Julkaisija Nuori Suomi ry. Tekijät Reijo Ruokonen, Jan Norra ja Hanna Karvinen. Taitto Mari Aarikka / Mainos Mariini. Kuvat Nuori Suomi ry

Transkriptio

1

2 Julkaisija Nuori Suomi ry Tekijät Reijo Ruokonen, Jan Norra ja Hanna Karvinen Taitto Mari Aarikka / Mainos Mariini Kuvat Nuori Suomi ry Paino Reprotalo Lauttasaari Oy 2009 ISBN

3 Valtakunnallinen selvitys päiväkotien liikuntaolosuhteista Nuori Suomi ry

4 Sisällys Esipuhe 1. Johdanto Päiväkoti lasten liikkumisympäristönä Päiväkodin merkitys lasten liikkumisympäristönä Tutkimuksia ja selvityksiä päiväkodin toimintaympäristöstä liikkumisen näkökulmasta Päiväkodin tilojen toiminnalliseen suunnitteluun liittyviä ohjeistuksia Päiväkodin sisätilat Päiväkodin piha-alue Selvityksen toteutus ja taustatietoja vastanneista päiväkodeista Kyselyn suunnittelu ja toteutus Yleistietoja vastanneista päiväkodeista Päiväkodeissa tehdyt kunnostamistoimenpiteet ja päiväkotipihan vapaa käyttö Päiväkotipihojen käytettävyys päiväkodin toiminta-ajan ulkopuolella Päiväkotien käytössä olevat erilaiset liikuntamahdollisuudet Liikuntamahdollisuudet päiväkotien piha-alueilla Liikuntamahdollisuudet päiväkotien sisätiloissa Päiväkotien lähiympäristön tarjoamat liikuntamahdollisuudet Päiväkotien arviota ja näkemyksiä liikuntaolosuhteiden nykytilasta Yleisarvioita päiväkotien liikuntaolosuhteista Arvioita päiväkotien liikuntaolosuhteista eri käyttäjäryhmien näkökulmista Päiväkotien toimintaympäristön suurimmat ongelmat lasten fyysisen aktiivisuuden näkökulmasta Johtopäätökset Toimenpide-ehdotuksia Kirjallisuutta Liitteet... 34

5 Esipuhe Riittävä liikunta on terveellisen ravinnon ja riittävän unen ohella lasten terveyden ja hyvinvoinnin peruspilareita. Vuonna 2005 julkistetut Varhaiskasvatuksen liikuntasuositukset suosittavat alle kouluikäisille lapsille vähintään kahta tuntia reipasta liikuntaa joka päivä. Pääosalle alle kouluikäisistä lapsista päiväkodit ovat keskeisiä päivittäisiä arkiympäristöjä. Suositusten toteutumisen kannalta on siten tärkeätä, että niiden toimintaympäristöt ovat sellaisia, että ne tukevat lasten päivittäistä liikkumista. Nuori Suomi ry:n tuottama Valtakunnallinen selvitys päiväkotien liikuntaolosuhteista on jatkoa Nuoren Suomen aiemmin julkistamille selvityksille alakoulujen (julkistettu v. 2004) ja yläkoulujen (julkistettu v. 2009) liikuntaolosuhteista. Selvitys auttaa siten täydentämään kokonaiskuvaa keskeisistä suomalaisten lasten ja nuorten arkiympäristöjen nykytilasta liikuntamahdollisuuksien osalta. Päiväkotiselvityksen, kuten kouluja koskeneiden selvitystenkin, pääviesti on samansuuntainen. Pääosassa päiväkoteja on olosuhteissa kehittämistarpeita lasten liikunnan edistämisen näkökulmasta. Parantamisen varaa on sekä päiväkotien sisätilojen että piha-alueiden tarjoamissa liikuntamahdollisuuksissa. Nuoren Suomen selvitys sisältää myös toimenpide-ehdotuksia päiväkotien liikuntaolosuhteisiin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Yhtenä esitettynä toimenpiteenä on aiheeseen liittyvän, ajantasaisen ohjeistuksen tuottaminen päiväkotien suunnittelusta ja rakentamisesta vastaaville toimijoille. Näkökulma on tärkeä ja siltä osin tilanne onkin lähitulevaisuudessa parantumassa päiväkotitiloja koskevan RT-kortin päivittymisen myötä. Uusi Päiväkotien suunnittelu RT-kortti on tulossa suunnittelijoiden käyttöön vuoden 2010 alussa. Toivomme, että päiväkotien toimintaolosuhteista vastaavat tahot tutustuvat Nuoren Suomen selvitykseen ja se aikaansaa paikallislähtöistä keskustelua päiväkotien liikuntaolosuhteiden kehittämistarpeista. Myös valtionhallinnon tasolla selvityksen esiin nostamista huomiosta ja toimenpideehdotuksista tullaan tekemään tarvittavaa arviointia. Nuoresta Suomesta selvityksen tekemiseen ovat osallistuneet kehitysjohtaja Reijo Ruokonen, kehityspäällikkö Jan Norra sekä tutkimusassistentti Hanna Karvinen. Selvitykseen liittyvien toimenpide-ehdotuksiin liittyen on lisäksi kuultu allekirjoittaneiden ohella seuraavia henkilöitä: Hanna Kiiskinen (STM), Päivi Lindberg (THL), Harri Myllynen (Lastentarhanopettajaliitto), Elina Pulli (Espoon kaupunki), Riitta Raitio (Espoon kaupunki), Minna Kilpeläinen (Espoon kaupunki), Raija Lundström (Espoon kaupunki), Pekka Koivula (Espoon kaupunki), Risto Keskinen (Helsingin kaupunki), Anita Tuovinen (Helsingin kaupunki), Päivi Riehunkangas (Vantaan kaupunki), Jarmo Väisänen (Viherteema oy) sekä Esa Junttila (Lappset Group oy). Haluamme kiittää kaikkia edellä mainittuja omista panoksistaan selvityksen aikaansaamisessa sekä myös kaikkia niitä 1247 päiväkodin edustajaa, jotka ovat mahdollistaneet tämä selvityksen tekemisen arvioimalla oman päiväkotinsa liikuntaolosuhteita. Risto Järvelä Rakennusneuvos Opetusministeriö Olli Saarsalmi Yli-insinööri Sosiaali- ja terveysministeriö

6 1. Johdanto Liikunnan positiiviset vaikutukset lasten terveyteen, kokonaisvaltaiseen kehitykseen ja hyvinvointiin ovat laajalti tunnustettuja. Liikunnan terveysvaikutuksista sekä esimerkiksi motorisesta kehityksestä tehty tutkimus luovat asialle vankan tieteellisen pohjan. Huolimatta liikunnan tärkeästä merkityksestä lasten ja nuorten hyvinvoinnille, enemmistö suomalaisista kouluikäisistä lapsista ja nuorista liikkuu oman terveytensä kannalta liian vähän. Tähän viittaavat esim. kansainväliset ja pitkäkestoiset WHO:n koululaistutkimukset. Alle kouluikäisten lasten osalta on liikuntaaktiivisuuden tilannetta vaikea arvioida, koska tutkimustietoa on vähän. Oletettavaa on kuitenkin, että myös alle kouluikäisten lasten riittävään liikkumiseen on syytä kiinnittää enenevässä määrin yhteiskunnallista huomiota. Huoleen lasten ja nuorten riittävästä liikunta-aktiivisuudesta on viime vuosina Suomessa tartuttu mm. laatimalla omat kansalliset liikuntasuositukset sekä alle kouluikäisille lapsille että kouluikäisille lapsille ja nuorille. Alle kouluikäisille laadittujen Varhaiskasvatuksen liikunnan suositusten (2005) mukaan lasten tulisi liikkua vähintään kaksi tuntia joka päivä. Vastaavasti 7 18-vuotiaille lapsille ja nuorille laaditut Fyysisen aktiivisuuden suositukset kouluikäisille (2008) suosittavat ikäryhmälle vähintään 1-2 tuntia liikuntaa joka päivä. Molemmat suositukset on tehty laajalla asiantuntijaverkostolla terveysliikunnan näkökulmasta. Alle kouluikäisillä lapsilla suositusten edellyttämä liikkuminen on selvästi pääosaltaan omaehtoista arkiliikuntaa, kun taas kouluikäisillä lapsilla ja nuorilla mukaan tulevat enenevässä määrin myös liikuntaharrastukset ja muut ohjatut aktiviteetit. Kaikilla ikäryhmillä omaehtoisen liikkumisen määrä on kuitenkin merkittävin osatekijä, jotta riittävä päivittäinen liikuntamäärä toteutuisi. välitöntä kunnostamista liikuntaolosuhteidensa osalta. Tutkimuksen esiin nostamiin ongelmiin onkin viime vuosina useissa kunnissa pyritty vastamaan koulupihoja kunnostamalla. Merkittävänä vauhdittavana tekijänä näissä kehittämistoimenpiteissä on ollut lähiliikuntapaikkahankkeille tarjolla oleva valtionavustusmahdollisuus (ks. lisätietoja Tässä esiteltävä selvitys päiväkotien liikuntaolosuhteista sekä myös vuoden 2009 syksyllä valmistunut yläkoulujen liikuntaolosuhteita kartoittanut selvitys, ovat jatkoa Nuoren Suomen alakoulupihoja koskeneelle tutkimukselle. Tehtyjen selvitysten kautta pyrkimyksenä on ollut rakentaa yleiskuvaa keskeisten lasten ja nuorten liikuntaympäristöjen tilanteesta Suomessa. Päiväkoteja koskevassa selvityksessä lähtökohtana on ollut siten perustietojen hankkiminen suomalaisten päiväkotien liikuntaolosuhteiden nykytilasta. Selvityksessä tarkasteltiin sekä päiväkodin piha-alueen että sisätilojen varustetasoa ja yleistä toimivuutta lasten liikkumisen näkökulmasta. Selvityksen tuloksia tullaan käyttämään apuna arvioitaessa valtakunnallisten kehittämistoimenpiteiden tarvetta. Lisäksi tulosten toivotaan herättävän myös keskustelua päiväkodeista vastaavien toimijoiden keskuudessa paikallisista kehittämistarpeista. Päiväkotien liikuntaolosuhteita kartoittaneen selvityksen tekemiseen on saatu tukea opetusministeriön tutkimus- ja kehittämismäärärahoista. Lasten ja nuorten riittävä liikunta edellyttää päivittäistä liikkumista tukevaa lähiympäristöä. Tästä lähtökohdasta päiväkodit ja koulut ovat erityisasemassa. Niiden arvoa ja merkitystä ei ole kuitenkaan riittävästi tiedostettu kuin vasta viime vuosina, kun mm. valtion liikuntapaikkarakentamisen lähiliikuntapaikkoja korostaneet linjaukset sekä koulupihojen liikuntaolosuhteisiin liittyvät tutkimukset ovat nostaneet ne yhteiskunnalliseen keskusteluun. Koulupihojen liikuntaolosuhteita kartoittanut tutkimus julkistettiin vuonna Tutkimus toteutettiin Nuori Suomi ry:n toimesta opetusministeriön tukemana. Valtakunnallisessa tutkimuksessa todettiin, että joka kolmas suomalainen koulupiha tarvitsisi

7 7

8 2. Päiväkoti lasten liikuntaympäristönä Päiväkodin merkitys lasten liikkumisympäristönä Päiväkodin tiloilla on suuri merkitys alle kouluikäisen fyysiseen aktiivisuuteen. Lapsen päiväkodissa viettämä aika vastaa aikuisen työpäivää eikä ole yhdentekevää, millaisessa ympäristössä lapsi kehittyy ja kasvaa. Laki lasten päivähoidosta on säädetty vuonna 1973 ja siinä määritellään, että päiväkotihoitoa voidaan järjestää vain sitä varten varatussa tilassa, jota kutsutaan päiväkodiksi ( finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1973/ ). Päiväkodissa toteutetaan tavoitteellista varhaiskasvatusta. Muita päivähoidon muotoja ovat perhepäivähoito, leikkitoiminta tai muu päivähoitotoiminta. Tässä selvityksessä on keskitytty päiväkotien toimintaympäristöön. Päivähoitolain säätämisen jälkeen ja siihen tulleiden uudistusten myötä, kuten esiopetuksen muuttuminen maksuttomaksi vuonna 2000, päiväkotihoito on jatkuvasti kasvattanut suosiotaan. Moni suomalainen lapsi onkin päiväkodissa ennen koulunaloitusikää. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen ylläpitämän tilastotietokannan (SOTKAnet) mukaan vuonna 2007 oli kunnallisen tai yksityisen päivähoidon piirissä lähes lasta, mikä tarkoittaa hieman yli 60 % kaikista 1 6-vuotiaista lapsista. Päiväkotihoidossa voidaan samojen tilastojen perusteella arvioida olevan hieman yli 40 % ko. ikäluokasta. Kuusivuotiaista yli 80 % osallistuu päivähoidon tarjoamaan esiopetukseen. Päiväkoti on lasten toimintaympäristönä erityinen ja erilainen kouluun verrattuna. Lapset viettävät päivittäin keskimäärin pidempiä aikoja päiväkodissa kuin koulussa. Alle kouluikäisen päiväkotipäivä on helposti 7-8 tuntia, kun vastaavasti 1 2-luokkalaisen koulupäivä on 4-5 tuntia. Päiväkotitoiminnan reunaehdot muodostuvat päiväkodin toiminta-ajasta (onko kyseessä tavallinen vai vuorohoitopäiväkoti), lapsiryhmien ikärakenteesta ja päiväkodin toiminta- ja työtavoista. Tyypillisen päiväkotipäivän rakenteeseen kuuluu luontevasti monia hetkiä, joissa on mahdollisuus toteuttaa ja kannustaa lasten fyysistä aktiivisuutta. Päivittäiset ulkoiluhetket ovat yksi tärkeimmistä tekijöistä ja pohjoismaisen päivähoidon erityispiirre, jota muualla usein jopa hämmästellään. Myös päivittäiset ohjatut toiminnat ja siirtymätilanteet ovat sellaisia, joiden yhteyteen on helppo lisätä liikuntaa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (Stakes 2005) liikunta on kirjattu paitsi lapselle ominaiseksi tavaksi oppia, niin myös kokonaisvaltaisen terveen kasvun ja hyvinvoinnin perustaksi. Säännöllinen ohjattu liikunta on tärkeää koko kehityksen ja motorisen oppimisen kannalta. Valtaosassa päiväkoteja onkin ohjattua liikuntaa vähintään yhtenä päivänä viikossa. Varhaiskasvatuksen liikunnan suosituksissa (2005) todetaan, että lapsi tarvitsee päivittäin vähintään 2 tuntia reipasta liikuntaa. Ottaen huomioon päiväkodin toiminnan yleiset reunaehdot ja periaatteet, on suosituksen mukaiseen liikkumismäärään mahdollista päästä jokaisen päiväkotipäivän aikana, mikäli toimintaympäristö ja päiväkodin toimintatavat sen muutoin mahdollistavat. Varhaiskasvatuksen liikunnan suosituksissa on esimerkinomaisesti mallinnettu tyypillistä päiväkotipäivää ja sen tarjoamia erilaisia liikkumismahdollisuuksia (taulukko 1). Hyvä liikunnallinen varhaiskasvatusympäristö vahvistaa lapsen luontaista liikkumisen halua, herättää kiinnostuksen oppia uusia asioita ja innostaa kehittämään omia taitoja. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ympäristön tulee olla sopivan haasteellinen sekä liikkumaan ja leikkimään motivoiva. Myös lähiympäristön luonnon mahdollisuudet liikkumiseen kehotetaan ottamaan huomioon. (Stakes 2005) Ulkoiluhetkiin päivittäin käytettävää päiväkodin piha-aluetta voidaan perustellusti pitää lapsen keskeisimpänä liikkumisympäristönä päiväkotipäivän aikana. Toisaalta huomionarvoista on myös se, että päiväkotipihoilla voi olla aktiivista käyttöä myös päiväkodin toiminta-ajan ulkopuolella. Mikäli pihan käyttöä rajoittavia sääntöjä ei ole, voivat lapsiperheet ja muut käyttäjät hyödyntää päiväkodin pihaa iltaisin ja viikonloppuisin. Mahdollisuus pihan vapaaseen käyttöön antaa toiminnallisesti monipuoliselle päiväkotipihalle siten suuren arvon myös koko asuinalueen yhteisenä toimintaja virkistysalueena. Tästä näkökulmasta päiväkotipihat voidaan nähdä myös ns. lähiliikuntapaikkoina. Lähiliikuntapaikka on uudehko termi suomalaisessa liikuntapaikkarakentamisessa. Lähiliikuntapaikoilla tarkoitetaan asuinalueilla sijaitsevia, laajoja käyttäjäryhmiä palvelevia ja vapaassa käytössä olevia liikuntapaikkoja. Lähiliikuntapaikkoja on Suomessa toteutettu viime vuosina erityisesti koulupihoille, mutta pieneltä osin myös päiväkotien yhteyteen.

9 Ajankohta (noin kello) Toiminta Esimerkkejä liikunnan kokonaismäärän lisäämiseksi: <- 8 Vapaata leikkiä sisällä Sisäliikuntaleikkivälineitä vapaasti lasten valittavana 8 Aamupala Odottelu- ja siirtymätilanteet: hyppelyruudukko 8.30 Aamukokoontuminen Aamujumppa 9 Ohjattu toimintatuokio Väh. 1 krt/vko ohjattu liikuntatuokio sisällä. Fyysistä aktiivisuutta integroituna eri sisältöihin, esim. matematiikka, luonnontiede 10 Vapaa ulkoilu Ulkoliikuntaleikkivälineitä vapaasti lasten käytettävissä. Väh. 1 krt/vko ohjattu liikuntatuokio. 11 Ruokailu Odottelu- ja siirtymätilanteet: esteradan ylitys ja alitus Päiväunet / lepohetki Välipala Odottelu- ja siirtymätilanteet: kulkeminen teippisiltaa pitkin jalkapohjan eri osilla 15 Vapaata leikkiä sisällä > Vapaata leikkiä ulkona Aikuisen ohjaama ulkoliikuntaleikki niille lapsille, jotka haluavat osallistua yhteisleikkiin Taulukko 1. Lapsen tavallinen päiväkotipäivä 3 6-vuotiailla lapsilla (Lähde: Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset, 2005). Vuodesta 2000 asti lähiliikuntapaikat ovat olleet valtion liikuntapaikkarakentamisen painopistealue ja niiden toteuttamista on tuettu mm. korotetuilla valtionavustusosuuksilla ( lisätietoja: ). 2.2 Tutkimuksia ja selvityksiä päiväkodin toimintaympäristöstä liikkumisen näkökulmasta Päiväkotia lasten fyysisenä toimintaympäristönä on tutkittu, niin Suomessa kuin kansainvälisestikin, varsin vähän. Erityisesti tutkimusta päiväkotiympäristöistä lasten liikkumisen näkökulmasta ei ole juurikaan tehty. Saatavilla oleva tutkimustieto painottuu pääasiassa erilaisiin turvallisuusnäkökulmasta tehtyihin viranomaisselvityksiin tai liikkumisnäkökulmaa yleisemmän teoreettisen orientaation omaaviin leikkitutkimuksiin. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä tehdyistä tutkimuksista ja niiden tarkastelukulmista. Esimerkkinä turvallisuusnäkökulmasta tehdystä viranomaisselvityksestä voidaan mainita Itä-Suomen lääninhallituksen vuonna 2007 tekemä selvitys (Päiväkotien leikkipaikkojen ja piha-alueiden turvallisuus Itä-Suomen läänissä vuonna 2007). Siinä tarkasteltiin, missä määrin sekä minkälaisia onnettomuuksia ja läheltä piti -tilanteita päiväkotipihoilla ja niiden leikkivälineissä tapahtuu. Saatuja tietoja suunniteltiin käytettävän esimerkiksi viranomaisvalvonnan tarpeen arviointiin sekä palautteeksi valmistajille ja maahantuojille. Selvitys tehtiin lähes 300 päiväkodille osoitettuna kyselynä. Kyselyssä päiväkoteja pyydettiin kertomaan onnettomuudet, läheltä piti -tilanteet ja niiden jälkiseuraukset viimeisen kolmen vuoden ajalta. Yleisimmät onnettomuudet tapahtuivat keinuissa ja niitä olivat keinuihin törmääminen, keinuista tippuminen ja keinujen rikkoutuminen. Toiseksi eniten vahinkoja oli tapahtunut liukumäissä. Edellä mainittuihin riskeihin liittyen selvityksessä korostettiin leikkivälineiden osalta mm. riittävien turva-alueiden, standardien mukaisten turva-alustojen sekä säännöllisten turvatarkastusten merkitystä. 9

10 10 Päivähoitoa on luonnollisesti tutkittu paljon lasten leikin näkökulmasta. Joissakin tästä näkökulmasta tehdyissä tutkimuksissa on osittain tarkasteltu myös päiväkodin toimintaympäristön ja lasten fyysiseen aktiivisuuden välisiä yhteyksiä. Esimerkiksi Uudessa-Seelannissa tehdyssä leikkitutkimuksessa on tarkasteltu päiväkodin sisätilojen ja piha-alueen välistä suhdetta lasten leikin näkökulmasta (Stephenson 2002). Tutkimuksessa havainnoitiin viiden kuukauden ajan 0 5-vuotiaiden päiväkotilasten leikkejä sisällä ja ulkona yhdessä päiväkodissa. Saadusta havainnointiaineistosta analysoitiin sisällä ja pihalla tapahtuvien toimintojen eroja neljän dimension kautta. Dimensiot kuvasivat leikin laatua, ympäristön olemusta (pysyvä vs. muuttuva), sääntöjen roolia ympäristössä sekä lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta. Niiden kautta muun muassa todettiin, että aktiivinen fyysinen leikki tapahtuu pääasiassa ulkona, kun taas sisällä painotus on tiedollisissa leikeissä. Edellä mainittu tutkimus tuo yhden näkökulman päiväkodin toimintaympäristön eri ulottuvuuksiin. Sisätiloilla ja piha-alueella on molemmilla oma olennainen merkityksensä, mutta ne näyttäytyvät fyysisen leikin ja liikkeen kautta varsin erilaisina, vaikkakin toisiaan tukevina ympäristöinä. Sisätiloissa ja piha-alueella syntyvän leikin eroja on tutkittu myös Englannissa tehdyssä tutkimuksessa (Bilton 1998), jossa todettiin ympäristön vaikuttavan osaltaan paitsi leikin olemukseen myös lasten käyttäytymiseen kokonaisuudessaan. Yksittäinen lapsi voi siten näyttäytyä hyvin erilaisena (aktiivisena passiivisena) sisä- ja ulkoleikeissä esimerkiksi sen takia, että piha-alue koetaan vapaammaksi ja avoimemmaksi kuin sisätilat. Oman näkökulmansa päiväkodin toimintaympäristöön antavat myös tutkimukset, joissa on tarkasteltu lasten osallisuutta omien leikkiympäristöjensä suunnittelijoina. Esimerkiksi Rovaniemellä vuonna 2005 tehdyssä (Hyvönen & Juujärvi) tutkimuksessa 49 kuusivuotiasta lasta piirsi, suunnitteli ja ideoi pienryhmissä toiveidensa leikkiympäristöä. Tutkimuksessa ei eroteltu sisä- ja ulkotiloja, mutta kumpaakaan ei myöskään selkeästi rajattu pois. Lasten suunnittelemissa leikkiympäristöissä korostui voimakkaasti toiminnallisuus, mikä osoitti liikkumisen ja aktiivisen tekemisen keskeistä merkitystä. Saatavilla olevasta tutkimustiedosta suoranaisimmin päiväkotien toimintaympäristön ja lasten liikunnan välisiin yhteyksiin liittyvä tutkimus on Ruotsissa tehty Ute på dagis -tutkimus (1997). Siinä on tarkasteltu päiväkodin toimintaympäristöä ulkoiluympäristön ja erityisesti luonnossa liikkumisen näkökulmasta. Lähtökohtana on ollut se, että luontoympäristöllä on erityinen ja tärkeä merkitys lapsen kehitykselle ja terveydelle. Tätä merkitysyhteyttä tutkittiin vertailemalla kahden päiväkodin ulkoiluympäristöä ja sille ominaista leikkikulttuuria keskenään. Toinen päiväkoti oli tavallinen päiväkoti vilkkaassa kaupunkiympäristössä ja toinen ns. Luonnossa kotonaan (I ur och skur) -päiväkoti kaupungin ulkopuolella. Päiväkodit olivat muilta taustatekijöiltään hyvin samankaltaisia, mutta toiminnallisena erona oli se, että Luonnossa kotonaan -päiväkodissa lapset viettävät erityisen paljon aikaa ulkona ja erityisesti päiväkodin lähiluontoa hyödyntäen. Ute på Dagis -tutkimuksen tulosten mukaan Luonnossa kotonaan -päiväkodissa lasten leikit olivat keskittyneempiä ja pitkäkestoisempia kuin vertailukohteessa. Päiväkodin hyödyntämän luontoympäristön todettiin siten voivan vaikuttaa positiivisesti lasten kokemaan stressitasoon sekä sitä kautta kokonaisvaltaiseen terveyteen. Leikit Luonnossa kotonaan -päiväkodissa olivat myös mielikuvituksellisempia kuin verrokkipäiväkodissa ja siellä esiintyi lasten kesken vähemmän konflikteja. Liikunnan ja terveyden edistämisen kannalta erityisen merkittävä tulos oli se, että lasten motorisen toiminnallisuuden (tasapaino, voima jne.) todettiin kehittyneen paremmin ja lisäksi Luonnossa kotonaan -päiväkodissa lapset sairastivat vähemmän kuin vertailukohteen lapset. 2.3 Päiväkodin tilojen toiminnalliseen suunnitteluun liittyviä ohjeistuksia Päiväkotitilojen toiminnallista suunnittelua on säädelty ja määritelty viranomaistoimenpitein varsin vähän. Viimeisin laajempi virallinen ohjeistus on vuonna 1980 Sosiaalihallituksen (nykyinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) antama Päiväkodin toimitilojen suunnittelu -ohje. Sen luonne on ollut julkaisemisestaan saakka ohjeellinen, eikä se ole varsinaisesti velvoittanut kuntia mihinkään. Ohjeisto sisältää päiväkodin sijaintia ja tonttia, päiväkodin toimitilojen mitoitusta ja jäsentelyä sekä päiväkodin lasten tilojen kalustamista koskevia ohjeita. Vaikka kyseinen ohjeistus ei ole ollut velvoittava eikä sitä ole julkaisemisen jälkeen ajantasaistettu, sitä käytetään edelleen monissa kunnissa päiväkotien suunnittelun pohjana, koska uudempaa suunnittelua ohjaavaa yleisohjeistusta ei ole ollut tarjolla. Yksittäisissä suuremmissa kaupungeissa, kuten esimerkiksi Helsingissä ja Espoossa, on kuitenkin tehty 2000-luvun puolella omia laajempia suunnitteluohjeita päiväkotien rakennussuunnitteluun. Lisäksi useimmissa kunnissa on päiväkotien tilamitoituksiin tehty joitakin kuntakohtaisia tarkennuksia verrattuna Sosiaalihallituksen vuoden 1980 ohjeeseen. Sosiaalihallituksen ohjeessa (1980) todetaan tilasuunnittelun yleisten lähtökohtien osalta, että päiväkodin tulee olla kotia täydentävä toimintaympäristö. Sen tulee sijoittua lapsen lähiympäristöön ja olla turvallinen. Turvallisuudella tarkoitetaan lapsen hyvinvoinnin turvaamista tarkoituksenmukaisilla ja hyväkuntoisilla tiloilla ja varusteilla. Yksityiskohtaista ohjetta päiväkodin tiloista ei ole, vaan kunnan eri

11 viranomaisten on yhteistyössä päivähoidon viranhaltijoiden kanssa huolehdittava päiväkotien tilojen soveltuvuudesta ja kunnosta. Helsingin kaupungin päiväkotien tilasuunnitteluohjeessa (Helsingin kaupungin sosiaalivirasto 2001) todetaan samaa ajatuskulkua seuraten, että suunnittelun lähtökohtana tulisi olla koko asuinalueen fyysisen rakenteen tarkastelu lapsen laajenevan elinympäristön näkökulmasta. Turvallisuus, käytettävyys ja leikittävyys mainitaan tärkeinä suunnittelua ohjaavina lähtökohtina. Espoon kaupungin vastaavaan ohjeeseen on kirjattu varhaiskasvatusympäristön muodostuvan fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden kokonaisuudesta, johon päiväkodin toimitilojen (sisällä ja ulkona) ja henkilöstön lisäksi kuuluu myös rakennettu lähiympäristö ja luonto. (Espoon kaupungin tekninen keskus 2004). Liikuntatilojen suunnitteluun ei ole tehty omaa ohjeistusta, vaan se kulkee mukana yleisissä ohjeistuksissa muutamina erityishuomioina. Joitakin vuosia sitten ilmestyneessä varhaiskasvatuksen liikunnan suosituksissa (2005) käsitellään päiväkodin liikuntaympäristöä omana kappaleenaan. Siinä korostetaan vaihtelevan leikki- ja liikkumisympäristön merkitystä lapsen kehitykselle, niin sisällä kuin ulkonakin. Jos päiväkodin omat tilaresurssit ovat riittämättömät, on tärkeää osata käyttää lähiympäristön tarjoamat liikkumisen mahdollisuudet hyväkseen. Varhaiskasvatuksen liikunnan suositusten mukaan varhaiskasvattajan yksi keskeinen tehtävä onkin poistaa liikuntaan liittyviä esteitä ja opettaa lapsille turvallista liikkumista erilaisissa ympäristöissä. Leikki- ja toimintatilat voidaan jakaa eri tavoin, mutta kokopäivähoidossa oleville lapsille tulee aina olla erillinen huone päivälepoa varten. Käytännössä tämä tarkoittaa usein huonejakoa ruokailu- ja leikki-/lepotilaan. Päiväkodin yhteisiä tiloja ovat puolestaan liikunta- ja juhlasali sekä henkilökunnan tilat. Päiväkotien kotialueen koosta on annettu seuraavanlainen ohjeistus: Yli kolmevuotiaiden kokopäiväryhmässä hyötyalaa (= huoneiden yhteenlaskettu pinta-ala käytävätiloja lukuun ottamatta) tulisi olla vähintään 6 m 2 lasta kohden Alle kolmevuotiaiden kokopäiväryhmässä hyötyalaa tulisi olla vähintään 8,5 m 2 lasta kohden Alle yksivuotiaiden kokopäiväryhmässä hyötyalaa tulisi olla vähintään 10 m 2 lasta kohden ja Yli kolmevuotiaiden osapäiväryhmässä hyötyalaa tulisi olla vähintään 4 m 2 samanaikaisesti hoidossa olevaa lasta kohden Päiväkodin sisätilat Päiväkotien tilasuunnittelun taustalla olevat yleiset peruslähtökohdat eivät ole juurikaan muuttuneet. Seuraavassa on tiiviisti esitetty keskeisiä Sosiaalihallituksen ohjeessa (1980) olevia, päiväkotien sisätiloja koskevia ohjeita. Tilasuunnittelun lähtökohtana ovat päiväkodin toiminnalle asetetut tavoitteet ja päiväkodin toiminta-ajatus. Lapsiryhmien kokoonpano, päiväkodin toiminta-aika sekä työ- ja toimintatavat ovat asioita, jotka suunnittelussa tulee ottaa huomioon. Joustavuus ja muunneltavuus ovat myös päiväkotien tilaratkaisuissa tärkeitä, koska toiminnassa, ryhmien koossa ja ikärakenteessa tapahtuu muutoksia jatkuvasti. Tilojen tulee olla sellaisia, että ne sallivat useita erilaisia kalustamis- ja käyttöratkaisuja. Päiväkotien sisätilojen suunnittelun perusyksikkö on yksi lapsiryhmä ja sen tilat. Näitä yksiköitä kutsutaan ryhmien kotialueiksi ja niitä täydentävät päiväkodin yhteiset tilat. Kullakin lapsiryhmällä on kotialueellaan eteistilat (pukeutuminen, peseytyminen, wc) sekä leikki- ja toimintatilat. 11

12 12 Päiväkotien yhteisistä tiloista on vastaavasti annettu seuraavanlainen ohjeistus: Liikunta- ja juhlasali tulee rakentaa päiväkoteihin, joissa on vähintään kaksi yli kolmevuotiaiden lasten ryhmää. Tätä pienemmissä päiväkodeissa ryhmän kotialueen leikkihuone suunnitellaan niin tilavaksi, että liikunta- ja juhlatoiminnat voidaan toteuttaa siellä Liikunta- ja juhlasalissa tulee olla vähintään 6 x 6 m vapaata liikuntatilaa Salin yhteydessä tulee olla varastotilat liikunta-, musiikki- yms. välineille, koska tilaa on tarkoitus käyttää moneen eri tarkoitukseen Henkilökunnan tilojen tulee mahdollistaa toiminnan suunnittelu ja hallinnolliset tehtävät, toimintamateriaalin valmistus, yhteydenpito ja yhteistyö lasten vanhempien kanssa, henkilökunnan yhteistyö ja kokoukset sekä vaatehuolto. (Sosiaalihallitus 1980). Edellä esitettyihin Sosiaalihallituksen ohjeen tilamitoituksiin on useiden kuntien omissa ohjeistuksissa tehty viime vuosina muutoksia. Stakesin Lasten päivähoidon tilannekatsauksen (2006:16) mukaan 55 % Suomen kunnista oli vuonna 2005 tehnyt oman linjauksen tai päätöksen päivähoidon tiloista suhteessa lapsimäärään. Vuonna 2001 tehdyssä kyselyssä vain 14 % kunnista oli tehnyt tilamitoituksiin liittyviä päätöksiä. Muutos kertoo siitä, että päiväkotien tilakysymyksiin on useissa kunnissa liittynyt ongelmia. Esimerkiksi Helsingin kaupungin omassa vuoden 2001 tilasuunnitteluohjeessa lapsikohtaiseksi huonealaksi on määritelty 9 m 2, mikä kertoo Sosiaalihallituksen ohjeeseen verrattuna pyrkimyksestä väljempiin päiväkotitiloihin Päiväkodin piha-alue Sosiaalihallituksen päiväkoteja koskevassa suunnitteluohjeessa ei käsitellä piha-aluetta juuri lainkaan. Siinä todetaan ainoastaan, että päiväkotia varten varattavan tonttitilan tulee olla m 2 lasta kohden. Tonttialaan sisällytetään rakennuksen vaatima ala, piha-alue sekä liikennealue paikoitusta lukuun ottamatta. Myöskään kuntien omissa virallisissa ohjeistuksissa ei päiväkotien piha-alueiden suunnittelua juurikaan linjata. Pääosin päiväkotien piha-alueiden suunnittelua ohjaavat siten yleisellä tasolla ulkoleikkipaikkoja koskevat, Rakennustieto Oy:n tuottamat rakennustapaohjeet (Leikkipaikkojen RT -kortit, Rakennustieto), jonka viimeisin päivitys on tehty elokuussa 2009 (RT , Rakennustieto) luvun alkuvuodet käytössä olleessa, vuonna 2001 julkaistussa Ulkoleikkipaikkojen RT-kortissa (KH , 2001) todetaan yleisenä lähtökohtana, että leikkipaikka on lasten leikkimiseen tarkoitettu alue, jonka suunnittelussa on otettu huomioon lapsen turvallisen leikin edellytykset turvallisessa ympäristössä. RT-kortin mukaan päiväkodin pihalla tulee olla leikkitilaa vähintään 20 m 2 lasta kohden. Ulkoleikkitilan tarve voi kuitenkin vaihdella lasten ikä- ja ryhmärakenteen mukaan. Esimerkiksi yli kolmevuotiaiden lasten määrä vaikuttaa ulkoleikkitilan tarpeeseen: mitä enemmän yli kolmevuotiaita, sitä enemmän tarvitaan tonttitilaa piha-alueelle. Mikäli päiväkodin tontti liittyy puistoon tai viheralueeseen, voidaan päiväkodin ulkoilualue osoittaa tältä puistoalueelta ja tonttiala jättää pienemmäksi. Keskeinen näkökulma päiväkotipihoja koskevissa yleisissä suunnitteluohjeissa on leikkialueille ja niiden välineille asetetut erilaiset turvallisuusvaatimukset. Keskeistä tästä näkökulmasta on mm. se, että pihan tulee olla valvottavissa, hyvin valaistu eikä turvallisuutta haittaavia katvealueita saa esiintyä pihalla. Pihan leikkivälineiden on oltava lisäksi turvastandardien mukaisia, kestäviä ja käyttöturvallisia sekä niillä on oltava huolto- ja kunnossapitosuunnitelma. Leikkipaikkavälineitä koskevat turvastandardit on määritelty leikkikenttävälineitä koskevissa SFS-EN standardeissa (Suomen standardisoimisliitto), joita valvoo Suomessa Kuluttajavirasto. Kyseiset standardit on Suomessa vahvistettu vuonna 1999 ja viimeisimmät päivitykset niihin on tehty vuonna Päiväkotipihojen turvallisuutta koskevia yleisiä ohjeistuksia on löydettävissä ulkoleikkipaikkojen RT-korttien ohella mm. vuonna 2008 julkaistusta, Sosiaali- ja terveysministeriön sekä Stakesin tuottamasta, Päivähoidon turvallisuussuunnittelu -oppaasta (Saarsalmi ym. 2008). Keskeinen päiväkotipihan turvallisuuteen liittyvä uusi ohjeistus oppaassa on se, että pihan tulisi olla vähintään 120 cm korkeilla aidoilla rajattu, jotta lapsi ei pääse luvatta poistumaan pihaalueelta. Porttien lukkojen on lisäksi oltava sellaisia, ettei lapsi saa niitä itse auki, mutta aikuisen on helppo avata ne. Liikuntamahdollisuuksiin liittyvänä erityisohjeena opas suosittelee päiväkotien piha-alueille vaihtelevia pinnanmuodostuksia, jotka lisäävät lasten toimintamahdollisuuksia. Liian jyrkkiä korkeuseroja päiväkotipihassa ei kuitenkaan saisi esiintyä. Päiväkotipihojen toiminnallista suunnittelua, esimerkiksi erilaisten ulkoleikkivälineiden suositeltavaa määrää, ei määritellä yksityiskohtaisemmin em. ohjeistuksissa. Ulkoleikkipaikkojen RT-kortissa todetaan ainoastaan yleisellä tasolla, että pihan ulkoleikkivälineiden määrä ja koko valitaan päiväkodin suunnitellun ikärakenteen mukaan. Ohjeistuksen mukaan päiväkodin pihassa tulisi kuitenkin olla tilaa vähintään hiekkalaatikolle, keinuille, kiipeilytelineelle, liukumäelle ja pelialueelle. Lisäksi pihalla pitäisi olla myös nurmialuetta ja mahdollisuus luistelukentän jäädyttämiseen talviaikaan. Ilkivallan vuoksi liikuteltavia leikkivälineitä ja kalusteita kehotetaan kuitenkin välttämään päiväkodin pihaa suunniteltaessa.

13 13

14 3. Selvityksen toteutus ja taustatietoja vastanneista päiväkodeista 3.1 Kyselyn suunnittelu ja toteutus Päiväkotien valtakunnallinen liikuntaolosuhdeselvitys toteutettiin päiväkotien vastuuhenkilöille osoitettuna sähköisenä kyselynä. Kyselyn sisällön suunnittelussa hyödynnettiin Nuoren Suomen kouluille tehtyjen olosuhdeselvitysten kokemuksia sekä Nuoren Suomen päivähoidon asiantuntijaverkostoa. Selvityksen sähköinen kyselylomake lähetettiin vuoden 2008 marras-joulukuussa kaikkien Manner-Suomen kuntien päivähoidon johtajille, yhteensä 399 kuntaan. Kuntien päivähoidon johtajia ohjeistettiin lähettämään selvityksen kysely jokaisen kunnan alueella olevan päiväkodin vastuuhenkilölle. Selvityksen aineistonkeruuvaiheessa 21 kuntaa ilmoitti, että heidän kuntansa alueella ei ole päiväkoteja vaan päivähoitomuotona tarjotaan ainoastaan perhepäivähoitoa. Selvityksen sähköiseen kyselyyn vastasi määräaikaan mennessä 1247 päiväkotia. Vuonna 2008 Suomessa toimi Tilastokeskuksesta ja Stakesista saatavien tietojen mukaan yhteensä n päiväkotia, joten selvityksen aineistossa on mukana hieman yli 40 % Suomen päiväkodeista. Huomioiden aineiston kattavuus, voidaan aineistoa pitää varsin hyvin suomalaisia päiväkoteja edustavana. Kyselyllä koottu aineisto analysoitiin Nuori Suomi ry:ssä alkuvuoden 2009 aikana. Kuvio 1: Selvitykseen vastanneiden työtehtävä päiväkodissa. huomioitu sekä vuosittain vaihtuvat teemat että pitempiaikaiset sisältöpainotukset. Kyselyyn vastanneista päiväkodeista 45 % ilmoitti, että heillä on toiminnassaan jokin painotus tai vireillä oleva toimintateema. Yleisimmät painotukset olivat luonto- ja ympäristökasvatus (29 %), liikunta (27 %) ja kielelliseen kehitykseen liittyvät painotukset (13 %). Päiväkotien alueellista jakautumista kyselyssä selvitettiin kunta- ja maakuntatietojen pohjalta. Selvityksen aineistossa on päiväkoteja mukana vuoden 2009 kuntayhdistymiset huomioiden 216 eri kunnasta, mikä tarkoittaa 62 % kaikista Suomen kunnista. Yksittäisistä kunnista eniten päiväkoteja on selvityksessä mukana Espoosta (88 kpl), Oulusta (70 kpl), Helsingistä (67 kpl) ja Vantaalta (60 kpl) Yleistietoja vastanneista päiväkodeista Kyselyssä selvitettiin lyhyesti päiväkotien ja vastaajien erilaisia taustatietoja. Selvitykseen vastanneista päiväkodeista selvä pääosa, yli 90 %, on kunnallisia päiväkoteja. Yksityisiä päiväkoteja aineistossa on alle 10 %. Vastaajien taustatietojen osalta selvitettiin vastaajan työtehtävää päiväkodissa. Yli puolet selvitykseen vastanneista olivat päiväkodin johtajia ja hieman alle neljäsosa päiväkodin varajohtajia (kuvio 1). Hieman alle neljäsosa vastaajista ilmoitti asemakseen muu päiväkodin työntekijä. Yleisenä taustatietona kyselyssä selvitettiin lisäksi, onko päiväkodilla jokin toimintapainotus. Vastauksissa on Maakunnittain tarkasteltuna selvästi eniten päiväkoteja selvityksen aineistossa on Uudeltamaalta, josta mukana on yli 300 päiväkotia (kuvio 2). Yli 100 päiväkotia on aineistossa lisäksi Pohjois-Pohjanmaalta, Pirkanmaalta sekä Varsinais- Suomesta. Vähiten päiväkoteja on selvityksessä mukana Keski-Pohjanmaalta, josta mukana on 15 päiväkotia. Päiväkotien käytössä olevien tilojen ikää selvitettiin kysymällä, milloin päiväkoti on aloittanut toimintansa nykyisissä tiloissa. Hieman yli puolet vastanneista päiväkodeista on aloittanut toimintansa nykyisissä tiloissa 1990-luvulla tai sen jälkeen (kuvio 3) luvulla toimintansa on aloittanut hieman yli kolmannes vastanneista päiväkodeista ja ennen 1970-lukua alle 10 % päiväkodeista. Taustatietoina selvityksessä kysyttiin myös päiväkodin lapsilukumäärää sekä alle kolmevuotiaiden lasten lukumäärää.

15 35% 30% 25% 20% 15% 10% 5% 0% 30% 23% 18% 16% 13% Alle Yli 100 Kuvio 4: Päiväkodin lapsilukumäärä. alle 3-vuotiasta. Tällaisia päiväkoteja on aineistossa 38 % (kuvio 5). Pienten lasten määrän osalta isoja päiväkoteja, joissa on yli 20 alle 3-vuotiasta lasta, on aineistossa 15 %. Vastaavasti hieman alle viidesosa selvityksessä mukana olevista päiväkodeista on sellaisia, joissa ei ole yhtään alle kolmivuotiasta lasta. Kuvio 2: Vastanneiden päiväkotien määrä maakunnittain. Kuvio 5: Alle kolmevuotiaiden lukumäärä päiväkodissa. 3.3 Päiväkodeissa tehdyt kunnostamistoimenpiteet Kuvio 3: Vastanneiden päiväkotien toimitilojen ikäjakauma. Kyselyyn vastanneista päiväkodeista lähes puolet oli alle 50 lapsen päiväkoteja (kuvio 4). Kooltaan lapsen päiväkoteja oli vastaavasti 41 % ja suurikokoisia, yli 100 lapsen yksiköitä hieman yli 10 %. Pienten lasten määrän osalta tehdyn luokittelun pohjalta tyypillisin päiväkoti aineistossa on sellainen, jossa on Päiväkodeissa tehtyjä konkreettisia liikuntamahdollisuuksien kunnostamistoimenpiteitä selvityksessä kartoitettiin sekä kunnan toimesta tehtyjen toimenpiteiden että päiväkodin omien toimenpiteiden osalta. Lisäksi selvitettiin, oliko päiväkodin piha-alueelta poistettu turvallisuussyistä leikkipaikkavälineitä ilman korvaavien välineiden saamista. Kunnat olivat tehneet viimeisen 10 vuoden aikana liikuntaolosuhteita olennaisesti parantavia kunnostamistoimenpiteitä hieman alle puolessa vastanneista päiväkodeista (kuvio 6). 15

16 Pääosin nämä toimenpiteet olivat kohdistuneet päiväkodin ulkotiloihin. Neljäsosa päiväkodeista sen sijaan ilmoitti, että kunnostamista ei ole heidän päiväkodissa tehty, vaikka tarvetta on heidän arvionsa mukaan ollut. Vastaavasti hieman alle neljäsosa päiväkodeista ilmoitti, että toimenpiteitä ei ole tehty, koska siihen ei ole ollut tarvetta. Alla on esitetty joitakin päiväkotien avovastauksia, joissa he ovat kuvanneet itse tekemiään liikuntaolosuhteiden kehittämistoimenpiteitä. Onko päiväkoti itse toteuttanut liikuntaolosuhteiden kunnostamistoimenpiteitä Kuvio 7: Päiväkotien itse toteuttamien liikuntaolosuhteiden kunnostamistoimenpiteiden yleisyys. Olemassa olevia sisätiloja on muokattu paremmin lasten omaehtoista liikuntaa tukevaksi, henkilökuntaa on koulutettu, liikuntavälineitä on hankittu lisää, ulkosääntöjä muokattu uusiksi, ei kielletä, kannustetaan, opetetaan ja tuetaan. 16 Kuvio 6: Tilanne päiväkodeissa 10 vuoden sisällä tehtyjen, liikuntamahdollisuuksia olennaisesti parantavien kunnostamistoimenpiteiden osalta. Kunnostamistoimenpiteiden onnistumisen kannalta on erittäin tärkeätä, että päiväkodit saavat myös itse osallistua tehtävien toimenpiteiden suunnitteluun. Tähän liittyen selvityksessä kysyttiin sellaisilta päiväkodeilta, joissa kunnostamistoimenpiteitä oli tehty, olivatko he saaneet mielestään riittävästi vaikuttaa suunnitteluun. Selvityksessä pääosa päiväkodeista (67%) oli tyytyväisiä osallistumismahdollisuuksiinsa suunnitteluprosessissa. Hieman alta viidesosa päiväkodeista (17%) sen sijaan koki, että he eivät olleet saaneet vaikuttaa riittävästi päiväkotinsa kunnostamistoimenpiteiden suunnitteluun. Päiväkotien itse tai yhdessä vanhempainyhdistyksen kanssa tekemiä liikuntaolosuhteiden kunnostamistoimenpiteitä oli toteutettu hieman yli neljäsosassa päiväkoteja (kuvio 7). Tyypillisimpiä itse tehtyjä kehittämistoimenpiteitä olivat erilaisten liikuntavälineiden hankinnat sekä erilaisten pihamaalausten, käytävämerkintöjen, talviliukumäkien, pihalatujen, seikkailuratojen tms. pienimuotoisten tiloja muokkaavien toimenpiteiden tekeminen. Merkittävässä osassa päiväkoteja myös toimintakäytäntöjä sekä sääntöjä oli muokattu paremmin lasten liikuntaa tukeviksi. Auton renkaista tehty tasapainoilurata. Vanhempainyhdistyksen hankkima sisäpalloseinä ym. liikuntavälineitä. Puolapuut sisälle, penkkejä, itsetehtyjä välineitä (heittopusseja jne.) tuomaan vaihtelua, autonrenkaita pihalle, siirrettävät maalit pihalle, lisätty polkupyöriä, perhetapahtumiin rakennetaan erilaisia toimintaratoja pihalle ja/tai lähimetsään, talvella kasataan lumesta kinoksia, joista tulee pieni mäki liukureille sekä kaivaus/rakentelupaikkoja, liikuntavälineistöä lisätään vuosittain. Pihalle on maalattu kaistamerkintöjä, hyppyruudukko ja muita pihaleikkejä helpottavia ja aktivoivia merkintöjä asfalttimaalilla. Nyt lumen tultua lumeen värjätään esim. pulkkarata. Avattu ovet eri ryhmien välillä ja saatu näin jokaiselle lapselle enemmän neliöitä, joissa liikkua. Välineitä on myös hankittu ja arjen toimivuutta lisätty siten, että lapsi tekee itse monia pieniä asioita. Näin koko keho ja sen toiminta (fyysinen kehitys) pääsee kehittymään jatkuvasti. Vuonna 1999 astuivat Suomessa voimaan leikkipaikkavälineitä koskevat eurooppalaiset turvanormit. Tähän liittyen kyselyssä selvitettiin myös, onko päiväkodin pihalta vuoden 2000 jälkeen poistettu leikkipaikkavälineitä turvallisuussyistä ilman korvaavien välineiden saamista. Päiväkodeista hieman yli 60 % ilmoitti, että näin ei ole tapahtunut (kuvio 8).

17 Sen sijaan lähes kolmasosa ilmoitti, että heidän päiväkodistaan on leikkipaikkavälineitä poistettu turvallisuussyistä ilman korvaavien välineiden saamista. Yleisimpiä turvallisuussyistä poistettuja leikkipaikkavälineitä ovat olleet erilaiset kiipeilytelineet (kolmasosa poistetuista välineistä). Myös liukumäet ja keinut olivat tyypillisiä turvallisuussyistä poistettuja välineitä (alle viidesosa poistetuista välineistä). Onko päiväkotipiha toiminta-ajan ulkopuolella vapaasti käytettävissä Onko leikkipaikkavälineitä poistettu pihalta turvallisuussyistä ilman korvaavien välineiden saamista? Kuvio 9: Päiväkotien piha-alueiden vapaan käytön yleisyys päiväkotien toiminta-ajan ulkopuolella. Kuvio 8: Turvallisuussyistä tehtyjen leikkipaikkavälineiden poistojen yleisyys päiväkodeissa. 3.4 Päiväkotipihojen käytettävyys päiväkodin toiminta-ajan ulkopuolella Niiltä päiväkodeilta, jotka ilmoittivat, että heidän piha-alueensa ei ole käytettävissä toiminta-ajan ulkopuolella, kysyttiin selvityksessä syitä käyttökiellolle. Selvityksen perusteella yleisin syy oli se, että päiväkoti on vuorohoitopäiväkoti ja piha siten jatkuvasti päiväkodin omassa käytössä (kuvio 10). Tämän syyn ilmoitti noin kolmasosa vastanneista päiväkodeista. Lähes yhtä yleinen syy käyttökiellolle oli se, ettei piha-aluetta saanut käyttää siellä tapahtuneen ilkivallan vuoksi. Lisäksi varsin yleinen syy oli se, että päiväkotipiha sijaitsi taloyhtiön tontilla ja oli siten yksityisalueella. Parhaimmillaan päiväkotipihat voivat toimia päiväkotikäytön ohella myös asuinalueiden yleisinä leikki- ja liikunta-alueina. Tämä edellyttää sitä, että päiväkotien pihat ovat toimintaajan ulkopuolella vapaasti käytettävissä. Selvityksen perusteella selvä pääosa, 86 % päiväkotipihoista, on iltaisin ja viikonloppuisin kaikkien vapaassa käytössä (kuvio 9). Kuvio 10: Syyt päiväkodin piha-alueen toiminta-ajan ulkopuolisen käytön kieltämiselle. 17

18 4. Päiväkotien käytössä olevat erilaiset liikuntamahdollisuudet Keskeinen näkökulma tehdyssä selvityksessä on ollut kartoittaa nykytilannetta suomalaisissa päiväkodeissa lasten liikkumismahdollisuuuksien osalta. Seuraavassa on tästä lähtökohdasta kuvattu, mitä erilaisia liikuntapaikkoja ja muita liikkumisen mahdollisuuksia päiväkotien piha-alueilta, lähiympäristöstä sekä sisätiloista löytyy. 4.1 Liikuntamahdollisuudet päiväkotien piha-alueilla Päiväkodin oma piha-alue on päiväkotipäivän aikana lasten keskeinen liikkumisympäristö. Selvityksen perusteella 94 % päiväkodeista voi toteuttaa päivittäiset ulkoilut omalla pihalla ja vastaavasti 6 % päiväkodeista joutuu käyttämään ulkoiluhetkiin jotain muuta paikkaa kuin omaa pihaa. Yleisimpinä korvaavina paikkoina mainittiin lähimetsät, yleiset leikkipuistot ja muut puisto-alueet. Päiväkodin pihan liikkumismahdollisuuksia kartoitettiin selvityksessä kiinteiden leikkipaikkavälineiden, muiden rakennettujen liikunta-alueiden sekä luonnon elementtien tarjoamien liikkumismahdollisuuksien osalta. Lisäksi kartoitettiin lyhyesti päiväkodin pihalla vapaassa käytössä olevien irtoliikuntavälineiden tilannetta. Yleisimmät kiinteät leikkipaikkavälineet päiväkotien pihoilla ovat hiekkalaatikko ja keinut, jotka löytyvät lähes kaikista päiväkodeista (kuvio 11). Lisäksi erittäin tyypillistä päiväkotipihojen toimintavarustusta ovat jonkinlainen yli 3v. lasten käyttöön tarkoitettu kiipeilyteline ja liukumäki sekä erilaiset jousikeinut. Näitä kaikkia on selvityksen perusteella yli 70 %: ssa päiväkoteja. Sen sijaan erilaisia tasapainoilutelineitä, kiikkulautoja, pienten lasten (alle 3v.) kiipeilytelineitä sekä karusellivälineitä on selvästi alle puolessa päiväkoteja. Selvityksessä luokkaan muut kiinteät leikkipaikkavälineet luokiteltavia välineitä löytyi 16 %:sta päiväkoteja. Näistä tyypillisimpiä olivat erilaiset ryömintätunnelit, rekkitangot, kiipeilyseinät ja -verkot sekä erilaiset kiinteät leikkiveneet, -autot tai -junat. Kiinteiden leikkipaikkavälineiden ohella liikkumismahdollisuuksia päiväkotipihoilla tarjoavat erilaiset luonnonelementit sekä esimerkiksi pallopelialueet. Selvityksen perusteella pääosasta (yli 70 %:sta) päiväkoteja piha-alueelta löytyykin jonkinlaisia lasten liikkumiseen soveltuvia luontosaarekkeita, kuten pieniä metsä/puusaarekkeita, kalliokumpareita tms. (kuvio 12). Lisäksi luonnonelementteihin kytkeytyviä toimintapaikkoja, kuten talviliukumäkiä ja muita liikkumiseen soveltuvia maastonmuotoja sekä rakenteluleikkipaik- 18 Kuvio 11: Erilaisten kiinteiden leikkipaikkavälineiden yleisyys päiväkotipihoilla.

19 Kuvio 12: Muiden lasten liikkumispaikkojen kuin kiinteiden leikkipaikkavälineiden yleisyys päiväkotipihoilla. koja on yli puolessa päiväkoteja. Sen sijaan rakennetuista liikunta-alueista yleisimpiä päiväkotipihoilla ovat selvityksen perusteella jonkin tyyppiset pallopelikentät, joita löytyy yli 60 %:sta päiväkoteja. Palloseinä sekä koripallonheittopaikka sen sijaan kuuluvat pihan liikuntavarustukseen alle puolella päiväkodeista. Piha-alueiden liikuntaolosuhteiden osana kyselyssä selvitettiin lisäksi, mitä irrallisia liikuntavälineitä päiväkodeilla on käytössään päivittäisillä ulkoiluhetkillä. Lähes joka päiväkodista löytyy pallot, hyppy- ja twistnarut sekä talviaikana liukurit ja pulkat (kuvio 13). Myös jonkin tyyppiset ajoleikkivälineet (potkutteluautot, kolmipyörät, vaunut tms.), mailat ja tasapainoiluvälineet ovat päivittäin lasten vapaassa käytössä Kuvio 13: Päivittäin lasten vapaassa ulkokäytössä olevien irtoliikuntavälineiden yleisyys päiväkodeissa. 19

20 Kuvio 14: Sisäliikuntatilat päiväkodeissa. yli 70 %:ssa päiväkoteja. Yli puolesta päiväkoteja löytyy myös jonkinlaiset pienpeleihin tarkoitetut, ulkokäyttöön soveltuvat irtomaalit. 4.2 Liikuntamahdollisuudet päiväkotien sisätiloissa Päiväkodin sisätiloja käytetään liikunnallisiin aktiviteetteihin erityisesti ohjattujen liikuntatuokioiden aikana. Joissain päiväkodeissa ohjatun liikunnan paikka on oma liikuntasali, toisissa liikuntatuokiot toteutetaan esimerkiksi ryhmätiloissa tai liikuntatilassa päiväkodin ulkopuolella. Mikäli sisätilan liikuntaolosuhteet ja päiväkodin toimintakäytännöt sen mahdollistavat, voidaan myös sisätiloissa liikkua aktiivisesti päivittäin. Sisäliikunnan toteuttamiselle päiväkodeissa luo hyvät edellytykset se, että päiväkodilla on käytössään jonkinlainen oma, erillinen sisäliikuntatila. Selvityksen perusteella tällainen tila löytyykin hieman yli puolesta päiväkoteja (kuvio 14). Vastaavasti päiväkoteja, joilta puuttuu oma sisäliikuntatila, mutta sellainen löytyy päiväkodin lähiympäristöstä, on hieman alle kolmasosa päiväkodeista. Päiväkoteja, joilla ei ole omaa sisäliikuntatilaa, eikä sellaista löydy myöskään lähiympäristöstä, on hieman yli 10% päiväkodeista. Varsinaisen sisäliikuntatilan lisäksi selvityksessä kartoitettiin myös muita päiväkotien sisäliikuntamahdollisuuksia. Tyypillisin tällainen sisätilan liikuntavarustus päiväkodeissa on puolapuut, jotka löytyvät lähes 70 %:sta päiväkoteja. Erilaisia liikkumiseen innostavia lattiamerkintöjä on lähes 40 %: ssa päiväkoteja ja jonkinlaisia pehmoelementeistä tms. rakennettuja peuhupaikkoja hieman yli neljäsosassa päiväkoteja (kuvio 15). Edellä mainittujen lisäksi lähes kolmannes päiväkodeista ilmoitti joitakin muita sisätilojen liikuntamahdollisuuksia. Näistä tyypillisimpiä olivat päiväkotien yleisten tilojen, erityisesti käytävien, mutta myös erilaisten aula- ja monitoimitilojen hyödyntäminen sisäliikuntatilana. Alla on muutamia esimerkkejä tähän liittyneistä päiväkotien avovastauksista. Päiväkodissamme liikuntatiloina toimivat myös käytävä ja eteistila. Kaikki lattianeliöt ovat aktiivisessa käytössä. Sisätiloista on tehty huoneistokartat, joiden avulla harjoittelemme suunnistusta. Myös aula on liikuntakäytössä. Sisällä on lisäksi 2 kpl liukumäkiä. 20 Kuvio 15: Erilaisten liikuntamahdollisuuksien yleisyys päiväkotien sisätiloissa.