät maalajit ovat ongelmallisia. Jos ne kynnetään syksyllä, liettyy ja tiivistyy pellon pinta talven aikana. Samalla syntyy kapillaariyhteys syvemmistä kerroksista maan pintaan, jolloin maan kuivuminen ja lämpiäminen kylvökuntoon hidastuu. Myöhästynyt kylvö pienentää satoa. Kevätkynnöllä saadaan hiesumailla yleensä sadonlisäystä. Kun maa kynnetään ke- väällä, katkaistaan kapillaariyhteydet ja maa pääsee kuivumaan ja lämpiämään kylvökuntoon. Paras kyntöhetki on silloin, kun maa on sen verran kuivahtanut, että kylvömuokkaus voidaan tehdä heti kynnön jälkeen. Hiesuisilla kevätkynnetyillä mailla voidaan kylvötyöt aloittaa n. viikkoa aikaisemmin kuin syyskynnön jälkeen. Myös muilla kapillaarimailla, lähinnä hietamailla, on kevätkyntö usein edullinen. Samoin voi kevyiden savimaiden kevätkyntö olla yhtä hyvä ja toisinaan jopa parempikin vaihtoehto kuin syyskyntö. Turvemaat voidaan kyntää myös keväällä. Usein on kevätkynnöllä saatu jopa parempia satotuloksia. Maa saadaan kevätkynnöllä lämpiämään ja kuivumaan nopeammin. Kun maa jää keväällä kynnettäväksi, tulisi oljet ja sänki polttaa syksyllä tai heti keväällä olkien kuivuttua, jotta maa saataisiin mustaksi. Kevyt sänkimuokkaus ajaa saman asian. 7. Kynnöksen tasaus Roudan murustava vaikutus on tehokkainta kun maa on kynnetty piirroksen 2 mukaan. Kun viilut tasataan kylvömuokkauksen yhteydessä, joutuu kyntöviilun kuivahtanut harja viilujen väliin. Tällöin viilun harjan kohdalla kosteusolot ovat hyvät, mutta harjojen välissä on liian paksu kerros kuivaa pintamaata. Tätä haittaa on yritetty pienentää tasaamalla viilujen harjat heti kynnön jälkeen, jolloin maa kuivuisi keväällä hyvin tasaisesti. Kynnöksen tasaus syksyllä äestäen vaatii yhden ajokerran. Varsinkin märkänä syksynä on kyseenalaista kannattaako kynnökselle lähteä ajamaan, koska seurauksena voi olla vain vaikeasti täytettäviä pyörän painumia. Tasausäestys on parasta suorittaa heti kynnön jälkeen ennen sateita. Märkää kynnöstä pidä äestää. Tasauksessa on traktorissa käytettävä aina paripyöriä. Sekä lapiorulla- että S-piikkiäes sopivat syysäestykseen. Lapiorullaäes toimii paremmin kostealla ja sitkeällä savimaalla ja S-piikkiäes puolestaan kuivemmissa oloissa sekä helpommin hajoavilla maalajeilla. Kynnöksen tasaus voidaan tehdä myös auraan kytketyllä tasaimella. Keski-Euroopassa on käytössä erilaisia jyrsimiä ja äkeitä, jotka kulkevat kynnettäessä auran vieressä tasaten edellisen ajokerran viilut. Auroihin kiinnitettävät äkeet lisää- vät painoa ja vetovoiman tarvetta, jolloin joudutaan usein kyntämään yhtä terää kapeammalla auralla kuin normaalisti. Syystasauksen vaikutus satoon vaihtelee maalajin mukaan. Ruotsalaisten tutkimusten mukaan on hiesupitoisilla maalajeilla sato useimmiten alentunut. Hiesuinen maa liettyy pinnaltaan helpommin jos maa kynnön jälkeen vielä äestetään. Liettymän kunnostaminen kylvökuntoon keväällä vaatii useita äestyskertoja, eikä murujakaumasta tällöinkään tule hyvää. Muilla savimailla on syysäestyksen vaikutus satoon riippunut kevään sateista. Jos kylvön jälkeen ei sada, on syksyllä suoritettu äestys lisännyt satoa. Sadonlisäys on yleensä ollut vain muutaman prosentin luokkaa. Suomalaisten tutkimusten mukaan on syystasattu kynnös kuorettunut talven aikana ja vaatinut yhden äestyskerran enemmän kuin ilman tasausta (hiesupitoinen aitosavi). Kevättasaus antaa hieman paremman tuloksen kuin syystasaus. Kokeissa sadonlisäys on ollut % syystasauksella. Vesivakojen tasaaminen saattaa olla eduksi varsinkin kivennäismailla. Jos vesivaoilla katsotaan olevan merkitystä veden virtauksen edistäjänä, on tasaus paras suorittaa vasta keväällä pintaroudan sulattua. Takalana ja erityiset maantasauslanat sopivat parhaiten vesivakojen tasaamiseen. Työssä on varottava, että maata ei käännetä uudelleen, jolloin oljet ym. jätteet tulevat pintaan. Ellei vesivakoja tasata, on orastuminen ja kasvu vesivaon kohdalla heikko, varsinkin kuivina keväinä. Kylvömuokkauksen yhteydessä tapahtuva tasaus on liian myöhäinen, sillä silloin vesivakoon joutuu kuivaa pintamaata jossa siemen itää heikosti. 8. Traktorin kyntövarustus Traktorin suorituskykyä voidaan parantaa monella tavalla kynnössä. Eniten vaikuttavat pyörävarustuksen muuttaminen sopivaksi sekä traktorin varustaminen lisäpainoilla. Traktoriin voidaan asentaa myös työtä helpottavia laitteita, kuten hydraulisesti toimiva työntövarsi ja oikeanpuoleinen nostotanko. Traktorin rengasvalinta on useimmiten eri vaatimusten kompromissi. Usein kuljetusajoa on runsaasti; jolloin vaaditaan tukeva ja kulutusta kestävä rengas. Tällaisen renkaan veto-ominaisuudet märissä ja

6 pehmeissä oloissa ovat huonot. Jos tilalla on kaksi tai useampia traktoreita kannattaa yhden renkaat valita kyntötyöhön sopiviksi. Jos kyntöä on paljon ja on vain yksi traktori kannattaa harkita toisen rengaskerran hankkimista kyntöä varten. Hyvissä kyntöoloissa ei rengasvalinta ole ratkaiseva tekijä, mutta kun syksy on sateinen ja maa muuttuu pehmeäksi ja liukkaaksi, alkaa oikea rengasvalinta olla tärkeä. Varsinkin savi- ja hiusumaat sekä osaksi myös pehmeät multa- ja turvemaat ovat tällöin hankalia. Traktorin renkaan tulee olla aina riittävän suuri tiivistymishaittojen pienentämiseksi. Edullisempaa on valita korkea ja hieman kapeampi rengas kuin saman kantavuuden omaava matala ja leveä, koska korkealla renkaalla saadaan edullinen pitkä kosketuspinta-ala. Jos rengas uppoaa maahan aiheuttaa korkea ja kapea rengas pienemmän vierimisvastuksen kuin leveä. Yleisimpiä virheitä on liian kovilla renkailla ajo. Laskemalla rengaspaine 1,3 MPa:sta 0,8 MPa:n pitenee renkaan kosketuspinta maata vasten ja vetokyky paranee oleellisesti, jopa kymmeniä prosentteja. Vyörenkailla voidaan saada parempi vetovoima vastaavan kokoiseen ristikudosrenkaaseen nähden. Savimaalla märissä kyntöoloissa saavutetaan % tyäsaavutuksen parannus ääritilanteissa vieläkin suurempi, vaihtamalla ristikudosrengas vyörenkaaseen, kuviot 2 ja 3. Vetokykyyn vaikuttaa suuresti traktorin paino. Pehmeillä ja upottavillå mailla tulisi painon olla kohtuullinen ja rengaskoon suuri. Jäykillä savimailla pehmeän pinnan alla on yleensä kova pohja, jolloin vetokykyä voidaan lisätä lisäpainojen avulla. Traktoria säästävin tapa on täyttää takarengas nesteellä, piiros 3. Erilaisia pyöräpainoja voi myös käyttää, sekä auran päälle asetettavia liskiainoja. Etuåkselille täytyy kuitenkin jäädä riittävästi painoa ohjattavuuden säilyttämiseksi. Etuakselin painotus käy parhaiten tehdasvalmisteisilla etupainoilla. Halvempi ratkaisu on tehdä painot itse esimerkiksi betonista. Nelivetoisella traktorilla voidaan kyntö tehdä vielä silloinkin kun takavetoisilla traktoreilla ei pääse liikkumaan. Liukkaalla alustalla voi nelivetoisen vetokyky olla noin kak- sinkertainen takavetoiseen verrattuna. Jos maassa on liukkaan ja pehmeän pinnan alla kova pohja, voidaan piikkilevikepyörillä saavuttaa yhtä suuri vetovoiman parannus kuin nelivedolla. Monesti on parempi jättää pahimmat alueet kyntämättä kuin kääntää maa - väkisin, jolloin maan rakenne tuhoutuu ja jankko tiivistyy syvältä. Keväällä maa voidaan sitten kyntää matalaan, tai tehdä pelkkä kylvömuokkaus. Hydraulisesti toimivalla työntövarrella ja oikeanpuoleisellä nostotangolla voidaan aura säätää helposti aloitus- ja lopetusasentoon. Tästä on etua varsinkin jos on runsaasti pieniä ja kapeita lohkoja. Laitteiden käyttö vaatii traktorin hydrauliikkaan kaksi kaksitoimista venttiiliä. 9. Aurat ja traktori Auran oikea kiinnitys Kunnon kynnön edellytys on traktoriin oikein kiinnitetty ja säädetty aura. Jos aura on huonosti säädetty lisääntyy luisto ja samalla maan tiivistyminen ja tahtautuminen sekä polttoaineen kulutus. Samalla työsaavutus alenee. Traktorin takapyörien välin tulisi olla hiukan yli kolme ker- taa auran yhden viilun leveys. Eturaidevälin tulisi olla n. 10 cm suurempi, jolloin ohjaus helpottuu ja takapyörä saadaan pysymään tiiviisti vaon reunassa, piirros 4. Auran säätäminen väärin pituus-, pysty- tai poikkiakselin suhteen lisää yleensä vetovoi- Piirros 3. Taka-akselia voidaan painottaa täyttämällä n. 75 % renkaan tilavuudesta vedellä tai jäätymättömällä nesteellä. Täyttämisessä ja tyhjennyksessä tarvitaan täyttö- ja tyhjennysventtii-, I it. Hyötysuhde Vetovoimakerroin Vierimisvastuskerroin e 0,8 Ri.stilcudosrengas Vyörengas --Korkearipainen ristikudosrengas 0.6 0,4 0,2 / N N Luisto % Kuvio 2. Hyötysuhde, vetovoimakerroin ja vierimisvastuskerroin kuivalla kelillä. Rengaskoko 16,9-30. Vetovoimakerroin x traktorin taka-akselin kuormitus = traktorin vetovoima. (Steinkampf, H. 1977). Hyötysuhde ri t Vetovoimakerroin x as t / / / // /,t / / / / ' /. x ' \ Ristikudosrengas Vyörengas Korkearipainen.ristikudosrqngas Luisto % Kuvio 3. Hyötysuhde ja vetovoimakerroin hyvin märällä ja liukkaalla kelillä. Rengaskoko 16,9-30. (Steinkampf, H. 1977). Piirros 4. Traktorin takarenkaiden välin tulisi olla kolme kertaa yhden viilun leveys, ja eturenkaiden väli cm suurempi. Tällöin vetovarsien ja työntövarren ajateltujen jatkeiden leikkauskohta on traktorin keskilinjalla; ja ohjaus on helppoa. (Kovanen, P.).

7 -7 mantarvetta ja aiheuttaa epänormaalia kulumista, kuvio 4. " Kyntöjälki on usein huonompi kuin oikeilla säädöillä. Painonsiirto Traktorin vetovarsien ja työntövarren asentojen vaikutus auran käyttäytymiseen ja mekaaniseen painonsiirtoon käy ilmi piirroksesta 5. Nykyisissä traktoreissa on mekaanisen painonsiirron lisäksi käytettävissä traktorin hydrauliikan tuoma painonsiirto. Hydraulisen nostolaitteen avulla siirretään osa auran painosta takapyörille. Sama painomäärä siirtyy samalla etuakselilta taka-akselille. Painonsiirto voi olla jatkuvaa, jolloin käytetään traktorin hydrauliikan paineensäätöä. Valintavivulla lisätään portaattomasti nostolaitteen nostovoimaa niin paljon, että aura vielä pysyy maassa. Tukipyörän avulla säädetän työsyvyys. Painonsiirto on aina samansuuruinen riippumatta Kannallaan Vetokartunf Normaali säädin lii- asento takana Vasen nos- Normaali totanko asento liian lyhyt Normaali Kärjellään asento Tarvittava vetovoima suhteessa normaaliasennossa tarvittavaan voimaan etokartun säädin 0. edessä 1.4 Oikea nostotanko liian lyhyt ajonopeudesta. Paineen säätö -on vain muutamissa traktoreissa. Yleisimmin kynnössä käytetään vetovastuksen tasausta, joka säätää työsyvyyden aina sellaiseksi, että auran aiheuttama vetovastus on vakio. Tunnustelu tapahtuu pienissä traktoreissa työntövarren kautta ja suurissa tavallisesti vetovarsien välityksellä. Neliteräisillä auroilla ei työntövarteen tule juuri voimia, eikä työntövarsitunnustelu siksi toimi. Tukipyörän avulla tosin voidaan tunnustelu saada toimimaan tyydyttävästi. Kynnettäessä pyrkii työsyvyys vaihtelemaan. Tiukoissa paikoissa kyntö tulee matalaa ja pehmeissä paikoissa puolestaan syvää. Liian syvä kyntö voidaan estää säätämällä tukipyörä siten, että halutussa työsyvyydessä pyörä pyörii kevyesti maan pintaa pitkin. Muutamissa traktorimerkeissä on yhdistetty asennonsäätö 'N Terän kulma astetta Kuvio 4. Auran vetoivoiman tarve muuttuu käyrien osoittamalla tavalla terän asennon muuttuessa normaaliasennosta N. (von Getzlaff, G. 1952). Piirros 5. Mekaanista painonsiirtoa voidaan lisätä muuttamalla kuvitellun vetopisteen (KV) paikkaa sopivaksi säätämällä työntö- ja vetovarsien korkeutta traktorissa ja työkoneessa. KV on aina vetovarsien ja työntövarren ajateltujen jatkeiden leikkauspisteessä. Yleissääntönä voidaan sanoa, että mitä lähempänä KV on taka-akselia sitä suurempi painonsiirto saadaan takavetoisella traktorilla. Samalla kun painonsiirto lisääntyy voi auran maahantunkeutuminen huonontua. (Bjerninger, S. 1956). ja vetovastuksen tasain, jossa sekoitussäädöllä voidaan valita kulloisiinkin oloihin parhaiten sopiva hydrauliikan toimintatapa. Painonsiirron vaikutusta voidaan ehostaa painottamalla tarpeen mukaan auroja tai traktorin etupäätä lisäpainoilla. voidaan tehostaa painottamalla tarpeen mukaan auroja tai traktorin etupäätä lisäpainoilla. 10. Kynnön suunnittelu Huolellisella suunnittelulla voidaan kuluvaa aikaa pienentää jopa useita kymmeniä prosentteia. Sarkakynnössä on tärkeätä mitata sarka tasaleveäksi. Jos pelto on avo-ojissa, määräävät ojat saran leveyden. Salaojitetulla lohkolla voidaan saran leveys määrätä vapaasti. Työmenekin kannalta on leveä sarka edullinen. Lisättäessä sarkaleveys 30 m:stä 50 m:iin sarkojen pituuden ollessa 200 m, voitetaan min/ha. Viisiteräisillä ja suuremmilla auroilla voi sarkojen leveys olla jopa 100 m, koska niillä päisteajokertojen lukumäärä on pienempi kun pienillä auroilla. Kunkin lohkon aloitus- ja lopetusvakojen paikat on hyvä merkitä vaikka paaluilla pellon päähän sekä pisteinä kartalle. Lisäksi on pidettävä selvillä, mihin suuntaan kunakin vuonna maa käännetään. Piirroksessa 6 esitetään kolme eri sarkakyntömenetelmää. Menetelmä 2 on n. 10 min/ha nopeampi kuin menetelmä 1. Päisteet tulisi jättää vähintään m leveiksi, eli niin leveiksi, että traktori voidaan ajaa suoraan vaolta vaolle ilman peruuttamista. Puolihinattavilla auroilla tarvitaan päisteeseen lähes 15 m. Ylileveä päiste ei juuri pienennä työsaavutusta. Kaikki aloitusharjat, ensimmäinen ja toinen ajo avaus ja sulkeminen on edullisinta tehdä samalla kertaa, jolloin vältytään ylimääräisiltä sää- Jos kyntöolot muuttuvat kovin märiksi on etukäteen tehdyistä avauksista apua. Lopetusvaot on niin ikään hyvä tehdä samalla kertaa samoilla säädöillä ellei ole odotettavissa runsaita sateita. Kuviokynnön suoritus on yksinkertaisempaa kuin sarkakynnön. On tärkeätä muistaa kyntää vuorovuosin sisään- ja ulospäin. Ulospäin kyntö on helppoa, eikä aloituksessa tarvita mitään mittauksia. Sisäänpäin kynnettäessä kuluu aloituskohdan määrittämiseen jonkin verran aikaa. Jos maa on kuviokylvetty tai puitu lohkoa ympäri ajaen, löytyy lohkon keskikohta helposti. Ellei muita keinoja ole, voidaan keskikohta määrittää apumiehen ja köyden avulla. Auraan kiinnitetään köysi, jonka toista päätä apumies kuljettaa lohkon reunoja seuraten. Matalaa vakoa kyntäen pidetään köysi jatkuvasti kireällä. Sitten apumies siirtyy muodostuneeseen vakoon ja traktori köyden verran lohkon keskelle päin. Näin jatketaan, ja kyntö aloitetaan kyntämällä lohkon keskelle muodostuva pikkukuvio esim. peruuttaen, jonka jälkeen kyntötyötä jatketaan mainittua pikkukuviota ympäri ajaen. Piirroksessa 7 nähdään eri kääntymistavat kuviokynnössä. Kyntö kaksoisauralla on helppoa. Mitään mittailuja ei tarvita: Kyntö aloitetaan loh-: kon reunalta. Jos lohko on muodoltaan kovin epäsäännöllinen on edullista oikoa suurimpia mutkia. Päiste tulee jättää vähintään 10 m leveäksi, jotta kääntyminen kävisi nopeasti. g...,......,,. p.. c.... ' '' :.-..., (0 O... "'.',0 0 e ' '.. ' ' Aloitusvako Lopetusvako Menetelmä 2 Piirros 6. Kääntymistavat sarkakynnössä. (Tolvanen, P ref. SLA = Ruotsin metsä- ja maataloustyönantajayhdistys).

8 Työmenekki kynnössä Kynnössä suuri osa työpäivästä kuluu muuhun kuin varsinaiseen kyntötyöhön. Erään selvityksen, kuvio 5, mukaan varsinaisen kynnön osuus on vain % kokonaisajasta, mikä laskee työsaavutusta. Kynnön työmenekki nähdään taulukosta 2. Luvuissa on otettu huomioon huolto-, häiriö- ym. ajat sekä 0,5 km etäisyys talouskeskuksesta kyntöpellolle. Kyseiset luvut kuvaavat 2 ha:n, 100 x 200 m, peltokappaleen kyntämiseen kulunutta aikaa. Jos peltolohko on suurempi, ei työsaavutus oleellisesti parane. Alle 1 ha:n lohkoilla alkaa työsaavutus pienetä jyrkästi. Lohkon muodolla on myös vaikutusta työmenekkiin. Epäsäännöllisillä lohkoilla aikaa kuluu enemmän. Työmenekkiin vaikuttavat oleellisesti myös sääolot, maalaji ja kyntösyvyys. Salaojittamalla avo-ojitetut peltolohkot voidaan kyntöön, ja myös kaikkiin muihin peltotöihin kuluvaa aikaa pienentää huomattavasti. Eri arvioiden mukaan työsaavutus nousee kynnössä %. Taulukossa 3 on verrattu sarka- ja kuviokyntöä kaksoisauralla kyntöön. Molemmat aurat ovat olleet 4 x 14". Kaksoisauralla kyntö ei ole ollut oleellisesti nopeampaa kuin kuviokyntö. Sarkakyntö on sen sijaan ollut selvästi hitaampaa. Monesti joudutaan auran painon tähden valitsemaan yhtä terää pienempi kaksoisaura, Taulukko 3. Lohkon muodon ja kyntömenetelmän vaikutus työmenekkiin. Auran koko 4x35 cm ja kyntönopeus 5 km/h. (Anon 1980) Lohkon muoto ja koko m ha 200 m 5 ha 100m 500 m Työmenekki h/ha (Suhdeluku) Kyntö kaksoisauralla 2,0 (100) 2,2 (100) 2,4 (100) 2,7 (100) Sarkakyntö 2,2 (110) 2,7 (123) 2,9 (121) 3,2 (118) Kuviokyntö 2,2 (110) 2,2(100) 2,4 (100) 2,3 (85) Piirros 7. Kääntymistavat kuviokynnössä. (Tolvanen, P ref. SLA) 10 Tun tia Seisonta-aika (=järjestely aika+hyyäksytyt tauot) sekl siirtymiset pellolle ja sieltä pois Keskeytykset g7 7 /Algitustn ja lopetusten aiheuttama ylimäär. työ Käännökset Varsinaisen kyntöajan osuu 3x35 6x35 Auran koko cm Kuvio 5. Kokonaistyöajan jakautuminen kynnössä 3x35 ja 6x35 cm auroja käytettäessä. (Tolvanen, P ref. SLA = Ruotsin metsäja maataloustyönantajayhdistys) Kuvio 6. Kyntösyvyyden vaikutus polttoaineen kulutukseen (Uotila, P., Liskola, K. 1969) Taulukko 2. Työmenekki ja työntuotos kynnössä. (Työtehoseura). Menetelmä Tehontarve kw Työmenekki min/ha Työntuotos ha/h Nostolaiteaura 2x ,26 3x ,38 4x ,45 2x ,30 3x ,42 4x ,51 Puolihinattava aura 4x ,49 5x ,52 6x40 yli ,59 Kaksoisaura 2x ,30 3x ,43 2x ,33 3x ,48 Olosuhteista johtuva vaihtelu, %

9 mitä traktori vetäisi ja tällöin pienenee kaksoisauran etu terää suurempaan tavalliseen auraan nähden. 12. Polttoaineen kulutus kynnössä Polttoaineen kulutus liha vaihtelee suuresti kyntötyössä. Suurimmat vaihtelun aiheuttajat ovat maalaji ja kyntösyvyys. Kevyillä multa- ja turv la litralla polttoainetta voidaan kyntää yli kaksi kertaa enemmän kuin jäykemmillä savilla. Kulutuksen voidaan arvioida vaihtelevan liha. Kyntösyvyyden lisäys nostaa kuvion 6 mukaan voimakkaasti kulutusta. Yleensä kaikki tekijät, mitkä lisäävät vetovoiman tarvetta suurentavat myös kulutusta. Kulutus nousee vetovoiman tarpeen nousua jyrkemmin, koska lisääntynyt vetovastus lisää tarktorin pyörien luistoa. Traktorin polttoainejärjestelmän kunto olisi syytä tarkistaa ennen kyntöä, koska työ on raskasta ja kulutus suuri. Traktori voi huonojen säätöjen tai vuotojen takia tuhlata polttoainetta. Piirros 8. Kaksoisaura ja sen säätä. Kaksoisaura painaa 1/3 enemmän kuin tavallinen aura, ja esimerkiksi 3x16 kaksoisauran nostamiseen tarvitaan N nostovoima traktorin vetovarsien pallonivelissä. II Kyntöaura Auratyypit Maassamme käytetään pääasiassa traktorin 3-pistenostolaitteeseen kiinnitettäviä kääntävällä terällä varustettuja auroja teräiset ovat nostolaitteella ylösnostettavia kiintoauroja, joiden työsyvyyttä säädetään tukipyörän ja traktorin hydrauliikan avulla. Puolihinattavat aurat kiinnitetään traktorin vetovarsiin. Auran rungon takaosassa on hydraulisesti hallittava tukipyörä. Tämä auratyyppi on yleinen jos teriä on 4 ja välttämätön, jos niitä on useampia. Tavalliset aurat kääntävät maan oikealle, ja niillä joudutaan tekemään aloitusharja ja lopetusvako. Kaksoisaurassa terien lukumäärä on kaksinkertainen tavalliseen auraan verrattuna, piirros 8; toisen auraosan [erien ollessa työasennossa ovat toiset ylös käännettynä. Kaksoisauralla kynnetään jatkuvasti samaa rintausta ajaen vuoroin oikealle vuoroin vasemmalle kääntäen. Kynnökselle ei jää aloitusharjoja eikä lopetusvakoja. ja tyhjänä ajo päisteessä on vähäistä. Lautasaurat on varustettu suurehkolla kuperalla lautasella, jotka ovat vinossa asennossa ajosuuntaa ja maata vastaan. Lautaset murtavat ja sekoittavat tehokkaasti maata. Auratyyppi soveltuu pääasiassa kevyen maan muokkaukseen, eikä ole yleistynyt maas samme. Auran runko Aurojen runko on yleisimmin kotelopalkkia, johon ojakset on kiinnitetty joko kiinteästi tai säädettävän kiinnikkeen avulla. Säädettävä kiinnitys mahdollistaa viilun leveyden muuttami- sen. Runkoon voi yleensä lisätä yhden terän laippakiinnityksen avulla. Kun aura on työasennossa ja oikein säädetty, pitäisi rungon olla sekä sivulta että takaa katsoen maanpinnan suuntainen. 3. Auran terä Maapuoli, siipi ja vannas on kiinnitetty terän runkoon muodostaen auran terän. Vannas leikkaa viilun pohjan irti maasta, siipi kääntää viilun maapuolen tukiessa koko terää kyntämätöntä maata vasten. Käännettäessä maa siirtyy terämallista riippuen cm eteenpäin ja cm sivulle. Loivasiipiset terät siirtävät maata vähiten. Terämallit voidaan luokitella siiven mallin mukaan karkeasti jyrkkä-, loiva- ja ruuviteräisiin, joiden kunkin työjälki on erilainen, piirros 9. Jyrkkäteräisen auran siipi on usein lieriömäinen, ja tällainen aura soveltuu parhaiten kevyiden ja keskijäykkien sänkimaiden kyntöön, karjalannan multaukseen ja kesantomaiden kertauskyntöön. Nurmien kyntöön jyrkkäteräinen aura soveltuu huonosti, koska terä katkoo voimakkaasti viilua ja heittää viilun palat poikittain edellisen viilun vakoon tai osittain edellisen viilun päälle, jolloin kynnökseen jää koloja. Kyntönopeutta lisättäessä huononee työn jälki ja suositeltavaa onkin käyttää kyntönopeutta km/h. Kynnettäessä suurella ajonopeudella kevyillä mailla kuohkeuttaa aura voimakkaasti maata ja kynnöksen pinta jää tasaiseksi ilman havaittavia viilumuodostelmia. Suomessa ei juuri käytetä jyrkkäteräisiä auroja, eikä niitä ole nykyään myynnissäkään. Loivalla, puoliruuvimaisella terällä varustettu aura sopii hyvin yleisauraksi erityisesti, jos tilalla on kovin erilaisia maalajeja. Puoliruuvimainen terä murtaa jonkin verran viilua. Alemmilla nopeuksilla viilu säilyy lähes ehjänä mutta suurilla nopeuksilla, yli km/h, alkaa siipi katkoa viilua ja heittää paloja epätasaisesti kynnökselle. Jos siiven etuosa on korkea ja kovera, mahdollistaa se suuremman ajonopeuden kuin matala ja tasainen. Puoliruuvimainen terämalli on meillä yleisin. Ruuviteräisellä auralla voidaan kyntää melko suurellakin nopeudella viilun säilyessä ehjänä. Tämä terämalli on erityisesti jäykkien savimaiden ja nurmien kynnössä edullinen ja viilu säilyy ehjänä jopa yli 10 km/h kyntönopeudella. Useimmissa auroissa voidaan muuttaa siiven jyrkkyyttä säädettävän siiventuen avulla. Jäykkien maiden kynnössä on loppua kohti jyrkkenevä siipi edullisempi, eli siiventukea jatketaan tässä tapauksessa. Tällöin suurella ajonopeudella voi terä tosin heittää viilun kappaleita poikittain. Keveiden maiden kyntöön kannattaa siiventukea lyhentää, jolloin siipi on loppupäätä kohden loiveneva. Säädettävän siiventuen avulla Piirros 9. Siiven mallin vaikutus kyntöjälkeen. A ruuviterä, B puoliruuviterä ja C lieriöterä (Häggblom, S., Svensson, K. 1972). Taulukko 4. Traktorin moottoritehon tarve eri kokoisilla auroilla kynnettäessä kun työsyvyys on 20 cm ja ajonopeus 7,2 km/h. Tehontarve kw Työleveys cm Kevyet maatkeskijäykät maat Jäykät maat

10 -10- saadaan täysi hyöty vain silloin, jos siiven etuosa on kovera. Såmalla paranee mahdollisuus kyntää normaalia kapeampaa viilua. Auran terä vaikuttaa oleellisesti auran vetovastukseen. Hitailla kyntönopeuksilla ei ole oleellista eroa eri terämallien välillä. Kun ajonopeutta nostetaan yli km/h suurenee jyrkän terämallin vetovoiman tarve jyrkimmin, koska jyrkkä terä nostaa maata melko korkealle ja sen aurauskulma on suuri. Ruuvimaisen terän vetovastus muuttuu vain vähän ajonopeuden noustessa. Terä siirtää maata vain vähän pitkittäisja sivusuunnassa, jolloin maan kiihtyvyys ei muutu ratkaisevasti ajonopeuden suuretessa. Ruuvi- tai puoliruuviteräisen auran työsyvyyden lisäys 25 %, esim cm, lisää vetovastusta yhtä paljon kuin ajonopeuden lisäys lähes kolminkertaiseksi, kuvio 7. Ajonopeus vaikuttaa siis varsin vähän vetovoimantarpeeseen, kun taas vetotehon tarpeeseen ajo nopeudella on selvä vaikutus. Nopeuden kaksinkertaistaminen lisää vetotehon tarpeen yli kaksinkertaiseksi. Jos työsyvyyttä lisättäessä joudutaan kyntämään aiemmin kyntämätöntä maata tai rikkomaan kyntöantura, kasvavat vetovoiman ja vetotehon tarve vielä edellä esitettyä jyrkemmin. Teräluvun valinta Auran koon valinta tulisi tehdä kynnettävän alan ja työhön käytettävissä olevien työpäivien mukaan. Kun on selvillä auran haluttu työleveys ja kyntösyvyys valitaan auran terän leveys ja auran teräluku. Taulukon 4 mukaan voidaan määrittää tarvittavan traktorin koko. Taulukkoa käytettäessä on otettava huomioon mitä edellä on kerrottu ajonopeuden ja työsyvyyden vaikutuksesta tehon tarpeeseen. Useimmiten tilalla on jo valmiina k.yntötyöhön sopiva traktori, jolloin auran koko valitaan traktorin tehon ja vetokyvyn mukaan. Kaksoisauroja hankittaessa tulee selvittää lisäksi, riittääkö traktorin nostovoima. Traktorin painon on oltava sopivassa suhteessa auran vetovastukseen. Varsinkin jäykillä mailla.- joudutaan traktoria painottamaan lisäpainoilla paremman vetokyvyn saamiseksi. Eräässä mittauksessa saatiin 3-teräisen auran vetovoimantarpeeksi seuraavia arvoja: Käytännössä tämä merkitsee sitä, että traktorin takapyörillä Vetovoiman tarve kn 10. mm.1. m I««. :4 affiffill....:......e. 5 _.; _ maan kyntöominaisvastus syvyys hietamaa 480 N/dm2 20 cm savimaa 635 " 25 " 890 " 25 " I I _ i I : I e m/s m/ s Ajonopeus Kuvio 7. Auran terän vetovoimantarve kasvaa suhteellisen vähän ajonopeuden kasvaessa. A lieriömäinen terä ja B ruuviterä. Kyntösyvyydet: cm, cm ja cm (Pedersen, S. 1971). täytyy olla esim. savimaalla (635 N/dm2) kg painoa, jos takapyörien kehävoimakerroin olisi 0,5. Kyntötyössä painonsiirto lisää takapyörien kuormitusta. Leikkurit Leikkurin tehtävä on leikata kyntöviilu irti pystysuorassa tasossa. Nykyisin käytetään yleisimmin pyöriviä, sileitä kiekkoleikkureita. Joihinkin auroihin on saatavissa myös poimutettureunainen leikkuri. Sen avulla varmistetaan leikkurin pyöriminen ja olkien poikkileikkautuminen. Tosin märkinä syksyinä savi ja olki voivat kerrostua leikkuriin, jolloin sen toiminta häiriytyy. Leikkurin aiheuttama vetovastus on n N riippuen työsyvyydestä, maalajista ym. Ajonopeus ei juuri vaikuta vetovastukseen. Leikkuri pyrkii kohottamaan auraa maasta melko voimakkaasti. Kuivalla ja jäykällä savella voi voima olla jopa 2000 N leikkurin ollessa vantaan etupuolella. Kyntönopeuden lisääntyessä voima pienenee. Auraa nostava vaikutus pienenee jos leikkuri sijoitetaan välittömästi vantaan kärjen yläpuolelle. Kuorin Kuorimen tehtävä on leikata viilun vasemmasta ylänurkasta pala pois ja pudottaa pala viilujen alle jäävään tyhjään tilaan. Tällä estetään olkien ym. kasvinjätteiden jääminen näkyviin viilujen väliin kynnöksen pintaan sekä torjuntaan erityisesti juuririkkakasveja pudottamalla juurakot viilujen saumakohdåsta alemmaksi. Nykyiset kuorininallit kiinnitetään yleensä siiven etuosan vetovastus N " " päälle, jossa ne toimivat pienin säädöin eri syvyyteen kynnettäessä. Tällainen kuorin toimii hyvin jäykillä ja keskijäykillä mailla vaikka silputtua olkea olisi 'runsaastikin. Ellei olkia ole silputtu tai kynnettäessä turvemaata, ei kuorimien toiminta ole täysin tyydyttävää. Turve- ja multamaalla nurmikynnossä toimii kuorin. sen sijaan tyydyttävästi, sillä nurmen pinta on jäykempi kuin sänkimaan. Oikein säädettynä kuorin ei lisää merkittävästi auran vetovoiman tarvetta. Eräässä nelivuotisessa ko-. keessa saatiin kuorimilla n. 10 % säännöllinen sadonlisäys. Sadonlisäys perustuu pääasiassa kuorimien johdosta pienennee seen juuririkkakasvien määrään. 6. Laukaisimet Laukaisulaite suojaa terää ja koko auraa rikkoontumiselta jos auran terä törmää esteeseen. Aikaisemmin laukaisimet olivat teräisissä auroissa ns. runkolaukaisimia, jolloin koko runko kääntyi. Tämän tyypin haittapuolena on suuri kääntyvä massa, jolloin vantaan kärki usein ehtii nopeasti ajettaessa rikkoontua ennen laukaisimen toimintaa. Lisäksi eri terien laukaisemiseen tarvittava voima on eri suuri, ja esimerkiksi 3-teräisen auran takimmaisen terän osuessa esteeseen laukeaminen saattaa olla epävarmaa. Nykyisin käytetään lähes yksinomaan ojakseen kiinnitettäviä yksittäislaukaisimia. Puoliautomaattista laukaisinta käytettäessä lauennut ja ylösnoussiit terä palautetaan työasentoon nostamalla aurat ylös. Li- I säksi täytyy hieman peruuttaa, ettei jäisi kyntämätöntä kohtaa. Täysautomaattinen laukaisulaite palauttaa terän työasentoon ilman että traktoria tarvitsee pysäyttää. Kyntöjälki tulee melko tasaista kivisilläkin pelloilla, eikä kyntämätöntä maata juuri jää. Puoliautomaattisia selvästi kalliimmat täysautomaattiset laukaisulaitteet kannattaa hankkia, jos pellolla on yli 100 estettä/ha, jossa terä laukeaa. Isoissa hinattavissa- ja kaksoisauroissa käytetään poikkeuksetta täysautomaattista laukaisulaitetta. Täysautomaattinen laukaisin on toiminnaltaan paras silloin, kun laukaisuvoima on suuri, mutta voima pienenee terän noustessa. Tällainen laite pitää terän vakaasti maassa ja palauttaa terän juoheasti laukaisun jälkeen työasentoon. Jos voima suurenee terän noustessa ylös, voi terä palautusvaiheessa iskeytyä takaisin liian nopeasti ja rikkoontua. 7. Tukipyörä Tukipyörän käyttö on aina suositeltavaa. Erityisesti silloin, kun maan laatu vaihtelee lohkolla laajoissa rajoissa tasaa tukipyörä työsyvyyden vaihteluita. Puolihinattavissa auroissa pyörä on oleellinen osa auraa, ja kaksoisauroissa on käytännöllisesti katsoen välttämätön. Tukipyörån oikea sijoituspaikka on auran viimeisen terän vieressä. Olisi eduksi, jos pyörä ei kulkisi traktorin pyörän kaivamassa jäljessä, jolloin pyörän kyky tasata työsyvyyden vaihteluita ja tehostaa traktorin painonsiirron toimintaa heikkenee. Tukipyörä on säädetty oikein kun se pyörii kevyesti maan pintaa myöten. Tukipyörä on kaikissa nykyisissä nostolaiteauroissa kooltaan liian pieni. Isompikehäinen ja mieluummin kumirenkainen pyörä kantaisi enemmän painumatta maahan. 1 I

11 Kirjallisuusluettelo Anon Maatalouden työnormit. Työtehoseuran julkaisuja Z s. Anon Arsberättelse. Jordbrukstekniska Institutet. Bjerninger, S Påhängsplog, Plöjningsdjup, slirning. Jordbrukstekniska Institutet. Meddelande s. Danfors, B Däck för traktorer och redskap. Jordbrukstekniska Institutet. Meddelande s. Getzlaff, G Änderung der Kräfte bei Brehung der Pflugkörper aus der Normallage. Grundlagen der Landtechnik. Heft 3: Getzlaff, G fiber die Bodenkräfte beim Pflägen bei verschiedener Körperform und Bodenart. Grundlagen der Landtechnik. Heft 3: Heinonen, R Sänkimaan muokkaus ennen syyskyntoä. Koneviesti 17:8-11. Henriksson, L Försök med grund plöjning. Lantbrukshögskolan. Rapporter från jordbearbetningsavdelningen s. Henriksson, L Tilljämning av plogtiltan på hösten. Försök med höstharvning och tillsatsredskap till plogen. Lantbrukshögskolan. Rapporter från jordbearbetningsavdelningen s. Henriksson, L Stubbearbetningsredskapens arbetsresultat med hänsyn till mark- och halmförhållandena. Lantbrukshögskolan Rapporter från jordbearbetningsavdelningen s. Håkansson, Elva försök med avluckring och djupplöjning i Syd- och Västsverige Lantbrukshögskolan. Rapporter från jordbearbetningsavdelningen s. Håkansson, I., Svensson, A Kvickrotbiologi och bekämping. Aktuellt från Lantbrukshögskolan s. Häggblom, S., Svensson, K Maskinlära för lantbruksundervisningen. Arbetsmaskinen. 203 s. Borås. Jakobsson, E Plöjningsförsök med olika tiltbreddder och vändskiveformer. Lantbrukshögskolan. Rapporter från jordbearbetningsavdelningen s. Juola, P., Heikkilä, R Syyskynnön, kevätkynnön ja sänkiäestyksen vertailu turvemaalla. Suoviljelysyhdistyksen vuosikirja s Kara, 0., Räisänen, L Maan muokkaus ja muokkauskoneet. Vakolan tiedote s. Kovanen, P Kalvosarja auran kiinnittämisestä traktoriin. Köylijärvi, J Olkien maahan kyntö savimaalla. Koetoiminta ja käytäntö 9:29. Köylijärvi, J Sänkimuokkaus savimaalla. Koetoiminta ja käytäntö 8:25. Köylijärvi, J Syyskyntö ja sängen muokkaus savimaalla. Lounais-Suomen koeaseman tiedote 3: Ledin, S Olika halmnedbrukningsmetodens verkan på kvickrot och på nåva fröogräs. Lantbrukshögskolan. Rapporter fran jordbearbetningsavdelningen s. Mantovaara, U Traktoriauran terän muoto ja siihen liittyvät seikat, lähinnä kyntönopeutta rajoittavat tekijät. Tutkintotehtävä 50 s. Möller, F Malmens bjergning og udnyttelsesmuligheder. Jordbrugsteknisk Institut. Meddelelse s. S Plovens traekkraftbehov. Jordbruksteknisk Pedersen' Institut. Meddelelse 16. Salonen, M., Köylijärvi, J. & Teittinen, P Olkien maahankyntö toistuvana viljelytoimenpiteenä. Kehittyvä maatalous 2:3-10. Steinkampf, H Problematik der leistungs umwandlung iiber die Triebräder bei leistungstarken Schleppern. Grundlagen der Landtechnik 5:27 Stroppel, A., Reich, R Vergleichende Untersuchunger an Rauten- und Normalpflugkörpern. Grundlagen der Langtechnik 3: Söhne, N Untersuchungeb fiber die Form von Pflugkörpern bei erhöhter Fahrgeschwindigkeit. Grundlagen der Landtecknik. Heft 11: Tanner, W. D., Dean, R. J The soil Forces acting on the Boby and on the Disc Coulter of a Plough. Journal of Agricultural Engineering Research 2: Tolvanen, P Suunnittelu nopeuttaa kyntöä. Käytännön maamies 9: Tolvanen, P Kannattaako valita suuraura. Käytännön maamies 10: Uotila, P. J., Saloniemi, T Kyntötyön nykyinen saavutustaso ja kyntötulokseen vaikuttavista tekijöistä. Työtehoseuran maataloustiedotus s. Uotila, P. J., Liskola, K Kyntösyvyyden vaikutus traktorin polttoaineen kulutukseen, pyörien luistoon ja kyntökustannuksiin. Työtehoseuran maataloustiedotus s.

12 Painonikkarit Oy 1983