VALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI. TENOBLOCK 25 mg -tabletti TENOBLOCK 50 mg -tabletti TENOBLOCK 100 mg -tabletti

Transkriptio

1 VALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI TENOBLOCK 25 mg -tabletti TENOBLOCK 50 mg -tabletti TENOBLOCK 100 mg -tabletti 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT Yksi Tenoblock 25 mg -tabletti sisältää 25 mg atenololia. Yksi Tenoblock 50 mg -tabletti sisältää 50 mg atenololia. Yksi Tenoblock 100 mg -tabletti sisältää 100 mg atenololia. Apuaineet, katso kohta LÄÄKEMUOTO Tabletti Valkoinen tai melkein valkoinen, pyöreä, tasapintainen, jakouurteellinen päällystämätön tabletti. Tenoblock 25 mg -tabletin halkaisija on 7 mm, korkeus n. 2,7 mm, paino n. 120 mg, Tenoblock 50 mg -tabletin halkaisija on 9 mm, korkeus n. 2,8 mm, paino n. 210 m ja siinä on tunnus L50, Tenoblock 100 mg -tabletin halkaisija on 12 mm, korkeus n. 3,0 mm, paino n. 420 mg ja siinä on tunnus L KLIINISET TIEDOT 4.1 Käyttöaiheet Kohonnut verenpaine Angina pectoris Sydäninfarktin jälkeinen sekundääripreventio Supraventrikulaariset rytmihäiriöt o o kohtauksittaisen supraventrikulaarisen takykardian hoito ja estohoito eteisvärinän ja eteislepatuksen hoito, jos sydänglykosideilla ei saada toivottua tulosta tai jos sydänglykosidien käyttö on vasta-aiheista tai niiden aiheuttama haitta on suurempi kuin hyöty Kammioperäiset rytmihäiriöt o kammioperäisten lisälyöntien hoito ja estohoito, jos lisälyönnit johtuvat lisääntyneestä sympaattisesta aktivaatiosta o kammiotakykardian ja kammiovärinän estohoito, varsinkin jos kammion toimintahäiriö johtuu lisääntyneestä sympaattisesta aktivaatiosta Tyreotoksikoosi Migreeniprofylaksia 4.2 Annostus ja antotapa Annos määritetään yksilöllisesti kliinisen vasteen mukaan. Tenoblock-annos otetaan pääsääntöisesti kerran vuorokaudessa. On suositeltavaa aloittaa pienellä annoksella, jotta mahdolliset vakavat haittavaikutukset (esim. bradykardia, keuhko-oireet) havaittaisiin välittömästi. 1

2 Kohonneen verenpaineen hoito Suositeltava aloitusannos on mg kerran vuorokaudessa. Valmisteen maksimaalinen verenpainetta alentava vaikutus saavutetaan yleensä kahdessa viikossa. Tenoblock-annosta voidaan tarvittaessa suurentaa 100 mg:aan vuorokaudessa. Tätä suuremmat annokset lisäävät harvoin valmisteen verenpainetta alentavaa vaikutusta. Verenpainevaikutusta voidaan lisätä liittämällä Tenoblock toiseen verenpainelääkkeeseen, kuten diureettiin, verisuoniselektiiviseen kalsiuminestäjään, ACE:n estäjään tai AII-salpaajaan. Useimmissa tutkimuksissa Tenoblock-valmisteen keskimääräinen tehokas annos on ollut mg/vrk. Kun hoidetaan vanhusten tai munuaisten vajaatoimintaa sairastavien kohonnutta verenpainetta, Tenoblock-annosta tulee pienentää. Angina pectoris Tenoblock-tablettien aloitusannos on yleensä 50 mg kerran vuorokaudessa. Annosta voidaan tarvittaessa suurentaa kliinisen vasteen perusteella 100 mg:aan kerran vuorokaudessa. Tätä suurempia annoksia (ad 200 mg/vrk) tarvitaan harvoin. Useimmissa tutkimuksissa keskimääräinen tehokas annos on ollut mg/vrk. Tarvittaessa vuorokausiannos voidaan jakaa kahteen osa-annokseen. Sydäninfarktin sekundääripreventio 10 minuutin kuluttua laskimonsisäisen annon lopettamisesta 50 mg ja sen jälkeen toinen 50 mg:n annos 12 tunnin kuluttua, minkä jälkeen hoitoa jatketaan ylläpitoannoksella 100 mg 1 2 annoksena 6 päivän ajan tai sairaalasta kotiuttamiseen asti. Pitkäaikaishoitoon suositellaan annosta mg/vrk. Rytmihäiriöt Kun rytmihäiriöt on saatu hallintaan, sopiva ylläpitoannos on yleensä mg kerran vuorokaudessa tai joissakin tapauksissa 25 mg kahdesti vuorokaudessa. Tyreotoksikoosi Sopiva annos on mg kerran vuorokaudessa. Migreeniprofylaksia mg/vrk Annostus munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä Munuaiskerästen suodatusnopeus (ml/min/1,73 m 2 ) Suositeltu atenololiannos (mg/vrk) > 35 ei vaadi annoksen muuttamista mg (tai mg joka toinen päivä) < mg (tai 50 mg joka toinen päivä) Dialyysihoidossa oleville potilaille suositellaan annettavaksi 50 mg jokaisen dialyysin jälkeen. Annostelun tulisi tapahtua sairaalassa, koska äkillistä verenpaineen laskua voi ilmetä tässä yhteydessä. Maksan vajaatoiminta: Ei vaadi annoksen muuttamista. Iäkkäät potilaat: Hoito tulisi aloittaa pienellä annoksella ja annosmuutokset tulisi tehdä vähitellen kliinisen vasteen mukaan. 2

3 Lapset: Koska atenololin tehoa ja turvallisuutta lapsipotilaiden hoidossa ei ole osoitettu, Tenoblockvalmistetta ei suositella lapsille. Kun Tenoblock-lääkitys lopetetaan, se tulee tehdä vähitellen annosta pienentäen kahden viikon kuluessa. 4.3 Vasta-aiheet Kompensoimaton sydämen vajaatoiminta Kardiogeeninen sokki Voimakas hypotensio Voimakas bradykardia II III asteen eteis-kammiokatkos Sairas sinus -oireyhtymä (ellei potilaalla ole tahdistinta) Akuutti sydäninfarkti, jos potilaalla on voimakas bradykardia (syketaajuus < 45/min), I asteen eteis-kammiokatkos, systolinen hypotensio (< 100 mmhg) ja/tai vaikea sydämen vajaatoiminta Metabolinen asidoosi Hoitamaton feokromosytooma Yliherkkyys atenololille tai jollekin valmisteen apuaineelle 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Varovaisuutta on noudatettava annettaessa Tenoblock-valmistetta lievää sydämen vajaatoimintaa sairastaville sekä potilaille, joilla on I asteen eteiskammiokatkos tai Prinzmetalin angina. Munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä annosta tulee muuttaa munuaisten toimintakyvyn mukaan (ks. 4.2). Tenoblock-lääkityksen äkillinen keskeyttäminen saattaa pahentaa sepelvaltimotaudin oireita, minkä takia lääkityksen lopettaminen tulee tehdä vähitellen annosta pienentäen kahden viikon kuluessa. Lääkityksen aloittamisen yhteydessä joidenkin potilaiden verenpaine saattaa laskea voimakkaasti. Vaikeaa astmaa tai keuhkoahtaumatautia sairastavien ei yleensä tulisi käyttää beetasalpaajia, mutta beeta 1 -selektiivisyytensä takia Tenoblock-valmistetta voidaan tarvittaessa antaa myös näille potilaille. Hoito tulee tällöin aloittaa pienellä annoksella (50 mg vuorokaudessa) ja beeta 2 -sympatomimeettia tulee olla potilaan saatavilla. Jos Tenoblock-annosta joudutaan suurentamaan, suositellaan valmisteen ottamista kahdesti vuorokaudessa. Beetasalpaajat saattavat lisätä herkkyyttä allergeeneille ja heikentää allergisten reaktioiden hoidossa käytettävän adrenaliinin tehoa. Ääreisverenkierron häiriöistä (esim. Raynaud n oireyhtymä tai katkokävelyoire) kärsivien potilaiden oireet saattavat pahentua. Valmistetta ei suositella vaikeista ääreisverenkiertohäiriöistä kärsiville. Beetasalpaajat saattavat peittää hypoglykemian aiheuttamia oireita (varsinkin takykardiaa) ja pitkittää insuliinin aiheuttamaa hypoglykemiaa, mutta atenololilla nämä vaikutukset ovat vähäisempiä kuin eiselektiivisillä beetasalpaajilla. Atenololi ei potensoi insuliinin aiheuttamaa hypoglykemiaa eikä vaikuta veren normaalin glukoosipitoisuuden palautumiseen. Beetasalpaajat saattavat peittää kilpirauhasen liikatoimintaan liittyviä sydän- ja verisuonioireita. Lääkityksen lopettamisen yhteydessä kilpirauhasen liikatoiminnan aiheuttamat oireet saattavat pahentua. Beetasalpaajia tulee välttää feokromosytoomapotilaiden primaarilääkkeinä, koska niiden käytön seurauksena feokromosytoomapotilaalle voi kehittyä hypertensiivinen kriisi, keuhkoedeema tai sokki (ks. 4.3). Beetasalpaajat voidaan liittää feokromosytoomapotilaan hoitoon siinä vaiheessa, kun 3

4 alfasalpaushoito on toteutettu, jolloin beetasalpaajat suojaavat feokromosytoomapotilasta vakavilta rytmihäiriöiltä, Beetasalpaajat voivat pahentaa psoriaasia tai aiheuttaa sen puhkeamisen. Anestesian yhteydessä on otettava tarkoin huomioon beetasalpaajahoidon vaikutukset (ks. 4.5). Jos lääkitys lopetetaan ennen leikkausta, lopetus tulisi toteuttaa vähintään 48 tuntia ennen yleisanestesiaa. 4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset Atenololia ei tulisi käyttää yhdessä floktafeniinin kannssa, koska beetasalpaajat voivat estää kompensatorisia sydän- ja verisuonireaktioita floktafeniinin mahdollisesti aiheuttaman hypotonian tai sokin yhteydessä. Samanaikaista käyttöä sultopridin kanssa ei suositella lisääntyneen kammioarytmioiden, kuten kääntyvien kärkien takykardian, riskin vuoksi. Sitä ei myöskään suositella käytettäväksi samanaikaisesti muiden monoamiinioksidaasin estäjien kuin selektiivisten MAO-Bestäjien kanssa. Atenololin ja ryhmän I rytmihäiriölääkkeiden (kuten disopyramidi, kinidiini) tai amiodaronin samanaikainen käyttö voi pidentää eteisjohtumisaikaa ja aiheuttaa negatiivista inotrooppista vaikutusta ja täten heikentää sydämen toimintaa. Myös yhteiskäyttö verapamiilin ja diltiatseemin kanssa voi heikentää sydämen supistuvuutta ja vaikuttaa additiivisesti sydämen johtoratasysteemiin eteiskammiojohtumista hidastaen. Tämän takia tulisi noudattaa erityistä varovaisuutta, jos atenololia käytetään samanaikaisesti ryhmän I rytmihäiriölääkkeiden, amiodaronin, verapamiilin tai diltiatseemin kanssa. Beetasalpaajia saaville potilaille ei tulisi antaa laskimoon (i.v.) verapamiilin tyyppisiä kalsiuminestäjiä. Digoksiini saattaa heikentää eteis-kammiojohtumista edelleen ja pahentaa beetasalpaajien aiheuttamaa bradykardiaa. Samanaikainen käyttö dihydropyridiinien, esim. nifedipiinin, kanssa saattaa joskus aiheuttaa hypotension ja sydämen toiminnan pettämisen potilailla, joilla on piilevä sydämen vajaatoiminta. Beetasalpaajat pahentavat klonidiinin käytön lopettamiseen liittyvää rebound-hypertensiota. Jos potilas saa atenololia ja klonidiinia samanaikaisesti, atenololilääkitys tulee lopettaa ensiksi vähitellen useita päiviä ennen klonidiinihoidon asteittaista lopettamista. Muut verenpainelääkkeet voimistavat atenololin verenpainetta alentavaa vaikutusta. Tulehduskipulääkkeet voivat pitkäaikaiskäytössä vähentää atenololin verenpainetta alentavaa vaikutusta estämällä vasodilatoivien prostaglandiinien syntymistä munuaisissa. Atenololin ja aspiriinin samanaikaiseen käyttöön sepelvaltimotaudin hoidossa ei kuitenkaan ole liittynyt kliinisesti merkittäviä haittavaikutuksia. Baklofeeni lisää atenololin verenpainetta alentavaa vaikutusta ja sympatomimeetit saattavat estää atenololin vaikutusta. Ampisilliini ja antasidit pienentävät atenololin biologista hyötyosuutta. Atenololi voi vahvistaa myös muiden verenpainetta alentavien ja posturaaliselle hypotensiolle altistavien lääkkeiden, kuten alfasalpaajien, trisyklisten masennuslääkkeiden, neuroleptien ja barbituraattien, hypotensiivistä vaikutusta. Insuliinin ja oraalisten diabeteslääkkeiden samanaikainen käyttö beetasalpaajien (varsinkin epäselektiivisten) kanssa voi tehostaa diabeteslääkkeiden hypoglykeemistä vaikutusta ja beetasalpaus saattaa peittää hypoglykemiaoireita (takykardiaa). Parenteraalisesti annetut adrenaliinia sisältävät lääkeaineet saattavat heikentää beetasalpaajien tehoa ja joskus harvoin aiheuttaa vasokonstriktiota, hypotensiota ja bradykardiaa. Selektiivisillä beetasalpaajilla, kuten atenololilla, nämä vaikutukset ovat selvästi vähäisempiä. 4

5 Beetasalpaajien ja anestesia-aineiden mahdollisten yhteisvaikutusten takia anestesiologin tulee aina olla tietoinen beetasalpaajahoidosta. Neostigmiini saattaa pahentaa beetasalpaajien aiheuttamaa bradykardiaa. 4.6 Raskaus ja imetys Raskaus Atenololi läpäisee istukan ja vakaan tilan pitoisuudet sikiössä ovat samaa luokkaa kuin äidin plasmassa. Atenololi voi hidastaa sikiön kasvua ja suurimmat vaikutukset nähdään, jos atenololia annetaan raskauden varhaisvaiheessa. Beetasalpaajat heikentävät istukan verenkiertoa, mikä voi aiheuttaa sikiön kuoleman tai ennenaikaisen synnytyksen. Lisäksi voi aiheutua haitallisia vaikutuksia, kuten hypoglykemiaa ja bradykardiaa, sikiölle ja vastasyntyneelle. Vastasyntyneellä on tavallista suurempi sydän- ja keuhkokomplikaatioiden riski. Siksi vastasyntynyttä tulee tarkkailla huolella. Atenololia on, potilaiden tilaa huolellisesti seuraten, käytetty raskaudenaikaisen hypertension hoitoon hyvin tuloksin. Viitteitä sikiöepämuodostumista ei tällöin havaittu. On kuitenkin huomioitava, että atenololia käytettiin tässä yhteydessä ainoastaan 20. raskausviikon jälkeen. Mitään viitteitä haitallisista vaikutuksista synnytyksen tai imetyksen aikana ei myöskään havaittu. Haitallisten vaikutusten riskiä sikiölle ei kuitenkaan täysin voida sulkea pois. Lyhytkestoinen hoito kolmannen raskauskolmanneksen aikana ei vaikuta haitallisesti lapsen kehittymiseen 1-vuotiaana. Imetys Atenololin pitoisuus äidinmaidossa saattaa olla kolme kertaa suurempi kuin sen pitoisuus veressä. Imetyksen aikana on havaittu vain vähäisiä atenololipitoisuuksia lapsessa. Jatkuvassa käytössä beetasalpausvaikutusta lapsessa ei kuitenkaan voida täysin poissulkea, minkä vuoksi vastasyntynyttä tulee tarkkailla bradykardian tai muiden beetasalpausoireiden varalta. On suositettavaa pitää kuuden tunnin väli atenololin ottamisen ja imettämisen välillä. Jos atenololia käytetään raskauden tai imetyksen aikana, on käytön hyödyt ja haitat arvioitava tarkoin. 4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn Satunnaiset haittavaikutukset, kuten huimaus ja väsymys, etenkin hoidon alussa ja annoksen suurentamisen jälkeen, saattavat vaikuttaa tarkkuutta vaativiin suorituksiin. 4.8 Haittavaikutukset Valmisteen aiheuttamat haittavaikutukset ovat yleensä lieviä ja niitä esiintyy hoidon alussa. Hoidon alussa esiintyvät haittavaikutukset vähenevät yleensä hoidon jatkuessa. Atenololi kulkeutuu huonosti veri-aivoesteen lävitse keskushermostoon, minkä takia sentraalisia haittavaikutuksia on yleensä vähemmän kuin rasvaliukoisia beetasalpaajia käytettäessä. Hyvin yleinen: 1/10 Yleinen: 1/100 ja < 1/10 Melko harvinainen: 1/1000 ja < 1/100 Harvinainen: 1/ ja < 1/1000 Hyvin harvinainen: < 1/ Tuntematon: saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin Sydän Yleiset Bradykardia Melko harvinaiset Sydämen vajaatoiminnan paheneminen, rytmihäiriöt, sydänpysähdys, eteis- 5

6 kammiokatkokset, synkopee, prekordiaalinen kipu Verisuonisto Yleiset Melko harvinaiset Raajojen kylmyys, symptomaattinen posturaalinen hypotensio Voimakas hypotensio hoidon aloittamisen yhteydessä, perifeerinen turvotus Harvinaiset Klaudikaation paheneminen, Raynaud n oireyhtymä, vaskuliitti Hermosto Harvinaiset Päänsärky, huimaus, raajojen parestesiat Psyykkiset häiriöt Harvinaiset Hallusinaatiot, psykoosit, sekavuus, painajaisunet, depressio, ahdistuneisuus Hyvin harvinaiset Unihäiriöt Ruoansulatuselimistö Yleiset Ruoansulatuskanavan oireet, pahoinvointi, oksentelu, ripuli, suun kuivuminen, ummetus Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina Melko harvinaiset Keuhkoputkien supistuminen, bronkospasmi, hengityksen vinkuna ja hengitysvaikeus astmaatikoilla Iho ja ihonalainen kudos Harvinaiset Ihottuma, kutina, korjautuva alopesia, Hyvin harvinaiset purppura Lupus erythematosus, psoriaasin kaltainen ihottuma tai psoriaasin paheneminen Sukupuolielimet ja rinnat Harvinaiset Impotenssi Veri ja imukudos Harvinaiset Trombosytopenia, leukopenia Silmät Harvinaiset Silmien kuivuminen, näön heikkeneminen, näköhäiriöt Yleisoireet ja antopaikassa Yleiset Väsymys, hikoilu todettavat haitat Tutkimukset Hyvin harvinaiset Tumavasta-ainetason nousua on havaittu, mutta ilmiön kliininen merkitys on epäselvä 4.9 Yliannostus Oireet ja löydökset: Atenololin yliannostus saattaa aiheuttaa bradykardiaa, voimakkaan verenpaineen alenemisen, akuutin sydämen vajaatoiminnan, kardiogeenisen sokin, sydämenpysähdyksen, bronkospasmin, kooman tai syanoosia. Hoito: Potilaan tilaa on seurattava tarkoin. Hoito on oireenmukaista. Atenololin imeytymistä voidaan estää lääkehiilen antamisella ja mahahuuhtelulla. Beetasalpausvaikutusta voidaan estää antamalla isoprenaliinia. Myös dopamiinia tai dobutamiinia voidaan käyttää ja bradykardiaa voidaan hoitaa antamalla atropiinia. Tarvittaessa voidaan antaa glukagonia. Potilaalle voidaan joutua asettamaan tahdistin. Atenololin eliminaatiota voidaan nopeuttaa hemodialyysilla ja hemoperfuusiolla. On huomattava, että yliannostuksen hoitamiseen tarvittavat lääkeannokset ovat usein selvästi suurempia kuin suositellut terapeuttiset annokset. 6

7 5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET 5.1 Farmakodynamiikka Farmakoterapeuttinen ryhmä: Selektiiviset beetasalpaajat, atenololi ATC-koodi: C07AB03 Atenololilla on selektiivinen ja pitkävaikutteinen beeta 1 -adrenoreseptoreita salpaava vaikutus. Atenololi ei terapeuttisia annoksia käytettäessä salpaa alfa 1 - tai beeta 2 -adrenoreseptoreita. Atenololilla ei myöskään ole ISA-vaikutusta eikä membraaneja stabiloivaa vaikutusta. Atenololin keskushermostovaikutukset ovat vähäiset, koska atenololi kulkeutuu huonosti veri-aivoesteen lävitse. Atenololi alentaa systolista ja diastolista verenpainetta, hidastaa sydämen syketiheyttä, pienentää sydämen minuuttivolyymia mutta lisää hieman sydämen iskutilavuutta. Nämä vaikutukset tulevat esiin sekä levossa että rasituksessa. Atenololin on todettu lisäävän lievästi ääreisverenkierron vastusta. Atenololin verenpainetta alentava vaikutus alkaa noin 1 2 tuntia lääkkeen ottamisesta suun kautta ja kestää 24 tuntia. Atenololiannoksen maksimaalinen verenpainetta alentava vaikutus saavutetaan yleensä 1 2 viikossa, kun atenololia otetaan suun kautta kerran päivässä. Sepelvaltimotaudin yhteydessä atenololi laskee verenpainetta, hidastaa sydämen syketiheyttä ja pienentää verenpaineen ja sydämen syketiheyden välistä tuloa. Sydämen minuuttitilavuus pienenee ja sydämen hapenkulutus vähenee. Vaikutukset tulevat voimakkaammin esiin rasituksen aikana kuin levossa. Atenololin on todettu pienentävän sydämen vasemman kammion massaa pitkäaikaishoidossa. Atenololin ei ole havaittu huonontavan merkittävästi munuaisten glomerulaarista suodatusnopeutta eikä verenvirtausta. Plasman reniiniaktiivisuus ja aldosteronin ja katekoliamiinien erittyminen virtsaan vähenevät ja plasman ANP-pitoisuus suurenee yleensä pitkäaikaisen atenololihoidon yhteydessä. Atenololi lisää keuhkoputkien sileän lihaksen supistuvuutta vähemmän kuin epäselektiiviset beetaadrenoreseptoreiden salpaajat, minkä vuoksi sitä voidaan antaa myös potilaille, joilla on obstruktiivinen keuhkosairaus (ks. 4.4). 5.2 Farmakokinetiikka Noin % suun kautta otetusta atenololista imeytyy nopeasti ruoansulatuskanavasta. Oraalisen annoksen jälkeen huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 2 4 tunnissa. Atenololilla ei ole merkittävää alkureitin metaboliaa. Atenololin biologinen hyötyosuus ei muutu raskauden aikana eikä vanhuksilla. Alle 5 % imeytyneestä atenololista sitoutuu plasman proteiineihin. Atenololin jakautumistilavuus on 0,95 ± 0,15 l/kg, eikä se muutu merkittävästi vanhuksilla, lapsilla eikä munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla. Atenololin (+)- ja (-)-enantiomeerien farmakodynaamisissa ominaisuuksissa ei ole merkittäviä eroja. Atenololilla ei ole mainittavaa maksametaboliaa, ja 90 % imeytyneestä atenololista erittyy muuttumattomana virtsaan. Atenololilla on voitu osoittaa olevan kaksi metaboliittia (hydroksiatenololi, atenololiglukuronidi). Näiden yhdisteiden farmakologista aktiivisuutta ei kuitenkaan tunneta. Atenololin eliminaation puoliintumisaika on 6 8 tuntia, ja se pidentyy munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä (14 22 tuntiin) sekä iäkkäillä henkilöillä. Eliminaation puoliintumisaika ei muutu merkittävästi raskauden aikana, mutta saattaa olla hieman tavallista lyhyempi hypertyreoosipotilailla ja lapsilla. Atenololin puhdistuma on 2,4 ± 0,2 ml/min/kg, ja se on tavallista pienempi munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla ja iäkkäillä henkilöillä. Lapsilla atenololin puhdistuma ei ole merkittävästi erilainen. Atenololi kulkeutuu istukan lävitse ja erittyy äidinmaitoon. Äidinmaidossa atenololin pitoisuus on suurempi kuin äidin plasmassa. Atenololi kulkeutuu hyvin huonosti veri-aivoesteen lävitse. 7

8 Plasman lääkeainepitoisuuden ja atenololin sydämen syketiheyttä hidastavan vaikutuksen välillä on hyvä korrelaatio. Sen sijaan atenololin verenpainetta alentavan vaikutuksen ja plasman lääkeainepitoisuuden välillä ei ole havaittu korrelaatiota. 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta Farmakologiset turvallisuutta, toistuvaisannosten toksisuutta, geenitoksisuutta, karsinogeenisuutta sekä lisääntymistoksisuutta koskevien tutkimusten tulokset eivät viittaa mihinkään erityiseen vaaraan ihmisillä. Lisääntymistoksisuustutkimukset osoittavat, että atenololi ei ole teratogeenista. Kuitenkin yhdessä rottakokeessa havaittiin, että kun emoille annettiin 200 mg/kg/vrk atenololia raskauspäivinä, sikiöiden määrä emoa kohti väheni, ja alkioiden resorptiot lisääntyivät. 6. FARMASEUTTISET TIEDOT 6.1 Apuaineet Tenoblock 25 mg -tabletti: esigelatinoitu tärkkelys kroskarmelloosinatrium krospovidoni kopovidoni raskas magnesiumsubkarbonaatti vedetön kolloidinen piidioksidi hydrogenoitu risiiniöljy mikrokiteinen selluloosa talkki kalsiumstearaatti Tenoblock 50- ja 100 mg -tabletit: esigelatinoitu tärkkelys kroskarmelloosinatrium krospovidoni kopovidoni raskas magnesiumsubkarbonaatti vedetön kolloidinen piidioksidi hydrogenoitu risiiniöljy talkki kalsiumstearaatti 6.2 Yhteensopimattomuudet Ei oleellinen 6.3 Kestoaika 3 vuotta 6.4 Säilytys Säilytä alle +25 C:ssa 6.5 Pakkaustyyppi(-tyypit) ja pakkauskoko(-koot) HDPE-muovitölkki ja LDPE-muovikansi 8

9 30 ja 100 tablettia 6.6 Käyttö- ja käsittely- (sekä hävittämis)ohjeet Ei erityisohjeita 7. MYYNTILUVAN HALTIJA Oy Leiras Takeda Pharmaceuticals Ab, PL 1406, Helsinki 8. MYYNTILUVAN NUMERO Tenoblock 25 mg -tabletti: Tenoblock 50 mg -tabletti: 8581 Tenoblock 100 mg -tabletti: MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ Tenoblock 25 mg -tabletti: / Tenoblock 50 mg -tabletti: / Tenoblock 100 mg -tabletti: / TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ