VIITTOMAKIELENTULKIN TYÖN SISÄLTÖSEIKAT

Transkriptio

1 VIITTOMAKIELENTULKIN TYÖN SISÄLTÖSEIKAT Heidi Hynynen Opinnäytetyö Joulukuu 2001 Diakonia-ammattikorkeakoulu Turun yksikkö

2 PÄÄTTÖTYÖN TIIVISTELMÄ (ABSTRACT) DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU Turun yksikkö Hynynen, Heidi Viittomakielentulkin työn sisältöseikat Turku s., 2 liitettä Viitomakielentulkin työ on erittäin kiehtovaa ja haastavaa. Tulkin työ on kuitenkin myös melko vierasta suurimmalle osalle suomalaisista. Suomessa ei ole vielä julkaistu yhtään kattavaa teosta, jossa olisi kuvattu tulkin työtä monesta eri näkökulmasta. Tästä syystä olemme päättäneet tehdä käsikirjan viittomakielentulkin työstä. Kirja muodostuu neljästä osasta: ihmissuhteet, työn muotoseikat, työn sisältöseikat ja organisaatiot. Tämä työ tulee olemaan kirjan toinen osa ja se käsittelee työn sisältöseikkoja. Työn aineisto, tulkkien kirjoittamat kokemukset, on kerätty Diakoniaammattikorkeakoulun Turun yksikön järjestämässä muuntokoulutusryhmässä. Tulkit ovat kirjoittaneet kokemuksiaan tulkin eri rooleista, tulkkaustilanteista, eri asiakasryhmistä, työkielistä, työyhteisöstä ja työssä jaksamisesta. Kokemuksien tueksi ja selitykseksi olen kerännyt tietoa tulkkausta käsittelevistä teoksista. Koulutuksessa mukana olleet tulkit kirjoittivat kokemuksiiaan lukuvuoden aikana. Tämän jälkeen olen poiminut kokemuksista työhöni sopivimmat ja muokannut niitä sellaiseen muotoon, jotta niistä ei voisi tunnistaa kirjoittajaa. Työssä merkittävässä osassa ovat tulkkien omat kokemukset. Tulkin työkenttä, tilanteet ja kokemukset ovat erittäin laajat. Tulkki näkee työssään ihmiselämän koko kirjon iloineen ja suruineen. Työtilanteiden ja asiakkaiden monipuolisuus mahdollistaa sen, että jokaisen tulkin on mahdollista valita työmuoto, joka sopii hänelle parhaiten. Tulkin on myös mahdollista kokeilla eri työpaikkoja kunnes hän löytää itselleen ja omaan elämäntilanteeseensä parhaiten sopivan tavan työskennellä. Tämän työn kirjottaminen havainnollisti kirjoittajalle sen, kuinka moni-ilmeistä ja haastavaa viittomakielentulkin työ on. Työhön sisältyy paljon vapauksia valita tehtävät ja asiakkaat niin, että työstä on mahdollista nauttia. Mutta toisaalta työn raskaus ja vaativuus ajaa monet tulkit vaihtamaan alaa muutaman työvuoden jälkeen. Asiasanat: tulkkaus, kääntäminen, etiikka, roolit, kuurot, viittomakieli, kuurosokeat, kuuroutuneet, kielet, työyhteisö, koulutus, motivaatio Säilytyspaikka: DIAK Turun yksikön kirjasto

3 ABSTRACT DIACONIA POLYTECHNIC, TURKU TRAINING UNIT Hynynen, Heidi The Working Environment of Sign Language Interpreters Turku pages, 2 appendices The aim of this final thesis is to describe the work of sing language interpreters in Finland. In Finland, there are no good handbooks for sing language interpreters. This final thesis is two-fold. First, it is based on the experiences of sign language interpreters. Second, it is a handbook that has been developed for sign language interpreters. The first part of the hand book deals with relationships in interpreters work. The another two parts deal with organizations around the interpreter, agreement on wages and conditions of employment. The material for this final thesis was collected at Diaconia Polytechnic, Turku Training Unit during follow-up training for sing language interpreters. The interpreters wrote about their own experiences with different kind of clients, languages and various roles. They also wrote about how it feels to work alone and with co-workers. The stories were collected during the semesters. Following that, stories were selected for this thesis. The stories modified in order to protect the identity of the writer. The main part of this thesis deals with the stories, with some theoretical material used as a foundations for the experiences. While writing this thesis, I realized how wide, fascinating and challenging the working area of the interpreters. Due to the lack of interpreters in Finland, every interpreter has the possibility to choose the kind of work he/she enjoys most. There are still some defects that should be corrected. Too many interpreters get tired and, as a result, change professions. It is hoped that this hand book will help address some of the problems that exist and help support the interpreter in coping. Keywords: Interpreter, interpreting, translation, sign language, deaf, ethics, roles, deaf blind, hard of hearing, education, motivation Deposited in: The library of Turku Christian Institute

4 I SISÄLLYS 1. JOHDANTO VIITTOMAKIELENTULKIN AMMATTISÄÄNNÖSTÖ VIITTOMAKIELENTULKIN ERILAISET ROOLIT Tulkin roolit Opiskelutulkin rooli Opettajan rooli Asiantuntijan rooli ERILAISET TULKKAUSTILANTEET Tulkkauksen määritelmä Kääntämisen määritelmä Tulkin työn peruskuvaus Asioimistulkkaustilanteet Opiskelutulkkaustilanteet Opetustilanteet Käännöstehtävät ASIAKKAAT Kuurot asiakkaat Asiakkaana aikuinen Asiakkaana lapsi Kuulevat asiakkaat Kuurosokeat asiakkaat Kuuroutuneet ja huonokuuloiset asiakkaat Muut asiakasryhmät TYÖKIELET Suomi Viittomakieli Muut kielet TYÖYHTEISÖ Tulkkikeskukset Paritulkkaus Työssä yksin TYÖSSÄ JAKSAMINEN...42

5 II 9. POHDINTA LÄHTEET...47 LIITTEET 1-2

6 2 1. JOHDANTO Viittomakielen tulkin työ on erittäin kiehtovaa ja monipuolista. Työssämme tulkkina meillä on mahdollisuus olla mukana ihmisen arjessa sen kaikkine iloineen ja suruineen. Tulkki on kielenkääntäjä, jonka on osattava sulautua hyvinkin erilaisiin tilanteisiin ja erilaisten asiakkaiden tarpeisiin. Kielen lisäksi tulkilta vaaditaan ihmissuhdetaitoja ja palveluhenkisyyttä. Ainakin tällä hetkellä, vuonna 2001, Suomessa on pulaa viittomakielentulkeista. Alueellisia eroja on mutta periaatteessa tulkit voivat itse valita millaista työtä he tekevät. Vaihtoehtoja on valittavana asiakkaiden mukaan, tilanteiden mukaan, jopa työyhteisöjen mukaan. Ne tulkit, jotka pitävät vapaudesta itse määritellä työaikansa toimivat pääsääntöisesti asioimistulkkeina eli freelancereina. Toisia taas kiinnostaa enemmän säännöllisempi työ esim. opiskelutulkkina tai tulkkikeskustulkkina. Toisaalta juuri ne asiat, jotka tekevät tulkin työstä kiehtovan, tekevät työstä myös vastuullisen, haastavan ja raskaan. Suuri osa tulkeista vaihtaa alaa työskenneltyään vain muutamia vuosia tulkkina. Tähän mennessä Suomessa ei ole julkaistu kokonaista kirjaa, joka kuvaisi tulkin työtä kokonaisuutena tulkin näkökulmasta. Tähän haasteeseen me tartuimme muuntokoulutusvuotena Alkuperäinen idea kirjan tekemisestä tuli opettajaltamme Terhi Rissaselta. Opinnäytetyöni muodostaa toisen osan viittomakielentulkin työtä käsittelevästä perusteoksesta. Kirjan ensimmäisessä osassa keskitytään ihmissuhteiden merkitykseen tulkin työssä. Tässä toisessa osassa annetaan tarkempi kuvaus tulkin arjesta. Työni tavoitteena on antaa lukijoille perustiedot erilaisista tulkkaustilanteista, asiakasryhmistä, työkielistä ja työyhteisöistä. Kaksi seuraavaa osaa käsittelevät tulkin työn muotoseikkoja ja eri organisaatioita. Tulkkien itsensä kirjoittamat kokemukset muodostavat työni rungon. Kirjoitukset on kerätty Diakonia Ammattikorkeakoulun Turun yksikössä järjestetyssä muuntokoulutuksessa lukuvuonna Työssäni tulkkien kokemukset on

7 3 kirjoitettu kursiivilla tekstillä, joten ne on helppo erottaa muun tekstin joukosta. Kiitos kaikille kirjoitusprosessissa mukana olleille. Näiden kokemusten ympärille olen kirjoittanut kommenttejani/selityksiäni sekä kerännyt teoriatietoa alan kirjallisuudesta. Muuntokoulutuksessa mukana olleille tulkeille tehtiin myös pieni kysely, jossa kartoitettiin tilanteiden sujuvuutta ja kielitaitoa. Pääotsikoiden alla olen määritellyt joitakin yleisempiä käyttämiäni käsitteitä. On kuitenkin muistettava, että esimerkiksi kuurous, tulkkaus ja kääntäminen ovat erittäin laajoja kokonaisuuksia. Näistä jokaisesta voisi kirjoittaa omat teoksensa. Aiheiden rajaaminen on ollut yksi työni suurimmista haasteista. 2. VIITTOMAKIELENTULKIN AMMATTISÄÄNNÖSTÖ Kuten monelle muullekin alalle, on myös viittomakielen tulkeille luotu oma ammattisäännöstö (Liite 1) eli eettiset ohjeet. Ammattisäännöstö määrittelee tulkin toimenkuvaa ja antaa tulkille työhön raamit, joiden sisällä tulkki voi tehdä ratkaisuja. Ohjeet ovat pohja kaikelle työlle. Ammattisäännöstön avulla tulkin on kyettävä toimimaan joustavasti hyvin erilaissa tilanteissa. Näissä tilanteissa tulkki tekee ratkaisut oman eettisen tietämyksensä mukaan. Etiikka merkitsee arvoperusteita, tapaa ja tottumusta. Etiikkalle annetaan arvoa siitä syystä, että sitä pidetään hyvänä, luotettavana ja oikeana. Siihen sisältyvät käytännön teoriat ja normit eli mitä saa tehdä ja velvollisuudet eli mitä pitää tehdä, sekä kiellot eli mitä ei saa tehdä. Eettisen arvojen mukainen toiminta tähtää sosiaalisen, teknisen, taloudellisen ja poliittisen toiminnan sekä yksilön että yhteiskunnan parhaaksi. (Heikkonen 1995, ) Jokaisen yksilöllinen etiikka alkaa kehittyä jo lapsuuden kodissa ja se kehittyy edellee koulussa, ystäväpiirissä ja työyhteisössä. Ammattietiikan opiskelu on aloitettava heti opiskelun alettua. Eettiset ohjeet oppii opiskelemalla, lukemalla, seuraamalla toisten toimintaa ja julkisen sanan kannanottoja. Eettinen toiminta kehittyy, muuttuu, vahvistuu ja kirkastuu sekä sopeutuu ympäristöön koko

8 4 yksilön elinajan. Usein muutos ja kehittyminen tapahtuu kriisien kautta. (Heikkonen 1995, 18.) Säännöstöä noudattaessaan tai rikkoessaan jokaisen tulkin on muistettava, että hänen tekemänsä ratkaisut vaikuttavat koko tulkkien ammattikuntaan tai ainakin seuraavaksi samaan tilanteeseen tulevan tulkin työhön. Yksi ammattisäännöstön kohdista velvoittaakin tulkkeja olemaan solidaarisia omaa ammattikuntaansa kohtaan. Tässä esimerkki tapauksia muutamiin eettisten ohjeiden kohtiin liittyen.(liite 1) Ammattisäännöstön kolmas kohta: Tulkki ottaa vastaan toimeksiannon vain, jos hänellä on siihen tarpeellinen pätevyys ja jossa hän ei ole jäävi. Joskus tulkin on vaikea tietää etukäteen mikä tilaisuus menee yli hänen taitojensa. Menin tulkiksi luennolle, jonka aihe ei vaikuttanut tasooni liian vaikealta. Luennon edetessä tajusin, että taitoni eivät riitä tulkkaamaan luentoa hyvin. En kuitenkaan pystynyt lähtemään keskenkään pois, vaikka periaatteessa minun olisi täytynyt tehdä niin. Toivottavasti seuraavalla kerralla olen viisaampi. Huonosti tehdystä työstä jäi paha maku suuhun. Kesken tilaisuuden tulkin on erittäin vaikea poistua, vaikka periaatteessa ammattisäännöstö niin edellyttäisikin. Kun tulkille tarjotaan seuraavan kerran saman tyyppistä työtä, voi hän kieltäytyä aiheen vaikeuden vuoksi. Toisaalta tulkin kehittymisen kannalta on hyvä joskus tehdä vaikeitakin tulkkauksia. Vaativien tilanteiden kautta tulkki voi konkreettisesti nähdä sen hetkisen tulkkaustaitonsa. Menin tutulle asiakkaalleni tulkiksi virastoon. Kesken tulkkauksen tajusin, että asiakkaani valehtee virkailijalle päin naamaa saadakseen mahdollisimman hyvän hyödyn itselleen. Minun oli todella hillittävä itseni, jotta en tulkkauksessani lipsauttaisi asioiden todellista puolta.

9 5 Tuossa tilanteessa tulkki toimi aivan kuten ammattisäännöstö edellyttääkin. Tulkin on kyettävä kääntämään vain se, mitä hänelle viitotaan tai puhutaan. Hän ei saa antaa aikaisempien tietojensa tai mielipiteidensä vaikuttaa asiaan. Opiskelijoilla on koulussa paljon ryhmätöitä. Ryhmätöiden tulkkaaminen on joskus todella raskasta siitä syystä, että en voi itse puuttua tilanteiden kulkuun. Näin on etenkin silloin kun itse tiedän paljon käsiteltävästä asiasta. On vaikeaa olla hiljaa vaikka tietäisin kuinka työ saataisiin tehtyä nopeasti alta pois. Kolmas esimerkki liittyy ammattisäännöstön kohtaan neljä: Tulkki kunnioittaa ja tukee asiakkaidensa itsenäisyyttä ja itsemääräämisoikeutta. Tulkki voi omalla toiminallaan rohkaista asiakasta itsenäisyyteen, mutta hän ei saa tehdä päätöksiä toisten puolesta tai puuttua asioihin. Asiakkaiden on voitava luottaa täysin tulkin vaitiolovelvollisuuteen. Tästä syystä tulkkien on pidettävä erittäin tiukasti kiinni siitä, etteivät kerro mitään tulkkaustilanteessa mukana olleista ihmisistä tai käsitellyistä asioista ulkopuolisille ihmisille. Vaitiolovelvollisuus on yksi erittäin tärkeä osa tulkin työtä ja sen pohtiminen ja harjoitteleminen kannattaa aloittaa jo opiskeluaikana. On myös tilanteita, jolloin tulkin on perusteltava muille sitä, miksi hän ei voi kertoa mitään. Opettaja kertoi minulle, että kuuro oli saanut kokeista huonon numeron. Hän kyseli minulta, kuinka kuuron opiskelu on sujunut muissa aineissa. Sanoin hänelle, että en ole kiinnostunut enkä seuraa hänen menestymistään. Lisäsin myös, että toisaalta en voi sitä kertoa, koska minua sitoo vaitiolovelvollisuus. Opettajasta se tuntui kummalliselta. Eettisten ohjeiden oppimisessa ja työstämisessä on suurena apuna oman työn analysoiminen ja erilaisista ratkaisuista keskusteleminen toisten tulkkien kanssa. Olisi hyvä, että jokaisella tulkilla olisi mahdollisuus työnohjaukseen. Työnohjauksessa hän saa vapaasti pohtia työhönsä liittyviä eettisiä ongelmia. Ammattietiikkakin kehittyy jokaisella tulkilla koko työuransa ajan.

10 6 Eettisesti hyväksyttävä käyttäytyminen kuuluu yksilön ja yhteisön menestymisen edelllytyksiin. Etiikan kautta työhön tulee johdonmukaisuutta, linjakkuutta, tasapainoisuutta ja uskottavuutta (Heikkonen 1995, 18). 3. VIITTOMAKIELENTULKIN ERILAISET ROOLIT Toimiessaan viittomakielentulkkina tulkilla on käytössään selkeä rooli kahden kielen ja kulttuurin välittäjänä. Tulkkauksen lisäksi monet tulkeista opettavat viittomakieltä ja tukiviittomia perheissä, kursseilla kansalais- ja työväenopistoissa. Tällöin heillä on käytössään ohjaajan/opettajan rooli. Sekä opettaessan että tulkatessaan viittomakielentulkki on myös paljon huomiota herättävä oman alansa edustaja ja näissä tilanteissä hän saattaa yllättäenkin joutua toimimaan oman alansa asiantuntijana. Muuntokoulutuksessa tehdyn kyselyn mukaan (Liite 2) 93% vastanneista tulkeista kertoo antaneensa edes joskus tietoa viittomakielisestä kulttuurista kuulevalle osapuolelle Tulkin roolit Aikoinaan tulkin olemusta on osittain vitsinä kuvattu näin: Tulkki on hajuton, mauton ja väritön. Vaikka lause on kovasti liioiteltu, on siinä sisällä osa totuuttakin. Tulkin tulisi olla mahdollisimman näkymätön lenkki kahden eri kielen ja kulttuurin välillä. Tulkkaustilanteessa tulkki ei voi esittää omia mielipiteitään. Tulkin tulee olla puolueeton kaikkia osapuolia kohtaa. Tulkin tulee siirtää omat tunteensa sivuun hyvin vaikeissakin tilanteissa. Tulkilla on vastuu kielenkääntämisestä ja muut tilanteessa mukana olevat huolehtivat kokonaissujuvuudesta. Näkymättömyys on mahdotonta toteuttaa jo siitä syystä, että viittomakieli on erittäin visuaalinen kieli. Viittova henkilö kerää kaikkien katseet heti, kun hän nostaa kätensä. Näkymättömyydellä tarkoitetaan sitä, että tulkki pyrkii kielen

11 7 välittäjänä siirtymään taka-alalle niin, että hänen kaksi asiakastaan, kuuro ja kuulevat kohtaavat toisensa ja he keskustelevat keskenään. Tämä onnistuu etenkin, jos kaikki osapuolet ovat käyttäneet tulkkia aikaisemminkin. Tulkilla tulee aina olla näkyvissä tulkin rooli kun hän menee tulkiksi asioimistilanteeseen. Kuulevalle saattaa tulla mielikuva kahdesta kaveruksesta kun kuuro ja tulkki iloisesti rupatellen saapuvat tilanteeseen. Tulkin näkökulmasta tässä rupattelussa on meneillää tuiki tärkeä tulkkaukseen valmistautuminen. Tulkki pyrkii nopeasti omaksumaan kuuron viittomiskäsialan ja selvittämään tilanteessa käsiteltäviä asioita. Tulkin tulee siis toimia selkeästi ammattimaisesti, jotta rooli tulee kaikille selväksi. Ammattimaisuus ja tiukka roolissa pysyminen ei kuitenkaan tarkoita inhimillistä kylmyyttä vaan tulkilla saa olla myös oma persoonansa osana kokonaissuoritusta. Tulkin ei tarvitse olla täysin väritön, vaan hän saa tulla tilanteeseen omana itsenään ja pukeutuneena oman persoonansa mukaan. Tulkin on kuitenkin tarkistettava ennen tulkkaukseen menoa, että hänellä on tilanteeseen sopiva asu. Liikuntatunti, hautajaiset tai puutyötunti koulussa asettavat omat rajoituksensa vaatetuksen suhteen. Joissakin tilanteissa, esim. kuurosokeille tulkatessa tulkin on otettava huomioon asiakkaan näkökyky ja erityistoiveet, jotta kuurosokean on mahdollista seurata tulkkausta. Joitakin asiakkaita saattaa esim. kaulassa roikkuvat korut tai vahvasti heijastavat silmälasit häiritä. Jos tulkki tapaa asiakkaan ensimmäistä kertaa, on tällaiset erityistoiveet hyvä tarkastaa etukäteen tulkkikeskuksesta tai asiakkaalta suoraan. Hyvän kielitaidon lisäksi tulkeilla tulisi olla seuraavia psyykkisiä ominaisuuksia: sressinsietokyky, nopea päätöksenteko, motivaatio ja ajankäytön hallinta. Kognitiviisista taidoista painottuvat kielten omaksumiskyky, tiedonhankitataidot, yleissivistys, ATK-laitteiden hallinta ja erityisalojen osaaminen. Tulkilta vaadittavia sosiaalisia taitoja ovat yhteistyökyky, tilanneherkkyys, viestintätaidot, asiakaspalveluhenkisyys ja esiintymistaito. Fyysistä puolta harvoin painotetaan,

12 8 mutta myös niillä on oleellinen merkitys työssä selviytymiseen. Terveet elämäntavat ylläpitävät työkykyä ja motoriikkaa vaaditaan jo viittomakielen oppimiseen. (Juntto 2000, 18.) Tärkeintä kaikille tulkeille kaikissa työtehtävissä on rakkaus kieleen, halu tulkata ja nauttia siitä (Roslöf 2001, 2). Ilman kehittymisenhalua ja kiinnostusta kieleen tulkki väsyy helpommin työhönsä eikä pääse työssään eteenpäin. Viittomakielentulkin työ on toisaalta enemmän kuin ammatti. Se on elämäntapa, jolloin tulkki on jatkuvasti kiinnostunut ympärillään tapahtuvista asioista Opiskelutulkin rooli Monissa kouluissa opettajien, keittäjien ja siivoojien lisäksi kouluavustaja tai luokka-avustaja on melko tuttu osa koulun arkea. Kun koulun työntekijöiden joukkoon tulee ensimmäistä kertaa opiskelutulkki, on tilanne monelle outo ja hämmentävä. Tulkkia ei välttämättä osata lokeroida mihinkään selkeään ryhmään ja työnkuva saattaa olla epäselvä muille työntekijöille. Heti alusta alkaen olisi hyvä, jos tulkki kertoisi ainakin kaikille kuuroa/kuuroja opiskelijaa/opiskelijoita opettaville opettajille työstään. Opettajat saattavat jänniittää tilannetta, jossa luokan edessä on myös toinen aikuinen ihminen. Koulussa tulkki toimii kielen välittäjänä suomenkielisten ja viittomakielisten välillä. Vastuu kuuron/kuurojen oppimisesta on aina täysin opettajalla. Tulkin on kuitenkin tärkeää keskustella opettajan kanssa, jotta tilanne olisi selkeä kaikille osapuolille. Tulkin kannattaa myös tehdä yhteistyötä opettajien kanssa, jotta myös tulkki/tulkit tietävät opettajan tavoitteet ja painotusalueet. Näin samat asiat tulevat painotettua myös tulkkauksessa. Tulkki on koulussa käytettävissä oppituntien lisäksi kaikkiin opiskeluun liittyvissä tilanteissa esim. ryhmätöissä, vierailukäynneillä ja harjoitteluissa. Opiskelutulkkauksessa opettajat saattavat ajatella tulkin myös apuopettajaksi. Kuuro ajattelee hänet vain tulkiksi ja kuulevat opiskelijat

13 9 mieltävät hänet luokan jäseneksi. Tämä eri roolien välillä tasapainoilu on henkisesti rasittavaa ja vaatii tietoista pohdintaa ja roolien selkiyttämistä itselleen ja muille yhteisön jäsenille. Myös kouluympäristössä tulkki on vaitiolovelvollinen oppilaisiin ja opettajiin liityvistä asioista. Hän ei voi kertoa välituntien tai opettajanhuoneessa olleiden keskustelujen sisältöjä kenellekään, vaikka sitä häneltä kysyttäisiinkin. Varsinais-Suomessa tehdyssä kyselyssä kävi ilmi, että sekä opettajat että kuurot opiskelijat halusivat tulkkien kertovat asioita, jos niistä oli hyötyä itselleen tai ne koskivat itseä. Jos taas asioiden kertomisesta aiheutui haittaa, koettiin tulkin toimineen väärin. Tärkeintä on, että tulkki itse on sisäistänyt vaitiolovelvollisuuden osaksi ammattiaan ja toimii jokapäiväisissä tilanteissä sen mukaan. (Hynynen, Wilenius 1998, 21.) Työssään tulkki saattaa joutua eri tahojen painostuksen kohteeksi. Opettajat, kuulevat oppilaat saattavat udella kuurosta opiskelijasta tai toisistaan asioita, joita luulevat tai tietävät tulkin tietävän. Kaikista näistä uteluista tulisikin johdonmukaisesti kieltäytyä. Tulkin tulee työssään olla ehdottoman puolueeton ja tämän tulisi välittyä kaikille osapuolille. Näin syntyy luottamus, joka on ensiarvoisen tärkeää tulkin työssä. Jos tulkki työskentelee samassa luokassa ja samojen ihmisten kanssa, on luonnollista, että myös ystävyyssuhteita syntyy. Tällöin asiasta on keskusteltava avoimesti, jotta kaikki voivat luottaa tulkkiin työaikana. Ystävyydellä ja työllä on oltava selkeä raja. Pidempiaikaisissa opiskelutulkkauksissa kuuro ja tulkki saattavat ystävystyä ja he tapaavat toisiaan työajan ulkopuolellakin. Ystävyys ei saa kuitenkaan haitata työskentelyä koulussa. Tulkilla tulee olla koko ajan mielessä tulkin rooli ja siihen kuuluvat asiat. Vaikka kuinka olisi kaveri kuuron asiakkaan kanssa ei ammatillisuus saa unohtua..

14 Opettajan rooli Perheopetukset ja etenkin tukiviittomien opetus ovat lisääntyneet kovasti viime vuosina. Opetuksen ovat joillakin alueilla Suomessa tulkeille pääasiallinen tulonlähde. Ennen vuotta 2000 valmistuneet tulkit saivat automaattisesti pätevyyden opettaa viittomakieltä, viitottua puhetta ja tukiviittomia. Nykyisessä ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmassa opetus on yksi mahdollisista suuntautumisvaihtoehdoista. Olisi suositeltavaa, että opetustyötä tekisivät vain ne ihmiset, jotka ovat saaneet koulutuksen sitä varten. Toimiessaan opettajana/ohjaajana tulkki itse voi päättää tilanteen kulusta ja hänen työhönsä kuuluu myös opetuksen suunnittelu. Tämä on suurin ero tulkin rooliin verrattuna, jolloin tulkki toimii vain kielen välittäjänä eikä itse aktiivisesti osallistu tilanteen sujumiseen. Opettaessaan viittomakieltä tai tukiviittomia esim. perheissä on tulkilla opetuksesta kokonaisvastuu. Tämän opettavat tulkit kokevat joskus raskaaksi. Toisaalta opettaessaan tulkki saa olla tilanteessa täysin omana itsenään ja sanoa omia mielipiteitään toisin kuin tulkatessa Asiantuntijan rooli Työskennellessään hyvin erilaisissa tilanteissa tulkki on erittäin näkyvä mainos tulkkauksesta ja viittomakielestä. Tästä syystä häneltä usein kysytäänkin viittomakieleen, kuuroihin ja tulkkaukseen liittyvistä asioista. On tärkeää, että tulkki jaksaa vastata huolellisesti kysymyksiin, koska sitä kautta tietoisuus alastamme lisääntyy. Koska kyselyt ja asiantuntijalausunnot tulevat useimmiten yllättäen, kannattaa tulkin seurata viittomakielen ja tulkkauksen uusimpia tuulia. Näin tulkki antaa varmasti oikeaa ja uusinta tietoa. Tulkeilla ei toki tarvitse, eikä

15 11 voikaan olla tietämystä kaikista asioista, mutta ainakin hänellä olisi hyvä olla tieto siitä, mistä tarkempia tietoja voi kysyä. Tulkki on useimmiten tulkkaustilanteissa ainoa asiantuntija tulkkauksen suhteen. Hänen tulisikin rohkeasti, etenkin työsuhteen alussa, kertoa omasta työstään paikallaolijoille. Tulkki on ainoa, joka tietää mitä hänen työnsä onnistuminen vaatii ja mitä hänen tehtäviinsä kuuluu. Yhteistyön ja tiedotuksen avulla kaikkien on helpompi toimia eikä väärinymmärryksiä pääse tapahtumaan. On myös tilanteita, jolloin tulkkia pyydetään pitämään luentoa viittomakieleen tai tulkin työhön liittyen. Tälläisissä tilanteissa tulkilla on kuitenkin aikaa valmistautua ja etsiä materiaalia etukäteen. Mielestäni on erittäin positiivista se, että ihmiset ovat kiinnostuneita tulkkauksesta ja viittomakielestä. Jos kyselyt kohdistuvat tulkkiin kesken tulkkaustilanteen, ei tulkilla aina ole aikaa vastata kovin perusteellisesti. Tällaisissa tapauksissa asiaan voi palata tulkkauksen päätyttyä. Jos paikalla on kaksi tulkkia, voi toinen vastata ja toinen keskittyä tulkkaamiseen. 4. ERILAISET TULKKAUSTILANTEET Tässä kappaleessa pyrin esittelemään neljää yleisintä tulkkaustilannetta, joissa viittomakielentulkit työskentelevät. Näitä ovat erilaiset asioimistulkkaustilanteet, opiskelutulkkaus oppilaitoksissa, opettaminen ja kääntäminen. Kappaleen alussa määrittelen käsitteet tulkkaus ja kääntäminen Tulkkauksen määritelmä Tulkkaus on yksi kääntämisen muoto. Siinä puhuttua kieltä käännetään toiselle puhutulle kielelle. (Rune 1990, 57.) Viittomakielen tulkkien työssä puhuttua kieltä tulkataan viitotulle kielelle ja päinvastoin. Tulkkausta on mahdollista tehdä joko konsekutiivisesti tai simultaanisti.

16 12 Konsekutiivitulkkauksessa puhuja rytmittää puheensa niin, että taukojen aikana tulkki kääntää siihen mennessä puhutut asiat. (Rune 1990, 57.) Viittomakielen tulkeilla tämä tulkkausmuoto on melko vähän käytetty. Simultaanitulkkaus on käytössä lähes aina kun viittomakielen tulkki on työssä. Puhuttujen kielten puolella simultaanitulkkausta käytetään etenkin kongresseissa ja kansainvälisissä kokouksissa. Simultaanitulkkauksessa tulkki kääntää kuulemansa tai näkemänsä samaan aikaan kun puhuja/viittoja tuottaa tekstiä. (Rune 1990, 57). Koska viitottu tai puhuttu tuotos on ainutkertaista ja nopeaa asettaa se tulkkaukselle eri vaatimukset kuin käännökselle. Tulkattu teksti ei voi olla yhtä huoliteltua kuin pitkään hiottu käännös. Simultaanitulkille jokainen uusi lause on kuin hyppäys pimeään. Hänen on vain aloitettava tulkkaus vaikkei tietäisi yhtään mikä puhujan tavoite ja päämäärä on. (Rune 1990, ) Tulkkauksen kolme yleisintä ratkaisumallia: (Rune 1990, ) Kieli A Kieli B Kuulija 1 Puhuja Tulkki A B Kuulija 2 Kuulija 3 Kuva 1. Luentomalli Tulkkaus yhteen suuntaan on tulkille selkeämpää ja helpompaa kuin kuvassa kaksi esitetty neuvottelumalli. Luentomallisessa tilanteessa ovat esim. opiskelutulkit sekä asioimistulkit luento ja kongressi tilanteissa.

17 13 Kieli A Puhuja Tulkki A B Kieli B Puhuja Kuva 2. Yhden tulkin neuvottelumalli Neuvottelumallin kaltaisessa tilantessa tulkki tulkkaa kahteen suuntaan. Tällaisessa tilanteessa viittomakielentulkit ovat aina asioimistulkkaustilanteissa. Kieli A Puhuja Tulkki 1 A B Tulkki 2 A B Kieli B Puhuja Kuva 3. Kahden tulkin neuvottelumalli Kahden tulkin mallissa yksi tulkki voi keskittyä vain yhden kielen suuntaan tulkkaamiseen. Tämä lisää tulkkauksen laatua, koska tulkki voi rauhassa keskittyä yhteen kohdekieleen. Tämän mallin mukaisesti toimitaan aina kun tilanteessa on paritulkkaus. (Rune 1990, 57-58) Kääntämisen määritelmä Kääntämisestä on olemassa hyvin monenlaisia teorioita ja koulukuntia sen mukaan painottaako kääntäjä muotoja vai sisältöä jne. Useimmiten kääntäjällä on aikaa paneutua käännöstyöhön pidempi aika kuin tulkatessa. Jonkin tekstin tai puheen kääntäminen on hyvin pitkä prosessi. Useimmiten kääntäjät kääntävät omaan äidinkieleensä päin. (Rune 1990,18-.) Käännöksessa ja tulkkauksessa on välitettävä kielen lisäksi myös kulttuuria. Viittomakielentulkit toimivat välittäjinä myös viittomakielisen ja meidän kuulevien kulttuurin välillä.

18 14 Kääntäminen on teoriassa mahdotonta, mutta käytännössä suhteellisen mahdollista. (Rune 1990,24). Jos kääntämisen käsittää viestin siirtämisenä toiselle kielelle täydellisenä, täysin muuttumattomana tuntuu kääntäminen mahdottomalle tehtävälle. Koska kielet eivät koskaan vastaa täysin toisiaan, on kääntäjän työssään hyväksyttävä se, että joko merkitys tai kielen muoto muuttuvat hiukan käännöstä tehtäessä. Tästä syystä kääntäminen on määritelty myös seuraavalla tavalla: Kääntäminen on sitä, että tuottaa kohdekielellä lähimmän luonnollisen vastineen lähtökielen sanomalle, ensisijaisesti merkityksen ja toissijaisesti tyylin suhteen. ( Rune 1990, 24) Tulkin työn peruskuvaus Asioimistulkkina toimiessaan tulkki saa työnsä pääasiassa alueensa tulkkikeskuksen kautta. Keskukseen ilmoittamiensa aikojen puitteissa tulkkikeskus välittää tulkille asiakkailta tulleita tilauksia. Keskuksesta tulkki saa tietoonsa ajan, paikan ja tilaisuuden aiheen. Ennen tulkkausta tulkki valmistautuu tulevaan työhönsä joko vain ajatuksen tasolla miettien esim. tulevaan aiheeseen liittyviä viittomia ja käsitteitä. Luentoja tai suurempia juhlia varten tulkin kannattaa pyytää itselleen puheet ja esitysten rungot jotta hän voi harjoitella näitä jo etukäteen. Aina tilanteista ei ole saatavilla mitään materiaalia. Tällöin on apua siitä, jos on jo aikaisemmin ollut mukana saman tyylisessä tilanteessa joko tulkkina tai osalllistujana. Kaikki etukäteistieto helpottaa tulkin tilanteeseen mukaan pääsemistä ja siinä joustavasti toimimista. Geneven yliopiston tulkkauksen opettaja Claude Namy on laatinut opiskelijoilleen listan kysymyksistä, joihin heidän tulisi vastata ennen tulkkauksen alkua. Vastauksia etsiessään tulkki valmistuu monipuolisesti tulevaan työhönsä. (Saresvuo,Ojanen 1987, 79). 1. Puhujaa koskevia kysymyksiä ennen esitystä: -Kuka puhuja on? -Mitä kansallisuutta hän on? -Millainen on hänen ajatusmaailmansa?

19 15 -Mitä hän toivoo saavansa irti konferenssista? -Mikä on neuvotteluissa hänen maansa/ryhmänsä kanta? -Minkälaisia omia mielipiteitä puhujalla on? 2. Puhujan esitystä koskevia kysymyksiä: -Onko puhujan esitys ymmärrettävää? -Voiko tulkki luottaa siihen, että puhujan esitys todella ilmaisee mitä hän haluaa sanoa? -Ellei näin ole, mikä on syy? -Onko puhujan kielitaito heikko? -Yrittääkö hän tietoisesti johtaa kuulijoita harhaan? -Jos hänen kielenkäyttönsä on loukkaavaa, johtuuko tämä siitä, ettei hän pysty hillitsemään tunteitaan vai siitä, että hän ehdoin tahdoin yrittää provosoida vastapuolta? -Millaisia ovat puhujan intonaatio, ilmeet ja eleet? 3. Kuulijoita koskevia kysymyksiä: -Kuka on kuulija? Diplomaatti? Liikemies? Järjestön virkailija? -Mitä kansallisuutta hän on? -Mitä hän toivoo saavansa irti konferenssista? -Mikä on hänen kulttuuritaustansa? -Mikä on hänen äidinkielensä? Käsitelläänkö asioita hänen äidinkielellään? -Pitäisikö tulkin muuntaa kielenkäyttöään niin, että kuulija ymmärtäisi hänet paremmin? -Kuinka hyvin kuulija tuntee esityksen aiheen? Tarvitseeko hän lisäselityksiä? -Mikä on kuulijan yhteiskunnallinen asema? -Pitäiskö tulkin esiintyä hyvin virallisesti vai voiko hän käyttäytyä tuttavallisemmin? (Saresvuo, Ojanen 1987, 79.) Vaikka Namyn laatimat kysymykset pohjautuivat tulossa olevaan kansainväliseen konferenssiin, voidaan samoja kysymyksiä soveltaa myös arkipäiväisiin asioimistilanteisiin täällä Suomessa. Mielestäni tulkin on tärkeätä perehtyä tilanteen kaikkiin osapuoliin ennen tulkkausta jos se suinkin on mahdollista. Työkokemuksen myötä edellä mainittujen vastausten löytäminen

20 16 tulee mielestäni automaatttiseksi osaksi tulkin työtä. Tulkki saattaa käydä nuo asiat läpi mielessään huomaamattaan vaikka matkalla tulkkauspaikalle. Puhujan ja asiakkaiden taustat on hyvä huomioida etukäteen, sillä ne vaikuttavat siihen, millaista kielen rekisteriä tulkki käyttää tulkkauksessaan. Matkat tulkkauspaikoille vaihtelevat suuresti riippuen siitä, missä tulkki asuu. Harvaan asutuilla seuduilla ajomatkat saattavat olla hyvinkin pitkiä ja toisaalta pääkaupunkiseudulla pitkien välimatkojen vuoksi matkoihin saattaa mennä useita tunteja päivässä. Varsinaisen tulkkauksen jälkeen tulkki ottaa kuurolta asiakkaaltaan allekirjoituksen laskuun, jonka perusteella hänelle maksetaan palkka. Alkaa jälleen matka seuraavaan kohteeseen ja valmistautuminen siihen. Työtään suunnitellessaan tulkin on muistettava varata aikaa myös lepoon ja edellisen tilanteen analysointiin. Jos tilanteessa on ollut kaksi tulkkia, kannattaa heidän jutella hetken yhdessä ja antaa palautetta toinen toisilleen. Asioimistulkilta kuluu paljon aikaa paperitöihin kirjoittaessaan ja lähettäessään laskuja eri kuntiin. Jokainen tulkki löytää vähitellen sopivan rytmin, kuinka usein hän lähettää laskunsa. Osa kirjoittaa laskut jokaisen päivän päätteeksi ja joku toinen istuu läpi yön ja kirjoittaa kerralla koko kuukauden laskut. Opiskelutulkeille työt voivat välittyä useampaa kautta. Perinteisesti kuurot opiskelijat ilmoittavat tulkin tarpeensa Kuurojen Liiton opiskelutulkkisihteerille. Opiskelutulkkauksesta kiinnostuneet tulkit voivat ilmoittautua opiskelutulkkisihteerille, jolloin sihteeri tarjoaa tulkille tarjolla olevia paikkoja. Joskus opiskelijat/heidän perheenjäsenensä ottavat itse yhteyttä suoraan tulkkiin. Palkkaneuvottelut opiskelutulkki hoitaa itse. Tämä on usein raskasta ja neuvottelutaitoja vaativaa työtä. Neuvotteluihin saa apua Kuurojen Liitosta, Erityisalojen toimihenkilöliitosta Ertosta, Suomen viittomakielen tulkit ry:stä sekä Viiittomakielialan osuuskunta Viasta, joka myös palkkaa opiskelutulkkeja. Hyvä tietolähde ja apu ovat tottakai myös alueen muut tulkit. Opiskelutulkkaukseenkin kuuluu oleellisena osana etukäteisvalmistautuminen. Olisi hyvä, jos tulkin työaikaan olisi laskettu joitakin tunteja myös valmistautumiseen. Opiskelutulkkauksesta sovitaan yleensä vuodeksi kerrallaan, mutta jos kaikki

21 17 osapuolet ovat tyytyväisiä, olisi hyvä että sama tulkki jatkaisi opiskelun alusta loppuun saakka. Perheopetuksia välittävät yleensä keskussairaaloiden kuntoutusohjaajat, puheterapeutit, mutta myös vanhemmat itse ovat erittäin aktiivisia ja etsivät itselleen kotiopettajaa. Opetukseen myönnettyjen tuntien määrä vaihtelee kymmenestä tunnistä sataan tuntiin. Ennen opetuksen alkua tulkin on hyvä kysyä lapsen diagnoosi (kuuro, huonokuuloinen, dysfaattinen ) perheeltä tai työn välittäneeltä työntekijältä. Jos diagnoosi on tulkille uusi, olisi hänen hyvä hankkia itselleen tietoa etukäteen. Liitot ja oppilaitokset järjestävät paljon viittomakielen ja viittomakursseja, joille he etsivät opettajia. Opetuksia suunnitellessaan tulkilla on usein vapaat kädet toteuttaa kurssi Asioimistulkkaustilanteet Asioimistulkkaus sopii minun persoonaani. Pystyn menemään aina uusiin tilanteisiin, eikä minun tarvitse olla säännöllisessä työsuhteessa. Asioimistulkkauksen suurena hyötynä minun kohdallani on se, että en ole jatkuvasti sidottuna työhön vaan minulla on vapaus järjestellä itse elämäni. Edellä kerrottu kuvaus sopii tulkkiin, joka työskentelee freelancerinä eikä ole työsuhteessa tulkkikeskukseen. Tällaisessa tilanteessa tulkin on mahdollista tehdä töitä oman aikataulunsa ja toiveidensa mukaan. Toki tulkkitilausten suhteen on alueellisia eroja. Joillakin alueilla on enemmän esim. iltatilauksia, jolloin asioimistulkkien työt painottuvat myös iltaan. Niillä asioimistulkeilla, jotka ovat työsuhteessa tulkkikeskukseen on työaika normaalina virka-aikana. Asioimistulkin työtilanteet voivat olla kaikkea ihmisen syntymästä hautajaisiin. Tämä juuri tekee asioimistulkin työstä niin mielenkiintoisen, mutta toisaalta se asettaa suuria haasteita tulkille. Viittomakielentulkkien täytyisi tietää edes hiukan kaikesta mahdollisesta. Viittomakielen ja suomen kielen lisäksi tulkeilla tulisi olla tietoa siitä, kuinka käyttäytyä ja pukeutua hyvin erilaisissa tilanteissa.

22 18 Vähitellen työkekemuksen ja elämänkokemuksen karttuessa erilaisiin tilanteisiin meno helpottuu. Tulkkien tulisi antaa itselleen anteeksi ja ymmärtää se, etteivät he voi heti osata kaikkea. Joku onkin sanonut, että tulkki on kuin viini- se paranee vanhetessaan. Asiointitulkkauksessa sosiaaliset taidot korostuvat. Tulkin täytyy olla kameleontti, joka sulautuu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Oikea työasenne on oleellinen. Tulkki ei voi olla itsekeskeinen, koska työ vaatii asiakassuuntautuneisuutta (Roslöf 2001, 2.) Tulkkien työkuva on muuttunut viime vuosikymmeninä auttajasta lähes konemaiseksi kielenkääntäjäksi. Nykyään tulkin työ ymmärretään myös asiakaspalvelutyönä. Suurin osa asioimistulkkauksista tapahtuu siellä, missä me kaikki hoidamme juoksevia asioitamme eli pankeissa, posteissa, virastoissa ja erilaisten lääkäreiden vastaanotolla. Vaihtelevien tilanteiden ansiosta tietouteni yhteiskunnasta ja sen muutoksista lisääntyy jatkuvasti. Toisaalta työ myös edellyttää, että seuraan aktiivisesti yhteiskunnan muutoksia. Tulkkaustilanteiden sujumisen vuoksi tulkin on tärkeää olla perillä esim. työvoimapoliittisista muutoksista. Hankittu tieto auttaa tulkkaustilanteissa ja on ikään kuin etukäteisvalmistautumista. Työssään asioimistulkkit ja tulkkikeskustulkit joutuvat olemaan mukana myös henkisesti erittäin raskaissa tilanteissa esim. terapiaistunnoissa ja poliisikuulusteluissa. Tästä syystä olisi tärkeää, että tulkeilla olisi mahdollista osallistua työnohjaukseen, joissa raskaat kokemukset voi työstää pois. Työnohjauksen puuttuessa monet tulkit soittavat ystävilleen ja kertovat heille raskaista kokemuksistaan. Tällöin on muistettava, että tulkkeja sitoo ehdoton vaitiolovelvolliisuus, joten tilanteista on puhuttava nimettömänä ja erittäin yleisellä tasolla. Tärkeintä usein onkin kertoa se, miltä minusta tuntui, eikä niinkään se, kenen kanssa tai missä olin.

23 19 Tasaisin väliajoin soitan tulkkiystävälleni toiselle puolelle Suomea. Hänelle minun on helppo kertoa sekä hyvistä että huonoista kokemuksistani, sillä tulkkina hän ymmärtää tätä ammattia. Hänelle minun ei tarvitse selittää kaikkia asioita alusta alkaen. Asioimistulkkaustilanteissa tulkilla on suuri vastuu siitä, että hän välittää viestin kielestä toiseen juuri sellaisena kuin se on sanottu. Vähäpätöiseltäkin tuntuvalla asialla voi olla hyvin suuri vaikutus yksittäisen ihmisen elämään. Tulkin on keskityttävä todella jokaiseen lyhyeenkin tulkkaustilanteeseen. Hieman kärjistäen voidaan sanoa, että jos tulkki tekee tulkkausvirheitä viittomien tai sävyjen suhteen esim. autokoulun teoriatunnilla opiskeltaessa liikennemerkkejä, voi virheillä olla tuhoisat seuraukset. Vähitellen jokainen tulkki oppii tuntemaan omat rajansa työn suhteen ja oppii valmistautumaan työhönsä monipuolisesti. Aina ei riitä, että materiaali tilannetta varten on hankittu, vaan tulkin täytyy miettiä työpäiväänsä kokonaisuutena. Ei ole helppoa rajata työmäärää, varsinkin, jos sitä on tarjolla niin paljon kuin jaksaa tehdä. Valmistautumiseeni kuuluu myös fyysinen huolenpito itsestään. Syön kotona jo ennen tulkkausta jos tiedän, että tulkkaus kestää kauan eikä välillä ole mahdollisuutta ruokailuun. Pidemmälle matkalle otan yleensä mukaan eväät ja termospullon. Jos joudun tulkkaamaan nälkäisenä, verensokeri laskee enkä jaksa keskittyä täysillä tulkkaukseen. Seuraavassa on esimerkki Keski-Suomessa työskentelevän asioimistulkin työviikosta: Maanantai klo 9.40 Lähtö kotoa, matka tulkkaupaikalle 9km. klo Elektroniikka-alan koulutustilaisuudessa tulkkaus. klo Matka kotiin, lounastauko kotona.

24 20 Tiistai klo Lähtö kotoa, matka tulkkauspaikalle 1,5km. klo Tulkkaus autokaupassa. klo Paluumatka kotiin. klo Lähtö kotoa, matka opetuspaikalle 11km. klo Perheopetus. klo Paluu kotiin. klo 8.45 Lähtö kotoa, matka tulkkauspaikalle 9km. klo Elektroniikka-alan koulutustilaisuudessa tulkkaus. klo Matka seuraavaan tulkkaukseen 61km, lounastauko autossa. klo Tulkkaus tehtaan työpaikkakoulutuksessa. klo Paluu kotiin 62km. Keskiviikko klo 9.45 Lähtö kotoa. Matka tulkkauspaikalle 3km. klo Tulkkaus terveyskeskuslääkärin vastaanotolla. klo Matka seuraavaan tulkkauspaikkaan 64km, lounastauko autossa. klo Tulkkaus luennolla. Aiheena esiopetus. klo Tauko. klo Meno seuraavaan tulkkauspaikkaan, matka 6km. klo Tulkkaus yhtiökokouksessa. klo Paluumatka kotiin 63km. Torstai klo7.40 Lähtö kotoa, matka 61km. klo Tulkkaus työpaikkakoulutuksessa ja osastopalaverissa. Lounastauko autossa. klo Menomatka seuraavaan tulkkaukseen 1,5km. klo Tulkkina ostoksilla, kuurosokea asiakas. Tauko. klo Meno seuraavaan paikkaan 1km. klo Tulkkaus päiväkodin henkilökunnan palaverissa.

25 21 klo Paluumatka kotiin 61km. Perjantai klo8.20 Lähtö kotoa, matka 1km. klo Tulkkaus työpaikkapalaverissa. klo Meno seuraavaan tulkkauspaikkaan 126km. klo Tulkkaus hautajaisissa ja muistotilaisuudessa. klo Paluu kotiin 122km. Lauantai Vapaapäivä. Sunnuntai klo10.45 Lähtö kotoa. Matka tulkkauspaikalle 8km. klo Tulkkaus harrastuspiirissä. Tämän esimerkkiviikon aikana tulkin työpäivät olivat melko pitkiä, keskimäärin 10 tuntia/pvä. Päivien pituutta kasvattavat erityisesti pitkät matkat tulkkauspaikoille sekä tauot tulkkausten välillä. Esimerkkiviikon aikana tulkin kokonaistyötuntimääräksi tuli 51,25 tuntia, johon on laskettu mukaan matkat ja tauot. Tulkkausta viikon aikana oli yhteensä 31 tuntia. Tulkkaustilanteet olivat vaihtelevia; lääkärikäynti, harrastuspiiri, hautajaiset, koutusta ja kokouksia. Tämä viikko edustaa mielestäni melko hyvin sitä arkea, jossa viittomakielentulkit seikkailevat työnsä puolesta. Asiomistulkkauksiin kuuluvat puhelintulkkaukset, jolloin kuuro soittaa tulkin välityksellä kuulevalle ystävälle, virkailijalle tai vaikka työpaikalleen. Puhelintulkkaukset ovat usein hyvin lyhytkestoisia ja puhelut soitetaan joko tulkkikeskuksesta tai asiakkaan omasta matkapuhelimesta. Tulevaisuudessa uusi tulkkausmuoto on etätulkkaus, jolloin kuuro ja tulkki voivat olla kuvayhteydessä toisiinsä kuvapuhelimen avulla. Kuurojen Liiton toteuttamassa etätulkkausprojektissa kuvayhteyden käytöllä säästettiin huomattavasti tulkkien matkakuluja ja -aikaa sekä tehostettiin tulkkipalvelua.

26 22 Etätulkkauksien laajeneminen edellyttää nopeiden internetyhteyksien ja koneiden hintojen alenemista. (Vivolin-Karen 2000) 4.5. Opiskelutulkkaustilanteet Kuurojen Liiton tulkkisihteerin Marja Koistisen mukaan syksyllä 2001 Suomessa opiskeli 168 kuuroa tulkin välityksellä. Tulkkipulan vuoksi 41 opiskelijaa jäi ilman tulkkia ja joutui tästä syystä lykkäämään opiskeluaan tai opiskelemaan ilman tulkkia. Nykyään kuurot hakeutuvat opiskelemaan entistä enemmän. Ammattikoulujen lisäksi kuurot hakeutuvat opiskelemaan lukioihin, ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin. Uudet alat ja korkeammat tutkinnot asettavat vaatimuksia myös tulkkien taidoille. Opiskelutulkki on mukana kaikissa opiskeluun liittyvissä tilanteissa; oppitunneilla, luennoilla, ryhmätöissä, vierailukäynneillä jne. Opiskelutulkkauksessa päivät venyvät helposti pitkiksi ja opiskelutempo on nopeaa. Tästä syystä opiskelutulkkauksessa olisi hyvä käyttää paritulkkausta, jolloin luokassa toimii kaksi tulkkia (ks.7.2 paritulkkaus). Kaksi tulkkia mahdollistaa sen, että tulkkaus on reaaliaikaista ja kuurollakin opiskelijalla on mahdollisuus paremmin osallistua keskusteluun. Toimiva tulkin paikka luokassa( Hynynen, Wilenius 1998, 8). T = Tulkki K = Kuuro K K Opettaja T

27 23 Kuurot oli aina sijoitettuna jommalle kummalle puolelle luokkaa tulkin ollessa heidän edessään ja opettajan vieressä. Opiskelutulkkauksessa tulkin on erittäin tärkeää tehdä yhteistyötä opettajien kanssa. Tulkin ja kuuron opiskelijan tuleminen luokkaan on useimmille aivan uusi tilanne. Tällöin on tärkeää tiedottaa kaikille tilanteesta ja opastaa kuinka tulkkia käytetään. Tulkin rooli tai työtehtävät saattavat aiheuttaa sekaannusta. Kaikkien olisi hyvä muistaa, että opiskelutulkkauksessa tulkilla on vastuu ainoastaan siitä, että viesti välittyy oikein opiskelijalle, ei itse oppimisesta. Tulkin on myös tärkeää tietää seuraavien tuntien sisällöt, jotta hän voi valmistautua niihin etukäteen. Tulkilla olisi hyvä olla käytössään oppikirjat, joista voi tutustua tuleviin aiheisiin. Tulkin on myös hyvä tietää opettajan tavoitteet, jotta tulkkikin osaa ottaa ne tulkkauksessaan huomioon. Monilla aloilla erikoissanastolle ei ole vielä kehittynyt viittomia, joten kuuro opiskelija ja tulkki joutuvat luomaan viittomia päivittäin. Nämä viittomat ovat usein vain siihen tilanteeseen luotuja ja sovittuja merkkejä, joita muut koulun ulkopuoliset kuurot eivät välttämättä ymmärrä. Sovittujen merkkien avulla tunnit ja tulkkaus koulussa sujuvat kuitenkin helpommin. Samalla alalla tulkkaavien tulkkien kannattaisi järjestää tapaamisia ja keskustella viittomista ja viittomisratkaisuistaan. Toinen toisiltaan on mahdollista oppia ja saada tukea työlleen. Kaikkea ei tarvitse keksiä itse. Kuurojen Liitossa on alettu keräämään mm. numeraali- ja biologiaan/lisääntymiseen liittyviä viittomia. Tämän työn ansiosta eri alojen viittomistot vähitellen tulevat yleisempään käyttöön. Oppilaitoksissa saatetaan mieltää tulkki helposti kuuron avustajaksi. Tästä syystä tulkin kannattaa tehdä selväksi sekä itselleen että muulle koulun henkilökunnalle, mikä hänen roolinsa koulussa on. Tulkin on myös muistettava vaitiolovelvollisuutensa koulussakin työskennellessään. Eettisten ohjeiden noudattaminen ei kuitenkaan tarkoita, että tulkki olisi joustamaton robotti. Vähitelleen kouluvuoden edetessä löytyy juuri siihen työyhteisöön ja kyseiselle tulkille sopiva tapa työskennellä joustavasti.

28 24 Opiskelutulkkaus hyvin paljon nuoremmalle kuurolle voisi olla molemminpuolin ikävä kokemus. Nuori kuuro tuskin haluaisi tulkikseen omien vanhempien ikäistä tulkkia. Vastaavasti minä en ehkä jaksaisi olla päivästä toiseen parikymppisten parissa. Meno olisi liian lapsellista. Olen mielummin pitkäaikaisissa tulkkauksissa aikuisen asiakkaan kanssa, joka kyllä voi olla iältään nuori. Suuri ikäero tulkin ja kuuron/kuulevien opiskelukavereiden välillä saattaa hankaloittaa työn mielekkyyttä ja sujuvuutta. Toisaalta uskon asiakkaiden arvostavan myös kokeneempaa ja vanhempaa tulkkia. Tähän mennnessä suurin osa opiskelutulkeista on ollut nuoria naisia, jolloin ajatus vanhemmasta tulkista kouluympäristössä saattaa tuntua vieraalta. Pitkäkestoisessa tulkkauksessa henkilökemiat ja ihmissuhdetaidot korostuvat entisestään. Monella tulkilla ja kuurolla onkin tapana tavata toisensa ennen opiskelun aloittamista. Näin molemmat voivat varmistua siitä, että he ymmärtävät toisiaan ja voivat työskennellä kasvokkain jopa kahdeksan tuntia päivässä. Joidenkin mielestä työskentely kouluympäristössä on yksitoikkoista, eikä siinä pääse kehittymään ammatillisesti. Uusien opetusmenetelmien ja harjoittelujen ansiosta työ opiskelutulkkina on kaikkea muuta kuin yksitoikkoista. Opiskelutulkkina tulkilla on myös hyvät mahdollisuudet kehittyä tulkkauksessa, sillä samojen aihepiirien käsittely jatkuu useamman kerran. Ollessani opiskelutulkkina pääsin tutustumaan myös vanhainkodin arkeen. Kuurolla opiskelijalla oli kahdeksan viikon mittainen harjoittelu vanhainkodissa ja minä olin hänelle tulkkina koko tuon ajan. Viittomakielisissä hoitokodeissa ei ollut tuolloin harjottelupaikkoja vapaana. Välillä tunnelma wc:ssä oli tiivistä kun siellä vanhuksen lisäksi hääräsi hoitaja, opiskelija ja minä tulkkina. Ikimuistoinen kokemus myös minulle.

29 Opetustilanteet Ihmisten kasvanut kiinnostus viittomakieletä kohti ja tukiviittomien käytön yleistyminen ovat lisänneet opettajien tarvetta. Opetuspaikkoina ovat kansalaisja työnväenopistojen kurssit, oppilaitokset ja perheet. Suurin osa opetuksista tapahtuu iltaisin ja viikonloppuisin. Valmista materiaalia viittomakielen ja viittomien opettamiseen on melko vähän, joten tulkki joutuu myös koko ajan suunnittelemaan ja askartelemaan materiaalia omaan käyttöönsä. Opetuksiin tulkit voivat itse suunnitella sisällöt opetusryhmän tarpeiden mukaan, sillä valmiita opetuspaketteja ja materiaaleja ollaan vasta luomassa mm. Kuurojen Liitossa ja Viittomakielialan Osuuskunta Viassa. Yhtenäiset opetuspaketit helpottaisivat opettajien työtä ja tasaisivat opetuksen laatua koko Suomessa. Perheopetukset tapahtuvat siis pääsääntöisesti perheen kotona. Perheelle opetetaan viittomakieltä, viitottua puhetta tai tukiviittomia lapsen diagnoosista riippuen. Monet viittomakielisten lasten perheet toivoisivat itselleen kuuroa opettajaa ja kielen mallia, mutta ikävä kyllä pätevistä kuuroista opettajistakin on pulaa. Opetus kestää yleensä yhden tai kahden oppitunnin verran. Perheen kanssa voi myös sopia, ovatko opetuksessa mukana sekä lapset että aikuiset vai vain lapset. Myös opetuksen tavoitteista ja aihealueista kannattaa keskustella perheen kanssa. Kun opetus tapahtuu perheen kotona kannattaa opettajan muistaa, että opetus saattaa keskeytyä useammin kuin perinteisessä luokkaopetuksessa. Opetuksessa yksi suurimmista haasteista on saada perheet käyttämään viittomia/viittomakieltä päivittäin lapsensa kanssa Käännöstehtävät Kääntäminen on uskoakseni tulevaisuudessa eniten kasvava tulkin työala. Tällä hetkellä käännöstöitä on melko vähän. Tulevaisuudessa tulkkien työhön sisältyy

30 26 yhä enemmän erilaisten lausuntojen, ohjeiden, lakitekstien ja kirjallisuuden kääntämistä suomenkielestä viittomakieleen tai päinvastoin. Käännöstyötä tehdessä tulkilla on aikaa miettiä käännösratkaisuja tarkemmin kuin tulkatessa, jolloin ratkaisujen on tultava juuri siinä hetkessä simultaanisesti. Tulkkien määrän ja erikoistumisen lisäännyttyä maahamme tulee varmasti myös kääntämiseen erikoistuneita tulkkeja. Syksyllä 2001 alkoi Humanistisen ammattikorkeakoulun Helsingin yksikössä tulkki- ja kääntäjäkoulutus, jossa on mukana myös kuusi kuuroa opiskelijaa. He voivat suuntautua opinnoissaan esim. kääntämiseen tai viittomakielen opettamiseen. Ingo Runen kirjassa Lähtökielestä kohdekieleen oli lueteltu kahdeksan hyvän kääntäjän ominaisuutta. Monet näistä ominaisuuksista sopivat myös tulkkiin. Hyvän kääntäjän ominaisuudet: 1. Kääntäjällä täytyy olla keskitasoa paremmat kielitaidot samoin kuin varma tyylivaisto. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Tulkkien tulisi muistaa, että kielitaidon kehittyminen on ikuinen prosessi. Jokaisen tulkin ja kääntäjän tulisi vain tiedostaa omat vahvat ja heikot puolensa ja pyrkiä kehittämään kielitaitoaan myös omassa äidinkielessään. 2. Hyvä kääntäjä on perehtynyt terminologisen tutkimuksen perusteisiin. Hän on taitava sanakirjojen, erityisalojen sanastojen, kielenhuoltojulkaisujen ja termipankkien käyttäjä. Sekä kääntäjien että tulkkien hyvä apu ovat myös toiset tulkit. Joku on varmasti ollut kääntämässä/tulkkaamassa samaa aihetta aikaisemmin, joten hänen ratkaisuistaan voi olla apua. 3. Kääntäjällä täytyy olla hyvä yleissivistys ja ensyklopedista tietoa (tietosanakirjamaista tietoa) siitä alasta, jota käännettävä teksti käsittelee. Kääntäjän tulee olla aktiivinen ja tiedonhaluinen, koko ajan valmis täydentämään tietojaan käsiteltävistä asioista.