eljä vuosikymmentä koetoimintaa kangasmailla

Transkriptio

1 eljä vuosikymmentä koetoimintaa kangasmailla Kaarlo Kinnunen Vastavalmistunut metsänhoitaja työhuoneessaan vuonna

2 Toimitilojen suunnittelu Harjannostajaiset Tutkimustoiminta laajenee Toimitilojen laajennus Ensimmäiset kokeet 1960-luvulla Kangasmaiden muokkaustutkimukset Vako-Viskalla alkoivat Alkkiassa jo luvun puolivälissä. Samaa laitetta kokeiltiin myös kymmenen vuotta myöhemmin. Kangasmaiden osalta ensimmäinen vuosikymmen oli hiljaista aikaa, asemahan oli perustettukin suontutkimusta silmällä pitäen. Aivan neitseellisiksi kangasmaatkaan eivät kuitenkaan jääneet. Ensimmäisinä paikalle ehättivät kasvu- ja tuotostutkijat, jotka perustivat vuonna 1963 harvennus- ja harsintakoesarjoja Alkkiaan ja Häädetjärvelle. Tuohon aikaan harsinta oli lähes kirosana, mutta tutkijoille onneksi sallittiin vapauksia, jotka olivat käytännön metsäammattilaisille kiellettyjä. Tosin tuloksia esitellessään tutkijatkin korvasivat pahamaineisen harsintatermin yläharvennuksella. Tuohon aikaan oli vielä selkeä osastojako. Suontutkijan ei sopinut mennä kovalle maalle ja päinvastoin. Liekö tämä ollut syynä siihen, että ensimmäisissä kylvö- ja istutuskokeissa kangasmailla turve oli mukana täytemaana. Koneellinen maanmuokkaus oli tuohon aikaan vielä vähäistä, joten kokeilla saatiin arvokasta tietoa myös maanmuokkauksen käyttökelpoisuudesta. Muokkauslaitteena oli Vako-Viska- jyrsin. Karuilla kangasmailla muokkaus heikensi hieman taimien eloonjäämistä, mutta edisti taimien pituuskehitystä. Täyteen vauhtiin 1970-luvulla Vuosikymmen alkoi vilkkaasti, sillä asemalle oli palkattu metsänhoidon tutkija, MMK Veikko Koskela. Kaksi suurta koesarjaa sai alkunsa. Toinen oli valtakunnallinen metsänviljelyn runkotutkimus, joka ulottui Lapin perukoilta aina Ahvenanmaalle. Siinä selvitettiin viljelymenetelmän, taimilajin ja muokkauksen vaikutusta viljelyn onnistumiseen. Samaan aikaan aloitettiin laaja inventointitutkimus käytännön uudistusaloilla Pirkka-Hämeen, Satakunnan, Etelä-Pohjanmaan ja Vaasan metsälautakuntien alueella. Tässä tutkimuksessa seurattiin taimien kehittymistä viiden ensimmäisen kasvukauden ajan. Samoilla aloilla tehtiin uusintainventointi vielä kasvukauden jälkeen ja pellonmetsityksiä seurattiin aina 23 kasvukautta. Tähän koesarjaan liittyy Arvi Koiviston pakina tässä kirjassa osoittaen, että asiallinen koetoimintakin voi saada koomisiakin piirteitä. 118

3 Neljä vuosikymmentä koetoimintaa kangasmailla Koko 1970-luku oli vilkasta kokeiden perustamisen aikaa, kaikkiaan niitä perustettiin noin 50. Veikko Koskelan siirryttyä muihin tehtäviin asemalla työskenteli vuodesta 1972 alkaen kaksi metsänhoidon tutkijaa, aseman johtaja Olavi Laiho ja MH Kaarlo Kinnunen. Metsänuudistaminen oli pääkohteena, mutta myös lannoituksen vaikutusta puiden lahoamisalttiuteen ja lahon etenemisnopeutta puussa selvitettiin monissa kokeissa. Pohjois-Suomessa kehitettyä suojakylvömenetelmää testattiin nyt myös Satakunnan Lapissa. Paakkutaimien yleistyminen loi tarpeen erilaisten paakkutyyppien testaamiseen. Huolenaiheena oli juuriston kehittyminen erilaisissa paakuissa. Myös viljelyajankohdan vaikutusta sekä kylvön että istutuksen onnistumista tutkittiin. Pohjoisessa auraus oli saavuttanut valta-aseman, etelässä puolestaan TTS:n metsä-äes oli lyönyt itsensä läpi käytännön menetelmänä. Auraus teki varovaista tuloaan myös etelään, mutta varsin pian mätästys kohosi täällä kosteiden kasvupaikkojen muokkausmenetelmäksi. Parkanosta tuli jonkinlainen mätästyksen mekka. Erityisen suosittu pyhiinvaelluspaikka oli Parkanon seurakunnan maalle perustettu mätästysala lähellä Parkanon keskustaa. Erilaisia muokkausmenetelmäkokeita perustettiin runsaasti myös Alkkiaan. Vuosikymmenen lopulla ja seuraavan alussa tehtiin kolme inventointitutkimusta. Luontaisen uudistamisen onnistumista ja reunametsäsiemennyksen tehokkuutta selvitettiin Alkkian tutkimusalueessa ja osittain lähistön yksityismailla. Aiemman inventointitutkimuksen aloilla selvitettiin taimikon jatkokehitystä aina vuoden päähän. Samalta alueelta inventoitiin vertailuksi luontaisia ja kylvötaimikoita. Juuristojen epämuodostuminen aiheutti huolta metsänuudistajien keskuudessa. Metsätieteen ylioppilas Markku Lemmetyinen tutki akvaarion avulla erilaisten paakkuja paljasjuuristen taimien juuriston muotoa muutama vuosi istutuksen jälkeen. Kuva vuodelta Painopiste kylvössä 1980-luvulla Eniten kokeita perustettiin 1980-luvulla, yli 80 kappaletta. Kokeiden painopiste siirtyi kylvökokeisiin. Kehiteltiin ja testattiin erilaisia kylvölaitteita sekä tutkittiin kylvöalustan ja siementen peittämisen vaikutusta kylvön onnistumiseen. Erikoisuutena oli- P arkanon tutkimusasema metsäntutkimusta 40 vuotta 119

4 Toimitilojen suunnittelu Harjannostajaiset Tutkimustoiminta laajenee Toimitilojen laajennus vat käpykylvökokeet, joita tehtiin useana vuonna kasvukausien välisen vaihtelun selville saamiseksi. Myös pilleröityjä siemeniä testattiin, mutta perinteinen kylvö tavallisilla siemenillä näytti pitävän hyvin pintansa. Samoihin aikoihin alettiin myös tutkia, mitä mahdollisuuksia ja uhkia liittyy kylvön ja luontaisen uudistamisen käyttöön rehevillä kasvupaikoilla. Viidessä vuodessa parhaat istutustaimet kasvoivat inventoijaansa, metsätyönjohtaja Sulo Lehtistä pidemmiksi. Kuva on otettu metsänviljelyn inventointitutkimuksen koealalta kesällä Vuosikymmenen puolivälissä tehtiin kolme inventointitutkimusta käytännön uudistusaloilla Pirkka-Hämeen, Satakunnan ja Keski-Suomen metsälautakuntien yksityismetsissä. Tarkoituksena oli selvittää uudistamismenetelmän ja maanmuokkauksen vaikutusta uudistamisen onnistumiseen. Samaan aikaan perustettiin laajahko luontaisen uudistamisen ja istutuksen koekenttä, joka sai jatkoa kolme vuotta myöhemmin. Tuolloin aloitettiin myös männyn siemensatojen seuranta, joka jatkuu edelleen. Seuranta-aloja on kaikkiaan neljä, joista kaksi Metsähallituksen maalla. Männyn luontaista uudistamista voidaan huomattavasti tehostaa ajoittamalla uudistaminen hyviin siemenvuosiin. Myös eri-ikäisrakenteisen metsän rakennetta, kehitystä ja tuotosta selvitettiin sekä valtakunnan metsien kolmannen inventoinnin tulosten perusteella että omien kokeiden avulla. Tämä jatkuvana kasvatuksena paremmin tunnettu tutkimus on ollut varsin yleinen aihe metsällisissä keskusteluissa. Konekylvön läpimurto 910-luvulla kokeiltu, mutta vasta 1990-luvulla se yleistyi käytännön menetelmänä. Konekylvökokeet aloitettiin heti vuosikymmenen alussa m/palosen kylvölaitteella. Sitten siirryttiin Sigma-laitteeseen, joka yleistyi käytännön kylvöissä. Eri puulajien soveltuvuutta syyskylvöön tutkittiin myös intensiivisesti. Tulos oli, että koivua voidaan kylvää myö- 120

5 Neljä vuosikymmentä koetoimintaa kangasmailla hään syksyllä, mutta havupuita ei. Edelleen etsittiin keinoja, joilla koivun kylvö mättäillä saataisiin onnistumaan. Varsinkin kuivina kesinä keinot ovat vähissä, varmimmalta näyttää suojakylvö. Vuonna 1998 Metsäntutkimuslaitoksella käynnistettiin Etelä- Suomen metsänuudistamisen tutkimusohjelma, johon Parkanonkin metsänuudistamishankkeet liitettiin. Näin perustetut kokeet saadaan palvelemaan laajaa kokonaisuutta, jonka tehtävänä on auttaa käytännön päätöksentekoa. Vankka pohja tuleville haasteille Voidakseen vastata ajankohtaisiin kysymyksiin koetoiminnan pitäisi olla useita vuosia aikaansa edellä. Monesti kuitenkin vanhoista kokeista saadaan ensiapua ongelmiin, ennen kuin varsinaiset tätä ongelmaa selvittävät kokeet antavat tuloksia. Mitä paremmin opimme kokeiden ja käytännön tulosten avulla ymmärtämään metsänuudistamisen ja -kasvatuksen perustekijöitä sitä paremmin pystymme ratkaisemaan ongelmat, joita tulevaisuudessa kohtaamme. Etelä-Suomen metsänuudistamisen tutkimusohjelma käynnistyi Yleisin konekylvölaite on TTS-metsä-äkeeseen liitettävä Sigma-kylvölaite. Kuva vuodelta