VOIMAJOHDON KASVILLISUUS-, PESIMÄLINNUSTO- JA LIITO-ORAVASELVITYS

Transkriptio

1 1 LIITE 3

2 VOIMAJOHDON KASVILLISUUS-, PESIMÄLINNUSTO- JA LIITO-ORAVASELVITYS Päivämäärä Laatija Tarkastaja Heli Lehvola Kirsi Lehtinen Kuvaus Raahen Ketunperän 110 kv voimajohdon kasvillisuuspesimälinnusto- ja liito-oravaselvitys Viite Kansi Laivakankaan mäntytaimikkoa Ramboll Niemenkatu LAHTI P F

3 VOIMAJOHDON KASVILLISUUS-, PESIMÄLINNUSTO- JA LIITO-ORAVASELVITYS SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. VOIMAJOHDON SIJAINTI JA TILANTARVE 2 3. LUONNONSUOJELU Suojelualueet Uhanalaiset eliölajit 5 4. LIITO-ORAVASELVITYS Yleistä liito-oravista Menetelmät Tulokset 6 5. PESIMÄLINNUSTO Menetelmät Tulokset 7 6. KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT Menetelmät Selvitysalueen yleiskuvaus Voimajohdon kasvillisuus ja luontotyypit Arvokkaat luontokohteet 9 7. VAIKUTUKSET LUONTOON JA SUOSITUKSET JATKOSUUNNITTELUUN 10 LIITTEET 1. Voimajohdon alueella havaitut lintulajit 3

4 VOIMAJOHDON KASVILLISUUS-, PESIMÄLINNUSTO- JA LIITO-ORAVASELVITYS 1 1. JOHDANTO Puhuri Oy suunnittelee uuden 110 kv voimajohdon rakentamista Raaheen Ketunperän tuulivoimapuiston liittämiseksi Fingrid Oyj:n 110 kv siirtoverkkoon. Puhuri Oy:llä on tuulivoimapuistohanke Raahen Ketunperällä (kuva 1-1). Puisto tulee muodostumaan 12 tuulivoimalasta, joiden kokonaiskorkeus on maksimissaan 206 metriä. Suunniteltujen voimaloiden yksikköteho on 3,0 5,0 MW, jolloin tuulivoimapuiston kokonaisteho olisi MW. Tuulivoimapuiston osayleiskaavan kaavaluonnos on hyväksytty ja kaavaehdotus on ollut nähtävillä huhti toukokuussa Tuulivoimapuistoalueelle rakennetaan 110 / 20 kv muuntoasema. Tuulivoimapuiston tuottaman energian siirtoa varten muuntoasemalta rakennetaan noin 10 km pitkä 110 kv voimajohto Raahen Pesuaan, jossa voimajohto liitetään Fingrid Oyj:n olemassa olevaan 110 kv voimajohtoon. Suunniteltu johtoreitti kulkee noin 6 kilometrin matkalta Elenia Oy:n Laivakankaan kultakaivoksen johdon vieressä. Liityntävoimajohdon luontoselvityksen tavoitteena oli kartoittaa voimajohdon alueen luontoarvot ja alueella esiintyvää pesimälinnustoa sekä selvittää mahdolliset liito-oravien käyttämät elinympäristöt. Selvityksen maastotöistä ja raportoinnista on vastannut FM biologi Heli Lehvola Ramboll Finland Oy:stä. Kuva 1-1. Hankkeen sijainti. 4

5 VOIMAJOHDON KASVILLISUUS-, PESIMÄLINNUSTO- JA LIITO-ORAVASELVITYS 2 2. VOIMAJOHDON SIJAINTI JA TILANTARVE Voimajohto sijoittuu Raahen kaupungin keskustasta noin 13 km kaakkoon. Voimajohto sijoittuu kantatien 88 ja Kopsan kylän lounaispuolelle. Voimajohdon pituus on noin 2,5 kilometriä. Voimajohto liittyy nykyiseen Elenia Oy:n omistamaan voimajohtoon ja päättyy Jylkännevalle rakennettavaan uuteen sähköasemaan (kuva 2-1). Kuva 2-1. Uusi voimajohto. 5

6 VOIMAJOHDON KASVILLISUUS-, PESIMÄLINNUSTO- JA LIITO-ORAVASELVITYS 3 Voimajohto sijoittuu kokonaisuudessaan uuteen johtokäytävään. 110 kv voimajohdolle tarvitaan 26 metrin levyinen kasvillisuudesta raivattava johtokäytävä sekä 2 x 10 metrin levyiset reunavyöhykkeet, joilla puusto pidetään matalana (kuva 1-3). Voimajohdon kokonaistilantarve on 46 metriä. Pylvästyyppinä rakentamisessa käytetään harustettua teräsputkipylvästä. Poikkileikkauskuva voimajohdosta ja sen tilantarpeesta on esitetty ohessa. Kuva 2-2. Poikkileikkauskuva 110 kv voimajohdosta. 6

7 VOIMAJOHDON KASVILLISUUS-, PESIMÄLINNUSTO- JA LIITO-ORAVASELVITYS 4 3. LUONNONSUOJELU 3.1 Suojelualueet Selvitysalueelle ei sijoitu Natura-alueita, luonnonsuojelualueita tai varauksia, arvokkaita kallioalueita eikä luonnonsuojeluohjelmien alueita (kuva 3-1). Alle neljän kilometrin etäisyydelle suunnittelualueesta ei sijoitu muita suojelualueita. Lähin luonnonsuojelualue on Natura-verkostoon luontodirektiivin perusteella sisällytetty Jouttinevan Natura-alue (FI , SCI), joka sijaitsee noin 4 km etäisyydellä voimajohdosta pohjoiseen. Kuva 3-1. Lähimpien suojelualueiden sijoittuminen suhteessa voimajohtoon. 7

8 VOIMAJOHDON KASVILLISUUS-, PESIMÄLINNUSTO- JA LIITO-ORAVASELVITYS Uhanalaiset eliölajit Uhanalaisten eliölajien esiintymistä selvitettiin Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämästä Eliölajit tietojärjestelmästä (rekisteripoiminta ). Voimajohtoalueen läheisyyteen ei sijoitu havaintoja uhanalaisista kasvilajeista. Voimajohtoalueen läheisyydestä on tehty havainto silmälläpidettävästä (NT) raidankeuhkojäkälästä (Lobaria pulmonaria) vuonna Havainto oli sijaintitiedoiltaan tarkka ja esiintymä tarkastettiin kevään 2015 maastokäynnillä. Maastokäynnillä havaittiin yhdessä vanhassa raidassa raidankeuhkojäkälää, josta vain pieni osa oli elinvoimaista kasvustoa (Kuva 3-2). Kuva 3-2. Raidankeuhkojäkälää vanhalla raidalla. 8

9 VOIMAJOHDON KASVILLISUUS-, PESIMÄLINNUSTO- JA LIITO-ORAVASELVITYS 6 4. LIITO-ORAVASELVITYS 4.1 Yleistä liito-oravista Liito-orava (Pteromys volans) on taigalaji, joka elää Suomessa esiintymisalueensa länsireunalla. Suomen eliölajiston viimeisimmässä uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) liito-orava on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi (VU). Liito-orava kuuluu luontodirektiivin liitteiden II ja IV(a) lajeihin. Liito-orava suosii elinympäristöinään varttuneita kuusivaltaisia sekametsiä, mutta tulee toimeen nuoremmissakin metsissä, joissa on riittävästi lehtipuita ravinnoksi ja kolopuita pesäpaikoiksi. Luontaisessa elinympäristössä kasvaa järeitä haapoja sekä kuusia ja koivuja. Tyypillinen liitooravan asuttaman metsän puusto on vaihtelevan ikäistä ja puusto muodostaa useita latvuskerroksia. Aikuisen liito-oravanaaraan elinpiiri on kooltaan yleensä 4-10 hehtaaria, koiraan keskimäärin noin 60 hehtaaria. Reviirillä on usein 1-3 ydinaluetta, jotka saattavat olla metrin päässä toisistaan; näillä ydinalueilla liito-oravat ruokailevat ja pääasiassa oleskelevatkin. Jokaisella liito-oravalla on eri puolilla elinpiiriä useita pesiä, joita ne säännöllisesti käyttävät. Pesät ovat yleensä palokärjen tai muiden tikkojen tekemissä koloissa (usein haavassa), osa pesistä on tavallisen oravan tai rastaiden tekemiä risupesiä. Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulain 49 :n nojalla. Lisääntymis- ja levähdyspaikka käsittää pesäpuiden lisäksi niiden läheisyydessä sijaitsevat suojaa ja ravintoa tarjoavat puut. 4.2 Menetelmät Voimajohdon liito-oravaselvitys toteutettiin keväällä 2015 ( ). Liito-oravan jätöksiä etsittiin voimajohdon alueelta varttuneista kuusikoista ja kuusivaltaisista sekametsistä. Mahdolliset papanapuut merkitään karttapohjalle ja papanoiden tuoreus ja lukumäärä arvioitiin silmämääräisesti. Kolopuut ja risupesät, sekä liito-oravien mahdollisesti käyttämät ruokailualueet ja siirtymäreitit merkittiin karttaan. Selvityksessä apuna käytettiin peruskarttapohjia, ilmakuvia ja GPSpaikanninta. 4.3 Tulokset Selvitysalueella ei tehty havaintoja liito-oravan esiintymisestä. Voimajohdon alueella ja sen läheisyydessä sijaitsevat metsät ovat pääosin mäntyvaltaisia ja ikärakenteeltaan nuoria, jotka eivät pääsääntöisesti sovellu liito-oravan elinympäristöiksi. 9

10 VOIMAJOHDON KASVILLISUUS-, PESIMÄLINNUSTO- JA LIITO-ORAVASELVITYS 7 5. PESIMÄLINNUSTO 5.1 Menetelmät Voimajohdon alueen pesimälinnustoa selvitettiin aamun ja aamupäivän aikana, jolloin lintujen lauluaktiivisuus on yleisesti korkeimmillaan. Reviirihavainnoksi laskettiin koiraan laulu, ruokaa kantavat tai varoittelevat yksilöt, reviirikahakat ja pesä- sekä poikuehavainnot. Laskennassa voimajohto kuljettiin läpi ja voimajohdon alueella sekä sen läheisyydessä kaikki havaitut lintulajit kirjattiin ylös. Laskennassa erityistä huomiota kiinnitettiin uhanalaisiin ja harvinaisiin lajeihin, lintudirektiivin liitteen I lajeihin sekä Suomen kansainvälisen linnustonseurannan erityisvastuulajeihin, joiden havaintopaikat merkittiin peruskarttapohjalle. Linnustolaskennat aloitettiin heti auringonnousun jälkeen poutaisella säällä ja päätettiin ennen Tulokset Pesimälinnustolaskennoissa voimajohdon alueella tai sen läheisyydessä havaittiin yhteensä 19 pesiväksi tulkittavaa lintulajia, jotka kuuluvat pääasiassa metsäympäristölle ominaisiin lajeihin. Lajilista linnustohavainnoista on esitetty liitteessä 1. Runsaslukuisimpia lajeja alueella olivat erityisesti suomalaiselle metsäympäristölle tavanomaiset lajit (peippo, pajulintu, punarinta, tiaiset ja rastaat), joita tavataan säännöllisesti Pohjois- Pohjanmaalla. Alueelta ei tehty lainkaan havaintoja uhanalaisista tai luonnonsuojelulain 46 ja 47 nojalla suojelluista lajeista. Voimajohdon alueelta havaittu huomionarvoisin laji oli rantasipi (Actitis hypoleuca), joka on luokiteltu uhanalaisuusarvioinnissa silmälläpidettäväksi (NT) ja lukeutuu lisäksi Suomen kansainvälisiin erityisvastuulajeihin (nk. EVA-laji). Rantasipin arvioidaan kuitenkin pesivän kaivostoimintojen alueelle kuuluvan Vaarainjärven alueella, jossa on lajille soveltuvia elinympäristöjä. 6. KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT 6.1 Menetelmät Voimajohdon kasvillisuutta ja luontotyyppejä selvitettiin Selvityksessä kiinnitettiin erityistä huomiota mahdollisiin arvokkaisiin luontokohteisiin, kuten uhanalaisiin luontotyyppeihin, metsälain 10 :n mukaisiin erityisen tärkeisiin elinympäristöihin, vesilain 11 : mukaisiin kohteisiin ja luonnonsuojelulaissa suojelluiksi määriteltyihin luontotyyppeihin ja uhanalaisiin kasvilajeihin. 6.2 Selvitysalueen yleiskuvaus Voimajohto sijoittuu maastonmuodoiltaan suhteellisen tasaiselle alueelle, jossa vaihtelua pinnanmuotoihin tuovat laakeat ja loivat kangasmetsäselänteet ja pienet kalliopaljastumat. Kangasmaa-alueet ovat rikkonaisia sekä metsätaloudellisesti hoidettuja ja suoalueet laajoja sekä valtaosin ojitettuja (Kuva 6-1). Voimajohdon alueella esiintyy pääasiassa mänty- ja kuusivaltaisia metsiköitä ja myös kuusi mänty koivu-sekametsiköitä esiintyy jonkin verran. Vallitsevia luontotyyppejä ovat kuivahkot ja tuoreet kankaat sekä karut turvekankaat, jotka ovat syntyneet ojitusten seurauksena. Ojittamattomia luonnontilaisia soita ei voimajohdon alueella esiinny. Alueelle sijoittuvat pienemmät purot on perattu ja suoristettu eikä voimajohdon ympäristössä esiinny luonnontilaisia uomia. Voimajohtoalueen ja sen välittömän lähiympäristön metsiköt ovat suurelta osin nuoria ja varttuvia havupuuvaltaisia tuoreen ja kuivahkon kankaan talousmetsiköitä, joista noin puolet on kuusivaltaisia ja puolet mäntyvaltaisia metsiköitä. Alueella esiintyy niukasti varttuneita kuusivaltaisia metsiköitä ja niissä kasvaa sekapuuna yleisesti lähinnä mäntyä ja nuorempaa koivua. Haapaa kasvaa vain paikoittain. Voimajohdon alueella noin kaksi kolmasosaa on suoalaa tai soistumaa. Alueella esiintyy ojitettujen suomuuttumien lisäksi vähemmän ojitettua, mutta kaivostoimintojen muuten muuttamaa suoalaa. 10

11 VOIMAJOHDON KASVILLISUUS-, PESIMÄLINNUSTO- JA LIITO-ORAVASELVITYS 8 Kuva 6-1. Voimajohdon alueelle ei sijoittunut luonnontilaisia luontotyyppejä vaan alue on intensiivisen metsätalouden piirissä. 6.3 Voimajohdon kasvillisuus ja luontotyypit Voimajohdon pohjoispäässä Jylkänkaaroilla kasvaa osin soistunutta nuorta ja varttuvaa havupuuvaltaista tuoretta kangasta (VMT). Sekapuuna kasvaa kuusta, mäntyä ja koivua. Kenttäkerroksessa vallitsevat mustikka ja puolukka, lisäksi kasvaa variksenmarjaa sekä suopursua. Etelään päin mentäessä maaston painanteissa esiintyy karuja puustoisia korpi- ja rämemuuttumia, jotka on ojitettu ja niiden puusto on metsätaloustoimin hoidettua (Kuva 6-2). Rämemuuttumalla kasvaa mäntyä ja koivua ja kenttäkerroksessa vallitsevat suopursu ja vaivaiskoivu. Korpialat ovat voimakkaasti muuttuneita; voimajohdon alueella niillä kasvaa koivua, kuusta kasvaa pääasiassa alikasvoksena. Kenttäkerroksen lajisto koostuu lähinnä kastikoista ja nurmilauhasta sekä paikoitellen kasvavasta puolukasta. Aaltokankaalla kasvaa pääasiassa kuivahkon kankaan (EVT) mäntyvaltaista metsikköä. Männyn ohella kasvaa hieman koivua sekä paikoitellen kuusta. Aaltokankaan eteläreunalla kuivahko kangas vaihettuu tuoreeksi kankaaksi (VMT) ja siitä edelleen turvekankaaksi (Mtkg). Kasvillisuus koostuu pääasiassa mustikasta ja puolukasta, lisäksi kasvaa mm. metsäkastikkaa, variksenmarjaa, kanervaa ja suopursua. Kuva 6-2. Vasemmalla Jylkänkaarojen osin soistunutta havupuuvaltaista metsikköä. Oikealla Aaltokankaan nuorta kasvatusmännikköä. Aaltokankaan eteläpuolella Laivakankaalla voimajohdon alueella kasvaa mäntytaimikkoa sekä jättöpuuryhmä, jossa puulajeja edustavat kuusi, koivu ja haapa. Laivakankaan eteläpuolella esiintyy varputurvekangasta (Vatkg), jossa kasvaa nuorehkoa männikköä. Kenttäkerroksen kasvillisuus koostuu lähinnä vaivaiskoivusta, puolukasta ja suopursusta, paikoin kasvaa suomuurainta ja mustikkaa. 11

12 VOIMAJOHDON KASVILLISUUS-, PESIMÄLINNUSTO- JA LIITO-ORAVASELVITYS 9 Kuva 6-3. Vasemmalla mäntytaimikkoa Laivakankaalla ja oikealla varputurvekangasta Laivakankaan eteläpuolella. Voimajohto myötäilee Laivavaaraa kiertävää soratietä runsaan 700 metrin matkalta. Luonnonympäristö on alueella voimakkaasti muuttunutta. Maa-aineksen ottoalueen (Laivalanhietikko) länsipuolella esiintyy pienialainen ja reunaosistaan käsitelty kivikkoalue, pirunpelto, jonka luontoarvot arvioidaan kuitenkin vähäisiksi alueen reunaosien ja ympäröivien alueiden voimakkaiden maanmuokkaustoimien vuoksi. Lisäksi ala on pienikokoinen (Kuva 6-4). Kaivokselle johtavan tien itäpuolella voimajohto sijoittuu voimakkaasti vesitaloudeltaan muuttuneelle suoalalle. Suoala on edustanut luontotyypiltään todennäköisesti melko karua rämemuuttumaa, mutta selvityshetkellä suoala oli veden alla. Suolla kasvaa mäntyä, jotka ovat märimmillä paikoilla kuolleet pystyyn. Kasvillisuus koostuu pääasiassa suopursusta, variksenmarjasta, kanervasta, suokukasta, tupasvillasta, karpalosta sekä paikoitellen pullo- ja jouhisarasta (Kuva 6-4). Kuva 6-4. Pirunpellon keskiosat ovat säilyneet melko koskemattomina lukuun ottamatta puustoa, jota on hakattu. Oikealla Vaarainnevan ojitettua rämemuuttumaa. 6.4 Arvokkaat luontokohteet Voimajohdon alueelle ei sijoitu luonnonarvoiltaan merkittäviä luontokohteita. 12

13 VOIMAJOHDON KASVILLISUUS-, PESIMÄLINNUSTO- JA LIITO-ORAVASELVITYS VAIKUTUKSET LUONTOON JA SUOSITUKSET JAT- KOSUUNNITTELUUN Voimajohdon alueelta ei havaittu liito-oravan käyttämiä elinympäristöjä tai lajille soveltuvia potentiaalisia elinympäristöjä. Voimajohdon alueen pesimälinnusto alueen karuille ja voimakkaasti metsätaloustoimin hoidetuille metsiköille on tyypillisesti vähälajinen ja lajisto koostuu pääosin runsaslukuisista ja muutoin seudulle yleisistä lajeista. Alueelta havaittu huomionarvoisin laji oli rantasipi, jonka ei kuitenkaan soveltuvan pesimäympäristön puuttumisen vuoksi arvioida pesivän voimajohdon alueella. Uusi 110 kv voimajohto sijoittuu pääosin metsäojitetuille kasvillisuudeltaan merkittävästi muuttuneille suoalueille ja metsätaloudellisesti hoidettuihin kangasmetsiin, joilla ei ole erityisiä luontoarvoja. Voimajohtoreitille ei sijoitu luonnontilaisia luontotyyppejä. Voimajohdon alueen metsiköt ovat voimakkaasti metsätaloustoimin käsiteltyjä ja suoalat pääosin ojitettuja eikä voimajohdon alueelta tehty havaintoja metsälain 10 :n mukaisista erityisen arvokkaista elinympäristöistä, uhanalaisista tai luonnonsuojelulain 29 :n suojelluista luontotyypeistä tai vesilain 11 :n mukaisista kohteista. Laivanhietikon länsipuolella sijaitseva kivikko ei todennäköisesti täytä metsälain määrettä arvokkaista elinympäristöistä alueella tehtyjen metsätalous- ja kaivutoimien johdosta, mutta se esitetään huomioitavan voimajohdon pylväspaikkasuunnittelussa paikallisesti arvokkaana kohteena. Voimajohdon läheisyydessä sijaitsevaan raidankeuhkojäkäläesiintymään voimajohdon rakentamisella ei ole vaikutusta. Lahdessa 2. päivänä kesäkuuta 2015 RAMBOLL FINLAND OY Heli Lehvola Luontoasiantuntija Kirsi Lehtinen Projektipäällikkö 13

14 VOIMAJOHDON KASVILLISUUS-, PESIMÄLINNUSTO- JA LIITO-ORAVASELVITYS 11 LÄHTEET Hanski, I. ym. 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö s. Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. Ympäristöministeriö. YM/1/501/ s. Liito-oravatyöryhmä, WWF 1996: Liito-orava Suomessa. Maailman Luonnon Säätiö, WWF. Suomen Rahaston Raportteja Nro 8. Helsinki. 80 s. Liito-oravatyöryhmän raportti MMM 2002:21. Helsinki s. Luonnonsuojelulaki 1096/1996. Luontodirektiivi 92/43/ETY. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Hämeenlinna. 192 s. Metsälaki 1093/1996 Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 685 s. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit-tietojärjestelmä. Rekisteripoiminta Ympäristöhallinnon OIVA-ympäristö- ja paikkatietopalvelu. 14

15 LIITE 1. Havaitut lintulajit voimajohdon alueella ja sen läheisyydessä sekä näiden uhanalaisuus (jos on joku muu kuin elinvoimainen = LC). Suomen kansainväliset erityisvastuulajit on merkitty E. Direktiivilajeja ei voimajohdon alueelta havaittu. Suomenkielinen Tieteellinen nimi Uhanalaisuus Erityisvastuulaji nimi Hernekerttu Sylvia curruca Hippiäinen Regulus regulus Kirjosieppo Ficedula hypoleuca Laulurastas Turdus philomelos Metsäkirvinen Anthus trivialis Metsäviklo Tringa ochropus Pajulintu Phylloscopus Peippo Fringilla coelebs Pensastasku Saxicola rubetra Punakylkirastas Turdus iliacus Punarinta Erithacus rubecula Rantasipi Actitis hypoleuca NT E Rautiainen Prunella modularis Räkättirastas Turdus pilaris Sepelkyyhky Columba palumbus Taivaanvuohi Gallinago gallinago Talitiainen Parus major Vihervarpunen Carduelis spinus Västäräkki Motacilla alba 15