Liisa Toopakka. Savinevan tiloille
|
|
- Seppo Parviainen
- 8 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 Liisa Toopakka Suoalueen ennallistamisen seuranta Mäki-Sipin ja Savinevan tiloille Opinnäytetyö Syksy 2011 Maa- ja metsätalouden yksikkö Metsätalouden koulutusohjelma
2 2 SEINÄJOEN AMMATTIKORKEAKOULU Opinnäytetyön tiivistelmä Koulutusyksikkö: Maa- ja metsätalouden yksikkö Koulutusohjelma: Metsätalouden koulutusohjelma Suuntautumisvaihtoehto: Metsätalous Tekijä: Liisa Toopakka Työn nimi: Suoalueen ennallistamisen seuranta Savinevan ja Mäki-Sipin tiloille Ohjaaja: Sirpa Välilehto ja Juho Lahti Vuosi: 2011 Sivumäärä: 58 Liitteiden lukumäärä:3 Ennallistamisella pyritään ylläpitämään suoluonnon monimuotoisuutta ja palautetaan metsätaloudellisesti kannattamattomia, mutta luontoarvoiltaan tärkeitä ojitusalueita luonnontilaisen kaltaisiksi. Tämä tapahtuu tukkimalla ja patoamalla ojia sekä mahdollisesti poistamalla puustoa. Tämän työn tutkimuskohde on vuosina 2008 ja 2009 ennallistettu suo Savinevan ja Mäki-Sipin tilojen alueella Ähtärissä. Ennallistamisen onnistumista on seurattu tutkimalla kasvillisuutta, suon yleisilmettä ja pohjaveden tasoa kasvukauden 2011 aikana. Työ on jatkotutkimus Suoalueen ennallistamissuunnitelman laatiminen Mäki-Sipin ja Savinevan tiloille -opinnäytetyölle, joka on valmistunut vuonna Tutkimuksen tulosten perusteella näyttää siltä, että ennallistamisen avulla on onnistuttu palauttamaan suon pohjaveden pinta luonnontilaisen kaltaiselle tasolle. Suon kasvillisuus on selvästi muutosvaiheessa, ja kehittyy sopeutumaan paremmin uusiin, märempiin olosuhteisiin. Kasvillisuuden seurantaa varten suolle perustettiin koealoja, joiden avulla suon muutoksia on mahdollista tutkia myös tulevina vuosina. Avainsanat: Ennallistaminen, ennallistamisen seuranta, kasvillisuusseuranta, pohjaveden taso
3 3 SEINÄJOKI UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Thesis abstract Faculty: School of Agriculture and Forestry Degree programme: Forestry Specialisation: Forestry Author/s: Liisa Toopakka Title of thesis: Peatland restoration: a monitoring assessment of the Savineva and Mäki-Sipi forest estates Supervisor(s): Sirpa Välilehto, Juho Lahti Year:2011 Number of pages:58 Number of appendices:3 Restoration is used to sustain the biodiversity of peatland environments and to rehabilitate economically unprofitable, but naturally valuable, drainage areas into a semi-natural state. This is carried out by filling and damming ditches, and possibly by the removal of forest cover. The subject of this study is a restored peatland in the Savineva and Mäki-Sipi forest estates in Ähtäri, Finland. Restoration was carried out during Restoration success has been monitored during the 2011 growing season with the aid of vegetation surveys, by recording changes in general features of the swamp, and by measuring ground water levels. This study is a follow-up to the Planning of the restoration of a marsh area situated on the estates of Mäki-Sipi and Savineva thesis, completed in Results of the study seem to suggest that restoration has succeeded in returning groundwater levels of the peatland to a semi-natural state. Vegetation in the area is clearly in a phase of transition, and is adapting to new, wetter conditions. Experimental plots were established in the area for the vegetation surveys. These plots can be used to record changes in the peatland during future years. Key words: restoration, restoration monitoring, vegetation survey, groundwater level
4 4 Sisältö Opinnäytetyön tiivistelmä... 2 Thesis abstract... 3 Sisältö... 4 Kuvio- ja taulukkoluettelo... 6 Käytetyt termit ja lyhenteet JOHDANTO SUOT JA OJITUS Suomen suot Soiden merkitys Soiden uhanalaiset lajit Suot hiilinieluna Ojitus ENNALLISTAMINEN Ennallistamistoimet Ennallistamisen seuranta AINEISTO JA MENETELMÄT Taustatietoja Taustatietoja kuvioittain Menetelmät Kasvillisuus Pohjevesikaivot ja valokuvapisteet TULOKSIA Pohjavesikaivot Valokuvapisteet Kasvillisuus Kasvillisuusruudut Silmämääräinen arviointi Ojalinjat Muita havaintoja Hydrologia... 47
5 Puusto Toteutus Eläinhavaintoja JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHTEET LIITTEET... 62
6 6 Kuvio- ja taulukkoluettelo Kuvio 1. Kuvioinnit (Hanhiniemi & Löytömäki 2007, 51) Kuvio 2. Kasvillisuusalat (Aapala & Päivinen, 2007, 52) Kuvio 3. Kasvillisuusalojen sijainnit näkyvät kartassa tähtinä Kuvio 4. Pohjavesikaivojen sijainnit (Hanhiniemi & Löytömäki 2007, 49) Kuvio 5. Lokakuun vesipintojen vertailu Kuvio 6. Kuvavertailu kuviolta 8 itään (Hanhiniemi & Löytöjärvi 2007.) Kuvio 7. Vertailu kuviolta 4.1 etelään (Hanhiniemi & Löytömäki, 2007) Kuvio 8. Kuvion 5 läntiseltä tolpalta etelään (Hanhiniemi & Löytöjärvi 2007.) Kuvio 9. Valokuvapaalujen sijainnit (Hanhiniemi & Löytömäki 2007) Kuvio 10. Kuviolta 4.1 länteen Kuvio 11. Kuviolta 4 länteen Kuvio 12. Kuviolta 5 pohjoiseen. Taustalla tupasvillainen ajoura ja tukittu oja Kuvio 13. Rahkasammalten peittävyyden vertailu kuvioittain Kuvio 14. Kuviolta 6 etelään Kuvio 15. Kuviolta 8 länteen Kuvio 16. Ojalinjat (Hanhiniemi & Löytömäki 2007) Kuvio 17. Pohjapato ojassa D kesäkuussa Kuvio 18. Painunut ojanpenkka kuviolla 4 heinäkuussa Kuvio 19. Suon itäosasta korkean veden aikaan huhtikuussa Kuvio 20. Tuulikaatoja kuviolla Kuvio 21. Tupasvillainen ojalinja Sa (Kuvio 9) Taulukko 1. Mittaustuloksia vuodelta 2006 (Hanhiniemi & Löytömäki 2007, 50) Taulukko 2. Mittaustuloksia vuodelta Taulukko 3. Kenttä- ja pohjakerroksen kasvien prosenttipeittävyydet koealoilla kuvioittain
7 7 Käytetyt termit ja lyhenteet Suokasvillisuus Yhdistymä Suo Turve Kemera Turvetta tuottava kasvillisuus, siis lähinnä rahkasammalet, sarat ja ruskosammalet. Kivennäismaiden rajaama suon tiettyjen osien muodostama kokonaisuus Tässä työssä suosta käytetään metsätaloudellista määritelmää. Suo on siis alue, jolla turvekerroksen paksuus on yli 30 cm tai jolla suokasvillisuus on vallitsevaa. Kerrostunut eloperäinen maalaji, joka on muodostunut epätäydellisesti hajonneista suokasvillisuuden osista. Kestävän metsätalouden rahoitustuki
8 8 1 JOHDANTO Tässä työssä esitellään Savinevan ja Mäki-Sipin tiloilla sijaitsevan suoalueen ennallistamisen seurantaa ja seurannasta saatuja tuloksia. Huomattava osa maamme pinta-alasta on suota, ja suot kuuluvat olennaisena osana suomalaiseen maisemaan ja luontoon. Soita on pyritty hyödyntämään vuosien saatossa niin maa- ja metsätaloudessa kuin turpeentuotannossakin luvun puolivälissä ryhdyttiin kiinnittämään huomiota valtakunnalliseen puuntuottoon, ja sitä pyrittiin lisäämään ojittamalla soita. Ojitusmenetelmien kehittyessä innostuttiin kuivattamaan suoalueita, joista osalla ei koskaan tapahtunut toivottua puuntuoton lisäystä. Liian karujen tai puunkasvatukseen muutoin sopimattomien soiden ojituksesta ei saavuteta taloudellista hyötyä, päinvastoin toiminnalla aiheutetaan vahinkoa suon ekologialle. Luonnontilaiset suot ovat tärkeä osa metsiemme monimuotoisuutta, sillä niillä on aivan oma lajistonsa ja ekologiset piirteet. Uhanalaisarvioinnin mukaan Suomen uhanalaisista lajeista 4,6 prosenttia on suolajeja, ja suolajien taantuminen on voimistunut selvästi viime vuosikymmenten aikana.(suomen lajien uhanalaisuus- punainen kirja 2010, 57.) Suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi tuottamattomia ojituskohteita on ryhdytty ennallistamaan eli palauttamaan takaisin luonnontilaisen kaltaiseksi. Soiden ennallistaminen on aloitettu Suomessa 1980-luvulla. Ennallistamisen tarkoituksena on palauttaa suo luonnontilaisen kaltaiseksi, turvetta tuottavaksi ekosysteemiksi. Prosessi on pitkä, sillä ojitus ja mahdollinen lannoitus ovat muuttaneet suon piirteitä radikaalisti. Onnistuneella ennallistamiskohteella suon vesitasapaino alkaa kuitenkin ajan myötä palautua kohti lähtötilannetta niin, että turvetta kerryttävä suolle ominainen ekosysteemi palautuu. Suota on kuitenkin mahdotonta palauttaa täsmälleen alkuperäisen kaltaiseksi. Tämän työn tavoite on seurata Savinevan ja Mäki-Sipin tilojen alueella olevan ennallistetun suon kehitystä ojien tukkimisen jälkeen. Erityisesti keskitytään kasvillisuuden seurantaan ja havainnoidaan vesitasapainon muutoksia.
9 9 2 SUOT JA OJITUS 2.1 Suomen suot Suomen soiden kokonaispinta-ala ennen niiden hyödyntämisen käynnistymistä oli noin 10,4 miljoonaa hehtaaria, joka on lähes kolmannes maamme kokonaispintaalasta. Suot voidaan ajatella keskeiseksi osaksi suomalaista metsäluontoa ja maisemaa (Päivänen, J. 2007, 11). Metsäntutkimuslaitoksen tilastojen mukaan Suomessa on nykyään 8,9 miljoonaa suohehtaaria, joista on ojitettu 4,8 miljoonaa hehtaaria. (Metsätilastollinen vuosikirja 2010, 38.) Luonnontilaisia soita maassamme on jäljellä enää noin 40 prosenttia alkuperäisestä määrästä (Metsätilastollinen vuosikirja 2010, 53). Suosta käytetään useita erilaisia määritelmiä. Geologisen määritelmän mukaan suo on alue, jolla turvekerroksen paksuus on yli 30 cm (Päivänen 2007, 16), kun taas kasvitieteellisen määritelmän mukaan se on kasvupaikka, jolla vallitsee turvetta tuottava kasvillisuus (Laine & Vasander 2005, 9). Ekologisen määritelmä sanoo suon oleva kostean yleisilmaston ylläpitämä ekosysteemi, jolle ominaisia ovat korkea vedenpinta ja orgaanisen aineen kerrostuminen turpeeksi (Laine & Vasander 1998, 10). Metsätaloudellisen määritelmän mukaan suo on alue, jota peittää turvekerros tai jolla suokasvien osuus on yli 75 % (Päivänen 2007, 18). Tätä määritelmää käyttää Metsäntutkimuslaitos metsiä inventoidessaan (Metsätilastollinen vuosikirja 2010, 52), ja myös tässä opinnäytetyössä suosta puhuttaessa käytetään metsätaloudellista määritelmää. Rinnakkaiset ja toisistaan poikkeavat määritelmät tuottavat erilaisia tietoja esimerkiksi maamme soiden kokonaismäärästä. Suon erilaiset määrittelemistavat aiheuttavat ongelmia myös koko maapallon soita kartoitettaessa; tiedot maapallon nykyisestä suopinta-alasta ovat yhä hyvin epätarkat, osittain eri maiden toisistaan poikkeavien määritelmien vuoksi (Päivänen 2007, 22). Suomen olosuhteet ovat olleet erityisen otolliset soiden synnylle. Oloissamme turpeen muodostus edellyttää aina veden ylijäämää (Korhola ja Tolonen 1998, 20). Vettä läpäisemätön maaperä, tasainen maasto, runsas sadanta ja sitä pienempi
10 10 haihdunta ovat mahdollistaneet soiden syntymisen joka alkoi maassamme jääkauden jälkeen ja jatkuu yhä pienimuotoisesti kangasmaiden soistumisena. (Virtanen 2008, 12.) Soita muodostuu Suomessa pääosin kolmella tavalla: primaarisesti soistuen, metsämaan soistumisen kautta sekä vesistöjen umpeenkasvun seurauksena. Primaarinen soistuminen tarkoittaa, että suokasvillisuus valtaa maan välittömästi sen paljastuttua esimerkiksi veden tai jään alta. Metsämaan soistumisella puolestaan tarkoitetaan kivennäismaan peittymistä turpeeseen, ja vesistöjen umpeenkasvulla avoimen vesialtaan täyttymistä kasvijäänteillä. Soiden syntytapa vaihtelee maanosasta riippuen, esimerkiksi Pohjanlahden rannikkovyöhykkeellä on maankohoamisen vaikutuksen vuoksi huomattavasti muuta maata enemmän soistuneita metsiä. Suomen muissa osissa soiden yleisin syntytapa on primaarinen soistuminen. (Korhola ja Tolonen 1998, 21.) Koko Suomen metsätalousmaasta 34 % on suota. Erityisen otolliset olosuhteet soiden syntymiselle ovat olleet Pohjois-Pohjanmaalla, jossa peräti 52 % metsämaasta on suota. Vähiten soita on Ahvenanmaalla ja Etelärannikolla (8-10 % metsätalousmaasta). (Metsätilastollinen vuosikirja 2010, 52.) Kaiken kaikkiaan Suomessa on muuhun maailmaan verrattuna paljon soita, ja olemmekin yksi maailman soistuneimmista maista (Virtanen 2008,12). Soiden kuten metsienkin luokittelu Suomessa perustuu A.K. Cajanderin luvun alkupuolella kehittämään metsätyyppiteoriaan. Suot jaetaan kolmeen ryhmään; aitoihin puustoisiin soihin, sekatyyppeihin ja avosoihin. Avosuot voidaan jakaa edelleen nevoiksi ja letoiksi. Aidot puustoiset suotyypit voidaan jakaa puulajin perusteella kuusia kasvaviksi korviksi ja mäntyä kasvaviksi rämeiksi. Avo- ja puustoisten suotyyppien yhdistelmiä kutsutaan sekatyypeiksi, joilla puustoisten soiden kuivat ja avosoiden märät pinnat vuorottelevat. Suot jaotellaan ravinteidensaantinsa perusteella ombrotrofisiin ja minerotrofisiin soihin. Ombrotrofiset suot saavat ravinteita vain sadevedestä, kun taas minerotrofisille soille ravinteita kulkeutuu myös pohja- ja pintavesien mukana. (Laine ja Vasander 2008, 9-11.) Eri suotyypit muodostavat yhdessä suoyhdistelmätyyppejä. Suomessa nämä yhdistelmätyypit jaetaan kolmeen päätyyppiin: keidas-, palsa-, ja aapasoihin. Maan-
11 11 tieteellisesti karkea jako voidaan tehdä suurin piirtein siten, että Etelä- Suomi, Järvi- Suomi ja Pohjanmaan rannikkoalue ovat keidassuoaluetta; Suomenselkä, Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi aapasuoaluetta; ja aivan pohjoisin Lappi palsasuoaluetta. (Korhonen ym. 2008, 18.) Keidassoilla suon keskustan kasvillisuus on ombrotrofista, kun taas aapasuolla keskiosa on minerotrofinen, ja reunojaan ravinteikkaampi. Pohjois-Suomen palsasuot ovat katkonaisen ikiroudan alueiden aapasoita, joiden turvemättäät säilyvät jäässä läpi vuoden (Päivänen 2007, 150). (Korhola & Tolonen, 1998, 23.) 2.2 Soiden merkitys Soiden nopea ja tehokas käyttöönotto 1900-luvun loppupuoliskolla vaaransi Suomalaisen suoluonnon monimuotoisuuden säilymisen. Elinympäristöjen häviäminen sekä yhtenäisten suoalueiden pirstoutuminen ovat yhä vaarassa johtaa useiden suolajien vähenemiseen tai sukupuuttoon kuolemiseen. Tämä on valitettavaa erityisesti Suomessa, jossa soiden lajiston ja elinympäristöjen alueellinen ja ekologinen monimuotoisuus on ollut suurempaa kuin missään muualla samankokoisella alueella. (Aapala ym. 1998, 45.) Turvemaiden puuntuotannollinen merkitys on ojituksen johdosta kasvanut. Niiden osuuden metsiemme hakkuumahdollisuuksista on arvioitu nousevan jopa neljännekseen tulevina vuosikymmeninä (Metsätilastollinen vuosikirja 2010, 38). Turvemaiden merkitys tulee luultavasti korostumaan tulevina vuosina, kun yhä useampi 1900-luvulla ojitetulla alueella kasvava metsikkö alkaa olla päätehakkuukelpoinen. Juhani Päivänen summaa yhteen teoksessaan Suot ja Suometsät (2007), että tulevaisuudessa turvemaiden puuntuotannolla tulee olemaan merkittävä rooli teollisuuden puuhuollossa. Hän kuitenkin korostaa metsänhoitotöiden tärkeyttä suometsien kasvun ylläpidossa, ja toteaa että hakkuumahdollisuuksien realisoituminen edellyttää lisäksi sekä korjuuteknologian kehittämistä, että kantohintaodotusten maltillisuutta (2007, 221). Soilla harjoitetaan myös turvetaloutta. Turvetta nostetaan mm. energia-, kasvualusta- ja ympäristöturpeeksi. Erityisesti energiaturpeen käyttö on lisääntynyt viime vuosikymmeninä. (Päivänen 2007, 308.) Turpeen kokonaistuotantoala maassam-
12 12 me vuonna 2009 oli noin hehtaaria, eli noin prosentin verran turvemaiden kokonaisalasta. (Turpeen tuotanto ja käyttö yhteenveto selvityksistä 2010, 3.) Puun ja turpeentuotannon lisäksi suot tarjoavat myös muita palveluja. Metsämarjoista soilla menestyvät useat eri lajit, varsinaisiksi suomarjoiksi luetaan mm. muurain (Rubus chamaemorus) sekä karpalot (Vaccinium oxycoccos ja Vaccinium microcarpum), mutta myös mustikka (Vaccinium myrtillus) sekä puolukka (Vaccinium vitis-idaea) viihtyvät turv la. (Päivänen 2007, 296). Vaikeakulkuisuudestaan huolimatta soilla on myös virkistyskäyttöarvoa. Suosituilla retkeilykohteilla soille on rakennettu pitkospuita liikkumista helpottamaan. (Korhonen & Nikkilä, 2008, 252.) Soiden uhanalaiset lajit Soiden merkitys ekologisen monimuotoisuuden ylläpitäjänä on suuri. Jopa noin neljännes alkuperäisistä kasvilajeistamme on suolajeja. Myös monenlaiset eläimet viihtyvät soilla, esimerkiksi linnuistamme noin 80 on jossain elämänsä vaiheessa osittain tai kokonaan riippuvainen soista. (Aapala ym. 1998, 45.) Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2010:ssä on listattu katoamisvaarassa olevia suolajeja. Kirjan mukaan noin puolet arvioinnissa mukana olleista suotyypeistä on valtakunnallisesti uhanalaisia, ja erityisen voimakasta uhanalaistumista on tapahtunut hemi-, etelä- ja keskiboreaalisella vyöhykkeellä. Arvioinnissa on käytetty metsäkasvillisuusvyöhykkeiden osa-alueisiin perustuvaa aluejakoa, ja käytännössä edellä mainitut alueet käsittävät koko eteläisen Suomen ja Perämeren rannikon. Suot ovat 4,5 % Punaisessa kirjassa listatun lajin ensisijainen elinympäristö, kaikkiaan kirjassa on soilla asuvia lajeja kuitenkin puolet enemmän. (Rassi ym. 2010, 68) Uhanalaisuus on määritelty käyttämällä Kansainvälisen luonnonsuojelujärjestön (IUNC- The International Union for Conservation of Nature) uhanalaisluokitusta. Luokituksessa huomioon otetut lajit voidaan jaotella edelleen uhanalaisiin, hävinneisiin, silmälläpidettäviin ja puutteellisesti tunnettuihin. (Rassi ym. 2010, 19.)
13 13 Puolet soiden uhanalaisista lajeista elää letoilla, ja loput uhanalaiset lajit ovat jakaantuneet tasaisesti nevoille, rämeille ja korpiin. Soilla elävistä uhanalaisista lajeista eniten on putkilokasveja (20,2 %) perhosia (18,3 %) ja sammalia (17,3 %). Soiden ojitus ja turpeenotto mainitaan merkittävimmiksi suolajien uhanalaisuuden syyksi ja uhkatekijäksi. (Suomen lajien uhanalaisuus- Punainen kirja 2010, 69.) Suot hiilinieluna Ilmastonmuutoksen tärkeimmäksi syyksi katsotaan ihmisen toiminnasta johtuva hiilidioksidipitoisuuden nousu ilmakehässä (Laine ym. 2008). Turpeen kyky sitoa hiiltä onkin huomionarvoinen, sillä noin 60 % maamme hiilivarastoista on turpeessa. Ilmastokeskustelun ja ilmastonmuutoksen myötä soiden ja turpeen hiilensidontakykyyn on ryhdytty kiinnittämään huomiota entistä enemmän. (Kauppi ym. 1997, 13.) Luonnontilaiset suot toimivat hiiltä kerryttävinä ekosysteemeinä. Suon kyky varastoida hiiltä eli käytännössä tuottaa turvetta riippuu paljon sen tyypistä ja maantieteellisestä sijainnista. Myös ojitettujen soiden on havaittu toimivan hiilinieluina, mutta niiden hiilensidontakyvyn vaihtelu on luonnontilaisia suurempi, ja perustuu ensisijassa puubiomassan kasvuun. (Turunen 2008, 74.) Toisaalta ojitetuilla soilla turvetta alkaa vähitellen hajota ja vapauttaa hiiltä ilmakehään (Laine ym. 2008). Riippuu siis paljon suosta ja sen ojituksen jälkeisestä kehityksestä, mihin suuntaan kyky sitoa hiiltä muuttuu: suo voi muuttua hiilen lähteeksi, sidonta voi pysyä ennallaan, tai se saattaa jopa kiihtyä. 2.3 Ojitus Varhaisilla 1800-luvulla tehdyillä ojituksilla haluttiin raivata peltoa, suojella kangasmaita soistumiselta sekä torjua hallanvaaraa luvun alusta lähtien ojituksella pyrittiin kuitenkin lähes yksinomaan parantamaan veden vaivaamien maiden metsänkasvatuksen edellytyksiä.(tapion taskukirja 2002, 219.)
14 14 Aikanaan uudisojitukseen on saanut metsänparannusrahoitusta aina vuoteen 1994 asti. Nykyisin uudisojituksesta on luovuttu. Tukea toimenpiteeseen ei enää saa, ja vapaaehtoisuuteen pohjautuva suomalainen metsäsertifiointijärjestelmä estää uusien soiden ojittamisen. (Päivänen 2007, 203.) Nykyisin tehtävä ojitus on yksinomaan kunnostusojitusta, jolle on asetettu kriteerit yksityismetsien hoito-ohjeissa ja Kemera-laissa. Kunnostusojituskelvottomiksi katsotaan alueet, joilla ojaston kunnostuksella ei olisi puuston kasvua lisäävää merkitystä.(tapion taskukirja 2002, 222.) Ojitettujen soiden metsän kasvun ylläpitämiseksi kunnostusojitus olisi oleellinen toimenpide. Kansallisessa metsäohjelmassa 2015 kunnostusojitustoiminnan vuositavoitteeksi on asetettu hehtaaria, kuitenkin esimerkiksi vuonna 2009 ojitusmäärä jäi hehtaariin. (Metsätilastollinen vuosikirja 2010, 125.) Luonnontilaisilla soilla puiden kasvua rajoittavat ravinteiden niukkuus yhdessä tai erikseen märkyyden kanssa. Lähellä maanpintaa oleva pohjavesi aiheuttaa niukkahappiset olosuhteet, joissa puiden juuristo ei viihdy. Turvekerroksen kasvaessa puun syntymäpiste ja juuret hautautuvat yhä syvemmälle pohjavesipinnan noustessa. Osalla luonnontilaisista soista, lähinnä rehevämmissä korvissa, puu saattaa kasvaa kookkaaksikin. Niukkaravinteisilla rämeillä selviytyvät ainoastaan männyt. (Tapion taskukirja 2002, 218.) Puuston kasvun parantamiseksi pohjaveden tasoa kasvukauden aikana pyritään laskemaan vähintään senttimetrin etäisyydelle maanpinnasta. Ojituksen tehokkuutta voidaan säädellä ojasyvyyden ja sarkaleveyden avulla. (Päivänen 2007, 112.) Pelkistäen voidaan sanoa, että suurempi ojatiheys aiheuttaa suuremman puuston kasvun, mutta myös suuremmat kustannukset. Suon ojituskelpoisuus määriteltiin useiden tekijöiden summana, eivätkä perusteet aina olleet yksiselitteisiä. Helsingin yliopiston suometsätieteen professori Leo Heikurainen esitti kirjassaan Metsäojitus ja sen perusteet (1960), että ojituskelpoisuuden rajaa, joka on riippuvainen suon ravinnetasosta, maantieteellisestä sijainnista ja muista, erityisesti taloudellisista seikoista, ei voida tarkoin määrittää. Kelpoisuusrajan määrittämisen vaikeuden vuoksi ojitustoiminta suuntautui osaksi liian karuille ja huonotuottoisille soille. Teoksessaan Heikurainen (1960) laskee, että
15 15 siihen mennessä jo ojitettujen n. miljoonan hehtaarin lisäksi Suomessa olisi n. 3,6 miljoonaa hehtaaria ojituskelpoisia soita (200). Toisaalta hän painottaa, että arviot ojituskelpoisten soiden määrästä vaihtelevat huomattavasti arvioijasta riippuen. Heikurainen ennakoi, että koneellistumisen aiheuttama kustannusten pieneneminen ja lannoittaminen saattavat siirtää ojituskelpoisuuden rajaa kohti huonompia suotyyppejä. (220) Tämä määrittämisen vaikeus saattoi johtaa siihen, että nykyään halutaan palauttaa joitakin soita luonnontilaisen kaltaisiksi sen sijaan, että niillä yritettäisiin kasvattaa metsää. Metsäojituksen huippuvuodet olivat juuri ja 1970-luvulla, jolloin ojitusten kustannukset laskivat kaivureiden ja kaivinkoneiden käyttöönoton myötä. Kaivureiden rinnalla käytettiin vielä 1970-luvullakin parikymmentä vuotta aiemmin käyttöön otettuja raskaita oja-auroja. (Päivänen 2007, 164.) Metsäojitus ja sen perusteet (1960) -teoksessa ei mainita sanallakaan soiden luontoarvoja, luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä, saati hiilitaseita. Heikuraisen kirja, jota mainostetaan ajanmukaiseksi ja päteväksi teokseksi, jolla on todella suuri merkitys koko metsätaloudellemme (Heikurainen, L. 1960, takakansi) antaa kuvan, että 1900-luvun metsänparannuksen tavoitteena on ollut yksinomaan tehokas puun kasvun lisääminen luonnonarvojen ehdoilla. Pitkäaikaisen ojituksen vaikutukset suon ominaisuuksiin ovat peruuttamattomat. Suon pinta painuu ja tiivistyy veden poistumisen vuoksi. Happipitoisen turpeen osuuden kasvaessa suon pinnassa aerobisen hajottajaeliöstön elinolosuhteet paranevat. Maatuminen ja tiivistyminen heikentävät vedenpidätyskykyä. Ojituksen seurauksena muuttuvat eniten suon märemmillä pinnoilla elävien minerotrofisten lajien suhteet ja määrä. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi suursarat. (Laine ym. 1995, 785.)
16 16 3 ENNALLISTAMINEN Ympäristöministeriön asettama ennallistamistyöryhmä määrittelee ennallistamisen olevan toimintaa, jolla pyritään nopeuttamaan ihmisen muuttaman ekosysteemin palautumista luonnontilaisen kaltaiseksi (Ennallistamistyöryhmän mietintö 2003, 15). Ennallistamistoimien tavoite on käynnistää ennallistumissukkessio joka johtaa luonnontilaisen kaltaiseen elinympäristöön (Heikkilä ym. 2002, 39). Ennallistamista tehdään paljon myös kangasmaan metsissä, tässä luvussa keskitytään kuitenkin käsittelemään yksinomaan turvemaiden ennallistamista. 3.1 Ennallistamistoimet Ennallistaminen soilla tapahtuu tukkimalla ja patoamalla ojia, sekä palauttamalla puuston rakenne hakkuiden avulla luonnontilaisen kaltaiseksi tai vaihtoehtoisesti poistamalla puusto kokonaan alkujaan puuttomilta soilta. Toimien ensisijainen tavoite on pohjaveden nostaminen takaisin luonnontilaista vastaavalle tasolle, sillä suon toiminnot, eli kyky tuottaa turvetta on riippuvainen riittävästä kosteudesta. Kasvillisuuden kehitys kohti luonnontilaisen kaltaista suotyyppiä käynnistyy suon hydrologian palauduttua alkuperäistä vastaavalle tasolle. Kasvillisuuden muutosta voidaan nopeuttaa vähentämällä varjostusta sekä haihduntaa puustoa poistamalla. (Heikkilä ym. 2002, ) Metsäojitettujen soiden ennallistamisoppaan (1999, 29) mukaa suon täydellinen ennallistuminen tarkoittaa sitä, että suo palautuu luonnontilaiseksi kaikilta; geologisilta, hydrologisilta, biologisilta ja toiminnallisilta ominaisuuksiltaan. Oppaassa kuitenkin todetaan, että käytännössä ennallistamiselle on realistista asettaa erilaisia osatavoitteita. Tavoitteita asetettaessa täytyy kuitenkin huomioida, että ennallistamisen lopputulos, vaikka vastaisikin luonnontilaista suota, ei aina ole samanlainen suo kuin alkuperäinen, paikalla ennen ojitusta ollut suo oli. Ennallistamisen tavoite voidaan katsoa saavutetuksi silloin, kun ennallistamisalan kasvillisuus voidaan määrittää luonnontilaiseen suotyyppiin kuuluvaksi. (Heikkilä ym. 2002, 39)
17 17 Metsien ja soiden ennallistamisen seurantaohjeissa (Metsähallitus 2007) ennallistamisen tavoitteet jaetaan seuraaviin neljään eri ryhmään: hydrologisiin, lajistollisiin, suokohtaisiin ja aluetason tavoitteisiin. Hydrologiset tavoitteet koskevat suon vesitaloutta. Suolle tulevan veden määrä ja laatu, vesien liikkuvuus ja vaikutus suolla, sekä suon vedenpinnan taso ja sen luonnollinen vuotuinen vaihtelu pyritään saamaan luonnontilaisen kaltaiseksi. (Aapala & Päivinen, 2007, ) Lajistollisiksi tavoitteiksi luetaan kasvilajien kehityksen käynnistyminen kohti luonnontilaisen kaltaista siten, että ajan myötä suon lajikoostumus vastaisi vastaavan tyyppistä luonnontilaista suota, sekä kasvillisuuden sukkession ja puuston rakenteen palautuminen luonnontilaisen suon kaltaiseksi. (Aapala & Päivinen, 2007, 34 36) Suokohtaiset tavoitteet pitävät sisällään onnistumisen tärkeimmän edellytyksen, suokokonaisuuden rakennepiirteiden ja turpeentuottokyvyn palauttamisen luonnontilaisen kaltaiseksi. Usein tämä toteutuu edellä jo lueteltujen lajistollisten ja hydrologisten tavoitteidenkin toteutuessa. Suokohtaisiksi tavoitteiksi katsotaan myös luonnontilaisen kaltaiset mätäs-, väli- ja märkäpintojen vaihtelu, reuna- ja vaihettumisvyöhykkeet, yhdistymän ominaispiirteet sekä ekologiset yhteydet ympäristön muuhun luontoon. (Aapala & Päivinen, 2007, ) Suurempi aluetason tavoite on soiden muun luonnon kanssa muodostamien maisemakokonaisuuksien palautuminen. (Aapala & Päivinen, 2007, 34 36) Metsähallitus on ennallistanut paljon suoalueita, seurannut näiden kehittymistä ja tehnyt aiheesta useita julkaisuja. Ensimmäiset ennallistamiskokeilut tehtiin jo 1980-luvulla, ja lupaavien tulosten rohkaisemana Metsähallitus aloitti ojitettujen soiden ennallistamisen suojelualueillaan 1990-luvulla. (Heikkilä ym. 2002, 14). Vuoteen 2009 mennessä kaikkiaan n hehtaaria valtion suoalueita oli ennallistettu. (Metsätilastollinen vuosikirja 2010, 107). Vuonna 2003 ennallistamistyöryhmä esitti, että Metsähallituksen tulisi ennallistaa vuoteen hehtaaria ojitettuja soita suojelualueilla (Ennallistamistyöryhmän mietintö 2002, 173).
18 18 Valtion suojelualueiden lisäksi ennallistamista tehdään myös yksityismailla. Yksityismailla olevien ennallistamistarpeessa olevien soiden kokonaismäärästä ei ole tehty tarkkaa kokonaisarviota (Aapala & Päivinen 2007, 32). Soiden ennallistamista yksityismailla toteutetaan metsäkeskuksen kautta luonnonhoitohankkeina, joihin saa valtion myöntämää Kemera-rahoitusta. Tukea myönnetään talousmetsän metsäojitusalueen ennallistamiseen luonnonarvoiltaan tärkeillä alueilla. (Koistinen 2009). Ennallistamistoimintaa kohtaan on esitetty myös tutkimustuloksiin perustuvaa kritiikkiä. Juhani Päivänen toteaa kirjassaan Suot ja suometsät (2007), että onnistuneessa ennallistamisessa on muutaman vuoden kuluessa mahdollista päästä ainoastaan jonkinlaiseen turvetta kerryttävään kosteikkoekosysteemiin. Päiväsen mukaan ennallistamisen tulos lyhyellä aikavälillä on parhaimmillaankin voimakkaasti muuttuva sukkessioyhdyskunta. Hän kritisoi koko ennallistamisbuumia, ja esittää, että eikö saattaisi olla syytä suojella suojelualueita myös liialliselta ihmistoiminnalta? (317). 3.2 Ennallistamisen seuranta Ympäristöministeriön ja Metsähallituksen vuonna 2004 tekemän sopimuksen mukaan Metsähallitus asetti Suomen ympäristökeskus (SYKE) kanssa ennallistamisja hoitotoimien seurannan ohjausryhmän, joka laati seurantastrategian ja ohjaa ennallistamis- ja hoitotoimenpiteiden käytännön seurannan järjestämistä. Metsähallituksen asettama ohjausryhmä, johon Metsähallituksen luontopalveluiden lisäksi kuuluu Suomen ympäristökeskus sekä ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö on julkaissut 2007 Metsien ja soiden ennallistamisen seurantaohjeen. Ohjeiden tarkoitus on auttaa vakioitujen seurantamenetelmien käyttöönottoa ja maantieteellisesti kattavan seurantaverkoston syntymistä. (Aapala & Päivinen, 2007,7 11). Metsähallitus on aloittanut seurantasuunnitelman mukaisten seurantojen tekemisen vuonna 2005, ja seuraa ennallistamisen onnistumista kaikilla ennallistamillaan soilla. Käytännössä ennallistamisalueiden järjestelmällinen seuranta ei kuitenkaan yllä kaikkialle. Ohjeistus toimii ensisijaisesti Metsähallituksen sisäisenä ohjeena.
19 19 Siinä on määritelty, että jokaiseen ennallistamissuunnitelmaan tulee sisältyä seurantasuunnitelma, ja jokaisella suolla on tehtävä vähintään pitkäkestoista hoitoseurantaa. (Aapala,K & Päivinen, J. 2007,37) Tämä ei kuitenkaan toteudu yksityismailla. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan metsäkeskusalueella luonnonhoitohankkeiden järjestelmällinen seuranta lopetetaan hankkeen loppuraporttiin, joka on esimerkiksi Savinevan tapauksessa tehty vuoden kuluttua ennallistamistoimien loputtua (Seppälä 2011). Soiden ennallistamiskohteilta kerätty seurantatieto on tärkeää ennallistamisen onnistumisen ja asetettujen tavoitteiden saavuttamista arvioitaessa. Kun ennallistamisen tavoitteet on määritelty jo ennallistamissuunnitelmassa selkeästi, voidaan niiden toteutumista arvioida seurannan avulla. (Aapala & Päivinen, 2007, 36.) Metsähallituksen määritelmän mukaan ennallistamisen seuranta muodostuu kolmesta eri osa-alueesta: hoitoseurannasta, hydrologisesta seurannasta sekä monimuotoisuusseurannasta. Jo ennallistamissuunnitelmaa laadittaessa on hyvä tehdä tarkat suunnitelmat seurannan toteuttamisesta, ja sisällyttää ennallistamissuunnitelmaan kuvaus suon lähtötilanteesta. (Aapala & Päivinen, 2007, 38.) Hoitoseurannan ensisijainen tarkoitus on selvittää, kuinka ennallistamisen on onnistunut teknisesti. Se on yleisluontoista, suon kokonaistilanteen silmämääräistä arviointia, jossa tarkastellaan ennallistamiskehityksen käynnistymistä, ja lisäksi pyritään havaitsemaan mahdolliset ongelmat ajoissa. Hoitoseurannassa kerättyjen tietojen pohjalta voidaan kehittää ennallistamisen suunnittelua ja ennallistamismenetelmiä. Hoitoseuranta keskittyy aluksi työn teknisen onnistumisen arviointiin, mutta painottuu myöhempinä vuosina kasvillisuuden muutosten arviointiin. Seurannassa tarkasteltavia muuttujia ovat vesien liikkuminen, suovedenpinnan taso, kasvillisuuden tila, puusto ja taimet sekä ongelmakohteet ja erityistilanteet. Hoitoseurantaa on tarkoitus tehdä kaikilla ennallistetuilla soilla siten, että seuranta ajoittuu ennallistamisen jälkeen 1., 2., ja 5. ja 10. vuoteen, jolloin tehdään laajempi, kuviokohtainen kymmenvuotisseurantasuunnitelma. (Aapala & Päivinen, 2007, ) Hydrologinen seuranta keskittyy nimensä mukaisesti suon vesitalouden valvontaan. Hydrologinen seuranta voidaan jakaa neljään osa-alueeseen, hoitoseuran-
20 20 nan hydrologisiin havaintoihin, hydrologiseen ongelmakartoitukseen, kasvillisuusseurannan yhteydessä tehtyihin hydrologisiin havaintoihin ja hydrologiseen intensiiviseurantaan. (Aapala & Päivinen, 2007, 46.) Kasvillisuuden seurannassa keskitytään erityisesti pohjakerroksen sammaliin, koska ne kertovat epäsuorasti koko suon ekosysteemin toiminnan palautumisesta. Kasvillisuuden muutosten seurannan tavoitteet voidaan määrittää vertaamalla ennallistettua alaa vastaavaan ojittamattomaan alueeseen. Muutokset saadaan parhaiten selville aloittamalla kasvillisuuden seuranta jo ennen ennallistamistoimia. (Aapala & Päivinen, 2007, 48.)
21 21 4 AINEISTO JA MENETELMÄT 4.1 Taustatietoja Tämän työn tutkimuskohde on Ähtärin Peränteen kylällä Savinevan ja Mäki-Sipin tilojen alueella oleva 37 hehtaarin kokoinen ennallistettu suo. Savinevan tilan suoalue on ojitettu vuonna 1977 ja Mäki-Sipin tilan alue ensimmäisen kerran vuonna Ennallistamistyöt suolla on tehty vuosina siten, että puustoa on poistettu talvella 2008 ja ojia tukittu kesällä Ennallistaminen on suoritettu luonnonhoitohankkeena, ja ennallistamissuunnitelma on ollut osa Seinäjoen ammattikorkeakoulun maa- ja metsätalouden yksikön opiskelijoiden Teija Hanhiniemen ja Tiina Löytömäen opinnäytetyötä. Maastotyöt opinnäytetyötä varten on tehty kesällä Suon lähtötilanne on kartoitettu perusteellisesti Hanhiniemen ja Löytömäen opinnäytetyössä, jonka tietoja käytetään tässä työssä lähteenä. Ennallistamisen seurantaa käsittelevässä ohjeistossa painotetaan ennallistamisen tavoitteiden asettamisen tärkeyttä (Aapala & Päivinen, 2007, 36). Savinevan ennallistamisen toimenpidesuunnitelma määrittää ennallistamisen tavoitteiksi suon palauttamisen ojitusta edeltäneen kaltaiseksi, keskustaltaan lähes puuttomaksi nevaksi. Suon hydrologia halutaan palauttaa, ja pohjavesipinnan toivotaan nousevan luonnontilaisen suon tasolle. Tavoitteiksi mainitaan myös reuna-alueille muodostuva luonnollinen vaihettumavyöhyke, jossa puusto järeytyy vähitellen. Ennallistamisella halutaan myös parantaa alueen metsäkanalintujen elin- ja soidinolosuhteita ja tuottaa luonnon monimuotoisuudelle arvokasta lahopuuta. (Hanhiniemi & Löytömäki, 2007, 11.) 4.2 Taustatietoja kuvioittain Tietoja ajalta ennen suon ojitusta on melko vähän. Vuonna 1976 tehdyn Savinevan metsäojitussuunnitelman mukaan suon keskiosa on ollut lyhytkortinen räme (LkR), ja koillisosa on ollut varsinaista sararämettä (VSR). Puronvarren pohjois-
22 22 puolisista Mäki-Sipin tilan alueista ei ole tietoja, sillä ne eivät ole olleet samassa ojitussuunnitelmassa. (Hanhiniemi & Löytömäki, 2007.) KUVIO 6 KUVIO 5 KUVIO 4 KUVIO 5 KUVIO Kuvio 1. Kuvioinnit (Hanhiniemi & Löytömäki 2007, 51). Turpeen maatumista on arvioitu kuvioittain von Postin asteikolla, joka on yleisin maastossa käytettävä luokitusmenetelmä. Siinä maatuneisuus on jaettu kymmeneen asteeseen täysin maatumattomasta täysin maatuneeseen. (Laine & Vasander 2008, 95.) Kuvio 4 on määritetty jäkäläturvekankaaksi, joka on mätäspinnoiltaan ombrotrofinen ja välipinnoiltaan oligotrofinen (Hanhiniemi & Löytömäki 2007, 52). Kuvion puusto on ollut kituvaa männikköä, jonka runkoluku on ollut noin 1200 kpl/hehtaarilla ja keskipituus noin 4 metriä. Puuston kasvun arvellaan elpyneen jonkin verran ojien reunoilla. Turvekerroksen paksuudeksi on mitattu cm, ja turve on määritetty reunaosissa jonkin verran maatuneeksi rahka- tai rahkasaraturpeeksi ja keskiosissa kohtalaisesti maatuneeksi (H6) rahkaturpeeksi. (Hanhiniemi & Löytömäki 2007, 52.) Kuvio 4.1 on suon vähäpuustoisin osa. Se on ollut jäkäläturvekangas, jonka puuston tiheys on ollut noin 5000 kpl/ha ja pituus metristä puoleentoista metriin. Turve
23 23 on ollut jonkin verran maatunutta (H5) rahkaturvetta, jonka paksuus on ollut noin cm. (Hanhiniemi & Löytömäki 2007, 53) Kuvio 5 on ollut varputurvekangasta, jolla on puustoa noin 40 m³/ha puuston keskipituuden ollessa noin 5 metriä. Kuvion sararahka- tai rahkasaraturpeen paksuus vaihtelee sentin välillä. Turpeen maatumisaste vaihtelee reunaosien hyvin heikosti maatuneesta (H3) keskiosien jonkin verran maatuneeseen (H5). Kuvio 5 määritellään mätäspinnoiltaan ombrotrofiseksi. (Hanhiniemi & Löytömäki 2007, ) Kuvio 6 määritellään vaihettumisvyöhykkeeksi, jolla varputurvekangas muuttuu puolukkaturvekankaan kautta edelleen puolukkatyypin kangasmetsäksi. Jonkin verran maatuneen (H5) puurahkaturvekerroksen paksuus vaihtelee 60 sentistä reunojen 20 senttiin. Kuvion puuston keskipituudeksi on mitattu noin 11 metriä ja tilavuudeksi 78 m³/ha. (Hanhiniemi & Löytömäki 2007, ) Kuvio 7 on tuore kangas, jonka puuston tilavuus on 110 m³/ha ja keskipituus 19 metriä. (Hanhiniemi & Löytömäki 2007,52 54.) Kuvio 7.1 on ympäristötukikohde lähes luonnontilaisen puron ja metsäluhdan vuoksi. Kuvion kasvillisuus on hyvin rehevää ja monipuolista. Ojituksen vuoksi kuvio on määritelty ruohoturvekankaaksi, mutta kuviolla on ollut myös lehto- ja ruohokorven piirteitä. Kuvion puusto on hyvin runsas, sen tilavuudeksi on mitattu 200 m³/ha ja puuston keskipituudeksi 20 metriä. (Hanhiniemi & Löytömäki 2007, 52 57) Kuvio 8 on määritetty niukkaravinteiseksi varputurvekankaaksi. Sen vahvanlaisesti maatunut (H8) puuvaltainen turvekerros on noin senttiä paksu. Puuston tilavuudeksi on mitattu 80 m³/ha ja keskipituudeksi 10 metriä. (Hanhiniemi & Löytömäki 2007, ) Kuviolla 9 turpeen paksuus on ollut vain senttiä, se on luokiteltu puolukkaturvekangas I:ksi tai puolukkatyypin kangasmetsäksi. Kuvion puuston määrä on ollut 160 m³/ha ja puuston keskipituus 14 metriä. (Hanhiniemi & Löytömäki 2007, )
24 Menetelmät Osana Savinevan ennallistamissuunnitelmaa on seurantasuunnitelma. Seurantamenetelmät on suunniteltu Seinäjoen ammattikorkeakoulun opiskelijoita ajatellen siten, että ennallistamisen onnistumisesta ja sen vaikutuksesta pohjavesipintaan, kasvillisuuteen ja maisemaan voi tehdä opinnäytetyön. Alueelle on kairattu 14 pohjavesikaivoa, joiden vedenpinnat on mitattu kolmasti kasvukauden 2006 aikana. Seurannassa mittaukset tehdään uudelleen, ja niiden tuloksia verrataan alkuperäisiin. Kuviokohtaista valokuvaseurantaa varten on pystytetty seitsemän valokuvapaalua, joilta on otettu kuvat kaikkiin ilmansuuntiin ennen mitään toimenpiteitä heinäkuussa Seurantaa tehtäessä paaluilta otetaan uudet valokuvat ja verrataan niitä alkuperäisiin. Ennallistamisen seurantaa varten on laadittu kuviokohtaiset kasvillisuuskuvaukset, joiden avulla voidaan tarkastella alueen kasvillisuuden kehittymistä. Toimenpidesuunnitelmassa esitetään, että ennallistamista voitaisiin tutkia heti ojien tukkimisen jälkeisenä kesänä ja uudestaan viiden vuoden päästä. (Hanhiniemi & Löytömäki, 2007.) Seuranta ei nyt tapahdu suunnitelmassa esitetyssä aikataulussa, sillä tätä työtä tehtäessä ennallistamisesta oli kulunut kaksi vuotta. Opinnäytetyötä varten on seurattu alueen pohjavesikaivojen vedenpintoja kasvukauden 2011 aikana, otettu kontrollikuvat valokuvapisteiltä, perustettu kasvillisuuskoealoja sekä havainnoitu alueen hydrologiaa. Ennallistamisen on toteuttanut Etelä-Pohjanmaan metsäkeskus luonnonhoitohankkeena. Savinevan ennallistamistöistä on vastannut Etelä- Pohjanmaan Metsäkeskuksen kenttäesimies Jussi Ryssy. Hankkeesta on tehty loppuraportti, johon on kuulunut maastokäynti kohteella vuonna Loppuraportissa arvioidaan ennallistamisen onnistumista kokonaisuudessaan (Liite 1) Kasvillisuus Kasvillisuudella ja erityisesti sammalilla on suuri rooli koko suoekosysteemin toiminnassa. Näin ollen kasvillisuusseurannassa saadut tulokset kuvaavat epäsuorasti koko ekosysteemin toiminnan palautumista (Aapala & Päivinen, 2007, 48).
25 25 Tämän vuoksi tässä työssä pyritään antamaan tarkka ja kattava kuva suon tämänhetkisestä kasvillisuustilanteesta ja luomaan menetelmä, jonka avulla seurantaa on mahdollista jatkaa tulevaisuudessakin. Kasvillisuusseurannan ongelma on, että ennallistamista edeltäneestä tilanteesta on tehty vain pääpiirteinen lajilista kuvioittain. Tämän pohjalta on vaikea seurata kasvien runsaussuhteiden kehitystä, joka olisi mielenkiintoista ja antaisi kuvaa suon kehityksestä. Lajilistoissa ei myöskään ole mainintaa siitä, onko kasvi kasvanut mättäällä, välipinnalla vai ojassa, mikä myös olisi oleellinen ja hyödyllinen tieto. Alkuperäistä seurantasuunnitelmaa tukemaan alueelle on tätä opinnäytetyötä varten perustettu kasvillisuusseuranta-aloja, joilta on kerätty kasvi-, puusto- ja taimitietoja. Seuranta-alat on perustettu käyttämällä soveltaen Metsien ja soiden ennallistamisen seurantaohje (2007) julkaisussa esiteltävää menetelmää (52). Seuranta-alat on kytketty pohjavesikaivojen tai valokuvapaalujen sijaintiin siten, että paalu toimii aina ympyränmuotoisen kasvillisuusseuranta-alan keskipisteenä. Kuvio 2. Kasvillisuusalat (Aapala & Päivinen, 2007, 52). Seuranta-alalla on kymmenen 1 m x 1 m:n kasvillisuusalaa, kolme taimialaa sekä yksi puustoala (Kuvio 2). Puustoalalta on mitattu kaikkien yli 1,5 metristen puiden
26 26 pituus ja rinnankorkeusläpimitta. Taimialoilta on laskettu kaikki senttimetriä korkeat taimet, ja niiden pituus on mitattu. Kasvillisuusaloilta on arvioitu silmämääräisesti kenttä- ja pohjakerroksen kasvien prosenttipeittävyydet. Kaikki kasvillisuusalat on merkitty maastoon. Kuvioilla 5, 4 ja 4.2 alan keskipiste on pohjavesikaivo- tai valokuvatolppa. Taimialojen keskipisteet on merkitty valkoisella muoviputkella seuranta-alan selkälinjan hahmottamiseksi. Kasvialat on merkitty maastoon vastakkaisista kulmista lyhyillä valkoisilla muoviputkilla. Kuvio 3. Kasvillisuusalojen sijainnit näkyvät kartassa tähtinä. Seuranta-alat on sijoitettu kuvioille 5, 4 ja 4.1 sekä ennallistamisalueen ulkopuolelle kartan osoittamaan paikkaan (Kuvio 3). Kuvion 5 alan keskipiste on pohjavesikaivon numero 2 tolppa, kuvion 4 keskipiste on pohjavesikaivon numero 5 tolppa ja kuvion 4.1 koealan keskipiste on valokuvaustolppa. Alueen ulkopuolella vertailualaksi valittiin ravinneisuustasoltaan seuranta-aloja mahdollisimman hyvin vastaava kohde ojitetulta paikalta, ja tältä alalta luettiin ainoastaan kasvillisuustiedot. Vertailualan keskipiste ja taimialojen keskipisteet on merkitty valkoisella sähköputkella.
27 27 Kasvillisuusaloilta on arvioitu kasvillisuuden peittävyyttä silmämääräisesti prosentin tarkkuudella. Kenttäkerroksen ja pohjakerroksen kasvien peittävyydet on arvioitu erikseen. Pohjakerroksen kasvien peittävyydet on arvioitu siten, että yhteispeittävyydeksi saadaan 100 % joka ruudulta. Ruudut on sijoitettu seuranta-alalle kuvion 2 mukaisesti siten, että ne antavat mahdollisimman todenmukaisen kuvan koko kuvion kasvillisuudesta. Isomman mättään tai puun kohdalla ruutua on siirretty ohjeen mukaisesti (Kuvio 2). Kasvillisuusruutujen lisäksi kasvillisuutta ja erityisesti suokasveja ja niiden suhteita on arvioitu silmämääräisesti käyttäen pohjana Metsien ja soiden ennallistamisen seurantaohjeessa (2007) julkaistua hoitoseurannan lomaketta (Liite 2). Kasvillisuuden seuranta on rajoitettu kuvioille, joilla tehtiin eniten ennallistamistoimenpiteitä, tai joilla arvioitiin ennallistamisen vaikutusten näkyvän. Ennallistamisen yhteydessä puustoa poistettiin kuvioilta 4, 5, 6 ja 8. Erityisen tarkasti kasvillisuutta tutkittiin kuvioilla 4, 4.1 ja 5, joille on perustettu pysyvät seuranta-alat. Silmämääräisesti kasvillisuutta tarkasteltiin kuvioilla 6, 8, 9 ja 7. Kuvio 7.1 jätettiin tässä kokonaan tarkastelun ulkopuolelle. Kasvillisuusaloilta saadut tulokset ovat tämän työn liitteenä jatkoseurantaa varten (Liite 3) Pohjevesikaivot ja valokuvapisteet Suon hydrologian seuraamiseksi pohjavesikaivot mitattiin neljä kertaa kasvukauden 2011 aikana, kerran keväällä, kesällä sekä kahdesti syksyllä. Mittausajankohta pyrittiin ajoittamaan samaan ensimmäisten, vuonna 2006 tehtyjen mittausten kanssa, jotta verrattavuus olisi mahdollisimman hyvä. Vuonna 2006 mittaukset on aloitettu heinäkuussa, vuoden 2011 mittaussarjaan lisättiin yksi mittauskerta keväälle. Ennallistamisalalle oli seurantaa varten pystytetty seitsemän valokuvauspistettä, jolta jokaiselta on otettu neljä kuvaa kesällä 2006 ja nyt uudestaan kesällä Valokuvapisteiden avulla voidaan seurata suon yleisilmeen muutosta ja siellä tapahtunutta kehitystä.
28 28 Suolla on myös havainnoitu veden liikkumista, ojien kuntoa, lajistoa ja tuulikaatoja. Näiden kaikkien seuraamisessa on käytetty apuna hoitoseurannan lomaketta (Liite 2).
29 29 5 TULOKSIA 5.1 Pohjavesikaivot Kaikkia kaivoja ei löydetty ensimmäiseen mittaukseen. Merkkitolpat olivat kaatuneet, eivätkä GPS- laitteet löytäneet annetuilla koordinaateilla aina aivan kaivon paikalle. Heinäkuun, syyskuun ja lokakuun mittauksiin on saatu mukaan kaikki 14 kaivoa (Kuvio 4). Taulukko 1. Mittaustuloksia vuodelta 2006 (Hanhiniemi & Löytömäki 2007, 50). Kaivon numero 13.heinä 6.syys 13.loka tyhjä 25 8 tyhjä tyhjä 10 9 tyhjä tyhjä 5 10 tyhjä tyhjä tyhjä tyhjä tyhjä tyhjä tyhjä tyhjä 7 14 tyhjä tyhjä 21
30 30 Taulukko 2. Mittaustuloksia vuodelta Kaivon numero 3.touko 14.heinä 2.syys 14.loka 1 0,0 2,0 0,0 +1,0 2 5,5 7,0 2,5 4,0 3 18,5 18, ,0 4 3,5 3,0 1,5 3,0 5-3,0 0,5 0, , ,0 7 7,5 +3, ,0 8 5,5 +2, , , ,0 10 4,5 3,0 + 0,5 11 5,5 5,0 1,0 1,0 12 1,5 3,0 0,0 0,0 13 0,0 1,0 + +5,0 14 0,5 3,0 + +5,0 Tulokset taulukoissa 1 ja 2 on ilmoitettu sentteinä. Kaivon ollessa tyhjä, se ilmoitetaan taulukossa sanalla tyhjä. Luku kertoo vedenpinnan etäisyyden turvekerroksen pinnasta. Kun vedenpinta on ollut selvästi turvekerroksen pintaa ylempänä, ilmoitetaan vedenpinnan korkeus turvekerroksen pinnasta sentteinä, ja luvun eteen on lisätty +. Kaikissa mittauksissa yli menevän veden korkeutta ei ole mitattu, ja tällöin tulos ilmoitetaan pelkkänä plusmerkkinä. Kun kaivoa ei ole löydetty ollenkaan, sitä merkitään taulukossa viivalla. Pohjavesikaivot on mitattu ensimmäisen kerran ennen toimenpiteitä vuonna 2006 heinä-, syys- ja lokakuussa (Taulukko 1). Seurantaa varten kaivot mitattiin uudelleen kasvukauden 2011 aikana siten, että ensimmäinen mittaus tehtiin jo keväällä lumien sulettua (Taulukko 2). Ensimmäinen mittaus, jossa on mukana kaikki 14 kaivoa, on heinäkuulta. Mittausten ajoitus onnistui melko hyvin, vuoden 2011 heinä- ja lokakuun mittaustulokset on mitattu päivää myöhemmin kuin vuonna Syyskuun 2011 mittaukset puolestaan on tehty neljä päivää ennen vuoden 2006 mittausajankohtaa. Tulokset poikkeavat toisistaan melko paljon, läpi koko mittauskauden vedenpinnoissa on kymmenien senttimetrien eroja. Tässä yhteydessä on muistettava, että vertailtavat kesät ovat sadantamääriltään hyvin erilaiset. Kesä 2006 on ollut poikkeuksellisen kuiva ja niukkasateinen, ja pohjavesien sekä jokien ja järvien pinnat
31 31 ovat kautta maan olleet matalammalla kuin yleensä. Vaikka syyskuu olikin maan keskiosissa sademääriltään tavanomaisempi, näkyi kuiva kesä yhä pohjavesipintojen mataluudessa. Pohjavesipintojen lasku pysähtyi lokakuussa, joka oli selvästi tavanomaista sateisempi erityisesti maan etelä- ja keskiosissa. (Kuukausittaiset vesitilannekatsaukset, 2006) Vuoden 2011 kevät oli vähäsateinen ja lämmin, minkä vuoksi lumet sulivat poikkeuksellisen nopeasti. Pohjavesitilanne oli normaali tai normaalia parempi (Vesitilanne huhtikuun lopussa 2011). Kesä 2011 oli melko sateinen, ja erityisesti heinäkuun puolessa välissä satoi paljon. Pohjaveden pinnat olivat kuitenkin keskimääräistä alempana Ähtärin seudulla (Vesitilanne heinäkuun lopussa 2011). Syyskuussa 2011 Pohjanmaalla satoi poikkeuksellisen runsaasti, tästä syystä järvissä ja joissa oli myös erityisen runsaasti vettä. Pohjavesien pinnat olivat Länsi-Suomessa 5-50 cm keskimääräistä korkeammat. (Vesitilanne syyskuun lopussa 2011) Lokakuu oli maan keskiosissa hieman keskimääräistä vähäsateisempi. Runsaiden syyssateiden vaikutukset näkyivät yhä pohjavesissä, jotka olivat keskimääräistä korkeammalla. (Vesitilanne lokakuun lopussa 2011.) Vertailtavat vuodet poikkeavat toisistaan sadantamäärissä hyvin paljon, vuosi 2006 on ollut tavanomaista kuivempi, ja vuosi 2011 puolestaan keskiarvoa märempi. Jotta saataisiin kattavampi kuva suon nykyisestä vedenpidätyskyvystä, täytyisi mittauksia jatkaa. Näin nähtäisiin johtuvatko vuoden 2011 hyvät mittaustulokset ainoastaan poikkeuksellisen korkeasta pohjavesitasosta. Tuloksista voidaan kuitenkin vetää se varovainen johtopäätös, että vesi jakaantuu suolle aiempaa tasaisemmin, sillä uusissa mittauksissa kaivojen vesitasoissa ei juuri havaittu eroja suon eri osien välillä. Vuoden 2006 mittauksissa kaivokohtaiset erot ovat selkeämmät, erityisesti tämä näkyy lokakuun mittaustuloksissa (Taulukko 1). Vuoden 2011 mittaustuloksissa selvä poikkeavuus näkyy ainoastaan kaivon 3 kohdalla, jonka vedenpinta on ollut muita kaivoja alhaisempi koko mittauskauden (Taulukko 2).
32 32 KUVIO 6 Kaivo 14 Kaivo 13 Kaivo 12 KUVIO 5 Kaivo 8 Kaivo 7 Kaivo 9 KUVIO 8 Kaivo 10 Kaivo 11 KUVIO 4 Kaivo 5 Kaivo 6 Kaivo KUVIO 5 Kaivo 2 Kaivo 3 Kaivo 1 Kuvio 4. Pohjavesikaivojen sijainnit (Hanhiniemi & Löytömäki 2007, 49). 20,0 Lokakuun vesipinnat 10,0 0,0-10,0-20, ,0-40,0 Kuvio 5. Lokakuun vesipintojen vertailu.
33 33 Yllä olevaan taulukkoon on koottu lokakuun mittaustulokset vuosilta 2006 ja Taulukosta voidaan tarkastella kaivoryhmiä 1, 2 ja 3; 4,5 ja 6; 7,8 ja 9 sekä 12,13 ja 14; jotka kukin on sijoitettu kahden ojan väliin siten, että reunimmaiset kaivot ovat olleet viiden metrin päässä ojista, ja keskimmäinen kaivo keskellä sarkaa. Kaivot on sijoiteltu näin, jotta voidaan tutkia vedenpinnan vaihtelua ojien läheisyydessä verrattuna saran keskeltä mitattuun arvoon. (Hanhiniemi ja Löytömäki 2007, 48). Käytännössä reunimmaiset kaivot sijaitsevat nyt aivan tukittujen ojien reunoilla, etäisyys vaihtelee hieman kaivosarjasta riippuen. Kuten kuvaajastakin voidaan nähdä, mitään selvästi havaittavaa yhteyttä vedenpinnan tasolla ja etäisyydellä ojasta ei näiden mittaustulosten perusteella ole nähtävissä. Ennen ennallistamista tehdyissä mittauksissa muutaman kaivosarjan keskimmäinen kaivo on täydempi kuin reunimmaiset kaivot. Näin esimerkiksi kaivoissa 12, 13 ja 14, joissa vedenpinnan tason ero on yli 10 senttimetriä keskimmäisen ja reunimmaisten kaivojen välillä. Hieman pienempänä ero on nähtävissä myös kaivoissa 4, 5 ja 6. (Kuvio 5.) Vuonna 2011 tehdyissä mittauksissa yhtä selviä eroja ei ole havaittavissa missään kaivosarjoissa. Näiden mittaustulosten perusteella voidaan siis todeta, että pohjavedenpinnan tasolla ja etäisyydellä entisiin ojiin ei ole yhteyttä. Suon vesitasapainon palauttamisessa ennallistaminen näyttäisi siis onnistuneen hyvin, pohjaveden pinta on noussut tasaisesti kautta koko suon. Tämä on nähtävissä paitsi koko suon ilmiönä myös sarkakohtaisesti. (Taulukko 2.) Luonnontilaisella suolla pohjaveden pinta asettuu noin senttimetriin, vaihdellen 0 ja -20 sentin välillä. Turvekankaalla pohjaveden pintaa pyritään laskemaan noin -40 senttimetrin tienoille. (Reinikainen, A. 15.) Kasvukauden 2011 aikana Savinevan vesipinnat vastasivat siis luonnontilaisen suon vesipintoja. Keskiarvojen mukaan tutkimusajankohta oli tavallista märempi, joten varman johtopäätöksen tekemiseksi tarvittaisiin lisämittauksia. Soiden ennallistamisen onnistumisen kriteereiden mukaan soiden alimpien pintojen veden alle jääminen ensimmäisinä ennallistamisen jälkeisinä vuosina ei ole mitenkään haitallinen ilmiö (Aapala & Päivinen, 2007, 42).
Ovatko ennallistetut suot suuri metaanin lähde?
Funded by LIFEPeatLandUse LIFE12ENV/FI/1 Anne Tolvanen & Miia Saarimaa Ovatko ennallistetut suot suuri metaanin lähde? Paavo Ojanen (Helsingin yliopisto, paavo.ojanen@helsinki.fi) Kari Minkkinen (Helsingin
LisätiedotStrategian eväät soiden ennallistamiseen
Strategian eväät soiden ennallistamiseen Kaisu Aapala SYKE, LBD Suo- ja turvemaiden strategia - Suoseuran seminaari 23.3.2011, Säätytalo, Helsinki Kaisu Aapala ENNALLISTAMINEN - MITÄ JA MIKSI? Lähtökohtana
LisätiedotOtsikko Arial Black 24pt sininen. Suoluonnon tila
Otsikko Arial Black 24pt sininen Ensimmäinen taso toinen taso kolmas taso Suoluonnon tila Aira Kokko, Suomen ympäristökeskus Suoseuran kevätseminaari, 18.3.2015 1 Boreaalinen alue Luontodirektiivin suoluontotyyppien
LisätiedotMetsäojitus. ilmaston tuhoaja vai pelastaja?
Metsäojitus ilmaston tuhoaja vai pelastaja? Paavo Ojanen (paavo.ojanen@helsinki.fi) Nuorten Akatemiaklubi 16.3.216 Ilmastonmuutoksen aiheuttajat (IPCC 215: http://ar5 syr.ipcc.ch/ ) AFOLU 24 % = agriculture,
LisätiedotSuot ja ojitusalueiden ennallistaminen
Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen Suomi on maailman soisimpia maita. Suot peittävät kolmasosan maapinta-alasta alasta mitä moninaisimpina suo- tyyppeinä. Evo eteläsuomalaisen metsäluonnon suojelua
LisätiedotMitä uusimmat tulokset hydrologisista ja vedenlaadun seurannoista kertovat soiden ennallistamisen onnistumisesta?
Mitä uusimmat tulokset hydrologisista ja vedenlaadun seurannoista kertovat soiden ennallistamisen onnistumisesta? Vesistökunnostusverkoston vuosiseminaari 12.-14.6.2018 Anna-Kaisa Ronkanen, Meseret Menberu,
LisätiedotKurkisuo. Luontotyyppi-inventoinnin tuloksia ja ennallistamistarve Helena Lundén
Kurkisuo Luontotyyppi-inventoinnin tuloksia ja ennallistamistarve 12.02.2014 Helena Lundén Luontotyyppi-inventointi Suolla tehtiin luontotyyppi-inventointi kesän aikana. Inventointialueena oli Metsähallituksen
LisätiedotSoiden luonnontilaisuusluokitus
Soiden luonnontilaisuusluokitus YSA 44 :n 3 kohdan tulkinta 7.2.2017 Olli Autio Etelä-Pohjanmaa ELY-keskus Yleistä Ehdotus soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön ja suojelun kansalliseksi
LisätiedotSoiden luonnontilaisuusluokittelu ja sen soveltaminen. Eero Kaakinen
Soiden luonnontilaisuusluokittelu ja sen soveltaminen Eero Kaakinen 23.3.2011 Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 23.3.2011 1 Soiden luonnontilaisuuden
LisätiedotMETSO-OHJELMA. elinympäristöt. Valinta kriteerit TOTEUTTAA. Ympäristöministeriö & maa- ja metsätalousministeriö
METSO-OHJELMA elinympäristöt pienvedet lehdot lahop.kangasmetsät puustoiset suot metsäluhdat kalliot, louhikot puustoiset perinneymp. Valinta kriteerit TOTEUTTAA Ely-keskus metsäkeskus -pysyvä suojelu
LisätiedotPirttinevan turvetuotantolupa/oy Ahlholmens Kraft Ab
Vastaselitys Vaasan Hallinto-oikeus PL 204 65101 VAASA Viite: VHO 28.9.2015, lähete 5401/15 Dnro 00714/15/5115 Pirttinevan turvetuotantolupa/oy Ahlholmens Kraft Ab Oy Ahlholmens Kraft Ab:n vastineen johdosta
LisätiedotOjitettujen soiden ennallistaminen
Ojitettujen soiden ennallistaminen Soiden maankäytön tulevaisuus -seminaari 2014 Matti Seppälä, johtava luonnonhoidon asiantuntija Suomen metsäkeskus 18.12.2014 Suomen metsäkeskus 2 Ojitettujen soiden
LisätiedotMonimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt
Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt Metsäkeskus 2014 Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt 2014 { 2 } Metsälaki Metsälaissa on lueteltu joukko suojeltuja elinympäristöjä, jotka ovat monimuotoisuuden
LisätiedotOjitusalueiden hoito
Ojitusalueiden hoito Tero Ojarinta Suot Suot ovat kasvupaikkoja, joilla on suokasvien vallitsema, turvetta tuottava kasviyhdyskunta Suot jaetaan kasvuston ja ravinteisuuden mukaan: avosuot: puuttomat suot
LisätiedotKasvupaikkatekijät ja metsätyypit
Kasvupaikkatekijät ja metsätyypit Sisältö Kasvupaikkatekijöiden merkitys metsänkasvuun Metsätalousmaan pääluokat puuntuottokyvyn ja kasvupaikan (kivennäismaa/turvemaa) perusteella Metsätyyppien merkitys
LisätiedotHeikkotuottoiset ojitusalueet
Kaikki alun perin metsänkasvatustarkoituksessa ojitetut alueet eivät ole tuottaneet toivottua tulosta VMI:n - puuston kasvu perusteella ei ole elpynyt - puuston määrä on jäänyt vähäiseksi - sijoittaminen
LisätiedotSuomen suot. Uhanalaisia hiilivarastoja. Tietopaketti soista. Koonnut Juho Kytömäki
Suomen suot Uhanalaisia hiilivarastoja Tietopaketti soista Koonnut Juho Kytömäki Suomen luonnonsuojeluliitto 2010 1. Mikä on suo? Suo on kosteikko. Suo on ekosysteemi, jonka toiminta synnyttää turvetta.
LisätiedotKunnostusojitustarve vesitalouden ja vesiensuojelun näkökulmasta. Hannu Hökkä, Mika Nieminen, Ari Lauren, Samuli Launiainen, Sakari Sarkkola Metla
Kunnostusojitustarve vesitalouden ja vesiensuojelun näkökulmasta Hannu Hökkä, Mika Nieminen, Ari Lauren, Samuli Launiainen, Sakari Sarkkola Metla Kunnostusojitukset taustaa Kunnostusojitusten tavoitteena
LisätiedotMetsänhoidon perusteet
Metsänhoidon perusteet Kasvupaikkatekijät, metsätyypit ja puulajit Matti Äijö 18.9.2013 1 KASVUPAIKKATEKIJÄT JA METSÄTYYPIT kasvupaikkatekijöiden merkitys puun kasvuun metsätalousmaan pääluokat puuntuottokyvyn
LisätiedotSoita on ennallistettu Suomessa kaikkialla muualla paitsi pohjoisimmassa Lapissa, eniten ns. METSO alueella.
SuoELOn ja kymmenien muiden kirjoittajien yhteinen ponnistus. SuoELOssa ovat edustettuina Metsähallitus, Suomen ympäristökeskus, Metsäntutkimuslaitos, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, Itä Suomen yliopisto,
LisätiedotMetsän uudistamisen erityispiirteitä turvemailla
Metsän uudistamisen erityispiirteitä turvemailla Markku Saarinen METLA Parkano 3000 Ojitetut suot keskiläpimittaluokittain: muutos VMI10 -> VMI11 VMI / 2014 / Antti Ihalainen 2500 VMI 11 VMI 10 11 Mänty
LisätiedotSoidensuojelun täydennys- ohjelma. kestävää käy5öä. Aulikki Alanen, ympäristöneuvos, YM Ympäristöakatemian seminaari 21.1.2014
Soidensuojelun täydennys- ohjelma osana soiden kestävää käy5öä Aulikki Alanen, ympäristöneuvos, YM Ympäristöakatemian seminaari 21.1.2014 Valtakunnallisia arvioita suoluonnon /lasta Kaikkien luontodirekdivin
LisätiedotPohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista
LIITE 4 Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista Pohjois-Pohjanmaan liitto, Tuomas Kallio Kalajoki, n:o 66 Luonnonympäristön yleiskuvaus Selvitysalue
LisätiedotKuinka paikallisen ja valuma-aluetason pohjavesipintavesiyhteyksiä. kunnostustoimissa?
Kuinka paikallisen ja valuma-aluetason pohjavesipintavesiyhteyksiä tulisi huomioida kunnostustoimissa? Pekka Rossi Tutkijatohtori Pertti Ala-aho 1, Hannu Marttila 1, Jussi Jyväsjärvi 2, Kaisa Lehosmaa
LisätiedotSuo-metsämosaiikit. Suomen luonnonsuojeluliitto, pj. Esityksen kaikki kartat ja ilmakuvat: Maanmittauslaitos, kansalaisen karttapaikka
Suo-metsämosaiikit Risto Sulkava, FT Suomen luonnonsuojeluliitto, pj Esityksen kaikki kartat ja ilmakuvat: Maanmittauslaitos, kansalaisen karttapaikka Suomi on täynnä erilaisia mosaiikkeja tyypillisesti
LisätiedotMillaisia suometsät ovat VMI10:n tuloksia soiden pinta-aloista sekä puuston tilavuudesta ja kasvusta
Uutta tietoa suometsätalouteen Suometsätalous tutkimusohjelman tulokset käytäntöön seminaari Sokos Hotelli Vantaa, Tikkurila 12.4.2011 Millaisia suometsät ovat :n tuloksia soiden pinta-aloista sekä puuston
LisätiedotMETSÄOJITUS. Uudisojitus Kunnostusojitus Ari Lähteenmäki Suomen metsäkeskus
METSÄOJITUS Uudisojitus Kunnostusojitus 6.11.2013 Ari Lähteenmäki Suomen metsäkeskus 1 Historia Ojitustoiminta käynnistyi 1900-luvun alkupuolella ensimmäinen mp-laki 1920-luvun alkupuolella ojitettu 5
LisätiedotSuoluonnon suojelu maakuntakaavoituksessa
Suoluonnon suojelu maakuntakaavoituksessa Aulikki Alanen, ympäristöneuvos, YM/LYMO Suo, luonto ja turve yleisöseminaari 24.5.2016 Etelä-Pohjanmaan liitto, Seinäjoki Soidensuojelutyöryhmän ehdotus SSTE
LisätiedotLuontopalvelut luonnonhoitajana ja ennallistajana
Luontopalvelut luonnonhoitajana ja ennallistajana Kaija Eisto Metsähallitus Luontopalvelut 14.11.2018 Ennallistaminen ja luonnonhoito muuttuvassa ilmastossa -seminaari Ennallistaminen ja luonnonhoito suojelualueilla
LisätiedotTurvemaan ravinnevarat ja niiden riittävyys metsäojitusalueilla
Turvemaan ravinnevarat ja niiden riittävyys metsäojitusalueilla Metsämaan ravinneolot muuttuvassa ympäristössä Metsäntutkimuslaitos, Muhoksen toimintayksikkö, 26.3.29 Raija Laiho Helsingin yliopisto, metsäekologian
LisätiedotKatsaus soidensuojelun ja -käytön nykytilaan. Hanne Lohilahti, YM Ristiriitojen suo tutkimuksesta tukevaa pohjaa? SYKE, Helsinki 1.12.
Katsaus soidensuojelun ja -käytön nykytilaan Hanne Lohilahti, YM Ristiriitojen suo tutkimuksesta tukevaa pohjaa? SYKE, Helsinki 1.12.2017 Suomen soiden ja turvemaiden kestävä käyttö ja suojelu Ehdotus
LisätiedotMitä metsätalouden piirissä olevissa suometsissä voidaan tehdä monimuotoisuuden ja/tai ilmaston hyväksi?
Mitä metsätalouden piirissä olevissa suometsissä voidaan tehdä monimuotoisuuden ja/tai ilmaston hyväksi? Raija Laiho Luonnonvarakeskus 1 17.12.2015 Miksi Suomessa on ojitettu niin paljon? Maatalouteen
LisätiedotMiten METSO-ohjelma turvaa luonnon monimuotoisuutta. Johanna Viljanen / Keski-Suomen ELY-keskus Riitta Raatikainen / Suomen metsäkeskus
Miten METSO-ohjelma 2008-2025 turvaa luonnon monimuotoisuutta Johanna Viljanen / Keski-Suomen ELY-keskus Riitta Raatikainen / Suomen metsäkeskus Tavoitteet ja keinot valtakunnallisesti METSO-ohjelman tavoitteena
LisätiedotKohti riistarikkaita reunoja - vaihettumisvyöhykkeiden hoito
Kohti riistarikkaita reunoja - vaihettumisvyöhykkeiden hoito Piirroakuvat: Jari Kostet ja Tom Björklund. Valokuvat: Sami Tossavainen Vaihettumisvyöhykkeet Tarkoitetaan kahden erilaisen ekosysteemin reuna-
LisätiedotItäinen ohikulkutie (Vt 19) Nurmon kunta/ tielinjaus II. Luontoselvitys. Suunnittelukeskus OY
Itäinen ohikulkutie (Vt 19) Nurmon kunta/ tielinjaus II Luontoselvitys Suunnittelukeskus OY Itäinen ohikulkutie (Vt 19), Nurmon kunta - tielinjauksen II vaihtoehto Luontoselvitys 1. Yleistä Tämän luontoselvityksen
LisätiedotPEFC ja suoelinympäristöjen turvaaminen
PEFC ja suoelinympäristöjen turvaaminen Harri Vasander Metsätieteiden laitos Esityksen sisältö Pari asiaa taustaksi Pari asiaa keskusteluun Metsälain säädännän ja sertifioinnin kahtalainen tarkoitus: a)
LisätiedotKEVÄTLAAKSON ASEMAKAAVAN LUONTOSELVITYS Osa-alueet 478-483
KEVÄTLAAKSON ASEMAKAAVAN LUONTOSELVITYS Osa-alueet 478-483 Porvoon kaupunki Kaupunkisuunnittelu Huhtikuu 2014 asemakaavan luontoselvitys Osa-alueet 478-483 Lotta Raunio Sisällys 1. Johdanto 1 2. Sijainti
LisätiedotEtelä-Pohjanmaan metsien kasvihuonekaasutase Jaakko Hautanen
Etelä-Pohjanmaan metsien kasvihuonekaasutase 21.2.2013 Jaakko Hautanen Metsähallitus edelläkävijä vihreillä markkinoilla Metsähallituksen näkökulmasta vihreät markkinat sisältävät luonnonvarojen kestävän
LisätiedotSoidensuojelun täydennystarpeet. Aulikki Alanen, ympäristöministeriö Suot Suomen luonnossa ja taloudessa, GTK:n juhlaseminaari 28.11.
Soidensuojelun täydennystarpeet Aulikki Alanen, ympäristöministeriö Suot Suomen luonnossa ja taloudessa, GTK:n juhlaseminaari 28.11. 2012 Suoluonnon tilan heikentymisen syyt Metsäojitus Pellonraivaus Muita
LisätiedotLuontoarvot ja luonnonsuojelu Jyväskylässä. Katriina Peltonen Metsäohjelman yhteistyöryhmä
Luontoarvot ja luonnonsuojelu Jyväskylässä Katriina Peltonen Metsäohjelman yhteistyöryhmä 26.4.2017 27.4.2017 Sisältö Miksi ekologinen näkökulma on tärkeä? Mitä kuuluu Suomen metsäluonnolle? Suojelutaso
LisätiedotSoiden hiilivarastojen kehitys
Soiden hiilivarastojen kehitys, GTK Toimiva suoluonto Ympäristöakatemian kenttäseminaari 2.-3.9.2013 Sisältö: Suomen luonnon hiilivarastoista Soiden kasvu ja hiilen varastoituminen jääkauden jälkeisenä
LisätiedotSuometsien käytön vaikutus ilmastoon. kolme tietä tulevaisuuteen
Suometsien käytön vaikutus ilmastoon kolme tietä tulevaisuuteen Paavo Ojanen, Helsingin yliopisto, metsätieteiden osasto Ilmansuojelupäivät, 21.8.2019 Tiedot: VMI11 / Antti Ihalainen Metsäojitus 111 vuotta!
LisätiedotMuokkausmenetelmän valinta
Muokkausmenetelmän valinta Suometsien uudistaminen seminaari 3.12.2014 Seinäjoki MMT Timo Saksa Metsäntutkimuslaitos Muokkausmenetelmän valinta turvemailla Vihreä = suositellaan, Keltainen = suositellaan
LisätiedotSUOMETSÄTALOUS SOIDEN JA TURVEMAIDEN STRATEGIAESITYKSESSÄ
SUOMETSÄTALOUS SOIDEN JA TURVEMAIDEN STRATEGIAESITYKSESSÄ Jukka Laine Metla Strategian yleinen tavoite Soiden ja turvemaiden kansallisen strategian tavoitteena on luoda yhteinen, ajantasainen näkemys soiden
LisätiedotMetsäluonnon monimuotoisuuden suojelun tasot Päättäjien 34. Metsäakatemia Maastojakso 22.-24.5.2013 Etelä-Karjala
Metsäluonnon monimuotoisuuden suojelun tasot Päättäjien 34. Metsäakatemia Maastojakso 22.-24.5.2013 Etelä-Karjala Kaakkois-Suomen ELY-keskus, Ylitarkastaja Tuula Tanska, Päättäjien 34. Metsäakatemia 2013
LisätiedotSuomen suot. Uhanalaisia hiilivarastoja. Tietopaketti soista. Suomen luonnonsuojeluliitto Koonnut Juho Kytömäki
Suomen suot Uhanalaisia hiilivarastoja Tietopaketti soista Koonnut Juho Kytömäki Suomen luonnonsuojeluliitto 2010 1. Mikä on suo? Suo on kosteikko. Suo on ekosysteemi, jonka toiminta synnyttää turvetta.
LisätiedotERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ
Suot syntyvät ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ Suomi on suomaa: haluttiinpa sitä tai ei. Etymologisesti Suomi lienee suo-sanan johdannainen vaikka sitä ei yleisesti tunnustettaisikaan. Toisaalta englanninkielinen
LisätiedotLUONTOSELVITYS TYÖNUMERO: E27125.10 KITTILÄN KUNTA LUONTOSELVITYS: KIRKONKYLÄN TEOLLISUUSALUEEN ASEMAKAAVA 1.9.2014. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu
TYÖNUMERO: E27125.10 KITTILÄN KUNTA : KIRKONKYLÄN TEOLLISUUSALUEEN ASEMAKAAVA SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 KASVILLISUUDEN YLEISKUVAUS... 2 3 LINNUSTO JA MUU ELÄIMISTÖ... 3 4 ARVOKKAAT
LisätiedotKuva: Seppo Tuominen
Kuva: Seppo Tuominen ! Valtionmaiden soiden säilytyssuunnitelmat 1966 ja 1969 ja Metsähallituksen tekemät rauhoituspäätökset Kansallis- ja luonnonpuistoverkon kehittäminen (VNp:t 1978 alkaen) Valtakunnallinen
LisätiedotPOLVELAN LUONTOKOKONAISUUS -NATURA-ALUEEN VALKEALAMMEN OSA-ALUEEN HOITOSUUNNITELMA
POLVELAN LUONTOKOKONAISUUS -NATURA-ALUEEN VALKEALAMMEN OSA-ALUEEN HOITOSUUNNITELMA Pohjois-Karjalan lehdot, tikkametsät ja luonnonmetsät Life Hanna Kondelin ja Kaija Eisto Elokuu 2003 2 1. Johdanto Suunnittelualue
LisätiedotMetsänkasvatuskelvottomien soiden kasvihuonekaasupäästöt
Metsänkasvatuskelvottomien soiden kasvihuonekaasupäästöt Kelvottomat käyttöön 13.3.2018 Paavo Ojanen 1, Kari Minkkinen 1, Timo Penttilä 2 1 Helsingin yliopisto / 2 Luonnonvarakeskus Metsänkasvatuskelvottomat
LisätiedotSoiden nykytilanne Pohjanmaalla
Soiden nykytilanne Pohjanmaalla Raimo Heikkilä Suomen ympäristökeskus 2011 Suot ovat turvetta tuottavia ekosysteemejä Suot ovat kosteikkoekosysteemejä, joissa kuolleet kasvit eivät hajoa täydellisesti,
LisätiedotHäädetkeitaan laajennus, Parkano, Pirkanmaa
Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 2009 Häädetkeitaan laajennus, Parkano, Pirkanmaa Sijainti Häädetkeitaan luonnonpuisto ja Natura 2000 -alue sijaitsevat
LisätiedotMetsäojitettu suo: KHK-lähde vai -nielu?
Kuva: Kari Minkkinen, Kalevansuo 2011 Metsäojitettu suo: KHK-lähde vai -nielu? Paavo Ojanen, Suoseura 26.3.2012 (sekä Kari Minkkinen [HY] ja Timo Penttilä [Metla]) Metsäojitettu suo ja kasvihuonekaasut
LisätiedotID 8031 Salmijärven Natura alueen pohjois-, itä- ja lounaispuoliset suot ja metsät, Nurmes, Pohjois-Karjala
Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 8031 Salmijärven Natura 2000 -alueen pohjois-, itä- ja lounaispuoliset suot ja metsät, Nurmes, Pohjois-Karjala Sijainti
LisätiedotJorma Luhta ELÄMÄÄ SOILLA. Suotavoitteet
ELÄMÄÄ SOILLA Suotavoitteet 2018 2030 Suomessa on uskomattoman kaunis ja maailmanmittakaavassa myös aivan ainutlaatuinen suoluonto. Se ei kuitenkaan säily ilman apuamme. Paloma Hannonen Luonnonsuojeluliiton
LisätiedotKotoneva-Sikamäki, Parkano, Pirkanmaa
Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 2010 Kotoneva-Sikamäki, Parkano, Pirkanmaa Sijainti Kotonevan ja Sikamäen alue sijaitsee Pirkanmaalla, Parkanon kaupungin
LisätiedotID 5020 Itämäen itä- ja kaakkoispuoliset suot ja metsät, Pyhäntä, Pohjois-Pohjanmaa
Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 5020 Itämäen itä- ja kaakkoispuoliset suot ja metsät, Pyhäntä, Pohjois-Pohjanmaa Sijainti Kaksiosainen kohde sijaitsee
Lisätiedot225. Suhansuo-Kivisuo (Ilomantsi)
Kansallisomaisuus turvaan valtion omistamia suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita WWF Suomi, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja BirdLife Suomi 2012 wwf.fi/metsat 225. Suhansuo-Kivisuo
LisätiedotVIITASAMMAKKOSELVITYS 16UEC VAPO OY Leväsuon viitasammakkoselvitys, Pyhäjärvi
VIITASAMMAKKOSELVITYS 1.10.2012 VAPO OY Leväsuon viitasammakkoselvitys, Pyhäjärvi 1 Sisältö 1 JOHDANTO 2 2 ALUEET JA MENETELMÄT 2 3 TULOKSET 4 4 JOHTOPÄÄTÖKSET 5 5 VIITTEET 5 Pöyry Finland Oy Mika Welling,
LisätiedotSUOMETSIEN PUUNTUOTANNON JA EKOSYSTEEMIPALVELUJEN YHTEENSOVITTAMINEN
SUOMETSIEN PUUNTUOTANNON JA EKOSYSTEEMIPALVELUJEN YHTEENSOVITTAMINEN Monipuoliset metsänhoitomenetelmät käyttöön suometsissä -seminaari 26.4.2017 Inka Musta METSIEN KÄYTÖN EKOLOGINEN KESTÄVYYS METSÄTEOLLISUUDESSA
LisätiedotSoidensuojelu Suomessa
Soidensuojelu Suomessa Eero Kaakinen 23.10.2009 Kuvat: Antti Huttunen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 13.11.2009 1 Suot eivät aluksi kuuluneet luonnonsuojelun painopisteisiin - ensiksi huomiota kiinnitettiin
LisätiedotSuot puhdistavat vesiä. Kaisa Heikkinen, FT, erikoistutkija Suomen ympäristökeskus
1 Suot puhdistavat vesiä Kaisa Heikkinen, FT, erikoistutkija Suomen ympäristökeskus 2 Soiden suojelutyöryhmän ehdotus soidensuojelun täydentämiseksi. Toim. Aulikki Alanen ja Kaisu Aapala Ympäristöministeriön
LisätiedotSuomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 2033 Kalliojärvi-Pitkäjärvi, Ylöjärvi, Pirkanmaa
Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 2033 Kalliojärvi-Pitkäjärvi, Ylöjärvi, Pirkanmaa Sijainti Kalliojärven Pitkäjärven alue sijaitsee Ylöjärven Kurussa. Alue
LisätiedotMETSOKOHTEET LIEKSAN SEURAKUNTA
METSOKOHTEET LIEKSAN SEURAKUNTA Lieksan seurakunta on suojellut Metsien suojeluohjelman (METSO) mukaisesti Ympäristöministeriön päätöksellä yksityiseksi luonnonsuojelualueiksi tässä oppaassa lyhyesti esitellyt
LisätiedotKasvihuonekaasutaseet tutkimuksen painopisteenä. Paavo Ojanen Metsänparannussäätiön 60-vuotisjuhla
Kasvihuonekaasutaseet tutkimuksen painopisteenä Paavo Ojanen 6.11.2015 Metsänparannussäätiön 60-vuotisjuhla Taustaa Suomessa on metsäojitettuja soita n. 4,7 miljoonaa ha merkittävä uusiutuvan raaka-aineen
LisätiedotSUOLUONNON SUOJELU. Valtion soiden suojelu täydennysehdotuksessa Satu Kalpio
SUOLUONNON SUOJELU Valtion soiden suojelu täydennysehdotuksessa 17.12.2015 Satu Kalpio Soiden suojelua valtion mailla työryhmän ehdotuksen pohjalta Valtion soita on jo viety suojeluun Esittelen Työryhmän
LisätiedotMetsätalouden vesiensuojelupäivät Kolilla Marja Hilska-Aaltonen Maa- ja metsätalousministeriö
Metsätalouden vesiensuojelupäivät 22.-23.9.2015 Kolilla Marja Hilska-Aaltonen Maa- ja metsätalousministeriö Kemera-laki Uusi kemera-laki on määräaikainen ja voimassa 1.6.2015-31.12.2020 Tukijärjestelmän
LisätiedotSuomen metsäkeskus. Metsien vapaaehtoinen suojelu, luonnonhoitohankkeet ja vesienhoito. Johtava luonnonhoidon asiantuntija Matti Seppälä
Suomen metsäkeskus Metsien vapaaehtoinen suojelu, luonnonhoitohankkeet ja vesienhoito Johtava luonnonhoidon asiantuntija Matti Seppälä METSIEN EKOSYSTEEMIPALVELUT seminaari 6.11.2014 Metsien ekosysteemipalveluja
LisätiedotYksityismetsätalouden liiketulos 2008
Metsäntutkimuslaitos, Metsätilastollinen tietopalvelu METSÄTILASTOTIEDOTE Yksityismetsätalouden liiketulos 2008 25/2009 24.6.2009 Esa Uotila Yksityismetsätalouden liiketulos laski 97 euroon hehtaarilta
LisätiedotMetsätalouden vesiensuojelu
Metsätalouden vesiensuojelu Maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon retkeily Karstulassa, 28.8.2012 Päivi Saari Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Sisältö Mistä metsätalouden vesistökuormitus
LisätiedotMiten arvokkaat pienvedet tunnistetaan maastossa? Metsätalouden vesiensuojelupäivät, Koli Jari Ilmonen, Luontopalvelut
Miten arvokkaat pienvedet tunnistetaan maastossa? 22.09.2015 Metsätalouden vesiensuojelupäivät, Koli Jari Ilmonen, Luontopalvelut Mitä ovat arvokkaat pienvedet? Pienvedet = purot ja norot, lammet, lähteiköt
LisätiedotMetsäpolitikkafoorumi
Metsäpolitikkafoorumi 17.4.219 Suometsien puuvarat Inventoinnit ja skenaariot Henry Schneider Risto Päivinen Soiden pinta-ala vähentynyt 1 % 196-luvulta 12 8 6 4 2 Ojitetut kankaat Suot - Kaikkiaan Soita
LisätiedotNIINIMÄEN TUULIPUISTO OY Sähkönsiirtolinjojen liito-oravaselvitys, Pieksämäki
RAPORTTI 16X267156_E722 13.4.2016 NIINIMÄEN TUULIPUISTO OY Sähkönsiirtolinjojen liito-oravaselvitys, Pieksämäki 1 Niinimäen Tuulipuisto Oy Sähkönsiirtolinjojen liito-oravaselvitys, Pieksämäki Sisältö 1
LisätiedotSoidensuojelutyöryhmän ehdotus ja eteneminen. Aulikki Alanen, ympäristöneuvos Ympäristöministeriö Suoluonnon suojelu seminaari
Soidensuojelutyöryhmän ehdotus ja eteneminen Aulikki Alanen, ympäristöneuvos Ympäristöministeriö Suoluonnon suojelu seminaari 17.12.2015 Soidensuojelutyöryhmän ehdotus SSTE Työryhmä tunnisti valtakunnallisesti
LisätiedotMetsätaloudellisesti kannattamattomat ojitetut suot - turvetuottajan näkökulma
Suoseuran kevätseminaari 2014 Metsätaloudellisesti kannattamattomat ojitetut suot - turvetuottajan näkökulma Juha Ovaskainen Soiden ojitustilanne Suomen suopinta-alasta yli puolet ojitettua (n. 4,8 milj.
LisätiedotRiittääkö soita? kommenttipuheenvuoro. Risto Sulkava, FT, puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto
Riittääkö soita? kommenttipuheenvuoro Risto Sulkava, FT, puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto Taustalla: Lempaatsuon lettorämettä (CR). Rajauksesta riippuen luonnontilaisuusluokan 2 tai 3 suo. Alueella
LisätiedotSuomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 2036 Lumivuori, Ylöjärvi, Pirkanmaa
Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 2036 Lumivuori, Ylöjärvi, Pirkanmaa Sijainti Lumivuoren alue sijaitsee Ylöjärven Kurussa, noin 10 kilometriä Kurun keskustasta
LisätiedotKoskskogen-Maraholmsträsket
Koskskogen-Maraholmsträsket Pinta-ala: 44,4 ha Omistaja: Mustasaaren kunta (24,2 ha) ja Vaasan kaupunki (20,2 ha) Kaavatilanne: Bölen osa-yleiskaavassa ja Vaasan yleiskaavassa 2030 alue on virkistysaluetta
LisätiedotSUO. suomalaista luontoa. Suokukka on kaunis kanervakasveihin kuuluva varpu. Kuvaliiteri / Jarmo Saarinen
SUO Kuvaliiteri / Jarmo Saarinen suomalaista luontoa Suokukka on kaunis kanervakasveihin kuuluva varpu. Mikä suo on? Suo on turvetta tuottava suokasvillisuuden peittämä kosteikkoekosysteemi. Suo voi kehittyä
LisätiedotSuomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Kuninkaankatu 39 25.3.2013 33200 Tampere pirkanmaa@sll.fi
Suomen luonnonsuojeluliiton MUISTUTUS Kuninkaankatu 39 25.3.2013 33200 Tampere pirkanmaa@sll.fi Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry. pily@pily.fi Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto Viite: Dnro
LisätiedotRatkaisut suometsien puunkorjuuseen
Ratkaisut suometsien puunkorjuuseen Metsätieteen päivät 26.11.2018 Tieteiden talo, Helsinki Jori Uusitalo Suometsien puunkorjuu Puunkorjuu suometsissä on ympäristötekijöiden kannalta sekä korjuuteknisesti
LisätiedotHannu Mannerkoski Miten metsätaloustoimenpiteiden vaikutukset näkyvät pohjavedessä
Hannu Mannerkoski Hannu.mannerkoski@joensuu.fi Miten metsätaloustoimenpiteiden vaikutukset näkyvät pohjavedessä Sisältö Johdanto Mitä pohjavesi on Miksi metsätalous voi vaikuttaa pohjaveteen Eri metsätaloustoimenpiteiden
LisätiedotSäästä yli hehtaarin metsikkö!
Säästä yli hehtaarin metsikkö! Ensiapuohjelma vanhaa puustoa ja tasaista kosteaa pienilmastoa tarvitseville lajeille talousmetsissä Anna-Liisa Ylisirniö Arktinen keskus Lapin yliopisto Suomessa metsätalous
LisätiedotLajiston uhanalaisuus eri elinympäristöissä
Lajiston uhanalaisuus eri elinympäristöissä Annika Uddström Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnin 2019 julkistus 8.3.2019 Säätytalo, Helsinki Uhanalaiset lajit eri elinympäristöissä Uhanalaisten lajien
LisätiedotSuomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 3048 Lehtosenjärven laajennus, Lestijärvi, Keski-Pohjanmaa
Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 3048 Lehtosenjärven laajennus, Lestijärvi, Keski-Pohjanmaa Sijainti Kohde sijaitsee Keski-Pohjanmaalla Lestijärven kunnassa,
LisätiedotTAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN AIKAISEN TARKKAILUN YHTEENVETO
1 TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN AIKAISEN TARKKAILUN YHTEENVETO 30.11.2011 1 YLEISTÄ Tavase Oy toteutti tekopohjavesihankkeen imeytys- ja merkkiainekokeen tutkimusalueellaan Syrjänharjussa Pälkäneellä.
LisätiedotSuometsien puuvarojen kehitys ja skenaariot
Suometsien puuvarojen kehitys ja skenaariot Metsätieteen päivä 26.11.2018 Tuula Packalen, Juha-Pekka Hotanen, Hannu Hökkä, Kari T. Korhonen, Olli Salminen 1 26.11.2018 Metsämaan pinta-ala on kasvanut 1960-luvulta
LisätiedotKestävän metsätalouden. toteutuskeinona. KEMERAn keinoin Matti Seppälä Etelä-Pohjanmaan metsäkeskus
Kestävän metsätalouden rahoituslaki (KEMERA) METSOn toteutuskeinona METSOn toteuttaminen KEMERAn keinoin Matti Seppälä Etelä-Pohjanmaan metsäkeskus 1 KEMERA METSO -toimintaohjelmassa KEMERA kohdentaminen
LisätiedotMitä tiedämme Suomen luonnon uhanalaistumisesta ja tarvittavista päätöksistä
Mitä tiedämme Suomen luonnon uhanalaistumisesta ja tarvittavista päätöksistä Aino Juslén Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS, Helsingin yliopisto Diat Suomen ympäristökeskus, Ympäristöministeriö ja
LisätiedotLuonnonsuojelu on ilmastonsuojelua
Luonnonsuojelu on ilmastonsuojelua MATTI SNELLMAN Suomessa erityisesti metsät ja suot varastoivat suuria määriä hiiltä. Luonnon omista hiilivarastoista huolehtimalla suojelemme sekä luonnon monimuotoisuutta
LisätiedotMonimuotoisuuden suojelu
Monimuotoisuuden suojelu Metson keinoin i Ylitarkastaja Leena Lehtomaa, Lounais-Suomen ELY-keskus METSO Metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma 2008-2016 1 Esityksen sisältö METSO turvaa monimuotoisuutta
LisätiedotSuomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 8022 Suurisuo-Ansasuo, Nurmes, Pohjois-Karjala
Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 8022 Suurisuo-Ansasuo, Nurmes, Pohjois-Karjala Sijainti Kohde sijaitsee Nurmeksen kunnan luoteisosassa, noin 6 kilometriä
LisätiedotTYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE 14.9.2015. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu
TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu Sisältö 1 JOHDANTO... 2 2 MENELMÄT... 2 3 MAAPERÄ... 3 4 VESISTÖT JA POHJAVEDET... 4 5 KASVILLISUUDEN YLEISKUVAUS...
LisätiedotBioenergia, Bioenergia, lisääntyvät hakkuut ja monimuotoisuus monimuotoisuus
Bioenergia, Bioenergia, lisääntyvät lisääntyvät hakkuut ja hakkuut ja monimuotoisuus monimuotoisuus 30.11.2016 Suojeluasiantuntija Paloma Hannonen 30.11.2016 paloma.hannonen@sll.fi 050 5323 219 Suojeluasiantuntija
LisätiedotYhteenveto erityisistä luonnonarvoista kevään (17.5.2011) työpajasta
Yhteenveto erityisistä luonnonarvoista kevään (17.5.2011) työpajasta Aira Kokko Suomen ympäristökeskus Kokemuksia luonnontilaisuusasteikon soveltamisesta ja erityisistä luonnonarvoista - seminaari 13.12.2011,
LisätiedotEhdotus soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön ja suojelun kansalliseksi strategiaksi Kestävä suometsätalous
Ehdotus soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön ja suojelun kansalliseksi strategiaksi Kestävä suometsätalous Hannu Niemelä Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio hannu.niemela@tapio.fi Suoseuran
Lisätiedot4EXSPERRIZER1EYRYRRIZER7PoXXQSWWIRMRNE..SPPEOWIRVmQIIRIRREPPMWXEQMWWIPZMX]W 1EVOOY/SWOMRIR.]VM1MOOSPE
4EXSPERRIZER1EYRYRRIZER7PoXXQSWWIRMRNE.SPPEOWIRVmQIIRIRREPPMWXEQMWWIPZMX]W 1EVOOY/SWOMRIR.]VM1MOOSPE 1 Sisällysluettelo 1 Johdanto...2 4.1 Ennallistamisen tavoitteet ja 1.1 Suomen suot ja niiden niiden
LisätiedotKEMPELEEN TUOHINONOJAN VARREN LUONTO-SELVITYS
KEMPELEEN TUOHINONOJAN VARREN LUONTO-SELVITYS 2.7.2014 Outi Tuomivaara, hortonomi ylempi AMK Kempeleen kunta 2 JOHDANTO Kempeleen Riihivainiolle on käynnistynyt asemakaavan laajennus, jonka pohjaksi on
LisätiedotYleiskatsaus Suomen soiden määrään ja riittävyyteen
Yleiskatsaus Suomen soiden määrään ja riittävyyteen Suoseura 18.3.2015 Säätytalo Esityksen sisältö: Yleiskatsaus soiden/turvemaiden maankäyttöön ja maankäyttöpaineisiin Soidensuojelu Ennallistaminen Maakuntakaavoitus
Lisätiedot