HERALDIIKKA EILEN JA TÄNÄÄN

Transkriptio

1 HERALDIIKKA EILEN JA TÄNÄÄN KE 16:50-18:20 OPISTOTALO - HELSINGINSALI / HELSINGINKATU 26 FM JUSSI TUOVINEN

2 LUENTOSARJAN OHJELMA Heraldiikka eli vaakunaoppi voi kuulostaa pölyiseltä, mutta se on edelleen voimissaan. Sillä on merkittäviä vaikutuksia visuaaliseen kulttuuriimme, siksi perusperiaatteet on hyödyllistä tuntea Heraldiikan synty ja kehitys Heraldiikan säännöt ja periaatteet Heraldiikka semioottisena symbolijärjestelmänä Heraldiikan lajit ja tyylit Heraldiikka Suomessa

3 LUENTOAINEISTO Kunkin luennon aineisto ladataan opiston verkkosivulle aina luennon jälkeen Se on pääosin siinä muodossa kuin luennolla on esitetty, mutta mahdolliset korjaus-ja täsmennystarpeet huomioon ottaen Osoite: opi.opisto.hel.fi/yleisluennot/ Palaute on aina tervetullutta!

4 MITÄ HERALDIIKKA ON? Heraldiikka on yleiskäsite, jonka piiriin kuuluvat kaikki tavalla tahi toisella vaakunoihin ja vaakunamaisesti käytettyihin tunnuksiin ja merkkeihin liittyvät seikat olivatpa nämä sitten käytäntöä, säännöstöä tahi tutkimusta Tämä yleiskäsitteen sisässä on erotettavissa rajoiltaan tarkempia käsitteitä, kuten vaakunatiede ja vaakunataide, vaakunakäytännön säännöt ja sopimukset, heraldiikan tyylioppi, vaakunalajit, heraldiikan ja vaakunoiden käytön kulttuurihistoria jne. Heraldiikan hyväksymistä tieteeksi osoittaa mm. se, että Suomen Heraldinen Seura (SHS) on Tieteellisten Seurain Valtuuskunnan (TSV) jäsen Myös liput, viirit ja standaarit lasketaan useimmiten heraldiikan piiriin, vaikka niiden käytöstä ja tutkimuksesta käytetään usein myös omaa nimikettä veksillologia eli lipputiede

5 VEKSILLOLOGIA Veksillologia on lippuja käsittelevä heraldiikan läheis- tai osatiede Nimitys tulee muinaisessa Roomassa käytettyjen sotastandaarien lippujen nimityksestä vexillum Veksillologiassa sovelletaan heraldiikan perussääntöjä kuten värisääntöjä soveltuvin osin

6 HERALDIIKAN SYNTY

7 TUNNISTUS Ihmisten kiinnostusta taiteeseen ja koristeluun on havaittavissa jo kivikaudelta lähtien mm. luolamaalausten ja veistosten muodossa Ainakin osa koruista ja muista esineistä on toiminut amuletteina tai muuten uskontoon ja uskomuksiin liittyvinä apuvälineinä Eräs keskeinen ja sittemmin heraldiikkaan periytynyt kuvioiden funktio on joko henkilön tai hänen omaisuutensa merkitseminen ja tunnistaminen Erityisen tärkeää tämä on sodankäynnissä, jossa pitää erottaa ystävät vihollisista

8 SOTALIPUT JA KILVET Tunnistusmenetelmät ovat olleet joko yksilöllisiä henkilöön kiinnittyviä tai yhteisöllisiä kokonaisia sotajoukkoja merkitseviä; ensinmainituista ovat lähteneet kehittymään erityisesti kilvet ja vaakunat, jälkimmäisistä liput ja standaarit Liput ja joukko-osastotunnukset ovat olleet tärkeä osa historiallisen sodankäynnin johtamisjärjestelmässä Tästä syystä oli tärkeää, että tunnukset näkyivät kauas ja erottuivat toisistaan

9 RAAMATUN HERALDIIKKAA Vanhassa testamentissa on useitakin kuvauksia sotajoukoista ja niiden kokoontumisista omien lippujensa ääreen 4. Moos. 2:2 "Israelilaiset leiriytykööt kukin lippunsa luo, perhekuntiensa sotamerkkien kohdalle; he leiriytykööt taaemmas ilmestysmajan ympärille. 4. Moos. 2:34 Ja israelilaiset tekivät kaiken, niin kuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut. Niin he leiriytyivät lippukunnittain, ja niin he lähtivät liikkeelle kukin suvuittain ja perhekunnittain.

10 JO MUINAISET ROOMALAISET

11 LABARUM LEGIOONATUNNUKSESTA KRISTINUSKON SYMBOLIKSI Labarum oli Rooman valtakunnassa käytössä ollut keisarillinen sotamerkki, jota kannettiin marssivien sotajoukkojen edellä Myöhemmin kristillisessä symboliikassa se liittyi Kristusmonogrammiin, jossa yhdistyvät kreikkalaisen kirjaimiston kirjaimet Khii (χ) ja Rhoo (ρ) (nimen Kristus kreikankielisen muodon alkukirjaimet) Legendan mukaan keisari Konstantinus olisi käyttänyt sotamerkkiä voitokkaassa taistelussaan Maxentiusta vastaan Milviuksen sillalla Rooman pohjoislaidalla vuonna 312 Keskiajalla labarumista tuli ylösnousseen Kristuksen tunnus Samaten "Jumalan Karitsa" kuvataan usein kantamassa labarumia

12 ROOMASTA KESKIAJALLE Rooman valtakunnan jakauduttua Itä-Rooma eli Bysantti jatkoi roomalaisia sotilasperinteitä ja niihin liittyviä tunnuksia, joihin tuli yhä enemmän kristillistä symboliikkaa sekä mm. heeteiltä ja Persiasta periytynyt kaksipäinen kotka, josta on sittemmin tullut merkittävä erityisesti keisarillisen vallan symboli Moderni yksilöihin liittyvä heraldiikka alkoi kehittyä Länsi-Euroopassa ritarilaitoksen kehittymisen myötä Haarniskoiden ja varsinkin kypäröiden kehittyessä yhä peittävämmiksi, tarvittiin erityisesti nopealiikkeisille ratsusotilaille ja näiden ratsuille kirkasvärisiä ja kauas erottuvia tunnuksia Feodaalijärjestelmän kehittyessä aatelisarvoista alkoi kehittyä henkilökohtaisten tunnustusten sijaan periytyviä, jolloin henkilökohtaiset vaakunatkin alkoivat periytyä sukuvaakunoiksi

13 NYKYHERALDIIKAN SYNTY Heraldiikka nykymuodossaan syntyi noin vuoden 1150 tienoilla Haarniskan kehitys oli johtanut koko pään ja kasvot peittävään patakypärään, jota käytettäessä ei enää voitu erottaa omia vihollisista Ainoa tapa erottaa taistelijat toisistaan olivat kilpi ja sen kuviointi, sekä samaan aikaan yleistynyt, haarniskan päällä pidettävä hihaton asetakki, surcot Sekä kilpeen että asetakkiin alettiin kirjailla kuvioita heraldisten sääntöjen mukaisesti Tämän asetakin englanninkielisestä nimestä coat of arms on saanut alkunsa englannin vaakunaa tarkoittava sana

14 BAYEUX N SEINÄVAATE JA ENGLANNIN VALLOITUS Bayeux n seinävaate kertoo kuvasarjojen avulla vuosien 1064 ja 1066 välisistä tapahtumista Englannin ja Ranskan historiassa ja erityisesti vuonna 1066 tapahtuneesta Englannin valloituksesta sekä Hastingsin taistelusta Siinä näkyvät sotilaiden kilvet ovat vielä pelkästään henkilökohtaisia, ei periytyviä tunnuksia

15 GEOFFREY V ( ) JA PLANTAGENET- SUKU Anjoun kreivi Geoffrey V on ensimmäinen tunnettu tapaus, jossa hänen vaakunansa on periytynyt myös hänen jälkeläisilleen ja mm. hänen pojanpojalleen William Longespéelle, Salisburyn 3. jaarlille (n ), jonka hautamuistomerkistä löytyy sama vaakuna, jossa on kuusi pystyynnoussutta (rampant) kultaista leijonaa sinisellä kilvellä Geoffreyn pojasta Henrik II:sta alkaa Englannin pitkäikäinen Plantagenet-hallitsijasuku, jonka vaakunasta kolme kävelevää (passant guardant) leijonaa punaisella kilvellä tuli sittemmin Englannin virallinen vaakuna, joka muodostaa nykyään osan Ison-Britannian valtionvaakunasta

16 PLANTAGENET`DEN KAVAHTAVAT JA KÄVELEVÄT LEIJONAT

17 KEEP IT SIMPLE Heraldiikan säännöt ovat peräisin taistelukentältä, ja ne ovat taistelukentän käytännön sanelemia Tämä heraldiikan säännöt keskiajalla luonut käytäntö pakotti tunnukset ja kilpikuviot selkeiksi, yhdellä vilkaisulla erottuviksi ja näyttäviksi Kypärä peitti käyttäjänsä kasvot, ja vaakunan oli erotuttava tunnistettavasti yhdellä vilkaisulla nuolenkantaman päähän

18 TANNENBERGIN TAISTELU

19 HERALDIIKAN KULTA-AIKA (N ) Heraldiikan kulta-aika kesti kolme vuosisataa, 1200-luvun alusta 1400-luvun loppuun Tuona aikana heraldinen suunnittelu ja sommittelu oli saavuttanut huippunsa: kuviot olivat yksinkertaisia, selkeitä ja näyttäviä Vaakunat vakiintuivat aatelissukujen perinnöllisiksi symboleiksi ja alkoivat usein symboloida myös näiden hallintoalueita, kreivikuntia, ruhtinaskuntia jne. Suuri osa nykypäivän valtakunnan- ja kaupunginvaakunoista ovat tuolta ajalta Suosituimpia kuvioita olivat erilaisten kilven jakojen ja airutkuvioiden ohella leijona, kotka, lilja, risti, miekka ja monet helposti tunnistettavat esineet tai olennot, joilla usein haluttiin korostaa kantajansa urheutta tai muita positiivisia ominaisuuksia

20 TYYPILLISIÄ KULTAKAUDEN VAAKUNOITA

21 PERINTEEN RAPAUTUMINEN Tuliaseiden kehittymisen myötä ritarit hävisivät taistelukentiltä, mutta kukoistava ritarikulttuuri ja romantiikka ylläpitivät turnajaisperinnettä ja värikkäitä vaakunavärejä vielä jonkin aikaa Ranskan kuningas Henrik II sai surmansa silmäänsä osuneen peitsenkappaleen aiheuttamaan infektioon turnajaisissa , minkä jälkeen niitä alettiin rajoittaa Vaakunat alettiin yhä enemmän mieltää pelkäksi tasossa olevaksi kuvaksi kirjoissa, maalauksissa, talon seinissä, jolloin sen yksinkertaisuus ei ollut enää niin keskeistä, vaan mukaan tuli tyylittely ja kuvioiden monimutkaistuminen

22 RENESSANSSI JA BAROKKI Renessanssin ja barokin aikana vaakunoihin alkoi ilmestyä erilaisia lisukkeita ja kilven paikka esim. maalaiskartanon takan yläpuolella näkyi myös jalustan ja kilvenkannattajien mukaantulona 1700-luvulla kilpi ei muistuttanut taistelukenttien suojavarustetta lainkaan, vaan enemmänkin koristeellisia peilin kehyksiä Tällöin myös kilpeen alkoi ilmestyä naturalistisia, kolmiulotteisia ja muita epäheraldisia kuvioita

23 KILPIEN MONET JAOT Kun aatelissuvut avioituivat keskenään, muodostui tilanteita, joissa henkilö halusi kantaa sekä isän- että äidinpuolen tunnuksia ja kun tällaiset henkilöt avioituivat edelleen alkoi kilvistä tulla hyvin monijakoisia ja kompleksisia Vastaavasti kun hallintoalueita jaettiin uudestaan ja yhdisteltiin syntyi tarvetta muodostaa yhdistelmävaakunoita Koska vaakunoista alkoi tulla yhä enemmän sosiaalisen statuksen symboleita haluttiin niihin myös mahdollisimman paljon aineksia ja varsinkin viittauksia tunnettuihin sukuihin ja henkilöihin sukulaissuhteen osoittamiseksi

24 PITÄÄKÖ KAIKKI PANNA KILVELLE??

25 AALLONPOHJA 1800-luvun heraldiikkaa on pidetty myöhemmin heraldikkojen keskuudessa huonona aikana Vaakunoissa oli usein kirjoitusta ja hyvinkin yksityiskohtaisesti piirrettyjä tunnuksia Vaakunoihin liittyvä sosiaalisen statuksen merkitys oli synnyttänyt koostevaakunoita, joissa saattoi olla jopa kymmeniä alkuperäisen vaakunan kilpiä 1900-luvun alkupuolella heraldiikkaa ei arvostettu kovinkaan laajalti Uudet elinkeinot, kauppa, teollisuus, liikenne jne. alkoivat päästä osaksi heraldista kuvastoa ollen selvästi ristiriidassa aiempien lähinnä keskiaikaisten esineiden ja asioiden kanssa Myös kuvioiden tyylittely kasvoi ja alkoi muistuttaa tavallista maalausta

26 NATURALISTISTA HERALDIIKKAA

27 HERALDIIKAN ELPYMINEN 1900-luvun alussa heraldiikan arvostus oli matalalla toisaalta sen heikon laadun vuoksi, toisaalta koska sitä alettiin pitää menneen maailman ja luokkayhteiskunnan symbolina Toisaalta 1. maailmansota sai aikaan uuden kansallismielisyyden nousun ja mittavan joukko-osastojen tunnusten ja yleisen sotilasheraldiikan renessanssin Maailmansodan tuloksena syntyi suuri määrä uusia valtioita ja tarve uuden kansallisen symboliikan ja heraldiikan kehittämiseen esim. Suomessa Suomessa heraldiikan suuri renessanssi alkoi 1949 kunnallislain muutoksesta, jonka mukaan maalaiskunnatkin voivat pitää vaakunaa Siirtomaiden suuri itsenäistymisaalto luvuilla johti valtiollisen heraldiikan merkittävään määrälliseen mutta ei aina laadulliseen kasvuun

28 HERALDIIKKA TÄNÄÄN Yleinen visuaalisen kulttuurin räjähdysmäinen lisääntyminen painotöiden ja sähköisten medioiden avulla on johtanut myös heraldiikan renessanssiin ja yleistymiseen monien yksityisten tahojen ja yhteisöjen tunnuksiksi Toisaalta kaupallisuus ja visuaalisen ilmeen nopeutuva uudistusrytmi ovat johtaneet perinteisen heraldiikan kannalta haasteellisiin tilanteisiin, joissa esim. olemassa olevia kunnallisvaakunoita on ryhdytty silpomaan ja muokkaamaan ilman heraldista asiantuntemusta tai korvaamaan epäheraldisilla tunnuksilla Yleinen kiinnostus juuriin ja omaan sukutaustaan on toisaalta kasvattanut kiinnostusta perinteiseen heraldiikkaan ja sen sääntöjen mukaan luotuihin uusiin sukuseura- ja sukuvaakunoihin Myös Suomen Heraldisen seuran kaltaiset heraldikkojen yhteisöt pyrkivät omalta osaltaan ylläpitämään yleistä heraldiikan tasoa ja tuntemusta

29 PARANEEKO VAAKUNA SITÄ PARANTELEMALLA??

30 KESKIAIKA- JA MUU HISTORIAHARRASTUS Sähköiset pelit, liveroolipelit, taistelujen ennallistukset ja muu osallistuva historiaharrastus ovat lisänneet myös nuorempien sukupolvien kiinnostusta heraldiikkaan, samoin yleinen kiinnostus keskiaikaan, jonka eräs keskeinen visuaalinen ulottuvuus on juuri heraldiikka Myös ns. virallinen heraldiikka tuntuu pitävän pintansa poliittisista myllerryksistä huolimatta