Elämisen sietämätön vaikeus

Transkriptio

1 Irtolainen 4 / 2010

2 Sisällys Pääkirjoitus Brittinainen aiheutti 1700-luvulla skandaalin synnyttämällä jäniksenpoikasia. Kaupunkipalstalla tutustutaan Veikkolan kylään. 3 Pääkirjoitus 4 Terveisiä hallitukselta 5 Terveisiä laitokselta 6 Pajunköyttä ja jäniksenpoikasia 9 Maisteripalsta 10 Pala New Yorkia 14 Susirajan takana 18 Terveisiä HYY:stä 19 Syyllinen! Vai ei? 20 Vallan mainiot pikkujoulut 22 Viikko ilman seksiä Kun huomaa, etteivät kahdeksasta neljään -työ, ihmissuhteet ja harrastukset hoidu pelkkien kalenterimerkintöjen avulla, alkaa arvostamaan aikaa. Elämisen sietämätön vaikeus Yhiksen Vallankumous-pikkujouluissa syötiin muun muassa fuksien leipomaa Berliinin muuria. Lauri Haikola Elämä on yksille vaikeampaa kuin toisille. Kaikkea ei voi saada, ja tietyt asiat ovat muita vaikeampia saavuttaa. Tärkeimpien ihmisten luokse on vaikeaa päästä, samoin arvostetuimpiin työ- ja opiskelupaikkoihin. Opiskelijoille vaikeudet ovat olennainen osa arkea: kurssit ovat vaativia, ja opintotuella on vaikea pärjätä. Lisäksi kaverit sekä mahdolliset oma elämä ja työ pitäisi mahduttaa yhtälöön. Vaikeudet myös kypsyvät niiden kärsijän vanhetessa. Nuorempana kapinallisuus on cool, kun se nyt vaan on niin vaikeaa verrattuna aikuisten helppoon rutiinien täyttämään arkeen. Kun vanhemmiten huomaa, etteivät kahdeksasta neljään -työ, ihmissuhteet ja harrastukset hoidu pelkkien kalenterimerkintöjen avulla, alkaa arvostamaan aikaa. Koska aika on rahaa, myös sen arvostus luonnollisesti nousee. Vastaava päätoimittaja: Lauri Haikola Päätoimittajat: Jaana Kiesiläinen ja Joona Nikinmaa Toimitusneuvosto: Maarit Olkkola ja Liisa Ketolainen Taitto ja ulkoasu: Maarit Olkkola Kannen kuva: Irtolaisen arkisto, lapset leikkivät pihalla Kruununhaassa 60-luvulla Painopaikka: Picaset Oy, Helsinki Irtolainen on talous- ja sosiaalihistorian opiskelijoiden Taso ry:n ylpeästi linjaton tuotos. Julkaisemme neljä numeroa vuodessa. Lehti on jaossa Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan kirjaston aulassa eli tuttavallisemmin Klixillä (Unioninkatu 35). Painos on 200 kpl. Asiatonta palautetta osoitteeseen: lauri.haikola@helsinki.fi Usein vaikeuksia pyritään välttämään viimeiseen asti. Silti ihmisen pojan suku tuntuu arvostavan niitä. Jeesuskaan ei kirjallisten lähteiden mukaan päässyt elämässään helpolla. Metsästäjä-keräilijän ajoista toimisto-lähikauppa kaudelle yksilön arvostus yhteisössä on seuraillut hänen suorittamiaan urotöitä. Nykyään etsitään täydellistä keräilyesinekokoelmaa ja jahdataan harvinaisuuksia. Jos ajat muuttuvat, vaikeudetkin seuraavat aikaansa. Keskiajalla lihavuus oli kunniassa riittävän ravinnon hankkimisen vaatiessa paljon. Nykyään arvostetaan hoikkuutta samoista syistä. Ennen kaikki oli paremmin tai ainakin vaikeampaa. Rahakaan ei ole sitä, mitä ennen. Kenellä oravanpyörän kuluttajista sitä nykyään ei olisi? Luottokortilla saa jo enemmän statusta. Amexia kun ei joka pojalla olekaan, vielä. Inflaatio iskenee vielä muovirahaankin. Ehkä tämä selittää, mikä vanhassa rahassa kiehtoo: harva syntyy hopealusikka suussa. Kukin arvostaa eri asioita siinä, missä jokaisella on omat vaikeutensa. Opintorahalla pärjääminen ja työskentely opintojen sivussa ovat tämän kolikon kääntöpuolia. Kummallakin on arvostajansa ja arvostelijansa. Vaan entä jos rahaa vain on, ja aika kuluu opiskellessa? Muuttuuko silloin laiskaksi vätykseksi? Mokomat suomenruotsalaisetkin pääsevät suoraan Hankenista pomoksi isän tai tämän kaverin firmaan. Pappa betalar, liian helppoa. Toisaalta ruotsi on vaikea kieli. Ei ihme, että tätä parempaa väkeä salaa vihataan ja ihaillaan. Asioista ei kuitenkaan kannata tehdä liian vaikeita. Opiskeluaikahan on elämän parasta aikaa, vaikkei helpointa olekaan, tai ehkä juuri siksi. On turha miettiä, olisiko helpompaa polkua saavuttaa tavoitteensa. Kuten latinalainen (myös vaikea kieli) sanonta kuuluu per aspera ad astra vaikeuksien kautta voittoon. Siitäkään ei kannata huolestua, jos tulevaisuus näyttää hämärältä. Jokainen löytää lopulta omat vaikeutensa. Lauri Haikola 2 I r t o l a i n e n 4 /

3 Terveisiä hallitukselta Terveisiä laitokselta Ydinkysymyksiä Oma hallitusvuoteni on nyt lopuillaan. Muistelen sitä haikein mielin ja lämmöllä. Vuodessa hallitus on ehtinyt järjestää paljon: on ollut kulttuuriin, urheiluun ja työelämään liittyviä excuja, matkoja, seminaareja, sitsejä ja muita juhlia. Myös opiskelijoiden edunvalvonnasta on pidetty huolta. Kulttuurivastaavan tehtävänä on ollut pääasiassa järjestää erilaisia kulttuuriexcuja, mutta parhaimmat muistot jäivät kuitenkin kevään kulttuuribrunssista ja syksyn kulttuuri-iltamista. Näitä perinteitä kannattaa ehdottomasti jatkaa tulevaisuudessakin. Olen myös erityisen ylpeä siitä, että sain olla mukana tekemässä yhteiskuntahistorian opiskelijoiden tasa-arvoraporttia. Toivon, että raportin myötä yhiksen tasa-arvotyötä on hyvä jatkaa eteenpäin. Ei ole kuitenkaan mieltä puhua pelkistä kulttuuri- tai tasa-arvovastaavan tehtävistä tai saavutuksista, sillä loppujen lopuksi lähes kaikki hallitustoiminta tapahtuu yhteistyönä. Parhaimpiin muistoihin vuodesta kuuluvatkin ehdottomasti hallituksen yhteisöllisyys ja yhteistyö. Kevään kohokohta, Tason synttärit, onnistuivat erinomaisesti hallituksen yhteisellä panostuksella. Menneen vuoden toimintaa rikastutti myös lähes kokoaikainen yh- Pienelle ainejärjestölle on tärkeää pitää yhtä. Mielestäni Tason hallituksen tehtävänä onkin mahdollistaa tasolaisten ja yhisläisten yhteisiä hetkiä. Yhteisiä hetkiä luomassa teistyö ihanaisen Polhon kanssa, mistä loistoesimerkkeinä ovat Historiaseminaari ja Kevätsitsit. Hallitustoiminta ei kuitenkaan ole ollut pelkkää tapahtumien järjestämistä tai velvollisuuksien hoitamista. Väistyvän hallituksen vuosi on ollut enemmänkin kaveriporukan yhteistä aikaa ja toimintaa. Mielekkäämmäksi toiminnan on tehnyt myös se, kun hallitukseen kuulumattomat opiskelijat ovat osallistuneet ja halunneet olla mukana. Pienelle ainejärjestölle on tärkeää pitää yhtä. Mielestäni Tason hallituksen tehtävänä onkin mahdollistaa tasolaisten ja yhisläisten yhteisiä hetkiä. Vuoden 2010 hallitus on onnistunut työssään. On palkitsevaa, kun kulttuuriecxulla tai Kuppala-bileissä on suuri osanotto ja ihmiset viihtyvät. Se myös parantaa yhteishenkeä hallituksen, sekä tärkeimpänä, kaikkien opiskelijoiden kesken. Aina on kuitenkin parannettavaa, ja toivon, että seuraavan vuoden hallitus saa mukaan vieläkin enemmän innostuneita yhsiläisiä! Kiitos vuoden 2010 hallitukselle upeasta kuluneesta vuodesta ja onnea uudelle hallitukselle vuonna 2011! Ellen Jabai Tason kulttuuri- ja tasa-arvovastaava 2010 Kevät 2001, AIESECin kehitysyhteistyöharjoittelun valintahaastattelu. Helsingin yliopiston rekrytointipalvelujen edustaja avaa suunsa. No siis tää sun pääainees on talous- ja sosiaalihistoria miten sä niinku markkinoisit työnantajalle tällaista suhteellisen tuntematonta pääainetta? Jaa-a, kuule. Luulen että aika osuva vastaus löytyy Jouko Turkan Selvitys oikeuskanslerille -teoksen ensimmäiseltä sivulta. Mutta yritetään jotain muuta. Valmistun toukokuussa Kesä menee Intiassa HIV- ja huumetutkimuksen merkeissä. Syksyllä aloitan väitöskirjan teon European University Institutessa Firenzessä. Elämä heittelee, ja Euroopan kaupungit Amsterdamista Lontooseen ja Pariisiin tulevat tutuiksi. Tasolainen puolisoni jättää vastaamatta Muovi-teemalla pidetyn proseminaarin takana väikkyvän Muoviyhdistyksen apurahan seireeninkutsuun. Hän syrjäytyy laitoksen tutkimuskuvioista diplomaattiuralle. Ulkoministeriössä riesana on jatkuva päiden kopina toisten tasolaisten kanssa. (Niin, laskekaamme hetkeksi käsistämme entisten ja nykyisten poliittisen historian opiskelijoiden kirjoittamat sanomalehdet ja pohtikaamme, mikä on tarpeellista osaamista esimerkiksi kehitystai kauppapoliittisissa tehtävissä.) Vuonna 2005 muutamme Tansaniaan. Väitöskirja valmistuu pikku hiljaa kultaisessa häkissä kurjuuden keskellä Intian valtameren äärellä. Odotellessani vuoden verran Dar es Salaamin yliopistolta lupaa opettaa ilmaiseksi avustan paikallista säätiötä epävirallisen talouden tutkimuksessa ja jatkan Intian pohjalta kansalaisjärjestöjen kanssa. Päätän kokeilla välillä jotain muuta. Haen töitä YK:lta. No siis tää sun pääainees on talous- ja sosiaalihistoria miten sä niinku markkinoisit työnantajalle tällaista suhteellisen tuntematonta pääainetta? Marraskuussa 2006 Ulkoasiainministeriön kansainvälisen rekrytointiyksikön nuorempi haastattelija palaa taas olennaiseen: Miten sä siis tota niinku valitsit tän sun pääaineen, ootsä ollu tyytyväinen sun pääaineeseen? Venaas. Tota joo, olen ihan kyllä ollut. Vuodet vierähtävät köyhyyden vähentämisen ja sosiaalisen kehityksen apulaisasiantuntijana Syyriassa. Epäakateemiset pätkät päättyvät joka paikassa samalla tavalla: tyrkytetään lisää töitä ja rahaa. On kuitenkin aika palata kotiin. Puolitoistavuotias tyttäreni pestaa minut Helsingissä loppuvuodeksi kotiorjakseen (kyseessä on elinikäinen taustavirka). Akatemialta irtoaa tutkijatohtorin projekti. Olen ymmärtänyt että rakastan tiedettä, joten vetäydyn kansainvälisen konfliktienratkaisuorganisaation rekrytointiprosessista. Snellmaninkadulla huomaan, etten tarvitse avainta työhuoneeseeni: minulla on ollut se taskussani koko ajan. Chicago, marraskuu Seison liikennevaloissa lähellä Hiltonia ja pohdin Social Science History Associationin vuosikonferenssin antia. Jos varhaisiällä koetut lyhytaikaiset kriisit aiheuttavat aiemmin luultua merkittävämpää pitkän aikavälin vahinkoa ihmisten työkyvylle, niitä on perusteltua torjua ponnekkaasti muistakin kuin humanitäärisistä syistä. Asiaa voi tutkia vain talous- ja sosiaalihistorian avulla. Espanjantaudilla, ruotsalaisilla kirkonkirjoilla, luurangoilla. Keski-ikäinen nainen kadunkulmassa alkaa käydä kärsimättömäksi. Sir. Sir! SIR! Yes? Could you BUY me some FOOD? Täällä sitä taas ollaan, ydinkysymysten äärellä. Sakari Saaritsa 4 I r t o l a i n e n 4 /

4 Man Tyrant Britti Mary Toft synnytti 1700-luvulla muun muassa jäniksen ja kissan jalkoja. Pajunköyttä ja jäniksenpoikasia Jaakko Mäntyranta Eläinten ruumiinosia synnyttänyt nainen teki koko lääketieteestä naurunalaisen 1700-luvun Britanniassa. Vuonna 1726 Ison-Britannian kuningaskuntaa ravisteli eriskummallinen skandaali. Lontooseen ennättäneiden tietojen mukaan Godalmingissä Surreyn kreivikunnassa asustanut nainen Mary Toft ( ) oli synnyttänyt maailmaan kaikkiaan seitsemäntoista kuollutta jäniksenpoikasta ja kahdeksastoista oli paraikaa tulossa. Kun Mary Toft paljastui myöhemmin huijariksi, oli jo liian myöhäistä: englantilaisen lääketieteen maine oli mennyt vuosikausiksi. Kolmen lapsen äiti, erittäin typeränä ja yrmeänä pidetty Mary oli tullut raskaaksi aiemmin samana vuonna ja kulutti ajan hengen mukaisesti raskausaikaansa rankkojen peltotöiden parissa. Syyskuun 27. päivänä Toftin synnytys käynnistyi. Tuloksena oli itkevän lapsen sijaan sangen poikkeuksellisesti erilaisia eläinten ruumiinosia, jotka päätettiin mitä pikimmiten toimittaa kokeneen kätilön John Howardin tutkittaviksi. Howard saapui jo seuraavana päivänä Godalmingiin ja tutki Toftin, muttei löytänyt mitään poikkeuksellista. Howard päätti kuitenkin jäädä paikalle, ja seuraavien viikkojen aikana Toft saattoikin maailmaan muun muassa kissojen ja jänisten jalkoja sekä muita ruumiinosia. Tapaus saavutti pian suuren huomion kuningaskunnassa, ja maan kuningasperhekin kiinnostui jäniksiä synnyttävästä naisesta. Hovin käskystä paikalle lähetettiin pian kirurgi Nathaniel St. André sekä hieman myöhemmin tämän kollega Cyriacus Ahlers. St. André todisti jo muutaman päivän kuluessa Toftin synnyttävän lukuisia jäniksenkappaleita. Ahlers puolestaan oli skeptisempi. Hän kiinnitti välittömästi huomiota Toftin tapaan pitää kävellessään polvensa tiiviisti yhdessä aivan kuin estääkseen jotakin putoamasta. Myös kätilö Howardin epäilyttävä käytös herätti Ahlersin huomion, mutta hän päätti toistaiseksi teeskennellä uskovansa yliluonnollisiin synnytyksiin. Lontooseen palattuaan Ahlers havaitsi, että jäniksenkappaleita oli leikelty veitsen kaltaisella terävällä esineellä. Marraskuun lopussa Mary Toft toimitettiin Lontooseen, jossa tutkimuksia jatkettiin. Jatkuvan valvonnan alaisenakin Toftin synnytys käynnistyi useita kertoja, mutta minkäänlaisen eläimen ruumiinosia ei enää saapunut maailmaan. Toftia myös kuulusteltiin useaan otteeseen, ja hän kertoi tunteneensa ennen synnytyksiä erikoista himoa jäniksenlihaa kohtaan ja nähneensä usein unta jäniksistä. Viimein joulukuun neljäntenä päivänä Mary Toft paljastui huijariksi. Kävi ilmi, että Maryn aviomies, vaatturikisälli Joshua Toft oli ostanut syksyn kuluessa epäilyttävän suuren määrän nuoria jäniksiä. Vielä samana päivänä muuan vahtimestari Thomas Howard tunnusti salakuljettaneensa Toftille jäniksen tämän kälyn vaatimuksesta. Margaret Toft kuitenkin puolustautui väittämällä salakuljetetun jäniksen olleen puhtaasti syömistä varten. Tästä huolimatta Mary Toft pidätettiin, ja muutaman päivän kuluttua hän tunnusti kokeneensa keskenmenon, asettaneensa sen jälkeen jänik- 6 I r t o l a i n e n 4 /

5 Maisteripalsta Tökkivä opiskeluputki, sujuva urakehitys Johanna Kalliala Talous- ja sosiaalihistorian maisteri Sami Rainisto istui luennoilla vain fuksivuotenaan, koska toimittajan ura vei miehen mennessään. siä ja muita eläimiä itseensä ja teeskennelleensä synnyttäneensä ne. Toft kertoi säilöneensä jäniksiä hameensa alla erityisessä jänistaskussa. Hän pyrki vierittämään vastuun petoksesta niin kälynsä Margaretin, kätilö John Howardin kuin erään tuntemattomaksi jääneen irtolaisnaisenkin harteille, joka oli Toftin mukaan keksinyt juonen ja luvannut toimittaa hänelle jäniksenpoikasia pientä korvausta vastaan. Toft itse oli ilmeisesti toivonut pystyvänsä rahastamaan huijauksen avulla itselleen mukavan elintason. Toft tuomittiin vankeuteen häpeällisestä huiputuksesta, mutta hänet vapautettiin jo muutaman kuukauden kuluttua, kun tapaukseen sopivaa pykälää ei lakikirjasta, yllättäen, ollut löytynyt. Farssi asetti koko lääketieteen ammattikunnan naurunalaiseksi, vaikka eräs aikalaistarkkailija iloitsikin The Craftsman -lehdessä Toftin vapauttamisesta: anonyymin kirjoittajan mukaan Toftin vapauttaminen syytteistä oli selvä merkki siitä, että tämä tosiaan oli synnyttänyt jäniksiä. Kirurgi Nathaniel St. André menetti täysin maineensa, sillä hän oli vain muutamaa päivää ennen Toftin tunnustusta julkaissut 40-sivuisen pamfletin, jossa hän asetti koko arvovaltansa peliin jänissynnytyksiä puolustaessaan. John Howardille puolestaan lätkäistiin valtavat 800 punnan sakot avunannosta petokseen. Monet lääkärit, joilla ei ollut tapauksen kanssa mitään tekemistä, näkivät parhaaksi julkaista tapauksen jälkeen tiedotteen, josta kävi ilmi, etteivät he olleet alun alkaenkaan uskoneet Toftia. Skandaali kirvoitti vuosien ajan ivakirjoittelua, ja jopa Voltaire viittasi tapaukseen eräässä esseessään. Kuinka tapaus oli mahdollinen? 1700-luvun lääketieteessä uskottiin laajalti, että sillä, mistä äiti raskausaikanaan näki unia tai mitä tämä valveilla ollessaan näki, saattoi olla suuri vaikutus syntyvään lapseen. Vielä 1800-luvun lopulla saatettiin esimerkiksi pelätä, että raskausaikana sokean ihmisen nähneen naisen lapsi syntyisi sokeana. Villeimmän teorian mukaan naisten uskottiin jopa voivan synnyttää lapsen sijaan erityisiä noin hiiren kokoisia sooterkin-nimisiä otuksia, erityisesti mikäli nainen raskausaikanaan kiintyi liiaksi taloutensa kotieläimiin. On myös muistettava, että Mary Toft oli poikkeuksellisen typeränä ihmisenä helposti hyväksikäytettävissä, ja koko huijaus vaikuttaakin muiden masinoimalta. Jotkut aikalaiset pitivät Yrjö I:n Britanniaa ahneuden ja korruption pesäkkeenä, joka tarjosi moisille petoksille oivan maaperän. Mary Toft ei petoksellaan rikastunut. Rauha palasikin maan päälle, kun Toft jo seuraavana vuonna synnytti terveen tyttären, tällä kertaa ihmisen. Valitettavasti skandaali ei saanut Toftia kaidalle polulle, vaan hän joutui kahnauksiin virkavallan kanssa vielä vuonna 1740 vastaanotettuaan varastettua tavaraa (kenties jäniksiä). Mary Toft kuoli vuonna Sami Rainisto tuli Tasoon vuonna 1997 opiskeltuaan vuoden yliopistolla matematiikkaa ja suoritettuaan valtion vaatimat velvollisuudet armeijassa. Kuten monet muutkin tasolaiset, olen vahinko-tasolainen. Toisin sanoen taso ei ollut ensisijainen valintani, vaan hain ensisijaisesti lukemaan viestintää jonkin mielenhäiriön vallassa. Aluksi olin jopa kauhuissani tajutessani, että joudunkin lukemaan talous- ja sosiaalihistoriaa. Opiskeluajan kulku oli jo hieman poikkeuksellisempi: Sami ehti istua luennoilla vain fuksivuonnaan. Jo seuraavana vuonna työelämä imaisi hänet mukaansa, minkä jälkeen opiskelut etenivät hitaasti ja tuskallisesti töiden ohessa. Samoin kävi gradun kanssa. Gradun tekeminen kesti töistä johtuen muutaman vuoden, eikä siitä tullut kovin hyvä. Olen siis klassinen varoittava esimerkki huonosti suunnitellusta opiskeluputkesta. Mutta toisaalta olen ainakin valmistunut maisteriksi! Mikäs siinä, jos opiskeluputki vähän tökkii, kun uraputki lähtee hyvään lentoon. Valmistuessaan vuonna 2006 Sami oli ehtinyt olla jo monta vuotta Talouselämä-lehden toimittajana. Tänä vuonna tulee täyteen kymmenen vuotta lehdessä. Jo opiskeluaikana Sami oli innostunut kirjoittamisesta ja kirjoitti kaikenlaisiin opiskelijalehtiin, kuten Irtolaiseen ja Tutkaimeen ja myöhemmin muun muassa Ylioppilaslehteen ja osakuntansa lehteen. Näistä keikoista poiki kesätoimittajuus Etelä-Suomen Sanomissa, mistä poiki myöhemmin kesätoimittajuus Hesarissa, mitkä varmaan auttoivat pääsemään nykyiseen työhöni. Kannattaa kirjoittaa aktiivisesti pikkulehtiin, koska niistä saa näppäriä työnäytteitä jatkoa varten puhumattakaan siitä, että vain kirjoittamalla oppii kirjoittamista, Sami summaa urakehitystään. Kun opiskeluajoista on ehtinyt vieriä jo vuosi jos toinenkin, sivuaineet eivät ole enää kirkkaassa muistissa. Samin tutkintoon saattoi kuulua sosiologiaa, vähän viestintää ja kenties sosiaalipolitiikkaa. Aktiivisuus Taso ry:ssä on jättänyt jo vahvemman muistijäljen. Sami ehti toimia hallituksessa sihteerinä ja ennen kaikkea Irtolaisen päätoimittajana muutaman loistokkaan vuoden ajan. Kannattaa kirjoittaa aktiivisesti pikkulehtiin, koska niistä saa näppäriä työnäytteitä jatkoa varten. Entä se huonosti edennyt gradu? Graduni käsitteli suomalaisfirmojen tekemiä yrityskauppoja: muistaakseni tarkastelin seitsemän suomalaisfirman tekemiä yrityskauppoja ja analysoin sitä, miten ne onnistuivat alkuperäisiin suunnitelmiinsa nähden. Lopputulos oli jotain siihen suuntaan, että aika suuri osa yrityskaupoista menee jossain määrin mönkään, Sami kertoo. Nimenomaan talous- ja sosiaalihistorian opiskelusta ei Samin mielestä lopulta ole ollut kovinkaan paljoakaan hyötyä. Käytännössä työssäni taloushistorian tuntemus ei hirveästi auta, mutta joskus se auttaa asettamaan joitakin asioita mittasuhteisiinsa. Voisin aina sanoa, että opiskeleminen on tehnyt ajattelustani analyyttisempaa, mutta en oikein usko siihen itsekään. Parhaat muistot opiskeluajoilta liittyvät niin sanottuun opiskelijaelämään ja moniin tarunhohtoisiin bileisiin. Samin neuvo nykyisille opiskelijoille kuuluukin: Silläkin riskillä että kuulostan vanhalta papparaiselta: kannattaa ottaa kaikki ilo irti siitä riippumattomuudesta ja itsenäisyydestä, mitä opiskeluaikana voi olla. Elämä tuo myöhemmin mukanaan kaikenlaisia velvoitteita. Opiskeluaikana on mahdollista pistää elämä mukavasti sekaisin. Sitä ei kadu. 8 I r t o l a i n e n 4 /

6 Ruoka-sarja Pala New Yorkia Venla Jallinoja achel ja Chandler ahmivat rappukäytävän lattialle tippunutta juustokakkua. Se on niin vastustamatonta, että sitä on pakko syödä, vaikka se olisi murusina lattialla. Tämä on kohtaus eräästä Frendien jaksosta. Se sai minut aikanaan himoitsemaan jotain, mitä en ollut aiemmin koskaan maistanut: newyorkilaista juustokakkua. Aloitin loputtoman löytöretken kohti sitä täydellistä juustokakkureseptiä. Mikä tekee juustokakuista niin vastustamattomia? Ne eivät ole ulkonäöllisesti erityisen komeita, toisin kun runsaasti kuorrutetut muffinsit tai täytekakku mansikoiden kera. Niitä ei myöskään pidetä yhtä eleganttina ruokana kuin créme bruléeta. Ehkä kakun salaisuutena on kermainen mutta raikas täyte vai ehkä sittenkin sen rapea ja makea keksipohja? Oli miten oli, makunsa puolesta juustokakku sopisi vaikka keisarinnan pöytään. Suomessa juustokakku ei ole vieläkään tehnyt suurta läpimurtoa. Sitä tarjoillaan vain joissakin kahviloissa, ja silloinkin kun sitä on tarjolla, se on usein vain kalvakka esitys siitä, miltä juustokakun kuuluisi oikeasti näyttää. Pakko myöntää, että tarkoituksenani oli tätä juttua varten maistaa kyseistä kakkua Unicafessa. Näky oli kuitenkin niin karmaiseva, etten viitsinyt vaivautua. Mainittakoot, ettei pohjaa tosiaankaan oltu tehty täysjyväkekseistä, niin kuin kuuluisi. Unicafen luomuksen pohja muistutti enemmänkin harmaata pahvia. Mistä kaikki sitten alkoi? Juustokakkua eivät alunperin suinkaan keksineet newyorkilaiset vaan kreikkalaiset ketkäs muutkaan? Varhaisimmat lähteet juustokakuista löytyvät antiikin Kreikasta vuodelta 776 eaa. Siellä juusto oli suuressa suosiossa muussakin kuin kakun muodossa. Lapsille saatettiin tarjota juustoa samaan tapaan kuin nykyään karkkia. Juustokakulla oli Kreikassa rooli arjessa ja juhlassa. Sitä tarjoiltiin urheilijoille Olympialaisissa ja Argosissa morsiamen tapana oli tarjoilla leipomiaan juustokakkusia sulhasensa ystäville. Kreikkalaisten juustokakut eivät kuitenkaan muistuttaneet juuri ollenkaan tämän päivän juustokakkuja. Niiden valmistukseen käytettiin vain juustoa, hunajaa ja jauhoja. Tulosmuistutti enemmän nykypäivän leipää kuin kakkua. Tosin siihen aikaan kaikki kakut olivat leipämäisiä. Kreikkalaiset eivät kuitenkaan ole vastuussa juustokakun leviämisestä 10 I r t o l a i n e n 4 /

7 muualle Eurooppaan. Tämän tehtävän hoitivat roomalaiset, mutta kuten aina, he tekivät siitä oman versionsa: roomalaiset lisäsivät taikinaan munaa ja laittoivat juuston toisinaan erilliseen taskuun kakun sisälle. Roomassa juustokakkua käytettiin kotihenkien lepyttelemiseen ja juhlien antimina. Englantia ja 1500-lukujen vaihteessa hallinneen Henri VIII:n kokki muokkasi perinteistä juustokakkuohjetta ja toi sen taas askeleen lähemmäs nykypäivän versiota. Hän keksi liottaa juustopaloja ensin kolme tuntia maidossa ennen muuhun taikinaan lisäämistä. Hän lisäsi taikinaan myös voin ja sokerin luvulla juustokakku koki mullistavan muutoksen: vatkattu muna syrjäytti hiivan taikinan nostattajana. Näin kakusta tuli makeampi ilman hiivan karvasta makua. Vuodet vierivät ja erilaiset juustokakkuohjeet muhivat ja muokkaantuivat ympäri Eurooppaa. Suuri käänne niiden historiassa koitti, kun siirtolaiset vanhasta maasta lähtivät kohti Yhdysvaltojen sulatusuunia. Siellä niistä tulisi kehkeytymään jotain mullistavaa ja suurta New Yorkin juustokakku. Vaikkei juustokakku olekaan alun perin newyorkilaisten idea, he yrittävät kovasti saada kaupungilleen kunnian tämän leivoksen synnystä. Sanonta kuuluukin: Cheesecake wasn t a cheesecake until it was a cheesecake in New York. Newyorkilaiseen juustokakkuun tarvittiin muutakin kuin muutama maahanmuuttaja vanhojen reseptiensä kera. Philadelphia -tuorejuusto ja täysjyväkeksit odottivat vielä pääsyään mukaan reseptiin. Kumpikin näistä nykyisen juustokakun keskeisistä aineksista keksittiin 1800-luvulla. New York -tyylisen juustokakun alkuperä on kiistelty aihe, kuten ruokien alkuperät yleensäkin. Kukapa ei haluaisikaan saada kunniaa näin mahtavan kakun kehittämisestä? Suosituin/tunnetuin tarina on kuitenkin seuraavanlainen: Juutalainen herkkukaupan (ja myöhemmin ravintolan) omistaja Arnold Reuben oli illalliskutsuilla, jossa tarjoiltiin juustokakkua. Siihen aikaan juustokakuissa käytettiin ricotta- ja raejuustoa, jolloin koostumus ei ollut yhtä pehmeä ja kermainen kuin tuorejuustoa käytettäessä. Arnold kuitenkin ihastui ruokaan ja päätti muokata siitä oman versionsa. Siihen hän käytti tuorejuustoa ja lisäsi vielä kermaa ja munankeltuaisia. Hän alkoi myymään juustokakkua herkkukaupassaan, jossa se saavutti suuren suosion. Pian kaikki New Yorkin kuppilat ja herkkukaupat myivät omaa versiotaan kakusta. Nykypäivänä New York-tyylistä juustokakkua saa monessa muodossa. Tarjolla on marjoilla, pähkinöillä, suklaalla ja jopa vihreällä teellä maustettuja versioita. Suomessa ei olla vielä ihan näin pitkällä. Mutta vaikka tilanne Suomessa juustokakkujen suhteen ei ole sitä parasta A-luokkaa, löytyy muutamia paikkoja, joissa saa kunnollista kakkua. Esimerkiksi Liisankadun Espresso Edgestä saa herkullista juustokakkua, kohtuuhintaan vieläpä. Itse kuitenkin ikuisena ruokahulluna kehottaisin jokaista valmistamaan itse omat torttunsa. Juustokakun valmistuksen vaikeustaso ei ole mitään Sacher-kakun luokkaa. Olenko sitten löytänyt sitä täydellistä juustokakun reseptiä? Kyllä ja kyllä. Suussa sulavan juusto-suklaa-piirakan reseptin löysin Sirpa Talkan Tee hyvä kakku -kirjasta, joka on muutenkin tarjonnut monia upeita ohjeita. Sen täydellisen New York -tyylisen juustokakun reseptin löytäminen olikin sitten vaikeampi tehtävä. Kokeilin monia kelvollisia, kunnes löysin sen oikean. Juustokakkujen Mr. Right löytyi yhdysvaltalaiselta allrecipes.com-nettisivulta, jonne kuka tahansa voi laittaa omia ohjeitaan. Teille annan tuon reseptin, hieman muokattuna. Annan tällä kertaa ainoastaan yhden vinkin ruuanlaittoon liittyen: älä missään nimessä käytä vähärasvaisia tuotteita juustokakkua tehdessäsi, varsinkaan tuorejuuston kohdalla. Kun kerran herkuttelet, herkuttele kunnolla! New York -juustokakku Pohja: 8 täysjyväkeksiä (Digestive) 15g voita Täyte: 450g tuorejuustoa 150g taloussokeria 90ml kuohukermaa 2 kananmunaa 110g kermaviiliä 15ml vaniliinisokeria 15g vehnäjauhoja 1. Lämmitä uuni 175 asteiseksi. Voitele halkaisijaltaan 20cm oleva irtopohjavuoka. 2. Murskaa keksit aivan pieniksi muruiksi, esimerkiksi lasinpohjalla kulhossa. Lisää sekaan sulatettu voi. Painele sekoitus vuoan pohjaa ja hieman reunoja vasten. Paista uunissa 10 min. 3. Sekoita tuorejuusto ja sokeri suuressa kulhossa, kunnes massa on tasaista. Lisää kerma ja sekoita joukkoon munat yksi kerrallaan. Lisää kermaviili, vaniliinisokeri ja jauhot. Sekoita kunnes massa on tasaista. Kaada taikina vuokaan paistetun pohjan päälle. 4. Paista uunissa tunnin ajan. Laita sen jälkeen uuni pois päältä ja anna kakun levätä uunissa 4 tuntia ovi kiinni. Jäähdytä kakkua vielä jääkaapissa ennen tarjoilua. Juustokakku on parhaimmillaan vasta päivä valmistamisen jälkeen. 12 I r t o l a i n e n 4 /

8 Susirajan takana Lauri Haikola Turuntien varressa sijaitseva Veikkola on tarpeeksi lähellä Helsinkiä mutta ei liian. Puita, lisää puita, teollisuusalue puiden seassa ja rivi tienvarsimainoksia ohikulkevan valtatien varrella. Tämä voisi kuvata mitä hyvänsä pientä paikkakuntaa jossain päin Suomea. Tällä kertaa kyseinen alue sijaitsee 1-tien varrella 30 kilometriä Helsingistä, ja tähän kylään pääsee YTV-alueen matkakortilla. Tämä on Veikkola. Turun moottoritietä ajettaessa Veikkolan olemassaolosta muistuttaa yksi pieni kyltti moottoritien varrella. Mainoskyltitkin edustavat jotain satunnaista autokauppoja tai muuta vastaavaa sen sijaan, että hehkuttaisivat Veikkolan vetovoimaa. Satunnainen ohiajaja tuskin erotaa paikkaa tuhansista muista tienvarsikylistä vaikka ajaisi keskustan läpi Vanhaa Turuntietä, jonka varrella kaikki maininnan arvoiset paikat sijaitsevat. Nuuksion kansallispuiston nurkkaa lukuunottamatta kaikki baarista pururataan ja huoltosemasta matonpesupaikkaan löytyy parin sadan metrin päästä tästä kylänraitista. Mitä Turuntien varrelle nousseesta Veikkolasta sitten löytyy? Kuvitteellinen matka Veikkolan läpi alkaa muutama sata metriä ennen keskustaa Veikkolan teollisuusalueelta ja jatkuu poispäin Helsingistä parin kilometrin verran. Teollisuusalue on juuri sitä, miltä se kuulostaa: betonia, teollisuuskiinteistöjä ja -halleja sekä kylän toinen, halvempi, bensa-asema. Näissä halleisssa tehdään tavaraa joulukoristeista muumivaippoihin. Vähän matkaa eteenpäin päädytään liikenneympyrän kautta kylän keskustaan. Oikealla on koulu, lastentarha ja seurakotitalo. Aiemmin alue lienee ollut syrjässä, kun kirkkoon joutuu matkaamaan muutama kilometriä Haapajärven kylän suuntaan. Vasemmalla avautuu torimainen ostari, josta löytyy kylän ainut (osuus) pankki, K- ja S-market sekä muita sekalaisia kaupallisia palveluita. Näistä mainittakoon Nesteen kahvila. Huomionarvoista on pikkukylille ominaisen huoltoasemabaarin puuttuminen. Toinen suosittelun arvoinen paikka on paikallinen Kymppi-kioski, joka on oikeasti tasokas paikka. Ravintolaa, diskoteekkiä tai muuta seurapiiripaikkaa ei parturia ja pizza-kebab paikkaa lukuunottamatta ole lainkaan. Keskusta loppuu yhtä nopeasti kuin alkaakin. Parin sadan metrin päässä oikealla näkyy kirjastorakennus, jonka jälkeen tienvarsi on yhtä vihreää Toisesta keskustasta löytyy paikallinen juottola, entinen El Weicco, nykyisin vähemmän legendaarinen Vesper. kuin kilometri sitten. Ennen tätä ehtii nähdä pienimuotoisen skeittipuiston ja pienen pätkän pururataa. Matkalle mahtuu tosin muitakin paikkoja, joita ei tielle asti näy. Toisella puolella on jääkiekkokaukalo ja toisella yleiurheilukenttä. Sinänsä näitä kahta hiekkakenttää ei erota kuin se, että toisella on kiekkokaukalon kehikko ja toisella juoksurata. Niitä käyttävät pääasiassa paikallinen urheiluseura Veikkolan Veikot eli VeVe ja koululaiset liikuntatunneilla. Aikoinaan ongelmaksi muodostui yleisurheiluvälineiden katoaminen varkaiden matkaan, eikä edes munalukolla varustettu rahtikontti pitänyt pitkäkyntisiä loitolla. Viikonloppuiltaisin nuoret kuulemma myös viettävät aikaansa ja nauttivat alkoholia kentällä. Matka jatkuu alamäkeen, ja samaa voi sanoa myös tienvarren palveluista. Vasemmalla vilahtaa matonpesupaikan nimeä kantava peltikyhäelmä ja vähän edempänä oikealla vanhainkoti, joka jostain syystä on maalattu vaalean vihreäksi. On vaikea sanoa, kumpi on mauttomamman näköinen: vanhainkoti vai tien toiselle puolelle hieman myöhemmin valmistuneet keltapunaiset uudet asuinrakennukset, jotka ovat harvoja kaksikerroksisia ei-omakotitaloja alueella. Seuraavan mutkan takaa avautuu pian kylän toinen keskusta. Toisesta keskustasta löytyy paikallinen juottola, entinen El Weicco, nykyisin vähemmän legendaarinen Vesper. Mikä paikasta tekee niin ihmeellisen, on toinen kysymys? Mainitessani, etten ole siellä koskaan käynyt, en kuulemma ollut menettänyt mitään. Naapurista löytyy vapaapalokunnan asema ja kylän kolmas kauppa, 14 I r t o l a i n e n 4 /

9 Siwa. Ennen Siwaa tiloissa toimi vielä T-kauppa niminen putiikki. Loppumatkalta ennen taajama päättyy -merkkiä, ei vanhan Siwan lisäksi löydy muuta mainittavaa. Eikä sekään ole muuta kuin pieni talo, jossa Siwa aiemmin toimi. Nykyään tiloissa toimii osto- ja myyntiliike, joka nimestään huolimatta ei ole turhan tehokkaasti saanut myytyä pihallaan lojuvia huonekaluja ynnä muuta sälää. Muumivaippojen pakkaajan työt eivät tunnu houkuttelevan nuoria. Ainakaan ylitsepursuava palvelutarjonta tuskin siis vetää väkeä Veikkolaan, jonka väkiluku on kymmenessä vuodessa lähes kaksinkertaistunut hieman yli viiteentuhanteen asukkaaseen. Muumivaippojen pakkaajan työt ja nuhruinen kyläbaari eivät tunnu juuri vetävän nuoria aikuisia puoleensa, päinvastoin. Vanhemmallekin väelle tuntuu sopivan, että nuoriso ei jää roikkumaan ja riehumaan kylälle onpahan rauhallista. Veikkolaan muuttaa pääsääntöisesti lapsiperheitä, jotka haluavat rauhallisen asuinympäristön. Muuttoliikkeen voimakkuudesta kertoo jo se, että 2000-luvun alussa valmistunut koulun remontti ja laajennustyöt jättivät uudet tilat liian pieniksi. On Veikkolassa elämää toki muuallakin kuin Turuntien varrella. Nimittäin suurin osa kyläläisistä asuu, jos ei ihan pikku metsätien varrella, niin ainakin etäämmällä pääkadusta. Pääosa taloista on pieniä rivi- ja omakotitaloja, eikä kerrostaloja ole lainkaan. Tällainen kylämäinen taajama tuntuu olevan arvossaan. Ainakin pääasiassa Veikkolaan muuttaneiden pyörittämä kyläyhdistys rummuttaa kovasti kylämäisyyden puolesta. Halvaksi alueeksi Veikkolaa ei ole voinut sanoa vuosiin. Toisaalta alueen postinumero on viime vuosina sijoittunut 25 parhaan joukkoon keskitulojen alueellisessa vertailussa. Ehkä ei ole huono asia, ettei Veikkola ole Helsinki mutta sijaitsee puolen tunnin päässä siitä. Merkittäviä rakennuksia alueelle ei ole liiemmälti siunaantunut. Aiemmin graffiten koristellut sillan alikulut on siistitty, ilmeiseti imagosyistä. Kulttuurihistoriallissesti arvokkaiden rakennusten listalle jääkin entisen sepän pajan ja nykyisen taksiaseman kaltaisia ihmetyksen aiheita. Rakennetun ympäristön puutteessa luonnosta löytyy metsää ja järveä sitäkin enemmän. Alueen melko ruotsinkielisen historian aikana ollut kaksi kartanoakin. Näitä peruja on tonttien jaottelu 1 ja 2 alkuisiin tonttinumeroihin, riippuen onko tontti lohkottu Navalan vai Eerikinkartanosta. Ruotsinkielisyyden historiallisen aseman valossa on hieman outoa, että kylän nimi on myös ruotsiksi Veikkola. Vaikka Turuntie yhdistää, se myös erottaa. Kirkkonummen kunnan keskusta on kaukana Veikkolasta, ja tämän rauhallisen maaseutuidyllin asema onkin ollut osallisena separatistisissa ajatusleikeissä. Näissä Veikkolaa on oltu liittämässä milloin Vihtiin milloin Espooseen, joissa palvelut olisivat huomattavasti Kirkkonummen keskustaa lähempänä. Vaikka tämä dramaattiselta kuulostaakin, kysymys on verrattain marginaalinen. Toisaalta Veikkolasta katsottuna Kirkkonummen keskusta on kaukana. Eikä asiaa ainakaan paranna se, että Veikkola on ollut kunnan päätöksenteossa lapsipuolen asemassa. Veikkolassa on niin teollisuutta, urheilumahdollisuuksia kuin hengenravintoa. 16 I r t o l a i n e n 4 /

10 Terveisiä HYYstä Vuonna 2008 voimaan tullut opintorahan 15 prosentin korotus oli SYLin koordinoiman pitkäjänteisen kampanjoinnin tulosta. Arvostelu: * * * * * Elokuva: 12 Angry Men (Valamiesten ratkaisu) Valmistusvuosi: 1957 Pituus: 96min IMDB sijoitus: 8. ( ) SYL on HYYn katto Syyllinen! Vai ei? Moni opiskelija sekoittaa HYYn Helsingin yliopistoon, eivätkä kaikki tiedä, ettei HYY ole osa yliopistoa vaan opiskelijoiden itsenäinen kunta. Lyhenteenä SYL on vieläkin huonommin tunnettu. SYL, Suomen ylioppilaskuntien liitto, on kaikkien Suomen ylioppilaskuntien kattojärjestö. Kun valtakunnassa keskutellaan opiskelijoiden asioista, SYL käyttää yliopisto-opiskelijoiden virallista ääntä. SYLin hallitus valitaan vuosittain liittokokouksessa, jossa ylioppilaskunnat ovat edustettuina suhteessa jäsenmääräänsä. Suomen kaltaisessa korporatistisessa maassa SYLin nähdään edustavan kaikkia yliopisto-opiskelijoita. Olipa kyse sitten ammattiliitoista tai opiskelijajärjestöistä, kattojärjestöt ovat ne, joiden mielipidettä kuullaan ja joilla on pääsy päättäjien pöytiin. Kun opintotukea uudistettiin, SYLin edustaja istui opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmässä. Kun media haluaa kuulla opiskelijoiden mielipiteen, yhteys otetaan SY- Lin puheenjohtajaan. Myös päättäjien keskuudessa SYLin nähdään edustavan opiskelijoita, ja yhteydet ministeriöön ja kansanedustajiin ovat hyvät. SYLillä on konkreettisesti valtaa eikä sen roolia opiskelijoiden edunvalvojana tule väheksyä. Vuonna 2008 voimaan tullut opintorahan 15 prosentin korotus oli SYLin koordinoiman pitkäjänteisen kampanjoinnin tulosta. On myös pitkälti SYLin ansioita, ettei opintotukeen tullut pahempia keppejä. SYLiä on kritisoitu ja tullaan kritisoimaan monesta syystä. Sen kannat ovat usein hampaattomia ja pelokkaita kompromisseja. Esimerkiksi yliopistolain uudistuksen yhteydessä SYL ei kyennyt juuri minkäänlaiseen kritiikkiin. Myös SYLin legitimiteetti opiskelijoiden edustajana on kyseenalainen. Ylioppilaskuntien edustajistovaaleissa äänestää reilu kolmasosa äänioikeutetuista. SYLin liittokokoukseen valitaan edustajat tämän kolmasosan valitsemien edaattorien joukosta. Nämä äänestävät hallituksesta, jonka toimintaan heillä ei kontrollia vuoden aikana. SYLin toiminta ministeriön työryhmissä on myös välillä ollut epätyydyttävää. Lisäksi se on kaukaista suurella osalle opiskelijoista. Kuitenkin tällä hetkellä liitolla menee paremmin kuin aikoihin. Liittokokous valitsi puheenjohtajaksi HYYn tämän vuoden hallituksen puheenjohtajan Katri Korolainen-Virkajärven. Katrin johdolla SYLin on hyvä jatkaa tehokasta edunvalvontaa. Vaikka tuskin liitolta tullaan näkemään kovin radikaaleja avauksia ensikään vuonna, toivon, että SYL puolustaa opiskelijoita huononnuksia vastaan. Suuria kamppailuja tullaan ensi vuonna käymään ainakin maksuttoman koulutuksen tulevaisuudesta, opintotuesta ja työurien pidentämisestä. Katri Immonen kirjoittaja toimii HYY:n hallituksessa sosiaalipoliittisena vastaavana Voiko elokuva ilman erikoistehosteita ja vauhdikkaita toimintakohtauksia pitää tiukasti otteessaan koko pituutensa ajan? Vuodelta 1957 peräisin oleva amerikkalaiselokuva 12 Angry Men on laadukas esimerkki elokuvasta, jonka nerokas dialogi ja kypsästi kehittyvä juoni saavat jo itsessään katsojan liimautumaan tuoliinsa pikaliiman lailla. Elokuva ei myöskään tarvitse tuekseen Uudesta-Seelannista aina Pohjoisnavalle ulottuvia kuvauspaikkoja, vaan käytännössä koko elokuva sijoittuu yhteen suljettuun tilaan: valamiesten kokoushuoneeseen. Kahdellatoista toisilleen tuntemattomalla valamiehellä on oikeudenkäynnin jälkeen edessään kunniakas velvollisuus päättää murhasta syytetyn nuorukaisen kohtalosta. Vaihtoehtoina ovat sähkötuoli tai vapaus. Alussa kaikki näyttää erittäinkin selvältä ja päätös helpolta, mutta yhden rohkean valamiehen poikkeava mielipide kääntää tilanteen täysin ympäri ja avaa oven epäilyksille: voisiko syytetty olla sittenkin syytön? Henry Fondan esittämä valamies joutuu hankalaan tilanteeseen, jossa hänen on selvitettävä yhdelletoista muulle valamiehelle, miksi varma syyllinen voisikin olla syytön. Epäilys varmoina pidettynä asioita kohtaan ei kuitenkaan kulu pois ilman taistelua, jossa järkevä argumentointi on paras mahdollinen ase. Keskustelut etenevät luontevasti ja tuovat lisää syvyyttä juoneen sekä värikkääseen hahmokaartiin. Dialogi on paikoitellen niin terävää, että tekee mieli hypätä valkokankaan toiselle puolelle ja osallistua itsekin keskusteluun todisteiden luotettavuudesta. Elokuvan ohjaaja Sidney Lumet on mielestäni saanut Dialogi on paikoitellen niin terävää, että tekee mieli hypätä valkokankaan toiselle puolelle. vangittua filmille myös mielenkiintoisia havaintoja ihmisten mielipiteistä ja käytöksestä. Tapauksen käsittelyn edetessä elokuva tuo esille muun muassa ihmisten erilaiset stereotypiat ja asenteet. Valamiehet näkevät useat asiat stereotypioidensa värittäminä ja tekevät päätelmiä ilman varmoja tietoja. Toiset valamiehet taas näkevät asiat valoisammin ja uskovat ihmisten mahdollisuuteen murtaa heille asetetut ennakko-odotukset: vaikka ihminen olisi syntynyt väkivaltaisuuden keskelle ja kokenut sitä elämässään enemmän kuin tarpeeksi, hänen ei välttämättä tarvitse jatkaa väkivaltaisuuden kierrettä. Tieteelle tyypillistä kyseenalaistamista on kuvattu niin ikään ansiokkaasti. Mikäli tieto ei ole täysin varmaa tulee siitä väitellä, vaikka tieto näyttäisi nopeasti katsottuna itsestään selvältä. Väittely ja argumentointi ovat näkyvässä osassa tässä elokuvassa, jossa epäilevä valamies ei näe oikeaksi lähettää nuorta 18-vuotiasta poikaa sähkötuoliin, ennen kuin asiasta on edes keskusteltu. Vaikka poikkeava mielipide näyttää aluksi aivan naurettavalta, voi sillä olla sellaista voimaa, joka lopulta avaa ihmisten silmät näkemään asiat uudella tavalla. Kaikki ei välttämättä olekaan niin mustavalkoista, kuin tämän 1950-luvun oikeussalidraaman väritys. 12 Angry Men on erittäin minimalistinen mutta silti väkevääkin väkevämpi elokuva. Minimalistisuudesta huolimatta elokuva tarjoaa katsojalleen paljon ajateltavaa ja ihmeteltävää. Oikeuden ja hyvyyden tavoittelu voi olla hankalaa mutta myös erittäin palkitsevaa. Mikäli aiot katsoa elämässäsi vain yhden mustavalkoelokuvan, katso 12 Angry Men. Niko Hyppönen 18 I r t o l a i n e n 4 /

11 Terveisiä tapahtumista VALLAN mainiot pikkujoulut Ja tapahtui niinä päivinä, että viimevuotiselta pikkujouluvastaavalta kävi käsky ja perinteiset Yhiksen pikkujoulut oli fuksien järjestettävä Polhon ja Tason ahkerat pikkufuksit kokoontuivat todistamaan yhteistyökykyään ja Yhis-henkeä, koska kenelläkään ei ilmeisesti ollut tarpeeksi tekemistä yliopisto-opintojensa parissa. Tapasimme enemmän tai vähemmän suurella osanottajajoukolla Aleksandriassa, jossa tunteja kului yksi jos toinenkin. Kuten byrokratiaan kuuluu, jakaannuimme suunnitteluryhmiin, joissa joulumielen lähettiläät paiskivat töitä yhteisen hyvän eteen. Koristeluryhmä vastasi Alina-salin pukemisesta vallankumoukselliseen asuun. Ruokaryhmä tarjosi herkullisen puuron ja maukkaiden torttujen lisäksi mahdollisuuden murtaa Berliinin muuria ja maistella itse presidentti Kekkosen piparinmakuista kaljua. Juomaryhmä huolehti glögitarjoilusta, ja jotkut uskaliaat lähtivät jopa etelänmatkalle hankkiakseen juhlavieraille kuplivaa ja mielialaa kohottavaa mehua. Ohjelmaryhmä valmisteli nauruhermoja kutkuttelevaa viihdykettä, 20 Irtolainen 4/2010 sekä suunnitteli illan ei-niin-pitävää aikataulua. Itse juhlapäivä alkoi allekirjoitta- neiden osalta avainten haun merkeissä. HYY:n toimistosta fuksien harteille kasattiin lisää painolastia: aikaisempien yhteistyössä järjestettyjen SOS-sitsien hieman epäonnistuneen siivouksen johdosta ainejärjestö oli vaarassa menettää Alinan vuokrausoikeutensa väliaikaisesti, jos pikkujoulujen jälkeinen siivous laiminlyötäisiin. Stressaantuneina lähdimme tarkastamaan vuokrattuja tiloja seuraten annettuja ohjeita ehkä liian tunnollisestikin tehtävälista ja kynä kädessä. Muiden suunnittelijoiden saapuessa paikalle aloitimme yhteisvoimin Alinan valjastamisen juhlakäyttöön. Koristeluryhmän banderollit ja joulukoristeet päästettiin oikeuksiinsa Alinan seinille julistamaan vallankumousta ja joulumieltä. DJ:n testatessa musiikkilaitteita klassisilla joululauluilla, pääsimme hyvään pikkujoulutunnelmaan samalla, kun puuro porisi padassa ja glögit kiehuivat kattilassa. Lämmittelimme myös lihaksiam- me yön pikkutuntien tanssisuoritusta varten juosten Uuden portaita ylös ja alas kantaen litroittain etelän tuliaisia. Näytettiinpä näin myös mallia todellisesta opiskelijaelämästä Uuden Ylioppilastalon 100-vuotisjuhlien kunniaksi järjestetyn kiertoesittelyn vieraille. Tasan kello ensimmäiset juh- lavieraat saapuivat paikalle. Alun jähmeää tunnelmaa rikkomaan tuotiin suuri kattilallinen glögiä, joka myöhempien todisteiden valossa tuntui onnistuvan tehtävässään. Saatiinpa mukaan myös muutama professori, mikä on huhujen mukaan ollut haaste aiemmille pikkujoulujärjestäjille. Kiitos tästä kuuluu koristeluryhmän käsintehdyille kutsukorteille. Kankeiden yhteislaulujen ja nasevan suurmiesvisailun lisäksi myös Joulupukki tuli kyläilemään. Joulupukki oli varautunut tuomaan lahjoja niin riisipuurosta mantelin saaneille kuin parhaaseen pukuun sonnustautuneelle. Teeman mukaisesti juhlista löytyi useampikin Che Guevara, Napoleon, anarkisti, eläin ja vessaharja. Pukin epäonneksi apulaistonttu ryhtyi Uskaltautuivatpa eräät rohkeat viuhahtamaan myös Kolmen sepän patsaan ympäri. kuitenkin vallankumoukseen ja lahjat löysivät onnelliset omistajansa Pukin syrjäyttäneen tontun toimesta. Ohjelmaryhmä oli myös valmistellut vallankumouksellisen seimikuvaelman, joka nautti suurta suosiota yleisön keskuudessa. Näytelmässä nähtiin niin Mannerheimin synnyttäminen, Kommunistisen manifestin orgasmi, Hitlerin itsemurha kuin Maalaisliittolaisten Lambadakin. Loppuiltaa leimasi hyytävä jännitys, kun Uusi Aalto -rintama teki yllätyshyökkäyksen entistä Polhon hallitusta vastaan. Ohjelman, ruoan ja juoman lisäksi kutsuvierailla oli mahdollisuus nauttia alasaunan lämpimistä löylyistä. Saunassa nautittiin alkoholin kera läheisen pikaruokaravintolan antimista, ja uskaltautuivatpa eräät rohkeat viuhahtamaan myös Kolmen sepän patsaan ympäri. Yleisesti ottaen saunan tiloissa koettiin niin unisia ja villejä hetkiä kuin myös isoa hassuttelua. Loppuillan aineistoa tai muistikuvia ei monelta asianosaiselta löydy, joten aamuyön tapahtumat jääkööt Uuden kätköihin. Nämä olivat ensimmäiset vuoden 2010 fuksien järjestämät juhlat, ja järjestelyt onnistuivat pienistä vaikeuksista huolimatta mallikkaasti. Osa fukseista sai päällensä keltaiset järjestyksenvalvojan liivit ja suoritti tehtävänsä Uuden alaovella rotevien ammattiportsareiden tavoin. Myös juomamyynnissä toimineet asiakaspalvelijat saivat hymyn usean vieraan huulille. Erityistä iloa toi rahalla saatava Valta, jonka kumous toi hetkellistä mielihyvää. Tässä yhteydessä varoittakaamme allekirjoittaneiden taidosta tehdä viinasta vielä pahempaa kuin se jo valmiiksi on, kuten viinan ja kermavaahdon yhdistäminen voisi antaa olettaa. Siivoamaan jääneet ahkerat ja pirteät yökyöpelit hoitivat Alinan jälleen edustuskuntoon: vastedeskin saa Taso ry vuokrata tätä tilaa tulevaisuuden yhtä huikeita juhlia varten. Seuraavan vuoden pikkujouluja innolla ja stressaamatta odottaen, Tuuli Salonen Tason pikkujouluvastaava Emma Ekdahl ohjelmaryhmän päävastaava 21

12 Viikko ilman seksiä Reetta Muilu Sunnuntai Ei viikkoa ilman se on ollut mottoni tänä syksynä. On varmasti ilosuuri säästää itseänsä vaikkapa Jesselle Jumalan kämmenellä joo, ei vaan ole minun juttuni. Ja muka vaikeaa, ei todellakaan. Kuka sanoi miesten yliopistolla olevan nihkeitä? He eivät ehkä ole komeimpia adoniksia tai ketterimpiä peitonheiluttajia, mutta kyllä heistä nautintoa silti irti saa. Nyt kun olen yrittänyt olla viikon ilman konkreettisia nautintoaineita, on syytä yrittää olla viikko ilman sitä itseään. Vaikutus voi olla jopa suotuisa. En tiedä pidetäänkö minua Yhiksen yleisenä astinlautana ei sillä että välittäisin mutta ei viikon seksitauko tapa. Sitä paitsi menetetty nautinto otetaan taatusti korkojen kera takaisin. Maanantai Viikon alkupuolta on hyvä käyttää akateemiseen itsereflektointiin. Kysyn siis itseltäni: miksi minulla on niin paljon vientiä? Ensimmäinen syy on varmasti suora toiminta. Otan mitä haluan, enkä välitä Klixin kiertelevistä juorusedistä tai -tätösistä. Kateellisten panettelua, sanon minä. Juuri niiden, jotka itkevät runkatessaan ja menevät tedareihin hyvin valmistautuneina. Ei minulle kiitos. Toinen syy lienee mukiinmenevän ulkonäön ja railakkaan luonteen lisäksi sopiva opiskeluikä. En ole liian vanha jotten kehtaisi osallistua fuksirientoihin vielä tämän kerran, mutta toisaalta miehiä voi napata jo valmistumisbileistä. Kannattaa muuten kokeilla, varsinkin niitä rapsakoita, jotka edellä mainituissa riennoissa eivät ole vielä valmistumisen lähimaillakaan. Tiistai Luennottoman maanantain jälkeen menen kuuntelemaan erotiikantappajaa numero yksi, Pauli Kettusta. Se sopii viikkooni loistavasti. Nautin suunnattomasti siitä informaatiosta jota Kettunen pystyy välittämään, mutta tapa jolla informaatio välitetään... Se nyt vain on sähkösaunaakin kuivempi. Katson ympärilleni luentosalissa ja hymyilen estoitta. Suurin osa näyttää siltä, ettei ymmärrä aiheesta yhtään mitään, ja loput siltä, ettei kiinnosta ei. Joku lukee toisen kurssin kirjaa. Minua kiinnostaa, minä ymmärrän, minä olen sinkku, minä en tarvitse seksiä mutta taatusti sitä saan, jos haluan. Kettunen, et tiedä kuinka hyvälle mielelle minut taas sait. Keskiviikko Selkeästi viikon ensimmäinen miinusmerkintä. Olisin voinut toteuttaa yhden unelman ja tehdä sen pääkkärin miestenvessassa. Poika oli varmasti oikislainen: pikeepaita, squash-hymy ja isän puolelta kiharat hiukset. Se olisi varmasti jäänyt yhteen kertaan. Se olisi varmasti ollut hyvää, mahdollisesti jopa tajunnanräjäyttävää kiinnijäämisen riskin vuoksi. Mutta minulla on lupaukseni. Sitä paitsi miesten puolella haisee yleensä kusi. Torstai Laskin illalla kaikki käymäni yhisläiset läpi ja mietin, kannattiko. Polholaiset lähtevät mukaan kuin keskivertovaltsikalainen kerjäläiskeskusteluun, ja tason miehet ovat sellaisia höpönassukoita, hyvää päivää vaan. Vain pari kertaa olen kuitenkin törmännyt totaaliseen ääliön, jonka mielestä ehkäisy ei ole tarpeellista, ja vain kerran totaaliseen tunnelmoijaan hänellä oli syyskuussa äidin ostamat pitkät kalsarit, hintalapun (Mammuttimarkkinat) kanssa. Muuten olen tyytyväinen, yleisarvosanaksi annan nelosen. Perjantai Hivenen panettaa. Turrutan itseni kahvilla ja tupakalla ja toistelen, miten iltana ennen tedaria ei voi lähteä ulos. Alexandria on yksi harvoista paikoista, jossa en koskaan halua tehdä sitä. Näen painajaisia siitä, kuinka juuri laukeamiseni hetkellä monotonisen uhkaavasti kajahtava Ja onkos teillä yökäyttöavaimia? traumatisoi loppuiäksi. Lauantai Ei seksiä, ei huolia. Ja jos odotan kahteentoista asti, niin eikö viikkoni ole jo käytännössä vaihtunut? Ja vielä se poju, jota luulin oikislaiseksi: samassa tentissä tekemässä talous- ja sosiaalihistorian maisteriopintoja. En tiennyt että sellaisia ihmisiä on aidosti olemassa! Lunttasin aiheen hänen olkansa yli, hän huomasi ja lähtiessään pois jätti vaivihkaa lapulla numeronsa. Menetelmäoppaani sanoo seuraavaa: Soita tenttibissen jälkeen, ilmoita kipakasti, ettet usko lunttaamiseen ja anna tilanteen kehittyä. Ja jos tuomitset minut, niin salli minun kysyä: Milloin sinä olet viimeksi jättänyt numerosi salaa jollekin lähinnä aivot pellolle naiminen mielessä? Aivan, ehkä jo ensi lauantaina. 22 I r t o l a i n e n 4 /