Jalanjäljissä. Räsästen ystäväkirje

Transkriptio

1 Jalanjäljissä Räsästen ystäväkirje nro 4, kvartaali Vettä taivaan täydeltä vettä. Siinä me kökötämme paikallisen kolleegani HAS Thoeunin kanssa kaatosateessa pienessä peltihökkelissä Mondulkirin provinssissa Itä-Kambodzhassa. Rakennus on nettikahvila, jos sitä ei vielä voinut edellisestä kuvauksesta arvata. Sade vain kiihtyy, ja samalla alkaa upea salamointi taivas lyö tulta. Suljemme kannettavat ja pyrimme laittamaan reppumme mahdollisimman kuivaan paikkaan hökkelissä. Vesi pihalla nousee nousemistaan ja alkaa virrata sisälle rakennukseen. Salamat moukaroivat kylää raivoisasti kuin tykkituli. Sitten tulee osuma melko lähelle. En ole ihan varma onko kyseessä farssi vai komedia, mutta toimintaa ainakin riittää. Kolleegani pelästyy lähelle iskeneestä salamasta tullutta räjähdystä ja päättää suojautua pyödän alle. Käsken hänen tulemaan välittömästi pois vettä tulvivan pöydän alta ja nousemaan kuivalle tuolille. Siitä rytäkässä hän lyö päänsä pöytään, ja paniikki tuntuu vain yltyvän. Hän on todella peloissaan ja ehdottaa, että juoksisimme johonkin toiseen rakennukseen. Kieltäydyn, koska en halua sähköä johtavaan tulvaveteen. Seuraa osuma aivan viereen silmät häikäistyvät valkoisesta valosta, hökkelin it-johdoista nousee palaneen katku, sähkö kulkee pitkin peltikattoa höyrystäen vettä, räjähdys soi korvissa. Kestää hetken ennen kuin tajuamme olevamme hengissä, paniikki yltyy. Pyydän kolleegaani rauhoittumaan sanoen Ei se nyt tähän uudestaan iske täytyy myöntää, etten usko itsekään lausettani täysin. Lopulta rajuilma hellittää - väri alkaa palata kasvoillemme. Nettikahvilan omistaja saapuu paikalle ja tiedustelee, että onkohan ukonilma rikkonut laitteita. Toteamme, että ei taida olla palvelu hetkeen auki. Niin, olinhan minä kuullut, että salamat tappavat Kambodzhassa vuosittain noin 100 henkeä, mutta nyt niiden vaarallisuus tuli selvitettyä ihan henkilökohtaisesti. Mondulkirin matka oli muutenkin elämyksiä täynnä. Matka Phnom Penhistä Tulemme Suomeen synnyttämään helmikuun 2011 alussa. Pyydämme, että seurakunnat ja muut tukijamme olisivat meihin yhteydessä hyvissä ajoin, jotta voimme suunnitella tapaamisemme eri tahojen kanssa. Olemme varanneet kalenteristamme viikot 6-9 näitä tapaamisia varten. Palaamme Kambodzhaan huhtikuussa, kun olemme viettäneet vuoden 2011 kesälomamme sekä isyysloman ja osan äitiyslomaa. RIDE projekti (Ratanakiri Integrated Development and Education) toimii Ratanakirin provinssissa Koillis- Kambodzhassa lähellä Laosin ja Vietnamin rajaa. Projekti koostuu kolmesta sektorista. Koulutussektori keskittyy vähemmistokansojen lukutaito- ja terveystietotyöhön. Materiaalisektori tuottaa kirjallista materiaalia vähemmistökielille.

2 Mondulkiriiin vaati yhden eläinuhrin. Erään talon pihalta juoksi koira tielle, ja eihän 100 km/h kapealla tiellä kaahaava kuski tietenkään ehtinyt väistämään. Rysäys ja koira lensi kaaressa ojaan. Kuski ei tietenkään pysähtynyt. Kun viimein olimme perillä, ja ajattelin hänen nousevan autosta katsomaan edes auton vahingot, olin auttamattomasti väärässä. Hän vain kaasutteli matkoihinsa. Majapaikkamme oli savitien päässä noin kahden kilometrin päässä kylän keskustasta. Sateen jälkeen punaisessa savessa oli ilo rämpiä, tuli ihan lapsuuden vesilätäkköleikit mieleen. Hotelli oli ns. ekoturismi kohde eli toisin sanoen majapaikka ilman länsimaisia mukavuuksia - kuten esimerkiksi lukittavia ikkunoita. Yöllä havahduin ääniin ja siinä sitten katselin kuinka kaksi ihmistä piirtyi kuistillamme vasten yötaivasta. Teeskentelin nukkuvani ja seurasin tilannetta. Olo oli kaikin puolin miellyttävä repussa elektroniikkaa noin 20 paikallisen kuukausipalkan verran ja puolustautumisvarustuksena omat kädet. Uteliaat kuitenkin onneksi poistuivat yöhön. Aamulla tiedustelin kolleegaltani oliko hän hereillä vierailijoiden käydessä ei kuulemma ollut kuullut mitään. Kerroin tapahtuneesta myös Jonnalle puhelimessa, ja hän totesi: Älä turhaan menetä henkeäsi - anna vaan kaikki, jos joku vaatii. Myöskin Ratanakirin matka oli opettavainen. Toyota Hiacen kokoinen auto (Ssang Yong) otti minut ja kolleegani kyytiin klo 05 aamulla. Siinä sitten meni ensimmäinen reilu tunti rattoisasti etsiässä muita matkustajia Phnom Penhin lähiöistä. Kun lopulta pääsimme matkaan, niin sittenhän olikin aika jo pysähtyä leipomoon ostamaan aamupalaa. Alkumatkasta meitä oli kyydissä noin kymmenen henkeä, mutta paikalliseen tapaan matkalta kerätään kaikki halukkaat. Parhaimmillaan meitä oli reilut viisitoista ja mopo. Matka taittui jokseenkin rauhalliseen tahtiin, koska syömässähän on tietenkin käytävä usein. Ajon aikana vauhti pyritään pitämään kovana, jotta saadaan ruokailujen takia menetetty aika takaisin. Lähestyessämme Banlungin kylää Ratanakirissä auto pysähtyi yhden matkalaisen kodin eteen. Autossa alkoi Yhteistyösektori pyrkii parantamaan vähemmistökansojen asemaan yhteiskunnassa. RIDE-projekti teki tutkimuksen tammihelmikuussa 2010 yhdeksässä kylässä, joista kolme oli tampuan-kielistä, kolme krung-kielistä ja kolme braokielistä. Kyseisissä kylissä 80,3% naisista ei osannut lukea omaa äidinkieltään ja 79,3% samoista naisista ei osannut lukea Kambodzhan virallista kieltä khmeriä. Vastaavat luvut miehistä olivat 62,1% ja 47,3%. Omaa äidinkieltään sujuvasti lukevia naisia oli 0,5% ja khmeriä sujuvasti lukevia naisia oli 0%. Vastaavat luvut miehistä olivat 1,8% ja 5,9%. Tutkimuksen mukaan sairastuessaan 63% kyläläisistä uhraa hengille. Vain 55% hakeutuu klinikalle hoidettavaksi. Tutkimuksen mukaan suurimmat ongelmat kylissä ovat tulviminen, pula ruoasta, viljelysmaiden menettäminen ja perheväkivalta. FAOn (Food and Agriculture Organization) GIEWS (Global Information and Early Warning System on Food and Agriculture) raportin mukaan Kambodzhan riisisato jää tänä

3 hirmuinen älämölö matkalaiset haukkuivat kilvan kyydistä poisjäävää köyhäksi, koska talo oli todella vaatimaton. Kysyessäni kolleegaltani, että onko tuo nyt aivan korrektia, hän meni vaikeaksi ja sanoi, että ehkä en ymmärtänyt khmeriä ihan oikein. Ei siinä kovinkaan mahtavaa kielitaitoa kyllä tarvittu ymmärtämään lausetta: Sinä olet köyhä!. Eikä se teatteri siihen päättynyt. Sivuoven ollessa auki osa matkalaisista heitti tyhjät muoviset juomapullot talon pihalle sekä muovipussit, joissa oli matkan aikana kertyneitä jätteitä. Jälleen katsoin kolleegani kysyvästi ja hän vastasi sen olevan tapa, jolla osoitetaan matkalaisten olevan parempia kuin talonväen. Yritin hillitä raivoni, jota tunsin tämän sikamaisen käyttäytymisen johdosta. Ajattelin, että tämä on kai sitä aasialaista ystävällisyyttä, josta matkailuesitteet puhuvat. Lisänäyttöä tästä ystävällisyydestä saimme Phnom Penhin iltaruuhkassa odottaessamme liikennevaloissa. Olimme tulossa mopolla anopin kanssa kaupasta, kun huomasin hänen huitovan jotakin kipunoivaa päältään. Ilotulite tippui mopon viereen maahan ja nopeasti analysoituani sen koon päätin laittaa jalkani sen päälle räjähdyksen ja kipinäsuihkun minimoimiseksi. Maassa, jossa vielä joitakin vuosia sitten on vallinnut täysi anarkia, räjähdyksen ääni sai koko ruuhkassa olevan ihmispaljouden vilkuilemaan ympärilleen hermostuneesti. Eräänä päivänä olin lähdössä taloyhtiön pihasta mopolla, kun vartija hyppäsi eteeni hurjasti selittäen ja osoittaen kohti taivasta. Hetken jo ajattelin, että nytkö se tippuu niskaan, mutta onneksi kyseessä oli huomattavasti ihastuttavampi tapahtuma. Siellä se istui apina meidän parvekkeella. Asumme keskikaupungilla ja tämän vuoksi kysyin vartijalta, että kenen lemmikki se on. Hän vastasi kyseessä olevan ilmeisesti ihan villi tapaus, joka on vain päättänyt lähteä tutustumaan kaupunkilaisiin. Menin takaisin sisälle ja sanoin tyynesti Jonnalle, että katsothan kaikkien ikkunoiden ja ovien lukituksen, jotta apina ei pääse sisälle. Ilme oli näkemisen arvoinen Apina! Vai sellainen tällä kertaa. Jonnan kasvoiltani näki, että vuonna noin tonnia viime vuosien keskiarvoa pienemmäksi. Syynä pidetään alkusadekauden (touko- ja kesäkuu) epäsäännöllisiä sateita. Riisin hinta on jo noussut ja nousupainetta on edelleen. Työtämme Kambodzhassa tukevat Suomen Liikemiesten Lähetysliitto ry, Lestadiolainen Uusheräys ry, Uudenkaupungin seurakunta, Salon seurakunta, Siikaisten seurakunta ja Turun Henrikin seurakunta. Sydämelliset kiitokset kaikille tukijoillemme ja meitä muistaneille yksityishenkilöille! Postiosoite International Cooperation Cambodia Räsänen P.O.Box 612 Phnom Penh Cambodia Sähköposti felm.org Matkapuhelin Lisätietoja organisaatioista

4 hänen mieleensä muistui aikaisemmassa kirjeessä kertomamme lepakkojahti. Siitä se apina sitten jatkoi matkaansa naapureiden parvekkeille ilmeisesti nautti näköalasta, koska kökötti pitkään ylimpien kerroksien parvekkeilla. Paikallisten elämä on usein kuin Murphyn laista. Lastenhoitajamme kertoo surun murtamana kuinka hänen tuttavansa puoli vuotias lapsi kuoli ilman syytä. Ei ollut flunssaa, ei yskää, ei kuumetta ei mitään näkyvää vikaa. Jonnan kysyessä tulevatko hautajaiset kalliiksi vastaus on selkeä Ei. Hetken ääneen ihmeteltyämme hän kertoo, että sairaala tuhkaa rahattomien lapset ilmaiseksi. Ei köyhillä mitään seremonioita ole varaa pitää. Jonnan tiedustellessa lopullista kuolinsyytä vastaus on kehitysmaille tyypillinen Elämä loppui. Mitään ruumiinavaus ei tarvita, täällä edellä mainittu on aivan kelvollinen kuolinsyy. Eipä mene kyseisellä perheellä muutenkaan hyvin naisella ei ole juurikaan mitään tuloja ja mies on väkivaltainen alkoholisti. Jonnan tiedustellessa, mistä kyseinen perhe saa elantonsa, lastenhoitajamme on itsekin hieman miettivän näköinen. Hän kertoo antavansa perheelle silloin tällöin riisiä, muusta elannosta hänelle ei ole tietoa. Olihan tuossa muutama päivä lomaakin loma on rentoa aikaa ja silloinhan sitä todella pääsee lepäämään. Pakkohan sitä oli kuitenkin tarttua härkää sarvista, kun tilaisuus tarjoutui. Ei muuta kuin vuokraamaan lainelauta ja kolme metristen aaltojen kimppuun. Ja olihan minulla kokemustakin kerran olin aikaisemmin kokeillut melkein tyynessä vedessä. Ei vienyt mies ja lauta merta vaan meinasi meri viedä miehen ja laudan. Hetken harkitsin huutavani apua, mutta ajattelin, ettei sieltä myräkästä kukaan kuitenkaan tulisi hakemaan. Ponnistelin ja taistelin, mutta kyllä aallot olivat pääsääntöisesti voitolla - lopulta sain itseni viimeisillä voimillani rantaan. Laudan vuokrannut nuorukainen nauroi makeasti hän sanoi, ettei ole moneen vuoteen nähnyt kenenkään pyörivän niin upeita voltteja laudan kanssa ei hän uskonut, kun sanoin kiukkuisesti: Minähän melkein hukuin. Nauru vaan jatkui ja hän sanoi minun olevan huumorimiehiä. Todella

5 rentouttava urheilulaji satoi niin paljon, että uusiseelantilainen kolleegamme sanoi, ettei muista vastaavanlaista sadetta hänen seitsemän vuotisen Kambodzha uransa aikana. Timon kulkiessa ohi paikasta, josta oli viime kirjeessä kuva, hän totesi ihmisten vaihtaneen mopot veneisiin päästäkseen koteihinsa. Jonnan lähtiessä aamulla töihin matkasta tuli hieman tavallista pidempi. Arviolta prosenttia pääkaupungin kaduista oli veden vallassa. ICC:n johtaja, austaralialainen Phil kertoi, että hänen kotonaan oli sisällä reilusti yli polven verran vettä ja rotat pyrkivät viemäreistä alueen asuntoihin. Naapurissa oli kuulemma käärmekin uinut sisällä asunnossa vastaan. Jonnan koululla puolestaan kirjasto, tietokoneluokka ja osa tavallisista luokkahuoneista oli päättänyt muuttua uima-altaiksi. Timon töistä kotiin tullessa tuktukiin lensi kaaressa litra tolkulla tulvavettä, siinä hän sitten yritti parhaansa mukaan suojella kehollaan kannettavaa. Jonna tuli töistä kotiin ja sanoi, että hieman meinasi tunnetila matkalla siirtyä kiukun puolelle hänen pyyhkiessä basilirikasta tulvavettä kasvoiltaan. Seuraavana päivänä Timo kävi pankissa paikallisen kolleegansa kanssa nostamassa rahaa ICC:n keskustoimiston käyttöön. Hän kehoitti kuskia kiertämään veden vallassa olevat kadut, koska edellisen päivän annos riittäisi kyllä koko viikoksi. Pankissa pitkään työskennelleenä kokemus oli mielenkiintoinen. Kyllähän siinä meni tovi, kun paikallinen tapa on perusteellisesti tarkastaa joka ikinen seteli aitouden ja kunnon varalta yksitellen. Seteleitä oli kappalemääräiräisesti satoja, joten siinä niitä sitten tiirailtiin melkein tunnin verran pankkivirkailijan nenän alla. Keskustelut ovat elämän suola. Ajaudumme kolleegani Has Thoeunin kanssa keskustelemaan väärinkäytöksistä. Hän kertoo, että on tavallinen tapa, että kambodzhalaiset kehuvat toisilleen kuinka paljon he ovat saaneet palkanlisää työnantajaa vedettämällä. Eri toimintatavoista keskustellaan kuulemma vilkkaasti. Katson kolleegaani silmät ihmetyksestä pyöreinä. Hän jatkaa, että eivät kambodzhalaiset tunne asiasta mitään

6 häpeää he ovat ylpeitä suorituksestaan. Totean, että jos meno jatkuu tällaisena, niin Kambodzha ei ikinä nouse kehittyneiden valtioiden joukkoon. Thoeun naurahtaa ja sanoo hymyillen: Länsimaalaiset tavoittelevat omaa etuaan aivan samalla tavalla kuin mekin te teette sen vain niin hienosti ja perustellusti, että itsekin uskotte olevanne oikeassa. Kulttuuri on aina kiehtovaa. Ihmettelimme usein miksi paikalliset pystyttävät hääteltan mitä erikoisimpiin paikkoihin. Uskomattomimpia näkemiämme häätelttojen paikkoja ovat bensalle löyhkäävä huoltoaseman piha ja toinen oli viemärikanavan rannalla, missä jätevesi vaahtoaa koskena ja nousee kuvottavan hajuisena vesihöyrynä ilmaan. Aluksi ajattelimme syyn piilevän siinä, että näissä paikoissa suomalaistyylistä alkoholitarjoilua ei tarvita, koska hääväki on muutenkin kemikaalihuurussa. Keskusteltuamme paikallisten kanssa selvisi, että teltta pystytetään aina lähelle kotia - ei siinä maisemalla tai hajuilla ole mitään merkitystä. Pchum Binh on esi-isien henkien palvontajuhla, joka alkaa syyskuun lopulla ja päättyy lokakuun alkupuoliskolla. Tapahtumaan kuuluu, että kaduille pystytetään palvontaan erikoistuneita henkikioskeja, joista ulina sitten kuuluu kaiken päivää. Tulimme siihen tulokseen, että jos kuolleet eivät kuule niin elävät kyllä sitäkin paremmin. Pari viikkoa kadulta kantautuva möykkä helli korvakäytäviämme yrittäessämme keskittyä töihimme. Juhlaan kuuluu, että buddhalaiset nousevat aamulla kolmen neljän aikoihin ja menevät temppeliin paiskimaan riisipalloja siinä ovat esiisät ihmeissään, kun joutuvat ruokapommituksen uhreiksi. Niin kuin edelle kerroimme, niin tässä maassa olisi kyllä parempiakin käyttötarkoituksia ruoalle. Tuntuu sitä rahaa olevan muutenkin liikaa. Kambodzhan itsenäisyyspäivä oli ja silloin mahtavat ilotulitukset paukkuivat useana iltana. Jonnan tiedustellessa asiaa paikalliselta kolleegaltaan Hope Schoolissa, tämä vilkuili ensin ympärilleen, ja kun kukaan ei ollut kuulemassa, niin hän uskalsi

7 sanoa kuinka hurjasti rahaa menee taivaan tuuliin. Kun itsenäisyyspäivä oli jo kalenterin mukaan vietetty, ja Timo lähti eräänä iltana Danielin kanssa ulos, niin Jonna soitti hetken päästä perään. Hän kysyi: Mikä kansannousu siellä nyt on, kun paukkuu niin kovin? Timo meni sopivaan kohtaan talojen väliin, josta näki taivaalle ja totesi saman ilotulitehässäkän jatkuvan kuin aikaisempinakin iltoina. Ja taas parin viikon päästä Water festivalin yhteydessä ammuttiin kolmena iltana raketteja. Kyse ei ole mistään pikkupommeista, vaan yli puoli tuntia kestävät sessiot ovat todella upeita ja näyttäviä. Kai tässä on kyseessä se roomalaisten Leipää ja sirkushuveja ajattelu. Tässä menossa vaan unohtuu se leipä monelta. On todella surullista, että ilon pidon piti päättyä satoja ihmishenkiä vaatineeseen festivaalipaniikkiin. Paikallisissa lehdissä on jo alkanut syyttely siitä kenen vika onnettomuus oli ja mikä johti katastrofiin. Emme tiedä totuutta, mutta yksi teorioista on se, että ihmisten lähdettyä ryntäämään sillalla poliisi päätti rauhoittaa tilannetta vesitykeillä. Ajatus oli hyvä, mutta lopputulos vain paheni entisestään. Onnettomuussilta oli koristeltu yltä päältä erilaisilla lampuilla ja loisteputkilla kun poliisin vesisuihku osui koristevalaistukseen, niin ihmiset saivat ryntäyksestä aiheutuneiden vammojen lisäksi myös sähköiskuja. Pohtiessamme miten näin voi käydä, että kukaan ei ajattele vesitykillä ampumisen seurauksia, huomaamme vastauksen olevan saman kuin moneen muuhunkin ongelmaan kehittyvissä maissa. Jos peruskoulusta pääsee läpi maksamalla opettajalle ja yliopistotutkinnonkin saa samalla keinolla, niin ongelma paljastuu arkipäivässä tällaisina arviointivirheinä. Musiikki ja iloinen meno on tauonnut tilalla on suuri suru. Kynttilät syttyvät kaikkialla yössä niin onnettomuussillalle kuin talojen etupihoille toivo on jäljellä. Kirjeestä tuli synkkä lieneekö päättynyt sadekausi syyllinen vai elämän kylmät realiteetit. Monenlaista on taas ehtinyt tapahtumaan joinakin päivinä tuntuu, että vähempikin action riittäisi. Timo taitaa olla tulossa vanhaksi, kun actionia alkaa olemaan hänellekin jo riittävästi. Olemme ikikiitollisia siitä, että

8 koko perhe on edelleen hengissä. Usein keskustellessamme ennen nukkumaanmenoa huomaamme monien asioiden olevan aivan samalla tavalla kuin lapsiperheissä siellä Suomessakin. Kotona ollessamme ainut poikkeus elämänmenoon Suomessa on se, että Daniel höpöttelee itsekseen khmeriä. Lastenhoitaja sanoo ymmärtävänsä poikaa, mutta meille Danielin lauserakenteet ovat liian monimutkaisia. Oli sitten synkkiä tai iloisia uutisia, niin perusasenteemme on aina kohdallaan lippu pidetään korkealla! SYDÄMELLISTÄ JOULUA & PONTEVAA UUTTA VUOTTA! Jonna Timo Daniel Valokuvat: 1. HAS Thoeun kouluttaa henkilöstöä READprojektissa Mondulkirissä. 2. Näkymä Mondulkirin maaseudulta. 3. Daniel varautuu Water Festivaliin. 4. Water Festivalin ilotulitusta. 5. Festivaaliherkkuja