SGU. Kaivojen poraaminen energiaja vesihuoltoon opas NORMIKAIVO 07 NORMIMENETTELY VESI- JA ENERGIAKAIVOJEN TEKEMISEEN

Transkriptio

1 NORMIKAIVO 07 Kaivojen poraaminen energiaja vesihuoltoon opas NORMIMENETTELY VESI- JA ENERGIAKAIVOJEN TEKEMISEEN SGU Sveriges geologiska undersökning (Ruotsin geologinen tutkimus) Normimenettely vesi- ja energiakaivojen tekemiseen 1

2 Sisältö Esipuhe Yksityinen vesihuolto ja energiaporaus Pohjavesi Lainsäädäntö Kaivon suunnittelu Porausreikien täyttö ja tiivistys Poraaminen vesiensuojelualueella Liite 1. Tarkistuslista Normikaivo Liite 2. Kuluttajan tarkistuslista Liite 3. Porauspöytäkirja Kuvat: Kannen etusivu, vasemmalla: H. Rozenberg. Kannen etusivu, oikealla: B.-M. Ek Kannen takasivu: A. Damberg Huhtikuu 2008 Sveriges geologiska undersökning April 2008 Sveriges geologiska undersökning Layout: Erika Ingvald & Jeanette Bergman Weihed, SGU Tryck: Davidsons Tryckeri AB, Växjö Ruotsin geologinen tutkimus (SGU) tutkii, dokumentoi ja tiedottaa kallioperää, maalajeja ja pohjavettä koskevissa asioissa Ruotsissa. Geologian ja mineraalikysymysten keskeisenä viranomaisena Ruotsissa, on SGU:n tärkeimpiä tehtäviä vastata geologisen tiedon kysyntään yhteiskunnassa. Tietojamme käyttävät esimerkiksi kunnat, lääninhallitukset, yritykset ja viranomaiset perustana ympäristötyölle ja infrastruktuurin suunnittelussa, ruotsalaiset ja ulkomaiset kaivosyritykset, jotka etsivät uusia hyödynnettävissä olevia malmeja ja rakennusyritykset. SGU vastaa kansallisesta ympäristön laatutavoitteesta, Korkealaatuisesta pohjavedestä ja on mukana Hyvään rakennettuun ympäristöön tähtäävässä työssä. Lisäksi SGU on se viranomainen, joka purkaa ja turvaa ympäristövaikutuksilta ne laitokset, joissa valtio aikaisemmin on säilyttänyt öljytuotteitten valmiusvarastoja. Normimenettely vesi- ja energiakaivojen tekemiseen 2

3 Esipuhe Tavoite- ja tulosohjatun yhteiskunnan ympäristönsuojelua varten on Valtiopäivät asettanut ympäristön laadulle 16 kansallista tavoitetta. Ruotsin geologinen tutkimus (SGU) vastaa hallituksen toimeksiannosta ympäristön laatutavoitteen 3. Korkealaatuinen pohjavesi yhteensovittamisesta, seurannasta ja raportoinnista. Tavoitteen puitteissa SGU on laatinut neuvoja ja ohjeita vesi- ja energiahuollon porauksista (Ruotsin ympäristötavoitteet osatavoitteet ja toimintastrategiat Prop. 2000/01:130). Kriteerit perustuvat dokumenttiin Normikaivo-97, jonka SGU sekä lämpöpumppu- ja porausala yhdessä laativat auttaakseen kuluttajia ja päätöksentekijöitä asettamaan oikeat vaatimukset energiakaivon teolle. Dokumenttia on kehitetty edelleen ja sen hyväksyvät nykyisin sekä toimiala että viranomaiset. Tiedon levittämiseksi yhteiskunnassa ja ohjeiden soveltamiseksi on SGU yhteistyössä Sosiaalihallituksen, SP Ruotsin teknisen tutkimuslaitokset ja alan organisaatioiden Geotech Avantin ja Svepin kanssa laatinut tämän ohjeen. Normimenettely vesi- ja energiakaivojen tekemiseen Ohjeet on osoitettu ensi sijassa kaivonporaajille ja ne sisältyvät opetusmateriaaliin, jota SGU käyttää näiden sertifiointikoulutuksessa. Yhtä tärkeitä kuin porausyritykset ovat kunnalliset virkamiehet, jotka joutuvat ottamaan kantaa lupavelvollisuuteen ja ilmoitusvelvollisuuden seurantaan, jotka ovat voimassa vesi- ja energiakaivojen rakentamisessa. Ohjeet kohdistuvat myös kiinteistöjen omistajille, jotka haluavat rakentaa vesi- tai energiahuollon kaivoja. Tavoitteena on vähentää ympäristövahinkojen riskejä ja samalla vähentää sellaisia vahingonkorvauksia, jotka voivat olla seurauksena, jos poraus aiheuttaa vahinkoa ympäröiville kiinteistöille. Seuraamalla tässä annettavia ohjeita parannetaan mahdollisuutta varmaan vesihuoltoon ja ympäristöturvallisiin energiakaivoihin. Ohjeet koskevat kallioon porattujen kaivojen tekoa, lähinnä yksityiseen vesihuoltoon ja lämmitykseen tai jäähdytykseen. Tässä esitetään kootut ohjeet, kuinka esitutkimukset, tekninen toteutus ja hoito tulee suorittaa, kun kaivo rakennetaan turvallisesti siltä kannalta, miten se vaikuttaa pohjaveteen, ympäröivään maaperään ja rakennuksiin tai muuhun ympäristöön. Suuria kunnallisia vedenottamoita ei käsitellä, koska niiden rakentamisen yhteydessä yleisesti tehdään laajoja geologisia esitutkimuksia ja kaivojen rakentamisessa seurataan yksityiskohtaisia työselityksiä ja vaatimuksia. Niille, joiden aikomuksena on kaivaa kaivo, ovat SGU ja Sosiaalihallitus laatineet julkaisun Kaivon rakentaminen toimintaohjeet. Työsuojelukysymyksissä viitataan esitteeseen Porausturvallisuus (tilattavissa ). Ohje sisältää tarkistuslistoja niin kuluttajalle kuin kaivonporaajalle. Hyvä neuvo on, että käytä aina sertifioitua kaivonporaajaa ja toinen, että ota aina etukäteen yhteyttä kuntaan saadaksesi tietoa, mitä on otettava huomioon, kun kaivoa porataan. Myös SGU:n puoleen voi kääntyä. Normimenettely vesi- ja energiakaivojen tekemiseen 3

4 Yksityinen vesihuolto ja energiaporaus Vuosittain porataan kymmeniä tuhansia kaivoja. Säännökset hallitsevien sertifioitujen urakoitsijoiden ammattitaitoisella työllä vähenee pohjavesivahinkojen riski. Näin varmistetaan juomaveden hyvä laatu. Nykyisin 1,2 miljoonaa ihmistä saa Ruotsissa vetensä muista kuin kunnan vedenottamoista, tavallisesti omista kaivoistaan. SGU:n laskelmien mukaan on vakituisten asuntojen yhteydessä noin kaivoa ja maan vapaa-ajan asunnoissa yhtä paljon. Viimeisten kymmenen vuoden aikana on vuosittain porattu kaivoa. Kaivettujen kaivojen määrästä ei ole tietoja, mutta sen arvioidaan olevan tuntuvasti vähäisempi kuin porattujen. Aikaa myöten kaivettu kaivo yleensä korvataan poratulla, kun vapaa-ajan asuntoa modernisoidaan tai se muutetaan vakituiseksi asunnoksi. Maalämmön energiakaivojen määrä on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosina. Vain vuonna 2006 arvioitiin rakennetun yhteensä noin energiakaivoa. Sitä voidaan verrata alle 1000 kaivoon noin kymmenen vuotta sitten. Yli 95 % kuuluu suljettuihin lämpöpumppujärjestelmiin, joissa lämmönsiirtoneste, yleensä etanolipohjainen, virtaa kaivossa suljetussa putkistossa. Alun perin suurinta osaa näistä kaivoista käytettiin yhden tai kahden perheen kiinteistöjen lämmittämiseen. Viime vuosina on kuitenkin suurempien lämpöpumppu- ja viilennysjärjestelmien energiakaivojen lukumäärä kasvanut voimakkaasti ja ne muodostavat nykyisin merkittävän osan vastaporatuista kaivoista. On välttämätöntä ryhtyä varotoimenpiteisiin kun kaivoa ollaan rakentamassa, koska porattujen kaivojen voimakkaasti kasvava määrä muodostaa potentiaalisen uhkan pohjavedelle ja siten sekä kunnalliselle että yksityiselle vesihuollolle. Riskit voidaan kuitenkin useimmissa tapauksissa eliminoida oikein suoritetulla työllä. Puutteellisesti rakennetusta energiakaivosta voi seurata huolta yksityiselle kiinteistönomistajalle. Osittain se voi vaikuttaa omaan vesihuoltoon, osittain voi lämpöpumppujärjestelmä toimia puutteellisesti, ehkä siksi, että kokoojaputki vuotaa. Yksityisessä vesihuollossa alueilla, joilla on riski suolaveden tunkeutumiselle, esimerkiksi Normimenettely vesi- ja energiakaivojen tekemiseen 4

5 rannikon läheisillä alueilla, ovat korkeat kloridipitoisuudet ja pinnallisesti sijaitseva orsivesi tavallisia ongelmia. Usein energiakaivot porataan hyvin syviksi, ja jos se tehdään sellaisella alueella ja hylsyputken ja kallion välinen tiivistys on puutteellinen, kasvavat yksityisen vesihuollon laatuongelmat. Vesikaivoille puutteellinen rakentaminen merkitsee useimmissa tapauksissa, että oman kaivon veden laatu kärsii. Tavallisesti kielteiset vaikutukset havaitaan varhain, koska vettä käytetään kiinteistössä, ja jonkinlaisiin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä. Siten riski siihen, että puutteellisesti rakennettu kaivo vaikuttaisi lähistön kaivoihin on vesikaivojen osalta pienempi kuin energiakaivojen. Vedenotto voi kuitenkin merkitä ongelmia ympäristölle, jos makeasta pohjavedestä on pulaa. ILMOITUSVELVOLLISUUS Vesikaivojen (SFS 1975:424) ja energiakaivojen (SFS 1985:245) rakentamista koskevan lain mukaan on kaivonporaajalla velvollisuus lähettää kopio kaivopöytäkirjasta SGU:n kaivoarkistoon (ks. liite 3). Siellä saapuvat tiedot kaivoista tallennetaan tietovarastoon ja varustetaan koordinaateilla, jotta tiedot olisivat sovellettavissa GIS-järjestelmään ja käyttäjäystävällisiä. Kaivoarkiston tiedot ovat erittäin tärkeä tietolähde SGU:n pohjavesikartoituksille, hydrogeologialle ja yksityisten kiinteistönomistajien, virkamiesten, kaivonporaajien, asentajien, konsulttien ja muiden neuvonnassa. Yleisö on hyvin kiinnostunut Kaivoarkistosta, osin ne, jotka suunnittelevat uuden kaivon rakentamista, osin ne, joille on tullut ongelmia ja jotka tarvitsevat tietoja omasta ja naapureiden kaivoista. Jotta yleisö helpommin saisi tietoa Kaivoarkistosta, se on käytettävissä SGU:n verkkosivuilla. KAIVONPORAAJIEN JA PORAUSYRITYSTEN SERTIFIOINTI Se ei pelkästään riitä, että esitetään kriteerit, kuinka kaivo on porattava. On myös varmistettava, että kaivonporaajilla on ne tiedot, joita tarvitaan turvallisen pohjaveden tavoitteen saavuttamiseksi. SGU on Sertifioitu porausyritys Sertifioidun porausyrityksen perusta on porausalaan sovitettu yritysjohto. Vuotuinen tarkastus valvoo, että vaatimuksia noudatetaan Sertifioitu kaivonporaaja Porausyritysten henkilökuntaa on sertifioitu vuodesta 2004 alkaen. Täytettävien perustietojen kriteerit löytyvät sivuilta SGU ja Sitac ovat määritelleet vaatimukset yhdessä Avantin, Geotech:n ym. kanssa Normimenettely vesi- ja energiakaivojen tekemiseen 5

6 ehdottomasti sitä mieltä, että tämä opas sekä SGU:n työ siihen vaikuttamiseksi, että porausyrittäjien on oltava koulutettuja ja sertifioituja, ovat tärkeitä askelia ympäristötavoitteen saavuttamisessa. Ei vähiten siksi, että kaivonporaajat ovat suoraan tekemisissä miltei kaikkien kunnallisten ja yksityisten vedenottamoiden kanssa, kuten myös rakennus- ja energiaporausten, jotka voivat muodostaa uhkan pohjavedelle. Siksi on tavoitteena, että kaikkien vesi- ja energiaporausten alalla toimivien urakoitsijoiden tulee olla koulutettuja ja sertifioituja. Jotta tämä toteutuisi, vaaditaan kuitenkin, että yleisölle tiedotetaan, että kuntien näitä kysymyksiä käsittelevillä virkamiehillä on oikeat tiedot ja että lupia myöntävät viranomaiset vaativat, että porauksia suorittavat yksinomaan urakoitsijat, joilla on dokumentoitu ammattitaito. Sertifioitujen kaivoporareiden, kaivoyritysten ja sertifioitujen porareiden porausten lukumäärää seurataan kansallisen indikaattorin avulla. SGU on muokannut indikaattorin miljöötavoitteen Korkealaatuinen pohjavesi puitteissa. Marraskuun lopussa 2007 oli maassa runsaat 160 sertifioitua kaivonporaajaa. Näiden lisäksi noin 200 kaivonporaajaa on käynyt läpi koulutuksen, mutta ei ole vielä hakenut sertifikaattia. Sitac:n verkkosivuilla ovat ajankohtaiset tiedot sertifioitujen kaivonporaajien määrästä. Normimenettely vesi- ja energiakaivojen tekemiseen 6

7 Pohjavesi Pohjavettä varastoituu sekä kallioon että maaperään. Kun selvitetään perusteellisesti, millainen porattava vesivarasto on, parannetaan mahdollisuutta hyvälaatuisen veden löytymiseen ja vältetään ongelmia. Noin 80 % kaikesta järviemme ja vesistöjemme vedestä on peräisin ulosvirtaavasta pohjavedestä. Pohjavedellä on hyvin tärkeä hydrologinen ja ekologinen funktio. Sitä on kaikentyyppisissä geologisissa muodostumissa, kallioperässä yhtä hyvin kuin soraharjuissa, mutta saatavuus vaihtelee samoin kuin kemiallinen koostumuskin. Miten vesi liikkuu ja minkälaisen kemiallisen koostumuksen se saa, riippuu siitä, mistä maakerrokset ja kallioperä muodostuvat sekä niiden läpäisevyydestä, huokoisuudesta ja rikkonaisuudesta. Suurehkoja otettavissa olevia pohjavesimääriä on lähinnä karkearakeisissa, löysissä kerrostumissa ja rikkonaisessa tai huokoisessa kalliossa. POHJAVEDEN PINNAN VAIHTELUT Pohjavettä muodostuu, kun sade- ja sulamisvedet tunkeutuvat maanpinnan läpi ja täyttävät maan huokosia ja kallion halkeamia (ks. kuva 1). Ennen kuin kaikki vesi on ehtinyt painua maahan, haihtuu osa ilmakehään. Lopusta osan ottavat kasvien juuret ja sekin päätyy ilmakehään Kuva 1 Miltei kaikki makea pohjavesi on ollut sadevettä, joka on painunut maahan. Sitten se on valunut kohti alempia tasoja juostakseen lopulta puroihin, järviin tai mereen, missä se jälleen voi haihtua ilmakehään. Tätä kutsutaan veden kiertokuluksi. Kuvitus: Anna Jonson, ArtAnna Ordlista på bilden Nederbörd - Sade Transpiration & avdunstning - Haihduttaminen & haihdunta eller evaportanspiraatio Avdunstning - Haihdunta Kondensation - Tiivistyminen Grundvattenbildning - Pohjaveden muodostuminen Grundvattenyta - Källa - Pohjaveden pinta Lähde Normimenettely vesi- ja energiakaivojen tekemiseen 7

8 haihduttamisen, kasvien luonnollisen tavan säädellä kosteustasapainoaan, kautta. Loppu jatkaa edelleen kohden pohjaveden tasoa ja muodostaa vähitellen pohjavettä. Pohjaveden pinnaksi kutsutaan sitä pintaa, jonka alapuolella kaikki huokoset ja halkeamat ovat veden täyttämiä, pohjavesivyöhykettä. Vyöhykkeen paksuus vaihtelee vuoden mittaan muun muassa sademäärän ja mahdollisen pohjaveden oton mukaan. Tavallisesti pohjaveden taso on alhaisimmillaan, ts. syvyys maan pinnalta pohjaveden tasoon on suurin, loppukesällä ja syksyn alussa, koska kasvit imevät silloin lähes kaiken sateen. Pohjaveden pinta voi olla alhaalla myös talven lopulla, ennen kuin lumen sulaminen on käynnistynyt (ks. kuva 2.) POHJAVESI MAAKERROKSISSA Maakerrokset ovat erittäin tärkeä kallion pohjavesivarojen täyttövarasto. Yleisesti ottaen edellytykset suurelle vedenotolle ovat hyvät paksuissa karkearakeisissa maalajeissa, jotka muodostuvat hiekasta ja sorasta, joissa huokoset ovat suuria. Kuvitus: Anna Jonson, ArtAnna Kuva 2. Pohjaveden taso vaihtelee sekä vuodenajan että maantieteellisen sijainnin mukaan. Ordlista på bilden 2 snö, tjäle - lumi, routa snösmältning - lumen sulaminen avdunstningen större - haihdunta on suurempaa kuin sademäärä (tyypillistä kesällä) än nederbörden (typiskt för sommaren) nederbörden större - sademäärä on suurempi kuin haihdunta (tyypillistä syksyllä) än avdunstningen (typiskt för hösten) Normimenettely vesi- ja energiakaivojen tekemiseen 8

9 Hienorakeisissa maalajeissa, kuten siltissä ja savessa on huokostila vähäinen, mikä myös tekee käytettävissä olevan vesimäärän liian vähäiseksi, jotta sitä voitaisiin hyödyntää. Moreenilla, Ruotsin tavallisimmalla maalajilla, on vaihteleva huokostila, läpäisevyys ja paksuus ja siksi sen vesimäärä vaihtelee. Se riittää harvoin suureen vedenottoon, mutta on useimmiten riittävä yksityiseen vesihuoltoon. Moreeniin ja muihin ohuisiin maakerroksiin rakennetut kaivot ovat usein herkkiä pohjaveden vaihteluille ja ne ovat vaarassa kuivua pitkien kuivien kausien aikana. POHJAVESI KALLIOPERÄSSÄ Eri kivilajit käyttäytyvät vesivarastona eri tavoin. Ruotsin peruskallio muodostuu kiteisestä kallioperästä, kuten graniiteista ja gneisseistä. Sellaiset kivilajit ovat tiiviitä ja niissä vesi esiintyy suuremmissa tai pienemmissä halkeamissa. Veden saatavuus peruskalliossa määräytyy siten sen mukaan, kuinka paljon kalliossa on halkeamia, kuinka kestäviä halkeamat ovat ja miten ne kytkeytyvät toisiinsa. Kiteiseen peruskallioon verrattuna on kerrostunut kallioperä, varsinkin hiekkakivi, mutta myös kalkkikivi, on monissa tapauksissa huokoista. Vesi varastoituu aivan kuten eri maalajeissa huokostilaan. Sellainen kallioperä varastoi usein enemmän vettä kuin peruskallio, varsinkin jos se myös on halkeillut. Hiekkakivi on yksi maan eniten vettä läpäisevistä kivilajeista. Erilaiset kerrostuneet kivilajit hiekkakivi, kalkkikivi ja tiiviit liuskeet esiintyvät usein kerroksina toistensa päällä (ks. kuva 3). Liuskeissa ei ole Kuva 3. Erilaiset kerrostuneet kivilajit ovat usein kerrostuneet toistensa päälle. Liuskeet voivat muodostaa tiiviitä kerroksia vettä läpäisevien kerrosten välille, jolloin hyvälaatuinen vesi ei sekoitu huonomman veden kanssa. Kuvitus: Anna Jonson, ArtAnna Ordlista på bilden Jordlager - Maakerros Poröst berglager av sandsten - Huokoinen kalliokerros hiekkakiveä Dålig grundvattenkvalitet - Huono pohjaveden laatu Tätande berglager (lerskiffer) - Tiivis kalliokerros (saviliusketta) Poröst berglager av kalksten - Huokoinen kalliokerros kalkkikiveä Kontakt via borrhål - Yhteys porausreiän kautta Bra grundvattenkvalitet - Hyvä pohjaveden laatu Normimenettely vesi- ja energiakaivojen tekemiseen 9

10 vertikaalihalkeamia ja se voi muodostaa tiiviin kerroksen huokoisten vettä läpäisevien kerrosten välille. Kaivon vedenpinta voi vaihdella sen mukaan, mistä vettä läpäisevästä kerroksesta vettä otetaan. On tärkeätä huomioida, että tiiviin kerroksen, kuten liuskeen läpi poraaminen voi aiheuttaa hydraulisen oikosulun vesivarastojen välille. POHJAVEDEN LAATU Pohjaveden laatu eroaa usein toisistaan kallioperän ja maakerrosten kesken. Yleensä syvemmällä oleva pohjavesi on tasalaatuisempaa ja parempaa kuin pinnallisesti sijaitseva pohjavesi. Tämä johtuu siitä, että syvempi pohjavesi on pitempään suodattunut maan läpi ja siksi voinut puhdistua paremmin. Syvän pohjaveden suojaamiseksi on siitä syystä hyvin tärkeätä estää pintaveden tunkeutuminen itse kaivoon porauksen aikana. Kallioperän kemiallinen koostumus ja pohjaveden pitkä viipyminen kalliossa voivat kuitenkin heikentää veden laatua. Joissakin paikoissa havaitaan esimerkiksi kohonneita arsenikin, uraanin, radonin ja fluorin pitoisuuksia kun kaivo on porattu sellaiseen kallioon, joka luonnostaan sisältää näitä aineita. Aineet ovat silloin liuenneet pohjaveteen sen matkalla kallion läpi. Joillakin seuduilla kasvaa myös suolaveden riski syvyyden kasvaessa. Porauksen syvyydellä on siis rajansa, jotta veden laatu pysyisi hyvänä. Suolavesi kallioon poratuissa kaivoissa voi johtua useista syistä. Useimmiten eri syvyyksissä oleva suolainen pohjavesi vaikuttaa kaivoon. Eräissä tapauksissa on kuitenkin ihmisen maanpäällinen toiminta syynä, esimerkiksi tiesuolan levitys, kaatopaikkojen rakentaminen ja vastaavat. Senlaatuinen vaikutus on kuitenkin useimmissa tapauksissa sidoksissa saastelähteen välittömään lähialueeseen, joten se on helpompaa ehkäistä, jäljittää ja ryhtyä toimenpiteisiin. Tavallisin ongelma, kaivoon tunkeutuva luonnostaan suolainen pohjavesi, on jäänne muinaisesta suolavedestä. Se on peräisin ajalta, jolloin osia Ruotsista oli suola- tai murtoveden peittämänä. Käsitettä KR (korkein ranta) käytetään niiden alueiden määrittämiseksi, jotka kerran olivat meren alla. Kun arvioidaan muinaisen suolaveden riskiä kaivon porauspaikalla, voi KR kuitenkin olla harhaanjohtava. Ruotsin peittämä meri on tiettyinä jaksoina muodostunut makeasta vedestä mannerjään sulaessa. Käyttökelpoisempi käsite riskialueiden paikallistamiseksi sen sijaan on MR (meren raja) joka määrittää suolaisen meren peittämät alueet (ks kuva 4). On myös tapauksia, joissa nykyisen meren suolavesi on tunkeutunut kaivoon. Tätä tapahtuu meren välittömässä läheisyydessä ja sitä esiintyy hyvin harvoin kauempana kuin m rantalinjasta. Kokemus osoittaa, että suolaista pohjavettä esiintyy kaikkialla, ei vain lähellä rannikkoa ei myöskään yksinomaan alueilla, jotka viimeisen jääkauden jälkeen ovat olleet suolaisen meren peittäminä. Mutta MR:n yläpuolella esiintyy suolavettä niin suurissa syvyyksissä, että suolaveden tunkeutuminen kaivoihin on erittäin harvinaista. Sen sijaan muodostavat lähinnä Normimenettely vesi- ja energiakaivojen tekemiseen 10

11 pinnalla olevat saastelähteet, kuten tiet uhkan vesihuollolle sellaisilla alueilla. NÄIN VÄLTÄT SUOLAVEDEN VAIKUTUKSET Suolavettä tunkeutuu kaivoon lähinnä silloin, kun pohjavettä otetaan enemmän kuin alueella muodostuu. Niin voi käydä, kun pohjaveden otto lisääntyy. Niin voi käydä myös ajanjaksoina, jolloin pohjavettä muodostuu huonosti vähäisen sadannan tai suuren haihdunnan vuoksi ja silloin kun makean pohjaveden tason on matala. Kaivoveden suolapitoisuus vaihtelee siksi ajan mukana. Korkeimman rannan yläpuolinen alue Korkeimman rannan ja meren rajan välinen alue Meren rajan alapuolinen alue Koska suolaveden vaikutuksen riski myös kasvaa poraussyvyyden kasvaessa, tulee porauksen aikana huolellisesti dokumentoida kloridipitoisuus tai sähkönjohtavuus, joka on suolapitoisuuden eräs mitta. Selvittämällä kaivon porauspaikan geologiset edellytykset, onko alue esimerkiksi MR:n alapuolella, saadaan sormituntuma siitä, mitä voi olla odotettavissa. Ympäröivien kaivojen syvyyden ja suolapitoisuuden selvittäminen, siitä riippumatta siitä riippumatta, onko kaivo tarkoitettu Kuva 4. Suolaveden vaikutuksen vaara kasvaa poraussyvyyden ja vedenoton kasvaessa, erityisesti meren rajan alapuolisilla alueilla. Normimenettely vesi- ja energiakaivojen tekemiseen 11

12 veden vaiko energian ottoon, antaa myös tukea. Tällaista tietoa saa mm. SGU:n kaivoarkistosta. Joissakin tapauksissa saattaa osoittautua, että maahan kaivettu (rengas)kaivo on parempi vaihtoehto kuin kallioon porattu kaivo. SUURET VESIVARAT Hyvälaatuinen pohjavesi on yhteiskunnalle merkittävä luonnonvara. Sellaisten resurssien saatavuudella on suuri paikallinen, alueellinen ja tietyissä tapauksissa myös kansallinen merkitys. Ruotsissa on runsaasti pohjavesivaroja, mutta niitä voi paikallisesti tai alueellisesti olla rajallisesti. Suuret vedenottamot rakennetaan usein jäävirtojen muodostamiin kerrostumiin (hiekka- ja sorakerrostumiin). Osaltaan ne toimivat luonnollisina pohjavesivarastoina, osaltaan ne ovat tärkeitä, koska niitä voi käyttää keinotekoiseen suodatukseen, kun luonnollinen pohjavedenmuodostus ei riitä. Eräillä alueilla, lähinnä Skoonessa, on myös suuria pohjavesiesiintymiä kerrostuneessa kallioperässä. Myös peruskallio tarjoaa hyviä mahdollisuuksia pohjaveden ottoon, ensisijassa yksityiseen vesihuoltoon. Jos sellaisen sijainti on hyvä, riittää peruskallion vesi tietyissä tapauksissa myös pienehköille yhdyskunnille. Alueet, joilla on paljon, mutta melko pieniä pohjavesiesiintymiä, merkitsevät sekä etuja että haittoja. Jos yksi pohjavesiesiintymä saastuu, on vahinko rajoitettu. Samalla voi etäisyys olla pitkä toiseen esiintymään, josta riittäviä määriä hyvälaatuista pohjavettä on saatavissa. Kattava tieto suurten pohjavesiesiintymien sijainnista on saatavissa SGU:n verkkosivuilta Yksityiskohtaisempaa tietoa pohjavesikarttojen muodossa saa SGU:n asiakaspalvelusta. Normimenettely vesi- ja energiakaivojen tekemiseen 12

13 Lainsäädäntö Kaivonporausta koskevien lakien tarkoitus on osin suojata yksityistä ihmistä, osin ympäristöä, mutta myös huolehtia yhteiskunnan eduista. Lakien tuntemus on välttämätöntä, kun kaivoa porataan. Kaivon rakentamista säädellään joukossa lakeja, jotka määräävät, kuinka työ suoritetaan ja jotka myös säätelevät kuluttajan, kaivonporaajan ja asianomaisten viranomaisten suhteita. Tässä luvussa kootaan yhteen keskeisin tätä koskeva lainsäädäntö. KAAVOITUS JA RAKENNUSLAKI Maa- ja vesialueiden käytön ohjaus Laki on kunnan väline asutuksen kehittymisen hallintaan kunnan rajojen sisällä. Kunta osoittaa kaavoilla (kartalla), missä tietyn tyyppistä asutusta saa rakentaa. esim. asuntoja, teollisuutta tai liikuntapaikkoja. Tavallisesti muut toimijat kuin kunta toteuttavat kaavat rakentamalla. Kunta voi kaavoissa ilmoittaa, kuinka asutus tulee muodostaa tiettyyn paikkaan ja mitkä toimenpiteet vaativat rakennusluvan. Kunta voi esimerkiksi vaatia rakennuslupaa kaivolle sellaisilla alueilla, joissa juomavedestä on pulaa tai joilla on vaarana, että kaivo voi vahingoittaa vettä esimerkiksi suolaveden tunkeutumisen vuoksi. Kunta voi myös vaatia vettä säästäviä rakenteita taloihin. Kunnalliset kaavat osoittavat, mitä tilaajan ja kaivoyrityksen tulee noudattaa, jotta kaivo saadaan rakentaa. Kaivon poraaja voi joutua vastaamaan kysymyksiin, kuten: Onko tilaa vielä yhdelle kaivolle mahdollista vesipulaa ajatellen? Kuinka suuri on vaara suolaveden tunkeutumisesta? Voiko vedenottamo vaikuttaa ympäröivien kiinteistöjen perustamisolosuhteisiin? Erityyppiset päätösinstrumentit On useita kaava- ja päätöstyyppejä: Yleiskaava koskee koko kuntaa ja se antaa yleiskuvan valtion ja kunnan näkemyksestä, kuinka eri Normimenettely vesi- ja energiakaivojen tekemiseen 13

14 maa- ja vesialueita pääasiassa tulee käyttää. Osa-alueille voi olla tarkennuksia, joissa esitetään yksityiskohtaisempaa tietoa sekä paikoista että vaatimuksista niiden käytölle. Asemakaava kuvaa, missä erityyppistä asutusta saa rakentaa ja millä edellytyksillä. Asemakaava ilmoittaa myös rakennuslupavaatimuksesta kaivoille. Rakennuslupa on kunnan antama lupa tietyn rakennuksen tai rakennelman (kuten kaivon) sijoittamiseen tiettyyn paikkaan. Rakennusneuvottelussa kunnan kanssa käsitellään rakennuksen teknistä suunnittelua ja suoritettavia tarkastuksia. Tietopohja Kaavat valaisevat viranomaisharkinnan vaatimuksia. Mutta ne myös antavat hyvät yleistiedot eri paikoista. Kaavoissa esitetään tietoja sekä ominaisuuksista että riskeistä. Yksi esimerkki ovat alueet, joilla on arvokkaita ja herkkiä luonto- tai kulttuuriarvoja. Ne tulee osoittaa kartalla ja niihin kohdistuvat uhkat on kuvattava. Mikä niitä voi vahingoittaa? Sellaisilla alueilla työskenneltäessä tulee kaivoyrityksen varautua tiukkoihin vaatimuksiin sekä ympäristökaaren että kuluttajalakien huomioimisesta. Se saattaa tarkoittaa erityistä huolellisuutta koneita ajettaessa tai kaivoa sijoitettaessa. Vesiesiintymät ja niihin liittyvät eri vaatimukset on esitettävä kaavakartalla. Ristiriitatilanteet, joissa on vaara vahingoittaa vastakkaista etua, osoitetaan. Ne voivat merkitä, että vaaditaan erityisiä viranomaislupia (esim. ympäristökaaren mukainen vesioikeus). Ristiriitatilanteessa tiukentuvat myös huomioon ottamisen vaatimukset; taso nousee sen suhteen, mitä pidetään kohtuuttomana. Tietoperustana kaavat voivat kertoa: mitä yleisiä etuja ympäristöön liittyy. Voivatko ne häiriintyä vai voidaanko osoittaa sellaista varovaisuutta, että ne suorastaan vahvistuvat? mitä vesi-intressejä on ja mitä suunnitellaan? Koskettavatko ne suunniteltua kaivoa? mitä yksityisiä rakennusoikeuksia on ympäristön kaavoissa? Tuleeko veden käytöstä tulevaisuudessa kilpailua? tuleeko urakoitsijan kertoa kuluttajalle erilaisten yhteisratkaisujen eduista. onko alue herkkä ahtauden vuoksi vesi- ja viemärijohtoja ajatellen, vesipulan tai suolaveden kannalta. tuleeko uutta kaivoa ylipäätään sijoittaa tarkoitetulle paikalle. vaatiiko kunta rakennuslupaa kaivon rakentamiselle tai muuttamiselle. Onko tilaaja saanut luvan? suosittaako kunta jotakin erityistä laitteistoa. Vaikuttaako se kaivon suunnitteluun tai sijoitukseen? YMPÄRISTÖKAARI Pitkäjänteinen kestävyys Ympäristökaari on yksi useista välineistä ekologisesti kestävää kehitystä koskevien poliittisten tavoitteitten toteuttamisessa. Laki koskee ulkoista ympäristöä ja sen tarkoituksena on suojata terveyttä ja ympäristöä. Ympäristöä Normimenettely vesi- ja energiakaivojen tekemiseen 14

15 ovat luonto, vesi, ilma ja maisema, mutta myös kulttuuriarvot. Polttopisteessä ovat yleiset (valtion ja kunnan) ympäristöintressit. Ympäristölain tarkoituksena ei ole suojata yksityistä etua, esim. hyvin hoidettua puutarhaa. Sellaista, sinänsä hyvin oikeutettua, intressiä säädellään sitä vastoin sopimuksin tilaajan ja suorittajan välillä, ja kun kyseessä ovat naapurit, maakaaren huomioimissäännöillä. Ympäristökaaren pääasialliset ohjauskeinot ovat: ehkäisevät ympäristökaaren tavoitteita, joista voidaan sanktiona määrätä erilaisia maksuja ja rangaistuksia. Henkilökohtainen vastuu ympäristön huomioon ottamisesta Yrityksessä ympäristövastuu seuraa henkilöä ja sitä työtehtävää, joka hänellä on. Eivät vain yrityksen päävastuulliset kanna ympäristövastuuta. Kuva 5. Kaikilla kaivonporaajilla on henkilökohtainen vastuu ympäristöstä. Heidän tulee käydä läpi koulutus niin, että tiedot ovat suhteessa työtehtäviin kaikille vaatimus ottaa päivittäisessä elämässä ja toiminnassa huomioon, ettei ihmisille ja ympäristölle aiheudu vahinkoa rajoituksia arvokkaiden luonto- ja kulttuurialueiden käytölle. ennakkoluvan vaatimus tietyille häiritseville toimille, esim. veden pois johtamiselle, rantarakentamiselle, kemikaalien käytölle vesiensuojelualueella. viranomaisten oikeus valvonnalla puuttua toimenpiteisiin, jotka Normimenettely vesi- ja energiakaivojen tekemiseen 15

16 Kaikilla on vastuu suhteessa tehtäviinsä. Ympäristövastuusta ei tarvita mitään kirjallista päätöstä, vaan vastuu ympäristöstä seuraa suoraan työtehtävästä. Niiden, joilla ei mielestään ole riittävästi tietoa ympäristöstä voidakseen ottaa huomioon ne ympäristöasiat, jotka kuuluvat hänen työtehtäviinsä, tulee pyytää koulutusta. Ympäristön huomioon ottaminen merkitsee, että suorittaa työnsä siten, että haitat ja häiriöt ihmisille ja ympäristölle vältetään. Näissä kysymyksissä on velvollisuus noudattaa valvontaviranomaisten ohjeita. Pahimmassa tapauksessa se, joka ajaa koneella herkässä luonnossa tai muinaisjäännöksessä, voi itse joutua vastuuseen syntyvistä vahingoista. Se, joka myötävaikuttaa maassa olevien saasteiden leviämiseen, saattaa joutua saneerausvastuuseen. Myös yritys voi joutua taloudelliseen tai rikosoikeudelliseen vastuuseen vahingosta, jonka esimerkiksi työ kaivon rakentamiseksi aiheuttaa ympäristölle, kuten naapureille aiheutuneista vahingoista. Kaikille asetetaan suuri vastuu ympäristöstä. Meidän tulee auttaa luomaan edellytyksiä olla huolellinen, meidän tulee korjata aiheuttamamme vahingot ja hankkia tietoa ennen toimenpiteiden suorittamista niin, että ympäristö otetaan kohtuullisesti huomioon yksinkertaisimmalla tavalla. Tulee halvemmaksi miettiä etukäteen Muodollisista vaatimuksista riippumatta on järkevää miettiä etukäteen. On tehokkaampaa toimia paikan päällä annettujen edellytysten mukaisesti kuin niitä vastaan, ja välttää vahinkoa mieluummin kuin korjata. Ympäristökaaren vaatimukset motivoivat siten rutiineihin, jotka auttavat sekä korkealaatuisten rakenteiden luomiseen että kustannustehokkaaseen toimintaan. Se auttaa täyttämään kuluttajalakien vaatimukset KULUTTAJASUOJA- JA PALVELULAKI Ammattimaisuus Kuluttajalakien tarkoituksena on, että kuluttajat saisivat elinkeinonharjoittajalta ammattimaisen kohtelun ja odotetun tavaran ja palvelujen laadun. Lait säätelevät myös hinnoittelua, maksamista ja vahingonkorvauksia. Ammattimaisuuden vaatimus ei perustu vain siihen, että työ suoritetaan ammattimaisesti. Sen lisäksi tulee toimintaa kokonaisuudessaan harjoittaa asianmukaisesti. Tästä selviytymiseen, mutta myös että ei joutuisi tarpeettomasti vastuuseen, tarvitsee elinkeinonharjoittaja rutiineja, esim. dokumentoidakseen olosuhteet paikan päällä ja tarvittavat kontaktit. Kuluttajia tulee tukea Ensisijaisesti ohjataan elinkeinonharjoittajan työohjelmaa, koska tämän katsotaan olevan vahvempi osapuoli. Mutta myös kuluttaja joutuu ottamaan vastuuta ja esim. toimia tiettynä aikana voidakseen vedota sääntöjen suojaan. Ne elimet, jotka käsittelevät kuluttajien valituksia ja antavat suosituksia elinkeinonharjoittajalle mahdollisista oikaisuista, on koottu eri osapuolten edustajista. (Kuluttajavalituslautakunta ja Lämpöpumppualan valituslautakunta). Normimenettely vesi- ja energiakaivojen tekemiseen 16