Päästöoikeuksien myöntämispäätöksen liite 2

Transkriptio

1 Päästöoikeuksien myöntämispäätöksen liite 2 PÄÄSTÖKAUPPALAIN MUKAISET ERI ALARYHMIIN KUULUVILLE LAITOKSILLE VUOSILLE MYÖNNETTÄVIEN PÄÄSTÖOIKEUKSIEN JAKOPERUSTEET JA PERUSTEIDEN MUKAISET LASKENTAKAAVAT

2 Liite 2 2 SISÄLLYSLUETTELO 1 Johdanto Määritelmiä Päästöoikeuksien jakokaavat alaryhmittäin Laskentakaava, jota käytetään myönnettäessä päästöoikeuksia laitoksille, jotka kuuluvat alaryhmiin A1 ja A Laskentakaava, jota käytetään myönnettäessä päästöoikeuksia laitoksille, jotka kuuluvat alaryhmään B Laskentakaava, jota käytetään myönnettäessä päästöoikeuksia laitoksille, jotka kuuluvat alaryhmään B Laskentakaava, jota käytetään myönnettäessä päästöoikeuksia laitoksille, jotka kuuluvat alaryhmään C Laskentakaava, jota käytetään myönnettäessä päästöoikeuksia laitoksille, jotka kuuluvat alaryhmään C Laskentakaava, jota käytetään myönnettäessä päästöoikeuksia laitoksille, jotka kuuluvat alaryhmään D Laskentakaava, jota käytetään jaettaessa päästöoikeuksia laitoksille, jotka kuuluvat alaryhmään E Vuonna 1998 tai sen jälkeen valmistuneet laitokset Uudet osallistujat...19

3 Liite Johdanto Tässä päästöoikeuksien myöntämispäätöksen liitteessä 2 esitellään päästökauppalain mukaiset eri alaryhmien laskentakaavat vuosille myönnettäville päästöoikeuksille. Laskentakaavoja käytetään sellaisenaan kyseiseen alaryhmään sijoittuvan laitoksen tai teollisuusprosessin päästöoikeuksien laskennassa. Joissain tapauksissa laitoksen tai prosessin jotkin osat voidaan luokitella toisiin alaryhmiin kuin mihin laitoksen tai prosessin päätoiminto kuuluu. Päästöoikeuksia laskettaessa tämä jako otetaan huomioon siten, että laitoksen tai prosessin kyseessä oleville osille lasketaan päästöoikeudet sen alaryhmän laskentakaavan mukaan, mihin alaryhmään nämä osat kuuluvat. Esimerkiksi sellaisen lämmitysvoimalaitoksen, joka tuottaa lämmön ja yhteistuotantosähkön lisäksi lauhdesähköä, päästöoikeudet lasketaan molemmille tuotantotavoille erikseen ja laitoksen kokonaispäästöoikeudet saadaan näin erikseen laskettujen päästöoikeuksien summana.

4 Liite Määritelmiä Laskentakaavoissa olevat käsitteet päästöoikeus ja laitos määritellään direktiivin mukaisina pästökauppalain 5 :ssä seuraavasti: Päästöoikeudella tarkoitetaan EY:n direktiivissä (2003/87/EY) ainoastaan tämän direktiivin vaatimusten täyttämiseksi määritettyä ja tämän direktiivin säännösten mukaisesti siirrettävissä olevaa oikeutta päästää kasvihuonekaasuja ympäristöön yhtä hiilidioksiditonnia vastaava määrä tiettynä ajanjaksona. Laitos on EY:n direktiivin (2003/87/EY) mukaisesti kiinteä tekninen kokonaisuus, jossa suoritetaan yhtä tai useampaa (direktiiviin) liitteessä I mainittua toimintaa sekä mitä tahansa niihin liittyvää toimintaa, joka on teknisesti yhteydessä laitoksella suoritettuun toimintaan ja joka mahdollisesti vaikuttaa päästöihin ja pilaantumiseen. Laitos muodostuu siten samalla laitospaikalla saman toiminnanharjoittajan yhdestä tai useammasta polttolaitosyksiköstä tai prosessiteollisuudessa osaprosessista. Polttolaitosyksikkö on tyypillisesti kattila, mutta se voi olla myös esimerkiksi kaasuturpiini. Päästökauppalain 10 :n mukaan ei ole estettä sille, että toiminnanharjoittaja halutessaan hakee eri luvat esimerkiksi samalla laitosalueella olevalle teollisuuden tuotantolaitokselle ja sen yhteydessä olevalle energiantuotantolaitokselle. Kasvihuonekaasujen päästölupa voi lain mukaan erityisestä syystä koskea useamman toiminnanharjoittajan samalla sijaintipaikalla olevaa yhtä tai useampaa laitosta. Toiminnanharjoittajat voivat halutessaan hakea yhdessä päästölupaa sellaisissa tilanteissa, joissa niiden toiminnot muodostavat kokonaisuuden, joka on katsottavissa yhdeksi laitokseksi. Muut päästöoikeuksien myöntämispäätöksen kannalta keskeiset käsitteet on määritelty päästökauppalain 19 :ssä. Lain mukaan ominaispäästökerroin on laitoksen tai kattilan tai vastaavan polttolaitosyksikön, esimerkiksi kaasuturpiinin tai teollisuusprosessin vuodessa käyttämistä poltto- tai raaka-aineista peräisin olevien hiilidioksidipäästöjen ja näiden polttoaineiden lämpösisältöjen summan välinen suhdeluku. Alaryhmissä A1 ja A2 polttoaineiden lämpösisältöjen summan sijaan käytetään kuitenkin laitoksen osaprosessin tuottamien tuotteiden kokonaismäärää siinä prosessin osassa, jota käsitellään päästöoikeuksia laskettaessa yhtenä. Polttoaineiden polton hiilidioksidipäästöjä laskettaessa polttoaineiden ominaispäästökertoimina ja hapetuskertoimina käytetään ensisijaisesti kotimaisia, Tilastokeskuksen tilastoinnissaan ja kansallisessa kasvihuonekaasuinventaarioissa käyttämiä kertoimia. Toissijaisesti käytetään IPCC:n (Intergovernmental Panel on Climate Change, hallitustenvälinen ilmastopaneeli) määrittelemiä kertoimia. Tilastokeskuksen käyttämät kertoimet ovat IPCC-lähtöisiä ja pääosin samoja. Jatkossa ala- ym. viittaukset IPCC:hen tarkoittavat ensisijaisesti kotimaista kerrointa. Mikäli näiden ensi- ja toissijaisen määräytymisen jälkeen toiminnanharjoittaja pystyy esimerkiksi komission päästökauppadirektiivin mukaisten kasvihuonekaasujen tarkkailu- ja raportointiohjeiden (K(2004) 130 lopullinen) perusteella osoittamaan perustelluksi kansallisesti määritellyistä tai IPCC:n soveltamista kertoimista poikkeavien kertoimien käytön, voi kauppa- ja teollisuusministeriö käyttää näitä kertoimia, kun se laskee kyseisen toiminnanharjoittajan laitoksen tai laitosten päästöoikeuksia.

5 Liite 2 5 Taulukossa 1 on esitetty kotimaiset, Tilastokeskuksen käyttämät polttoaineiden ominaispäästö- ja hapettumiskertoimet. Taulukossa ilmoitetut ominaispäästökertoimet on määritetty olettaen, että polttoaineen koko hiilisisältö hapettuu palaessaan hiilidioksidiksi. Näin ei todellisuudessa kuitenkaan tapahdu, vaan osa polttoaineen hiilisisällöstä jää hapettumatta. Taulukon happettumiskertoimet ilmaisevat IPCC:n arvioiman ja Tilastokeskuksen käyttämän keskimääräisen hapettumisasteen eri polttoaineille. Päästöoikeuksien laskennassa käytettävä polttoaineiden ominaispäästökerroin lasketaan lähtökohtaisesti seuraavan kaavan mukaisesti: e = e o pa jossa; IPCC IPCC e pa = Päästöoikeuksien laskennassa käytettävä polttoaineiden ominaispäästökerroin, (g CO 2 /MJ) e IPCC = Tilastokeskuksen (IPCC:n) määrittelemä polttoainekohtainen ominaispäästökerroin, (g CO 2 /MJ) o IPCC Tilastokeskuksen (IPCC:n) määrittelemä polttoainekohtainen hapettumiskerroin Biopolttoaineiden päästökerroin on nolla. Biopolttoaineiksi luetaan mm. seuraavat polttoaineet: metsähake, kuori ja puru, mekaanisen metsäteollisuuden puutähde, puuperäiset polttojalosteet (pelletti ja briketti), massa- ja paperiteollisuuden biopolttoaineet ja lietteet, muu jätepuu, pelloilla kasvatettava biomassa (energiapajut, olki, ruokohelpi), rannoilta ja vesistöalueilta korjattava luonnon kasvillisuus, puhdistamo-, kaatopaikka- sekä jätteenkäsittelylaitosten biokaasu ja lietteet, biokaasu peltokasveista (mm. pellava, apila, ruokohelpi) sekä eläinperäiset tuotteet (mm. lihaluujauho).

6 Liite 2 6 Taulukko 1. Polttoaineiden ominaispäästö- ja hapettumiskertoimet (Tilastokeskus) Polttoaine Ominaispäästökerroin g CO 2 /MJ (e IPCC ) Hapettumiskerroin (o IPCC ) Kivihiili 94,6 0,98 Maakaasu 56,1 0,995 Nestekaasu 63,1 0,99 Raskas polttoöljy 77,4 0,99 Kevyt polttoöljy 74,1 0,99 Koksi 108 0,98 Koksikaasu 40,5 0,98 Masuunikaasu 0,98 Turve 106 0,99 Jätepolttoaineet* 31,8 0,98 Biopolttoaineet 0 * Sisältää sekä fossiilisten että ei-fossiilisten polttoaineiden energiaosuudet. Tilastokeskuksen käyttämä kerroin. Ei ole IPCC:n määrittelemä Laitoksen tuotantokapasiteetilla tarkoitetaan sitä teollisen tuotannon tuotantomäärää, jonka laitos pystyisi tuottamaan vuodessa toimiessaan 365 päivää 24 tuntia päivässä 100 prosentin teholla. Mikäli tarkastelujaksolla tai sen jälkeen tuotantokapasiteetti on kasvanut tai laskenut, lasketaan keskimääräinen vuosikapasiteetti summaamalla kuukausikapasiteetit. Mikäli toiminnanharjoittaja pystyy osoittamaan, että sen kapasiteetti voidaan määritellä ja laskea alan omien sääntöjen perusteella paremmin kuin yllä olevaa määritelmää käyttämällä, voidaan tätä kapasiteettimääritelmää käyttää päästöoikeuksien laskennassa. Kapasiteetin käyttöastekerroin on sen teollisen tuotteen vuosituotannon ja vuotta kohti määritellyn tuotantokapasiteetin välinen suhdeluku, johon teollisuusprosessi on ensisijaisesti sidoksissa. Lämmitystarveluku on vuosittainen summa, joka saadaan laskemalla yhteen jokaiselta kyseisen vuoden vuorokaudelta oletetun sisälämpötilan (+17 C) ja ulkoilman vuorokausilämpötilan erotus, jos vuorokauden keskilämpötila on alle 12 C syksyllä ja alle 10 C keväällä. Lämmitystarvelukua käytetään normeerattaessa kaukolämmön tuotanto vastaamaan lämpötilaltaan keskimääräisen vuoden kaukolämmön tuotantoa. Ilmatieteenlaitos määrittää lammitystarveluvun 16 eri mittauspaikkakunnalle. Ilmastollisten muuttujien perusteella Suomi on jaettu näiden 16 mittauspaikkakunnan mukaiseen ilmastolliseen suuralueeseen. Laitoskohtaisena lämmitystarvelukuna käytetään suuralueen mittauspaikkakunnan lämmitystarvelukua. Päästöoikeuksien laskenta on tehty vuosien lukujen perusteella Ilmatieteen laitoksen tekemän kuntajaon mukaisesti.

7 Liite 2 7 Taulukko 2. Suuraluekohtainen, keskimääräinen lämmitystarveluku vuosina sekä vuosien lämmitystarveluvut ja vuotuinen, suuralueittainen suhde. Lämmitystarveluvut Normeerauskerroin keskiarvo Maarianhamina ,004 1,049 1,106 1,024 1,012 1,030 Turku ,023 1,046 1,137 1,021 1,005 1,036 Helsinki- Kaisaniemi ,017 1,037 1,142 1,019 1,007 1,034 Helsinki- Vantaa ,025 1,050 1,152 1,037 1,020 1,044 Pori ,019 1,040 1,132 1,007 1,006 1,031 Tampere ,996 1,023 1,114 1,015 1,006 1,023 Lahti ,002 1,026 1,113 1,024 1,013 1,028 Lappeenranta ,992 1,028 1,107 1,013 1,007 1,023 Jyväskylä ,989 1,028 1,106 1,020 1,015 1,024 Joensuu ,989 1,021 1,105 1,020 1,016 1,023 Kuopio ,992 1,028 1,111 1,020 1,012 1,025 Vaasa ,015 1,047 1,118 0,995 0,996 1,026 Oulu ,992 1,014 1,098 1,014 1,006 1,019 Kajaani ,985 1,028 1,090 0,997 1,004 1,015 Sodankylä ,962 1,004 1,084 1,017 1,016 1,012 Ivalo ,941 0,993 1,071 1,020 1,019 1,005 1 Normeerauskerroin = 0,35+0,65*S N /S m Missä, SN = suuraluekohtainen keskimääräinen lämmitystarveluku vuosina ja Sm = suuraluekohtainen vuotuinen lämmitystarveluku vuosina Lämpötilan normeerauskertoimen kaavassa oleva kerroin 0,65 kuvaa sitä osaa lämmitysenergian käytöstä, joka riippuu ulkolämpötilasta. Luku 0,35 kuvaa sitä osaa lämmitysenergian käytöstä, joka on riippumaton ulkolämpötilasta. Ulkolämpötilasta riippumatonta lämmitysenergian käyttöä on lähinnä käyttöveden lämmitykseen kuluva energia.

8 Liite Päästöoikeuksien jakokaavat alaryhmittäin 3.1 Laskentakaava, jota käytetään myönnettäessä päästöoikeuksia laitoksille, jotka kuuluvat alaryhmiin A1 ja A2 Alaryhmiin A1 ja A2 kuuluville teollisuusprosesseille myönnettävien päästöoikeuksien jakoperusteet on esitetty päästökauppalain 20 :ssä. Öljynjalostamoiden jakoperusteet on kuitenkin esitetty päästökauppalain 21 :ssä. Alaryhmään A1 kuuluvat teollisuusprosessit, joissa päästöt aiheutuvat tuotannon raaka-aineista. Näitä ovat rauta- ja terästeollisuuden koksaamot, mukaan luettuna koksaamokaasu, öljynjalostuksen vedyn valmistus, rauta- ja terästeollisuuden sintraamot, masuunit, terässulatot, sähköuunit ja jatkuva valu mukaan luettuna masuuni- ja konvertterikaasu, sementin ja kalkin valmistuksessa käytettävistä pysty- tai kiertouuneissa käytettävästä kalsiumkarbonaatista sekä muista näiden tuotteiden valmistuksessa käytettävistä raaka-aineista vapautuvat CO 2 -päästöt sekä tiilen, kevytsoran, lasin, lasivillan sekä lasikuidun valmistuksessa tarvittavista raaka-aineista vapautuvat CO 2 -päästöt. Alaryhmään A2 kuuluvat teollisuusprosessit, joissa päästöt aiheutuvat prosessipolttoaineista tai prosessiin kiinteästi sidoksissa olevista polttoaineiden käytöistä. Näitä ovat massa- ja paperiteollisuuden meesauunit, kaasukuivaimet, soodakattilan tukipolttoaineet, hajukaasukattilat, päällystyskoneet sekä kaustistamot, öljynjalostuksen prosessit, jotka eivät kuulu alaryhmään A1, sementin ja kalkin valmistuksessa käytettävien pysty- ja kiertouunien polttoaineet, tiilenvalmistuksessa käytettävä polttoaineet, kevytsoran valmistuksessa käytettävien kevytsorauunien polttoaineet, lasinvalmistuksessa käytettävien sulatusuunien polttoaineet, lasivillan valmistuksessa käytettävien lasikanavien, kuidutuskoneiden, kypsytysuunien sekä sulatusuunien polttoaineet sekä lasikuidun valmistuksessa käytettävien sulatusuunien sekä kuivausuunien polttoaineet. Päästöoikeudet alaryhmille A1 ja A2 lasketaan laitoskohtaisesti seuraavasti: A i = j A ij

9 Liite 2 9 A ij = k ka e i K + K + K j2005 j2006 j2007 jossa A i = laitoksen i vuosiksi myönnettävät päästöoikeudet niille teollisuusprosesseille, joiden CO 2 -päästöt aiheutuvat tuotannon raaka-aineista, prosessipolttoaineista tai prosessiin kiinteästi sidoksissa olevien polttoaineiden käytöistä, A ij = vuosiksi myönnettävät päästöoikeudet laitoksen i teollisuusprosessille j, jonka CO 2 -päästöt aiheutuvat tuotannon raaka-aineista, prosessipolttoaineista tai prosessiin kiinteästi sidoksissa olevien polttoaineiden käytöistä, k ka = sen teollisuustuotannon kapasiteetin keskimääräinen käyttöastekerroin, johon teollisuusprosessi on ensisijaisesti sidoksissa, e i = teollisuusprosessin ominaispäästökerroin sitä teollisuustuotantoa kohti, johon teollisuusprosessi on ensisijaisesti sidoksissa, (t CO 2 /t tuotetta), K j2005 = sen tuotteen j keskimääräinen tuotantokapasiteetti vuonna 2005, johon teollisuusprosessi on ensisijaisesti sidoksissa (tonnia tuotetta), K j2006 = sen tuotteen j keskimääräinen tuotantokapasiteetti vuonna 2006, johon teollisuusprosessi on ensisijaisesti sidoksissa, (tonnia tuotetta) ja K j2007 = sen tuotteen j keskimääräinen tuotantokapasiteetti vuonna 2007, johon teollisuusprosessi on ensisijaisesti sidoksissa, (tonnia tuotetta). Kapasiteetin keskimääräinen käyttöastekerroin lasketaan viidestä vuosihavainnosta vuosilta siten, että suurin ja pienin kerroin jätetään huomiotta ja jäljellejäävistä kolmesta kertoimesta lasketaan aritmeettinen keskiarvo. Ominaispäästökerroin lasketaan viidestä vuosihavainnosta vuosilta siten, että suurin ja pienin kerroin jätetään huomiotta ja jäljellejäävistä kolmesta kertoimesta lasketaan aritmeettinen keskiarvo. Päästökauppalain 21 :ssä esitetty jakoperuste öljynjalostamoille on seuraava: A = A + A + A Di Di2005 Di2006 Di2007 A Diz = e i + R Hiz Pa i 5,6 + Y CO iz 2

10 Liite 2 10 joissa A Di = vuosiksi myönnettävät päästöoikeudet öljynjalostuksen teollisuusprosesseille, joiden CO 2 -päästöt aiheutuvat tuotannon raaka-aineista, prosessipolttoaineista tai prosessiin kiinteästi sidoksissa olevien polttoaineiden käytöistä, A Diz = päästökauppajakson vuodelle z myönnettävät päästöoikeudet öljynjalostuksen teollisuusprosesseille, joiden CO 2 -päästöt aiheutuvat tuotannon raaka-aineista, prosessipolttoaineista tai prosessiin kiinteästi sidoksissa olevien polttoaineiden käytöistä, Pa i = laitoksen i keskimääräinen polttoainekulutus kaudella , (MJ pa ) e i = keskimääräinen ominaispäästökerroin vuosina , (g CO2/MJ pa ), R Hiz = vedyn tuotanto päästökauppajakson vuonna z, (tonnia H 2 ) ja Y CO2iz = lopputuoterakenteen muutoksesta päästökauppakauden vuonna z aiheutuva CO 2 - päästömäärä, (tonnia CO 2 ). Keskimääräinen polttoainekulutus lasketaan viidestä vuosihavainnosta vuosilta siten, että vuosikulutuksesta vähennetään vastaavana aikana tuotetun vedyn valmistukseen käytetty polttoaine ja näin saaduista luvuista suurin ja pienin havainto jätetään huomiotta ja jäljellejäävistä kolmesta havainnosta lasketaan aritmeettinen keskiarvo. Ominaispäästökerroin lasketaan viidestä vuosihavainnosta vuosilta siten, että suurin ja pienin kerroin jätetään huomiotta ja jäljellejäävistä kolmesta kertoimesta lasketaan aritmeettinen keskiarvo. Öljynjalostamoille vedyn tuotannon perusteella myönnettävät päästöoikeudet lasketaan kertomalla vedyn tuotannon määrä kertoimella 5,6. Käytetty kerroin on ilmoitettu ja perusteltu "Compendium of Greenhouse Gas Emission Estimation Methodologies for the Oil and Gas Industry, American Petroleum Institute, April 2001" asiakirjassa. Öljynjalostuksen yhteydessä olevien energiantuotantolaitosten päästöoikeudet lasketaan alaryhmiin B1 ja B2 kaavoilla.

11 Liite Laskentakaava, jota käytetään myönnettäessä päästöoikeuksia laitoksille, jotka kuuluvat alaryhmään B1 Tähän alaryhmään kuuluvien laitosten päästöoikeudet lasketaan päästökauppalain 22 :ssä esitettyjen jakoperusteiden mukaisesti kaavalla: B1 i Kp = 3 Pa e ik ik Kp jossa B1i = vuosiksi myönnettävät päästöoikeudet polttoainetta käyttävälle laitokselle i, joka tuottaa lämpöä tai höyryä teollisuuden tuotantoprosesseihin, Paik = laitoksen i polttolaitosyksikön k keskimääräinen polttoainekulutus kaudella , (MJ pa ), eik Kp = laitoksen i polttolaitosyksikön k ominaispäästökerroin käytettyä energiayksikköä kohti kaudella , (g CO2/MJ pa ), = sellaisen teollisuusprosessin tiedossa oleva, päätöksiin perustuva tuotantokapasiteetti , johon laitoksen tuotanto on suoraan kytköksissä (koskee massa- ja paperiteollisuutta, metallien jalostusta sekä kemianteollisuutta) ja Kp = sellaisen teollisuusprosessin tuotantokapasiteetti , johon laitoksen tuotanto on suoraan kytköksissä (koskee massa- ja paperiteollisuutta, metallien jalostusta sekä kemianteollisuutta). Polttolaitosyksikön keskimääräinen polttoainekulutus lasketaan viidestä vuosihavainnosta vuosilta siten, että suurin ja pienin havainto jätetään huomiotta ja jäljellejäävistä kolmesta havainnosta lasketaan aritmeettinen keskiarvo. Ominaispäästökerroin lasketaan kuten alaryhmissä A1 ja A Laskentakaava, jota käytetään myönnettäessä päästöoikeuksia laitoksille, jotka kuuluvat alaryhmään B2 Tähän alaryhmään kuuluvien laitosten päästöoikeudet lasketaan päästökauppalain 22 :ssä esitettyjen jakoperusteiden mukaisesti kaavalla:

12 Liite 2 12 B2 i 3 Pa e = ik ik Kp Kp jossa B2 i = vuosiksi myönnettävät päästöoikeudet polttoaineita käyttävälle laitokselle, joka tuottaa lämpöä tai höyryä teollisuuden tuotantoprosesseihin ja sähkön tuotantoon samalla tuotantopaikalla, Pa ik = laitoksen i polttolaitosyksikön k keskimääräinen polttoainekulutus kaudella , (MJ pa ) ja eik = ominaispäästökerroin käytettyä energiayksikköä kohti kaudella , (g CO2/MJ pa ). Kp = sellaisen teollisuusprosessin tiedossa oleva, päätöksiin perustuva tuotantokapasiteetti , johon laitoksen tuotanto on suoraan kytköksissä (koskee massa- ja paperiteollisuutta, metallien jalostusta sekä kemianteollisuutta) ja Kp = sellaisen teollisuusprosessin tuotantokapasiteetti , johon laitoksen tuotanto on suoraan kytköksissä (koskee massa- ja paperiteollisuutta, metallien jalostusta sekä kemianteollisuutta). Keskimääräinen polttoainekulutus ja ominaispäästökerroin lasketaan kuten alaryhmässä B1. Alaryhmään B2 kuuluvat mm. massa- ja paperiteollisuuden ja kemian teollisuuden sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitokset sekä metallien jalostuksen polttolaitosyksiköitä. Niiden energiantuotanto ja siten päästötkin ovat läheisesti sidoksissa koko teollisuuslaitoksen tuotannon kehitykseen. Se taas on saattanut vaihdella tarkastelujaksolla huomattavastikin yleisten taloudellisten suhdanteiden myötä tai joistain muusta syystä kuten huoltoseisokeista johtuen. Jotta näiden laitosten lähinnä suhdanteista johtuvat tai muuten satunnaisista seikoista johtuvat tuotannon ja päästöjen vaihtelut eivät vaikuttaisi niille tulevaisuutta varten myönnettäviin päästöoikeuksiin, on niitä koskeviin päästökauppalain 22 :ssä esitettyihin jakoperusteisiin otettu mukaan laitosten tuotantokapasiteetin muutosta kuvaava suhdeluku. Mikäli em. tapauksissa teollisuuslaitoksen tuotantokapasiteetti muuttuu nykyisestä vuoden 2005 alkuun mennessä, täytyy arvion kapasiteetista perustua sitovaan ja osoitettavissa olevaan investointipäätökseen. Ellei kapasiteettiarvoa ajankohtana tiedetä, voidaan se laskea vuoden 1999 lopun ja vuoden 2000 lopun keskiarvona. Massa- ja paperiteollisuuden osalta polttoainekulutus lasketaan vain fossiilisten polttoaineiden ja turpeen osalta, koska biopolttoaineiden mittaamista ei ole suoritettu laitospaikkakunnilla riittävällä tarkkuudella. Näin ollen käyttämällä laskennassa vain fossiilisia polttoaineita ja turvetta, päästään luotettavampaan lopputulokseen.

13 Liite 2 13 Massa- ja paperiteollisuuden sekä öljynjalostuksen alaryhmiin B2 kuuluvien laitosten lauhdesähkön tuotannon päästöoikeudet lasketaan alaryhmän B2 jakoperusteiden mukaisesti eikä polttoainekulutuksen vuosihavainnoista poisteta lauhdesähkön laskennallisia polttoaineita. 3.4 Laskentakaava, jota käytetään myönnettäessä päästöoikeuksia laitoksille, jotka kuuluvat alaryhmään C1 Alaryhmään C1 kuuluvat lähinnä sellaiset yhdyskuntien kaukolämpöä tuottavat lämpölaitokset, joissa ei ole sähkön tuotantoa. Päästökauppalain 4 :n perusteella tähän alaryhmään kuuluvat myös ne enintään 20 MW:n kaukolämpölaitokset, joiden pääasiallinen tarkoitus on kaukolämmön tuottaminen kaukolämpöverkkoon ja kun vähintään yhden samaan kaukolämpöverkkoon liitetyn polttolaitoksen nimellinen lämpöteho on yli 20 MW ja se tuottaa lämpöä toimitettavaksi pääasiassa kaukolämpöverkkoon. Alaryhmään kuuluvien laitosten päästöoikeudet lasketaan päästökauppalain 23 :ssä esitettyjen jakoperusteiden mukaisesti kaavalla: C1 i Q = 3 Pa e ik ik Q jossa C1 i = vuosiksi myönnettävät päästöoikeudet polttoaineita käyttävälle laitokselle i, joka tuottaa lämpöä toimitettavaksi tuotantopaikan ulkopuolelle lämmönjakelujärjestelmään ja edelleen loppukulutukseen, Paik = laitoksen i polttolaitosyksikön k keskimääräinen lämpötilakorjattu polttoainekulutus, (MJ pa ), e ik = ominaispäästökerroin käytettyä energiayksikköä kohti, (g CO2/MJ pa ), Q = kaukolämpöasiakkaiden lämpösopimusten tilaustehojen summa kaukolämpöverkossa, mihin laitos syöttää kaukolämpöä, Q = kaukolämpöasiakkaiden lämpösopimusten tilaustehojen summa kaukolämpöverkossa, mihin laitos syöttää kaukolämpöä, Keskimääräinen polttoainekulutus ja ominaispäästökerroin lasketaan kuten alaryhmässä B1. Lämpötilakorjattu polttoainekulutus saadaan kertomalla laitoksen vuotuinen polttoainekulutus luvussa 2 esitetyllä lämpötilan normeerauskertoimella.

14 Liite Laskentakaava, jota käytetään myönnettäessä päästöoikeuksia laitoksille, jotka kuuluvat alaryhmään C2 Alaryhmään kuuluvien laitosten päästöoikeudet lasketaan päästökauppalain 23 :ssä esitettyjen jakoperusteiden mukaisesti kaavalla: Q ( 3 Pa e ) C id C2 2 i ik ik Q jossa = C2 i = vuosiksi myönnettävät päästöoikeudet polttoaineita käyttävälle laitokselle i, joka tuottaa lämpöä toimitettavaksi tuotantopaikan ulkopuolelle lämmönjakelujärjestelmään ja edelleen loppukulutukseen, Paik = laitoksen i polttolaitosyksikön k keskimääräinen lämpötilakorjattu polttoainekulutus, (MJ pa ), e ik = ominaispäästökerroin käytettyä energiayksikköä kohti, (g CO2/MJ pa ), Q = kaukolämpöasiakkaiden lämpösopimusten tilaustehojen summa kaukolämpöverkossa, mihin laitos syöttää kaukolämpöä, Q = kaukolämpöasiakkaiden lämpösopimusten tilaustehojen summa kaukolämpöverkossa, mihin laitos syöttää kaukolämpöä, C2 id = laitokselle i lauhdutussähkön tuotantoa varten alaryhmän D laskentakaavan perusteella myönnettävät päästöoikeudet, Ominaispäästökerroin ja lämpötilakorjattu polttoainekulutus lasketaan kuten alaryhmässä C1. Laitoksen tuottaman lauhdutussähkön tuotantoon tarvittu polttoainemäärä vähennetään polttoainekulutuksesta. Lauhdutussähkön tuotannon polttoainemäärä lasketaan kunakin vuonna kaudella tuotetun lauhdutussähkön ja laskennallisen hyötysuhteen 0,40 perusteella käyttäen lauhdesähkön tuotannon polttoainejakautumana laitoksen kyseisen vuoden polttoainejakautumaa.

15 Liite 2 15 Samassa kaukolämpöverkossa olevat laitokset ja niiden päästöoikeudet Päästökauppalain 24 :n mukaisesti kaukolämpöverkkoa käsitellään päästöoikeuksien jaossa yhtenä laitoksena ja toimijana, siitä riippumatta kuinka monta laitosta lämpöä verkkoon syöttää tai kuinka monta omistajaa laitoksilla on. Sen jälkeen, kun verkolle määriteltävät päästöoikeudet on määritelty, kohdennetaan ne yksittäisille laitoksille siinä suhteessa kuin niillä on ollut hiilidioksidipäästöjä yhteisinä toimintavuosina vuoden 1998 jälkeen. Tilaustehojen kohdentaminen Tilaustehokorjaus tehdään päästökauppalain 23 :n mukaan pääsääntöisesti kaikelle kaukolämmön tuotannolle. Kohdassa Teollisuuslaitosten kaukolämmön käsittely kuvataan tarkemmin teollisuuslaitoksen kaukolämpötuotannon käsittelyä. Jos tuotettua kaukolämpöä kulutetaan vain yhdessä kaukolämpöverkossa, on kertoimen muodostuminen selvä, oli kaukolämpö tuotettu sitten verkkoon kuuluvassa tai verkon ulkopuolisessa, verkkoon kaukolämpöä tuottavassa laitoksessa. Teollisuuslaitosten kaukolämmön käsittely Alaryhmiin B1 ja B2 kuuluu eräitä sellaisia teollisuuslaitoksia, jotka toimittavat lämpöä laitosalueen ulkopuolella olevaan kaukolämpöverkkoon. Päästökauppalain 22 :n mukaan tällaisen laitoksen kaukolämmön tuotanto korjataan vastaamaan pitkän aikavälin keskimääräistä lämpötilaa, mikäli kaukolämmön tuotannon osuus näiden laitosten lämmön tuotannosta on ollut suurempi kuin 20 prosenttia valitulla tarkastelujaksolla. Näiden laitosten osalta käytetään lisäksi edellä kuvattua kaukolämpöasiakkaiden lämpösopimusten tilaustehojen kasvua kuvaavaa kerrointa. Jos laitoksella on ollut lämmön ja sähkön yhteistuotantoa, jaetaan yhteistuotannon polttoaineet teollisuuden lämmön ja kaukolämmön kesken näiden tuotantojen suhteessa. Mikäli teollisuuslaitosten kaukolämmön tuotannon osuus koko laitoksen lämmön tuotannosta on ollut tarkastelujaksolla pienempi kuin 20 prosenttia, ei näiden laitosten päästöoikeuksia laskennassa käytetä alaryhmien C1 ja C2 laskentakaavassa olevaa lämpösopimusten tilaustehojen kehitystä kuvaavaa kerrointa.

16 Liite Laskentakaava, jota käytetään myönnettäessä päästöoikeuksia laitoksille, jotka kuuluvat alaryhmään D Alaryhmään D kuuluvat erilliset sähkön tuotantolaitokset ns. lauhdutusvoimalaitokset sekä ne yhteistuotantolaitosten osat, jotka tuottavat lauhdesähköksi luokiteltavaa sähköä. Niiden päästöoikeudet lasketaan päästökauppalain 25 :ssä esitettyjen jakoperusteiden mukaisesti seuraavalla kaavalla: D i = 3 Pa e ik ik jossa Di = vuosiksi myönnettävät päästöoikeudet polttolaitokselle i, joka toimittaa höyryä samalla tuotantopaikalla olevaan sähkön tuotantoa varten rakennettuun höyryturpiiniin tai joka tuottaa muuta vastaavaa erillistä sähköntuotantoa (ns. lauhdevoimalaitokset ja lauhdeosat), Paik eik = laitoksen i polttolaitosyksikön k keskimääräinen vuotuinen polttoainekulutus vuosina , (MJ pa ) ja = laitoksen i polttolaitosyksikön k keskimääräinen ominaispäästökerroin tuotettua energiayksikköä kohti vuosina , (g CO2/MJ pa ). Polttoaineen kulutus ja ominaispäästökerroin lasketaan vuosien aritmeettisina keskiarvoina. Yhteistuotantolaitoksen tuottaman lauhdutussähkön tuotannon polttoainemäärä lasketaan kunakin vuonna kaudella tuotetun lauhdutussähkön ja laskennallisen hyötysuhteen 0,40 perusteella käyttäen lauhdesähkön tuotannon polttoainejakautumana laitoksen kyseisen vuoden polttoainejakautumaa. 3.7 Laskentakaava, jota käytetään jaettaessa päästöoikeuksia laitoksille, jotka kuuluvat alaryhmään E Alaryhmään E kuuluvat huippu- varavoimalaitokset ja muut satunnaisesti sähköä tuottavat laitokset. Konventionaaliset lauhdutusvoimalaitokset, jotka on alun perin rakennettu muuhun tarkoitukseen kuin varavoimalaitoksiksi ja jotka on myöhemmin siirretty tai jätetty varavoimalaitostyyppisiksi laitoksiksi, kuuluvat kuitenkin alaryhmään D. Lisäksi alaryhmään E kuuluvat maakaasuverkon

17 Liite 2 17 kompressoriasemat. Alaryhmän E laitosten päästöoikeudet lasketaan päästökauppalain 25 :n esitettyjen jakoperusteiden mukaisesti kaavalla: E i = 3 Pa e ik ik jossa Ei = Vuosiksi myönnettävät päästöoikeudet laitokselle i, jossa on huippukaasuturpiineja tai muita satunnaisesti vähän päästöjä tuottavia polttolaitosyksikköjä tai maakaasuverkon kompressorien polttolaitosyksiköitä, Paik eik = laitoksen i polttolaitosyksikön k keskimääräinen vuotuinen polttoainekulutus vuosina , (MJ pa ) ja = laitoksen i polttolaitosyksikön k ominaispäästökerroin käytettyä energiayksikköä kohti vuosina , (g CO2/MJ pa ). Polttoainekulutus ja ominaispäästökerroin lasketaan vuosien aritmeettisena keskiarvona. 3.8 Vuonna 1998 tai sen jälkeen valmistuneet laitokset Päästöoikeuksien jaossa käytettävä perintömenetelmä ei sovellu sellaisenaan laitoksiin, jotka ovat valmistuneet vuonna 1998 tai sen jälkeen. Sama pätee teollisuusalueisiin, missä on tapahtunut tarkastelujaksolla yksittäisten laitosten tai polttolaitosten muutoksia. Valmistumisvuoden mukaiset jakoperusteet tällaisille laitoksille on esitetty päästökauppalain 26 :ssä. Jakoperusteet ovat seuraavat: Laitoksille, jotka ovat valmistuneet vuonna 1998 ja joilla oli vuoden 2002 loppuun mennessä neljä täyttä toimintavuotta, jaetaan päästöoikeuksia kyseisen alaryhmän jakoperusteiden mukaan siten, että laskennassa poistetaan laitosten toteutuneiden polttoainekulutuksen polttoainekulutusten ja ominaispäästöjen suurimmat ja pienimmät vuosiarvot ja laskentakaavassa käytetään polttoainekulutuksen polttoainekulutusten ja ominaispäästöjen keskiarvona kahden jäljellejääneen vuoden aritmeettista keskiarvoa. Laitoksille, jotka ovat valmistuneet vuonna 1999 ja joilla oli vuoden 2002 loppuun mennessä kolme täyttä toimintavuotta, jaetaan päästöoikeuksia kyseisen alaryhmän jakoperusteiden mukaan ottamalla mukaan vuoden 2003 arvot siten, että laskennassa poistetaan päästöjen polttoainekulutusten ja ominaispäästöjen suurimmat ja pienimmät vuosiarvot. Laskentakaavassa käytetään polttoainekulutuksen polttoainekulutusten ja ominaispäästöjen keskiarvona kahden jäljellejääneen vuoden aritmeettista keskiarvoa.

18 Liite 2 18 Laitoksille, jotka ovat valmistuneet vuonna 2000 ja joilla oli vuoden 2002 loppuun mennessä kaksi täyttä toimintavuotta, jaetaan päästöoikeuksia kyseisen alaryhmän jakoperusteiden mukaan ottamalla mukaan vuoden 2003 arvot ja laskemalla näistä kolmesta vuodesta aritmeettinen keskiarvo. Laitoksille, jotka ovat valmistuneet vuonna 2001 ja joilla oli vuoden 2002 loppuun mennessä yksi täysi toimintavuosi, jaetaan päästöoikeuksia kyseisen alaryhmän jakoperusteiden mukaan siten, että mukaan otetaan vuoden 2003 polttoainekulutuksen ja ominaispäästöjen arvot ja laskentakaavassa käytetään keskiarvoina vuosien 2002 ja 2003 aritmeettista keskiarvoa. Laitoksille, jotka ovat valmistuneet vuonna 2002 ja joilla oli vuoden 2003 loppuun mennessä yksi täysi toimintavuosi, jaetaan päästöoikeuksia kyseisen alaryhmän jakoperusteiden mukaan ottamalla mukaan toiminnanharjoittajan esittämät arviot vuoden 2004 polttoainekulutuksesta ja ominaispäästöistä ja laskemalla vuosien perusteella päästöjen polttoainekulutuksen ja ominaispäästöjen aritmeettiset keskiarvot. Laitoksille, jotka ovat valmistuneet vuonna 2003 ja joilla on toukokuun 2004 loppuun mennessä yksi täysi toimintavuosi, jaetaan päästöoikeuksia kyseisen alaryhmän jakoperusteiden mukaan käyttäen vertailukautena laitoksen valmistumisen jälkeistä 12 kuukauden jaksoa sekä toiminnanharjoittajan arviota tätä 12 kuukauden jaksoa seuraavasta 12 kuukauden jaksosta ja laskemalla näistä polttoainekulutusten ja ominaispäästöjen aritmeettiset keskiarvot. Laitokselle, joka on valmistunut vuoden 2003 toukokuun lopun ja sen ajankohdan välisenä aikana, jolloin valtioneuvosto päättää Suomen kansallisesta jakosuunnitelmakehyksestä, voidaan päästöoikeudet laskea joko toiminnanharjoittajan arvioimista polttoainemääristä ja ominaispäästökertoimista laitoksen valmistumisen jälkeiseltä 12 kuukauden jaksolta tai laskennassa voidaan käyttää uusille toimijoille osallistujille määriteltäviä arvoja. Näistä valitaan se vaihtoehto, joka kyseisen alaryhmän jakoperusteiden mukaan antaa pienemmät päästöoikeudet. Vuonna 2000 tai sen jälkeen valmistuneille, alaryhmään D kuuluvien laitosten tai muihin alaryhmiin kuuluvien laitosten lauhdetuotannon osille lasketaan päästöoikeudet käyttämällä edellä kuvatun mukaisesti määräytyvää ajanjaksoa ja laskemalla lauhdetuotannon polttoainekulutuksen ja ominaispäästökertoimen aritmeettiset keskiarvot. Vuonna 1998 tai sen jälkeen valmistuneille alaryhmään E kuuluville laitoksille lasketaan päästöoikeudet käyttämällä edellä kuvatun mukaisesti määräytyvää ajanjaksoa ja laskemalla polttoainekulutuksen ja ominaispäästökertoimen aritmeettiset keskiarvot. Lyhyemmän kuin viisivuotisen tarkastelujakson omaavilla laitoksilla käyntiaste voi nousta hitaasti ja saavuttaa tavoitearvonsa vasta tarkastelujakson lopulla tai sen jälkeen kun kansallinen jakosuunnitelmaesitys toimitettiin komissiolle. Tyypillisesti tällaisia laitoksia ovat prosessiteollisuuden, eli A1 ja A2 alaryhmien laitokset, joiden käyttöönotto voi olla pitkä, jopa usean vuoden prosessi.

19 Liite 2 19 Laitoksille, jotka kuuluvat alaryhmiin A1 ja A2 ja ovat valmistuneet vuonna 2000 tai sen jälkeen ja joiden käyntiasteen asteittainen nousu johtaa siihen, että laitoksen päästöoikeudet jäävät edellä kuvattuja laskentakaavoja käyttämällä enintään 90 prosenttiin siitä, mitä sen päästöt ovat olleet vuonna 2003 tai jos tällaisen laitoksen yhdenkin vuoden käyttöaste on ollut tarkastelujaksolla alle 65 prosenttia, lasketaan päästöoikeudet uuden osallistujan päästöoikeuksien laskentakaavoilla. 3.9 Uudet osallistujat Päästöoikeuksien myöntämispäätöksessä varataan osa päästöoikeuksista uusille osallistujille. Päästökauppalain 27 :n perusteella uutena osallistujana käsitellään 1 sellaista laitosta, joka rakennetaan uudelle tai olemassa olevalle laitosalueelle ja jonka nimellinen lämpöteho on suurempi kuin 20 MW, tai joka kuuluu direktiivin liitteen I määritelmien mukaan muuten päästökaupan piiriin, 2 sellaisia laitoksia, jotka tulevat päästökaupan piiriin sen seurauksena, että laitospaikalle rakennettavan polttolaitoksen nimellinen lämpöteho yhdessä laitospaikalla jo olevien laitosten nimellisten lämpötehojen kanssa on suurempi kuin 20 MW, 3 sellaista uutta alle 20 MW laitosta, joka liitetään yhdyskuntia palvelevaan lämmönjakeluverkkoon, jossa olevista laitoksista yksikin on nimelliseltä lämpöteholtaan suurempi kuin 20 MW ja se tuottaa lämpöä toimitettavaksi pääasiassa kaukolämpöverkkoon, 4 sellaista olemassa olevaa alle 20 MW laitosta, joka on osa yhdyskuntia palvelevaa lämmönjakeluverkkoa, johon tulee liitetyksi uusi nimelliseltä lämpöteholtaan yli 20 MW laitos, 5 sellaista olemassa olevan polttolaitoksen muutosta, joka lisää laitoksen nimellistä lämpötehoa 20 MW:lla tai vähintään 10 prosentilla, 6 sellaista alaryhmiin A1 ja A2 kuuluvan laitoksen tai prosessin muutosta, joka lisää laitoksen tai prosessin tuotantokapasiteettia siten, että muutos on vähintään 10 prosenttia tai suurempi kuin päästökauppadirektiivin liitteessä mainitut rajat niille laitoksille, jotka kuuluvat direktiivin piiriin. Massantuotannon laitosten osalta käytetään paperin valmistuksen rajaa 20 tonnia päivässä ja 7 sellaista olemassa olevaa laitosta, jonka toiminnassa muun EU-lainsäädännön vaatimukset johtavat väistämättömästi päästöjen lisääntymiseen (lähinnä jätteenpoltto- ja kaatopaikkadirektiivi) ja jossa tämä lainsäädäntö on aiheuttanut investointeja. Päästöoikeuksia myönnetään 5 ja 6 kohdassa tarkoitetuille laitoksen tai prosessin muuttuneelle osalle ja niille laitoksen tai prosessin osille, joihin kyseiset muutokset vaikuttavat. Koska uusilla osallistujilla ei ole toiminta- eikä päästöhistoriaa, perintömenetelmää ei voida käyttää niiden päästöoikeuksien laskennassa. Päästöoikeudet määritellään päästökauppalain 28 :n mukai-

20 Liite 2 20 sesti laitoksen nimellisen lämpötehon, laitostyypin vuotuisen käyntiajan ja vertailupolttoaineena käytettävän polttoaineen polton ominaispäästöjen mukaan. Uusien osallistujien vuotuisina käyntiaikoina käytetään seuraavia arvoja: - kaukolämmön ja siihen liittyvän sähkön peruskuorman tuotanto: 6000 h/a, - prosessiteollisuuden (massa- ja paperi-, öljynjalostus-, kemia-, metallien jalostus-, rakennusaineteollisuus) tuotanto ja siihen liittyvä lämmön tai höyryn tuotanto: vastaavan toiminnon kapasiteetin sadan prosentin käyttöastetta vastaava käyntiaika vuosina , - muun teollisuuden lämmön tai höyryn tuotanto: vastaavan toiminnon keskimääräinen huipunkäyttöaika, - kaukolämmön tai teollisuuden lämmön tai höyryn varakattila, huippukaasuturpiini tai muu vastaava satunnaisesti käytettävä laitos: 500 h/a, - lauhdutusvoimalaitos: 6000 h/a. Päästöoikeuksien laskennassa käytetään seuraavia ominaispäästökertoimia (päästökauppalaki 28 ): - jos laitos on suunniteltu polttamaan nestemäistä tai kaasumaista polttoainetta ominaispäästökertoimena käytetään 56,0 g CO 2 /MJ, - jos laitos on suunniteltu polttamaan pääasiassa kiinteää polttoainetta, ominaispäästökertoimena käytetään 74,2 g CO 2 /MJ, mikä vastaa seospolttoainetta, jossa turvetta on 70 prosenttia ja puuta 30 prosenttia, - jos uusi laitos kuuluu alaryhmiin A1 tai A2, käytetään alaryhmän vastaavan toiminnon (prosessin tai sen osan) alhaisinta toteutunutta vuosittaista ominaispäästökerrointa vuosina Edellä olevan uuden osallistujan määritelmän (6) mukaiselle prosessin muutokselle päästöoikeudet lasketaan samoin kuin olemassa olevalle laitokselle. Päästökauppalain 41 :n mukaan päästöoikeuksia myönnetään uusille osallistujille hakemuksesta valtioneuvoston päätöksellä. Päästöoikeuksia myönnetään koko jäljellä olevalle päästökauppakaudelle toiminnanharjoittajan ilmoittamaa laitoksen tai laitoksen muutoksen kaupallista käyttöönottoa seuraavan kuukauden alusta lukien. Jos kaupallinen käyttöönotto viivästyy toiminnanharjoittajan hakemuksessa ilmoittamasta ajankohdasta, päästökauppaviranomainen kirjaa päästöoikeuksia toiminnanharjoittajan tilille ainoastaan sen määrän, joka vastaa todellista käyttöönottoa seuraavan kuukauden alun ja päästökauppakauden lopun väliselle ajalle laskettavia päästöoikeuksia.