HELSINGIN DIAKONIAOPISTON ja DIAKONIA- AMMATTIKORKEAKOULUN HELSINGIN YKSIKÖN PÄIHDESTRATEGIA

Transkriptio

1 HELSINGIN DIAKONIAOPISTON ja DIAKONIA- AMMATTIKORKEAKOULUN HELSINGIN YKSIKÖN PÄIHDESTRATEGIA Niina Kaukotie Mirelle Wasenius Opinnäytetyö, kevät 2002 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Kaukotie, Niina Wasenius, Mirelle Helsingin Diakoniaopiston ja Diakonia-ammattikorkeakoulun Helsingin yksikön päihdestrategia Helsinki, Kevät sivua, 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sosiaali- ja kasvatusala, sosionomi (AMK). Opinnäytetyömme tarkoituksena on laatia toimiva päihdestrategia Helsingin Diakoniaopistolle sekä Diakonia-ammattikorkeakoulun Helsingin yksikölle. Vuonna 2000 Helsingin huumestrategiatyöryhmä kokoontui tarkastamaan ja pohtimaan vuonna 1997 valmistunutta Helsingin huumestrategiaa. Tällöin he ehdottivat, että jokainen helsinkiläinen koulu laatisi oman, koulukohtaisen päihdetyön toimintamallin/ strategian. Oppilaitoksemme päihdetyöryhmän puheenjohtaja otti meihin yhteyttä syksyllä 2001 kyseinen pyyntö mielessään ja ehdotti, että laatisimme toimintamallin. Toimintamalli on tarkoitettu pääasiassa työvälineeksi opettajille, opinto-ohjaajille, kuraattoreille sekä terveydenhoitajille. Päihdestrategia pitää sisällään kuvauksen oppilaitoksista sekä niiden tärkeimmistä arvoista ja tavoitteista. Lisäksi esittelemme yleisesti päihteitä, päihdetyötä sekä päihdeolojen kehitystä Suomessa. Tärkeän osan strategiaa muodostavat päihdepolitiikan taustalla olevat lait ja ohjeet, jotka oppilaitosten tulee huomioida tehdessään omaa toimintamalliaan. Toimintamalli/ strategia itsessään sisältää tärkeimpinä osinaan ehkäisevän työn sekä puuttumisen ja hoitoonohjauksen päihdetapauksissa. Päihdestrategian tarkoituksena on olla oppilaitosten henkilöstölle kattava opas, jonka avulla he pystyvät ennaltaehkäisemään esiin nousevia päihdeongelmia sekä puuttumaan jo esiintyviin ongelmiin. Strategia on myös tarkoitettu alustavaksi käsikirjaksi, josta on hyvä lähteä kehittämään oppilaitoksissa tapahtuvaa päihdetyötä. Asiasanat: päihdestrategia, Helsingin Diakoniaopisto, Diakonia-ammatikorkeakoulun Helsingin yksikkö, ehkäisevä työ, puuttuminen, hoitoonohjaus.

3 ABSTRACT Kaukotie, Niina and Wasenius, Mirelle Creating an Achievable Substance Abuse Working Strategy for the Diaconia Polytechnic Helsinki Unit and Helsinki Diaconia College Helsinki, Spring pages, 3 appendices Diaconia Polytechnic, Helsinki Unit, Church community work oriented degree programme in social welfare, health and education; Bachelor of Social Sciences. The purpose of this thesis is to describe creation of and the need for an achievable substance abuse working strategy. This task was requested by both the Diaconia Polytechnic Helsinki Unit and Helsinki Diaconia College. It was requested because of the need for such a tool for teachers, student advisors, curators and nurses. The working strategy including, for example, methods for preventing intoxicant abuse in schools and for helping students with drug or alcohol problems. At the moment, there is no existing strategy in place to be followed by Finnish schools. Therefore, it is hoped by a Helsinki drug strategy group (Helsingin huumestrategiatyöryhmä) that every school in Finland would have their own strategy for working with substance users and abusers. These strategies should be based on both on the values of the individual schools and on laws and directives. The working strategy created for the Diaconia Polytechnic Helsinki Unit and Helsinki Diaconia College examines what kind of educational institutions these are and or their main goals and values. The strategy also includes basic information about intoxicants and working with users in general. A very important part of the strategy provides teachers, student advisors, curators and nurses with the laws and directives in Finland. Also important are issues dealing with preventive work, information meant to help the worker recognise intoxicant users and the symptoms of use and abuse in good time. This strategy is also to make the worker aware of the different options for getting help for the user as soon as possible. Keywords: substance, intoxicant, alcohol, abuse, strategy, school, teacher, student advisor, counsellor, curator, nurse

4 I SISÄLLYS 1 JOHDANTO PÄIHDEPOLITIIKKA JA PÄIHDETILANNE Päihteet ja päihdetyö sekä päihdeolojen kehitys Suomessa Nuorten päihteidenkäyttö Päihdepolitiikan taustalla olevat lait ja ohjeet Alkoholilaki (1143/94) Huumausainelaki (1289/93) Laki ammatillisesta koulutuksesta (630/98) Lastensuojelulaki (683/83) Perustuslaki (731/99) Päihdehuoltolaki (41/86) Salassapito ja ilmoitusvelvollisuus Huumetestaukset OPPILAITOKSET JA NIIDEN PÄIHDETILANNE Oppilaitosten kuvaus Helsingin Diakoniaopisto Diakonia-ammattikorkeakoulu Helsingin yksikkö (DIAK) Helsingin Diakoniaopiston diakoniaja lisäkoulutusyksikkö, DITY Alppikadun oppilaitosten päihdetilanne Oppilaitosten arvot Kristillinen arvopohja ja lähimmäisyys Eettisyys Oikeudenmukaisuus Opintojen arvopohja Uudistuminen Oppilaitosten asettamat tavoitteet ja oppimisnäkemys Oppilaitosten periaatteet, asenteet ja sitoutuminen Päihteistä ja päihdetyöstä tiedottaminen... 25

5 II 4 EHKÄISEVÄ PÄIHDETYÖ Koulutus Henkilöstö Opiskelijat Opiskelun tukitoimet Vapaa-aika PUUTTUMINEN JA HOITOONOHJAUS Tunnistaminen Päihdeongelman puheeksi otto ja hoitoonohjaus Toimintaohjeet päihdetilanteissa PÄIHDESTRATEGIAN AJAN TASALLA PITÄMINEN Päihdetyön arviointi Päihdetyön kehittäminen POHDINTAA, TYÖSKENTELYN KULKU LÄHTEET LIITTEET LIITE 1: Haastattelurunko oppilaitosten terveydenhoitajille LIITE 2: Haastattelurunko oppilaitosten kuraattoreille ja opinto-ohjaajille LIITE 3: Hoitoonohjaussopimus

6 1 JOHDANTO Vuonna 2000 Helsingin huumestrategiatyöryhmä kokoontui tarkastamaan ja pohtimaan vuonna 1997 valmistunutta Helsingin huumestrategiaa. Tällöin he ehdottivat, että jokainen helsinkiläinen koulu laatisi oman, koulukohtaisen päihdetyön toimintamallin/ päihdestrategian. Työryhmä toivoi päihdestrategian pitävän sisällään ainakin ehkäisevän työn, varhaisen puuttumisen, riskiryhmät sekä hoitoonohjauksen ja tukitoimet. Alppikadun oppilaitosten päihdetyöryhmä on perustettu jo vuonna 1997 Helsingin Diakoniaopiston (HDO) sekä Diakonia-ammattikorkeakoulun (DIAK), entisen Alppikadun yksikön osalta. Sen tehtävänä on edistää tervehenkisyyttä oppilaitoksissa ylläpitämällä avointa, valistavaa ja ennaltaehkäisevää, mutta kuitenkin tuomitsematonta ja leimaamatonta keskustelua päihdekysymyksistä sekä lisätä henkilöstön ja opiskelijoiden tietoa ja tietoisuutta päihdeasioissa. Tavoitteisiin työryhmä pyrkii mm. seuraavilla keinoilla ja toimenpiteillä: osallistumalla opiskelijavalintoihin, esim. haastattelemalla päihdetaustan omaavia hakijoita tarvittaessa. huolehtimalla siitä, että opintonsa aloittaville lähetettävässä kutsukirjeessä olevat päihteisiin ja hoitoonohjaukseen liittyvät tiedot ovat ajan tasalla. järjestämällä aloittaville opiskelijoille infotilaisuuden päihdeasioista. ottamalla päihdeasiat esiin uusien opiskelijoiden terveystarkastuksissa. vastaamalla oppilaitosten päihdestrategian ja hoitoonohjausmallin päivittämisestä. osallistumaan opiskelija- ja opettajatutoreiden kouluttamiseen, valmentamiseen ja tukemiseen päihteisiin liittyvissä asioissa. osallistumalla päihdekoulutuksen koordinointiin oppilaitoksissa järjestämällä henkilöstölle koulutusta päihdeasioissa. ylläpitämällä yhteyksiä päihdehuollon palveluja tarjoaviin tahoihin. seuraamalla huume- ja päihdehuollon lainsäädännössä ja palveluissa tapahtuvia muutoksia.

7 (tiivistelmä) 2

8 (abstract) 3

9 (sis.luettelo1) 4

10 (sis.luettelo2) 5

11 (Johdanto1) 6

12 7 toimimalla yhteistyössä opiskelijahuoltoryhmien kanssa. Päihdetyöryhmään kuuluvat vakituisina jäseninä diakoniaopiston sekä Diakoniaammattikorkeakoulun opiskelijaterveydenhoitajat, opinto-ohjaajat sekä opiskelijakuraattori. Vaihtuvina jäseninä on kaksi opiskelijayhdistyksen lukuvuodeksi kerrallaan nimeämää opiskelijajäsentä, joista toinen HDO:sta, toinen DIAK:sta. Mukana on myös lisäkoulutusyksikön edustaja sekä yksi opettajaedustaja kummastakin yllämainitusta oppilaitoksesta (myös nämä vuodeksi kerrallaan). Vuoden 2001 syksyllä päihdetyöryhmän puheenjohtaja otti yhteyttä meihin ja kysyi, haluaisimmeko ottaa haasteen vastaan ja ruveta rakentamaan päihdestrategiaa oppilaitoksille. Olimme jo aiemmin olleet yhteydessä päihdetyöryhmän puheenjohtajaan ja osoittaneet mielenkiintoa tehdä opinnäytetyötämme aiheesta, joka liittyy jollain lailla päihdetyöhön. Olimme heti kiinnostuneita aiheesta ja tutkiessamme lähdemateriaalia ja keskustellessamme puheenjohtajan kanssa vakuutuimme siitä, että tämä aihe on se, josta haluamme opinnäytetyömme tehdä.

13 8 2 PÄIHDEPOLITIIKKA JA PÄIHDETILANNE 2.1 Päihteet ja päihdetyö sekä päihdeolojen kehitys Suomessa Päihteiden jaottelu voi tapahtua monella eri tavalla. Tässä on yksi tapa. Päihde on yleisnimike kaikille kemiallisille aineille, jotka elimistöön joutuessaan aiheuttavat päihtymyksen tunteen ja/tai humalatilan. Suomessa tupakka ja alkoholi määritellään ns. sosiaalisiksi päihteiksi. Ne ovat lain mukaan rajoitetusti sallittuja; niiden myyntiä ja välittämistä valvotaan ja ne ovat Suomessa kiellettyjä alle 18 vuotiailta. Tekniset liuottimet aiheuttavat impattaessa voimakkaan päihtymyksen. Laissa ne kuitenkin luokitellaan myrkyiksi. (Dahl & Hirschovits 1998, 5.) Huume-käsitettä käytetään usein epämääräisesti tarkoittamaan muita päihteitä kuin alkoholia ja tupakkaa. Huumausaineeksi luokitellut aineet määritellään huumausainelaissa. Niihin kuuluvat jotkut lääkkeet, sienet ja ns. klassiset huumeet kuten kannabis, LSD, heroiini, amfetamiini jne. Huumausaineiden käyttö on lailla kielletty. (Dahl & Hirschovits 1998, 5-6.) Päihteet vaikuttavat kehoon eri tavoin. Vaikutus riippuu mm. käytetystä aineesta, käyttötavasta, määrästä ja käyttöajasta. Päihteitä voidaan käyttää monin eri tavoin: suun kautta, nuuskaamalla, imeyttämällä limakalvolta, lihaksen- tai suonensisäisesti ja imppaamalla. (Dahl & Hirschovits 1998, 5-6.) Päihdetyöllä tarkoitetaan yksilö-, ryhmä- tai väestötasolla tehtävää ennaltaehkäisevää, hoitavaa, korjaavaa tai kuntouttavaa työtä, jota toteuttavat sekä eri alojen ammattilaiset että vapaaehtoiset. Päihdetyöhön kuuluu mm. terveyskasvatus, päihdekokeiluun tai käyttöön puuttuminen sekä hoitoon ohjaus yhteistyössä sosiaali-, terveys- ja nuorisotoimen kanssa. (Helsingin huumestrategia 2000, 5-8.) Päihdeolot ovat muuttuneet nopeasti 1990 luvulla. Alkoholijuomien kulutus kääntyi taloudellisen noususuhdanteen myötä kasvuun vuosikymmenen puolivälissä. Alkoholin kulutuksen kasvu, huumeiden kokeilun ja käytön nopea yleistyminen sekä alkoholin, lääkkeiden ja huumeiden sekakäytön kasvu etenkin 1990 luvun lopulla ovat kasvattaneet sosiaali- ja terveyspalveluiden kysyntää. Lähivuosina voidaan odottaa alkoholin kulutuksen edelleen kasvavan taloudellisen kasvun jatkuessa. Lisäksi Euroopan Unionin kanssa tehdyt

14 9 sopimukset tulevat lieventämään alkoholijuomien matkustajatuontia koskevia rajoituksia olennaisesti viimeistään vuonna Kulutuksen kasvu lisää myös alkoholin ongelmakäyttöä. (Ulmanen 2001, ) Vuoden 1994 jälkeen absoluuttinen alkoholin kulutus on kasvanut noin litralla asukasta kohti. Myös alkoholin aiheuttamat haitat ovat lisääntyneet. Tämä koskee sekä pitkään jatkuneen alkoholin käytön että yksittäisen humalan aiheuttamia kuolemia ja sairastumisia. Se koskee myös yleistä järjestystä ja turvallisuutta, niin katujen kuin kotien väkivaltaa sekä häiritsevästi humalassa esiintymistä. Erityisesti huomio on kiinnittynyt viime vuosina nuorison alkoholinkäyttöön ja julkisilla paikoilla juomiseen sekä niistä aiheutuneisiin häiriöihin ja niihin liittyviin lieveilmiöihin. (Ulmanen 2001, ) Huumausaineiden kokeilu, käyttö ja haitat ovat lisääntyneet 1990 luvulla koko maassa, mutta erityisesti Etelä- Suomessa ja pääkaupunkiseudulla. Kokeilut ovat yleistyneet suhteellisesti eniten Uudenmaanläänin ulkopuolella. Etenkin nuorten ja nuorten aikuisten huumausaineiden kokeilu ja käyttö ovat väestökyselyjen mukaan lisääntyneet. Samanaikaisesti aineiden tarjonta on lisääntynyt. Kuitenkin huumausaineiden kokeilujen levinneisyys Suomessa on eurooppalaisittain vielä suhteellisen matalalla tasolla. (Ulmanen 2001, ) Suomessa huumausaineiden käytöstä aiheutuvat ongelmat ovat 1990 luvulla lisääntyneet, mutta eivät ole vielä saavuttaneet samanlaisia mittasuhteita kuin muualla Euroopassa. Huumausainehaittoja kuvaavien lukujen nopea kasvu Suomessa heijastaa paitsi huumeiden kasvanutta kokeilua ja käyttöä niin myös muutoksia suomalaisessa palvelujärjestelmässä ja tilastointikäytännöissä sekä koko palvelujärjestelmän lisääntynyttä huomiota huumekysymystä kohtaan. (Ulmanen 2001, ) 2.2 Nuorten päihteidenkäyttö Nuorten päihteidenkäyttö ei ole muusta yhteiskunnasta irrallaan oleva ilmiö. Päihteiden käyttöön vaikuttavat psykososiaalisten ja yksilöön liittyvien syiden lisäksi myös yleinen yhteiskunnallinen kehitys. Tutkimusten mukaan päihteiden

15 10 käyttöön ovat yhteydessä monet käyttäytymisen, persoonallisuuden ja elämäntavan riskitekijät, kuten epäonnistuminen koulussa, rikollinen käyttäytyminen, matala itsetunto sekä huomion herättämisen halu ja aggressiivisuus. Päihteitä keskimääräistä runsaammin käyttävät nuoret ovat usein vanhemmistaan ja yhteiskunnasta vieraantuneita ja heillä on puutteelliset vuorovaikutustaidot. He asennoituvat myös kielteisesti auktoriteetteihin. (Ahokas, Kajesalo & Holopainen 1998, 8-10.) Päihteiden ongelmakäyttö aiheuttaa osaltaan yhteiskunnallista syrjäytymistä tai on merkkinä jo alkaneesta syrjäytymiskehityksestä. Nuorten kohdalla kyseeseen tulee lähinnä syrjäytyminen koulu- tai työelämässä, kuten koulunkäynnin keskeyttäminen tai työttömäksi jättäytyminen. Nuorella iällä omaksuttu riskikäyttäytyminen kuten päihteiden käyttö on vakava terveydellinen riskitekijä, joka myöhemmin elämässä saattaa aiheuttaa sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia. (Suikkila 1998, 1-2.) 1990-luvun alun laman aikana ovat työttömyys ja avioerojen lukumäärä lisääntyneet, mitkä osaltaan osoittavat yleisen pahoinvoinnin lisääntymistä yhteiskunnassa. Näiden muutosten voidaan olettaa heijastuvan myös lasten ja nuorten käyttäytymiseen sekä päihteisiin liittyviin asenteisiin. (Rimpelä, Pohjanpää, Terho, Pienmäki-Jylhä & Poikajärvi 1995, ) Huumausaineiden käyttö ja haitat vuoden 1999 aikana näyttävät seuraavan koko 1990-luvun Suomessa jatkunutta nousukehitystä. Huumeiden kokeilukäyttö jatkaa kasvuaan, minkä osoittaa vuotiaiden kannabiksen käytön lisääntyminen lähes kaksinkertaisesti (10%) vuoden 1995 tilanteeseen nähden. Muiden huumeiden osalta uutta on nuorten poltettavan heroiinin lisääntynyt käyttö. (Virtanen 2001, 1.) 2.3 Päihdepolitiikan taustalla olevat lait ja ohjeet Alkoholilaki (1143/94)

16 11 Alaikäisen alkoholin käytön kieltää alkoholilaki. Alle 18-vuotiaalla nuorella ei ole oikeutta pitää hallussaan mitään alkoholijuomia eikä hän saa anniskella eikä myydä niitä (34 ). Alkoholilain 16 :ssä sanotaan, että henkilölle, joka on kahtakymmentä vuotta nuorempi ei saa myydä alkoholia alkoholijuomamyymälässä, poikkeuksena kuitenkin niin, että mietoa alkoholijuomaa voidaan myydä 18-vuotta täyttäneelle. Alle 18-vuotiaalle alkoholin välittäminen korvauksettakin on kielletty (31 ). Kaikki alaikäisen alkoholin käyttö on väärinkäyttöä Huumausainelaki (1289/93) Huumausainelain 3 :ssä kerrotaan, että huumausaineen tuotanto, valmistus, maahantuonti, maastavienti, jakelu, kauppa, hallussapito ja käyttö on kielletty muihin kuin lääkinnällisiin, tieteellisiin taikka huumausainerikosten ehkäisemistä tai tutkintaa edistäviin tarkoituksiin. Lisäksi on kielletty oopiumi- unikon, kokapensaan ja hampun viljely käytettäväksi huumausaineena tai sen raakaaineena. Huumausaineiden käytön ehkäisystä ja huumausaineiden käyttäjien huollosta säädetään raittiustyölaissa (828/82) ja päihdehuoltolaissa (41/86). Huumausainerikoksista säädetään rikoslaissa Laki ammatillisesta koulutuksesta (630/98) Lain 2 :ssä säädetään, että ammatillisen koulutuksen tarkoituksena on kohottaa väestön ammatillista osaamista, kehittää työelämää ja vastata sen osaamistarpeita sekä edistää työllisyyttä. Opetukseen osallistuvalla opiskelijalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön (28 ). Opiskelijan velvollisuuksista säädetään 34 :ssä. Opiskelijan tulee osallistua opetukseen, jollei hänelle ole myönnetty siitä vapautusta. Hänen on myös suoritettava tehtävänsä tunnollisesti ja käyttäydyttävä asiallisesti.

17 12 Koulutuksen järjestämisestä vastaavien toimielinten jäsenet, 40 :ssä tarkoitetut henkilöt ja opetusharjoittelua suorittavat eivät saa luvattomasti sivullisille ilmaista, mitä he ovat koulutukseen liittyviä tehtäviä hoitaessaan saaneet tietää opiskelijoiden ja henkilöstön sekä heidän perheenjäsentensä henkilökohtaisista oloista ja taloudellisesta asemasta (42 ) Lastensuojelulaki (683/83) Lapsella on oikeus turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön, tasapainoisen ja monipuoliseen kehitykseen sekä etusija erityiseen suojeluun (1 ). Lain kolmannessa pykälässä määritellään lapseksi alle 18-vuotias ja nuoreksi alle 21-vuotias henkilö. Lastensuojelulain pykälän 12 mukaan on välittömästi puututtava ja ryhdyttävä jatkotoimenpiteisiin jos lapsi tai nuori käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään tai kehitystään. Lisäksi on huomioitava myös seikat, jolloin kasvuolot vaarantuvat tai eivät turvaa lapsen tai nuoren kasvua ja kehitystä. Kunnan on sosiaali- ja terveydenhuoltoa, koulutointa sekä muita lapsille, nuorille ja lapsiperheille tarkoitettuja palveluja kehittäessään pidettävä huolta myös siitä, että näiden palvelujen avulla tuetaan huoltajia lasten kasvatuksessa. Kunnan tulee järjestää koululaitoksen piirissä oleville oppilaille riittävä tuki ja ohjaus. Muut tarpeelliset toimet koulunkäyntiin ja oppilaiden kehitykseen liittyvien sosiaalisten ja psyykkisten vaikeuksien poistamiseksi tulee myös tarvittaessa järjestää (7 ). Jos sosiaali- ja terveydenhuollon, koulutoimen, poliisitoimen, seurakunnan palveluksessa tai luottamustoimessa oleva henkilö on virkaa tai tointa hoitaessaan saanut tietää ilmeisestä perhe- ja yksilökohtaisen lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta, hänen on 40 mukaan ilmoitettava asiasta viipymättä sosiaalilautakunnalle.

18 13 Kunnan on tarpeen mukaan järjestettävä kokeilu- ja kehittämistoimintaa lasten ja nuorten kasvuolojen sekä perhe- ja yksilökohtaisen lastensuojelun kehittämiseksi (44 ) Perustuslaki (731/99) Puututtaessa opiskelijan päihteiden mahdolliseen väärinkäyttöön ja pohdittaessa jatkotoimenpiteitä, on otettava huomioon perustuslaissa turvatut yksilön perusoikeudet. Niitä ovat mm. henkilön vapaus, koskemattomuus ja yksityiselämän suoja. Perustuslain 7 :n mukaan jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen sekä turvallisuuteen. Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Samaisen lain 10 turvaa jokaisen yksilön yksityiselämän, kunnian ja kotirauhan. Lisäksi on säädetty erikseen henkilötietolaki (523/99), jonka tarkoituksena on toteuttaa yksityiselämän suojaa ja muita yksityisyyden suojaa turvaavia perusoikeuksia henkilötietoja käsiteltäessä Päihdehuoltolaki (41/86) Päihdehuoltolain (1 ) mukaan päihdehuollon tavoitteena on ehkäistä ja vähentää päihteiden ongelmakäyttöä sekä siihen liittyviä sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja sekä edistää päihteiden ongelmakäyttäjän ja hänen läheistensä toimintakykyä ja turvallisuutta. Lain 3 velvoittaa kuntia huolehtimaan siitä, että päihdehuolto järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaiseksi kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Päihdehuollon palveluiden ja toimenpiteiden järjestäminen ja kehittäminen kuuluu sosiaalihuollon osalta sosiaalilautakunnalle ja terveydenhuollon osalta terveyslautakunnalle. Sosiaalilautakunnan ja kunnan muiden viranomaisten on ehkäistävä alkoholin ja muiden päihteiden ongelmakäyttöä yleisesti lisäävien olosuhteiden ja elämäntapojen syntymistä. Sosiaalilautakunnan ja terveyslautakunnan on seurattava päihteiden ongelmakäyttöä kunnassa ja välitettävä tietoa

19 14 ongelmakäytön syntyyn, ehkäisyyn ja hoidettavuuteen liittyvistä tekijöistä sekä annettava asiantuntija-apua muille viranomaisille samoin kuin kunnan asukkaille ja kunnassa toimiville yhteisöille (5 ). Päihdehuollon alalla toimivien viranomaisten ja yhteisöjen on oltava keskenään yhteistyössä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä mm. päihdehuollon ja muun sosiaali- ja terveydenhuollon sekä koulu- ja nuorisotoimen keskinäiseen yhteistyöhön (9 ). Säännös on erityissäännös ja se velvoittaa tekemään yhteistyötä päihteiden vähentämiseksi ja siitä aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi Salassapito ja ilmoitusvelvollisuus Avoimuus ja luottamus ovat ensisijaisia lähtökohtia päihdetyössä. Luottamus edellyttää salassapitosäännösten huomioon ottamista - yksityisyyden suoja on turvattu jokaiselle perustusoikeuksien tasolla. Luottamus edellyttää myös sitä, että lapsen ja nuoren ongelmaa ei jätetä salassapitoon vedoten hoitamatta. Salassapitovelvolliset sekä kouluterveydenhuollosta ja muusta oppilashuollosta vastaavat henkilöt saavat antaa toisilleen sekä koulutuksesta vastaaville viranomaisille opetuksen asianmukaisen järjestämisen edellyttämät välttämättömät tiedot. (Karlsson, Kauppila, Palmroth, Poutala & Pätäri 2001.) Keskeisenä yhteistyötä estävänä tekijänä nousee usein esiin pelko salassapitovelvollisuuden rikkomisesta. Salassapitovelvollisuudesta on säädetty eri laeissa mm. laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 17, kansanterveyslaki 42. Päihdehuollon salassapitovelvollisuutta säätelee sosiaalihuoltolain 57. Opetustoimen salassapidosta on säädetty kunnan opetustoimen hallinnosta annetun lain 6 :ssä. Opetustoimessa salassapidosta ja tietojen luovuttamisesta on säädetty laissa ammatillisesta koulutuksesta 42. Opetustoimessa saadaan luovuttaa opetuksen/ opiskelun asianmukaisen järjestämisen edellyttämiä välttämättömiä tietoja ilman, että asianomaiselta pyydetään suostumus.

20 15 Viranomaisilla on velvollisuus antaa toisilleen tietoja asianomaisen vastustuksesta huolimatta. Lastensuojelulaki 40 velvoittaa ilmoittamaan sosiaalitoimelle ilmeisestä lastensuojelun tarpeessa olevasta alaikäisestä. Rikoslaki 19 puolestaan velvoittaa ilmoittamaan poliisille hankkeilla olevasta törkeästä huumausainerikoksesta. 2.4 Huumetestaukset Suomessa on aina ollut tiukka huumausainepolitiikka eikä äkkinäisiä kannanmuutoksia ole tehty. Julkisesti tämä linja on saanut myös laajaa kannatusta. Viime vuosien aikana erityisesti tarkastelujen kohteena ovat olleet huumetestien käyttö kouluissa, oppilaitoksissa sekä työpaikoilla. Huumeiden käytön määrällisen lisääntymisen sekä käyttötavoiltaan monimuotoistumisen vuoksi kiinnostus ja paineet huumetestien aiempaa laajempaan soveltamiseen ovat tulleet ajankohtaisiksi. (Lindqvist, Virokangas & Voutilainen 2001, 99). Nykypäivänä myös useat koulut ja oppilaitokset ovat osoittaneet suurta kiinnostusta huumetestejä kohtaan. Kiinnostus huumetestien entistä laajempaan käyttöön osana varhaista tunnistamista on tullut ajankohtaiseksi. On kuitenkin huomioitava, että huumausaineiden luotettavaan määrittämiseen tarvitaan juuri sopivat laboratoriolaitteet ja oikeanlainen testauspaikka ja näitä ei kaikilla oppilaitoksilla ole mahdollisuus tarjota. (Opetushallitus 2000, 1.) Puhuttaessa huumetestauksesta oppilaitoksissa, tarkoitetaan lähes aina ns. pikatestejä. Huumetestejä voidaan myös tehdä tarkoilla laboratoriotutkimuksilla, mutta niihin oppilaitoksilla harvoin on resursseja, koska ne vaativat paljon rahaa, henkilöstöä sekä sopivat tilat niiden toteuttamiselle. Huumetestauksien puolesta puhuttaessa ovat oppilaitokset lähes poikkeuksetta tarkoittaneet huumeseulontoja. Huumeseulonta tarkoittaa pikatestin tekemistä henkilölle ilman, että tiedetään ennalta tämän mahdollisesta huumeiden käytöstä. Vastaavasti joukkoseulontana tehty huumetesti tarkoittaa pikatestin tekemistä laajemmalle ryhmälle ilman ennakkotietoja kyseisten henkilöiden mahdollisesta huumeidenkäytöstä. Seulontatuloksen osoittaessa positiivista, henkilö

21 16 kutsutaan jatkotutkimuksiin tulosten varmistamiseksi ja jatkotoimenpiteiden läpikäymistä varten. (Opetushallitus 2000, 1.) Pikatestien tuloksia voidaan oikein käytettyinä hyödyntää arvioitaessa mahdollisen positiivisen näytteen antaneen henkilön hoidon tarvetta, ohjattaessa hoitoon sekä seurattaessa hoidon etenemistä. Testeissä ei saada kuitenkaan esiin kaikkia mahdollisesti huumausainetarkoituksessa käytettyjä aineita. Erityistä huomiota tulee myös kiinnittää siihen, että jotkut yskän- ja kipulääkkeetkin voivat antaa positiivisen tuloksen. Siksi positiiviset tulokset ovat ehdottomasti varmistettava virheiden välttämiseksi. (Lindqvist, Virokangas & Voutilainen 2001, ) Huumetestejä tehtäessä on huomioon otettava perustuslain (731/99) turvaamat yksilön perusoikeudet, kuten vapaus, koskemattomuus ja yksityiselämän suoja. Opetustoimen lainsäädäntöön ei kuulu erityisiä huumetestejä koskevia säännöksiä. Opetushallituksen antamia ohjeita suositellaan noudatettavaksi koulujen ja oppilaitosten testauskäytännöissä. Opetushallitus ei suosittele huumetestausten tekemistä joukkoseulontoina oppilaille ja opiskelijoille. (Lindqvist, Virokangas & Voutilainen 2001, ) Oppilaitoksissa huumetestit voidaan hyväksyä käytättäviksi vain jos opiskelija itse on tietoinen testin tarkoituksesta ja siitä, että testi on vapaaehtoinen ja on näin ollen antanut suostumuksen testin suorittamiseen. Edellytyksenä alaikäisen opiskelijan kohdalla on, että hän kykenee itse arvostelemaan antamansa suostumuksen merkityksen. (Opetushallitus 2000, 2.) Huumetestauksen eettiset periaatteet ovat myös herättäneet keskustelua. Testien käytölle pitäisi eettisinä edellytyksinä olla ennaltaehkäisy sekä testattavan henkilön oman edun toteutuminen. Epäeettistä on, jos testaus tehdään ilman mahdollisuutta tukitoimenpiteisiin ja hoitoon. Mielikuva siitä, että asiat hoituvat kuntoon pelkällä testien tekemisellä, on myös eettisesti väärin. Erittäin tärkeä edellytys testaukselle tulee olla luottamuksen säilyminen eli testattava henkilö ei altistu syrjinnälle tai tule leimatuksi. Testausta ei milloinkaan saisi tehdä vain ilmiantamisen perusteella vaan perimmäinen

22 17 tarkoitus on kuitenkin mahdolliseen ongelmaan puuttuminen ja avun tarpeen kartoitus. (Lindqvist, Virokangas & Voutilainen 2001, ) Alppikadun oppilaitoksissa ei kannateta joukkotestauksia. Opinto-ohjaaja Jouni Häkkisen (2002) mukaan sosiaali- ja terveysalan oppilaitosten tulisi pystyä tunnistamaan huumeongelma muutenkin kuin huumetestauksilla. Jos oppilaitokset tuntevat olevansa tähän kyvyttömiä, on koulun rakenteissa mitä ilmeisemmin jotain vialla. Satunnaiset testaukset luovat huonoa tunnelmaa, luottamuksen puutetta ja pelkoa. Voisi hyvin käydä niin, että pahimmassa tapauksessa opettajat käyttäisivät testausta rangaistuksena. Testejä pidetään kuitenkin suotavana siinä tapauksessa, että opiskelija aloittaa hoidon, jonka aikana tarkkaillaan kuinka hänen hoitonsa toimii. (Takkinen 2001.) Huumetestaukset ovat kuitenkin tärkeitä ja hyödyllisiä yleisellä tasolla. Tällä hetkellä testauksista löytyy silti paljon epäkohtia, puutteita sekä usein suuriakin virhemarginaaleja. Tästä syystä huumetestejä on tärkeää kehittää paremmiksi ja tarkemmiksi. (Pukkinen 2002.) 3 OPPILAITOKSET JA NIIDEN PÄIHDETILANNE 3.1 Oppilaitosten kuvaus

23 18 Kyseinen päihdestrategia käsittää Helsingin Diakoniaopiston ja Diakonia-ammattikorkeakoulun Helsingin yksikön. Diakoniaopisto ja DIAK sijaitsevat molemmat Helsingin Alppikadulla osittain yhteisissä tiloissa Helsingin Diakoniaopisto Helsingin Diakoniaopisto on sosiaali- ja terveysalan perustutkintoon sekä kotitalous- ja kuluttajapalveluiden perustutkintoon johtava toisen asteen koulutusyksikkö. Koulutus toteutetaan nuorisoasteisena, aikuiskoulutuksena sekä erityisopetuksena. Diakoniaopistossa toteutetaan myös maahanmuuttajien ammatilliseen koulutukseen valmentavaa koulutusta, talouskoulua maahanmuuttajille sekä työvoimahallinnon rahoittamaa tutkintoon tai sen osaan valmistavaa koulutusta. Vammaisten opiskelijoiden ammatilliseen koulutukseen valmentavaa ja kuntouttavaa opetusta ja ohjausta järjestetään yhdessä kuntouttavan tahon kanssa. (Ihmiseltä ihmiselle 2002, esite; Diakonia-ammattikorkeakoulu Helsingin yksikkö (DIAK) DIAK Helsingin yksikkö on kokeileva ja kehittyvä ammattikorkeakoulu ihmisiä, yhteiskuntaa, ja kirkkoa varten. DIAK:n ydintä ovat kriittinen ja rakentava etiikka, avarasydäminen inhimillisyys ja kristillinen ihmiskäsitys. Nämä arvot ovat tärkeitä sekä lähellä että maailmanlaajuisissa yhteyksissä. (Kotila 2001.) DIAK kouluttaa ihmisten ja heidän yhteisöjensä tukijoita, auttajia, paremman elämän mahdollistajia, tarvittaessa taistelijoita; kyseenalaistajia, jotka kykenevät yhteistyöhön sekä ammattilaisia, joiden taitoon voi luottaa. DIAK:ssa on opiskelijoita noin DIAK:ssa voi suorittaa a) sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon, joka antaa joko sairaanhoitajan (AMK), terveydenhoitajan (AMK) tai sosionomin (AMK) kelpoisuuden b) humanistisen alan amk-tutkinnon, viittomakielentulkki (AMK)

24 19 c) kulttuurialan amk-tutkinnon, medianomi (AMK) (Kotila 2001, 8-10; Helsingin diakoniaopiston diakonia- ja lisäkoulutusyksikkö, DITY Helsingin diakoniaopistoon kuului vielä vuonna 2001 diakonia- ja lisäkoulutusyksikkö, DITY omana yksikkönään. Vuoden 2002 alusta tapahtuneiden organisaatiomuutosten johdosta DITY on lakannut olemasta oma yksikkönsä ja se on sulautunut Helsingin Diakoniaopistoon. DITY on sosiaalieettisesti orientoitunut lisäkoulutus- ja työyhteisövalmennusyksikkö. DITY tarjoaa monipuolista sosiaali-, terveys- ja diakonia-alan täydennys- ja lisäkoulutusta. Ihmislähtöisen koulutuksen tavoitteena on hyvinvoinnin lisääminen ja työkyvyn ylläpitäminen. Koulutuksissa käytännönläheisyys on yhdistettynä alan viimeisimpään tietoon. (Ammatissa eteenpäin. Lisäkoulutusta yksilöille ja yhteisöille. Esite, Päihdestrategiamme ei koske niitä DITY:n järjestämiä kursseja eikä koulutuksia, joissa on mukana henkilöitä, jotka ovat mahdollisesti päihteiden käyttäjiä, hoidosta tulleita tai korvaushoidossa olevia. Tällaisissa tapauksissa tämän päihdestrategian toteuttaminen DITY:ssä on mahdotonta. Päihdestrategiaa esitellessämme käytämme diakoniaopistosta sekä DIAK:sta yhteisnimitystä Alppikadun oppilaitokset. 3.2 Alppikadun oppilaitosten päihdetilanne Alppikadun oppilaitoksissa on vuoden 2000 aikana muutamassa eri yhteydessä ollut viitteitä joko huumeiden käytöstä oppilaitoksen tiloissa tai muuta kautta on tullut viestejä opiskelijoiden huumeidenkäytöstä. Keväällä lukitusta kaapista kadonneet ruiskut/neulat antavat aiheen liittää tapauksen huumeidenkäyttöön. Lisäksi keväällä opiskelijaterveydenhuollon kautta tuli viesti siitä, että Alppikadun opiskelijoissa on huumeidenkäyttäjiä. Syyslukukauden alussa oppilaitosten wc tiloissa on havaittu mahdollisia merkkejä huumausaineiden käytöstä. Lisäksi

25 20 toistuvasti on ollut selvästi havaittavissa kannabiksen hajua oppilaitosten tiloissa. (Päihdetilanne 11/2000.) Opiskelijaterveydenhuollossa, kuraattorin palveluissa ja opiskelijasielunhoidossa opiskelijoiden päihteidenkäyttö tulee ajoittain esiin. Useimmissa tapauksissa on kyse kontrolloimattomasta alkoholin käytöstä. Näissä tapauksissa opiskelijat ovat pääsääntöisesti itse tunnistaneet ongelmansa ja jotkut ovat olleet motivoituneita hakemaan apua tilanteeseensa. Huolestuttavaa on nuorten opiskelijoiden humalahakuinen, runsas alkoholinkäyttö, jonka nämä näkevät normaalina elämäntapana. Joidenkin opiskelijoiden kohdalla on paljastunut päihteiden sekakäyttöä, kyseessä on yleensä ollut psyykenlääkkeiden käyttö yhdessä alkoholin kanssa. (Päihdetilanne 11/2000.) Muutamia huumeidenkäyttäjiä on myös tullut esiin. Osa näistä opiskelijoista ei näe käyttöään ongelmallisena ja kokevat, että tilanne on heillä hallinnassa, eikä heillä näin ollen ole minkäänlaista motivaatiota hakeutua hoitoon. Uskotaan kuitenkin, että oppilashuollollisten palveluiden kautta kohdataan vain osa huumeidenkäyttäjiä. (Päihdetilanne 11/2000.) Ensisijaisesti kohdataan opiskelijoita, joilla on syntynyt jonkin tason riippuvuus. Tosin jotkut opiskelijat todennäköisesti hakeutuvat itsenäisesti päihdehuollon erityispalveluiden pariin, eikä heidän tilanteensa tule välttämättä oppilaitoksen tietoon. Vuodessa kohdataan yleensä noin 5 10 sellaista opiskelijaa, joilla huumeiden käyttö haittaa jollain tasolla arjen sujumista. Suurin osa näistä tapauksista on sellaisia, että huumeiden käyttö nousee esiin muiden kysymysten/ ongelmien takaa. Hoitoon ohjataan pari opiskelijaa vuodessa. Opetushenkilöstön valmiuksia päihdeongelman tunnistamisessa tulee lisätä koulutuksen avulla ja lisäksi opettajia tulee rohkaista kertomaan pienimmistäkin epäilyksistä päihdetyöryhmän edustajille. (Päihdetilanne 11/2000.) Täysin pimentoon jää luonnollisesti se ryhmä opiskelijoita, jotka keskeyttävät opiskelunsa määräajaksi tai lopullisesti. Heidän tilanteensa ei useimmiten tule päihdetyöryhmän tietoon. (Päihdetilanne 11/2000.)

26 21 Oppilaitosten päihdetilanne on kokonaisuudessaan tällä hetkellä kohtuullisen hyvä, eikä laajamittaisempaa huumeidenkäyttöä ole havaittu. Tilanteen hallinnassa pitäminen edellyttää kuitenkin tehokkaiden päihdehuollollisten ja terveydenhoidollisten palveluiden ylläpitämistä ja opetushenkilöstön havainnointivalmiuksien lisäämistä. Näillä keinoilla kyetään vastaamaan esiin tuleviin ongelmiin riittävän varhaisessa vaiheessa. (Päihdetilanne 11/2000.) 3.3 Oppilaitosten arvot Kristillinen arvopohja ja lähimmäisyys Alppikadun oppilaitokset toimivat kristillisten ja eettisten arvojen pohjalta. Oppilaitosten perusarvoja ovat ihmisen kunnioitus ja oikeudenmukaisuus. Arvopohja nousee Raamatusta ja kristinuskosta. Se korostaa lähimmäisyyttä. Sosiaali-, terveys-, kasvatus- ja diakonia-alalla nämä merkitsevät ihmisen ainutkertaisuuden kunnioitusta sekä lähimmäisiin suuntautuvaa rakkauden palvelua, diakoniaa. Diakonia ymmärretään laaja-alaiseksi lähimmäisen rakkaudesta nousevaksi tehtäväksi edistettäessä ja tuettaessa niin ihmisen kuin yhteisöjen kasvua ja kehitystä. Diakoniseen vastuuseen sisältyy sekä ihmisten välitön auttaminen että vaikuttaminen epäoikeudenmukaisuutta synnyttäviin rakenteisiin ja käytäntöihin. Diakonian tehtävä on apua tarvitsevien ihmisten ja yhteisöjen tukeminen ihmisen elämänkatsomuksista riippumatta. (Kotila 2001, 11.) Oppilaitosten ajattelutapaa kuvaa kultainen sääntö: Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille ( Eettisyys Kristillisen lähimmäisenrakkauden ja eettisen vastuun päämäärät ovat yhteneviä. Sosiaalieettinen lähestymistapa merkitsee pyrkimystä sovittaa yhteen yksilön ja yhteisön oikeudet sekä yhteiskunnan kokonaisetu. Etiikan

27 22 perustana on asettuminen toisen ihmisen asemaan sekä yksilöä, yhteisöä että yhteiskuntaa koskevissa ratkaisuissa. (Kotila 2001, 12.) Yksikössä koulutetaan ammattilaisia, jotka pyrkivät eettiseen ja oikeudenmukaiseen harkintaan niin yksilön, yhteisön kuin yhteiskunnan näkökulmasta tilanteita tarkasteltaessa. Samalla koulutetaan ammattilaisia, jotka etsivät ratkaisuja modernin yhteiskunnan eettisiin kysymyksiin, huomioiden nämä myös maailmanlaajuisesti. (Kotila 2001, 12.) Oppilaitokset haluavat vaikuttaa toiminnallaan sekä välillisesti että välittömästi yhteiskuntaamme ja elinympäristöömme ( Oikeudenmukaisuus Ihmisen ainutkertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden kunnioittaminen merkitsee oppilaitoksissa yhteiskunnan marginaaliryhmien nostamista yleiseen tietoisuuteen ja syrjäytymisen ehkäisyä. Tavoitteena on edistää sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumista yhteiskunnassa. Tähän pyritään sekä vaikuttamalla yhteiskunnan rakenteisiin että auttamalla ihmisiä, joita yhteiskunnan muu tuki ei tavoita. Asiakastyössä ihmisen kunnioittaminen merkitsee holhoavan asennoitumisen torjumista sekä ihmisten ja heidän yhteisöjensä näkemysten arvostamista ja osallisuuden vahvistamista. Samalla se merkitsee elämään liittyvän kärsimyksen, rajallisuuden ja kuoleman tunnustamista. (Kotila 2001, 12.) Opintojen arvopohja Arvopohja vaikuttaa oppilaitoksissa opintojen sisältöön. Perusopinnoissa perehdytään koulutusohjelmittain sekä etiikkaan, aatevirtauksiin ja ihmiskäsityksiin että teologian ja kristillisen uskon peruskysymyksiin riippumatta siitä, tavoitteleeko opiskelija kelpoisuutta vain yhteiskunnan tai sen lisäksi kirkon tehtäviin. (Kotila 2001, 12.)

28 23 Arvopohja korostuu ammatti- ja ammattiin suuntaavissa opinnoissa, joiden tavoitteissa painotetaan lähimmäisyyttä, eettistä vastuuta ja ammatillisen vaikuttamisen taitoja. Opinnoissa, jotka suuntaavat myös kirkon virkakelpoisuuteen, otetaan huomioon, että Suomen evankelisluterilainen kirkko edellyttää työntekijöiltään sitoutumista kristilliseen uskoon ja luterilaiseen tunnustukseen. (Kotila 2001, 12.) Uudistuminen Oppilaitokset pitävät erittäin tärkeänä kykyä kehittää ja uudistaa toimintaansa jatkuvasti. Elinvoimaisena säilyminen, jatkuva liikkeellä olo sekä muutosvalmius ovat oppilaitosten kannalta keskeinen tekijä. Oppilaitoksissa uskotaan, että jokainen opiskelija ja työntekijä kykenee uudistumaan ja luopumaan toiminnan tehokkuutta ja tuloksellisuutta kuluttavista käytännöistä ja ajattelutavoista. ( 3.4 Oppilaitosten asettamat tavoitteet ja oppimisnäkemys Opiskelijan kokemus ja toiminta korostuu vahvasti oppilaitosten oppimisnäkemyksessä. Tiimityöskentely, oppimisen itsearviointi, tutkiva ja kehittävä työote sekä oppimisympäristöjen monipuolisuus ovat keskeisiä oppimisessa ja opiskelussa. (Kotila 2001, ) Persoonallista sekä ammatillista kasvua painotetaan ja tuetaan oppimisessa. Opiskelijaa tuetaan tiedostamaan oma taustansa, arvopohjansa ja tavoitteensa sekä niiden yhteys ammatilliseen osaamiseen. Toiminnan arviointia sekä kokemusten kuin näiden jäsentämistä ja käsitteellistämistäkin korostetaan. Tavoitteena on, että opiskelija kykenee kokemustensa ja omaksumansa tiedon varassa tarkastelemaan osaamistaan, perustelemaan toimintaansa sekä osallistumaan uusien työkäytäntöjen kehittämiseen. (Kotila 2001, )

29 24 Erityisesti ammatillista kasvua ja osaamista tuetaan. Tämä edellyttää hyviä vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja. Niitä korostetaan tutorryhmissä, tiimityöskentelyssä sekä oppimisen arvioimisessa. Tavoitteena pidetään opiskelijan osaamista sitoutua tulevaan työhönsä ja hänen toimimistaan moniammatillisissa tiimeissä sekä muuttuvissa tilanteissa. (Kotila 2001, ) Opintokokonaisuuksissa opiskelijat toimivat tiimeissä. Niissä he työskentelevät yhdessä asettamansa tavoitteen suuntaisesti. Tiimityö edellyttää pitkäkestoista sitoutumista tiimiin, sen tavoitteeseen sekä tehtävään. Ensiarvoisen tärkeää onkin tiimin antama tuki opiskeluissa. (Kotila 2001, ) 3.5 Oppilaitosten periaatteet, asenteet ja sitoutuminen Oppilaitosten perustehtävänä on mahdollistaa opiskelijan ammattiin opiskelu ja ammatin opiskelun avulla oman tulevaisuuden rakentaminen. Alppikadun oppilaitoksissa noudatetaan päihteettömyyden periaatetta. Tämä edellyttää päihteistä vapaata toimimista opiskelun aikana ja tulevana ammattilaisena. Oppilaitoksissa samoin kuin työssä oppimisjaksojen aikana päihteiden käyttö on ehdottomasti kielletty. Päihdeongelmissa noudatetaan päihdetyöryhmän laatimaa hoitoonohjausmallia. Opiskelijalta edellytetään sitoutumista oppilaitosten päihteettömyyteen. Mikäli oppilaitoksilla on syytä epäillä, että opiskelija käyttää huumeita, häneltä voidaan vaatia virtsanäytettä. (Ohje opiskelijalle ja lääkärinlausuntoa kirjoittavalle lääkärille 2001.) Oppilaitosten koko henkilöstö on sitoutunut noudattamaan oppilaitosten toimintaa ohjaavia lakeja ja sääntöjä. Jos rikkomuksia esiintyy, yhteisön jäsenet ovat jo varhaisessa vaiheessa velvollisia puuttumaan ja hoitoon ohjaamaan apua tarvitsevia. Oppilaitosten päihdehuoltoryhmällä on erityinen tehtävä toimia henkilöstön tukena ja voimavarana. Oppilaitosten opiskelijoita arvostetaan, heistä pidetään huolta ja korostetaan heidän merkitystään yhteisön jäseninä sekä huomioidaan heidän omat tarpeensa. Opiskelijoita tuetaan ja rohkaistaan tulevina ammattilaisina ottamaan kantaa mahdollisiin ongelmakohtiin ja ajankohtaisiin ilmiöihin.

30 25 Oppilaitosten opiskelijoiden päihdeasenteet vaikuttavat melko tervehenkisiltä. Päihteiden haitat tunnetaan ja tunnustetaan. Opiskelijakunta on pääsääntöisesti vahvasti sosiaali- ja terveydenhuollollisesti orientoitunutta ja tämän vuoksi heidän asenteensa ovat keskimääräistä kriittisempää päihteitä kohtaan. (Päihdetilanne 11/2000.) 3.6 Päihteistä ja päihdetyöstä tiedottaminen Alppikadun oppilaitosten päihdepolitiikka ja toimintaohjeet ongelmatilanteissa tuodaan tiedoksi opiskelijoille tiedotteina tai osana oppilaitosten omia tiedotteita. Asiat käydään läpi yhdessä opiskelijoiden kanssa heti opiskelun alussa infotilaisuuksissa, joissa mm. opiskelijahuoltoryhmä kertoo oppilaitoksen asenteesta ja suhtautumisesta päihteisiin, sekä jatkossa mahdollisilla päihteitä koskevilla luennoilla. (Häkkinen 2002.) 4 EHKÄISEVÄ PÄIHDETYÖ Ehkäisevä päihdetyö käsitteenä on erittäin laaja ja monitasoinen sisältöineen. Se, kenelle ehkäisevä työ on tarkoitettu ja millä tasolla sitä tehdään, määrää melko pitkälle sen, puhutaanko primaari-, sekundaari- vai tertiääripreventiosta. Preventioiden kolmea eri tasoa pidetään toisiaan tukevana ja täydentävänä kokonaisuutena. (Huoponen, Peltonen, Mustalampi & Koskinen- Ollonqvist 2001, 9.) Primaaripreventio on kaikille tarkoitettua toimintaa. Sen tarkoituksena on antaa ja lisätä tietoa päihteistä ja niiden käytöstä aiheutuvista haitoista. Oppilaitoksissa tehtävä ehkäisevä päihdetyö liittyy suurelta osin primaaripreventiona pidettäviin toimenpiteisiin. Päihdetyöryhmän tekemä ennaltaehkäisevä työ oppilaitoksessa on osa laajempaa terveyden ja turvallisuuden edistämisen kokonaisuutta. (Huoponen ym. 2001, 8-10.) Oppilaitoksessa sekundaaripreventioon liittyvät toimenpiteet kohdistuvat riskiryhmiin ja päihteiden käyttöä jo kokeilleisiin. Tavoitteena on tiedottaa riskeistä, todeta mahdollisimman varhainen käyttö, puuttuminen käyttöön sekä asianmukainen hoitoon ohjaus. Oppilaitoksessa nämä pyritään toteuttamaan yhteistyössä päihdetyöryhmän ja mahdollisesti (alaikäisten kohdalla) huoltajien kanssa. (Huoponen ym. 2001, 8-10.)

31 26 Tertiääripreventiolla tarkoitetaan päihteiden käytöstä johtuvien haittojen hoitamista ja vähentämistä ja se kohdistuu päihteiden ongelmakäyttäjiin. Käytännössä se merkitsee jo vakavan riippuvuuden hoitamista, mikä edellyttää fyysistä, psyykkistä, henkistä ja sosiaalista kuntoutusta. (Huoponen ym. 2001, 8-10.) Hyvinvoinnin, terveyden ja työkyvyn kannalta päihteenkäytön ehkäisy on keskeisen tärkeää. Työn tarkoitus on ehkäistä huumeiden kokeilua ja käyttöä, vaikuttaa nuorten ja muun väestön asenteisiin päihteiden käytön vähentämiseksi sekä ylläpitää ja vahvistaa huumekielteistä asenneilmapiiriä. (Ulmanen 2001, ) Ehkäisevän työn tavoitteena on myös käynnistää eri toimijoiden kanssa ehkäisevä huumeiden vastainen yhteistyö, joka tarjoaa myönteisiä lähestymistapoja ja päihteettömiä vaihtoehtoja nuorille. Hyvinvoinnin ja terveiden elämäntapojen edistäminen ja ylläpitäminen kuuluu Alppikadun oppilaitosten toimintaan sekä on työyhteisössä toimijoiden vastuualuetta. (Ulmanen 2001, ) 4.1 Koulutus Alppikadun oppilaitoksissa työntekijöiden ammattitaito on keskeinen asia alati muuttuvassa päihdemaailmassa. Tällöin merkittäväksi tavoitteeksi muodostuu ennen kaikkea työntekijöiden ammatillinen kyky tunnistaa opiskelijoiden joukossa ja työyhteisössä esiintyvä tai siellä ilmaantuva päihdeongelma. Lisäksi on tärkeää, että työyhteisöllä on riittävät valmiudet puuttua päihteiden väärinkäyttöön sekä motivoida ja ohjata opiskelija hoidon piiriin. Henkilöstön lisäksi on päihdekoulutuksessa otettava huomioon tottakai itse opiskelijat. Päihdekoulutus on vaikuttavinta, jos se on jatkuvaa ja suunnitelmallisen pitkäjänteistä. Oleellista on, että päihdevalistus ja koulutus on osattu asettaa oppilaitoksen normaaliin toimintaan. (Helsingin huumestrategia 2000, 21.) Henkilöstö Henkilöstön päihdekoulutus on periaatteessa päihdetyöryhmän harteilla. Päihdetyöryhmän on pysyttävä jatkuvasti ajan hermolla ja oltava tietoisia siitä,

32 27 mitä alati muuttuvassa maailmassa tapahtuu. Heidän tehtävänään onkin tarvittaessa järjestää henkilökunnalle koulutusta. (Pukkinen 2002.) Lisäksi henkilöstön mahdollisuutena on käyttää hyväkseen Diakonissalaitoksen ja sen yhteistyöverkoston järjestämiä erilaisia koulutuksia sekä tapahtumia (Ylönen 2002). Henkilökunnan koulutuksia pyritään järjestämään noin kahden vuoden välein. Vuonna 1997 järjestettiin laaja henkilökunnan koulutuspäivä liittyen päihdetyöhön. Samana vuonna päihdetyöryhmän perustamisen jälkeen tehtiin kysely henkilökunnalle heidän omakohtaisista asenteistaan sekä päihdetietoudestaan. Viimeksi päihdekoulutuspäivä pidettiin toukokuussa (Häkkinen 2002, Takkinen 2001.) Opiskelijat Helsingin Diakoniaopistossa ja DIAK:ssa ennaltaehkäisevä päihdetyö alkaa jo opiskelijoiden valintatilanteessa. Haastattelukysymykset on valittu niin, että niissä kysytään mm. opiskelijoiden omaa päihteidenkäyttöä sekä omaa suhtautumista päihteisiin. Valituille opiskelijoille lähetetään kutsukirje, johon on liitetty mukaan hoitoonohjaus- ja puuttumisen malli päihdetilanteissa, yleistä informaatiota opiskelijoiden terveydenhuollosta sekä tietoa koulun arvoista ja periaatteista. (Takkinen 2001, Pukkinen 2002, Häkkinen 2002.) Diakoniaopistossa opetussuunnitelmaan sisältyy jokaiselle opiskelijalle pakollinen yhden opintoviikon mittainen päihdetyön kurssi. Lisäksi opiskelija voi halutessaan valita yhden vuoden pituisen erikoistumisen päihdetyöhön. (Takkinen 2001; Ylönen 2002.) Opintojen alkuvaiheessa opiston terveydenhoitaja pitää jokaiselle luokalle erikseen infotilaisuuden koulun kannasta päihteisiin, jolloin kerrotaan myös koulun tarjoamasta terveydenhuoltopalveluista. Terveystarkastukset tehdään myös jokaiselle opiskelijalle erikseen. (Tahvonen 2001.)

33 28 DIAK:ssa uusille opiskelijoille kahden ensimmäisen päivän aikana pidetään infotilaisuus, jossa kerrotaan koulun yleisiä asioita ja arvoja. Terveydenhoitaja pitää erikseen aloittavalle opiskelijaryhmälle oman puheenvuoron, jossa hän kertoo mm. koulun päihteettömyydestä. Myös DIAK:n terveydenhoitaja tapaa jokaisen opiskelijan henkilökohtaisesti. Tässä tapaamisessa hän saa ns. vertailupohjan opiskelijoiden terveydentilasta. (Pukkinen 2002.) DIAK:n opetussuunnitelmaan ei toistaiseksi ole kuulunut pakollisia päihdetyön luentoja. Valinnaisista ammatillisuusopinnoista opiskelija voi halutessaan kuitenkin valita päihdetyöhön erikoistumisen. (Häkkinen 2002.) Koska tänä päivänä päihteitä on kaikkialla, olisi tärkeää jatkossa pyrkiä sisällyttämään edes joitain pakollisia päihdetyön opintoja opetussuunnitelmaan jokaiselle opiskelijalle. 4.2 Opiskelun tukitoimet Oppilaitoksissa erittäin tärkeänä tukitoimimuotona pidetään erilaisia tutorryhmiä, tiimi- sekä ryhmätyöskentelyä. Näiden ryhmien tarkoituksena on tukea ammatillista ja persoonallista kasvua sekä opiskelun kokonaistavoitteiden saavuttamista. Ryhmät ovat vertaisryhmiä, joissa opiskelusta nousevia kysymyksiä voidaan käsitellä samassa asemassa olevien opiskelijoiden kanssa. Yhteinen työskentely vahvistaa vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja, opettaa rakentavan palautteen antamista ja vastaanottamista, ongelmanratkaisu- ja neuvottelutaitoja sekä päätöksentekoa. Ryhmät edustavat parhaimmillaan asiantuntijatiimejä, jonka jäsenet tekevät vastuullista työtä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. (Kotila 2001, ) Opinto-ohjaajat keskittyvät yksilöohjaukseen ja tukevat opiskelijaa henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman suunnittelussa sekä sen tavoitteiden toteutumisessa. Kuraattorit sekä terveydenhoitajat puolestaan ovat valmiita keskustelemaan, jos opiskelijan omassa elämässä on esimerkiksi suruja tai murheita, josta opiskelu kärsii. Heidän kanssaan voi keskustella

34 29 luottamuksellisesti ja he auttavat opiskelijaa löytämään mahdollisia voimavaroja sekä selviytymiskeinoja. Opiskelijatutor on tutorointiin sitoutunut ja siihen kouluttautunut opiskelija. Heidän tavoitteenaan on luoda toimiva ja viihtyisä opiskeluilmapiiri. Opiskelijatutorit ohjaavat uusia opiskelijoita opiskelun alkuun ja tutustuvat sitä kautta niin oppilaitoksiin, niiden toimintaympäristöihin kuin opiskelukäytäntöihinkin. Uuden opiskelijan perehtyessä opiskeluun opiskelijatutor on turvallinen ja tasavertainen kumppani, joka ymmärtää opiskelijan kysymyksiä. He ovat myös tärkeässä roolissa erilaisten tapahtumien ja tempauksien järjestämisessä. (Kotila 2001, 15.) 4.3 Vapaa-aika Oppilaitokset tarjoavat erilaisia vapaa-ajan viettomahdollisuuksia. Opiskelijoiden käytössä on päivittäin auki oleva ilmainen kuntosali. Eri opiskelijaryhmät vetävät myös toisilleen erilaisia kursseja ja aktiviteetteja mm. aerobicia. Lisäksi koulussamme toimii opiskelijayhdistys, OPY, joka järjestää pitkin vuotta erilaisia tapahtumia. 5 PUUTTUMINEN JA HOITOONOHJAUS Välittömällä puuttumisella tarkoitetaan väliintuloa heti havaittaessa tai epäiltäessä päihteiden kokeilua tai käyttöä. Puuttumisessa olennaista on tuomitsemattomuus, ajan antaminen ja välittämisen osoittaminen. Varhaisen puuttumisen tavoitteena on ohjata opiskelija irrottautumaan päihdesidoksista, avustaa löytämään vaihtoehtoisia toiminta- ja elämisen malleja sekä selvittää mahdollisten tuki- ja hoitopalvelujen tarve ja saanti. Opiskelijan, varsinkin nuoren, päihteiden väärinkäyttö ei lähes koskaan ole irrallinen tapahtuma, vaan usein se liittyy hänen vaikeuksiinsa ja elämäntilanteeseensa, riskikäyttäytymiseen, perhetaustaan, tovereihin tai