KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA. Arviointi SUOMEN vuoden 2013 kansallisesta uudistusohjelmasta ja vakausohjelmasta.

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel SWD(2013) 376 final KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA Arviointi SUOMEN vuoden 2013 kansallisesta uudistusohjelmasta ja vakausohjelmasta Oheisasiakirja suositukseen NEUVOSTON SUOSITUKSEKSI Suomen vuoden 2013 kansallisesta uudistusohjelmasta sekä samassa yhteydessä annettu Suomen vuosien vakausohjelmaa koskeva neuvoston lausunto {COM(2013) 376 final} FI FI

2 SISÄLLYSLUETTELO Tiivistelmä Johdanto Talouden kehitys ja haasteet Viimeaikainen talouskehitys ja talousnäkymät Haasteet Suunnitellun politiikan arviointi Finanssipolitiikka ja verotus Rahoitussektori Työmarkkina-, koulutus- ja sosiaalipolitiikka Kasvua ja kilpailukykyä edistävät rakenteelliset toimenpiteet Julkishallinnon uudistaminen Yhteenvetotaulukko Liite

3 TIIVISTELMÄ Talousnäkymät Suomen talous elpyi nopeasti vuoden 2009 kriisin jälkeen mutta supistui vuonna 2012 jälleen 0,2 prosentilla. Komission kevään 2013 talousennusteen mukaan kasvu jatkuu vaimeana myös vuonna 2013, 0,3 prosentin vauhtia, mutta nopeutuu 1 prosenttiin vuonna Työmarkkinat ovat yleisesti ottaen terveet. Vuonna 2012 työttömyysaste oli 7,7 prosenttia, mutta sen ennustetaan vuosina 2013 ja 2014 nousevan yli 8 prosenttiin. Koska Suomen talous on pieni ja avoin ja noin 40 prosenttia BKT:stä tulee viennistä, maa on hyvin herkkä maailmanmarkkinoiden kehitykselle. Yksikkötyökustannusten kasvu kiihtyi 3,6 prosenttiin vuonna 2012, ja vaikka niiden kasvun odotetaan vuosina 2013 ja 2014 olevan maltillisempaa, nykykehityksen perusteella se ylittää edelleen tuotantokustannusten kasvun. Vuonna 2012 julkisen talouden alijäämä oli 1,9 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja sen ennustetaan kohenevan tasaisesti 1,8 prosenttiin vuonna 2013 ja 1,5 prosenttiin vuonna Suomen rakenteellinen alijäämä (ilman kertaluonteisia ja väliaikaisia toimenpiteitä) oli 0,7 prosenttia vuonna 2012, ja sen ennustetaan kohenevan 0,6 prosenttiin vuonna 2013 ja 0,5 prosenttiin vuonna Vuoden 2013 vakausohjelmassa asetettu Suomen keskipitkän aikavälin tavoite on 0,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen. Vuonna 2012 keskipitkän aikavälin tavoite oli 0,5 prosentin rakenteellinen ylijäämä, jota ei onnistuttu saavuttamaan. Arvioinnin mukaan on odotettavissa, että uusi keskipitkän aikavälin tavoite saavutetaan vuoteen 2014 mennessä. Keskeiset kysymykset Suomi on edistynyt huomattavasti vuoden 2012 maakohtaisiin suosituksiin perustuvien toimenpiteiden toteuttamisessa, muun muassa toteuttamalla suunnitellut julkisen talouden vakauttamistoimenpiteet. On valmisteltu kuntarakenteen ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen kattavaa uudistamista, on laajennettu nuorisotakuuta, on kavennettu mahdollisuuksia siirtyä varhaiseläkkeelle, on uudistettu kilpailuviranomaista ja on tarjottu väliaikaisia verokannustimia tutkimuksen ja investointien tukemiseksi. Kaikki nämä uudistukset on nyt pantava tuloksellisesti täytäntöön. Suomen keskeisiin politiikkahaasteisiin kuuluu kilpailukyvyn menettäminen viimeisten kymmenen vuoden aikana, jolloin vaihtotaseen ylijäämä on kääntynyt alijäämäksi. Viimeisten viiden vuoden aikana Suomi on menettänyt 23 prosenttia markkinaosuudestaan maailman vientimarkkinoilla. Huhtikuussa 2013 tehdyssä komission perusteellisessa tarkastelussa todettiin, että Suomen makrotaloudessa on epätasapainotiloja. Lyhyellä aikavälillä keskeisin haaste on houkutella uusia investointeja Suomen talouteen, jotta työllisyyttä ja tuottavuutta voidaan parantaa ja korvata teollisuudenaloja, jotka ovat viime vuosina hiipuneet. Talouden olisi hyödynnettävä enemmän maan erinomaista tutkimusjärjestelmää innovatiivisten tuotteiden ja palveluiden 3

4 luomiseksi ja teollisuuden monipuolistamiseksi vähemmän energiaa kuluttaviin sektoreihin. Työmarkkinaosapuolten sopimuksessa palkkakehityksestä olisi otettava asianmukaisesti huomioon myös kilpailukyvyn viimeaikainen ja tuleva kehitys. Suomen väestön ikääntyminen on pidempiaikainen haaste. Jotta siihen voidaan vastata, on tärkeää parantaa työvoimaosuutta (erityisesti ikääntyneiden työntekijöiden, pitkäaikaistyöttömien ja nuorien) ja eläke- ja terveydenhuoltojärjestelmien kestävyyttä. Terveydenhuoltojärjestelmien tehokkuutta voitaisiin parantaa jatkamalla kuntajärjestelmän rakenneuudistuksen eteenpäin viemistä. Julkinen talous: Vaikka Suomen julkinen talous on vahva, väestön ikääntymiseen liittyvät kustannukset ovat väistämättä lisänneet menoja (komissio ennustaa terveydenhuoltomenojen kasvavan 1 prosentin suhteessa BKT:hen ja pitkäaikaishoitomenojen kaksinkertaistuvan vuoteen 2060 mennessä). Haasteena on rajoittaa eläkemenojen sekä pitkäaikaishoidon ja terveydenhuollon menojen kasvua vaarantamatta eläkkeiden riittävyyttä tai terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon laatua. Kuntauudistuksen sekä sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksen pitäisi auttaa parantamaan tuottavuutta ja tehokkuutta näillä osa-alueilla. Työmarkkinat: Suomen väestön ikääntyminen tuo mukanaan merkittäviä haasteita, ja korjaavia toimia tarvitaan pikemminkin nyt kuin vasta tulevaisuudessa, erityisesti siksi, että rakenneuudistusten vaikutusten näkyminen vie aikaa. Suomen olisi toteutettava toimia ikääntyneiden työntekijöiden työllistettävyyden parantamiseksi, varhaisen eläkkeelle siirtymisen väylien kaventamiseksi ja lakisääteisen eläkkeellesiirtymisiän kytkemiseksi elinajanodotteen nousuun. Nuorisotyöttömyys- (18,8 %) ja pitkäaikaistyöttömyysluvut (neljännes kaikista työttömistä) eivät ole Suomessa erityisen korkeita muihin jäsenvaltioihin verrattuna, mutta haasteet ovat erityisen merkittäviä, koska työikäinen väestö vähenee. Kutistuvilta aloilta lähtevien työntekijöiden ammattitaito ja laajentuvilla aloilla tarvittava ammattitaito eivät kohtaa, mikä todennäköisesti aiheuttaa pidempiä työttömyysjaksoja. Kilpailu tuote- ja palvelumarkkinoilla: Sääntelystä johtuvat esteet Suomen tuote- ja palvelumarkkinoilla rajoittavat kilpailua joillakin sektoreilla ja pitävät hinnat korkeina. Suomen hallitus on viime vuonna toteuttanut joitakin myönteisiä kilpailulainsäädäntöä ja kilpailuviranomaista koskevia muutoksia, mutta yritysten ja kuluttajien tilanteen parantamiseksi tarvitaan vielä lisää toimia, erityisesti kilpailuoikeudellisten sakkojen vahvistamiseksi. Kilpailukyky ja innovointi: Vaikka Suomi investoi suuren osan BKT:stään tutkimukseen ja kehitykseen (3,78 % BKT:stä vuonna 2011), sen tuloksena syntyy odotettua vähemmän kaupallisesti hyödynnettäviä tuotteita. Yritysten T&K-menot taas keskittyvät muutamille aloille ja muutamiin yrityksiin, minkä vuoksi maa altistuu häiriöille näillä aloilla. Järjestelmä kokonaisuutena ei tue uutta tai vasta syntymässä 4

5 olevaa teknologiaa koskevaa tutkimusta eikä tutkimusta sellaisilla osa-alueilla, jotka ovat nykyisten strategioiden ja tukijärjestelmien soveltamisalan ulkopuolella. Palkoista ja energiasta aiheutuu yrityksille huomattavia kustannuksia, jotka vaikuttavat niiden kilpailukykyyn. Reaalipalkkojen nousu on ylittänyt tuottavuuden kasvun, ja sen ennustetaan ylittävän tuottavuuden kasvun myös vuosina 2013 ja Suomen teollisuuden energiaintensiivisyys on pohjoismaisiin naapureihin ja muihin euroalueen jäsenvaltioihin verrattuna korkea. Energiatehokkuuden lisääntyminen voisi parantaa näiden teollisuudenalojen kilpailuasemaa. 1. JOHDANTO Komissio esitti toukokuussa 2012 Suomen talous- ja rakenneuudistuspolitiikkaa koskevia maakohtaisia suosituksia. Euroopan unionin neuvosto vahvisti näiden suositusten perustella viisi maakohtaista suositusta, jotka se antoi heinäkuussa 2012 neuvoston suosituksen muodossa. Maakohtaiset suositukset koskivat julkista taloutta, hallinnon uudistamista, työmarkkinoita, kilpailua ja kilpailukykyä. Tässä valmisteluasiakirjassa arvioidaan, miten nämä suositukset on pantu Suomessa täytäntöön. Politiikkatoimenpiteitä arvioidaan ottaen huomioon marraskuussa 2012 julkaistut komission vuotuinen kasvuselvitys ja toinen varoitusmekanismia koskeva kertomus 2. Vuotuisessa kasvuselvityksessä esitetään komission ehdotukset tarvittavan yhteisymmärryksen aikaansaamiseksi toimintatavoitteista kansallisella ja EU:n tasolla vuonna Siinä määritetään viisi ensisijaista tavoitetta, joilla jäsenvaltiot ohjataan uudestaan kasvuun. Nämä ovat eriytetyn, kasvua edistävän julkisen talouden vakauttamisen jatkaminen, talouden normaalin luotottamisen palauttaminen, nykyisen ja tulevan kasvun ja kilpailukyvyn edistäminen, työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin puuttuminen ja julkishallinnon nykyaikaistaminen. Kertomus varoitusmekanismista on alustava arviointiväline sen määrittämiseksi, onko jäsenvaltioissa makrotalouden epätasapainotiloja tai uhkaako sellaisia syntyä. Kertomuksessa esitettiin myönteisiä merkkejä makrotalouden epätasapainotilojen korjaamisesta Euroopassa. Jotta saavutettaisiin kattava ja kestävä tasapaino, Suomesta ja 13 muusta jäsenvaltiosta päätettiin tehdä tarkastelu, jossa käsitellään epätasapainotilojen kertymistä ja purkamista 3. Suomi esitti neuvoston vuonna 2012 antamaan suositukseen, vuotuiseen kasvuselvitykseen ja varoitusmekanismia koskevaan kertomukseen perustuvan tarkistetun kansallisen uudistusohjelmansa ja vakausohjelmansa 18. huhtikuuta Ohjelmissa annetaan yksityiskohtaista tietoa edistymisestä heinäkuun 2012 jälkeen ja hallituksen suunnitelmista tulevaisuutta varten. Ohjelmiin sisältyvät tiedot ovat pohjana tässä valmisteluasiakirjassa tehtävälle arvioinnille. 1 COM(2012) 750 final. 2 COM(2012) 751 final. 3 Nämä 13 perusteellista tarkastelua julkaistiin 10. huhtikuuta Vaikka varoitusmekanismia koskevassa kertomuksessa päätettiin, että Kyproksesta tehdään perusteellinen tarkastelu, sitä ei makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn puitteissa kuitenkaan tehty, koska rahoitustukiohjelmaa koskevat valmistelut olivat jo pitkällä. 5

6 Esitetyistä ohjelmista on kuultu eduskunnan suurta valiokuntaa ja työmarkkinaosapuolia. Yleisarvio Valmisteluasiakirjan analyysi johtaa päätelmään, että Suomi on edistynyt huomattavasti neuvoston maakohtaisiin suosituksiin perustuvien toimenpiteiden toteuttamisessa. Suomi on toteuttanut suunnitellut julkisen talouden vakauttamistoimenpiteet. Heikentyvän taloudellisen ympäristön vuoksi on ollut vaikeaa saavuttaa odotettuja tuloksia ja edetä kohti Suomen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta. On valmisteltu kuntarakenteen ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen kattavaa uudistamista, on laajennettu nuorisotakuuta 4, on kavennettu varhaisen eläkkeelle siirtymisen väyliä, on uudistettu kilpailuviranomaista ja on tarjottu tilapäisiä kannustimia T&K:n ja investointien tukemiseksi. Heinäkuussa 2012 määritetyt ja vuotuisessa kasvuselvityksessä huomioon otetut haasteet ovat edelleen voimassa. Lyhyellä aikavälillä keskeisin haaste on houkutella uusia investointeja Suomen talouteen, jotta työllisyyttä ja tuottavuutta voidaan parantaa ja korvata teollisuudenaloja, jotka ovat viime vuosina hiipuneet. Talouden olisi hyödynnettävä enemmän maan erinomaista T&K-järjestelmää innovatiivisten tuotteiden ja palveluiden luomiseksi. Väestön ikääntymisen vuoksi on tärkeää toteuttaa pian toimia työvoiman tarjonnan sekä eläke- ja terveydenhuoltojärjestelmien kestävyyden lisäämiseksi. Työmarkkinaosapuolten sopimuksessa palkkakehityksestä olisi otettava asianmukaisesti huomioon kilpailukyvyn viimeaikainen ja tuleva kehitys. Suomen toimittamilla politiikkasuunnitelmilla puututaan useimpiin viime vuoden valmisteluasiakirjassa määritettyihin haasteisiin, ja toimitettujen kahden ohjelman yleisestä johdonmukaisuudesta on huolehdittu. Kansallisessa uudistusohjelmassa vahvistetaan, että Suomi on sitoutunut vastaamaan kilpailukykyä, työmarkkinoita ja tuotemarkkinoita koskeviin haasteisiin. Vakausohjelma osoittaa Suomen olevan sitoutunut parantamaan julkisen talouden rahoitusasemaa kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta ja huolehtimaan julkisen talouden kestävyydestä vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti. 2. TALOUDEN KEHITYS JA HAASTEET 2.1. Viimeaikainen talouskehitys ja talousnäkymät Viimeaikainen talouskehitys Vuonna 2012 ja alkuvuodesta 2013 Suomen talouden kasvuun ja työllisyyteen vaikuttivat voimakkaasti Euroopan talouden yleinen heikkeneminen ja Suomen tärkeimmillä vientialoilla käynnissä oleva rakennemuutos. Hallitus on jatkanut määrätietoisesti julkisen talouden vakauttamista korottamalla veroja vuodesta 2013 lukien ja ilmoittamalla vuodesta 2014 lukien sovellettavista uusista verotoimenpiteistä. Suomen talous elpyi nopeasti vuoden 2009 kriisien jälkeen mutta supistui vuonna 2012 jälleen 0,2 prosentilla. Vaikka yksityinen kulutus pysyi terveiden työmarkkinoiden tukemana vahvana, julkinen kulutus ja vienti heikkenivät hieman. Kiinteän pääoman bruttomuodostus supistui rakentamisen ja laiteinvestointien vähenemisen vuoksi. Koska Suomen talous on 4 Lisätietoa nuorisotakuusta Työmarkkinat -kohdassa. 6

7 pieni ja avoin ja noin 40 prosenttia BKT:stä tulee viennistä, maa on hyvin herkkä maailmanmarkkinoiden kehitykselle. Vaikka työmarkkinat säilyivätkin vuonna 2012 yleisesti ottaen vahvoina, vaimean kasvun seurauksena työttömyys kasvoi hieman vuoden jälkipuoliskolla. Työnantajat ovat hyödyntäneet lomautuksia vähemmän, ja pysyvät irtisanomiset ovat olleet yleisempiä. Vuonna 2012 työttömyysaste oli 7,7 prosenttia. Työvoiman määrä pysyy kaiken kaikkiaan vakaana, kun vähäinen työikäisen väestön väheneminen ikääntymisen seurauksena korvautuu työvoimaosuuden kasvulla. Keskitetty palkkaratkaisu vuosiksi 2012 ja 2013 takaa reaalipalkkojen maltillisen nousun, mutta yksikkötyökustannukset näyttävät edelleen kasvavan nopeammin kuin kilpailijamaissa, joilla on samankaltainen tuotevalikoima samoilla vientimarkkinoilla. Talousnäkymät Komission kevään 2013 talousennusteen mukaan Suomen talouskasvu jatkuu vaimeana myös vuoden 2013 alkupuoliskolla, minkä jälkeen se vuonna 2014 vähitellen voimistuu. Kulutusta alentavat lisääntyvä työttömyys, hidas reaalipalkkojen nousu ja verotuksen kiristyminen. Investointien odotetaan lisääntyvän vuoden 2012 alhaisesta tasosta, mutta ne jäävät kuitenkin vähäisiksi, etenkin rakentamisessa. Euroopan taloustilanteen kohentuessa Suomen viennin ennustetaan lisääntyvän vuoden 2013 jälkipuoliskolla ja vuonna Nykyinen keskitetty palkkaratkaisu kestää vuoden 2013 loppuun. Yksikkötyökustannusten kasvu oli 3,6 prosenttia vuonna 2012, mutta sen odotetaan olevan maltillisempaa vuosina 2013 ja Vakausohjelmassa ja kansallisessa uudistusohjelmassa esitetyt makrotalouden skenaariot vastaavat pitkälti komission kevään talousennustetta. Kansallisessa makrotalouden skenaariossa vuodeksi 2014 ennustetaan 0,6 prosenttiyksikköä nopeampaa kokonaistuotannon kasvua kuin komission ennusteessa. Yleisesti ottaen tässä näkyy, että viennin ja kiinteän pääoman bruttomuodostuksen odotetaan elpyvän nopeammin. Uudistuksilla, jotka koskevat tosiasiallisen eläkeiän nostamista, kuntauudistuksella ja sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksella odotetaan olevan vaikutuksia makrotalouteen. Samoin uudistuksilla, jotka koskevat yhteisö- ja osinkoveroa, odotetaan olevan huomattavia vaikutuksia makrotalouteen. Ohjelmissa ei kuitenkaan esitetä näiden toimenpiteiden vaikutusta määrällisesti Haasteet Väestön ikääntyminen aiheuttaa Suomelle merkittäviä haasteita. Vaikka ne ovat lähinnä pitkän aikavälin haasteita, korjaavia toimia tarvitaan pikemminkin nyt kuin vasta tulevaisuudessa, erityisesti siksi, että rakenneuudistusten vaikutusten toteutuminen vie aikaa. Koska työurien pituus ei nykyisellään ole riittävä, jotta Suomi selviäisi kasvavasta väestönkehitykseen liittyvästä taakasta, olisi tärkeää nopeuttaa työmarkkinoille tuloa ja ehkäistä varhaista poistumista. Samaan aikaan rakennemuutos aiheuttaa ammattitaidon kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuutta ja lisää riskiä, että työttömyydestä tulee pitkäaikaisempaa. Nuorisotyöttömyys- ja pitkäaikaistyöttömyysluvut eivät ole Suomessa erityisen korkeita muihin jäsenvaltioihin verrattuna, mutta haasteet ovat erityisen merkittäviä, koska työikäinen väestö vähenee. Pitkäaikaistyöttömiä on kaikista työttömistä neljännes, ja heistä yli 40 prosentilla on vain peruskoulutus. Kutistuvilta aloilta lähtevien työntekijöiden ammattitaito ja laajentuvilla aloilla tarvittava ammattitaito eivät kohtaa, mikä todennäköisesti 7

8 aiheuttaa pidempiä työttömyysjaksoja. Vuonna 2012 kokonaistyöttömyys oli 7,7 prosenttia ja nuorisotyöttömyys 18,8 prosenttia 5. Suomen julkinen talous on ollut vahva, mutta väestön ikääntymiseen liittyvät kustannukset ovat väistämättä lisänneet menoja. Komission analyysissa ja kansallisissa tutkimuksissa on havaittu huomattava kestävyysvaje, vaikkakin päätelmät sen täsmällisestä koosta vaihtelevat, mikä johtuu siitä, että ikääntymiseen liittyvien menojen eläkkeiden, pitkäaikaishoidon ja terveydenhuollon menojen vaikutus on arvioitu eri tavalla. Yhteiskunnan haasteena on rajoittaa näiden menojen kasvu vaarantamatta eläkkeiden riittävyyttä tai terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon palvelutasoa. Tuottavuuden kasvu ei ole talouskriisin jälkeen palannut aiemmalle kasvu-uralle. Mahdollisia syitä tähän ovat uuden tekniikan kaupallistamisinvestointien puute, vähäinen kilpailu tuote- ja palvelumarkkinoilla. Kuntauudistusta ja sosiaali- ja terveydenhuoltouudistusta valmistellaan, mutta tehokkuusedut julkisissa palveluissa, kuten terveydenhuollossa, koulutuksessa ja julkishallinnossa ovat olleet vähäisiä. Korkea-asteen koulutusjärjestelmä ja julkinen tutkimusjärjestelmä ovat Suomessa jossain määrin hajanaisia, mikä vaikeuttaa resurssien kohdentamista. Vaikka Suomi investoi suuren osan BKT:stään T&K:hon, sen tuloksena syntyy odotettua vähemmän kaupallisesti hyödynnettäviä tuotteita. Kuten myös perusteellisessa tarkastelussa todettiin (ks. Laatikko 1), yritysten T&K-menot keskittyvät muutamille aloille ja muutamiin yrityksiin, minkä vuoksi maa altistuu häiriöille näillä aloilla. Vaikka liiketoimintaympäristö on muutoin erinomainen, näyttää siltä, että yrityksen perustaminen on Suomessa suhteellisen aikaavievää 6. T&K-investointien tehokkuus ja järjestelmän kyky tuottaa uusia innovatiivisia läpimurtoja, jotka myötävaikuttavat kasvuun ja työllisyyteen, ei ole ilmeinen. Tämä ilmenee myös innovaatiounionin tulostaulusta, jossa Suomen pistemäärä on alhaisin (15. sija, juuri ja juuri 27 jäsenvaltion EU:n keskiarvon yläpuolella) alaluokassa innovaattorit, joka käsittää tuote- tai prosessi-innovaatioita käyttöön ottavat pk-yritykset ja markkinointi- tai organisatorisia innovaatioita käyttöön ottavat pk-yritykset 7. Tutkimus- ja innovointijärjestelmä on tukeutunut lähinnä erilaisten tukijärjestelyjen ja -ohjelmien tarjontaan, ja siltä puuttuu dynaamisuus, jota tarvitaan tutkimuksen ja innovoinnin tukemiseen aloilla, jotka ovat uusia, vasta syntymässä tai nykyisten strategioiden soveltamisalan ulkopuolella. Vaikka suuryritykset ja johtavat tutkimus- ja innovointilaitokset ovat hyvin kansainvälistyneitä, tutkimus- ja innovointijärjestelmän yleinen kansainvälistymisen taso on melko alhainen ja järjestelmä voisi hyötyä ulkomaisten kykyjen houkuttelemisesta. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Suomen ylijäämäinen vaihtotase on muuttunut alijäämäiseksi, kun maan osuus maailman viennistä on viimeisten viiden vuoden aikana supistunut 23 prosenttia. Perusteellisen tarkastelun mukaan vientimarkkinaosuuksien pienenemisen voidaan osittain katsoa johtuvan käynnissä olevasta elektroniikka-alan ja metsäteollisuuden rakennemuutoksesta, mutta sen kanssa samaan aikaan myös yksikkötyökustannukset nousivat voimakkaasti vuosina 2008 ja Reaalipalkkojen nousu on ylittänyt tuottavuuden kasvun myös seuraavina vuosina ja komission kevään talousennusteiden mukaan niiden ennustetaan ylittävän tuottavuuden kasvun myös vuosina 2013 ja Tällä saattaa vaikuttaa kielteisesti Suomen ulkoiseen kilpailukykyyn. Suljetuilla 5 Työvoimatutkimuksen mukaan vain 9,5 prosenttia vuotiaista oli työttömänä. Kokoaikaisia opiskelijoita voidaan Suomessa luokitella työttömiksi, mikä selittää lukujen välisen eron. 6 Doing Business 2013, Maailmanpankki, Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehityspankki. 7 Innovaatiounionin tulostaulu 2011, Euroopan komissio. 8

9 sektoreilla, joiden tavaroista ja palveluista osa käytetään avoimella sektorilla tuotantopanoksena, tuottavuuden kasvu oli avointa sektoria hitaampaa. Kaupan kehityksessä myös energiariippuvuus on tärkeä tekijä. Energiaintensiiviset teollisuudenalat ovat Suomessa vallitsevia, mikä johtaa yleisesti ottaen korkeaan energiaintensiivisyyteen. Laatikko 1 Tiivistelmä makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn nojalla tehdystä perusteellisesta tarkastelusta Seuraavassa esitetään 10. huhtikuuta 2013 julkaistun analyysin perusteella tehdyt tärkeimmät huomautukset ja havainnot: Kilpailukyvyn menettäminen on yksi Suomen keskeisistä politiikkahaasteista. Suomen vaihtotaseen ylijäämä on muuttunut kymmenessä vuodessa alijäämäksi. Maan osuus maailman vientimarkkinoista on laskenut 23 prosenttia viiden viime vuoden aikana, ja yksikkötyökustannukset nousivat vuosina 2008 ja 2009 merkittävästi ja sen jälkeen maltillisemmin. Vientimarkkinaosuuksien laskuun on osittain syynä meneillään oleva elektroniikka-alan ja metsäteollisuuden rakennemuutos. Elektroniikka-alalla Nokia menetti määräävän asemansa ja sulki kaikki kokoonpanotehtaansa Suomessa, mikä vaikutti sekä sen omaan henkilöstöön että alihankkijoihin. Metsäteollisuus on siirtämässä paperin ja sellun valmistukseen liittyvää liiketoimintaa Aasiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan, joissa kysyntä kasvaa ja resursseja on saatavilla. Muut päätoimialat (metallit, koneet ja mineraalit) eivät ole kyenneet korvaamaan näiden kahden tärkeän teollisuudenalan viennin laskua. Energiariippuvuus vaikuttaa edelleen Suomen ulkoiseen tasapainoon öljyn ja kaasun hinnanvaihtelujen kautta. Energian, pääasiassa raakaöljyn, tuonnin osuus Suomen kokonaistuonnista vuonna 2011 oli jopa 20 prosenttia, osittain öljyn hinnan nousun vuoksi. Yleisesti ottaen korkea energiaintensiteetti johtuu siitä, että energiaintensiiviset teollisuudenalat ovat Suomessa vallitsevia. Niille olisi hyötyä energiankulutuksen pienenemisestä. Suomen hiipuva kilpailukyky on yhteydessä myös T&K:n suhteellisen vähäiseen muuttamiseen kaupallisesti hyödynnettäviksi tuotteiksi. Huolimatta suurista T&K-investoinneista ja hyvin koulutetusta työvoimasta metsäteollisuus ja elektroniikkateollisuus muodostavat edelleen suuren osan yritysrakenteesta, ja kasvuyritysten määrä on edelleen pieni. Kustannuskilpailukyvyn heikentyminen on toinen tilanteeseen vaikuttava tekijä. Palkankorotukset ovat viimeisten viiden vuoden aikana ylittäneet tuotannon kasvun ja heikentäneet Suomen kilpailuasemaa erityisesti verrattuna tärkeimpiin kilpailijoihin, kuten Saksaan ja Ruotsiin. Velkaantuneisuus on kasvanut viimeisten kymmenen vuoden aikana. Yksityisen sektorin, johon ei lueta finanssisektoria, (konsolidoimaton) velka on kasvanut 179 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna Vaikka julkinen velka on kasvanut viime vuosikymmenen aikana, se on edelleen alhaisella tasolla, ja sen odotetaan pysyvän alle 60 prosentin viitearvon ainakin vuoteen 2014 saakka. Kotitalouksien velkaantuneisuus on huolestuttavalla tasolla, vaikka äkillistä velkavivun purkamista tai finanssisektorin epävakautta ei olekaan näkyvissä. Koska finanssisektori on terve ja koska kohtuuttoman asumismenorasituksen rajan ylittävien kotitalouksien osuus on edelleen melko pieni, kotitalouksien velkavivun äkillistä purkamista ei ole odotettavissa lähitulevaisuudessa. Vuonna 2011 finanssisektorin konsolidoimattomien rahoitusvelkojen kasvu oli vuositasolla 30,8 prosenttia eli kasvuvauhti oli EU:n nopein. Muutosten syyt näyttävät olevan pitkälti teknisiä, mutta asiaa on aiheellista seurata tiiviisti jatkossa. Muut mahdolliset Suomen finanssisektoriin 9

10 kohdistuvat riskit johtuvat suuresta keskittymisasteesta sektorin sisällä ja varainhankinnan rakenteesta. 3. SUUNNITELLUN POLITIIKAN ARVIOINTI 3.1. Finanssipolitiikka ja verotus Julkisen talouden kehitys ja velkadynamiikka Vakausohjelman tavoitteet ovat valtiontalouden tasapainottaminen ja valtionvelan saattaminen laskevalle uralle suhteessa BKT:hen nykyisen eduskunnan toimikauden päättymiseen mennessä. Vakausohjelmassa asetetaan julkisen talouden rakenteellisen rahoitusaseman keskipitkän aikavälin tavoitteeksi 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, mikä vastaa vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteita. Vuoden 2012 vakausohjelmassa keskipitkän aikavälin tavoitteeksi oli asetettu +0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen eli tavoite oli kunnianhimoisempi kuin vakaus- ja kasvusopimuksessa edellytettiin. Tässä vakausohjelmassa esitetyn ennusteen mukaan julkisen talouden rahoitusasema vahvistuu mutta pysyy ohjelmakaudella alijäämäisenä. Valtion velka ja julkisyhteisöjen velka suhteessa BKT:hen alkaa kuitenkin supistua ohjelmakauden lopulla. Valtiontalouden alijäämätavoitetta ei saavuteta. Vakausohjelmassa asetettu keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamisvuosi, 2014, ei vastaa aiemmassa vakausohjelmassa asetettua tavoitevuotta. Viime vuonna ennustettiin, että silloin sovellettu keskipitkän aikavälin tavoite +0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen saavutettaisiin vuonna 2013, mutta näin ei tapahdu. Suomen hallituksen keskipitkän aikavälin julkisen talouden strategialla on määrä parantaa rakenteellista rahoitusasemaa 8 suhteessa BKT:hen vuoden ,9 prosentista 0,6 prosenttiin vuonna 2014, 0,6 prosenttiin vuonna 2015, 0,7 prosenttiin vuonna 2016 ja 0,6 prosenttiin vuonna Koska poikkeama keskipitkän aikavälin tavoitteesta on vain 0,1 prosenttia suhteessa BKT:hen ja koska komission kevään ennusteessa arvioidaan, että Suomen pitäisi päästä 0,5 prosentin rakenteelliseen alijäämään, on itse asiassa todennäköistä, että keskipitkän aikavälin tavoite saavutetaan vuoteen 2014 mennessä. Tärkein syy, miksi vuoden 2012 vakausohjelman tavoitteita ei ole saavutettu, oli odotettua hitaampi talouskasvu. Vuoden 2012 vakausohjelmassa ennustettiin, että vuonna 2012 alijäämä on 1,1 prosenttia suhteessa BKT:hen ja vuonna ,5 prosenttia. Tämä oli sidoksissa siihen, että BKT:n kasvu olisi 0,8 prosenttia vuonna 2012 ja 1,5 prosenttia vuonna Vuonna 2012 alijäämä oli 1,9 prosenttia suhteessa BKT:hen, kun kokonaistuotanto supistui 0,2 prosenttia. Tämän seurauksena verotulot olivat ennustettua pienemmät, mutta menot odotetun suuruiset. Vuoden 2013 vakausohjelman julkisen talouden skenaario vastaa komission kevään ennustetta. Kevään ennusteen mukaan menot ovat vuonna 2014 jonkin verran suuremmat, lähinnä palkkojen ja sosiaalivakuutusmaksujen osa-alueilla. Suomen ohjelmassa ei turvauduta väliaikaisiin tai kertaluonteisiin toimenpiteisiin tulojen synnyttämiseksi tai menojen leikkamiseksi. Julkisen talouden rahoitusaseman ennustetaan paranevan vakaasti ennustejaksolla. Suurin parannus, 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen, tapahtuu vuodesta 2013 vuoteen 2014, minkä jälkeen parannusvauhti on hitaampaa. Suomen perusjäämä oli 0,8 prosenttia vuonna 8 Suhdannetasoitettu rahoitusasema ilman kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä, komission uudelleenlaskemana ohjelmien tietojen perusteella yhteisesti sovittuja menetelmiä käyttäen. 10

11 2012, ja sen ennustetaan laskevan 0,9 prosenttiin vuonna 2013, minkä jälkeen se vähitellen paranee ohjelmakauden aikana. Vuonna 2015 päästään perusylijäämään, ja ohjelman tavoitteena on 0,8 prosentin perusylijäämä vuonna Julkisen talouden rahoitusasemaa pystytään parantamaan pitämällä menot yleisesti kurissa valtion menokehysjärjestelmällä ja maaliskuussa 2013 ilmoitetuilla verotoimenpiteillä. Valtio on pääveturina julkisen talouden rahoitusaseman parantamisessa. Paikallishallinnon alijäämä on suhteellisen vakaa (vaihtelee ennustejaksolla suhteessa BKT:hen 1,0 prosentin ja 1,2 prosentin välillä), ja sosiaaliturvarahastot ovat ylijäämäisiä. Ylijäämä suhteessa BKT:hen supistuu 2,1 prosentista vuonna ,8 prosenttiin vuonna 2017, kun rahastojen menot lisääntyvät ennustejaksolla. Laatikko 2: Tärkeimmät toimenpiteet Tärkeimmät julkisen talouden toimenpiteet Tulot Menot arvonlisäverokannan nostaminen Menokehysten käyttö valtion menojen 1 prosenttiyksiköllä (+) reaalikasvun estämiseksi Tuloverokantojen tosiasiallinen nousu (+) YLE-veron käyttöönotto (=) Pankkiveron käyttöönotto (+) Yhteensä +0,75 % suhteessa BKT:hen Yhteisöverokannan alentaminen ( ) Osinkoverotuksen kiristäminen (+) Alkoholin, tupakan ja makeisten valmisteveron korotus (+) Yhteensä +0,5 % suhteessa BKT:hen Menokehysten käyttö valtion menojen reaalikasvun estämiseksi T&K-kustannusten verovähennysten ja korotetun poisto-oikeuden, joiden oli määrä olla voimassa vuoteen 2016, poistaminen ennenaikaisesti ( ) 2016 Huom. Taulukossa näkyvä vaikutus julkiseen talouteen on ohjelmassa esitetty vaikutus, ts. se on kansallisten viranomaisten esittämä. Plusmerkki tarkoittaa, että tulot/menot lisääntyvät toimenpiteen seurauksena. Erittelytarkkuus vastaa vakausohjelmassa annettuja tietoja ja monivuotisessa budjettikehyksessä annettuja tietoja, jos sellaisia on saatavilla. Skenaarioon kohdistuvat riskit johtuvat lähinnä kasvuennusteisiin kohdistuvista riskeistä. Koska taloudessa on käynnissä rakennemuutos ja ICT- ja metsäsektorit, jotka kärsivät viennin vähenemisestä, ovat korvautumassa muilla sektoreilla, on vaikeaa ennustaa teollisuustuotannon ja viennin kehittymistä tulevina vuosina. Hallitus on ilmoittanut 11

12 yhteisöverokannan alentamisesta vuodesta 2014 lukien. Tämän odotetaan lisäävän investointeja ja kasvattavan palkkasummaa, jolloin dynaamiset vaikutukset korvaavat osan menetetyistä verotuloista. Myös näiden vaikutusten laajuutta ja ajoittumista on vaikeaa ennustaa. Jos talous vastaa veronalennukseen odotettua hitaammin, tulot voivat vuosina jäädä odotettua pienemmiksi. Jälkikäteisarviointi osoittaa, että (uudelleenlaskettu) rakenteellinen rahoitusasema heikkeni vuodesta 2011 vuoteen Menoille asetetun vertailuarvon osalta menojen nettokasvun on vuonna 2012 oltava vuodeksi 2012 asetetun 0,5 prosentin viitearvon tasolla tai sitä pienempi, koska Suomi ei saavuttanut keskipitkän aikavälin tavoitettaan vuonna Suomen nettomenot lisääntyivät 0,4 prosenttia, mikä jää viitearvon alapuolelle. Kun otetaan huomioon, että Suomen kokonaistuotannon kasvu oli vuonna 2012 negatiivinen, voidaan katsoa, että kaiken kaikkiaan Suomi noudattaa vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevän osion säännöksiä. Vuonna 2013 Suomen (uudelleenlasketun) rakenteellisen rahoitusaseman ennustetaan paranevan 0,1 prosenttiyksikköä 1 prosentista 0,9 prosenttiin. Kun otetaan huomioon Suomen suuri negatiivinen tuotantokuilu, tätä pientä parannusta pidetään riittävänä. Koska Suomen ei ennusteta saavuttavan keskipitkän aikavälin tavoitettaan vuonna 2012, menojen nettokasvun vuodesta 2012 vuoteen 2013 on oltava vuodeksi 2013 asetetun 0,5 prosentin viitearvon tasolla tai sitä pienempi. Suomen nettomenojen ennustetaan lisääntyvän 0,6 prosenttia, mikä merkitsee poikkeamista menoille asetetusta vertailuarvosta ainoastaan 0,1 prosentilla suhteessa BKT:hen. Kaiken kaikkiaan ohjelmassa ennakoidaan, että vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevää osiota noudatetaan vuonna 2013, sillä rakenteellisen rahoitusaseman ennustetaan paranevan. Vuonna 2014 Suomen (uudelleenlasketun) rakenteellisen rahoitusaseman ennustetaan paranevan 0,6 prosenttiin vuoden ,9 prosentista suhteessa BKT:hen. Ohjelmassa esitettyjen tietojen mukaan valtion menojen kasvuvauhti (ilman päätösperäisiä toimenpiteitä) poikkeaa 0,3 prosenttia suhteessa BKT:hen menojen kasvulle asetetun vertailuarvon alemmasta viitearvosta. Koska poikkeama keskipitkän aikavälin tavoitteesta on vain 0,1 prosenttia suhteessa BKT:hen ja koska komission kevään ennusteessa arvioidaan, että Suomen pitäisi päästä 0,5 prosentin rakenteelliseen alijäämään, on todennäköistä, että keskipitkän aikavälin tavoite saavutetaan vuoteen 2014 mennessä. Vuosina 2015 ja 2016 Suomen (uudelleenlasketun) rakenteellisen rahoitusaseman ennustetaan pysyvän lähellä Suomen rakenteellisen rahoitusaseman keskipitkän aikavälin tavoitetta, joka on 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Kun rakenteellista rahoitusasemaa pidetään viitekohtana, Suomen julkisen talouden kehityksen kokonaisarvio, johon kuuluu myös analyysi menoista ilman päätösperäisiä tulopuolen toimenpiteitä, osoittaa, että Suomi noudattaa ohjelmakaudella vaadittua sopeutusta kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta. Julkisen talouden konsolidoitu bruttovelka jatkaa kasvuaan tulevina vuosina, ja sen seurauksena julkisen velan odotetaan ohjelman mukaan nousevan vuoteen 2015 mennessä 57,5 prosenttiin suhteessa BKT:hen eli lähelle 60 prosentin viitearvoa. Komission ennusteen mukaan julkisen talouden velka on vuonna 2013 ja 2014 hieman suurempi kuin ohjelmassa, mutta ero on pieni (0,4 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2014). Ohjelmassa ennakoidaan velan sen jälkeen vähenevän 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuosina 2016 ja Koska velka on suhteessa BKT:hen alle viitearvon, velan supistamiselle asetettua vertailuarvoa ei sovelleta. Keskipitkän aikavälin velkaennusteet (ks. 12

13 liitteessä kuvio taulukon V alapuolella) viittaavat siihen, että ohjelman toteuttaminen kaikilta osin johtaisi vuoteen 2020 mennessä ensin velan vähenemiseen ja sitten sen kasvuun kuitenkin niin, että se pysyy alle 60 prosentin viitearvon. Pitkän aikavälin kestävyys Suomen kestävyysriski on keskipitkällä aikavälillä keskisuuri ja pitkällä aikavälillä suuri, mikä johtuu väestön ikääntymisen vaikutuksesta julkiseen talouteen. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että julkisen talouden rahoituspaine ei uhkaa Suomea lyhyellä aikavälillä. Riskit olisivat pienempiä, jos rakenteellinen perusjäämä kääntyisi aiempiin korkeampiin lukemiin, kuten vuosina keskimäärin. Siksi olisi keskityttävä hillitsemään ikääntymiseen liittyvien menojen kasvua edelleen, jotta julkisen talouden kestävyys parantuisi keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Suomen eläkejärjestelmästä tehdyssä riippumattomassa tutkimuksessa 9 todetaan, että jos nykyjärjestelmää ei muuteta, etuuksista tulee riittämättömät tai järjestelmästä kestämätön. Eläkejärjestelmän ongelmia ovat riittämätön kannuste jäädä myöhemmin eläkkeelle ja se, että perhetilanteessa tapahtuvia muutoksia ei oteta riittävästi huomioon. Eliniänodotteen nousun pitäisi johtaa työurien pitenemiseen, mutta vaikka nykyjärjestelmässä on kannustimia työskennellä pidempään, työntekijöiden enemmistö ei halua hyödyntää niitä. Ehdotettuja politiikkatoimia ovat alhaisimmassa mahdollisessa eläkeiässä eläkkeelle jäävien eläkkeiden pienentäminen, alhaisimman mahdollisen eläkeiän nostaminen vähitellen ja mahdollisesti eläkeiän indeksointi eliniänodotteeseen. EU:n vuonna 2012 julkaiseman ikääntymisraportin viiteskenaarion mukaan Suomen julkiset terveydenhuoltomenot kasvavat vuoteen 2060 mennessä merkittävästi, 6,0 prosentista 7,0 prosenttiin 10 suhteessa BKT:hen. Monien ehdotettujen toimenpiteiden joukossa on jo toteutettavien uudistustoimien vahvistaminen esimerkiksi lisäämällä sairaalojen tehokkuutta, parantamalla pitkäaikaishoitopotilaiden jatkohoidon tarjontaa, jotta näiden potilaiden tarpeeton akuuttihoitopalvelujen käyttö vähenisi, parantamalla terveydenhuollon organisointia ja johtamista tai ottamalla järjestelmällisesti käyttöön sairaanhoidon parhaita käytäntöjä 11. Vuonna 2010 pitkäaikaishoidon menot olivat 2,5 prosenttia suhteessa BKT:hen 12. Vuoden 2012 ikääntymisraportin viiteskenaarion perusteella menot voisivat kasvaa 5,1 prosenttiin 13 vuoteen 2060 mennessä. Nykyisten ja ennustettujen menojen suuruutta voidaan selittää sillä, että painopiste on suhteellisen kalliissa laitoshoidossa, pitkäaikaishoito kattaa suuren osan väestöstä ja yksikkötyökustannukset ovat laitoshoidossa suhteellisen korkeat. Itsenäisen asumisen ja kustannusten kurissapitämisen vahvempi painottaminen auttaisivat vähentämään laitoshoidon tarvetta ja lieventäisivät edelleen tulevia pitkäaikaishoidon menopaineita. 9 Barr, N, The pension system in Finland: Adequacy, sustainability and system design, Jos otetaan huomioon muut kuin väestörakenteeseen liittyvät kustannustekijät eli otetaan huomioon ikääntymistyöryhmän riskiskenaario, julkisten terveydenhuoltomenojen ennustetaan kasvavan 7,5 prosenttiin suhteessa BKT:hen. 11 ASISP (2012), Annual National Report 2012 Pensions, Health Care and Long-term Care Finland. 12 Lipszyc, B; Etienne, S; Xavier, A., Long-term care: need, use and expenditure in the EU-27, Economic Papers 469, Jos otetaan huomioon ikääntymistyöryhmän riskiskenaario, julkisten pitkäaikaishoidon menojen ennustetaan kasvavan 5,4 prosenttiin suhteessa BKT:hen. 13

14 Julkisen talouden kehys Suomi ratifioi finanssipoliittisen sopimuksen vuoden 2012 lopulla, ja rakenteellista rahoitusasemaa koskeva sääntö on otettu lainsäädäntöön. Suomen julkisen talouden kehys on tällä hetkellä sidottu monivuotisiin menokehyksiin. Järjestelmä kytkeytyy vaalikausiin, ja kokemus on osoittanut, että hallitukset noudattavat sääntöjä. Hallitus päättää vuosittain valtiontalouden menokehyksistä jäljellä olevalla vaalikaudelle ja määrittelee monivuotisen määrärahakehyksen. Myöhemmät vuosittaiset päätökset menokatoista tehdään tämän kehyksen perusteella. Menokehyspäätökset tehdään vuosittain maaliskuun lopulla 14. Finanssipoliittinen sääntö asettaa vuotuiset rajat valtion menoille jäljellä olevalla vaalikaudella. Sääntö ei kuitenkaan edellytä budjettitasapainoa eikä rajoita vuotuisia alijäämiä. Päätöksen mukaan menokehykseen kuuluvat valtion menot vähenevät reaalisesti vuosina 2014 ja Hallituksen harjoittama politiikka on vuotuisessa kasvuselvityksessä suositellun kasvua edistävän julkisen talouden vakauttamisen mukaista. Se tarjoaa kunnianhimoisen tavoitteen budjettimenojen hillitsemiseksi, mutta joustavuutta on kuitenkin tarpeeksi, jotta taloudellisen ympäristön muutoksiin voidaan vastata. Kehykseen sisältyy automaattisia vakauttajia, sillä jotkin menot eivät kuulu kehyksen soveltamisalaan. Sosiaaliturvarahastot ja kunnat toimivat tällä hetkellä menokehysjärjestelmän ulkopuolella. Valtiontalouden kehyksiä sovelletaan kuitenkin kuntien valtionosuuksiin. Kuntien on sovellettava sääntöä, jonka mukaan kunnan talousarvion on oltava tasapainoinen nelivuotiskaudella, mutta ne voivat vapaasti päättää kasvattaa menoja, jotka voidaan rahoittaa korottamalla kunnallisia veroja. Ikääntymiseen liittyvien menojen kasvu vaikuttaa kuitenkin eniten kuntiin, sillä ne tarjoavat suurimman osan terveys- ja sosiaalipalveluista. Näin ollen näyttää olevan tarpeen kannustaa sovittamaan kaikki menot (kuntien menot mukaan lukien) paremmin yhteen, jotta kaikkien hallinnon tasojen suunnitelmat olisivat johdonmukaisia ja sopusoinnussa keskipitkän aikavälin tavoitteiden kanssa. On perustettu virkamiestyöryhmä, joka analysoi keinoja parantaa kuntatalouden makrotaloudellista ohjausta, kuntatalouden kehystarkastelu mukaan lukien. Verojärjestelmä Vuonna 2011 kokonaisverorasitus oli Suomessa 43,4 prosenttia suhteessa vuoden 2011 BKT:hen eli EU:n viidenneksi suurin Tanskan, Ruotsin, Belgian ja Ranskan jälkeen. Välittömät verot, ja erityisesti henkilökohtaisiin tuloihin kohdistuvat verot, ovat merkittävin tuloluokka. Kaikkia arvonlisäverokantoja korotettiin vuoden 2013 alusta yhdellä prosenttiyksiköllä muuttamatta järjestelmän rakennetta (yleinen verokanta ja kaksi alennettua verokantaa) 15. Korotuksen odotetaan lisäävän verotuloja vuodessa 750 miljoonaa euroa. Vuoden 2014 alusta korotetaan vielä valmisteveroja. Työn verotuksen trendi suhteessa BKT:hen oli hieman laskeva yli kymmenen vuoden ajan vuoteen 2011 asti. Työn implisiittisen veroasteen aleneminen on itse asiassa ollut melko huomattava. Vuonna 2001 se oli 44,1 prosenttia, mutta vuonna 2011 enää 39,6 prosenttia. Vieläkin työhön kohdistuva verorasitus suhteessa BKT:hen on EU:n kuudenneksi korkein. 14 Tuorein päätös on tehty 27. maaliskuuta 2013, 15 Yleinen arvonlisäverokanta on 24 prosenttia lukien. Alennettua 14 prosentin arvonlisäverokantaa sovelletaan elintarvikkeisiin ja ravintolapalveluihin. Alennettua 10 prosentin arvonlisäverokantaa sovelletaan hotellipalveluihin, lääkkeisiin, kirjoihin, sanomalehtiin ja kulttuuritapahtumien pääsylippuihin. 14

15 Vuonna 2012 hallitus kuitenkin päätti jättää valtion progressiivisten tuloveroasteikkojen indeksikorotukset tekemättä vuosina 2013 ja Se myös lisäsi asteikkoon uuden ylimmän tuloluokan, minkä seurauksena korkein marginaaliveroaste nousi 29,75 prosentista 31,75 prosenttiin vuodesta 2013 lukien. Samaan aikaan on korotettu joitakin sosiaaliturvamaksuja ja kunnallisveroprosentit ovat edelleen nousseet niin, että vuonna 2013 keskiarvo oli 19,38 prosenttia (kun se vuonna 2012 oli 19,25 prosenttia). Näin ollen, vaikka hallitus on toteuttanut toimenpiteitä pienituloisten työhön kohdistuvan verorasituksen keventämiseksi lisäämällä vähennyksiä, työn verotuksen laskeva trendi näyttää päättyneen, sillä työn efektiivinen veroaste nousee. Vuoden 2014 alusta yhteisöverokanta alennetaan 24,5 prosentista 20 prosenttiin. Samalla osinkoverotusta kiristetään. Uudistuksen odotetaan toimivan lisäkannustimena investoinneille, sillä verokannan alennus on huomattava. Kiinteistöjen verotusarvot ovat vanhentuneet, eivätkä ne ole yhteydessä todellisiin hintoihin. Vuonna 2012 hallitus päätti korottaa kiinteistöjen varainsiirtoveroa 1,6 prosentista 2,0 prosenttiin maaliskuusta 2013 lukien. Vaikka toimenpide vastaa vakauttamistarpeisiin, varainsiirtoveron huono puoli on, että sitä pidetään melko vääristävänä ja se lisää työvoiman liikkuvuuden kustannuksia. Juoksevaa kiinteistöveroa pidetään vähemmän haitallisena kasvulle ja parempana vaihtoehtona kuin kiinteän omaisuuden varainsiirtoveroja. Juoksevasta kiinteistöverosta saatavat tulot suhteessa BKT:hen ovat Suomessa tällä hetkellä alhaiset. Hallitus ilmoitti maaliskuussa 2013 aikeestaan saattaa kiinteistöjen verotusarvot vastaamaan todellisia hintoja ja näin kiristää omaisuusverotusta tulevina vuosina. Tämän toimenpiteen vaikutus ja yksityiskohdat jäävät nähtäviksi. Vuonna 2011 ympäristöverojen osuus kaikista veroista oli 7,2 prosenttia. BKT:hen suhteutettuna niistä saatavat tulot ovat suuremmat kuin EU:ssa keskimäärin (FI: 3,1 %, EU: 2,4 % vuonna 2011). Näiden verojen ympäristöhyötyjä voisi olla mahdollista vielä lisätä ja poistaa vähitellen vielä olemassa olevat ympäristön kannalta haitalliset tuet Rahoitussektori Rahoitussektori on edelleen vahva suhteessa monien muiden euroalueen maiden rahoitussektoreihin. Pankkisektori ei ole tarvinnut valtion tukea kriisin aikana, ja sen katsotaan olevan vakaa (ns. turvasatamailmiö). Altistuminen kriisimaiden riskeille on vähäinen samoin kuin järjestämättömien lainojen määrä. Lisäksi pankkijärjestelmä on pysynyt yleisesti kannattavana. Keskimääräinen oman pääoman tuottoaste on noin 10 prosenttia, mikä parantaa vakavaraisuutta: vakavaraisuussuhde on keskimäärin noin 14 prosenttia. Asuntojen inflaatiokorjatut hinnat ovat nousseet merkittävästi 1990-luvun puolivälistä alkaen. Analyysin 16 perusteella asuntojen hinnat ovat Suomessa lähellä pitkän aikavälin keskiarvoa, mutta kuitenkin sen yläpuolella. Asuntojen hintojen nousu näyttää kuitenkin tasoittuvan. Vaikka asuntojen deflatoidut hinnat nousivat edelleen vuonna 2010, ne laskivat hieman vuonna 2011 ja pysyivät vakaina vuoden 2012 alkupuoliskolla. Asuntolainojen lisääntymisen myötä yksityisen sektorin velka oli 179 prosenttia suhteessa BKT:hen (konsolidoimaton) vuonna Rahoitussektorin konsolidoimattomien rahoitusvelkojen vuotuinen kasvu oli 30,8 prosenttia. Tämä on ylivoimaisesti nopein kasvuvauhti EU:n jäsenvaltioiden keskuudessa. Nopea kasvu johtui lähinnä turvasatamavaikutuksesta, jonka ansiosta maahan virtaa ulkomaisten pankkien talletuksia, jotka uudelleen talletetaan Suomen Pankkiin. 16 Euroopan komissio (2012a), Assessing the dynamics of house prices in the euro area, julkaisussa Quarterly Report on the euro area, vol. 11, No 4. 15

16 Suomea koskevaan neuvoston suositukseen vuodelta 2012 ei sisältynyt maakohtaista suositusta rahoitussektoripolitiikasta. Koska sektori on terve, merkittäviä uudistuksia ei ole toteutettu. Suomen hallitus on päättänyt asteittain vähentää kannustimia hankkia asunto velkarahoituksella pienentämällä asuntolainojen korkovähennystä. Tämän pitäisi auttaa vähentämään asuntojen hintojen nousupaineita. Työryhmä on pohtinut makrovakaustoimenpiteitä kasvavan velkaantuneisuuden rajoittamiseksi ja lainanannon korkean laadun varmistamiseksi ja ehdottanut pankeille sitovia luototusasteita. Ehdotus on kuitenkin hylätty, eikä hallitus toteuta sitä. Mahdollisia kysymyksiä, joita voisi olla tarpeen analysoida, ja toimenpiteitä, joita ei ole vielä käsitelty, ovat Suomen pankkisektorin rakenteelliset ominaisuudet (ulkomaisessa omistuksessa olevan pankin määräävä asema; suhteellisen suuri johdannaissalkku) ja viime aikoina havaitut trendit (ulkomaisten pankkien talletusten voimakas sisäänvirtaus). Rahoituksen saanti Suomen hallitus on toteuttanut toimia parantaakseen pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) ja kasvuyritysten rahoituksen saantia. Tämä on tehty lisäämällä Finnveran rahoitusta 17. Julkisen sektorin osallistumista riskipääomamarkkinoille uudistetaan jälleen, kun kasvuyritysten julkinen riskirahoitus keskitetään Tekesiin. Suomi on myös perustanut kiihdyttämöohjelman (Vigo), joka tarjoaa kasvuyrityksille rahoitusta ja muuta tukea. Ohjelman kautta on voitu ohjata uusille yrityksille 60 miljoonaa euroa yksityistä riskipääomaa 18. Hallitus on vuonna 2013 ottanut käyttöön myös verovähennyksen, jota sovelletaan bisnesenkeleihin, jotka sijoittavat aloitteleviin yrityksiin. Toimenpiteen odotetaan vaikuttavan myönteisesti uusien yritysten syntymiseen Työmarkkina-, koulutus- ja sosiaalipolitiikka Työmarkkinat toimivat Suomessa yleisesti ottaen hyvin, ja kovimmat haasteet liittyvät väestön ikääntymiseen. Työvoimasta poistuvien määrä on vuosittain suurempi kuin työmarkkinoille tulevien määrä. Työvoiman tarjonnan ylläpitämiseksi on tärkeää nopeuttaa työmarkkinoille tuloa 19 ja ehkäistä työntekijöiden varhaista poistumista työmarkkinoilta. Politiikassa keskitytään nyt eläkkeellejääntikysymyksiin sekä pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyyteen. Suomea koskevaan neuvoston suositukseen vuodelta 2012 sisältyi maakohtainen suositus parantaa ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysastetta, myös kaventamalla varhaisen eläkkeelle siirtymisen väyliä, ja nostaa todellista eläkkeellesiirtymisikää ottaen huomioon elinajanodotteen nousun. Komissio katsoo, että Suomi on edistynyt jossain määrin suosituksiin perustuvien toimenpiteiden toteuttamisessa. Vuonna 2012 toteutetut toimet ovat kaiken kaikkiaan oikeansuuntaisia, mutta läpimurtoa ei ole tehty. Suomi toteuttaa vuosina toimenpiteitä varhaisen eläkkeelle siirtymisen väylien kaventamiseksi. Joitakin väyliä on jäljellä, kuten eläkkeelle johtava ns. työttömyysputki 20. Vuonna Finnvera on valtion omistama pk-yritysten rahoituslaitos, joka tarjoaa lainoja, takauksia, pääomasijoituksia ja vientitakuita Työmarkkinoille tulo viivästyy pitkien opiskeluaikojen vuoksi. 20 Ikääntyneet työttömät saavat tietyin edellytyksin työttömyyskorvausta pidempään kuin tavanomaiset 500 päivää siihen asti, kunnes jäävät eläkkeelle. 16

17 64-vuotiaiden työllisyysaste oli vain 41,8 prosenttia 21. Vuoden 2005 eläkeuudistuksessa käyttöönotetusta joustavasta vuoden eläkeiästä huolimatta vuonna 2011 lakisääteiselle ansiosidonnaiselle työeläkkeelle jäi 63-vuotiaita lähes kaksi kertaa niin paljon kuin 64- ja 65- vuotiaita yhteensä. Valtioneuvoston kanslian tuoreessa raportissa todetaan, että vuoden 2005 uudistuksella tavoiteltua eläkeiän nousua ei saavutettu 22. Eläkelaskelmien elianajanodotekerroin on voimakas taloudellinen kannustin tehdä pidempään töitä ja saada parempi eläke. Koska elinajanodote nousee nopeammin kuin vuonna 2005 ennakoitiin, kerroin vaikuttaa kuitenkin voimakkaasti myös eläkkeiden riittävyyteen. Eläkeiän kytkeminen elinajanodotteeseen kattaisi sekä eläkeyhtälön riittävyyspuolen että kestävyyspuolen. Keskustelut vuodeksi 2017 suunnitellusta eläkeuudistuksesta ovat käynnissä. Niissä käsitellään perhe-eläkkeitä, eläkkeen karttumisen alkamisikää, varhaiseläkejärjestelmiä ja eläkeikiä. Lisäksi hallitus on perustanut keskustelujen pohjaksi korkean tason ryhmän arvioimaan vuoden 2005 uudistuksen tuloksia. Uutta eläkeuudistusta koskevien keskustelujen käynnistäminen on merkityksellinen toimenpide, mutta uudistuksen ennakoitu toteuttaminen vuoteen 2017 mennessä ei vaikuta riittävän kunnianhimoiselta, sillä määräaika on vaalikauden päätyttyä, ja näin ollen väistyvän hallituksen ehdotukset voisivat joutua uudelleentarkastelun kohteeksi tai voitaisiin päätyä toisenlaisiin ehdotuksiin. Työkyvyttömyys on Suomessa edelleen tärkein työuria lyhentävä tekijä. Ongelman käsittelemiseksi ja työurien pidentämiseksi työelämän laatua parantamalla Suomi otti vuoden 2013 alusta käyttöön työelämän kehittämisstrategian. Vaikka strategia on merkityksellinen ja kunnianhimoinen, sen tukeminen toteuttamalla toimenpiteitä työpaikoilla ja työmarkkinoilla on kuitenkin edelleen haaste. Ongelma koskee myös ikääntyneiden työntekijöiden työllistymistä. Yli 50-vuotiaiden työttömyys kasvaa jälleen monen vuoden laskun jälkeen. Suomea koskevaan neuvoston suositukseen vuodelta 2012 sisältyi myös maakohtainen suositus toteuttaa käynnissä olevat toimenpiteet nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työmarkkina-aseman parantamiseksi keskittyen erityisesti osaamisen kehittämiseen. Komissio katsoo, että Suomi on edistynyt huomattavasti tähän suositukseen perustuvien toimenpiteiden toteuttamisessa. Taustalla olevat poliittiset haasteet ovat kuitenkin ennallaan. Syyskuussa 2012 käynnistettiin pitkäaikaistyöttömille suunnattu kokeiluohjelma. Kun työntekijä on ollut työttömänä 12 kuukautta, ensisijainen vastuu hänen työllistymisensä tukemisesta siirtyy kunnalle. Työttömien työllistymismahdollisuudet arvioidaan, edistymistä työnhaussa seurataan ja osallistumista palkkatuettuun työhön ja koulutukseen lisätään. Lisäksi Suomi on ottanut käyttöön strategian, jolla vastataan rakennemuutokseen ja parannetaan työmarkkinoiden toimivuutta. Tarkoituksena on varmistaa, että mittavien rakennemuutosten jatkuessa työntekijät voivat siirtyä nopeasti työstä toiseen. Suomi otti vuonna 2013 käyttöön vahvemman nuorisotakuun, jossa jokaiselle alle 25- vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjottaisiin työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Vuosina 2012 ja 2013 ammattikoulutukseen lisätään opiskelupaikkaa alueilla, joilla tälle ikäryhmälle on ollut vähemmän opiskelupaikkoja tarjolla. Nuorisotakuuta täydennetään vuosina osaamisohjelmalla, jolla luodaan lisää opiskelupaikkoja pelkän peruskoulun varassa oleville vuotiaille, jotka ovat usein vailla työtä tai 21 Vuosien 2000 ja 2011 välillä vuotiaiden työllisyysaste nousi 15 prosenttiyksikköä, 42 prosentista 57 prosenttiin. 22 Uusitalo, R., ja Nivalainen, S. Vuoden 2005 eläkeuudistuksen vaikutus eläkkeellesiirtymisikään, Valtioneuvoston kanslian raporttisarja 5/

18 koulutusta. Nuorisotakuu on kunnianhimoinen yhteistyöhanke, jossa viranomaiset, työmarkkinaosapuolet ja nuoret jakavat vastuun. Pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyyttä koskevat toimenpiteet vastaavat vuoden 2013 vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaisia tavoitteita, ja ne vahvistetaan vuoden 2013 kansallisessa uudistusohjelmassa. Toimenpiteet ovat merkityksellisiä ja kunnianhimoisia. Uskottavuuden osalta jää nähtäväksi, ovatko nuorisotakuun määrärahat riittävät suhteessa suunniteltuihin toimenpiteisiin. Lisäksi näiden kahden toimenpiteen toteutuksesta vastaavat keskeiset toimijat työ- ja elinkeinotoimistot ja kunnat ovat mittavan uudistuksen kohteena, mikä voi vaikuttaa toimenpiteiden toteuttamiseen. Kohderyhmien työtaidot ja asema työmarkkinoilla kohenevat pysyvästi ainoastaan, jos kumpikin toimenpide toteutetaan määrätietoisesti. Suomea koskevaan neuvoston suositukseen vuodelta 2012 sisältyi myös maakohtainen suositus jatkaa palkkakehityksen saattamista tuottavuuden kehitystä vastaavaksi ottaen täysin huomioon työmarkkinaosapuolten roolin kansallisten käytäntöjen mukaisesti. Komissio katsoo, että Suomi on edistynyt vain vähän tähän suositukseen perustuvien toimenpiteiden toteuttamisessa. Nykyinen työmarkkinasopimus päättyy vuonna 2013, mutta työmarkkinaosapuolet eivät ole vielä päässeet sopimukseen sen jatkosta. Jos uudessa sopimuksessa jatketaan samaa linjaa kuin nykyisessä, palkkojen nousu ylittää edelleen tuottavuuden kasvun. Työvoimakustannusten työntekijää kohden odotetaan edelleen kasvavan tuottavuuden kasvua nopeammin vuosina 2013 ja 2014, jos ei toteuteta toimenpiteitä tuottavuuden kasvun kiihdyttämiseksi tai maltillisen palkkakehityksen varmistamiseksi. Suositukseen ei ole tähän mennessä vastattu kunnianhimoisella, merkityksellisellä tai uskottavalla tavalla. On kuitenkin huomattava, että ratkaisun löytämisen avaimet ovat Suomessa työnantaja- ja työntekijäjärjestöillä. Sosiaalinen syrjäytyminen Työssäkäyvien köyhyys on Suomessa EU:n alhaisin. Hallituksen tavoitteena on vähentää sosiaalista syrjäytymistä työmarkkinoille integroitumisen avulla. Suomessa on kuitenkin ihmisiä, joita uhkaa sosiaalinen syrjäytyminen, esimerkiksi vanhemmat naiset, joilla on pieni eläke, ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevat, joille työmarkkinoille osallistuminen ei ole vaihtoehto köyhyysriskin pienentämiseksi. Riski on suurempi myös nuorten ja maahanmuuttajataustaisten kohdalla molemmat ryhmiä, joille työmarkkinoille integroituminen on vaihtoehto. Naisten ja miesten välinen palkkaero (19,4 prosenttia eli suurempi kuin EU:n keskiarvo 16,4 prosenttia) vaikuttaa tässä yhteydessä kielteisesti naispuolisten eläkkeensaajien tuloihin. Myös pitkäaikaistyöttömyys lisää syrjäytymisriskiä. Hallitus on käynnistänyt ohjelman syrjäytymisen, köyhyyden ja terveysongelmien ehkäisemiseksi. Koulutus Suomessa on vähemmän koulupudokkaita kuin EU:ssa keskimäärin. Määrä on kuitenkin Eurooppa tavoitetta suurempi, eikä tilanne ole kohentunut yli kymmeneen vuoteen. Koulutuksen keskeyttäminen lisää riskiä syrjäytyä työmarkkinoilta, mikä voi edelleen johtaa sosiaaliseen syrjäytymiseen. Tämä koskee erityisesti vähäosaisia ihmisryhmiä, kuten maahanmuuttajataustaisia henkilöitä. Vuonna 2011 osallistumisaste elinikäiseen oppimiseen oli Suomessa EU:n kolmanneksi korkein, 23,8 prosenttia. Osallistumisaste oli vuotiaiden ikäryhmässä kuitenkin vain 13,5 prosenttia ja matalan osaamistason työntekijöiden keskuudessa vain 10,7 prosenttia. Väestönkehitykseen liittyvät haasteet huomioon ottaen ikääntyneet ja matalan osaamistason 18

19 työntekijät hyötyisivät toimenpiteistä, joilla heidät pyritään pitämään aktiivisena työmarkkinoilla pidempään. Lisäksi perinteisten teollisuusalojen uudelleenkoulutustoimenpiteissä saattaa olla tarpeen kiinnittää erityistä huomiota ikääntyneisiin työntekijöihin, myös osaamisvajeiden ehkäisemiseksi muuttuvien tuotantoprosessien ympäristössä. Suomi on saavuttanut korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden osuutta koskevan kansallisen tavoitteensa ja EU:n yleistavoitteen vuodeksi Vuonna 2012 osuus oli Suomessa 45,4 prosenttia, kun EU:n keskiarvo oli 35,5 prosenttia Kasvua ja kilpailukykyä edistävät rakenteelliset toimenpiteet Suomi on edelleen menettänyt vientimarkkinaosuuksiaan, mikä kertoo mahdollisista kilpailukykyongelmista. Tilanne on hämmentävä, sillä liiketoimintaympäristön pitäisi olla Suomessa maailman parhaita 23 ja T&K-menot (3,78 % suhteessa BKT:hen vuonna 2011) ovat edelleen EU:n suurimmat ja lähellä Suomen kansallista vuoteen 2020 tähtäävää 4 prosentin tavoitetta. Liiketoimintaympäristön osalta saattaa olla mahdollista tehdä lisäparannuksia tietyillä osa-alueilla, esimerkiksi lyhentämällä yrityksen perustamismenettelyjen kestoa. Doing Business raportissa 24 Suomi on yrityksen perustamisen helppoudessa sijalla 49, kun se on kokonaistuloksissa sijalla 11. Ratkaisevaa on, kuinka tehokkaasti Suomen tutkimus- ja innovointijärjestelmä pystyy muuntamaan T&K-panostukset tieteelliseksi ja tekniseksi huippuosaamiseksi ja innovoinneiksi sekä uusiksi innovatiivisiksi tuotteiksi ja palveluiksi. Vaikka Suomi on innovointijohtaja, jonka innovaatiosuorituskyky on parempi kuin EU:ssa keskimäärin 25, sen kyky synnyttää innovatiivisia kasvuyrityksiä on heikompi kuin EU:n jäsenvaltioiden enemmistön. Suomea koskevaan neuvoston suositukseen vuodelta 2012 sisältyi maakohtaiset suositukset jatkaa toimia yritysrakenteen monipuolistamiseksi, laajentaa innovaatioperustaa, jatkaa kilpailun lisäämistä tuote- ja palvelumarkkinoilla ja erityisesti vähittäiskaupan alalla sekä lisätä kilpailuneutraliteettia yksityisten ja julkisten yritysten välillä. Suomelle suositeltiin, että se toteuttaisi lisätoimia, joilla varmistetaan, että kilpailuoikeudellisilla sakoilla on riittävä pelotevaikutus. Suomelle ei esitetty ympäristönsuojelua, liikennettä tai energia-asioita koskevia suosituksia. Komissio katsoo, että Suomi on edistynyt huomattavasti tähän suositukseen perustuvien toimenpiteiden toteuttamisessa. Suomi on toteuttanut kunnianhimoisia toimenpiteitä näillä osa-alueilla, mutta toimenpiteiden soveltamisalan ja niiden vaikutusten hitauden huomioon ottaen työtä on tarpeen jatkaa. Vuoden 2013 talousarvioon sisältyy uusi väliaikainen T&Kinvestointien verokannustinohjelma ja uusi väliaikainen aloittaviin yrityksiin sijoittaville suunnattu ohjelma. Teollisuusyritykset voivat korottaa investointien poistoja verotuksessa vuoteen 2015 asti. Verokannustimet poistetaan kuitenkin jo vuodesta 2015 lukien, ja ne korvataan alemmalla yhteisöverokannalla. Tällaiset veropolitiikan nopeat muutokset voivat heikentää politiikan uskottavuutta. Finnveran käyttöön on annettu lisää resursseja. Kilpailun alalla hallitus on ehdottanut kilpailulakiin muutosta, joka koskee määräävää markkina-asemaa (markkinaosuus vähintään 30 prosenttia) päivittäistavarakaupan vähittäismyynnissä. Muita tavoitteita ovat tasapuolisten toimintaedellytysten ylläpitäminen julkisen ja yksityisen sektorin 23 IMD:n World Competitiveness Yearbook 2012, Maailman talousfoorumin Global competitiveness report Doing Business 2013 Smarter Regulation for Small and Medium Sized Enterprises. Maailmanpankin ja Kansainvälisen rahoitusyhtiön IFC:n yhteisjulkaisu. 25 Innovaatiounionin tulostaulu

20 välillä ja kilpailun lainsäädännöllisten esteiden vähentäminen. Työ olisi nyt suunnattava terveen kilpailun edistämisohjelman toteuttamiseen kaikilta osin. Mitä nopeammin uusi kilpailu- ja kuluttajavirasto yhdistyy täysin toimintakykyiseksi sitä parempi. Komissio seuraa edelleen näitä uudistuksia ja niiden toteuttamista. Tutkimus ja innovointi Suomen talouden rakenteelliset kilpailukykyongelmat on laajalti tunnustettu, ja vuonna 2012 neuvosto suositti, että Suomi jatkaa toimia yritysrakenteen monipuolistamiseksi, jotta tuottavuuden kasvua ja ulkoista kilpailukykyä voidaan vahvistaa. Politiikka on ollut merkityksellistä, sillä siinä pyritään hyödyntämään enemmän korkean lisäarvon tuottavia arvoketjun osia, erityisesti palveluja ja tieto- ja viestintätekniikkaa (ICT). Sen lisäksi, että laajaa ICT-osaamista hyödynnetään kaikkialla taloudessa, teollisuuden uudistamista voidaan nopeuttaa politiikkatoimenpiteillä, joilla houkutellaan lisää suoria ulkomaisia sijoituksia. Hallitus on toteuttanut useita toimia tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta on liian varhaista sanoa, ovatko ne riittäviä talouden suunnan kääntämiseen. Rahoituksen näkökulmasta merkittävin toimenpide on pk-yritysten ja osuuskuntien väliaikainen T&K-verokannustin, jolla pyritään parantamaan julkisten panostusten vipuvaikutusta. Team Finland -verkosto edistää Suomen etuja ulkomailla: Suomen taloudellisia ulkosuhteita, yritysten kansainvälistymistä, maabrändiä ja Suomeen suuntautuvia investointeja. Team Finland -verkoston ytimen muodostavat työ- ja elinkeinoministeriö, ulkoministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä näiden tulosohjauksessa olevat julkisrahoitteiset organisaatiot ja ulkomaiset toimipisteet (muun muassa Suomen ulkomaanedustustot, Finpron ja Tekesin toimipisteet sekä kulttuuri- ja tiedeinstituutit). Maailmalla Team Finland -verkostoon kuuluu 72 paikallista tiimiä, jotka kokoavat yhteen kullakin alueella toimivat Suomen viranomaiset, julkisrahoitteiset organisaatiot sekä muut keskeiset Suomi-toimijat. Jokaiselle tiimille on määritelty työohjelma ja koordinaattori, jolla on tiedot verkoston paikallisesta toiminnasta ja palveluista. Toiminnan tuloksista ei ole tehty arviointia. Tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän parantamiseksi on asetettu useita poliittisia tavoitteita hallituksen vuosiksi tehdyn tutkimus- ja innovaatiopoliittisen linjauksen mukaisesti. Vuoden 2012 lopulla hallitus julkaisi tutkimus- ja innovaatiopolitiikan toimintaohjelman Suomi osaamispohjaiseen nousuun, jolla pyritään parantamaan Suomen tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän laatua ja vaikutusta sekä sen kansainvälistymistä. Tarve lisätä innovatiivisten kasvuyritysten määrää todettiin. Digitaalisen palvelutalouden odotetaan tarjoavan Suomelle mahdollisuuksia kasvuun. Kaikki ICT-sektorin tarjoamat rakennemuutokseen liittyvät uudistumismahdollisuudet on hyödynnettävä. Se, missä määrin palveluyritykset ja julkinen sektori pystyvät hyödyntämään ICT-sektorin innovaatioita ja irtisanomisten vuoksi tarjolla olevaa korkean osaamistason henkilöstöä, on niiden tuloksellisuuden ja kasvun kannalta ratkaisevaa. Keväällä 2013 hallitus teki päätöksen uuden tutkimus- ja innovaatiopolitiikan toimintaohjelman käynnistämisestä. Suomen Akatemia rahoittaa ohjelmaa vuosittain noin 10 miljoonalla eurolla. Ohjelman toimenpiteillä tuetaan osaltaan eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamista. Kokonaisuudessaan toimien lyhytaikaisia vaikutuksia on hyvin vaikea yksilöidä ja mitata. 20