Elintarviketeollisuus

Transkriptio

1 Elintarviketeollisuus

2 Elintarviketeollisuus Toimialaraportti 3/2006 Kari Välimäki

3

4 Julkaisusarjan nimi ja tunnus Käyntiosoite Postiosoite Toimialaraportti Aleksanterinkatu 4 PL 32 Puhelin (09) HELSINKI VALTIONEUVOSTO Telekopio (09) /2006 Tekijät (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Kari Välimäki Etelä-Pohjanmaan TE-keskus Julkaisuaika Marraskuu 2006 Toimeksiantaja(t) Kauppa- ja teollisuusministeriö Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi Elintarviketeollisuus Tiivistelmä Elintarviketeollisuuden tuotannon bruttoarvo vuonna ,6 oli mrd. euroa ja jalostusarvo 2,1 mrd. euroa. Henkilöstön lukumäärä oli vuonna 2004 noin henkilöä ja toimipaikkoja oli 2128 kpl. Toimiala jakautuu yhteensä 33:een eri alatoimialaan, joista jalostusarvon mukaan luokiteltuina suurimmat ovat lihanjalostus, leipomo- ja keksiteollisuus, maidonjalostus sekä mallas- ja virvoitusjuomateollisuus. Suurin osa suomalaisista elintarvikealan yrityksistä ovat hyvin pieniä. Vain muutamat suurimmat yrityksemme ovat kansainvälistyneet merkittävästi. Pienten kotimarkkinoiden johdosta suurimmatkin suomalaiset yritykset ovat kansainvälisessä vertailussa pieniä. Elintarviketeollisuuden yrityskanta ja markkinat jakautuvat selkeästi kahteen osaan. Toisen ryhmän muodostavat valtakunnalliset ja kansainvälistyneet yritykset, joista alkutuotantoon sidoksissa olevat ovat pääosin osuustoiminnallisia. Toisen ryhmän taas muodostavat yksityiset yritykset, joista valtaosa on pieniä. Elintarviketeollisuus on pääosin kotimarkkinateollisuutta. Kotimaan myynnin osuus on noin 88 % tuotannon bruttoarvosta. Elintarvikemarkkinoilla tapahtuu vuosittain hyvin vähän muutoksia, koska ruoan kulutus on vakaata. Markkinoiden muutos on siten eräänlaista nollasummapeliä, jossa jonkun tuoteryhmän kulutuksen kasvu heijastuu toisen tuoteryhmän myyntiä vähentävästi. Kuluttajahintojen muutokset ovat myös hyvin pieniä vuositasolla. Vuonna 2005 elintarvikkeiden kuluttajahinnat nousivat 0,3 %. Vuonna 2005 elintarviketeollisuuden ja maataloustuotteiden vienti oli yhteensä arvoltaan 1032 milj. euroa, mikä oli 6,8 % enemmän kuin vuotta aiemmin. Venäjä on edelleen tärkein vientimaa 19,7 %:n ja Ruotsi toiseksi tärkein 15,4 %:n osuudella koko viennistä. Viron osuus oli 9,2 %. Vienti Venäjälle on kasvanut. EU-maihin viedään 58 % suomalaisista vientielintarvikkeista. Tärkeimmät vientituoteryhmät ovat juustot, voi, sokerikemian tuotteet ja sianliha. Vuonna 2004 Suomeen tuotiin elintarvikkeita 2,4 mrd. euron arvosta (+6 %). Tärkeimmät tuontimaat olivat Saksa 14,5 %, Ruotsi 13 % ja Hollanti lähes 9 %. Tuonti on kasvanut EU-jäsenyyden alusta lukien yli 80 %. Tuonnissa merkittävimpiä tuotteita ovat hedelmät, raakakahvi. alkoholi ja tupakka. KTM:n yhdyshenkilö: Elinkeino-osasto/Esa Tikkanen, puh. (09) Asiasanat Elintarviketollisuus, elintarvikkeiden ja juomien valmistus ISSN Kokonaissivumäärä 56 Julkaisija Kauppa- ja teollisuusministeriö Kieli Suomi ISBN Hinta Kustantaja

5

6 Sisällysluettelo 0 Saatteeksi Toimialan määrittely ja sisältö Toimialan kuvaus ja rajaus Toimialan kytkennät muihin toimialoihin Toimialan rakenne Toimialan yritykset ja rakenne Henkilöstö, ammatillinen jakautuma ja työllisyyden kehitys Toimialan alueellinen jakautuma Yrityskannan muutokset Tuotanto ja kapasiteettitilanne Kapasiteetti Yhteistyö ja verkottuminen Laatu ja lainsäädäntö Alan suurimpia yrityksiä Markkinoiden rakenne ja kehitys Kotimaan markkinat Vienti, tuonti ja muu kansainvälinen toiminta Elintarvikkeiden vienti Elintarvikkeiden tuonti EU:n vaikutus toimialaan Suomessa Teknologia Teknologisen kehittämisen strategiset valinnat Logistiikka ja jäljitettävyys Logistiikka Jäljitettävyys Taloudellinen tilanne Kustannusrakenne Kannattavuus ja taloudellinen asema Investoinnit Tuotannolliset investoinnit Tuotekehitys... 35

7 6 Toimialan keskeiset menestystekijät, ongelmat ja kehittämistarpeet Menestystekijät Keskeiset ongelmat Keskeiset kehittämistarpeet Tulevaisuuden näkymät toimialalla Visio Toimintaympäristön muutostekijät Kilpailukyvyn kehitysennuste Koulutus ja kehittämistoiminta Innovaatiot ja tuotteistaminen Yhteenvetoanalyysi (SWOT) Liitteet TE-keskusten rahoitus Tekesin rahoitus Teknologiaohjelmat Valmistelurahoitus Yhteydet Tekesiin Hyödyllisiä linkkejä Lähteet Kansainvälistymiskatsaus... 51

8 7 0 Saatteeksi Toimialaraportit-julkaisusarjan lähtökohtana on koota ja yhdistää eri lähteiden aineistoja toimialakohtaisiksi perustietopaketeiksi, jotka tarjoavat asiantuntijoiden näkemyksen pkyritysten päätöksenteon apuvälineeksi. Vuosittain päivitettävä sarja käsittää kuusi päätoimialaa: elintarviketeollisuus, elektroniikka ja muoviteollisuus, puutuoteteollisuus ja matkailu- sekä palvelualat. Raportit ovat veloituksetta saatavissa Toimialaraporttien internet-sivuilla osoitteessa Elintarviketeollisuus on eräs tärkeimmistä teollisuuden toimialoista, jossa ajankohtaisen toimialatiedon kokoaminen ja saaminen on tärkeätä alan toimijoille, rahoittajille ja sidosryhmille. Tämä toimialaraportti käsittelee toimialaluokkaa 15 Elintarvikkeiden ja juomien valmistus. Raportissa käsitellään elintarviketeollisuuden nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä. Esitetyt arviot ja kannanotot perustuvat uusimpiin käytettävissä oleviin lähdeaineistoihin ja tilastoihin sekä raporttia varten tehtyihin asiantuntija- ja yritysjohtajahaastatteluihin. Elintarviketeollisuuden toimialaraporttisarjaa on uudistettu v Sarjan muodostavat tämän koko elintarviketeollisuutta käsittelevän raportin lisäksi neljää alatoimialaa käsittelevät täydennysosat. Nämä osat kirjoitettiin v seuraavista alatoimialoista: 151 Teurastus ja lihanjalostus, 155 Maitotaloustuotteiden valmistus sekä 1581 ja 1582 Leipomoteollisuus. Vuonna 2006 näistä raporteista päivitetään tämä elintarviketeollisuutta käsittelevä, sekä teurastus- ja lihanjalostusteollisuutta koskeva raportti. Kirjoitimme tämän koko elintarviketeollisuutta koskevan toimialaraportin v yhdessä Ari Grönroosin kanssa ja olen päivittänyt tämän tänä vuonna uusimmilla saatavilla olevilla tiedoilla. Tässä yhteydessä haluan kiittää kaikkia haastatteluihin osallistuneita sekä yhteisöjä ja yrityksiä, joilta olen saanut arvokkaita kommentteja ja näkemyksiä. Raportin toivotaan palvelevan mahdollisimman hyvin elintarvikealalla toimivien, toimintaansa aloittavien yritysten sekä toimialan eri sidosryhmien tietotarpeita.

9 8 1 Toimialan määrittely ja sisältö 1.1 Toimialan kuvaus ja rajaus Elintarviketeollisuus on metalli-, metsä- ja kemianteollisuuden jälkeen neljänneksi suurin teollisuudenala Suomessa mitattuna tuotannon brutto- ja jalostusarvolla. Tuotannon bruttoarvo vuonna 2004 oli 8,6 mrd. euroa (koko teollisuus 94,3 mrd. euroa), jalostusarvo 2,1 mrd. euroa ja henkilökunnan määrä ( koko teollisuus henkilöä) Tilastokeskuksen toimialaluokituksen (TOL 2002) mukaisesti toimiala TOL 15 elintarvikkeiden- ja juomien valmistus jakautuu seuraaviin luokkiin: Taulukko Elintarviketeollisuuden tuotannon brutto- ja jalostusarvo sekä henkilöstö 2004 Tuotannon bruttoarvo milj. Muutos- % Tuotannon jalostusarvo milj. Muutos- % Henkilökunta 151 Teurastus, lihan ja lihatuotteiden 2 327,8 4,6 503,9 1, jalostus sekä säilyvyyskäsittely 152 Kalan ja kalatuotteiden jalostus 126,2 10,0 29,9 12,4 790 ja säilöntä 153 Hedelmien, marjojen ja 453,4-0,5 118,9-10, vihannesten jalostus ja säilöntä 154 Kasvi- ja eläinöljyjen ja 193,8-0,9 36,3-10, rasvojen valmistus 155 Maitotaloustuotteiden valmistus 1 862,3-1,6 218,9 0, Myllytuotteiden, tärkkelyksen ja 258,6 2,1 57,0 9,2 665 tärkkelystuotteiden valmistus 157 Eläinten ruokien valmistus 519,8 0,5 70,7-10, Muu elintarvikkeiden valmistus 1 846,9 0,2 685,9 10, Pehmeän leivän ja 769,3 1,1 336,1-1, tuoreidenleivonnaisten valm Näkkileivän, keksien ja 164,6 4,8 82,9 17,6 913 säilyvien leivonnaisten valm. 159 Juomien valmistus 913,8-1,6 317,2-3, Yhteensä TOL ,4 1, ,9-0, Lähde: Tilastokeskus Elintarviketeollisuuden toimintaympäristössä on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana suuria muutoksia: liittyminen Euroopan Unionin jäseneksi, kaupan rakenteiden muutokset ja kansainvälistyminen sekä viimeisimpänä EU:n laajeneminen sekä vähi-

10 9 tellen tapahtuva kaupan vapautuminen. Perinteisesti kotimarkkinoilla toiminut elintarviketeollisuus on kansainvälistynyt yhä kiihtyvällä tahdilla. Kansainvälistyminen ja markkinoiden muutokset jatkuvat tulevaisuudessa. Kaupan vapautumisen seurauksena myös pelkästään kotimarkkinoilla toimivilta yrityksiltä vaaditaan sopeutumista kansainvälisen tason kilpailuun. Vuonna 2002 suomalaisten elintarvikeyritysten kansainvälisen liiketoiminnan arvo oli 1,3 mrd. euroa, kun tuotteiden viennin arvo vuonna 2005 oli 972 milj. euroa. Toukokuussa 2004 tapahtuneen EU:n laajenemisen vaikutukset suomalaiseen elintarviketalouteen ovat olleet ainakin toistaiseksi melko vähäiset. Erityisesti Baltian ja Puolan EU jäsenyys voidaan nähdä positiivisena haasteena, koska kauppa Suomen ja uusien EU-maiden välillä on helpottunut. Kilpailu uusien jäsenmaiden markkinoilla tulee kiristymään, mikä vaikuttaa sekä tuotevientiin että markkinoille etabloituneiden suomalaisten yritysten asemaan. On oletettavaa, että myös tuonti Suomeen uusista jäsenmaista kasvaa, mikä aiheuttaa paineita kotimaiselle teollisuudelle kehittää kilpailukykyään kansainväliselle tasolle. Lisääntynyttä tuontia myös leipomotuotteissa on jo nyt nähtävissä. Tähän mennessä tuotteet ovat olleet lähinnä pakasteleivonnaisia ja jauhoseoksia. Nyt myös erityisesti kahvileivän tuonti Baltian maista lisääntyy. Kotimaisten elintarvikkeiden arvostus laajenevassa EU:ssa jää nähtäväksi. Se, että suomalaiset suosivat kotimaisia tuotteita ostopäätöksissään, ei ole pysyvä itsestäänselvyys. Kaupan rakenteiden muutokset, erityisesti ulkomaisten ruokaketjujen tulo Suomeen, ovat aiheuttaneet myös kotimaisille kaupoille tarvetta vastata kiristyneeseen kilpailutilanteeseen omilla ns. private label -tuotemerkeillä. Vaikka Suomi markkina-alueena on pieni, houkuttelee korkea hintataso tulevaisuudessakin ulkomaisia kauppaketjuja. Teollisuuden kannalta kaupan omat tuotemerkit ovat kaksijakoisia: tuotteista maksettava hinta on kilpailuttamalla saatu alhaiseksi, mikä kuluttajan kannalta on hyvä asia, mutta saattaa vaikeuttaa esimerkiksi valmistajan mahdollisuuksia panostaa tuotekehitykseen. Niille valmistajille, joiden omien tuotevalikoimien valmistusta private label -tuotteet täydentävät, on nähtävissä positiivisia vaikutuksia, koska näin lisätuotanto tulee jakamaan kiinteitä kustannuksia.

11 10 Saldoluku Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus Kuvio 1. Elintarviketeollisuuden tuotannon volyymi-indeksi, kausitasoitettu 2000 = Toimialan kytkennät muihin toimialoihin Alkutuotanto Tuotantoteknologia Kuljetus- ja liike-elämänpalvelut Paperiteollisuus, pakkaukset 1. asteen jalostus Kemianteollisuus, mm. pakkaukset ja lisäaineet 2. asteen jalostus Muu elintarviketeollisuus Suurkeittiöt Kuluttajat Kauppa Kuvio 2. Elintarviketeollisuuden kytkennät muihin toimialoihin

12 11 2 Toimialan rakenne 2.1 Toimialan yritykset ja rakenne Vuonna 2004 Suomessa oli 2128 elintarviketeollisuuden toimipaikkaa. Toimipaikkojen lukumäärä on ollut viime vuosina lievässä laskussa. Elintarviketeollisuudessa 76 % toimipaikoista työllistää alle 10 henkilöä. Yli 250 henkilöä työllistäviä toimipaikkoja on vain 26. Taulukko 2. Elintarviketeollisuuden toimipaikkojen lukumäärä Teurastus, lihan ja lihatuott. jal Kalan ja kalatuott jal. ja säilöntä Hedelm, marj ja vihann. jal., säil Kasvi-, eläinöljyjen ja -rasv. valm Maitotaloustuotteiden valmistus Myllytuott. ja tärkkelystuott. valm Eläinten ruokien valmistus Muu elintarvikkeiden valmistus Pehmeän leivän ja tuor leivonn valm 1582 Näkkil, keks ja säilyv leivonn valm 159 Juomien valmistus Elintarvikkeiden ja juomien valm Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus 2.2 Henkilöstö, ammatillinen jakautuma ja työllisyyden kehitys Elintarviketeollisuus työllistää suoraan lähes työntekijää. Alkutuotannossa, kaupassa, liikenteessä ja palveluissa elintarvikeketju työllistää välillisesti lisäksi noin henkilöä.

13 12 Taulukko 3. Elintarviketeollisuuden henkilöstö Teurastus, lihan ja lihatuott. jal Kalan ja kalatuott jal. ja säilöntä Hedelm, marj ja vihann. jal., säil Kasvi-, eläinöljyjen ja -rasv. valm Maitotaloustuotteiden valmistus Myllytuott. ja tärkkelystuott. valm Eläinten ruokien valmistus Muu elintarvikkeiden valmistus Pehmeän leivän ja tuor leivonn valm 1582 Näkkil, keks ja säilyv leivonn valm 159 Juomien valmistus Elintarvikkeiden ja juomien valm Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus Kuvio 3. Työllisten ikärakenne elintarviketeollisuudessa v Elintarviketeollisuuden työllisten ikärakenne on pääosin samanlainen kuin koko teollisuudessa, mutta nuoria ikäluokkia (19 24 v) työskentelee elintarviketeollisuudessa muuta teollisuutta enemmän. Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät tutkimukseen osallistuneista elintarviketeollisuuden yrityksistä 21 % ilmoitti henkilökunnan määrän olevan nyt suurempi kuin vuosi sitten. Yrityksistä 11 % ilmoitti henkilökunnan määrän olevan pienempi

14 13 nyt verrattuna vuoden takaiseen tilanteeseen. Tutkimukseen osallistuneista elintarvikealan yrityksistä 26 % odottaa henkilöstön määrän kasvavan seuraavan vuoden aikana ja 7 % arvioi määrän laskevan. Kasvuodotukset ovat kaksinkertaiset edelliseen vuoteen nähden. Suurin osa vastaajista, 78 %, arvioi määrän pysyvän ennallaan. 2.3 Toimialan alueellinen jakautuma Toimipaikkojen alueellisessa jaossa ei ole viime vuosina tapahtunut merkittävää muutosta. TE-keskusalueittain tapahtuneet muutokset heijastelevat pääsääntöisesti toimipaikkojen valtakunnallisen määrän muutoksia. Taulukko 4. Elintarviketeollisuuden toimipaikkojen jakautuminen TE-keskuksittain TE-keskus Toimipaikkojen lkm Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Häme Pirkanmaa Kaakkois-Suomi Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Yhteensä Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus

15 14 Taulukko 5. Elintarviketeollisuuden toimipaikkojen alueellinen jakautuminen TE-keskuksittain ja alatoimialoittain Toimipaikat TE-keskuksittain vuonna 2004 Uusimaa Varsi- nais- Suomi Häme Satakunta Pirkanmaa Kaak- kois- Suomi Etelä- Savo Pohjois- Savo 151 Teurastus, lihan ja lihatuott. jal Kalan ja kalatuott jal. ja säilöntä Hedelm, marj ja vihann. jal., säil Kasvi-, eläinöljyjen ja -rasv. valm Maitotaloustuotteiden valmistus Myllytuott. ja tärkkelystuott. valm Eläinten ruokien valmistus Muu elintarvikkeiden valmistus Pehmeän leivän ja tuor leivonn valm Näkkil, keks ja säilyv leivonn valm Juomien valmistus Elintarvikkeiden ja juomien valm Pohjois- Karjala Keski- Suomi Etelä- Pohjanmaa Pohjanmaa Pohjois- Pohjan maa Kainuu Lappi Koko maa 151 Teurastus, lihan ja lihatuott. jal Kalan ja kalatuott jal. ja säilöntä Hedelm, marj ja vihann. jal., säil Kasvi-, eläinöljyjen ja -rasv. valm Maitotaloustuotteiden valmistus Myllytuott. ja tärkkelystuott. valm Eläinten ruokien valmistus Muu elintarvikkeiden valmistus Pehmeän leivän ja tuor leivonn valm Näkkil, keks ja säilyv leivonn valm Juomien valmistus Elintarvikkeiden ja juomien valm Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus 2.4 Yrityskannan muutokset Elintarvikealan yrityskenttä on jatkuvassa muutoksessa eli osa yrityksistä lopettaa, mutta uusiakin aloittaa. Lopettaneita ja konkurssiin menneitä yrityksiä on viime vuosina ollut enemmän kuin aloittaneita.

16 15 Taulukko 6. Aloittaneet, lopettaneet ja konkurssiin haetut elintarvikealan yritykset vuosina Aloittaneet yritykset Lopettaneet yritykset Konkurssit * Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus 2.5 Tuotanto ja kapasiteettitilanne Suuret elintarvikealan yritykset pääsevät tehokkaaseen valmistukseen brandituotteillaan automaattisilla valmistuslinjoilla. Myös keskisuurissa ja pienissä yrityksissä automaatio on lisääntynyt, mutta alalla on edelleen paljon käsityötä pienissä yrityksissä. Tosin käsityövaltaisten tuotteiden valmistus on vähentymässä työvoimakustannusten jatkuvan kasvun takia. Toisaalta yksilölliset käsityötäkin vaativat tuotteet ovat yritykselle mahdollisuus erilaistua ja tuoda yksilöllisiä tuotteita markkinoille. Tuotantolaitteita tarvitaan kaikissa pienissä yrityksissä. Niillä saavutetaan tehokkuutta, pystytään kasvattamaan tuotannon määrää ja automatisoinnilla vähentämään henkilöresurssien tarvetta. Tuotantolaitteiden osalta tulevaisuuden kehitysnäkyminä on automatisoinnin ja tuotannon älykkyyden kasvaminen, mikä tulee myös pienissä yrityksissä edellyttämään kasvavaa tietotekniikkaosaamisen tasoa. Esimerkiksi tuotannon suunnittelu- ja ohjausjärjestelmillä voidaan saada tuntuvia säästöjä aikaiseksi. Toisaalta on muistettava, että tuotannon tehostaminen edellyttää suhteellisen suuria tuotantomääriä. Korkean teknologian tuotantolaitteisiin tehtävät investoinnit eivät ole kannattavia pienille yrityksille. Pk-sektorilla on muistettava, että olemassa olevat prosessit tulee optimoida ennen kuin uusia teknologioita kannattaa etsiä ja hyödyntää. Perusosaamistasoa tulee nostaa ensimmäisenä. Suurelle mittakaavalle tarkoitetut markkinoilla olevat laitteet ovat usein kooltaan ja teknologisilta ominaisuuksiltaan ylimitoitettuja pienille yrityksille. Isot, pitkälle automatisoidut tuotantolinjat vaativat suuria investointeja. Pienten yritysten näkökulmasta pullonkaulana on siis sopivan kokoluokan ja riittävän edullisten laitteiden löytyminen. Pakkausteknologioiden monipuolinen hyödyntäminen mahdollistaa tuotannon merkittävän tehostamisen. Pienet yritykset useimmiten ostavat pakkausmateriaalit valmiina ja lähitulevaisuudessakin käytetään lähinnä perinteisiä pakkausmateriaaleja. Joillekin pienille

17 16 yrityksille voi erikoistumisen myötä syntyä kilpailuetua uusista pakkausteknologioista, joita ovat mm. suojakaasu- tai aktiivipakkaukset Kapasiteetti Elintarviketeollisuuden pk-yrityksissä kapasiteetin käyttöaste on tyypillisesti alhainen muuhun teollisuuteen verrattuna. Koneita ja laitteita käytetään vain yhdessä vuorossa ja silloinkin useita laitteita vain muutamia tunteja. Keskisuurissa ja suurissa yrityksissä tilanne on parempi. Peräti 70 % pk-yrityksistä ilmoitti kesällä 2006 tuotantokapasiteettinsa olevan alikäytössä. Keskimääräinen käyttöaste elintarviketeollisuudessa oli 79,0 %. Käyttöaste on pysynyt lähes samana edelliseen vuoteen verrattuna. 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % % 20 % 10 % 0% Alikäyttö Normaalikäyttö Ylikäyttö Lähde: KTM Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2006 Kuvio 4. Elintarviketeollisuuden pk-yritysten tuotantokapasiteetin käyttöaste 2.6 Yhteistyö ja verkottuminen Riskin pienentämiseksi, omien resurssien kasvattamiseksi ja toiminnan tehostamiseksi erityisesti erilaisten yhteistyömallien kehittäminen on tärkeää. Yksi tällainen yhteistyömalli on ulkoistaminen, missä yritys ostaa tarvitsemiaan toimintoja muilta yrityksiltä. Pienet yritykset tekevät keskenään yhteistyötä mm. seuraavilla alueilla: Tuotanto: alihankkijoiden käyttö, tuotantokapasiteetintasaaminen muiden yritysten kanssa, yhteisiä koneita, yhteisiä toimitiloja Markkinointi: yhteismainonta, yhteiset alihankinnat markkinointiin Kuljetus ja jakelu: yhteiskuljetukset Tuotekehitys: tiedon jakoa ja yhteisiä kehitysprojekteja

18 17 Pk-yritysten toimintaympäristö- ja kehitysnäkymät tutkimuksen mukaan alihankkijana toimii 47 % elintarvikealan pk-yrityksistä. Keskimäärin alihankinnat muodostavat 23 % yrityksen tuotannosta (keskiarvo). Elintarvikealan pk-yrityksistä 55 % käyttää alihankkijoita. Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät tutkimuksen mukaan yhteistyötä on myös muiden sidosryhmien, kuten muiden yritysten sekä tutkimus-, kehittämis- ja koulutustoimijoiden kanssa. Seuraavassa taulukossa yritykset kuvaavat yhteistoimintaansa eri tahojen kanssa. Yrityksien yleisin yhteistoimintataho ovat saman alan yritykset. Oppilaitoksista ammattioppilaitoksien kanssa yhteistyö on yleisintä, vähäisintä yliopistojen ja tutkimuslaitoksien kanssa. Muut yhteistyökumppanit Tutkimuslaitokset Ammattioppilaitokset Ammattikorkeakoulut Yliopistot ja korkeakoulut Muiden toimialojen yritykset Oman toimialan yritykset 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % ei vähän jonkin verran paljon eos Lähde: KTM Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2006 Kuva 5. Pk-yritysten yhteistoimintatahot 2.7 Laatu ja lainsäädäntö Pienten yritysten kilpailuedun kannalta on erityisen tärkeää tuotteiden korkea laatu ja turvallisuus. Tulevaisuudessa on nähtävissä myös ympäristöasioiden korostuminen. Myös pk-yritysten on osoitettava elintarvikkeiden tuotannon ympäristöystävällisyys ja puhtaus. Toimintaa tukevat standardit ja menetelmät ovat kuitenkin usein mitoitettu suurille tai keskisuurille yrityksille, mikä tekee niistä erittäin kalliita ja kankeita pienten yritysten käyttöön. Hygienian ylläpitoon liittyvät erilaiset menetelmät, joilla testataan elintarvikkeiden turvallisuutta ja toisaalta teknologiat, joilla varmistetaan tuotannon hygieenisyys. Turvallisuus tulee olemaan tulevaisuudessa erittäin tärkeää ja tällä alueella myös pienillä yrityksillä tulisi olla käytössään paras teknologia ja osaaminen. Monet ovat viime vuosina vapaaehtoisesti panostaneet entistä enemmän laadun, hygienian, siisteyden ja tuoteturvallisuuden kehittämiseen mm. työstämällä erilaisia laadunhallintajärjestelmiä.

19 18 Laadun, hygienian ja tuoteturvallisuuden merkitys on viime vuosina korostunut. Hygieniaosaamisvaatimus tuli voimaan vuoden 2002 alusta. Sen mukaan kaikilla helposti pilaantuvia pakkaamattomia tuotteita käsittelevillä henkilöillä on oltava hygieniaosaamistodistus. Todistuksen saa automaattisesti vuoden 1995 jälkeen ammatillisen tutkinnon suorittanut henkilö. Muussa tapauksessa työntekijän on suoritettava hyväksytysti hygieniaosaamistesti. Osaamistodistusvaatimusta alettiin soveltaa alkaen. Kuitenkin henkilöiltä, jotka ovat työskennelleet hygieniaosaamistodistusta vaativissa tehtävissä jo (ns. vanhat työntekijät), todistusta on edellytetty alkaen. Monet pienet yritykset tarvitsevat edelleen apua ja resursseja omavalvontajärjestelmän toteuttamisessa ja ylläpidossa sekä laadunhallinnan kehittämisessä. Ympäristöasioiden hoito on vain vähän esillä pienissä yrityksissä. Ympäristöasiat olisi hyvä kytkeä laadunhallintaan. Vaikka hygieniaosaamisvaatimus on tullut voimaan, on vaarana, ettei sen oppien ulottamista käytännön toimintaan pystytä toteuttamaan. Monessa pienessäkin yrityksessä hygienia- ja laatuasiat ovat koulutus- ja kehitystyön ansiosta kuitenkin viime vuosina parantuneet. 2.8 Alan suurimpia yrityksiä Suomen suurimpia elintarvikealan yrityksiä ovat: Altia Atria Oyj Cloetta Fazer Fazer Hartwall HK Ruokatalo Ingman Foods Järvi-Suomen Portti Lännen Tehtaat Paulig Raisio Saarioinen Sinebrychoff Vaasan & Vaasan Valio

20 19 3 Markkinoiden rakenne ja kehitys Elintarviketeollisuus on Suomessa pääosin kotimarkkinateollisuutta. Koko elintarviketeollisuudessa kotimaan myynnin osuus oli vuonna 2005 noin 88 % tuotannon bruttoarvosta. Muutamat suurimmat elintarvikeyritykset ovat kansainvälistyneet merkittävästi. Pienten kotimarkkinoiden johdosta suurimmatkin suomalaiset yritykset ovat kansainvälisessä vertailussa pieniä. Elintarviketeollisuuden eri alatoimialojen toimintaympäristö vaihtelee, mutta kaikkien osalta perusongelma on markkinoiden suhteen sama. Markkinoiden kasvu on ruuan kulutuksen hitaan kasvun takia hidasta, lähes olematonta ja kasvua tapahtuu vain jalostusarvon kasvun kautta. Elintarvikekulutuksen arvo vuonna 2004 oli 9,4 mrd. euroa ja se kasvoi edellisestä vuodesta 3,2 prosentilla. Tuonnin merkitys elintarvikemarkkinoilla on kasvanut viime vuosina, mutta valtaosa kotimaassa kulutetusta ruoasta tuotetaan edelleen kotimaassa. Elintarviketeollisuuden yrityskanta ja markkinat jakautuvat selkeästi kahteen osaan. Toisen ryhmän muodostavat valtakunnalliset ja kansainvälistyneet yritykset, joista alkutuotantoon sidoksissa olevat ovat pääosin osuustoiminnallisia. Sidos alkutuotantoon ilmenee mm. sopimusviljelynä. Toisen ryhmän taas muodostavat yksityiset yritykset, joista valtaosa on pieniä. Yksityisen sektorin suurimmat yritykset ovat laajentaneet toimintaansa valtakunnalliseksi. Suurimmat yritykset pyrkivät menestymään volyymituotteilla ja harjoittavat myös kansainvälistä toimintaa. Keskisuuri elintarviketeollisuus on Suomessa melko vähäistä ja sen asema on kiristyneen kansainvälisen kilpailun ja rakennekehityksen myötä heikentynyt, kuten useilla muillakin teollisuuden aloilla. Keskisuurten yritysten ongelmana on tasapainottelu suuruuden etujen ja pienuuden tuomien mahdollisuuksien välillä, joita kumpiakaan keskisuuressa yritystoiminnassa ei voida saavuttaa. Kaupan rakennemuutos ja kiristynyt kilpailu on myös ohjannut teollisuuden rakennekehitystä kaksijakoisuuden suuntaan. Toimialojen välillä on eroja rakennekehityksessä. Meijeriteollisuus on käynyt läpi voimakkaan rakennemuutoksen, mutta joillakin aloilla muutos on ollut hitaampaa. Leipomoteollisuuden rakenne on ja todennäköisesti pysyy vielä pitkään pienyritysvaltaisena yritysten lukumäärällä mitattuna. Tuotannon volyymin ja työvoiman määrän kannalta tarkasteltuna suuret yritykset hallitsevat kuitenkin markkinoita. 3.1 Kotimaan markkinat Elintarvikekulutuksen jakautuma eri tuoteryhmiin vuonna 2004 on esitetty seuraavassa kuvassa.

21 20 Alkoholittomat juomat 9 % Muut 3 % Leipä ja viljatuotteet 17 % Sokeri, hillo, hunaja, makeiset ym. 10 % Hedelmät, marjat, juurekset, vihannekset sekä peruna ja -valm. 18 % Rasvat ja öljyt 2 % Liha 19 % Kala4% Maito, juusto, munat 18 % Lähde: Elintarviketeollisuusliitto Kuvio 6. Elintarvikekulutuksen jakautuma eri tuoteryhmiin vuonna 2004 Taulukko 7. Eräiden elintarvikkeiden kulutus henkilöä kohti vuosina maito voi juusto naudanliha sianliha siipikarjanliha ,0 2,7 18,6 18,6 33,5 16, ,2 2,6 18,4 18,6 33,8 16, ,1 2,4 16,7 18,0 33,5 15, ,0 3,0 16,6 17,9 31,9 15, ,7 3,5 16,5 17,9 32,7 14,5 Lähde. MMM, TIKE Elintarvikemarkkinoilla tapahtuu vuosittain hyvin vähän muutoksia, koska ruoan kulutus on vakaata. Markkinoiden muutos on siten eräänlaista nollasummapeliä, jossa jonkun tuoteryhmän kulutuksen kasvu heijastuu toisen tuoteryhmän myyntiä vähentävästi. Kuluttajahintojen muutokset ovat myös hyvin pieniä vuositasolla. Vuonna 2005 elintarvikkeiden kuluttajahinnat kohosivat 0,3 %, mikä oli puolta pienempi kuin nousu vuotta aiemmin. Eri tuoteryhmien hintojen muutokset olivat vuonna 2005 vähäisiä. Lihan hinta nousi 0,3 %. Sian- ja naudanlihan hintataso kohosi, mutta broilerin hinta laski hieman. Meijerituotteista maidon hinta kohosi 0,7 %, mutta jogurtin ja juustojen hinnat laskivat. Leivän ja viljatuotteiden hinnat laskivat 0,3 % ja vihannekset 3,4 %. Kalan hintataso kohosi 3,3 %. EU-jäsenyyden aikana eri toimialojen osuus koko elintarviketeollisuuden myynnistä kotimaassa on muuttunut. Lihanjalostus on kehittynyt tasaisesti ja liikevaihto on hieman kasvanut. kasvua ovat tukeneet kulutusrakenteen muutokset kalliimpiin tuotteisiin ja broilerin sekä kalkkunan kulutuksen pitkään jatkunut kasvu, joista viime mainitun kulutus on kuitenkin kääntynyt laskuun. Leipomoteollisuus sekä mallas- ja virvoitusjuomien valmistus ovat kehittyneet myös positiivisesti. Muista teollisuuden aloista makeisteollisuus on hiukan menettänyt markkinoita.

22 21 Elintarvikealan pk-yritysten pääasialliset markkina-alueet kotimaassa olivat vuonna 2006 pk-yrityskyselyn mukaan kolmanneksella paikallisia (34 %), kolmanneksella maakunnallisia (31 %) ja kolmanneksella ( 33 %) valtakunnallisia. Valtakunnallisen markkinoinnin merkitys on kasvanut edelliseen vuoteen verrattuna selvästi. Viennillä ei ole ollut kyselyyn vastanneissa yrityksissä käytännössä merkitystä. Vähittäiskaupan rakenteessa tapahtuneet muutokset ja kilpailun kiristyminen on muuttanut elintarviketeollisuuden toimintaedellytyksiä merkittävästi EU-jäsenyyden aikana. Kaupan ketjuohjauksen syventyminen, tavararyhmähallinnan tiukentuminen, kaupan omien merkkien roolin tietoinen, strateginen lisääminen ja viime vuosina myös ensimmäisen ulkomaisen kauppaketjun tulo Suomeen ovat lisänneet kilpailun ja tehokkuuden merkitystä koko elintarviketeollisuuden toiminnoissa. Ketjutoiminnan tehostamisella on pyritty kaupassa päällekkäisyyksien poistamiseen ja logistiikan tehostamiseen. Kauppaketjut kilpailuttavat teollisuutta kotimaassa ja kasvavassa määrin ulkomaillakin muutamien kuukausien jaksoissa. Hankintayhteistyöverkostot ulottuvat yli rajojen kaikilla suurimmilla ketjuilla Tietotekniikan rooli kaupankäynnin ohjauksessa sekä kaupan ja teollisuuden välisessä yhteistyössä on lisääntynyt todella nopeasti. Kanta-asiakasjärjestelmillä kauppa seuraa kuluttajien ostotottumuksia ja pyrkii asiakasuskollisuuden lisäämiseen. kaupan ketjutuksella pyritään profiilien kohottamiseen ja ketjuista pyritään tekemään yhä vahvempia brandeja tuotemerkkien rinnalle. Elintarvikekaupan nimikkeiden määrä tulee edelleen lisääntymään samalla kun yksittäisten tuotteiden elinkaari lyhenee. Kaupan ketjuissa suurten myymälöiden osuus koko myynnistä on lisääntynyt ja samalla pienten myymälöiden vähentyminen on nopeutunut. Kilpailun lisääntyminen on merkinnyt sitä, että elintarvikkeiden hinnat ovat Suomessa reaalisesti edelleen alemmalla tasolla kuin ennen EU-jäsenyyden alkua. Vuosien välillä ruoan hinta on kohonnut 11 %, mikä on 2,4 % vähemmän kuin yleinen kuluttajahintaindeksi. Kaupan osuus ruoan kuluttajahinnoista on kasvanut, teollisuuden pysynyt lähes ennallaan ja alkutuotannon osuus vähentynyt. Hintakilpailu on tapahtunut EU-jäsenyyden aikana kahdessa aallossa, ensimmäinen heti jäsenyyden alussa ja toinen EU:n laajenemisen ja euroon siirtymisen yhteydessä. Kolmas kilpailun kiristymisen aalto on arvioitu tapahtuvan tämän vuosikymmenen lopulla. Mahdolliset uudet ulkomaiset kaupan toimijat ja ketjujen rakennemuutokset vauhdittavat tätä kehitystä. Myös teollisuudessa on odotettavissa edelleen rakennejärjestelyitä, joilla kaupan kiristyvään kilpailuun voidaan vastata paremmin. Kahden suurimman ketjun neuvotteluvoima pientä ja keskisuurta teollisuutta kohtaan on kasvanut viime aikojen rakennejärjestelyiden seurauksena. Elintarvikeyritysten on käytännössä oltava jommankumman tai ainakin toisen suuren ketjun valikoimissa, mikäli aikovat toimia valtakunnallisesti.

23 % 80 % 60 % 40 % 20 % 0% Suoraan kotitalouksille Tukku- ja vähittäiskauppa Muut yritykset Julkinen sektori Lähde: KTM, Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2006 Kuvio 7. Elintarviketeollisuuden myynnin jakautuma eri asiakasryhmille vuosina Elintarviketeollisuudessa yritysten välinen alihankinta- ja osavalmistustoiminta on muuta teollisuutta vähäisempää, mutta osuus on kasvanut viime vuosina. Nyt lähes puolet elintarvikeyrityksistä (47 %) toimii alihankkijana muille alan yrityksille, kun vastaava luku on koko pk-teollisuudessa 59 %. Elintarviketeollisuuden tuotteiden valmistuksen erityispiirteiden ja säilyvyyden takia alihankinnan yleistyminen on muuta teollisuutta hitaampaa. Yleisintä alihankkijana toimiminen on lihanjalostuksessa, jossa osuus on 56 %. Vähäisintä osuus on leipomotuotteiden valmistuksessa 37 %. Tehokkuuden lisäämisen tarpeen ja erikoistumisen myötä sen osuus tulee kasvamaan tulevaisuudessa nykyisestään. Kaupan omien tuotemerkkien eli private label -tuotteiden valmistus on voimakkaassa kasvussa kaikissa tuoteryhmissä kaupan ketjuissa ja tulee lisäämään alihankintatyyppistä tuotantoa. Myös alihankinnan käytössä pk-elintarvikeyritykset ovat muuta teollisuutta selvästi alemmalla tasolla. Elintarvikeyrityksistä yli puolet eli 55 % käyttää itse alihankkijoita, kun koko pk-teollisuudessa vastaava luku on 72 %. Lihan jalostuksessa alihankinnan käyttö on yleisintä (64%)javähäisintä meijeriteollisuudessa (41 %). 3.2 Vienti, tuonti ja muu kansainvälinen toiminta Elintarvikkeiden vienti Elintarviketeollisuuden vienti on vaihdellut voimakkaasti EU-jäsenyyden aikana. Vienti kehittyi suotuisasti viime vuosikymmenen lopulla tapahtuneeseen Venäjän-kaupan romahtamiseen saakka. Sen jälkeen vienti on kasvanut vuoteen 2003 saakka, mutta kääntynyt taas laskuun. Vuonna 2005 elintarviketeollisuuden tuotteiden vienti oli arvoltaan 972,6 milj. euroa, mikä oli 6,8 % enemmän kuin vuotta aiemmin. Kun mukaan luetaan

24 23 maataloustuotteet, oli koko elintarvikeviennin arvo 1032 milj. euroa ( + 5,1 % ).Venäjä on edelleen tärkein vientimaa 19,7 %:n ja Ruotsi toiseksi tärkein 15.4 %:n osuudella koko viennistä. Viron osuus on 9,2 %. EU-maihin viedään lähes 60 % suomalaisista vientielintarvikkeista. Tärkeimmät vientituoteryhmät ovat juustot, voi, sokerikemian tuotteet ja sianliha. Vuoden 2006 alkupuolella elintarvikevienti on edelleen jatkanut kasvuaan erityisesti Venäjälle, johon vienti on kasvanut kolmanneksen viime vuoteen verrattuna. Pienille ja keskisuurille elintarvikeyrityksille viennin merkitys on melko vähäinen. Pk-yritysten toimintaympäristökyselyyn vuonna 2006 vastanneista yrityksistä 17 % harjoittaa vientiä. Kasvua on edelliseen vuoteen verrattuna viisi prosenttiyksikköä. Viennin aloittamisesta on kiinnostunut 16 % yrityksistä, joilla ei ole vientitoimintaa. Myös tämä osuus on kasvanut edelliseen vuoteen nähden. Vientiä harjoittavilla yrityksillä sen osuus liikevaihdosta on keskimäärin 14,6 %. Osuus on suurin hedelmien ja vihannesten jalostuksessa ( 44 % ) ja vähäisin lihan jalostuksessa (4,0 %). Suoran viennin osuus viennistä on pk-elintarvikeyrityksissä 64 %, kun vastaava luku koko pk-teollisuudessa on 53 %. Tärkeimpiä vientimaita pk-yrityksille ovat kyselyn mukaan Ruotsi 35 % ja Baltian maat 16 %. Osuudet ovat erilaiset suurten yritysten vientiin verrattuna. Viennin kehitys on ollut viimeksi kuluneen vuoden aikana pk-yrityksissä hyvin vakaata, sillä 90 % yrityksistä ilmoittaa viennin pysyneen ennallaan. Viennin kasvuun seuraavan vuoden aikana uskoo 7 % yrityksistä. Pienet ja keskisuuret elintarvikeyritykset ovat kansainvälistymisaikomuksissaan hyvin varovaisia. Yrityksistä 87 % ilmoittaa edellä mainitun kyselyn mukaan, ettei niillä ole lainkaan tarvetta kansainvälistymiseen ja 9 % ilmaisee panostavansa siihen jonkin verran. Vain 5 % aikoo panostaa siihen voimakkaasti. Niillä, jotka haluavat panostaa kansainvälistymiseen, toimintaa halutaan eniten kehittää yksin ja suorana vientinä (27 %). Lähes puolet eli 46 % on kiinnostunut toimimaan yhteistyöverkostossa. Välillisen viennin kehittämisestä osana suurten yritysten verkostoa on kiinnostunut 22 %. Yrityksistä 90 % kokee tarvitsevansa asiantuntija-apu viennin aloittamiseen. tuhatta euroa Vienti Tuonti Lähde: Tullihallitus Kuvio 8. Elintarviketeollisuuden vienti ja tuonti vuosina

25 24 Suomalaisen elintarviketeollisuuden kansainvälistyminen on kasvavassa määrin tapahtunut 1990-luvun lopulta alkaen yritysostojen kautta mm. Ruotsiin, Baltiaan, Venäjälle ja muualle Itämeren alueelle. Markkinoiden koko ja läheinen sijainti ovat suomalaisille yrityksille niiden kokoluokkaan nähden sopivia. Näille alueille on suuntautunut lähinnä alkutuotantoon sidoksissa oleva teollisuus, mutta myös panimo- ja virvoitusjuoma-ala. Muilla toimialoilla, kuten makeisteollisuudessa kansainvälistyminen on suuntautunut maantieteellisesti huomattavasti laajemmalle. Ulkomaille suuntautuneen sijoitustoiminnan arvo oli 2000-luvun alussa arviolta miljardi euroa ja on sen jälkeen kasvanut huomattavasti. Tulevaisuudessa yritysostojen ja sijoituksien kautta etabloituminen on todennäköisempi kasvukeino elintarvikeyrityksille kuin suora tuotteiden vienti ulkomaille. Ulkomaisten yritysten ja sijoittajien kiinnostus suomalaisiin elintarvikeyrityksiin on myös lisääntynyt. Sijoitustoiminta on keskittynyt joihinkin yrityksiin. Vuonna 2002 Suomessa oli 22 ulkomaisessa omistuksessa olevaa elintarvikeyritystä, mikä oli noin 1 % kaikista yrityksistä. Niiden osuus alan liikevaihdosta ja henkilöstöstä oli vajaa viidennes. Kiinnostavimmat kohteet sijoittajille ovat olleet panimo-, sokeri-, makeis- ja keksiteollisuus sekä vihannesten ja hedelmien jalostus Elintarvikkeiden tuonti Vuonna 2005 Suomeen tuotiin elintarviketeollisuuden tuotteita 1775 milj. euron ja maataloustuotteita 661 milj. euron arvosta. Tuonti oli yhteensä 2437 milj. euroa, jossa oli kasvua 5,8 % Tärkeimmät tuontimaat olivat Saksa 14,5 %, Ruotsi 13,0 % ja Alankomaat 8,6 %. Vuoden 2006 alkupuoliskolla elintarviketuonti on kasvanut 6,2 %. Tuonti on lähes kaksinkertaistunut EU-jäsenyyden aikana. Tuonnissa merkittävimpiä tuotteita ovat hedelmät, raakakahvi. alkoholi ja tupakka. Teollisten elintarvikkeiden tuonti oli kaksi kolmasosaa tuonnin arvosta. Niiden tuonti on kasvanut EU-jäsenyyden aikana arvoltaan yli kaksinkertaiseksi. EU:n laajeneminen vuonna 2004 ei ole ainakaan vielä aiheuttanut pelättyä elintarviketuonnin merkittävää kasvua näistä maista. Niihin maihin kansainvälistyneet yrityksemme ovat sen sijaan kiinnostuneita alueen kasvavista markkinoista viennin muodossa ja sitä kautta myös kolmansiin maihin suuntautuvasta viennin kehittämisestä. On kuitenkin mahdollista, että halvemman kustannustason maissa ryhdytään myös valmistamaan kotimaahan tuotavia kaupan merkkejä tai muita halpatuotteita. Tällöin on kyse lähinnä hyvin säilyvistä tuotteista ja teollisista elintarvikkeista. On myös mahdollista, että joihinkin näistä maista viedään tulevaisuudessa kotimaista raaka-ainettakin jalostettavaksi alhaisemman kustannustason takia EU:n vaikutus toimialaan Suomessa EU-jäsenyyden aikana on selvästi havaittu, että Suomen kaltaisten pienten maiden elintarviketuottajat eivät menesty kansainvälistyneessä kilpailussa standardituotteilla vaan hy-

26 25 välaatuisilla ja pitkälle erilaistetuilla erikoistuotteilla. Merkittäviä tekijöitä kilpailussa ovat myös maku, terveellisyys ja ympäristöystävällisyys. Kotimaisuuden arvostus on tähän saakka ollut eräs tekijä, joka on suojannut tuonnilta. Elintarvikemarkkinoiden avautuminen on lisännyt kansainvälisten markkinoiden vaikutusta Suomen elintarvikesektoriin kahdella eri tavalla. Ensinnäkin elintarvikkeiden hintataso Suomessa määräytyy nykyisin pääosin EU-markkinahintojen pohjalta. Tämä koskee erityisesti ns. ensi asteen jalosteita, joita useimmiten käytetään raaka-aineina pidemmälle jalostetuissa elintarvikkeissa. Vaikka tuonnin osuus kulutuksesta onkin pieni, tuonnin uhka määrittää kotimaistenkin tuotteiden hintatasoa. Esim. lihan, jauhojen, voin ja maitojauheen hinnat eivät voi Suomessa poiketa oleellisesti EU-maiden yleisestä hintatasosta, koska korkeammat hinnat johtavat yritysten raaka-aineostojen suuntaamiseen ulkomaille. Myös jalostettujen elintarvikkeiden osalta markkinat ovat nyt pääosin kansainväliset. Perinteisten vapaakauppatuotteiden kuten makeisten, keksien, mausteiden sekä erilaisten soseiden ja hillojen lisäksi myös jalostettujen hillojen, liha- ja maitotaloustuotteiden, vihannespakasteiden jne. liikkuminen yhteisön alueella on vapaata. Suomalaisyritysten menestyminen kotimarkkinoillakin edellyttää niiltä jatkuvaa sopeutumista eurooppalaiseen hinta- ja laatutasoon. Vain sellaiset tuoretuotteet, joissa säilyvyys- ja laatutekijät rajoittavat tuotteen kuljettelua maasta toiseen voidaan puhua todellisesta tuontisuojasta. Myös kotimainen kilpailu on elintarviketeollisuuden keskeisillä toimialoilla kiristynyt. Mm. leipomo-, liha- ja meijeriteollisuudessa on voimakkaasta rakennemuutoksesta huolimatta vieläkin tuotannollista ylikapasiteettia, kuten kapasiteetin käyttöä kuvaat barometritiedot osoittavat. Kaupan tiukentunut kilpailu ja liikakapasiteetti ovat osaltaan johtaneet ajoittain epäterveeseen hintakilpailuun ja sitä kautta yritysten kannattavuuden alenemiseen.

27 26 4 Teknologia Peruselintarvikkeiden tuotanto nojaa kotimaiseen raaka-aineeseen, joten elinvoimainen ja tehokas maataloustuotanto on edellytys vahvalle elintarviketeollisuudelle. EU:n maatalouspolitiikka ja WTO:n päätökset kaupan vapautumisesta voivat pitkällä aikavälillä vaikuttaa suuresti elintarviketeollisuuden mahdollisuuksiin Suomessa. Kaupan kansainvälinen keskittyminen luo paineita elintarviketeollisuudelle. Kaupan omien tuotemerkkien lisääntyessä teollisuuden on vähennettävä omia tuotemerkkejään, mutta vahvistettava voimakkaasti jäljelle jääneitä merkkejään. Teollisuuden vaihtoehdoiksi jää tuotannon tehostaminen, erikoistuminen ja palveluiden liittäminen omiin tuotteisiinsa. Suomalaisen elintarviketeollisuuden tavoite on tuottaa turvallisia ja laadukkaita peruselintarvikkeita kustannustehokkaasti ja toisaalta erikoistua terveellisiin ja terveyttä edistäviin elintarvikkeisiin ja ainesosiin, jotka ovat klusterin korkean teknologian ydinaluetta. Merkittävä osa klusteria ovat elintarvikkeisiin ja ravitsemukseen liittyvät tuotteet ja palvelut. Entistä tärkeämpi merkitys on pakkauksilla, jotka ohjaavat kuluttajan valintoja antamalla tietoa tuotteen laadusta ja alkuperästä ja jotka tieto- ja viestintäteknologian keinoin voidaan kytkeä logistiseen ketjuun. Elintarviketeollisuus pyrkii kehittämään tunnustettua asemaansa terveysvaikutteisten elintarvikkeiden ja niiden ainesosien tuottajana. Klusteri pyrkii edistämään korkeatasoista tutkimusta kiinteässä yhteydessä alan teollisuuden kanssa ja korostamaan ravitsemuksen roolia hyvinvoinnin ja kansanterveyden edistäjänä. Terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehittämiseen ja markkinointiin liittyy myös ongelmia. Eräs ongelmista on se, että terveysvaikutteisten elintarvikkeiden lainsäädäntö on kehittynyt hyvin hitaasti, mikä on rajoittanut ja hidastanut teollisuuden tutkimus- ja kehityspanostuksia. On arvioitu, että terveysvaikutteisten elintarvikkeiden markkinoiden arvo on Suomessa noin miljoonaa euroa, Euroopassa noin 10 miljardia euroa ja koko maailmassa noin 50 miljardia euroa vuodessa. Markkinoiden vuosittainen kasvu on 6 10 prosenttia. Terveysvaikutteisia elintarvikkeita käyttää Suomessa Kansanterveyslaitoksen selvityksen mukaan yksi prosentti kuluttajista. 4.1 Teknologisen kehittämisen strategiset valinnat Elintarviketeollisuuden teknologisen kehittämisen strategisina osa-alueina ovat toisaalta peruselintarvikkeet ja toisaalta terveyttä edistävät elintarvikkeet. Elintarvikeketjun kokonaisvaltainen hallinta sisältää tuotannon tehostamisen, prosessien ohjauksen, logistiikan ja jäljitettävyyden hallinnan sekä pakkausteknologian ja siihen sisältyvien mahdollisuuksien yhdistämisen. Uudet teknologiat kuten esimerkiksi RFID sekä palveluiden liittämisen tuotteisiin.

28 27 Elintarvikediagnostiikan kehityksessä käytetään hyväksi jo kehitettyjä kliinisen diagnostiikan menetelmiä, sovellukset lähenevät ajantasaista prosessinhallintaa. Mittausteknologioissa hyödynnetään niin bio- kuin nanosensoreitakin pitkällä aikavälillä. Bioteknologian nykyistä monipuolisempi ja laajempi soveltaminen tehostaa elintarviketeollisuuden tutkimus- ja kehitystoimintaa sekä tuotantoa. Kasvinjalostus tarjoaa uusia mahdollisuuksia tuottaa haluttuja ainesosia suoraan raaka-aineeseen. Bioprosessiteknologia tarjoaa uusia mahdollisuuksia, mutta korvaa myös osittain mekaanisia tuotantomenetelmiä elintarvikealalla. Tuotteiden rinnalle nousevat uudet palvelukonseptit niin teollisuuden käyttöön kuin kuluttajillekin. Esimerkiksi nutrigenomiikan ja tieto- ja viestintäteknologian yhdistäminen tuo kuluttajan ulottuville yksilöidyt ravitsemuskonseptit ja niihin liittyvät palvelut, niin sanotut personoidut ravitsemuspalvelut. Toisaalta itse tuotteeseen liitetyt palvelut lisääntyvät. Arkipäivään helpotusta tuovat muun muassa valmiit ateriapalvelut. Taulukko 8. Elintarvikeklusterin strategiset osa-alueet Strateginen osa-alue Lyhyt ja keskipitkä Pitkä Terveyttä edistävät elintarvikkeet Palvelut Elintarvikkeiden turvallisuus Elintarvikeketjun hallinta ja kustannustehokkuus Älykkäät pakkausratkaisut Lähde: Tekes Terveyttä edistävät tuotteet ja komponentit: Bioprosessiteknologia Erotusteknologiat Bioteknologian hyödyntäminen: Probioottien uudet sovellukset Entsyymiteknologia Rakenteen hallinta Innovatiiviset ravitsemuspalvelut Elintarvikkeisiin, ainesosiin ja tuotantoon liittyvät palvelut ja palvelukonseptit Osaamisintensiiviset t&k-palvelut Älykkäät ravitsemuspalvelut Tuotetiedon hyödyntäminen Prosessien hallinta Elintarvikediagnostiikka Älypakkaukset Prosessien kustannustehokkuus ja hallinta: On-line mittausteknologia Logistiikka Jäjitettävyys Aktiiviset pakkaukset Uudet pakkausmateriaalit Jäljitettävyys Tuotetiedon elektroninen välittäminen Bioteknologian hyödyntäminen elintarviketuotannossa: Bioinformatiikka Bioprosessiteknologia Kasvinjalostus Elintarvikkeet osana kokonaisvaltaista terveydenhuoltoa Ravitsemuksen personointi Nurigenomiikka Tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen Elintarvikkeiden turvallisuusdiagnostiikka: Allergeenit Prosessidiagnostiikka Bioteknologian uudet sovellukset Bioprosessiteknologia Nanosensorit Kuluttajalähtöinen tuotannonohjaus ja logistiikka Älykkäät ja aktiiviset pakkauskomponentit Funktionaaliset nanomateriaalit Nanosensorit

29 28 Elintarvikealan keskeisiä teknologia-alueita ja niiden hyödyntämismahdollisuuksia liiketoiminnassa ovat: Terveysvaikutteisten elintarvikkeiden komponentit: Tulevaisuuden mahdollisuutena nähdään erityisesti uusien komponenttien etsiminen kotimaisista raaka-aineista. Haasteena on kuitenkin lainsäädännön selkiytymättömyys, kallis t&k, kansainvälistyminen, kuluttajien käyttäytymisen ennakoimattomuus. Ruoan turvallisuuden testausmenetelmät: Aistinvaraiset, kemialliset, fysikaaliset ja mikrobiologiset menetelmät. Erityisesti pikatestausmenetelmiin panostetaan tällä hetkellä. Bioprosessointi: Eliöiden ja niiden osien käyttö tuotantoprosesseissa muutoksien aikaansaamiseksi. Prosessointi- ja kypsennysmenetelmät: Tavoitteena tuotteiden tuoreus, säilöntäaineettomuus, laadun tasaisuus, kustannustehokkuus ja mikrobiologinen turvallisuus. Elintarvikkeiden raaka-aineista muokataan elintarvikkeita yhdistämällä ja aiheuttamalla mm. kemiallisia muutoksia esim. entsyymien avulla. Kapselointi- ja erotusmenetelmät: Mm. rasvojen, sokereiden, kiintoaineiden, mikrobien ja ei-toivottujen partikkeleiden erotuksessa. Erityisen tärkeiksi muodostuneet terveysvaikutteisten elintarvikkeiden ja myös lääkkeiden tuotannossa. Minimaaliset prosessit: Tavoitteena tuoreuden, säilyvyyden takaaminen, energian säästö prosesseissa ja ympäristökuormituksen vähentäminen. Edellyttävät suuria tuotantovolyymejä. Tuotannonohjausautomatiikka ja -järjestelmät: Tavoitteena on laadun ja tehokkuuden kohottaminen. Anturiteknologiat ja mittausmenetelmät: Analytiikan avulla tunnistetaan mm. raskasmetalleja, toksiineja ja vieraita aineita elintarvikkeista. Nopeat, halvat, tarkat ja toistettavat mittaukset ovat tärkeä osa prosessien hallintaa ja laadun varmistamista. Pakkausteknologiat: Tavoitteena on tuotteiden parempi suojaaminen, säilyvyys sekä informaation saanti. Älypakkaukset mahdollistavat myös elintarvikkeiden tehokkaan tuotannon ja jakelun, jäljitettävyyden ja tuotetiedon välittämisen kuluttajalle. Laatu- ja ympäristöjärjestelmät: Elintarvikkeiden laatu ja turvallisuus ja toisaalta elintarvikkeiden tuottamisen ympäristövaikutusten hallinta. Arvonketjun tarkempi seuranta ja osapuolten yhteistyön tiivistäminen tarpeen.

30 Logistiikka ja jäljitettävyys Logistiikka Suurin osa elintarviketeollisuuden tuotteista on tuoretavaraa, joka on saatava nopeasti vähittäiskauppaan tai suurkeittiöön kuluttajan saataville ennen kuin se vanhenee. Tämä aiheuttaa valmistuksen ja logistiikan suunnittelulle suuria haasteita. Tuotteet on kuljetettava nopeasti ja mahdollisesti useamman kerran päivässä moneen kohteeseen. Suuret yritykset ovat ulkoistaneet kuljetuksen ja logistiikan kokonaisuudessaan logistiikkaan erikoistuneille yrityksille. Nämä hoitavat yhteistyössä ostavan yrityksen kanssa kuljetusratkaisut, reititykset ja jakelun organisoinnin ja toteutuksen. Pienet ja keskisuuret yritykset käyttävät sekä omia autojaan että ostettuja kuljetuspalveluja. Kuljetuskustannukset muodostuvat usein pienelle yritykselle suhteettoman kalliiksi. Yritykset ovatkin jonkin verran pyrkineet verkostoitumaan ja tekemään yhteistyötä yhteisten kuljetusten organisoimiseksi mutta toistaiseksi vain vähäisessä määrin tässä on onnistuttu. Pienille yrityksille herkästi pilaantuvien tuotteiden kuljetukset ovat myös ongelmallisia. Nämä tuotteet vaatisivat kylmäkuljetuksia, mutta käytännössä tämä on ylitsepääsemätön kustannuskysymys. Tuotteiden toimitusten ajankohta painottuu edelleen aamupäivään, vaikka ruokaostoksilla käynti on painottunut iltapäivään ja iltaan. Kauppa suhtautuu periaatteessa positiivisesti tuotteiden iltapäiväjakeluun. Käytännössä hyllyt halutaan kuitenkin järjestää aamulla ennen asiakkaiden saapumista. Pienille yrityksille kaksi kertaa päivässä tapahtuvat kuljetukset ja valmistus kahdessa erässä tulevat liian kalliiksi. Erityisesti mikrokokoisten yritysten tavaroiden kuljettamiseen liittyvä tieto on hallittavissa ilman massiivisia logistiikkajärjestelmiä. Yksinkertaisillakin ratkaisuilla voidaan kuitenkin saada huomattavia säästöjä aikaiseksi. Lisäksi tulevaisuudessa on nähtävissä trendi kuluttajille räätälöityjen tuotteiden toimittamiseksi, mikä asettaa uusia vaatimuksia asiakastietokannoille ja esimerkiksi tuotteiden seurantajärjestelmille. Seuraavat logistiikkaan liittyvät osa-alueet nähdään pienille yrityksille tärkeinä: tilausjärjestelmät (esim. internet-pohjaiset tilaus- ja jakelujärjestelmät) operatiivinen ennustaminen päivittäistavarakaupan toimintamallit varaston hallinnan tietokannat seurantajärjestelmät